Saukko 2001 Projekti. Loppuraportti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Syyskuu 2005

Transkriptio

1 Saukko 2001 Projekti Loppuraportti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Syyskuu 2005 Hanke

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Aineisto ja menetelmät Jälkien havainnointi Koiran valinta, ympäristöön ja henkilökuntaan tutustuminen Miron saukkokoulutus Miron suojelukoulutus Tulokset ja niiden tarkastelu Saukon lumijälkien havainnointi ennen Miran tuloa alueelle Saukon lumijälkien havainnointi Miron tultua alueelle Miron toiminta alueella päivällä ja yöaikaan. 7 4 Johtopäätökset Kirjallisuus 9 Kuvat Kuva 2. Kuva 3. Kuva 4. Kuva 5. Kuva 6. Kuva 7. Kuva 8. Liitteet Saukot yllätetty syönnöspaikalta välisillan alta 10 Saukkojen on pakko nousta välillä hengittämään.10 Miro ei mahdu sillan alle, vain haukku käy kovana.11 Saukko tietää olevansa turvassa 11 Saukko kurkkii. Joko häiritsijät lähtivät...12 Niin lähellä, mutta niin kaukana...12 Tämän kuvan jälkeen saukko kaivoi itsensä ja kaksi pentuaan välisillan alta ylempään uomaan, jonka jälkeen myös kalat sekoittuivat näissä uomanpätkissä..13 Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite

3 1 Johdanto Tervon Äyskosken ja Huuhtajankosken rannalla on havaittu saukkoja (Lutra lutra) kalanviljelytoiminnan käynnistämisestä eli vuodesta 1972 lähtien. Ympärivuotinen viljellyn kalan tarjonta on ollut edellytys vahvan saukkokannan muodostumiselle Tervon alueelle. Valtakunnallisen lumijälkilaskennan (Sulkava ja Liukko, 1999) mukaan keskisen Suomen virtavesipaikat ovat tyypillisiä saukkojen pesimä- ja talvehtimisalueita. Saukkojen esiintyminen ja niiden aiheuttamat kalanviljelylaitoksilla ovat lisääntyneet huomattavasti vuoden 1994 jälkeen, jolloin tuhoa aiheuttavan saukon metsästäminen tuli luvanvaraiseksi. Vahinkoa aiheuttavan saukon tappamiseen on vaadittu riistanhoitopiirin myöntämä erikoislupa. Nykyisin myönnettävien pyyntilupien määrät ovat niin pienet, että niiden avulla ei ole voitu estää saukkovahinkojen lisääntymistä. Saukon kulkua kalanviljelylaitoksilla on yritetty estää useilla eri tavoilla. Yleisimmin käytetty tapa on ollut laitoksen aitaaminen korkealla verkkoaidalla. Menettely on kallis ja todettu usein hyödyttömäksi, koska saukot oppivat nopeasti kaivautumaan aidan ali tai kiipeämään aidan yli (Huitu, ym. 2000). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tervon toimipaikassa saukot ovat aiheuttaneet huomattavia vahinkoja kalojen jalostusohjelmalle. Kalanviljelylaitos on rakennettu virtaavan veden, Huuhtajankosken ja avoimen Nilakkajärven rannalle siten, että laitos rajoittuu kolmelta rajaltaan vesialueeseen. Laitosalueen koko on noin 30 hehtaaria, josta kalanviljelyn käytössä on noin 4 hehtaarin alue maauomia ja -lammikoita. Vesi laitokselle tulee maauomaa myöten Huuhtajankoskesta, joka on saukkojen pesimä- ja talvehtimisaluetta. Alueen suuruuden ja vesitystavan takia aitaaminen ei tullut kysymykseen, joten hankkeen perusajatuksena oli kouluttaa laitokselle koira, joka estäisi saukkojen tulon laitokselle. Alustavien hahmotelmien perusteella hanke vaikutti toteuttamiskelpoiselta ja hankkeelle päätettiin hakea avustusta Pohjois-Savon TEkeskukselta. Hankkeessa olivat toimijoina RKTL:n Tervon kalantutkimus ja vesiviljely sekä Risto Järvisalo (Ripdog Oy). Hankkeen toteutusaika oli ja hankkeen nimeksi tuli Saukko s. 1

