Tampereen kaupunkiseudun asuntopoliittisen ohjelman laadinta

Transkriptio

1 Tampereen kaupunkiseudun asuntopoliittisen ohjelman laadinta Ensimmäinen väliraportti Net Effect Oy Sampo Ruoppila Maarit Vuorela alihankkijanaan Olli-Pekka Hatanpää 0

2 SISÄLLYSLUETTELO Asuntopoliittinen ohjelma osana seutusuunnittelua... 2 Ohjelman lähtökohdat... 2 Ohjelmatyön vaiheet... 2 Asuminen ja asunnot Tampereen kaupunkiseudulla... 3 Kasvavan kaupunkiseudun ohjelma... 7 Asuntopoliittisiin linjauksiin heijastuvia yhteiskunnallisia kehitystarpeita... 8 Väestö ikääntyy, kansainvälistyy ja jakautuu kotitalouksiin eri tavalla kuin aiemmin... 8 Yhdyskuntarakenteen kehitykselle määrittyvät vahvemmat ekologiset reunaehdot Elämäntavat yksilöllistyvät ja asumistoiveet monipuolistuvat Asumisen kehittäminen kaupunkiseudulla: kuntakehityskuvat Asumisen vahvuuksia Tunnistettuja ongelmia Yhdyskuntarakenteen kehittäminen Erityisryhmät ja tuettu asuminen Tampereen kaupunkiseudun suurimmat asuntopoliittiset haasteet Asuntopoliittisen ohjelman luonnostellut tavoitteet Asunto- ja tonttituotannon kehitysnäkymät: määrälliset tarpeet Liitteet

3 ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA OSANA SEUTUSUUNNITTELUA Tampereen kaupunkiseudun asuntopoliittisen ohjelman laatiminen käynnistyi Net Effect Oy:n toteuttamana helmikuun 2008 alusta, ja saatetaan päätökseen vuoden 2009 loppuun mennessä. Työssä laaditaan kaupunkiseudulle kuntien yhteinen asuntopoliittinen ohjelma, joka ohjaa seutukunnan asuntojen rakentamista ja asumisen kehittämistä. Asuntopoliittisen ohjelman laadinta on osa laajaa kaupunkiseudulla käynnissä olevaa suunnittelu- ja selvitystöiden kokonaisuutta. Asuntopoliittinen ohjelma tukee etenkin kaupunkiseudun rakennemallia, jossa pyritään tekemään alue- ja yhdyskuntarakenteen pitkän aikavälin linjaratkaisuja. OHJELMAN LÄHTÖKOHDAT Asuntopoliittisen ohjelman laatimisen tavoitteena on tunnistaa ja määritellä keskeiset asuntopolitiikan haasteet ja ongelmat Tampereen kaupunkiseudulla, määritellä tavoitteet kaupunkiseudulla ja kunnittain, sekä esittää tavoitteiden mukaiset ratkaisut ja toimenpiteet. Ohjelma on tahdonilmaus kuntien väliselle yhteistyölle. Suunnitelma hyväksytään kuntien yhteisessä toimielimessä, seutuhallituksessa, mutta sitovuus syntyy vasta kuntien oman päätöksenteon kautta. Asuntopoliittisen ohjelman ja rakennemallityön yleinen, lähtökohtainen tavoite on suunnata asumisen kehittämistä niin, että seudulle syntyy entistä runsaammin houkuttelevia asuin- ja elinympäristöjä, mikä tukee seudun kilpailukykyä. Tärkeitä tavoitteita ovat myös asukkaiden arjen sujuvoittaminen, asumisen kehittämiseen liittyvien sosiaalisten velvoitteiden jakautuminen tasaisemmin kuntien välillä, sekä sellaisen yhdyskuntarakenteen tukeminen, joka mahdollistaa joukkoliikenteen kehittämisen, on kuntataloudellisesti järkevää ja tukee pyrkimystä vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Ohjelmatyön toteutuksesta vastaavassa kaupunkiseudun asuntopoliittisessa työryhmässä ohjelman alustavat tavoitteet on asetettu seuraavasti: Asuntojen määrällinen, laadullinen ja ajallinen kysyntä ja tarjonta kohtaavat Asuntotuotannossa huomioidaan eri hallintamuotojen ja talotyyppien tarve Tarjolla on houkuttelevia ja monipuolisia asumisen tontteja, jotka vastaavat kysyntään Asumisen kustannusten nousua sekä asuntojen ja tonttien hintojen nousua hillitään Vastataan elinkeinopoliittisiin kysymyksiin huomioiden seudulla jo työssäkäyvät ja seudulle työn vuoksi muuttavat henkilöt ja heidän asumisensa sekä seudulle muuttavat yritykset. Huomioidaan erityisesti työperäinen maahanmuutto. Seudulla tasapainoisesti vastataan asuntopolitiikan sosiaalisiin kysymyksiin kuten: asunnottomuuden lukumäärä ja keinot sen vähentämiseen, erityisryhmien asumisen kehittäminen, ikäihmisten määrän kasvu ja ikäihmisten asumistoiveisiin ja tarpeisiin vastaaminen, opiskelijoiden asuminen. OHJELMATYÖN VAIHEET Nyt raportoitavassa asuntopoliittisen ohjelmatyön ensimmäisessä vaiheessa on pohdittu analysoitu kaupunkiseudun kuntien vastauksia miten niissä ollaan kehittämissä asumista 2

4 (kuntakehityskuvat) ja pohdittu tavoitteen asettelua yleisempien yhteiskunnallisten kehitystarpeiden kannalta. Kaupunkiseudulla käynnissä olevien yhdyskuntasuunnitteluhankkeiden yleisiä, myös asuntopoliittiseen ohjelmaan vaikuttavia linjauksia on täsmennetty kaupunkiseudun tavoiteseminaarissa Kuntalähtöisen kehityskuva-aineiston ja muun materiaalin perusteella muodostetaan kokonaiskuva seudun asuntopolitiikan haasteista, mahdollisuuksista, yhteistyötarpeista ja yhteisesti ratkaistavista ongelmista. Asuntopoliittisen ohjelman tavoitteet on tarkennettu yleisellä tasolla. Yksityiskohtaisemmat kysymykset, esimerkiksi tuetun asumisen yhteisvastuullisuutta koskien, vaativat tarkempaa selvittämistä. Raportissa ja sen liitteenä esitetään myös ensimmäinen laskelma kaupunkiseudun asunto- ja tonttitarpeista. Nämä laskelmat perustuvat tilastokeskuksen väestöennusteeseen (2007) ja kuntien omiin väestösuunnitteisiin (28.3. saatu materiaali). Laskelmassa on joitain keskustelua vaativia keskeneräisyyksiä, esimerkiksi asuntokuntien keskikoon kehitystä koskevat olettamukset. Työ jatkuu seuraavassa vaiheessa kahdella rintamalla. Yhtäältä täsmennetään määrälliset ja muut tavoitteet, joiden puitteissa laaditaan rakennemallin konkreettiset kehittämisvaihtoehdot ja arvioidaan niiden vaikutuksia (huhti-marraskuu 2008). Tätä työtä tehdään tiivisti etenkin yhdyskuntasuunnittelun valintoja ja periaatteellisia ratkaisuvaihtoehtoja mallintavan rakennemallityön kanssa. Toisaalta pureudutaan rakennemallista hieman irrallisempaan asuntopoliittiseen sisältöön esimerkiksi hallintajakauman tavoitteiden ja keinojen, sekä erityisryhmien asumisen kehittämisen osalta. Varsinainen Tampereen kaupunkiseudun tavoitteellinen asuntopoliittinen ohjelma laaditaan tammi-syyskuussa 2009 vaihtoehdoista saatua palautetta hyödyntäen. Kehittämisohjelman toimenpiteet myös ohjelmoidaan ja aikataulutetaan koko seudun ja yksittäisten kuntien osalta (lokakuu-joulukuu 2009), tavoitteena seudullinen sopimus toteuttamisaikataulusta. Asuntopoliittisen ohjelman laatimista ohjaa Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän asuntopoliittinen työryhmä. ASUMINEN JA ASUNNOT TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLA Tampereen kaupunkiseudun muodostavat Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Nokia, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi sekä Orivesi. Alue on hiljalleen laajentunut kuntaliitoksin, ja laajenee edelleen, kun Kurun kunta liittyy Ylöjärven kaupunkiin ja sitä kautta kaupunkiseutuun vuoden 2009 alussa. Tampereen kaupunkiseudulla asui vuoden 2007 lopussa noin asukasta eli 6,4 % koko Suomen väestöstä. Kaupunkiseutu on Suomen toiseksi merkittävin seutu pääkaupunkiseudun jälkeen. Seutu on kasvanut pidemmällä aikavälillä tasaisesti siten, että sekä keskuskaupunki että ympäryskunnat ovat lisänneet väestöään. Viimeisellä kolmella vuosikymmenellä on kuitenkin tapahtunut sellaisia siirtymiä, että 1980-luvun ja 2000-luvun nousukausilla ovat kasvaneet etenkin ympäryskunnat, kun taas 1990-luvun lamakaudella kasvoi lähinnä keskuskaupunki Tampere. Muutos näkyy myös valmistuneiden asuntojen määrissä (kuvio 3). Kuluvalla vuosikymmenellä väestönkasvu seudulla on ollut erityisen nopeaa. 3

