Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry Katariinantori Lappeenranta p

Transkriptio

1 1 / 10 Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry Valitus Katariinantori Lappeenranta p saimaa@sll.fi Korkein hallinto-oikeus PL 180, Helsinki sp. korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi Päätös johon haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeuden Höytiönsuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Lappeenranta Päätös Nro 14/0481/1 Asia Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry esittää Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto - oikeuden päätöksellä Vapo Oy:lle Lappeenrannan Höytiönsuolle myöntämän turvetuotantoluvan hylkäämistä. Perustelut 1. Höytiönsuon turvetuotantohanke heikentäisi vakavasti luonnonarvoiltaan erityisen arvokasta Höytiönlampea ja sen myötä koko Konnunsuon valtakunnallisesti merkittävää lintujen pesimäaluetta ja muutonaikaista levähdysaluetta. Alueella on uhanalaisia ja direktiivilajeja. Hankkeen toteutuminen heikentäisi EU:n luontodirektiivin IV direktiivilajin viitasammakon elinympäristöä. 2. Turvetuotantohanke estäisi välttävässä tilassa olevien Vuoksen vesistöalueen Leppäsjoen, Suokumaanjoen ja Suokumaanjärven vesistön hyvän tilan saavuttamisen EU:n vesipuitedirektiivissä ja vesienhoitolaissa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Suunnitellut vesiensuojelurakenteet eivät ole riittäviä ja niiden riittävä toimivuus ei ole ennakoitavissa. 3. Turvetuotantoalue uhkaa kalataloushankkeita ja virkistyskalastusta. 4. Hanke heikentäisi merkittävästi asukkaille ja retkeilijöille tärkeän ulkoilu- ja virkistysalueen arvoa. 5. Hanke on alueen kaavamerkintöjen, suojelumääräysten sekä alueen kehittämistä koskevien suunnitelmien vastainen.

2 2 / 10 Höytiönsuolle kaavaillun Vapo Oy:n turvetuotantoalueen vaikutukset vesistöön ja muihin luontoarvoihin HÖYTIÖNLAMPI Pienvesien suojaamisessa on ensisijaisesti kysymys luonnon monimuotoisuuden ja biologisen tuottokyvyn säilyttämisestä. Luonnonsuojelulainsäädännön uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä on vesilain 1. luvun 15 a :n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että lampien ja pienten järvien merkitys biodiversiteetin turvaamisessa on suuri. Ne luovat etenkin metsäympäristössä tärkeätä ekosysteemin vaihtelua sekä luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä reuna- ja vaihettumisvyöhykkeitä. Niiden merkitys useiden eläinlajien biologisen tuottokyvyn kannalta on huomattava. Usein ne ovat myös linnuille tärkeitä. Tehdyt selvitykset osoittavat, että pienvesien määrä on veden pinnan laskemisen johdosta ja muista syistä viime vuosina vähentynyt. Höytiönlammen rantaluhta on silmälläpidettävä luontotyyppi: avoluhta. Höytiönlammen rannat ovat sara- ja ruoholuhtaa. Kyseessä ovat arvokkaat luontotyypit. Välittömään läheisyyteen suunniteltu turpeenkaivualue vaikuttaa Höytiönlammen rantaluhtiin vesitasapainon muututtua kuivattavasti. Ranta-aluetta tulee sivuamaan eristysoja, joka kuivattaa turvekentän lisäksi myös lammen rantaa. Höytiönlammessa ja sen ranta-alueella elää voimakas viitasammakoiden populaatio. Viitasammakko, Rana arvalis, on luontodirektiivin liitteen IV laji, joka vaatii tiukkaa suojelua. Liitteessä IV lueteltujen eläin- ja kasvilajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen ja kaupallinen käyttö on kielletty. Lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Turvetuotanto vesistövaikutuksineen tulisi heikentämään voimakkaasti lajin elinympäristöä. Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksessa luontoselvitys ja johtopäätökset ovat erittäin ylimalkaisia ja riittämättömiä. Vaikutukset viitasammakon elinpiirin ja populaation säilymiseen puuttuvat. Sama koskee mm. uhanalaisia ja direktiivikorentolajeja. Idänkirsikorento on havaittu lammella vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa. Vapon tilaaman korentokartoituksen mukaan idänkirsikorentoja ei lammella esiintynyt. On kuitenkin huomioitava kartoituksen ajankohta, joka ei ollut korentoasiantuntijoiden (Suomen Sudenkorentoseura/puheenjohtaja Petro Pynnönen, puhelinkeskustelu , Jouko Rantanen, puhelinkeskustelu ) näkemyksen mukaan optimaalinen. Vapon teettämän selvityksen ajankohta ei ollut optimaalinen myöskään toisen alueella mahdollisen ja luontodirektiivin IV a liitteessä mainitun korentolajin, täplälampikorennon esiintymisen selvittämiseksi. Tästä johtuen vaadimme oikean ajankohtaisen, uuden Vapon kustantaman tutkimuksen tekemistä idänkirsi- ja täplälampikorentojen mahdollisesta esiintymästä Höytiönlammella. Turpeenkaivuun pölyn vaikutusalue, ajatellen viitasammakkopopulaation elinolosuhteitten heikkenemistä, ulottuu lampeen asti, koska turvepölyn ajautuminen lampeen tulee olemaan erittäin runsasta. Turvepöly voi aiheuttaa lammen vesiekologian muuttumisen viitasammakon elinmahdollisuuksia heikentävään suuntaan. Lammen pinnankorkeuden alenemista ei voida myöskään pois sulkea suoalueen hydrologisen tilan muuttuessa kuivatustoimenpiteiden seurauksena.

3 3 / 10 Viitasammakon lisääntyminen tapahtuu lammen rantaluhta-alueella. Lammen vedenpinnan tason lasku, joko äkillisesti tai pidemmän aikajakson kuluessa, voi muuttaa nykyisen rantaluhdan tilaa lajin lisääntymisen kannalta epäedulliseen suuntaan. Höytiönsuolla 1960-luvulla tehtyjen kuivatustoimenpiteiden seurauksena lammesta lähtee ojia Vapon suunnitteleman tuotantoalueen suuntaan. Viitasammakko käyttää myös kyseisiä ojia lepäilyja lisääntymisalueinaan. Ojien kuivuminen yläpuolisen suoalueen kuivatuksen seurauksena heikentää viitasammakon elinolosuhteita. Turvetuotantoon suunniteltu alue sijaitsee n. sadan metrin etäisyydellä lammen rannasta sivuten lammen rantaa n. kahdensadan metrin matkalta. Tutkimustiedon mukaan viitasammakko voi liikkua jopa 1000 m etäisyydelle kutualueesta etsiessään suotuisaa talvehtimispaikkaa (Jokinen, M ja Kovar ym ). Tähän tutkimustietoon perustuen on mahdollista, että lammen viitasammakkopopulaatio käyttää luvanhakijan toiminnan vaikutuspiirissä olevia ojanuomia talvehtimisalueinaan. Ojien hydrologian ja ekologisen tilan muuntuminen voisi vaikeuttaa viitasammakon talvehtimisolosuhteita Höytiönlammen alueella merkittävästi. Ottaen huomioon kaivualueen kuivatus- ja pölyvaikutuksen sekä läheisyyden Höytiönlampeen, voi viitasammakkopopulaatiolle koitua ennalta arvaamatonta, populaation säilymisen kannalta merkittävää haittaa. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri katsoo vastoin Vaasan hallinto-oikeuden tulkintaa suunnitellun turpeenkaivualueen heikentävän luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin kuuluvan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja Höytiönlammmessa ja sen lähialueilla. Ympäristönsuojelulain 41 : n 3 momentin mukaan ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan, että Luontodirektiivin liitteessä tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Höytiönlampi on arvokas lintujen pesimä- ja muutonaikainen levähdys-/ ruokailualue osana Konnunsuon valtakunnallisesti merkittävää lintualuetta. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on viimeisten kolmen vuoden aikana teettänyt Konnunsuolla laajaa lintujen pesimä- ja muutonaikaisen levähdysalueen kartoitusta. Tekijänä on T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen. Lintuselvitys vuodelta valmistuu tämän vuoden helmikuulla Selvitys palvelee tavoitetta saada Konnunsuo hyväksytyksi IBA alueeksi (maailmanlaajuisesti merkittävä lintualue). Kartoituksen tulokset ovat jo nyt osin ja kokonaisuudessaan käytettävissä perusteellisen Höytiönlammen ja -suon luontoselvityksen aikaansaamiseksi. Vapon esittämä linnustoselvitys on erittäin puutteellinen. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri toimittaa teettämänsä linnustoselvityksen ja kannanoton Vapon teettämiin luontoselvityksiin (liite 1) ja FL Pertti Koskimiehen asiantuntijalausunnon (liite 2). Joidenkin Höytiönsuolla säännöllisesti pesivien huomionarvoisten lintulajien, kuten lintudirektiivin I liitteessä mainittujen kehrääjän (vuosittain useita reviirejä), teeren (Etelä-Karjalan oloissa vahva pesimäkanta, kymmenien yksilöiden talviparvia; silmälläpidettävä) ja metson (silmälläpidettävä) esiintymistä koskeva tieto on kokoamatta ja toimitetaan valituksen liitteenä myöhemmin.

4 4 / 10 Vapo Oy:n turvetuotantohanke Höytiönsuon alueella tulisi pilaamaan Höytiönlammen veden laatua pölyvaikutuksen ja vedenpinnan laskun vuoksi, eläimistöön vaikuttavan meluhäirinnän vuoksi ja heikentäen ranta-alueiden luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä. Lammet ovat arvokkaita pienvesiä, joiden heikentäminen on kielletty vesilaissa. Kaikki eteläisemmän Suomen lampiluontotyypit on arvioitu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi (lukuun ottamatta kalliolampia). Kaivualue sijaitsee lähimmillään noin 100 metrin etäisyydellä lammen rannasta. Kaivuun syvyys tuotannon loppuvaiheessa on lammen nykyisen pintatason alapuolella, ja tämä todennäköisesti aiheuttaa lammen veden pinnan tason laskun, jopa kuivumisen. Arvokkaan, maakuntakaavassa suojelumerkinnän saaneen lintuveden tuhoutuminen olisi näin ollen ilmeistä. Ympäristöluvan hakija ei lupahakemuksessaan esitä mitään tutkimukseen perustuvaa tietoa, jolla pois suljettaisiin turpeen kaivun aiheuttama lammen vedenpinnan tason lasku, ekologisen tilan heikkeneminen tai lammen kuivuminen. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri katsoo, ettei Vaasan hallinto-oikeus päätöksessään ota riittävästi huomioon ympäristösuojelulain 42 :n ja 7-9 :n antamia määräyksiä. Toimitamme myöhemmin tämän valituksen liitteeksi Höytiönlammen hydrogeologiaan liittyvän asiantuntijalausunnon. VAIKUTUKSET ALAPUOLISEEN VESISTÖÖN Turvetuotannon jätevedet on tarkoitus johtaa laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Rajaoja- Leppäsjoki- Suokumaanjoki-Suokumaanjärvi. Sieltä ne laskevat edelleen Venäjän puolella Laatokkaan. Höytiönsuon suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Vuoksen vesistöalueella ja siellä Leppäsjoen valuma-alueella. Konnunsuon alueen järvet ovat Eväksenjärvi, Höytiönlampi ja Vuokseen laskeva Suokumaanjärvi. Suokumaanjärven länsipäässä on YSA luonnonsuojelualue, joka kuuluu valtakunnallisesti merkittävien lintuvesien suojeluohjelmaan, kuten Eväksenjärvikin. Vesihoitolaki ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi määrittävät vesiensuojelun ja -hoidon yleiseksi tavoitteeksi sen, että jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila tulee saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Tätä tavoitetta vasten Vapo Oy.n lupahakemuksessa todettu arvio on vastuuton: Hankealueen kuivatusvesillä ei ole normaalissa tilanteessa kovin merkittävää vaikutusta alapuolisen vesistön tilaan. Kuormituksen ei arvioida vaikuttavan alapuoliseen vesistöön niin paljon, että se muuttaisi vesialueiden tilaa merkittävästi. Leppäsjoen valuma-alueen veden laatu on jo nyt hälyttävä. Syynä on voimakas hajakuormitus: Konnunsuon vankila-alueen jätevedet, maatalous, haja-asutus ja ojitettujen soiden aiheuttama kuormitus. Rajaoja on runsashumuksista, erittäin rehevää ja lievästi hapanta, kiintoainepitoisuus on melko suuri.

5 5 / 10 Leppäsjoki on humuksen ruskeaksi värjäämää, ravinnepitoisuuksien perusteella erittäin rehevää, sameaa, lievästi hapanta, veden kiintoainepitoisuus melko suuri, happitilanne 1990-luvulla ollut tyydyttävä. Suokumaanjoen yläjuoksulla Kupinjoen yhtymäkohdan alapuolella vesi on runsashumuksista, lievästi hapanta ja erittäin rehevää, happitilanne on joen yläjuoksulla ollut hyvä luvuilla. Suokumaanjoen alajuoksulla vesi on neutraalia, sameaa ja veden kiintoainespitoisuus melko suuri, happitilanne on sama kuten yläjuoksulla. Suokumaanjärven vesi on luvuilla ollut ruskeavetistä, keskihumuksista, sameaa ja lievästi hapanta, rehevää, kiintoainespitoisuus melko suuri, ajoittain syvänteen happipitoisuus on lämpötilakerrostuneisuuden lopuilla ollut hyvin alhainen. Pitkällä aikavälillä orgaanisen aineen pitoisuus on kasvanut ja vesi tummentunut. Suokumaanjärvi on voimakkaasti rehevöitynyt, happiongelmallinen ja sisäkuormitteinen, mikä edelleen lisää rehevöitymistä. Järven ekologinen tila on arvioitu välttäväksi. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa Vuoksen vesistöalueella vuosille todetaan, että hyvää tavoitetilaa ei voida saavuttaa vuoteen 2015 mennessä, vaan se voidaan saavuttaa tai turvata nykykäytännön mukaisesti tehtävillä, pääasiassa maatalouteen kohdistuvilla toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä. Tämän arvion perusteella ei vesistöalue kestä mitään kuormituksen lisäämistä. VESIENSUOJELURAKENTEET EIVÄT OLE RIITTÄVIÄ Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 todetaan, miten turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä sijainnin mukaan. Suurten valuntojen ja rankkasateiden aikana vesistöön tuleva kuormitus voi olla huomattavaa. Myös talvella huuhtoutuu sekä ravinteita että kiintoainetta. Tuotantoaluekohtaisissa ominaispäästöissä on suurta vaihtelua sekä veden että turpeen laadusta ja valunnasta johtuen. Vaikutusten pysyvyys ja merkittävyys riippuu vesistön herkkyydestä ja muun muassa virtausolosuhteista. Toiminta tapahtuu tyypillisesti pitkän aikaa samassa paikassa, jolloin vesistövaikutuksetkin voivat kertyä pitkän ajan kuluessa. Kuormituksella on paikoin suuri paikallinen merkitys vastaanottavissa vesistöissä. Vapo ilmoittaa, että Höytiönsuon turvekentän kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien eristysojat, päisteputkirakenteet, laskeutusallas ja pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla ympärivuotisesti. Alueelle suunnitellut rakenteet ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. Puhdistetut kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Rajaoja-Leppäsjoki-Suokumaanjoki-Suokumaanjärvi. 3,6 ha:n pintavalutuskenttä on tarkoitus rakentaa n vuoden ikäistä metsää kasvavalle, voimaperäisesti ojitetulle entiselle suoalueelle. Tukos-projektin tutkimustuloksiin perustuen on Höytiönsuon pintavalutuskentän reduktio kyseenalaistettava. Pintavalutuskentän ominaisuuksilla on merkitystä: ojitetun alueen turvekerroksen tulee olla riittävän paksu, jotta kosteikkoon johdettavat valumavedet eivät pääse ojien tai vesienjakorakenteiden kautta karkaamaan alapuoliseen mineraalimaahan. Myös turpeen laadulla on merkitystä. Vesistöön huuhtoutuvan fosforiravinnekuormituksen vähentämiseksi kosteikon turpeessa tulee olla riittävästi esimerkiksi rautaa. Kosteikkoa ei tule myöskään perustaa lannoitetulle suoalueelle.

