Domenico Scarlatti No, non fuggire o Nice

Transkriptio

1 Domenico Scarlatti No, non fuggire o Nice 5 Recitativo No, non fuggire, o Nice che se per te infelice già mi resero amor, il cielo, il fato Idolo mio adorato, con piacerti vogl io poi che ti piace quello in amor che più sospira, e tace Oi, älä pakene, oi Nike vaikka sinun vuoksesi hylkäänkin rakkauden, taivaan ja kohtalon Palvottuni, haluan antaa sinulle niitä rakkauden asioita, mistä pidät: huokauksia ja hiljaisuutta No, do not flee, O Nike though I for you unhappily forsake love, heaven and fate My adored one, I want to give you those things of love that please you: sighs and silence 7 Recitativo Ma, oh Dio! forse chi sà se quant io più ti sveto il mio gran foco a te forse più sembra, o nulla, o poco? Meglio dunque mi fia col silenzio a te dir la pena mia Si, si tacerò per sempre, Idolo amato così contenti allora saranno amore, il cielo, Nice, il fato Oi Jumalani! voiko olla että vaikka osoitan kaiken intohimoni sinulle sinun mielestäsi se ei ole mitään Minun lienee siis parempi ilmaista tuskani sinulle äänettömästi Kyllä, vaikenen iäksi, palvottuni sillä vain siten te kaikki olette tyytyväisiä: rakkaus, taivas, Nike, kohtalo Oh God! can it be that, though I show my passion to you you think it is nothing at all? Therefore I had better express my pain silently to you Yes, I shall fall silent for ever, adored one for only that shall please all of you: love, heaven, Nike and fate 6 Aria A te sol, Bella, dimando dimmi o cara almeno quando men ritrosa, e meno altera di me avrai qualche pietà Se ti fe si amor vezzosa ti die un alma si amorosa come poi tanto severe così meco e tua beltà Pyydän sinulta, Kaunokaiseni kerro rakkaani, milloin voisit tuntea vähemmän vastenmielisyyttä ja osoittaisit armoa minua kohtaan? Vaikka rakastan sinua niin suloisesti ja annan sinulle koko sieluni miksi kauneutesi kohtelee minua niin kylmästi? I ask you, my lovely tell me at least when you might feel less averse towards me, and have pity? Though I love you so sweetly and give you my soul why does your beauty treat me so coldly? 8 Aria Se parla il core, bell Idol mio colpa e d amore, ma non son io benché mi senta per te morir Già che si avara di tua beltade ti mostri o cara senza pietade Meglio e che t ami come tu brami che parli solo con i sospir Jos sydämeni puhuu, rakkaani se on rakkauden syytä, ei minun sillä tuntuu että voisin kuolla puolestasi Olet kauneudessasi julma ja osoitat olevasi vailla sääliä On parasta että yritän rakastaa sinua haluamallasi tavalla ja vastaat minulle vain huokauksin If my heart speaks, my love love is to blame, not me for I feel I could die for you You are cruel in your beauty and show yourself to be without mercy Best that I try to love you as you desire and that you respond to me only with sighs 2 3

2 Giuseppe Porsile E già tre volte 13 Recitativo E già tre volte sorse dall onde il sole da che un sol più vago non vidi Ahimé! Ne speme anca di rivederlo allor che accorse a gl occhi miei la sospirata imago Ma nell angustie estreme che n ebbe il cor o fosse il troppo lume vidi e non vidi l adorato Nume Jo kolme kertaa aurinko on noussut meren aalloista nähtyäni viimeksi tuon vieläkin kauniimman auringon Ah! Turhaan toivon näkeväni jälleen tuon mitä ihanimman kuvan johon silmäni olen luonut Syvässä epätoivossa joka sydäntäni vaivaa tai kenties siksi että oli niin kirkasta samanaikaisesti näin ja en nähnyt palvomaani jumalatarta Three times already the sun has risen from the sea after I saw that sun even more lovely Oh me! In vain I hope to see again that lovely image I laid eyes on In deepest despair that troubles my heart or perhaps because it was so bright I saw yet did not see the divine one I adore 16 Aria Se quei cari amati rai m involar ne li mirai non la gran gioia ed il gran piacer Pur m è caro quel momento a cui devo il gran contento il mio sol di riveder Vaikka nuo suloiset säteet olivat langenneet ylleni, en tuntenut suurta iloa enkä auvoa Minulle ihanin on se hetki kun näen jälleen aurinkoni jota minun on kiittäminen onnestani Although those beloved beams fell upon me, I did not feel great joy or great bliss The loveliest moment to which I owe my happiness is to see my sun again 14 Aria Alla sorte che m era sí dura mia sciagura non so come pur fece pietà Ma non sa che non basta no se seco pietosa l amorosa mia tiranna la sorte non fa Kova kohtaloni vaikuttaa jotenkin säälivän minua epäonneni vuoksi Kohtaloni ei kuitenkaan ymmärrä että myötätunto on turhaa jos myös rakas tyrannini ei tunne sitä My harsh fate seems to pity me for my unhappiness But my fate does not understand that compassion is futile if my sweet tyrant does not feel it 15 Recitativo Così fui di mia sorte sí contento e sí fiero che in estasi di gioia rapito in un istante ogni passata noia ogni affanno, ogni cura partiro all apparir d un sí bel sole e la gioia e la speme al governo del cor restaron sole Kohtaloni on nyt olla tyytyväinen ja ylpeä silkaksi iloksi on muuttunut hetkessä kaikki entinen vaiva pelko ja murhe tuon kauniin auringon ilmestyttyä minulle Vain ilo ja toivo jäävät hallitsemaan sydäntäni It is now my fate to be content and proud for all my trouble fear and sorrow turned to pure joy in an instant when that sun appeared to me Only joy and hope now reign in my heart 4 5

