Espoon kaupunki KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ. Natura-arvio hankkeen vaikutuksista Laajalahden Natura alueeseen.

Transkriptio

1 Espoon kaupunki KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ Natura-arvio hankkeen vaikutuksista Laajalahden Natura alueeseen Lauri Erävuori

2 2 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ

3 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 3 (36) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO NATURA-ARVIOINTI Arviointivelvoite Merkittävyyden arviointi Merkittävä vaikutus Alueen koskemattomuus Luontotyypin heikentyminen Lajin heikentyminen (häiriö) AINEISTOT JA MENETELMÄT LAAJALAHDEN LINTUVESI NATURA 2000 ALUE (FI ) Yleiskuvaus Suojeluperusteet Luontotyyppien ja lajien esiintyminen HANKKEEN VAIKUTUSALUE HANKKEEN KUVAUS Hankealueen (Laajarannan osa) ympäristön kuvaus HANKKEEN VAIKUTUKSET Epävarmuustekijät Arvioinnin kohdentaminen Vaikutusten tunnistaminen Hankkeen vaikutusalue Rakentamisen aikaiset vaikutukset Vaikutukset luontotyyppeihin Vaikutukset lajeihin Haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot Toiminnan aikaiset vaikutukset Liikennemelu Liikkumisen aiheuttama häiriö Törmäysriski MUUT HANKKEET NATURA-ALUEEN LÄHEISYYDESSÄ HANKKEIDEN YHTEISVAIKUTUKSET VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET...35 Liitteet Lajikohtainen arvio Kehä I Kalevalantie Turunväylä tiesuunnitelman suunnitelmakartat

4 4 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 1 Johdanto Espoon kaupunki ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ovat laatimassa tiesuunnitelmaa Kehä I:n välin Kalevalantie - Turunväylä parantamisesta. Tiesuunnitelmahankkeen tavoitteena on parantaa liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta Tapiolassa, Laajalahdessa ja Ruukinrannassa. Tiesuunnitelma sisältää Kehä I:n parantamisen eritasoliittymin varustettuna kaksiajorataisena tienä. Kuva 1. Kehä I -tiesuunnitelma-alueen sijainti Laajalahden Natura 2000 alueen tuntumassa. Kuvassa on esitetty myös Raide-Jokerin linjaus. Tässä Natura-arviossa on arvioitu tiesuunnitelmassa esitetyn ratkaisun vaikutukset Laajalahden Natura alueeseen. Ruukinrannan asuinalueen katujärjestelyissä on tarkasteltu kahta vaihtoehtoa: 1) Ruukinranta liitetään katuverkkoon Kurkijoentien sillalla ja 2) Ruukin-

5 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 5 (36) ranta liitetään katuverkkoon uutta rinnakkaistietä myöten Laajalahdensolmun kautta. Arvioinnin on laatinut FM Lauri Erävuori Sito Oy:stä. Kuva 2. Tiesuunnitelman vaihtoehdot Turvesuontien ja Kurkijoentien välisellä osuudella. Vasen kuva: Ruukinranta liitetään Laajalahden katuverkkoon Kehä I:n ylittävällä Kurkijoentien sillalla. Kehä I:n ja Natura-alueen väliin sijoittuu Raide-Jokeri ja kevyenliikenteen väylä. Etäisyys Natura-alueen rajaan on minimissään noin 14 metriä. Oikea kuva: Ruukinranta liitetään katuverkkoon Kehä I:n rinnakkaistiellä Laajalahdensolmun kautta. Tässä vaihtoehdossa Laajalahdensolmun tiejärjestelyt ovat pinta-alallisesti laajemmat (punainen nuoli) ja Kehä I:n ja Natura-alueen väliin sijoittuu Raide-Jokeri, rinnakkaistie ja kevyenliikenteen väylä (vihreä nuoli). Etäisyys Natura-alueen rajaan on minimissään noin 4 metriä. Alakuvassa on esitetty Laajalahdensolmun tiejärjestelyt vaihtoehdossa 1. Sakkolantie on linjattu pohjoispäästään nykyistä idemmäksi liito-oravayhteyksien säilyttämiseksi.

6 6 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 2 Natura-arviointi 2.1 Arviointivelvoite Natura arvion laatimisen lähtökohtana on luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointivelvollisuus, jos hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura alueen valinnan perusteena olevia luonnonarvoja. Jos hanke tai suunnitelma todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueen suojelun perustana olevia luonnonarvoja, on vaikutukset arvioitava asianmukaisella tavalla. Sama koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Mikäli arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon, voidaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava Euroopan komission lausunto. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on heikennys kompensoitava. Kompensoinnin riittävyyden varmistamisesta on vastuu ympäristöministeriöllä. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteen lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta seudulta. Kompensaatioalue on käytännössä poistuvaa aluetta suurempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettu ennen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 2.2 Merkittävyyden arviointi Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission (2000) julkaisemassa ohjeessa todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin, ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Esimerkiksi sadan neliömetrin menetys luontotyypin alueesta voi olla merkittävä, jos kysymyksessä on harvinaisen kasvilajin pieni kasvupaikka, kun taas laajan harjukankaan kannalta vastaava menetys voi olla merkityksetön. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä voidaan käyttää lähtökohtana Neuvoston direktiivin 92/43/ETY määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisan suojelun tasoa. Suotuisa suojelun taso tarkoittaa luontotyypeillä (luontodirektiivin 1 artikla kohta e, luontotyypin suotuisan suojelutason määritelmä): luontotyypin luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy kyseessä olevalla alueella ovat vakaita tai laajenemassa erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen luontotyypin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa.

