Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön"

Transkriptio

1 OULUN YLIOPISTON MAANTIETEEN LAITOKSEN OPETUSMONISTE NO. 42 Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön Harri Antikainen & Piia Kortsalo Oulu 2012

2 2 Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön Tekijät ja taitto: Harri Antikainen Piia Kortsalo Osoite: Maantieteen laitos PL Oulun yliopisto Oulun yliopiston maantieteen laitoksen opetusmoniste no. 42 ISSN ISBN Oulun yliopistopaino Oulu 2012 Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

3 3 Sisältö A OSA: Paikkatieto ja ArcGIS Mikä on ArcGIS? ArcMap Yleistä Käyttöliittymä Aineistojen avaaminen ja sulkeminen Sisällysluettelo (Table of Contents) Attribuuttinäkymä Karttanäkymä Työkalupalkit Perustyökalut (Tools) Muut työkalupalkit Extensions ArcToolBox ArcCatalog Yleistä Aineiston esikatselu Description Paikkatiedon dataformaatit ArcGIS:ssä Vektoriformaatit Coverage Shapefile Rasteriformaatit ESRI Grid Muut rasteriformaatit Geodatabase ArcGIS:n tuki muille GIS-dataformaateille Formaattimuunnokset Koordinaattijärjestelmät Yleistä Aineistossa käytetyn koordinaattijärjestelmän tunnistaminen Koordinaattijärjestelmien muunnokset Aineistonäkymän koordinaattijärjestelmän muuttaminen Tason koordinaattijärjestelmäasetusten muuttaminen...23 B OSA: Kartografinen visualisointi Karttaesityksen luominen Aineistojen avaaminen Väri- ja symbolimääritykset Pistesymboliikka Viivasymboliikka Aluesymboliikka Värimallit Asettelunäkymä (Layout View) Selite Legend Wizard Selitteen muokkaaminen Mittakaava Scale Bar toiminto Mittakaavan asetusten muokkaaminen Pohjoisnuoli Tekstielementit Logojen ja muiden kuvien lisääminen karttaan Karttakohteiden nimiöt eli "labelit" Valmis karttaesitys Työtilatiedostoksi tallentaminen (ArcMap Document)...36 Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

4 Kuvatiedostoksi tallentaminen Karttaesityksen tulostaminen Teemakarttojen luominen Kvalitatiivinen teemakartta Kvantitatiivinen teemakartta Koropleettiteemakartta Perusmääritykset Luokittelu Luokkarajojen desimaalitarkkuus Väriskaala Symboliteemakartat Symboliteemakartta yhdestä muuttujasta Useamman muuttujan symboliteemakartta Uuden muuttujan luonti Taulukkodatan käsittely Excel-aineiston avaaminen Taulukon liittäminen vektoriaineistoon Join-liitoksella Useampi karttaesitys rinnakkain Sijaintikartta C OSA: Vektoriaineistojen käsittely ja analyysit Tietokantakyselyt Yleistä Attribuuttikyselyt Boolen operaattorit (AND, OR) Spatiaaliset kyselyt Kyselyn tuloksen tallentaminen omaksi tasokseen Vektoridatan digitointi ja editointi Vektoridatan rakenne Uuden vektoritason luonti Digitointi Perusdigitointi Virtauspiirto Snapping Peruseditointi Merge Clip Attribuuttidata Uuden attribuuttisarakkeen lisääminen Attribuuttidatan manuaalinen editointi Calculate Geometry toiminto Field Calculator toiminto Sarakkeen poistaminen Edistyneemmät digitointi- ja editointiominaisuudet Extend Tool Trim Tool Smooth Generalize D OSA: Rasteriaineistot Rasteriaineistojen käsittely Rasteriaineistot ja niiden visualisointi Rasteriaineiston avaaminen ArcMapiin Rasterin ulkoasun määrittely Rasterit ja pyramidien rakentaminen Georeferencing Yleistä Skannatun kartan georeferointi Muut georeferointitoiminnot Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

5 5 E OSA: Pisteaineistot ja -analyysit X/Y koordinaattitaulukon muuntaminen pistekarttatasoksi Proximity-analyysit: bufferit Yksinkertaiset bufferit Spatiaalinen interpolointi Yleisimmät interpolointitekniikat Inverse Distance Weighted (IDW) Spline Kriging Muita interpolointimenetelmiä Natural Neighbor Interpoloidun rasteripinnan rajaaminen Rajaaminen Data Framessa Rasterin pysyvä leikkaaminen...93 LIITE I. Luettelo monisteessa käytetyistä aineistoista...95 LIITE II: ArcMapin tukemia tekstinmuotoilutageja...96 LIITE III. ArcGIS:ssä käytettyjä tietotyyppejä...97 Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

6 6 A OSA: Paikkatieto ja ArcGIS 1. Mikä on ArcGIS? ArcGIS on ESRI-nimisen ohjelmistoyrityksen kehittämä paikkatieto-ohjelmisto, joka koostuu lukuisista eri käyttötarkoituksiin suunnitelluista komponenteista. ArcGIS käsittää sovelluksia sekä työasema-, verkko- että mobiiliympäristöön. Tässä opetusmonisteessa tutustutaan ainoastaan ArcGIS:n työasemakäyttöön tarkoitettuun osaan ( ArcGIS Desktop ). Kuitenkin myös työasemaympäristössä käytettävä ArcGIS on varsin monimutkainen järjestelmä koostuen suuresta joukosta erillisiä komponentteja. Osasyynä monimutkaiseen rakenteeseen on ohjelmiston kehityshistoria. ArcGIS perustuu yhtäältä alunperin 1980-luvulla kehitettyyn ARC/INFO ohjelmistoon, mikä soveltui parhaiten mainframeympäristöön ja Unix-työasemille, ja toisaalta myöhemmässä vaiheessa puhtaasti PC-käyttöä varten tehtyyn ArcView-ohjelmaan. Nykyisessä ArcGIS:ssä nämä kaksi "polkua" ovat yhdistyneet periaatteessa samaksi kokonaisuudeksi, mutta ohjelmiston monihaaraisuus tulee silti ilmi useassa yhteydessä. Esimerkiksi käyttölisenssin hankkimisen suhteen ArcGIS:ssä on kolme vaihtoehtoa: joko yksinkertainen, lähinnä paikkatietoaineistojen visualisointiin soveltuva ArcView-lisenssi, aineistojen digitointi- ja editointiominaisuuksia sisältävä ArcEditor-lisenssi tai sitten kaikki ominaisuudet käsittävä ArcInfo lisenssi (kuva 1). Oulun yliopistolla on käytössä ArcGIS:n ArcInfotasoiset lisenssit. Kuva 1. Työasemaympäristössä toimivan ArcGIS-järjestelmän lisenssitasot ja niiden ominaisuudet. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

7 7 ArcGIS-ohjelmiston käynnistysvalikon saa esiin Windowsissa valitsemalla Start Programs ArcGIS (tai Käynnistä Ohjelmat ArcGIS ArcMap 10), jolloin avautuu (ohjelmiston asennustavasta riippuen) kuvan 2 näköinen valikko. Työasemaympäristössä pääasiallisesti käytettävä ArcGIS-ohjelmistokomponentti on ArcMap, joka tarjoaa varsinaisen graafisen käyttöliittymän paikkatietoaineistoihin. ArcMapin rinnalla on aineistojen hallintaan tarkoitettu ArcCatalog, 3D-visualisointiin tarkoitettu ArcScene, sekä ArcToolbox, joka sisältää suuren joukon erilaisia yleiskäyttöisiä työkaluja paikkatietoaineistojen käsittelyyn ja analysointiin. ArcToolbox on tosin nykyisin integroitu suoraan ArcMapiin ja ArcCatalogiin, joten sitä ei löydy ohjelmavalikosta. Lisäksi ArcMapin ohessa on vaihteleva määrä laajennusmoduuleja, jotka tarjoavat työkaluja erilaisiin paikkatietoanalyyseihin (esim. Spatial Analyst, Geostatistical Analyst ja Network Analyst). ArcCatalog: aineiston hallinta Lisenssien hallinta ArcGlobe: Google Earth tyylinen visualisointiohjelma ArcMap: aineiston käsittely, analysointi ja visualisointi ArcScene: 3D-visualisointi Ohjetiedostot Kuva 2. ArcGIS-ohjelmistovalikon sisältö Tässä monisteessa keskittytään pääasiassa ArcMapin ja sen erilaisten laajennusosien käytön esittelyyn. Samalla hyödynnetään ArcCatalogin ja ArcToolBoxin toimintoja. Onko ArcView-ohjelma käytännössä sama kuin ArcGIS? Tämä on usein esitetty kysymys, johon voi vastata sekä kyllä että ei. ArcGIS ja ArcView ovat sikäli sama asia, että ArcView on ArcGIS:n alinta lisenssitasoa tarkoittava nimitys. Tämä nimitys juontuu alunperin pelkästään PC-ympäristöön suunnitellusta ArcView-ohjelmasta, joka oli ominaisuuksiltaan yksinkertaisempi kuin ESRI:n varsinainen, lähinnä Unix-ympäristöön tarkoitettu ARC/INFO-tuote. Alkuperäistä ArcView:tä, tai oikeammin ArcView GIS -nimistä ohjelmaa, ei enää kehitetä. Ohjelman viimeiseksi versioksi jäi toukokuussa 2002 julkaistu 3.3- versio, joka on tosin edelleen myynnissä, ja johon tietyiltä osin on yhä saatavissa myös päivityksiä. Vaikka ArcView GIS ohjelmisto on jo auttamatta vanhentunut, käytetään sitä GIS-piireissä edelleen melko yleisesti. Suurin syy tähän on se, että ohjelman käyttäjät ovat vuosien varrella laatineet ohjelman päälle runsaasti Avenue-kielisiä skriptejä, joilla voidaan automatisoida GIStoimintoja tai luoda kokonaan uusia toimintoja. ArcGIS-ympäristössä skriptauskieleksi on kuitenkin valittu Python, eivätkä Avenue-skriptit toimi siinä. Tämän vuoksi monet käyttäjät pitävät edelleen ArcView GIS ohjelmistoa ArcGIS:n rinnalla vanhojen Avenue-skriptien suorittamiseksi. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

8 8 2. ArcMap 2.1. Yleistä ArcMap on ArcGIS-ohjelmistokokonaisuuden keskeisin ohjelma, jonka avulla voidaan tuottaa muun muassa karttaesityksiä, editoida ja digitoida dataa sekä tehdä erilaisia tietokantakyselyjä. Näiden perusominaisuuksien lisäksi ArcMapin yhteydessä on useita laajennusosia ja työkaluja, jotka tarjoavat ohjelmaan runsaasti lisätoiminnallisuutta paikkatiedon analysoimiseksi ja mallintamiseksi. ArcMap voidaan käynnistää suoraan tietokoneen työpöydällä mahdollisesti olevasta pikakuvakkeesta tai valitsemalla Start Programs ArcGIS ArcMap 10. Eräs mahdollisuus on myös avata se ArcCatalogista käsin -kuvaketta käyttämällä Käyttöliittymä ArcMapin graafinen käyttöliittymä koostuu kolmesta pääasiallisesta osasta, joita ovat karttanäkymä, työkalupalkit ja Layers-näkymä eli sisällysluettelo (Table of Contents) (kuva 3). Työkalupalkkien sijainti ohjelmanäkymässä voi vaihdella paljonkin käyttäjän asetuksista riippuen ja työkalupalkit voivat olla joko telakoituna päävalikon alle tai kellua omina ikkunoinaan. Kuva 3. ArcMap-ohjelman käyttöliittymän keskeiset osat. Ohjelmaan on esimerkin vuoksi avattu rautatiet sekä kunnat karttatasot, joihin liittyvät karttakohteet näkyvät päällekkäin karttanäkymässä. Lisäksi kunnat-tasoa koskeva attribuuttinäkymä on avattu erikseen näkyviin. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

9 Aineistojen avaaminen ja sulkeminen Paikkatietoaineistojen eli tasojen avaaminen ArcMapiin tapahtuu työkalurivillä olevan Add Data toiminnon kautta. Add Data ikkunassa valitaan ensin Look in: -valikosta Folder Connections ja tarkistetaan, löytyykö haluttu hakemisto valmiiksi yhteysluettelosta. Jos ei, yhteys täytyy luoda Connect to Folder kuvakkeen kautta, josta valitaan halutun aineiston sisältävä kansio. Aineistojen avaaminen ei siis tapahdu File-valikossa olevan Open-toiminnon kautta vaan sieltä avataan ArcMap Document tyyppisiä työtiloja (*.mxd), joihin tallentuvat kaikki työtilaan avatut ja tallennetut tasot. Tasojen sulkeminen tapahtuu sisällysluettelosta, klikkaamalla tason nimen päällä hiiren oikeaa näppäintä ja valitsemalla Remove Sisällysluettelo (Table of Contents) Avatut tasot tulevat näkyviin sisällysluetteloon (Layers-näkymä eli Table of Contents), joka on yleensä avoinna ohjelmanäkymän vasemmalla puolella. Näkymän saa avattua valitsemalla Windows Table of Contents. Se, miten tasot näkyvät sisällysluettelossa, määräytyy näkymäasetusten mukaan (kuva 4). List by Drawing näkymässä näkyvät tasot, joissa on graafisia objekteja (pisteet, viivat, alueet ja rasterit). Tasot järjestyvät symbolien mukaan ja tässä näkymässä tasojen järjestystä voi muuttaa raahaamalla tasoja eri kohtiin listassa. Kuva 4. Sisällysluettelon näkymäasetukset List by Source näkymässä näkyvät edellisten lisäksi myös aineistot, joissa ei ole graafisia objekteja. Tällaisia ovat esimerkiksi taulukot. List by Visibility ja List by Selection näkymissä tasot voidaan järjestetää niiden näkyvyyden ja valintojen mukaan. Sisällysluettelossa näkyvät tasojen nimet sekä symbolityyppi. Kaksoisklikkaamalla tason nimeä pääsee käsiksi tason asetuksiin (Layer properties) ja voi muokata esimerkiksi tason läpinäkyvyyttä, tason nimiöitä sekä symboli- ja teemakarttojen asetuksia. Symboliasetuksiin pääsee myös kaksoisklikkaamalla tason symbolia sisällysluettelossa. Sitä, mitkä tasot ovat näkyvillä karttanäkymässä, voi määrittää tason nimen edessä olevaa ruutua klikkaamalla. Huomaa, ettei tämä sulje tasoa ohjelmasta vaan ottaa sen pois vain näkyvistä. Layers = Data Frame, tarkoittaa käytännössä samaa asiaa kuin aineistonäkymä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

10 Attribuuttinäkymä Kaikkiin vektorikarttatasoihin liittyy aina attribuutti- eli ominaisuustietotaulukko. Jokaisella karttatasolla on periaatteessa aina vähintään kaksi attribuuttitietoa, eli yksilöllinen tunnistenumero (FID tai OBJECTID) sekä karttakohteisiin viittaava attribuutti (Shape). Lisäksi tason kohteisiin voi liittyä muita, käyttäjän määrittelemiä attribuuttitietoja. Myös rasteritasoihin kuuluu ominaisuustietoja, joskin niiden rakenne on erilainen verrattuna vektoritasoihin. Tasoon liittyvä attribuuttitaulukko ei avaudu ArcMapiin automaattisesti tason avaamisen yhteydessä, vaan se on tarvittaessa avattava erikseen klikkaamalla Layers-näkymässä hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä tason nimen päällä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Open Attribute Table. Attribuuttitaulukkoon kannattaa tutustua aina uusia aineistoja käsiteltäessä. Attribuuttitaulukon muokkausta ja muita toimintoja esitellään seuraavissa luvuissa Karttanäkymä Jos tasoon sisältyy karttakohteita (graafisia objekteja eli pisteitä, viivoja tai alueita, tai kyseessä on rasteri), tulevat ne näkyviin karttanäkymän puolelle. Kohteita voi zoomata työkaluilla ja valita valintatyökaluilla. Jos ohjelmaan avatuille aineistoille on määritelty koordinaattijärjestelmä, karttanäkymän oikeassa alalaidassa näkyvät hiiren kursorin sijainnin koordinaatit sekä käytetty mittaasteikko Työkalupalkit Työkalupalkkien sijainti ohjelmanäkymässä voi vaihdella paljonkin käyttäjän asetuksista riippuen, ja työkalupalkit voivat olla joko telakoituna päävalikon alle tai kellua omina ikkunoinaan. Valitsemalla Customize Toolbars saa näkyviin valikon, jossa on listattuna kaikki mahdolliset työkalupalkit ja laajennusosat, joita ArcMapissa on käytettävissä (kuva 5). Rastilla merkityt osat ovat näkyvissä ArcMapin käyttöliittymässä. Työkalupalkin tai laajennusosan yhteyteen tulee siis tässä valikossa merkitä rasti, jotta sen saa käyttöön ArcMapissa. Kuva 5. Toolbars-valikko Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

11 Perustyökalut (Tools) Tärkein karttanäkymän käsittelyssä tarvittava työkalupalkki on perustyökalut sisältävä Tools (kuva 6). Kuva 6. Tools-työkalupalkki. Tools-palkki tarjoaa työkalut karttanäkymän lähentämiseen ja loitontamiseen (Zoom In / Zoom Out ) sekä siirtämiseen (Pan ). Karttaobjektit saa skaalattua karttanäkymään sopivaksi Full Extent toiminnolla. Jos karttanäkymää zoomaa vahingossa väärin, ja haluaa edellisen skaalauksen takaisin, onnistuu se helpoimmin Go Back To Previous Extent toiminnolla. Select Features toiminnolla voidaan valita tasojen karttakohteita (esim. vektorikohteista pisteitä, viivoja ja alueita) käyttäen erilaisia valinta-alueita (rectangle, polygon jne.), kun taas Select Elements toiminnolla voidaan valita karttaesityksen (Layout-näkymässä) elementtejä, kuten vaikkapa pohjoisnuoli-elementin tai selitelaatikon. Huomaa siis ero näiden kahden valintatyökalun välillä! Identity kuvakkeen valitseminen taas aktivoi toiminnon, jonka avulla voidaan hiirtä käyttäen saada attribuuttitietoja yksittäisistä karttakohteista. Measure työkalun avulla voi mitata helposti etäisyyksiä karttanäkymässä. Go To XY toiminnon avulla karttanäkymästä voidaan etsiä annettujen x- ja y-koordinaattien mukainen sijainti Muut työkalupalkit Yleensä ArcMapissa on automaattisesti auki ainakin Standard-työkalupalkki, jossa ovat muun muassa tallennus- ja aineistojen avaukseen tarvittavat työkalut. Layout-työkalupalkissa ovat työkalut asettelunäkymän hallintaan. Editor-työkalupalkin avulla taas editoidaan tasoja ja niiden kohteita sekä digitoidaan dataa Extensions Perusominaisuuksien lisäksi ArcMapin yhteyteen kuuluu lisenssitasosta riippuen suuri joukko erilaisia laajennusosia, jotka ovat hyödyllisiä paikkatiedon käsittelyssä, analysoinnissa ja mallintamisessa. Optionaalisten laajennusosien (mm. Spatial Analyst, Geostatistical Analyst ja Network Analyst) osalta on kuitenkin huomioitava, että vaikka niitä koskevat työkalupalkit avattaisiinkin Toolbars-valikon kautta, eivät niiden toiminnot kuitenkaan ole välttämättä aktiivisia. Tämä johtuu siitä, että kutakin laajennusosaa koskee yksilöllinen käyttölisenssi, joka on aktivoitava ennen kuin laajennusosa toimii ArcGIS-ympäristössä. Laajennusosaa koskevan lisenssin aktivointi tapahtuu valitsemalla Customize Extensions ja merkitsemällä tällöin avautuvassa ikkunassa ne laajennusosat, joiden haluaa olevan käytettävissä (kuva 7). Kuva 7. Laajennusosien lisenssien aktivointi tapahtuu Extensions-näkymässä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

12 12 Mikäli jotain laajennusosaa koskevaa lisenssiä ei jostain syystä ole saatavilla, lukee laajennusosan nimen perässä License not available. Lisenssin puuttuminen johtuu yleensä joko siitä, ettei lisenssiä ole ylipäätään hankittu käyttöön tai se on vanhentunut, tai siitä että kaikki lisenssit ovat jo muiden käyttäjien varaamina. Kaikki ArcGIS-lisenssit ovat ns. kelluvia lisenssejä, jotka otetaan käyttöön verkon kautta lisenssipalvelimelta. Lisenssipalvelimella on se määrä lisenssejä kuin ohjelmistoa käyttävä organisaatio on halunnut niitä itselleen hankkia. Joissakin organisaatioissa laajennusosien lisenssejä saattaa olla käytössä pienempi määrä kuin varsinaisen ArcGIS-ohjelmiston lisenssejä. Lisenssien määrä rajaa käytännössä ohjelman yhtäaikaisten käyttäjien lukumäärän. Oulun yliopisto kuuluu valtakunnalliseen korkeakoulukonsortioon, jossa ArcGIS-lisenssien määrä on periaatteessa rajoittamaton. 3. ArcToolBox ArcToolbox ei varsinaisesti ole oma erillinen ohjelmansa ArcCatalogin tai ArcMapin tapaan, vaan se on integroitu näihin molempiin. Kuten nimestäkin voi arvata, ArcToolbox pitää sisällään erilaisia GIS-työkaluja, joita kutsutaan yleisesti nimellä geoprosessointitoiminnot. ArcCatalog ja ArcMap on suunniteltu siten, että niiden omissa Windows-standardin mukaisissa valikoissa (File, Edit, View, jne.) on varsin vähän muita kuin itse ohjelmanäkymän hallintaan tarkoitettuja toimintoja. Varsinaiset geoprosessointitoiminnot on keskitetty ArcToolboxiin ja erilaisiin laajennusosiin. Koska ArcToolbox ei ole oma itsenäinen ohjelmansa, sitä ei voi avata Windowsin Programs-valikon kautta, vaan se tulee avata ArcCatalogin tai ArcMapin ikoniriviltä löytyvästä ArcToolbox Window kuvakkeesta (punainen työkalupakin kuva). Tällöin ArcToolbox avautuu omaksi ikkunakseen siihen ohjelmaan, mistä käsin se on avattu (kuva 8). ArcToolbox koostuu itse asiassa joukosta erillisiä toolboxeja, jotka pitävät sisällään aina tiettyyn toimintoryhmään kuuluvia työkaluja. Kunkin toolboxin sisällön saa avattua toolboxin edellä olevasta kuvakkeesta. Aloittelevalle, ja miksei myös edistyneemmällekin käyttäjälle ArcToolboxin käyttö aiheuttaa toisinaan päänvaivaa. On usein hankalaa tietää mistä jokin tietty tarpeellinen työkalu löytyy. Työkaluja voi etsiä valitsemalla Geoprocessing Search For Tools ja kirjoittamalla hakusanoja avautuvaan hakukenttään. Tällöin on kuitenkin hyvä tietää tarkkaan, mitä työkalua on etsimässä. Huomaa, että joihinkin laajennusosiin liittyvät työkalut (esim. Network Analyst Tools) löytyvät yleensä myös itse laajennusosan omasta työkalupalkista, joka avataan ArcMapin Customize Toolbars valikon kautta. Alussa tämä saattaa hämmentää, koska samoja työkaluja löytyy sekä työkalupalkeista ja laajennusosista. ArcToolBoxin voi asettaa mihin tahansa reunaan ohjelmanäkymässä, siirtää sisällysluetteloikkunaan kiinni tai asettaa kelluvaksi. Kuva 8. ArcToolbox-ikkuna. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

13 13 4. ArcCatalog 4.1. Yleistä ArcCatalog on paikkatietoaineistojen hallintaan tarkoitettu ohjelma, jonka avulla voidaan mm. luoda uusia tasoja ja tehdä niitä koskevia määrityksiä, siirtää tasoja hakemistosta toiseen tai poistaa niitä. Vaikka osa näistä toimenpiteistä olisikin tehtävissä Windowsin oman tiedostonhallinnan kautta, on ArcCatalogin käyttäminen kuitenkin suositeltavampaa paikkatietoaineistojen monimutkaisen rakenteen vuoksi. ArcCatalog käynnistetään valitsemalla Start Programs ArcGIS ArcCatalog 10. Pääosan ArcCatalogin näkymästä muodostaa selausnäkymä, jonka avulla päästään selaamaan tietokoneen hakemistorakennetta (kuva 9). Lisäksi selausnäkymän kautta voidaan päästä käsiksi myös muihin ArcGIS-ympäristön palveluihin, joita ovat mm. Database Connections, GIS Servers ja Search Results (näitä ei kuitenkaan käsitellä tässä opetusmonisteessa). Hakemistorakenne esitetään ohjelmanäkymän vasemmassa laidassa, ja oikeanpuoleinen Catalog-ikkuna (sisältönäkymä) puolestaan näyttää kulloinkin aktiivisena olevan hakemiston sisällön. Kuva 9. ArcCatalog-ohjelmaikkuna. Ensimmäisenä kannattaa etsiä hakemistokansio, jossa käytettävät aineistot ovat ja luoda yhteys tähän kansioon (Folder Connection). Klikkaa hiiren oikealla näppäimellä hakemistorakenteesta Folder Connections kuvaketta ja valitse Connect Folder... ja valitse sitten oikea hakemistokansio tietokoneelta. Sama kansioyhteys säilyy myös valittaessa Add Data toiminto ArcMapissa. Yhteys kansioon voidaan ArcCatalogissa poistaa klikkaamalla kansiota hiiren oikealla näppäimellä ja valitsemalla Disconnect Folder. Sisältönäkymä koostuu kolmesta eri välilehdestä. Ensimmäisellä välilehdellä (Contents) on listaus hakemiston sisältämistä karttatasoista ja alihakemistoista. Tämän listauksen avulla voidaan nähdä paitsi se, mitä aineistoja hakemisto sisältää, myös sen, missä formaatissa aineistot ovat. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

14 Aineiston esikatselu ArcCatalogin sisältönäkymän toisella välilehdellä (Preview) on mahdollista saada yleissilmäys tasojen ulkoasusta. Tämä on erityisen hyödyllinen ominaisuus silloin, kun hakemisto sisältää suuren joukon karttatasoja, joiden joukosta pitäisi löytää juuri jokin tietty taso. ArcMapissa tasojen tarkastelu ja läpikäynti on hidasta, mutta ArcCatalogin Preview-toiminnon avulla voidaan nopeasti tarkistaa, minkä näköisestä karttatasosta kulloinkin on kysymys. Esimerkki: Tutkitaan D:\ArcGIS\kuntadata\kunnat -hakemistossa olevan kunnat2011-aineiston sisältöä ArcCatalogin avulla. 1. Avataan ArcCatalog valitsemalla Start Programs ArcGIS ArcCatalog 10, ellei se ole jo valmiiksi auki. 2. Luodaan yhteys aineistokansioon. Avataan sen jälkeen kuntadata-hakemiston alta kunnat hakemisto. Aktivoi tässä kansiossa oleva kunnat2011.shp tiedosto hiirellä (shp-tiedostopääte ei välttämättä ole näkyvissä). 3. Valitse ArcCatalogin päänäkymästä Preview-välilehti. Tällöin näkyviin pitäisi tulla esikatselukuva kunnat2011-tasosta, eli Suomen kuntakartasta (kuva 10). Kuva 10. Paikkatietotason maantieteellisten objektien esikatselu (Geography). 4. Jos Preview-välilehden alaosassa olevasta Preview-alasvetovalikosta valitaan Geographyn sijasta Table, saadaan näkyviin karttatasoon liittyvä ominaisuustieto- eli attribuuttitaulukko (kuva 11). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