3 Alessandro Scarlatti Quella pace gradita 23 Recitativo Quella pace gradita ch or non alberga più dentro al mio seno fà che la propria vita odio ed abborro Amor, tu sai s io peno e se penai la serie di tant anni Ma ne raccolsi sol messe d affanni Or questa pover Alma che stanca è di soffrir cerca la calma 24 Aria Crudel tiranno Amore non più tormenti nò non tante pene Che stanco questo core soffrir già più non può tante catene 25 Recitativo O voi selve beate che nel sen racchiudete un silenzio una quiete si gradita che a star con voi m invita ò quanto, oh Dio invidio la tua sorte caro Augellin che godi tra quei graditi orrori nel innocenza tua i puri Amori Kaipaan rauhaa joka ei enää ole rinnassani ja sen vuoksi nyt vihaan ja halveksun elämääni Rakkauden jumala, tiedät, että kärsin ja olen kärsinyt jo monen vuoden ajan sittenkin korjaan vain epätoivon satoa Nyt tämä poloinen sielu joka on väsynyt kärsimykseensä etsii rauhaa Julma tyranni Rakkaus älä kiduta minua enää älä anna minun enää kärsiä tuskia Kuinka väsynyt onkaan tämä sydän se ei enää jaksa kantaa kaikkia kahleita Oi ihana metsä joka kätket sisällesi hiljaisuuden tuon tervetulleen rauhan joka kutsuu minua luokseen Oi Jumalani kuinka kadehdinkaan sinua suloinen pikkulintu, joka saat nauttia tämän ihanan yksinäisyyden ja viattomuuden keskellä puhtaasta rakkaudesta I long for the peace which no longer I fi nd in my breast and therefore I hate and abhor my life O Love, you know I suffer and have suffered for many years I reap nothing but despair Now this poor soul tired of its suffering seeks peace Cruel tyrant, Love torment me no longer let me not feel pain How tired is this heart weary of bearing such chains O lovely forest that conceals a silence a welcome peace that invites me to enter O my God how I envy you sweet little bird enjoying pure love in your innocence in the midst of all these terrors 26 Aria Care selve soggiorni di quiete star con voi sol brama il cor Stanco di più penar or brama di passar l ore più liete lontano dalle cure, e dall Amor 27 Recitativo Lungi da me tiranno Amore che quest Alma è avvilita da sognati contenti da continui tormenti che m opprimono il cor per tua cagione e mi fanno bramare d abitar le selve di viver tra le belve Si, si, verrò a trovarvi solitudini amate date ricetto a un infelice core che dentro a voi nascoso spera trovar riposo 28 Aria Teco ò mesta Tortorella viver voglio in compagnia Dove il bosco più frondoso dove più la selva è bella starò ascoso per dar quiete all alma mia Rakas metsä, hiljaisuuden vartija sydämeni haluaa olla luonasi Uupuneena tuskista se kaipaa nyt iloisempia hetkiä kaukana rakkauden huolista Pysy kaukana minusta, Rakkauden tyranni sillä tämä sielu on pettynyt onnen unelmiin loputtomiin kärsimyksiin jotka painavat sydäntä sinun vuoksesi ja saavat minut kaipaamaan elämää metsässä villieläinten parissa Kyllä, löydän sinut, rakas yksinäisyys anna turvapaikka onnettomalle sydämelle joka huomassasi toivoo löytävänsä levon Surumielinen kyyhkynen sinun kanssasi tahdon elää Missä puu on vehrein missä metsä kaikkein ihanin sinne piiloudun jotta sieluni saisi rauhan Suomennos Tuuli Lindeberg Lovely forest, guardian of silence my heart longs to be with you Tired in its pain it longs for happier moments far from the cares of love Away from me, tyrant Love for this soul is disappointed in the dreams of happiness continuing torments that weigh upon the heart for your sake and make me long for a life in the forest among the wild animals Yes, I shall find you, lovely solitude grant your sanctuary to an unhappy heart that in your care hopes to find rest O melancholy dove I want to live with you Where the tree is greenest where the forest is loveliest there I shall hide to find peace in my soul English translation Jaakko Mäntyjärvi 6 7