7 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 7 (36) Suotuisa suojelun taso tarkoittaa lajeilla (luontodirektiivin 1 artikla kohta i): lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Vaikutusten merkittävyyttä koko alueen kannalta arvioidaan alueen koskemattomuuskäsitteen kautta. Luontodirektiivissä ja komission tulkintaohjeissa korostetaan, että hanke ei saa uhata alueen koskemattomuutta ts. koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Kyse on siis siitä, voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Luontotyyppien osalta haitallisen vaikutuksen merkitystä Natura 2000 verkostossa voidaan arvioida sen perusteella, kohdistuuko vahinko niin laajalle alueelle, että kyseisen luontotyyppikohteen pinta-alan pieneneminen on merkittävä sen suojelutason kannalta. Vaikutus suojelun tasoon on yleensä merkittävämpi, jos vahinko kohdistuu luontotyypin levinneisyyden reuna-alueille. Lisäksi vaikutus on merkittävämpi, jos vahinko aiheuttaa luontotyypin rakenteessa ja toiminnassa pysyviä ja vaikeasti palautettavia (ympäristöministeriö 2012) Myös luontotyyppien osalta tavanomainen luonnollinen vaihtelu tulee arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rantavallien yksivuotinen kasvillisuus tai tulvametsien ja kausikosteiden ympäristöjen vaihtelu voi olla säännöllistä riippuen vallitsevista sääolosuhteista ja sademääristä. Rakenteeltaan täyspuustoisia metsäluontotyyppejä voidaan sen sijaan pitää yleispiirteiltään pysyvinä. Lähtökohtaisesti luonnollista vaihtelua vähäisempää muutosta ei ole pidettävä merkittävänä vaikutuksena luontotyypin suotuisan suojelun tasoon. Muutos ei tällöin kuitenkaan saa olla pysyvä. (ympäristöministeriö 2012) Vaikutuksia arvioidaan suojeluperusteena olevien luontotyyppien ja lajien osalta. Vaikutuksen suuruutta arvioidaan luontotyyppien kohdalla heikentyvän/häviävän luontotyypin pintaalan ja edustavuuden avulla huomioiden luontotyypin kokonaispinta-ala sekä yleinen edustavuus Natura-alueella. Lajien kohdalla vaikutuksen suuruutta arvioidaan heikentyvän tai häviävän yksilömäärän ja/tai esiintymien määrän/pinta-alan sekä lajille erityisen potentiaalisten ympäristöjen määrän/pinta-alan avulla. Vaikutusarviossa huomioidaan myös vaikutuksen kesto ja palautuvuus Merkittävä vaikutus Vaikutuksen suuruus ei suoraan ilmaise vaikutuksen merkittävyyttä. Natura-arvioinnissa kuitenkin keskeisenä arvioitavana asiana on, heikentyvätkö alueen suojeluperusteet merkittävästi. Seuraavassa on esitetty tiivistetysti merkittävyyden arviointiin, luontotyyppien ja lajien heikkenemiseen sekä alueen koskemattomuuteen liittyvät keskeiset määritelmät Euroopan komission tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000). Nämä ovat perusteena sille, kun arvioidaan hankkeen vaikutuksia ja niiden merkittävyyttä Natura-alueen suojeluperusteisiin. Merkittävän vaikutuksen sisältöä ei voi määritellä mielivaltaisesti. Ensinnäkin direktiivissä käsitettä käytetään objektiivisesti (toisin sanoen siihen ei liitetä harkinnanvaraisia tulkintoja). Toiseksi merkittävyyden käsitteen yhdenmukainen tulkinta on välttämätön, jotta voitaisiin

8 8 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ varmistaa Natura verkoston yhtenäinen toiminta. Vaikka objektiivisuus on tarpeen ilmaisun merkittävä tulkinnassa, tätä objektiivisuutta ei voi selvästikään noudattaa ottamatta huomioon suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteitä ja luonnonolosuhteita. Käsitettä merkittävä on tulkittava objektiivisesti. Vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. (Euroopan komissio 2000, s. 33) Alueen koskemattomuus Luontodirektiivin tulkintaohje (Euroopan komissio 2000 s 39) käsittelee alueen koskemattomuuden käsitettä seuraavasti: Direktiivin asiayhteyden ja tarkoituksen perusteella on selvää, että alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On esimerkiksi mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien tai lajien osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai liitteessä II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu. Toisaalta käsite alueen koskemattomuus osoittaa, että kysymys on tässä tietystä alueesta. Näin ollen on kiellettyä tuhota alue tai sen osa ja perustella tätä sillä, että kyseisellä alueella olevien luontotyyppien ja lajien suojelun taso jää kuitenkin suotuisaksi jäsenvaltion Euroopassa olevalla alueella. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä olemista. Dynaamisessa ekologisessa asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä. Alueen koskemattomuuden on käyttökelpoisesti määritelty tarkoittavan alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan yhdenmukaisuutta koko alueen mittakaavassa tai luontotyyppien ja niiden yhdistelmien tai niiden lajien kantojen yhdenmukaisuutta, joita varten alue on luokiteltu tai luokitellaan. Aluetta voidaan kuvata suurelta osin koskemattomaksi, jos alueen suojelutavoitteiden luontaiset saavuttamismahdollisuudet on voitu käyttää hyväksi, korjautuvuus- ja uusiutuvuuskapasiteetti dynaamisissa olosuhteissa on säilynyt ja ulkoista hoitotukea tarvitaan mahdollisimman vähän. Vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena ja siten vaikuttaa alueen koskemattomuuteen negatiivisesti. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Vaikutuksia Natura-alueiden eheyteen voidaan arvioida alla olevan taulukon avulla (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions; mukaillen Södermanin 2003 mukaan).

9 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 9 (36) Merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kohtalaisen kielteinen vaikutus Vähäinen kielteinen vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan Luontotyypin heikentyminen Heikentyminen on luontotyyppiin vaikuttavaa fyysistä rappeutumista. Suojelun tason määritelmä merkitsee, että jäsenvaltion on otettava huomioon kaikki luontotyypin ympäristöön (tilaan, veteen, ilmaan, maaperään) kohdistuvat vaikutukset. Jos näiden vaikutusten tuloksena luontotyypin suojelun taso muuttuu vähemmän suotuisaksi kuin se oli aikaisemmin, heikentymistä voidaan katsoa tapahtuneen. Tämän heikentymisen arvioimiseksi luontodirektiivin tavoitteet huomioon ottaen voidaan turvautua direktiivin 1 artiklan e kohdassa olevaan luontotyypin suotuisan suojelun tason määritelmään. Määritelmässä on kolme tekijää, jotka on esitetty alla. Määritelmää tarkentavat ohjeet Luontodirektiivin tulkintaohjeesta (Euroopan komissio 2000). Samassa yhteydessä on esitetty arvio näytteenoton vaikutuksista tekijän suhteen. Luontotyypin suojelutaso voidaan katsoa suotuisaksi, kun: Sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella, ovat vakaita tai laajenemassa. Kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Esimerkiksi luontotyypin kattaman alan supistumisen merkitystä on arvioitava suhteessa sen kattamaan koko pinta-alaan alueella ottaen huomioon kyseisen luontotyypin suojelun taso. Erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Luontotyypin säilymiselle pitkällä aikavälillä välttämättömien tekijöiden kaikenlainen huononeminen voidaan katsoa heikentymiseksi. Pitkällä aikavälillä säilymiselle välttämättömät toiminnot riippuvat luonnollisesti kyseisestä luontotyypistä. Alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa

10 10 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ Siten luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000, s 27): Luontotyyppi heikentyy alueella, kun kyseisellä alueella oleva luontotyypin kattama ala supistuu tai tälle luontotyypille luonteenomaisten lajien tai niiden suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarpeellinen erityinen rakenne ja erityiset toiminnot supistuvat alkuperäiseen tasoonsa verrattuna. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen Lajin heikentyminen (häiriö) Heikentymisestä poiketen häiriöt eivät vaikuta suoraan alueen fyysisiin olosuhteisiin. Ne vaikuttavat sen sijaan lajeihin, ja ne ovat usein ajallisesti rajoitettuja (esimerkiksi melu ja valonlähteet). Häiriöiden voimakkuus, kesto ja tiheys ovat siksi merkittäviä arviointiperusteita. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä direktiivin tavoitteiden kannalta voidaan käyttää 1 artiklan i kohdassa olevaa lajin suotuisan suojelun tason määritelmää. "Suojelun taso" katsotaan "suotuisaksi" kun: kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Tästä seuraa, että (Euroopan komissio 2000, s 28): Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin alueella esiintyvää kantaa vähentävästi pitkällä aikavälillä, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin levinneisyysaluetta pienentävästi tai lisää sen pienentymisvaaraa alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin elinympäristön laajuutta supistavasti alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. "Lajin elinympäristöllä" direktiivissä tarkoitetaan erityisten abioottisten ja bioottisten tekijöiden avulla määriteltyä ympäristöä, jossa laji elää jossakin elinkaarensa vaiheessa. Lajin häirintää alueella tapahtuu, jos lajin kannan kehittymistä kyseisellä alueella koskevat tiedot osoittavat, että alkuperäisestä tilanteesta poiketen laji ei voi enää muodostaa sen elinkelpoista osaa. Tämä arviointi tehdään sen perusteella, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen. 3 Aineistot ja menetelmät Natura-arvio perustuu Laajalahden alueelta aiemmin tehtyihin selvityksiin ja muihin kirjallisiin lähteisiin. Keskeisiä aineistoja ovat Metsähallituksen luontotyyppitiedot ja Laajalahden alueella tehdyt linnustoseurannat ja 2000-luvuilla. Laajalahden pohjoispuolelta ja Otaniemen alueelta on laadittu useita luontoselvityksiä kaavoitukseen liittyen, joita on käytetty lähtöaineistona. Lisäksi käytettävissä ovat olleet alueen ortoilmakuvat. Hankkeen suunnittelun yhteydessä on laadittu melumallinnus (Ramboll 05/2016), jota on käytetty arvioinnin perustana meluvaikutuksia arvioitaessa.

11 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 11 (36) Arviointi on toteutettu soveltaen julkaisussa Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi (Söderman 2003) annettuja ohjeita arvioinnin laatimisesta. Keskeinen käytetty lähtöaineisto koskien alueen luonnonolosuhteita on esitetty alla. Muu käytetty aineisto on esitetty raportin lopussa kohdassa 12 Lähteet. Ruukinrannan liito-orava ja lepakkoselvitys Tutkimusraportti. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Raide-Jokerin luontoselvitys Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Laajalahden Natura 2000 alueen tietolomake. EUNIS Database Laajalahden Natura 2000 alueen tietolomakkeen päivitys, luonnos Laajalahden luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma Espoon Ruukinrannan luontoselvitykset Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, Bathouse Oy. Natura luontotyyppikartta, Laajalahti Metsähallitus. Lintulahdet Life -hankkeen pesimälinnustoseurantojen tiedot (vuodet 2004, 2007 ja 2012) ja vesilintujen levähdysaluetiedot. Espoon Laajalahden linnusto Luonnos, Suomen ympäristökeskus. Raide-Jokeri. Hankesuunnitelma Kehä I tiesuunnitelmaluonnos Kalevalantie Turunväylä. 4 Laajalahden lintuvesi Natura 2000 alue (FI ) 4.1 Yleiskuvaus Laajalahti on linnustoltaan kansainvälisesti arvokas, matala, avara ja ruovikkoinen merenlahti itäisessä Espoossa. Rajaukseen kuuluu varsinaisen ruovikkoalueen lisäksi myös entistä peltoa ja pensaikkoa mantereen puolelta sekä avoimempaakin vesialuetta ulompana lahdella. Natura-alueen pinta-ala on 192 hehtaaria, josta luonnonsuojelualueeksi on perustettu lähes 190 hehtaaria. Natura-alueen suojeluperusteena ovat luontodirektiivi ja lintudirektiivi. Alueen suojeluperusteena ovat sekä lintudirektiivi (SPA-alue) että luontodirektiivi (SCI-alue). Alue muodostaa varsin hyvän ekologisen kokonaisuuden merenlahden ja sen rannan biotooppeja. Rantaniittyjä ja -peltoja on niitetty ja laidunnettu vielä 1960-luvulla, mutta myöhemmin ne ovat pensoittuneet ja ruovikoituneet. Umpeenkasvun myötä rantabiotooppien arvo on alentunut ajan myötä. Laajalahti oli yhtenä kohteena Lintulahdet Life -hankkeessa, jossa on suoritettu erilaisia kunnostustoimenpiteitä lintuvesillä. Kunnostus on vaikuttanut myönteisesti sekä rantabiotooppeihin että sitä kautta linnustoon. Laajalahti on pääkaupunkiseudulla merkittävä opetuskohde. Lähistöllä sijaitsevassa Villa Elfvikissä toimii Espoon kaupungin ympäristövalistuskeskus, jossa järjestetään mm. luontokoulu- ja kurssitoimintaa sekä erilaisia luonto- ja ympäristöaiheisia näyttelyitä. Laajalahden luonnonsuojelualueella on luontopolku lintutorneineen. Laajalahdella on myös tutkimuksellista merkitystä. Laajalahti on kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Muutonaikaisena levähdysalueena se on yksi Suomen etelärannikon parhaista, ja alueen merkitys on vain kasvanut veden laadun parane-

