Lemmenlaakson luontopolku. Opas kävijöille

Transkriptio

1 Lemmenlaakson luontopolku Opas kävijöille tulostus.indd :16:55

2 Hyvä lukija Tämä opas johdattaa sinut Lemmenlaakson rikkaaseen luontoon. Keskiaukeamalta löydät kartan, johon on merkitty luontopolku ja muut suositeltavat polut sekä rastipisteet, joiden luonnosta löydät tietoa tästä oppaasta. Luontopolulle kaatuu aika ajoin puita. Sopivilla paikoilla polku muuttaa reittiään ja kiertää tuulenkaadot. Hankalimmissa paikoissa joudutaan polulla olevista puista katkaisemaan pala pois, jotta kävijät pääsevät kulkemaan. Täysin maata myöten makaavat ja turvallisesti polun poikki korkeammalla olevat puut kuuluvat luontopolulle. Lemmenlaakson luontopolku -opas on tehty osana Case Lemmenlaakso -hanketta Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokes kuksen (TE) myöntämällä kehittämistuella. Rahoitus on myönnetty ALMA-alueellisesta maaseutuohjelmasta, jota toteuttaa seudul linen KEHU ry -toimintaryhmä. Kehittä mis tuella on myös lisätty pitkospuita ja opastusta alueella sekä selvitetty Lemmen laak son kääpiä ja peltojensekä niittyjen perhosia. EUROOPAN YHTEISÖ Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto Oppaan on kirjoittanut: Laura Räsänen Kartta: Järvenpään kaupunki Ulkoasu: Kulttuuriyhdistys Keski-Uudenmaan Potkuri ry., Eila Kuoppa-aho 4/2005. Kuvat: Jouko Veikkolainen: hiirihaukka, lehtokielo, kullero, tuominopsasiipi ja valkovuokot. Juha-Pekka Torniainen: hevoset, nuotiopaikka ja metsitetty niitty. Laura Räsänen: oppaan kaikki muut kuvat. Etukannen kuva: näsiä, rastilta 4. Kustantaja: Järvenpään ympäristövalvonta Seutulantie 12, Järvenpää, p tulostus.indd :19:09

3 Lemmenlaakson suojeluarvot säilyvät, ja kävijät voivat nauttia luonnonkauneudesta, kun täällä vieraillessasi Käytät polkuja; kasvillisuus on herkkää ja eläimet väistävät myös pesiltään, vaikket sinä niitä näkisikään välisenä aikana ydinalueella ei merkityiltä poluilta saa poiketa. Huolehdi mukanasi kulkevista lapsista ja koiris ta. Annat luonnon eläimille rauhan. Pidät tulta vain nuotiopaikalla mukana tuomistasi puista. Ole huomaavainen muille tulilla olijoille. Viet tuomasi roskat pois: jaksat kyllä kantaa pois sen mitä jaksoit tuodakin. Ilmoitat yli 100 hengen ryhmistä numeroon p hyvissä ajoin etukäteen, ettei isoja joukkoja osu useita samaan aikaan. Annat kasvien kasvaa; vain marjoja ja ruokasieniä voit kerätä täältä mukaasi tulostus.indd :19:11

4 1. Lemmenlaakson suojelu Lemmenlaakson luonnonsuojelualue muodostaa miltei neliökilometrin laajuisen, poikkeuksellisen monipuolisen näytteen keskiuusmaalaisesta luonnosta. Lemmenlaaksossa esiintyy edustavasti erilaisia lehtoja ja kangasmaiden aarnioituvia metsiä. Metsän lai dun nuksen loputtua lehdot ovat jääneet kehittymään luonnon ehdoilla. Lemmenlaakso on ollut pitkään ihmistoiminnan vaikutuksen piirissä, mutta täällä on säästynyt yllättävän luonnontilaisia elementtejä. Peltojen käytön ja niittyjen laidunnuksen loputtua on lehto vallannut jokilaaksoa takaisin. Metsien suojelun kannalta Lemmenlaakso on arvokas, sillä vaihteleva topografia lisää metsien erilaisuutta. Ylempänä kangasmaiden metsissä on edelleen kaikkialla näkyvissä, että niistä on otettu puita. Keravanjoen länsirinteet ovat luonnontilaistunutta, vähitellen aarnioituvaa sekametsää. Muuallakin on eri-ikäisiä luontaisesti syntyneitä sekametsiköitä. Noin viidennes metsistä on istutustaimikoita. Hyönteislajisto on runsas ja edustava; hiekkainen harjujakso monipuolistaa sitä. Monet hyönteiset vaativat elääkseen lahoa puuainesta, tulostus.indd :19:12

