OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖLLE. Lausunto Tekijänoikeuspolitiikka 2012 keskustelumuistiosta. KOPIOSTON KESKEISET HUOMIOT

Transkriptio

1 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖLLE Asia: Lausunto Tekijänoikeuspolitiikka 2012 keskustelumuistiosta. KOPIOSTON KESKEISET HUOMIOT Tekijänoikeudellinen järjestelmä on keskeinen keino parantaa luovan työn ja talouden elinehtoja ja kehittää näin informaatioyhteiskunnasta aito tieto- ja kulttuuriyhteiskunta. Tämän tulee näkyä tekijänoikeuspoliittisessa linjauksessa edelleen. Suomessa oikeuksien yhteishallinto on toimivaa, kustannustehokasta ja läpinäkyvää. Myös tekijänoikeuspolitiikassa on tärkeää tutkia oikeuksien yhteishallinnoinnin tarjoamia vaihtoehtoja teosten käyttämisessä ja lisensioinnissa. Teosten käyttöä ei saa edistää lisäämällä rajoituksia - tämän kehityksen pysäyttämisen on oltava tekijänoikeuspolitiikan ytimessä. Eri oppilaitosten asema teosten digitaalisten käyttöoikeuksien suhteen vaatii valtiolta aktiivisempaa otetta, jotta opetuksen tasa-arvoisuus eripuolella Suomea toteutuu. Valtio on viime vuosina luopunut aikaisemmasta käytännöstä hankkia perusopetukseen laajoja teosten käyttölupia tekijänoikeusjärjestöiltä. Yksityiseen kopiointiin liittyvällä hyvitysmaksujärjestelmällä ei voida ratkaista ammattimaisesti harjoitetun teosten verkkovälitys- ja tallennuspalveluiden tekijänoikeuskysymyksiä. Tällainen ratkaisu aiheuttaisi merkittäviä häiriöitä teosten digitaalisilla primäärimarkkinoilla ja olisi myös kansainvälisten tekijänoikeuskonventioiden vastainen. Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluja tarjoavien yritysten kopiointi- ja välityspalvelut eivät ole tekijänoikeuslain tarkoittamaa yksityistä kopiointia vaan ne ovat tilauspalveluja, joissa käytetään tekijänoikeudella suojattua aineistoa ansiotarkoitukseen. Kopioston näkemyksen mukaan on pikaisesti selvitettävä, miten verkkotallennuspalveluiden kollektiivinen lisensiointi olisi järjestettävissä. Tässä yhteydessä on selvitettävä myös sopimuslisenssin käyttökelpoisuus ratkaisuvaihtoehtona. Hyvitysmaksujärjestelmän kehittäminen ja korvaustason korottaminen tulee ottaa selvästi esiin keskeisenä tekijänoikeuspoliittisena päämääränä. Hyvitysmaksujärjestelmää tulee uudistaa niin, että se toteuttaa direktiivin edellyttämän kohtuullisen hyvityksen oikeudenhaltijoille, ottaa huomioon 1/10

2 tutkimusten osoittaman yksityisen kopioinnin voimakkaan kasvun ja tekee tämän mukaiset korjaukset hyvitysmaksun tasoon. Hyvitysmaksun piiriin kuuluvaa laitekantaa tulee laajentaa kattamaan kaikki kopiointivälineet. Laitekantaa koskeva laajennus tulee toteuttaa pikimmiten, riippumatta järjestelmän kehittämisen muusta aikataulusta. Hyvitysmaksu tulisi avata myös uusille tekijä- ja teosryhmille. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua pienentämällä nykyisin hyvitysmaksun saajina olevien oikeudenhaltijoiden korvauksia. Tekijänoikeuslaista on poistettu kansainvälisten tekijänoikeussopimusten ja EU direktiivien vastaisesti tekijöiden, esittäjien ja äänitetuottajien ns. must carry - korvausoikeus. Tekijöiden, esittäjien ja äänitetuottajien korvausoikeus tulee palauttaa tekijänoikeuslakiin välittömästi. Suomessa tulee tarkasti seurata pohjoismaisia kokemuksia uudesta yleisestä