VALTIONEUVOSTON ASETUS HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN KÄRKI- HANKKEILLE VUOSINA MYÖNNETTÄVISTÄ VALTIONAVUS- TUKSISTA

Transkriptio

1 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Hallitusneuvos Anne Kumpula Muistio STM032:00/2016 VALTIONEUVOSTON ASETUS HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN KÄRKI- HANKKEILLE VUOSINA MYÖNNETTÄVISTÄ VALTIONAVUS- TUKSISTA 1. Yleistä Valtion talousarviossa vuodelle 2016 (1584/2015) on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla olevien hyvinvoinnin ja terveyden kärkihankkeiden toteuttamiseen momentille varattu 23,5 miljoonaa euroa. Tarkoitukseen on osoitettu yhteensä 130 miljoonaa euroa, joista vuodelle 2016 kohdistuu 23,5 miljoonaa euroa, 56 miljoonaa euroa vuodelle 2017 ja 50,5 miljoonaa euroa vuodelle Valtion ensimmäisessä lisätalousarviossa (260/2016) momentille on lisätty 6,8 miljoonaa euroa. Valtion toisessa lisätalousarviossa (490/2016) momentille on lisätty 6 miljoonaa euroa. Lisäksi valtion talousarvioon on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan momentille varattu 1,5 miljoonan euron määräraha vuodelle 2016 käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon nuorten palvelujen toimintaprosessien uudistamiseen opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihankkeen Nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan mukaisesti. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen momentille myönnettyä määrärahaa saa talousarvion päätösosan mukaan käyttää muun muassa hankkeiden toimeenpanosta aiheutuvien toimintamenojen, toimeenpanoa tukevien tutkimus-, kehittämis- ja kokeiluhankkeiden sekä käynnistämisavustusten maksamiseen sekä toimeenpanoon liittyvien valtionavustusten ja rahoitusavustusten maksamiseen kunnille, kuntayhtymille, yleishyödyllisille yhteisöille ja yrityksille. Momentille varattua määrärahaa saa käyttää muun muassa rahoitusavustusten ja valtionavustusten maksamiseen. Kärkihankkeisiin varatusta määrärahasta arviolta 70 miljoonaa euroa suunnataan valtionavustuksiin. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman strategisen tavoitteen Hyvinvointi ja terveys toimeenpanoa tuetaan viidellä kärkihankkeella vuosina Hyvinvointi ja terveys -strategian kärkihankkeita ovat 1. Palvelut asiakaslähtöisiksi 2. Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta 3. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma 4. Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaiken ikäisten omaishoitoa 5. Osatyökykyisille tie työelämään.

2 2 Sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeiden painopisteitä ovat ennaltaehkäisy, hoitoketjujen sujuvoittaminen, henkilöstön hyvinvointi ja tietojärjestelmien toimivuus. Hallituksen tavoitteena on, että terveyden edistäminen ja varhainen tuki ovat vahvistuneet poikkihallinnollisesti päätöksenteossa, palveluissa ja työelämässä lainsäädäntömuutoksilla sekä paremmalla toimeenpanolla terveys- ja hyvinvointierot ovat kaventuneet; eri-ikäisten ihmisten vastuuta omasta terveydentilasta sekä elämäntavoista on tuettu julkinen palvelulupaus on määritelty yhteiskunnan taloudellisen kantokyvyn puitteissa. ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa toimivia valintoja on mahdollistettu enemmän lasten ja perheiden hyvinvointi ja omat voimavarat ovat vahvistuneet ikääntyneiden ihmisten kotiin saatavia palveluja on painotettu omaishoitoa on vahvistettu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on parantanut peruspalveluja ja tietojärjestelmiä 2. Valtioneuvoston toimivalta sosiaaliturvaa on uudistettu osallistavaksi ja työhön kannustavaksi, ja järjestötyö ja vapaaehtoistoiminta ovat helpottuneet ja yhteisöllisyys lisääntynyt normeja purkamalla. Kukin viidestä sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeesta on valmistellut toimeenpanosuunnitelman. Valtionavustuslaki (688/2001) on yleislaki, jossa säädetään niistä perusteista ja menettelyistä, joita noudatetaan myönnettäessä valtionavustuksia. Valtionavustuslain 8 :n nojalla tarkempia säännöksiä lain soveltamisalaan kuuluvan valtionavustuksen talousarvion mukaisesta myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi valtion talousarviosta annetun lain (423/1988) 7 c :ssä todetaan, että tarkempia säännöksiä määrärahan talousarvion mukaisesta käyttämisestä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. 3. Asetuksen yksityiskohtaiset perustelut 1. Asetuksen soveltamisala. Asetusta sovellettaisiin myönnettäessä valtionavustusta sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeita toteuttaville hankkeille vuosina Keskeisin edellytys valtionavustuksen myöntämiselle olisi se, että tuettava hanke toteuttaa hallitusohjelman strategista tavoitetta Hyvinvointi ja terveys, mikä todettaisiin 1 momentissa. Nyt tarkoitettava avustus voidaan osoittaa myös toimintaan, joka on luonteeltaan taloudellista toimintaa siten kuin EU:n perustamissopimuksen 107 artiklassa tarkoitetaan. Tämän vuoksi avustuksen myöntämisessä tulee huomioida niin sanotut tuen hyväksyttävyyden perusteet, jotta myönnettävä avustus on sopusoinnussa

3 3 EU:n valtiontukisäännösten kanssa. Tässä tarkoituksessa pykälän toisessa momentissa viitattaisiin ns. yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen (EU-komission asetus 651/2014). Sosiaali- ja terveysministeriön yrityksille myöntämä tuki olisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla sisämarkkinoille soveltuvaa tukea, ja sen myöntämisessä ja maksamisessa noudatettaisiin, mitä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään. Avustusten hyväksyttävyys perustuisi tarkemmin ryhmäpoikkeusasetuksen 25 artiklan tutkimus- ja kehityshankkeisiin myönnettävää tukea ja erityisesti kokeellista kehittämistä koskeviin säännöksiin. Kokeellinen kehittämistoiminta on määritelty yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 86 kohdassa. Kokeellisella kehittämistoiminnalla tarkoitetaan mainitun asetuskohdan mukaan olemassa olevan tieteellisen, teknisen, liiketoiminta- ja muun relevantin tiedon ja taitojen hankkimista, yhdistämistä, muokkaamista ja käyttöä, jonka tavoitteena on kehittää uusia tai parannettuja tuotteita, prosesseja tai palveluja. Kokeellinen kehittäminen ei kata olemassa oleviin palveluihin tai muihin meneillään oleviin toimintoihin rutiininomaisesti tai säännöllisin väliajoin tehtäviä muutoksia, vaikka kyseiset muutokset merkitsisivät parannuksia. Asetuksessa noudatettaisiin EU:n valtiontukisäännöksissä omaksuttua vakiintunutta tulkintaa yrityksen määritelmästä. Yrityksellä tarkoitettaisiin 3 momentin mukaan oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikkia yksiköitä, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Asetuksen tarkoittamia yrityksiä olisivat siis paitsi varsinaiset yritykset, myös yleishyödylliset yhteisöt, järjestöt ja säätiöt silloin, kun ne harjoittavat taloudellista toimintaa. Kärkihankkeiden toimeenpanoon varatusta summasta arviolta 70 miljoonaa euroa suunnataan valtionavustuksiin. Tästä enintään noin 20 miljoonaa euroa kohdistuu taloudelliseen toimintaan. EU:n valtiontukisäännöksiä ei sovelleta ei-taloudelliseen toimintaan. Esimerkiksi kunnille ja kuntayhtymille myönnettävä tuki liittyy niiden viranomaistehtävien toteuttamiseen eikä siihen 4 momentin mukaan näin ollen sovellettaisi 2 momentissa tarkoitettua yleistä ryhmäpoikkeusasetusta ja nyt annettavaksi ehdotettavan asetuksen taloudellista toimintaa koskevia säännöksiä. Myös muun tuensaajan, kuten järjestön toiminta hankkeessa voi täyttää ei-taloudellisen toiminnan tunnusmerkistön. Pykälän 5 momentissa todettaisiin, että valtionavustuksiin sovellettaisiin lisäksi valtionavustuslakia (688/2001). Valtionavustuslaissa on esimerkiksi valtionavustuksen palauttamista ja takaisinperintää koskevat säännökset. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta myöntää vähämerkityksistä tukea (ns. de minimis -tuki) komission asetusta (EY) 1407/2013 noudattaen. De minimis -tukea koskevan säännön mukaan alle euron tuki, joka myönnetään yritykselle kolmen peräkkäisen verovuoden kuluessa, on merkitykseltään niin vähäistä, ettei siitä tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta komissiolle eikä sitä tarvitse myöskään raportoida jälkikäteen komissiolle tai kansallisille viranomaisille. De minimis -tuen myöntämiseen liittyvät menettelyt eroavat joiltain osin ehdotettavassa asetuksessa tarkoitetun valtionavustuksen myöntämisestä. Valtionavustuksen myöntämisessä, maksamisessa ja käytössä olisi kuitenkin noudatettava soveltuvin osin ehdotettavan asetuksen säännöksiä.

4 4 2. Valtionavustuksen myöntämisen yleiset edellytykset. Asetuksen 2 :ssä säädettäisiin valtionavustuksen myöntämisen tarkemmista edellytyksistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kaikille hankkeille yhteisistä vaatimuksista. Momentin 1 kohdan mukaan valtionavustuksella rahoitettavilla hankkeiden tulisi edistää kärkihankkeen tavoitteiden saavuttamista ja olla kärkihankkeen toimeenpanosuunnitelman mukainen. Tarkoituksena on, että hankkeiden sisältö tukisi vahvasti kärkihankkeen toteuttamista. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaisi hankesuunnitelmien sisältöä enemmän kuin aiemmissa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmissa on tapahtunut. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan valtionavustusta voitaisiin myöntää vain sellaiseen toimintaan, joka tapahtuu avustushakemuksen jättämisen jälkeen. Tämä vaatimus perustuu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklaan, jonka mukaan tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos tuen saaja on jättänyt kirjallisen tukihakemuksen kyseiselle jäsenvaltiolle ennen hanketta tai toimintaa koskevien töiden aloittamista. Valtionavustusta saavissa hankkeissa tulisi ottaa 1 momentin 3 kohdan mukaan huomioon ne hankkeen kokoa ja alueellista kattavuutta koskevat vaatimukset, jotka määritellään kärkihankkeen toimeenpanosuunnitelmassa. Käytännössä valtionavustusta myönnettäisiin hankkeille, jotka ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Laajoissa hankkeissa hankkeen hallinnointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja suunnitella hallinnointi etukäteen huolella. Terveys ja sosiaalinen hyvinvointi ovat asioita, jotka tulee ottaa huomioon kaikessa julkisessa toiminnassa, ei ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sen vuoksi valtionavustuksella tuettavissa hankkeissa tulisi 3 kohdan mukaan ottaa huomioon myös tarvittava monitoimijaisuus siten kuin kärkihankkeessa edellytetään. Tämä voi toteutua hankkeessa niin, että sitä toteuttamassa on jo lähtökohtaisesti eri alojen toimijoita. Mikäli näin ei ole, hankkeessa on huolehdittava siitä, että muut toimijat otetaan riittävällä tavalla huomioon. Kärkihankkeelle on voitu perustaa ohjausryhmä tai jokin muu sitä vastaava toimintaa ohjaava ryhmä, jonka tehtävänä on seurata ja ohjata hankkeen tavoitteiden toteutumista. Valtionavustuksen saamisen ehdoksi asetettaisiin 4 kohdassa, että hanke on tällöin käsitelty kärkihankkeen toteutusta ohjaavassa ryhmässä. Ministeriön valitsemat asiantuntijat arvioivat hankehakemukset niin, että heidän valmistelemansa esitys valtionavustuspäätöksiksi on käytettävissä ohjaavassa ryhmässä sekä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksenteossa. Valtionavustusta ei voisi pykälän 2 momentin mukaan saada sellainen yritys, joka on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohdan mukaisesti taloudellisissa vaikeuksissa. Rajoitus koskee luonnollisesti kaikkia hankkeeseen osallistuvina valtionavustusta saavia yrityksiä. Valtionavustushakemukseen tulee liittää hankkeeseen osallistuvan yhteisön vakuutus siitä, ettei se ole taloudellisissa vaikeuksissa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus tarkastaa asia yhteisön ti-

