68 68 Ratsastus 2/08 R

Transkriptio

1 68 Ratsastus 2/08

2 Teksti ja kuvat: Jouko Koskinen Islanti, tulen ja jään maa Hämmästyksekseni huomasin istuvani ensimmäistä kertaa elämässäni hevosen selässä. Oppaamme Christina oli valinnut lähes satapäisestä islanninhevoslaumasta toiseksi suurimman väittäen sen sopivan ratsastustaitoihini optimaalisesti. Satulasta käsin arvioin Crownien säkäkorkeudeksi kaksi ja puoli metriä. Leveys oli metrin tai ehkä vähän yli. Onneksi harmaa jättiläinen allani seisoi tukevasti aloillaan eikä laukannut silmänkantamattomiin, jonne näissä maisemissa oli tunnin matka. Mutta äkkiäkös innokas tunnin ratsastaa. Satulassa tunsin olevani niin syvässä spagaatissa, mihin näin vanha äijä ei kuvittele edes unissaan pääsevänsä. Nivuset huusivat tuskissaan, mutta tiuskasin niille, että turha enää tässä vaiheessa on valittaa. Parasta ennen -päiväys meni umpeen joitakin vuosia sitten. Ulina lakkasi ja seurasi pikakurssi hevosen hallintalaitteisiin. Kädessä olevasta narusta kun löysää, mennään eteenpäin. Kun kiristää, niin pysähdytään. Ylämäkeen noustessa ratsastetaan etukenossa ja alamäessä nojataan taakse. Pohkeilla saa painettua moottoriin lisää kierroksia. Viimeinen ja ehdottomasti vaikein ohje oli and then just relax. Rentouduin parhaani mukaan ja jäykkyysindeksi asettui rautakangen ja heinäseipään välimaastoon. Miksiköhän olen seurannut toistakymmentä vuotta perheen teinien ratsastus- ja valmennustunteja, jos kerran parissa minuutissa voidaan käydä läpi kaikki oleellinen? Kaipa tässäkin pätee, että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tietää tietävänsä. Metsään ei voi mennä Islanti saattaa olla outo valinta ensimmäisen ratsastuskerran kohteeksi. Siinä on kuitenkin puolensa, sillä täällä ei tarvitse pelätä törmäävänsä puuhun tai oksan pyyhkäisevän ratsastajaa satulasta tantereeseen. Valitettavasti nykyislantilaiset ovat ryhtyneet istuttamaan puita, joten muutaman sukupolven päästä voidaan jo harrastaa extreme-ratsastusta met- s Ratsastus 2/08 69

3 ja monesti edullisempaa kuin bussin käyttö. Kone rullaa aivan terminaalin ovelle karmeja hipoen kerosiinin hajun täyttäessä odotustilan. Lentomatkustus tuntui myös turvalliselta vaihtoehdolta, varsinkin kun naapuripenkille istahti lähes kaksimetrinen tynnyrinmuotoinen viikinki, joka ensi töikseen kaivoi vyöltään taittoveitsen ja kävi hoitamaan kynsiään. Taatusti kukaan ei ehdota lentoa Kuubaan. Yllä: Crownien kanssa lähdössä kiertämään taustalla olevaa tunturia. Alla: Vesi maistui issikoillemme retken jälkeen. Eihän kukaan järkevä mies ryntää ehdoin tahdoin Islantiin ratsastamaan sässä. Nyt on tyydyttävä kivisiin polkuihin jyrkänteillä, missä voi yhdistää ratsastuksen ja vapaan ilmalennon jääkylmään mereen. Eihän kukaan järkevä mies ryntää ehdoin tahdoin Islantiin ratsastamaan. Reissu olikin seurausta häistä, eikä häiden jälkeen ole kohteliasta vastailla ehdotuksiin kieltävästi. Niinpä lähdimme vaimon kanssa yhteiselle ratsastusreissulle, ja minunkin piti istua hevosen selkään. Kaipa jo oli aikakin, kun hevonen on perheen elämään pitkään kuulunut. Lentojen suunnittelu Islantiin oli mielenkiintoista. Valittavana on muutama lentoyhtiö ja lähtökenttiä ympäri Eurooppaa. Lentoja on runsaammin kesällä, mutta me halusimme matkailla turistikauden ulkopuolella toukokuun lopussa. Valinta osui SAS: n lentoihin jouhevuuden vuoksi, kun Tukholman Arlandaan pääsi ihan naapurista. Kukaan ei tosin kertonut helmikuussa lippuja tilatessa, että paluulento peruuntuisi lakon vuoksi. Islannissa on lähes asukasta, joista suurin osa asuu Reykjavikin alueella. Halusimme välttää metropoleja ja otimme paikallislennon pohjoiseen Akureyriin. Sen liepeiltä löytyi oivaksi osoittautunut hevostila Polarhestar. Lentäminen on Islannissa kätevin tapa siirtyä paikasta toiseen Hevosia joka kylässä Juliane Polarhestarista oli meitä vastassa kentällä. Ymmärsimme vihdoin, miksi hän ei ollut kovinkaan kiinnostunut tuntomerkeistämme etukäteen. Me olimme ainoat, joita hän ei tuntenut pienen kaksion kokoisessa terminaalissa. Puolen tunnin automatkan jälkeen joimme jo kahvia heidän olohuoneessaan. Hevostila toimi hyvin käytännöllisesti. Asuintiloista pääsi sisäkautta varustehuoneeseen ja talliin. Talli oli yhteydessä tarhaan, jossa oli toistakymmentä hevosta. Tarhaan kulki aidattu kuja lähilaitumelta, jossa hevoset viettivät yönsä. Perheen koiran tehtävänä oli ajaa hevoset tarhaan aamulla. Vierasmajoitus oli erillisessä rakennuksessa. Olimme valmiit lähtemään puoleksi päiväksi reissuun. Sää oli islantilaiseen tapaan vaihteleva. Odotettavissa oli sadetta, tuulta, räntää, rakeita, aurinkoa ja vaikka mitä seuraavan tunnin ajaksi. Tuuli oli navakka, mutta tasaisuudessaan miellyttävän tuntuinen. Ratsastusvarusteita emme tuoneet mukanamme ainuttakaan. Kantamisen riemun lisäksi ne olisi pitänyt desinfioida, koska Islannissa halutaan pitää vieraat taudit meren tuolla puolen. Tarvittavat varusteet saatiin hevostilalta ja muuten ratsastimme goretex-asuissa ja retkeilykengissä. Pipo kypärän alla oli tarpeellinen, samoin käsineet. Christina kulki edellä ja vaimoni kokeneempana taaimmaisena. Minun oli helppo kulkea keskellä. Hevosen korvilla oli tärkeä tehtävä. Kun korvien väliin mallasi kulkutien, niin Crownie tallusti sitä pitkin asettaen kavionsa sopiviin paikkoihin. Näin minulle jäi mahdollisuus välillä ihailla lumihuippuisia vuoria, vuonoa ja laakson vehreyttä. Luonto oli karuudessaan kaunista. Päivän ohjelmassa oli vuoren kierto niin, että nousimme ensin sen vuonon puoleiselle reunalle ja laskeuduimme sitten toista puolta meren rannalla olevaan kylään. Parinsadan asukkaan kylässä oli normaalien pallokenttien lisäksi uimahalli ja golfkenttä, mutta maneesi puuttui. Kaiketi issikoita ei ole tarkoitettu sisätiloihin. Tien viereisiltä tarhoilta ja laitumilta tokka islanninhevosia seurasi karavaaniamme katseella. Asukaslukuun suhteutettuna Islannin hevostiheys on maailman kolmanneksi suurin Mongolian ja Falklandin saarten jälkeen. Samassa suhteessa pelkästään Pirkanmaalla pitäisi olla hevosta. Koko Suomessa on nykyään hevosta. Issikat erotetaankin toisistaan laitumella lähinnä värin perusteella. Sekin tuottaa suomalaiselle miehelle suuria vaikeuksia, kun on värivalinnoissa tottunut kahteen väriin: tavallisen harmaaseen ja tummanharmaaseen. Issikalla on varmat kaviot Pidimme tauon ennen kuin nousu taittui laskuksi. Jylhissä näkymissä annoimme hevosten levätä. Eivät ne mitään levänneet, vaan söivät. Jalkani naksuivat ja narisivat niitä oikoessani. Christina kertoi olevansa Saksasta. On mulla omakin issikka, mutta päästäkseni Islantiin vaeltamaan oli yhdistettävä työ ja huvi. Muut tallin työntekijät olivat alle parikymppisiä nuoria eri puolilta Eurooppaa, mutta oppaamme oli nähnyt maailmaa tuplasti kauemmin. Tunsimme olevamme hyvissä käsissä. Aurinko paistoi ja lämpimästä rinteestä nousimme harjanteen yli koleaan mereltä puhaltavaan viimaan. Christina nosti käyttämäänsä putkihuivia ylös silmien alle. Se tuntui kätevältä näihin vaihteleviin olosuhteisiin. Aikaisemmin olin nähnyt vain motoristien käyttävän vastaavaa huivia. Näköjään niitä valmistetaan myös ilman pääkalloja ja liekkikuvioita. Vuoren syrjää kulki maastoauton kuljettava tie ja lampaita laidunsi alempana rinteessä. Parin tuuman levyisille kivipoluille kalliorinteisiin ei meitä vietykään, mutta olisi Crownie niistäkin selviytynyt. Kylän taitse kuljimme issikkatarhojen ohi, kuinkas muuten. Tarhurit provosoivat Crownieta juoksukilpailuun, mutta se vain tuhahti moiselle ajatukselle. Hänellä oli sentään iso jauhosäkki selässään. Paluumatka kylästä oli tasaista, joten kokeilimme issikoilta löytyvät askellajit. Päätimme yhdessä, ettei laukka kuulu herrasmiesten päiväratsastukseen. Tölttäämättä jättämisestä näissä maisemissa olisi varmaan seurannut elinikäinen rangaistus, joten sitä piti kokeilla. Arvon ladyt sen sijaan intoutuivat suoristamaan mutkia. Poliisikin oli käynyt vastikään viime vuonna, joten ylinopeussakoista ei ollut vaaraa. 70 Ratsastus 2/08

4 Vastassa oli joki ja sillan kautta kiertäminen olisi lisännyt matkaa. Saimme neuvon, ettei näin vuolaasti virtaavassa vedessä ole syytä katsoa veteen ylityksen aikana, koska aivot saattavat menettää horisontintajun ja tasapaino katoaa. Tuloksena olisi kylmä kylpy kristallinkirkkaassa vuorilta juoksevassa vedessä. Suomalainen mies ei usko ennen kuin kokeilee. Testin tulos oli jääkylmä: ei aivotoimintaa eikä tasapainon menetystä. Pääsin kuin pääsinkin kuivana kuumalle keitolle, mikä kevyen reippailun jälkeen maistui. 