4 Bella Napoli Charles Burney, the witty and wonderful British musical traveller and historian, recounts his travels in France and Italy in his diary of The purpose of the trip was to gather information for his book on music history. He was on the road from early June to Christmas Eve, and his notes make it very clear that tourism back then was largely an opportunity for enterprising local residents to take money off unsuspecting travellers, in subtle or rather less subtle ways. At the border of the Kingdom of Naples, Burney and his companions fell victim to border formalities, being subjected to an extensive search in a violent storm in what Burney describes as a mere sham to extort money from them. Their passports were repeatedly examined (for a fee, naturally), and before reaching the city gates they were twice stopped by customs officials who charged them yet further fees without showing, as Burney notes with exasperation, the slightest interest in their baggage. A century or so later, American satirist Mark Twain marvelled at Naples: [In Paris] one must go to the Bois de Boulogne to see fashionable dressing, splendid equipages and stunning liveries, and to the Faubourg St. Antoine to see vice, misery, hunger, rags, dirt but in the thoroughfares of Naples these things are all mixed together. Naked boys of nine years and the fancy-dressed children of luxury; shreds and tatters, and brilliant uniforms; jackass-carts and state-carriages; beggars, Princes and Bishops, jostle each other in every street. Plus ça change... But all trials and tribulations notwithstanding, this was a gold mine of a city for opera enthusiasts, and in all respects a lively centre for music, according to Burney. Naples was a Greek settlement a couple of hundred years old when it was annexed by Rome in 326 BC. It became a popular leisure destination for the Roman upper class, and theatre and the arts were very big even back then. In the Middle Ages, Naples was the administrative centre for the House of Anjou, and as such a melting pot for French and Italian cultural infl uences. With the Renaissance, Naples began to ascend in importance in European music. Johannes Tinctoris, the most distinguished music theorist of the late 15th century, was Flemish but published his key works in Naples. At the time, music at the local court featured not only polyphonic music but a local speciality: solo song with instrumental accompaniment. An independent kingdom since the Middle Ages, Naples was occupied by Spain in This was an upheaval much like any occupation in earlier or more recent history, involving immigration and emigration, intimidation by the authorities, and even violence. Yet paradoxically it was at this time that music from Naples began its world conquest. Musical life in Naples was lively, with contributions made by numerous foreign masters who imported and exported influences, ideas and sheet music. The nobility played an important role in this: they were not only customers and sponsors but also in many cases skilled musicians. Under their patronage, Naples produced an enormous quantity of sacred music, madrigals, instrumental music and vocal music that went on to enrich cultural life all over Europe. Opera still lay in the future, however. For a long time, opera was an imported commodity in Naples, described as Venetian. Over the centuries the term Neapolitan opera has come to signify much more than it geographically implies: a movement that influenced all of European culture and led to the opera reform of Gluck. However, strictly speaking Neapolitan opera and the Neapolitan school refer only to the work of musicians who were born in or created their careers in Naples itself. Alessandro Scarlatti, a native of Palermo in Sicily who while in Rome was employed for instance at the court of Kristina, former Queen of Sweden, moved to Naples in A Rome-based Spanish diplomat, the Marquese del Carpio, had been appointed Viceroy of Naples one year earlier, and he offered Scarlatti the lucrative post of conductor. Over the next 20 years, Scarlatti worked hard to establish Naples as a leading centre of opera. More than half of the operas performed in the city during that time were written by Scarlatti himself, but he also offered audiences the best of what the rest of Italy had to offer. Alessandro Scarlatti retained his position despite political upheavals, though not without a few twists. As a result of the War of Spanish Succession, Naples was taken over by the Habsburg Empire in Scarlatti, in the meantime, was on leave of absence in Florence and Rome as he had been since 1703! His post had been declared vacant in the meantime, as nothing had been heard from him, and a man named Veneziano was appointed, with Francesco Mancini as assisting organist. Mancini turned out to be an opportunist par excellence. When the Austrian troops marched into the city, he rustled up an orchestra and a choir and performed a Te Deum he had written in honour of the new government. This cunning plan had the intended result, as the new Austrian Viceroy promptly appointed Mancini Chief Conductor. However, this only lasted for one year: the next Viceroy commanded Scarlatti to return home and to resume his position as conductor. Mancini was demoted to Scarlatti s