6 6 / 10 (Tukos-projekti, Suomen ympäristökeskus, Oulun yliopisto, tiedote ). Talvisateet ja kevättulvat, joita ilmastonmuutos lisää, heikentävät pintavalutuskenttien tehoa voimakkaasti. 90 prosenttia turvepäästöistä tapahtuu tulva-aikoina, jolloin vesiä ei saada millään keinoilla puhdistettua. Suurin osa tulvista syntyy hyvin äkillisesti, jopa muutamien vuorokausien sisällä. On otettava huomioon vesistöalueen kokonaiskuormitus kuten tulvakausien valuntahuiput. Turpeennoston vesistövaikutuksia arvioidaan yleensä ns. ominaiskuormitusluvuilla. Ominaiskuormitusta käytetään kertomaan suolta turpeennostoaikana irtoavan ja vesistöön huuhtoutuvan typen, fosforin ja kiintoaineen keskiarvomäärät. Näihin laskelmiin perustuvat lupapäätösten arviot turpeenkaivuun alapuolisissa vesistöissä aiheuttavista haitoista. Nämä kuormitusluvut eivät kuitenkaan vastaa turpeennoston aiheuttamaa todellista suo- ja turvekerroskohtaista ravinteiden ja orgaanisen aineen huuhtoumaa, sillä erot soiden ja suokerrosten välillä voivat olla 20-kertaisia. Suoalueen ominaisuudet vaikuttavat veden puhdistumiseen. Höytiönsuon päästöjen arviointi keskimääräislukujen perusteella ei myöskään ole pitävää. Ennen kaikkea Höytiönsuon päästötaso tulee suhteuttaa alapuolisen vesistön tilaan. Sitä ei voi tehdä keskiarvon pohjalta alapuolisen vesistön kuormituskyvyn ollessa erittäin heikko. Humuspäästöjen mittausta ja tarkkailua toteutetaan kiintoainemittauksilla, mutta orgaanisen aineksen päästöistä 90 prosenttia menee ohi näiden mittausten. Lupakäsittelyssä kiintoaineeksi lasketaan vain karkeammat turvepartikkelit, jotka tarttuvat näytevedestä suodattimeen. Kuitenkin vesiasiantuntijoiden mukaan suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta on pienempiä partikkeleja ja liukoista ns. humusta. Koska humusta ja hienojakoisinta ainesta ei päästöjä ja haittoja arvioitaessa lasketa kiintoaineeksi, lupapäätöksen ominaiskuormitusluku kertoo vain alle kymmenen prosenttia todellisesta kokonaishuuhtoumasta. Vapo Oy esittää arvion, että tuotantovaiheessa Höytiönsuon nettokuormitus vesistöön on noin 1080 kg/a kiintoainetta, 14 kg/a fosforia ja 590 kg/a typpeä pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräisten kuormitusten perusteella arvioituna. Edellisten perusteella ja vesistöhaittojen tultua yleisesti tietoisuuteen Suomessa, nuo arviot eivät ole pitäviä jättäessään kiintoaineen hienojakoisimman osuuden huomiotta. Virhe arvioissa syntyy myös siitä, että kiintoaineen määrä ilmoitetaan kuiva-aineena. Kuitenkin kilosta kuivaa turveainesta voi sen vettyessä syntyä 50 litraa löyhää turvehöttöä järven pohjaan. Höytiönsuon alueella sijaitsevan Ekoneva Oy:n tuotantoalueen pintavalutuskenttä sijaitsee noin puoli kilometriä Vapon suunnitteleman pintavalutuskentän eteläpuolella. Kyseisen kentän puhdistusteho on heikko verrattuna keskimääräisiin pintavalutuskenttien puhdistustehoihin, typen osalta kentän reduktio on vain 1,7 % ja COD osalta vahvasti negatiivinen - 88 %. ( Saimaan vesi Oy tarkkailutulokset vuodelta 2011, tutkija Johanna Ritari) Etelä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi ympäristölupapäätöksellään Ekoneva oy:n 22 ha turvetuotantoalueen laajennuksen Höytiönsuolla, perustuen pintavalutuskentän heikkoon puhdistustehoon. Vapo ei ole esittänyt lupahakemuksessaan mitään tutkimukseen perustuvaa tietoa tuotantoalueelle suunnitellun pintavalutuskentän puhdistustehosta. Mahdollista on kentän reduktion jääminen