1. Islantilaiset ovat ihania Nelisen tuntia hevosen selässä ensimmäisellä kerralla luulisi kipeyttävän paikat, mutta eipä tuo pahalta tuntunut ja seuraavaksi päiväksi sovimme toisen vastaavan retken. Polarhestarin päätapahtumia ovat kesän pitkät vaellukset, joiden osanottajat ovat meitä kokeneempia. Ryhmät ovat kansainvälisiä ja vieraskirjan mukaan hauskaa tuntuu olevan. Täällä, kuten muuallakin Islannissa, ilmapiiri on rento ja ystävällinen. Aikamerkki tulee postin mukana aamupäivällä, jos keli sallii, mutta kaikki tapahtuu silti ajallaan. Seuraavaksi päiväksi meille tarjottiin toisia hevosia. Kevätkesän aikana vuoden uudet mallit sisäänajetaan kesän suuriin koitoksiin, mutta vain Christina virkansa puolesta testasi tuoreemman issikan maasto-ominaisuuksia. Minä jatkoin viilipytty-, tarkoitan tietysti skyrpytty-crowniella, jonka kanssa olin päässyt hyvään yhteisymmärrykseen. Jätimme turhat vouhkaamiset väliin, kunhan hieman lämpimiksemme ravailimme ja tölttäilimme. Vaimon hevonen oli kiusaantunut toisesta peräkkäisestä työpäivästä ja halusi neuvotella tämän päivän reitistä. Matkaa jatkaessamme Crownie vanhempana virnisteli vahingoniloisena kaverilleen: Olisit kysynyt minulta, suomalaisten poniäitien kanssa ei neuvotella. Islantilaisten yhteistyö on ihailtavaa. Paikallinen museo ei ollut vielä virallisesti auki, mutta museonhoitaja tuli varta vasten päästämään meidät sisään ja keitti kahvitkin. Kahvittelun ajaksi hevoset jätettiin naapuritilan tarhaan lepäilemään. Tämä päivä matkattiin tasaisemmalla maalla, mutta mahtui siihenkin jyrkkää rinnettä ja kanjonin ylitystä kapeaa siltaa pitkin. Kanjonin pohjalla kuohusi joki ja virta-allit viettivät kylpylälomaa. Vaatetus ratkaisee, ei säätila Sesongin ulkopuolella olimme majoitustilassa omassa rauhassamme. Muut huoneet olivat tyhjiä eikä kylpyhuonetta tarvinnut jakaa. Aamulla olisi lähtö Akureyriin, josta vuokraisimme auton muutamaksi päiväksi. Ihmettelimme illalla, kun lampaat vaelsivat alhaalta laitumelta mökin ohi rinteeseen. Aamulla olikin lumi maassa, mutta rinteen pensaista löytyi suojaa ja ruohoakin oli näkyvissä. Islanti on positiivisessa mielessä erikoinen maa. Englannilla selviää hyvin, joskin Polarhestarilla puhuttiin kaikkia maailman kieliä suomea lukuunottamatta. Luonto tuliperäisine maineen ja jäätiköineen sekä islantilainen elämäntapa on valloittanut monet kävijät. Kuten englanniksi sanotaan: Iceland - The land I come and stay. u Ratsastus 2/08

5 1. Maaperä on karua, mutta kaunista. 2. Tyypillisiä islantilaisia kauppakasseja. 3. Ylitys sallittu vain kumipyörillä. 4. Sään nopeat vaihtelut ovat todennäköisiä! 4. MADE- TO- MEASURE Jeremy Rudge Saddlery Ltd edustaa Brittiläisen satulanvalmistuksen aatelia. JR-satulan valmistuksessa noudatetaan tinkimättä The Society Of Master Saddler Uk Ltd:n toimintatapaa. JR-mittatilausvalikoima kattaa yleis-, este-, koulu- ja Icelandic-satulat. JR-laatua on myös runsas väri- ja nahkavaihtoehtojen valikoima, satulasiipien ja polvitukien yksilöllinen valintamahdollisuus, etukaaren leveyden muokkausmahdollisuus, käsintehty satularunko ja laadun kruunaava villatoppaus. Ja tietysti 10 vuoden runkotakuu. Satulaongelmia? Flight Korkea säkä? MF Lyhyt selkä? Pace Suora selkä? S-vyö Pyöreä maha? Satulapaja Iso Roobertinkatu HELSINKI puh avoinna ark la Kerro meille? Ratsastus 2/08 73