assistant, though with the same salary as before and with the promise of being appointed to the conductor s post once Scarlatti passed on. In 1725, then, Mancini became Chief Conductor again. Over the course of his long career, he wrote numerous operas, besides sacred music and instrumental music. His music is rooted deep in the Italian Baroque, but his style looks forward to the Classical era. Nicola Porpora was a Neapolitan bookseller s son who, thanks to his musical ability, was admitted to the Conservatory as a feeexempt student. His first opera, Agrippina, was performed at the Royal Palace in Naples in He continued to receive opera commissions in a steady trickle, most significantly from the Commander of the Austrian Army, Prince Hessen-Darmstadt, and from the Portuguese Ambassador. Porpora later came to be known as an important teacher whose students included composers Johann Adolf Hasse and Franz Joseph Haydn, and also the sensational singer Farinelli. In the 1720s, Porpora resided in Rome until a group of opera enthusiasts persuaded him to travel to England to rival London s undisputed opera king, George Friderick Handel. For a few years, Porpora obliged by writing one opera after another to tempt London audiences, but although the productions mustered an illustrious list of performers, Handel s supremacy proved impossible to undermine. Porpora later travelled all around Europe, to Venice, Dresden and Vienna, and finally in 1760 back to Naples, where he died in poverty. Born in Naples, Giuseppe Porsile created his career elsewhere. Although some of his early operas was performed in Naples, by the end of the 17th century he had moved to Barcelona on invitation from the King of Spain. He taught music to the Queen and was a musician at court until 1713, when he relocated to Vienna: King Charles III of Spain had become Emperor Charles VI of the Holy Roman Empire. Porsile s output at court in Vienna includes two dozen operas, a dozen oratorios and instrumental music. 8 9

5 Domenico Scarlatti, son of Alessandro, wrote a large number of sonatas of excellent quality, for which, apparently, we may thank Princess Maria Barbara of Portugal; Scarlatti s lifelong association with this talented student inspired him to write the bulk of his compositions. The Sonatas stemmed from Italian songs and dances, although Scarlatti evolved a new, relaxed and inventive style all his own, probably thanks to a life free of fi nancial care at the courts of Portugal and Spain, a certain isolation from the trends of the outside world, and fruitful interaction with his royal student. Most of the manuscripts of Scarlatti s compositions were probably destroyed in the Great Earthquake of Lisbon in The primary sources for the Sonatas are copies that were taken by the celebrated Farinelli to Venice and Parma. Scarlatti wrote music in practically all genres: he wrote 15 operas, 10 oratorios, two masses and 17 symphonies; but his 555 Sonatas diminutive pearls rank him with the greatest of composers. Anssi Mattila English translation Jaakko Mäntyjärvi Baccano is a period-instrument ensemble featuring some of the most prominent Baroque specialist musicians in Finland. The ensemble has performed frequently since it was formed in Its members have performed together and separately at major Finnish music festivals, toured Europe with a variety of ensembles and are also involved as solo musicians in other period ensembles in Finland. Tuuli Lindeberg (soprano) is an all-round musician. She initially studied the piano, theory of music and choir conducting at the Sibelius Academy and sang with a number of semi-professional choirs and ensembles before embarking on a solo career. She graduated with a Master of Music degree from the Sibelius Academy in 2002, majoring in voice, and has been a freelance singer and voice teacher since then. In 2009, she won 2nd prize at the Kangasniemi Singing Competition. Her concert repertoire focuses on Baroque music and chamber music from the 20th and 21st centuries, and she regularly appears with Finnish orchestras and chamber ensembles. She has also appeared with Andrew Lawrence-King and The Harp Consort in France, Italy, Belgium and Germany, and she has appeared in stage roles at the Finnish National Opera, the Ilmajoki Music Festival, the Finnish National Theatre, the Sibelius Academy opera department and Ooppera Skaala. She has made numerous recordings for CD releases and for radio and TV broadcasts with a variety of ensembles while also teaching Baroque singing at the Metropolia University of Applied Sciences and occasionally producing recordings of classical music. Hanna Haapamäki (recorder) is an active and enthusiastic musician who has appeared both as a soloist and in numerous early music ensembles and orchestras. She studied