Tähtivieras Risto Räppääjä

Transkriptio

1 Varhaisiän musiikinopetuksen ammattilehti Facktidning för småbarnstidens musikundervisning Lilltrillen 4 8 Musiikkiharrastus Tähtivieras Risto Räppääjä muokkaa aivoja tutuiksi 18Tullaan Esa Lamponen

2 Pääkirjoitus Sisältö Kova työ, sitkeys ja vahvat visiot Tämänkertaisesta lehdestämme nousee esiin kovan työn, sitkeyden ja vahvojen visioiden teemat. Kaikkia edellä mainittuja on tarvittu, kun lasten musiikkikasvatusta on alettu rakentaa tyhjästä alkaen. Puheenjohtajan palstalla (s. 11) Laura Koskelo kertoo muun muassa hienosta kokemuksestaan kuulla alamme pioneerien muisteloja VaMO ry:n 35-vuotisjuhlassa Vantaalla. Kirjoituksessaan hän kysyykin, kuinka moni meistä olisi valmis kävelemään lumimyrskyssä suurten kantamusten kanssa useita kilometrejä kesken työpäivän tai lentämään joka viikko Kuusamosta Helsinkiin kollegoiden kanssa tunteja suunnittelemaan. Kokonaisvaltaista antautumista ja loputonta ahkeruutta yhteisen työmme ja tavoitteemme puolesta ovat osoittaneet varhaisiän musiikkikasvattajien kultaisen- ja hopeisten kunniamerkkien saajat (s. 27). Ihan vähällä ei ole päässyt pitkän linjan musiikkikasvattaja Esa Lamponenkaan perustettuaan ja kasvatettuaan yrityksen, jossa käy nykyään noin 600 lasta viikossa. Jutussa Lystiä leikkiä Esa Lamposen kanssa (s. 18) voit tutustua Esaan sekä lukea hänen ajatuksiaan musiikkipedagogiikasta. Myös VaMO ry on syönyt puuronsa, kuten Erja Mesimäki ilmaisee seminaariterveisissä (s. 6). Hyvän matkaa taivaltaneen yhdistyksen 35-vuotisjuhlaseminaarissa virkistyttiin ja iloittiin Soili Perkiön ja Esa Lamposen johdolla. Paljon työtä on tehty ja paljon on vielä edessä. Eri taiteiden rajat ylittävä yhteistyö sekä eri alojen, kuten esimerkiksi taide- sekä sosiaali- ja terveysalan välinen yhteistyö on vielä lapsen kengissä. Varhaisiän musiikkikasvatus voidaan ulottaa monelle sektorille, musiikkileikkikoulunopettajien työolojen, kuten esimerkiksi opetustilojen, puutteellisten työvälineiden ja opetuspisteiden välisten pitkien etäisyyksien parannuksista puhumattakaan. Myös palkkaus olisi syytä tuoda euroaikaan. Kehitystyötä on tehtävä ennakkoluulottomasti ja vahvoin visioin. Siihen vaaditaan kovaa työtä ja sitkeyttä. Yhdessä matka on kevyempi kulkea. Mukavaa joulun odotusta kaikille. Pääkirjoitus...2 Tähtivieras Risto Räppääjä...4 Seminaariterveiset... 6 Tutkittu juttu: Musiikkiharrastus muokkaa aivoja leikki- ja kouluiässä... 8 Puheenjohtajalta Varhaisiän musiikinopettaja seniorityössä Yhdessä enemmän Sarjakuva Tullaan tutuksi: Lystiä leikkiä Esa Lamposen kanssa Inspiration, information och kanske lite bildning också, tack! Saksittua Arvostelut ja esittelyt Lasten suusta Infot Varhaisiän musiikinopettajien kunniamerkkien saajat Voi hyvin: Psykologin palsta Gallup VaMO harrastaa: Sopusoinnussa mantroja hyräillen Pikkutrilli Lilltrillen 2. vuosikerta ISSN-L ISSN Julkaisija Varhaisiän musiikinopettajat ry Småbarns musiklärare rf Päätoimittaja Minna Lamppu, puh minna.lamppu@vamory.fi Ilmoitusmyynti minttu.koivunen@vamory.fi Tilaukset jarjestosihteeri@vamory.fi Puheenjohtaja Laura Koskelo, puh puheenjohtaja@vamory.fi Toimitus Minna Lamppu Ulkoasu Pirjo Järvelä, Graafinen Idea Taitto Tuija Lautiainen, Seema Oy Paino Hämeen Offset-Tiimi Oy Kannen kuva: Matti Vaittinen 2 Pikkutrilli Pikkutrilli

3 Tähtivieras T RISTO RÄPPÄÄJÄ OSALLISTU KILPAILUUN Vastaamalla oikein Risto Räppääjää koskevaan kysymykseen, voit voittaa uuden Risto Räppääjä ja Sevillan saituri -kirjan. Kysymys: Minkä niminen on seuraava Risto Räppääjä -elokuva, joka tulee ensi-iltaan helmikuussa 2015? Vastausvaihtoehdot ovat: A Risto Räppääjä ja liukas Lennart B Risto Räppääjä ja Sevillan saituri C Risto Räppääjä ja viileä Venla Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen jarjestosihteeri@vamory.fi tai postiosoitteeseen VaMO ry, Palokärjentie 17, Kangasala. Vastaajina Risto Räppääjä -lastenkirjasarjan kirjailijat Sinikka ja Tiina Nopola Millaisia seikkailuja Risto on kavereidensa kanssa kohdannut viime aikoina? Uudessa romaanissa Risto Räppääjä ja Sevillan saituri Risto saa kuulla, että hänen etäinen sukulaisensa, Ernesti Ohranen harkitsee testamentata Ristolle omaisuutensa. Nelli ihmettelee, kun Risto kertoo, että hänestä tulee ehkä perijä. Risto ei asiasta innostu, mutta Nellin mielestä asiaa kannattaa harkita, koska Nelli ja Risto voisivat ostaa perintörahoilla ainakin jäätelötötteröt. Risto Räppääjä on Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjasarjan päähenkilö. Risto on 11-vuotias rummuttava ja räppäävä poika, jonka paras kaveri on Nelli Nuudelipää. Risto Räppääjä -kirjoja on ilmestynyt lähes 20. Sinikka ja Tiina Nopola ovat kirjoittaneet myös useita Räppääjä-näytelmiä ja -musikaaleja sekä viisi elokuvakäsikirjoitusta. Mitä Rauhalle ja Elville kuuluu? Rauha ja Elvi ryhtyvät stailaamaan Ristoa perijäksi. Rauha näkee jo uuden elämänsä Sevillassa linnan emäntänä ja Elvi haaveilee pääsevänsä sinne edes taloudenhoitajaksi. Rauhan ja Elvin harmiksi Risto ei ole kiinnostunut tulevaisuudesta miljonäärinä. Hän suostuu Ernesti Ohrasen, eli saiturin haastateltavaksi, koska Rauha-täti lupaa, että Risto saa uudet rummut, jos Ernesti päätyy antamaan omaisuutensa Ristolle. (Tarina ei kuitenkaan kulje niin kuin Rauha ja Elvi suunnittelevat. Kyse on väärinkäsityksestä.) Mitä soittimia Risto osaa soittaa? Risto soittaa ainoastaan rumpuja. Hän on yhden instrumentin mies. Mikä musiikissa on Riston mielestä parasta? Risto pitää rytmistä, ja näytelmien, musikaalien ja elokuvien Risto on melko laaja-alainen. Hän räppää ja laulaa niin rokkia kuin vaikkapa sambarytmejäkin. Miten Risto viettää joulua? Risto asuu tätinsä Rauhan kanssa. Riston isä on kuollut ja äiti matkustelee huippututkijana ulkomailla. Hän tutkii muun muassa erilaisia rummutustyylejä Afrikassa ja sitä, miten ukulele-musiikki vaikuttaa vauvojen ilmavaivoihin. Toivottavasti Riston äiti tulee jouluna Suomeen, niin että Risto voi viettää kunnon sukujoulun, johon kuuluvat tietenkin Rauha- ja Elvi-täti sekä alakerran poikamies Lennart Lindberg. Erja Mesimäki 4 Pikkutrilli Pikkutrilli

4 Seminaariterveiset JUHLARYTMIT LIIKUTTAA V amo:n syksyistä 35-vuotisjuhlaseminaaria vietettiin Vantaan musiikkiopiston tiloissa. Myös Vantaan musiikkiopistolla oli aihetta juhlaan, sillä se viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Seminaaripäivän avaukseksi musiikkiopisto tervehti vieraita vauvamuskariryhmän esityksellä. Esityksessä laulettiin siitä, kuinka ensin ollaan niitä kaikkein pienimpiä, mutta puuron syönnin myötä kasvetaan kylän suurimmiksi. Puuronsa on VaMO:kin syönyt sitä oli juhlimassa liki 100 osallistujaa lämminhenkisessä ja intensiivisessä seminaaripäivässä. Tanssin pienen juhlatanssin, kauniit korvat koholla Seminaarin ensimmäisestä koulutusosiosta vastasi Soili Perkiö. Hän johdatti seminaariväen juhlatunnelmaan musiikkiliikunnallisilla leikeillä ja harjoitteilla, jotka yhdistelivät kuuntelua, laulamista, liikettä ja omaa keksintää. Osallistujat saivat myös herkutella pienillä maistiaisilla Soilin ja Hannele Huovin tulevasta Juhlapiiri pyörii -kirjasta. Soilin kanssa lähdettiin liikkeelle sieltä mistä kaikki alkaa. Maaginen mukaelma kohdun äänimaisemasta täytti salin vangiten osallistujat tunnelmallaan. Tasainen sydämensyke, hengitys sekä verenkierron kohina kasvoivat Soilin johdolla lopulta kehorytmiikkaan, kehon herättelyyn sekä moniääniseen lauluun. Kaikki tämä ammennettiin sikiön kokemuksista ponnistaen. Kuten lapsikin kasvaessaan myös seminaarivieraat kiinnittivät seuraavaksi huomionsa koko ryhmään. Iloinen puheen sorina ja edestakaisin sinkoileminen täytti salin, kun tehtäväksi tuli ehtiä tervehtiä mahdollisimman montaa ihmistä lyhyessä ajassa. Tervehdittiin sekä omalla tyylillä, ketjussa että luovasti. Sen jälkeen lähdettiin vielä musiikkiliikunnallisen leikin kautta osoittamaan kiitosta ja kunnioitusta kaikille läsnä oleville sekä tärkeille elämän asioille: Kiitos ystävät, terveys, lapset ja musiikki! Vaikka vuodenvaihteeseen oli vielä aikaa, kaivoimme jo tinat esille, heitimme huippa-heipat tälle vuodelle ja houkuttelimme hyvää uutta vuotta tulevaksi. Näin Juhlapiiri pyörii -kirjan Uudenvuoden aattona tuli kaikille tutuksi. Sitten valoimme tinoja pareittain, kuvitellen omat kädet tinaksi. Kuvailimme yhteistä uudenvuodentoivetta ja tunnustelimme käsillämme ilmaistuja toiveita. Osallistujat saivat lopulta kokonaan muuttua sulavaksi ja vedessä muotonsa saaviksi tinoiksi, jotka yltyivät liikkumaan kaikuna ja simultaanisti imitoiden. Soili päätti osionsa Juhlatanssiin, joka olikin jo sikiöäänten aikana tullut meille salaa tutuksi. Osallistujien yhteislaulu soi upeasti, piiritanssi oli juhlavan arvokas ja ksylofoni- ja kehärumpusäestys rikastutti kokonaisuutta. Kaikki siirtyivät tämän jälkeen kauniit korvat koholla syyskokouksen kautta lounaalle. Rytmit reppuun kaikki mukaan soittamaan Seminaaripäivän toinen koulutusosio oli täyttä soittamisen iloa ja musiikilla leikkimisen riemua. Esa Lamponen sai soittotarinoillaan koko porukan svengaamaan kuin hirvi. Ensin lähdettiin matkaan junalla. Pena Pendolino, Tanu Tavarajuna ja Reino Resiina etenivät erilaisin kehorytmein, jotka siirtyivät lopulta jalkoihin ja saivat osallistujat liikkeelle. Sitten päädyttiinkin peikkometsään, jossa asui Jaakko kulta, metsän paras rummuttaja. Jaakko kullalla ei vain ollut oikeita soittimia, joten hän soitti kaikella, mistä ääntä lähtee. Osallistujat saivatkin käsiinsä muun muassa pahvilaatikoita, kertakäyttölautasia, tyhjiä muovipulloja, peltipurkkeja sekä syömäpuikkoja. Tarinan hahmot ja tapahtumat muuntuivat sanarytmeiksi, sitä kautta kehorytmeiksi ja siirtyivät lopulta soittimiin. Näin kaikki sisäistivät rytmit kokonaisvaltaisella tavalla ja pääsivät nauttimaan yhdessä musisoinnista. Peikkometsän pellavapäinen peikko tanssitti vielä osallistujia vapaasti tilassa ja rivissä, oikeaan ja vasempaan, eteenpäin ja taaksepäin. Lopuksi rauhoituttiin hämärässä salissa, pienen kynttilän valossa. Esan laulu ja kitara soivat samalla kun osallistujat silittivät kämmenillään ja naputtivat sormenpäillään pariensa selkään rauhaa ja levollisuutta. Piisejä pirpanoille! Juhlaseminaari oli täyttä juhlaa alusta loppuun saakka. Seminaarin päätökseksi vieraat saivat nimittäin kuulla vielä pienen konsertin VamuKamu-yhtyeeltä, joka koostuu Metropolia AMK:n varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoista. VamuKamu oli saanut kunnian sovittaa ja esittää Piisejä Pirpanoille -lastenlaulukilpailun viisi valittua teosta, jotka olivat yhtyeen käsissä saaneet teosten persoonallisia piirteitä loistavasti esiintuovat ilmeet. Oli mahtava kuulla miten taitavia lastenmusiikintekijöitä keskuudestamme löytyy! Juhlaa iltaan saakka Juhlaseminaaripäivä sai jatkoa juhlaillallisella, jossa nautittiin maukkaasta ruoasta, jalan alle vilahtavasta livemusiikista sekä ennen kaikkea hyvästä seurasta. Juhlijat saivat lisäksi kuulla hymyä nostattavia muisteloita jo 1940-luvulla alkaneesta varhaisiän musiikinopettajien työstä sekä yhdistyksen alkutaipaleesta. Juhlapäivä oli antoisa ja onnistunut, ja se saatteli seminaarivieraat onnellisina ja energisinä kohti lukukauden viimeisiä ponnistuksia. Kiitos kaikille kanssajuhlijoille! Erja Mesimäki 6 Pikkutrilli Pikkutrilli