sopimuslisenssisäännöksestä ja tarvittaessa harkita vastaavan säädöksen säätämistä tekijänoikeuslakiin. Piratismi on sisältöteollisuuden ja luovan alan tulevaisuuden suurin yksittäinen uhka. Sen kitkemisen tulee nousta tekijänoikeuspolitiikan keskiöön. Valtionvallan on taattava oikeudenhaltijoille riittävät ja tehokkaat keinot luvattoman verkkoaineiston poistamiseksi. LAUSUNTO Kopiosto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa. Yleistä Tekijänoikeudellinen järjestelmä on keskeinen keino parantaa luovan työn ja talouden elinehtoja ja kehittää näin informaatioyhteiskunnasta aito tieto- ja kulttuuriyhteiskunta. Kuluttajien ja tiedonvälitystekniikkaa edustavien intressipiirien edut eivät voi olla tekijänoikeuspolitiikassa ensisijaisia siten, että tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden mahdollisuudet hyötyä työnsä ja taloudellisten investointiensa tuloksista vaarantuvat. Harhakäsityksiä ja tiedon puutetta tekijänoikeuksista esiintyy edelleen runsaasti eikä tekijänoikeuksien luonnetta perustuslain suojaamana omistusoikeuden muotona usein ymmärretä. Näistä syistä valtion tukema ja järjestämä tiedotustoiminta ja koulutus ovat tarpeen ja tulee olla esillä myös tekijänoikeuspoliittisessa linjauksessa. Sopimusvapaus on kaiken toiminnan lähtökohta tekijänoikeuksien kuten muidenkin omistusoikeuksien alueella. Sitä voidaan rajoittaa vain erittäin painavista syistä ja tällöin tulee kiinnittää erityistä huomiota eri osapuolten perusoikeuksien tasapainoiseen toteutumiseen. 2/10

3 Tekijänoikeuksiin kohdistuvat monet yksinoikeuden rajoitukset on siirretty sellaisenaan tai jopa laajennettuina aikaisemmasta analogisesta toimintaympäristöstä uuteen digitaaliseen mediamaisemaan. Analogiseen toimintaympäristöön säädettyjen yksinoikeuden rajoituksien soveltaminen sellaisenaan digitaaliseen mediaympäristöön ovat laajentaneet räjähdysmäisesti teosten käyttöä siten, ettei sen paremmin tekijöiden kuin muidenkaan oikeudenhaltijoiden omistusoikeuden suoja enää riittävästi toteudu. Teosten käyttöä ei saa edistää lisäämällä rajoituksia ja nykyisten rajoitusten tarpeellisuutta muuttuneessa toimintaympäristössä on arvioitava uudelleen - tämän kehityksen pysäyttämisen on oltava tekijänoikeuspolitiikan ytimessä. Muussa tapauksessa rikas kansallinen mediamaisemamme kuihtuu ja aavikoituu. Keskustelumuistion sivulla 9 esitetty näkemys valtionvallan roolista vastaa myös Kopioston näkemystä. Valtion tulisi toimia ensisijaisesti välittäjänä ja katalysaattorina ratkaisujen aikaansaamiseksi ja markkinoihin puuttuminen lainsäädännöllä tai muilla pakottavilla ohjausmekanismeilla tulisi olla vasta viimekätinen ratkaisu. Huomioita kansallisiin tekijänoikeuskysymyksiin 1. Opetusta ja tutkimusta koskevat säännökset (s.18) Kopioston näkemyksen mukaan nykyiset tekijänoikeuslain säännökset vastaavat hyvin käytännön tilanteita eikä erityisiä harmaita alueita synny. Jo nykyisten sopimuslisenssisäännösten nojalla voidaan joustavasti laatia luparatkaisuja opetuksen ja tutkimuksen käytännön tilanteisiin. Tekijänoikeuspolitiikan tulee olla tältä osin erityisen varovaista. Opetusalalle on kehittymässä sekä graafisella että av-alalla uusia digitaalisia sisältömarkkinoita, joille yksittäiset toimijat luovat uutta aineistoa. Olisi haitallista puuttua näihin