15 15 Kuva 11. Paikkatietotason attribuutti- eli ominaisuustietojen esikatselu (Table) Description ArcCatalogin kolmas välilehti (Description) sisältää mahdolliset metadatatiedot aineistosta. Metadatan, eli kuvailevan tiedon rakenne on tarkkaan standardoitua, jotta eri aineistoille tehdyt metadata-määritykset olisivat keskenään yhteensopivia mahdollistaen tällöin mm. erilaisten aineistohakujen ja palvelujen toteuttamisen. Erilaisia standardeja on kuitenkin useita. ArcGIS:in sisältyviä metadata-standardeja ovat mm. INSPIRE Metadata Directive, ISO sekä FGDC CSDGM. Käytettävä standardi määritetään valitsemalla Customize ArcCatalog Options ja sieltä edelleen Metadata-välilehti. Kun jotakin karttatasoa koskeva Description-välilehti on avattuna, aktivoituvat myös metadatan editointiominaisuudet. Klikkaamalla Edit-työkalua metadataa pääsee määrittelemään itse. Tällöin avautuu editorinäkymä, jossa voidaan määrittää tasoon liittyviä kuvailevia tietoja (kuva 12). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

16 16 Kuva 12. ArcCatalogin metadata-editori. 5. Paikkatiedon dataformaatit ArcGIS:ssä Paikkatieto ei ole mikään yksi tietty dataformaatti, vaan formaatteja on olemassa määrittelemättömän suuri joukko. ArcGIS:iä, tai mitä tahansa muutakin GIS-ohjelmaa käytettäessä joutuukin väistämättä tekemisiin erilaisten dataformaattien kanssa. Vaikka ihanteena olisikin usein pyrkimys kohti yhtä ainoaa dataformaattia, käytännössä tämä ei ole milloinkaan mahdollista. Paikkatiedon tapauksessa syynä tähän on pelkästään jo se, että on olemassa erilaisia datamalleja, jotka vaativat omanlaisensa dataformaatin. Esimerkiksi vektoridatamalli vaatii väistämättä erilaisen dataformaatin käyttämistä kuin rasteridatamalli. Seuraavassa käydään läpi keskeisimpiä ArcGIS-ohjelmiston omia dataformaatteja. On syytä korostaa, että vaikka formaattien välillä onkin merkittäviä teknisiä eroja, pelkän aineiston visualisoinnin kannalta aineiston formaatilla ei yleensä ole suurta väliä. Sen sijaan erilaisia paikkatietoanalyysejä tehtäessä formaattien ominaispiirteet tulevat kuitenkin esille: esimerkiksi geodatabase-formaatti tarjoaa enemmän mahdollisuuksia edistyneelle käyttäjälle kuin shapefile Vektoriformaatit Coverage Coverage on vanha, alun perin Unix-ympäristöön suunnitellusta ARC/INFO-ohjelmistosta periytyvä vektorimuotoisen paikkatiedon formaatti. Coverage on formaattina varsin monipuolinen, sisältäen mm. aineiston topologian. Formaatti on käytännön työskentelyn kannalta kuitenkin hyvin monimutkainen, ja siihen sisältyy joitakin vanhahtavia rajoituksia (esimerkiksi nimen pituus ei saa Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

17 17 ylittää 13 merkkiä). Tämän vuoksi coverage-muotoisia aineistoja tulee nykyään vastaan enää hyvin harvoin Shapefile Shapefile on alun perin ArcView-ohjelmaa varten kehitetty avoin dataformaatti. Coverageen verrattuna se on muodoltaan huomattavasti yksinkertaisempi, mikä edesauttaa sen käytettävyyttä, mutta toisaalta rajoittaa sen käyttömahdollisuuksia. Keskeisenä rajoituksena voi mainita esimerkiksi topologian puuttumisen. Vaikka sana shapefile antaisikin käsityksen siitä, että kyse on yhdestä tiedostosta, ei shapefileformaattikaan ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Yksi shapefile koostuu 3-14 erillisestä tiedostosta, joista tärkeimpien merkitys on esitetty taulukossa 1. Shapefile on avoin formaatti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että periaatteessa kuka tahansa ohjelmistokehittäjä voi luoda shapefile-muotoista tietoa lukevan tai kirjoittavan sovelluksen. Formaatin yksinkertaisuuden ja avoimuuden ansiosta sen käyttö on levinnyt hyvin laajalle, ja shapefile onkin tällä hetkellä muodostunut eräänlaiseksi vektorimuotoisen paikkatiedon standardiksi. Taulukko 1. Shapefile-formaattiin liittyviä tiedostoja. Pakolliset tiedostot *.shp *.shx *.dbf Varsinainen shapefile-tiedosto, sisältää karttakohteiden geometrian. Shapefilen indeksitiedosto. Attribuuttitaulukko (dbase-muotoinen). Optionaalisia tiedostoja *.prj *.sbn *.shp.xml Koordinaattijärjestelmän ja projektion määritykset. Tiedosto on tekstimuotoinen käyttäen well-known text formaattia (WKT). Spatiaalinen indeksi ESRI:n omien ohjelmistotuotteiden sisäistä käyttöä varten. Dokumentoimaton ominaisuus. Metadata XML-muodossa Rasteriformaatit ESRI Grid ESRI Grid formaatin asema rasteriaineistoissa on pitkälti vastaava kuin coverage-formaatilla vektoriaineistojen puolella. Myös ESRI Grid periytyy nimittäin vanhasta ARC/INFO:sta, ja voi vaikuttaa nykyaikaisiin formaatteihin tottuneelta käyttäjältä hieman vanhanaikaiselta. Koska rasteridata on muodoltaan kuitenkin yksinkertaista, eivät formaattien väliset erot ole yhtä selkeitä kuin vektoridatan tapauksessa Muut rasteriformaatit ESRI Grid formaatin lisäksi ArcGIS tukee lukuisia muitakin rasteriformaatteja, mukaan lukien yleisimmät kuvatiedostoformaatit. Tuettujen formaattien joukossa ovat mm. BMP, ECW, ER Mapper, ERDAS-formaatit, GIF, PNG, JPEG, RST, MrSID ja TIFF. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

18 Geodatabase Siinä missä coverage-formaatin historia juontuu ARC/INFO-ohjelmistoon ja shapefilen puolestaan ArcView-ohjelmaan, geodatabase on ArcGIS-ohjelmiston natiivi formaatti. Paitsi että geodatabase on nimenomaan nykyistä ArcGIS:iä varten suunniteltu, on sen käyttöönotto merkinnyt samalla huomattavaa harppausta tavassa säilyttää ja käsitellä paikkatietoa. Tosin geodatabasen kohdalla ei oikeastaan voida puhua dataformaatista sen perinteisessä mielessä, sillä geodatabase on enemmänkin datamalli, joka voidaan toteuttaa teknisesti monella eri tavalla. Yhden käyttäjän tapauksessa geodatabase voi toimia tiedostopohjaisesti (File Geodatabase) tai Accessrelaatiotietokannan pohjalta (Personal Geodatabase). Jos paikkatietojen on tarpeen olla suuremman käyttäjäjoukon käytettävissä samanaikaisesti, voidaan geodatabaseen liittyvä tieto tallentaa esimerkiksi Oracle tai Microsoft SQL Server relaatiotietokantaan. Geodatabasen perusidea pohjautuu coverage-formaatin hyödyllisiin ominaisuuksiin, joihin on tuotu mukaan ns. olio-suuntautuneisuus (object-orientation), mikä osaltaan on tiiviisti kytköksissä nykyaikaiseen ohjelmistokehitykseen. Geodatabase poikkeaa perinteisistä dataformaateista myös siinä, että sen alle voidaan tallentaa sekä vektori- että rasterityyppistä dataa. Vektori- ja rasterityyppinen data on kuitenkin geodatabasenkin sisällä eri muodossa, joten geodatabasenkaan käyttö ei poista datamallista johtuvia eroja datan formaatissa. Koska geodatabase voi sisältää monentyyppistä dataa ja datarakenteita, joutuu sen kanssa tekemisiin myös monenlaisten termien kanssa. Näiden osalta on syytä selventää kahden keskeisimmän ja toisaalta helpoimmin sekaantuvan termin merkitystä: Feature class on geodatabasen sisällä oleva aineistotaso, vastaten periaatteessa shapefileä tai coveragea. Feature class on luotavissa tyhjästä geodatabasen alle, tai sellainen voidaan luoda olemassa olevasta datasta importoimalla esimerkiksi shapefile-tyyppinen taso geodatabasen sisälle. Feature dataset on puolestaan eräänlainen geodatabasen alla oleva hakemistotaso, jonka alla on ominaisuuksiltaan (mm. koordinaattijärjestelmän osalta) samanlaisia feature class tasoja. Feature dataset on aina luotava erikseen geodatabasen alle, ja sitä tarvitaan esimerkiksi topologian tai network datasetin määrittelyssä ArcGIS:n tuki muille GIS-dataformaateille ArcGIS:n tuki muiden GIS-ohjelmistojen dataformaateille on varsin rajallinen. Tosin johtuen ArcGIS:n johtavasta asemasta muiden GIS-ohjelmistojen suhteen useimmat paikkatietoaineistot ovat valmiiksi jossakin ArcGIS:n käyttämässä formaatissa, eikä mitään muunnoksia tällöin tarvita. Tavallisimmin muunnostarve koskee MapInfo-muotoisten aineistojen muuttamista ArcGIS:n tunnistamaan muotoon tai päinvastoin. ArcGIS ei tunnista MapInfo-muotoisia aineistoja, joten niiden avaaminen suoraan ArcGIS:ssä ei onnistu. Muunnokseen on ladattavissa laajennusosia Internetistä. Muunnoksen pystyy myös tekemään MapInfon puolella Universal Translator ohjelmalla, jolla MapInfo-muotoisen aineiston pystyy kääntämään mm. shapefile-muotoon. Toisaalta shapefile-muotoiset aineistot ovat suoraan avattavissa MapInfossa Formaattimuunnokset Sen ansiosta, että ArcMapin työkalut tukevat nykyään useampia dataformaatteja, formaattimuunnosten tarve ArcMapin sisäisessä käytössä on olennaisesti vähentynyt. Formaattimuunnokset voivat kuitenkin olla tarpeellisia siirrettäessä aineistoja eri ohjelmistojen välillä tai otettaessa käyttöön jonkin ulkopuolisen tahon toimittamaa aineistoa, joka ei valmiiksi ole toivotussa formaatissa. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

19 19 ArcCatalogin Contents-näkymässä karttatasoja voidaan myös muuntaa helposti toisiin formaatteihin, mikäli tämä on syystä tai toisesta tarpeellista. Formaattimuunnoksen tekemiseksi painetaan aluksi hiiren oikeanpuoleista näppäintä tason nimen päällä. Tällöin avautuvasta valikosta valitaan Export, jolloin saadaan näkyviin ne formaatit, joihin karttatason sisältö on mahdollista muuntaa. Esimerkiksi shapefile on mahdollista muuntaa tarvittaessa mm. CAD-, coveragetai geodatabase-muotoon (kuva 13). Kuva 13. Export-valikko shapefile-muotoiselle tasolle. 6. Koordinaattijärjestelmät 6.1. Yleistä Paikkatieto on paikkaan sidottua tietoa, ja tiedon sitominen paikkaan tapahtuu koordinaattien avulla, jotka perustuvat johonkin koordinaattijärjestelmään. Koordinaattijärjestelmiä on olemassa kahta pääasiallista tyyppiä: 1) maantieteellisiä ja 2) projisoituja. Maantieteelliset koordinaattijärjestelmät perustuvat pallokoordinaatteihin, jotka määritellään kulmina koordinaatistossa, jonka muodostavat lähtökohdiksi valitut isoympyrät. Tavallisesti isoympyröinä käytetään päiväntasaajaa ja Greenwichin kautta kulkevaksi sovittua 0-meridiaania. Jos paikkatieto halutaan esittää kaksiulotteisella tasolla, kuten tilanne karttapalloa lukuun ottamatta aina on, tarvitaan projisoitu koordinaattijärjestelmä. Kaikki projisoidut koordinaattijärjestelmät perustuvat kuitenkin maantieteelliseen koordinaattijärjestelmään, joka sisältää matemaattisen määrittelyn maapallon muodosta. On siis tärkeää ymmärtää, etteivät termit koordinaattijärjestelmä ja projektio ole synonyymejä keskenään, vaikka niitä sellaisina joskus virheellisesti pidetäänkin. Projektio on ainoastaan yksi koordinaattijärjestelmän parametreista, ja se merkitsee tapaa muuttaa kolmiulotteinen koordinaatisto (pituus- ja leveysasteet) tasokoordinaatistoksi (suorakulmaiset x- ja y-koordinaatit). Erilaisia koordinaattijärjestelmiä on olemassa suuri joukko. Tämä johtuu siitä, että maapallon epäsäännöllisen muodon vuoksi ei ole mahdollista määritellä sellaista globaalia koordinaattijärjestelmää, joka sopisi täydellisesti joka paikkaan maapallolla. Globaaleja koordinaattijärjestelmiä on toki olemassa ehkä tunnetuimpana niistä GPSsatelliittipaikannuksessa käytetty WGS-84 mutta nämä eivät kuitenkaan sovellu parhaalla mahdollisella tavalla paikallisiin olosuhteisiin. Tämän vuoksi jokaisella valtiolla onkin yleensä käytössä oma, omalle alueelle räätälöity koordinaattijärjestelmä. Koordinaattijärjestelmiä on olemassa jopa paikkakuntakohtaisesti, koska esimerkiksi kaavoituksessa koordinaattijärjestelmältä vaaditaan erittäin suurta paikallista tarkkuutta. Suomessa on jo vuosikymmenien ajan ollut käytössä kansallinen kartastokoordinaattijärjestelmä (KKJ). Tämän käytöstä ollaan kuitenkin asteittain luopumassa, ja sen tilalle on tullut uusi EUREF-FIN järjestelmä. Tämä on yhteiseurooppalaisen ETRS89 referenssijärjestelmän (European Terrestrial Reference System 1989) suomalainen realisaatio. EUREF-FIN -koordinaattijärjestelmää noudattavia paikkatietoaineistoja koko Suomen tasolla projisoitaessa tulee käyttää julkisen hallinnon suosituksesta ETRS-TM35FIN karttaprojektiota, joka on Suomen olosuhteisiin sovellettu versio UTM-karttaprojektiosta. Tässä projektiossa Suomi kuvataan yhdessä 12 levyisessä kaistassa. ArcMap-käyttäjän onneksi useimmat vähintään kansallisen tason koordinaattijärjestelmät on valmiiksi määritelty ArcMapissa. Näin on myös Suomen koordinaattijärjestelmien osalta, jotka löytyvät ArcMapin koordinaattijärjestelmämäärityksistä (taulukko 2). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

20 20 Taulukko 2. Suomalaiset koordinaattijärjestelmät ArcMapissa. Geographic Coordinate Systems Europe Kartastokoordinaattijarjestelma EUREF FIN Projected Coordinate Systems National Grids Finland Zone 1 Finland Zone 2 Finland Zone 3 Finland Zone 4 EUREF FIN TM35FIN Kartastokoordinaattijarjestelma ja EUREF FIN ovat Suomen vanhan ja uuden koordinaattijärjestelmän määrityksiä ilman projektiota. Kyseessä ovat siis maantieteelliset koordinaattijärjestelmät, joissa sijaintikoordinaatit esitetään pituus- ja leveysasteina. Karttaa tehdessä tai ylipäätään karttatasoja ArcMapissa käsiteltäessä on kuitenkin lähes välttämätöntä käyttää projisoitua koordinaattijärjestelmää. ArcMapissa onkin projisoitujen koordinaattijärjestelmien joukossa määriteltyinä KKJ-järjestelmän mukaiset projektiokaistat (Finland Zone 1 4) sekä EUREF FIN TM35FIN, jolla voidaan projisoida EUREF-FIN muotoisia aineistoja Aineistossa käytetyn koordinaattijärjestelmän tunnistaminen ArcMapiin avatun tason käyttämän koordinaattijärjestelmän voi tarkistaa tason asetuksista, siis klikkaamalla hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä tason nimen päällä Layers-näkymässä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Properties Tällöin avautuu Layer Properties näkymä, josta valitaan edelleen Source-välilehti (kuva 14). Kuvan esittämässä tapauksessa tarkastelun kohteena on kunnat-taso, jossa on käytössä yhtenäiskoordinaatisto (Finland Zone 3). Tason koordinaattijärjestelmää koskevat tiedot näkyvät Data Source kentässä. Huomaa, että koordinaattijärjestelmän nimi ei aina välttämättä kerro täyttä totuutta tason käyttämästä koordinaattijärjestelmästä. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää myös koordinaattijärjestelmän parametreihin, sillä juuri ne viime kädessä määrittävän tason käyttämän koordinaattijärjestelmän. Kuva 14. Tason koordinaattijärjestelmää koskevat tiedot Layer Properties näkymän Source-välilehdellä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

21 Koordinaattijärjestelmien muunnokset Se tosiasia, että paikkatietoaineistot noudattavat usein keskenään erilaisia koordinaattijärjestelmiä, on omiaan aiheuttamaan ongelmia paikkatietoaineistojen yhteiskäytössä. Esimerkiksi karttaesityksessä ei voida käyttää samanaikaisesti useampaa koordinaattijärjestelmää, vaan tasot on mukautettava saman koordinaattijärjestelmän mukaiseksi. ArcMapilla työskenneltäessä tämä voi toteutua kahdella tavalla: Aineistonäkymä eli Data frame muutetaan jonkin koordinaattijärjestelmän mukaiseksi Muutetaan tason koordinaattijärjestelmäasetukset ArcToolboxista löytyvien työkalujen avulla Seuraavassa käydään läpi näiden perusperiaatteet Aineistonäkymän koordinaattijärjestelmän muuttaminen Kun mikä tahansa taso avataan ArcMapissa puhtaaseen aineistonäkymään, määrittää tämä taso samalla näkymässä (Data Framessa) käytettävän koordinaattijärjestelmän. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ArcMapiin avataan seuraavaksi taso, joka poikkeaa koordinaattijärjestelmältään ensimmäisenä avatusta, muunnetaan tämä vastaamaan ensimmäisen tason käyttämää koordinaattijärjestelmää. Muunnos on välttämätön siksi, että aineistonäkymässä voidaan käyttää kerrallaan vain yhtä koordinaattijärjestelmää. Kuvan 15 tapauksessa kunnat2011-taso on avattu ensin ArcMapiin. Taso noudattaa YKJkoordinaattijärjestelmää (yhteinäiskoordinaatisto), joten aineistonäkymän koordinaattijärjestelmä määrittyy automaattisesti siihen. Kun nyt ohjelmaan avataan taso, jonka koordinaattijärjestelmä on eri kuin YKJ, tässä tapauksessa Digiroad-aineisto, joka on EUREF-FIN koordinaattijärjestelmässä, avautuu varoitusikkuna, josta Digiroad-tason muunnos tulee käydä tekemässä valitsemalla Transformations Kuva 15. Varoitus koordinaattijärjestelmien erilaisuudesta avattaessa tasoja, jotka eivät vastaa työtilan koordinaattijärjestelmää. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

22 22 Tasojen koordinaattijärjestelmän asetuksista riippuu, mitkä valinnat Transformations-ikkunasta tulee valita. Tässä tapauksessa muunnetaan EUREF-FIN tyyppisen tason asetukset vastaamaan KKJ-asetuksia. Muunnoksen jälkeen tasoja pystytään käsittelemään päällekkäin samassa aineistonäkymässä. Käyttäjä pystyy kuitenkin tarvittaessa muuttamaan aineistonäkymässä käytettävää koordinaattijärjestelmää, jolloin ArcMapiin avatut tasot muunnetaan käyttäjän valitseman koordinaattijärjestelmän mukaisiksi. Esimerkki: Muunnetaan aineistonäkymässä käytetty koordinaattijärjestelmä Suomen yhtenäiskoordinaatistosta EUREF-FIN järjestelmään ETRS-TM35FIN projektiolla. Tässä esimerkissä oletetaan, että ArcMapiin on avattu kunnat2011-taso, joka siis noudattaa Suomen yhtenäiskoordinaatistoa. 1. Varmistetaan, että ArcMapin aineistonäkymä on puhdas. Puhdistetaan näkymä tarvittaessa painamalla New Map File kuvaketta. 2. Avataan kunnat2011-taso ArcMapiin. kunnat2011 aineisto määrää nyt automaattisesti ohjelmassa käytössä olevan koordinaattijärjestelmän, mikä on siis yhtenäiskoordinaatisto (Finland Zone 3). 3. Karttanäkymää koskevan koordinaattijärjestelmän asetuksiin pääsee käsiksi valitsemalla View Data Frame Properties, jolloin avautuu Data Frame Properties näkymä. 4. Valitaan Data Frame Properties -näkymästä Coordinate System välilehti (kuva 16). Coordinate System välilehdellä on nähtävissä käytössä oleva koordinaattijärjestelmä, eli se järjestelmä, johon kaikki myöhemmin avattavat tasot automaattisesti muunnetaan. Tässä tapauksessa käytössä on Finland_Zone_3. Tämä viittaa KKJjärjestelmän mukaiseen kolmanteen projektiokaistaan, mikä siis käytännössä tarkoittaa myös yhtenäiskoordinaatistoa (YKJ). Kuva 16. Data Frame Properties -näkymän Coordinate System -välilehti. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

23 23 5. Vaikka ArcMapiin ensimmäisenä avattu taso määrittää automaattisesti karttanäkymän koordinaattijärjestelmän, voidaan tämän koordinaattijärjestelmän tilalle kuitenkin vaihtaa jokin muu järjestelmä valitsemalla se Predefinedhakemistosta. Jos esimerkiksi haluttaisiin vaihtaa yhtenäiskoordinaatisto projisoituun EUREF-FIN järjestelmään, valittaisiin tämä koordinaattijärjestelmä kohdasta Predefined Projected Coordinate Systems National Grids Europe EUREF FIN TM35FIN (kuva 17). 6. Koska muunnettavien projektioiden taustalla on erilainen maantieteellinen koordinaattijärjestelmä, täytyy muunnoksen yhteydessä määritellä käytettävä transformaatio. Tämä tapahtuu painamalla Transformations painiketta. Joissakin tapauksissa transformaation suhteen saattaa olla valittavissa lukuisia vaihtoehtoja, mutta tässä tapauksessa valmiiksi määriteltyjä vaihtoehtoja on vain yksi, eli KKJ_To_EUREF_FIN. Valitaan tämä siis näkymän alimmasta alasvetovalikosta (Using:) (kuva 18). Kuva 17. Koordinaattijärjestelmän valinta ArcMapin tarjoamista valmiista vaihtoehdoista. Kuva 18. Transformaation määrittely koordinaattimuunnokselle. 7. Kun transformaatio on valittu, voidaan Geographic Coordinate System Transformations näkymä sulkea pois painamalla OK. 8. Tämän jälkeen painetaan OK-painiketta myös Data Frame Properties ikkunassa. Tällöin ArcMap muuntaa Data Framen ja karttanäkymän vastaamaan uutta koordinaattijärjestelmämääritystä. Tässä tapauksessa kunnat2011 -tason ulkoasun ei pitäisi muuttua miksikään, mutta joissakin tapauksissa koordinaattijärjestelmän vaihtaminen saattaa muuttaa huomattavastikin karttanäkymään avattujen tasojen ulkoasua. Huomaa, että ArcMap ei siis tässä menettelytavassa tee tasojen määrityksiin pysyviä muutoksia, joten tasot säilyttävät sinänsä edelleen alkuperäiset koordinaattijärjestelmämäärityksensä Tason koordinaattijärjestelmäasetusten muuttaminen Jos edellisessä esimerkissä esitetty, kunnat2011 tasolle toteutettu muunnos YKJ:sta EUREF-FIN:in haluttaisiin toteuttaa pysyvästi, tulee käyttää ArcToolboxin Data Management Tools Projections and Transformations Feature hakemistosta löytyvää Project-toimintoa (kuva 19). Tosin kyseinen toiminto ei muuta alkuperäisen tason koordinaattijärjestelmää, vaan tuottaa muunnoksen yhteydessä kokonaan uuden tason. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

24 24 1. Project-toiminnon ensimmäisessä kentässä (Input Dataset or Feature Class) valitaan karttatasoksi kunnat2011 ja toisessa kentässä (Output Dataset or Feature Class) annetaan muunnoksen lopputuloksena syntyvälle tasolle jokin mielekäs nimi. 2. Output Coordinate System kohdassa määritellään se, minkä koordinaattijärjestelmän mukaiseksi valittu taso halutaan muuntaa. Koordinaattijärjestelmän valintaan pääsee käsiksi painikkeen kautta. Valitaan tässäkin koordinaattijärjestelmäksi Predefined Projected Coordinate Systems National Grids Europe EUREF FIN TM35FIN. 3. Geographic Transformation kenttään määritetään tarvittava transformaatio, eli tässä tapauksessa KKJ_To_EUREF_FIN. 4. Painetaan lopuksi OK. Kuva 19. Project-toiminto. Entä jos aineistolle ei ole määritelty mitään koordinaattijärjestelmää? Kaikkien paikkatietoaineistojen koordinaatit perustuvat johonkin koordinaattijärjestelmään, mutta kaikissa tapauksissa tätä koordinaattijärjestelmää ei ole erikseen määritelty aineistolle. Jos tällainen aineisto avataan ArcMapissa puhtaaseen aineistonäkymään, ohjelma antaa virheilmoituksen, jonka mukaan aineisto voidaan kyllä näyttää karttanäkymässä, mutta sitä ei voida projisoida (kuva 20). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ohjelma tiedä, mihin kohtaan maapallon pinnalla aineiston sisältämät kohteet sijoittuvat. Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, kun ArcMapiin avataan muita aineistoja, joiden sijainti tai koordinaattijärjestelmä poikkeavat tästä aineistosta. Koordinaattijärjestelmä on aina syytä määrittää aineistolle kuin aineistolle. Koordinaattijärjestelmää tosin ei tietenkään voi valita sattumanvaraisesti, vaan aineiston dokumentaation tai muun informaation perusteella tulee selvittää, mitä koordinaattijärjestelmää aineiston koordinaatit edustavat. Kun tämä on selvillä, voidaan koordinaattijärjestelmä määrittää käyttäen ArcToolboxin Data Management Tools Projections and Transformations Define Projection työkalua. Kuva 20. Virheilmoitus puuttuvasta koordinaattijärjestelmästä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