5 jota Lemmenlaaksossakin on niukasti verrattuna luonnon tilaisiin metsiin. Vaativamman metsälajiston siirtyminen on mahdollista esimerkiksi Sipoon Rörstran dista. Lemmenlaakso on kuitenkin varsin pieni alue yksinään ja monipuolisuus tekee kunkin luontotyypin alasta pienen, joten Lem menlaakso hyötyy ja on riippuvainen lähialueiden lajistotäyden nyksestä. Vanhan metsän sirpaleita löytyy vielä Sipoosta Lemmenlaakso on osa Keravanjoen varren lehtojen helminauhaa, joka muodostuu Keravan koilliskul ma, Haukkavuori, Salmelan lehto ja Tuusulan pohjoisosassa Keravanjokikanjonin lehdosta. Lem men - laakso on näistä suurin.. Lemmenlaakson lehto -niminen suojelualue perustettiin Nykyään se kuuluu Eurooppalaiseen arvokkaiden luontoalueiden Natura 2000-verkostoon. Alueen omistaa lähes kokonaan Järvenpään kaupunki ja sen hoidosta vastaa ympäristölautakunta. Lemmenlaaksoon on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, joka muodostaa pysyväluonteisen ohjeiston suojelualueelle. Suunnitelman tavoitteena on alueen luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen sekä virkistyskäytön ja luonnonsuojelun tavoitteiden yhteensovittaminen. Suojelualueella on tavoitteena puuston ikääntyminen sekä metsänrakenteen monipuolistuminen ja aarnioituminen. Lehdossa torjutaan kuusettumista paikoilla, joilla se lehtokasvil li suuden säilyttämiseksi on välttämätöntä, sekä suositaan lehtipuita kuten lehmusta, haapaa ja raitaa. Muutoin metsät jätetään hoidotta, ennallistumaan. Metsänrakenteen monipuolistumisen myötä lisääntyvä pensaskerros tarjoaa suojapaikkoja eläimistölle. Peltojen käytöstä on laadittu erikseen yksityiskohtaisempi suunnitelma. Tarkempia luontotietoja on saatavissa: ja Järvenpään ympäristövalvonnasta, jonne toivotaan myös harrastajien ilmoittavan merkittävistä havainnoistaan tulostus.indd :19:13

6 2. Joki kiemurtelee, Pelkohauta Vuosituhansien kuluessa Keravanjoki on kuluttanut Kiljuvannummen paksuihin hiekkakerrostumiin metrin levyisen laakson. Nykyisin joki on saavuttanut hiekkakerroksen alla sijaitsevat savikerrostumat ja jyrkkätörmäinen uoma kulkee muutaman metrin laakson pohjaa alempana. 6 Tästä alaspäin on vaarallista kulkea aivan reunaa pitkin. Kun katsot rappusten ylimmiltä portailta törmää, näet että reunimmaisten puiden alta maa on syöpynyt pois. Voi olla, että vieraillessasi tilanne on jo muuttunut ja puut ovat kaatuneet rinteeseen tai uomaan asti. 1-11tulostus.indd :19:13