12 12 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ misen, pohjakasvillisuuden elpymisen sekä rantabiotooppien hoitotoimien myötä. Kosteikkolinnuston suojeluarvo on kasvanut jokaisena tarkasteluvuotena vuodesta 1990 lähtien (Rusanen ym. 2016). Pesimälajistoon kuuluvat mm. ruisrääkkä, luhtahuitti, kalatiira ja lapintiira. Muuton aikana alueella levähtävät runsaina mm. kaulushaikara, laulujoutsen, pikkujoutsen, mustakurkkuuikku, uivelo, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suokukko, liro ja vesipääsky. Kuva 3. Lintulahdet Life -hankkeessa kunnostetut niittyalueet. Hankealueraja on sama kuin Natura 2000 alueen raja. 4.2 Suojeluperusteet Natura-alueen suojeluperusteena ovat alueella esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit sekä lintudirektiivin liitteen I alueella esiintyvät lintulajit ja muut alueella esiintyvät muuttolinnut. Alueella ei esiinny luontodirektiivin liitteen II lajistoa. Natura-alueen tuntumassa esiintyy kuitenkin liito-oravaa, mutta Natura-alueella ei ole lajille juurikaan ominaista elinympäristöä. Laajalahti on merkittävä linnustoalue ja alueen linnustoon kuuluu lukuisa määrä vesilintuja ja kahlaajia. Niiden lisäksi alueella tavataan myös muuta lajistoa. Natura-tietolomakkeelle kirjatut suojeluperusteena olevat Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella tavattavat muuttolintulajit on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 3). Natura-alueiden tietolomakkeita ollaan parhaillaan päivittämässä. Laajalahden tietolomakkeen päivitysluonnoksessa (Uudenmaan ELY-keskus, tammikuu 2016) ei ole juurikaan muutoksia luontotyyppien osalta, mutta linnustoon on esitetty lisättäväksi huomattavasti lajeja. Tässä arvioinnissa on huomioitu kaikki päivitysluonnoksessa esitetyt lajit ja luontotyypit. Lintulahdet Life -hankkeen yhteydessä Laajalahden pesimälinnustoa on seurattu systemaattisesti vuosina 2004, 2007 ja 2012 ja vertailukelpoista seuranta-aineistoa on jo 1990-luvulta

13 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 13 (36) alkaen. Natura-alueen kosteikkolajisto on runsastunut seurannan aikana (Rusanen ym. 2016). Runsastuminen selittyy ainakin osittain tehtyjen hoitotoimien myönteisillä vaikutuksilla. Hoitoniittyjen merkitys pesimäympäristönä on kasvanut huomattavasti ja useiden ryhmien pesivien parien määrä on kasvanut huomattavasti tehostuneen hoidon myötä. Laajalahden kosteikkolintulajien lajimäärä on kasvanut 10 pesimälajilla vuodesta Valtaosa näistä lajeista on niityillä pesiviä kahlaajia tai varpuslintuja. Alueella esiintyy myös uudistulokkaita, kuten viiksitimali, sitruunavästäräkki ja pussitiainen, jotka kaikki on lisätty päivitettyyn (luonnos) Natura-alueen tietolomakkeeseen. Kahlaajalajistossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia pitkällä aikavälillä ( ), mutta pesivien parien määrä on kaksinkertaistunut (Rusanen ym. 2016). Lokit ja tiirat keskittyvät Madeluodoille Natura-alueen itäkulmaan. Naurulokkiyhdyskunta on etelärannikon suurimpia, mutta muita lokkilajeja on pesinyt Laajalahdella niukasti. Taulukko 1. Natura-alueen suojeluperusteena oleva linnusto valmisteilla olevan ajantasaistusehdotuksen mukaan (Uudenmaan ELY-keskus, tammikuu 2016). Nykyisen Natura-tietolomakkeen mukaiset lajit on korostettu. Yliviivatut lajit = nykyisellä tietolomakkeella olevat lajit, jotka poistettu tietolomakkeen päivitysluonnoksesta. Laji Parimäärä, pesivät Muutonaikainen yksilömäärä Laji Parimäärä, pesivät Muutonaikainen yksilömäärä LINTUDIREKTIIVIN LIITTEEN I LAJIT kalatiira 1-7 p i pikkulepinkäinen 1-3 p kaulushaikara 1 i pikkusieppo 0-1 p kirjokerttu 0-1 p ruisrääkkä 0-1 p kuikka 1 i ruskosuohaukka 3 i lapintiira i räyskä 7-39 i laulujoutsen i suokukko i liro i merikotka 1-3 i luhtahuitti 0-3 p uivelo i mustakurkku-uikku > 5 i pikkujoutsen 1-5 i palokärki 1 vesipääsky 1-15 i kurki 3-27 i kalasääski 2-4 i muuttohaukka 0-1 i kapustarinta 2-17 i punakuiri 5-40 i pikkulokki 5-60 i pikkutiira 0-1 i mustatiira 0-1 i pussitiainen 0-2 p valkoposkihanhi i sinirinta 1-12 i uhanalainen laji 0-1 p MUUTTOLINNUT naurulokki p i pilkkasiipi 1 i mustalintu 8-60 i punajalkaviklo 1-2 p i mustaviklo 1-6 i härkälintu 2 i selkälokki 2-5 i jouhisorsa <40 i heinätavi 2-13 i liejukana 1-3 i harmaahaikara i lapinsirri i pikku-uikku 1-11 i metsähanhi i ristisorsa 1-8 i harmaasorsa 1 p i tundrakurmitsa 1-17 i isosirri 3-13 i mustapyrstökuiri 1-4 i lapasorsa i punasotka i tukkasotka i lapasotka 3-18 i isosirri 3-13 i nuolihaukka 3-10 i pikkusirri i kuovisirri 5-30 i jänkäsirriäinen i mustaviklo i lapinkirvinen 3-15 i keltavästäräkki i viiksitimali 5 p

14 14 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ Taulukko 2. Natura-alueen pesivä kosteikkolajisto vuosina 2004, 2007 ja 2012 (Mikkola-Roos 2014). laji laji silkkiuikku punajalkaviklo kyhmyjoutsen rantasipi kanadanhanhi naurulokki haapana kalalokki harmaasorsa kiuru tavi niittykirvinen sinisorsa keltavästäräkki jouhisorsa sitruunavästäräkki heinätavi satakieli lapasorsa pensastasku punasotka pensassirkkalintu tukkasotka ruokokerttunen telkkä viitakerttunen luhtakana luhtakerttunen luhtahuitti rytikerttunen ruisrääkkä rastaskerttunen liejukana pensaskerttu nokikana viiksitimali meriharakka pussitiainen pikkutylli pikkulepinkäinen töyhtöhyyppä punavarpunen taivaanvuohi pajusirkku Pareja yhteensä Kosteikkolajeja yhteensä Natura-alueen suojeluperusteena on ilmoitettu Natura-lomakkeella viisi luontotyyppiä (Taulukko 3). Tietolomakkeen päivitysluonnoksessa on näiden lisäksi esitetty kaksi uutta luontotyyppiä perustuen Metsähallituksen luontotyyppi-inventointeihin alueella: Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (6270) sekä Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet (9070). Kaikkien luontotyyppien osalta pinta-alat ovat tarkentuneet siten, että suojeluperusteena olevat luontotyypit kattavat noin 162 hehtaaria Natura-alueesta (kokonaispinta-ala 192 ha). Taulukko 3. Alueen suojeluperusteena olevat luontotyypit Natura-lomakkeen tietojen mukaan ja Metsähallituksen tietojen mukaan. Lähteet: EUNIS database ja Tietolomakkeen päivitysluonnos, Uudenmaan ELY-keskus, tammikuu Luontotyypit Osuus alueen pintaalasta/absoluuttinen pintaala Natura-lomakkeella Todetut pintaalat, ha (tietolomakkeen päivitysluonnos) Edustavuus Laajat matalat lahdet, % / 150 ha 150 erinomainen Kosteat suurruohoniityt, % / 10 ha 2,46 hyvä Lehdot, % / < 2 ha 5,49 hyvä Merenrantaniityt, % / 21 ha 2,50 hyvä Metsäluhdat, % / < 2 ha 0,10 hyvä Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt - 0,05 hyvä 6270 Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet - 1,68 hyvä 9070 Yhteensä ha 162,28 ha

