Raide-Jokeri. Natura-arvio hankkeen vaikutuksista Laajalahden Natura alueeseen. Lauri Erävuori

Transkriptio

1 Raide-Jokeri Natura-arvio hankkeen vaikutuksista Laajalahden Natura alueeseen Lauri Erävuori

2

3 Raide-Jokeri (38) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO NATURA-ARVIOINTI Arviointivelvoite Merkittävyyden arviointi Merkittävä vaikutus Alueen koskemattomuus Luontotyypin heikentyminen Lajin heikentyminen (häiriö) AINEISTOT JA MENETELMÄT LAAJALAHDEN LINTUVESI NATURA 2000 ALUE (FI ) Yleiskuvaus Suojeluperusteet Luontotyyppien ja lajien esiintyminen HANKKEEN VAIKUTUSALUE HANKKEEN KUVAUS Laajalahden alue Hankealueen (Laajarannan osa) ympäristön kuvaus HANKKEEN VAIKUTUKSET Epävarmuustekijät Arvioinnin kohdentaminen Vaikutusten tunnistaminen Hankkeen vaikutusalue Rakentamisen aikaiset vaikutukset Vaikutukset luontotyyppeihin Vaikutukset lajeihin Haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot Toiminnan aikaiset vaikutukset Liikennemelu Liikkumisen aiheuttama häiriö Törmäysriski MUUT HANKKEET NATURA-ALUEEN LÄHEISYYDESSÄ HANKKEIDEN YHTEISVAIKUTUKSET VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET Liitteet Lajikohtainen arvio Hankesuunnitelman asemapiirustus- ja pituusleikkauskartat

4

5 Raide-Jokeri (38) 1 Johdanto Itäkeskuksesta Pitäjänmäen ja Leppävaaran kautta Keilaniemeen kulkeva Raide-Jokeri on yksi seudun tärkeimmistä suunnitteilla olevista poikittaisista joukkoliikennehankkeista. Tällä hetkellä poikittaisyhteyttä liikennöi Bussi-Jokeri eli bussilinja 550. Raide-Jokerin reitti on Helsingissä sama kuin Bussi-Jokerilla lukuun ottamatta Pitäjänmäentien ja Espoon rajan välistä osuutta. Laajalahden Natura 2000 alueen tuntumassa Raide-Jokeri sijoittuu omaan väylään Kehä I:n itäpuolelle. Raide-Jokerin hankesuunnitelma valmistui vuonna Tässä Natura-arviossa on arvioitu hankesuunnitelmassa esitetyn ratkaisun vaikutukset Laajalahden Natura alueeseen. Arvioinnin on laatinut FM Lauri Erävuori Sito Oy:stä. 2 Natura-arviointi 2.1 Arviointivelvoite Kuva 1. Raide-Jokerin linjaus Laajalahden Natura 2000 alueen tuntumassa. Natura arvion laatimisen lähtökohtana on luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointivelvollisuus, jos hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura alueen valinnan perusteena olevia luonnonarvoja. Jos hanke tai suunnitelma todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueen suojelun perustana olevia luonnonarvoja, on vaikutukset arvioitava asianmukaisella tavalla. Sama koskee myös

6 6 (38) Raide-Jokeri Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Mikäli arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon, voidaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava Euroopan komission lausunto. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on heikennys kompensoitava. Kompensoinnin riittävyyden varmistamisesta on vastuu ympäristöministeriöllä. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteen lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta seudulta. Kompensaatioalue on käytännössä poistuvaa aluetta suurempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettu ennen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 2.2 Merkittävyyden arviointi Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission (2000) julkaisemassa ohjeessa todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin, ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Esimerkiksi sadan neliömetrin menetys luontotyypin alueesta voi olla merkittävä, jos kysymyksessä on harvinaisen kasvilajin pieni kasvupaikka, kun taas laajan harjukankaan kannalta vastaava menetys voi olla merkityksetön. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä voidaan käyttää lähtökohtana Neuvoston direktiivin 92/43/ETY määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisan suojelun tasoa. Suotuisa suojelun taso tarkoittaa luontotyypeillä (luontodirektiivin 1 artikla kohta e, luontotyypin suotuisan suojelutason määritelmä): luontotyypin luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy kyseessä olevalla alueella ovat vakaita tai laajenemassa erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen luontotyypin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa. Suotuisa suojelun taso tarkoittaa lajeilla (luontodirektiivin 1 artikla kohta i): lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.

7 Raide-Jokeri (38) Vaikutusten merkittävyyttä koko alueen kannalta arvioidaan alueen koskemattomuuskäsitteen kautta. Luontodirektiivissä ja komission tulkintaohjeissa korostetaan, että hanke ei saa uhata alueen koskemattomuutta ts. koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Kyse on siis siitä, voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Luontotyyppien osalta haitallisen vaikutuksen merkitystä Natura 2000 verkostossa voidaan arvioida sen perusteella, kohdistuuko vahinko niin laajalle alueelle, että kyseisen luontotyyppikohteen pinta-alan pieneneminen on merkittävä sen suojelutason kannalta. Vaikutus suojelun tasoon on yleensä merkittävämpi, jos vahinko kohdistuu luontotyypin levinneisyyden reuna-alueille. Lisäksi vaikutus on merkittävämpi, jos vahinko aiheuttaa luontotyypin rakenteessa ja toiminnassa pysyviä ja vaikeasti palautettavia (ympäristöministeriö 2012) Myös luontotyyppien osalta tavanomainen luonnollinen vaihtelu tulee arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rantavallien yksivuotinen kasvillisuus tai tulvametsien ja kausikosteiden ympäristöjen vaihtelu voi olla säännöllistä riippuen vallitsevista sääolosuhteista ja sademääristä. Rakenteeltaan täyspuustoisia metsäluontotyyppejä voidaan sen sijaan pitää yleispiirteiltään pysyvinä. Lähtökohtaisesti luonnollista vaihtelua vähäisempää muutosta ei ole pidettävä merkittävänä vaikutuksena luontotyypin suotuisan suojelun tasoon. Muutos ei tällöin kuitenkaan saa olla pysyvä. (ympäristöministeriö 2012) Vaikutuksia arvioidaan suojeluperusteena olevien luontotyyppien ja lajien osalta. Vaikutuksen suuruutta arvioidaan luontotyyppien kohdalla heikentyvän/häviävän luontotyypin pintaalan ja edustavuuden avulla huomioiden luontotyypin kokonaispinta-ala sekä yleinen edustavuus Natura-alueella. Lajien kohdalla vaikutuksen suuruutta arvioidaan heikentyvän tai häviävän yksilömäärän ja/tai esiintymien määrän/pinta-alan sekä lajille erityisen potentiaalisten ympäristöjen määrän/pinta-alan avulla. Vaikutusarviossa huomioidaan myös vaikutuksen kesto ja palautuvuus Merkittävä vaikutus Vaikutuksen suuruus ei suoraan ilmaise vaikutuksen merkittävyyttä. Natura-arvioinnissa kuitenkin keskeisenä arvioitavana asiana on, heikentyvätkö alueen suojeluperusteet merkittävästi. Seuraavassa on esitetty tiivistetysti merkittävyyden arviointiin, luontotyyppien ja lajien heikkenemiseen sekä alueen koskemattomuuteen liittyvät keskeiset määritelmät Euroopan komission tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000). Nämä ovat perusteena sille, kun arvioidaan hankkeen vaikutuksia ja niiden merkittävyyttä Natura-alueen suojeluperusteisiin. Merkittävän vaikutuksen sisältöä ei voi määritellä mielivaltaisesti. Ensinnäkin direktiivissä käsitettä käytetään objektiivisesti (toisin sanoen siihen ei liitetä harkinnanvaraisia tulkintoja). Toiseksi merkittävyyden käsitteen yhdenmukainen tulkinta on välttämätön, jotta voitaisiin varmistaa Natura verkoston yhtenäinen toiminta. Vaikka objektiivisuus on tarpeen ilmaisun merkittävä tulkinnassa, tätä objektiivisuutta ei voi selvästikään noudattaa ottamatta huomioon suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteitä ja luonnonolosuhteita. Käsitettä merkittävä on tulkittava objektiivisesti. Vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen eri-

8 8 (38) Raide-Jokeri tyispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. (Euroopan komissio 2000, s. 33) Alueen koskemattomuus Luontodirektiivin tulkintaohje (Euroopan komissio 2000 s 39) käsittelee alueen koskemattomuuden käsitettä seuraavasti: Direktiivin asiayhteyden ja tarkoituksen perusteella on selvää, että alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On esimerkiksi mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien tai lajien osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai liitteessä II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu. Toisaalta käsite alueen koskemattomuus osoittaa, että kysymys on tässä tietystä alueesta. Näin ollen on kiellettyä tuhota alue tai sen osa ja perustella tätä sillä, että kyseisellä alueella olevien luontotyyppien ja lajien suojelun taso jää kuitenkin suotuisaksi jäsenvaltion Euroopassa olevalla alueella. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä olemista. Dynaamisessa ekologisessa asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä. Alueen koskemattomuuden on käyttökelpoisesti määritelty tarkoittavan alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan yhdenmukaisuutta koko alueen mittakaavassa tai luontotyyppien ja niiden yhdistelmien tai niiden lajien kantojen yhdenmukaisuutta, joita varten alue on luokiteltu tai luokitellaan. Aluetta voidaan kuvata suurelta osin koskemattomaksi, jos alueen suojelutavoitteiden luontaiset saavuttamismahdollisuudet on voitu käyttää hyväksi, korjautuvuus- ja uusiutuvuuskapasiteetti dynaamisissa olosuhteissa on säilynyt ja ulkoista hoitotukea tarvitaan mahdollisimman vähän. Vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena ja siten vaikuttaa alueen koskemattomuuteen negatiivisesti. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Vaikutuksia Natura-alueiden eheyteen voidaan arvioida alla olevan taulukon avulla (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions; mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kohtalaisen kielteinen vaikutus Vähäinen kielteinen vaikutus Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä.

9 Raide-Jokeri (38) Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan Luontotyypin heikentyminen Heikentyminen on luontotyyppiin vaikuttavaa fyysistä rappeutumista. Suojelun tason määritelmä merkitsee, että jäsenvaltion on otettava huomioon kaikki luontotyypin ympäristöön (tilaan, veteen, ilmaan, maaperään) kohdistuvat vaikutukset. Jos näiden vaikutusten tuloksena luontotyypin suojelun taso muuttuu vähemmän suotuisaksi kuin se oli aikaisemmin, heikentymistä voidaan katsoa tapahtuneen. Tämän heikentymisen arvioimiseksi luontodirektiivin tavoitteet huomioon ottaen voidaan turvautua direktiivin 1 artiklan e kohdassa olevaan luontotyypin suotuisan suojelun tason määritelmään. Määritelmässä on kolme tekijää, jotka on esitetty alla. Määritelmää tarkentavat ohjeet Luontodirektiivin tulkintaohjeesta (Euroopan komissio 2000). Samassa yhteydessä on esitetty arvio näytteenoton vaikutuksista tekijän suhteen. Luontotyypin suojelutaso voidaan katsoa suotuisaksi, kun: Sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella, ovat vakaita tai laajenemassa. Kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Esimerkiksi luontotyypin kattaman alan supistumisen merkitystä on arvioitava suhteessa sen kattamaan koko pinta-alaan alueella ottaen huomioon kyseisen luontotyypin suojelun taso. Erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Luontotyypin säilymiselle pitkällä aikavälillä välttämättömien tekijöiden kaikenlainen huononeminen voidaan katsoa heikentymiseksi. Pitkällä aikavälillä säilymiselle välttämättömät toiminnot riippuvat luonnollisesti kyseisestä luontotyypistä Alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa Siten luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000, s 27): Luontotyyppi heikentyy alueella, kun kyseisellä alueella oleva luontotyypin kattama ala supistuu tai tälle luontotyypille luonteenomaisten lajien tai niiden suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarpeellinen erityinen rakenne ja erityiset toiminnot supistuvat alkuperäiseen tasoonsa verrattuna. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen Lajin heikentyminen (häiriö) Heikentymisestä poiketen häiriöt eivät vaikuta suoraan alueen fyysisiin olosuhteisiin. Ne vaikuttavat sen sijaan lajeihin, ja ne ovat usein ajallisesti rajoitettuja (esimerkiksi melu ja valonlähteet). Häiriöiden voimakkuus, kesto ja tiheys ovat siksi merkittäviä arviointiperusteita. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon. Arvioitaessa häiriön merkittä-