7 7 / 10 teholtaan samaan luokkaan Ekoneva Oy:n pintavalutuskentän kanssa, koska maaperän geologiset ja kemialliset ominaisuudet lienevät samansuuntaisia molemmilla kentillä. Vesistöön turpeennosto- ja suometsäojitusalueilta kulkeutuva ja pohjaan kertyvä orgaaninen aines aiheuttaa hajotuksen kiihtymistä. Hajotuksessa mikrobit kuluttavat happea ja vapauttavat ilmaan hiilidioksidia tai hapen loputtua metaania. Kun happi loppuu, alkaa pohjasta vapautua sinne aikojen saatossa kertynyttä, mm. maataloudesta peräisin olevaa fosforia. Liuennut fosfori on järvissä minimiravinne, jonka lisääntyminen saa levät valtavaan kasvuun. Tämä näkyy niin verkkojen limoittumisena kuin sinileväkukintoinakin. Suokumaanjärvi, jossa on sisäistä kuormitusta, ei kestä ulkoisen kuormituksen lisääntymistä. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ei hyväksy Vaasan hallinto-oikeuden näkemystä aiotun kaivualueen pintavalutuskentän toimivuudesta, koska kentän maaperä on pitkälle maatunutta vahvasti ojitettua metsämaata. Laaja tutkimustieto osoittaa kentän maatuneisuusasteen vaikuttavan oleellisesti kentän puhdistustehoon. Ympäristösuojelulaissa mainittu varovaisuusperiaate tulee ottaa huomioon Höytiönsuon lupakäsittelyssä, koska kuivatusvesien ravinne- ja kiintoainepäästöt voivat aiheuttaa alapuoliselle vesistölle ennalta arvaamatonta vakavaa pilaantumista. Suomi on EU-päätöksin ja kansallisella lainsäädännöllä sitoutunut nostamaan vesistöjensä tilan hyvälle ekologiselle tasolle. Laki vesienhoidosta tarkoittaa, että vesistöissä, joiden tila heikkenisi lisäpäästön myötä, ei minkäänlaisia lisäpäästöjä voida sallia. Samoin tilanteessa, jossa lisäpäästö estäisi vesistön tilan paranemisen hyväksi, ei lisäpäästöä voida hyväksyä. Vaikutukset kalakantoihin ja kalastukseen Vuonna 2004 aloitetun EU-rahoitteisen Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen Suokumaanjärven ja Suokumaanjoen tukimusprojektin tarkoituksena on vesistöalueen tilan parantaminen, ja kalastus- sekä muun virkistysarvon lisääminen. Tutkimusprojektin aikana suoritetuissa koekalastuksissa on Suokumaanjoen keskijuoksulla saatu saaliiksi myös arvokaloihin kuuluvaa harjusta. Viimeiset koekalastukset on suoritettu vuonna 2011, jolloin harjuksia myös löytyi. Harjuskannan geneettisen alkuperän määritys on meneillään, todennäköistä on, että Suokumaanjoessa esiintyvä harjuskanta olisi alkuperäistä Vuoksen vesistön harjusta. Vesiekologisten muutosten johdosta geneettisesti alkuperäisten arvokalakantojen säilyttäminen Suokumaanjoen vesistössä vaarantuisi vakavasti, jos Vapon Höytiönsuon turpeenkaivuhanke toteutuisi. Vapo toteaa, että hankkeen vaikutuksen kalastoon ja kalastukseen sekä virkistysarvoon arvioidaan jäävän melko lieväksi koko purkuvesistössä. Kielteisiä vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen ei voi korvata kalatalousmaksuilla. Kalataloushankkeiden toteutumisen edellytyksenä on myös vedenlaadun paraneminen. Vesistökuormitus vaikuttaa kalojen elohopeapitoisuuteen. Kalojen ja veden elohopeapitoisuus tulee määritellä. Kalojen korkeita elohopeapitoisuuksia esiintyy vesienhoitoalueella runsaasti humusyhdisteitä sisältävissä vesistöissä, koska elohopea sitoutuu voimakkaasti orgaaniseen