25 25 B OSA: Kartografinen visualisointi 7. Karttaesityksen luominen Tässä osiossa käydään alusta lähtien läpi karttaesityksen luonti ArcMapissa aina tasojen avaamisesta ja muokkauksesta asettelu- eli layout-näkymän käytön kautta tulostamiseen asti. Osiossa tarkastellaan erityyppisten vektoriaineistojen visualisointia, sekä esitellään keskeisten karttaelementtien, kuten selitteen, mittakaavan ja pohjoisnuolen lisääminen karttaesitykseen. Esimerkki: Luodaan Suomea esittävä karttaesitys käyttäen hyväksi seuraavia D:\ArcGIS\maastotietokanta\suomi hakemistossa olevia tasoja: suomi.shp, jarvet.shp, maantiet.shp, rautatiet.shp ja asutuskeskukset.shp Aineistojen avaaminen 1. Avataan aluksi tarvittavat aineistot ArcMapiin klikkaamalla ensin Add Data kuvaketta ja valitsemalla sitten Connect to Folder kuvake. Näin luodaan yhteys aineistokansioon ja aineistojen avaaminen on nopeampaa myös myöhemmin. Valitaan oikea hakemisto, tässä tapauksessa ArcGISkansio ja valitaan OK. 2. Valitaan sitten maastotietokanta-kansio ja edelleen suomi-kansio. Valitaan tarvittavat tasot, useita tasoja voi valita samanaikaisesti pitämällä Ctrl-näppäintä alaspainettuna. 3. Kun tasot on valittu, painetaan sen jälkeen Add-painiketta (kuva 21). 4. Valitut karttatasot avautuvat nyt ArcMapin karttanäkymään, ja tasojen nimet sekä tasoja vastaavat karttasymbolit ovat näkyvissä vasemman reunan Layersikkunassa (kuva 22). 5. Tasojen keskinäistä järjestystä voi muuttaa Layers-näkymässä vetämällä minkä tahansa tason hiirellä haluttuun kohtaan, jos näkymäksi on valittu List by Drawing. Esimerkiksi suomi-taso kannattaa vetää listan alimmaiseksi, jolloin muiden tasojen sisältämät kohteet eivät jää sen alle. Kuva 21. Tasojen valitseminen Add Data näkymässä. Kuva 22. Avatut tasot Layers-näkymässä. Kunkin tason nimen alla on nähtävissä tyyli, jolla taso on esitetty karttanäkymässä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

26 Väri- ja symbolimääritykset Karttatasoissa itsessään ei ole määriteltynä mitään väripreferenssejä vaan ArcMap arpoo tasoille värityksen joka kerta täysin satunnaisesti. Tämän vuoksi tasojen värit kannattaakin muuttaa mielekkäämmiksi. Värien ja karttasymbolien muuttaminen tapahtuu tasokohtaisesti klikkaamalla Layers-ikkunassa tason nimen alapuolella olevaa symbolia (kuva 23). Klikkaa tason nimen alla näkyvää symbolia. Kuva 23. Avatut tasot näkyvät sisällysluettelossa ja graafiset kohteet karttanäkymässä. Sisällysluettelossa näkyvät tasojen nimien lisäksi tason graafisten kohteiden symbolit Pistesymboliikka 1. Kaksoisklikkaa asutuskeskukset-tason symbolia Layers-näkymässä. Tällöin avautuu pistemäisiä kohteita koskeva Symbol Selector näkymä (kuva 24). 2. Oletusarvoisesti pistemäiset kohteet esitetään ympyräsymbolilla, jonka koko on 4 pistettä. Väri on satunnaisesti valittu. Pistesymbolin kokoon voidaan vaikuttaa Size-kentässä, ja väriin puolestaan Color-valikon kautta. 3. Näkymän vasemmanpuoleisessa kentässä on lisäksi valittavissa suuri joukko valmiita pistesymbolityylejä. Huomaa, että kaikki valmiiksi saatavilla olevat tyylit eivät ole näkyvillä vasemman reunan ikkunassa, vaan erilaisia tyylikirjastoja on ladattavissa lisää käyttöön Style References... painikkeen kautta. Kuva 24. Pistetyylejä koskevat asetukset Symbol Selector -näkymässä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

27 27 4. Huomaa, että valmiiksi määriteltyä tyyliä on mahdollista muokata haluamakseen. Lisäksi itse määritellyn tyylin voi tallentaa myöhempää käyttöä varten Save As painikkeen kautta. 5. Kun määrittelyt on tehty, voidaan painaa OK Viivasymboliikka 1. Klikkaa maantiet-tason symbolia Layersnäkymässä. Näin saadaan auki viivamaisia kohteita koskevat ulkoasuasetukset (kuva 25). 2. Viivan väriä voidaan muuttaa Color-valikosta ja viivan paksuutta sen alapuolella olevassa Widthkentässä. Väriksi voidaan valita esimerkiksi punainen ja viivan vahvuudeksi Tässäkin tapauksessa Symbol Selector ikkunan vasemmassa laidassa on myös valittavissa joukko valmiita tiesymboleja, jotka tosin edustavat yleensä Yhdysvalloissa käytettävää karttasymboliikkaa. 4. Kun määrittelyt on tehty, painetaan OK Aluesymboliikka Kuva 25. Viivatyylejä koskevat asetukset Symbol Selector näkymässä 1. Klikkaa seuraavaksi Layers-näkymässä jarvet-tason nimen alla olevaa symbolia. 2. jarvet-tason kohteiden ulkoasua päästään muokkaamaan vastaavalla tavalla kuin maantiettason kohteitakin: tässä tapauksessa kohteet vain ovat polygoni- eli aluemuotoisia (kuva 26). 3. Alueen (järven) täyttöväri valitaan Fill Color valikosta. Reunuksen väri sekä vahvuus määritetään puolestaan Outline Color ja Outline Width asetusten avulla. 4. Kuten edellisissä tapauksissa, myös aluesymbolien osalta on valittavina monia valmiita tyylejä. Huomioi tyylin valinnassa kartan mittakaava ja symbolien selkeys. Esimerkiksi Suomen kokoisella kartalla järvialueiden symboleissa ei tarvitse välttämättä olla reunaviivaa, vaan voi olla selkeämpää valita reunaton vaihtoehto (viivan paksuus 0). 5. Painetaan lopuksi OK. Kuva 26. Aluetyylejä koskevat asetukset Symbol Selector näkymässä Voit tämän jälkeen tehdä haluamasi värimääritykset myös suomi-tasolle. Suomen alue voidaan täyttää jollakin suhteellisen vaalealla täyttövärillä, esimerkiksi käyttäen valmiita Yellow tai Olive vaihtoehtoja, tai valkoisella. Hollow Hollow-tyyli tarkoittaa alueen jättämistä kokonaan ilman täyttöväriä. Kyseessä on siis eri asia kuin alueen värittäminen valkoiseksi. Hollow-tyyliä käytettäessä taso muuttuu siis kokonaan läpinäkyväksi Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

28 Värimallit Kartalla käytetyt värit voidaan määrittää myös RGB-, CMYK- tai HSV-värimallien avulla. Värimalleihin liittyvät valinnat saa esille klikkaamalla ensin Symbol Selector -ikkunassa olevaa Color tai Fill Color kuvaketta, ja valitsemalla avautuvasta värivalikosta More Colors... Tällöin avautuu Color Selector ikkuna (kuva 27), jossa haluttu väri voidaan määrittää eksaktisti värikombinaatioiden avulla. Tarvittavan värimallin voi valita erillisestä valikosta. Värimalleista yleisin on punaisesta (red), vihreästä (green) ja sinisestä (blue) koostuva RGB, johon myös tietokoneiden näytöt yleensä perustuvat. Toinen, erityisesti painotekniikassa käytettävä värimalli on syaanista (cyan), magentasta (magenta), keltaisesta (yellow) ja avainväristä eli mustasta (key) koostuva CMYK. Näiden lisäksi valittavissa on myös HSV-malli, jossa säädettävinä arvoina ovat väriarvo (hue), kylläisyys (saturation) sekä kirkkaus (value). Kuva 27. Color Selector ikkuna Asettelunäkymä (Layout View) Nyt itse karttaesitys alkaa näyttää jo melko valmiin näköiseltä, mutta kartasta puuttuu edelleen olennaisia elementtejä, kuten selite, mittakaava sekä pohjoisnuoli. Näitä komponentteja ei ole kuitenkaan mahdollista lisätä suoraan karttanäkymään, vaan ne tulee lisätä asettelunäkymään. Asettelunäkymään voi siirtyä valitsemalla View Layout View. Takaisin karttanäkymään pääsee valitsemalla vastaavasti View Data View. Myös karttanäkymän vasemmassa nurkassa olevia pieniä kuvakkeita voi käyttää. Asettelunäkymässä tehdään karttaelementtien asettelu lopullista, tulostuskelpoista karttaesitystä varten. Riippuen siitä, halutaanko karttatuloste asetella pysty- vai vaakasuunnassa, kannattaa heti ensi vaiheessa käydä asettamassa paperiasetukset kohdalleen valitsemalla File Page and Print Setup (kuva 28). Jos tuloste halutaan esimerkiksi A4- kokoiseksi, valitaan Paper-kohdan Sizevalikosta paperin kooksi A4. Paperin asento määritetään Orientation kohdassa valitsemalla joko Portrait (pystyasento) tai Landscape (vaakaasento). Näiden asetusten mukaisesti myös asettelunäkymässä olevan paperin asemointi muuttuu. HUOM! Asemoi kartta paperille niin, että paperilla jää mahdollisimman vähän tyhjää tilaa käyttämättä, eli kartta täyttää paperin mahdollisimman tarkasti. Karttaa zoomataan ja siirretään myös asettelunäkymässä Toolstyökalupalkin työkaluilla. Itse asettelunäkymää pystyy zoomaamaan ja siirtämään Layout-työkalupalkin työkaluilla. Kuva 28. Paperiasetusten muuttaminen Page and Print Setup -näkymässä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

29 Selite Legend Wizard 1. Selitteen lisääminen aloitetaan valitsemalla Insert Legend Tämä käynnistää wizard-tyyppisen toiminnon, jonka avulla voidaan määritellä selitteen ominaisuudet vaihe vaiheelta (kuva 29). 2. Ensimmäisessä vaiheessa valitaan ne tasot, joiden halutaan olevan selitteessä mukana, sekä niiden keskinäinen järjestys. suomi-tason voi ottaa pois. Legend Items listalta painikkeen avulla, koska sen mukanaolo selitteessä ei ole tarpeen. Kuva 29. Legend Wizard: selitteeseen sisällytettävien tasojen valinta. 3. Tasojen keskinäistä järjestystä selitteessä voi tarvittaessa muuttaa ja -painikkeilla. 4. Wizard-toiminto sisältää lukuisia selitteen ulkoasumäärityksiin liittyviä säätömahdollisuuksia, joiden vaikutusta lopputulokseen on joskus vaikea tietää etukäteen. Vaiheet voikin selata aluksi läpi Next > painikkeilla ja painaa lopuksi Finish-painiketta, jolloin selite ilmestyy asettelunäkymään (kuva 30). 5. Tämän jälkeen selitettä voidaan siirtyä muokkaamaan selkeämmän näköiseksi Selitteen muokkaaminen 1. Selitteen asetuksia pääsee muuttamaan kaksoisklikkaamalla selitettä asettelunäkymässä (muista aktivoida musta nuolivalintatyökalu Tools-työkalupalkista). 2. Tällöin avautuu Legend Properties -näkymä, jonka Legend-välilehdellä voidaan muuttaa muun muassa selitteen otsikkoa ja selitteen komponenttien välistä asemointia. Framevälilehdellä selitteelle voidaan määrittää kehys sekä taustaväri, ja Size and Position välilehdellä puolestaan voidaan asettaa eksaktisti selitteen koko sekä sijainti asettelunäkymässä. 3. Selitteen tyylin voi valita sopivaksi jokaisen tason osalta aktivoimalla Items-välilehden ja valitsemalla Legend Items listalta haluttu taso ja painamalla Style painiketta (kuva 31). Kuva 30. Selitelaatikko ja karttatasot Layout View näkymässä. 4. Legend Item Selector toiminnossa voidaan valita sopiva selitetyyli, mikä ratkaisee mm. sen, näytetäänkö tason nimi selitteessä vai ei, sekä sen, miten itse selitetekstit näytetään (kuva 32). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

30 30 Kuva 31. Legend Properties: Items-välilehti. Kuva 32. Selitteen tyylin valitseminen Legend Item Selector -näkymässä. 5. Jokaisen valmiiksi määritellyn perustyylin osalta asetuksia voidaan edelleen muuttaa Properties painikkeen kautta. Ulkoasumäärityksiä on kaikkiaan valtava määrä, eikä niitä ole mahdollista käydä tässä monisteessa läpi. Parhaiten niiden merkitys selviää kuitenkin kokeilemalla! 6. Selitteen fonttiasetuksia voi muuttaa valitsemalla Items-välilehden Symbol-painikkeen. Yksinkertaisinta on asettaa Change Text kohdassa valinta kaikkiin kohteisiin (All items) ja valita muokkausvalikosta Apply to the whole item, jolloin fontti muuttuu koko selitteessä (lukuun ottamatta otsikkoa). 7. Tasojen nimiä on joskus tarpeen muuttaa selitettä varten. Esimerkiksi tässä tapauksessa voisi olla mielekkäämpää, jos selitteessä lukisi sanan jarvet asemesta järvet. 8. Selitteessä näkyvää tason nimeä voi muuttaa kaksoisklikkaamalla tason nimeä Layersnäkymässä tai klikkaamalla tason nimen päällä hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä ja valitsemalla Properties... Tällöin avautuvassa Layer Properties ikkunassa mennään Symbology-välilehdelle, jolla olevaan Legend-kenttään voidaan antaa selitteessä näkyvä nimi (kuva 33). 9. Selitteen tulisi nyt näyttää suurin piirtein tältä: Kuva 33. Tason selitteen muuttaminen selitelaatikkoon. Huom! Selitteen otsikko kertoo yleensä mitä yksikköjä selitteet ovat (esim. %, km, asukasta/km 2, kg, kpl ). Jos selitteille ei löydy yksiselitteistä otsikkoa, jätetään selitteen otsikko kokonaan laittamatta. Huomaa myös, että selitteen otsikossa ei toisteta itse karttaesityksen otsikointia. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

31 31 Olennaisinta on, että selitteestä on nopeallakin vilkaisulla saatavissa kaikki se tieto kartan symboliikasta, mikä on välttämätöntä kartan tarjoaman informaation ymmärtämiseksi. Selite on siis itse karttainformaation jälkeen tärkein karttaesityksen komponentti Mittakaava Scale Bar toiminto 1. Mittakaava on selitteen ohella erittäin keskeinen osa hyvää karttaesitystä. Erityisesti janamittakaavan avulla kartan lukijan on mahdollista saada käsitys kartan esittämän alueen mittasuhteista ja etäisyyksistä. 2. Mittakaavan lisääminen aloitetaan valitsemalla Insert Scale Bar Scale Bar Selector tarjoaa joukon erilaisia janamittakaavatyylejä, joista voidaan valita omaan karttaan parhaiten sopiva vaihtoehto (kuva 34). 3. Valitun tyylin tarkempia asetuksia voitaisiin määritellä jo tässä vaiheessa Properties painikkeen kautta, mutta on käytännössä kätevämpää lisätä mittakaavajana ensin suoraan karttaesitykseen painamalla OK ja palata vasta sen jälkeen muuttamaan sen määrityksiä. Kuva 34. Mittakaavan valinta 4. Jos karttaan lisätyn mittakaavan tyyliin ei ole lainkaan tyytyväinen, voi mittakaavan aktivoida asettelunäkymässä ja poistaa Delete-näppäimellä. Jos tyyliin taas on yleisellä tasolla tyytyväinen, voi siirtyä määrittelemään mittakaavan tarkempia asetuksia kaksoisklikkaamalla hiirellä mittakaavajanan päällä Mittakaavan asetusten muokkaaminen 1. Mittakaavan ulkoasun suhteen tärkeintä on määrittää janan pituus sekä janan jakokohdat (divisions) siten, että mittakaavaa voi mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää kartan etäisyyksien tulkinnassa. Näitä asetuksia voi määritellä Alternating Scale Bar Properties näkymän Scale And Units välilehdellä. 2. Mittakaavajanan pituutta ja katkaisukohtia (divisions) voi säätää periaatteessa kolmella eri tavalla, jotka ovat valittavissa When resizing alasvetovalikosta: Adjust width: Janan pituus muuttuu vastaamaan jakokohdan pituutta sekä jakokohtien lukumäärää. Adjust division value: Janan pituus pysyy samana, mutta jakokohdan pituus muuttuu jakokohtien määrän mukaan. Adjust number of divisions: Janan pituus sekä jakokohdan pituus pysyvät samana, mutta jakokohtien määrä asetetaan vastaamaan niitä. 3. Mikäli haluttaisiin esimerkiksi saada aikaan 200 kilometrin matkaa vastaava jana, joka on jaettu 50 kilometrin pätkiin, valittaisiin When resizing vaihtoehdoksi Adjust width, Division Valueksi 50 km ja Number of Divisions arvoksi Alajakokohtien (Number of Subdivisions) lukumääräksi voidaan asettaa 2, jolloin ensimmäinen 50 kilometrin pätkä jaetaan vielä kahteen osaan. 5. Lisäksi kannattaa muuttaa mittakaavajanan mittayksikön selite suomenkieliseksi Label-kohdassa, mikäli kartta on muutoin suomenkielinen. Samalla voidaan määrittää selitteen sijainti janan Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

32 32 suhteen. Mielekkäimpiä vaihtoehtoja ovat sijainti janan oikealla puolella (after bar) mikä on myös oletusarvo sekä sijainti janan alapuolella (below bar). Tekstin etäisyyttä janasta voi säätää Gap-asetuksella. 6. Numbers and Marks välilehden puolella voidaan Frequency-alasvetovalikossa määrittää numeroiden näyttäminen janan jakokohdissa. divisions and first mid point vaihtoehdon mukaisesti jokaisen varsinaisen jakokohdan sekä ensimmäisen alajakokohdan kohdalla näytetään etäisyysarvo. Lukujen asemointi janan suhteen määritetään Position-valikosta. Samalla välilehdellä voidaan vaikuttaa myös lukujen fonttiasetuksiin. 7. Mittakaavan hyvänä sijaintipaikkana karttaesityksessä on esimerkiksi kartan vasen tai oikea alareuna (kuva 35). Kooltaan mittakaavajanan tulee olla varsin maltillinen, eli sen ei ole tärkeydestään huolimatta syytä hypätä liian voimakkaasti esille karttaesityksessä. Kuva 35. Mittakaavan sijainti karttaesityksessä Pohjoisnuoli Pohjoisnuolen sisällyttäminen karttaesitykseen on suositeltavaa, joskaan ei aivan välttämätöntä, jos kartan yläreuna osoittaa suoraan maantieteellistä pohjoista kohti (mikä on yleensä kartoissa oletuksena). Sen sijaan jos kartta on asemoitu muutoin kuin yläreuna kohti pohjoista, tulee pohjoisnuoli kuitenkin ehdottomasti sisällyttää karttaesitykseen. 1. Pohjoisnuoli-komponentti lisätään asettelunäkymään vastaavalla tavalla kuin muutkin karttakomponentit, eli valitsemalla Insert North Arrow, jolloin avautuu North Arrow Selector toiminto (kuva 36). Valmiita tyylejä on valittavissa suuri joukko, mutta tyyleistä kannattaa valita jokin mahdollisimman yksinkertainen vaihtoehto. Mitään kompassiruusutyyppisiä tai muutoin monimutkaisen näköisiä häkkyröitä ei siis tule valita ainakaan tieteellisessä mielessä tehtäviin karttaesityksiin (taulukko 3)! Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön Kuva 36. Pohjoisnuolen valitseminen North Arrow Selector -näkymässä.

33 33 Taulukko 3. Esimerkkejä hyvistä ja huonoista pohjoisnuolista tieteellisen karttaesityksen kannalta. Suositeltavia: Vältettäviä: ± l ; I Ê µ 2. Properties -painikkeen kautta voidaan määritellä vielä tarkemmin pohjoisnuolen asetuksia, esim. symbolin koko (Size), väri (Color) sekä suuntakulma (Calibration Angle) (kuva 37). Oletusarvoisesti pohjoisnuoli osoittaa aina Data Framen mukaista pohjoista kohti. Asteina mitattavaa Calibration Angle arvoa säätämällä nuoli voidaan kuitenkin tarvittaessa saada osoittamaan myös mihin tahansa muuhun suuntaan. 3. Hyvä sijoituspaikka pohjoisnuolelle on usein karttaesityksen oikea yläreuna, mikäli siellä on tyhjää tilaa. Nuolen on luonnollisesti syytä olla selkeästi erottuva, mutta ei kuitenkaan suhteettoman suuri. Pohjoisnuolen ainoa funktio on osoittaa kartan orientaatio ilmansuuntien suhteen, joten sen ei tule tarpeettoman paljon kiinnittää lukijan huomiota karttaesityksessä Kuva 37. Pohjoisnuolen asetusten määrittely 7.7. Tekstielementit Karttaesitykseen voidaan lisätä myös vapaamuotoista tekstiä. Esimerkkeinä tästä ovat asiaankuuluvat copyright-tekstit sekä mahdollinen kuvaotsikko, mikä on kylläkin tarpeeton, jos esimerkiksi artikkelin osana olevan kartan yhteydessä tulee olemaan kuvateksti. Copyright-tekstien lisääminen karttaan on tarpeellista, sillä useimmat paikkatietoaineistojen toimittajat edellyttävät, että aineistotoimittajan nimi on selvästi esillä heidän aineistojensa pohjalta tehdyissä kartoissa. Lisäksi karttaesityksen tekijän on aiheellista merkitä oma ja/tai edustamansa organisaation nimi karttaesitykseen, koska karttoja kopioidaan usein lupaa kysymättä eikä karttojen alkuperäistä tekijää useinkaan muisteta mainita. Data Framea ja siihen avattuja karttatasoja voidaan kiertää eri asentoihin View Toolbars valikosta löytyvällä Data Frame Tools toiminnolla. Pohjoisnuoli-toiminto osaa kuitenkin automaattisesti tunnistaa Data Framen asennon ja kääntää myös pohjoisnuolta sen mukaisesti. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

34 34 1. Tekstien lisääminen asettelunäkymään tapahtuu valitsemalla Insert Text, jolloin karttaesityksen päälle ilmestyy pieni (ja usein aika vaikeasti havaittava) tekstilaatikko tekstin lisäämistä varten. 2. Tekstin muotoiluun pääsee käsiksi kaksoisklikkaamalla äsken lisättyä tekstilaatikkoa, jolloin avautuu tekstilaatikkoa vastaava Properties näkymä. Tässä näkymässä voidaan vaikuttaa tekstin fonttiin (Change Symbol ) ja asemointiin sekä tietysti muokata itse tekstiä Textkentässä (kuva 38). Knoppi: Copyright-merkin ( ) saa aikaan näppäilemällä näppäimistön oikean laidan numeronäppäimillä numerot 0, 1, 6, ja 9 Altnäppäimen ollessa samanaikaisesti koko ajan alaspainettuna. 3. Tekstityökalu mahdollistaa myös erikoismuotoilujen tekemisen nk. tagien avulla. Esimerkiksi jos sanat Kartta ja Aineisto haluttaisiin lihavoidulla fontilla, laitettaisiin ne <bol></bol> tagiparin sisään kuvan 39 mukaisesti. Kuva 38. Tekstikomponentin lisääminen karttalayoutiin. Keskeisimmät ArcMapin tukemat tekstimuotoilutagit on esitelty monisteen liitteessä II. Kuva 39. Tekstin lihavointi muotoilutagien avulla Logojen ja muiden kuvien lisääminen karttaan Karttaesitykseen voi olla joskus tarpeellista lisätä myös esimerkiksi kartan tuottaneen ja/tai kartalla esitettävän tiedon tarjonneen organisaation logo. Yliopiston logon voi lisätä karttaesitykseen valitsemalla Insert Picture ja etsimällä D:\ArcGIS\oy_logo hakemistosta sopivan logon lisättäväksi asettelunäkymään Karttakohteiden nimiöt eli "labelit" Joissakin tapauksissa voi olla hyödyllistä lisätä kartalle karttakohdekohtaiset selitteet ( labelit ), jotka perustuvat johonkin attribuuttisarakkeeseen. Tässä tapauksessa voitaisiin haluta merkitä asutuskeskukset-tason jokaisen kohteen yhteyteen asutuskeskuksen nimi. 1. Labelien lisääminen tapahtuu klikkaamalla hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä karttatason nimen (asutuskeskukset) päällä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Properties. Tällöin avautuu Layer Properties ikkuna, josta valitaan Labels-välilehti. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

35 35 2. Labels-välilehdellä tulee ensiksikin merkitä rasti kohtaan Label features in this layer, joka määrää, että labelit ylipäätään tulevat näkyviin. 3. Oikea attribuuttisarake voidaan määrittää poimimalla Label Field valikosta haluttu sarake, esim. tässä tapauksessa Nimi (kuva 40). 4. Tämän jälkeen painetaan OK. Nyt labeleiden pitäisi olla näkyvissä. 5. Labelit eivät välttämättä sijoitu aina erityisen hyvin kartalle, vaan saattavat esimerkiksi olla keskenään päällekkäin. Labeleiden sijoittumiseen kartalle voi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan Placement Properties painikkeen kautta. 6. Jos labeleita ei halutakaan mukaan karttaesitykseen, saadaan ne nopeimmin pois klikkaamalla uudelleen hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä tason nimen päällä ja menemällä valikossa Label Features kohtaan, jota klikkaamalla labelit poistuvat näkyvistä. Kuva 40. Label Field -sarakkeen valitseminen Valmis karttaesitys Lopullinen karttaesitys, jossa kaikki oleelliset komponentit ovat mukana, voisi näyttää kuvan 41 kaltaiselta. Tässä tapauksessa asutuskeskukset-tason kohteiden labeleita ei ole laitettu näkyviin karttainformaation puuroutumisen välttämiseksi. Kuva 41. Malliesimerkki karttaesityksestä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

36 Työtilatiedostoksi tallentaminen (ArcMap Document) Tehty karttaesitys voidaan tallentaa ArcMap Documentiksi valitsemalla File Save As ja antamalla mxd-päätteiselle tiedostolle haluttu nimi. Näin tallennetaan tiedot avatuista karttatasoista sekä niihin kohdistetuista toimenpiteistä, jolloin karttanäkymä voidaan avata myöhemmin uudelleen täysin saman näköisenä. Huomaa, että mxd-tiedosto ei sisällä varsinaista dataa, joka pysyy omissa karttataso-tiedostoissaan ja johon mahdollisesti tehtyjen muutosten tallentamisesta on huolehdittava erikseen. ArcMap Documentin avaaminen tapahtuu "normaalin" tiedostonavauksen kautta, eli valitsemalla File Open... Tällöin ArcMapiin pitäisi aueta täsmälleen samanlainen karttanäkymä, kuin ArcMap Document tiedoston tallentamishetkellä oli. Tämä kuitenkin edellyttää, ettei karttaesityksessä käytettyjä aineistoja ole poistettu tai siirretty johonkin muuhun hakemistoon Kuvatiedostoksi tallentaminen Käytännössä karttaesitystä ei useinkaan tulosteta suoraan paperille, vaan se liitetään esimerkiksi osaksi tutkimusraporttia tai muuta julkaisua. Tätä varten karttaesitys on hyödyllistä tallentaa kuvatiedostoksi, joka voidaan myöhemmin liittää vaikkapa Worddokumenttiin. Asettelunäkymän vienti kuvatiedostoon tapahtuu valitsemalla File Export Map, jolloin avautuu Export Map toiminto (kuva 42). Export Map toiminnolla karttakuva voidaan tallentaa lukuisiin eri kuvaformaatteihin. Formaatin valinta riippuu aina käyttötarpeesta: esimerkiksi *.bmp-formaatti säilyttää kaiken kuvainformaation, mutta tuottaa tiedostokooltaan suuren kuvan. Sama pätee myös *.tiff-formaattiin. Kuva 42. Export Map -toiminto. Kuvaformaateista *.jpg ja *.png ovat pakkaavia formaatteja, joista ensin mainittu soveltuu erityisesti mm. ilmakuvien ja muiden valokuvatyyppisten kuvien tallentamiseen. Jälkimmäinen puolestaan soveltuu parhaiten tilanteisiin, joissa karttaesitys sisältää paljon yhtenäisiä väripintoja. Edellä muodostettu karttaesitys on esimerkki juuri tämäntyyppisestä tapauksesta. Molemmat formaatit soveltuvat myös web-ympäristöön. Kuvan resoluutioon on mahdollista vaikuttaa Resolution-kohdassa olevaa pikselitiheyttä (dpi, dots per inch) muuttamalla. Mitä suurempi tiheysarvo, sitä tarkempi kuva on tuloksena. Huomaa kuitenkin, että pikselitiheyden kasvaessa myös kuvan tiedostokoko kasvaa ja kuva myös vaatii mm. näyttöruudulla laajemman tilan. Käytännössä kuvaksi tallentamisen yhteydessä on syytä kokeilla useita eri formaatteja ja kuvaresoluutioita, ja vertailla niitä keskenään Karttaesityksen tulostaminen Layout-näkymässä tehty karttaesitys voidaan tulostaa paperille valitsemalla File Print Käytettävä tulostin valitaan Setup -painikkeen kautta. Sivuasetukset riippuvat File Page and Print Setup valikossa tehdyistä määrityksistä. Tulostaminen ArcMapista tapahtuu siis periaatteessa aivan vastaavalla tavalla kuin mistä tahansa muustakin Windows-ohjelmasta. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