5 Kuvio 1: Kaupunkiseudun väestönkasvu kunnittain ja tilastokeskuksen ennuste vuoteen 2040 asti Orivesi Ylöjärvi Vesilahti Pirkkala Nokia Lempäälä Kangasala Tampere Kuvio 2: Toteutunut väestönkasvu Tampereella ja ympäryskunnissa Seudun muut kunnat Tampere

6 Kuvio 3: Valmistuneet asunnot kaupunkiseudulla Kehyskunnat Tampere Kaupunkiseudulla oli vuoden 2006 lopussa yhteensä asuntoa, joista Tampereella. Keskuskaupunki Tampere on selvästi kerrostalovaltainen (71%), kehyskunnat tas ovat asuntokannaltaan selvästi pientalovaltaisia, kerrostalojen osuus on niissä 30 % (kuvio x). Hallintasuhteen osalta kaikissa kunnissa on selvästi eniten omistusasuntoja. Tampereella vuokra-asuntojen osuus on suurin, 40 % koko asuntokannasta, mutta useimmissa muissakin kunnissa vuokra-asuntojen osuus on merkittävä. Asumisoikeusasuntoja oli kaupunkiseudulla yhteensä 3 630, joista kolme neljästä sijaitsi Tampereella. Seudulla oli vuonna 2006 yhteensä xxx xxx asuntokuntaa, joista Tampereella. Keskuskaupungissa asuntokunnan keskikoko oli pienempi, 1,9 henkilöä, kun taas kehyskunnissa asuntokunnat ovat selvästi suurempia, niiden keskikoko oli 2,4 henkilöä. Tampereella yhden hengen asuntokuntia on miltei puolet (47 %). Kehyskunnissakin niiden osuus on jo miltei kolmannes (30 %). 5

7 Kuvio 4: Kaupunkiseudun asuntokanta talotyypin mukaan Lähde: Tilastokeskus. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Tuntematon Pientalo Rivitalo Kerrostalo 20 % 10 % 0 % Kangasala Lempäälä Nokia Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Orivesi Kuvio 5: Kaupunkiseudun asuntokanta hallintasuhteen mukaan Lähde: Tilastokeskus. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Muu tai tunt. Asumisoikeusas. Vuokra-asunto Omistusasunto 20 % 10 % 0 % Kangasala Lempäälä Nokia Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Orivesi 6

8 Kuvio 6: Kaupunkiseudun asuntokunnat henkilöluvun mukaan Lähde: Tilastokeskus. 100 % 90 % 80 % 70 % 5+ henkilöä 60 % 4 henkilöä 50 % 40 % 30 % 3 henkilöä 2 henk. 1 henk. 20 % 10 % 0 % Kangasala Lempäälä Nokia Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Orivesi KASVAVAN KAUPUNKISEUDUN OHJELMA Tampereen kaupunkiseutu kasvaa tällä hetkellä erittäin nopeasti. Kasvun odotetaan myös jatkuvan niin tilastokeskuksen väestöennusteessa (2007) kuin kuntien omissa ennusteissa (tai tavoitteissa), joissa valmistaudutaan vieläkin suurempaan väestönkasvuun tulevina vuosikymmeninä. Taulukossa 1 on esitetty rakennemallityön ja asuntopoliittisen ohjelman pohjana olevat väestöluvut. (Nämä ovat siis luvut, jotka on saatu Leena Salmiselta ) Taulukko 1: Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestöennuste. Luvut perustuvat tilastokeskuksen tietoihin, tilastokeskuksen ennusteeseen (2007) ja kuntien (ml. Kuru) omiin väestösuunnitteisiin. vuosittainen kasvu Tampereen kaupunkiseutu ,80 % Kangasala ,14 % Lempäälä ,29 % Nokia ,04 % Pirkkala ,26 % Tampere ,50 % Vesilahti ,66 % Ylöjärvi+Kuru ,57 % Orivesi ,31 % Nyt laadittavan asunto-ohjelman keskeinen haaste onkin miten huolehtia riittävästä asuntojen ja tonttien saatavuudesta, että kasvua voidaan hallita. Asuntotarjonnalla on myös selkeä elinkeinopoliittinen ulottuvuus: vuokra-asuntojen (tai laveammin muiden kuin omistusasuntojen) saatavuus tukee työvoiman saatavuutta mahdollistamalla sen liikkuvuuden seudulle. Oleellinen asuntopoliittinen kysymys on myös huolehtia sosiaalisen asuntotuotannon riittävyydestä väestön kasvaessa, ja tarkemmin erilaisten erityisryhmien tarpeista (eli eri 7

9 tavoin tuetun asumisen riittävyydestä). Uudistuotannon lisäksi tärkeä kysymys on vanhan asuntokannan kehittäminen: uudistuotanto on lopulta melko pieni osuus asuntokannasta, ja vanhan kannan peruskorjaukset sekä esteettömyyden parantaminen ovat olennaisia nyt tarkasteltavalla aikajänteellä. ASUNTOPOLIITTISIIN LINJAUKSIIN HEIJASTUVIA YHTEISKUNNALLISIA KEHITYSTARPEITA Työn aluksi, seutukehitystöiden yleistä tavoitteenasettelua tukien, selviteltiin asuntopoliittiseen päätöksentekoon vaikuttavia ns. megatrendejä. Käsitteellä viitataan yleisesti ottaen suuriin sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja teknologisiin muutoksiin, jotka muotoutuvat hitaasti ja ovat myös vaikutteiltaan pidempiaikaisia. 1 Käytännössä tarkoitamme sitä, että yhteiskunnallinen kehitys muuttaa asumisen kehittämisen toimintaympäristöä ja asettaa kehittämiselle uudenlaisia sisältöjä. Vaikka ohjelmaa rakennettaisiin ensisijaisesti kuntalähtöisesti, on asuntopolitiikan ja koko yhdyskuntarakenteen kehitystyön suuntaa syytä linjata myös näiden yleisten kehitystarpeiden mukaisesti. Haluamme tässä yhteydessä nostaa esiin kolme megatrendiä, jotka on syytä huomioida asuntopoliittisen ohjelman laadinnassa. VÄESTÖ IKÄÄNTYY, KANSAINVÄLISTYY JA JAKAUTUU KOTITALOUKSIIN ERI TAVALLA KUIN AIEMMIN Ensinnäkin, väestökehityksen dynamiikka, niin Tampereen kaupunkiseudulla kuin Suomessa ylipäätään, on sellainen, että väestö ensinnäkin ikääntyy, toiseksi kansainvälistyy, ja kolmanneksi jakautuu kotitalouksiin eri tavalla kuin aikaisemmin. Väestön ikääntyminen on ns. ensimmäistä maailmaa koskeva megatrendi, jonka yhteydessä on nostettu esiin monia uhkakuvia: huoltosuhteen vinoutuminen kansantaloudessa, hoitoa tarvitsevien eläkeläisten määrän kasvu, sekä hoivapaikkojen riittämättömyys ja hoitohenkilökunnan vähäinen määrä. Väestön ikääntyminen on kuitenkin myös laajemman kehityksen tulos, yhteiskunnallinen saavutus, johon on pitkään pyritty. Ikääntyminen tavataan jakaa vähintään kahteen vaiheeseen. Niin kutsutulla kolmannella iällä tarkoitetaan työelämän jälkeistä aktiivista vaihetta, jota leimaavat vapaus ja harrastaminen. Ajanjakso voi kestää jopa työelämän jälkeistä vuotta. Niin kutsuttu neljäs ikä taas on selkeästi heikkenevän toimintakyvyn aikaa, hoitoon ja palveluihin tukeutuva elämänvaihe eliniän loppupuolella. Kuviossa 7 näkyy, kuinka kaikkien yli 60-vuotiaiden ikäryhmien osuus on tällä hetkellä kasvamassa Tampereen kaupunkiseudulla. Dominoiva sosiaalinen ilmiö lienee kuitenkin kolmannen iän saavuttaminen. Ennusteessa yli 80-vuotiaiden lukumäärä alkaa kasvaa todella merkittävästi vuoden 2025 paikkeilla, jolloin neljännen haasteet viimeistään korostuvat. 1 Esim. Naisbitt & Aburdane (1990) Megatrends New York: Avon Books. 8

10 Kuvio 7: Yli 60-vuotiaiden ikäryhmien kehitys Tampereen kaupunkiseudulla tilastokeskuksen väestöennusteen (2007) mukaan. TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU YLI 60-VUOTIAAT IKÄRYHMITTÄIN Lähde: Tilastokeskus Vuorela (ent. Wiik) ja Vihavainen selvittivät ikääntyneiden asumista, liikkumista ja kuluttamista osana Elämänvaiheet ja ekotehokkaat ympäristöt tutkimushankkeen laajaa (N=2000) kyselyä Ikääntyneiden, eli 65 vuotiaiden tai sitä vanhempien, vastauksia verrattiin etenkin edellisen ikäluokan, työikäisten vuotiaiden vastauksiin. Kohdealueina tutkimuksessa olivat Järvenpään Haarajoen ja Pietilän omakotialueet, Nurmijärven Harjula kaava-alueena sekä kaavoittamaton haja-asutusalue kirkonkylän ja Klaukkalan välillä, Kajaanin Kuluntalahden kylä, Porin Teljän ja Karjarannan kaupunkikerrostaloalueet sekä Sampolan lähiö ja Vaasan 2. kaupunginosa. Otannassa ei siis ollut mukana yhtään suuremman kaupungin keskusta-aluetta. Tulokset antavat osviittaa minkälaiset yleiset tekijät ovat keskeisiä alueiden kehittämisessä ikääntyvän väestön näkökulmasta. Alueen yleinen viihtyisyys sekä viheralueet osoittautuivat vertailussa erittäin tai melko merkittäviksi tekijöiksi kaiken ikäisille vastaajille. Myös alueen hyvä maine oli muuttuja joka ei jaotellut vastaajia, runsaasti yli puolelle vastaajista se oli erittäin tai melko merkittävä tekijä ikäryhmästä riippumatta. Vastaajan ikäluokka ei tuonut merkittäviä eroja näihin yleisiin alueen viihtyisyyteen liittyviin tekijöihin. Kun siirryttiin tarkastelussa yleisistä alueeseen liittyvistä tekijöistä alueen sijaintia ja palveluja koskeviin muuttujiin, huomattiin, että iän kohotessa niiden merkitys kasvaa. Kaupunkikeskustan läheisyys oli merkittävämpää eläkeikäisille (84%) kuin työssäkäyville (65%). Myös ruokakaupan läheisyys nousi yhä merkittävämmäksi tekijäksi suhteessa siihen mitä iäkkäämpi vastaaja oli. Myös eri sukupolvien asuminen samalla alueella 2 Wiik, M. ja Vihavainen, M. (2004) Miten ikääntyvä Suomi asuu? Teoksessa Knuuti, L. (toim.) Asumisen monet kasvot, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 60, ss

11 oli iäkkäille vastaajille merkityksellistä, etenkin ikäryhmässä vuotiaat. Kuitenkaan elävään katuympäristöön liittyviä muuttujia, kuten kahviloita ja katutilaan liittyviä toimintoja, eivät kyselyyn vastanneet iäkkäät kokeneet merkittäviksi omalla asuinalueellaan. Myöskään kulttuuritarjonnan läheisyys alueella ei ollut merkittävä tekijä näille vastaajille. Kysyttäessä toiveiden asunnosta, useimmat vastaajat ilmoittivat nykyisen asuntonsa olevan hyvä. Mutta myös nykyistä pienempää asuntoa toivottiin, kuten myös asuntoa viheralueiden läheisyydestä tai hiljaisemmasta paikasta kuin kaupungin keskustasta. Toiveiden asuinalueet olivat myös hyvin perinteisiä suomalaisten asumistoiveita kuvaavia paikkoja: puistomaisia, kaukana liikenteen melusta ja lähellä palveluita. Kyselyn vastaajat edustivat seitsemällä kohdealueella ja viidessä kunnassa hyvin samantyylistä elämäntapaa. Ikääntyviä koskevat keskeiset asumisen muutostekijät ovat asuntokuntien pieneneminen, asukkaiden ja asuntojen ikääntyminen sekä tarpeiden monipuolistuminen. Kun puhutaan suurten ikäluokkien ikääntymisestä, puhutaan myös vaativista ikääntyneistä, jotka ovat tottuneet saamaan äänensä kuuluviin ja tarpeensa tyydytettyä. Toinen merkittävä trendi on väestön kansainvälistyminen. Käytännössä Tampereen seudun väestönkasvuun vaikuttaa, tällä hetkellä tässä järjestyksessä, kolme tekijää: maassamuutto (muutto muualta Suomesta Tampereen seudulle), luonnollinen väestönkasvu (syntyneiden määrä ylittää kuolleiden määrän) ja nettosiirtolaisuus (ulkomailta muuttaneiden lukumäärä ylittää ulkomaille muuttaneiden määrän). Kuten koko Suomessa, kansainvälinen nettosiirtolaisuus on kääntynyt Tampereen seutukunnassa plussan puolelle vasta 1980-luvulla. Entisestä maastamuuttomaasta on tullut siirtolaisuuden kohde. Tilastoidussa nettomaahanmuutossa ovat sinänsä mukana Suomen kansalaisetkin, mutta tendenssi kertoo siirtolaisuuden suunnan. Lähtömaat on eroteltu taulukossa 2: aikavälillä puolet Pirkanmaan nettomaahanmuutosta Euroopasta; 17 %:lla oli lähtömaana Venäjä, 14 %:lla Viro. Väestön kansainvälistymisestä kertoo myös kaupunkiseudulla asuvien ulkomaan kansalaisten lukumäärä: kun vuonna 1990 kaupunkiseudulla asui 1206 ulkomaiden kansalaista, oli heidän lukumääränsä vuonna 2005 jo Mikäli kaupunkiseutu tavoittelee suurta kasvua, on kasvupotentiaali pidemmällä tähtäimellä suurin juuri ulkomaalaisväestön keskuudessa. Taulukko 2: Nettosiirtolaisuus Pirkanmaan maakunnassa. Lähde: tilastokeskus. Pirkanmaan maakunta - Birkalands landskap Ikäluokat yhteensä Nettomaahanmuutto keskimäärin Maat yhteensä Eurooppa 37,64 % 58,13 % 57,43 % 41,65 % 58,51 % 59,33 % 56,36 % 53,73 %..Muut Eu(27) maat 3,63 % 16,43 % 25,10 % 11,71 % 36,76 % 27,50 % 28,73 % 22,90 %... Viro 8,16 % 13,20 % 11,45 % 11,52 % 13,65 % 17,00 % 20,38 % 14,14 %..Muu Eurooppa 34,01 % 41,71 % 32,33 % 29,94 % 21,76 % 31,83 % 27,63 % 30,83 %... Venäjä 30,61 % 19,65 % 19,28 % 16,51 % 10,95 % 16,83 % 13,27 % 17,29 % Afrikka 8,16 % 9,02 % 7,43 % 6,72 % 10,00 % 14,00 % 11,49 % 9,78 % Pohjois-Amerikka -7,03 % -5,15 % -5,42 % -0,19 % -4,86 % -8,17 % -5,75 % -5,25 %...Yhdysvallat (USA) -9,98 % -4,19 % -4,02 % 2,30 % -4,86 % -10,67 % -4,92 % -5,15 % Etelä-Amerikka 4,31 % 4,19 % 3,21 % 3,84 % 3,11 % 3,83 % 3,56 % 3,68 % Aasia 38,78 % 31,24 % 36,55 % 44,34 % 33,38 % 31,50 % 35,29 % 35,45 %...Intia 4,99 % 4,03 % 3,01 % 6,91 % 6,89 % 7,17 % 9,85 % 6,36 %...Kiina 5,90 % 3,54 % 5,42 % 3,45 % 7,16 % 6,33 % 4,92 % 5,30 %...Pakistan 5,22 % 4,19 % 5,42 % 6,91 % 2,84 % 3,00 % 1,23 % 3,85 %...Thaimaa 2,49 % 4,19 % 4,82 % 4,41 % 3,11 % 4,17 % 3,97 % 3,88 %...Vietnam 1,13 % 0,16 % 0,20 % 0,96 % 0,95 % 1,00 % 1,09 % 0,79 % Oseania -0,45 % -0,64 % -1,00 % 0,77 % -1,89 % -0,50 % -0,96 % -0,75 % Tuntematon 18,59 % 3,22 % 1,81 % 2,88 % 1,76 % 0,00 % 0,00 % 3,35 % 10

12 Kuvio 8: Tampereen seutukunnan väestönkasvun osatekijät. Lähde: tilastokeskus. TAMPEREEN SEUTUKUNTA VÄESTÖMUUTOKSET VÄESTÖLISÄYS/V/ (keskim./v ed. jaksolla) NETTOSIIRTOLAISUUS/V/ (keskim./v ed. jaksolla) MAASSAMUUTTOERO/V/ (keskim./v ed. jaksolla) SYNTYNEET-KUOLLEET/V (keskim./v ed. jaksolla) Ulkomaalaisväestön asumispreferenssejä ei ole toistaiseksi erikseen huomioitu asuntotuotannossa. Vaikka esim. Tampereen Hervantaa koskeneessa tutkimuksessa todettiin, että siellä maahanmuuttajat arvostivat yleisesti asuinympäristössään hyvin samoja asioita kuin suomalaiset (edullinen vuokrataso, palveluiden läheisyys, hyvät liikenneyhteydet Tampereen keskustaan, turvallisuus ja ulkoliikuntamahdollisuudet), niin esiin nousivat myös maahanmuuttajien kulttuurisesta taustasta johtuneet erot. Kaikki Venäjältä tulleet maahanmuuttajat ylistivät Hervannan luontoa; heille mahdollisuus metsässä lenkkeilyyn, hiihtämiseen ja marjastamiseen oli tärkeää viihtymisen kannalta. Kauempaa ja hyvin toisenlaisesta ympäristöstä kotoisin olevat maahanmuuttajat eivät maininneet haastatteluissa ollenkaan Hervannan luontoa lähimetsä voidaan kokea ennemminkin pelottavaksi paikaksi. 3 Asuinalueiden kehittämisessä ja yhdyskuntasuunnittelussa joudutaan enenevässä määrin huomioimaan erilaiset tavat jäsentää ja kokea lähiympäristöä. On luontevaa ajatella, että ulkomaalaistaustaisten asukkaiden määrän kasvaessa syntyy jonkin asteisia etnisiä tihentymiä, joiden syntyä määrittävät esimerkiksi tiettyjen etnospesifien palvelujen (esim. moskeijan tai etnisten ruokakauppojen) sijainti. Kolmas väestöllinen trendi on kotitalouksien rakenteen muuttuminen. Vaikka asuntopoliittista debattia käydään esimerkiksi lehdistössä etupäässä lapsiperheiden asumisesta, on tärkeää havaita, että perinteisestä ydinperheestä koostuvia asuntokuntia on vähemmän kuin koskaan ennen. Sen sijaan pienten asuntokuntien ja yksinasuvien määrä kasvaa jälkimmäinen trendi liittyy myös väestön ikääntymiseen ja siihen, että naiset elävät keskimäärin miehiä 3 Virtanen, H. (2007) Monietnistyvät lähiöt suomalaisten asuinalueiden etninen erilaistumiskehitys ja siihen vaikuttavat tekijät. Yhdyskuntasuunnittelu 45 (3), Sitaatti sivulta

13 pidempään. Kuten Ilmonen toteaa, korostunut huoli lapsiperheiden asumisesta kuvastaa pikemminkin familialistista käännettä yhteiskunnallisissa asenteissa. 4 Lapsiperheiden keskuudessa ydinperheen rinnalle ovat nousseet yhden huoltajan perheet ja uusioperheet, joissa perheenjäsenten määrä saattaa vaihdella huomattavasti vaikkapa viikoittain. YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITYKSELLE MÄÄRITTYVÄT VAHVEMMAT EKOLOGISET REUNAEHDOT Varsin selkeä megatrendi on ympäristöongelmien kärjistyminen, josta seuraa kasvava paine määritellä yhdyskuntasuunnittelulle ja asumiselle aiempaa vahvempia ekologisia ja energiatehokkaita reunaehtoja, ja osoittaa näin eettistä ja ekologista vastuunkantoa. Asuminen ja liikenne ovat keskeisiä energiasyöppojä suomalaisen kuluttajan perusarjessa. Oheinen, Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoimasta FIN-MIPS Kotitalous tutkimushankkeesta otettu taulukko osoittaa kuinka juuri suomalaiset voisivat vähentää luonnonvarojen kulutustaan merkittävästi juuri niihin kohdistuvilla arkisilla valinnoilla: siirtyminen yksityisautoilusta julkisiin kulkuvälineisiin tai kevyen liikenteen käyttöön on merkittävä tekijä. Asuinväljyydestä ja huoneiston lämpötilasta tinkiminen toinen. Suomalaisiin asuntopoliittisiin ohjelmiin perinteisesti liittynyt asuinpinta-alan kasvattamisen itseisarvoinen tavoittelu ei siis ole kestävää kehitystä. (Tosin asuinpinta-alan kasvuun johtaa tällä hetkellä ensisijaisesti pienten kotitalouksien suhteellisen osuuden kasvaminen.) Taulukko 3: Keinoja ja niiden vaikutuksia keskivertosuomalaisen luonnonvarojen kulutukseen 5 Se että ilmastomuutoksen hillintä edellyttää liikenteen energiankäytön ja päästöjen vähentämistä, vaikuttaa välttämättä paineena kehittää yhdyskuntarakenteesta nykyistä 4 Ilmonen, M. (2007) Vetovoimainen kerrostalo. Teoksessa Kerrostalojen kehittäminen: talotyyppiselvitys, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2007:10, ss Lähteenoja, S. (2007) Liikenne painaa kotitalouden ekologisessa selkärepussa. Tulevaisuuden näkymiä 4/2007. Tiehallinto. Taulukko sivulta

14 tiiviimpää. Suuntaus on kotitalouksien kulutuksen kannalta sikäli mielekäs, että fossiilisten polttoaineiden hinnannousu (ja mahdolliset päästörajoitukset) tulevat hyvin todennäköisesti tekemään omalla autolla liikkumisen merkittävästi nykyistä kalliimmaksi. Näiden reunaehtojen vahvistuessa työvoiman saavutettavuus joukkoliikenteellä on myös entistä vahvemmin elinkeinopoliittinen kysymys. 6 ELÄMÄNTAVAT YKSILÖLLISTYVÄT JA ASUMISTOIVEET MONIPUOLISTUVAT Elämäntyylien ja elämäntapojen yksilöllistyminen tarkoittaa myös asumistoiveiden yksilöitymistä. Kuten mikä tahansa muu kulutustuote, asuminen saa vahvoja merkityksiä kuluttajien itseilmaisuna. Ilmaisuvariaatio vaan tuppaa jäämään sisustukseen, asuntojen tuotantokoneessa vaihtoehtoja on vähän. Muutospainetta lisää myös muuttuva asukasrakenne, johon viitattiin jo yllä; asumisen ja yhdyskuntien suunnittelemista perinteisen lapsiperheen ja elämänvaihemallin mukaan ei urbaaneissa yhteiskunnissa vastaa todellisuutta eikä sitä voi enää pitää hyvin perusteltuna. 7 Elämäntyylien ohella myös asuntokuntien pienuus, ikääntyminen ja monikulttuurisuus voisivat heijastua paljon nykyistä monipuolisemmin asuntotuotantoon. Voidaankin sanoa, että asuntotarjonnan monipuolistaminen, uusien asumiskonseptien synnyttäminen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ovat asumisen keskeisiä tulevia kehitystarpeita. Ideaalitilanteessa tapahtuisi siirtymä yksipuolisesta monipuoliseen asuntotuotantoon, tekninen muuntojoustavuus ja elinkaarilaadun lisääminen huomioiden. Kaupunkiseudun kehittämisen kannalta on myönteistä, että esimerkiksi arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja pihasuunnittelun keinoin ns. perusihanteiden mukaisia (esim. viihtyisiä, luonnonläheisiä, turvallisia, yhteisöllisiä) alueita voi toteuttaa useanlaisen yhdyskuntarakenteen puitteissa. ASUMISEN KEHITTÄMINEN KAUPUNKISEUDULLA: KUNTAKEHITYSKUVAT Asumisen kuntakehityskuvien annista esitetään tässä yhteydessä konsensushakuinen kooste. Osatekijöittäin mennään pidemmälle ohjelman laadinnan seuraavassa vaiheessa. ASUMISEN VAHVUUKSIA Asumisen vahvuuksiksi tunnistettiin kaupunkiseudulla asuntokannan monipuolisuus, työ- ja opiskelupaikkojen runsaus, kaikenlainen palvelutarjonta (joskin kuntien sisäpuolella eri sijainnit ovat eri asemassa), kulttuuritarjonta, sekä ympäristöä ajatellen luonnonläheisyys ja 6 Tiivistämistendenssi on mielekäs myös kuntatalouden kannalta: infran ja palveluiden tuottaminen on edullisempaa tiiviissä yhdyskuntarakenteessa. 7 Ilmonen, 2007:

15 vesistöt. Suurin osa kehyskunnista piti vahvuutena sijaintiaan ja yhteyksiään keskuskaupunkiin, joskin koko kaupunkiseudulla sijaintien saavutettavuus luonnollisesti vaihtelee. Myös yhteydet muualle Suomeen ovat Tampereen kaupunkiseudulta hyvät. Asumisen laatua pidettiin kaiken kaikkiaan korkeana ja hintaa kohtuullisena ainakin verrattuna Helsingin seutuun. TUNNISTETTUJA ONGELMIA Tunnistetuista ongelmista kolme nousi ylitse muiden. Ensinnäkin vuokra-asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan. Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen rakentaminen on seudulla selvä haaste, joka voi olla este myös työvoiman liikkuvuudelle ja saatavuudelle. Vastauksista kävi ilmi, että valtion tuet vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi nähdään toimimattomina tai liian vähäisinä, samoin kuin huomio ja huoli etteivät yksityiset kehittäjät eivät ole riittävän innostuneita vuokratalojen rakentamisesta. Kysymystä asuntojen uustuotannon hallintajakaumasta ja ratkaisuja vuokra-asuntotuotannon tukemiselle pohditaan eteenpäin osana asuntopoliittisen ohjelman laadintaa. On selvitettävä esimerkiksi miten Valtioneuvoston uuden asuntopoliittisessa ohjelman toimenpiteitä voisi hyödyntää Tampereen kaupunkiseudulla (ks. liite) tai tulisiko seudulla omaksua Helsingin seudun mukainen yhteisvastuullinen asuntopolitiikka, ja minkälaisia toimenpiteitä sen tulisi sisältää. 8 Toiseksi okt-tonteista on pulaa yhdyskuntarakenteen tai palveluiden saatavuuden kannalta tarkoituksenmukaisissa paikoissa. Kaiken kaikkiaan tonttitarjontaa on seudulla vaihtelevasti. Nopeammin kasvavat kunnat pitävät fyysisen ja sosiaalisen infrastruktuurin kustannuksia kuntataloudellisesti ongelmallisina. Kolmanneksi asumisen nopeasti noussutta hintaa pidetään ongelmana. Asumisen kohtuuhintaisuus nähdään keskeisenä tavoitteena, jota tulisi edistää varsinkin väestönkasvua vastaavan tarjonnan turvaamisen kautta. YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTÄMINEN Asumisen kuntakehityskuvissa korostetaan pyrkimyksiä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen. Tavoitteena on asumisen, palvelujen, työn ja liikenteen aiempaa parempi yhteensovittaminen, hyödyntäen esimerkiksi joukkoliikenteen laatukäytäviä. Kaiken kaikkiaan tehokas joukkoliikenne on merkittävä kehitystavoite. Ekologiset haasteet heijastuvat esimerkiksi haluna tukea liikkumistarpeen vähentämistä arjessa. Hajarakentaminen haluttaisiin saada 8 Helsingin seudun yhteisvastuullisesta asuntopolitiikasta ks. Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen toteutusohjelma 2017 (MAL 2017). MAL-neuvottelukunta,

16 kuriin. Ilmaistut tavoitteet viittaavat helminauhamaisen hajakeskittymisen suuntaan tulevaisuudessa. Kunnille tärkeä yhteinen tavoite on keskustaajamien kehittäminen ja tiivistäminen sekä samalla niiden vetovoimaisuuden lisääminen. Hissikerrostaloja halutaan lisää keskustaajamiin etenkin ikääntyvää väestöä silmällä pitäen. Osa kunnista näkee tavoitteena myös ikärakenteen monipuolistamisen. Onkin oleellista huomata, että esteettömyys on myös lapsiperheille oleellinen asia; missä kulkee rollaattori, siellä pyörivät ongelmitta myös lastenvaunujen pyörät. Osa kunnista mainitsee myös kylätaajamien kehittämisen. Ympäryskunnat näkevät asuntorakentamisen tulevaisuudessakin suurimmaksi osaksi omakotitalovaltaisena, mutta kuitenkin niin, että painopiste siirtyisi haja-asuttamisesta taajamakeskeisyyteen, nykyiseen rakenteeseen soveltuvuuteen (esim. nauhataajama) tai kunnallistekniikan piiriin. Maaseutumainen pientaloasutus ei ole kuitenkaan täysin unohdettu tavoite. Keskeinen kysymys onkin minkälaisen yhdyskuntarakenteen puitteissa omakotiasumista kehitetään ja mikä on esimerkiksi alueiden rakentamistehokkuus. Taulukko 4: Talotyyppijakauma per ja kuntien näkemys jakaumasta uudistuotannossa vuoteen 2030 mennessä Tampere Orivesi Nokia Ylöjärvi Lempäälä Kangasala Pirkkala Vesilahti Asukkaiden lkm (2006) Asuntojen lkm (2006) Talotyyppijakauma 2006 (%) krt rt pient muu Tavoitteellinen talotyyppijakauma uudistuotannossa (%) krt nykyinen 5 rt pient Nykyiset ja uudistuotannossa tavoitellut talotyyppijakaumat perustuvat kuntien ilmoituksiin Asuinympäristöjen kehittämistä koskevat huomiot olivat vastauksissa sangen yleisellä tasolla: kiinnitettiin huomiota kehityskäytäviin, joukkoliikenteen toimivuuteen, funktioiden sekoittamiseen maankäytössä, sekä työpaikka-alueiden ja asuinalueiden välisiin yhteyksiin. Itse asuinympäristöihin puututtiin melko rajallisesti, niiden laatu jää asumisen kuntakehityskuvissa konkreettisista määrittelyistä vapaaksi. Kuten todettua, ihanteiden mukaisia, eli esimerkiksi viihtyisiä, luonnonläheisiä, turvallisia ja yhteisöllisiä alueita voi toteuttaa monella tapaa. Yhdyskuntarakenteen kehittämistä koskevan osion työstö jatkuu asuntopoliittisen ohjelman laadinnan seuraavissa vaiheissa yhteistyössä rakennemallityön kanssa, jossa nämä kysymykset ovat keskeisiä. 15

17 ERITYISRYHMÄT JA TUETTU ASUMINEN Kyselyssä sosiaalisella asumisella ei viitattu vain ongelma-asumiseen, vaan yleisesti ottaen asumissegmentteihin, joissa vallitsee erityisiä tarpeita, ja joihin kohdistetaan omanlaisiaan toimenpiteitä. Ikääntyminen on asumisen, asuinalueiden ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta merkittävä horisontaalinen teema, joka ei koske vain julkisrahoitteista tai subventoitua asumista. Opiskelijoiden asumistarpeet liittyvät sekä laveammin pienien vuokra-asuntojen saatavuuden turvaamiseen että opiskelija-asuntojen kehittämiseen. Erityisasumisessa ja asunnottomuuden vähentämisessä sosiaaliset kysymykset ovat keskeisiä. Asuntopoliittisen ohjelman laatimista ohjaava Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän asuntopoliittinen työryhmä on päättänyt asuntopolitiikan sosiaalisten kysymysten tukiryhmän perustamisesta. Määritelty asiantuntijoiden ryhmä tukee konsulttia niin, että sosiaalinen osio asuntopoliittisesta ohjelmasta toteutuu tarkoituksenmukaisesti. Tarkoituksena on suunnitella ja sopia mahdollisimman konkreettisesti yhteisistä asioista ja toimintamuodoista sekä mahdollisista työnjaoista näillä alueilla. Työ jatkuu seuraavaksi tarkemmalla tiedonhankinnalla. Alla summataankin kehityskuvakyselyn vastauksia vasta yleisellä tasolla. Ikääntymisen vaatimukset kohdistuvat asuntosektoriin kolmella tavalla. Ensinnäkin kaikissa kunnissa pyritään tukemaan vanhusten asumista kotona mahdollisimman pitkään. Käytännössä tämä tarkoittaa esteettömyyden edistämistä korjausrakentamisessa, erityisesti vanhoissa kerrostaloissa ja erityisesti hissien rakentamista niihin. (Soster-palveluiden kehittämisen osalta korostuvat erilaiset kotihoidon muodot.) Alueellisen kehittämisen näkökulmasta korostuu kuntakeskuksien/taajamien kehittäminen niin, että esteettömyyttä parannetaan. Useat kunnat kaavailevat myös ikäihmisille sopivien asuntojen rakentamisesta kuntakeskuksiin. Kolmanneksi palveluasumisen kehittäminen ja monipuolistaminen on kunnille yhteinen haaste. Yhtäältä huomiota tarvitsevat erilaiset yksityisen ja julkisin voimin toteutuvat palvelukokonaisuudet, toisaalta palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen. Tarve on kasvussa ikääntyvien lukumäärän lisääntyessä voimakkaasti. Opiskelijoiden asuminen nousi kehityskuvakyselyssä esiin erityiskysymyksenä vain Tampereella ja Ylöjärvellä. Niissä ilmaistiin tavoitteena sijoittaa opiskelija-asunnot tonteille, joiden sijainti on hyvä oppilaitosten ja palveluiden sijainti sekä joukkoliikenteen toimivuus huomioiden. Loput kuusi kuntaa (Kangasala, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Lempäälä, Vesilahti) ilmaisivat ettei opiskelija-asuminen aiheuta niissä erityistoimenpiteitä. Yleisesti ottaen kysymys onkin lähinnä edullisten pienten vuokra-asuntojen tarjonnasta. Tampereen kaupunki, jossa opiskelijoiden määrä on merkittävä, ilmaisi näkemyksekseen, että opiskelija-asuntoja tulisi rakentaa lisää. Erityisasumisen osalta kehityskuvien tuottama yleiskuva on, että jokaisessa kunnassa on käynnissä erilaisia yksittäisiä projekteja eri ryhmille. Erityisasumisen kohderyhmiä ovat mielenterveyskuntoutujat, kehitysvammaiset, vaikeavammaiset, päihdeongelmaiset ja pakolaiset (ts. erityistä tukea tarvitsevat maahanmuuttajat). Erityisasumista sekä tuotetaan kunnan omana toimintana että käytetään ostopalveluja. Alalla on myös runsaasti yleishyödyllistä kolmannen sektorin toimintaa. Kunnilla on lisäksi omia asumisen tukipalveluja 16

18 ja sosiaalista isännöintiä. Projektit toteutetaan alueellisesti integroiden muuhun yhteis- ja yhdyskuntaan. Kuntakohtaiset volyymit ovat niin pieniä, että seudullisille ratkaisuille on tilausta. Erityinen osa erityisryhmien asumisen kehittämistä on asunnottomuuden vähentäminen. Asunnottomuus on ongelma myös Tampereen kaupunkiseudulla, kuten oheinen taulukko osoittaa. Asunnottomien suhteellinen osuus perustuu tilastokeskuksen tietoihin. Asunnottomien lukumäärä on marraskuulta 2006, lähteenä kuntien asuntomarkkinaselvitys, ja kriteerinä Valtion asuntorahaston määritelmien mukaisten yksinäisten asunnottomien määrä. (Työn seuraavassa vaiheessa lienee syytä pohtia myös erilaisia asunnottomuuden määritelmiä.) Kaupunkiseudun kunnista vain Tampereen kaupunki on jättänyt hakemuksen valtioneuvoston Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan

19 TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN SUURIMMAT ASUNTOPOLIITTISET HAASTEET Kaupunkiseudun suurimmat asuntopoliittiset haasteet voi kiteyttää seuraavasti: Asuntotuotannon riittävyys seudun kasvaessa nopeasti Uudistuotannon suuntautuminen yhdyskuntarakennetta eheyttävästi (rakennemallin keskeinen kysymys) Ikääntymisen huomioiminen (kotiasumisen tukeminen, esteettömyys, palveluasumisen kehittäminen) Asuntojen hallintamuotojen monipuolisuudesta, erityisesti vuokra-asuntojen saatavuudesta, huolehtiminen Riittävä asuntotarjonta myös erityisryhmille ja huono-osaisuuden alueellisen kasautumisen välttäminen myös jatkossa ASUNTOPOLIITTISEN OHJELMAN LUONNOSTELLUT TAVOITTEET Tukea kaupunkiseudun kasvua asumistarpeet huomioiden Ohjelmassa määritellään väestönkasvutavoitteen mukaiset uuden asuntokannan määrälliset rakentamistarpeet, tonttitarjonnan/-tuotannon tarpeet, ja olemassa olevan asuntokannan kehittämistarve (peruskorjaustarve). Välillinen tarkoitus on turvata elinkeinoelämän kehittymisen edellytykset riittävän ja kohtuuhintaisen asumisen saatavuudella. Tukea yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaista kehittymistä (osana rakennemallityötä ja ylipäätään seudun yhdyskuntarakenteen kehittämistyötä) Ohjelma tähtää olemassa olevien alueiden tiivistämiseen ja laadun parantamiseen, sekä uusien asuinalueiden sijoittamiseen seudullisen kokonaisuuden kannalta järkevästi, esimerkiksi joukkoliikenteen laatukäytävien varrelle. (Tavoite liittyy myös yksityisten ja julkisten palveluiden (sijaintien) kehittämiseen seudullisesta näkökulmasta, yleisempänä tavoitteena sujuva arki. Ohjelma tukee asumisen laadun ja kustannustehokkuuden edistämistä: yleisemmät yhteiskunnalliset ja seudulliset kehittämistarpeet sekä yleiset asumisihanteet (esim. viihtyisyys, luonnonläheisiyys ja turvallisuus) huomioivia asuinalueita on mahdollista kehittää useanlaisen yhdyskuntarakenteen puitteissa. Esittää linjaus asuntotuotannon jakautumisesta erilaisiin asuntotyyppeihin ja hallintamuotoihin, ja ratkaisut sen toteutumiseksi Kysymys työvoiman saatavuudesta, erityisesti sen liikkuvuuden helpottamisesta, nostaa paineita lisätä vuokra-asuntotuotantoa, ja yleisemmin muiden hallintamuotojen kuin omistusasumisen tarjontaa. Esittää seudullisia ratkaisuja tuetun asumisen järjestämiseen 18

20 ASUNTO- JA TONTTITUOTANNON KEHITYSNÄKYMÄT: MÄÄRÄLLISET TARPEET Tässä luvussa ja kokonaisuudessaan raportin liitteenä esitetään ohjelman ensimmäisen tavoitteen mukainen laskelma kaupunkiseudun väestönkasvutavoitteen mukaisesta uuden asuntokannan määrällisestä rakentamistarpeesta koko seudun ja yksittäisten kuntien osalta, tonttitarjonnan (tai tonttituotannon) tarpeet, ja olemassa olevan asuntokannan kehittämistarve (peruskorjaustarve). Asuntojen lukumääräinen tuotantotarve perustuu ensisijassa väestökehitykseen ja asuntokuntien keskikoon muuttumiseen. Tarpeeseen vaikuttaa lisäksi asuntopoistuman ja varauman suuruus. Asuntotuotantoarviolaskelmien lähtökohtana ovat Tilastokeskuksen asuntokanta- ja väestötiedot sekä Tampereen kaupunkiseudun väestöarviot ( saadut tiedot). Laskelmat eivät osoita yhtä oikeaa tulosta, vaan osoittavat niiden pohjana olevien asuntokuntakeskikoon, asuntovarauman ja asuntojen poistuma-arvion tuloksena saadun asuntotuotantotarpeen. Kuten taulukko 5:stä ja kuvio 9:stä selviää, väestö on viime vuosina kasvanut kaupunkiseudulla asuntotuotantoa nopeammin. Ennusteen mukaan vasta 2020-luvulla asuntojen määrällinen kasvu ylittää asukasmäärän kasvun, kun väestönkasvu hidastuu, ja tukee asumisväljyyden kasvua. Liitteenä olevista kuntakohtaisista taulukoista selviää, että tämä korostuu erityisesti nopeasti kasvavissa kehyskunnissa, kun taas Tampereella asuntotuotanto ylittää asukasmäärän kasvun jo vuoteen 2010 mennessä. Taulukko 5: Asuntotuotanto Tampereen kaupunkiseudulla kausina , arvioitu asuntotuotantotarve kausina (kpl/v) KUNTA väestö- ASUNTO väestö- ASUNTO väestö- ASUNTO väestö- ASUNTO lisäys TUOTANTO lisäys TUOTANTO lisäys TUOTANTO lisäys TUOTANTO /vuosi /VUOSI /vuosi /VUOSI /vuosi /VUOSI /vuosi /VUOSI Kangasala Lempäälä Nokia Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi+Kuru Orivesi Tampereen kaupunkiseutu

21 Kuvio 9. Tampereen kaupunkiseudun asukkaiden lukumäärän lisäys ja asuntojen tuotantotarve viisivuotiskausittain vuoteen 2040 asti. TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU asuntoja vuodessa asukkaita vuodessa Lähde: Tilastokeskus Laskelmaa tarkasteltaessa väestömäärän ohella seuraavat muuttujat ovat oleellisia: Asuntokuntien keskikoko oli Tampereen kaupunkiseudulla 2,25 vuonna 1995 ja 2,05 vuonna Keskikoon ennakoidaan pienenevän 1,85:en vuoteen Kaupunkiseudun kunnista erityisesti Tampereella asuntokuntien keskikoko on pieni. Asuntokuntien kokoon vaikuttavat eniten väestössä tapahtuvat muutokset, väestön ikärakenne, perhekoon muutokset sekä kotitalouksien taloudelliset mahdollisuudet. Kun asuntokunnan keskimääräinen koko seudulla on nykyään noin 2,04 henkilöä, niin voidaan arvioida, että asukkaan vuotuinen kasvu aiheuttaa vajaan uuden asunnon kysynnän. Saman aikaisesti asuntokunnan keskikoon pienentyminen yhdellä sadasosalla edellyttää lähes 1000 uuden asunnon rakentamista. Kun asuntokuntien keskimääräinen koko jatkuvasti pienenee, lisääntyy asuntokysyntä merkittävästi enemmän mitä väestönlisäys edellyttäisi. 20