8 8 / 10 ainekseen. Humuksen huuhtoutumista aiheuttavien tekijöiden on arvioitu toimivan elohopeakuormituksen lisääjinä. (Kaakkois-Suomen hyvän vesien tilan saavuttaminen). Turvetuotanhanke tuhoaisi tärkeän ulkoilu ja virkistysalueen Ympäristönsuojelulain 6 :ssä todetaan: Sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon mm. muut mahdolliset sijoituspaikat alueella, toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys, onnettomuusriski ja alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset. Vapon ympäristönlupahakemuksessa todetaan, että Höytiönsuon alueella ei ole maisemallisia tai virkistyskäyttöarvoja. Väite on harhaanjohtava ja ristiriidassa kaavamerkintöjen ja käytännön kanssa. Hanke sijaitsee luontomatkailun ja virkistyksen kohdealueella. Kaavamerkintä on ml (maaja metsätalousalue, jolla on luontoarvoja. Alue on asukkaille pitkäaikaisesti ollut marja-, sienestysja ulkoilualuetta.. Ne ovat suo-/metsä-/ ja vesiluonnon ekopalveluja, joilla on sosiaalinen, henkinen, fyysinen ja myös taloudellinen merkitys. Näin oli myös vankilan toiminnan aikana. Virkistysarvojen merkitys korostuu uudestaan, kun vankilarakennuksiin on perustettu pakolaisten vastaanottokeskus. Höytiönlammen länsilaidalla on Konnunsuon vankilan toimesta rakennettu laavu ja muita retkeilyja virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita. Turpeenkaivuhankkeen toteutuminen merkitsisi alueen käyttöarvon romahtamista. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ei hyväksy Vaasan hallinto-oikeuden laintulkintaa toiminnan sijoituspaikasta. Vaikutukset lähiasutukseen Marttilan kyläalue sijaitsee hankealueen eteläpuolella, lähin vakituisesti asuttu talo n. 500 metrin etäisyydellä tuotantolohko 1 reunasta. Keräys- ja aumaustyövaiheen aikana syntyy merkittäviä pölypäästöjä, jotka voivat kulkeutua asumisviihtyvyyshaittaa aiheuttaen jopa 700 metrin etäisyydelle tuotantoalueesta. Meluhaitat ja turvepöly voivat yhdessä aiheuttaa naapuruussuhdelaissa tarkoitetun 17 :n 1.mom mukaista kohtuutonta haittaa. Hanke on ristiriidassa kaava- ja suojelualuemerkintöjen sekä alueen maisema-arvojen kanssa Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri teki vuonna 2008 aloitteen ympäristöministeriölle laajan suojelualueen perustamiseksi Konnunsuolle arvokkaan luonto-, kulttuuri- ja maisema-alueen säilyttämiseksi. Ympäristöministeriö piti aloitetta tärkeänä ja kartoitti keskeisten tahojen kantoja suojeluesitykseen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut, Lappeenrannan kaupunki ja Konnunsuon vankila antoivat aloitteesta puoltavat lausunnot. Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut piti esitettyä suoluonnon ja kulttuurimaiseman kokonaisuutta huomattavan merkittävänä Kaakkois-Suomessa, jossa suojeluverkkoa voidaan yleisesti pitää varsin heikkona verrattuna maan muihin osiin.