4 2 Aineisto ja menetelmät Hankkeen perustiedoiksi kerättiin havaintoja saukkojen liikkeistä laitoksen lähialueilla ja itse laitoksen maa-allasalueella. Saukkojen liikkeitä pystyttiin havainnoimaan luotettavasti vain talvisaikaan toteutetulla lumijälkilaskennalla. Lumijälkilaskenta tehtiin RKTL:n henkilöstön toimesta erillisten ohjeiden mukaan. Saukkokoiran valinta, totutus ympäristöön ja laitoksen työntekijöihin, koiran kouluttaminen saukkojen karkottamiseen sekä koiran suojelukoulutus annettiin ammattimaisen koirankouluttajan tehtäväksi. 2.1 Jälkien havainnointi Projektin alettua laitoksella toteutettiin talvina saukkojen lumijälkiseuranta, jota tehtiin ennen saukkokoiran tuloa ja koiran hankkimisen jälkeen. Seurannalla oli kaksi tarkoitusta: 1) arvioida laitoksella vierailevien saukkojen lukumäärä laskemalla saukkojen tulojäljet laitokselle ja 2) todeta saukkojen suosimat syönnöspaikat laitosalueella. Lumijälkien havainnoin hoiti maauoma-alueella päivittäisen sihtikierroksen tekevä henkilö. Lumijälkikierros vakioitiin, jotta eri havainnoitsijoiden tekemät huomiot olisivat keskenään vertailukelpoisia. Jälkien toteaminen suoritettiin vain tuoreista jäljistä joko useamman tunnin kestäneen lumisateen aikana tai yöllisen lumisateen jälkeen. Saukkojen tulojäljet ja syönnöspaikat merkittiin jälkiseurantakarttaan, joka oli havainnoitsijalla mukana jälkiseurantakierroksen aikana. Karttaan merkittiin päivämäärä- ja kellonaikatietojen lisäksi myös tiedot vallitsevasta säätilasta. Ennen saukkokoiran tuloa laitokselle selvitettiin vallitseva saukkotilanne lumijälkilaskennan perusteella talvella Lumijälkiä laski 4 henkilöä yhteensä 6 kertaa (Liitteet 1-6). Saukkokoira Miron tultua laitokselle, jälkiseurantaa tehtiin kahtena seuraavana talvena. Talvella jälkikierroksia tehtiin 9 kertaa (Liitteet 7-15) ja talvena yhteensä 6 kertaa (Liitteet 16-21). s. 2

5 2.2 Koiran valinta, ympäristöön ja henkilökuntaan tutustuminen Projektin koirakouluttajaksi valittiin Risto Järvisalo, joka valitsi koulutettavaksi koiraksi saksanpaimenkoiran nimeltä Miro. Tullessaan laitokselle Miro oli 6-vuotias, ja se oli saanut suojelukoulutuksen Saksassa. Luonteeltaan Miro on lempeä ja helposti ihmisiin leimautuva. Miron alkukoulutus tehtiin kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen oli suunniteltu henkilökuntaan, omaan aitaukseen ja laitosalueeseen tutustumiseen. Toisessa vaiheessa Mirolle opetettiin partiointireitti ja opetettiin itsenäistä liikkumista laitosalueella virka-aikojen jälkeen sekä viikonloppuisin. Ensimmäisen koulutusvaiheen aikana Miro sai tutustua tulevaan työreviiriinsä sekä laitoksen henkilökuntaan. Kouluttaja Risto Järvisalo kävi pitämässä Mirolle muutaman päivän intensiivikursseja toimintaympäristöstä ja antamassa koulutusohjeita laitoksen henkilökunnalle. Todettiiin, että Miron kannalta on parempi, jos se saa yhden vastuuhenkilön laitoksella Riston poissaollessa. Tehtävä annettiin kalanviljelijä Seppo Nuutisen, jolle annettiin myös koulutusvastuuta peruskoulutuskaudella laitosalueeseen tutustumisessa. Toisella koulutusjaksolla Miroa opetettiin pysymään laitosalueella itsenäisesti virka-ajan jälkeen ja viikonloppujen aikana. 2.3 Miron saukkokoulutus Laitosalueeseen ja työntekijöihin tutustumisen jälkeen Miroa ehdollistettiin saukon hajulle. Saukolle haisevia pesäkuivikkeita tilattiin Ähtärin eläinpuistosta ehdollistamiskoulutusta varten. Ehdollistaminen tehtiin ensiksi sisätiloissa, jossa ei ollut ulkopuolisia ärsykkeitä. Miron opittua toimimaan sisätiloissa sen ehdollistamiskoe siirrettiin ulos pihalle paikkaan, joissa ei oltu tavattu saukkoa. Viimeisessä vaiheessa Miron ehdollistamiskokeet tehtiin maauomien penkoilla, saukkojen käyttämällä alueella. Onnistuneessa ehdollistamiskokeessa hajun havaittuaan Miron viretaso nousi ja se aloitti kohteen etsinnän sekä mahdollisen karkotuksen alueelta. Ehdollistamiskoulutuksen jälkeen siirryttiin iltaisin ja yöaikaan pidettyihin saukonkarkotusharjoituksiin. Harjoituksissa Miroa pidettiin mukana laitoksen yöllisillä tarkastuskäynneillä, joissa havaittiin toistuvasti saukkoja syöntipuuhissa. Miron havaittua saukon lähiympäristössä se sai s. 3