5 Tutkittu juttu Musiikkiharrastus muokkaa aivoja leikki- ja kouluiässä V iimeaikainen aivotutkimus on osoittanut, että musiikillinen toiminta saattaa muokata lapsen aivojen kehitystä voimakkaasti. Tässä tekstissä esitellään Vesa Putkisen väitöskirja, jossa tutkittiin, miten arkipäiväiset musiikilliset toiminnot (esim. laulaminen ja tanssiminen) ja ohjattu soittoharrastus heijastuvat äänien hermostollisen erottelun kehitykseen. Erottelukykyjä tarkasteltiin mittaamalla erilaisten äänissä tapahtuvien muutosten synnyttämiä kuuloherätevasteita aivosähkökäyrällä (EEG). Näillä vasteilla voidaan selvittää, millaisia säännönmukaisuuksia lapsen aivot osaavat erottaa äänistä, millaisia poikkeamia näistä säännönmukaisuuksista aivot pystyvät erottelemaan ja millaisiin muutoksiin lapsen tarkkaavaisuus kohdentuu. Tällaiset taidot eivät ole ainoastaan musiikin käsittelyn kannalta tärkeitä, vaan niitä voidaan hyödyntää myös vaikkapa kielen oppimisessa. Vasteiden yhteyttä arkipäiväisten musiikillisten toimintojen määrään tutkittiin 2 3-vuotiailla lapsilla. Lisäksi vasteiden kehitystä varhaisesta kouluiästä esimurrosikään verrattiin soittamista ja muita asioita harrastavien lasten ja nuorten välillä. Musiikillisesti aktiivisten 2 3-vuotiaiden lasten aivovasteprofiilit viittasivat tehostuneeseen äänissä tapahtuvien muutosten käsittelyyn ja alhaisempaan häiriintyvyyteen. Kouluiässä äänien hermostollinen erottelu kehittyy nopeammin musiikkia harrastavilla lapsilla muihin lapsiin verrattuna. Ryhmien välillä ei havaittu eroja musiikinharjoittelun alkuvaiheessa, mikä viittaa siihen, että myöhemmin ilmenevät ryhmäerot heijastivat harjoittelun 8 Pikkutrilli Minna Huotilainen ja Vesa Putkinen Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö (CBRU), Helsingin yliopisto vaikutusta, eikä ennen harjoittelua olemassa olleita eroja. Tulokset korostavat herätevasteiden hyödyllisyyttä aivojen kuulokykyjen kehityksen tutkimisessa, tarjoavat uutta tietoa arkipäiväisten musiikillisten toimintojen yhteydestä kuulokykyihin varhaisessa lapsuudessa sekä osoittavat soittoharrastuksen tehostavan äänien hermostollista erottelua. Miten musiikkiharrastuksen on aiemmin todettu vaikuttavan aivoihin? Musiikkiharrastuksen vaikutusten tutkiminen alkoi aivotutkimuksessa 1990-luvulla, jolloin tutkittiin aikuisia ammattimuusikoita. Heidän aivojensa on havaittu olevan monella tapaa erilaiset kuin muiden ammattikuntien edustajilla. Heillä on aivoissaan sekä toiminnallisia että rakenteellisia muutoksia, jotka johtuvat tuhansien tuntien harjoittelusta. Rakenteellisia muutoksia havaitaan useilla aivokuoren alueilla (tunto-, kuulo-, motoriset alueet, otsalohko, päälaenlohko), muualla aivoissa (pikkuaivot) sekä valkean aineen radoissa (aivokurkiainen, ym.). Toiminnallisia muutoksia havaitaan automaattisessa äänten analyysissä, tietoisissa ääniin tai hienomotoriikkaan liittyvissä tehtävissä sekä oppimistehtävissä. Näitä tutkimuksia voidaan kuitenkin kritisoida siitä, etteivät ne pysty erottelemaan johtuvatko muutokset muusikkoudesta vai johtuuko muusikkous jo alun perin erilaisesta aivotoiminnasta. Tästä syystä lasten pitkittäistutki- mukset, joissa seurataan lapsia musiikkiharrastuksen aloittamisesta lähtien, ovat tärkeitä. Jo aiemmin on saatu paljon tietoa siitä, että aikuisten muusikoiden aivoissa havaittavia muutoksia alkaa ilmetä myös musiikkia harrastavilla lapsilla. Yleensä tutkimuksissa on keskitytty ohjattuun klassisen musiikin soittoharrastukseen. Tässä väitöskirjassa tahdottiin kuitenkin tutkia myös pienempiä lapsia musiikin parissa. Eräänä johtoajatuksena oli, että musiikin harrastaminen leikki-ikäiselle lapselle on omakohtainen, subjektiivinen kokemus, jossa lapsi itse lauleskelee, tanssahtelee ja rummuttelee silloin, kun hänelle sopii. Väitöskirjassa selvitettiinkin myös tällaisen musiikillisen aktiivisen mutta omaehtoisen toiminnan vaikutusta lapsen aivojen kehitykseen. Tutkimusmenetelmäksi valittiin aivosähkökäyrästä (EEG) eristetyt kuulovasteet. Tutkimuksissa lapset istuivat EEG:tä mittaavat elektrodit päähän kiinnitettyinä elokuvaa katsellen, ja heidän aivonsa analysoivat automaattisesti ääniä, joita soitettiin tutkimushuoneessa. Lapsilla ei siis ollut erityistä ääniin liittyvää tehtävää. Tämän menetelmän etuna on, että tutkimuksia voidaan suorittaa hyvinkin nuorille, jopa vastasyntyneille, ja tutkimuksissa saadaan tarkasti mitattua aivojen kykyä prosessoida äänissä ilmeneviä pieniä eroja. Lisäksi tutkimusmenetelmällä voidaan mitata aikaisia tarkkaavaisuuden kääntymiseen liittyviä aivotoimintoja. Erityisesti tutkimuksissa käytettiin MMN- ja P3a-vasteita kuvaamaan erottelukyvyn ja tarkkaavaisuuden siirtymisen prosesseja. MMN kuvaa äänien erottelukykyä ja P3a tarkkaavaisuuden siirtymisen prosesseja. Mitä voimakkaammat MMN- ja P3a-vasteet lapselta mitataan, sitä tarkemmin hän prosessoi äänissä tapahtuvia muutoksia, ja sitä voimakkaammin hänen tarkkaavaisuutensa kohdistuu ääniin. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kehitettiin nopea ja tehokas menetelmä aivovasteiden mittaamiseen 2 3-vuotiailta lapsilta. Ikäryhmä on melko haastava aivotutkimusten kannalta, sillä tutkimuksen aineiston laadun kannalta olisi hyvä, jos lapset pysyisivät puhumatta paikallaan ja rentoina koko tutkimuksen ajan. Koska 2 3-vuotiaat lapset eivät luonnollisestikaan käyttäydy näin, tutkimuksessa tärkeään rooliin nousi myös aineistossa olevien häiriöiden tunnistaminen ja poistaminen sekä niiden merkityksen arviointi yksittäisen lapsen tutkimuksen luotettavuuden kannalta. Tutkimuksen tuloksena pystyttiin osoittamaan, että kehitetty menetelmä tuo tärkeää tietoa lapsen kuulokykyjen, erityisesti äänten erottelukyvyn, tarkkaavaisuuden kääntymisen ja tottumisen aivoprosesseista. Tutkimustulokset olivat luotettavia sekä ryhmätasolla että yksittäisten koehenkilöiden tasolla arvioituna. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin, miten 2 3-vuotiaiden musiikkileikkikoulua harrastavien lasten kotona tapahtuva lauleskelu ja muu omatoiminen musiikillinen toiminta vaikuttaa heidän aivotoimintansa kehittymiseen. Tutkimuksessa kehitettiin luotettava kyselymenetelmä, jonka avulla vanhemmat voivat kertoa lapsensa musiikkiin liittyvästä käyttäytymisestä musiikkileikkikoulun ulkopuolella. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä suurempi määrä omaehtoista musiikillista toimintaa oli tyypillistä lapselle, sitä voimakkaampia P3a-vasteita ja pienempiä LDN-vasteita lapsella havaittiin pienille äänissä tapahtuville muutoksille. Lisäksi suurille muutoksille havaittiin musiikillisesti aktiivisten lasten ryhmässä pienempiä P3a-vasteita. Kuten yllä todettiin, P3a-vaste heijastaa tarkkaavaisuuden kääntymiseen liittyviä mekanismeja. LDN-vaste on puolestaan äänien erotteluun liittyvä vaste, jonka on havaittu olevan erityisen voimakas pienillä lapsilla ja pienevän iän myötä. LDN on siten tyypillinen vielä kehittyvälle äänien erottelulle. Tulokset tulkittiin siten, että pienille muutoksille havaitut voimakkaammat P3a-vasteet kertovat pienten, vaikeasti havaittavien muutosten tehokkaammasta havaitsemisesta, ja pienentyneet LDN-vasteet yleisestä hermoston nopeutuneesta kehittymisestä. Toisaalta suurille muutoksille havaitut pienemmät P3a-vasteet kertovat vähäisemmästä häiriytyvyydestä esimerkiksi meluisassa ympäristössä. Tulkinnat perustuvat aikuisilta vastaavissa koetilanteissa mitattuihin vas- Eräänä johtoajatuksena oli, että musiikin harrastaminen leikkiikäiselle lapselle on omakohtainen, subjektiivinen kokemus, jossa lapsi itse lauleskelee, tanssahtelee ja rummuttelee silloin, kun hänelle sopii. Pikkutrilli