with Rabbe Forsman at the Sibelius Academy, with Petra Aminoff at Stadia University of Applied Sciences, and with Saskia Coolen and Jed Wentz at the Amsterdam Conservatory. She is a member of the Baccano Baroque ensemble and the Bravade recorder quartet and also plays recorder and traverso with the Helsinki Baroque Orchestra and the Finnish Baroque Orchestra. She has appeared at many music festivals in Finland and abroad. Her special interests include children s concerts: she has toured schools and daycare centres, introducing children to the recorder and to Baroque music. She also teaches the recorder and the traverso at the Espoo and Kirkkonummi music institutes. Mervi Kinnarinen (violin) studied at the Päijät-Häme Conservatory and the Sibelius Academy; her teachers have included Pertti Sutinen, Nachum Erlich and Paavo Pohjola. She graduated with a Master of Music degree from the Sibelius Academy in She has played 1st violin with the Tapiola Sinfonietta in Espoo since autumn 1990, and she has also played with the Avanti! Chamber Orchestra. She has played early music with the Finnish Baroque Orchestra, the Helsinki Baroque Orchestra and the Millennio ensemble in addition to Baccano. In summer 2000, she completed a two-year programme in Baroque violin at the Hague Royal Conservatory in the Netherlands, studying with Monika Huggett, Pavlo Beznosiuk and Enrico Gatti. Jussi Seppänen (cello) studied at the Tampere Conservatoire, the Sibelius Academy and the Amsterdam Conservatory. He has played cello with the Orchestra of the Finnish National Opera since He plays Baroque cello with a number of ensembles, including the Finnish Baroque Orchestra, the Helsinki Baroque Orchestra and Trio Origo in addition to Baccano, and he has recorded CDs and given concerts in Finland and in various countries in Europe. Eero Palviainen (lute) began his studies at the Turku Conservatory and went on to become the first student in solo lute at the Sibelius Academy, studying with Leif Karlson. He continued his studies with Hopkinson Smith at the Basle Conservatory from 1987, completing a diploma in His solo repertoire extends from the early Renaissance to the late Baroque; he plays the Renaissance lute, vihuela, archlute, theorbo, Baroque guitar and Baroque lute and performs frequently in Finland and around Europe. He was one of the founding members of the Battalia ensemble and also plays with the Finnish Baroque Orchestra, while also appearing with other early music ensembles such as L Arpeggiata and Ensemble Akademia in France, Arte dei Suonatori in Poland, the Helsinki Baroque Orchestra and the Sama Baroque ensemble. He has recorded for record labels, the Finnish Broadcasting Company and TV. Markku Mäkinen (organ) graduated with a Master of Music degree from the Sibelius Academy in He completed his organ A examination with excellent marks in 1998, having studied with Olli Porthan, and his harpsichord A examination in 2001, having studied with Kati Hämäläinen. He has studied further at several masterclasses in Finland and abroad. He studied the organ with Jacques van Oortmerssen at the Amsterdam Conservatory from 1998 to 2000, completing a Tweede fase examination (soloist diploma) with a cum laude special mention. Mäkinen has appeared as a soloist and performing chamber music in Finland and in various European countries. He gave his début recital at Kallio Church in Helsinki in 1999, and he has made several solo and ensemble recordings. He won 3rd prize at the Alkmaar International Schnitger Organ Competition in the Netherlands in 1997 and 1st prize at the Kotka International Organ Competition in He has been teaching the organ at the Sibelius Academy since autumn Bella Napoli Charles Burney, tuo mainio brittiläinen musiikkimatkailija ja -historioitsija kertoo ihastuttavassa päiväkirjassaan vuodelta 1770 vaelluksestaan Ranskassa ja Italiassa. Tarkoituksena hänellä oli keräillä tietoja musiikinhistorian kirjaansa. Matka kesti kesäkuun alusta jouluaattoon. Muistiinpanoista selviää, miten ns. turismi tuolloin oli vain mahdollisuus paikallisille asukkaille ryövätä enemmän tai vähemmän elegantein tavoin pahaa-aavistamattomia kulkijoita. Napolin kuningaskunnan rajalla Burney seurueineen törmää rajamuodollisuuksiin: Jouduimme laskeutumaan vaunuista ja menemään tullikamariin, missä matkatavaramme joutuivat ankaran tarkastuksen kohteeksi. Tämä kaikki oli vain näytelmää, jonka avulla meiltä lypsettiin rahaa. Maksoimme huomattavan summan kaikenlaisille virkailijoille ja kantajille ym. Kaiken kukkuraksi yöllä oli hirvittävä myrsky ukkosta, tuulta ja sadetta. Eikä tässä vielä kaikki: Passimme tarkastettiin uudelleen Capuassa, ja ehdimme sinä aikana katsastaa kirkon. Maksoimme jälleen henkilölle, joka toi passimme takaisin, mutta kieltäydyimme antamasta enempää mukana olleille sotilaille, koska he ilmiselvästi vain yrittivät nylkeä meitä. (...) Ennen kun pääsimme kaupungin porteille meidät pysäytettiin vielä kahdesti tullivirkailijoiden toimesta. He vain yksinkertaisesti kiristivät rahaa meiltä. Matkatavaramme eivät kiinnostaneet heitä tippaakaan