37 37 8. Teemakarttojen luominen 8.1. Kvalitatiivinen teemakartta Kvalitatiivinen teemakartta tehdään luokitteluasteikollisesta muuttujasta, eli muuttujasta, jonka arvoja ei voida asettaa mihinkään (objektiiviseen) järjestykseen. Kvalitatiivisia teemakarttoja ovat esimerkiksi maankäyttötyyppejä tai hallinnollisia alueryhmityksiä esittävät kartat. Esimerkki: Tehdään D:\ArcGIS\kuntadata\kunnat hakemistossa olevan kunnat2011-aineiston pohjalta kvalitatiivinen teemakartta, joka esittää hallinnollisen maakuntajaon. 1. Avataan kunnat2011-taso ArcMapiin. 2. Teemakartan tekeminen eroaa tavallisesta, aiemmin kuvastusta visualisoinnista siinä, että nyt kaikkia karttakohteita ei väritetä samalla värillä, vaan värisävy riippuu jonkin muuttujan arvosta. Tämän vuoksi nyt ei voida yksinkertaisesti klikata tason symbolia Layers-ikkunassa, vaan klikataan sen sijaan hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä tason nimen päällä ja valitaan avautuvasta valikosta Properties 3. Tällöin avautuu Layer Properties ikkuna, josta valitaan Symbologyvälilehti. 4. Vasemman reunan listasta valitaan Categories-kohta ja sen alta Unique Values, jolloin päästään määrittelemään värisävyt kullekin maakunnalle. 5. Valitaan sitten Value Field alasvetovalikosta kartalla esitettävä muuttuja, eli tässä tapauksessa MAAKUNTA (kuva 43). 6. Painamalla Add All Values painiketta saadaan näkyviin kaikki yksilölliset attribuuttiarvot (kuva 44). Jokaisen attribuuttiarvon kohdalla on mahdollista muuttaa väriä kaksoisklikkaamalla värisymbolin päällä ja valitsemalla tämän jälkeen mieleisensä värin. Kuva 43. Layer Properties -ikkunan Symbologyvälilehti. Maakunnat tulisivat nyt näkyviin kartan selitteeseen numerokoodeillaan (01-21). Maakunnille voi kuitenkin antaa oikeat nimet kirjoittamalla ne Labelsarakkeen alle numerokoodien tilalle. Kuva 44. MAAKUNTA-muuttujan arvojen lisääminen teemakarttaan. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

38 38 7. Määritellään nyt maakuntien nimet Label-sarakkeen alle seuraavalla tavalla (kuva 45): 01: Uusimaa 02: Varsinais-Suomi 04: Satakunta 05: Kanta-Häme 06: Pirkanmaa 07: Päijät-Häme 08: Kymenlaakso 09: Etelä-Karjala 10: Etelä-Savo 11: Pohjois-Savo 12: Pohjois-Karjala 13: Keski-Suomi 14: Etelä-Pohjanmaa 15: Pohjanmaa 16: Keski-Pohjanmaa 17: Pohjois-Pohjanmaa 18: Kainuu 19: Lappi 21: Ahvenanmaa Kuva 45. Maakuntaluokkien ja niitä vastaavien värisävyjen määrittely Layer Properties -näkymässä. 8. Lisäksi voidaan ottaa rasti pois kohdasta <all other values>, koska luokituksen ulkopuolella ei ole yhtään aluetta (Count = 0). 9. Lopuksi painetaan OK, jolloin muutokset päivittyvät karttanäkymään (kuva 46). Kuva 46. Kvalitatiivinen teemakartta kuntien maakuntajaosta. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

39 Kvantitatiivinen teemakartta Koropleettiteemakartta Koropleettiteemakartan ideana on esittää jokin tarkasteltava ilmiö jonkin aluejaon pohjalta siten, että alueet väritetään tietyllä värisävyllä tarkasteltavan ilmiön intensiteetin mukaisesti. Koropleettiteemakartta on ehkä kaikkein tavanomaisin teemakarttatyyppi, jota hyödynnetään erityisesti hallinnollisten alueyksiköiden, esim. kuntien mukaan tilastoidun datan esittämisessä kartalla. Esitettäessä kvantitatiivista muuttujaa koropleettikarttapohjalla ei useinkaan ole käytännössä mahdollista tai ainakaan järkevää asettaa jokaiselle yksittäiselle havaintoarvolle tiettyä värisävyä johonkin väriskaalaan pohjautuen, koska värisävyjen väliset erot olisivat niin pieniä, ettei niiden erottaminen toisistaan olisi välttämättä mahdollista. Osaltaan tämän vuoksi kvantitatiiviset muuttujat on tapana luokitella ennen niiden esittämistä kartalla. Huomaa: Koropleettiteemakartalla jossa alueyksiköt ovat keskenään eri kokoisia esitettävien arvojen tulee olla aina suhteellisia lukuja, kuten esimerkiksi väestömäärä pinta-alayksikköä kohti tai väestöryhmän osuus kokonaisväestöstä. Absoluuttisia määriä koropleettikartalla ei esitetä. Tämä perustuu siihen, että pinta-alaltaan suurelle alueelle mahtuu (ainakin periaatteessa) enemmän esimerkiksi väestöä tai muuta ilmiötä kuin pienelle alueelle. Absoluuttiset arvot eivät siis olisi vertailukelpoisia keskenään. Esimerkki: Luodaan kuntapohjainen koropleettiteemakartta työttömyysasteesta Suomessa vuonna Perusmääritykset 1. Avataan aluksi kunnat2011-taso hakemistosta D:\ArcGIS\kuntadata\kunnat. 2. Teemakartan tekeminen aloitetaan kaksoisklikkaamalla tason nimeä Layers-näkymässä, tai klikkaamalla hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä tason nimen päällä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Properties. 3. Tällöin avautuvasta Layer Properties ikkunasta valitaan Symbology-välilehti. Siellä näkyvästä Show-kentästä valitaan Quantities-vaihtoehto ja sen alta edelleen Graduated Colors. 4. Value-alasvetovalikosta valitaan se muuttuja, josta karttaesitys halutaan tehdä. Tässä tapauksessa valitaan siis TYOTPROS2010 muuttuja (kuva 47). Koska työttömyysastetta kuvaava muuttuja on valmiiksi suhteutettu väestöpohjaan, ei suhteuttamista ole tässä enää tarpeen tehdä erikseen. Jos muuttuja ei olisi suhteellinen, tulisi Normalization-valikosta valita se muuttuja (esim. väestömäärä kunnassa), jonka mukaan kartalla esitettävä muuttuja suhteutettaisiin. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

40 40 Kuva 47. TYOTPROS2010-muuttujan valitseminen teemakartalle. 5. Painetaan OK, jolloin Suomen kuntakarttapohjalle syntyy koropleettiteemakarttaesitys. 6. Teemakartassa käytetty luokittelu sekä luokkia vastaavat värisävyt ovat nyt nähtävissä Layersnäkymässä karttatason nimen alapuolella (kuva 48). Kuva 48. Oletusarvoilla tuotettu kuntapohjainen teemakartta ArcMapissa Luokittelu 1. Koska yleensä milloinkaan ei tule tyytyä pelkillä oletusarvoilla luokiteltuun teemakarttaan, palataan takaisin teemakartan määrityksiin kaksoisklikkaamalla teemakartalla esitettävän muuttujan nimeä (TYOTPROS2010) Layersnäkymässä (kuva 49). Kuva 49. Teemakartan muokkaamiseksi kaksoisklikataan kartalla esitettävän muuttujan nimeä (TYOTPROS2010). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

41 41 2. Muokataan luokittelua painamalla Classify painiketta Layer Properties -näkymässä. Tällöin avautuu Classification-näkymä (kuva 50). Käyttäjän itsensä määriteltävissä olevan luokittelun (Manual) lisäksi ArcMap tarjoaa kuusi automaattista luokittelumenetelmää, joita ovat: tasavälinen luokittelu itse määrätyllä luokkien lukumäärällä (Equal Interval) tasavälinen luokittelu itse määrätyllä luokkavälin pituudella (Defined Interval) tasalukuinen luokittelu (Quantile) Jenksin algoritmiin perustuvat luonnolliset luokkarajat (Natural Breaks) geometriseen sarjaan perustuva luokittelu (Geometrical Interval) keskihajontaan perustuva luokittelu (Standard Deviation). Oletusarvona ArcMapissa käytetään luonnollisiin luokkarajoihin perustuvaa luokittelua, joka soveltuu parhaiten muuttujille, joiden jakauma on muodoltaan hyvin epämääräinen. Tieteelliseen tarkoitukseen tehtävissä teemakartoissa käytetään kuitenkin yleensä tasavälistä tai tasalukuista luokittelua, ja näistäkin useimmiten nimenomaan tasavälistä luokittelua. Normaalijakautuneille muuttujille voidaan soveltaa myös keskihajontaan perustuvaa luokittelua, mikä on oikeastaan tasavälisen luokittelun erikoistyyppi. Kuva 50. Teemakartan luokittelun muokkaaminen Classification-näkymässä. Koska työttömyysaineistossa 0-arvot ovat puuttuvia tietoja, kannattaa luokkia asettaa kuusi, jolloin ensimmäinen luokka sisältää arvot 0, eli puuttuvat tiedot. Nämä voidaan asettaa väriltään poikkeaviksi muista arvoista Luokkarajojen desimaalitarkkuus 1. Desimaalitarkkuuteen on selitteiden osalta mahdollisuus vaikuttaa klikkaamalla hiirellä selitteiden otsikkopalkin (Label) päällä, jolloin avautuvasta valikosta valitaan Format Labels... (kuva 51). Kuva 51. Format Labels toiminnon valitseminen. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

42 42 2. Number Format ikkunassa aktivoidaan Category-listalta Numeric (ellei ole jo valmiiksi aktiivinen), jolloin Roundingmäärityksissä voidaan asettaa haluttu desimaalitarkkuus selitteitä varten. Esimerkiksi jos selitteessä olevat luvut halutaan esittää yhden desimaalin tarkkuudella, pidetään Rounding-kohdassa valittuna Number of decimal places kohta ja sen alla olevaan kenttään asetetaan lukuarvo 1 (kuva 52). Huomaa valita nimenomaan Number of decimal places vaihtoehto. Number of significant digits vaikuttaa merkitsevien numeroiden määrään, eli se ei vaikuta (oikealla tavalla) desimaaleihin. 3. Kun haluttu desimaalitarkkuus on määritelty, painetaan OK. 4. Selitteessä näkyvien lukujen tulisi nyt päivittyä vastaamaan asetettua desimaalitarkkuutta. Kuva 52. Selitteen desimaalitarkkuuden määrittely Väriskaala Color Ramp valikosta voidaan valita sopivalta vaikuttava väriskaala (kuva 53). Väriskaala kannattaa valita siten, että sen intensiteetti muuttuu loogisesti vaaleasta tummaan muuttujan arvojen kasvaessa. Tämä on tärkeää myös siltä varalta, että karttaesitys tulostetaan / julkaistaan mustavalkoisena värillisen sijasta. Jos valmiiksi määritellyt värivaihtoehdot eivät miellytä, väriskaalan voi määritellä myös kokonaan itse. Oman väriskaalan määrittely tapahtuu kaksoisklikkaamalla skaalan ensimmäisen värisymbolin päällä ja valitsemalla sille haluttu väri. Sama tehdään myös skaalan viimeiselle värille. Tämän jälkeen näpäytetään hiirellä Symbol-palkin päällä ja valitaan avautuvasta valikosta Ramp Colors (kuva 54). Tällöin ohjelma muodostaa automaattisesti liukuvan värisävyskaalan skaalan alku- ja loppupään välille. Kuva 53. Väriskaalan valitseminen Color Ramp valikosta. Kuva 54. Liukuvan väriskaalan luominen. Huomaa, että samasta valikosta käsin väriskaala voidaan tarvittaessa kääntää myös toisin päin (Flip Symbols)! Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

43 Symboliteemakartat Symboliteemakartan tekeminen tapahtuu pääpiirteissään samalla tavalla kuin koropleettiteemakartankin tekeminen. Kuten aiemmin on mainittu, teemakarttatyypin valinnan tulee perustua kartassa esitettävän muuttujan luonteeseen. Koropleettiteemakartassa on mielekästä esittää vain suhteellisia ilmiöitä, kun taas symboliteemakartta soveltuu paremmin määrällisten absoluuttisten ilmiöiden esittämiseen. Symboliteemakartan avulla voidaan esittää samanaikaisesti useampikin kuin vain yksi muuttuja. Tällöin symbolina käytetään joko piirakkakuviota tai pylväsdiagrammia. Piirakkakuvio sopii tapauksiin, joissa muuttujat muodostavat yhdessä jonkin kokonaisuuden. Esimerkiksi ikä- tai ammattiryhmämuuttujat muodostavat yhdessä koko väestön, ja näiden suhteelliset osuudet on helposti tulkittavissa piirakkakuviosta. Jos sen sijaan verrataan vaikkapa jonkin muuttujan arvoa eri vuosina samalla karttapohjalla, tulee karttasymboliksi valita pylväsdiagrammi Symboliteemakartta yhdestä muuttujasta Ympyräsymboliteemakartan suhteen on ArcMapissa valittavissa kaksi eri vaihtoehtoa: Proportional Symbols ja Graduated Symbols. Ensin mainitussa vaihtoehdossa symbolin koko kartalla on suoraan suhteessa muuttujan arvoon, viimeksi mainitussa vaihtoehdossa aineisto taas on luokiteltu, ja kutakin luokkaa vastaa tietynkokoinen symboli. Proportional Symbols on periaatteessa paremmin informaatiota säilyttävä vaihtoehto, mutta tuottaa hyvän kartan vain silloin, jos havaintoarvojen vaihteluväli on suhteellisen pieni. Jos vaihteluväli on suuri, voi olla parempi käyttää Graduated Symbols -vaihtoehtoa. Esimerkki: Tuotetaan Lapin kuntakarttapohjalle ympyräsymboliteemakartta vapaa-ajan rakennusten lukumäärästä kunnittain. 1. Avataan D:\ArcGIS\kuntadata\kunnat hakemistossa oleva lappi-taso ArcMapiin. 2. Avataan Layer Properties näkymä ja mennään Symbology välilehdelle. 3. Valitaan Show-kentässä kartan tyypiksi Quantities Proportional symbols. 4. Poimitaan Value-valikosta kartalla esitettäväksi muuttujaksi VapRaklkm (kuva 55). 5. Min Value painikkeen kautta voidaan määrätä ympyräsymbolin minimikoko pikseleinä. Kokoasetuksiin on syytä kiinnittää erityisen paljon huomiota, koska niistä riippuu hyvin pitkälti karttaesityksen informatiivisuus. Kuva 55. Ympyräteemakartan (Graduated symbols) luominen. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

44 44 6. Number of Symbols to display in the Legend kohdassa voidaan määritellä, kuinka monta ympyräsymbolia kartan selitteessä esitetään. 7. Painetaan lopuksi OK-painiketta Layer Properties -näkymässä. Kuten kuvasta 55 voidaan havaita, ympyräsymboliteemakartta toimii varsin hyvin karttapohjilla, joilla alueiden lukumäärä on suhteellisen pieni. Sen sijaan esimerkiksi koko Suomen kuntakarttapohjalla symboliteemakarttoja on hyvin vaikea saada onnistumaan kunnolla. Kuva 55. Esimerkki ympyräteemakartasta Useamman muuttujan symboliteemakartta Symboliteemakartan avulla voidaan esittää samanaikaisesti useampikin muuttuja käyttämällä ympyräsymbolin tilalla piirakkakuviota tai pylväsdiagrammia. Piirakkakuvio soveltuu tilanteeseen, jossa halutaan tarkastella jonkin kokonaisuuden (esim. väestön) jakautumista tiettyihin alaryhmiin (esim. ammatti- tai ikäryhmät). Piirakkakuvion lohkot kuvaavat tällöin siis paitsi määrää myös suhteellista osuutta. Muissa tapauksissa voidaan piirakkakuvion asemesta käyttää pylväsdiagrammia. Esimerkki: Tuotetaan symboliteemakartta eri ikäryhmien lukumäärästä ja osuuksista Lapin maakunnan kunnissa. Kuten jo edellä on todettu, symboliteemakartta toimii huonosti, jos karttapohja käsittää paljon alueita. Useamman muuttujan tilanteessa tilanne on vieläkin hankalampi. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa, että monen muuttujan symboliteemakarttoja tehdään vain karttatasoille, joilla alueita on korkeintaan muutamia kymmeniä. 1. Avataan lappi-taso ArcMapissa, ellei se ole jo valmiiksi auki. 2. Avataan tason Layer Properties näkymä ja mennään Symbology välilehdelle. 3. Valitaan Show-kentässä kartan tyypiksi Charts Pie (piirakkateemakartta), ja poimitaan nuolipainikkeen avulla Field Selection listalta kartalla näytettäviksi muuttujiksi eri ikäryhmiä kuvaavat muuttujat v0_19, v20_39, v40_59 ja yli60 oikealla puolella olevaan kenttään (kuva 56). 4. Prevent chart overlap valinnalla voidaan estää piirakkasymbolien meneminen kartassa päällekkäin. 5. Painetaan Properties painiketta. Tällöin avautuu Chart Symbol Editor näkymä (kuva 57), jonka kautta voidaan vaikuttaa piirakkasymbolin Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön Kuva 56. Muuttujien valinta piirakkateemakarttaa (Pie) varten.

45 45 ulkoasuun. 6. Oletusarvoista poiketen on suositeltavaa ottaa 3D-efekti pois päältä (eli rasti pois Display in 3-D kohdasta). 7. Lisäksi piirakan sektoreiden asemoinniksi kannattaa määrittää Geographic Orientation-kohdassa. 8. Painetaan lopuksi OK. 9. Tämän jälkeen painetaan vielä Size painiketta Layer Properties näkymässä. Tällöin avautuu Pie Chart Size näkymä, jossa päästään säätämään piirakkasymbolien kokoa (kuva 58). Oletusarvoisesti ArcMap piirtää piirakkasymbolit aina saman kokoisiksi (Fixed size). Tämä voi tietyissä tilanteissa olla tavoiteltukin asia, mutta jos piirakkasymbolilla halutaan esittää muuttujien suhteellisten osuuksien lisäksi myös ilmiön kokonaisvolyymi, vaihdetaan valinta kohtaan Vary size using the sum of the field values. Tämän lisäksi symbolin minimikoko voidaan asettaa halutunlaiseksi Symbol-kohdassa. 10. Painetaan lopuksi OK. 11. Painetaan OK myös Layer Properties näkymässä. Kuva 57. Chart Symbol Selector -näkymä. Kuva 58. Piirakkasymbolin kokoasetusten muuttaminen Pie Chart Size -näkymässä. 12. Kuten piirakkateemakartasta (kuva 59) voidaan havaita, tämä teemakarttatyyppi on visuaalisesti erittäin haasteellinen, ja sen viimeistelyyn joutuukin tavallisesti käyttämään runsaasti aikaa. Tässä tapauksessa piirakkasymbolien meneminen päällekkäin on estetty Prevent chart overlap valinnalla, minkä vuoksi osa symboleista sijaitsee sivussa varsinaisesta sijaintikunnastaan. Muista aina viimeistellä kartta selkeäksi väreiltään ja symboleiltaan. Harvoissa tilanteissa kannattaa jättää oletusvärit lopulliseen karttaan! Kuva 59. Piirakkateemakartta ikäryhmistä Lapin maakunnan kunnissa. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

46 Uuden muuttujan luonti Joskus käytettävissä oleva aineisto ei suoraan sisällä haluttua muuttujaa vaan se täytyy luoda aineistoon manuaalisesti. Jos aineistossa on käytettävissä muuttujia, joiden perusteella uusi muuttuja voidaan luoda, voidaan ominaisuustietotaulukkoon luoda uusi sarake valitsemalla Table Options Add Field. Tarkemmat ohjeet tästä löytyvät opetusmonisteen kohdasta Samasta kohdasta löytyvät myös ohjeet Field Calculatorin ja Calculate Geometry toimintojen käyttöön, joilla voidaan laskea uusia muuttujia taulukkoon Taulukkodatan käsittely Varsinaisten karttakohteita sisältävien paikkatietoaineistojen lisäksi ArcMapiin voidaan avata myös taulukkomuotoisia aineistoja, jotka voidaan edelleen yhdistää paikkatietoaineistoihin. ArcMap tukee suoraan dbase (*.dbf) ja Access (*.mdb) muotoisia taulukoita. Tämä johtuu siitä, että dbase on shapefile-formaatissa käytetty ominaisuustiedon säilytysmuoto; Access taas on geodatabasen käyttämä formaatti. Yleisimmin taulukkomuotoista dataa säilytetään (ainakin Windows-ympäristössä) kuitenkin Excelmuodossa, ja tässä muodossa aineisto myös yleensä halutaan tuoda ArcMapiin. ArcMapissa on ollut suora tuki Excel-muotoisille taulukkoaineistoille 9.2 versiosta lähtien Excel-aineiston avaaminen Excel-taulukko avataan ArcMapiin vastaavalla tavalla kuin mitkä tahansa muutkin aineistot. Huomioitavana asiana on lähinnä se, että Excel-tiedostoon voi sisältyä useita erillisiä taulukoita (worksheet), jotka ovat Excelissä omina välilehtinään. ArcMap voi käsitellä kerrallaan kuitenkin vain yhtä taulukkoa, joten avaamisvaiheessa on määriteltävä, mikä taulukko (välilehti) ArcMapiin halutaan mahdollisista useista eri vaihtoehdoista avata. Esimerkki: Avataan D:\ArcGIS\kuntadata\tilastot hakemistossa oleva sairast.xls tiedosto ArcMapiin. 1. Painetaan Add Data kuvaketta ja selataan esiin oikea hakemisto, missä sairast.xls -tiedosto sijaitsee. 2. Kaksoisklikataan sairast.xls -tiedostoa, jolloin saadaan esille tiedoston sisältämät taulukot. 3. Tässä tapauksessa taulukoita on vain yksi, eli sairast$ (kuva 60). Kuva 60. Excel-taulukon avaaminen ArcMapiin. 4. Valitaan sairast$ ja painetaan Add. 5. Taulukko tulee nyt näkyviin Layers-näkymään (kuva 61). Taulukko on tosin näkyvissä vain List by Source näkymässä (ei List by Drawing näkymässä), koska taulukkoon ei tietenkään liity karttapohjaa. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

47 47 Kuva 61. Excel-taulukon näkyminen Layers-näkymän Source-välilehdellä. 6. Taulukon sisältöä on mahdollista tarkastella normaaliin tapaan painamalla sen nimen päällä hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Open. 7. Taulukon sisältämät tiedot voidaan nyt yhdistää vaikkapa kuntakarttapohjaan Join-liitoksella, jonka käyttö on kuvattu seuraavassa luvussa Taulukon liittäminen vektoriaineistoon Join-liitoksella Taulukkotiedosta itsestään ei tietenkään voi tehdä karttaesitystä, vaan taulukkotieto on liitettävä ensin johonkin karttapohjaan attribuuttitiedoksi. Tämä voidaan tehdä ArcMapissa varsin helposti Join-toiminnon avulla. Liitoksen tekemisen edellytyksenä on, että karttatasolla ja taulukolla on yksi yhteinen attribuutti, joka sisältää havaintoyksikkökohtaisen tunnistetiedon. Esimerkki: Liitetään edellä kuvatulla tavalla ArcMapiin avattu Excel-taulukko (sairast.xls) kunnatkarttapohjaan. 1. Avataan ensin D:\ArcGIS\kuntadata\kunnat hakemistossa oleva kunnat.shp ja D:\ArcGIS\kuntadata\tilastot hakemistossa oleva sairast.xls (sairast$taulu) ArcMapiin (ks. ohje edellä). 2. Layers-näkymässä klikataan hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä kunnat tason nimen päällä ja valitaan Joins and Relates Join Tällöin avautuu Join Data toiminto (kuva 62). 3. Join Data toiminnossa määritetään ne sarakkeet, joiden mukaisesti aineistot ovat yhdistettävissä. Tässä tapauksessa kunnat-tasolta valitaan KUNTAKOODI, ja sairast-taulukosta Kelat. 4. Vaikka sarakkeet ovat eri nimisiä eri aineistoissa, ei tällä ole vaikutusta liitoksen onnistumiseen. Sen sijaan liitosta tehtäessä on oltava varma siitä, että sarakkeet, joiden perusteella liitos tehdään, ovat sisältönsä ja tietotyyppinsä puolesta keskenään täysin samankaltaisia. Rivien ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeen olla lajiteltuina samaan järjestykseen. 5. Lopuksi klikataan OK. Tässä vaiheessa ArcMap saattaa joissakin tapauksissa kysyä liitoksen indeksoinnista (kuva 63). Kuva 62. Aineistojen yhteenliittäminen Join Data toiminnolla. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

48 48 Näin ainakin jos kyse on.dbf -muotoisen taulukon yhdistämisestä karttapohjaan. Indeksoinnin tekeminen liitossarakkeelle voi nopeuttaa aineiston käsittelyä ArcMapissa, mikäli kyse on suuresta aineistosta. kunnat-aineiston tapauksessa indeksoinnista saatava hyöty on tuskin erityisen merkittävä, joten kysymykseen voidaan vastata myös No. Suurempien aineistojen tapauksessa indeksointi on kuitenkin suositeltavaa. Jos indeksointi suoritetaan, luo ArcMap tason yhteyteen erillisen indeksitiedoston. Kuva 63. Join-liitoksen indeksointia koskeva kysymys. 6. Jos liitos onnistui, taulukon sisältämät sarakkeet ovat käytettävissä esimerkiksi teemakartan tekemistä varten Useampi karttaesitys rinnakkain Usein, varsinkin aikasarja-aineistojen tapauksessa, on tarpeellista pystyä luomaan asettelunäkymässä karttaesitys, jossa on useampi karttapohja rinnakkain. Tällä ratkaisulla voitaisiin siis tuottaa esimerkiksi karttaesitys, joka mahdollistaa vertailun kahden tai useamman eri ajankohdan välillä. Normaalitapauksessa ArcMap avaa tasot aina päällekkäin. Asettelunäkymään (Layout View) on kuitenkin mahdollista asettaa rinnakkain kaksi (tai useampikin) karttapohjaa avaamalla ArcMapiin toinen Data Frame. Tämä tapahtuu valitsemalla Insert Data Frame. Nyt Layers-näkymään avautuu toinen Data Frame (New Data Frame), jonka alle voidaan avata karttatasoja, jotka eivät siis tule olemaan asettelunäkymässä päällekkäin alkuperäisen Data Framen alle avattujen tasojen kanssa. Jos haluttaisiin esimerkiksi luoda kaksoisteemakartta kahdesta eri muuttujasta kunnat-tasolla, avattaisiin kunnat-taso erikseen molempiin Data Frameihin, ja tehtäisiin teemakarttaesitys Data Frame kohtaisesti (kuva 64). Kuva 64. Kaksi Data Framea käytössä. Data Frame:sta toiseen siirtyminen tapahtuu aktivoimalla käyttöön se Data Frame, jota halutaan käsitellä. Tämä tapahtuu klikkaamalla hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä Data Framen nimen päällä ja valitsemalla valikosta Activate. Jos kumpaankin Data Frameen on avattu esimerkiksi kunnat-taso, ei itse karttanäkymässä ilmene mitään erikoista, mutta sen sijaan asettelunäkymän puolella havaitaan, että kummankin Data Framen sisältö näkyy omana kehyksenään, jotka voidaan asemoida vapaavalintaisella tavalla toistensa suhteen (kuva 65). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