7 Jokiuomassa vesi virtaa ulkokaarteessa nopeammin kuin sisäkaarteessa. Törmän reunalla kasvavat puut kallistuvat vähitellen jokeen päin kun maa niiden alta syöpyy jokeen. Rappuset tulevat sortumaan jokeen, kun penkere jatkaa kulumistaan. Kotkansiipilehdon takia rappusia ei voi siirtää, joten reitti tästä rantaa pitkin tulee poistumaan. Kulkeminen rappusilla omalla vastuulla! Sisäkaarteessa vesi virtaa hitaasti ja rantaviivan tuntumaan kasaantuu joen kuljettamia maamassoja. Sisäkaarteen ranta kasvaa joelle päin ja muuttuu vähitellen rantaniityksi. Ulkokaarteiden kuluminen ja sisäkaarteiden kasvamien saa joen kiemurtelemaan. Mutkista tulee vähitellen silmukkamaisia meandereita, joiden tyvelle joki lopulta puhkaisee oikotien. Pääuomasta sivuun jäänyt kaarre eli juolua kehittyy usein reheväksi kosteikoksi tai pieneksi lammeksi. Tällainen lampi on joen toisella puolella eteläosan hevoslaitumella. Tulvat kuuluvat joen elämään, samoin kuolleet puut joessa. Kosteille rantaniityille ja enemmän tai vähemmän vedessä oleville puille on kehittynyt oma eliölajistonsa. Kun jokiuomat on raivattu, ovat nämä lajit taantuneet, jopa uhanalaistuneet. Lemmenlaaksossa puita ei enää kor jata uomasta, vaan niistä saa tulla erikoistuneiden sammalten ja hyönteisten kasvupaikkoja. Samalla tulvan nouseminen täällä tasaa sen huippuja Mikonkorvessa ja muualla alajuoksulla. Kun katsot alas rappusten oikealle puolelle näet kotkansiipilehdon, joka on kehittynyt entiseen joenpohjaan. Kotkansiipi on suur saniaisistamme vaateliain. Kotkansiiven erilliset itiölehdet törröttävät rus keina sulkina saniaismättäässä talvellakin. Lähteisyydestä kertoo suokelton runsaus. Yksivuotinen lehtopalsami muodostaa eri vuosina vaihtelevan laajuisia kasvustoja. Elävän puuston vähyys johtuu talven lumituhoista tulostus.indd :19:14

8 3. Rehevyys tekee lehdon Suomessa lehdot ovat rehevimpiä ja runsaslajisimpia metsiä. Lemmenlaakson lehdot ovat pääosin jokilaaksossa runsas ravin teisilla savimailla. Lehtomaa on runsasravinteista, pintaosiltaan rakeista lehtomultaa, joka on happamuudeltaan neutraalia tai vain lievästi hapanta. Lehtomullassa elää runsaasti matoja. Rehevissä jokivarsilehdoissa kasvillisuus on kerroksellista ja runsaslajista. Karummista metsistä poiketen pensaskerros on tiheä ja mo ni lajinen. Useimmat lehdon pensaat ovat hyönteispölytteisiä marjapensaita. Runsaina esiintyessään niiden merkitys hyönteisten ja lintujen ravintokasveina on suuri. Metsän kerroksellisuus lisää jo sinänsä lajiston määrää ja monimuotoisuutta. Yksinomaan lehdoissa eläviä selkärangattomia eläimiä lienee Suomessa tuhansia lajeja tulostus.indd :19:14

9 Luontaisesti lehtoihin kasvaa lehtipuun sekaan kuusia, ja lehtipuiden vanhetessa lehdot muuttuvat kuusivaltaisiksi. Metsäpalot, tulvat ja myrskyt raivaavat tilaa lehtipuille. Monet lehtojen lajit taantuvat kuusivaiheessa. Koska suojelualueet ovat pieniä, eikä niihin mahdu rinnan monia lehdon vaiheita, tapetaan kuusia pensaiden ja ruohovartisten kasvien suosimiseksi myös Lemmenlaaksossa. Täällä niemessä on runsaasti tuomea ja harmaaleppää. Tulvat vähentävät kuusia. Tässä niemessä voit nähdä kauniskukkaisen näsiän, katso kuva kannesta. Uhanalainen näsiänjalosoukkokuoriainen (Agrilus integerrimus) syö toukkana vain näsiän varsia, juuria ja puuainetta. Monilla lehtojen kasveilla elää oma, yksinomaan tähän lajiin erikoistunut perhonen tai kovakuoriainen. Metsäpalot, tulvat ja myrskyt raivaavat tilaa lehtipuille Tuominopsasiipi tulostus.indd :19:16