kehittyviin markkinoihin uusilla tai laajennetuilla rajoitussäännöksillä. Tämä heikentäisi erityisesti kotimaisten sisällöntuottajien toimintaa ja vähentäisi investointeja näille uusille markkinoille. Kopioston näkemyksen mukaan julkisen esittämisen rajoitussäännöksen muutokseen ei ole perustetta. Elokuvien julkisen esittämisen alueella on syntynyt uusia, oppilaitoksille suunnattuja palveluja, eikä niiden kehitystä pidä vaarantaa. Etä- ja verkko-opetuksen järjestämiseksi on jo olemassa sekä lain erityissäännös (TekL 14 ) että sen nojalla kehitetty, Kopioston ja oppilaitosten välinen luparatkaisu, nk. digilupa. Tehokkain keino etä- ja verkko-opetuksen edistämiseksi on kehittää tätä luparatkaisua vastaamaan käytännön tarpeita. Erilaisten aineiston käytettävyyden parantamiseksi opetuksessa olisi tärkeintä, että valtio varaisi lupiin riittävän määrärahan. Tämä ei ole toteutunut esimerkiksi peruskoulujen ja lukioiden kohdalla. Valtion tulisi olla aktiivisempi, jotta opetuksen tasa-arvoisuus eripuolella Suomea toteutuisi paremmin oppilaitosten tekijänoikeuslupien kohdalla. Tämä tulee olla keskeisessä asemassa tekijänoikeuspoliittisessa linjauksessa. Valtio on jättänyt 3/10

4 mielestämme perusteetta nk. digiluvan hankkimatta peruskouluille ja lukioille, vaikka yliopistoille ja korkeakouluille se hankittiin keskitetysti. 2. Rajoitussäännösten selvennystarpeita? (s. 18) Emme näe perusteita rajoitussäännösten laajentamiselle tai uusien säätämiselle, pikemmin olisi syytä harkita niiden kaventamista. Nykyiset rajoitussäännökset ovat suurelta osin peräisin analogisen median kaudelta. Digitaaliseen mediaan suoraan sovellettuina rajoitussäännösten tarjoamat teosten käyttömahdollisuudet ja tosiasiallinen käyttö ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Samaan aikaan tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden on yhä vaikeampaa saada työlleen ja investoinneilleen katetta. Esimerkiksi digitaalisen kehityksen myötä yksityisen kopioinnin mahdollisuudet ovat muuttuneet merkittävästi siitä toimintaympäristöstä, mihin ko. rajoitussäännös on säädetty. Rajoitukset merkitsevät aina tekijänoikeudenhaltijoiden omaisuudensuojaan puuttumista. Sopimusvapaus ja tekijänoikeuslain sopimuslisenssisäännökset tarjoavat tehokkaat keinot ratkaista käyttölupakysymykset. 3. Yksityinen ja julkinen - yksityinen kopiointi (s ) Uusien tekniikoiden syntyminen, esimerkiksi tehokkaampi ja nopeampi yksityisten välinen viestintä, ei ole peruste rajoittaa jotain toista perusoikeutta. Sosiaalisesta mediasta ei saa muodostua tekijänoikeusvapaata aluetta toiminnan yksityisyyteen vedoten. Käsitys, että aina kun toiminta on ei-ammattimaista, se olisi yksityistä tai muulla tavoin tekijänoikeudellisesti epärelevanttia, on virheellinen. Yksityisen kopioinnin alan tulee rajoittua omaan perheeseen ja lähipiiriin. Lähipiirinä ei voida pitää teosten vertaisverkkojakeluun osallistuvien piiriä, joka voi olla huomattavan laaja, koostuen tuhansista toisilleen päivittäin kommunikoivista ihmisistä eri puolilla maailmaa. Yksityisen kopioinnin käsite syntyi analogisessa maailmassa, jossa teoskopioiden tekninen laatu ja mahdollisuudet kopioida suuria määriä teoksia olivat huomattavasti rajallisempaa kuin digitaalisessa verkkoympäristössä. Olisi syytä päivittää yksityisen