6 Olemme kiitollisia kaikille perheille sekä yhteistyökouluille sujuvasta ja joustavasta yhteistyöstä hankkeen parissa, sekä tietenkin jokaiselle lapselle, joka on uskaltanut ja viitsinyt osallistua tutkimuksiimme. l Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö (Cognitive Brain Research Unit, CBRU) on Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa toimiva aivotutkimukseen keskittyvä tutkimusryhmä, jossa selvitetään musiikkiin ja kieleen liittyviä aivotoimintoja. Tutkimusyksikköä johtaa dos. Mari Tervaniemi. Tutkimusyksikössä työskentelee psykologian, kognitiotieteen, musiikkitieteen ja teknisten tieteiden tutkijoita. l Tutkijatohtori Vesa Putkinen tutkii musiikin tunnekokemusta Jyväskylän yliopistossa ja aivojen kehitystä Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. l Professori Minna Huotilainen tutkii aivoja Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä ja CICERO Learning -verkostossa Helsingin yliopistolla sekä Työterveyslaitoksella. teisiin, sillä tätä ikäryhmää on tutkittu aiemmin erittäin vähän. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämän osatutkimuksen tulosten perusteella omaehtoinen musiikillinen toiminta on yhteydessä nopeutuneeseen äänien käsittelyn kehitykseen ja tehostuneeseen tarkkaavaisuuden säätelyyn taaperoiässä. Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin kahta kouluikäisten lasten ryhmää, joista toinen harrastaa musiikkia erittäin aktiivisesti (soittotunnit, kuoro, teoriatunnit, orkesteri) ja toinen ryhmä harrastaa myös aktiivisesti, mutta harrastukset eivät liity musiikkiin (jalkapallo, partio, ym.). Tutkimuksessa havaittiin, että ei-musiikillisia ääniä prosessoitaessa musiikkia harrastavien lasten aivot pystyivät erottelemaan eri suunnista tulevia ääniä tarkasti harrastettuaan musiikkia joitakin vuosia. Musiikillisille äänille soinnuissa tapahtuva muutos (duurisoinnun vaihtuminen mollisoinnuksi) aikaansai sekä äänten erotteluun että tarkkaavaisuuden kääntymiseen liittyvän aivovasteen (MMN ja P3a). Nämä vasteet olivat ryhmillä samanlaisia harrastusten alkaessa 7 vuoden iässä, mutta kasvoivat voimakkaasti musiikkia harrastavien lasten ryhmällä. Tulokset osoittavat, että kouluiässä tapahtuva intensiivinen musiikkiharrastus aikaansaa voimakkaita aivotoiminnan muutoksia musiikillisille äänille ja muuttaa myös muiden äänten havaitsemista. Neljännessä osatutkimuksessa käytettiin uutta mittausjärjestelyä, jossa aivot joutuvat mallintamaan lyhyitä, vaihtuvia melodioita. Tässä koejärjestelyssä automaattinen aivotoiminta etsii säännönmukaisuuksia ja toistuvuuksia äänistä, jotka muistuttavat yksinkertaista musiikkia. Koeasetelma on kehitetty tutkimusryhmässämme erityisesti palvelemaan niiden aivoprosessien tutkimista, jotka liittyvät musiikin havaitsemiseen. Tutkimuksessa verrattiin musiikkia harrastavien ja muuta harrastavien lasten ja nuorten aivovasteita musiikissa tapahtuville muutoksille. Tulokset osoittavat, että lapsiryhmien aivovasteet ovat samanlaisia vielä 9 vuoden iässä, mutta muuttuvat musiikkiharrastuksen seurauksena. Melodioissa tapahtuvia muutoksia musiikkiryhmän lasten aivot prosessoivat tehokkaammin 13 vuoden iässä, ja rytmissä, äänenvärissä ja vireessä tapahtuvia muutoksia jo 11 vuoden iässä muuta harrastavien lasten ryhmään verrattuna. Kokonaisuutena väitöskirjan tutkimukset osoittavat, että suomalaisilla musiikkileikkikoulua harrastavilla lapsilla havaitaan aivotoiminnan kehittymistä omatoimisen, kotona tapahtuvan lauleskelun ja muun musiikillisen toiminnan seurauksena. Lisäksi tulokset osoittavat, että ohjattu musiikkiharrastus alakouluiässä edistää lasten aivojen kehitystä ja kehittää äänten havaitsemiseen ja analyysiin liittyviä automaattisia aivotoimintoja. Tutkimuksemme jatkuvat, ja selvitämmekin nyt musiikki- ja tanssiharrastuksen vaikutusta aivotoiminnan lisäksi myös lasten ja nuorten toiminnanohjauksen kykyihin sekä koulutaitoihin muun muassa matematiikan oppimiseen liittyen. Olemme kiitollisia kaikille perheille sekä yhteistyökouluille sujuvasta ja joustavasta yhteistyöstä hankkeen parissa, sekä tietenkin jokaiselle lapselle, joka on uskaltanut ja viitsinyt osallistua tutkimuksiimme. VIITTEET TUTKIMUKSIIN: I. Putkinen, V., Niinikuru, R., Lipsanen, J., Tervaniemi, M., & Huotilainen, M. (2012). Fast measurement of auditory event-related potential profiles in 2 3-year-olds. Developmental Neuropsychology, 37, II. Putkinen, V., Tervaniemi, M., & Huotilainen, M. (2013). Informal musical activities are linked to auditory discrimination and attention in 2 3-year-old children: An event-related potential study. European Journal of Neuroscience, 37, III. Putkinen V., Tervaniemi, M., Ojala, P., Saarikivi, K., & Huotilainen, M. (2013). Enhanced development of auditory change detection in musically trained schoolaged children: A longitudinal event-related potential study. Developmental science, 17(2), IV. Putkinen V., Tervaniemi, M., Saarikivi, K., de Vent, N., & Huotilainen, M. (2014). Investigating the effects of musical training on functional brain development with a novel melodic MMN paradigm. Neurobiology of learning and memory, 110, VIITE VÄITÖSKIRJAAN: JJuhlaseminaarin jälkihumussa ajatukset vievät väkisinkin hienoon päivään ja hymy on herkässä. Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka juhlistitte kanssamme Varhaisiän musiikinopettajat ry:n 35-vuotista taivalta! Erityisen hienoa oli tavata iltajuhlassa Maisa Krokfors, Hilkka Hautsalo, Helinä Rinne, Leena Poikela, Eve Alho ja Soili Perkiö siis varsinainen tähtikaarti varhaisiän musiikkikasvatuksen pioneereja! Heidän muisteloistaan illan aikana kävi hienosti ilmi, kuinka musiikkileikkikoulutoiminnan alkuaikoina aloitettiin todellakin aivan nollasta: Alle kouluikäisille lapsille sopivaa laulumateriaalia ei ollut, musiikkiopistojen rehtorit eivät uskoneet pienten lasten opettamisen kannattavan ja työolot olivat hyvin toisenlaiset kuin nykyisin, eikä vertaistukea juuri ollut. Kuinkahan moni meistä olisi nykyään valmis kesken opetuspäivän kävelemään lumimyrskyssä 2,5 kilometriä opetuspisteestä toiseen, raahaten mukanaan levysoitinta ja kaikkea muuta materiaalia? Entä lentämään viikoittain Kuusamosta Helsinkiin tapaamaan kollegoitaan? Minulle näiden uranuurtajien mukanaolo juhlassamme antaa pienen aavistuksen siitä, kuinka tärkeää musiikkikasvatus heille on ollut ja on edelleen. Paras kiitos seminaaripäivästä olikin se, kun sain kuulla VaMO ry:n olevan edelleen menossa oikeaan suuntaan. Meille nuoremmille varhaisiän musiikinopettajille ilta oli myös ainutlaatuinen tilaisuus tavata ihmisiä, jotka tietää vain niminä nuotissa tai kirjan kannessa. Itselleni illan hienoimpia hetkiä oli laulaa Tuiki, tuiki tähtönen ja Pieni pilvi pehmoinen Maisa Krokforsin johdolla. Maisan huudahdus: Voi, te osaatte vielä sen!, tuli täydestä sydämestä. En ollut myöskään tullut ajatelleeksi, että juuri hän on tehnyt kaikkien tuntemat sanat Koska meitä käsketään -melodiaan, jotta käyttökelpoinen ABArakenteinen laulu muokkautuisi lasten suuhun sopivaksi. Musiikin hyvinvointia lisäävä vaikutus on tiedetty jo pitkään ja nyt musiikkiopistot ovat myös heränneet toimimaan laajaalaisemmin perustehtävänsä ulkopuolella, yhteiskunnallista vastuuta kantaen. Kuopion konservatorion Takuulla-hanke tarjoaa esimerkiksi ensikodin, sairaalan, päiväkodin ja neuvolan asiakkaille musiikkikasvatusta tavoitteenaan parantaa muun muassa vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta sekä tuottaa iloa. Tärkeää tässä hankkeessa on se, että joka paikkaan mennään pedagogia edellä rehtori Anna-Elina Lavastetta lainatakseni ja musiikin terapeuttinen vaikutus tulee oppimisesta. Pääkaupunkiseudulla syksyllä alkanut Floora-hanke puolestaan tarjoaa ilmaiseksi musiikkikasvatusta sellaisille lastensuojelun asiakkaille, jotka muuten jäisivät opetuksen ulkopuolelle. Itselläni on juuri aloittanut Floora-muskariryhmä ja on mielenkiintoista nähdä miten säännöllinen musiikkileikkikoulutoiminta vaikuttaa ryhmän alle kolmivuotiaisiin lapsiin. Haluankin rohkaista teitä kaikkia miettimään, miten pystymme jakamaan musiikin iloa mahdollisimman monelle. Näissä erityisemmissäkin tilanteissa hyvät pedagogiset taidot ja herkkyys kuunnella ryhmän tarpeita riittävät. Suunnataan siis tuntosarvet pystyssä kohti uusia haasteita historiaa arvostaen ja musiikista nauttien! Puheenjohtajalta Laura Koskelo Efter jubileumsseminariets festyra går tankarna ännu till en fin dag som man kan minnas med ett leende på läpparna. Jag vill tacka er alla som firade Småbarns musiklärare rf:s 35-årsjubileum med oss! Speciellt fint var det att få träffa pionjärerna inom småbarns musikundervisning, Maisa Krokfors, Hilkka Hautsalo, Helinä Rinne, Leena Poikela, Eve Alho och Soili Perkiö. I deras memoarer kommer det fram hur de har börjat musiklekverksamheten från noll. Det fanns inte barnsånger för småbarn, musikskolornas rektorer trodde inte att det skulle löna sig att undervisa barn under skolåldern, arbetsförhållandena var väldigt annorlunda än idag och kollegernas stöd saknades nästan helt och hållet. Vem av oss skulle nuförtiden vara beredd att vandra 2,5 kilometer i snöstorm släpande på skivspelare och allt sitt material? Eller flyga varje vecka från Kuusamo till Helsingfors för att träffa kolleger? Att de här pionjärerna var med på festen ger mig en liten aning hur viktig musikfostran har varit och fortfarande är för dem. Det är roligt att höra dem säga att SMuL rf är på väg åt rätt håll. För oss yngre småbarns musiklärare gav kvällen en sällsynt möjlighet att träffa människor som man känner till bara som ett namn vid noterna till en sång eller på ett bokomslag. För mig var den finaste stunden på kvällen att sjunga Tuiki, tuiki tähtönen och Pieni pilvi pehmoinen under ledning av Maisa Korkfors. Hennes utrop: Oj, ni kan den ännu! kom från hjärtat. Jag hade inte heller kommit på att tänka att just hon hade gjort de välbekanta orden till den finska varianten av Ah vous dirai-je maman -melodin för att få den fina ABA-formen att passa bättre in i barnens mun. Vi har redan länge vetat att musiken ökar välmående och nu har också musikinstituten börjat inse sitt samhällsansvar. Konservatoriet i Kuopio har satt i gång Takuullaprojektet som erbjuder musikfostran till mödra- och skyddshemmets, sjukhusens, daghemmens och rådgivningens kunder och har som syfte att bland annat förbättra kontakten mellan barnet och föräldern och att sprida glädje. Rektorn Anna-Elina Lavaste påpekar att musikens terapeutiska påverkan kommer via inlärningen och att det är musikpedagogik man erbjuder, inte musikterapi. I huvudstadsregionen har det påbörjats det ett projekt som heter Floora. Målsättningen med det här projektet är att erbjuda gratis musikundervisning för sådana kunder inom barnskyddet som annars skulle bli utan detta. Jag har själv precis börjat med en liten Floora-grupp och det är spännande att se hur kontinuerlig musiklekskoleverksamhet påverkar barnen. Jag vill uppmuntra er alla att fundera hur vi kan sprida musikens glädje. För att klara av de här speciella situationerna räcker det att man har bra interaktionsförmåga och sensitivitet för att känna vad gruppen behöver. Låt oss se framåt med sensitiva antenner, uppskatta historien och njuta av musiken! 10 Pikkutrilli Pikkutrilli

