KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2016) 776 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1308/2013 mukaisten mehiläishoitoa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta FI FI

2 Sisällys 1. JOHDANTO METODOLOGIA EU:N MEHILÄISHOITOALAN YLEISKATSAUS Tuotanto ja hinnat Kauppa Mehiläispesien laskenta Mehiläishoitajien laskenta KANSALLISTEN MEHILÄISHOITO-OHJELMIEN TOTEUTTAMINEN Oikeusperusta Tavoitteet ja toimenpiteet Kansallisille mehiläishoito-ohjelmille varattu unionin rahoitus ja sen käyttöaste Unionin tuen jakautuminen jäsenvaltioittain Menot toimenpidetyypeittäin YMP:N VUODEN 2013 UUDISTUKSEN YHTEYDESSÄ TOTEUTETUT TÄRKEIMMÄT MUUTOKSET Tukikelpoiset toimenpiteet Menetelmä mehiläispesien määrän ja EU:n rahoituksen jakautumisen määrittämiseksi PÄÄTELMÄT

3 1. JOHDANTO Euroopan unionin mehiläishoitoala on muihin maatalouden aloihin verrattuna pieni, mutta se täyttää osan EU:n maatalousalan pölytystarpeista. EU:n mehiläishoitajat kohtaavat monia haasteita yrittäessään säilyttää mehiläispesänsä ja hunajantuotantonsa. Kasvavat kustannukset, kova kilpailu kolmansista maista tulevan halvan hunajan kanssa, mehiläisyhdyskuntien häviäminen, taudit ja mehiläispesien tuholaiset yhdistettynä medenkeruuympäristön huononemiseen asettavat alalle paineita. Yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) on käytettävissä useita välineitä, joilla voidaan tukea mehiläishoitoalaa ja pienentää eräiden maatalouden toimintatapojen mahdollista kielteistä vaikutusta hoidettuihin pölyttäjiin. EU on tukenut mehiläishoitoalaa suoraan jo vuodesta Peräkkäisten markkinoiden sääntelyjen ansiosta jäsenvaltiot pystyivät laatimaan kansallisia ohjelmia mehiläishoitoaloilleen. Näiden ohjelmien tavoitteena on parantaa mehiläistuotteiden yleisiä tuotanto- ja markkinointiolosuhteita. Hunajan lisäksi näihin tuotteisiin luetaan myös kuningatarhyytelö, siitepöly, kittivaha ja mehiläisvaha. Euroopan unioni rahoittaa näistä kolme vuotta kestävistä ohjelmista 50 prosenttia. Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/ artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka kolmas vuosi ja ensimmäisen kerran 21. joulukuuta 2016 kertomuksen artiklassa vahvistettujen mehiläishoitoalaa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta, mukaan lukien viimeisin kehitys mehiläispesien tunnistamisjärjestelmien alalla. Tämä kertomus on mainitun velvoitteen mukainen. Se kattaa mehiläishoitovuodet 2013, 2014 ja Kansallisten mehiläishoito-ohjelmien kesto on kolme vuotta, joten nämä mehiläishoitovuodet vastaavat edellisten kolmivuotisten mehiläishoito-ohjelmien ( ) viimeistä vuotta ja nykyisen ohjelman ( ) kahta ensimmäistä vuotta. Tämä kertomus on kuudes mehiläishoito-ohjelmien toteuttamisesta laadittu komission kertomus Euroopan parlamentille 4. Kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat kansalliset mehiläishoito-ohjelmansa kausille ja Tämä on merkki jäsenvaltioiden kiinnostuksesta ja alan tarpeista. Tämän kertomuksen kattamien kolmen mehiläishoitovuoden aikana maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annettu Neuvoston asetus (EY) N:o 1221/97, annettu 25 päivänä kesäkuuta 1997, hunajan tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseksi yhteisössä tarkoitettujen toimien soveltamista koskevista yleisistä säännöistä, EYVL L 173, , s. 1. EUVL L 347, , s Mehiläishoitovuodet 2013, 2014 ja 2015 vastaavat 12 kuukauden jaksoja, jotka alkavat ja päättyvät , alkavat ja päättyvät ja alkavat ja päättyvät Edellinen kertomus julkaistiin , COM(2013) 593 final. 3

4 neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (YMJ-asetus) 5 oli yhä voimassa. Siksi YMP:n vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä käyttöön otettuja mehiläishoitoalaa koskevia muutoksia ei ollut vielä pantu täytäntöön. Tässä kertomuksessa kuitenkin esitetään YMP:n uudistuksen myötä käyttöön otetut tärkeimmät lainsäädäntöön tehdyt muutokset sekä mehiläispesien tunnistamisjärjestelmien viimeisin kehitys. 2. METODOLOGIA Tämä kertomus perustuu seuraaviin lähteisiin: Jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamat kausien , ja kansalliset mehiläishoito-ohjelmat. Kunkin kansallisen mehiläishoito-ohjelman tulee sisältää jäsenvaltion suorittama tutkimus alueensa mehiläishoitoalan tuotanto- ja markkinointirakenteesta. Jäsenvaltioille aiheutuneet kulut komissiolle ilmoitetuista toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet kansallisessa mehiläishoito-ohjelmassaan 6. Hunajan tuotantoa ja kansainvälistä kauppaa koskevat tiedot Eurostatilta, Comextilta ja FAO:lta. Tarkempia numerotietoja ja yhteenvetotaulukoita hunajan markkinoista ja kansallisista mehiläishoito-ohjelmista on komission verkkosivustolla EU:N MEHILÄISHOITOALAN YLEISKATSAUS 3.1 Tuotanto ja hinnat EU on noin tonnin vuosituotannollaan Kiinan jälkeen maailman suurin hunajan tuottaja. EU ei tuota tarpeeksi hunajaa kattaakseen oman kulutuksensa. Vuonna 2015 sen omavaraisuusaste 8 oli noin 60 prosenttia. Suurimmat hunajaa tuottavat EU:n jäsenvaltiot (RO, ES, HU, DE, IT) sijaitsevat pääasiassa unionin eteläosissa, missä ilmasto on suotuisa mehiläishoidolle. Yleisellä tasolla EU:n hunajantuotanto on kasvanut hitaasti, joskin vuosittaista vaihtelua on esiintynyt sääolosuhteiden mukaan. Mehiläishoitajien voi kuitenkin pian olla vaikeampaa säilyttää tämä tuotannon taso, sillä haasteina ovat mehiläisten terveys ja elinympäristöjen häviäminen maatalouden tehostamisen seurauksena. Tuotanto-olosuhteet huononevat, tuotantokustannukset kasvavat ja kolmansista maista tuodaan yhä enemmän halvempaa hunajaa, mikä lisää kilpailua EUVL L 299, , s. 1. Sellaisina kuin jäsenvaltiot ilmoittivat ne komissiolle toimista, joiden tavoitteena on parantaa mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edellytyksiä, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 797/2004 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 917/ artiklan mukaisesti, EYVL L 163, , s Omavaraisuusaste = kotimaisen hunajantuotannon suhteellinen osuus kokonaiskulutuksen suhteellisena osuutena = EU:n tuotanto/vuosi jaettuna (EU:n tuonti/vuosi + EU:n tuotanto/vuosi EU:n vienti/vuosi). 4

5 Hunajan hinta vaihtelee huomattavasti laadusta ja myyntipaikasta riippuen. Monikukkahunaja maksaa Puolassa tukussa 2,54 euroa/kg ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotantopaikassa 15,18 euroa/kg. Kuva 1: Hunajantuotanto EU:ssa vuosina 2014 ja 2015 Lähde: Jäsenvaltioiden tutkimukset, joista on ilmoitettu vuosien kansallisissa mehiläishoitoohjelmissa. 3.2 Kauppa Tuonti EU on maailman suurin hunajan tuoja. EU:n tuonti on kasvanut vuosi vuodelta. Vuonna 2015 EU:hun tuotiin noin tonnia hunajaa, mikä on noin 75 prosenttia EU:n kokonaistuotannosta. Puolet tuonnista oli Kiinasta (noin tonnia). Kaksi seuraavaksi suurinta toimittajaa olivat Meksiko ja Ukraina. Kolmansista maista tuotava hunaja on paljon halvempaa kuin EU:ssa tuotettu hunaja. Vuonna 2015 kiinalaisen tuontihunajan keskimääräinen yksikköhinta oli 1,64 euroa/kg, kun taas EU:ssa myytävän monikukkahunajan tukkuhinta oli 3,78 euroa/kg. Korkeiden tuotantokustannusten vuoksi EU:n tuottajien on vaikea kilpailla tuontihunajan kanssa. Vienti EU:n vienti on mitätöntä tuontiin verrattuna Vuonna 2015 EU:sta vietiin noin tonnia hunajaa, mikä on noin 8 prosenttia EU:n kokonaistuotannosta. EU:sta hunajaa viedään lähinnä markkinoille, joilla on kysyntää 5

6 korkealaatuiselle hunajalle, esimerkiksi Sveitsiin, Saudi-Arabiaan, Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Vuonna 2015 vientihunajan keskimääräinen yksikköhinta oli 5,77 euroa/kg. 3.3 Mehiläispesien laskenta Vuosien ohjelmista saatujen tietojen mukaan EU:ssa oli noin 16 miljoonaa mehiläispesää. Viisi jäsenvaltiota, joissa on eniten mehiläispesiä, sijaitsevat lähinnä EU:n eteläosissa: Espanja, Ranska, Kreikka, Romania ja Italia. Komissiolla ei ole uusia tietoja mehiläispesien määrästä edelliseen kertomukseen verrattuna. Päivitetyt tiedot ovat saatavilla vasta vuonna Kuva 2: EU:n mehiläispesien määrän kehitys Lähde: Jäsenvaltioiden tutkimukset, joista on ilmoitettu kansallisissa mehiläishoito-ohjelmissa 3.4 Mehiläishoitajien laskenta Vuosien ohjelmista saatujen tietojen mukaan unionissa oli noin mehiläishoitajaa. EU:n mehiläishoitajien määrä on ollut laskussa. Monen ikänsä vuoksi alalta lähtevän mehiläishoitajan tilalle ei tule uutta tulokasta. Kuva 3: EU:n mehiläishoitajien määrän kehitys Lähde: Jäsenvaltioiden tutkimukset, joista on ilmoitettu kansallisissa mehiläishoito-ohjelmissa 6

7 Tilanne vaihtelee huomattavasti jäsenvaltion mukaan. Saksa on yksi harvoista jäsenvaltioista, joissa on onnistuttu pysäyttämään mehiläishoitajien määrän lasku. Saksan mehiläishoitajien yhdistys asetti etusijalle mehiläishoitajien rekrytointistrategian ja tarjosi uusille tulokkaille kursseja, mikä johti aktiivisten mehiläishoitajien määrän kasvuun. Osa näistä toimista rahoitettiin ohjelmien teknisen avun toimenpiteestä. Vuonna 2015 Euroopan mehiläishoitajista 96 prosentilla oli alle 150 mehiläispesää, mikä katsotaan ei-ammattimaiseksi mehiläishoidoksi. Vain 4 prosentilla EU:n mehiläishoitajista oli yli 150 mehiläispesää, minkä vuoksi heidät voitiin luokitella ammattimaisiksi mehiläishoitajiksi. Jotkut mehiläishoitoyhdistykset kuitenkin kyseenalaistavat tämän rajan ja katsovat, että 40 pesää olisi sopivampi määrä. Suurin osa EU:n mehiläishoitajista (72 prosenttia) kuuluu mehiläishoitoyhdistyksiin. 4. KANSALLISTEN MEHILÄISHOITO-OHJELMIEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Oikeusperusta Tässä kertomuksessa käsiteltävinä mehiläishoitovuosina 2013, 2014 ja 2015 neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 oli yhä voimassa. Siksi YMP:n vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä käyttöön otettuja mehiläishoitoalaa koskevia muutoksia ei ollut vielä pantu täytäntöön. Uuden asetuksen (EU) N:o 1308/ artiklalla korvataan ja kumotaan asetuksen (EY) N:o 1234/ artikla. Asetuksen (EU) N:o 1308/ artiklassa kuitenkin todetaan, että kaikkiin ennen 1. tammikuuta 2014 hyväksyttyihin monivuotisiin ohjelmiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 säännöksiä kyseisten ohjelmien päättymiseen saakka. Tämä siirtymäsäännös otettiin käyttöön käynnissä olevien ohjelmien jatkuvuuden varmistamiseksi. Koska kausien ja mehiläishoito-ohjelmat hyväksyttiin ennen 1. tammikuuta 2014, niihin sovellettiin yhä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 säännöksiä sekä toimista, joiden tavoitteena on parantaa mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edellytyksiä, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 797/2004 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 917/2004 säännöksiä Tavoitteet ja toimenpiteet Ohjelmien tavoitteena on parantaa mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisiä edellytyksiä unionissa. Tukikelpoisia toimenpiteitä on kuusi, ja ne voidaan sisällyttää kansallisiin mehiläishoitoohjelmiin. 9 EUVL L 163, , s

8 Ohjelmiaan laatiessaan jäsenvaltiot kuulevat mehiläishoitoyhdistyksiään ja valitsevat tukikelpoisten toimenpiteiden luettelosta niiden mielestä sopivimmat toimet. Esimerkiksi Alankomaat päätti toteuttaa mehiläishoitovuosina 2014 ja 2015 vain yhden toimenpiteen soveltavan tutkimuksen. Tukikelpoiset kuusi toimenpidettä ovat yhä samat kuin komission edellisessä, vuonna 2013 laatimassa kertomuksessa: Teknisen tuen tarkoituksena on parantaa tekniikkaa ja näin tehostaa tuotantoa ja kaupanpitoa. Siihen kuuluu muun muassa peruskurssien järjestäminen aloitteleville mehiläishoitajille ja jatkokoulutuksen tarjoaminen kokeneille mehiläishoitajille ja tuottajaryhmittymien ja -osuuskuntien vastuuhenkilöille. Kursseilla käsitellään etenkin seuraavia osa-alueita: mehiläisten kasvatus, tautien torjunta ja hunajan keruu, pakkaus, säilytys, kuljetus ja myynti. Mehiläishoitajien ja alan asiantuntijaverkostojen kouluttaminen tarjoaa tilaisuuden teknisiin näkökohtiin liittyvän taitotiedon jakamiseen. Toimenpiteet voivat kattaa myös alan nykyaikaistamiseksi tarkoitetun tuen, jolla autetaan mehiläishoitajia hankkimaan hunajan linkoamisessa käytettäviä laitteita. Varroatoosin torjunnan tarkoituksena on pyrkiä estämään tätä tautia aiheuttavan endeemisen loisen leviäminen mehiläispesiin. Varroatoosi on varroapunkin aiheuttama mehiläisten tauti, joka heikentää mehiläisen immuunijärjestelmää ja lisää mehiläisillä sekundaaristen infektioiden määrää. Se saadaan hallintaan lähinnä vähentämällä loisten määrää. Varroatoosi pienentää merkittävästi hunajasatoa EU:ssa ja johtaa lopulta mehiläisyhdyskuntien tuhoutumiseen, jos sitä ei torjuta. Koska varroatoosi on endeeminen EU:ssa eikä sitä voida hävittää kokonaan, ainoa keino välttää sen aiheuttamia seurauksia on mehiläispesien käsitteleminen sallituilla menetelmillä ja tuotteilla. Tuottajat tarvitsevat jonkin verran taloudellista tukea voidakseen kattaa mehiläispesien käsittelystä (tarvittavista tuotteista ja tarvikkeista, kuten peittämiseen tarkoitetuista verkoista) aiheutuvat menot. Siirtohoidon järkeistämistä varten myönnettävällä tuella on tarkoitus helpottaa mehiläispesien siirtämistä unionissa ja niiden sijoituspaikkojen tarjoamista mehiläishoitajille kukinta-aikana. Siirtohoidon hallinnointia voidaan helpottaa muun muassa seuraavilla toimenpiteillä: mehiläispesien ja kehien tunnistaminen, siirtohoitorekisteri, investointi siirtohoitoa helpottaviin tarvikkeisiin ja materiaaleihin sekä hunajalajien kartoitus. Useissa jäsenvaltioissa siirtohoidolla on ratkaiseva merkitys mehiläisten riittävälle ravinnonsaannille ja kasvien pölytyksen varmistamiselle. Hunajasta tehtäviä analyysejä koskevien tukitoimenpiteiden tarkoituksena on tehostaa hunajan kaupanpitoa. Hunajasta tehtävien analyysien ansiosta mehiläishoitajat voivat varmistaa, että markkinoille saatettu hunaja vastaa hunajasta annetussa neuvoston direktiivissä 2001/110/EY asetettuja fysikaaliskemiallisia vaatimuksia 10. Hunajan alkuperänä olevien kasvilajikkeiden selvittämiseksi tehtävät analyysit antavat mehiläishoitajille tarkkaa tietoa kerätystä hunajasta, minkä vuoksi nämä saavat tuotteestaan paremman hinnan. Hunajasta tehtäviä analyyseja varten myönnettävä taloudellinen tuki on olennaisen tärkeää 10 EUVL L 10, , s

9 pyrittäessä varmistamaan, että suurella osalla mehiläishoitajista on mahdollisuus analyysien teettämiseen. Mehiläiskantojen lisäämisellä voidaan osittain kompensoida mehiläiskuolemien vaikutuksia ja näin välttää tuotannon supistuminen. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua rahoitus, jota myönnetään kuningatarmehiläisten kasvatukseen tai mehiläisyhdyskuntien hankintaan. Asetuksen tarjoamalla mahdollisuudella sisällyttää mehiläishoito-ohjelmiin hankkeita, jotka koskevat hunajan laadun parantamiseen tähtäävää soveltavaa tutkimusta, ja näiden hankkeiden tuloksia koskevalla tiedotuksella voidaan auttaa lisäämään tuottajien tietämystä mehiläishoidon erityismenetelmistä. 4.3 Kansallisille mehiläishoito-ohjelmille varattu unionin rahoitus ja sen käyttöaste Mehiläishoitoalalle varattu unionin rahoitus on suhteellisen pieni, mutta sitä lisätään kolmen vuoden välein, jotta voitaisiin ottaa huomioon alan kasvavat tarpeet, ohjelmien tehokas käyttö ja unionin peräkkäiset laajentumiset. Kauden mehiläishoito-ohjelmissa käytettävissä oleva unionin rahoitus kasvaa 36 miljoonaan euroon mehiläishoitovuotta kohti. Taulukko 1: Kansallisissa mehiläishoito-ohjelmissa käytettävissä oleva unionin rahoitus Käytettävissä oleva unionin rahoitus mehiläishoitovuotta kohti Mehiläishoitovuosi 2013 Vuosien ohjelmat Mehiläishoitovuosi 2014 Vuosien ohjelmat Mehiläishoitovuosi 2015 Vuosien ohjelmat Euroa Jäsenvaltioiden käyttämän unionin rahoituksen määrä euroina Käyttöaste 91 % 92 % 93 % Kaikki jäsenvaltiot 11 ilmoittivat kansalliset mehiläishoito-ohjelmansa kausille ja Unionin tuki mehiläishoito-ohjelmille vastaa 50 prosenttia jäsenvaltioille aiheutuvista menoista. Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että mehiläishoitovuonna 2013 mehiläishoitoalan käytettävissä oli yhteensä 64 miljoonaa euroa: 32 miljoonaa euroa unionin talousarviosta ja 11 Kaudella jäsenvaltiolla oli kansallinen mehiläishoito-ohjelma. Sen jälkeen kun Kroatia liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013, 28 jäsenvaltiolla oli kansallinen mehiläishoito-ohjelma kaudelle

10 32 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista. Mehiläishoitovuosina 2014 ja 2015 oli käytettävissä vuosittain yhteensä 66,2 miljoonaa euroa: 33,1 miljoonaa euroa unionin talousarviosta ja 33,1 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista. Kuten edeltävinä vuosina, jäsenvaltiot käyttivät näihin ohjelmiin käytettävissä olevan unionin rahoituksen lähes kokonaan. EU:n keskimääräinen käyttöaste on erinomainen: mehiläishoitovuosina 2013, 2014 ja 2015 käyttöaste oli 91 prosenttia, 92 prosenttia ja 93 prosenttia. 4.4 Unionin tuen jakautuminen jäsenvaltioittain Tärkein tekijä jäsenvaltion saaman unionin tuen määräytymisessä on sen alueella olevien mehiläispesien määrä. Unionin rahoitus jaetaan jäsenvaltioiden kesken niiden ohjelmissaan esittämien menoarvioiden perusteella sen mukaan, miten suuri osuus kaikista unionin alueella olevista mehiläispesistä on kyseisessä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot ilmoittavat alueellaan olevien mehiläispesien määrän toimittaessaan mehiläishoito-ohjelmansa komissiolle. Mehiläispesien lukumäärä ja jakauma jäsenvaltioissa ja unionissa julkaistaan komission täytäntöönpanoasetuksessa, jolla muutetaan asetuksen (EY) N:o 917/ liitettä I. Kunkin jäsenvaltion mehiläispesien määrällä, joka lasketaan prosenttiosuutena EU:ssa olevien mehiläispesien kokonaismäärästä, määritetään rahoituksesta teoreettinen enimmäisprosenttiosuus, johon kukin jäsenvaltio on oikeutettu. Jos jäsenvaltio ennustaa menojensa olevan pienemmät kuin enimmäisrahoitus, johon jäsenvaltio on oikeutettu, tältä jäsenvaltiolta yli jäävä osuus jaetaan muiden jäsenvaltioiden kesken. Näin jäsenvaltiot, joissa on eniten mehiläispesiä, saavat myös suurimman osuuden unionin rahoituksesta. Mehiläishoitovuosina 2013, 2014 ja 2015 Espanja, jossa on jäsenvaltioista eniten mehiläispesiä, sai suurimman osuuden unionin rahoituksesta. Mehiläishoitovuosina 2013, 2014 ja 2015 viisi jäsenvaltiota, joissa on eniten mehiläispesiä (Espanja, Ranska, Kreikka, Romania ja Italia) saivat noin puolet EU:n kokonaisrahoituksesta. 12 Kauden ohjelmat, ks. toimista, joiden tavoitteena on parantaa mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edellytyksiä, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 797/2004 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 917/2004 muuttamisesta annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 768/2013, EUVL L 214, , s. 7. Kauden ohjelmat, ks. toimista, joiden tavoitteena on parantaa mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edellytyksiä, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 797/2004 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 917/2004 muuttamisesta 12 päivänä elokuuta 2010 annettu komission asetus (EU) N:o 726/2010 EUVL L 213, , s