15 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 15 (36) 4.3 Luontotyyppien ja lajien esiintyminen Suurin osa Natura-alueesta on avovettä, joka kuuluu luontotyyppiin Laajat matalat lahdet. Lahdella on laaja ruovikkovyöhyke, joka ei kuulu suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin. Maa-alueiden luontotyypit rajoittuvat laikuttaisesti ranta-alueille, jotka muodostavat pienen osan Natura-alueesta. Keskeisiä alueita ovat Villa Elfvikin edustan ja lounaisosan (Maarinniitty) hoidetut rantaniityt (Kuva 4). Niittyjen hoidon ansiosta erityisesti linnustolle sopivaa ympäristöä on saatu merkittävästi parannettua. Linnustoa on seurattu alueella aktiivisesti ja systemaattisesti pitkään. Systemaattista seurantatietoa alueen linnustosta ja hoitotoimien vaikutuksista on kerätty Lintulahdet LIFEhankkeessa. Kuva 4 Natura-alueen luontotyyppien esiintyminen alueella. Matalat lahdet luontotyyppi on esitetty sinisellä. Pesimälinnuston esiintyminen alueella noudattaa kullekin lajille ominaisten pesimäympäristöjen esiintymistä. Silkkiuikku- ja naurulokkiyhdyskunnat sijoittuvat Natura-alueen keski- ja itäosan vesialueille, naurulokkiyhdyskunta Natura-alueen rajalla sijaitseville Madeluodon ja Tarvogrundetin kareille. Kahlaajalajisto sekä pesivät puolisukeltajat hyödyntävät pesimäympäristöinään erityisesti hoitoniittyjä ja ruovikkoreunuksia sekä ruovikoissa sijaitsevia allikoita. Suojeluperusteena olevaan pesimälinnustoon kuuluu myös puoliavoimien ja avoimien ympäristöjen lajeja, kuten ruisrääkkä ja pikkulepinkäinen. Avomaiden lajistolle soveltuvaa pesimäympäristöä esiintyy Natura-alueen lounaisosassa sekä Villa Elfvikin läheisillä niityillä (Kuva 5). Avoimia ympäristöjä on myös Natura-alueen ulkopuolella. Metsälinnustolle soveltuvia ympäristöjä esiintyy lähes kauttaaltaan Natura-alueen reunoilla vesialuetta lukuun ottamatta. Suojeluperusteena olevaa, metsäympäristöjä hyödyntäviä lajeja ovat mm. pikkusieppo, palokärki ja tietolomakkeella mainittu uhanalainen laji. Näille lajeille luonteenomaisia ympäristöjä ovat lahopuustoa käsittävät metsät, pikkusiepon ja uhanalaisen lajin suosiessa lehtipuuvaltaisia alueita.

16 16 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ Kuva 5. Laajalahden pohjukan ympäristötyypit. Metsiä ja puustoisia alueita ei ole erikseen luokiteltu. Laajalahti on myös merkittävä levähdysalue muuttolinnuille. Keskeiset levähtävän linnuston lepäilyalueet sijaitsevat Natura-alueen vesialueella sekä hoitoniityillä (Taulukko 4 ja Kuva 6). Hoitoniityt ovat keskeinen pesimäympäristö myös valtaosalle pesimälajistosta.

17 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 17 (36) Taulukko 4. Vesialueen ja hoitoniittyjen merkitys levähtämisalueina linturyhmittäin.++++ = Kaikki Laajalahden alueella tavattavat yksilöt levähtävät alueella, +++ = pääasiallinen levähtämisalue, ++ = keskeinen levähtämisalue, + = satunnainen/ei keskeinen levähtämisalue. Ryhmä Maarinlahti (+ Naturan Hoitoniityt ulkop. vesialue) Kahlaajat Harmaahaikara Sukeltajasorsat +++ (+) Puolisukeltajasorsat Joutsenet ja hanhet Silkkiuikku ja merimetso Lokit ja tiirat Kuva 6. Vesilintujen keskeiset kerääntymisalueet. Hoitoniityt ovat lisäksi keskeisiä kahlaajien ja puolisukeltajasorsien hyödyntämiä alueita. Kehä I tiealuevaraus osoitettu punaisella viivalla ja Raide-Jokerin linjaus oranssilla viivalla.

18 18 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 5 Hankkeen vaikutusalue Rakentamisen aikainen vaikutusalue on laajempi johtuen rakentamiseen liittyvästä mahdollisesta voimakkaasta melusta. Mahdolliset vedenlaatuun ja valumavesien määrään liittyvät vaikutukset rajoittuvat käytännössä samalle alueelle. Vaikutusalueena on tarkasteltu koko Natura-aluetta, Laajalahden pohjoisosaa sekä Natura-alueen ja Kehä I:n välistä aluetta. Toiminnan aikainen vaikutusalue on määritelty mahdollisten valumavesiin kohdistuvien vaikutusten alueen mukaan. Arvioinnissa on käsitelty myös tieliikennemelua. Tieliikenteen melutasossa tapahtuvat muutokset eivät kuitenkaan ole kytköksissä hankkeeseen vaan liikennemäärän kasvuun. Tiesuunnitelmassa on esitetty meluntorjuntatoimenpiteitä, jotka vähentävät 6 Hankkeen kuvaus Tiesuunnitelmahankkeen tavoitteena on korvata eritasoliittymillä Kehä I:n liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta jo pitkään heikentäneet liikennevaloliittymät Tapiolassa, Laajalahdessa ja Ruukinrannassa. Tiesuunnitelma sisältää Kehä I:n parantamisen eritasoliittymin varustettuna kaksiajorataisena tienä. Kalevalantien ja Turvesuontien nykyiset tasoliittymät korvataan Maarinsolmun ja Laajalahdensolmun eritasoliittymillä. Lisäksi tiesuunnitelmassa esitetään muut parannustoimenpiteistä aiheutuvat tie-, katu- ja yksityistiejärjestelyt, meluntorjuntatoimenpiteet sekä uusia jalankulun ja pyöräilyn yhteyksiä. Kehä I:n parantaminen toteutetaan nykyisellä paikalla. Uudet eritasoliittymät sekä tiejärjestelyt edellyttävät uusia tilavarauksia. Kalevalantieltä Sakkolantien kohdalle Kehä I parannetaan nykyiselle paikalleen. Turvesuontien risteys muutetaan eritasoliittymäksi. Liittymäjärjestelyjen vaatima tilavaraus on nykyistä tiealuetta laajempi (Kuva 7). Myös Sakkolantien linjausta muutetaan osittain sen pohjoispäässä, jotta liito-oravan kulkuyhteydet pystytään säilyttämään. Sakkolantie siirtyy lähemmäksi Natura-alueen rajaa (Kuva 8). Kuva 7. Kehä I:n ja Raide-Jokerin poikkileikkaus paalun 4260 kohdalta (ks. liite 2, suunnitelmapiirrokset) Turvesuontien liittymäalueen pohjoispuolella. Raide-Jokerin ajolangat sijoittuvat noin 5 metrin korkeuteen raiteista.