7 Varhaisiän musiikinopettaja seniorityössä monitaiteellisten työtapojen ja virikkeellisen ryhmätoiminnan hyödyntäminen Sopivatko varhaisiän musiikkikasvatuksen työtavat seniorityöhön? Artikkeli käsittelee varhaisiän musiikkikasvatuksen työtapojen liittämistä seniorien musiikkitoimintaan sekä luovien toiminnallisten menetelmien hyötyä ja tarvetta vanhustyössä. Luovaa lystiä Leikkimielisyys on lasten luovan persoonallisuuden keskeinen ominaisuus, joka näyttää katoavan aikuiseksi kasvamisen myötä. Tutkimukset osoittavat, että kun noin 90 prosenttia viisivuotiaista lapsista osoittautuu luoviksi, niin vastaava luku kymmenen vuotiailla on enää vain seitsemän prosenttia. Vain kaksi prosenttia lapsista säilyttää luovuutensa neljätoistavuotiaaksi asti. Pienet lapset ovat luonteeltaan uteliaita ja kiinnostuneita kaikesta ympäristössään. He haluavat kokeilla ja kosketella kaikkea käsiin sattuvaa, he jaksavat leikkiä tuntikausia kiertelemällä, katselemalla, maistelemalla, haistelemalla ja koskettelemalla ja esineitä. He leikkivät kuvitellen itsensä erilaisiksi roolihenkilöiksi. (Emden & Lampikoski 2001, 123.) Mikä heikentää luovaa mieltä ikääntyessämme? Siinä missä lapset reagoivat luovasti aina uuden tilanteen kohdatessaan, aikuiset ovat taipuvaisia soveltamaan kotona, koulussa ja yhteiskunnassa opittuja taitoja, sääntöjä, normeja, standardeja ja metodeja. Kun ikäännymme, olemme entistä tietoisempia käytännöllisistä esteistä ja rajoituksista sekä tiedämme, mitkä ratkaisut ovat mahdottomia, kalliita, epäkäytännöllisiä tai teknisesti mahdottomia soveltaa. Kulttuurimme sisältää monia normeja ja asenteita, jotka suosittavat ikääntyneille ihmisille vakavaa ja viisasta käyttäytymistä ja kieltävät leikkimielisyyden sekä fantasioinnin. Elinikäisen oppimisen yhteydessä on kuitenkin hyvä käsitellä myös leikin merkitystä oppimisessa. Leikki kuuluu kaikille: Siellä, missä on luovuutta, mielikuvitusta, iloa ja mielihyvää, on mukana myös leikkiä. Siksi leikki ei kuulu ainoastaan lapsuuteen, vaan on luovuuden lähde läpi elämän. (Siirola 2009, 172; Emden & Lampikoski 2001, 126.) Vanhustyössä on alettu kiinnostua entistä enemmän luovista ja toiminnallisista menetelmistä. Näillä menetelmillä voidaan tukea erityisesti niitä ikääntyneitä, joille itsensä ilmaiseminen ja kokemusten kuvaaminen puhumalla on vaikeaa. Ikääntyneiden kanssa toimiessa ei tulisi painottaa pelkästään tietämistä, "hoksaamista" tai muistamista edellyttäviä menetelmiä, kuten tietokilpailuja ja arvausleikkejä. Luovuus ja elämyksellisyys on yksi keino antaa onnistumisen ja hyvän yhdessäolon kokemuksia myös niille ikääntyneille, jotka ovat huonomuistisia tai hitaita ja arkoja vastaamaan. (Andreev & Salomaa 2005, 161.) Luovat ja toiminnalliset menetelmät tukevat iäkkään elämänhallintaa, koska ne perustuvat ihmisen kokonaisvaltaiseen kokemuksellisuuteen: psyykkisen, fyysisen, sosiaalisen ja hengellisen osa-alueen yhteenkuuluvuuteen. Luovat ja toiminnalliset työmenetelmät sopivat myös ikääntyneille, vaikka ovatkin perinteisesti käytettyjä lasten kanssa. (Andreev & Salomaa 2005, 161.) Minustako ohjaaja senioriryhmälle? Lysti luovaa toimintaa sosiaali- ja terveysalalle -hankkeessa ( ) sekä seniorien musiikkiryhmien ohjaajilta että varhaisiän musiikkikasvatuksen kouluttajilta kysyttiin, kuuluuko senioriryhmien ohjaaminen varhaisiän musiikinopettajan työnkuvaan. Ryhmien ohjaajista puolet (50 %) koki senioriryhmien ohjaamisen kuuluvan varhaisiän musiikinopettajille ja puolet (50 %) oli sitä mieltä, ettei senioriryhmien ohjaamista voi selkeästi sisällyttää tai ainakaan velvoittaa työnkuvaan. Kouluttajat puolestaan olivat ryhmänä yksimielisiä: Seniorien musiikkiryhmien ohjaamisen katsottiin soveltuvan hyvin varhaisiän musiikinopettajan työnkuvaan ja kuuluvan siihen luontevasti, mikäli varhaisiän musiikinopettaja itse niin mieltää. Mikäli musiikkitoiminta on sukupolvia yhdistävää, katsottiin varhaisiän musiikinopettajan soveltuvan hyvin ja luontevasti ryhmänohjaajan tehtävään. Kun ohjaajilta ja kouluttajilta kysyttiin, mitä hyviä ominaisuuksia varhaisiän musiikinopettajalta löytyy senioriryhmien ohjaamisen kannalta, molemmat ryhmät mainitsivat varhaisiän musiikinopettajan olevan monipuolinen muusikko ja alansa moniosaaja (ohjaajat = 87,5 %, kouluttajat = 100 %). Myös ryhmänohjaustaidot nostettiin esiin kummankin vastaajaryhmän vastauksissa (ohjaajat = 37,5 %, kouluttajat = 100 %). Ryhmien ohjaajien vastauksissa korostui se, että lasten ja ikäihmisten ohjaamisen katsottiin edellyttävän ohjaajalta paljon yhteisiä piirteitä, kouluttajat puolestaan pohtivat varhaisiän musiikinopettajien olevan yleensä ulospäin suuntautuneita, iloisia ja rohkeita tarttumaan erilaisiin ryhmänohjaustilanteisiin. Tämähän tervehdyttää enemmän kuin tohtorilla käynti! Vastaajaryhmät olivat yhtä mieltä seniorien musiikkitoiminnan tärkeydestä, sillä ohjaajista enemmistö (71,4 %) ja kouluttajista jokainen (100 %) piti musiikkitoimintaa erittäin tärkeänä. Myös perustelut olivat yhteneväisiä: Molemmissa ryhmissä mainittiin musiikin hyvää tekevät, virkistävät ja voimaannuttavat vaikutukset sekä sosiaalisen kanssakäymisen lisääntyminen ryhmätoiminnan myötä. Kysyttäessä, millaista palautetta tuokioista saatiin, suurin osa vastaajista kertoi palautteen olleen hyvää ja tuokioiden olleen odotettuja viikon kohokohtia. Osallistujat olivat iloisia ja kiitollisia saamistaan musiikkihetkistä ja toiminta antoi heille voimavaroja arkeen. Tuokioiden kerrottiin olleen tunnelmaltaan välittömiä ja hyväntuulisia. Muskarin työtavat toimivaa vai tarpeetonta? Laulaminen osoittautui ennakko-odotusten mukaisesti ikäihmisille luontaiseksi musiikin toteuttamisen muodoksi: kaikki vastaajat (100 %) olivat maininneet laulamisen. Yhdessä vastauksessa kerrottiin kuitenkin kouluaikaisten kokemusten vaikuttaneen laulamaan ryhtymiseen, sillä osa ikääntyneistä oli kokenut, etteivät he voi laulaa, koska eivät osaa. Yleiskuvaksi vastausten perusteella jäi kuitenkin se, että lauluun osallistuttiin aktiivisesti ja että vanhojen laulujen sanat osattiin hyvin. Laulamisen yhteydessä tärkeäksi koettiin valita tarpeeksi matalat sävellajit ja harkita tempot huolellisesti. Muistelu mainittiin 75 prosentissa- ja kuuntelu 50 prosentissa vastauksista. Vanhusten kerrottiin erityisesti nauttineen elävän musiikin esityksistä ja kuunnelleen niitä keskittyneesti. Myös levyltä soitettu musiikki oli saanut kiitosta. Tanssi tai musiikkiliikunta mainittiin 37,5 prosentissa vastauksista, soittaminen puolestaan 25 prosentissa vastauksista. Koska ikääntyneiden fyysisessä toimintakyvyssä oli ryhmien sisällä suuria eroja, koettiin tärkeänä tehtäviä ohjeistaessa muistuttaa siitä, että jokainen liikkuu omista lähtökohdistaan käsin. Kerrottiin myös motoriikan vaatineen paljon ikääntyneiltä, joten ohjaajan oli näytettävä liikkeet erityisen hitaasti ja huolellisesti. Soittaminen ei tuntunut olevan laulamisen tavoin tuttua ja soittamiseen ryhtyminen vaati houkuttelua ja kannustusta. Soittamisen kohdalla pohdittiin myös ryhmän kokoa ja tehtävien haasteellisuutta. Huomattiin, että soittamista ajatellen ryhmän olisi pysyttävä kohtuullisen kokoisena, jotta soittimia riittäisi kaikille osallistujille ja henkilökohtaista ohjausta soitinten käsittelemiseen olisi mahdollista tarjota. Soitettavien kappaleiden on myös oltava vaikeustasoltaan sopivia, jotta vältytään tilanteilta, joissa ikääntynyt kokee tilanteen liian lapsellisena tai turhautuu liian haastavan tehtävän edessä. Kehittämisideoita tulevaisuuden varalle Suurin ero kahden vastaajaryhmän välillä saatiin kysyttäessä kaivattiinko koulutukseen jotain uutta tukemaan seniorien musiikkiryhmien ohjaamista. Kouluttajista 66,7 prosenttia ei kaivannut koulutukseen tällä hetkellä uutta sisältöä, kun taas senioriryhmien ohjaajista 75 prosenttia kaipasi kurssitarjontaan varta vasten seniorien musiikkitoimintaan suuntaavaa kurssia. Ryhmien ohjaajat ehdottivat sisällöksi muun muassa seuraavia aiheita: musiikin merkitys ikäihmisille, musiikin terapeuttiset vaikutukset, ikääntymisen muutokset ja muistisairaudet, liikunta(rajoitteet) ja musiikki, soittimien käytön mahdollisuudet ja musiikin integrointi muihin taideaineisiin. Vastauksissa kaivattiin myös paljon käytännön tekemistä ja kokeiluja senioriryhmissä, ohjelmiston läpikäymistä sekä yhteistyön mahdollisuutta sosiaali- ja terveysalan kanssa. Viimeksi mainittua pohdittiin myös kouluttajien vastauksissa: yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan kanssa haluttiin lisätä jo opiskeluvaiheessa. Koulutuksen uudistamisen sijaan kouluttajat kaipasivat ennemmin yhteiskunnallista muutosta, sillä terveyssektorilta uupuu työpaikkoja. Yhdessä vastauksessa pohdittiin työpaikkojen lisäämistä palvelutaloihin niin, että kulttuurialan osaaminen saataisiin hoitotyön käyttöön ja osaksi hoitotyötä. Löysin projektia tehdessä uusia näkökulmia arkiseen työhön sekä innostusta ja uskoa musiikkileikkikoulun työtapojen hyödyntämiseen vanhustyössä. Jos nyt saisin uuden tilaisuuden ohjata ikäihmisten- tai ikäihmisten ja lasten yhteistä musiikkitoimintaa, olisivat eväät varmasti ensimmäistä kertaa huomattavasti paremmat ja luottoa omiin kykyyn löytyisi. Varhaisiän musiikinopettajan koulutus voidaan nähdä monipuolisena koulutuksena, joka antaa hyvät eväät myös ikäihmisten musiikkitoiminnan ohjaamiseen. Opiskelijan omasta mielenkiinnosta riippuu se, kuinka laajasti hän haluaa aiheeseen perehtyä. Myös musiikkileikkikoulun työtavat (esim. laulaminen, soittaminen, loruilu, musiikkiliikunta, kuuntelu) soveltuvat hyvin ikäihmisten musiikkitoimintaan. Tässä on kuitenkin huomioitava asioiden esittäminen. Vaikka kyse onkin musiikkileikkikoulun työtavoista, niitä ei tarvitse tuoda lapsellisesti esiin: käytetäänhän laulamista ja soittamista niin monien muidenkin ryhmien kanssa! Ryhmän jäsenet ovat aikuisia ihmisiä ja heitä on kohdeltava sen mukaisesti. Ehkä luonnollisimmalla tavalla musiikkileikkikoulun ja ikäihmisten musiikkitoiminnan voisi yhdistää juuri Lysti -hankkeessa toteutetulla tavalla. Toiminnassa pyrittiin rakentamaan siltaa ikäihmisten ja lasten välille musiikin keinoin. Minulle juuri edellä kuvatun kaltainen tilanne olisi luonnollisin tapa toimia vanhuus on laaja osa-alue, johon ei riittäväsi ehditä varhaisiän musiikinopettajan koulutuksen aikana perehtyä. Omasta mielenkiinnosta ja asioista selvää ottamalla haasteista on kuitenkin mahdollista selvitä. Koulutus antaa hyvät perusvalmiudet. Sanna-Mari Nenonen l Lysti luovaa toimintaa sosiaali- ja terveysalalle -hankkeen ( ) päätavoitteena oli edistää luovien menetelmien hyödyntämistä ikääntyneiden, psykiatristen potilaiden ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden hoito- ja kuntoutustyössä. l Tämä tavoite on toteutettavissa, kun luovia menetelmiä aletaan soveltaa ja rohkeasti käyttämään hoitotyön arjessa. LÄHTEET Andreev, T. & Salomaa, V Kokemista ja kuvitusta luovat ja toiminnalliset menetelmät vanhustyössä. Teoksessa: Laatua vanhustyöhön. Noppari, E. & Koistinen, P. (toim.). Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki Emden, J. B. & Lampikoski K Elä luovasti, ikääntyvän valttikortit. Werner Söderström Osakeyhtiö. Juva. Jussila, P. (toim.) Luovaa lystiä. Luovat menetelmät osana hoitotyötä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. Tampereen yliopistopaino. Lahden musiikki- ja draamainstituutti Lahden ammattikorkeakoulu. Viitattu Marjanen, K Musiikkipedagogi (AMK): pääaineena varhaisiän musiikkikasvatus. Teoksessa: Musiikkikasvatus. Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Louhivuori, J., Paananen, P. & Väkevä, L. (toim.). Suomen Musiikkikasvatusseura FiSME r.y. Vaasa Opintojakson kuvaus Varhaisiän musiikkikasvatus 3. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu o=&lan=f&ark=true Siirola, E Musiikin elinikäinen oppiminen. Teoksessa: Musiikkikasvatus. Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Louhivuori, J., Paananen, P. & Väkevä, L. (toim.). Suomen musiikkikasvatusseura FiSME r.y. Jyväskylä Pikkutrilli Pikkutrilli