5 5 linpäätösasiakirjojen perusteella. Vaatimus on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 c kohdan edellyttämä. Rahoitusta ei voitaisi 3 momentin mukaan maksaa sellaiselle yritykselle, joka ei ole maksanut takaisinperittyä, sääntöjenvastaista valtiontukea. Vaatimus on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 a kohdan edellyttämä. 3. Avustuksen saaja. Pykälässä määriteltäisiin ne tahot, joilla on mahdollisuus saada kyseessä olevaa valtionavustusta. Valtioavustusta voitaisiin 1 momentin mukaan myöntää kunnan, kuntayhtymän, yleishyödyllisen yhteisön tai yrityksen toteuttamille hankkeille. Toteuttajina voi olla myös useampi edellä mainittu taho yhdessä. Pääsääntöisesti hankkeissa olisi mukana useampia toimijoita, jotka yhdessä vastaavat hankkeen toteutuksesta. Tukea myönnettäessä tulee ottaa huomioon yritystuen yleisistä ehdoista annetun lain (786/1997) mukaiset yritystuen antamista koskevat edellytykset. Suurille yrityksille valtionavustusta voidaan myöntää vain erityisistä syistä. Silloin, kun hanketta toteuttaisi useampi taho, tuki myönnettäisiin ja maksettaisiin pykälän 2 momentin mukaan sille taholle, joka sitoutuu vastaamaan valtionavustuksen käytöstä ja avustushallinnoinnista koko hankkeessa ja josta käytettäisiin nimitystä hankehallinnoija. Tavallisimmin hankehallinnoijasta sovitaan jo ennen valtionavustuksen hakemista, ja hankehallinnoija hakee avustusta koko hankkeeseen osallistuvan ryhmän puolesta. Silloin, kun tuki myönnetään muiden puolesta toimivalle hankehallinnoijalle, hankehallinnoijan olisi tehtävä valtionavustuslain 7 :n 2 momentissa tarkoitettu sopimus hanketta toteuttavien tahojen kanssa. Tällaisessa sopimuksessa sovittaisiin muun muassa kunkin tahon osuudesta hankkeen toteuttamisessa ja hankkeen määrärahojen budjetoinnista eri hankeosioille. Sopimukseen voitaisiin ottaa myös muun muassa ehtoja eri tahojen vastuusta valtionavustuksen käytössä tapahtuvien virheitten varalle. 4. Valtionavustuksen määrä. Pykälässä säädettäisiin valtionavustuksen määrästä. Yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa puhutaan tässä yhteydessä tukiintensiteetistä, joka tarkoittaa tuen bruttomäärää ilmaistuna suhteellisena osuutena hankkeen tukikelpoisista kustannuksista (2 artiklan 26 kohta). Tukikelpoiset kustannukset on määritelty ryhmäpoikkeusasetuksen 25 artiklan 3 kohdassa. Tukiintensiteetti on tuensaajakohtainen. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukainen tuensaajakohtainen tuki-intensiteetti voi olla lähtökohtaisesti enintään 25 % tukikelpoisista kustannuksista, kun on kyse kokeellisesta kehittämisestä (yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 25 artiklan 5. kohta). Kokeellisen kehittämisen tukiintensiteettiä voidaan korottaa enintään 10 prosenttiyksikköä keskisuurten ja 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten tapauksessa. Keskisuureksi yritykseksi määritellään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä I yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja vuosittainen liikevaihto enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa. Yritys on pieni, jos sen palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja yrityksen vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa. Yksinkertaisuuden vuoksi momentissa olisi vain viittaus yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteeseen I.

6 6 Lisäksi tukea voidaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 25 artiklan 6 b kohdan mukaan korottaa 15 prosenttiyksikköä lisää, jos hankkeeseen liittyy todellista yhteistyötä sellaisten yritysten välillä, joista vähintään yksi on pk-yritys, eikä mikään yksittäinen yritys vastaa enemmästä kuin 70 prosentista tukikelpoisia kustannuksia, tai jos hankkeen tuloksia levitetään laajasti konferensseissa, julkaisuissa, avoimissa tietoarkistoissa tai vapaan tai avoimen lähdekoodin ohjelmiston kautta. Viime mainittu edellytys täyttynee lähes aina nyt kyseessä olevassa tukiohjelmassa, koska sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeiden tavoitteena on nimenomaisesti levittää ja juurruttaa tehokkaasti hankkeissa kehitettyjä toimintamalleja. Valtionavustusta saavien yritysten tuki-intensiteetti tulisi edellä todetun perusteella olemaan korkeintaan prosenttia yritysten koosta ja hankkeen toteutustavasta riippuen. Vastaavasti omarahoitusosuus olisi vähintään prosenttia hankkeen valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista. Ei-taloudelliseen toimintaan myönnettävän valtionavustuksen tuki-intensiteetti voi olla korkeampi, koska siihen ei sovelleta EU:n valtiontukisäännöksiä. Esimerkiksi kunnat ja kuntayhtymät toteuttavat kehittämistoiminnallaan viranomaistehtäväänsä eivätkä harjoita taloudellista toimintaa markkinoilla. Valtionavustuslain 6 :n 1 momentin mukaan valtionavustus ei saa kattaa valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta aiheutuvien kokonaiskustannusten täyttä määrää, jollei valtionavustuksen myöntämisen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömistä ja perustelluista syistä muuta johdu. Useilla sosiaali- ja terveysalan toimijoilla on vähäiset taloudelliset mahdollisuudet kehittää palvelutoimintaansa, ja palvelutoiminnan kehittämisessä on tämän vuoksi puutteita. Erilaisissa kokeiluissa hyviksi todettujen, kustannustehokkaiden ja asiakkaiden tilanteeseen myönteisesti vaikuttavien toimintamallien leviäminen on hidasta tai sitä ei tapahdu ollenkaan, jos kehittämistoimintaan ei suunnata riittävästi resursseja. Erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden voi olla vaikeaa osallistua kehittämistoimintaan, jos niillä ei ole mahdollisuutta kattaa valtionavustusta myönnettäessä edellytettyä omarahoitusosuutta. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtionavustus voitaisiin myöntää eitaloudellisen toimintaan täysimääräisenä, jos siihen katsotaan olevan valtionavustuslain 6 :n mukaiset edellytykset. Kuntien ja kuntayhtymien osalta valtionavustuksen enimmäismäärä olisi kuitenkin 80 prosenttia valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista silloin, kun kyse on niiden kokeilu- tai kehittämishanketoiminnasta. Tuki-intensiteettiä koskeva rajoitus ei koskisi kuitenkaan maakuntiin valtionavustuksella palkattavia niin kutsuttuja muutosagentteja. Muutosagenttien toiminnassa ei ole kyse kokeilu- tai kehittämishankkeesta, vaan sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta tapahtuvasta työstä. Muutosagenttien palkkaukseen ja toimintamenoihin voitaisiin myöntää täysimääräinen valtionavustus. 5. Julkisen tuen enimmäismäärä. Pykälässä säädettäisiin julkisen tuen kasautumisesta. Pykälä perustuu valtionavustuslain 6 :n 3 momenttiin sekä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan tuen kasautumista koskeviin ehtoihin.

7 7 Jos hankkeelle on myönnetty muuta julkista tukea, muun tuen ja tämän asetuksen perusteella myönnetyn avustuksen yhteenlaskettu tuki-intensiteetti ei saisi 1 momentin mukaan ylittää tämän asetuksen perusteella määräytyvän tuki-intensiteetin enimmäismäärää samojen tukikelpoisten kustannusten osalta. Pykälän 2 momentin mukaan silloin, jos toimintaan on myönnetty Euroopan unionin toimielinten, virastojen, yhteisyritysten tai muiden elinten keskitetysti hallinnoimaa unionin rahoitusta, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan, tuki-intensiteetin enimmäismäärää määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan kansallinen tuki edellyttäen, että samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä sovellettavassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja enimmäismääriä. Asetuksen 1 :n 6 momentissa tarkoitetun de minimis -tuen osalta noudatetaan komission asetusta (EY) 1407/2013, jonka mukaan mainitun tuen kertymistä on seurattava eikä yritykselle maksettava de minimis -tuki saa ylittää euroa kolmen peräkkäisen verovuoden kuluessa. 6. Valtionavustuksen hakeminen. Valtionavustusta haettaisiin pykälän mukaan kirjallisesti sosiaali- ja terveysministeriöltä kunkin kärkihankkeen osalta erikseen ilmoitettavana ajankohtana. Asetuksessa ei määriteltäisi tarkemmin hakuaikoja, koska kärkihankkeet ovat valmistelussaan eri vaiheissa. Tavoitteena on, että osa hankkeista voisi käynnistyä jo vuoden 2016 lopulla. Näin hankkeet voisivat hyödyntää kärkihankkeiden toimikauden mahdollisimman täysimääräisesti. Hakemuksesta tulisi pykälän 1 kohdan mukaan käydä ilmi kehittämishankkeen tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi suunnitellut toimenpiteet ja tavoiteltavat tulokset. Esitettyjen toimenpiteiden ja tavoitteiden tulee niveltyä toisiinsa selkeästi. Jos avustusta hakee useampi valtionavustukseen oikeutettu taho yhdessä, valtionavustus myönnetään sille toimijalle, joka on ilmoitettu hakemuksessa hankkeen hallinnoinnista vastaavaksi tahoksi 2 kohdan mukaisesti. Valtionavustuksen saaja on päävastuussa hankkeen saaman valtionavustuksen käytöstä ja hankkeen hallinnoinnista. Kaikki kehittämishankkeen toteuttamiseen osallistuvat tahot tulee olla 3 kohdan mukaan merkittyinä hakemukseen. Hakemuksessa tulisi esittää arvio hankkeen toteuttamisen aiheuttamista kokonaiskustannuksista, sekä kaikkien hankkeen toteuttamiseen osallistuvien tahojen rahoitusosuuksista ja haettavasta valtionavustuksesta. Hakemuksesta tulisi ilmetä myös hankkeen mahdollisesti saama muu julkinen rahoitus ja tulorahoitus. (pykälän 4 ja 5 kohdat.) Kokonaiskustannusten ja -rahoituksen sekä rahoitusvastuun jakautumisen selvittäminen hakemuksessa on välttämätöntä muun muassa sen vuoksi, että valtionavustuksen tuki-intensiteetti voi olla tukea saavaan hankkeeseen osallistuvilla toimijoilla erisuuruinen. Pykälän 6 kohdan mukaan hakemukseen tulisi sisältyä arviointisuunnitelma sekä suunnitelma siitä, miten hankkeen tulokset juurrutetaan hankealueella ja millä tavoin tulokset ovat levitettävissä myös hankkeen maantieteellisen alueen ulkopuolelle. Tavoitteena on, että hankkeiden tuloksia seurattaisiin ja arvioitaisiin, ja var-

8 8 4. Esityksen vaikutukset 5. Asian valmistelu mistettaisiin myös tulosten laaja-alainen hyödyntäminen. Lisäksi hakemuksessa tulisi olla tieto hankkeen toteuttamisaikataulusta (7 kohta). 7. Valtionavustukseen oikeuttavat kustannukset. Asetuksen 4 :ssä lueteltaisiin ne hankkeen toteuttamiseen liittyvät hyväksyttävät kustannukset, joihin valtionavustusta voitaisiin myöntää. Valtionavustukseen oikeuttavia kustannuksia olisivat muun muassa hankkeen välttämättömät hallinnointikustannukset, hankkeessa työskentelevien palkkakustannukset, matkakustannukset, toimitilojen vuokrat, välineiden ja laitteiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset sekä esimerkiksi ostopalveluna hankitut asiantuntijapalvelut. Hankkeessa syntyy hallinnointikustannuksia erityisesti hankehallinnosta vastaavalle taholle esimerkiksi hankkeen yhteisen henkilöstön, toimitilojen ja kirjanpidon vuoksi. Tällaiset hallinnointikustannukset tulee voida osoittaa laskelmalla, jossa esitetään vyörytysperuste tai muu kustannusten määräytymisperuste. Hallinnointikustannusten tulee olla todennettavissa olevia. Laskennallisia kustannuksia ei hyväksyttäisi valtionavustukseen oikeuttaviksi. Palkkakustannuksina voitaisiin ottaa huomioon sekä hankkeeseen erikseen palkatun henkilöstön palkkamenot että työpanoksen siirrosta aiheutuvat kustannukset. Luettelo ei olisi tyhjentävä, vaan pykälän 7 kohdan mukaan myös muita yleiskustannuksia ja toimintakustannuksia voitaisiin hyväksyä. Kaikkien kustannusten tulisi luonnollisesti olla hankkeen toteuttamisen näkökulmasta perusteltuja ja niiden tulisi olla kohtuullisen suuruisia suhteessa hankkeen laajuuteen ja toteuttamiseen. Hyväksyttävistä kustannuksista annettaisiin tarkempia määräyksiä valtionavustuspäätöksessä. 8. Valtionavustusselvitys. Valtionavustusselvitys olisi annettava sosiaali- ja terveysministeriölle kuuden kuukauden kuluessa hankkeen päättymisestä. Selvityksen antaisi hankkeen hallinnoinnista vastaava taho. Selvitys tulisi antaa hankkeen toteuttamisesta, toteutuneista kustannuksista, hankkeen tuloksista sekä tulosten levittämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriö tekisi selvityksen perusteella päätöksen lopullisen valtionavustuksen määrästä. 9. Voimaantulo. Asetus tulisi voimaan 15 päivänä heinäkuuta Ennen asetuksen voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Tällaisia toimenpiteitä voisi olla esimerkiksi tulevasta valtionavustushausta tiedottaminen. Ehdotettavat säännökset koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeille myönnettävän valtionavustuksen hakemiseen ja maksamiseen liittyviä menettelyjä eikä niillä ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia.

9 9 Asetus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun yhteydessä on kuultu työ- ja elinkeinoministeriötä. Yritystukineuvottelukunta on antanut tukiohjelmasta puoltavan lausunnon Niin sanotun yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteen II mukainen yhteenvetoilmoitus tukiohjelmasta toimitetaan EU-komissiolle 20 työpäivän kuluessa asetuksen voimaantulosta.