6 Satakunta vuotta myöhemmin amerikkalainen satiirikko Mark Twain kuvailee Napolin tuntojaan: Pariisissa voi mennä läntisiin kaupunginosiin nähdäkseen muodikasta pukeutumista, loistoa ja kimallusta ja sitten siirtyä toiselle puolelle kaupunkia, jossa on vain paheita, ryysyjä, nälkää ja likaa. Napolissa kaikki tämä on sikin sokin. Yh deksänvuotiaat nakupellet ja suloiset prinsessat, repaleet ja univormut, aasivankkurit ja loisteliaat vaunut, kerjäläiset, prinssit ja piispat kansoittavat jokaikisen kadun kaikkialla. Lieneekö Napoli muuttunut vieläkään... Joka tapauksessa tämä hullunmylly on oopperataiteen kultakaupunki, ja Burneyn kuvauksen mukaan aina vain vilkas musiikkikaupunki. Tämä järjestely on voimassa kuitenkin vain vuoden, sillä seuraava Itävallan varakuningas käskee Scarlattin kotiin ja ottamaan takaisin kapellimestarin virkansa. Mancini määrätään apulaiseksi, tosin samalla palkalla kuin ennenkin, ja lupauksella periä virka kun Scarlattista aika jättää. Vuonna 1725 Mancinista tulee jälleen ylikapellimestari. Pitkän uransa aikana tämä suosittu mestari sävelsi lukuisia oopperoita, kirkkomusiikkia ja soitinsävellyksiä. Hänen musiikkinsa juuret ovat syvällä italialaisessa barokissa, mutta hänen tyylinsä viittaa tulevaisuuteen, klassiseen aikaan. Rooman valtakuntaan Napoli liitettiin v. 326 eaa. Kreikkalaiset olivat asettuneet paikalle parisen sataa vuotta aiemmin. Kaupunki oli roomalaisen ylimystön suosima lomakeskus, niinpä siellä oli jo tuolloin vilkasta teatteri- ja taide-elämää. Keskiajalla Napoli oli Anjoun suvun hallintokeskus. Tämän seurauksena kaupungin kulttuurielämä oli niin ranskalaisten kuin erilaisten italialaisten vaikutteiden sulatusuuni. Renessanssin myötä alkoi Napolin merkitys yleiseurooppalaisessa musiikkielämässä saada yhä suurempaa painoarvoa. Ajan merkittävin teoreetikko, flaamilainen Johannes Tinctoris julkaisi keskeisen tuotantonsa Napolissa 1400-luvun lopulla. Näihin aikoihin hovissa kukoisti perinteisen moniäänisen musiikin ohella paikallinen erikoisuus: soitinsäestyksellinen yksinlaulu. Itsenäinen Napolin kuningaskunta joutui Espanjan valtaan Yhteiskunnallinen mullistus, joka muistuttaa mitä tahansa tuoreempaa miehitystä, seurauksena maahan- ja maastamuuttoa, henkistä painostusta, väkivaltaa. Jostain syystä kuitenkin napolilainen musiikki aloittaa juuri tuolloin maailmanvalloituksensa. Napolin musiikkielämässä vilisee ulkomaisia mestareita, jotka tuovat ja vievät vaikutteita, nuotteja, aatteita. Aateliston merkitys oli myös huomattava. Paitsi maksavia asiakkaita ja sponsoreita suuri osa heistä oli myös ansiokkaita muusikoita. Heidän suojeluksessaan Napolissa syntyi valtavat määrät kirkkomusiikkia, madrigaaleja, soitin- ja laulumusiikkia virkistämään koko Euroopan kulttuurielämää. Oopperan aika oli vasta tulossa. Ooppera oli Napolissa pitkään tuontitavaraa, venetsialaiseksi mainittua. Termi napolilainen ooppera lienee vuosisatojen myötä saanut suuremmankin merkityksen kuin mitä näin rajoittunut maantieteellinen määritelmä ilmentää. Kyseessä on koko eurooppalaista kulttuuria koskettava aatevirtaus, joka johtaa aina Gluckin oopperauudistukseen. Napolilainen ooppera ja Napolin koulu viittaavat kuitenkin ahtaimmassa ja perinteisimmässä merkityksessään joukkoon Napolissa syntyneitä tai vaikuttaneita muusikoita. Alessandro Scarlatti oli alun perin Sisilian Palermosta kotoisin. Roomassa, mm. Ruotsin entisen kuningattaren Kristiinan hovissa työskennellyt säveltäjä siirtyi Napoliin vuonna Roomassa vaikuttanut espanjalainen diplomaatti, markiisi del Carpio oli nimitetty Napolin varakuninkaaksi vuotta aiemmin, ja hän tarjosi Scarlattille houkuttelevaa kapellimestarin virkaa. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana Scarlatti uurasti, ja teki kaupungista uuden oopperan keskuksen. Yli puolet kaupungissa esitetyistä oopperoista tuona aikana oli Scarlattin käsialaa, mutta hän myös tarjosi yleisölle parasta muualtakin Italiasta. Alessandro Scarlatti säilytti asemansa valtiollisesta mullistuksesta huolimatta, vaikkakin pienen mutkan kautta. Espanjan perimyssodan seurauksena Napoli siirtyi vuonna 1707 Habsburgien keisarikunnan alaisuuteen. Scarlatti oli tällä välin virkavapaalla Firenzessä ja Roomassa jo vuodesta 1703! Kun hänestä ei pariin vuoteen kuulunut mitään, virka määrättiin avoimeksi, ja siihen valittiin muuan Veneziano ja tämän avustavaksi urkuriksi Francesco Mancini. Tämä Mancini paljastuukin sitten kaikkien opportunistien keisariksi. Kun Itävallan joukot marssivat kaupunkiin, Mancini kerää orkesterin