49 49 Kuva 65. Kaksi karttaa rinnakkain ArcMapin asettelunäkymässä. Kyseessä on yksi ja sama kunnat-taso, joka on avattu kahteen eri Data Frameen. Asettelunäkymän puolella ongelmaksi voi kahden Data Framen käytön tapauksessa muodostua karttatasojen asettelu ja skaalaaminen saman kokoisiksi. Suurpiirteinen asettelu ja skaalaus kannattaa tehdä hiiren avulla, mutta hienosäätö on syytä tehdä eksaktien skaalausasetusten kautta. Karttatason mittakaava voidaan asettaa haluttuun arvoon valitsemalla View Data Frame Properties ja edelleen Data Frame välilehti. Aktivoidaan sieltä Fixed Scale kohta, johon määritellään karttatason haluttu kiinteä mittakaava (kuva 66). Huomaa, että kun mittakaava on asetettu em. tavalla kiinteäksi, eivät zoomaustyökalut ole enää kyseisen Data Framen osalta käytettävissä! Kuva 66. Data Framen skaalan asettaminen kiinteäksi. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

50 Sijaintikartta Edellä kuvatulla periaatteella voidaan karttaesitykseen luoda myös sijaintikartta, jos varsinainen kartta kuvaa vain esimerkiksi Kainuun kuntia. Tällöin toiseen Data frameen avataan Suomen rajat sekä Kainuu-tasot ja Kainuun kuntien väriksi määritellään musta. Näin karttaesitykseen havainnollistetaan varsinaisen kartan sijainti isommassa mittakaavassa (kuva 67). Kuva 67. Sijaintikartta, joka kuvaa varsinaisen kartan sijainnin laajemmassa yhteydessä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

51 51 C OSA: Vektoriaineistojen käsittely ja analyysit 9. Tietokantakyselyt 9.1. Yleistä Osajoukkojen poimiminen aineistoista erilaisilla kriteereillä on varmasti eräs yleisimmistä operaatioista, joita paikkatietoaineistojen kanssa työskennellessä joutuu tekemään. Osajoukkoja poimitaan tietokantakyselyjen avulla, joiden osalta voidaan erottaa 1) attribuuttiperustaiset kyselyt sekä toisaalta 2) spatiaaliset kyselyt. Nämä molemmat kyselytoiminnot löytyvät ArcMapin Selection-valikosta. Samat toiminnot löytyvät myös attribuuttitaulukon kautta. Lisäksi klikkaamalla Layers-näkymässä tason nimen päällä hiiren oikeaa näppäintä ja valitsemalla Selection-valikko voidaan esimerkiksi valita kerralla kaikki tason kohteet (Select All). Pääosin tietokantakyselyjä suoritetaan vektorimuotoisille aineistoille, ja itse asiassa kaikki ArcMapin Selection-valikon kyselytoiminnot koskevatkin ainoastaan vektoriaineistoja. Geodatabase-muodossa oleville aineistoille on mahdollista tehdä jossain määrin monipuolisempia kyselyjä kuin shapefile- tai coverage-muotoisille aineistoille. Esimerkiksi alikyselyt ovat mahdollisia ainoastaan geodatabase-muotoisilla aineistoilla. ArcMapin tietokantakyselyt perustuvat SQL (Structured Query Language) kieleen, joka on luvulta lähtien muodostunut eräänlaiseksi standardiksi (relaatio)tietokantojen käsittelyssä. SQL on pohjimmiltaan tekstipohjainen komentokieli, jonka lauseet muistuttavat tavallisia englanninkielisiä lauseita. Kyselylauseen yleinen muoto on: Tässä syntaksissa SELECT <sarakkeet> FROM <tietokannat> WHERE <ehdot> SELECT-sana osoittaa, että komentolause on nimenomaan tietokantakysely, eikä esimerkiksi päivitys- (UPDATE) tai poisto-operaatio (DELETE), FROM määrittää ne tietokannat, joihin kysely kohdistuu, ja WHERE puolestaan määrittää varsinaiset valintakriteerit. ArcMapissa SQL-kielen syntaksin tunteminen ei ole kuitenkaan välttämättä tarpeellista, vaan kyselyt laaditaan graafisen käyttöliittymän avulla Attribuuttikyselyt Attribuuttikyselyt koostuvat erilaisista loogisista ehtolausekkeista, jotka kohdistuvat aineiston attribuuttisarakkeisiin. Kyselylausekkeen "tulos" on pohjimmiltaan aina totuusarvo, eli joko tosi tai epätosi. Havaintoyksikön tuleminen valituksi tai valitsematta jääminen riippuu suoraan tästä lausekkeen totuusarvosta: jos arvo on yksittäisen havaintoyksikön osalta tosi, tulee havaintoyksikkö valituksi tulosjoukkoon, ja jos arvo on puolestaan epätosi, jää havaintoyksikkö valitsematta. Esimerkiksi kyselylauseke SELECT * FROM kunnat WHERE KUNTAKOODI = '564' on tosi ainoastaan Oulun osalta, kun taas kaikkien muiden kuntien osalta lauseke tuottaa arvon epätosi. Näin ainoastaan Oulu tulisi valituksi aineistosta ja muut kunnat jäisivät valinnan ulkopuolelle. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

52 52 Esimerkki: Valitaan kunnat2011-tasolta kaikki yli asukkaan kunnat. 1. Avataan ensin kunnat2011-taso ArcMapiin, ellei se ole jo valmiiksi auki. 2. Kyselyn tekeminen aloitetaan valitsemalla Selection Select By Attributes Tällöin aukeaa Select By Attributes ikkuna, jonka Layer-valikosta valitaan se karttataso, josta haluttua osajoukkoa ollaan hakemassa. Tässä tapauksessa valittuna tulee siis olla kunnat Tämän jälkeen määritellään kyselyn metodi, eli oikeammin ilmaistuna se, kuinka kyselyn tuloksena olevaa tulosjoukkoa halutaan käsitellä. Vaihtoehtoina ovat seuraavat: Create new selection: Luo uuden valittujen kohteiden joukon "puhtaalta pöydältä". Select from current selection: Valintaehto kohdistetaan jo valmiiksi valittuina oleviin kohteisiin. Add to current selection: Lisätään kyselyn tuloksena olevat kohteet jo valmiiksi valittuina olevien kohteiden joukkoon. Remove from current selection: Poistetaan valitut kohteet ennestään valittuina olleiden kohteiden joukosta. Koska tässä tapauksessa ollaan tekemässä nimenomaan uutta kyselyä, valitaan Methodlistasta Create a new selection (kuva 68). Kuva 68. Select By Attributes näkymä. 4. Seuraavaksi määritellään varsinainen valintakriteeri. Haluttaessa valita aineistosta kaikki väkiluvultaan yli asukkaan kunnat määritellään kyselyn lauseke seuraavasti: v2010 > Select By Attributes toiminnossa tämä tapahtuu kaksoisklikkaamalla halutun muuttujan nimeä muuttujalistassa, jolloin muuttujan nimi ilmestyy ikkunan alaosassa olevaan kenttään. Tämän jälkeen valitaan tarvittava vertailuoperaattori (>) ikkunan keskiosassa olevien painikkeiden joukosta. Lopuksi ikkunan alaosan kenttään kirjoitetaan muuttujan nimen ja vertailuoperaattorin jatkoksi valintakriteerin arvo (10000) suoraan näppäimistöltä (kuva 69). 5. Kyselyn syntaksin oikeellisuuden voi ennen sen suorittamista varmistaa Verifypainikkeella. 6. Painetaan lopuksi OK tai Apply (molemmat suorittavat kyselyn, mutta Apply-painiketta käytettäessä kyselynmuodostusikkuna jää auki). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön Kuva 69. Kyselylausekkeen laatiminen. 7. Valintakriteerin täyttävät alueet tulevat nyt valituiksi sekä karttanäkymän että attribuuttinäkymän puolella (kuva 70).

53 53 Kuva 70. Valitut alueet kyselyn suorittamisen jälkeen. Voit myös asettaa taulukkoon näkyviksi vain valitut kohteet, eli rivit. Valitsemalla taulukon ala reunasta Show selected records tulevat näkyviin vain valittuja kohteita koskevat rivit (kuva 71). Kuva 71. Show selected records näkymä attribuuttitaulukossa Jos aineistoon tehdyt valinnat halutaan poistaa, voidaan se tehdä joko valitsemalla Selection Clear Selected Features, painamalla työkalurivin Clear Selected Features -kuvaketta tai klikkaamalla Select Features -valintatyökalulla jossain aineiston kohteiden ulkopuolella Boolen operaattorit (AND, OR) Varsin usein tietokantakyselyjä joudutaan tekemään useamman kuin pelkästään yhden kriteerin perusteella. Voitaisiin esimerkiksi haluta valita kaikki Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvat alle 5000 asukkaan kunnat. Tällöin joudutaan siis paitsi valitsemaan kunnat2011-aineistosta Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvat kunnat, myös erottelemaan tästä joukosta erikseen vielä alle 5000 asukkaan kunnat. Eräs ratkaisu olisi tietysti tehdä kysely kahdessa eri vaiheessa käyttämällä toisessa vaiheessa Select from current selection metodia. Kysely on kuitenkin mahdollista tehdä myös yksivaiheisena AND-operaattoria hyödyntäen. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

54 54 1. Valitaan Selection Select By Attributes. 2. Puhdistetaan aluksi edellisen kyselyn määritykset painamalla Clear-painiketta. 3. Muodostetaan ensin maakuntaa koskeva valintaehto valitsemalla muuttujalistalta MAAKUNTA ja vertailuoperaattorien joukosta yhtäsuuruusmerkki. MAAKUNTA -muuttujan valittavissa olevat arvot saadaan näkyviin operaattoripainikkeiden oikealla puolella olevaan listaan painamalla Get Unique Values painiketta (kuva 71). Nyt listalta voidaan suoraan poimia Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa tarkoittava maakuntakoodi 17 kaksoisklikkaamalla sitä. 4. Huomaa, että lukuarvon 17 ympärillä on todellakin oltava tässä tapauksessa yksinkertaiset lainausmerkit eli hipsut. Näin siksi, että aineistossa maakuntakoodi on tallennettu tekstimuotoisena arvona. Hipsujen avulla osoitetaan, että numeroa 17 käsitellään nimenomaan tekstinä eikä numeerisena arvona. Kuva 71. Ensimmäisen kyselyehdon määritykset. 5. Kyselyä ei suoriteta vielä, vaan jatketaan lausekkeen rakentamista lisäämällä siihen asukaslukua koskeva kriteeri. Koska sekä maakunta- että asukaslukukriteerin tulee olla voimassa samanaikaisesti, valitaan operaattoreista AND-operaattori. Tämän perään laaditaan tuttuun tapaan väkilukua koskeva kriteeri (kuva 72). 6. Varmista kyselyn syntaksin oikeellisuus Verify-painikkeella ja suorita kysely painamalla OK tai Apply. Valitut kunnat näkyvät kuvassa 73 ja taulukossa vain valitut kunnat kuvassa 74. Huomaa, että jos AND-operaattorin tilalla olisi käytetty OR-operaattoria, olisi kysely ollut syntaksin kannalta toimiva, mutta ei olisi tuottanut haluttua lopputulosta. OR-operaattoria käytettäessä valituiksi olisivat nimittäin tulleet paitsi kaikki Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnat myös kaikki sellaiset kunnat koko Suomessa, joiden väkiluku on alle Kuva 72. AND-operaattorin käyttö. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

55 55 Kuva 73. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnat, joissa väkiluku on alle Kuva 74. Show selected records näkymä attribuuttitaulukossa. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

56 Spatiaaliset kyselyt Spatiaalisten kyselyjen avulla voidaan valita aineistosta osajoukkoja havaintoyksikköjen sijaintiin perustuen. Tärkeimmät spatiaalisten kyselyjen operaattorit on kuvattu taulukossa 4. Taulukko 4. Tärkeimmät spatiaaliset kysely- ja vertailuoperaattorit. INTERSECTS (alueet intersects tie) (Target layers(s) features intersect the Source layer feature) Valitaan ne alueet, joita leikkaa tie (ts. valitaan ne kohteet alueettasolta, joilla on ainakin yksi yhteinen piste tie-tason kanssa). ARE WITHIN A DISTANCE OF (pisteet are within a distance of 1000 m from tie) (Target layers(s) features are within a distance of the Source layer feature) Valitaan pisteet, jotka ovat korkeintaan 1000 metrin etäisyydellä tiestä. CONTAIN (alueet contain pisteet) (Target layers(s) features contain the Source layer feature) Valitaan ne alueet, jotka sisältävät pisteen. ARE WITHIN (pisteet are within alue) (Target layers(s) features are within the Source layer feature) Valitaan ne pisteet, jotka ovat alueen sisällä. Spatiaalisten kyselyjen tekeminen tapahtuu valitsemalla Select Select By Location, jolloin aukeaa samantapainen kyselynmuodostusikkuna kuin attribuuttikyselyjen tapauksessa (kuva 75). Tässä toiminnossa ei kuitenkaan käsitellä lainkaan attribuuttitietoja, vaan kyselyt muodostetaan kokonaan maantieteellisten vertailuoperaattorien avulla, jotka löytyvät that: -valikosta. Edelleen attribuuttikyselyistä poiketen kyselyn voi Select By Location toiminnossa kohdistaa samanaikaisesti useampaan eri tasoon. Ne tasot, joihin kysely halutaan kohdistaa, merkitään rastilla the following layer(s) listassa. Kuva 75. Select By Location -näkymä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

57 57 Esimerkki: Valitaan D:\ArcGIS\maastotietokanta\linnanmaa hakemiston rakennukset tasolta ne rakennukset, jotka ovat korkeintaan 20 metrin etäisyydellä tiet tason kohteista. 1. Avaa aluksi tarvittavat tasot ArcMapiin. 2. Valitse Selection Select By Location..., jolloin avautuu Select By Location näkymä. 3. Koska tässä tapauksessa ollaan valitsemassa nimenomaan rakennuksettason kohteita, merkitään kyseisen tason kohdalle rasti Select By Location näkymän the following layer(s) listassa (kuva 76). 4. Vertailuoperaattorilistasta poimitaan etäisyyttä koskeva vertailuoperaattori, eli are within a distance of. Tämän alla on valikko, josta tulee valita se taso, jonka suhteen etäisyyttä mitataan. Tässä tapauksessa valitaan siis tiet. 5. Lopuksi määritetään vielä haluttu etäisyysehto. Ensinnäkin kohdassa Apply a search distance on oltava merkittynä rasti (etäisyyden mittaaminen tapahtuu siis tiet-tason kohteisiin). Tämän alapuolella olevaan of: -kenttään kirjoitetaan haluttu etäisyys (20) ja lisäksi varmistetaan, että sen oikealla puolella olevasta alasvetovalikosta on valittuna oikeat mittayksiköt, eli tässä tapauksessa metrit (Meters). Kuva 76. Korkeintaan 20 metrin etäisyydellä teistä olevien rakennusten valinta Select By Location - toiminnolla. 6. Kysely suoritetaan painamalla OK- tai Apply-painiketta, jolloin valintaehdon täyttävät rakennukset-tason kohteet tulevat valituiksi (kuva 77). Kuva 77. Linnanmaan rakennukset, jotka ovat korkeintaan 20 metrin etäisyydellä tiestä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

58 Kyselyn tuloksen tallentaminen omaksi tasokseen Tietokantakyselyjen tarkoituksena on yleensä määrittää aineistosta joku tietty osajoukko, josta muodostetaan oma itsenäinen tasonsa. ArcMapissa valittuina olevat kohteet voidaan tallentaa omalle, uudelle tasolleen seuraavalla tavalla: 1. Klikataan hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä tason nimen päällä Layersnäkymässä ja valitaan aukeavasta valikosta Data Export Data (kuva 78). 2. Export Data ikkunassa tulee huolehtia siitä, että tallennuksen kohteena ovat nimenomaan valitut kohteet (Selected features)! 3. Use the same coordinate system as: kohdassa voidan valita joko aineistossa itsessään käytetty koordinaattijärjestelmä ( this layer s source data ) tai data framen koordinaattijärjestelmä. Yleensä nämä ovat tosin sama asia. 4. Browse-kuvakkeesta pääsee Saving Data ikkunaan ja valitsemaan uuden tason sijainnin koneella ja samalla annetaan tasolle joku kuvaava nimi varmistaen tässä tapauksessa myös, että Save as Type kohdassa on valittuna Shapefile (kuva 79). 5. Painetaan lopuksi Save ja Export Data ikkunassa vielä OK. Kuva 78. Valittujen kohteiden tallentaminen omaksi tasokseen Export-toiminnolla. Kuva 79. Saving Data ikkuna. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

59 Vektoridatan digitointi ja editointi Vektoridatan rakenne Vektoridatan perusrakenteen muodostavat verteksipisteet (vertex), joiden sijainti on määritetty koordinaateilla. Verteksipisteet ovat itsessään pistemäisiä kohteita, mutta niitä yhdistelemällä voidaan muodostaa viivoja ja alueita. Kahta verteksipistettä yhdistävää viivaa kutsutaan vektoriksi tai segmentiksi (segment). Toisiinsa peräkkäin liittyvät segmentit muodostavat yhdessä moniviivan, josta käytetään myös nimitystä kaari (arc) (kuva 80). Tämän päätepisteitä kutsutaan taas nimellä noodi (node). Yhdistämällä noodit toisiinsa voidaan segmenteistä taas muodostaa suljettu alue, polygoni. Kuva 80. Vektorimuotoisen kohteen rakennekomponentit Uuden vektoritason luonti Uuden vektorimuotoisen tason luonti tapahtuu ArcGIS-ympäristössä ArcCatalog-ohjelman puolella. Uusia tasoja ei voi siis luoda ArcMapissa! Tason luomisen voi tehdä sekä varsinaisen AcrCatalogohjelman kautta, tai ArcMapissa avautuvan ArcCatalog Windown kautta. Tässä yhteydessä käydään läpi shapefile-muotoisen tason luonti. Varsinaisen ArcCatalog -ohjelman Contentsnäkymän tai ArcCatalog Windown kautta mihin tahansa hakemistoon voidaan helposti luoda esimerkiksi uusi alikansio tai paikkatietotaso. Tämä tapahtuu klikkaamalla Contents-näkymän päällä hiiren oikeanpuoleista näppäintä, jolloin avautuvasta valikosta valitaan Newvaihtoehto ja edelleen sen kautta voidaan valita haluttu toiminto. Jos halutaan luoda uusi tyhjä vektorimuotoinen taso esimerkiksi digitointia varten, valitaan formaatiksi tavallisimmin shapefile. Tämä tapahtuu valitsemalla Newvalikosta Shapefile (kuva 81). Tällöin avautuu Create New Shapefile näkymä (kuva 82). Kuva 81. Uuden shapefilen luominen. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

60 60 Ensimmäiseksi uudelle tasolle annetaan nimi Name-kohdassa, jonka on syytä olla lyhyt ja ytimekäs, mutta kuitenkin riittävän kuvaava. Mahdollisten yhteensopivuus- tms. ongelmien välttämiseksi nimissä EI saisi olla: skandeja (å, ä, ö) tai vastaavia kirjaimia pilkkuja, pisteitä, aritmeettisia merkkejä tai muitakaan erikoismerkkejä välilyöntejä numeroa ensimmäisenä merkkinä Uutta karttatasoa luotaessa on tiedettävä jo valmiiksi, minkä tyyppistä tietoa tasolla halutaan olevan. Tämä määritetään Feature Type alasvetovalikosta valitsemalla tyypiksi joko Point (piste), Polyline ([moni]viiva) tai Polygon (alue). Kuva 82. Uutta shapefileä koskevat määritykset. Tietotyypin määrittelyn lisäksi tason luontivaiheessa on syytä määritellä myös tason koordinaattijärjestelmä, jonka määrityksiin päästään käsiksi Edit painikkeen kautta. Tällöin avautuu Spatial Reference Properties näkymä (kuva 83), joka tarjoaa kolme vaihtoehtoista tapaa määritellä tason koordinaattijärjestelmä: Valitaan jokin ArcMapiin valmiiksi sisältyvistä koordinaattijärjestelmistä (Select -painike). Tuodaan koordinaattijärjestelmä joltain toiselta tasolta, jonka koordinaattijärjestelmä on tunnettu (Import -painike). Luodaan uusi koordinaattijärjestelmä (New painike). Näistä esitellään seuraavassa tarkemmin kaksi ensimmäistä tapaa. Kuva 83. Spatial Reference Properties. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

61 61 1. tapa: Select -painike Tasolle on periaatteessa mahdollista valita mikä tahansa ArcMapissa valmiiksi määritelty koordinaattijärjestelmä valitsemalla se Select painikkeen kautta avautuvasta selauslistasta (kuva 84). ArcMapissa valmiiksi määritellyt koordinaattijärjestelmät on jaoteltu kahteen ryhmään, eli maantieteellisiin (Geographic) ja projisoituihin (Projected) järjestelmiin. Näiden alta löytyy edelleen suuri valikoima eri alueille ja eri tarkoituksiin määriteltyjä järjestelmiä. Kuva 84. Koordinaattijärjestelmien selausnäkymä. Esimerkiksi Suomen kartastokoordinaattijärjestelmän (KKJ) mukaiset projektiokaistat löytyvät kohdasta Coordinate Systems Projected Coordinate Systems National Grids Europe, ja samasta hakemistosta löytyy myös uuden EUREF-FIN järjestelmän projektio EUREF FIN TM35FIN. Toisaalta kartastokoordinaattijärjestelmä sekä EUREF-FIN löytyvät maantieteellisinä (projisoimattomina) koordinaattijärjestelminä kohdasta Coordinate Systems Geographic Coordinate Systems Europe. Koordinaattijärjestelmän valinta hyväksytään Add-painikkeella, minkä jälkeen voidaan painaa OK myös Spatial Reference Properties näkymässä. Huomaa: Geographic Coordinate Systems hakemistossa olevat koordinaattijärjestelmät ovat maantieteellisiä, projisoimattomia koordinaattijärjestelmiä, joissa koordinaattien mittayksikköinä ovat pituus- ja leveysasteet. Näin on myös esimerkiksi Kartastokoordinaattijarjestelma - määrityksen osalta, joten se ei kelpaa, jos tarkoitus on määritellä koordinaattijärjestelmä yhtenäiskoordinaatiston mukaisia metrikoordinaatteja noudattavalle karttatasolle! Tällaisessa tilanteessa on käytettävä Projected Coordinate Systems National Grids hakemistossa olevaa Finland Zone 3 vaihtoehtoa. 2. tapa: Import painike Toinen ratkaisu koordinaattijärjestelmän määrittelyyn on tuoda se joltain toiselta karttatasolta, jonka tiedetään noudattavan samaa järjestelmää kuin mitä myös uuden tason halutaan noudattavan. Määritysten tuonti tapahtuu yksinkertaisesti painamalla Import painiketta ja valitsemalla tällöin avautuvasta selausnäkymästä se karttataso, jonka mukaiset koordinaattijärjestelmämääritykset halutaan ottaa käyttöön (kuva 85). Kun haluttu taso on valittu, painetaan Addpainiketta, jolloin valitun tason koordinaattijärjestelmäasetukset otetaan käyttöön myös uudelle tasolle. Kuva 85. Koordinaattijärjestelmän tuonti kunnatkarttatasolta. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

62 62 Koordinaattijärjestelmää koskevat tiedot tulevat nyt näkyviin Spatial Reference Properties ikkunan Details-kohtaan (kuva 86). Jos määrityksiin ollaan tyytyväisiä, voidaan uusi taso luoda nyt painamalla OK sekä Spatial Reference Properties ikkunassa että vielä kertaalleen Create New Shapefile ikkunassa. Uusi taso on nyt avattavissa mm. ArcMapissa, joskaan se ei vielä tietenkään tässä vaiheessa sisällä mitään tietoa. Kuva 86. Koordinaattijärjestelmän tiedot: tässä tapauksessa kyseessä on Suomen yhtenäiskoordinaatisto Digitointi Perusdigitointi Digitointi tarkoittaa käytännössä prosessia, jossa esimerkiksi rasterimuotoista pohjakarttaa apuna käyttäen muodostetaan vektorimuotoisia kohteita. Digitointi tapahtuu merkitsemällä verteksipisteitä karttapohjalle. Nämä verteksipisteet voivat tarkoituksesta riippuen muodostaa joko pistemäisiä, viivamaisia tai aluemaisia kohteita. ArcMapissa digitointi ja vektorimuotoisen aineiston editointi tapahtuu Editor-työkalupalkin tarjoamien toimintojen avulla. Digitoinnin tekeminen edellyttää, että käytössä on valmiiksi jokin taso, jolle kohteet voidaan digitoida. Ennen digitointia on siis aluksi luotava uusi, tyhjä vektorimuotoinen karttataso. Ennen uuden tason luontia on lisäksi huomattava, että shapefilemuotoisella tasolla voi olla vain yhdenlaisia kohteita. Samalla tasolla ei siis voi olla sekaisin piste -, viiva- tai aluemuotoisia kohteita, vaan yhdellä tasolla voi olla vain yhdentyyppistä dataa. Esimerkki: Digitoidaan D:\ArcGIS\peruskartta hakemistossa olevan K peruskarttalehden pohjalta Oulujoen suiston saaria omalle tasolleen. 1. Avataan peruskartta ArcMapiin. 2. Avataan ArcCatalog Window -kuvakkeesta ja luodaan uusi Digitointi-kansio, johon kaikki uudet tasot tallennetaan. Luodaan kansioon digitointia varten uusi shapefile-tyyppinen karttataso (esim. nimellä saaret), jonka datatyypiksi valitaan Polygon. Koordinaattijärjestelmäksi voidaan tuoda Import-toiminnolla peruskartassa käytetty koordinaattijärjestelmä ( Finland Zone 2 ). 3. Karttanäkymä kannattaa zoomata heti lähemmäs digitoitavia kohteita, eli jokisuiston saaria. 4. Käynnistetään editori valitsemalla suoraan -kuvakkeesta tai Customize Tooldbars Editor. 5. Aloitetaan digitointi valitsemalla Editor Start Editing. Avautuu Start Editing ikkuna (kuva 87), josta valitaan taso, jota halutaan editoida. Tässä tapauksessa valitaan saaret-taso ja OK. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