11 Kuva 4: Unionin tuen jakautuminen jäsenvaltioille mehiläishoitovuonna Menot toimenpidetyypeittäin Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle kunkin mehiläishoitovuoden lopussa menonsa toimenpidetyypeittäin eriteltyinä komission asetuksen (EY) N:o 917/ artiklan mukaisesti. Vuosien 2013, 2014 ja 2015 mehiläishoitovuosien menojen erittely toimenpidetyypin mukaan ei periaatteessa ole muuttunut komission edelliseen kertomukseen verrattuna. Yleisimmin toteutetut toimenpiteet olivat varroatoosin torjuminen ja mehiläishoitajille ja heidän yhdistyksilleen annettu tekninen tuki (joista kukin aiheutti noin 29 prosenttia kokonaismenoista). Tämä osoittaa alan tarpeen jatkaa investoimista mehiläishoitotarvikkeisiin, päivittää jatkuvasti mehiläishoitokäytäntöjä tautien ja mehiläispesien tuholaisten torjumiseksi ja kouluttaa uusia mehiläishoitajia. Siirtohoidon järkeistämisestä aiheutui noin 19 prosenttia kokonaismenoista, ja se oli kolmanneksi yleisin toimenpide. Useissa jäsenvaltioissa siirtohoito on tärkeä mehiläishoitokäytäntö, jota tarvitaan mehiläisten ravinnontarpeen kattamiseen koko mehiläishoitokauden ajan ja pölytyspalveluiden tarjoamiseen. Mehiläiskantojen lisääminen aiheutti noin 15 prosenttia kokonaismenoista ja oli sijalla neljä, ja sitä seurasivat viidennellä sijalla soveltava tutkimus (noin 5 prosenttia 11

12 kokonaismenoista) ja kuudennella sijalla hunajasta tehtävät analyysit (noin 3 prosenttia kokonaismenoista). Kuva 5: Menot toimenpidetyypeittäin mehiläishoitovuonna YMP:N VUODEN 2013 UUDISTUKSEN YHTEYDESSÄ TOTEUTETUT TÄRKEIMMÄT MUUTOKSET YMP:n vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä toteutettiin merkittäviä mehiläishoito-ohjelmia koskevia muutoksia. Nämä muutokset esitetään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tukea mehiläishoitoalalla koskevissa artiklassa, joilla korvataan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mehiläishoitoa koskevat artikla. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2015/ täydennetään mehiläishoitoa koskevaa asetusta (EU) N:o 1308/2013, ja komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/ annetaan säännöt asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamiseen mehiläishoitoalan tuen osalta. YMP:n uudistuksessa tärkeimmät mehiläishoitoalaa koskevat tavoitteet olivat tukikelpoisten toimenpiteiden mukauttaminen alan tarpeisiin ja 13 EUVL L 211, , s EUVL L 211, , s

13 EU:n rahoituksen järkevämpi jakaminen parantamalla menetelmiä, joilla jäsenvaltiot määrittävät alueillaan sijaitsevien mehiläispesien määrän. 5.1 Tukikelpoiset toimenpiteet Asetuksen (EU) N:o 1308/ artiklan 4 kohdassa muutetaan tukikelpoisten mehiläishoitotoimenpiteiden luetteloa niin, että useiden toimenpiteiden soveltamisalaa laajennetaan ja lisätään kaksi uutta toimenpidettä. Uudistetun YMP:n myötä nyt on kahdeksan tukikelpoista mehiläishoitotoimenpidettä: a) mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien organisaatioille annettava tekninen apu b) mehiläisiä vaivaavien tuholaisten ja tautien, erityisesti varroapunkin, torjunta: tämän toimenpiteen soveltamisalaa laajennettiin, jotta pystytään ottamaan huomioon alan tarpeet torjuttaessa aasianherhiläisiä (Vespa velutina) 15 ja pieniä pesäkuoriaisia (Aethina tumida) 16 sekä varroatoosin lisäksi myös muita mehiläisten tauteja kuten nosematoosia ja esikotelomätää c) siirtohoidon järkeistäminen d) mehiläistuotteiden ominaisuuksia määrittävien laboratorioiden tukeminen, millä pyritään auttamaan mehiläishoitajia pitämään tuotteitaan kaupan ja nostamaan niiden arvoa: tämän toimenpiteen soveltamisala laajennettiin koskemaan muiden mehiläistuotteiden 17, kuten kuningatarhyytelön, siitepölyn, kittivahan ja mehiläisvahan, analysointia. Tämä on tärkeää laadukkaiden mehiläistuotteiden kehittämisen tukemiseksi ja lisätulonlähteiden tarjoamiseksi mehiläishoitajille. e) tukitoimenpiteet unionin mehiläiskantojen lisäämiseksi f) yhteistoiminta mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevan soveltavan tutkimuksen ohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa g) markkinoiden seuranta: tämä on uusi toimenpide, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi hunajan ja mehiläistuotteiden tuotannon ja hintojen seurantaan h) tuotteiden laadun parantaminen niiden markkina-arvon parantamiseksi: tämä on uusi toimenpide, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi kuningatarhyytelön tai siitepölyn mahdollisuuksien hyödyntämiseen. 5.2 Menetelmä mehiläispesien määrän ja EU:n rahoituksen jakautumisen määrittämiseksi Kuten edellä mainittiin, tärkein tekijä jäsenvaltion saaman unionin tuen määräytymisessä on sen alueella olevien mehiläispesien määrä Luettelo mehiläishoito-ohjelmien kattamista mehiläistuotteista on asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteen I II osassa, ja ne ovat hunaja, kuningatarhyytelö, kittivaha ja mehiläisvaha. 13

14 YMP:n vuoden 2013 uudistuksessa säilytettiin tämä periaate, mutta mehiläispesien määrittämiseen sovellettavia sääntöjä yhdenmukaistettiin (siinä määrin kuin se oli mahdollista ottaen huomioon suuret erot jäsenvaltioiden mehiläishoitoalojen välillä). Komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/ artiklan mukaan unionin tuki jaetaan suhteessa keskiarvoon siitä mehiläispesien kokonaismäärästä, jonka kyseiset jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet kahtena kalenterivuonna välittömästi ennen mehiläishoito-ohjelmien ilmoittamista komissiolle. Kauden ohjelmiin asti jäsenvaltioiden piti ilmoittaa komissiolle alueellaan sijaitsevien mehiläispesien määrä vain kolmen vuoden välein niiden kansallisten mehiläishoito-ohjelmien toimituksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden tavoissa kerätä tietoja mehiläispesien määrästä oli merkittäviä eroja erityisesti suhteessa siihen, minkä tyyppiset mehiläispesät otettiin huomioon, millä kaudella ja vuosina tiedot kerättiin ja mitä menetelmiä lukumäärän määrittämiseen käytettiin. Tähän tilanteeseen oli tarve puuttua, jotta unionin rahoituksen järkevämpi jakautuminen voitiin varmistaa. Komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/ artiklassa määritellään termi mehiläispesät ja todetaan, että jäsenvaltioilla on oltava luotettava menetelmä, jolla määritetään kunakin vuonna 1. syyskuuta ja 31. joulukuuta välisenä aikana niiden jäsenvaltion alueella sijaitsevien mehiläispesien lukumäärä, jotka ovat valmiita talvehtimaan, ja velvoitetaan jäsenvaltiot ilmoittamaan vuodesta 2017 alkaen joka vuosi mehiläispesien määrä alueellaan. Jäsenvaltiot toimittivat komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/ artiklan ja liitteessä olevan 2 kohdan mukaisesti kauden kansallisen mehiläishoitoohjelmansa mukana kuvauksen niiden alueella sijaitsevien mehiläispesien lukumäärän määrittämiseen käytettävästä menetelmästä. Kuvaus kunkin jäsenvaltion soveltamasta menetelmästä on nähtävissä komission verkkosivustolla julkaistuissa kauden mehiläishoito-ohjelmissa. Tiivistelmä menetelmistä esitetään taulukossa 2. Pakollista rekisteröintijärjestelmää käytetään 18 jäsenvaltiossa, kun taas 10 jäsenvaltiossa käytetään tilastollista menetelmää, jossa mehiläispesien lukumäärä arvioidaan mehiläishoitoyhdistyksiin rekisteröityjen mehiläishoitajien otannan perusteella. Yleisesti ottaen mehiläispesien rekisteröintipakon katsotaan olevan vakaampi menetelmä, mutta siitä aiheutuu suurempi hallinnollinen rasitus mehiläishoitajille ja jäsenvaltioille. Kansallinen lainsäädäntö velvoittaa mehiläishoitajat rekisteröimään toimintansa ja ilmoittamaan mehiläispesiensä määrän virastolle. Tulee muistaa, että kuusi jäsenvaltiota, joissa on eniten mehiläispesiä (ES, FR, EL, RO, IT, PL), valitsivat mehiläispesien rekisteröintipakon, kun taas jäsenvaltiot, joiden mehiläishoitoala ei ole yhtä merkittävä, päätyivät tilastolliseen arviointimenetelmään. Mehiläispesien määrän arvioimiseen käytettävän tilastollisen menetelmän luotettavuus riippuu mehiläishoitoyhdistysten pitämien tietokantojen laadusta ja niiden mehiläishoitajien otannan edustavuudesta, jotka on valittu ilmoittamaan mehiläispesiensä lukumäärän. 14