8 YHDESSÄ ENEMMÄN Oletko kuullut aikuinen-lapsitanssitunneista? Entä taapero- tai naperotanssista? Mitä se on, mitä siellä tehdään ja miten se eroaa musiikkileikkikoulutoiminnasta? V iimeisen kymmenen vuoden aikana tanssin puolella on aloitettu tanssitunnit 1 3-vuotiaille lapsille yhdessä aikuisen kanssa. Nämä aikuisen ja lapsen yhteiset tanssituokiot ovat yleensä taiteen perusopetusta tarjoavissa tanssikouluissa osana tanssin varhaisiän opintoja, samoin kuin musiikkileikkikoulu musiikin puolella. Tanssissa näistä 1 3-vuotiaiden lasten tanssitunneista yhdessä aikuisen kanssa, käytetään monia nimityksiä. Käytän tässä tekstissä taaperotanssi -nimeä, joka on yksi tanssikoulujen lajitarjonnassa käyttämistä nimityksistä. 3-vuotiaille on myös tunteja, joihin tullaan ilman aikuista. Nämä tunnit kulkevat nimellä lastentanssi tai tanssileikki. Taaperotanssin ja musiikkileikkikoulun tavoitteet ovat yhteneviä monelta osin. Molemmissa tavoitteena on lapsen kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen, tutustuminen ryhmässä toimimiseen sekä aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukeminen. Tanssissa tärkein tavoite on varmasti liikkumisesta nauttiminen, samoin kuin musiikkileikkikoulussa musiikista nauttiminen. Eroja syntyy, kun tarkastellaan taidelajien omia sisältötavoitteita. Taaperotanssin keskeisiä tavoitteita ovat tanssin peruselementteihin tutustuminen ikäkaudelle sopivalla tavalla (Alkutanssi 2014). Näitä peruselementtejä ovat tila, aika, voima, keho, liikkumistaidot, järjestysmuodot, koreografiset muodot (Labanin tanssin peruselementit Green Gilbertin 2006 mukaan). Perusliikuntataitojen harjoittelu on myös keskeinen taaperotanssin tavoite. Luonnollisesti musiikkikasvatuksella on omat musiikilliset tavoitteensa varhaisiän opinnoissa. Ollessani pitämässä koulusta Espoon musiikkiopiston musiikkileikkikouluopettajille, tulimme yhteistyössä keksineeksi pienille sopivia harjoituksia, joissa voi varioida tavoitteita tanssilliseen tai musiikilliseen suuntaan. Esimerkiksi tanssitunnin nimileikissä loruillaan suunnat ylös ja alas. Nämä voi hyvin muuttaa melodioiksi: lauletaan korkea ja matala ääni. 3-vuotiaiden omalla tunnilla lopputarinana voi olla perhosen lento, jossa istutaan jalkapohjat yhdessä, jalkojen ollessa siipinä. Perhonen lentää tanssitunnilla esimerkiksi sillan alta tai törmää pehmeisiin pilviin, jolloin lapset tekevät sillan ja käsillään pehmeää liikettä. Muskarissa perhonen voi löytää rytmin tai laulun. Lisää ideoita ja tanssiharjoituksia löytyy tanssijulkaisusta Alkutanssi Varhaisiän tanssikasvatusta 1 4-vuotialle, jonka ovat kirjoittaneet tanssipedagogit Ingmarie Hekanaho, Mia Nirhamo ja Johanna Stenlund. Kirja on ollut suosittu työväline lastentanssin opettajien keskuudessa, mutta myös musiikkileikkikoulunopettajat ovat löytäneet siitä paljon ideoita ja vinkkejä pienten lasten kanssa työskentelemiseen. Vaan mitä tästä kaikesta sanovat musiikkileikkikoulu- ja taaperotanssivanhemmat? Ovatko näiden kahden harrastuksen tunnit liian samanlaisia? Haastattelin omien taaperotanssituntieni vanhempia, joista ainakin puolet käyvät molemmilla tunneilla. He kokivat ne selvästi toisistaan poikkeaviksi, joten motivaatiota käydä sekä musisoimassa että tanssimassa löytyy. Suurimpia eroja voi olla tilaa ja virikkeiden määrää koskevat asiat, kun verrataan tyhjää tanssisalia ja muskariluokkaa soittimineen. Taaperotanssissa ei välttämättä lauleta nuottiakaan, eikä soiteta soittimia, vaan liikkuminen on keskeinen sisältö sekä lasten että aikuisten kohdalla. Tämä vaihteleva liikkuminen tuntui monesta vanhemmasta antoisalta, koska pienet lapset ovat toiminnallisia ja ilmaisevat itseään koko kehollaan. Taaperotanssissa erilaisten liikuntavälineiden käyttö toistuu jokaisella tunnilla. Liikuntavälineet antavat mahdollisuuden lapsen omaan tutkimiseen esimerkiksi avaruudellisen tilan hahmottamiseen, painovoiman lakien oivaltamiseen ja hienomotoristen taitojen harjoittelemiseen. Välineosuus on myös vanhempien mielestä palkitsevaa puuhaa. Vanhemmat kokivat klassisen musiikin tärkeäksi osaksi molempia tunteja, koska klassisella musiikilla on positiivisia vaikutuksia heidän lapsiinsa. Tähän mielipiteeseen on tanssi- ja musiikkikasvattajien varmasti helppo yhtyä. Tanssitaan musiikin tahdissa ja musisoidaan liikkuen. Yhdessä on enemmän! Mia Nirhamo Lähteet: Green Gilbert, A Creative Dance for All Ages. The American Alliance for Health, Physical Education, Recreation and Dance. Hekanaho, I., Nirhamo, M. & Stenlund, J Alkutanssi Varhaisiän tanssikasvatusta 1 4-vuotiaille. Alkutanssikirja l Alkutanssi-kirja on julkaistu omakustanteena tammikuussa l Kirja sisältää lyhyehkön tieto-osuuden lapsen kehityksestä, sen jälkeen esitellään opetussuunnitelma 1 4-vuotiaiden tanssikasvatukseen ja lopussa esitellään harjoituksia. Harjoitukset sisältävät myös erilaisten välineiden kanssa tehtäviä leikkejä ja harjoitteita. l Alkutanssin tekijät ovat pitäneet koulutusta tanssin opettajille Suomen Dance and Child ry:n järjestämillä kursseilla. l Mia Nirhamo on klassisen baletin- ja lastentanssin opettaja, joka opettaa Helsingin ja Espoon tanssiopistoissa. Hän on opettanut taaperotanssia vuodesta 2008 lähtien. Hän kirjoittaa myös blogia os. tanssiitaaperonkanssa@blogspot.com. Blogissaan hän kirjoittaa pienten tanssitunneista ja lastenkulttuurista. Kysymyksiä tai kommentteja sekä kirjatilauksia voi lähettää osoitteeseen alkutanssi@gmail.com tai blogin kautta. Lisää alkutanssista: alkutanssi/info. 14 Pikkutrilli Pikkutrilli

9 Iina Kotola 16 Pikkutrilli Pikkutrilli Vastaus: Onnea

10 Tullaan tutuiksi Lystiä leikkiä Esa Lamposen kanssa 18 Pikkutrilli Kuva Kirsti Hyyppä Lapset ovat hiljaa ja jähmettyneet paikalleen. He tuijottavat silmät suurina ja odottavat, mitä seuraavaksi tapahtuu. Laulu kuuluu: Kuka täällä tirkistää, muskaripellen näät, pelleä aivan naurattaa, kun lasten kanssa laulaa saa.. Näin laulaa Esa Lamponen ja naulitsee villeimmänkin viikarin istuvilleen, olemaan hiirenhiljaa ja seuraamaan opetusta. Mies muskaripellen takana on musiikkileikkikoulun rautakurkku, hassutteleva ja lämmin, jopa 600 lasta viikoittain opettavan Lystileikki Ky:n perustaja. Oman tiensä kulkija Kuusilapsisen kouvolalaisperheen kuopuksen rakkaus musiikkiin ja etenkin soittamiseen näkyi jo kansakoulussa, jossa hän mielellään esiintyi erilaisissa koulun tilaisuuksissa. Laulavaisen perheen nuorimmainen on sisarussarjan ainut, joka ihastui soittamiseen. Kertomansa mukaan hänen todellinen intohimonsa musiikkia kohtaan syttyi kosketinsoittimista. Keskikoulun ja lukion suoritettuaan nuorta miehen alkua kiinnosti eniten kasvatusala. Koulussa ollessaan hän toimi aktiivisesti oppilaskunnassa, järjesti erilaisia tapahtumia ja halusi tehdä töitä ihmisten kanssa. Pitkän venäjän luettuaan hän harkitsi aloittavansa opiskelun venäjänkielen opettajaksi, mutta totesi pian, ettei se ollut hänelle kaikkein kutsuvin ammatti. Esa tuli hyvin toimeen lasten kanssa ja niinpä lastentarhanopettajakoulutus tuntui hänestä hyvältä vaihtoehdolta. Joensuun yliopiston lastentarhanopettajakoulutuksessa oli tuolloin ja vielä tänäkin päivänä opettajana Helena Hulmi, "äärettömän hyvä musamaikka", kuten mestari itse häntä luonnehtii. Innoittavan opettajan avulla musiikki heräsi miehessä entistä vahvemmin eloon ja muuttui tärkeäksi osaksi häntä. Vielä siihen aikaan soitinopinnot veivät pitkälle yliopistokoulutuksessa ja niin Esa päätti ottaa kitaransoiton haltuun. Vuonna 1984 lastentarhanopettajan opinnot saattoivat hänet työelämään, jossa odotti vielä tuntematon leikkikenttä rytmien ja riimien parissa. Useat työrupeamat esikouluryhmissä kannustivat Esaa hyödyntämään musiikillista osaamistaan. Lasten kanssa toimiessaan hän huomasi, että monipuolinen musiikkikasvatus oli lasten mielestä hauskaa. Tämä houkutti häntä jatkamaan opintoja musiikin parissa, ja luvun vaihteessa Esa haki Sibelius-Akatemian varhaisiän musiikkikasvatuksen täydennyskoulutukseen. Akatemiassa hän opiskeli Maija Simojoen, Ritva Ollarannan sekä muiden nimekkäiden kouluttajien johdolla. Perinteinen musiikkileikkikoulu ei kuitenkaan tuntunut tästä oman tiensä kulkijasta omimmalta. Esa muistelee Maijan ja Ritvan vakuutelleen, että kyllä tämäkin oppilas vielä palaa ruotuun, mutta toisin kävi. Orff-pedagogiikan löydyttyä Harri "Haase" Setälän kurssin kautta 90-luvun alussa, ruotuun ei ole tullut palattua vielä tänäkään päivänä. Orffin vuorovaikutteinen oppimisprosessi oli Esan mielestä paras väylä toteuttaa sellaista musiikkikasvatusta, mikä tuntui hänestä luontevimmalta tavalta toimia lasten ja musiikin kanssa. Kaikki lähtee lapsesta Vuonna 1995 Esa ja hänen vaimonsa Päivi Lamponen yhdistivät vahvuutensa ja perustivat Lystileikki Ky:n, musiikin ja liikunnan harrastustoimintaa tarjoavan yrityksen. Taiteen perusopetuksen luvat haettiin välittömästi, ja ensi vuonna Lystileikki viettääkin jo 20-vuotisjuhlaansa. Vantaalla ja Tuusulassa toimivassa Lystileikki Ky:ssä käy nykyään viikoittain noin 600 lasta. Lystileikissä liikunta ja musiikki eivät ole erilliset yksiköt, vaan aviopari ammentaa toistensa vahvuuksista. Esa on tunnettu omintakeisesta pedagogiikastaan, mutta mikä tekee siitä ainutlaatuisen? "Se on yksilöllistä ryhmäopetusta, jossa jokainen ryhmän jäsen on tärkeä", hän vastaa. Esan mukaan musiikkikasvatus lähtee lapsesta ja kokeilemalla oppimisesta. Tavoitteena on, että lapsi huomaa itse osaavansa vaikka mitä. Esa painottaa, että opetuksen tulee olla silti loppuun asti mietittyä, muttei kuitenkaan valmiiksi pureskeltua. Aikuisen tulee olla hyvin perillä lapsen eri kehitysvaiheista: Pitää tietää, mikä vaihe on menossa ja mikä tulossa. Hermoston kehittäminen musiikkikasvatuksen ja liikkeen avulla saa lapsen aivot oppimaan. Lapsen pitää saada tehdä itse ja siksi toiminnassa on tärkeää, että annetaan mahdollisuus, haasteita ja jännitystä. Esa mainitsee kolme tärkeää asiaa, jotka kulkevat mukana hänen opetuksessaan: yksilöllisyys, onnistumisen kokemukset ja rento ilmapiiri. Yksilöllisyys näkyy esimerkiksi siten, että hän puhuu lapsille aina yksikössä eikä monikossa. Perheryhmissäkin fokus on lapsissa aikuisten sijaan. Esa kertoo, että yksilöllisen huomion kautta lapsi tuntee itsensä merkittäväksi ja se motivoi lasta. Kaikki kuitenkin lähtee ensisijaisesti ryhmänhallinnasta, joten opettajan on löydettävä keinot saada yksilöt toimimaan ryhmässä, hän muistuttaa. Toinen tärkeä asia Esan mukaan on onnistumisen kokemukset. Hänellä on ääretön kunnioitus lapsia kohtaan. Hän ajattelee, että lapsi on hyvä ja onnistuu. Hän kertoo, että positiivisten ponnistelujen kautta lapsen itseluottamus kasvaa ja lapsi huomaa onnistuvansa missä tahansa haasteessa. Myös epäonnistuminen on lahja ja tärkeä vaihe oppimisessa, Esa listaa. Kolmas merkittävä elementti on rento ilmapiiri. Turvallisessa ympäristössä uskaltaa epäonnistua ja heittäytyä täysillä oppimiskokemukseen. Esa ei kannata räpätyslinjaa kurinpidossa: hänen tunneillaan rankaistaan hellyydellä. "Lapset tietävät, miten toimitaan. Ensin sanon, mutten montaa kertaa. Pikkutrilli