10 4. Rinnelehto ja lehdon linnut Varpushaukka Imikän keväistä kukintaa tulostus.indd :19:18

11 Jokilaakson kasvillisuus jakautuu vyöhykkeittäin joen suuntaisesti. Jokitörmän juurella on kapea ranta- ja vesikasvillisuuden vyöhyke. Lehtipuuvaltaista rantalehtoa ruokkivat tulvat. Ylempiin rantametsiin tulvat yltävät vain harvoin ja niin kuusen osuus puustossa pääsee kasvamaan. Laakson alarinteillä kosteat lehdot muuttuvat tuoreiksi lehdoiksi ja ylärin teillä lopulta lehtomaisiksi kankaiksi. Alueen koillisosassa lehtokasvillisuus nousee jopa lähelle hiekkakuopan reunaa. Varsinkin savikkoalueen jokivarressa esiintyy myös luontaisesti avoimena pysyviä niittyjä. Näille tulvat ovat tärkeitä ravinteiden tuojia ja avoimena pitäjiä. Keravanjoen rantatasanteilla oli ennen peltoja ja niittyjä. Tämä entinen pelto on alkanut metsittyä 1930-luvulla. Lemmenlaakson rehevässä maastossa metsä kasvaa nopeasti. Lemmenlaakson lehdot ovat linnustoltaan runsaita. Pesivien lintulajien parimäärät ovat Suomen korkeimpia kokoluokassaan. Lemmenlaakson sisältävälle sadan hehtaarin kokoiselle alalle mahtuu pesimään yli neljännes Suomen vakituisista pesimälinnuista. Vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin alueella 56 lajin reviirejä, pesiviä lintupareja oli 539, näistä 27 hehtaarin ydinalueella 36 lajia ja 244 reviiriä. Lemmenlaakson lajistossa on harvinaisia lehtojen lajeja ja tärkeitä vanhan metsän lintuja, kuten puukiipijä, tiaiset, idänuunilintu ja laulurastas, sekä silmälläpidettäviksi luokiteltuja lajeja pikkusieppo ja tiltaltti. Lemmenlaaksolle luonteenomaisia lajeja ja samalla metsien rauhoituksesta hyötyviä ovat pikkusieppo, varpuspöllö, varpushaukka ja muut petolinnut, tiltaltti, pyy, idänuunilintu ja tikat. Ne edustavat Keski-Uudenmaan vaateliainta lajistoa. Kololinnuston osuus on huomattava, kun sitä verrataan muihin parhaimpiinkin metsäkohteisiin. Yölaulajapaikkana Lemmenlaakso on monipuolinen, varsinkin eteläpäässä sijaitseva pensoittuva hevoslaitumen ympäristö. Siellä voi kuulla satakielen lisäksi viita- ja luhtakerttusen sekä pensassirkkalinnun. Varpushaukka (kuva) ja varpuspöllö pesinevät Lemmenlaakson alueella. Näiden arkojen lintujen pesinnän onnistuminen edellyttää rauhaa ja sitä, että kulkijat pysyvät merkityillä poluilla. Lehtopöllö kuuluu lehtomaisen Lemmenlaakson luonteenomaiseen peto linnustoon. Ampiaisia ja kimalaisia syövä mehiläishaukka vierailee alueella usein tulostus.indd :19:24

