SELVITYS KUNTOUTUSALAN KOULUTUSTEN YHTEISISTÄ SISÄLLÖISTÄ, KUNTOUTUKSEN OSAAMINEN -TUTKIMUKSEN TULOSTEN TIIVISTELMÄ

Transkriptio

1 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 1 Jyväskylä SELVITYS KUNTOUTUSALAN KOULUTUSTEN YHTEISISTÄ SISÄLLÖISTÄ, KUNTOUTUKSEN OSAAMINEN -TUTKIMUKSEN TULOSTEN TIIVISTELMÄ Arja Piirainen ja Tuulikki Sjögren Jyväskylän yliopisto Terveystieteiden laitos

2 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 2 JOHDANTO Kuntoutus on toimintaa, jota tarvitaan kansalaisten toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Se kytkeytyy ihmisen hyvinvointiin, työkykyyn, työn tuottavuuteen ja itsenäiseen arjessa selviytymiseen. Kuntoutuksen historia alkaa jo 1940-luvulta jolloin julkinen päätöksenteko otti vastuun kuntoutuksesta invalidihuoltolain myötä 1947 sosiaaliministeriön alaiseksi toiminnaksi (L 907/1946). Vähän myöhemmin säädetty Sotilasvammalaki oikeutti saamaan myös apuvälineet, mikäli vamma tai sairaus oli lain mukaisen sotilaspalvelun aiheuttama. (L 404/1948). Kuntoutuksen osalta 1970-luvulla tehtiin ratkaiseva päätös siitä, että kuntoutus pidetään osana hyvinvointijärjestelmiä (Miettinen ym. 2011, 272), ja tätä kokonaisuutta koordinoimaan asetettiin 1980-luvun alussa Kuntoutusasiain neuvottelukunta. Kuntoutuksesta on edelleen monenlaisia näkökulmia. Kuntoutuksen tavoitteet, sisällöt, kohteet, toimijat ja välineet muuttuvat jatkuvasti, ja niin myös sen määrittelyt ovat ajan kuluessa vaihdelleet. Kuntoutuksen käsite saa eri merkityksiä kunakin ajankohtana, myös nykyään. Kuntoutus on nähty suunnitelmallisena ja monialaisena, yleensä pitkäjänteisenä toimintana, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa (Kuntoutusselonteko 2002). Käsitteellisesti tätä kokonaisuutta on 1970-luvun alkupuolelta lähtien kutsuttu kuntoutukseksi (Miettinen ym. 2011). Suomessa on ollut sekä kuntoutusyhteistyötä koskeva lainsäädäntö että kuntoutuspolitiikkaa kokonaisuutena koskeva hallituksen selontekomenettely. Kuntoutus on kehittynyt luvulla toiminnaksi, jolla pyritään parantamaan ihmisten toimintakykyisyyttä ja sosiaalista selviytymistä, edistämään työkykyä ja turvaamaan työuran jatkuvuutta. (Järvikoski ja Härkäpää 2011, 8.) Ammattikorkeakoulu-uudistukseen kytkeytyvän toimilupakierroksen aikana syksyllä 2013 kävi ilmi, että sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan koulutus jatkuu valtakunnallisesti laajana koko maassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa käynnisti ns. korkeakouludialogin keväällä 2014 opetus- ja kulttuuriministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Valviran, ammattikorkeakoulujen ja sidosryhmien välillä. Kuntoutusalan OKM:n järjestämässä työpajassa toukokuussa 2014 todettiin, että ministeriön sekä ammattikorkeakoulujen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan kouluttajien päätöksenteon tueksi tarvitaan pohjatiedot kuntoutusalan (apuvälinetekniikan, fysioterapian, toimintaterapian,

3 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 3 naprapatian, osteopatian, jalkaterapian ja kuntoutuksen ohjauksen) tutkinto- ja koulutusrakenteista ja tulevaisuudentarpeista. (OKM 2014.) Tämän ohjalta yhteistyössä OKM:n kanssa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella käynnistettiin Kuntoutusalan osaaminen tutkimusprojekti. Tutkimus toteutettiin vuosien aikana. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta on antanut tutkimussuunnitelmasta puoltavan lausunnon kokouksessa Tässä Kuntoutuksen osaaminen tutkimuksen tulosten tiivistelmässä on esitetty tutkimuksessa käytetyn Delphi-menetelmän tiedonhankinta- ja aineiston analyysikierrokset (Delphi-kierrokset 1-4). Ensimmäinen Delphi-kierros oli opetussuunnitelmien sisällön analyysi syksyllä 2014 voimassa olevien 29 opetussuunnitelman pohjalta (syyskuu - lokakuu 2014). Opetussuunnitelmien sisällönanalyysin perusteella muodostui toisen Delphi-kierroksen ryhmähaastatteluiden teemat. Ryhmähaastattelut toteutettiin sekä alueellisesti ( ) että Kuntoutusosaamisen tuottaminen ja jakaminen yhdessä kuntoutuspäivään osallistuneille asiantuntijoille ( ). Näiden ryhmähaastattelujen sisällönanalyysin perusteella muodostui kolmannen Delphi-kierroksen väittämät (n=36). Ja vastaavasti kolmannen kierroksen tulosten, eli väittämien prosentuaalisten jakaumien ja sisällön analyysin pohjalta ja muodostui neljännen Delphi-kierroksen väittämät (n=8). Kolmannella ja neljännellä Delphi-kierroksella sähköinen kysely lähetettiin asiantuntijalle. Asiantuntijat edustivat mahdollisimman monipuolisesti ja kattavavisti kuntoutusta: korkeakoulujen (yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen) kuntoutusalan asiantuntijoita, eri alojen opiskelijoista, työelämässä vaikuttavien työntekijöiden ja järjestöjen edustajia, kuntoutuksen tutkimuksen ja kehittämisen asiantuntijoita, kuntoutusalan koulutuksen päätöksentekoon osallistuvista asiantuntijoita. Tarkempaa tietoa Delphi-kierroksista, kierroksiin osallistujista sekä käytetyistä aineistosta ja menetelmistä on kuvissa 1 ja 2.

4 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 4 1.Opetussuunnitelmat n=29 2. Ryhmähaastattelut 28 ryhmää 219 osallistujaa 3. Delphi-kierros n=80 Vastauksia n=36, 44% 4. Delphi-kierros n=82 Vastauksia n=48, 59% Kuva 1. Delphi-menetelmän tiedonhankinnan eteneminen kierroksittain Kuntoutuksen osaaminen tutkimuksessa (kierrokset ja osallistujat).

5 Piirainen A ja Sjögren T ( ) Delphi.kierros 1, opetussuunnitelmat 29 opetussuunnitelmaa, kokonaissivumäärä 756. Sisällön analyysi Delphi-kierros 2, ryhmähaastattelut 13 kuntoutuspäivän ryhmähaastattelua litteraatiosivuja yhteensä alueryhmähaastattelua, litteraatiosivuja 601. Sisällön analyysi Delphi-kierros 3 asiantuntijakysely 36 asiantuntijaa ( 44 %), 34 väittämää ja 79 sivua väittämien perusteluja. Väittämien prosentuaaliset jakaumat(likert-skaala), sisällön analyysi 4 Delphi-kierros 4, asiantuntijakysely 2 48 asiantuntijaa(59%), 8 väittämää ja 43 sivua väittämien perusteluja. Väittämien prosentuaaliset jakaumat(likert-skaala), sisällön analyysi Kuva 2. Kuntoutuksen osaaminen -tutkimuksen Delphi- kierrosten (1-4) aineistot, aineiston analyysit ja kyselyihin osallistuneiden vastausprosentit.