63 63 Kuva 87. Start Editing ikkuna. 6. Avautuu Create Features ikkuna, jossa näkyy editoitavan tason nimi. Aktivoimalla taso (klikkaamalla sitä) aktivoidaan myös digitointityökalut Editor-työkalupalkista (kuva 88). Kuva 88. Create Feature ikkuna oikealla ja digitoinnin eteneminen. 7. Valitaan Editor-palkista Straight Segment -työkalu ja aloitetaan digitointi. Digitointi tapahtuu käytännössä näpyttelemällä hiirellä kartan päälle verteksipisteitä digitoitavien kohteiden reunoja mukaillen. Verteksipisteitä tulee olla kyllin tiuhassa, jotta kohteen hahmo tulee digitoitua riittävän tarkasti, mutta esimerkiksi suorilla osuuksilla verteksipisteitä ei tarvitse olla kuin suoran osuuden alku- ja loppupäässä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

64 64 8. Kun alue on kokonaisuudessaan kierretty, lopetetaan digitointi kyseisen kohteen osalta kaksoisklikkaamalla hiiren vasenta näppäintä, jolloin digitoitu alue sulkeutuu (kuva 89). Muut karttakuvan kohteet digitoidaan täysin vastaavalla tavalla. 9. -työkalulla (Trace) voidaan piirtää alueita seuraten toisen polygonin reunaa, mikä on hyödyllistä vierekkäisten polygonien luomisessa, jottei kahden polygonin väliin jää tyhjiä alueita. Kuva 89. Pikisaari digitoituna peruskartalta. 10. Digitoidut kohteet tallennetaan karttatasolle valitsemalla Editor Save Edits. Digitoinnin lopettaminen taas tapahtuu valitsemalla Editor Stop Editing Virtauspiirto ArcMapissa voidaan suorittaa digitointia myös ns. virtauspiirron (Streaming) avulla, missä ainoastaan liikutetaan hiirtä ja ohjelma piirtää automaattisesti verteksejä hiiren kursorin kulkulinjalle. Virtauspiirto aktivoidaan ottamalla ensin käyttöön -työkalu ja klikkaamalla sitten hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä karttanäkymässä, jolloin avautuvasta valikosta valitaan Streaming. Vastaavalla tavalla virtauspiirto voidaan myös ottaa pois käytöstä. Virtauspiirtoa koskeviin asetuksiin pääsee käsiksi valitsemalla Editor Options ja sieltä edelleen General-välilehti, jonka alaosassa ovat Stream Mode asetukset. Näistä keskeisin on Stream tolerance, joka määrittää, kuinka monen kartassa käytetyn mittayksikön välein hiiren kursorin kulkuviivalle asetetaan verteksi. Esimerkiksi arvo 10 tarkoittaisi tässä tapauksessa verteksin asettamista 10 metrin välein Snapping Snapping- eli tarttumistoiminto mahdollistaa tarkan sijainnin määrittelyn muiden kohteiden sijaintien suhteen. Snapping-toiminnolla kohteiden verteksipisteet voidaan digitoitaessa asettaa Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

65 65 tarkalleen samaan sijaintiin, sillä toiminnon ansiosta hiiren kursori osaa "tarttua" olemassa olevien kohteiden vertekseihin, päihin tai reunoihin. 1. Valitaan Editor Snapping, ja Snapping Toolbar työkalupalkki näkyviin. 2. Snapping-valikoista voidaan määrittää, onko snapping-toiminto käytössä. Pienet kuvakkeet määrittävät, tehdäänkö snapping pisteisiin, loppuverteksiin, kaikkiin vertekseihin tai kohteen reunaan. Yleensä kaikki toiminnot voidaan valita. 3. Snapping-valikon Options-valinnasta voidaan määrittää, kuinka suurelta alueelta työkalu tarttuu kohteisiin. Tämä tapahtuu määrittelemällä Tolerance-kohtaan jokin arvo (pikselit). 4. Snapping-toiminnon ollessa päällä hiiren kursorin ympärille ilmestyy neliö sekä tason nimi että kohde, johon tartutaan Peruseditointi Karttatason kohteita voidaan editoida aktivoimalla kohde kaksoisklikkaamalla sitä, jonka jälkeen -työkalu (Edit vertices) aktivoituu ja yleensä myös Edit vertices -työkalupalkki ilmestyy ikkunaan. Samalla kohteen vertexit saadaan näkyviin (kuva 90). Kohteen vertexejä voidaan näin luoda lisää klikkaamalla hiiren oikealla ja valitsemalla Insert Vertex. Vertexien poistaminen tapahtuu klikkamalla sitä ja valitsemalla näppäimistöltä Delete. Vertexejä voidaan myös siirtää raahaamalla niitä hiirellä. Muutokset voidaan tallentaa valitsemalla Editor Save Edits ja digitointi lopetetaan valitsemalla Editor Stop Editing. Kuva 90. Kohteen vertexit ja Edit Vertices työkalupalkki näkyvissä Merge Merge-toiminnolla voidaan yhdistää useita erillisiä kohteita yhdeksi kohteeksi (kuva 91). Yhdistettävien kohteiden ei välttämättä tarvitse olla vierekkäisiä, vaan ne voivat olla myös erillään toisistaan. Tällöin tuloksena on useampiosainen alue. Kuva 91. Merge-toiminnon periaate. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

66 66 Esimerkki: Käytetään digitointityössä Merge-toimintoa osittain toisensa peittävien digitoitujen alueiden yhteenliittämiseen. Tällöin ei ole tarvetta digitoida suuria maa-aloja kerralla, vaan voidaan toimia siten, että yhdistetään pienempiä alueita valmiiseen digitoituun kohteeseen, joka sitten muodostaa yhtenäisiä suurempia alueita. Esimerkkiä varten on oltava luotuna esimerkiksi maa_ala niminen polygoni-tyyppinen taso, joka on asetettu editoitavaksi. 1. Digitoidaan rasterikartalta kaksi kohdetta, jotka peittävät osittain toisensa. Rajaverteksipisteiden sijainnin määrittelemiseksi tarkalleen samoiksi on hyödyllistä käyttää tässäkin apuna tarttumis- eli Snapping-toimintoa (kuva 92). Kuva 92. Digitoidaan ensin kaksi erillistä aluetta peruskartalta. 2. Valitaan Edit Tool työkalulla molemmat kohteet aktiivisiksi pitämällä valittaessa shiftnäppäintä pohjassa, jolloin molemmat alueet tulevat valituiksi (kuva 93). Kuva 93. Molempien alueiden valitseminen aktiivisiksi. 3. Valitaan Editor Merge. Avautuvassa Merge-ikkunassa valitaan, kumpi objekti liitetään toiseen (kuva 94). Valinnalla on merkitystä lähinnä silloin, jos objekteilla on jotain attribuuttitietoa, jolloin valitun eli sen objektin, johon toinen objekti liitetään, arvot säilyvät kun taas toisen katoavat. Tässä tapauksessa valinnalla ei ole merkitystä, joten klikataan OK. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

67 67 Kuva 94. Merge-toiminto: alueiden yhteenliittäminen. 4. Valitut alueet liittyvät nyt yhdeksi, yhtenäiseksi objektiksi (kuva 95). Kuva 95. Alueet yhteenliitettyinä Clip Clip-toiminnolla voidaan kakkumuotin tavoin leikata erilaisia objekteja jonkin toisen objektin rajojen suhteen (kuva 96). Digitoinnissa toimintoa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi tilanteissa, joissa digitoidun alueen sisälle halutaan "porata reikiä" vaikkapa vesistöjen tai muiden digitoituun alueeseen kuulumattomien alueiden osalta. Kuva 96. Clip-toiminnon periaate. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

68 68 Esimerkki: maa_ala tasolle digitoidulta alueelta halutaan poistaa Lintulammen käsittävä alue. 1. Aluksi kannattaa asettaa maa_ala taso läpikuultavaksi, jotta pohjakartta on nähtävissä sen läpi. Tämä tapahtuu avaamalla maa_ala tason Layer Properties ja määrittämällä Displayvälilehden Transparency-kohdassa läpinäkyvyyden asteeksi esimerkiksi 50%. 2. Digitoidaan maa_ala tasolle vapaavalintaisen muotoinen ja kokoinen alue, joka pitää kuitenkin sisällään Lintulammen. Tässä esimerkissä peruskartalta on digitoitu Oulun keskustan eteläpuolinen alue rantaviivaa myötäillen (kuva 97). 3. Digitoidaan seuraavaksi maa_ala tasolle normaaliin tapaan itse Lintulampi. Peruskarttaa kannattaa tietysti zoomata tarvittaessa ensin suuremmaksi, jotta digitoitava alue erottuu paremmin (kuva 98). Kuva 97. maa_ala -tasolle digitoitu alue läpikuultavalla väritäytöllä. 4. Edit Tool työkalulla valitaan digitoitu järven alue aktiiviseksi, mikäli se ei jo ole valittuna. 5. Valitaan Editor-työkalupalkista Clip. 6. Avautuvassa Clip-määrittelyikkunassa (kuva 99) voidaan tarvittaessa asettaa jokin bufferietäisyys Buffer Distance kohtaan, ja When clipping features kohtaan täytyy määritellä käytettävä leikkausoperaatio. Valitaan tähän kohtaan Discard the area that intersects, jolloin irti leikattu alue poistetaan. 7. Painetaan OK. Kuva 98. Lintulammen digitointi. Kuva 99. Clip-ikkuna. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

69 69 8. Leikkaus tapahtuu, mutta päällisin puolin ei näytä tapahtuvan mitään, koska järven ympäri digitoitu alue peittää edelleen alapuoliseen alueeseen syntyneen reiän. Järven alue voidaan poistaa valitsemalla se ensin Edit Tool työkalulla ja painamalla sitten Delete-näppäintä näppäimistöltä, jolloin järven kohdalle ilmaantuu reikä (kuva 100). Kuva 100. maa_ala -taso Clip-operaation jälkeen (Lintulammen kohdalle on syntynyt reikä). Merge- ja Clip -toiminnoista Merge- ja Clip-toimintoja on mahdollista käyttää paitsi samalla tasolla olevien kohteiden käsittelyyn, myös kahden erillisen tason yhdistämiseen ja leikkaamiseen (kuva 101). Esimerkiksi jos aineisto on vaikkapa aineistotoimittajan toimesta pilkottu pienempiin palasiin, voidaan palat yhdistää toisiinsa yhtenäiseksi tasoksi Merge-toiminnon avulla. Toisaalta jos joltakin tasolta halutaan leikata kohteet kakkumuotti-periaatteella vaikkapa tutkimusalueen rajojen mukaan, voidaan tämä taas toteuttaa Clip-toiminnon avulla. Useamman tason tapauksessa näitä toimintoja ei kuitenkaan käytetä Editor-työkalupalkista käsin, vaan ArcToolboxista. Toiminnot löytyvät ArcToolboxista seuraavasti: Clip: Analysis Tools Extract Clip Merge: Data Management Tools General Merge Merge Clip Kuva 101. Merge- ja Clip-toimintojen periaate kahta erillistä tasoa käytettäessä (lähde: ESRI Desktop Help). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

70 Attribuuttidata Usein pelkästään karttakohteiden digitoiminen ei riitä uuden paikkatietotason rakentamisessa, vaan kohteisiin tulee liittää myös attribuuttitietoa. Edellisessä digitointiesimerkissä saaret -tason kohteisiin olisi ehkä haluttu lisätä ominaisuustiedoksi saaren nimi. Saaren nimeä ei voi kuitenkaan tallentaa ominaisuustiedoksi, ennen kuin sitä varten on ensin luotu oma sarakkeensa ominaisuustietotaulukkoon Uuden attribuuttisarakkeen lisääminen 1. Avataan tasoa koskeva attribuuttinäkymä, eli valitaan hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä avattavasta valikosta Open Attribute Table. Huomaa, että editointi ei tässä vaiheessa saa olla päällä! 2. Painetaan attribuuttinäkymässä Optionspainiketta ja valitaan Add Field. 3. Add Field ikkunassa annetaan uudelle attribuuttisarakkeelle nimi sekä määritetään sille asiaankuuluva tietotyyppi, joka on tässä tapauksessa Text (kuva 102). ArcMapin keskeisimmät tietotyypit on esitelty liitteessä III. 4. Painetaan tämän jälkeen OK ja suljetaan attribuuttinäkymä. Kuva 102. Attribuuttisarakkeen lisääminen Add Field -toiminnon kautta Attribuuttidatan manuaalinen editointi 1. Otetaan saaret-taso jälleen editoitavaksi ja klikataan Edit Tool työkalulla sitä karttakohdetta, jonka attribuuttitietoa halutaan editoida. 2. Tämän jälkeen painetaan Editor-palkin Attributes-kuvaketta. Tällöin avautuu Attributes-ikkuna, jossa voidaan "Nimi"-saraketta koskevan rivin kohdalla antaa kohteelle (eli tässä tapauksessa saarelle) haluttu nimi (kuva 103). Kuva 103. Attribuuttitiedon lisääminen. 3. Vaihtoehtoisesti attribuuttitietoja on mahdollista syöttää suoraan attribuuttitaulukkoon. Käytännössä tämä onkin usein helpompi vaihtoehto. Kokeile itse kumpi tuntuu kätevämmältä! 4. Attribuuttitietojen tallennus ja editoinnin lopetus tapahtuvat kuten edellisissä digitointiesimerkeissä. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

71 Calculate Geometry toiminto Digitoitujen alueiden pinta-ala voidaan laskea automaattisesti Calculate Geometry toiminnolla attribuuttitaulukossa. 1. Luodaan uusi sarake nimellä pinta_ala. 2. Klikataan hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä pinta_ala sarakkeen päällä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Calculate Geometry 3. Calculate Geometry toiminnossa Property-kenttään valitaan Area (pintaala), ja Units-kohtaan haluttu pintaalayksikkö, esimerkiksi neliömetrit: Square Meters [sq m] (kuva 104). Kuva 104. Alueen pinta-alan laskeminen Calculate Geometry -toiminnolla. Kun painetaan OK, ohjelma laskee valittuun sarakkeeseen alueiden pinta-alat. Huomaa, että pinta-alalukemat eivät päivity automaattisesti, jos alueiden muotoa käydään vielä tämän jälkeen editoimassa! Field Calculator toiminto Attribuuttisarakkeen arvo voidaan muodostaa myös muiden attribuuttien perusteella jotakin laskukaavaa käyttäen. Tällaisessa tilanteessa tulee hyödyntää Field Calculator toimintoa, jonka saa käyttöön klikkaamalla attribuuttinäkymässä hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä editoitavan sarakkeen päällä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Field Calculator. Tällöin avautuu näkymä, jossa voidaan muodostaa sarakkeen laskukaava. 1. Luodaan saaret-tasolle asukaslukua kuvaava asukasluku -sarake (Type: Long Integer). Luodaan lisäksi asukastiheyttä kuvaava "as_tiheys"- sarake (Type: Double). 2. Syötetään mielivaltaiset asukasluvut jokaiselle saarelle (virallisen datan ollessa kyseessä olisi toki käytettävä oikeita asukaslukutietoja). 3. Asukastiheys voidaan tämän jälkeen laskea pinta-alan ja asukasluvun mukaan Field Calculatorilla kuvan 105 mukaisesti. 4. Huomaa, että jos taulukkoon lisätään myöhemmin uusia rivejä tai olemassa olevia tietoja muutetaan, on laskenta suoritettava uusille tai muutetuille riveille uudestaan. "as_tiheys"-sarake ei siis päivity itsestään! Kuva 105. Field Calculator -toiminto Sarakkeen poistaminen Attribuuttisarakkeen poistaminen tapahtuu klikkaamalla hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä poistettavan sarakkeen päällä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Delete Field, ja vastaamalla varmistuskysymykseen Yes. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

72 Edistyneemmät digitointi- ja editointiominaisuudet Editor-työkalupalkin More Editing Tools Advanced Editing valikossa on joukko huomattavasti edistyneempiä editointityökaluja erityisesti viivamaisten kohteiden editointiin. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi muutamia niistä. HUOM! Kaikissa seuraavaksi esiteltävissä toiminnoissa tason on oltava editoitavana. 1. Luodaan tiet-taso, jolle digitoidaan Oulun joen suiston saarien tiekohteita. 2. Kohteen luonnin jälkeen aloitettaessa digitointia, tiet-taso ei välttämättä aukea suoraan Create Features ikkunaan vaan sille on ensin luotava templaatti eli eräänlainen pohja. 3. Valitaan Organize Templates kuvaketta, jolloin aukeaa Organize Feature Templates ikkuna. Täällä aktivoidaan vasemmalta listalta tiet-taso, ja valitaan New Template. 4. Create New Templates Wizard ikkuna avautuu, josta voidaan valita Finish, kunhan on varmistettu, että valittuina on tiet-taso. 5. Tämän jälkeen tiet-taso ilmestyy Create Features ikkunaan, ja siihen voidaan alkaa luoda kohteita Extend Tool Extend Tool työkalun avulla voidaan esimerkiksi jatkaa liian lyhyeksi digitoitua tieviivaa siten, että se liittyy tarkasti toiseen viivan (kuva 106:A). Ensiksi tulee aktivoida hiirellä se viivakomponentti, johon asti toista viivaa halutaan jatkaa (kuva 106:B). Tämän jälkeen painetaan -kuvaketta, ja klikataan hiirellä jatkettavaa viivaa. Tällöin ohjelman tulisi automaattisesti jatkaa klikattua viivaa ensiksi valittuun viivaan asti (kuva 106:C). Huomaa, että ohjelma jatkaa viivaa sen kahden viimeisen verteksin mukaista linjaa pitkin. A. B. C. Kuva 106. Extend Tool -työkalun käyttö Trim Tool Trim Tool mahdollistaa digitoinnissa mahdollisesti syntyneiden ylilyöntien korjaamisen. Esimerkkinä tästä on tieviiva, joka on digitoitu liian pitkäksi, ja siitä halutaan katkaista pois risteävän tien yli menevä osuus (nuolella osoitettu pätkä kuvassa 107:A). Ensiksi aktivoidaan hiirellä se viiva, jonka mukaan toinen viiva halutaan typistää (kuva 107:B). Sen jälkeen painetaan -kuvaketta ja klikataan hiirellä sitä osuutta typistettävästä viivasta, joka halutaan poistaa. Tällöin ohjelmaa katkaisee viivan automaattisesti risteävän viivan mukaisesti (kuva 107:C). A. B. C. Kuva 107. Trim Tool -työkalun käyttö. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

73 Smooth Smooth-työkalun avulla voidaan pyrkiä tekemään digitoidusta viivasta sulavamman muotoinen. Aluksi aktivoidaan hiirellä se viiva, jota halutaan pyöristää (kuva 108:A). Sen jälkeen painetaan -kuvaketta, jolloin aukeaa ikkuna, jossa voidaan määrittää tasoittamisparametri (Maximum allowable offset) (kuva 108:B). Parametri tarkoittaa sitä etäisyyttä kartan mittayksikköinä mitattuna, minkä verran tasoitettava viiva voi poiketa alkuperäisestä viivasta. Kun parametrille on annettu jokin arvo, painetaan OK, jolloin ohjelma pyöristää viivan annetun parametrin mukaisesti (kuva 108:C). Smooth-työkalun kanssa joutuu usein etenemään yrityksen ja erehdyksen kautta, eli mitään yksiselitteistä ratkaisua sopivan parametriarvon löytämiseksi ei ole. A. B. C. Kuva 108. Smooth-työkalun käyttö Generalize Generalize-toiminnon avulla voidaan pyrkiä yksinkertaistamaan digitoituja kohteita vähentämällä kohteiden sisältämien verteksien määrää. Tämä voi olla tarpeellista esimerkiksi jos aineiston tiedostokokoa halutaan pienentää. Toiminnon käyttö aloitetaan aktivoimalla yleistettävä kohde (kuva 109:A). Tämän jälkeen painetaan -painiketta, jolloin avautuu vastaavanlainen parametrinmääritysikkuna kuin Smoothtoiminnossakin (kuva 109:B). Myös parametrin merkitys on tässä periaatteessa sama, eli sen avulla voidaan kontrolloida, kuinka paljon yleistyksen tuloksena syntyvä viiva voi poiketa alkuperäisestä viivasta. Kun parametri on asetettu, painetaan OK, jolloin osa viivan vertekseistä poistuu viivan perusmuodon pysyessä kuitenkin samanlaisena (kuva 109:C). A. B. C. Kuva 109. Generalize-työkalun käyttö. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

74 74 D OSA: Rasteriaineistot 11. Rasteriaineistojen käsittely Rasteriaineistojen analyyseihin tarkoitetut menetelmät löytyvät lähinnä ArcToolboxin Spatial Analyst Tools ja 3D Analyst Tools työkaluvalikoista. Lisäksi Spatial Analyst ja 3D Analyst työkalupalkit löytyvät Customize Toolbars listasta. ArcGIS 10 versioon näiden työkalujen päällekkäisyyttä on pyritty poistamaan, mutta samoja työkaluja löytyy silti vielä eri valikoista. Jotta Spatial ja 3D Analyst työkalut saa toimimaan, on niiden lisenssi aktivoitava. Tämä tapahtuu Customize-valikosta ja valitsemalla Extensions Valitsemalla aukeavasta listasta 3D Analyst ja Spatial Analyst kohdat aktivoidaan nämä työkalut Rasteriaineistot ja niiden visualisointi Rasteriaineistot (eli gridit tai hilat ) ovat vektoriaineistojen ohella toinen merkittävä paikkatietoaineistojen perusmuoto. Itse asiassa termillä rasteri voidaan viitata varsin monenlaisiin kuvamuotoisiin aineistoihin, joiden yhdistävänä tekijänä on koostuminen yksittäisistä pikseleistä eli soluista, joiden sijainti koko rasterin suhteen voidaan esittää x- ja y-koordinaatteina, ja joihin yleensä liittyy jokin ominaisuustieto, eli z-arvo Rasteriaineiston avaaminen ArcMapiin Rasteriaineistojen avaaminen ArcMapiin tapahtuu samalla tavalla kuin vektoriaineistojenkin avaaminen, eli Add Data kuvakkeen kautta. Esimerkki: Tarkastellaan D:\ArcGIS\peruskartta hakemistossa olevaa rasteria R Avataan ArcMapiin rasteritaso R4414. Kyseinen taso on skannattu peruskarttalehti Oulun alueelta. 2. Jos rasteri on georeferoitu johonkin koordinaattijärjestelmään, taso avautuu ArcMapiin normaalisti ja sen ulkoasumäärityksiä pääsee muokkaamaan normaalisti tason asetuksista (Layer Properties) Rasterin ulkoasun määrittely Rasteriaineistojen visuaalinen ulkoasu määritellään ArcMapissa pitkälti samalla tavalla kuin vektoriaineistoillekin. Ulkoasun määrityksiä koskeva näkymä voidaan avata kaksoisklikkaamalla Value -tekstiä rasteritason otsikon alapuolella Layers-näkymässä. Tällöin avautuvasta Layer Properties ikkunasta valitaan edelleen Symbology välilehti. Rasterin väritykselle on Show-listassa tarjolla kolme pääasiallista vaihtoehtoa: Unique Values: jokainen yksittäinen havaintoarvo esitetään tietyllä värillä. Classify: aineisto luokitellaan erikseen määriteltävällä tavalla. Stretched: ruudut sävytetään jatkuvan väriskaalan mukaan. Tämä on myös oletusarvo. Tarjolla olevista vaihtoehdoista Unique Values on oikea valinta silloin, jos rasteriaineisto esittää jotakin luonteeltaan diskreettiä ilmiötä, esimerkiksi maankäyttötyyppiä. Classify-vaihtoehto puolestaan soveltuu jatkuviin, kvantitatiivisiin ilmiöihin, jotka halutaan luokitella diskreetteihin Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

75 75 luokkiin. Stretched taas on mielekkäin vaihtoehto mm. kaukokartoituskuville ja korkeusmalleille, jotka halutaan esittää liukuvan väriskaalan avulla. Väriskaalaksi voidaan valita jokin valmiista vaihtoehdoista Color Ramp alasvetovalikossa. Huomaa, että Stretched -vaihtoehdossa väriskaala on myös mahdollista kääntää toisinpäin merkitsemällä rasti Invert-kohtaan Rasterit ja pyramidien rakentaminen Avattaessa rasterimuotoisia aineistoja ArcMapiin tulee silloin tällöin vastaan kuvan 110 mukainen ilmoitus. Kysymys pyramidien rakentamisesta liittyy rasterien visualisoinnin tehostamiseen eri skaaloissa. ArcMap esittää kysymyksen ainoastaan silloin, jos rasterin ulottuvuus on enemmän kuin pikseliä. Kuva 110. Rasterimuotoisen aineiston avaamisen yhteydessä tullut kysymys pyramidien rakentamisesta. Jos kysymykseen vastaa Yes, pyramidit rakennetaan, ja jos No, niin rasteri avataan ilman pyramidien rakentamista. Jos pyramidit rakennetaan, muodostaa ArcMap alkuperäisen rasterin kanssa samaan hakemistoon RRD (Reduced Resolution Dataset) tyyppisen tiedoston. Kysymyksessä on alkuperäisestä rasterista tehty kopio, jonka resoluutiota on heikennetty alkuperäiseen verrattuna kertaluvun 4 mukaisesti. Pyramidien ideana on nopeuttaa pikselimäärältään suurten rasterien piirtymistä kuvaruudulle. Jos käyttäjä nimittäin skaalaa rasteritason ArcMapissa siten, että kuvaruudulle tulisi enemmän rasteripikseleitä kuin kuvaruudun resoluution puitteissa on mahdollista esittää, ArcMap joutuu lukemaan koko rasteritason kovalevyltä ja muodostamaan siitä kevennetyn version resamplingmenettelyä käyttäen. Tämän seurauksena on ohjelman toiminta ja vastaavasti aineistojen käsittely hidastuu. Pyramidit tuovat kuitenkin ratkaisun tähän ongelmaan. Pyramidien muodostamisessa muodostetaan siis useita versioita alkuperäisestä rasterista eri resoluutiotasoilla nelipuu-periaatteen mukaisesti. Jokaisella resoluutiotasolla neljä tarkemman resoluutiotason pikseliä yhdistetään yhdeksi pikseliksi. Nämä eri resoluutiotasot pakataan RRDtyyppisen tiedostoon, josta ohjelma hakee aina kulloiseenkin skaalaustasoon sopivan resoluution. Kannattaako pyramidit siis rakentaa vai ei? Jos kysymys on laajasta rasterista suhteessa näyttölaitteen resoluutioon, pyramidit voivat tehostaa rasterin käsittelyä kuvaruudulla huomattavasti. Toisaalta mitä pienemmästä rasterista on kysymys, sitä vähemmän pyramideista vastaavasti on etua (siksi ArcMap ei edes ehdota pyramidien rakentamista pikselimäärältään pienille rastereille). Monet käytännön elämässäkin käsiteltävät rasterit ovat joka tapauksessa niin suuria, että pyramidien rakentaminen on ilman muuta suositeltavaa. Ainoana potentiaalisena haittana pyramideista on uuden RRD-tiedoston syntyminen ja sen merkitys levytilan käyttöön. RRD-tiedoston koko voi nimittäin olla hyvinkin suuri jos myös alkuperäisen rasterin koko on suuri, ja näin ollen se voi viedä merkittävän osan mahdollisesti ennestään niukasta tallennustilasta. Tosin nykyaikaisilla massamuisteilla tällaiset rajoitteet ovat yhä harvinaisempia. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