12 5. Ihastuttavat kevätkukkijat Huumaavan kaunis kukinta on parhaimmillaan toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun, lämpiminä keväinä kukinta on huipussaan paljon aikaisemmin. Runsaina kukkivat keltavuokko (kuva), pystykiurunkannus ja kevätlehto leinikki. Keltavuokko ja pystykiurunkannus ovat Uudellamaalla tyypillisiä jokivarsikasveja, joita muissa ympäristöissä ei juurikaan tapaa. Vielä selvempi jokivarsikasvi on tulvaniittyjen mukulaleinikki, joka muistuttaa ulkonäöltään keltavuokkoa. Sen pientä perunaa muistuttavat juurimukulat kulkevat tulvaveden mukana pohjaa pitkin pyörien. Vaatelias isokäenrieska on Lemmenlaaksossa harvinainen jokivarsikasvi. Rantalehtojen yläpuolella alkavat kuusivaltaiset rinnelehdot. Niiden sinipunainen kevätväri syntyy sinivuokon, imikän (ks. 10) ja kevätlinnunherneen kukinnasta. Vaatimattoman näköinen tesmayrtti kasvaa sekin Lemmenlaakson kuusikkorinteillä. Tästä lähistöltä löydät lehtosinijuuren ja lehtokielon (kuva). Erityisen vaateliaat lehtosinijuuri ja lehtokielo kuuluvat myös kevät kukintaan. Nämä ovat lehtosinijuuren pohjoisimmat esiintymät Suomessa. Kukkivia pensaita näsiää ja lehtokuusamaa esiintyy siellä täällä lehdossa. Kevätkukkijoiden runsaus Lemmenlaaksossa on rehevän kasvualustan, toistuvien tulvien ja tuomen ja harmaalepän luonnehtimien rantalehtojen ansiota. Kevätlajit eivät kärsi niittyjen metsittymisestä, mutta lehtipuuvaltaisten metsien kuusettuminen vähentää niiden runsautta selvästi. Runsaita valkovuokon esiintymisalueita löydät rastin 4 pohjoispuolelta ja nuotiopaikan läheltä. Kevätlajit eivät kärsi niittyjen metsittymisestä tulostus.indd :14:27

13 Keltavuokko Lehtokielo tulostus.indd :15:17

14 6. Laidunnus pitää vanhat kulttuurilajit hengissä Lehmät, lampaat ja hevoset laidunsivat jokilaakson reheviä maita vuosisatojen ajan, jolloin alunperinkin avoimet rantojen niityt levisivät myös kuivemmille rinteille. Lähes koko Lemmenlaakson jokikanjoni oli satojen vuosien ajan niitty- ja laidunkäytössä. Jokilaakson yleisilme oli puoliavoin, hakamainen. Vielä 1960-luvulla jokilaaksossa oli latoja ja karjasuojia. Laidunkäyttö lisäsi aikanaan Lemmenlaakson vivahteikkuutta ja lajirunsautta. Kaikkiin eliöryhmiin, niin putkilokasveihin ja sieniin kuin lintuihin ja hyönteisiin kuuluu monia lajeja, jotka ovat maatalouden muutosten myötä hätää kärsimässä. Helpoiten havaitsee niittykukkien ja perhosten vähyyden. Pienen niityn voi perustaa myös omalle pihalle, jolloin saa ainakin kauniita kukkia ja perhosia ilokseen. Ruot tulostus.indd :15:20

15 sissa on arvioitu varsinaisia niittysieniä olevan 145 lajia. Ne vaativat säilyäkseen niittoa tai laidunnusta, ja jos käyttö loppuu tai niittyä lannoitetaan, niittysienet häviävät. Kun laidunnus loppui, levisi rehevän kostealle niitylle korkea suurruohosto. Suojelun myötä hevoset ovat palanneet niityille ja peltojen viljelyä kehitetään perinteiseen maatalouteen kuuluvia peltolintuja, kasveja ja hyönteisiä suosivammaksi. Laitumella olevat hevoset syövät suuria ja varjostavia kasveja ja tekevät tilaa pienemmille. Näin ne säilyttävät perinteisiä niittytalouteen liittyviä kasveja ja niistä riippuvaisia hyönteisiä. Hevoset syövät vain täällä kasvavaa heinää eivätkä rehevöitä laitumia muualta tulevilla ravinteilla. Älä ruoki laitumella olevia hevosia! Ne voivat oppia helposti kerjäämään myös hyvin epämiellyttävillä tavoilla tulostus.indd :15:20