6 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 6 4 TULOKSET, KUNTOUTUKSEN OSAAMINEN- TUTKIMUKSESTA Tulokset raportoidaan koko Delphi-kierrosten ajan säilyneiden pääteemojen mukaisesti. Nämä pääteemat ovat 1) Kuntoutuksen yhteinen tietoperusta, 2) Yhteistoiminta kuntoutuksessa, 3) Eettisyys kuntoutuksessa, 4) Eri koulutusammattien osaaminen, 5) Kuntoutuksen alueellinen jakautuminen, 6) Yksilölliset osaamispolut ja 7) Kuntoutuksen tulevaisuus. Lisäksi tuloksia raportoidaan seitsemään pääteeman yläteemojen sekä alateemojen avulla. Pääpaino tulosten raportoinnissa tässä selvityksessä eli tutkimustuloksien tiivistelmässä on Delphi-kierroksien kolme ja neljä tuloksissa. Kuitenkin joissain pääteemoissa raportoidaan tuloksia myös Delphikierroksilta yksi ja kaksi. Määrälliset tulokset esitetään pääteemojen mukaisesti taulukkoina. Taulukoissa kuvataan pääteemat, yläteemat, yläteemoista muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. Laadulliset tulokset esitetään sisällön analyysien yhteenvetona. Tässä tiivistyksessä käytetään alkuperäisestä kuusi portaisesta Likert-skaalaasta muodostettua neljä portaista skaalaa. Väitteet täysin samaa mieltä ja jokseenkin samaa mieltä kuvaavat sitä, että vastaaja on samaa mieltä väittämän kanssa (samaa mieltä, sm). Kun taas väittämät täysin eri mieltä tai jokseenkin eri mieltä kuvaavat sitä, että vastaaja on väittämän kanssa eri mieltä (eri mieltä, em). Näiden kahden mielipiteen väliin jää väittämä, jossa vastaaja ei ole samaa eikä eri mieltä eli hänen mielipiteensä väittämää kohtaan on neutraali (neutraali, n). Lisäksi vastaajalla oli mahdollisuus valita vaihtoehto, jossa hänellä ei ollut kantaa esitetystä väittämästä, eli ei osannut sanoa omaa mielipidettään (ei mielipidettä, eos). Vastaajia pyydettiin myös perustelemaan jokaiseen väittämään liittyvä vastauksensa. Lisäksi molempien Delphi-kierroksen kolme ja neljä asiantuntijakyselyn lopussa oli avoin kysymys, johon vastaajilla oli mahdollisuus kirjoittaa vapaasti kuntoutuksesta ja kuntoutuksen koulutuksen kehittämisestä. Kolmannella kierroksella olleet avoimet vastaukset on huomioitu neljännen Delphi-kierroksen uusien väitteiden muodostuksessa. Vastaavasti neljännen kierroksen avoimista vastauksista on tehty sisällön analyysi ja ne kuvataan pääteemojen tulosten yhteydessä. Sisällön analyysiä (Schreier 2012, 131,132) on toteutettu tässä tutkimuksessa aineistolähtöisesti ja systemaattisesti koko tutkimuksen ajan eri Delphi-kierrosten vaiheissa (1-4). Tarkemmat määrälliset ja laadulliset tutkimustulokset tullaan julkistamaan myöhemmin erillisenä tutkimusraporttina.

7 Piirainen A ja Sjögren T ( ) KUNTOUTUKSEN YHTEINEN TIETOPERUSTA Kuntoutuksen yhteinen tietoperusta teema oli mukana Delphi-kierroksilla yksi - neljä. Toisen Delphi-kierroksen haastattelujen analyysin tuloksena muodostui tähän teemaan liittyvää kolme yläteemaa: kuntoutuksen yhteinen tietoperusta kuntoutuksen koulutuksessa, kuntoutuksen näyttöön perustuva osaaminen, kuntoutusalan yhteinen jatkokoulutus (taulukko 1). Näitä kolmea yläteemaa ja niihin liittyviä väittämiä käsiteltiin Delphin kolmannella ja neljännellä kierroksella. Väittämiä oli kolmannella kierroksella kuusi ja neljännellä kierroksella yksi. Alla olevassa taulukossa on esitetty yläteemat, väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. Taulukko 1. Kuntoutuksen yhteinen tietoperusta teeman yläteemat, ja niistä muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. 1. Kuntoutuksen yhteinen tietoperusta kuntoutuksen koulutuksessa 1. Kuntoutuksessa tarvitaan yhteistä tietoperustaa ja yhteisiä käsitteitä (sm 99 %, 3 kierros) 2. Kuntoutuksen koulutuksen alussa on mahdollisimman paljon yhteistä, jonka jälkeen koulutusammatit eriytyvät. (sm 53 %, em 29 %, 3 kierros) 3. Kuntoutuksella on yhteinen tietoperusta ja käsitteet (sm 54 %, em 27 %; tulevaisuudessa todennäköinen 74 %, 4 kierros) 2 Kuntoutuksen näyttöön perustuva osaaminen Tieteellinen tieto opetussuunnitelmissa (1kierros) 4. Kuntoutustyössä edellytetään näyttöön perustuvaa osaamista (sm 94 %, 3 kierros) 5. Ammattilaisilta edellytetään monitieteellistä osaamista (sm 85 %, 3 kierros) 3 Kuntoutusalan yhteinen jatkokoulutus 6. Kuntoutusalan kehitys heikkenee, ellei saada mahdollisuutta maisteri ja tohtoritasoiseen koulutukseen (sm 94 %, 3 kierros) Ensimmäisellä Delphi-kierroksella opetussuunnitelmien sisällön analyysin mukaan tieteellinen tieto näkyi opetussuunnitelmien opintojaksokuvauksissa, joissa tieteelliseen tietoon perustuva ammattitaito koostui opiskelijan omaksumasta näyttöön perustuvasta työotteesta, teoriatiedon ja käytännön yhteensovittamisesta, näyttöön perustuvien menetelmien hyödyntämisestä työssä, ja toiminnan perustelusta tieteellisellä tiedolla. Opetussuunnitelmissa moni- ja laaja-alainen tietopohja koostui lähitieteiden tieteellisen tiedon omaksumisesta ja

8 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 8 hallinnasta, oman alan tieteellisen perustan hallinnasta, yksittäisten aihealueiden teoriatiedon hallinnasta sekä eri tieteenalojen tiedon yhdistämisestä. Tieteellisen tiedon monipuolinen käyttäminen koostui tieteellisen tiedon tuottamisesta, tiedon kriittisestä arvioinnista ja tieteellisen tiedon etsimisestä. Muilla Delphi-kierroksilla kuntoutustyön edellyttämästä näyttöön perustuvasta osaamisesta vastaajien mielipiteet olivat koko tutkimuksen ajan hyvin yhteneväisiä, vaikkakin tutkimusnäytön kriteereihin suhtauduttiin osittain kriittisesti. Näytön kriteerit haluttiin laajentaa kaksoissokkotutkimuksien lisäksi koskemaan myös kokemustietoon perustuvaa näyttöä. Kuntoutuksen yhteinen tietoperusta jakaantui ryhmähaastatteluiden analyysin perusteella kolmeen yläteemaan, kuntoutuksen koulutukseen ja työtoimintaan sekä kuntoutusalan yhteiseen jatkokoulutukseen. Kuntoutuksen tietoperustan tarpeellisuudesta oltiin hyvin yksimielisiä myös neljännellä Delphi kierroksella. Vain kuntoutuksen koulutuksen yhteisestä tietoperustasta mielipiteet jakaantuivat. Toisaalta esitettiin, että vaikka kuntoutuksessa tarvitaan yhteistä tietoperustaa ja yhteisiä käsitteitä, niin toisaalta oman alan tietoperustaa tulee rakentaa siinä rinnalla. Kuitenkin vastaajista kolme neljästä (74 %) näki kuntoutuksen tietoperustan ja yhteiset käsitteet tärkeinä tulevaisuudessa. Vastaajat näkivät kuntoutuksen koulutuksen saumattoman jatkumisen perustasosta tohtoritutkintoon, jotta kuntoutuksen yhteisen tietoperustan rakentuminen olisi mahdollista. Yhteinen tietoperusta saavutetaan vastaajien mielestä kuntoutusalan korkea-asteen koulutuksen avulla ja siihen tarvitaan maisteri ja tohtoritasoista koulutusta. Neljännellä kierroksella korostui edelleen kuntoutuksen koulutuksen jatkuvuuden merkitys. 4.2 YHTEISTYÖ KUNTOUTUKSESSA Yhteistyö kuntoutuksessa liittyvä teema oli mukana Delphi-kierroksilla yksi - neljä. Toisen Delphi-kierroksen alueellisten haastattelujen tuloksista muodostui yhteistyöhön liittyvät kolme yläteemaa: yhteistoiminta kuntoutuksen koulutuksessa, yhteistyö kuntoutuksen työtoiminnassa, kuntoutuksen yhteistoiminta on monikerroksellista (taulukko 2). Näitä yläteemoja ja niihin liittyviä väittämiä käsiteltiin Delphin kolmannella ja neljännellä kierroksella. Väittämiä oli

9 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 9 kolmannella kierroksella kuusi ja neljännellä kierroksella kaksi. Alla olevassa taulukossa on esitetty yläteemat, väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. Taulukko 2. Yhteistyö kuntoutuksessa teeman yläteemat, niistä muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset 1 Yhteistoiminta kuntoutuksen koulutuksessa Yhteistä opetussuunnitelmissa (1 kierros) 1. Kuntoutuksen opettajat ja opiskelijat toimivat oppilaitoksissa moniammatillisissa tiimeissä (sm 63 % 3 kierros) 2. Ammattikorkeakoulujen yhdistyminen mahdollistaa laadukkaan kuntoutusalan koulutuksen (sm 51 % - em 29 %, 3 kierros) 3. Yhteistoiminta kuntoutuksen koulutuksessa on pirstaloitunutta (sm 74 %, 3 kierros) 4. Suomen, Euroopan ja maailman ammattikohtaiset liitot ovat tärkeitä kuntoutuksen koulutuksen kehittämisessä. (sm 80 %, 3 kierros) 2. Yhteistyö kuntoutuksen työtoiminnassa 5. Kuntoutustyö toimii joustavasti kuntoutuksen moniammatillisissa tiimeissä. (sm 46, em 37 %, 3 kierros) 6. Kuntoutuksen palveluja koordinoidaan suunnitelmallisesti yksityisen, kolmannen sektorin ja julkisen sektorin kesken (em 66 %, 3 kierros) 3. Kuntoutuksen yhteistoiminta on monikerroksellista 7. Kuntoutuksen yhteistoiminta on monikerroksellista (sm 80 %; tulevaisuudessa todennäköinen 77 %, 4 kierros) 8. Kuntoutuksen koulutuksessa ja työelämässä toimintayksikkönä on moniammatillinen ja - alainen tiimi (sm 73 %, tulevaisuus todennäköinen 82 %, 4 kierros) Yhteistyö kuntoutuksessa tuli esiin kaikilla Delphi-kierroksilla. Se tiivistyi ensimmäisen opetussuunnitelmien kierroksen jälkeen toisella ryhmähaastatteluiden kierroksella kahteen yläteemaan, yhteistoimintaan kuntoutuksen koulutuksessa ja yhteistyöhön kuntoutuksen työtoiminnassa. Yhteistyön yläteema oli ristiriitainen vielä kolmannen Delphi-kierroksen jälkeenkin, joten neljännellä kierroksella oli vielä kolme väittämää kuntoutuksen yhteistyöstä eli laadukas kuntoutus vaatii korkeatasoista osaamista, kuntoutuksen yhteistoiminta on monikerroksellista ja kuntoutuksen koulutuksessa ja työelämässä toimintayksikkönä on moniammatillinen ja -alainen tiimi, joista lähes kaikki vastaajat olivat yksimielisiä. Ensimmäisellä Delphi-kierroksella opetussuunnitelmien sisällön analyysin mukaan kuntoutuksen koulutuksessa yhteisinä pidetyt opintokokonaisuudet tuli esiin

10 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 10 opetussuunnitelmien analyysissä. Kaikissa tässä tutkimuksessa tarkasteltavissa 14 ammattikorkeakoulututkintojen 29 opetussuunnitelmassa, jotka sijoittuvat kansallisen viitekehyksen vaativuustasolle kuusi, on selkeitä yhteisiä opintokokonaisuuksia, mutta niiden sisällä oli myös vaihtelua. Taulukko 3. Syksyllä 2014 olevien kuntoutusalan opetussuunnitelmien opintopisteiden jakautuminen ammattikorkeakouluittain. Ammattikorkeakoulu Perusopinnot / Ammattiopinnot Valinnaiset opinnot Harjoittelu Opinnäytetyö Tutkinnon laajuus AMK 1 23 / AMK AMK 3 52 / AMK 4 10 / / 20 ** 210 AMK 5 20 / AMK AMK 7 25 / */ AMK 8 Yhteensä * / AMK 9 55 / AMK / * / AMK / AMK / AMK 13 Yhteensä * / AMK / AMK / / 30** 210 AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / AMK / *= työelämässä tapahtuva harjoittelu kokonaisharjoittelun määrästä **= opinnäytetyöprosessin laajuus. Kuntoutuksen alojen ammattikorkeakouluopinnoissa tutkintojen laajuus oli valtaosaltaan 210 opintopistettä. Poikkeuksia tästä olivat ostopaattien ja naprapaattien opinnot, joilla tutkintojen

11 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 11 laajuus oli 240 opintopistettä. Eri kuntoutuksen alan opintojen painotuksissa oli myös jonkin verran vaihtelua: perusopintojen vaihteluväli oli opintopistettä (op), ammattiopintojen vaihteluväli oli op, valinnaiset opintojen vaihteluväli oli 0-15 op. Lisäksi opinnäytetyön laajuus vaihteli op:n välillä ja harjoittelun määrä vaihteli 40 ja 88 op:n välillä (taulukko 3). Kaikki ammattikorkeakoulut mahdollistavat myös oman alan opiskelun opiskelijavaihtona ulkomailla. Muilla Delphi-kierroksilla yhteistoiminnan nähtiin edellyttävän oman koulutusammatin osaamista, jossa työelämän palaute kuntoutuksen opiskelijoiden osaamisesta on keskeistä koulutuksen kehittämisen kannalta. Kuntoutuksessa joka kolmas vastaaja näki opiskelijoiden toimivan yhdessä moniammatillisesti työelämän projekteissa koko koulutuksen ajan, jolloin syntyy monialainen yhteistyö, kun eri alojen opiskelijat toimivat käytännönharjoittelussa yhtä aikaa samojen kuntoutujien kanssa. Ammattilaisten yhteistyö, jossa on yhteinen päämäärä antaa voimaa kuntoutujan oppimiselle. Kuitenkin yhteistä osaamista myös epäiltiin. Kuntoutuksen koulutuksen järjestämisestä vastaajat eivät olleet yksimielisiä. Ammattikorkeakoulujen yhdistyminen ei joka kolmannen vastaajan mielestä takaa laadukasta kuntoutusalan koulutusta. Kolme neljästä näkeekin yhteistoiminnan kuntoutuksen koulutuksessa olevan pirstaloitunutta. Yhtenä keskeisenä toimijana kuntoutuksen koulutuksen kehittämisessä olivat vastaajien mielestä Suomen, Euroopan ja maailman ammattikohtaiset liitot, mitkä voivat edistää alakohtaisuutta. Yhteistyön välineinä vastaajat mainitsivat etäteknologian käytön ja kuntoutuksen verkkoopetuksen. Ne mahdollistavat kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön kuntoutuksen koulutuksessa. Avoimet oppimisympäristöt ovat vastaajien mielestä opiskelijan, opettajan, työyhteisön ja kuntoutujan yhteistyön paikkoja. Sujuvaa yhteistyötä edistäisi, jos kuntoutuksen koulutusyhteistyö muiden maiden kanssa toteutuisi samantasoisten koulutusjärjestelmien kesken. Tällöin myös kuntoutuksen koulutuksella olisi edellytykset koulutusvientiin. Vastaajien mielestä kuntoutuksen palveluja ei koordinoida suunnitelmallisesti yksityisen, kolmannen sektorin ja julkisen sektorin kesken. Kuntoutukseen tarvitaankin vastaajien mielestä kopin ottaja joka koordinoi kuntoutujan hoitoketjun toteutumista. Kuntoutuksen nähtiin toteutuvan asiakaslähtöisenä toimintana moniammatillisissa tiimeissä, joissa kuntoutujan lähiyhteisö on mukana, jos yhteistyö kuntoutuksen asiantuntijoiden kesken toimii joustavasti.

12 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 12 Kuntoutustyön toteutumisesta tiimeissä vastaajat olivat erimielisiä Delphin kolmannella kierroksella, mutta toisaalta väitettäessä neljännellä Delphi-kierroksella, että kuntoutuksen koulutuksessa ja työelämässä toimintayksikkönä on moniammatillinen ja -alainen tiimi, niin vastaajat olivat lähes kaikki samaa mieltä. Neljännen Delphi-kierroksen vastausten perusteluissa yhteistyö niin moniammatillisena kuin myös monialaisena tiiminä nähtiin tärkeäksi. Lähes kaikki vastaajat näkivät tiimimäisen yhteistyön lisääntyvän tulevaisuudessa ja laajenevan myös organisaatioiden välille, vaikka kaikkia koulutusammatteja ei enää olisikaan samassa opetuspisteessä. Kuntoutuksen yhteistoiminta nähtiin myös monikerroksellisena. Haasteena nähtiin edelleen puute kuntoutuksen moniosaajista, jotka osaisivat tehdä uudella, vaikuttavalla tavalla kuntoutustyötä. Moniammatillisuuden rinnalle kaivattiin asiantuntijuuteen perustuvia rakenteita ja toimintatapoja. Lisäksi kuntoutuspalveluja halutaan laajentaa myös lähimaihin siten, että myös lähimaiden asukkaat voivat käyttää niitä. Koulutusta haluttiin uudistaa myös rakenteellisesti, etenkin neljännellä Delphi-kierroksella nähtiin tärkeänä, että useamman kuntoutusalan ammattikoulutus toimisi samassa toimipisteessä. Kuntoutuksen ammattien erilaisuuden säilymistä ja rakentumista asiakkaiden parhaaksi korostettiin vastausten perusteluissa. Tällöin yhteisen tietoperustan nähtiin rakentuvan ammatillisten erityisosaamisten kanssa limittäin ja siitä muodostuisi kuntoutuksen kollektiivisesti älykäs ilmapiiri. Kuitenkin myös tässä haasteena nähtiin edelleen kuntoutuksen kokonaisymmärryksen rakentaminen. 4.3 EETTISYYS KUNTOUTUKSESSA Kuntoutuksen eettisyyteen liittyvä teema oli mukana Delphi-kierroksilla yksi - neljä. Toisen Delphi-kierroksen alueellisen haastattelujen tuloksista muodostui neljä eettisyyteen liittyvää yläteemaa: asiakastyön eettisyys, eri koulutusammattien laillisuus, koulutusammattien keskinäinen kunnioitus ja koulutuksellisen osaamistason kunnioittaminen (taulukko 4). Näitä yläteemoja ja niistä muodostettuja väittämiä käsiteltiin Delphin kolmannella ja neljännellä

13 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 13 kierroksella. Väittämiä oli kolmannella kierroksella seitsemän ja neljännellä kierroksella yksi. Alla olevassa taulukossa on esitetty yläteemat, väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. Taulukko 4. Kuntoutuksen eettisyys teeman yläteemat, niistä muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. 1 Asiakastyön eettisyys 1.Kuntoutuksen rahoituksen niukkuus estää optimaalisten kuntoutuspalveluiden tarjoamisen (sm 64 %, 3 kierros) 2 Eri koulutusammattien laillisuus 2. Kuntoutusta koskeva lainsäädäntö ei toteudu tasapuolisesti eri ammattialoilla (sm 32 %, em 28 %, 3 kierros) 3. Kuntoutuksen eri ammatit ovat eri asemassa yhteiskunnan palvelujen tuottajana (sm 71 %, 3 kierros) 3 Koulutusammattien keskinäinen kunnioitus 4. Koulutusalojen kehittämisen tulee tapahtua valtakunnallisesti johdettuna (sm 61 %, 3 kierros) 5. Eri kuntoutusammattien välinen kilpailu estää tehokkaan kuntoutustoiminnan (sm 29, em 38 %, 3 kierros) 4 Koulutuksellisen osaamistason kunnioittaminen 6.Toisen asteen kuntoutuksen koulutuksen saaneita (lähihoitaja) ei hyödynnetä kuntoutuksessa (sm 25 %, em 19%, 3 kierros) 7. Kuntoutuksen verkostomainen koulutus antaa mahdollisuudet tasavertaiselle kuntoutukselle Suomessa (sm 67% ; tulevaisuudessa todennäköinen 77%, 4 kierros) Kuntoutuksen eettisyyttä koskevien väittämien perusteluissa korostettiin, että kuntoutuksessa tulisi selkeämmin huomioida kuntoutustoimintaan liittyvät tavoitteet, eri sidosryhmien tarpeet sekä toimintatapojen kehittäminen. Kuntoutuksen kehittämistyössä tulisi päästä yhteiskunnan, yhteisöjen ja kuntoutujan kannalta kustannustehokkaampaan ja optimaalisempaan kuntoutuksen käyttöön purkamalla esimerkiksi vanhoja käytänteitä ja rakenteita. Väittämien perusteluissa arvioitiin myös, että eri ammattien eriarvoiseen kohteluun on vaikuttanut mm. se, miten ammatit ovat onnistuneet todentamaan ammattinsa yhteiskunnallisen tarpeen, se että kuntoutukseen liittyvät korvausjärjestelmät ovat kohdelleet eri ammatteja eriarvoisesti ja se millaisia yleisiä mielikuvia on syntynyt ja liittynyt eri ammatteihin. Väittämien perusteluissa valtaosa vastaajista näki jonkin tasoisen ohjauksen tärkeänä kuntoutuksessa. Ohjaus ei saisi olla kuitenkaan liian kankeaa tai tiukkaa. Perusteluissa tuli esille toiveita siitä, että olisi

14 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 14 valtakunnallisesti yhteisiä linjauksia ja suunnitelmia, jotka takaisivat osaltaan kuntoutuksen koulutuksen ja kuntoutustoiminnan tasalaatuisuuden. Osa vastaajista koki kuitenkin tärkeäksi, että ohjausjärjestelmä olisi riittävän joustava ja sallisi alueelliset ja koulukohtaiset erot ja tukisi innovatiivisuutta. Myös kuntoutustoimintaan liittyvät standardit ja kriteerit koettiin hyödylliseksi, mutta äärimmilleen vietynä niiden nähtiin myös estävän aidon vuorovaikutuksen ja asiakaslähtöisyyden kuntoutujan kanssa sekä myös eri organisaatioiden käytännön kuntoutustoiminnan järjestämisen ja sen kehittämisen. Väittämien perusteluissa tuotiin esille se, että vain osalla kuntoutuksen alan ammateista oli nimekesuojaus ja että vain osa ammateista on laillistettu, mikä ylläpitää ammattien epätasaarvoisuutta. Osa vastaajista taas arvio, että erilaisia kuntoutukseen liittyviä ammatteja tulisi tulevaisuudessa ennemminkin yhtenäistää kuin eriyttää. Tämän yhteinen - eriytynyt -teeman perusteluissa kuvattiin mm., että eri alojen yhteisyötä työelämässä ja koulutuksessa ovat jo heikentäneet yhteiskunnassa tapahtunut resurssien niukkeneminen sekä niistä johtuvat muutokset tai mahdolliset muutosten uhkat. Toisen asteen kuntoutuksen koulutuksen (lähihoitaja) hyödyntämiseen kuntoutuksessa suhtauduttiin melko neutraalisti tai siihen ei osattu ottaa kantaa. Esitetyissä perusteluissa tuli toivomuksia, että yhteistyötä helpottaisi, jos lähihoitajien ja kuntoutuksen alan koulutuksessa sekä myös käytännön työelämässä olisi enemmän yhteistyötä ja jos kuntoutuksen sektorilla työskentelevillä lähihoitajilla ja kuntoutuksen ammattilaisilla olisi yhteiset kuntoutuksen käsitteet ja teoria sekä toimintatavat. Vastaajien perusteluissa tuotiin esille, että kuntoutuksen verkostomainen koulutus antaisi edellytykset tasavertaiselle kuntoutukselle Suomessa. Eri koulutusasteiden verkostoituminen ja verkko-oppiminen ja nähtiin mahdollisuutena taata alueellinen tasapuolisuus kuntoutuksen peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa sekä kuntoutuksen alojen käytännön työssä. Verkostotyö nähtiin tärkeänä opetussuunnitelmien ja opetuksen kehittämisessä sekä muiden kuin taitoa vaativien menetelmien opettamisessa. Perusteluissa tuotiin esiin kuitenkin myös huoli siitä, miten Suomessa huolehditaan, että eri maantieteellisten alueiden, ammattikorkeakouluissa, kuntoutusaloilla ja opiskelijoilla on mahdollisuus saavuttaa ja ylläpitää riittävä kuntoutuksen asiantuntemus. Vastaajilla oli myös huoli, miten nämä asiat otetaan huomioon kuntoutuksen tai kuntoutuksen koulutuksen kehittämisessä. Lisäksi vastaajat toivat myös esille sen, että kuntoutuksen koulutuksen verkostomainen rakenne ei yksinään takaa alueellista tasavertaisuutta

15 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 15 ja että myös työelämässä henkilökunnan osaamista ja johtamista tulisi kehittää verkostomaisen toiminnan suuntaan. 4.4 ERI KOULUTUSAMMATTIEN OSAAMINEN Kuntoutuksen eri koulutusammattien osaaminen teema oli mukana Delphi-kierroksilla yksineljä. Toisen Delphi-kierroksen alueellisten haastattelujen tuloksista muodostui pääteemaan kaksi yläteemaa: eri koulutusammattien tietoperusta ja eri koulutusammattien osaaminen (taulukko 5). Näitä kahta yläteemaa ja niihin liittyviä väittämiä käsiteltiin Delphin kolmannella ja neljännellä kierroksella. Väittämiä oli kolmannella kierroksella neljä ja neljännellä kierroksella yksi. Alla olevassa taulukossa on esitetty yläteemat, väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. Taulukko 5. Kuntoutuksen eri koulutusammattien osaaminen teeman yläteemat, ja niistä muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. 1. Eri koulutusammattien tietoperusta 1. Kuntoutuksen eri koulutusalojen tieteellinen tutkimus on ammatin kehittymisen kannalta välttämätöntä (sm 97 %, 3 kierros). 2. Eri koulutusammattien osaaminen 2. Hiljaisen tiedon merkitys on olennaista kuntoutuksessa (sm 82 %, 3 kierros). 3. Käsillä tekemisen ja koulutusammattien eri tekniikoiden taitaminen on merkityksellistä kuntoutusosaamisessa (sm 76 %, 3 kierros). 4. Ohjauksen ja opettamisen taidot ovat olennaisia kuntoutuksessa (sm 97 %, 3 kierros). 5. Kuntoutuksen alan keskeisimmät ammattitutkinnot ovat apuvälineteknikko, fysioterapeutti, jalkaterapeutti, kuntoutuksen ohjaaja, naprapaatti, osteopaatti ja toimintaterapeutti (sm 50 %, em 34; todennäköinen 43 %, epätodennäköinen, 30 % epätodennäköinen, 4 kierros ). Kuntoutuksen eri koulutusammattien osaaminen teeman väittämissä vastaajat ovat hyvin samaa mieltä siitä, että kuntoutuksessa tulee olla sekä yhteiseen kuntoutuksen osaamiseen liittyvää tutkimusta sekä kuntoutuksen teoriaan liittyvää tutkimusta ja kehittämistyötä. Lisäksi vastaajat pitävät tärkeänä, että tutkimusta on myös kuntoutuksen eri ammattiryhmien käyttämistä menetelmistä ja kuntoutujan ohjauksesta, neuvonnasta ja opetuksesta sekä kuntoutukseen liittyvistä kokemuksista. Tutkimuksen merkitystä perustellaan sekä yleisen yhteiskunnan tehokkuuden ja hyödyn näkökulmasta että kuntoutujan tarpeiden näkökulmasta. Vastaajat toivat

16 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 16 perusteluissaan esille, että eri alojen vahva tutkimusnäyttö ja kansainvälinen vertailukelpoisuus ja kuntoutusalojen riittävän erilaiset osaamisprofiilit vaikuttavat siihen, mitkä alat koetaan kuntoutuksen kannalta keskeisiksi. Lisäksi perusteluissa korostettiin, että kuntoutuksen kannalta on merkityksellistä tarkoituksenmukainen moniammatillisuus ja tiimityöskentely sekä joustava yhteiskunnan ja asiakkaan tarpeisiin reagoiminen. Tiimityössä korostettiin toimintakykyyn liittyvää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista osaamista ja etenkin fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakyykyvyn liittyvän yhteyden merkitystä. Tulevaisuudessa eri kuntoutuksen ammattien mahdollista yhdistymistä perusteltiin sillä, että kuntoutuksen laajan yhteisen osaamisen perusteella voidaan rakentaa laajempia kuntoutuksen alan koulutuksia. Tämän peruskoulutuksen päälle olisi mahdollisuus rakentaa yhteiskunnan tarpeiden mukaisia, tarkemmin kohdistuvaa täydennyskoulutusta. Vastaajat kuvasivat omissa perusteluissaan sosiaali- ja terveydenhuollossa tärkeiksi kuntoutuksen aloiksi, tässä tutkimuksessa kohteena olleista aloista, fysioterapian, toimintaterapian, apuvälinetekniikan, kuntoutusohjauksen ohjauksen ja jalkaterapian. Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntoutuksen liittyvien ammattien lisäksi myös muut kuntoutusta lähellä olevat alat ja ammatit nähtiin tärkeiksi yhteistyötahoiksi tai mahdollisesti jopa kuntoutukseen kuuluviksi. Näitä aloja olivat sosionomit tai sosiaaliala, puheterapeutit, lääkärit, sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat, liikuntaalasta, taide- ja musiikkiala, opettajat, ohjaajat ja avustajat. Väittämien perusteluissa oli havaittavissa kuitenkin myös vastaajien huoli siitä, että pienien kuntoutuksen koulutusammattien osaamista ei tunneta riittävästi ja siten aloja ei myöskään kohdella tasapuolisesti verrattuna suurempiin kuntoutusaloihin. 4.5 KUNTOUTUKSEN ALUEELLINEN JAKAUTUMINEN Kuntoutuksen alueellinen jakautuminen teema oli mukana Delphi-kierroksilla yksi - neljä. Toisen Delphi-kierroksen alueellisen haastattelujen tuloksista muodostui kuntoutuksen alueelliseen jakautumisen kolme yläteemaa: kuntoutuksen koulutuksen alueellinen tasapuolisuus, kuntoutuksen palvelujen alueellinen tasapuolisuus ja kulttuurien tasapuolinen huomioiminen koulutuksessa ja palvelussa (taulukko 6). Näitä kolmea yläteemaa ja niistä muodostettuja väittämiä käsiteltiin Delphin kolmannella ja neljännellä kierroksella. Väittämiä oli kolmannella

17 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 17 kierroksella neljä ja neljännellä kierroksella yksi. Alla olevassa taulukossa on esitetty yläteemat, väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. Taulukko 6. Kuntoutuksen alueellinen jakautuminen teeman yläteemat ja niistä muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. 1. Kuntoutuksen koulutuksen alueellinen tasapuolisuus 1. Kuntoutusalan eri koulutusammattien koulutustarjonta jakaantuu epätasaisesti (sm 41, em 24 %, kierros 3) 2. Kuntoutuksen koulutuksellinen yhteistyö tulisi ulottaa myös naapurimaihin (Ruotsi, Norja, Venäjä, Viro) (sm 91 %, 3 kierros) 2. Kuntoutuksen palvelujen alueellinen tasapuolisuus 3. Kuntoutuksen asiantuntijuus on heikkoa muualla kuin suurissa kaupungeissa (sm 21 %, em 47 %, kierros 3) 3 Kulttuurien tasapuolinen huomioiminen koulutuksessa ja palvelussa 4. Kuntoutuksen koulutusta tarjotaan englannin, ruotsin, saamen ja suomen kielellä (sm 26 %, em 44 %, kierros 3) 5. Kuntoutuksen verkostomainen koulutus antaa mahdollisuudet tasavertaiselle kuntoutukselle Suomessa (sm 66 % ; tulevaisuudessa todennäköinen 75%, 4 kierros) Väittämien perusteluissa nousee tärkeäksi se, että kuntoutukseen liittyvää koulutusta on saatavilla tasaisesti Suomen alueella. Tämä tasavertaisuus toteutuu tulevaisuudessa enemmän koulutuksen keskittämisen, verkostoitumisen ja etäteknologian avulla. Vastauksien yleinen suuntaus oli sellainen, että oltiin valmiita uusien, innovatiivisten toimintatapojen kehittämiseen kuntoutuksen koulutuksen järjestämisessä. Lähes kaikki vastaajat suhtautuivat positiivisesti koulutuksellisen yhteistyön laajentamiseen naapurimaihin, mutta muuten perusteluissa oli havaittavissa jopa toisistaan vastakkaisia mielipiteitä. Vastaajat arvioivat, että kuntoutuksen koulutus tulisi keskittää metropolian alueelle ja isompiin kaupunkeihin, mutta toisaalta perusteluissa esiintyi kannanottoja siitä, että alan koulutusta ja osaajia tarvitaan myös Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lisäksi perusteluissa tuli esille vastaajien huoli koulutuksen alueellista tasa-arvosta ja sen säilymisestä sekä eri kuntoutuksen ammattilaisten alueellisesta riittävyydestä. Vastuksissa pohdittiin kuitenkin myös sitä, että koulutukseen liittyvät suunnitelmat eivät saisi olla aluepolitiikkaa, vaan koulutusta tarkastelussa tulisi huomioida myös mm. alueiden asukastiheys. Vastaajien mielestä kuntoutuksen

18 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 18 koulutuksen osaamiseen vaikuttaa monet muukin asiat kuin alueen tai kaupungin koko. Näitä merkittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opettajien motivaatio ja halu kehittyä, olemassa olevat yhteistyöverkostot ja uuden teknologian hyödyntäminen toiminnassa. Väittämien perusteluissa esitettiin huoli siitä, että yleisesti ottaen kuntoutuspalvelujen tarjonta saattaa olla kuitenkin heikompaa pienemmillä paikkakunnilla. Kuntoutuksen koulutuksen opetuskieleen liittyvät perustelut olivat enemmän tämän hetkistä tilannetta kuvaavia. Vastauksissa tuli kuitenkin esille se, että vastaajien mielestä kuntoutuksen koulutusta tulisi olla ainakin suomeksi ja ruotsiksi. Englannin kieli nähtiin myös tärkeänä kuntoutuksen koulutuksessa, mutta sen rooli oli enemmän osa laajempaa monikulttuurillista toimintaa. 4.6 YKSILÖLLISET OSAAMISPOLUT Yksilölliset osaamispolut teema oli mukana Delphi-kierroksilla yksi - neljä. Toisen Delphikierroksen tuloksista ei muodostunut erillisiä pääteemoja (taulukko 7). Tätä pääteemaa ja siitä muodostettuja väittämiä käsiteltiin Delphin kolmannella ja neljännellä kierroksella. Väittämiä oli kolmannella kierroksella kaksi ja neljännellä kierroksella yksi. Alla olevassa taulukossa on esitetty yläteemat, väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. Taulukko 7. Yksilölliset osaamispolut teeman yläteemat ja niistä muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. 1 Yksilölliset osaamispolut 1. Koulutuksen aikana otetaan huomioon opiskelijan ura- ja urasuunnittelu (sm 74 %, 3 kierros) 2. Opiskelijalla on mahdollisuus hankkia kahden kuntoutuksen koulutusammatin pätevyys (sm10, em 31 %, 3 kierros) 3. Erikoistumiskoulutus avaa väylän toiseen kuntoutuksen alan tutkintoon (sm 36 %, em 36 %; tulevaisuudessa todennäköinen 40 %, epätodennäköinen 37 %, 4 kierros)

19 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 19 Vastaajat näkivät yksilöllisen oppimisen toteutuvan antamalla opiskelijan tehdä valintoja opiskelunsa aikana omien tulevaisuuden suunnitelmien mukaisesti. Hyvin yksimielisiä oltiin siitä, että opiskelijalla tulee olla mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin oman koulutusalansa sisällä. Koulutusammatin sisällä tapahtuvan oman opiskelupolun valinnassa on olennaista, että opiskelijat pystyvät hyödyntämään aikaisempaa osaamistaan opintojen suunnittelussa. Yksilölliset osaamispolut oman kuntoutuksen koulutusammatin tutkinnossa osoittautuivat mahdolliseksi koulutusammatin tutkinnon sisällä. Vastaajien mukaan yksilöllinen opintosuunnitelma huomioi opiskelijan yksilöllisiä oppimistapoja koulutusammatin opintokokonaisuuksissa ja antaa ajallista joustoa opinnoissa. Kuitenkin valinnan perusteluissa tuli esiin myös vaatimus oman alan yhtenäisestä ammatillisesta osaamisesta. Vastaajien mielipiteet erosivat selkeästi siinä, miten paljon opiskelijalla on mahdollista toteuttaa opintoja eri kuntoutusalan opetuskokonaisuuksissa omien ammatillisten suunnitelmiensa mukaisesti. Varsinkin, jos opiskelija halusi suorittaa kahta ammattikorkeakoulututkintoa samanaikaisesti. Vastausten perusteluissa tuli esiin vaatimus yhden ammatin osaamisesta ensin ja sen jälkeen voisi mahdollisesti täydennys- tai erikoistumiskoulutuksen avulla hankkia toisen ammatin. Arvioitaessa onko tulevaisuudessa mahdollista suorittaa kahta tutkintoa erikoistumiskoulutusten kautta, vastauksissa oli edelleen kaksi yhtä vahvaa näkökulmaa. Perusteluissa pohdittiin paljon mm. sitä, mitkä kuntoutuksen alat voisi suorittaa peräkkäin, esimerkiksi fysioterapeuttitutkinnon jälkeen voisi suorittaa naprapaatin tutkinnon tai kuntoutuksen ohjaajan tutkinnon. Myös kuntoutuksen ohjaajan tutkintoa ehdotettiin ikään kuin jatko tutkinnoksi.

20 Piirainen A ja Sjögren T ( ) KUNTOUTUKSEN TULEVAISUUS Kuntoutuksen tulevaisuus teema oli selkeimmin mukana Delphi-kierroksella neljä. Toisen Delphi-kierroksen tuloksista muodostui kuntoutuksen tulevaisuuden kolme yläteemaa: kuntoutuksen taloudellinen kannattavuus, kuntoutuksen vaikuttavuus/merkittävyys, kuntoutuksen koulutuksen osaamiskeskukset (taulukko 8). Näitä kolmea yläteemaa ja niihin liittyviä kuutta väittämiä käsiteltiin Delphin kolmannella kierroksella. Väittämiä oli kolmannella kierroksella kuusi. vastaukset. Alla olevassa taulukossa on esitetty yläteemat, väittämät ja väittämien yleisimmät Taulukko 8. Kuntoutuksen tulevaisuus teeman yläteemat ja niistä muodostetut väittämät ja väittämien yleisimmät vastaukset. 1 Kuntoutuksen taloudellinen kannattavuus 1. Kuntoutukseen tulisi luoda yhtenäinen ja pitkäjänteinen rahoitus-, toiminta- ja seurantajärjestelmä (sm 93 %, 3 kierros) 2. Kuntoutuksen vaikuttavuus/merkittävyys 2. Kuntoutuksen eri koulutusammattien kansalliset ja kansainväliset standardit ja kriteerit ohjaavat kuntoutusta (sm 74 %, 3 kierros) 3. Kuntoutuksen koulutuksen pituus tulisi olla kansallisesti ja kansainvälisesti yhtenäinen (sm 67 %, 3 kierros) 3. Kuntoutuksen koulutuksen osaamiskeskukset 4. Kuntoutuksen kullakin koulutusammatilla on oma ammatillinen/professionaalinen jatkokoulutuksensa (ylempi ammattikorkeakoulututkinto, YAMK) (sm 30 %, em 41 % 3 kierros) 5. Kuntoutuksen kullakin koulutusammatilla on oma tieteellinen jatkokoulutuksensa (sm 41 %, em 31 % 3 kierros) 6. Suomessa on tulevaisuudessa valtakunnallinen koko maan kattava kuntoutuksen koulutuksen osaamiskeskusverkosto (sm 74 %, 3 kierros) Kuntoutuksen tulevaisuuden pohdinta nousi esiin etenkin toisella Delphi-kierroksella ja jatkui siitä viimeiseen kierrokseen saakka, jossa kaikissa väitteissä oli mukana myös tulevaisuuden näkökulma. Kuntoutuksen tulevaisuus nähtiin asiantuntijoiden keskuudessa hyvänä mahdollisuutena, mutta jossa oli myös uhkia. Uhkana koettiin kuntoutuksen erillisten ammattien säilymisen mahdollisuus myös tulevaisuudessa ja kuntoutuksen ammattien alueellisen

21 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 21 kattavuuden ylläpitäminen. Vastaajat olivat yhtenäistä mieltä siitä, että kuntoutukseen tulisi luoda yhtenäinen ja pitkäjänteinen rahoitus-, toiminta- ja seurantajärjestelmä, koska kuntoutuksen toimintaa ja kehittämistä vaikeuttaa tällä hetkellä mm. rahoittajien päätösten lyhytaikaisuus. Lisäksi seurantajärjestelmän kehittymistä häiritsee yhtenäisten potilasjärjestelmien ja kuntoutukseen liittyvien seurantajärjestelmien puuttuminen. Kuntoutuksen vaikuttavuuden selvittäminen nähtiin tärkeäksi tulevaisuudessa. Myös kansalliset ja kansainväliset standardit ja kriteerit ohjaavat kuntoutusta yhtenäisempään, vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä korostavaan suuntaan. Vastaajat olivat kuntoutusalan koulutuksen jatkuvuuden turvaamisesta yksimielisiä. Kuntoutuksen koulutuksen nähtiin toteutuvan tulevaisuudessa valtakunnallisena osaamisverkostona, jossa kuntoutuksen koulutuksen pituus olisi kaikilla koulutusammateilla kansallisesti ja kansainvälisesti yhtenäinen. Kuntoutuksen jatkokoulutuksen järjestäminen tuotti ristiriitaisen tuloksen siinä, miten vastaajat näkivät kuntoutuksen koulutusosaamiskeskusverkoston muodostuvan. Vastaukset jakautuivat noin kolmeen osaan sen mukaan näkikö vastaaja kuntoutuksen kullakin koulutusammatilla olevan oman ammatillisen/professionaalisen jatkokoulutuksensa (ylempi ammattikorkeakoulututkinto, YAMK), vai näkikö vastaaja kuntoutuksen kullakin koulutusammatilla olevan oma tieteellinen jatkokoulutuksensa. Lisäksi kolmasosa vastaajista oli sekä professionaalisen että tieteellisen jatkokoulutuksen kannalla. Kukin kolme suuntaa perusteli näkökulmiaan. Oman professionaalisen jatkokoulutuksen kannattajat perustelivat kantaansa sillä, että oman alan jatkokoulutus antaa mahdollisuuden syventyä oman ammattiryhmän tiettyihin spesifeihin alueisiin ja tarjoaa ammatin monipuolisen kehittymismahdollisuuden. Oman tieteellisen jatkokoulutuksen kannattajat perustelivat kantaansa sillä, että tarvitaan oman ydinosaamisen tieteellistä jatkokoulutusta, mutta he eivät sulkeneet myöskään pois sitä mahdollisuutta, että molempia olisi olemassa samanaikaisesti. Kuntoutuksen yhteisen jatkokoulutuksen kannattajat perustelivat sitä moniammatillisena jatkokoulutuksena. Yhteisen jatkokoulutuksen kannattajat mielsivät moniammatillisuuden rikkautena, jossa sekä lavennetaan, että syvennetään tietopohjaa.

22 Piirainen A ja Sjögren T ( ) KUNTOUTUKSEN OSAAMISEN TUTKIMUKSEN YHTEENVETO Kuntoutuksen osaamisen Delphi-tutkimuksen tulosten yhteenveto tiivistyy kolmen toimijan kuntoutuksen, kuntoutuksen koulutuksen ja työelämän väliseksi dynaamiseksi kokonaisuudeksi. Tässä kokonaisuudessa kuntoutuksen yhteinen tietoperusta ja käsitteet muodostavat perustan, jossa laaja-alainen tieteellinen tutkimus, käden taidot ja erilaiset alakohtaiset tekniikat, ohjaus ja opettaminen, hiljainen tietäminen ja monikerroksinen yhteistyö muodostavat kuntoutuksen lähtökohdan. Kuntoutuksen uudistava osaaminen muodostuu koulutuksen ja työelämän osaamisverkostoissa, joissa opiskelijoiden ja työntekijöiden on mahdollista muodostaa joustavia ja yksilöllisiä osaamispolkuja. Kuntoutuksen kokonaisuudessa moniammatillinen, monialainen ja moniosaajien yhteistyö laajentaa kuntoutusta sekä monialaiseen (opetuksen, kulttuurin, sosiaalisen, käyttäytymisen, hoidon ja yhteiskunnallisen toiminnan) suuntaan että alueelliseen, maan rajat ylittävään yhteistyöhön. Yhteiskunnan muutokset ja jatkuvat uudet tutkimustulokset tuovat jännitteitä kuntoutukseen, koulutukseen ja työelämään. Näihin haasteisiin vastataan koulutuksen ja työelämän kehittämisen avulla.

23 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 23 Kuva 1. Kuntoutuksen kollektiivisesti älykäs ja kehittyvä kokonaisuus Johtopäätökset Kuntoutus on selvityksen mukaan oma kokonaisuutensa. Tukevaisuudessa kuntoutuksessa tulisi kehittää yhä selkeämmin kuntoutuksen yhteistä teoriaa, tietoperustaa ja käsitteitä sekä myös tutkia kuntoutuksen vaikuttavuutta yksilöllisellä tasolla, ja organisaatiotasolla ja yhteiskunnallisella tasolla. Kuntoutuksen yhteisen tietoperustan rinnalla tulisi kehittää myös kunkin kuntoutusalan omaa tietoperustaa ja selvittää kunkin kuntoutusalan menetelmien vaikuttavuutta. Kuntoutuksen yhteisen tietoperustan kehittymisen takaisi tutkimustoiminnan selkeämpi koordinointi, siten että se mahdollistaisi monitasoisen ja monitahoisen, laajakirjoisen tutkimuksen sekä tutkimustulosten tehokkaan