10 10 (38) Raide-Jokeri vyyttä direktiivin tavoitteiden kannalta voidaan käyttää 1 artiklan i kohdassa olevaa lajin suotuisan suojelun tason määritelmää. "Suojelun taso" katsotaan "suotuisaksi" kun: kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Tästä seuraa, että (Euroopan komissio 2000, s 28): Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin alueella esiintyvää kantaa vähentävästi pitkällä aikavälillä, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin levinneisyysaluetta pienentävästi tai lisää sen pienentymisvaaraa alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin elinympäristön laajuutta supistavasti alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. "Lajin elinympäristöllä" direktiivissä tarkoitetaan erityisten abioottisten ja bioottisten tekijöiden avulla määriteltyä ympäristöä, jossa laji elää jossakin elinkaarensa vaiheessa. Lajin häirintää alueella tapahtuu, jos lajin kannan kehittymistä kyseisellä alueella koskevat tiedot osoittavat, että alkuperäisestä tilanteesta poiketen laji ei voi enää muodostaa sen elinkelpoista osaa. Tämä arviointi tehdään sen perusteella, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen. 3 Aineistot ja menetelmät Natura-arvio perustuu Laajalahden alueelta aiemmin tehtyihin selvityksiin ja muihin kirjallisiin lähteisiin. Keskeisiä aineistoja ovat Metsähallituksen luontotyyppitiedot ja Laajalahden alueella tehdyt linnustoseurannat ja 2000-luvuilla. Laajalahden pohjoispuolelta ja Otaniemen alueelta on laadittu useita luontoselvityksiä kaavoitukseen liittyen, joita on käytetty lähtöaineistona. Lisäksi käytettävissä ovat olleet alueen ortoilmakuvat. Hankkeen suunnittelun yhteydessä on laadittu melumallinnus (Ramboll 05/2016), jota on käytetty arvioinnin perustana meluvaikutuksia arvioitaessa. Arviointi on toteutettu soveltaen julkaisussa Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi (Söderman 2003) annettuja ohjeita arvioinnin laatimisesta. Keskeinen käytetty lähtöaineisto koskien alueen luonnonolosuhteita on esitetty alla. Muu käytetty aineisto on esitetty raportin lopussa kohdassa 12 Lähteet. Otaranta-Servinniemi asemakaava. Laajalahden lintuveden Natura-arviointi. Sito Oy, , Luonnos. Ruukinrannan liito-orava ja lepakkoselvitys Tutkimusraportti. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Raide-Jokerin luontoselvitys Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Laajalahden Natura 2000 alueen tietolomake. EUNIS Database Laajalahden Natura 2000 alueen tietolomakkeen päivitys, luonnos 2015 Laajalahden luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma 1993.

11 Raide-Jokeri (38) Espoon Ruukinrannan luontoselvitykset Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, Bathouse Oy. Natura luontotyyppikartta, Laajalahti Metsähallitus Lintulahdet Life hankkeen pesimälinnustoseurantojen tiedot (vuodet 2004, 2007 ja 2012) ja vesilintujen levähdysaluetiedot. Espoon Laajalahden linnusto Luonnos, Suomen ympäristökeskus. Raide-Jokeri. Hankesuunnitelma Laajalahden lintuvesi Natura 2000 alue (FI ) 4.1 Yleiskuvaus Laajalahti on linnustoltaan kansainvälisesti arvokas, matala, avara ja ruovikkoinen merenlahti itäisessä Espoossa. Rajaukseen kuuluu varsinaisen ruovikkoalueen lisäksi myös entistä peltoa ja pensaikkoa mantereen puolelta sekä avoimempaakin vesialuetta ulompana lahdella. Natura-alueen pinta-ala on 192 hehtaaria, josta luonnonsuojelualueeksi on perustettu lähes 190 hehtaaria. Natura-alueen suojeluperusteena ovat luontodirektiivi ja lintudirektiivi. Alueen suojeluperusteena ovat sekä lintudirektiivi (SPA-alue) että luontodirektiivi (SCI-alue). Alue muodostaa varsin hyvän ekologisen kokonaisuuden merenlahden ja sen rannan biotooppeja. Rantaniittyjä ja -peltoja on niitetty ja laidunnettu vielä 1960-luvulla, mutta myöhemmin ne ovat pensoittuneet ja ruovikoituneet. Umpeenkasvun myötä rantabiotooppien arvo on alentunut ajan myötä. Laajalahti oli yhtenä kohteena Lintulahdet Life -hankkeessa, jossa on suoritettu erilaisia kunnostustoimenpiteitä lintuvesillä. Kunnostus on vaikuttanut myönteisesti sekä rantabiotooppeihin että sitä kautta linnustoon. Laajalahti on pääkaupunkiseudulla merkittävä opetuskohde. Lähistöllä sijaitsevassa Villa Elfvikissä toimii Espoon kaupungin ympäristövalistuskeskus, jossa järjestetään mm. luontokoulu- ja kurssitoimintaa sekä erilaisia luonto- ja ympäristöaiheisia näyttelyitä. Laajalahden luonnonsuojelualueella on luontopolku lintutorneineen. Laajalahdella on myös tutkimuksellista merkitystä. Laajalahti on kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Muutonaikaisena levähdysalueena se on yksi Suomen etelärannikon parhaista, ja alueen merkitys on vain kasvanut veden laadun paranemisen, pohjakasvillisuuden elpymisen sekä rantabiotooppien hoitotoimien myötä. Kosteikkolinnuston suojeluarvo on kasvanut jokaisena tarkasteluvuotena vuodesta 1990 lähtien (Rusanen ym. 2016). Pesimälajistoon kuuluvat mm. ruisrääkkä, luhtahuitti, kalatiira ja lapintiira. Muuton aikana alueella levähtävät runsaina mm. kaulushaikara, laulujoutsen, pikkujoutsen, mustakurkkuuikku, uivelo, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suokukko, liro ja vesipääsky.

12 12 (38) Raide-Jokeri 4.2 Suojeluperusteet Kuva 2. Lintulahdet Life hankkeessa kunnostetut niittyalueet. Hankealueraja on sama kuin Natura 2000 alueen raja. Natura-alueen suojeluperusteena ovat alueella esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit sekä lintudirektiivin liitteen I alueella esiintyvät lintulajit ja muut alueella esiintyvät muuttolinnut. Alueella ei esiinny luontodirektiivin liitteen II lajistoa. Natura-alueen tuntumassa esiintyy kuitenkin liito-oravaa, mutta Natura-alueella ei ole lajille juurikaan ominaista elinympäristöä. Laajalahti on merkittävä linnustoalue ja alueen linnustoon kuuluu lukuisa määrä vesilintuja ja kahlaajia. Niiden lisäksi alueella tavataan myös muuta lajistoa. Natura-tietolomakkeelle kirjatut suojeluperusteena olevat Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella tavattavat muuttolintulajit on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 3). Natura-alueiden tietolomakkeita ollaan parhaillaan päivittämässä. Laajalahden tietolomakkeen päivitysluonnoksessa ei ole juurikaan muutoksia luontotyyppien osalta, mutta linnustoon on esitetty lisättäväksi huomattavasti lajeja. Tässä arvioinnissa on huomioitu kaikki päivitysluonnoksessa esitetyt lajit ja luontotyypit. Lintulahdet Life hankkeen yhteydessä Laajalahden pesimälinnustoa on seurattu systemaattisesti vuosina 2004, 2007 ja 2012 ja vertailukelpoista seuranta-aineistoa on jo 1990-luvulta alkaen. Natura-alueen kosteikkolajisto on runsastunut seurannan aikana (Rusanen ym. 2016). Runsastuminen selittyy ainakin osittain tehtyjen hoitotoimien myönteisillä vaikutuksilla. Hoitoniittyjen merkitys pesimäympäristönä on kasvanut huomattavasti ja useiden ryhmien pesivien parien määrä on kasvanut huomattavasti tehostuneen hoidon myötä. Laajalahden kosteikkolintulajien lajimäärä on kasvanut 10 pesimälajilla vuodesta Valtaosa näistä lajeista on niityillä pesiviä kahlaajia tai varpuslintuja. Alueella esiintyy myös uudistulokkaita, kuten viiksitimali, sitruunavästäräkki ja pussitiainen, jotka kaikki on lisätty päivitettyyn (luonnos) Natura-alueen tietolomakkeeseen. Kahlaajalajistossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia pitkällä aikavälillä ( ), mutta pesivien parien määrä on kaksinkertaistunut (Rusanen ym. 2016). Lokit ja tiirat keskittyvät