11 På svenska Inspiration, information och kanske lite bildning också, tack! En dag väller det över en. Ni vet precis vad jag talar om. Den där molande, kladdiga känslan av att vara trött på både sig själv och den repertoar som snurrat på ett bra tag. En smak av gammalt tuggummi. Brist på nya idéer tar energin ur både kroppen och knoppen. Eller avsaknaden av ett nätverk: kollegerna. Bollplanket med konkreta idéer som delas över en kopp kaffe i all hast. Första hjälp vid utebliven inspiration. Eller fortbildning och kurser. Vitamininjektioner och nätverkande. Utbildning överhuvudtaget. Finns den? Var och för vem? Och hur var det med informationen? Hur hittar jag den eller den mig? Det handlar om oss som jobbar med småbarnspedagogik och vi som brinner för det. Det handlar om de otaliga ringar på vattnet som sprids genom verksamheten, där fokus är på småbarnsfamiljerna och där musiken och rytmiken agerar både dragplåster och huvudaktör. Jos sanominen ei tehoa, niin sitten halataan. Sen jälkeen istutaan syliin, ja viimeisenä oljenkortena sanon: Nyt mä kyllä annan sulle pusun, mutta tähän ei ole vielä tarvinnut mennä", hän kertoo lempeästi naurahtaen. Huumori on tärkeä avain myös rennon ilmapiirin luomisessa. Vierivä kivi ei sammaloidu Tänä vuonna Esalle tulee täyteen 30 vuotta työelämässä. Hän on ehtinyt työskennellä niin lastentarhanopettajana kuin erityislastentarhanopettajanakin sekä monien päiväkotien johtajana, ennen kuin varhaisiän musiikinopetus on muuttunut täysipäiväiseksi. Lystileikin suosittujen muskarien ohella Esa toimii myös kouluttajana. Alkuun tätä musiikkileikkikoulunopettajaa pidettiin kertomansa mukaan ehkä hieman kummajaisena. Hän oli mies, eikä tehnyt kuten muut, mutta nyt Esasta tuntuu, että muutaman viimeisen vuoden aikana kiinnostus ja arvostus hänen työtään kohtaan on musiikkikasvattajien parissa kasvanut. Esa pohtii, että on ehkä huomattu, ettei ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä tätä työtä. Hän pitää taidekasvatusta valtavan tärkeänä lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukena. Lapsi on tärkein, hän muistuttaa. Voisimme kokoontua tämän asian äärelle ja vaihtaa ideoita. Tällä tavalla kehittäisimme yhdessä alaamme, hän toivoo. Esan mielestä opettajan työ kantaa hedelmää, kun sisäistämme ajatuksen siitä, ettemme ole koskaan valmiita. Samoin on hyvä myös katsoa silloin tällöin peiliin ja kysyä itseltään: Miksi teen tätä työtä? Uusia ideoita voi hakea kollegoilta ja täydennyskoulutuksesta. Ja ennen kaikkea jokaisesta ryhmästä ja jokaiselta lapselta voi oppia jotain. Jessika Lampi ESA LAMPONEN l Lastentarhanopettaja ja musiikin varhaiskasvattaja. l Kouluttautunut lastentarhanopettajaksi Joensuun yliopistossa sekä musiikin varhaiskasvattajaksi Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksessa. l Asuu Vantaalla. l Hänellä on vaimo ja 5 lasta. l Julkaisut: Musiikille siivet 2002, Muskaripellen lauluja l Lystileikki Ky:n perustaja. LYSTILEIKKI KY l Perustettu 1995 Esa ja Päivi Lamposen toimesta. l Oppilasmäärä on noin 600 lasta viikossa. l Tarjoaa musiikillista ja liikunnallista harrastustoimintaa lapsille. l Lystileikki Ky on hyväksytty antamaan taiteen perusopetusta. l Vipinää varpaisiin, musiikki kuuluu kaikille! Esan kaikille avoimet, tulevat KOULUTUKSET: Keväällä 2015 Vantaalla, tarkemmat tiedot Upptakt Vi drivs ofta till handling på grund av brist på något, en avsaknad eller för att fylla ett behov. Precis så var det för mig. Fröet, upptakten till att påbörja detta arbete föddes ur brist på nya idéer, skolning, kolleger och information. Allt det jag INTE hade tillgång till. Den senaste tiden har jag alltså lekt Sherlock Holmes med telefon, internet, förstoringsglas och djungeltrumma. Googlat, frågat mig fram, ringt upp okända namn på efterlängtade kolleger, besökt musikskolor, analyserat, talat med rektorer, funderat och så vidare. Under arbetets gång, har fokus flyttat på sig. Det som jag trodde var en upptakt håller på att bli till en symfoni alla maestoso. Men först alltså ouvertyren! Ouvertyr Det råder en begreppsdjungel vad gäller musikfostran för barn under skolåldern. Vi talar om musiklekskola, lekgrupper, baby- och knatterytmik och familjegrupper. Till råga på allt har dessa benämningar något olika innebörd, beroende på var verksamheten är förankrad. Så finns det också fyndiga och roliga benämningar som syftar på en löst sammansatt grupp där man också sjunger och leker med barn under skolåldern. Tangeringspunkterna är många, och det är lätt att trassla in sig bland orden och vad som egentligen avses. I denna text är fokus på verksamheten för 0 3-åringar. Alltså familjegrupperna. Kallas även baby- och knatterytmik. Samtidigt skall ni låta tankar som gäller lekgrupperna för 3 6-åringar, löpa parallellt. Dessa två former rinner såklart över i varandra. Sådär som bäcken möter ån och övergår i den, till en större helhet. Omständigheterna överlappar mer än utesluter. Familjegrupperna skiljer sig från lekgrupperna på två sätt: 1) Föräldrarna är med på musikstunden 2) verksamheten är inte lagstadgad. Som jag ser det är rytmiken ett fantastiskt lobbningsverktyg för kommande kunder till musikskolor och -institut. För att ta till en kliché är 20 Pikkutrilli Pikkutrilli

12 det basen i pyramiden. Detta är forumet där föräldrarna hittar fram till musikskolorna på ett otvunget sätt. Sannolikheten är stor att deras barn dyker upp i musiklekskolan eller på instrumentförberedelse. Inte undra på då att rektorerna så gärna vill se att rytmiken inlemmas i musikskolornas verksamhet. Men hur ser det annars ut då? Första satsen För att säga det kort: Brokigt värre. Rena rama djungeln. Det går att utskristallisera minst tre faktorer, som gör livet under lianerna mera oorganiserat, vardagen farligare och maten svårare att hitta. A) Det finns inget forum för utbildning och fortbildning På svenska vill säga. På finskt håll är det tacknämligt organiserat, men den som vill studera på svenska kammar noll, efter att den lilla spillra som fanns på Novia i Jakobstad avslutades år På Metropolia och Sibelius-Akademin finns studieprogram för examen i musikpedagogik, liksom också en ett-årig påbyggnad som ger motsvarande kompetens, ifall man har en grundexamen, som exempelvis, instrumentalist i bagaget. Studiespråk: finska. Det handlar naturligtvis inte endast om vilket språk vi studerar på. Kurser på andra språk, i andra kulturer, borde snarare höra till. Det vi förlorar i nuläget är ett kulturarv som bör just det ärvas genom att det finns lagrat någonstans för att kunna föras vidare. Alla känner inte till mormorsångerna. Det andra är bristen på material, och därmed också nya idéer. Några av oss satsar på att översätta sånger och det kan fungera hur bra som helst. Alla som kan ens lite finska vet dock att våra inhemska språk har betoningen på olika ställen i flerstaviga ord. För att inte tala om den betydligt friare satsuppbyggnaden i finskan. Ordlekar och ramsor är starkt språk- och kulturbundna och i en översättning går poängen och humorn lätt förlorad. Hur skulle du översätta Krakel spektakel kusin vitamin så att det också passar med den givna melodin? För det tredje behöver vi förnya oss. Prästens lilla kråka i all ära, men det gäller att också tillföra något utöver traditionerna. Världen 2014 är en annan än 1958, då musikskolan som idé, fick sin början. B) Vi jobbar under olika omständigheter I viss mån råder det nästan motsatta förhållanden mellan kommuner och orter. Gör ett test! Föreställ dig hur du skulle fungera under omständigheterna här nedan. I synnerhet det som INTE motsvarar just din verklighet. Stort musikinstitut och flere grupper En ensamvarg med EN grupp Kolleger med tangerande verksamhet Inget kollegium alls Full tjänst strötimmar här och där Musikalisk och pedagogisk kompetens Inga eller få kunskaper Arbetsgivare stöder verksamheten Du-få-klara-dig-själv-mentalitet Långa avstånd mellan kursplatserna Geografiskt koncentrerad verksamhet Potentiella kursdeltagare geografiskt spridda Tätort Svenskspråkig majoritet En liten spillra svenskspråkiga på orten Starkt tvåspråkig inslag i grupperna Helt eller nästan enspråkiga grupper Den mentala kulturen värderar en musikhobby högt Det hör inte till att gå på musikinstitut För att nu nämna några Med andra ord så mycket mer angeläget att kunna luta sig mot och känna av att det finns gemensamma nämnare. Att vi är en del av ett sammanhang. Också den som är verksam i periferin skall veta att det finns en ur-källa att ösa ur. I klartext betyder det gemensamt material och en enhetlig utbildning att ta avstamp i. Vilket skulle bevisas. C) Det finns minst fyra olika arbetsgivare Rytmik och familjegrupper erbjuds, åtminstone, på musikskolor, i Folkhälsans regi, på församlingarnas försorg och på medborgarinstitut. Möjligtvis finns det ytterligare något forum som existerar i det fördolda. Med detta följer självfallet ett tema med många variationer. Olika längd på musikstunden och terminen. Varierande terminsavgifter för deltagarna. En spretig lönegaffel och varierande arvoden är snarare regel än undantag. För den familj som anmäler sig kan det vara hopplöst svårt att känna till något om den kvalitativa nivån på de kurser som bjuds. Man stirrar sig kanske blind på priset, och förstår inte att kolla längden på musikstunden och antalet gånger per termin. Får ibland frågan: Varför kan man inte betala per gång, istället för en terminsavgift?. Till det svarar jag: Jag kan inte arbeta på det sättet. Kursen är en helhet: det finns pedagogiska mål och ambitioner på kvaliteten. Jag vill veta vem jag har där för att kunna ta hand om gruppen på bästa sätt. Om deltagarna kommer och går som de vill, lider både den sociala biten och den pedagogiska. Coda Vad hände sen? Vi behöver medicin, inte enbart diagnos! Här är nog skolning både utbildning och fortbildning- i nyckelposition. Liksom också ett fungerande nätverk. Redan EN träff per år, med kolleger skulle ge inspiration och öka kontaktytan. Sådant som ordnas inom SMUL r.f. (VaMO ry). Det är alltså möjligt att delta i kurserna, även om man inte är medlem. Därute finns en majoritet som inte ens vet om att denna takorganisation finns. Än mindre nås de av behövlig information. Efter att detta projekt är slutfört skall åtminstone den delen löpa bättre. Och planer finns redan på hur man kunde skräddarsy en fortbildning som ger behörighet. Marina Pettersson Fakta om projektet: l Stipendium beviljat av Svenska Kulturfonden l Ändamål: Att etablera och stärka vårt språkliga och musikaliska kulturarv i egen och andras språkgrupp l Strategi: Att undersöka och kartlägga fältet för baby- och knatterytmik (familjegrupperna) l Mål: Att öka kontaktytan mellan småbarnsfamiljer i olika språkgrupper genom musikpedagogisk verksamhet l Tid: Hösten 2014 våren 2015 Marina Pettersson Jobbar: som freelance med undervisning i piano, baby- och knatterytmik, kördirigering, band för vuxna samt kursverksamhet och projekt Studier: Musik- och pianopedagog från Åbo Konservatorium Aktuellt: Projektansvarig för Ung på svenska Erhållit Svenska Kulturfondens pris 2008 för arbete på ett brett fält inom musiklivet i Åboland, särskilt med baby- och knatterytmik och för sitt starka engagemang för barn och unga Fotomaterial: Johan Backas, Åbo Underrättelser 22 Pikkutrilli Pikkutrilli