22 Kuvio 10: Asuntokuntien keskikoon toteutunut muutos ja oletettu kehitys Tampereen kaupunkiseudulla Asuntotarvelaskelmassa asuntovarauman, eli niiden asuntojen määrän, joissa ei ole henkikirjoitettuja asukkaita, on oletettu säilyvän prosentuaalisesti nykyisellä tasolla. Asuntovaraumaan kuuluvat asunnot ovat aidosti tyhjillään tai tilapäisluonteisesti tyhjillään, kun niitä myydään, vuokrataan tai korjataan. Varaumaan kuuluvat myös ns. kakkosasunnot. Asuntovarauma on yleensä pienempi nopeasti kasvavilla alueilla. Asuntopoistuman arviointi on vaikeaa mm. siksi, että laskennallista poistumaa koskevat lähtötiedot ovat tulkinnanvaraisia. Asuntotarvelaskelmassa asuntopoistuman arvioinnissa on hyödynnetty VTT:n Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan laatimaa selvitystä Asuinrakennukset vuoteen 2025, uudistuotannon ja perusparantamisen tarve. VTT:n selvitys ei ulotu suunnittelukauden loppuun ja poistuman määrä voi muuttua hyvinkin merkittävästi, jos seudulla lähdetään purkavan kaupunkiuudistuksen tielle. Laskelmissa poistuman osuus on kuitenkin oletettu melko pieneksi. Keskimääräisen asumisväljyyden muutoksiin vaikuttaa asuntokuntien koon kehitys sekä uusien asuntojen keskimääräinen koko. Lisäksi siihen voidaan vaikuttaa jo olevia asuntoja yhdistämällä tai jakamalla. Asuntojen hinta ja asumiskustannusten suuruus suhteessa ostovoimaan vaikuttaa kysyntään ja siten uusien asuntojen kokoon. Asuntokuntien koko ja asunnon hankintakyky puolestaan vaikuttaa yksittäisen asukkaan asumisväljyyteen. Vuonna 2000 koko maan keskimääräinen asumisväljyys on selvästi korkeampi kuin Tampereen kaupunkiseudun. Asumisväljyys kasvoi vuodesta 1995 vuoteen 2005 noin 0,4 h-m² vuodessa. Asumisväljyyden kasvun oletetaan hidastuvan niin, että kaudella kasvu on noin 0,3 h-m² vuodessa. Syynä hidastuvaan asumisväljyyden kasvuun on mm. että asuntokuntien jo niin pieni ettei sen pieneneminen voi jatkua samalla tavalla. Tätä ei kompensoi vaurastuminen, joka on johtanut ja tulee edelleen johtamaan uusien asuntojen keskikoon suurentumiseen. 21

23 LIITTEET Laskelmat asuntotuotanto- ja tonttitarpeesta Tampereen kaupunkiseudulla perustuen tilastokeskuksen ennusteeseen ja kuntien väestötavoitteisiin Valtioneuvoston asuntopoliittisesta toimenpideohjelmasta poimittuja Tampereen kaupunkiseudun kannalta keskeisiä toimenpiteitä 22

24 LIITE Valtioneuvoston asuntopoliittisesta toimenpideohjelmasta poimittuja Tampereen kaupunkiseudun kannalta keskeisiä toimenpiteitä Toimenpideohjelman tavoitteet Parantaa talouskasvun edellytyksiä lisäämällä kasvukeskuksien asuntotarjontaa ja edistää asumisen kohtuuhintaisuuden toteutumista. Eheyttää yhdyskuntarakennetta ja vähentää asumisen ilmastopäästöjä. Parantaa muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien asumistilannetta. Luoda edellytykset asuinrakennuksien hyvälle ylläpidolle ja viihtyisien asuinympäristöjen kehittämiselle. Päämäärät ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi Asuntorakentamisen lisääminen kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingin seudulla sekä kasvukeskusten vuokraasuntotarjonnan turvaaminen Tonttitarjonta Kaavoituksen sujuvoittaminen (MRL:n uudistus, Tarastin työryhmä) Tavoitteiden saavuttaminen: kunnallistekniikka-avustukset Kaava- ja rakentamismääräysten ilmasto- ja energiapoliittinen ohjausvaikutus (eheyttäminen) (voi vaikuttaa toimintaympäristöön) Valtion vapautuvaa maata kunnille kohtuuhintaiseen vuokraasuntotuotantoon Ara-hintaan (onko kaupunkiseudulla tällaista maata tai raakamaan puutetta?) Vuokra-asuntotuotannon lisääminen kasvukeskuksissa ja asuntotuotannon kustannustehokkuus ( Erityisesti riittämätön vuokra-asuntotarjonta kasvukeskuksissa on muodostunut talouskasvun ja hyvän työllisyyskehityksen esteeksi. ) Aratuotannon ja markkinaehtoisen tuotannon väliin sijoittuva uusi tuotantomuoto (käyttöön v 2008). Valtio luo vuokratalojen rakentamiseen täytetakausjärjestelmän korkokustannusten minimoimiseksi, kun omistaja sitoutuu pitämään asunnot 20 vuotta vuokraasuntoina. Vuokrapientalotuotannon edistämiseksi tehdään mahdolliseksi tuottaa vuokra-asuntojen korkotuella asuntoosakeyhtiötaloja, joissa vuokralaisella on mahdollisuus lunastaa asunto omakseen. 23

25 Kiinteistörahastoja koskevien verosäännösten uudistamista tarkoituksena on lisätä pääomia ja sijoittajien kiinnostusta vuokra-asuntorakentamiseen poistamalla kaksinkertainen verotus. Mahdollistetaan kokeilut, joissa rakentaminen voi joillakin kokeiluun halukkaiden kuntien kaavaalueilla tapahtua kevennetyillä rakentamis- ja kaavamääräyksillä. Käynnistetään kasvavia kaupunkiseutuja koskeva selvityshanke, jossa arvioidaan, missä määrin kuntien laatimissa kaavoissa tai Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on tarpeettomasti rakennuskustannuksia kohottavia määräyksiä. Erityisryhmien asuntotilanteen parantaminen Otetaan käyttöön viimeistään vuoden 2009 alusta 50 %:n enimmäisavustusluokka pitkäaikaisasunnottomille. Samalla korotetaan erityisryhmien investointiavustuksen enimmäistukitasoja siten, että opiskelijoiden ja vammaisten asuntojen enimmäistukiprosentteja voidaan nostaa. (Avustuksen mitoitus perustuu tuen tarpeeseen, joka arvioidaan hankekohtaisesti ja ottaen huomioon omistajayhteisön taloudellinen tila.) Erityisryhmien investointiavustukset korotetaan 85 miljoonaan euroon vuosiksi (Vammaisten, mukaan lukien kehitysvammaisten asuntojen tarjonnan kasvuun liittyen valmistellaan ohjelma laitospaikkojen vähentämiseksi.) Olemassa olevan asuntokannan laadusta huolehtiminen sekä lähiöiden kehittäminen Uusien hissien rakentamisen edistämiseksi vanhoihin taloihin yhtenäistetään korjaustöihin liittyvien rakennusmääräysten viranomaistulkintoja. Korjausavustusten taso säilytetään ennallaan. Lähiöiden sosiaalista eheyttä tuetaan poikkihallinnollisella lähiöohjelmalla, jonka valtionrahoitus korotetaan 3 miljoonaksi euroksi/vuosi vuosina ja rahoitusosuus 10 prosentista 20 prosentiksi. Tutkimus- ja selvityshankkeissa osuus voi olla 100%. 24