13 Raide-Jokeri (38) Madeluodoille Natura-alueen itäkulmaan. Naurulokkiyhdyskunta on etelärannikon suurimpia, mutta muita lokkilajeja on pesinyt Laajalahdella niukasti. Taulukko 1. Natura-alueen suojeluperusteena oleva linnusto valmisteilla olevan ajantasaistusehdotuksen mukaan. Nykyisen Natura-tietolomakkeen mukaiset lajit on korostettu. Yliviivatut lajit = nykyisellä tietolomakkeella olevat lajit, jotka poistettu tietolomakkeen päivitysluonnoksesta. Laji Parimäärä, pesivät Muutonaikainen yksilömäärä Laji Parimäärä, pesivät Muutonaikainen yksilömäärä LINTUDIREKTIIVIN LIITTEEN I LAJIT kalatiira 1-7 p i pikkulepinkäinen 1-3 p kaulushaikara 1 i pikkusieppo 0-1 p kirjokerttu 0-1 p ruisrääkkä 0-1 p kuikka 1 i ruskosuohaukka 3 i lapintiira i räyskä 7-39 i laulujoutsen i suokukko i liro i merikotka 1-3 i luhtahuitti 0-3 p uivelo i mustakurkku-uikku > 5 i pikkujoutsen 1-5 i palokärki 1 vesipääsky 1-15 i kurki 3-27 i kalasääski 2-4 i muuttohaukka 0-1 i kapustarinta 2-17 i punakuiri 5-40 i pikkulokki 5-60 i pikkutiira 0-1 i mustatiira 0-1 i pussitiainen 0-2 p valkoposkihanhi i sinirinta 1-12 i uhanalainen laji 0-1 p MUUTTOLINNUT naurulokki p i pilkkasiipi 1 i mustalintu 8-60 i punajalkaviklo 1-2 p i mustaviklo 1-6 i härkälintu 2 i selkälokki 2-5 i jouhisorsa <40 i heinätavi 2-13 i liejukana 1-3 i harmaahaikara i lapinsirri i pikku-uikku 1-11 i metsähanhi i ristisorsa 1-8 i harmaasorsa 1 p i tundrakurmitsa 1-17 i isosirri 3-13 i mustapyrstökuiri 1-4 i lapasorsa i punasotka i tukkasotka i lapasotka 3-18 i isosirri 3-13 i nuolihaukka 3-10 i pikkusirri i kuovisirri 5-30 i jänkäsirriäinen i mustaviklo i lapinkirvinen 3-15 i keltavästäräkki i viiksitimali 5 p Taulukko 2. Natura-alueen pesivä kosteikkolajisto vuosina 2004, 2007 ja 2012 (Mikkola-Roos 2014). laji laji silkkiuikku punajalkaviklo kyhmyjoutsen rantasipi kanadanhanhi naurulokki haapana kalalokki harmaasorsa kiuru tavi niittykirvinen sinisorsa keltavästäräkki jouhisorsa sitruunavästäräkki 1 0 0

14 14 (38) Raide-Jokeri heinätavi satakieli lapasorsa pensastasku punasotka pensassirkkalintu tukkasotka ruokokerttunen telkkä viitakerttunen luhtakana luhtakerttunen luhtahuitti rytikerttunen ruisrääkkä rastaskerttunen liejukana pensaskerttu nokikana viiksitimali meriharakka pussitiainen pikkutylli pikkulepinkäinen töyhtöhyyppä punavarpunen taivaanvuohi pajusirkku Pareja yhteensä Kosteikkolajeja yhteensä Natura-alueen suojeluperusteena on ilmoitettu Natura-lomakkeella viisi luontotyyppiä (Taulukko 3). Tietolomakkeen päivitysluonnoksessa on näiden lisäksi esitetty kaksi uutta luontotyyppiä perustuen Metsähallituksen luontotyyppi-inventointeihin alueella: Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (6270) sekä Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet (9070). Kaikkien luontotyyppien osalta pinta-alat ovat tarkentuneet siten, että suojeluperusteena olevat luontotyypit kattavat noin 162 hehtaaria Natura-alueesta (kokonaispinta-ala 192 ha). Taulukko 3. Alueen suojeluperusteena olevat luontotyypit Natura-lomakkeen tietojen mukaan ja Metsähallituksen tietojen mukaan. Lähteet: EUNIS database ja Tietolomakkeen päivitysluonnos, Uudenmaan ELY-keskus Luontotyypit Osuus alueen pintaalasta/absoluuttinen pintaala Natura-lomakkeella Todetut pintaalat, ~ha (tietolomakkeen päivitysluonnos) Edustavuus Laajat matalat lahdet, % / 150 ha 150 erinomainen Kosteat suurruohoniityt, % / 10 ha 2,46 hyvä Lehdot, % / < 2 ha 5,49 hyvä Merenrantaniityt, % / 21 ha 2,50 hyvä Metsäluhdat, % / < 2 ha 0,10 hyvä Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt - 0,05 hyvä 6270 Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet - 1,68 hyvä 9070 Yhteensä ha 162,28 ha 4.3 Luontotyyppien ja lajien esiintyminen Suurin osa Natura-alueesta on avovettä, joka kuuluu luontotyyppiin Laajat matalat lahdet. Lahdella on laaja ruovikkovyöhyke, joka ei kuulu suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin. Maa-alueiden luontotyypit rajoittuvat laikuttaisesti ranta-alueille, jotka muodostavat pienen osan Natura-alueesta. Keskeisiä alueita ovat Villa Elfvikin edustan ja lounaisosan (Maarinniitty) hoidetut rantaniityt (Kuva 3). Niittyjen hoidon ansiosta erityisesti linnustolle sopivaa ympäristöä on saatu merkittävästi parannettua.