76 Georeferencing Yleistä Georeferencing eli georeferointi tarkoittaa rasterimuotoisen karttakuvan, esimerkiksi skannatun karttalehden tai ilmakuvan kiinnittämistä johonkin tunnettuun koordinaattijärjestelmään. Georeferointi mahdollistaa siis karttakuvan käytön muiden paikkatietoaineistojen yhteydessä, koska toimenpiteen avulla karttakuva pystytään sijoittamaan ArcGIS-ohjelmassa oikeaan paikkaan maapallon pinnalla. Yleisesti ilmaistuna georeferointi suoritetaan määrittelemällä karttakuvalle joukko kiinnityspisteitä, joille annetaan todelliset x/y koordinaatit. Kun kiinnityspisteitä on määritelty riittävän paljon, voidaan niiden perusteella kiinnittää koko karttalehti haluttuun koordinaattijärjestelmään. ArcMapissa rasterikartan georeferointi on mahdollista suorittaa periaatteessa kahdella eri tavalla riippuen siitä, käytetäänkö a) georeferoinnissa apuna toista karttalehteä, joka on jo kiinnitetty johonkin tunnettuun koordinaattijärjestelmään (kuva 111), vai b) määritetäänkö kiinnityspisteiden koordinaatit manuaalisesti. Kuva 111. Georeferoinnin perusperiaate: georeferoitava karttalehti linkitetään muutamasta rekisteröintipisteestä valmiiksi georefereoituun karttalehteen. Ensin mainitussa vaihtoehdossa georeferoitava karttapohja sekä jo valmiiksi koordinaattijärjestelmään kiinnitetty karttalehti joiden täytyy siis tietysti esittää samaa aluetta avataan rinnakkain ArcMapiin. Sen jälkeen karttakuvien välille määritetään linkkejä, joiden avulla georeferoitavalla karttalehdellä olevat sijaintipisteet kytketään vastaaviin sijaintipisteisiin valmiiksi georeferoidulla karttalehdellä. Vertailtavan karttalehden ei ole välttämätöntä olla rasterimuotoinen, vaan myös vektorimuotoisen tason käyttäminen on tässä tarkoituksessa mahdollista. Mikäli sopivaa, valmiiksi georeferoitua vertailukarttaa ei ole saatavilla, joudutaan koordinaatit määrittelemään manuaalisesti. Tällöinkin todelliset koordinaatit on pystyttävä selvittämään tavalla tai toisella. Helpointa koordinaattien selvittäminen on karttapohjissa, joihin on suoraan painettu koordinaattiruudukko, kuten esimerkiksi peruskarttalehdissä. Sen sijaan esimerkiksi ilmakuvien georeferointi on huomattavasti haasteellisempaa, koska niissä hyvien kiinnityspisteiden löytäminen voi olla hankalaa. Tällöin georefointi joudutaan suorittamaan erilaisten kiintopisteiden avulla (esimerkiksi rakennukset, selkeät maastokohteet tai muut merkinnät maastossa), joiden koordinaatit on mahdollista selvittää muun karttamateriaalin tai vaikkapa GPS-laitteen avulla. ArcMapissa on myös kolmas tapa suorittaa karttakuvan georeferointi: rasterin siirtäminen. Siirtäminen (Shift) tulee kyseeseen silloin, jos rasterin orientaatio on jo valmiiksi oikea, ja ainoastaan sen sijainti väärä. Shift-toiminnolla rasterikuva voidaan siis siirtää orientaatiota muuttamatta toiseen paikkaan, joka vastaa sen todellista sijaintia maapallon pinnalla (kuva 112). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

77 77 Kuva 112. Georeferointi Shift-toiminnolla: rasteria siirretään yläoikealle sen verran, että se täsmää yhtään vektorimuotoisella tasolla olevien viivakohteiden (lähde: ESRI Desktop Help) Skannatun kartan georeferointi Esimerkki: Georeferoidaan D:\ArcGIS\peruskartta hakemistossa oleva skannattu osa peruskarttalehti R4414:sta, eli kiinnitetään se EUREF-FIN -järjestelmän mukaiseen koordinaatistoon. 1. Avataan R4414_osa.jpg ArcMapiin. Avaamisen yhteydessä tulee todennäköisesti varoitus, joka ilmoittaa puuttuvasta spatiaalisesta referenssistä sekä siitä, ettei karttatasoa voida projisoida oikealla tavalla ArcMapissa (kuva 111). Varoitus voidaan kuitata OK:lla, koska tarkoituksena on nyt nimenomaan korjata kyseinen puute. 2. Jo tässä vaiheessa on ratkaistava se, minkä koordinaattijärjestelmän mukaisesti rasterikuva halutaan georeferoida. Peruskarttalehteen liittyy tämän osalta kaksi vaihtoehtoa, eli vanha kartastokoordinaattijärjestelmä KKJ tai uusi ETRS89 järjestelmä, jonka suomalainen tasokoordinaatisto on ETRS-TM35FIN. Tässä tapauksessa georeferoitava peruskarttalehti sijaitsee Oulun alueella nimenomaan uudessa ETRS-TM35FIN koordinaatistossa, mikä voidaan päätellä helposti kartan yläreunan itäkoordinaateista, jotka ovat 3-numeroisia (kilometrejä) ja alkavat numerolla neljä (kuva 112). Kuva 111. Ilmoitus "spatiaalisen referenssin" puuttumisesta. Kuva 112. Kaistakoordinaatit peruskarttalehden yläreunassa. 3. Tehdään georeferointi tässä tapauksessa nimenomaan ETRS89-järjestelmään ja sen suomalaiseen realisaatioon eli EUREF-FIN:iin. Asetetaan tämä Data Framen koordinaattijärjestelmäksi eli valitaan View Data Frame Properties ja valitaan avautuvasta Data Frame Properties näkymästä Coordinate System välilehti. 4. Etsitään nyt haluttu koordinaattijärjestelmä valitsemalla Predefined Projected Coordinate Systems National Grids Europe EUREF FIN TM35FIN ja painetaan OK. Nyt kun Data Framelle on määritetty koordinaattijärjestelmä, niin myös georeferointi tulee tapahtumaan tämän koordinaattijärjestelmän mukaisesti. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

78 78 5. Georeferointi suoritetaan ArcMapissa erillisen Georeferencing-työkalun (kuva 113) avulla, joka avataan valitsemalla Customize Toolbars Georeferencing. Kuva 113. Georeferencing -työkalupalkki. 6. Koska R4414_osa.jpg on jo avattu ArcMapiin, tulee tämä rasteri automaattisesti näkyviin Layer-valikkoon, josta siis valitaan georeferoitava rasterikuva. 7. Georeferointiin liittyvien kiinnityspisteiden tai -linkkien lisääminen aloitetaan klikkaamalla Add Control Points kuvaketta. Tällöin hiiren kursori muuttuu ristiksi, jolla voidaan osoittaa kiinnityspisteen paikka. Jos georeferointi tehtäisiin toisen karttalehden avulla, klikattaisiin hiirellä karttalehtien keskenään vastaavia sijaintipisteitä, eli muodostettaisiin linkkejä niiden välille. Tässä tapauksessa sijaintikoordinaatit määritellään kuitenkin suoraan. Tämä tehdään seuraavasti: 8. Etsitään peruskarttalehdeltä jokin tunnettu sijaintipiste, eli käytännössä jokin kartan reunaan merkittyjen koordinaattilukujen risteyskohta. Karttanäkymää kannattaa zoomata lähemmäksi, jotta risteyskohdat saa erottumaan paremmin. Kartta on hyödyllistä olla käsillä myös paperille printatussa muodossa, jolloin kokonaisuuden pystyy hahmottamaan paremmin. 9. Klikataan hiiren vasemmanpuoleisella näppäimellä sopivan kiinnityskohdan päällä. 10. Sitten klikataan hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä, jolloin aukeaa valikko, josta valitaan Input X and Y (kuva 114). Kuva 114. Kiinnityspisteen asettaminen georeferoitavalle karttalehdelle ja pistettä vastaavien koordinaattien määrittäminen Input X and Y... toiminnolla. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

79 Kirjoitetaan karttakoordinaatit Enter Coordinates ikkunan kenttiin (kuva 115). X- kohtaan laitetaan kartan yläreunasta luettava ns. I- eli itäkoordinaatti ja Y- kenttään puolestaan kartan vasempaan reunaan painettu P- eli pohjoiskoordinaatti. Koska koordinaattijärjestelmän mittayksikkönä on metri, on myös koordinaattilukemat annettava metreinä, eli kartasta luettuihin lukemiin lisätään vielä kolme nollaa. 12. Hyväksytään kiinnityspisteen koordinaatit painamalla OK. 13. Tässä vaiheessa karttalehti luultavasti katoaa näkyvistä ArcMapissa, koska ohjelma asemoi kartan automaattisesti uudelleen vastaamaan syötettyä kiinnityspistettä. Helpoimmin kartan saa takaisin näkyviin painamalla Full Extent kuvaketta. Kuva 115. Koordinaattien syöttö Enter Coordinates -näkymässä. 14. Lisätään edellä kuvatulla tavalla (vaiheet 8 12) kartalle vielä vähintään 3-4 kiinnityspistettä lisää. Kiinnityspisteet kannattaa sijoittaa mahdollisimman hajalleen karttakuvan alueelle, koska tällöin georeferoinnin lopputulos tulee olemaan parempi. Pisteitä on tarpeen määrittää vähintään 3 kappaletta, koska vasta tällöin georeferoinnin suorittaminen on mahdollista. Itse asiassa kiinnityspisteitä kannattaa usein määrittää aluksi yli tarpeen, koska silloin niiden joukosta voidaan karsia pois epätarkoiksi osoittautuneet kiinnityspisteet. 15. Kiinnityspisteiden määrittelyn onnistuneisuus voidaan tarkistaa linkkitaulusta klikkaamalla View Link Table kuvaketta. Link Table -taulusta (kuva 116) voidaan nähdä kunkin kiinnityspisteen osalta kuvakoordinaatit (X Source ja Y Source) ja niitä vastaavat käyttäjän syöttämät karttakoordinaatit (X Map ja Y Map). Näiden lisäksi Residual-sarakkeessa on nähtävissä kiinnityspisteisiin sisältyvä virhe. Ohjelma laskee kiinnityspisteisiin liittyvän virheen vain siinä tapauksessa, että kiinnityspisteitä on määritetty enemmän kuin kolme kappaletta. Optimitilanteessa residuaalin arvon tulisi olla lähellä nollaa, mutta vähäisellä virheellä ei ole georeferoinnin kannalta juurikaan merkitystä. Itse asiassa kun kiinnityspisteitä määritellään lisää, virheen suuruus saattaa jopa kasvaa. Tästä ei kuitenkaan tarvitse välttämättä huolestua, koska pisteitä lisäämällä georeferoinnin tulos on periaatteessa luotettavampi. Ainoastaan jos jonkin pisteen lisääminen aiheuttaa huomattavan muutoksen residuaaleissa, on piste syytä poistaa ( -kuvakkeella) ja määritellä se tarvittaessa uudelleen. 16. Transformation-valikosta voidaan valita haluttu muunnosmenetelmä. Normaalitapauksessa ensimmäisen asteen transformaatio (Affine) on riittävä. Jos georeferoitavaan rasteriin on tarpeen muuntaa kaarevaksi, joudutaan valitsemaan jokin korkeamman asteen transformaatio. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

80 80 Kuva 116. Link Table -ikkuna. 17. Jos kiinnityspisteet vaikuttavat olevan kunnossa, Link Table voidaan sulkea painamalla OK. 18. Georeferointi suoritetaan valitsemalla Georeferencing Update Georeferencing. Tällöin ArcMap luo rasterikarttatiedoston kanssa samaan hakemistoon world file määrittelytiedoston, joka sisältää georefointiparametrit. Tiedoston nimi on sama kuin georeferoidulla karttatasolla, mutta sen tiedostopäätteenä on tässä tapauksessa jgw. 19. Pelkkä world file pohjainen georefointi ei ole kaikissa tapauksissa toimiva ratkaisu, vaan alkuperäisestä karttakuvasta on tarpeen tuottaa kokonaan uusi, aidosti georeferoitu rasteri. Tämä tapahtuu valitsemalla Georeferencing-työkalupalkista Georeferencing Rectify 20. Rectify-toiminnossa rakennetaan kokonaan uusi rasteri, jonka pikselien arvot määritetään alkuperäisen rasterin perusteella resampling-tekniikkaa käyttäen. Toiminnossa määritetään ensinnäkin uuden rasterin solukoko (Cell size) sekä käytettävä resampling-tekniikka. Koska rasterin sisältämä data on tässä tapauksessa diskreettiä, on paras valinta tämän suhteen oletusarvona oleva Nearest Neighbor (for discrete data). Output Location kohdassa määritetään uuden rasterin sijainti hakemistorakenteessa, ja rasterin nimi puolestaan annetaan Name-kohdassa. Kuvan formaatin voi määrittää Format-valikosta, missä onkin tarjolla lukuisia eri vaihtoehtoja. Mikäli valitaan jokin pakkaava kuvaformaatti (esimerkiksi JPG), aktivoituu alapuolella oleva Compression Quality kenttä, missä voidaan määrittää kuvan pakkausaste (kuva 117). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

81 Painetaan lopuksi Save. 22. Nyt georeferoidun peruskarttalehden tulisi olla pysyvästi tallentuneena R4414_osa1.tif nimisenä rasteritasona. Tämä on syytä tarkistaa avaamalla kyseinen taso ArcMapiin. On syytä huomata, että väritykseltään ja muutoinkin laadultaan uusi rasteri ei välttämättä vastaa täysin alkuperäistä. Kuva 117. Georeferoinnin kohteena olevan rasterikartan tallennus georeferoiduksi rasteriksi. Tässä tapauksessa kuvaformaatiksi on valittu TIFF, mutta muutkin vaihtoehdot käyvät päinsä Muut georeferointitoiminnot Georeferencing-työkalupalkissa on kolmantena oikeasta laidasta katsottuna valikko, joka sisältää kolme toimintoa: Rotate, Shift ja Scale. Näiden avulla rasterikartan georeferointia voidaan muokata interaktiivisesti hiiren avulla. Jos esimerkiksi otetaan valikosta käyttöön Shifttoiminto, voidaan rasteri vetää hiiren avulla toiseen paikkaan (ks. shift-menetelmän kuvaus edellä). Vastaavasti Rotate-toiminnolla rasteria voidaan kiertää toiseen asentoon ja Scale-toiminnolla puolestaan muuttaa sen mittakaavaa. Muokkaamisen jälkeen on tässäkin tapauksessa suoritettava Rectify-toiminto. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

82 82 E OSA: Pisteaineistot ja -analyysit 12. X/Y koordinaattitaulukon muuntaminen pistekarttatasoksi Pistemäisistä havaintokohteista tietoa sisältävä taulukko, jossa kohteiden sijainti on määritelty omissa sarakkeissaan olevilla x- ja y-koordinaateilla, voidaan lukea ArcMapissa suoraan pistemuotoiseksi karttatasoksi. Tämä tosin edellyttää, että koordinaatteja edustava koordinaattijärjestelmä on tunnettu. Esimerkki: D:\ArcGIS\xy_data hakemistossa oleva puiden_paikat.dbf tiedosto sisältää GPSlaitteen avulla Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan alueella paikannettuja kotimaisia puulajeja. Muunnetaan taulukko pistekarttatasoksi ja esitetään se ArcMapissa. 1. Avataan puiden_paikat.dbf taulukko ArcMapiin. 2. Ennen varsinaista karttatasoksi muuntamista on aina hyvä tutkia taulukon sisältöä. Tämä voidaan tehdä klikkaamalla hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä taulukon nimen päällä ja valitsemalla Open. Kuten avautuvasta taulukkonäkymästä voidaan havaita (kuva 118), aineisto koostuu seitsemästä sarakkeesta, joista suurin osa on GPS-laitteen antamia paikannusattribuutteja. Näistä varsinaisia sijaintiattribuutteja ovat NORTHING ja EASTING, joista ensimmäinen tarkoittaa Suomen yhtenäiskoordinaatistojärjestelmän mukaista etelä-pohjois suuntaista y - koordinaattia ja jälkimmäinen puolestaan länsi-itä suuntaista x -koordinaattia. Ota huomioon, että muita aineistoja käsitellessäsi koordinaattisarakkeet eivät välttämättä ole (ja yleensä eivät olekaan) nimetty samalla tavalla kuin tässä esimerkissä. Myös koordinaattijärjestelmänä voi olla jokin muu kuin yhtenäiskoordinaatisto (esim. WGS-84). Kuva 118. puiden_paikat -taulukon sisältö. 3. Taulukkonäkymä voidaan sulkea tarkastelun jälkeen. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

83 83 4. Klikataan seuraavaksi taulukon nimen päältä hiiren oikeaa näppäintä ja valitaan Display XY Data... Tällöin avautuvassa Display XY Data ikkunassa (kuva 119) on määritettävä, mikä taulukkotiedoston sarake vastaa x-koordinaattia ja mikä y- koordinaattia. ArcMap yrittää arvata oikeat sarakkeet käyttäjän puolesta, mutta aina tämä ei mene oikein. Tässä tapauksessa on siis varmistettava, että X Field valikosta on valittu EASTINGsarake ja Y Field valikosta puolestaan NORTHING-sarake. 5. Koordinaattisarakkeiden määrittelyn lisäksi aineistolle on vielä määritettävä oikea koordinaattijärjestelmä, eli tässä nimenomaisessa tapauksessa Suomen yhtenäiskoordinaatisto. Tämä tehdään painamalla Edit, jolloin avautuu Spatial Reference Properties ikkuna. Yhtenäiskoordinaatiston määritykset voidaan joko tuoda joltain toiselta tasolta (Import painike) tai sitten valita ArcMap-ohjelmassa valmiiksi oleva määrittely (Select painikkeen kautta Finland Zone 3 ). 6. Painetaan lopuksi OK. Kuva 119. Add XY Data -toiminto. 7. Määritykset ovat nyt valmiit, joten voidaan painaa OK myös Display XY Data näkymässä. Jos määritykset on tehty sekä koordinaattisarakkeiden että koordinaattijärjestelmän osalta oikein, pitäisi paikannuspisteiden ilmestyä nyt karttanäkymään pistemäisinä kohteina kuvan 120 mukaisesti. Kuva 120. puiden_paikat -taulukon pohjalta luotu pistekarttataso. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

84 84 8. Syntynyt pistekarttataso ei ole tässä vaiheessa kuitenkaan pysyvä taso, vaan jos ArcMap suljettaisiin nyt, myös karttataso häviäisi. Jos karttataso halutaan säilyttää, tulee Layers-näkymän puolella klikata hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä väliaikaisen karttatason nimen (puiden_paikat Events) päällä ja valitsemalla avautuvasta valikosta Data Export Data Tätä kautta taso voidaan tallentaa pysyväksi tasoksi halutulla nimellä haluttuun paikkaan. Tässä tapauksessa tason nimeksi voidaan antaa esimerkiksi puiden_paikannuspisteet.shp (kuva 121). Tallennus tapahtuu painamalla OK. Kuva 121. Väliaikaisen karttatason tallentaminen pysyväksi tasoksi Export-toiminnolla. 13. Proximity-analyysit: bufferit Proximity-analyyseillä tarkoitetaan yksinkertaisia, lähinnä euklidiseen etäisyyteen perustuvia menetelmiä (proximity = läheisyys). Proximity-analyyseistä esitellään tässä monisteessa bufferit, jotka ovat yksi perinteisimmistä GIS-menetelmistä, ja niitä käsitteleviin esimerkkeihin törmää alan kirjallisuudessa usein. Periaatteeltaan bufferit ovat varsin helposti ymmärrettäviä kohteita: ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan jonkin maantieteellisen kohteen ympärille tietyn etäisyyden mukaisesti muodostettuja vyöhykkeitä. Taulukko 5 havainnollistaa sitä, kuinka buffereita voidaan muodostaa erityyppisten maantieteellisten kohteiden ympärille, ja kuinka lopputulos voi vaihdella sen mukaan, sulautetaanko päällekkäiset bufferialueet toisiinsa vai säilyykö jokainen yksittäinen bufferialue omana kohteenaan. Huomaa siis, että vaikka tässä opetusmonisteessa buffereiden luominen käsitellään vain pisteaineistojen yhteydessä, voi buffereita toki luoda myös viiva- ja aluemuotoisten kohteiden ympärille. Taulukko 5. Bufferien muodostuminen erityyppisille kohteille. Kohdetyyppi Bufferien yhteensulauttaminen (dissolve) Ei Kyllä Pisteet Viivat Alueet Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

85 Yksinkertaiset bufferit Esimerkki: Luodaan 10 metrin levyiset bufferit edellisessä esimerkissä luotujen pisteiden (puiden sijainnit) ympärille. 1. Avataan ArcToolbox käyttöön (ellei se ole jo auki) ja valitaan ArcToolbox Analysis Tools Proximity Buffer. Tällöin aukeaa Buffer-toimintoon liittyvä ikkuna (kuva 122). 2. Ensimmäisestä valikosta (Input Features) valitaan luonnollisesti se taso, jonka perusteella bufferit halutaan muodostaa. Toisessa kentässä (Output Feature Class) voidaan taas määrittää luotavan bufferitason sijainti hakemistorakenteessa sekä tason nimi. 3. Bufferien leveys määritetään Distancekohdassa, missä aktivoidaan Linear unit kohta. Bufferien leveys annetaan sen alapuolella olevaan kenttään, ja leveyden määrittelyssä käytetty mittayksikkö valitaan puolestaan kentän vieressä olevasta alasvetovalikosta. Tässä esimerkissä leveydeksi siis asetetaan 10 ja mittayksiköiksi Meters. Vaihtoehtoisesti bufferien leveydet voitaisiin periaatteessa määritellä myös input-karttatason jonkin numeerisen attribuuttitiedon perusteella aktivoimalla Field-kohta ja valitsemalla oikea attribuuttisarake sen alla olevasta alasvetovalikosta. Näin jokaiselle karttakohteelle voitaisiin periaatteessa määritellä yksilöllinen bufferileveys. 4. Side Type kohdassa määritetään, halutaanko bufferit tuottaa täydellisinä vai ainoastaan toispuoleisina (joko kohteen vasemmalle tai oikealle puolelle). Tässä tapauksessa valitaan täydelliset bufferit, eli tyypiksi valitaan FULL. Kuva 122. Buffer-toiminto. 5. End Type määritys koskee buffereiden päitä, eli halutaanko päät muodostaa pyöreiksi vai suorakulmaisiksi. Yleensä ottaen suositeltavampi vaihtoehto tämän suhteen on valita pyöreä pää, eli ROUND. 6. Viimeisessä, eli Dissolve Type kohdassa määritetään, halutaanko bufferialueet säilyttää toisistaan erillisinä, vai sulautetaanko ne yhteen. Ellei ole mitään erityistä syytä säilyttää bufferialueita erillisinä, valitaan alasvetolistasta sulauttamisvaihtoehto eli ALL. 7. Lopuksi painetaan OK, jolloin ohjelma muodostaa bufferialueet annettujen määritysten mukaisesti (kuva 123). Kuva 123. Buffer-toiminnon luomia buffereita puiden_paikat -tason kohteiden ympärille. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

86 Spatiaalinen interpolointi Spatiaalinen interpolointi on prosessi, missä pistemäisestä havaintoaineistosta tuotetaan jatkuva rasteripinta, jonka jokaisen solun arvo on estimoitu alkuperäisen aineiston perusteella. Interpoloinnin tarkoituksena on siis periaatteessa "täydentää" aineistoa siten, että tarkasteltavan alueen jokaiselle kohdalle saadaan jokin arvo (kuva 124). Kuva 124. Spatiaalisen interpoloinnin tarkoituksena on muodostaa pistemäisen otosaineiston perusteella ilmiön alueellista rakennetta kuvaava jatkuva rasteripinta Yleisimmät interpolointitekniikat Interpolointia varten ArcToolboxin Spatial Analyst Tools -työkaluista on valittavissa useita interpolointimenetelmiä, joista kolme pääasiallista ovat Inverse Distance Weighted, Spline sekä Kriging. Nämä toiminnot ovat käytettävissä Spatial Analyst Tools Interpolation valikon kautta. Näistä kaksi ensimmäistä ovat nk. deterministisiä interpolointimenetelmiä, kun taas Kriging kuuluu geostatististen menetelmien ryhmään. Seuraavassa interpolointimenetelmien käyttöä tarkastellaan D:\ArcGIS\interpolointi\ ilmatiede kansiossa olevan lampo aineiston avulla, joka kuvaa keskilämpötilaa Suomessa Aineisto koostuu toisistaan säännöllisen välimatkan päässä olevista pisteistä, joista jokaisella on attribuuttitietonaan kyseisenä päivänä mitattu keskilämpötila. Spatiaalisen interpoloinnin avulla tällaisesta pistemuotoisesta aineistosta voidaan luoda koko tarkastelualueen kattava yhtenäinen, rasterimuotoinen karttapinta Inverse Distance Weighted (IDW) IDW-menetelmä on eri interpolointimenetelmistä periaatteessa yksinkertaisin. Menetelmässä interpoloinnin tuloksena olevan rasterin jokaisen solun arvo estimoidaan laskemalla painotettu keskiarvo solun ympärillä olevista lähimmistä pisteistä. Mitä lähempänä solun keskipistettä alkuperäinen havaintopiste on, sitä suurempi painoarvo sillä on solun arvoon. Käytännössä IDW siis keskiarvoistaa alkuperäistä informaatiota, eikä välttämättä sovellu hyvin tapauksiin, missä aineiston alkuperäisen vaihteluvälin säilyttäminen on tärkeää. 1. Avataan D:\ArcGIS\interpolointi\ilmatiede -hakemistossa oleva lampo aineisto ArcMapiin. Luodaan pisteet koordinaattitietojen avulla (ks. ohjeet edellä). 2. Avataan myös Suomen ulkorajat käsittävä suomi.shp taso hakemistosta D:\ArcGIS\maastotietokanta\suomi. Asetetaan Suomi läpinäkyväksi valitsemalla suomi.shp tason täyttöväriksi Hollow (tyhjä). 3. Käynnistetään IDW-toiminto valitsemalla Spatial Analyst Tools Interpolation IDW. Muista tarkistaa, että olet aktivoinut Spatial Analyst lisenssin Customize Extensions valikosta. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