13 Laulu on toinen nimeni Afrikassa on heimo, jonka keskuudessa laululla on hyvin erityinen merkitys ihmisen elämässä. Ihminen saa oman laulunsa ollessaan vasta ajatus äidin mielessä ja kantaa sitä mukanaan aina kuolemaansa saakka. Kun nainen haluaa lapsen, hän menee itsekseen istumaan puun alle kuuntelemaan. Hän istuu ja kuuntelee niin kauan, kunnes hän kuulee laulun, joka kuuluu hänen tulevalle lapselleen. Tämän jälkeen nainen opettaa laulun lapsensa tulevalle isälle, jotta he voivat rakastellessaan kutsua lasta maailmaan myös laulaen. Raskaana ollessaan tuleva äiti opettaa laulun kätilöille ja kylän vanhoille naisille, jotta he voivat laulaa lapsen tervetulleeksi tämän syntyessä, ja lopulta laulu opetetaan muillekin kyläläisille. Lapsen kasvaessa laulua lauletaan monissa elämän tilanteissa. Sillä voidaan esimerkiksi lohduttaa lasta tai osoittaa hänelle kunnioitusta. Se on läsnä muun muassa murrosiän kynnyksellä ja häissä. Viimeisen kerran ihminen kuulee laulunsa laulettavan viimeisen hengenvetonsa aikana. Aistiruokailua Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksessa on julkaistu digitaalinen keittokirja, jonka avulla voi tutustua moniaistiseen maistamiseen. Moniaistinen keittokirja 5D Cookbook on professori Anu Hopian ja projektipäällikkö Susanna Ihanuksen toimittama. Aistien vaikutusta ruoan makuun on tutkittu paljon ympäri maailman ja tutkimustuloksia on hyödynnetty monella tavalla. Tässä esimerkkejä, miten aisteja huijaamalla saadaan tutkitusti manipuloitua makuelämyksiä: Tietynlainen valkoviini maistuu paremmalta nautittaessa sitä Mozartin viulukonserton soidessa taustalla kuin hiljaisuudessa. Syömisnopeus kasvaa, mitä nopeatempoisempaa musiikkia soi taustalla. Sipsit maistuvat sitä paremmilta, mitä enemmän pussi rapisee. Oluen kuplien sihinän taajuus vaikuttaa oluen nautittavuuteen. Maailmalla on ravintoloita, joissa syödään säkkipimeässä, jotta ruokailijat eivät pysty luomaan ennakkoluuloja ruoan mausta. YLE Saksittua Ole luova, ole ahkera! Luovuutta ei saavuteta sormia napsauttamalla, vaan työllä ja ahkeruudella. Tampereen työväenteatterin taiteellinen johtaja Maarit Pyökäri kertoo Voi Hyvin -lehden artikkelissa vinkkejä luovaan työskentelemiseen. 1. Jotta voisi olla luova, on oltava ahkera. Itseään on pidettävä koko ajan tekemisen vireessä ja avoimena, esimerkiksi hankkimalla tietoa tai keräämällä materiaalia. 2. Onnistuminen ja oivaltaminen eivät tapahdu vain tahtomalla, joten itseään tai toisia on turha pakottaa toimimaan halutulla tavalla. Väkisin ei synny hyvää. 3. Kuuntele itseäsi, mutta pysy silti joukossa. Kaikkea ei voi tehdä toisten ehdoilla, eikä itseään voi jyrätä. Huonoille tuntemuksille voi kuitenkin todennäköisesti löytää järkiperäiset selitykset. 4. Kohtaa vaikeat asiat heti. Tulevaisuuteen siirrettäessä ne vain syövät energiaa. Voi Hyvin 6/2014 ARVOSTELUT JA ESITTELYT Opettaja kertoi lapsille, mitä tarkoitetaan äidinkielellä. Silloin 4-vuotias poika kysyi: Miksi se ei voi olla miehenkieli? Sadunmaan takatalvi Marjukka Polan Sadunmaan takatalvi -musiikkisatukirja johdattaa lapsen kokonaisvaltaiseen musiikin ja tarinan kokemiseen. Jännittävä tarina yhdessä Heli Pukin kauniin kuvituksen kanssa herättävät lapsen mielikuvituksen ja auttavat lasta heittäytymään tyyleiltään ja sointiväreiltään erilaisten laulujen maailmaan. Kirjan liitteenä olevien pedagogisten tehtävien ja kirjaan liitetyn CD:n avulla voi lasten kanssa harjoitella musiikin perusasioita, kuten rytmin, melodialinjan ja musiikin rakenteiden hahmottamista. Kirja antaa lapselle myös mahdollisuuden erilaisten tunteiden läpikäymiseen ja niistä keskustelemiseen. Mitä on olla pieni ja pelokas? Miltä odottaminen ja epätietoisuus tuntuu? Entä toivo, riemu ja rakkaus? Modus Musiikki Oy LASTEN SUUSTA Vilken dag! I början av fyraåringarnas lektion frågade läraren hurdan dag barnen hade haft. Saga berättade att hon hade haft en urusel dag. Då svarade Amos att han också hade haft en pusseldag och berättade ännu att han hade burit pusselbitar med sig hela dagen. Lattiarytmejä 3-vuotiaiden ryhmässä soitettiin rytmimunia, ja kerrattiin, ettei munia saa kopsutella vastakkain tai tuolin kulmaan, etteivät ne mene rikki. Silloin Anni totesi: Kun nää menee rikki, niin kaikki rytmit menee lattialle. Logiikka kohdallaan 5-vuotiaiden tunnilla Petteri esitteli ikenestään pilkistävää rautahampaan alkua. Ai, sulta tulee sieltä jo rautahammas!, ihasteli opettaja. Se on leipähammas!, huudahti vieressä istuva Leo tietäväisenä. Eikä oo. Se on RAUTAhammas, ihmettelivät Petteri ja muut lapset. Siihen Leo vastasi hämmentyneenä: Ai, mä oon aina luullu, että maitohampaan jälkeen kasvaa leipähammas.. 3-vuotiaiden muskaritunnilla loikittiin pupuina. Akseli ei loikkinut ja pätevästä syystä: Minä en osaa loikkia, kun minulla on normaalit jalat. Myöhemmin tunnilla samainen 3-vuotias Akseli-poika pohdiskeli: Minä olen mies. Minä olen sellainen... poikamies. 4-vuotiaiden muskarissa eräs poika mietiskeli jonkin aikaa, että miksikäs sitä vaaria nyt kutsuttiinkaan, kun kerran mummo on mummo. Olikos se miesmummo?, kysyi poika lopulta silmät kirkkaina. Flickornas favoritfärg I en grupp med åtta stycken 4-åriga flickor, alla klädda i rosa kläder, hade vi funderat på vilken färg som är den allra finaste. Föga förvånande visade det sig att allas favoritfärg var pink. Då vi senare skulle färglägga glada höstlöv, hördes plötsligt lilla Iris bärande stämma: Hej, nu tar vi en pink krita och så PINKAR vi alla... Erja Mesimäki Kerännyt: Minttu Koivunen 24 Pikkutrilli Pikkutrilli

14 lnfo Varhaisiän musiikinopettajat ry / Småbarns musiklärare rf Varhaisiän musiikinopettajat ry on perustettu vuonna 1979 (aiemmin Musiikin Varhaiskasvattajat ja Musiikkileikkikoulunopettajat). Yhdistyksessä on noin 300 jäsentä. Yhdistyksen toimintaalueena on koko maa ja se toimii Suomen musiikinopettajien liiton (SMOL) alaisena jäsenyhdistyksenä. Yhdistyksen tavoitteena on kehittää alle kouluikäisten lasten musiikinopetusta, kehittää jäsentensä pedagogista ammattitaitoa, valvoa ammatillisia etuja sekä seurata ja edistää alalla tapahtuvaa koulutusta ja lainsäädäntöä. JUTUN JUURTA? Onko sinulla juttuehdotuksia Pikkutrilli-lehteen? Haluatko olla mukana kirjoittamassa? Pikkutrilli-lehden päätoimittaja Minna Lamppu vastaanottaa ideasi! minna.lamppu@vamory.fi Kalenteriin! Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous järjestetään kevätseminaarin yhteydessä maalishuhtikuussa. Seminaarin aika ja paikka päätetään pian. Kevätseminaarin teemaan ja kouluttajiin ehdit vielä vaikuttaa, kun toimit pikaisesti. Lähetä ehdotuksesi puheenjohtaja Laura Koskelolle: laura.koskelo@vamory.fi. Seminaariohjelma julkaistaan viimeistään maaliskuun puolivälissä kotisivuillamme LIITY VARHAISIÄN MUSIIKINOPETTAJAT RY:N JÄSENEKSI! Kotisivuiltamme saat aina ajankohtaista tietoa varhaisiän musiikkikasvatusalan tapahtumista, koulutuksista ja yhdistystoiminnasta. Löydät sieltä mm. kouluttajapankin, myyntituotteita ja VaMO ry:n suosittelemia julkaisuja. Facebook-sivut löytyvät nimellä Varhaisiän musiikinopettajat ry. SÄHKÖINEN PICCOLINO Jäsenkirje Piccolino lähetetään kaikille jäsenille ensisijaisesti sähköisessä muodossa. Huolehdithan siis siitä, että olet ilmoittanut sähköpostiosoitteesi ja että yhteystietosi ovat ajan tasalla yhdistyksen rekisterissä! Yhteystietojen muutoksista voit ilmoittaa osoitteeseen: jarjestosihteeri@vamory.fi tai p Pikkutrilli Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on saanut varhaisiän musiikinopettajan koulutuksen. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä alaa parhaillaan opiskeleva henkilö. Yhdistyksen jäsenenä saat - ajankohtaista tietoa alalla tapahtuvista asioista ja työpaikoista mm. postituslistan kautta - yhdistyksen jäsenlehden Pikkutrillin ja jäsenkirjeen Piccolinon, molemmat kaksi kertaa vuodessa - alennusta VaMO ry:n kevät- ja syysseminaareista - apua ammatillisissa edunvalvonta-asioissa ja mahdollisuuden liittyä Suomen musiikinopettajien liittoon Varhaisiän musiikinopettajien kunniamerkkien saajat 2014 V arhaisiän musiikinopettajat ry palkitsee varhaisiän musiikkikasvatusta edistäneitä henkilöitä hopeisilla ja kultaisilla ansiomerkeillä. VaMO ry:n 35-vuotisjuhlassa kultaisen ansiomerkin sai Hilkka Hipsu Hautsalo pitkän linjan varhaisiän musiikinopettajan työstään. Hipsu oli ensimmäinen musiikkiopistossa toiminut musiikkileikkikoulunopettaja, joka lähti rohkeasti kehittämään alaa, jota ei ollut olemassakaan. Hän aloitti musiikkikasvatustyönsä Vantaalla 1964 ja päätyi lopulta lehtoriksi Kuopion konservatorioon. Hipsu on tehnyt laaja-alaista, poikkitaiteellista musiikkikasvatustyötä ja ollut koko pitkän uransa valmiina ja uteliaana kaikkeen uuteen. Raaseporissa toimiva Monica Henriksson palkittiin hopeisella ansiomerkillä pitkäaikaisesta pioneerityöstä ruotsinkielisen musiikkikasvatuksen parissa. Monica on ollut luomassa Suomeen ruotsinkielistä musiikkileikkikoulujärjestelmää ja on opettanut tammisaarelaislapsia ja nuoria kolmenkymmenen vuoden ajan sekä musiikkileikkikoulussa että kuoroissa. Markku Kaikkoselle myönnettiin hopeinen ansiomerkki työstään erityismusiikkikasvatuskentällä. Markku on arvostettu kouluttaja sekä Suomessa että ulkomailla, ja hän on opettanut myös monelle varhaisiän musiikinopettajalle suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisia oppijoita kohtaan. Lisäksi Markku on ollut mukana tekemässä musiikkileikkikoulussa käytettävää materiaalia, kuten Olin -sarjaa Ritva Ollarannan, Maija Simojoen ja Satu Sopasen kanssa sekä Reissutuntia ja muita kirjoja Satu Sopasen kanssa. Helsinkiläinen musiikkipedagogi Ann-Catrin Wulff sai hopeisen ansiomerkin yli 30-vuotisesta työstään ruotsinkielisen varhaisiän musiikkikasvatuksen kehittäjänä. Pitkän varhaisiän musiikinopettajan, kuoronjohtajan sekä nokkahuilu- ja pianoopettajan uransa lisäksi Ann-Catrin on tehnyt paljon ruotsinkielisiä lauluja, jotka sopivat muskarikäyttöön. Saksittua Perinteisen jäähyn toinen puoli Jäähy, yksi suosituimmista kurinpitokeinoista, on päätynyt yhdysvaltalaistukijoiden tuoreen tutkimuksen kohteeksi. Lasten aivoille tehdyt kuvaukset ovat paljastaneet, että jäähyn aikaisen eristyksen jäljet voivat näyttää aivoissa samalta kuin fyysinen pahoinpitely. Tutkijoiden mukaan lapsilla on syvä tarve yhteydelle ja erityisesti ahdistavina aikoina lapset tarvitsevat läheisyyttä ja lohdutusta. Jäähylle joutuessaan lapsen on kohdattava mahdollinen ahdistus yksin. Jos jäähyyn johtanut tilanne aiheuttaa lapsessa voimakkaita tunteita ja vaatii ratketakseen sellaisia itsesäätelyn keinoja, joita lapsella ei vielä ole, jäähy voi olla lapselle haitallista. Tällöin jäähy saattaa estää lasta kehittämästä taitoja, joita joku muu kurinpitokeino auttaisi kehittämään. Tutkijat kannustavatkin vanhempia pohtimaan tarkkaan kurinpitotapojaan, sillä lapsen ja vanhempien kurinpidollinen vuorovaikutus muodostaa kuitenkin ison osan lapsuusajan kokemuksista. Oikean tavan löytäminen on siis keskeistä lapsen terveelle kehitykselle. Jäähyn sijaan vanhemmat voisivat vaihtoehtoisesti viettää yhteistä aikaa lapsen kanssa esimerkiksi sylissä istuen, puhuen ja lohduttaen, mikä voi opettaa lasta pysähtymään ja miettimään käytöstään. YLE Jos et ole saanut varhaisiän musiikinopettajan koulutusta, voit liittyä yhdistyksen kannatusjäseneksi. Kannatusjäsenyyteen kuuluu Pikkutrilli ja Piccolino sekä jäsenhintaiset seminaarit. Myös yritykset ja yhdistykset voivat liittyä VaMO ry:n kannatusjäseneksi. Muistathan, että jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen. Jäsenhakemuslomakkeen voit täyttää kotisivuillamme osoitteessa Vuonna 2015 jäsenmaksut ovat seuraavat: jäsenmaksu 55 opiskelijajäsenmaksu 27 eläkeläisjäsenmaksu 25 kannatusjäsenmaksu 75 Pikkutrilli