15 Raide-Jokeri (38) Linnustoa on seurattu alueella aktiivisesti ja systemaattisesti pitkään. Systemaattista seurantatietoa alueen linnustosta ja hoitotoimien vaikutuksista on kerätty Lintulahdet LIFEhankkeessa. Kuva 3 Natura-alueen luontotyyppien esiintyminen alueella. Matalat lahdet luontotyyppi on esitetty sinisellä. Pesimälinnuston esiintyminen alueella noudattaa kullekin lajille ominaisten pesimäympäristöjen esiintymistä. Silkkiuikku- ja naurulokkiyhdyskunnat sijoittuvat Natura-alueen keski- ja itäosan vesialueille, naurulokkiyhdyskunta Natura-alueen rajalla sijaitseville Madeluodon ja Tarvogrundetin kareille. Kahlaajalajisto sekä pesivät puolisukeltajat hyödyntävät pesimäympäristöinään erityisesti hoitoniittyjä ja ruovikkoreunuksia sekä ruovikoissa sijaitsevia allikoita. Suojeluperusteena olevaan pesimälinnustoon kuuluu myös puoliavoimien ja avoimien ympäristöjen lajeja, kuten ruisrääkkä ja pikkulepinkäinen. Avomaiden lajistolle soveltuvaa pesimäympäristöä esiintyy Natura-alueen lounaisosassa sekä Villa Elfvikin läheisillä niityillä (Kuva 4). Avoimia ympäristöjä on myös Natura-alueen ulkopuolella. Metsälinnustolle soveltuvia ympäristöjä esiintyy lähes kauttaaltaan Natura-alueen reunoilla vesialuetta lukuun ottamatta. Suojeluperusteena olevaa, metsäympäristöjä hyödyntäviä lajeja ovat mm. pikkusieppo, palokärki ja tietolomakkeella mainittu uhanalainen laji. Näille lajeille luonteenomaisia ympäristöjä ovat lahopuustoa käsittävät metsät, pikkusiepon ja uhanalaisen lajin suosiessa lehtipuuvaltaisia alueita.

16 Raide-Jokeri 16 (38) Kuva 4. Laajalahden pohjukan ympäristötyypit. Metsiä ja puustoisia alueita ei ole erikseen luokiteltu. Laajalahti on myös merkittävä levähdysalue muuttolinnuille. Keskeiset levähtävän linnuston lepäilyalueet sijaitsevat Natura-alueen vesialueella sekä hoitoniityillä (Taulukko 4 ja Kuva 5). Hoitoniityt ovat keskeinen pesimäympäristö myös valtaosalle pesimälajistosta. Taulukko 4. Vesialueen ja hoitoniittyjen merkitys levähtämisalueina linturyhmittäin.++++ = Kaikki levähtää alueella, +++ = pääasiallinen levähtämisalue, ++ = keskeinen levähtämisalue, + = satunnainen/ei keskeinen levähtämisalue. Ryhmä Maarinlahti (+ Naturan ulkop. vesialue) Hoitoniityt Kahlaajat Harmaahaikara ++ ++

17 Raide-Jokeri (38) Ryhmä Maarinlahti (+ Naturan ulkop. vesialue) Hoitoniityt Sukeltajasorsat +++ (+) Puolisukeltajasorsat Joutsenet ja hanhet Silkkiuikku ja merimetso Lokit ja tiirat Kuva 5. Vesilintujen keskeiset levähdysalueet. Hoitoniityt ovat keskeisiä kahlaajien ja puolisukeltajasorsien hyödyntämiä alueita. 5 Hankkeen vaikutusalue Raide-Jokeri sijoittuu Kehä I:n itäreunaan Laajalahden alueella. Vaihtoehdon vaikutusalueeksi määriteltiin kaksi aluetta: rakentamisen aikainen vaikutusalue ja toiminnan aikainen vaikutusalue. Rakentamisen aikainen vaikutusalue on huomattavasti laajempi johtuen rakentamiseen liittyvästä voimakkaasta melusta. Mahdolliset vedenlaatuun ja valumavesien määrään liittyvät vaikutukset rajoittuvat käytännössä samalle alueelle. Vaikutusalueena on tarkasteltu koko Natura-aluetta, Laajalahden pohjoisosaa sekä Natura-alueen ja Kehä I:n välistä aluetta.

18 18 (38) Raide-Jokeri Toiminnan aikainen vaikutusalue on määritelty melualueen laajuuden mukaan sekä mahdollisten valumavesiin kohdistuvien vaikutusten alueen mukaan. 6 Hankkeen kuvaus 6.1 Laajalahden alue Radan pituus on noin 25 km, josta noin 16 km sijoittuu Helsingin alueelle ja 9 km Espooseen. Radalle tulee 33 pysäkkiä. Raide-Jokeri on koko osuudeltaan kaksiraiteinen ja sitä tullaan liikennöimään nykyaikaisella, matalalattiaisella vaunukalustolla. Pikaraitiotien suunnittelun tavoitteena on ollut mahdollisimman nopea ja häiriötön raitiovaunun kulku. Parhaiten tavoite toteutuu raitiovaunun kulkiessa omalla erillisellä väylällä. Raide-Jokerin linjauksesta suurin osa (21 km) sijoittuu omalle erilliselle raitiovaunuväylälle. Erillisiä joukkoliikenneosuuksia (2,1 km) on Otaniemessä, Laajalahdessa, Huopalahdessa ja Viikissä. Autoliikenteen seassa raitiovaunu kulkee lyhyitä osuuksia (1,9 km) Laajalahdessa, Leppävaarassa, Oulunkylässä ja Viikissä. Koska hankkeen keskeisiä tavoitteita ovat sujuva kulku ja tavoitteiden mukainen matkanopeus, Raide-Jokerille järjestetään kaikissa valo-ohjatuissa risteämisissä etuudet muuhun liikenteeseen nähden. Vuoroväliksi on suunniteltu viisi minuuttia. Arkisin liikennöintiaika on alustavasti klo ja viikonloppuisin Vaisalantiellä raitiotie sijoitetaan ajoradan itäpuolelle. Raitiotien viereen itäpuolelle sijoittuu uusi jalankulku- ja pyörätie, joka jatkuu edelleen pohjoiseen Kehä I:n varteen. Raitiotie on omalla väylällään Kehä I:n itäpuolella ja mahdollisimman lähellä Kehä I:n rakenteita. Linjaus on suunniteltu siten, että voidaan saavuttaa 70 km/h matkanopeus. Kehä I:n itäpuolelle on suunniteltu rakennettavaksi meluseinä, jonka itäpuolelle raitiotie on sijoitettu; meluseinä jää siis kehätien ja raitiotien väliin. Raitiotien pinta on koko osuudella ratasepeliä. Hankesuunnitelman kanssa samanaikaisesti on laadittu Kehä I:n tiesuunnitelmaa, jonka suunnitteluratkaisujen kanssa raitiotiesuunnitelma on sovitettu yhteen. Raitiotien yhteyteen suunnitellaan Vaisalantieltä pohjoiseen Ruukinrannantielle jalankulku- ja pyörätie, mahdollisesti myös rinnakkaistie. Kehä I:n tiesuunnitelmasta on laadittu erillinen Natura-arvio (Sito Oy 2016). Raitiotie sekä jalankulun ja pyöräilyn väylä on suunniteltu Kehä I:n korkeustasoihin yhteensopivaksi. Suunnitelmassa on esitetty Kehä I:n ylitys olettaen, että Kehä I:n tasausta on laskettu tiesuunnitelman mukaisesti noin 5 metriä. Koska Kehä I:n parantamisesta Raide-Jokerin rakentamisen kanssa samanaikaisesti ei ole täyttä varmuutta, tutkittiin suunnitteluvaiheessa myös toteutustapa ja kustannukset nykyisen Kehä I:n tasauksen mukaisina. Esitetyssä ratkaisussa jalankulku- ja pyörätien itäpuolelle tulee noin 5 m levyinen luiska. Poikkileikkaus säilyy samanlaisena Laajarannan pysäkin pohjoispuolelle asti. Laajarannan pysäkin pohjoispuolella on Kehä I:n ali Sakkolanportin alikulku, jota jatketaan myös raitiotien ali. Raitiotien itäpuolelle Sakkolantien varren asuintonteille ajo toteutetaan uutta jalankulku- ja pyörätietä pitkin. Kulkuyhteyden vuoksi raitti on suunniteltu 5 metriä leveäksi osuudella Turvesuontie Sakkolantie. Turvesuontien eritasoliittymän suunnitelmat on otettu raitiotiesuunnittelussa huomioon siten, että raitiotien sijainti ja korkeustaso on yhteensopiva Kehä I:n tiesuunnitelman kanssa. Turvesuontien pohjoispuolelta lähtien raitiotien linjausta nostetaan, jotta saadaan Kehä I:n ylittävä raitiotiesilta riittävän korkealle. Kehä I:n varressa oleva ilmajohto (110 kv) esitetään kaapeloitavaksi Laajarannan pysäkin ja Kurkijoentien tulevan sillan välisellä osuudella. Ilmajohto tulee jäämään sekä suoraan raitio-

19 Raide-Jokeri (38) tien kohdalle että Kehä I:n ja raitiotien yhteen sovitettujen suunnitelmien linjausten kohdalle. Kuva 6. Raide-Jokerin sijoittuminen suhteessa Natura-alueen lounaiskulmaan (vasen kuva) ja luoteisosaan (oikea kuva). Nämä ovat kohdat, jossa linjaus on lähimmillään Natura-aluetta. Laajalahden Natura-alueen läheisyydessä Raide-Jokeri sijoittuu omalle ajouralle Kehä I:n tuntumaan (Kuva 7). Radalle ei voida sallia merkittävää painumista. Paalulaattaperustuksia käytetään Laajalahdella paaluvälillä Massanvaihtoa tehdään paaluväleillä ja Pikaraitiotien mitoitustietoja Laajalahden kohdalla: raitiotien leveys 7,6 m tilavaraus 18,65 m yhdistetyllä jalkakäytävällä/polkupyörätiellä ajolangan korkeus 5-6 m ajolankapylväät m välein mitoitusnopeus 70 km/h Raide-Jokerin tiedot pähkinänkuoressa Radan kokonaispituus 25 km josta Espoossa 9 km ja Helsingissä 16 km. Pysäkkejä 33 Matkanopeus (sisältää pysäkkiajat) 24 km/h Suurin ajonopeus 70 km/h Arvioitu matkustajamäärä matk./arkivrk

20 20 (38) Raide-Jokeri Kuva 7. Poikkileikkaus Raide-Jokerin raiteista Laajalahden kohdalla. 6.2 Hankealueen (Laajarannan osa) ympäristön kuvaus Laajalahden ranta-alueet kuuluvat Monikonpuron vesistöalueeseen. Varsinainen Monikonpuron valuma-alue sijoittuu Laajalahden pohjoispuolelle, ja Laajalahden valuma-alue käsittää rannikon kapean vyöhykkeen, jossa ei ole varsinaisia vesistöuomia. Valuma-alueen jakaa kahtia etelä-pohjoissuunnassa Kehä I. Väylän läntiset osat ja Otaniemen alue ovat voimakkaasti rakennettuja, kun taas Laajalahden kapeat ranta-alueet ovat pääosin rakentamattomia. Valuma-alueen vesistä pintavaluntana tai ojia myöten Laajalahteen ohjautuu lähiympäristön valumavedet. Natura-alueen matalat, ruovikoituneet ranta-alueet ovat tulva-aluetta, ainoastaan pienet osat Natura-alueesta ovat tulva-alueen yläpuolella (Kuva 8). Näillä paikoilla esiintyy mm. rantalehtoa ja pensaikkoja.

21 Raide-Jokeri (38) Kuva 8. Vuotuinen tulva-alue. Tulvan todennäköisyys on 50 % sinisellä värjätyllä alueella. Lähde: SYKE Raide-Jokerin linjaus on esitetty oranssilla viivalla ja Natura-alueen raja vihreällä viivalla. Raide-Jokerin linjauksen alueelta ja Kehä I:n länsipuolelta pintavesiä valuu muutamia ojia myöten Laajalahteen. Kehä I on muuttanut oleellisesti pintavaluntaa alueella. Raide-Jokerin alueen valumavedet laskevat kokonaisuudessaan Laajalahden suuntaan. Valumavesiä muodostuu vähän, koska Kehä I:n rajaama alue on pinta-alaltaan pieni. Alueella on paikallistie, kevyenliikenteen reittejä sekä yksittäisiä omakotikiinteistöjä. Näillä ei ole merkittävää kuormitusvaikutusta. Nykyisten asuinkiinteistöjen puutarhat tarjoavat linnustolle aluetta monipuolistavia ympäristöjä. Otaniemen alueella (ks. liitteenä olevat suunnitelmapiirustukset) Raide-Jokerin linjaus sijoittuu kaupunkirakenteeseen eikä siitä aiheudu nykyisestä poikkeavia, Natura-alueelle ulottuvia vaikutuksia etäisyydestä, nykyisestä liikenteestä ja välissä olevista rakennusmassoista johtuen. Laajalahteen rajautuvien asemakaavojen kaavamääräyksissä on rajoitus voimakasta melua aiheuttavien rakennustoimenpiteiden (paalutus) ajankohdalle; töitä ei saa tehdä välisenä aikana. Raide-Jokeri kaartaa pohjoiseen Vaisalantien kautta siirtyen Kehä I:n varteen. Vaisalantien päässä linjaus sijoittuu lähelle Natura-alueen rajaa. Ympäristö on lehtomaista kangasta ja

22 22 (38) Raide-Jokeri kosteaa lehtipuuvaltaista vanhaa merenpohjaa. Kehä I:n varressa linjaus sijoittuu tien viereiselle penkereelle ja muutoin muuttuneeseen ympäristöön. Ratalinjauksen ja Natura-alueen välissä on kevyenliikenteen väylä, joka muuttuu kaduksi noin paalun 3300 kohdalla. Paaluvälillä merenrannan pensoittuneet suurruohoiset niityt ulottuvat lähelle ratalinjausta, joka sijaitsee kuitenkin aiemmin korotetulla penkereellä kehätien varressa. Paalun 3250 kohdilla on rauhoitettu puu, joka jää ratalinjauksen itäpuolelle. Kuva 9. Vaisalantien päässä ympäristö on kosteaa koivuvaltaista, harvaa metsikköä. Kuva 10. Pensoittuneita ja osin metsittyviä, vanhoja niittykuvioita kevyenliikenteen väylän varrella. Paalun 3300 kohdalla on nykyisin 110 kv voimajohdon maakaapeliliityntäpiste, josta ilmajohdot jatkuvat pohjoista kohti. Johtoalue on käsitelty vuonna 2013 ja puustoa on kaadettu hieman laajemminkin. Laajarannan pysäkki on suunniteltu nykyisen kevyenliikenteen alikulkutunnelin kohdalle paalun 3500 paikkeille. Ympäristö on voimakkaasti muuttunutta johtoaluetta. Paalulle 3800 ratalinjaus pysyttelee Sakkolantien länsipuolella muuttuneessa ympäristössä. Kuva 11. Sakkolantie jää Natura-alueen ja Raide-jokerin väliin. Nykyinen ilmajohto on tarkoitus kaapeloida. Paalulta 3800 lähtien ratalinjaus sijoittuu nykyisen Sakkolantien itäpuolelle ja Sakkolantien jatkeena pohjoiseen jatkuvan ajouran itäpuolelle. Ympäristö on pensaikkoista ja kosteaa.

23 Raide-Jokeri (38) Voimajohtoalueelta puusto on kauttaaltaan poistettu. Ratalinjaus sijoittuu nykyisen voimajohtoalueen itäreunaan. Kuva 12. Näkymä Ruukinrannan liittymän kohdalta Sakkolantietä etelään (yläkuva). Raide- Jokerin linjaus sijoittuu pohjoisen suuntaan nykyisen voimajohdon itäreunaan (vasen alakuva). Natura-alueen ja linjauksen välissä on vanhoja peltosarkoja sekä rantametsikköä (oikea alakuva). 7 HANKKEEN VAIKUTUKSET 7.1 Epävarmuustekijät Tämä arviointi on tehty Raide-Jokerin yleissuunnitelmatasoisesta suunnitelmasta. Suunnitelmassa ei ole kuvattu rakentamissuunnitelman tarkkuudella rakentamista. Tästä johtuen tämä arviointi ei voi huomioida yleissuunnitelmaa tarkemman tason suunnittelussa mahdollisesti esiin nousevia tarpeita rakentamisessa ja vaihtoehtoisia rakentamistapoja. 7.2 Arvioinnin kohdentaminen Arviointi kohdennetaan tietolomakkeessa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajeihin, koska Laajalahden lintuvesi Natura-alue on suojeltu sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin perusteella. Linnustoon kohdistuvia vaikutuksia tulee tarkastella lintudirektiivin liitteen I lajien lisäksi alueella esiintyvien muuttolintujen osalta. Natura-arviossa ei ole tarpeen arvioida vaikutuksia ns. muuhun lajistoon, jota on saatettu kirjata lomakkeelle. Arviointi on tehty valmisteilla olevan tietolomakkeen päivityksessä esitetyille lajeille ja luontotyypeille. 7.3 Vaikutusten tunnistaminen Raide-Jokerin linjaus sijoittuu Natura-alueen ulkopuolelle. Näin ollen suoria, Naturaalueeseen kohdistuvia vaikutuksia, kuten luontotyypin tai lajin esiintymisalueen suoraa muuttumista rakentamisen seurauksena ei aiheudu Natura-alueella. Hankkeen vaikutukset ovat tyypiltään siis välillisiä, kuten rakentamisesta ja toiminnasta syntyvän melun ja muun häiriön vaikutukset sekä mahdolliset muutokset vesitasapainossa. Tässä arviossa on tarkasteltu seuraavia hankkeesta mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia: raitiotiealueen (ja rinnakkaisväylien) muuttuminen puuttomaksi ja sen vaikutukset lajien häiriytyvyyteen

24 24 (38) Raide-Jokeri rakentamisesta syntyvän melun vaikutukset linnuston pesimämenestykseen (ja ravinnonhankintaan) toiminnan aikaisen melun vaikutukset lajien esiintymiseen paikalliset muutokset vesitasapainossa vaikutukset linnuston törmäysriskiin (ajolangat) Edellä mainituista mahdollisista vaikutuksista osa on palautuvia ja osa pysyväluonteisia, kun huomioidaan aikajänne. Pysyväluonteisia vaikutuksia ovat raideliikenteen (toiminnan aikainen) melu, raitiotiealueen muuttuminen puuttomaksi ja mahdolliset muutokset vesitasapainossa rata-alueen kuivatuksesta johtuen. Palautuvia vaikutuksia sen sijaan ovat rakentamisen aikaiset vaikutukset, kuten rakentamisesta syntyvä melu ja mahdollinen tilapäinen muutos laajalahteen johtavien ojien vedenlaadussa. Toiminta Elinympäristöjen supistuminen, heikkeneminen tai pirstoutuminen Herkkiin lajeihin kohdistuvat häiriöt ja/tai lajin siirtyminen Harvinaisten ja uhanalaisten lajien populaatioiden menetys tai heikentyminen Muutokset lajistorakenteessa Vesiekosysteemien muutokset ja heikkeneminen Muutokset vesitasapainossa/veden laadussa Raitiotiealueen muuttuminen puuttomaksi Työkoneiden ja ihmisten liikkuminen rakentamisaikana (x) (x) (x) x x (x) (x) Rakentamisen melu x x Toiminnan melu ja häiriö (liike) x (x) x = todennäköisesti vaikutuksia (x) = vaikutukset epätodennäköisiä tai vähäisiä (x) (x) 7.4 Hankkeen vaikutusalue Tässä hankeen vaikutusalueella tarkoitetaan aluetta, johon kohdistuu Raide-Jokerista vaikutuksia ja joilla voi olla vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin. Vaikutusalueena tarkastellaan koko Natura-aluetta. 7.5 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Raide-Jokerin rakentamisella ei ole suoria, Natura-alueen suojeluperusteisiin kohdistuvia vaikutuksia. Syntyvät vaikutukset ovat välillisiä, kuten melun aiheuttama häiriö. Rakentamisen aikaisia vaikutuksia on arvioitu sillä tarkkuudella kuin suunnitelmatiedot mahdollistavat. Tässä vaiheessa ei ole vielä laadittu rakentamissuunnitelmaa, joten esimerkiksi tarkka rakentamistapa ja työmaa-alueet eivät ole selvillä.