9 9 / 10 Ympäristöministeriö on ottanut kantaa Konnunsuon luonto- ja suoalueisiin Ministeriö nimesi säilytettäviksi kohteiksi Hyvättilänsuon, Höytiönlammen alueen ja Mantereensaarensuon. Vapon Höytiönsuon turvetuotantohanke sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä maisema-alueella. Konnunsuon peltoalueet ja Höytiönlampi sisältyvät Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA) sekä maakunnallisesti tärkeisiin lintualueisiin (MAALI). Maakuntakaavassa Konnunsuon alue on merkinnällä luontomatkailun kehittämisalue. Oleellisena osana sitä on Höytiönlampi ja sitä ympäröivä osin paikallisesti erämaisena säilynyt suoalue. Vapon turvetuotanto toteutuessaan tuhoaisi alueen vallitsevat luontoarvot. Maakuntakaavassa SL-merkinnöillä olevan Hyvättilänsuon ja Höytiönlammen sekä Höytiönsuon ja valtakunnalliseen lintujenvesiohjelmaan kuuluvan Eväksenjärven, kosteikkojen muodostaman kokonaisuuden säilyttäminen ja osin ennallistaminen yhdessä kulttuurimaiseman varjelun kanssa on erittäin tärkeä tavoite Konnunsuon alueella. Konnunsuon valtionmaiden omistuksessa tapahtui 2014 hallinnonsiirto, jossa Senaattikiinteistöt oy:n omistamat alueet siirtyivät Metsähallitus / luontopalvelut hallintaan. MH / luontopalvelut suunnittelee Konnunsuon alueelle laajaa n. 700 ha suuruista suojelualuetta, joka Höytiönsuon alueella rajautuisi Vapon turvealueen välittömään vaikutuspiirin. Ympäristönsuojelulain tavoitteena on sen 1 mukaan 1) ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja, 2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, 6) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja 7) torjua ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä. Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa 1. Merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. 2. Maaperän tai pohjaveden pilaantumista. 3. Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. 4. Erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuudenvaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Höytiönsuon turvetuotantoalue toteutuessaan rikkoisi em. lainkohtia. Turve on uusiutumaton luonnonvara. Turvetuotanto voimistaa ilmastonmuutosta Suomalainen tiedeakatemia on ottanut kantaa turpeen käyttöön energiantuotannossa. Turpeen käyttö energiantuotannossa on kestämätöntä, ilmastonäkökohtien ja luontoarvojen kannalta. (Timo Vesala, meteorologian professori, HY). Turvesoissa on Suomen suurin hiilivarasto. Siihen on varastoitunut jopa 2/3 Suomen kaikesta hiilestä. Suohon kertyneen turpeen polttaminen johtaa moniin erittäin vakaviin ympäristöhaittoihin. Turpeenotto ja muut suon vesitaloutta muuttavat toimet voimistavat ilmastonmuutosta. Turve aiheuttaa polttoaineista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuotettua energiayksikköä kohti. Turvemaiden käytöstä aiheutuu Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa,

10 10 / 10 mikä on noin neljäsosa kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Suomi saa turpeenpoltosta 7 % energiasta, mistä seurauksena syntyy 20 % Suomen energiatuotannon hiilipäästöistä. Lappeenrannassa Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry Juha Juuti Puheenjohtaja Timo Tikka Sihteeri