16 7. Lehtoa palautetaan pellolle Täällä palautetaan lehtoa pellolle, niin että 5-10 vuoden välein jätetään uusi alue viljelemättä. Tällöin saadaan aikaiseksi nuorten lehtojen jatkumo. Metsän ja pellon raja on 50 vuoden kuluttua suurin piirtein 1800-luvun lopun Senaatinkartassa näkyvällä paikalla. Metsän eteläreuna siirtyy suunnilleen vastapäisen metsän eteläkulman ja sieltä lähtevän ojan paikkeille. Näkymä tästä muuttuu metsäiseksi tai pikemminkin hakamaiseksi, sillä lehtoperhosten suosimiseksi on tarkoitus, että uuteen metsään syntyy hakamaiden valoisa rakenne niittyaukkoineen ja pensastiheikköineen. Erirakenteisilla nuorilla lehtimetsillä on suuri merkitys niissä esiintyvälle vaateliaalle metsälajistolle. Luonnonmetsien ja talousmetsien rakenteelliset ja lajistolliset erot ovat selviä nuorissa ja vanhoissa metsän kehitysvaiheissa. Varhaisten, luonnontilaisten kehitysvaiheiden merkitystä metsien monimuotoisuuden kannalta on ilmeisesti aiemmin aliarvioitu. Oletettavasti osa nykyisestä pellosta on ollut kangasmetsää, mutta monien vuosien lannoituksen jälkeen se on rehevöitynyt ja todennäköisesti lehtokasvit tulevat viihtymään koko metsitettävällä alueella. Luontaisesti kehittyviä kangasmetsän taimikoita on kahdella, ennen Lemmenlaakson suojelua hakatulla aukolla Luonnonmetsien ja talousmetsien rakenteelliset ja lajistolliset erot ovat selviä nuorissa ja vanhoissa metsän kehitysvaiheissa tulostus.indd :15:22

17 Metsälehmus (Tilia cordata) on vähentynyt, koska siitä saatua niitä on käytetty liian runsaasti. Nuoremmalla kivikaudella ( eaa.) mm. kalastuksessa käytetyt verkot ja köydet valmistettiin lehmuksen kuoresta. Laajat lehmus- eli niinipuumetsät olivat keskiajan lopulla Itä-Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä yleisiä. Varsinkin 1500-luvulla kaadettiin verojen maksamiseksi Uudellamaalla ja Hämeessä paikoin runsaasti lehmusmetsiä. Lehmukselle tuhoisa niinenkiskonta väheni vasta 1600-luvulla, kun raha korvasi niinen maksuvälineenä. Sen jälkeen metsälehmus ei ole kyennyt levittäytymään entiseen runsauteensa. Pellolle on aikomus istuttaa metsälehmuksia. Myös metsässä jo kasvavia metsälehmuksia suositaan ja kuusia on poistettu niitä varjostamasta. Metsälehmukseen on erikoistunut joukko hyönteisiä, joista osa ei kykene tulemaan toimeen edes metsä- ja puistolehmuksen risteämillä. Lehdon lajit ovat hyviä leviämään viereisestä metsästä. Maisemallisista syistä ensimmäistä vaihetta haluttiin nopeuttaa ja vuosina 2002 ja 2003 koululaiset siirsivät metsän reunasta taimia ensimmäiselle metsittymään jätetylle lohkolle tulostus.indd :15:22

18 8. Luonnon metsä on vaihteleva Kun katsot ympärillesi, eivät ihmistoiminnan merkit välttämättä heti pistä silmään. Ne ilmenevätkin lähinnä puutteina: - löydät vain vähän mäntyjä, ja vanhoja kilpikaarnaisia vielä vähemmän - puut ovat muutenkin melko samanikäisiä, vanhimpien puiden hakkuiden seurauksena - pystyyn kuolleita puita näkyy, mutta luontaista vähemmän - maapuut ovat etupäässä viimevuosien tuulenkaadoista, järeitä pitkälle lahonneita runkoja on vähän - metsäpalojen jälkiä ei näy (olet ehkä nähnyt niitä Lapissa tai Kainuussa, kuva). Vuosituhannen alun myrskyt kaatoivat kuusia, ja niiden jättämiin aukkoihin nousee vähitellen nuoria lehtipuita. Metsän rakenne monipuolistuu ja luonnontilaistuu. Lahoava puuaines on elinehto monille uhanalaisille kääville ja hyön teisille. Niistä monet ovat pitkälle erikoistuneita. Niillä on tar kat kasvu/ elinpaikkavaatimuk set paitsi isäntäpuun lajille ja järeydelle, myös sen sijainnille kosteuden, valoisuuden ja maaperän suhteen. Lisäksi ne saattavat tarvita tietyn alkulahottajan, esim. ruostekäävän, ennen kuin voivat käyttää puuta. Tällaiset käävät ja hyön teiset ovat lisäksi Mänty ei tavallisesti kuole metsäpalossa, sen tyvelle syntyy vain palokoro, joka näkyy erityisen selvästi keloutuneesta puusta tulostus.indd :15:23