kopioinnin käsitettä ja tarkastella sen alaa siten, että se paremmin vastaisi käsitteen alkuperäistä tarkoitusta. Nykyisin yksityisen kopioinnin aiheuttama välillinen vaikutus teosten primäärimarkkinoille on huomattavasti suurempi kuin analogisessa ympäristössä. Yksityiseen kopiointiin liittyvällä hyvitysmaksujärjestelmällä ei voida ratkaista ammattimaisesti harjoitetun teosten välitys- ja kopiointipalveluiden tekijänoikeuskysymyksiä. Tällainen ratkaisu aiheuttaisi merkittäviä häiriöitä teosten digitaalisilla markkinoilla ja olisi myös kansainvälisten tekijänoikeuskonventioiden vastainen. Lisäksi hyvitysmaksujärjestelmä ja sen kotimaiset ja kansainväliset perustelut jouduttaisiin uusimaan perin pohjin. Oikeudenomistajien yksinoikeutta tulee vahvistaa ja yksityisen kopioinnin säännös palauttaa sen alkuperäiseen tarkoitukseensa koskemaan yksittäisten kansalaisten itse harjoittamaa kopiointia. 4/10

5 4. Lainauskorvaus määrärahan korottaminen, opetus- ja tutkimuskirjastot (s. 19) Valtio hankkii tekijänoikeuslupia monille oppilaitoksille sekä valtionhallinnolle. Valtio myös huolehtii kuntien velvoitteesta maksaa lainauskorvausta. Kopioston näkemyksen mukaan tekijänoikeuspolitiikan tulisi valtion roolin osalta olla systemaattinen, läpinäkyvä ja tasapuolinen. Lainauskorvausmäärärahan korottaminen on kannatettavaa, mutta sitä ei saa toteuttaa alentamalla nykyisiä määrärahoja, joilla hankitaan valtion toimesta tekijänoikeuslupia oppilaitoksille. Lähtökohtana tulee olla, että lain määrittelemät kollektiivikorvaukset kuten lainauskorvaus kohtelevat kaikkia teoslajeja ja oikeudenhaltijaryhmiä samalla tavoin. Tämä ei toteudu riittävästi kauno- ja tietokirjallisuuden eikä valokuvien ja teosvalokuvien kohdalla lainauskorvauksessa. Tältä osin on tarpeen korjata tilanne tarvittavilla lainsäädännöllisillä muutoksilla. 5. Kulttuuriperinnön säilyttäminen ja saatavilla pito KDK (s. 19) Kopiostolla ja kansalliskirjastolla on pitkäaikainen yhteistyö kulttuuriperinnön saataville saattamiseksi digitaalisessa muodossa. Hankkeiden edistymisen suurimpana esteenä on se, ettei tekijänoikeusratkaisujen tueksi ole löytynyt mitään julkisia varoja. Valtion tulisi vähintäänkin tukea pilottihankkeiden perustamista ja käynnistystä. Mahdollisuuksia yhteispohjoismaisiin järjestelyihin voitaisiin valtion puolelta parantaa, esimerkiksi tukemalla yhteispohjoismaista kokoelmien yli rajojen toteutettavaa lisensiointia. Myös Pohjoismaiden Neuvostolla voisi olla rooli tällaisten hankkeiden edistämisessä. 6. Rajat ylittävä lisensiointi (s. 19) Rajat ylittävässä lisensioinnissa sopimusvapauden tulee olla ensisijainen ratkaisu ja muut vaihtoehdot voivat tulla kyseeseen vain sellaisissa massakäyttötilanteissa, joissa suorien valtuuksien hankkiminen ei ole mahdollista. Suomen valtion tulee tukea sopimuslisenssiä kansainvälisellä tasolla eräänä rajat ylittävän lisensoinnin vaihtoehtona. Nykyiset sopimuslisenssisäännökset eivät mahdollista rajat ylittävää lisensiointia. Kopioston näkemyksen mukaan valtionvalta voisi tukea käytännön yhteispohjoismaisia lisensiointihankkeita, jotka toteutettaisiin sopimuslisenssin avulla, esimerkiksi Kansallisen digitaalisen kirjaston kautta yhteistyössä pohjoismaisten kansalliskirjastojen kanssa. 7. Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelut (s ) Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluja tarjoavien yritysten kopiointi- ja välityspalvelut eivät ole tekijänoikeuslain tarkoittamaa yksityistä kopiointia vaan tekijänoikeudella suojatun aineiston käyttöä ansiotarkoitukseen. Kyse on tilauspalvelusta (on demand), jossa syntyy teoskopioita ja jossa tilaaja saa palveluntarjoajan tarjoamasta ohjelmakokonaisuudesta haluamansa teoksen katseltavakseen haluamassaan paikassa haluamanaan aikana. Tällainen teosten käyttö 5/10

6 kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin ja käytön salliminen voi tapahtua vain tekijänoikeudenhaltijoiden nimenomaisella suostumuksella. Tällä hetkellä lähes kaikki teleoperaattorit tarjoavat kaupallisesti kyseisiä palveluita. Ne perustuvat tekijänoikeudella suojattujen aineistojen tallentamiseen ja yleisölle välittämiseen. Verkkotallennuspalveluissa on kyse av-teosten massakäytöstä eivätkä yksittäiset tekijät tai oikeudenhaltijat voi lisensioida sitä tehokkaasti ja kattavasti. Tekijänoikeuslain 12 :n mukainen yksinoikeuden rajoitus laajennettuna koskemaan myös verkkotallennuspalveluita ei täyttäisi Bernin konvention kolmen kohdan testin edellytyksiä. Tästäkään syystä televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelut eivät voi olla tekijänoikeuslain nojalla yksityistä kopiointia. Uusien sisältöpalveluiden kehittämisessä ja kuluttajien saataville saattamisessa tuleekin noudattaa tekijänoikeuden pääperiaatetta: käyttöluvista tulee sopia oikeudenhaltijoiden kanssa. Nykyisissä, kokonaisia televisio-kanavia hyödyntävissä verkkotallennuspalveluissa on kyse teosten massakäytöstä. Palveluissa käytetään erittäin laajoja sisältökokonaisuuksia ja suuria teosmääriä. Kopioston näkemyksen mukaan kysymystä verkkotallennuspalveluiden tekijänoikeudellisesta asemasta ei voitane ratkaista kaikilta osin osapuolten yksilöllisin toimin, minkä vuoksi olisi syytä harkita kollektiivista lisensiointiratkaisua. Kopioston näkemyksen mukaan on pikaisesti selvitettävä, miten verkkotallennuspalveluiden kollektiivinen lisensiointi olisi järjestettävissä. Tässä yhteydessä on selvitettävä myös sopimuslisenssin käyttökelpoisuus eräänä ratkaisuvaihtoehtona. 8. Televisio-ohjelmien jakeluvelvoite (Must carry) (s. 20) Tekijänoikeuslaista on poistettu kansainvälisten tekijänoikeussopimusten ja EU direktiivien vastaisesti tekijöiden, esittäjien ja äänitetuottajien ns. must carry - korvausoikeus. Se tulee palauttaa tekijänoikeuslakiin välittömästi. Teknologinen ja mediamarkkinoiden kehitys ovat muuttaneet olosuhteita niin, ettei siirtovelvoitteelle ole enää löydettävissä juurikaan kestäviä, yleispalveludirektiivin ja perustuslain takaaman omaisuudensuojan mukaisia perusteita. Tekijänoikeuslain 25 i :n mukainen tekijänoikeuden täysrajoitus on virheellinen mm. seuraavin perustein: - EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklassa tekijöille säädetty yksinoikeus yleisölle välittämiseen puuttuu siirtovelvoitteen alaisen jakelun osalta. - Vuokraus- ja lainausdirektiivin 8(2) artiklassa esittäjille ja äänitetuottajille säädetty korvausoikeus puuttuu siirtovelvoitteen alaisen jakelun osalta. Siirtovelvoitteen laajuus määrittää tekijänoikeuskorvauksettoman jakelun laajuuden, siirtovelvoite tulee pitää joka tapauksessa mahdollisimman suppeana. Esimerkiksi Ruotsissa siirtovelvoite koskee tällä hetkellä ainoastaan Ruotsin yleisradioyhtiön (SVT) kanavia ja kaupallisten kanavien edelleen lähettämisestä kaapeliverkoissa on sovittu osapuolten kesken. Kaupallisten kanavien siirtovelvoitteelle ei ole perusteita ja ne tulee jättää pois siirtovelvoitteen piiristä. 6/10