19 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 19 (36) Kuva 8. Tiejärjestelyt Laajalahdensolmun (Turvesuontien liittymä) ympäristössä. Kehä I:n linjaus siirtyy hieman idemmäksi ja Sakkolantien pohjoisosa linjataan uudelleen. Nykyinen linjaus on esitetty katkoviivana. 6.1 Hankealueen (Laajarannan osa) ympäristön kuvaus Laajalahden ranta-alueet kuuluvat Monikonpuron vesistöalueeseen. Varsinainen Monikonpuron valuma-alue sijoittuu Laajalahden pohjoispuolelle ja Laajalahden valuma-alue käsittää rannikon kapean vyöhykkeen, jossa ei ole varsinaisia vesistöuomia. Valuma-alueen jakaa kahtia etelä-pohjoissuunnassa Kehä I. Väylän läntiset osat ja Otaniemen alue ovat voimakkaasti rakennettuja, kun taas Laajalahden kapeat ranta-alueet ovat pääosin rakentamattomia. Valuma-alueen vesistä pintavaluntana tai ojia myöten Laajalahteen ohjautuu lähiympäristön valumavedet. Natura-alueen matalat, ruovikoituneet ranta-alueet ovat tulva-aluetta, ainoastaan pienet osat Natura-alueesta ovat tulva-alueen yläpuolella (Kuva 9). Näillä paikoilla esiintyy mm. rantalehtoa ja pensaikkoja. Kehä I:n länsipuolelta pintavesiä valuu muutamia ojia myöten Laajalahteen. Kehä I on muuttanut oleellisesti pintavaluntaa alueella. Alueella on paikallistie, kevyenliikenteen reittejä sekä yksittäisiä omakotikiinteistöjä. Näillä ei ole merkittävää kuormitusvaikutusta. Nykyisten asuinkiinteistöjen puutarhat tarjoavat linnustolle aluetta monipuolistavia ympäristöjä. Raide-Jokerin suunnittelun yhteydessä on laadittu luontoselvitys. Selvityksen on laatinut Ympäristösuunnittelu Enviro Oy vuonna Seuraava aluekuvaus perustuu Environ raporttiin ja on suurimmaksi osaksi suoraa lainausta. Kehätien ja Laajalahden luonnonsuojelualueen välinen alue on linnustoltaan monipuolinen. Lähes kaikki huomionarvoisten lintulajien reviirit olivat kesällä 2015 alueen itäreunassa melko kaukana kehätieltä. Kehätien ja Laajalahden välisellä alueella elää myös erityisesti suojeltaviin lajeihin lukeutuva liito-orava. Alueen eteläosa on lepakoiden tärkeä ruokailupaikka ja siirtymäreitti. Kehätien itäpuolinen, metsien ja niittyjen muodostama alue on ainoa viheryhteys Otaniemen ja Elfvikin metsäalueen välillä. Alue toimii Laajalahden luonnonsuojelualueen metsäisenä suojavyöhykkeenä ja sillä todennäköisesti on huomattava merkitys lepakoiden,

20 20 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ liito-oravan ja eräiden muiden nisäkkäiden kulkureittinä Otaniemen ja Elfvikin metsäalueen välillä. Laajalahden alue Kehä I:n ja Natura-alueen välissä on suurimmaksi osaksi entistä peltoa tai niittyä, joka on metsittymässä. Alueen keskiosassa on muutama asuinrakennus. Eteläosassa Kehä I:n länsipuoleinen alue on metsittynyttä, puustoltaan aukkoista ja nuorta niittyä. Lahopuuta esiintyy jonkin verran ja puusto on pääasiassa lehtipuuta. Aluskasvillisuudessa vallitsevat niitty- ja metsälajit, kosteammilla paikoilla myös suurruohot. Kuva 9. Vuotuisten tulvahuippujen keskiarvo kerran kahdessa vuodessa toistuvalle meritulvalle. Lähde: ELY-keskukset/SYKE Natura-alueen raja vihreällä viivalla. Keskiosaa luonnehtivat vanhat ja nykyiset pihamaat, Sakkolantie sekä voimajohtoaukea. Sakkolantien varrella kasvaa muutamia kookkaita mäntyjä ja koivuja sekä nuorempia vaahteroita ja raitoja. Kehätien varrella on kapeana kaistaleena nuorta, koivuvaltaista puustoa ja mäntyjä. Muu alue on vesoittunutta johtoaukeaa. Sakkolantien itäpuolella asuinrakennusten välissä on kolme metsäkuviota, joista kaksi on entisiä, jo vuosikymmeniä sitten autioituneita pihamaita ja yksi metsittynyttä niittyä. Alueet ovat varttuneita, tiheäpuustoisia sekametsiä, joiden puusto väljenee Laajalahden suuntaan. Ylispuusto on koivuvaltaista. Pohjoisosa on pääosin metsittyvää niittyä. Sakkolantien länsipuolella on asuinrakennus ja pieni sekametsäkuvio, mutta muu alue on korkeakasvuista suurruohoniittyä, jonka laiteilla on

21 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 21 (36) pajupensaita sekä koivua ja haapaa kasvavia metsäsaarekkeita. Metsäkuvioista osa on käenkaali-mesiangervotyypin kosteaa lehtoa ja tuoretta, kulttuurivaikutteista lehtoa. Elfvikin vanhan metsän alueen luoteiset osat ovat vanhaa, kuusivaltaista sekametsää, jossa kasvaa kuusten lisäksi haapaa, rauduskoivua ja pihlajia. Puusto on järeää ja lahopuuta on runsaasti. Kuvion keskiosassa on rytöinen, kostea, tuomia kasvava alue, joka ilmeisesti on entistä niittyä. Kuvion eteläpää on muuta aluetta nuorempaa ja haapavaltaisempaa. Kasvillisuustyyppi on lehtomaista kangasta. Pesimälinnusto on Kehä I:n itäpuolisella alueella (rajautuen Natura-alueeseen) monipuolinen. Lajistossa ovat edustettuina mm. vaateliaita, rehevien lehtimetsien lajeja sekä pensoittuvien avomaiden linnustoa. Pohjoisosassa esiintyy myös metsälajistoa (Kuva 10). Kuva 10. Raide-Jokerin luontoselvityksessä havaitut pesimälajit Kehä I:n ja Natura-alueen välissä (Lähde: Lammi ym. 2015).

22 22 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 7 HANKKEEN VAIKUTUKSET 7.1 Epävarmuustekijät Tämä arviointi on tehty Kehä I:n tiesuunnitelman luonnoksesta ( ). Suunnitelman taso huomioiden voidaan hankkeen vaikutukset arvioida riittävällä tarkkuudella. Tiesuunnitelma ei kuitenkaan sisällä kaikkia työaikaisia järjestelyjä ja ratkaisuja, joten niiden osalta ei arviointia ole mahdollista tehdä. Tämän takia arvioinnissa on esitetty asiat, jotka tulee huomioida rakentamisvaiheessa haitallisten vaikutusten estämiseksi tai lieventämiseksi hyväksyttävälle tasolle. 7.2 Arvioinnin kohdentaminen Arviointi kohdennetaan tietolomakkeessa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajeihin, koska Laajalahden lintuvesi Natura-alue on suojeltu sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin perusteella. Linnustoon kohdistuvia vaikutuksia tulee tarkastella lintudirektiivin liitteen I lajien lisäksi alueella esiintyvien muuttolintujen osalta. Natura-arviossa ei ole tarpeen arvioida vaikutuksia ns. muuhun lajistoon, jota on saatettu kirjata lomakkeelle. Arviointi on tehty valmisteilla olevan tietolomakkeen päivityksessä esitetyille lajeille ja luontotyypeille. 7.3 Vaikutusten tunnistaminen Tiesuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet sijoittuvat Natura-alueen ulkopuolelle. Näin ollen suoria, Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia, kuten luontotyypin tai lajin esiintymisalueen suoraa muuttumista rakentamisen seurauksena ei aiheudu Natura-alueella. Hankkeen vaikutukset ovat tyypiltään siis välillisiä, kuten rakentamisesta ja toiminnasta syntyvän melun ja muun häiriön vaikutukset, mahdolliset muutokset vesitasapainossa sekä Natura-alueen ulkopuolisten ympäristömuutosten vaikutukset. Tässä arviossa on tarkasteltu seuraavia hankkeesta mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia: Tiealueiden siirtyminen lähemmäksi Natura-alueen reunaa ja muuttuvan ympäristön vaikutukset lajien häiriytyvyyteen, lajien elinympäristöihin sekä luontotyyppien ominaispiirteisiin rakentamisesta syntyvän melun vaikutukset linnuston pesimämenestykseen (ja ravinnonhankintaan) toiminnan aikaisen melun vaikutukset lajien esiintymiseen paikalliset muutokset vesitasapainossa Edellä mainituista mahdollisista vaikutuksista osa on palautuvia ja osa pysyväluonteisia, kun huomioidaan aikajänne. Pysyväluonteisia vaikutuksia ovat toiminnan aikainen melu, ja mahdolliset muutokset vesitasapainossa. Palautuvia vaikutuksia sen sijaan ovat rakentamisen aikaiset vaikutukset, kuten rakentamisesta syntyvä melu ja mahdollinen tilapäinen muutos Laajalahteen johtavien ojien vedenlaadussa. 7.4 Hankkeen vaikutusalue Tässä hankkeen vaikutusalueella tarkoitetaan aluetta, johon kohdistuu Kehä I:n tiesuunnitelmasta sellaisia vaikutuksia joilla voi olla vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin. Vaikutusalueena tarkastellaan koko Natura-aluetta.

23 KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ 23 (36) 7.5 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Kehä I:n rakentamisella ei ole suoria, Natura-alueen suojeluperusteisiin kohdistuvia vaikutuksia. Syntyvät vaikutukset ovat välillisiä, kuten melun aiheuttama häiriö ja rakentamisalueiden aiheuttama reunavaikutus sekä rakentamisesta aiheutuvat, Natura-alueen ulkopuoliset elinympäristömuutokset. Rakentamisen aikaisia vaikutuksia on arvioitu sillä tarkkuudella kuin suunnitelmatiedot mahdollistavat. Tässä vaiheessa ei ole vielä laadittu rakentamissuunnitelmaa, joten esimerkiksi tarkka rakentamistapa ja työmaa-alueet eivät ole selvillä Vaikutukset luontotyyppeihin Seuraavassa on kuvattu tarkasteltujen vaihtoehtojen vaikutukset Laajalahden Natura 2000 alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin. Vaikutukset on koottu yhteenvetona taulukkoon (Taulukko 5). Vaihtoehto 1: Ruukinranta liitetään katuverkkoon Kehä I:n ylittävällä sillalla Kurkijoentien kautta Kehä I:n rakentamisesta ei aiheudu suoria vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin, koska tiealue sijaitsee selvästi Natura-alueen ulkopuolella. Kehä I parannetaan nykyiselle väyläalueelle tiesuunnitelman eteläosassa. Liittymäjärjestelyjen seurauksena Kehä I siirtyy Turvesuontien kohdalla nykyistä lähemmäksi Natura-aluetta. Etäisyys Natura-alueeseen on lähimmillään noin 45 metriä tiealueen reunasta. Etäisyydestä johtuen suoria elinympäristömuutoksia ei aiheudu Natura-alueelle. Tiesuunnitelmaan liittyvät muut katu- ja tiejärjestelyt sijoittuvat varsinaista Kehä I:n väylää lähemmäksi Natura-aluetta. Sakkolantien uusi linjaus sijoittuu vanhalle, avoimena ja puoliavoimena ympäristönä säilyneelle pellolle sekä nykyisten pihapiirien alueelle. Suoria vaikutuksia ei kohdistu Natura-alueen luontotyyppeihin etäisyydestä ja alueen avoimuudesta johtuen. Kehä I:n ja Raide-Jokerin rinnalle on osoitettu kevyenliikenteen väylä Laajalahdensolmun liitymästä pohjoiseen. Kevyenliikenteen väylä sijoittuu lähimmillään noin 25 metrin etäisyydelle Natura-alueesta sen luoteiskulmassa. Luoteiskulmassa Natura-alueella esiintyy Boreaaliset lehdot luontotyyppiä kapealti myös Natura-alueen rajan ulkopuolella. Natura-alueen ulkopuolinen metsäalue on luoteiskulmassa tyypiltään lehtomaisen kankaan kuusisekametsää ja osin lehtipuuvaltaista metsää. Natura-alueen luontotyyppeihin ei kohdistu niitä supistavia tai pirstovia vaikutuksia. Laajalahdensolmun liittymäalueen pohjoispuolella kevyenliikenteen väylä kaventaa vanhan metsän suojeluohjelmakohteen metsäkuviota noin metriä. Tällä ei ole vaikutuksia Naturaalueen luontotyyppeihin. Väylistä ei arvioida aiheutuvan sellaista reunavaikutusta, joka muuttaisi Natura-alueen luontotyypin (Boreaaliset lehdot) ominaispiirteitä, koska väylät sijoittuvat pohjoisen puolelle ja valoisuus lisääntyy reunametsässä sen takia suhteellisen vähän. Edelleen lehtokuvio on harvapuustoista, ja nykyisinkin suhteellisen valoisaa. Kenttäkerroksen lajisto voi muuttua tiealueen tuntumassa heinä- ja kulttuurilajistovaltaisemmaksi. Tiestön rakentaminen edellyttää maansiirtotöitä ja mahdollisia massanvaihtoja. Maansiirtotöistä voi tyypillisesti aiheutua samentumaa pintavesiin. Samentuman ohella pintavesiin voi kohdistua jonkin verran kohonneita ravinnepitoisuuksia. Rakennustyömaan alueelta voi rankkasateella huuhtoutua huomattavasti tavanomaista enemmän humusta, savea ja hiekkaa. Kehä I:n hulevedet johdetaan viivytysaltaisiin, jotka varustetaan patoluukulla. Viivytysaltaat tulee toteuttaa rakentamisen alkaessa, jolloin rakentamisen aikaiset, voimakkaammat samentumat saadaan käsiteltyä hallitusti ennen mereen johtamista. Viivytysaltaiden käytöllä vähennetään sekä rakentamisen aikaista että toiminnan aikaista vesistökuormitusta Laaja-