ja kuoron, ja esittää uusien vallanpitäjien kunniaksi säveltämänsä Te Deumin. Ovelasti suunniteltuna seurauksena tuore itävaltalainen varakuningas nimittää Mancinin ylikapellimestariksi. Nicola Porpora oli napolilaisen kirjakauppiaan poika, joka musikaalisuutensa vuoksi ansaitsi pian kaupungin kon servatoriossa vapaaoppilaspaikan. Hänen ensimmäinen oopperansa Agrippina esitettiin Napolin kuninkaallisessa palatsissa vuonna Uusia oopperatilauksia tuli tiputellen, merkittävimpinä sponsoreina Itävallan armeijan komentaja Hessen-Darmstadtin prinssi sekä Portugalin suurlähettiläs. Porpora tunnettiin myöhemmin merkittävänä opettajana, kuuluisista oppilaista voi mainita säveltäjät Johann Adolf Hassen ja Franz Joseph Haydnin sekä koko maailmaa kohauttaneen laulajan Farinellin. Porpora vaikutti 1720-luvulla Roomassa, josta hänet tilattiin Englantiin erään oopperaintoilijajoukon toimesta. He halusivat kilpailla Lontoon silloisen oopperamestarin Georg Friedrich Händelin kanssa. Muutaman vuoden Porpora kirjoittikin oopperan toisensa jälkeen lontoolaisyleisön syötiksi, mutta vaikka hänen esiintyjäkaartinsa oli mitä nimekkäin, ei Händelin ylivaltaa oikein voinut murentaa. Nicola Porporan myöhemmät vaiheet veivät häntä ympäri Euroopan. Venetsia, Napoli, Dresden, Wien... ja vihdoin takaisin 1760 Napoliin, missä hän kuoli köyhyydessä. Napolissa syntynyt Giuseppe Porsile teki elämäntyönsä muualla. Vaikka joku hänen varhaisista oopperoistaan Napolissa esitettiinkin, hän oli jo 1600-luvun lopulla Barcelonassa Espanjan kuninkaan kutsumana. Hän toimi kuningattaren musiikinopettajana ja muusikkona vuoteen 1713, jolloin hän siirtyi Wieniin. Espanjan kuninkaasta Kaarle III:sta oli tullut pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, Kaarle VI. Porsilen tuotanto Wienin hovissa sisältää parisenkymmentä oopperaa, toistakymmentä oratoriota sekä soitinmusiikkia. Domenico Scarlattin, Alessandron pojan, sonaattien laadusta ja runsaudesta saamme ilmeisesti kiittää Portugalin prinsessa Maria Barbaraa, sillä elämänikäinen yhteistyö tämän lahjakkaan oppilaan kanssa innoitti säveltäjää luomaan merkittävimmän osan tuotannostaan. Sonaattien varhaisimpana musiikillisena kasvualustana ovat olleet italialaiset laulu- ja tanssimuodot. Taloudellisesti huoleton ja velvollisuuksista vapaa elämä Portugalin ja Espanjan hoveissa, mahdollisesti jonkinmoinen eristyneisyys suuren maailman valtavirroista, sekä ilmeisen hedelmällinen vuorovaikutus kuninkaallisen oppilaan kanssa synnyttivät yhdessä uuden, vapautuneen ja kekseliään tyylin. Suurin osa sävellysten käsikirjoituksista lienee tuhoutunut Lissabonin suuressa maanjäristyksessä vuonna Sonaattien tärkeimmät säilyneet lähteet ovatkin kopiot, jotka kulkeutuivat kuulun Farinellin mukana Venetsiaan ja Parmaan. Scarlattin tuotanto käsitti kaikki musiikin lajit: hän sävelsi 15 oopperaa, 10 oratoriota, kaksi messua, 17 sinfoniaa. Yhdeksi suurimmista hänet kuitenkin nostaa 555 pientä suurta sonaattia. Anssi Mattila 12 13

7 Aikakauden soittimia käyttävä barokkiyhtye Baccano on maamme eturivin barokkimuusikoista koostuva yhtye, joka on vuodesta 2003 esiintynyt laajalti ympäri Suomea. Sen jäsenet ovat yhdessä ja erikseen esiintyneet merkittävimmillä kotimaisilla musiikkijuhlilla, konsertoivat eri yhtyeiden jäseninä ympäri Eurooppaa ja soittavat mm. maamme vanhan musiikin orkestereiden soolosoittajina. Sopraano Tuuli Lindeberg on monipuolinen muusikko ja laulaja. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa aluksi pianonsoittoa, musiikinteoriaa ja kuoronjohtoa, ja lauloi lukuisissa puoliammattilaiskuoroissa ja -ensembleissä ennen siirtymistään solistiuralle. Tuuli valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2002 pääaineenaan laulu, ja on siitä lähtien toiminut freelance-laulajana ja pedagogina. Tuuli Lindeberg voitti toisen palkinnon Kangasniemen laulukilpailussa Tuuli Lindebergillä on konserttilaulajana laaja ohjelmisto erityisesti barokkiajan ja lukujen kamarimusiikkia, ja hän tekee säännöllisesti yhteistyötä suomalaisten orkesterien ja kamariyhtyeiden kanssa. The Harp Consortin ja Andrew Lawrence-Kingin kanssa Tuuli on esiintynyt lisäksi Ranskassa, Italiassa, Belgiassa ja Saksassa. Näyttämörooleja Tuuli Lindeberg on tehnyt Suomen Kansallisoopperassa, Ilmajoen musiikkijuhlilla, Suomen Kansallisteatterissa sekä Sibelius-Akatemian oopperan ja Ooppera Skaalan produktioissa. Hän on levyttänyt sekä tehnyt runsaasti radio- ja tv-nauhoituksia erilaisten kokoonpanojen kanssa. Hän opettaa barokkilaulua Metropolia-ammattikorkeakoulussa ja toimii ajoittain taiteellisena tuottajan klassisen musiikin levytyksissä. Nokkahuilisti Hanna Haapamäki tunnetaan aktiivisena ja innokkaana muusikkona, joka on esiintynyt sekä solistina että kamarimuusikkona lukuisissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Haapamäki