19 sopeutuneet siihen, että lahoa vaa puuainesta on metsissä runsaasti, joten ne ovat huonoja leviämään. Lähimmät vanhat metsät ovat Sipoossa. Lähin laajempi alue,röstrand, on osin Järvenpään kaupungin omistuksessa. Koska Lemmenlaakson lahopuu on pääosin melko tuoretta, painottuu kääväkäslajisto vahvasti sukkession alkupään lajeihin. Kääpä lajiston selvitys vuodelta 2002 kertoo nopeasti luonnonmukaistuvasta entisestä talousmetsästä. Vanhan metsän osoittajalajin ruoste käävän läsnäolo kertoo Lemmenlaakson metsän laikuttaisesta luonnon tilaisuudesta ja viittaa siihen, että nopeasti kasvanut järeän kuusimaapuun määrä voi lisätä vaateliaan lajiston esiintymiä lähivuosina. Metsien monimuotoisuutta lisäävät haapa ja raita. Sekä haavalla että raidalla elää suuri joukko lähinnä tai yksinomaan näiden puulajien käyttöön erikoistuneita eliöitä. Monet sieni- ja hyönteislajit kykenevät elämään vain lahoilla rungoilla. Metsätalous on hävittänyt kookkaita haapoja ja raitoja metsistä, samalla näihin erikois tuneiden lajien elinmahdollisuudet ovat kaventuneet ja osasta on tullut uhanalaisia. Taulakääpiä (vasemmalla) Lemmenlaaksosta löytyy - haavanpökkelö kää piä ja palon jälkiä männyissä ei ole tulostus.indd :15:24

20 9. Nuotiopaikka ja niitty Nuotiopaikalla voit retken päätteeksi istua ja tehdä halutessasi tulet. Järvenpään kaupunki ei tuo puita nuotiopaikalle. Näin säästyy varoja esimerkiksi pitkospuiden ja portaiden rakentamiseen. Paikalla on katos, johon kävijät voivat jättää puita seuraaville. Älä jätä paperia sytykkeeksi, kiitos! Kiljuvannummen hiekkamaasto suodattaa ja kerää tehokkaasti pohjavesiä. Täältä otetaan Järvenpään talousvesistä kymmenesosa. Vesi johdetaan kaivosta putkea pitkin vesilaitokselle. Vie tuomasi roskat pois! Jos siivoat muiden sotkuja, voit kernaasti käyttää roska-astiaa tulostus.indd :15:27

21 Vedenottamon niitty on merkittävä harvinaisten mesipistiäisten esiintymispaikka Suomessa ainakin kahdelle lajille: pihka huopa mehiläiselle Anthidium strigatum, joka on silmälläpidettävä laji. Ilmeisesti Lemmenlaakson harvinaisin laji on puolestaan ruusuverhoi lijamehiläinen Megachile centuncularis. Sitä löytyi yksi yksilö Se on äärimmäisen uhanalainen ja erityissuojeltava laji. Näiden ja monien yleisempien hyönteislajien uhkana on niittymaan sulkeutuminen laidunnuksen ja niiton loputtua. Kukkaniittyjen ja myös päiväperhosten toivotaan lisääntyvän Lemmenlaaksossa. Kesällä 2004 poistettiin talkoilla kuusia nuotiopaikan ympäristöstä ja niitettiin vadelmapensaita ja heinää. Talkoita tullaan jatkamaan, tervetuloa mukaan! Seuraa ilmoittelua lehdissä ja tulostus.indd :15:27

22 4/ tulostus.indd :15:28