6 toimia itsenäisesti ja toimita dokumentoitiin. Tänä aikana suoritettiin edelleen jälkilaskentaa laitosalueella. Koiran toimivuutta saukon karkoituksessa arvioitiin vertaamalla näitä laskentatuloksia aiemmin, ennen koiran läsnäoloa, saatuihin tuloksiin. 2.4 Miron suojelukoulutus Saukkokoulutuksen lisäksi kouluttaja Risto Järvisalo antoi Mirolle myös täydentävää suojelukoulutusta laitosalueelle mahdollisesti yöaikaan tunkeutuvia kalavarkaita silmälläpitäen. Suojelukoulutusta annettiin saukkokoulutuksen jälkeen vain muutaman koulutuskerran yhteydessä. Koiran toiminta suojelu/vartiointitehtävässä oli järjestetyssä näytöksessä vakuuttavaa. s. 4

7 3 Tulokset ja niiden tarkastelu Talvisaikaan tehdyt havainnot saukoista ovat laitoksella kaikkein selvimmät lumi- ja syönnösjälkien perusteella. Talvella voidaan lumijälkien perusteella todeta se seikka, että laitokselle tulee kaksi tai kolme saukkoa useiden kilometrien, jopa kymmenen kilometrin päästä (Utrianlahti, Tervon kirkonkylän suunta, Pikku-Nilakka). Saukkojen vierailut laitokselle eivät rajoitu vain talveen. Myös muina vuodenaikoina on tehty useita näköhavaintoja saukoista ja löydetty saukon puoliksi syömiä kaloja maauomien välisestä sihdeistä. Saukkojen suosimilla syömäpaikoilla laitosalueella löytyy tuoreita ulosteita ympäri vuoden. 3.1 Saukon lumijälkien havainnointi ennen Miran tuloa alueelle Talvella tehdyn jälkiseurannan perusteella laitoksella joka yö vierailevien saukkojen lukumääräksi arvioitiin talvella noin 6-7 yksilöä. Lisäksi otaksuttiin noin kerran viikossa laitoksella vierailevien, kauempaa tulleiden saukkojen määräksi kaksi kappaletta. Tämä käy myös ilmi havainnointikaavakkeista (Liitteet 1-6). Samalta suunnalta liikkuneilla saukoilla oli selkeästi omat ja vakiona pidetyt kulkureitit laitokselle. Pakkasten vaihdellessa myös maauomien avoimena pysyvien alueiden paikat vaihtelevat huomattavasti. Talvi oli tilastojen mukaan hieman kylmempi kuukauden keskilämpötilojen mukaan kuin seuraavat kaksi talvea (Kuva 1), mutta luonnossa olevien sulapaikkojen määrä oli keskimääräinen. Laitosalueella saukot etsivät sellaisia uomia, joissa tulosihdin luona on avanto. Tutkimuskierroksen jälkeen saukot olivat selvittäneet laitoksen maauoma-altailla parhaat ruokailupaikat, eli ne altaat, joissa oli tarjolla sopivankokoista kalaa. s. 5

8 Lämpötila ( C) Talvikuukaudet Kuva 1. Vuosien talvikuukausien ilman keskilämpötilat Kuopiossa (Lähde: Ilmatieteen laitos) 3.2 Saukon lumijälkien havainnointi Miron tultua alueelle Miron tultua laitokselle jatkettiin lumijälkien seurantaa talvella , joka oli lämpötiloiltaan edellistä talvea leudompi. Leudommasta talvesta huolimatta sulapaikkoja oli luonnossa vähän, mikä johtui kylmemmästä vedestä. Syksyllä ennen jäiden tuloa kova pohjoistuuli ja pakkanen oli jäähdyttänyt Nilakan koko vesimassan hyvin kylmäksi. Kylmä vesi jäätyi helposti talven pienilläkin pakkasilla. Kovana pakkastalvena saukoilla on tyypillisesti kova paine tulla laitokselle ruokailemaan, koska sulapaikat ovat muualla vähissä. Tästä huolimatta ei talven aikana ollut kuin 5 vakituista asukkia ja kaksi satunnaista vaeltajaa. Saukkojen kulkupaikat laitokselle vähenivät ja ne paikat, jotka oli alkutalvesta huomattu hyviksi ruokailupaikoiksi pysyivät samoina koko talven ajan (liitteet 7-15). Talvi oli todella leuto ja kunnon jääpeitettä ei tullut laitokselle koko talvena. Talvi oli myös sikäli poikkeuksellinen, että talven kylmin kuukausi oli maaliskuu. Tällainen talvi oli todennäköisesti saukoille suotuisa luonnossa olevien runsaiden sulapaikkojen takia. Mikä osaltaan on saattanut vaikuttaa siihen, että saukkojen vierailut laitokselle eivät olleet niin runsaita kuin edellisinä talvina. Lisäksi saukkojen vierailut rajoittuivat tuolloin laitoksen laidoilla oleviin uomiin, jonne pääsi vesireittejä pitkin. Saukkojen liikkuminen laitosalueen keskellä olevilla s. 6

9 maa-alueilla oli huomattavasti vähäisempää. Saukkojen vähäisemmät vierailut ja liikkuminen saattoivat johtua joko lauhasta talvesta tai koiran läsnäolosta tai näistä molemmista tekijöistä (liitteet 16-21). Saukkomääräksi talvena arvioitiin 5 paikallista saukkoa ja satunnaisia vaeltajia ei laitoksella tavattu lainkaan. 3.3 Miron itsenäinen toiminta alueella päivällä ja yöaikaan Öisin laitosaluetta kierrettiin Miron kanssa säännöllisesti. Lähes joka yö alueelta tavattiin myös saukkoja. Saukon havaittuaan Miro aloitti välittömästi haukkumisen ja mikäli saukko oli maalla koira ajoi sen lähimpään avantoon. Melkein aina saukko tai saukot havaittiin kuitenkin vedessä, jolloin koira ei tehnyt niille mitään (Kuvat 2-8). Toisaalta, jos saukkokoiralla olisi liikaa viettiä yrittää saukkojen perään myös vedessä, niin tällainen koira voisi hukuttaa itsensä sotkeutumalla altaissa oleviin lokkiverkkoihin tai putoamalla yksin toimiessaan heikkoihin jäihin. Päivällä Miro kulki laitosalueella vapaasti ja merkitsi reviiriään. Saukkoja ei päivällä tavattu laitosalueella muutoinkaan kuin poikkeustapauksissa, joten Miro ei päässyt päivisin toteuttamaan saukkojen karkotusta. Illalla ja yöllä saukkoja laitosalueella liikkuu ja tällöin Miro toimii ohjattuna aika-ajoin kuten oli opetettu. Saukon havaittuaan se alkoi karkottamaan saukkoa pois laitosalueelta. Yksin viikonlopuksi alueelle jätettynä Miro kulki lumijäljistä päätellen vähän aikaa laitosalueella ja sitten poistui tietä myöten lähitalojen pihoihin. Miroa opetettiin koulutuspannan avulla pysymään omalla reviirillään, mutta valitettavasti koulutus ei tuottanut tulosta. Seurallisena koirana Miro ei pysynyt laitosalueella, vaan lähti toistuvasti tietä myöten etsimään ihmisiä tai toisia koiria seurakseen. Useiden valitusten ja huomautusten jälkeen Miro oli lukittava yöksi ja viikonlopuiksi omaan koppiinsa. Miron karkailun vuoksi alkuperäinen idea alueella itsenäisesti partioivasta saukkokoirasta ei näin ollen toteutunut. Tosin Miro on saatu pysymään laitoksella myös öiseen aikaan, jos työntekijät ovat majoittuneet laitoksen asuntoihin. Tällöin Miro tulee asutun asunnon portaille yöksi eikä käytä omaa lämmitettyä koppiaan. Miro kiertää satunnaisesti laitosalueella ja havainnoi myös supikoirien, lokkien, vesilintujen ja jäniksien jälkiä. Luontaisen metsästysvietin puuttuessa lähes täysin, Miro ei kuitenkaan lähde jäljestämään muita eläimiä. s. 7

10 4 Johtopäätökset -Suuren laitosalueen turvaaminen yhden saukkokoiran avulla on hyvin vaikeaa: häirityksi tultuaan saukot häviävät hetkeksi näkyvistä, vaihtavat veden alla paikkaa ja tilanteen rauhoituttua aloittavat kalojen syönnin jälleen. -Uomalaitoksen lukuisat altaat tarjoavat saukoille erinomaisen pakotieverkoston. Jos koira ei uskalla tulla veteen saukkojen perässä on uoma-altaissa saukoille liian paljon turvapaikkoja. -Laitoksen osittaisella aitaamisella on joissakin tilanteissa mahdollista estää saukkojen pääsy laitosalueelle. Aitaamalla olisi mahdollista varmistaa koiran vaikeimmin tavoitettavat alueet ja täten helpottaa koiran työtä. -Saukkokoiraksi ei tule kouluttaa suurikokoista koirarotua, joka ei kokonsa vuoksi pääse kiinni saukkoihin ahtaissa koloissa ja jolla on vaikeuksia päästä itse ylös vedestä jyrkkiä rantatörmiä pitkin. -Talvella saukkokoiran selviäminen hyisestä avannosta omin avuin ylös jäälle on kyseenalaista. Avoveden aikaan koiran mahdollisuudet saada saukko karkotettua ovat huomattavasti suuremmat kuin talvella. -Saukkokoiran pääasiallisen käyttötarkoituksen tulisi olla saukkojen karkottaminen eikä suojelu/vartiointi. Saukkojen aiheuttamat vahingot kalastolle ovat huomattavasti suuremmat kuin kalavarkaiden aiheuttamat. -Koiran tulisi olla laitoksella asuvan henkilön huollettavana, jolloin sen yöllinen hoito, havainnointi ja reviirien opettaminen olisi helpompaa. s. 8

11 5. Kirjallisuus Hokka, V., Ylönen H., Ludvig, G. X. ja Sulkava, R. (2000) Saukko on usein nähty vieras sisämaan laitoksilla. Suomen Kalankasvattaja 29(3): Ludvig, G. X., Hokka, V., Sulkava, R. and Ylönen H. (2002). Otter Lutra lutra predation on farmed and free-living salmonids in boreal freshwater habitats. Wildl. Biol. 8: Sulkava, R. ja Liukko, U-M. (1999) Valtakunnallinen saukkokannan lumijälkiseuranta. In: Liukko, U-M. Saukkokannan tila ja seuranta Suomessa, pp Ylönen, H., Ludvig, G. ja Hokka, V. (2000) Saukon ravinnonhankintakäyttäytyminen, vahingot ja torjunta kalanviljelylaitoksilla. Maa-ja metsätalousministeriön Pesca-määrärahan loppuraportti, Jyväskylän yliopisto, Bio-ja ympäristötieteen ryhmä, Jyväskylä, 10 s + liitteet. s. 9

12 Kuva 2. Saukot yllätetty syönnöspaikalta välisillan alta. Kuva 3. Saukkojen pakko nousta välillä hengittämään. s. 10

13 Kuva 4. Miro ei mahdu sillan alle, vain haukku käy kovana. Kuva 5. Saukko tietää olevansa turvassa. s. 11

14 Kuva 6. Saukko kurkkii. Joko häiritsijät lähtivät. Kuva 7. Niin lähellä, mutta niin kaukana. s. 12

15 Kuva 8. Tämän kuvan jälkeen saukko kaivoi itsensä ja kaksi pentuaan välisillan alta ylempään uomaan, jonka jälkeen myös kalat sekoittuivat näissä uomanpätkissä. s. 13