24 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 24 implementoinnin koulutukseen ja työelämään. Kuntoutuksen koulutuksessa tutkivuus (reflektiivisyys, tutkiminen), yhteisöllisyys ja yhteiskunnallisuus ovat perusteita, jotta dialogisuus, autonomisuus ja omannäköisyys voisivat toteutua kuntoutuksessa, kuntoutuksen koulutuksessa ja työelämän verkostoissa. Näiden andragogisen periaatteiden ja opetusmenetelmien systemaattisempi käyttö tukisi kuntoutujien, opiskelijoiden ja työelämässä olevien ammattilaisten voimaantumista, yhteistoimintaa ja uusiutuvaa kehittämistyötä. Koulutuksen ja työelämän välinen jatkuva tasapainoilu jatkunee tulevaisuudessakin. Epävakautta tuottaa yhtäältä yhteiskunnan tilanne sekä se, että koulutuksen ja tutkimuksen myötä saadaan uutta ja muuttuvaa tietoa vaikuttavista ja laajemmista moniammatillisista kuntoutusmenetelmistä ja/tai kunkin kuntoutuksen koulutusammatin omista menetelmistä. Kuntoutukseen kuuluu selvityksen mukaan sen moniammatillisuus ja monialaisuus. Yhteistyö nähdään keskeisenä juuri kuntoutuksessa niin koulutuksen kuin työelämänkin näkökulmasta. Tulevaisuudessa tulisi tarkastella yhä kriittisemmin sitä, kuinka monialaista kuntoutus todellisuudessa on ja kuinka hyvin eri ammattiryhmien ydinosaamista hyödyntävää se on ja voisi olla. Selvityksen mukaan kuntoutuksesta on yhä enemmän vastuussa moniammatillinen tiimi. Kuitenkaan tässä tutkimuksessa ei selvitetty sitä, miten ideaalinen tiimi toimii kuntoutujan, työntekijöiden, organisaation tai yhteiskunnan kannalta tai sitä, että mitkä tekijät vaikuttavat tiimin toimintaan kannustavasti tai heikentävästi. Tiimityötä arvostetaan sen yhteistoiminnan jaetun tuotoksen ja osallistujien voimaantumisen vuoksi. Tulevaisuudessa moniammatillisuudesta tullaan siirtymään yhä enemmän myös monialaisuuteen, joka tarkoittaa sitä, että eri organisaatioiden tai alueiden on toimittava yhä paremmin yhteistyössä, osattava hyödyntää jäsentensä osaamista ja ostattava kehittyä ja kehittää toimintaansa huomioiden kuntoutujien, organisaation, alueen ja yhteiskunnan tarpeet ja käytettävissä olevat resurssit. Selvityksessä kuntoutuksen moniosaajuuteen suhtauduttiin kriittisemmin. Vallalla olivat vielä perinteiset käsitykset eri kuntoutuksen ammattien osaamisesta ja

25 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 25 merkityksestä. Tulevaisessa tarvitaan kuitenkin yhä enemmän myös kuntoutuksen laaja-alaisempia moniosaajia, jotka pystyvät katsomaan potilaan, organisaation, alueen tai yhteiskunnan kehittämisen tarpeita laajemmin. Yhä laajeneva verkostomainen kuntoutus ja kuntoutuksen koulutus voisi olla yksi vaihtoehto kehittää dynaamista, kollektiivista ja organisaatioiden rajoja ylittävää älykästä kuntoutusta. Tämä osaamiskeskittymien verkosto ulottuisi yksilöstä yhteiskuntaan ja laajemmin lähimpiin ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin, Euroopan ja maailman laajuisiin yhteisöihin. Tällainen tulevaisuuden verkostotoimintaan osallistuminen tulisi nähdä keskeiseksi kuntoutuksen peruskoulutuksessa, tulevissa erikoistumiskoulutuksissa ja jatkokoulutuksessa sekä myös täydennyskoulutuksessa. Eri puolille Suomea sijoittuvien keskittymäperustaisten koulutusverkostojen kautta ajatellaan, että Suomessa pystytään takaamaan kuntoutuspalvelujen saaminen tasapuolisesti suurilla alueilla, mutta myös pienemmillä syrjäseuduilla. Se, millaisia palveluja pystytään tarjoamaan, voi vaihdella alueittain, jos kuntoutuksen koulutuksen tasapuolisuudesta ei huolehdita. Kuitenkin tulevaisuudessa tulisi miettiä, millaiset kuntoutuspalvelut on mahdollista taata kaikille kansalaisille ja millaiset kuntoutuksen palvelut ovat tarveharkintaisesti vain harvempien kuntoutujien käytössä. Kehittämistyössä tulisi huomioida yhteiskunnan tarve sekä se, miten ja millaisilla toimilla siihen voidaan vastata. Lisäksi suuret - pienet ammattialat vastakkainasettelusta tulisi siirtyä rakentavaan yhteistyöhön sekä eri ammattialojen kilpailusta eri alojen ydinosaamisen tunnistamiseen ja arvostamiseen. Kollaboratiivisen, rajoja ylittävän, yhteistyön merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Kuntoutuksen koulutus tulisi toteuttaa tulevaisuudessa yhä enemmän laajan osaamisverkoston kautta, joka kattaisi eri alueet tasaisesti. Alueellisesti eri organisaatioiden ja eri kuntoutusammattien tulisi tukea kuntoutuksen koulutuksen kehittymistä, jossa huomioidaan myös alueen asukkaiden kuntoutustarpeet. Tulevaisuudessa tarvitaan uusia innovatiivisia ratkaisuja, jotka tukevat tätä kehitystä. Tukea tulee tarjota infrastruktuurien, kuten teknologian käytön ja

26 Piirainen A ja Sjögren T ( ) 26 verkostotyön, kehittämisen lisäksi myös asenteellisen ilmapiirin kehittämiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa vallalla olleet jäykät organisaatiot ja toimintatavat vaikeuttavat vieläkin yhteistyötä sekä asiakaslähtöistä toimintaa. Selvitys osoitti, että mm. eri kuntoutusalojen huono tuntemus, ohjausjärjestelmien / rahoitusjärjestelmien toiminnan aiheuttama kilpailuhenkisyys sekä omien eturyhmien etujen tavoittelu ovat olla yhteistyön esteenä kuntoutuksessa. Kuitenkin selvityksessä tuli ilmi, että kuntoutuksen alalla on tällä hetkellä halua tehdä muutoksia ja muuttua paremman kuntoutuksen ja kuntoutuksen koulutuksen aikaansaamiseksi. Oikeus koulutuspaikkojen tasaiseen jakautumiseen koko Suomessa oli keskeinen kuntoutuksen eettinen periaate ja se tulisi huomioida tulevassa kehittämistyössä. Kuntoutus ja kuntoutuksen koulutus tulisi olla mielekkäästi rakennettu alueellisesti kattavaksi verkostoksi, jota myös koordinoidaan ja hallinninnoidaan. Keskittymäperustaisia kuntoutuksen osaamiskeskuksia tulisi olla riittävästi, jotta maantieteellinen kattavuus ja eri alueiden erilaisuus tulisivat riittävästi huomioon otetuksi. Kuntoutuksen kollaboratiivisten koulutusverkostojen tulisi tukea myös opiskelijaa yksilöllisten oppimispolkujen rakentamisessa sekä erilaisten omien ammattipolkujen rakentamisessa. Jokaisella opiskelijalla tai valmiilla kuntoutuksen alan ammattilaisella tulisi olla joustava mahdollisuus hakeutua ammatin täydentämiseen omien tarpeiden ja toiveiden mukaan. Kuntoutuksen koulutuksessa tulisi olla selkeät, jouhevat ja tarkoituksenmukaiset koulutuksen jatkomahdollisuudet. Kuntoutuksen koulutuksen jatkuvuus ja siihen liittyvät eri vaihtoehdot tulee mallintaa perustasolta aina tohtoritutkintoon saakka. Tässä kuntoutuksen koulutuksen kehittämistyössä tulisi huomioida myös yhteiskunnan tarve erilaisista moniosaajista. Moniosaajien osaamisen rakentaminen voisi tapahtua vertikaalisesti etenevällä koulutuksella, mutta tulevaisuudessa tulisi rakentaa myös selkeämpiä väyliä laajemmalle horisontaaliselle kuntoutusosaamiselle, kuntoutusalalla voisi esimerkiksi olla sivuaine ja pääaine ainevalintojen mahdollisuuksia.