on barokkiyhtye Baccanon sekä Bravadenokkahuilukvartetin jäsen sekä soittaa myös nokkahuilua ja traversoa Helsingin Barokkiorkesterissa sekä Suomalaisessa barokkiorkesterissa. Hanna Haapamäki on konsertoinut lukuisilla musiikkijuhlilla niin koti- kuin ulkomailla. Solisti- ja kamarimuusikon tehtävien lisäksi Hanna Haapamäen sydäntä lähellä ovat lastenkonsertit. Haapamäki onkin kiertänyt laajalti maamme kouluissa ja päiväkodeissa vieden nokkahuilun ja barokkimusiikin ilosanomaa eteenpäin. Hän myös opettaa nokkahuilun- ja traversonsoittoa Espoon ja Kirkkonummen musiikkiopistoissa. Hanna Haapamäki on saanut koulutuksensa Sibelius-Akatemiassa Rabbe Forsmanin, Ammattikorkeakoulu Stadiassa Petra Aminoffin sekä Amsterdamin konservatoriossa Saskia Coolenin ja Jed Wentzin oppilaana. Mervi Kinnarinen on opiskellut viulunsoittoa Päijät-Hämeen konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa Pertti Sutisen, Nachum Erlichin ja Paavo Pohjolan johdolla. Musiikin maisteriksi hän valmistui Sibelius-Akatemiasta Syksystä 1990 hän on toiminut Espoon kaupunginorkesterin Tapiola Sinfoniettan I viulun soittajana ja sen lisäksi esiintynyt orkesteri- ja kamarimuusikkona muun muassa Avanti!ssa. Vanhaa musiikkia Kinnarinen on soittanut Baccano-yhtyeessä, Suomalaisessa barokkiorkesterissa, Helsingin Barokkiorkesterissa ja Millennio-yhtyeessä. Kesällä 2000 hän suoritti kaksivuotisen barokkiviulututkinnon Haagin Kuninkaallisessa Konservatoriossa Hollannissa, jossa hänen opettajinaan olivat Monika Huggett, Pavlo Beznosiuk ja Enrico Gatti. Jussi Seppänen on opiskellut sellonsoittoa Tampereen konservatoriossa, Sibelius-Akatemiassa sekä Amsterdamin konservatoriossa. Suomen Kansallisoopperan orkesterin jäsen hän on ollut vuodesta Barokkisellistinä Seppänen toimii lukuisissa kokoonpanoissa, barokkiyhtye Baccanon lisäksi muun muassa Suomalaisessa barokkiorkesterissa, Helsingin Barokkiorkesterissa ja Trio Origossa levyttäen ja konsertoiden niin kotimaassa kuin eri puolilla Eurooppaa. Eero Palviainen aloitti luutunsoiton Turun konservatoriossa, josta siirtyi Sibelius-Akatemiaan ensimmäisenä solistisen osas ton luutunsoiton opiskelijana, opettajanaan Leif Karlson. Hän jatkoi 1987 opintojaan Hopkinson Smithin johdolla Baselin konservatoriossa, jossa suoritti diplomin Hänen soolo-ohjelmistonsa ulottuu varhaisrenessanssista myöhäisbarokkiin soittimina renessanssiluuttu, vihuela, arkkiluuttu, teorbi, barokkikitara ja barokkiluuttu. Palviainen esiintyy aktiivisesti sekä Suomessa että eri puolilla Eurooppaa. Hän on yksi Battalia-yhtyeen perustajajäsenistä ja soittaa myös Suomalaisessa barokkiorkesterissa. Palviaista työllistävät monenlaiset vanhan musiikin yhtyeet, kuten ranskalaiset L Arpeggiata ja Ensemble Akademia, puolalainen Arte dei Suonatori, Helsingin Barokkiorkesteri sekä barokkiyhtye Sama. Hän on tehnyt levytyksiä sekä useita soolonauhoituksia Yleisradiolle ja televisiolle. Markku Mäkinen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta Hän suoritti A-tutkinnon erinomaisin arvosanoin urkujensoitossa 1998 Olli Porthanin johdolla ja cembalonsoitossa 2001 Kati Hämäläisen oppilaana. Opintojaan hän on täydentänyt lukuisilla koti- ja ulkomaisilla mestarikursseilla hän jatkoi urkujensoitonopintojaan Amsterdamin konservatoriossa Jacques van Oortmerssenin johdolla suorittaen Tweede fase -tutkinnon (solistidiplomi) erityismaininnalla cum laude. Mäkinen on esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona kotimaan lisäksi eri puolilla Eurooppaa. Sibelius-Akatemian myöntämän ensikonserttinsa hän antoi 1999 Kallion kirkossa Helsingissä. Lisäksi hän on tehnyt useita soolo- ja kamarimusiikkilevytyksiä. Mäkinen voitti 3. palkinnon Alkmaarin kansainvälisessä Schnitger-urkukilpailussa Hollannissa 1997 ja ensimmäisen palkinnon Kotkan kansainvälisessä urkukilpailussa Syksystä 2002 hän on opettanut urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa. Instruments Instrumentit Recorder Nokkahuilu: Jean-Luc Boudreau, 2007 Violin: Saxony, c.1750 Viulu: saksilainen, n.1750 Bow Jousi: Gerhard Landwehr Cello: Anon., 18th century Sello: anonyymi, 1700-luku Bow Jousi: R.W. Groppe Archlute Arkkiluuttu: Eero Palviainen, 2004 Harpsichord Cembalo: Henk van Schevikhoven, 1985 Tuning A = 415 Hz, Vallotti temperament Viritystaso A=415 Hz, järjestelmä Vallotti Recorded at Olari Church, Espoo, in November 2008 Recording, editing & mastering Jari Rantakaulio / YLE Producers Laura Heikinheimo [5-8, 13-16, 21-28], Tuuli Lindeberg [1-4, 9-12, 17-20] Photos Ville Paul Paasimaa Graphic design Pirjo Savelius Executive producer Timo Ruottinen Baccano kiittää Espoon seurakuntayhtymää cembalon lainasta. This CD was produced in co-operation with the Finnish Broadcasting Company YLE. We thank the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK) for supporting this CD recording