15 Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle mehiläispesiensä määrän uudella menetelmällä ensimmäistä kertaa 15. maaliskuuta Tämän jälkeen komissio julkaisee verkkosivustollaan jäsenvaltioiden ilmoittamaa mehiläispesien määrää koskevat yhdistelmätiedot komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/ artiklan mukaisesti. Tiedot päivitetään vuosittain, mikä parantaa unionissa sijaitsevien mehiläispesien määrän seurantaa. Taulukko 2: Tiivistelmä menetelmistä, joita jäsenvaltiot käyttävät määrittäessään alueellaan sijaitsevien mehiläispesien määrää kauden kansallisissa mehiläishoito-ohjelmissa. Jäsenvaltio Jäsenvaltion Tilastollinen menetelmä / toimivaltaisen Mehiläishoitoyhdistysten viranomaisen tietokantoihin perustuva suorittama otanta tai vapaaehtoinen rekisteröinti rekisteröinti Belgia Bulgaria Tšekki Tanska Saksa Viro Irlanti Kreikka Espanja Ranska Kroatia Italia Kypros Latvia Liettua Luxemburg Unkari Malta Kattava laskenta Alankomaat Itävalta Puola Portugali Romania Slovenia Slovakia Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta EU jäsenvaltiota 10 jäsenvaltiota 6. PÄÄTELMÄT YMP:n vuoden 2013 uudistuksen myötä parannettiin oikeusperustaa EU:n mehiläishoitoalan tukemiselle kansallisten mehiläishoito-ohjelmien kautta. Tukikelpoiset toimenpiteet mukautettiin alan muuttuviin tarpeisiin ja menetelmiä EU:n rahoituksen jakamiseksi 15

16 jäsenvaltioille mehiläispesien määrän perusteella järkeistettiin. Uudistuksen ensimmäiset konkreettiset vaikutukset tulevat nähtäville toteutettaessa kauden mehiläishoitoohjelmia, mikä alkoi elokuussa Tähän kertomukseen ei sisälly muita säädösehdotuksia. Tämä kertomus osoittaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on kansallinen mehiläishoito-ohjelma ja että yli 90 prosenttia saatavilla olleesta unionin rahoituksesta käytettiin. Kertomuksen havaintojen perusteella voidaan päätellä, että mehiläishoitoalaa koskevat EU:n markkinatoimenpiteet toimivat tyydyttävästi. Seuraavassa kertomuksessa joka laaditaan kolmen vuoden kuluttua voidaan arvioida YMP:n vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä käyttöön otettujen uusien säännösten vaikutukset. 16