7 9. Sopimuslisenssijärjestelmän kehittäminen ja laajentaminen uusille käyttöalueille (s. 20) Sopimuslisenssi mahdollistaa massakäyttötilanteet, joissa oikeuksien hallinnointi muulla tavoin olisi hankalaa, jopa mahdotonta. Vaihtoehtona käyttäjille olisi, että lupia teosten käyttöön ei olisi käytännössä lainkaan saatavissa. Toimintokohtaisten sopimuslisenssisäännösten kohdalla on kuitenkin epävarmaa, syntyykö juuri säännöksessä kuvatulla toiminta-alueella lopulta tarvetta kollektiiviseen sopimiseen. Tällainen ennakointi on nopeasti muuttuvassa sähköisen median kentässä erittäin vaikeaa. Lainsäädösteknisestä näkökulmasta yleinen sopimuslisenssisäännös saattaisi olla perusteltu. Näin voitaisiin välttää liian kapea-alainen sääntely ja mahdollistaa tarpeen mukaan oikeudenhaltijoiden nopea lisensiointitoiminta muuttuvissa olosuhteissa. Tanskassa yleinen sopimuslisenssisäännös on toiminut joustavasti erilaisissa uusissa massakäyttötilanteissa. Tarve yksittäisiin lainsäädäntöhankkeisiin sopimuslisenssin alueella on vähentynyt ja käyttäjien ja oikeudenomistajien välisiä lupatoiveita on onnistuttu toteuttamaan nopeasti ja joustavasti. Kopioston näkemyksen mukaan Suomessa tulee tarkasti seurata pohjoismaisia kokemuksia uudesta lainsäännöksestä ja tarvittaessa harkita yleisen sopimuslisenssisäädöksen säätämistä tekijänoikeuslakiin. Yleisen sopimuslisenssin sijasta osuvampi suomenkielinen termi tosin voisi olla erityinen sopimuslisenssi (Ruotsissa särskild avtalslicens ), koska säännöstä voidaan soveltaa vain yksittäisiin ja tarkoin rajattuihin massakäyttötapauksiin. Arkistoidun sanoma- ja aikakauslehden uudelleen käyttö Kannatamme tekijänoikeustoimikunnan ehdotusta TekL 25 g :n laajentamiseksi koskemaan myös lehtikustantajien arkistoja. Lehtikustantajilla on arkistoissaan runsaasti sellaista vanhaa aineistoa, jota he eivät pysty hyödyntämään uudelleen, koska oikeuksien selvittäminen on käytännössä mahdotonta. Kirjastojen, arkistojen ja museoiden kokoelmissa olevien vanhojen lehtien digitoiminen ja yleisölle välittäminen on tehty 16 d :n sopimuslisenssisäännöksen avulla kirjastoille, arkistoille ja museoille mahdolliseksi. On tärkeää, että myös aineiston tuottamiseen ja markkinointiin sijoittaneilla lehtikustantajilla on samanlainen mahdollisuus digitoida omat arkistonsa ja tarjota niiden sisältöjä eri jakelukanavien välityksellä yleisön saataville. Kopioston näkemyksen mukaan ehdotettu sanoma- ja aikakauslehden uudelleen käyttöä koskeva sopimuslisenssisäännös yhdenvertaistaa lehtikustantajien asemaa suhteessa 16 d :n mukaisiin laitoksiin sekä edistää kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden aineistojen saatavuutta. On toivottavaa, että lainsäädäntöhanketta edistetään nopeasti. 7/10