15 Gallup Voi hyvin Psykologin palsta Voi hyvin Käytätkö tee-se-itse-soittimia, ja mikä on suosikkisi? Erja Mesimäki Tällä palstalla mieltämme askarruttaviin kysymyksiin vastaa psykologi Kia Aarnio. Kia Aarnio on Helsingin yliopistossa väitellyt psykologian tohtori ja oppikirjailija. Hänellä on 8- ja 6-vuotiaat pojat, joiden kanssa hän on osallistunut musiikkileikkikoulutoimintaan useita vuosia. Eve Alho: Erilaiset isot kivet, joita voi soittaa esimerkiksi taputtaen, malleteilla tai siveltimillä. Kivet voi myös kastella, jolloin ne kuulostavat ja tuntuvat erilaisilta kuin kuivat kivet. 1. Kuinka saada vilkas lapsi käyttämään energiaansa musiikkileikkikoulutunnilla käsiteltävään asiaan? Asian täytyy olla lapselle kiinnostava, jotta hän jaksaa keskittyä siihen. Sen sijaan, että kieltää lasta olemaan juoksematta tai kiipeämättä hyllyn päälle, kannattaa kehottaa häntä istumaan alas tai tulemaan mukaan piiriin. Kieltämisen kierteestä on parempi päästä suositeltavan toiminnan pariin. Tule soittamaan motivoi paremmin kuin älä juokse. Myönteistä käyttäytymistä kannattaa kehua. Musiikkileikkikoulun ajankohta ja lapsen vireystila vaikuttavat keskittymiskykyyn. Parhaassa tapauksessa lapsi EI tule harrastukseensa suoraan pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Varsinkin energisille tai keskittymisvaikeuksista kärsiville lapsille toimivat paremmin liikunnalliset tuokiot, kuin pitkä paikallaan istuminen tai vuoron odottaminen. 2. Voiko opettaja huolimattomalla toiminnallansa tai sanomalla jotakin väärin, tyrmätä innokkaan lapsen ilon ja innokkuuden? Voi. Riippuu toki lapsesta ja siitä, millaisesta toiminnasta tai kommentoinnista on kyse. Kannustaminen on aina parempi kuin lannistaminen. Toisaalta toimintaansa voi korjata, jos se on ollut huonoa. Jos kerran on lipsauttanut, että: Annas nyt olla, kun et sinä kuitenkaan osaa!, voi seuraavilla kerroilla sanoa toisin. Esimerkiksi, että: Kokeilepas nyt, yritetään yhdessä oppia tämä juttu! Jos on pahoittanut lapsen mielen oman virheensä vuoksi, kannattaa myös pyytää anteeksi. 3. Lapsilla on usein paljon asiaa, mutta opettaja ei tunnilla ehdi kuunnella kaikkien tarinoita. Voiko lapsi tuntea itsensä hylätyksi tai syrjityksi, jos hän ei saa kerrottua asiaansa? Kuinka opettajan kannattaisi toimia? Musiikkileikkikoulun aluksi pidettävä kuulumiskierros, jossa jokainen saa kertoa päällimmäisen kuulumisensa, voisi toimia. Ohjeeksi lapsille voisi antaa, että kuulumiset rajataan tälle kierrokselle ja muu aika käytetään musiikin parissa. Jos lapsi joka tapauksessa jatkuvasti keskeyttää yhteisen opetuksen omilla jutuillaan, on asiallista huomioida jutun kertominen ystävällisesti, mutta keskeyttää se jämäkästi. Esimerkiksi voi sanoa, että on kiva, että lapsi haluaa kertoa tuosta asiasta, mutta nyt on menossa tämä-ja-tämä asia opetuksessa. Todennäköisemmin lapsi ei tunne oloaan kurjaksi, jos häneen suhtaudutaan ystävällisesti ja ymmärtäväisesti ja hän saa selityksen sille, miksi ei voi olla koko ajan itse äänessä. Koonnut: Reetta Kumpulainen Jokavamon paras feta-pinaattipiirakka Pohja: 100 g voita 2,5 dl vehnäjauhoja 0,5 dl vettä 0,5 tl suolaa Sekoita aineet nopeasti ja laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi. Täyte: 1 sipuli 150 g pinaattia 3 munaa 2 dl kermaa ripaus mustapippuria Pilko sipuli kuutioiksi ja kuullota kuutiot voissa. Nosta pannu liedeltä ja lisää sipulin sekaan pinaatti. Sekoita kananmunat ja kerma eri astiassa. Lisää seokseen ripaus mustapippuria. Ota taikina jääkaapista ja painele se piirakkavuoan pohjalle sekä hiukan myös reunoille. Esikypsennä pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 min. Laita sitten piirakan pohjalle sipuli-pinaattiseos ja kaada päälle kananmuna-kermaseos. Paista 200 asteessa minuuttia. Nauti raikkaan salaatin kera! RESEPTI Iiris Tarnanen: En ole vielä käyttänyt, mutta jos käyttäisin, valitsisin metallikansia ja tikkuja sekä lasipurkkisheikkereitä. Viivi Palkamo: Olen käyttänyt kiinalaisia syömäpuikkoja, joilla voi rytmitellä todella monipuolisesti. Luontomuskarissa on joskus etsitty päiväkotiryhmän kanssa luonnosta kaikenlaisia luonnon soittimia. Sari Sakki: Kertakäyttölautaset. Niitä on mm. rummuteltu ja erityisesti rypyläreunaisia on rapsuteltu. 28 Pikkutrilli Pikkutrilli

16 Vamo harrastaa Sopusoinnussa mantroja hyräillen "Olipa pikku-petteri väsynyt tänään... Mitenköhän Kaisan äiti otti huomautukseni Kaisan käyttäytymisestä... Kauankohan vielä kannattaisi jatkaa sen musiikkiliikunta-harjoituksen tekemistä... Mikä mahtoi olla se Sibeliuksen teos, jossa oli ne kivat jouset... Voi että, unohdin muistuttaa soitinvalmennusryhmää ensi viikon kenraaliharjoituksista..." Ajatukset juoksevat tuhatta ja sataa illalla ennen nukkumaanmenoa. Upea idea uudesta leikistä tai yön pimeinä tunteina naputeltu työsähköposti viivästyttävät yöunille vetäytymistä. Tuntuu, että myös päivällä muskariryhmien välissä on vaikea pysähtyä. Onko tämä tuttu tilanne? Olen vakuutellut itselleni, että tällainen ajatusten hektisyys kertoo vain intohimostani työtäni kohtaan ja on myös osa luonnettani. Tästä positiivisesta ajattelusta huolimatta voimavarani ovat välillä ehtyneet, kun en ole osannut pysäyttää ajatuksen juoksua ja hengähtää. Oommmm Uuden harrastuksen löytyminen viime syksynä oli pelastus! Etsin toistakymmentä vuotta uutta liikuntaharrastusta, sillä menin lopettamaan showtanssin lukion ensimmäisenä vuonna. Tuolloin kaverit alkoivat keskittyä tanssiin ammattimaisemmin ja koin jääväni jälkeen. Tanssi oli ollut osa elämääni jo syntymästä lähtien, joten en ymmärtänyt, että poisjäävän liikuntaharrastuksen tilalle voisi etsiä jotain korvaavaa. Kun astelin ensi kertaa astangajooga-kurssille Aksana Kurolan hellään huomaan, tiesin jo tervetulosanojen kohdalla löytäneeni jotain itselleni tärkeää ja sopivaa. Aksana painotti oman kehon kuuntelemista. Hän huomautti, että astangajoogassa ei ole kysymys nopeasta etenemisestä, vaan itselle parhaimman harjoituksen löytämisestä. Harjoitus on täydellinen jo ensimmäisellä kerralla. Monelle tutut asanat, kuten "lootusasento" (eli padmasana) ja "alaspäin katsova koira" (eli adho mukha svanasana), näyttävät staattisilta asennoilta ja näin ollen jooga saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta katsojasta helpolta. Kuitenkin huolellisesti tehtynä asana-harjoitukset nostattavat hien pintaan. Mielenrauhaa ja energiaa Ensimmäisinä kuukausina hurahdukseni oli todella voimakas. Alkuvuodesta aloin herätä lähes joka aamu tekemään vartin mittaisen harjoituksen. Se antoi voimaa tulevaan päivään. Sain siitä myös apua alaselän kipuihin. En ollut moneen vuoteen pystynyt makaamaan tasaisella alustalla. Tämä ongelma katosi, kun lihakset voimistuivat ja liikkuvuus kasvoi. Jooga antoi minulle energiaa sekä apua selkävaivoihin, ja hyvinvointini välittyi myös lähipiirilleni. Asanat, eli jooga-asennot, ovat ennen kaikkea väylä keskittymiseen ja sitä kautta meditaatioon. Syyskuussa 2014 pääsin pitkän tauon jälkeen joogakurssille, jossa keskeisenä teemana oli meditaatio. Kurssin ensimmäisten joogaharjoitusten päätteeksi ohjaaja Solja Temmes kutsui meidät meditaatioon ja antoi yksinkertaisen ohjeen: Jos ajatukset lähtevät harhailemaan, tulee aina palata keskittymään omaan hengitykseen. Aiemmin kokeilemani mielikuvat taivaasta, jossa ajatukset lipuivat ohitse pilven lailla, eivät auttaneet keskittymisessä. Soljan tarjoaman ohjeen avulla löysin vihdoin hetken ja tilan, jossa ajatukset eivät hallinneet mieltäni, vaan lipuivat ohitseni pilvien tavoin. Kurssin jälkeen olen palannut meditaatioon ennen nukkumaanmenoa tai hetkessä, jossa minut vallitsee rauhattomuus. Harmoniaa ja hyvää oloa Astangajoogan tai sen sisaruslajien harrastaminen on nykypäivänä hyvin trendikästä muiden stressinhallintaa edistävien harrastusten, kuten mindfulnessin ja pilateksen rinnalla. Itse suosittelen kohtaamaan eri vaihtoehdot terveen kriittisesti, sillä erityisesti isoissa kaupungeissa ryhmäliikuntakompleksien kätköistä saattaa löytyä suorituskeskeisiä vetäjiä, jotka eivät pysähdy olennaisen äärelle itsensä kuuntelemiseen. Joogassa on minusta parasta se, että sitä voi nauttia itselle sopivina annoksina. Jooga on paljon muutakin kuin asanat tai meditaatio. Puhutaan joogafilosofiasta, johon liittyy aatteiden omaksuminen muun muassa kiinnittämällä huomiota omaan ruokavalioon. Joogan voi kuitenkin aloittaa asanoista ja kokeilla myöhemmin muita siihen liittyviä juttuja. Joogan on niin ihanaa etenkin siksi, että kun ensimmäisellä kerralla haet asanoita, harjoitus on jo täydellinen! Tämä on ollut minulle arvokas opetus ja kannustus niin joogassa kuin elämässäkin. Astangajoogan avulla nukun paremmin, jaksan enemmän ja vältän kipuja niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tänä syksynä ihmettelin, miten tuntien aloittaminen tuntui niin eteeriseltä ja harmoniselta. Ehkäpä jooga on todella muuttanut tapaani kokea ympäröivää maailmaa. Vähitellen itsekriittisyys sekä huolestuneisuus helpottavat ja esiin kuoriutuu itseään ja toisia hoivaava sekä rakastava musiikillisen ilon sanansaattaja. Jessika Lampi 30 Pikkutrilli Pikkutrilli

17 KIRJAUUTUUS! Marjukka Pola SADUNMAAN takatalvi Musiikkisatukirja Kirja sisältää CD:n Kirjassa on kovat kestävät kannet, 56 värisivua sekä 11 Marjukka Polan viehättävää lastenlaulua. Kirjan suositushinta (ovh) on 38,00. MODUS MUSIIKKI OY Nettisivuillamme on lisätietoja julkaisuistamme. Kirjaa voi tilata suoraan kustantajalta: