Kaupunkialueen työmarkkinat ja niiden dynamiikka. Petri Böckerman Palkansaajien tutkimuslaitos

Transkriptio

1 Kaupunkialueen työmarkkinat ja niiden dynamiikka Petri Böckerman Palkansaajien tutkimuslaitos

2 1. Johdanto Suomen talouden elpyessä 1990-luvun alun syvästä lamasta työllisyyden ja työttömyyden alue-erot kasvoivat tuntuvasti. Tavoitteena on tarkastella alueelliseen työllisyyteen vaikuttavia tekijöitä eli työpaikkojen syntymistä ja häviämistä sekä työntekijävirtoja. Tarkastelussa käytetään kattavia toimipaikka-työntekijäaineistoja, jotka kuvaavat yksityisen sektorin työmarkkinoiden dynamiikkaa vuosina Määritelmällisesti työpaikkojen nettolisäys on työpaikkojen syntymisen ja häviämisen erotus.

3 1. Johdanto Perinteisissä työllisyystarkasteluissa, jotka perustuvat tilastoviranomaisten valmiiksi julkaisemiin tunnuslukuihin ei pystytä erottelemaan työpaikkojen bruttolisäystä ja -vähennystä toimipaikoilla. Mikrotaloudellisessa tutkimussuuntauksessa lähdetään liikkeelle siitä, että yritykset ja toimipaikat ovat perustavalla tavalla erilaisia myös yksityiskohtaisesti määriteltyjen toimialojen sisällä.

4 2. Alueellisen työllisyyden ja työttömyyden taustatekijät Perinteisesti alueellisten työttömyysasteiden vaihtelu on tulkittu joko epätasapaino- tai tasapainoilmiöksi. Epätasapainoselityksen mukaan alueelliset työllisyys- ja työttömyyserot johtuvat siitä, että alue-eroja tasapainottavat mekanismit toimivat epätäydellisesti. Varsinkin reaalipalkkojen joustavuus ja työvoiman liikkuvuus alueiden välillä on riittämätöntä. Tasapainoselityksen mukaan alueelliset työllisyys- ja työttömyyserot johtuvat olennaiselta osin siitä, että alueiden tasapainotyöttömyysasteet vaihtelevat.

5 3. Työpaikkojen ja työntekijöiden vaihtuvuus JC: työpaikkojen syntymisaste (eli työpaikkojen muutos työvoimaa lisänneillä toimipaikoilla suhteessa työvoimaan) JD: työpaikkojen häviämisaste (eli työpaikkojen (absoluuttinen) muutos työvoimaa vähentäneillä toimipaikoilla suhteessa työvoimaan) Työllisyyden nettomuutosaste = työpaikkojen syntymisaste (JC) työpaikkojen häviämisaste (JD) Työpaikkojen ylimääräinen vaihtuvuusaste kuvastaa työpaikkojen samanaikaista syntymistä ja häviämistä tarkasteltavalla alueella. Kirnuamisaste eli työntekijöiden ylimääräinen vaihtuvuusaste kuvastaa sitä osaa työntekijöiden sisäänja ulosvirtauksesta, jota ei tarvittaisi työpaikkojen syntymisen ja häviämisen vuoksi. Kirnuamisaste on luonteva rakennemuutoksen mittari.

6 4. Käytetyt aineistot Työpaikka- ja työntekijävirtojen laskemisessa käytetään hyväksi sekä Tilastokeskuksen yritysrekisterin toimipaikka-aineistoa että työssäkäyntitilastoaineistoa. Aineiston päätoimialoja ovat teollisuus, rakentaminen sekä pääosa palvelualoista, joten aineistolla on mahdollista tarkastella bruttovirtojen avulla yksityisen sektorin työmarkkinoiden rakennetta ja kehitystä. Ulkopuolelle jäävät maa- ja metsätalous, julkinen sektori, yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut sekä luonnollisesti ne toiminnot, joiden toimiala on tuntematon. Suomen alueet jaetaan tarkastelussa neljään laajaan aluekokonaisuuteen, jotka ovat pääkaupunkiseudun metropolialue (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen), kaupunkimaiset kunnat, taajaan asutut kunnat sekä maaseutumaiset kunnat.

7 5. Keskeiset havainnot Kuvio 1. Työpaikkojen syntymisaste. 0,2 0,18 0,16 0,14 0,12 0,1 0,08 Metr opoli Kaupunkimaiset kunnat Taajaan as utut kunnat Maaseutumais et kunnat 0,06 0,04 0,

8 Kuvio 2. Työpaikkojen häviämisaste. 0,25 0,2 0,15 0,1 Metrop oli Kaupunkimais et kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat 0,

9 Kuvio 3. Työpaikkojen nettomuutos eli työpaikkojen syntymisaste vähennettynä työpaikkojen häviämisasteella. 0,1 0, Metropoli -0,05 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan as utut kunnat Maaseutumaiset kunnat -0,1-0,15-0,2

10 Kuvio 4. Työpaikkojen ylimääräinen vaihtuvuusaste. 0,3 0,25 0,2 Metr opoli 0,15 Kaupunki maiset kunnat Taajaan as utut kunnat Maaseutumais et kunnat 0,1 0,

11 Kuvio 5. Kirnuamisaste eli työntekijöiden ylimääräinen vaihtuvuusaste. 0,4 0,35 0,3 0,25 0,2 Metropoli Kaupu nkima ise t kunn at Ta aja an as utu t ku nnat Maas eutumai set ku nn at 0,15 0,1 0,

12 6. Johtopäätökset Työllisyyden nettomuutos on ollut yksityisellä sektorilla melko samankaltaista neljällä tarkasteltavalla suuralueella. Työllisyyden nettomuutos peittää alleen työmarkkinoiden bruttovirrat, jotka kuvastavat työpanoksen sopeutusta toimipaikoilla. Yksityisen sektorin kattavan toimipaikka-aineiston valossa sekä työpaikkojen syntyminen että häviäminen on ollut muita alueita suurempaa pääkaupunkiseudun muodostamalla metropolialueella. Työntekijöiden ylimääräistä vaihtuvuutta kuvaava ns. kirnuamismittari osoittaa sen, että työmarkkinat uusiutuvat metropolialueella kiivaammin kuin muualla. Työntekijöiden suuri ylimääräinen vaihtuvuus tukee osaltaan alueen korkeaa tuottavuutta ja suorituskykyä, koska suuren liikkuvuuden ansiosta työntekijät kohdentuvat helpommin sinne, missä heidän työpanoksensa on tehokkaimmassa käytössä. Metropolialue on tämän(kin) johdosta elintärkeä koko Suomen kansantalouden dynamiikalle.