8 10. Linkittäminen ja hakukoneet (s ) Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi harkita kaupallisen linkittämisen oikeudellisen tilan selventämistä esimerkiksi tekijänoikeuslakia tarkentamalla. Olisi tärkeä erottaa tilanteet, joissa linkki toimii vain jonkin aineiston sijaintiin viittaavana, palveluista, jotka rakentuvat toisten tekemän aineiston/sisällön systemaattiseen linkittämiseen. On ilmeistä, että hakupalveluita tarjoavat saavat merkittäviä mainostuloja toiminnoistaan, jotka hyödyntävät toisten oikeudenhaltijoiden teoksia. Tekijänoikeuspolitiikassa on syytä tarkoin seurata tällaisten epätasapainoisten tilanteiden kehitystä ja pohtia, olisiko kohtuullista, että tekijänoikeudenhaltijat voisivat saada osuuden tästä tulovirrasta. Myös hakukoneiden oikeudellinen asema saattaa kaivata tarkennusta. 11. Piratismi (s. 21) Piratismi on sisältöteollisuuden ja luovan alan tulevaisuuden suurin yksittäinen uhka. Sen kitkemisen tulee entistä vahvemmin nousta tekijänoikeuspolitiikan keskiöön. Valtionvallan on taattava oikeudenhaltijoille riittävät ja tehokkaat keinot luvattoman verkkoaineiston poistamiseksi ja järjestettävä verkkoympäristöön turvallinen toimintaympäristö, joka voi mahdollistaa uuteen kotimaiseen sisältötuotantoon investoimisen pitkällä tähtäimellä. Tämä on paras tapa turvata Suomen ja kansallisen ammattimaisen sisältötuotannon tulevaisuus. Tältä osin yhdymme Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) lausuntoon. 12. Lupaolettama (implied license), verkkoympäristö (s. 21) Lupaolettama ei sisälly Suomen tekijänoikeuslakiin. Lupaolettama on toimijoiden itsensä sopima, heidän keskinäinen rakenne tai toimintaohje, ei yleinen ja yhtäläinen tekijänoikeudellinen lähtökohta, eikä sitä tule sellaiseksi säätää. Tekijänoikeuslaki ei aseta minkäänlaisia esteitä sille, että oikeudenhaltijat voivat niin halutessaan laittaa aineistonsa vapaasti kaikkien käyttöön verkkoon. Tällaisen toiminnan järjestämiseksi on olemassa vakiintuneita toimintamuotoja (esim. creative commons lisenssit). Vastustamme kaikkea lainsäädäntöä, joka kaventaa oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksia päättää aineistonsa käytöstä verkkoympäristössä. On tärkeää hyväksyä verkkoon ja sen käyttöön liittyvä monimuotoisuus, eikä ole perusteltua koettaa puristaa tätä yhteen lainsäädäntömuotoon. Lupaolettama heikentäisi perusteettomasti oikeudenhaltijoiden lähtökohtatilannetta. Tätä asiaa ei tule ottaa tekijänoikeuspolitiikan asialistalle. 13. Hyvitysmaksu (s. 22) EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) mukaan jäsenvaltioilla on mahdollisuus sallia yksityinen kopiointi sillä edellytyksellä, että siitä järjestetään oikeudenhaltijoille kohtuullinen hyvitys. Kohtuullinen hyvitys on ehdoton edellytys, että jäsenvaltio voi sallia yksityisen kopioinnin sisältämän tekijänoikeuden rajoituksen 8/10

9 ja täten puuttua tekijänoikeudenhaltijoiden omaisuuden suojaan. Suomen tekijänoikeuslaissa yksityinen kopiointi on sallittu. Tämä on merkittävä etu kuluttajalle, koska se tarjoaa hänelle laajan vapauden käyttää laillisesti hankkimiaan sisältötuotteita sekä mahdollisuuden kopioida niitä itselleen ja lähipiirilleen. Hyvitysmaksun neuvottelukunnan ja Teoston hyvitysmaksuyksikön teettämien selvitysten mukaan suomalaiset kopioivat laillisesti mittavan määrän suojattuja teoksia vuodessa: noin 500 miljoonaa musiikkitiedostoa ja noin 150 miljoonaa videotiedostoa. Viime vuoden hyvitysmaksukertymä oli 6,3, miljoonaa euroa noin 1,16 euroa/kansalainen. Hyvitysmaksukertymä