87 87 4. IDW-menetelmän dialogissa valitaan ensin käsiteltävä pisteaineisto (Input point features) sekä interpoloitava muuttuja (Z value field) (kuva 125). Output raster kohdassa määritellään syntyvän rasteritason sijainti ja nimi. 5. Output cell size kohdassa määritetään rasterin solukoko. Mittayksikkönä on tässä tapauksessa metri. Pieni solukoko tuottaa periaatteessa siistimmän lopputuloksen, mutta on syytä muistaa, että interpoloinnin lopputulos ei voi olla parempi kuin mihin alkuperäinen aineisto antaa mahdollisuudet. Mikäli havaintopisteitä on alkuperäisessä aineistossa hyvin harvassa, tulisi myös solukoon olla vastaavasti suuri. Kuvan 125 mallissa solukooksi asetetaan 5000 (metriä), mutta myös muunlaisia solukokoja voi kokeilla. 6. Power-kohdassa määritellään, kuinka paljon enemmän lähellä olevia pisteitä painotetaan kauempana oleviin pisteisiin verrattuna. Mitä suurempi arvo tähän kenttään määritellään, sitä suurempi painoarvo läheisillä pisteillä on. Arvo vaihtelee yleensä välillä 0, Search radius kohdassa määritellään puolestaan se, etsitäänkö naapuripisteitä jonkin kiinteän säteen kattamalta alueelta (Fixed) vai voiko säteen mitta vaihdella (Variable). Jälkimmäisessä tapauksessa on määriteltävä laskentaan mukaan otettavien naapuripisteiden lukumäärä (Number of points). Myös kiinteää sädettä käytettäessä voidaan määritellä pisteiden minimimäärä sen varalta, ettei kiinteän säteen kattamalta alueelta löydy tarpeeksi pisteitä. Kuva 125. IDW-interpolointitoiminto. 8. Input barrier polyline features kohtaan olisi mahdollista valita viivamuotoinen taso, jonka kohteet rajaisivat hakusädettä: toisin sanoen kyseisten viivakohteiden yli ei haettaisi naapuripisteitä. Viivakohteet voisivat edustaa esimerkiksi jyrkännettä, kuilua tai muuta estettä tai äkillistä vaihettumiskohtaa maastossa, joka vaikuttaa olennaisesti myös interpoloitavan ilmiön alueelliseen muotoon. 9. Painetaan lopuksi OK, jolloin ArcMap tuottaa interpoloidun karttapinnan annettujen määritysten mukaisesti. 10. Kuvassa 126 interpoloinnin tuloksena syntynyt pinta on luokiteltu kahden Celsius-asteen välein käyttämällä luokittelumenetelmänä Defined Interval menetelmää (luokitteluun pääsee siis vaikuttamaan normaaliin tapaan Layer Properties näkymän Symbology-välilehden kautta). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

88 88 Kuva 126. Inverse Distance Weighted -menetelmällä interpoloitu karttataso lämpötilasta. 11. On syytä huomata, että karttaesitys näyttää yllättävän sileältä ottaen huomioon, että rasterin solukooksi määriteltiin metriä, eli 5 kilometriä. Yksittäiset solut eivät kuitenkaan ole erotettavissa, koska oletusarvoisesti ArcMap avaa tason karttanäkymään Bilinear Interpolation tekniikkaa käyttäen. Tätä koskeviin asetuksiin pääsee vaikuttamaan Layer Properties näkymän Display-välilehdellä, missä on Resample during display using: kohta (kuva 127). Kyseisessä kohdassa on valittavissa joko Nearest Neighbor, Bilinear Interpolation, Cubic Convolution tai Majority. Näistä toinen ja kolmas soveltuu erityisesti luonteeltaan jatkuviin aineistoihin, sillä niiden avulla rasteri voidaan visualisoida sileämpänä, kuten kuvan 126 tapauksessa. Sen sijaan ensimmäinen vaihtoehto Nearest Neighbor soveltuu luonteeltaan diskreeteille rastereille, ja sitä käytettäessä rasteri myös visualisoidaan juuri sillä erottelutarkkuudella kuin rasterin solukoko on. Tässä tapauksessa voidaan aivan hyvin käyttää rasterin tasoitusta, mutta jos todellinen rasterirakenne halutaan esiin, on vaihtoehdoksi valittava Nearest Neighbor. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

89 Display-välilehdellä on myös mahdollista asettaa rasteri joko osittain tai kokonaan läpinäkyväksi asettamalla halutun läpinäkyvyysasteen prosentteina Transparency-kohdassa. Osittainen läpinäkyvyys on hyödyllinen ominaisuus esimerkiksi silloin, jos aluetta esittävän pohjakartan halutaan kuultavan läpi rasterin alta. Kuva 127. Interpoloinnin tuloksena syntyneen tason visualisointiasetukset Display-välilehdellä Spline Spline-interpolointi on splini-funktioihin perustuva menetelmä, jonka tuottama interpoloitu pinta kulkee alkuperäisten havaintopisteiden kautta. Ideana on asettaa aineistoon paloittaisia funktioita, jotka yhdessä muodostavat yhtenäisen pinnan. Menetelmä soveltuu erityisesti mm. topografisten pintojen interpolointiin, missä alkuperäisaineiston arvojen kunnioittaminen yhdessä mahdollisimman "sileän" lopputuloksen saavuttamisen kanssa on tärkeää. 1. Avataan ArcMapiin samat karttatasot kuin edellisessäkin esimerkissä. 2. Spline käynnistetään valitsemalla Spatial Analyst Tools Interpolation Spline. 3. Input points kohtaan valitaan interpoloitava pisteaineisto ja Z value field kohtaan interpoloitava muuttuja. 4. Spline-interpoloinnissa voidaan valita kahden eri spline-tyypin (Spline type) väliltä. a) Regularized (kuva 128) Tuottaa sileän, loivasti vaihtelevan pinnan, jonka vaihteluväli saattaa olla huomattavastikin suurempi kuin alkuperäisessä aineistossa. Suurempi Weightarvo tuottaa sileämmän lopputuloksen. Yleensä Weightarvoksi kannattaa antaa jokin luku väliltä 0 0,5. Kuva 128. Regularized-menetelmä Splineinterpolointitoiminnossa. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

90 90 b) Tension (kuva 129) Tuottaa karkeamman lopputuloksen, jossa aineiston alkuperäinen vaihteluväli pyritään säilyttämään. Suurempi Weightarvo tuottaa karkeamman lopputuloksen. Tavallisimpia Weightarvoja ovat tässä tapauksessa 0, 1, 5 tai 10. Kuva 129. Regularized-menetelmä Splineinterpolointitoiminnossa. Laskennan optimoimiseksi ohjelma jakaa rasteripinnan yhtäsuuriin neliön muotoisiin alueisiin. Se, miten jako pienempiin alueisiin tapahtuu, riippuu Number of points kohtaan annetusta määrityksestä: alueiden määrä nimittäin lasketaan jakamalla havaintojen lukumäärä Number of points kohdassa olevalla arvolla. 5. Painetaan lopuksi OK, jolloin ArcMap tuottaa interpoloidun karttaesityksen (kuva 130). Kuva 130. Spline-menetelmällä interpoloitu karttataso lämpötilasta. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

91 Kriging Toisin kuin deterministiset IDW- ja spline-menetelmät, Kriging-menetelmä kuuluu nk. geostatististen interpolointimenetelmien ryhmään. Geostatistiset interpolointimenetelmät eivät perustu suoraan mihinkään matemaattiseen funktioon, vaan tilastolliseen mallinnukseen, mihin keskeisenä osana lukeutuu spatiaalisen autokorrelaation mittaaminen. Tällaisten menetelmien etuna on mm. mahdollisuus tuottaa tietoa interpoloinnin lopputuloksen luotettavuudesta eri alueilla. Toisaalta geostatistiset menetelmät edellyttävät aineiston perinpohjaista tuntemista. Myös Kriging-menetelmää on mahdollista käyttää Spatial Analystin kautta, mutta Krigingin tapauksessa on suositeltavampaa hyödyntää Geostatistical Analyst laajennusosan tarjoamia mahdollisuuksia ja suorittaa Kriging-interpolointi geostatistisen mallinnusprosessin kautta. Tätä ei kuitenkaan käsitellä tässä oppaassa Muita interpolointimenetelmiä ArcToolboxin Spatial Analyst Tools Interpolation valikko tarjoaa myös joitakin muita interpolointimenetelmiä (kuva 131). Näistä esitellään tässä yhteydessä lyhyesti Natural Neighbor sekä Trend-menetelmä. Kuva 131. ArcToolboxin interpolointityökaluja Natural Neighbor Natural Neighbor menetelmä on periaatteeltaan varsin yksinkertainen interpolointimenetelmä. Tunnettujen havaintopisteiden ympärille muodostetaan menetelmän ensimmäisessä vaiheessa Thiessen-polygonit (tai Voronoi-polygonit, saman asian eri nimitys) (kuva 132). Tämän jälkeen jokaisen interpoloitavan pisteen (esimerkiksi kuvassa 132 tähdellä merkitty kohta) ympärille muodostetaan Thiessen-polygoni tunnettujen havaintopisteiden suhteen. Interpoloitavan pisteen ympärille muodostettavan polygonin päällekkäisyys alkuperäisten polygonien kanssa määrää sen, kuinka suuren painotuksen kukin naapuripiste saa interpoitua arvoa laskettaessa. Mitä suurempi yhteinen pinta-ala on, sitä suurempi on havaintopisteen painoarvo. Menetelmän keskeinen ero hieman samantyyppiseen IDWmenetelmään on se, että IDW:ssä pisteiden painotukset perustuvat interpoloitavasta pisteestä mitattavaan etäisyyteen, kun taas Natural Neighbor menetelmä käyttää siis Thiessen-polygonien pinta-aloja. Kuvan 132 tapauksessa IDW-menetelmä painottaisi tähdellä merkityn pisteen pohjois- ja koillispuolella olevia pisteitä likimain samansuuruisesti, koska niiden etäisyys tähdellä merkityn pisteen sijaintikohdasta on samaa suuruusluokkaa. Sen sijaan Natural Neighbor menetelmä painottaa pohjoispuolella olevaa pistettä huomattavasti enemmän kuin koillispuolella olevaa pistettä, koska koillispuolisen pisteen Thiessen-polygonilla on vain vähän yhteistä pintaalaa interpoloitavan pisteen polygonin kanssa. Kuva 132. Natural Neighbor -menetelmän periaate. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

92 Interpoloidun rasteripinnan rajaaminen Rajaaminen Data Framessa Interpolointimenetelmät tuottavat kaikissa tapauksissa suorakaiteen muotoisen lopputuloksen, jossa alueen reunat määräytyvät alkuperäisen pisteaineiston uloimpien pisteiden mukaan. Monissa tapauksissa olisi kuitenkin siistin karttaesityksen tuottamisen kannalta hyödyllistä leikata rasteri esimerkiksi tutkimusalueen rajojen mukaan. Rajataan rasteri tässä tapauksessa Suomen ulkorajojen mukaan. 1. Avataan ensiksi ArcMapiin D:\ArcGIS\maastotietokanta\suomi hakemistossa oleva suomen_ulkorajat.shp taso. 2. Tason rajaaminen karttanäkymässä voidaan toteuttaa ArcMapissa helposti valitsemalla View Data Frame Properties Data Frame ja aktivoimalla Clip Options kohdassa Clip to Shape (kuva 133). 3. Painetaan Specify Shape... painiketta, jonka kautta voidaan määritellä se polygonimuotoinen karttataso, jonka rajojen perusteella rasteri rajataan. 4. Data Frame Clipping ikkunassa aktivoidaan Outline of Features ja valitaan rajaavaksi karttatasoksi suomen_ulkorajat ja painetaan OK (kuva 134). 5. Nyt niiden rasteripinnan osien, jotka menevät Suomen rajojen ulkopuolelle, tulisi nyt rajautua pois (kuva 135). 6. Huomaa, että rajaus tapahtuu ainoastaan Data Framessa, eli rasteri itsessään pysyy edelleen alkuperäisessä muodossaan. Kuva 133. Rasteritason rajaaminen polygonin ääriviivojen perusteella. Kuva 134. Valitaan rajaavaksi polygonitasoksi suomen_ulkorajat taso. Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

93 93 Kuva 135. Rasteripinnan rajaaminen Data Framessa Suomen ulkorajojen mukaan Rasterin pysyvä leikkaaminen Mikäli rasteripinnasta halutaan leikata pysyvästi pois ne osat, jotka menevät jonkin toisen tason joka voi olla joko vektori- tai rasterimuodossa reunojen ulkopuolelle, joudutaan toimimaan seuraavalla tavalla: 1. Avataan ArcMapiin leikattava rasteripinta (tässä tapauksessa oletetaan, että leikattava rasteripinta on tuotettu interpoloinnin avulla lampo aineistosta), sekä se taso, jonka mukaan rasteripinta halutaan leikata (tässä suomi.shp). 2. Avataan ArcToolbox ja valitaan sieltä Spatial Analyst Tools Extraction Extract By Mask. 3. Extract By Mask toiminto on varsin yksinkertainen. Ensimmäiseen kenttään (Input raster) valitaan leikattava rasteritaso, toiseen kenttään (Input raster or feature mask data) leikkaava taso, sekä viimeiseen kenttään (Output raster) annetaan lopuksi leikatun tulosrasterin nimi (kuva 136). Kuva 136. Rasteripinnan leikkaaminen Extract by Mask toiminnolla. 4. Painetaan lopuksi OK. Leikatun rasterin tulisi nyt avautua ArcMapiin (kuva 137). Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

94 94 Kuva 137. Extract by Mask toiminnolla rajattu rasteripinta ArcMapissa. Huomaa, että edellä kuvatut tavat rajata/leikata rastereita jonkin polygonitason rajojen (tai toisen rasteritason) mukaan pätevät tietysti kaikkiin rastereihin, eikä pelkästään interpoloinnin kautta luotuihin rasteripintoihin! Johdatus ArcGIS 10 ohjelmiston käyttöön

Condes. Suunnistuksen ratamestariohjelmisto. Versio 7 KOULUTUSMATERIAALI. Copyright 2004 OL-Fellows. Kopiointi kielletty Sivu 1 (78)

Condes. Suunnistuksen ratamestariohjelmisto. Versio 7 KOULUTUSMATERIAALI. Copyright 2004 OL-Fellows. Kopiointi kielletty Sivu 1 (78) Condes Suunnistuksen ratamestariohjelmisto Versio 7 KOULUTUSMATERIAALI Copyright 2004 OL-Fellows. Kopiointi kielletty Sivu 1 (78) Sisältö KOULUTUKSEN SISÄLTÖ... 3 MIKÄ ON CONDES?... 4 CONDESIN OSAT JA

Lisätiedot

Windows 7. Hannu Matikainen. Päivitetty 4.7.2014

Windows 7. Hannu Matikainen. Päivitetty 4.7.2014 Windows 7 Hannu Matikainen Päivitetty 4.7.2014 Sisältö WINDOWS-VERSIOT... 1 TYÖPÖYTÄ... 1 KUVAKKEET... 2 Kuvakkeiden ominaisuudet... 3 Pikakuvakkeet... 3 TEHTÄVÄPALKKI... 4 Tehtäväpalkin kuvakkeet... 5

Lisätiedot

Sisältö 1 Tekijänoikeudet...8 2 Johdatus M-Filesiin...9 3 Ohjelmiston asennus ja käyttöönotto...10 4 M-Filesin päivittäinen käyttö...

Sisältö 1 Tekijänoikeudet...8 2 Johdatus M-Filesiin...9 3 Ohjelmiston asennus ja käyttöönotto...10 4 M-Filesin päivittäinen käyttö... M-Files 10 Sisältö 1 Tekijänoikeudet...8 2 Johdatus M-Filesiin...9 3 Ohjelmiston asennus ja käyttöönotto...10 3.1 Järjestelmävaatimukset...10 3.2 Automatisoitu asennus ja jakelu...11 3.3 Asennuksen läpivienti...11

Lisätiedot

WORD- ja EXCEL-opas Office 2010

WORD- ja EXCEL-opas Office 2010 Aalto Yliopiston Teknillinen Korkeakoulu Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunta Kemian laitos Fysikaalisen kemian ja sähkökemian tutkimusryhmä WORD- ja EXCEL-opas Office 2010 Annukka Aarnio asantasa@cc.hut.fi

Lisätiedot

Käsikirja Mathcad 15.0 Lokakuu 2010

Käsikirja Mathcad 15.0 Lokakuu 2010 Käsikirja Käsikirja Mathcad 15.0 Lokakuu 2010 Copyright 2010 Parametric Technology Corporation. Parametric Technology Corporation omistaa sekä tämän ohjelman että siihen kuuluvan dokumentaation tekijänoikeudet.

Lisätiedot

Kari J Keinonen Microsoft Excel 2013 Eng EDISTYNYT KÄYTTÖ

Kari J Keinonen Microsoft Excel 2013 Eng EDISTYNYT KÄYTTÖ Kari J Keinonen Microsoft Excel 2013 Eng EDISTYNYT KÄYTTÖ Käyttöoikeustiedot Tämän e-kirjan sisältö on suojattu tekijänoikeuslain, muiden asiaa käsittelevien lakien ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Lisätiedot

Markus Häkkinen / Otavan Opisto 2012

Markus Häkkinen / Otavan Opisto 2012 Markus Häkkinen / Otavan Opisto 2012 Tämä oppimateriaali on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 -lisenssillä. Kurssin sisältö: 1 Johdanto... 3 2 Internet... 4 2.1 Internetin peruskäyttö... 4

Lisätiedot

Word 2010 Tehokas käyttö Hannu Matikainen

Word 2010 Tehokas käyttö Hannu Matikainen Word 2010 Tehokas käyttö Päivitetty 2.11.2012 2000-2012 Sisällysluettelo: 1 Johdanto... 1 2 Asetukset... 1 2.1 Oletusasetukset... 1 2.2 Riviväli ja välistys... 1 3 Tyylit asiakirjassa... 4 3.1 Yleistä

Lisätiedot

Aki Taanila SPSS OPAS

Aki Taanila SPSS OPAS Aki Taanila SPSS OPAS 2.10.2009 SISÄLLYS 0 JOHDANTO... 1 1 AINEISTON TALLENTAMINEN... 2 1.1 Muuttujien määrittely... 2 1.2 Aineiston syöttäminen... 5 1.3 Aineiston tallentaminen ja avaaminen... 6 1.4 Aineistojen

Lisätiedot

SISÄLLYSLUETTELO: JOHDANTO 3 SUUNNITTELU JA ORGANISOINTI NÄIN PÄÄSET ALKUUN 6

SISÄLLYSLUETTELO: JOHDANTO 3 SUUNNITTELU JA ORGANISOINTI NÄIN PÄÄSET ALKUUN 6 IVUT SISÄLLYSLUETTELO: JOHDANTO 3 SUUNNITTELU JA ORGANISOINTI TALKOISSA 5 NÄIN PÄÄSET ALKUUN 6 YLLÄPITOTILANÄKYMÄN TYÖKALUT 8 Valikkorivi 8 Palkki sivujen järjestyksen vaihtamiseen 8 SIVUJEN LUOMINEN

Lisätiedot

Seppo Luhtasaari SUKUTUTKIJAN ATK-OPAS

Seppo Luhtasaari SUKUTUTKIJAN ATK-OPAS Seppo Luhtasaari SUKUTUTKIJAN ATK-OPAS Atk-Palvelu Luhtasaari Oy Seinäjoki 2015 SUKUTUTKIJAN ATK-OPAS SukuJutut 1.3.2015 Copyright 1993-2015. Kaikki oikeudet pidätetään. Atk-Palvelu Luhtasaari Oy Seppo

Lisätiedot

Aki Taanila. IBM SPSS Statistics 21

Aki Taanila. IBM SPSS Statistics 21 Aki Taanila IBM SPSS Statistics 21 23.1.2013 SISÄLLYS 0 JOHDANTO... 1 1 AINEISTO... 3 1.1 Excel- tai teksti-muotoisen aineiston avaaminen... 3 1.2 Muuttujien määrittelyt... 3 1.3 Aineiston syöttäminen...

Lisätiedot

Käyttöliittymät mobiililippujen ostamiselle

Käyttöliittymät mobiililippujen ostamiselle AALTO-YLIOPISTO TEKNILLINEN KORKEAKOULU Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta Tietotekniikan tutkinto-ohjelma Käyttöliittymät mobiililippujen ostamiselle Kandidaatintyö 13.11.2010 Markus Väänänen

Lisätiedot

www-sivut jokaiselle sopiviksi

www-sivut jokaiselle sopiviksi TIEKE_esteettömyys220503 22.05.2003 08:46 Sivu 11 Jukka K. Korpela Jukka K. Korpela www-sivut jokaiselle sopiviksi Esteettömien verkkosivujen tekemisen opas kaikille tekijöille ja teettäjille TIEKE Tietoyhteiskunnan

Lisätiedot

EXCEL - TAULUKKOLASKENTA...2 ALOITUS...2 PERUSTAULUKKO...3 TYÖKIRJA...3

EXCEL - TAULUKKOLASKENTA...2 ALOITUS...2 PERUSTAULUKKO...3 TYÖKIRJA...3 EXCEL - TAULUKKOLASKENTA...2 ALOITUS...2 PERUSTAULUKKO...3 TYÖKIRJA...3 SOLUJEN TÄYTTÄMINEN JA MUOKKAAMINEN...4 SOLUUN KIRJOITTAMINEN...4 TEKSTIEN JA LUKUJEN KORJAUS...5 TEKSTIEN JA LUKUJEN MUOKKAUS...5

Lisätiedot

Pekka Wikström. Vaihtuvan tiedon käyttöönotto ja soveltaminen pieneen graafisen alan yritykseen

Pekka Wikström. Vaihtuvan tiedon käyttöönotto ja soveltaminen pieneen graafisen alan yritykseen Metropolia Ammattikorkeakoulu Mediatekniikan koulutusohjelma Pekka Wikström Vaihtuvan tiedon käyttöönotto ja soveltaminen pieneen graafisen alan yritykseen Insinöörityö 13.4.2010 Ohjaaja: yrittäjä Pertti

Lisätiedot

Olioiden pysyvyyteen ja käyttäytymiseen liittyviä suunnittelumalleja uudelleenkäytettävyyden näkökulmasta

Olioiden pysyvyyteen ja käyttäytymiseen liittyviä suunnittelumalleja uudelleenkäytettävyyden näkökulmasta Olioiden pysyvyyteen ja käyttäytymiseen liittyviä suunnittelumalleja uudelleenkäytettävyyden näkökulmasta Timo Väänänen 13.6.2008 Joensuun yliopisto Tietojenkäsittelytiede Pro gradu-tutkielma Tiivistelmä

Lisätiedot

Ohjeiden käyttäminen

Ohjeiden käyttäminen Ohjeiden käyttäminen Tietoja online-ohjeiden ominaisuuksista Ohjeiden käyttäminen: näkö- tai liikuntarajoitteiset Ohjedokumentaation avaaminen Miten-sivujen käyttäminen Tietoja online-ohjeiden ominaisuuksista

Lisätiedot

Ubuntu-pikaopas Linux peruskäyttäjälle

Ubuntu-pikaopas Linux peruskäyttäjälle Ubuntu-pikaopas Linux peruskäyttäjälle Kirjoittanut: Otto Kekäläinen, Teemu Sivonen ja Kimmo Suutala. Tekijänoikeudet: Opas perustuu Ubuntu tutuksi -wikikirjaan: http://fi.wikibooks.org/wiki/ubuntu_tutuksi.

Lisätiedot

OPINNÄYTETYÖ JAAKKO KURTTI 2012 FACEBOOK YRITYKSEN VERKOSTOITUMISEN VÄLINEENÄ TIETOJENKÄSITTELYN KOULUTUSOHJELMA

OPINNÄYTETYÖ JAAKKO KURTTI 2012 FACEBOOK YRITYKSEN VERKOSTOITUMISEN VÄLINEENÄ TIETOJENKÄSITTELYN KOULUTUSOHJELMA OPINNÄYTETYÖ JAAKKO KURTTI 2012 FACEBOOK YRITYKSEN VERKOSTOITUMISEN VÄLINEENÄ TIETOJENKÄSITTELYN KOULUTUSOHJELMA ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU LUONNONTIETEIDEN ALA Tietojenkäsittely Opinnäytetyö FACEBOOK

Lisätiedot

NAVIGON 20 EASY NAVIGON 20 PLUS

NAVIGON 20 EASY NAVIGON 20 PLUS NAVIGON 20 EASY NAVIGON 20 PLUS Käyttöohjekirja Suomi Kesäkuu 2010 Kuvake yliviivatusta roskatynnyristä pyörillä, tarkoittaa että tuote Euroopan yhteisössä täytyy hävittää erillisessä jätehuoltopisteessä.

Lisätiedot

ASTERI ISÄNNÖINTI KÄYTTÖOHJEET 11/2013

ASTERI ISÄNNÖINTI KÄYTTÖOHJEET 11/2013 ASTERI ISÄNNÖINTI KÄYTTÖOHJEET 11/2013 Atsoft Oy Mäkinen www.atsoft.fi Puh (09) 350 7530 Päivystys 0400-316 088 atsoft@atsoft.fi SISÄLLYSLUETTELO TUKI JA INTERNET... 7 1 LISENSSIEHDOT... 8 2 ASENTAMINEN...

Lisätiedot

Kosmeettisia valmisteita koskevien ilmoitusten portaali Cosmetic Products Notification Portal (CPNP)

Kosmeettisia valmisteita koskevien ilmoitusten portaali Cosmetic Products Notification Portal (CPNP) Kosmeettisia valmisteita koskevien ilmoitusten portaali Cosmetic Products Notification Portal (CPNP) 13 artiklan 1 mukainen käyttöopas Tämä käyttöopas on tarkoitettu kaikille kosmeettisia valmisteita koskevien

Lisätiedot

Miten asennan useita käyttöjärjestelmiä samaan koneeseen?

Miten asennan useita käyttöjärjestelmiä samaan koneeseen? Timo Kinnunen Särkiniementie 16 A 41 70700 Kuopio Finland Miten asennan useita käyttöjärjestelmiä samaan koneeseen? Johdanto MOTTO: Oikea Windows, asennettuna normaaliin tapaan kiintolevylle, on aina se

Lisätiedot

1.Kuvauksen lähtöaineisto

1.Kuvauksen lähtöaineisto 1.Kuvauksen lähtöaineisto 1 Tieteen tehtävänä on uuden tiedon hankkiminen. Käyttäytymistieteet tutkivat elollisten olioiden käyttäytymistä voidakseen ymmärtää sitä tai ainakin löytääkseen siitä säännönmukaisuuksia;

Lisätiedot

Digitaalisen kuvan perusteet

Digitaalisen kuvan perusteet 1 Digitaalisen kuvan perusteet Analoginen versus digitaalinen Analoginen kuva, esimerkiksi diapositiivi tai paperikuva, sisältää jatkuvasävyisiä väripintoja ja yksityiskohtia. Tummuus- ja läpäisyarvojen

Lisätiedot

Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai lue ainakin tämä ohje ennen sitä

Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai lue ainakin tämä ohje ennen sitä Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai lue ainakin tämä ohje ennen sitä Tätä opasta saa jakaa vapaasti muuttamattomassa muodossa, sekä käyttää epäkaupalliseen kouluttamiseen ja opastamiseen. Oppaan kaupallisesta

Lisätiedot

Kirjallisuuden vaihto hankintatapana

Kirjallisuuden vaihto hankintatapana Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskus - Georg Strien Kirjallisuuden vaihto hankintatapana Tieteellisen kirjallisuuden vaihdolla on pitkä perinne, vanhimmat viitteet löytyvät vuodesta 1694 Ranskasta.

Lisätiedot

FACEBOOK-KURSSI Aloittelijoille

FACEBOOK-KURSSI Aloittelijoille FACEBOOK-KURSSI Aloittelijoille HERVANNAN KIRJASTO TIETOTORI Insinöörinkatu 38 33720 Tampere 040 800 7805 tietotori.hervanta@tampere.fi FACEBOOK-KURSSI 1 Sisältö Rekisteröityminen... 2 Käytön aloittaminen...

Lisätiedot

Tieto, totuus, tiede (2004)

Tieto, totuus, tiede (2004) 1 Tieto, totuus, tiede (2004) Keskustelijat: Eero Byckling Viljo Martikainen Heikki Mäntylä Jyrki Rossi Jyrki Tyrkkö 2.1.2004 Heikki Mäntylä Hyvät Luonnonfilosofit, Joululoman jälkeen on syytä palata taas

Lisätiedot