25 Raide-Jokeri (38) Vaikutukset luontotyyppeihin Hankkeesta ei aiheudu suoria vaikutuksia luontotyyppeihin, koska rakentamisalue ei ulotu Natura-alueelle. Lähimmillään rakentamisalue on noin 25 metrin etäisyydellä Natura-alueen luoteis- ja lounaiskulmissa. Luoteiskulmassa Natura-alueella esiintyy Boreaaliset lehdot luontotyyppiä kapealti myös Natura-alueen rajan ulkopuolella. Natura-alueella kapea-alainen lehtometsä muuttuu jyrkästi avoimeksi niittyalueeksi, jonka poikki sijoittuu kevyenliikenteen väylä. Natura-alueen ulkopuolinen metsäalue on luoteiskulmassa tyypiltään lehtomaisen kankaan kuusisekametsää ja osin lehtipuuvaltaista metsää. Lounaiskulmassa ympäristö on harvapuustoista metsittynyttä niittyä, jossa esiintyy niitty- ja metsälajistoa. Natura-alueen reunaosat ovat tyypiltään samankaltaisia vaihettuen pensaikoiksi ja edelleen ruovikoksi. Natura-alueen luontotyyppeihin ei kohdistu niitä supistavia tai pirstovia vaikutuksia. Ruukinrannan liittymäalueen pohjoispuolella ratalinjaus kaventaa vanhan metsän suojeluohjelmakohteen metsäkuviota noin metriä. Tällä ei ole vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin, mutta vanhan metsän kuvio suppenee vähän Raide-Jokerin rinnalle rakennettavasta kevyenliikenteen väylästä johtuen. Väylistä ei arvioida aiheutuvan sellaista reunavaikutusta, joka muuttaisi Natura-alueen luontotyypin (Boreaaliset lehdot) ominaispiirteitä, koska väylät sijoittuvat pohjoisen puolelle ja valoisuus lisääntyy reunametsässä sen takia suhteellisen vähän. Edelleen lehtokuvio on harvapuustoista, ja nykyisinkin suhteellisen valoisaa. Lounaiskulmassa Raide-Jokerin rakentamisesta ei arvioida aiheutuvan muutoksia Naturaalueen harvapuustoiselle, vanhalle niitylle. Ympäristö on puustoltaan harvahkoa eikä Raide- Jokerin linjauksesta syntyvä aukko muuta valaistusolosuhteita Natura-alueella. Raide-Jokerin rakentaminen edellyttää paalulaatan rakentamista paikoin Kehä I:n varressa, lisäksi maansiirtotöitä ja mahdollisia massanvaihtoja. Maansiirtotöistä aiheutuu tyypillisesti samentumaa pintavesiin. Samentuman ohella pintavesiin voi kohdistua jonkin verran kohonneita ravinnepitoisuuksia. Rakennustyömaan alueelta rankkasateella voi huuhtoutua Laajalahteen humusta, savea ja hiekkaa. Määrät ovat kuitenkin vähäiset ja ruovikkokerros niin leveä, ettei huuhtoutumilla ole merkittävää heikentävää vaikutusta Laajalahden veden tilaan pitkällä aikavälillä. Natura-alueen valuma-alueessa ei tapahdu sellaisia muutoksia, jotka heijastuisivat luontotyyppeihin. Alue on laajalti tulvien ja meriveden vaikutuksen alaista ympäristöä. Valumavedet johdetaan Laajalahteen nykyisen ojaston kautta. Rakentamisaikana tulee kuitenkin huolehtia valumavesien asianmukaisesta käsittelystä ja johtamisesta, koska rakentamisaikana voi syntyä tilapäistä samentumaa. Luontotyyppi Laajat matalat lahdet, 1160 Kosteat suurruohoniityt, 6430 Lehdot, 9050 Merenrantaniityt, 1630 Metsäluhdat, 9080 Vaikutukset Ei suoria vaikutuksia. Rakentamisen aikainen kiintoainekuormitus on vähäistä eikä sen arvioida vaikuttavan luontotyyppiin kielteisesti. Pääosa kiintoaineesta pidättyy maalle. Valuma-alueessa tai vesitaseessa ei tapahdu muutoksia nykyiseen nähden. Lahtialue on ensisijassa meriveden vaikutuksen alainen. Ei suoria vaikutuksia. Rakentamisen aikainen kiintoainekuormitus on vähäistä eikä sen arvioida vaikuttavan luontotyyppiin kielteisesti. Ei vaikutuksia, Natura-alueen ja sen ulkopuoliset lehdot säilyvät ehyinä. Luoteiskulmassa Natura-alueen ulkopuolinen metsäalue kapenee, mutta tämän ei arvioida muuttavan Natura-alueen luontotyyppiä.. Ei suoria vaikutuksia. Ei muutoksia ympäristössä, jotka muuttaisivat luontotyyppiä. Alueen merenrantaniityt ovat riippuvaisia aktiivisista hoitotoimista. Ei suoria vaikutuksia. Ei muutoksia ympäristössä, jotka muuttaisivat luontotyyppiä.

26 26 (38) Raide-Jokeri Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet 9070 Etäällä hankkeesta. Luontotyyppi ei sijaitse valumavesien vaikutusalueella. Ei vaikutuksia. Etäällä hankkeesta. Luontotyyppi ei sijaitse valumavesien vaikutusalueella. Ei vaikutuksia. Johtopäätöksenä on, että Raide-Jokerin rakentamisella tai raitiotien toiminnalla ei arvioida olevan heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin Vaikutukset lajeihin Alueella ei esiinny luontodirektiivin liitteen II lajeja, joten lajitarkastelu on tehty linnuston osalta. Vakavin vaikutus lintukantoihin voi aiheutua elinympäristöjen muutoksesta tai pesimäaikaisesta häiriöstä. Esimerkiksi voimakas melu saattaa pelästyttää pesivät linnut lentoon, jolloin pesävarkaat käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja syövät munat tai poikaset. Toistuvasti tapahtuva pakoreaktio voi vaikuttaa myös lintujen pesimämenestykseen ja ravinnonhankintaan. Rakentamisen aikana melun voimakkuus vaihtelee työmenetelmistä riippuen, mutta yleisesti linnut ovat herkimpiä äkillisille voimakkaille melusykäyksille, kuten esimerkiksi paalutuskoneen aiheuttamalle melulle. Melun ohella häiriötä voi aiheutua liikkumisesta. Liikkuminen aiheuttaa melua vastaavan pakoreaktion linnulle. Pakoreaktion toistuvuudella on vastaava haittavaikutus kuin melulla; pesimämenestys voi heikentyä ja ravinnonhankinta vaikeutua. Arabianrannan rakentamisen yhteydessä on tutkittu koepaalutusten avulla melun vaikutusta lintuihin ja kaloihin (Kala- ja vesitutkimus Oy ym. 1996). Tutkimuksessa havaittiin, että vesija lokkilintujen määrät eivät vähentyneet paalutuksen takia, mutta paalutus pelästytti linnut lentoon enimmillään vielä kilometrinkin päässä, alle 250 metrin etäisyydellä paalutuspaikasta vesilinnut häiriintyivät pahoin. Tavanomaisen rakentamisen melun (työkoneiden liikkuminen ym.) ei arvioida aiheuttavan haittaa linnustolle, koska koneiden liikkumisesta syntyvä melu peittyy Kehä I:n liikennemelun alle. Impulssimaista kovaa melua synnyttävät toiminnot aiheuttavat mahdollisesti merkittävääkin haittaa Natura-alueen pesimälinnustolle, erityisesti jos melu on pitkäaikaisesti toistuvaa (viikkoja-kuukausia). Muutonaikaiseen lepäilijälajistoon melulla ei arvioida olevan kuin vähäistä, tilapäistä haittaa. Alla olevaan taulukkoon on koottu mahdolliset hankkeen aiheuttamat vaikutukset ja niiden kohdentuminen eri linturyhmiin.