on suhteettoman pieni, kun sitä verrataan näihin todellisiin kopiointimääriin ja kopioinnin kuluttajille tuomaan hyötyyn ja siitä maksettavaan hintaan. Hyvitysmaksujärjestelmä tulee uudistaa siten, että se takaa oikeudenhaltijoille direktiivin edellyttämän kohtuullisen korvauksen. Tutkimusten osoittama käytön määrä tulee ottaa aidosti huomioon korvauksen määrään vaikuttavana perusteena. Suomen tekijänoikeuspolitiikka on tältä osin viime vuosina epäonnistunut pahasti. Kopioston näkemyksen mukaan hyvitysmaksun laitekantaa tulee laajentaa siten, että hyvitysmaksu kattaa kaikki merkittävät kopiointivälineet. Mitä laajempi on hyvitysmaksun alaisten laitetyyppien valikoima, sitä vähemmän hyvitysmaksu keskimäärin vaikuttaa kuluttajahintoihin, markkinoihin ja eri laitetyyppien kilpailutilanteeseen. Tämä poistaisi myös erilaisten laitetyyppien eriarvoisen kohtelun (esim. Iphone vrt. Ipod ja ulkoinen kovalevy/suurimuistinen USB-tikku) sekä eri teoslajien eriarvoisen kohtelun. Tällaista laajentamista tukee myös EU-tuomioistuimen antama ns. Padawan -päätös. Kyseisen ratkaisun perusteluista ilmenee, että pelkkä laitteiden tai koneiden kappaleenvalmistamisominaisuus riittää perusteeksi yksityistä kopiointia koskevan maksun perimiseksi. Kopioston näkemyksen mukaan hyvitysmaksu tulisi laajentaa koskemaan uusia teosja tekijäryhmiä. Hyvitysmaksun laajentaminen uusiin teos- ja tekijäryhmiin (kirjat, lehdet, kuvat) ei voi tapahtua pienentämällä entisestään nykyisin hyvitysmaksun saajina olevien oikeudenhaltijoiden korvauksia. Uudet teoslajit on käsiteltävä tutkimusten perusteella erillisenä asiana ja hyvitysmaksun määrää on lisättävä kompensoimaan nimenomaan uusien teoslajien yksityistä kopiointia. Viime vuosina jyrkästi laskenut hyvitysmaksukertymä on yksityisestä kopioinnista saatuun hyötyyn ja käyttöön verrattuna suhteettoman pieni. Tältä osin valtio ei ole huolehtinut tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämistä velvoitteistaan oikeudenhaltijoita kohtaan ja valtiolla on vastuu järjestää hyvitysmaksukertymä direktiivin edellyttämälle kohtuulliselle tasolle. 14. Rajatut vapaat käyttöalueet (ns. aidatut puutarhat) (s. 22) Emme näe tarvetta uusille rajoitussäännöksille. Oikeudenhaltijat ovat aina valmiita keskustelemaan tasapainoisista ja oikeudenmukaisista ratkaisuista, mutta kulttuurin tai teosten saatavuuden edistäminen ei voi tapahtua oikeudenhaltijoiden kustannuksella. Aidattuja puutarhoja on mahdollista muodostaa sopimusvapauden puitteissa. 9/10

10 Helsingissä, syyskuun 6. päivänä 2012 Kopiosto ry Pekka Rislakki toimitusjohtaja Kopiosto ry on tekijöitä, esittäviä taiteilijoita ja kustantajia edustava tekijänoikeusjärjestö. Kopiosto edustaa erillisillä valtakirjoilla yli kotimaista oikeudenomistajaa sekä vastavuoroisuussopimuksien perusteella ulkomaisia oikeudenomistajia. Kopiosto edistää ja valvoo tekijänoikeuslainsäädännön tarkoittamien oikeuksien haltijoiden yhteistä etua oikeuksien käyttöä koskevissa asioissa. Kopioston tehtäviin kuuluu muun muassa myöntää käyttölupia valokopiointiin, teosten digitaaliseen kopiointiin ja välittämiseen oppilaitoksissa ja tieteellisessä tutkimuksessa, opetustallennukseen sekä radio- ja televisio-ohjelmien edelleen lähettämiseen kaapeliverkossa ja yhteisantennijärjestelmissä. 10/10