24 24 (36) KEHÄ I TS KALEVALANTIE - TURUNVÄYLÄ lahteen. Tilanne paranee nykytilanteeseen verrattuna suunnitelman toteutuessa. Hulevesien kuormittava vaikutus arvioidaan korkeintaankin vähäiseksi, eikä siitä aiheudu muutoksia Laajalahden vedenlaatuun ja sitä kautta kasvillisuuteen. Vaihtoehdolla on korkeintaan vähäisiä vaikutuksia Laajalahden vedenlaatuun. Boreaaliset lehdot luontotyyppiin voi kohdistua korkeintaan vähäisiä vaikutuksia mahdollisten myrskykaatojen seurauksena. Vaihtoehto ei heikennä mitään suojeluperusteena olevaa luontotyyppiä merkittävästi. Luontotyypeille ominainen lajisto säilyy ja luontotyyppien rakenteeseen ei kohdistu muuttavia vaikutuksia. Vaihtoehto 2: Ruukinranta liitetään katuverkkoon rinnakkaistiellä Laajalahdensolmun kautta Kehä I:n rakentamisesta ei aiheudu suoria vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin, koska tiealue sijaitsee selvästi Natura-alueen ulkopuolella. Kehä I parannetaan pääasiassa nykyiselle väyläalueelle. Liittymäjärjestelyjen seurauksena Kehä I siirtyy Turvesuontien kohdalla nykyistä lähemmäksi Natura-aluetta vastaavasti kuin vaihtoehdossa 1. Etäisyys Naturaalueeseen on lähimmillään noin 45 metriä. Tiesuunnitelmaan liittyvät muut katu- ja tiejärjestelyt sijoittuvat varsinaista Kehä I:n väylää lähemmäksi Natura-aluetta. Sakkolantien uusi linjaus sijoittuu vaihtoehdon 1 mukaisesti vanhalle, avoimena ja puoliavoimena ympäristönä säilyneelle pellolle sekä nykyisten pihapiirien alueelle. Suoria vaikutuksia ei kohdistu Natura-alueen luontotyyppeihin etäisyydestä ja alueen avoimuudesta johtuen. Kehä I:n ja Raide-Jokerin rinnalle on osoitettu rinnakkaistie sekä kevyenliikenteen väylä Laajalahdensolmun liittymästä pohjoiseen Ruukinrantaan. Rinnakkaistie ja kevyenliikenteen väylä sijoittuu lähimmillään noin 5 metrin etäisyydelle Natura-alueesta sen luoteiskulmassa. Luoteiskulmassa Natura-alueella esiintyy Boreaaliset lehdot luontotyyppiä kapealti myös Natura-alueen rajan ulkopuolella. Natura-alueen ulkopuolinen metsäalue on luoteiskulmassa tyypiltään lehtomaisen kankaan kuusisekametsää ja osin lehtipuuvaltaista metsää. Puustoisen ympäristön muuttuminen avoimeksi lisää Natura-alueen reunaosan lehdossa valoisuutta ja saattaa muuttaa kasvilajistoa siten, että heinälajisto yleistyy. Metsäalueen kaventuminen selvästi nykyisestä altistaa sen herkemmin myrskyvaurioille, jota tosin on nykyisinkin alueella nähtävissä. Muutosta arvioitaessa vertailukohtana on käytetty Kehä I:n varressa sijaitsevan voimajohtoalueen aiheuttamaa muutosta; Pienellä osalla Natura-alueen boreaalisen lehdon kuviota todennäköisesti heinät yleistyvät ja nopeakasvuiset lehtipuut ja pensaat voivat vallata nykyistä enemmän alaa reunavaikutuksesta johtuen. Väylien rakentaminen voi vähäisessä määrin muuttaa myös valumavesien suuntaa. Muutos arvioidaan vähäiseksi, koska väylät sijoittuvat rinteen suuntaisesti eivätkä siten kerää kuivatusojiinsa laajalti valumavesiä, jotka nykyisin johtuvat Natura-alueen suuntaan. Lehto-luontotyyppiin arvioidaan kohdistuvan vähäistä haittaa; haitta kohdistuu pieneen osaan luontotyyppiä ja mahdolliset muutokset muuttavat alueen kasvilajistoa heinävaltaisemmaksi. Luontotyyppi ei supistu. Lehtomaisen kankaan ja lehdon lajien arvioidaan kuitenkin säilyvän lajistossa eikä luontotyypin ominaispiirteet muutu oleellisesti. Natura-alueen muihin luontotyyppeihin ei kohdistu niitä supistavia tai pirstovia vaikutuksia. Tiestön rakentaminen edellyttää maansiirtotöitä ja mahdollisia massanvaihtoja. Maansiirtotöistä voi tyypillisesti aiheutua samentumaa pintavesiin. Samentuman ohella pintavesiin voi kohdistua jonkin verran kohonneita ravinnepitoisuuksia. Rakennustyömaan alueelta voi rankkasateella huuhtoutua huomattavasti tavanomaista enemmän humusta, savea ja hiek-