LÖYDÄ OMA TAPASI AUTTAA

Transkriptio

1 LÖYDÄ OMA TAPASI AUTTAA Mitä mieltä vapaaehtoistehtävistä? Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiskysely 2016

2 Sisältö 1. Johdanto 3 2. Vapaaehtoisuus Aktiivisuus Tärkeimmiksi koetut toimintamuodot Yhteenvetoa Vapaaehtoistoiminnan aloittaminen Vastaan ottaminen ja tehtävän löytyminen Perehdytys Toiminnan organisoiminen Yhteenvetoa Innostus vapaaehtoistoiminaan viimeksi kuluneen vuoden aikana Halu vähentää osallistumista Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan Voimavarat, tuki ja osaaminen Kiitos Palaute Toimintalinjaus ja strategia Vapaaehtoistoiminnan hyödyllisyys Avun tarpeessa olevien auttaminen omalla paikkakunnalla Onnettomuuksissa ja katastrofeissa auttaminen omalla paikkakunnalla Hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistaminen omalla paikkakunnalla Vaikuttaminen inhimillisyyden puolesta omalla paikkakunnalla Yhteenvetoa Viestintä Tiedon saanti Toiveet tiedonvälityskanavista Uudet yhteydenpitovälineet Yhteenvetoa Resurssit ja kehittäminen Resurssit Halu osallistua vapaaehtoistehtäviin tulevaisuudessa Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Tiivistelmä ja johtopäätöksiä Toimintamuodot Vapaaehtoistoiminnan aloittaminen Innostus vapaaehtoistoimintaan Tuki ja kiitos Toimintalinjaus ja strategia Resurssit ja kehittäminen 111 Kannen kuva: Petteri Kivimäki SPR:n Sonkajärven vireä paikallisosasto järjesti Sonkakosken entisellä koululla ensiapukurssin Sonkajärveläisille ja Sukevalaisille jäsenilleen. Lopputehtäviin osallistui myös afgaanipakolaisia. 2

3 1. Johdanto Suomen Punainen Risti järjesti jäsenilleen Digium-kyselyn Kyselyn laatimisesta ja käytännön toteutuksesta vastasivat Maria Pikkarainen, Örn Witting ja Annakaisa Stockus. Saadut tulokset kokosi Pauli Löija. Kysely lähetettiin kaikille niille Suomen Punaisen Ristin jäsenille, joiden sähköpostiosoitteet olivat tiedossa (N=19888). Tämän lisäksi syksyllä 2015 internetin kautta vapaaehtoisiksi ilmoittautuneet ja toimintaan mukaan päässeet saivat kyselyn (N=249). Vastauksia tuli 1827 henkilöltä hieman yli kahden viikon aikana. Vuonna 2012 vastaajia oli 3123, jolloin kysely oli avoinna kuukauden ja siitä lähetettiin muistutus. 3

4 Vastaajista 35 (1,92 ) ei ollut Suomen Punaisen Ristin jäseniä (v N=18, 0,58%). Heissä oli siis aikaisempaa enemmän niitä, jotka eivät ole kiinnittyneet järjestön toimintaan jäsenyyden kautta. Syynä tähän voi olla se, että syksyllä 2015 Suomen Punaisen Ristin toimintaan tuli mukaan jonkin verran uusia henkilöitä ja joille kyselyä myös tietoisesti osaltaan kohdennettiin. Vastaajien sukupuolijakauma vastasi lähes Suomen Punaisen Ristin kokonaisjäsenmäärän sukupuolijakaumaa. Naisia oli 76,08% (jäsenistä naisia 73%) ja miehiä 23,92% (jäsenistä miehiä 27%). 2. Vapaaehtoisuus 2.1 Aktiivisuus Suomen Punaisen Ristin toiminnassa mukana olevia vapaaehtoisia oli vastaajissa 79,04% (N=1444; v ,19%). Toimintaan mukaan haluavia oli 9,03% (N=165; v ,93%). Pelkän jäsenyyden sanoi riittävän 11,93% (N=218; v ,88%). Näyttää siis siltä, että vastaajat olivat aikaisempaa useammin myös aktiivisia toimijoita. Silti toimintaan mukaan haluavia, mutta siinä onnistumatta jää- 4

5 neitä, on jonkin verran. Poikkeama vuoden 2012 kyselyyn voi johtua kuitenkin siitä, että tuolloin lähetettiin muistutus kyselystä niille, jotka eivät vielä olleet vastanneet, sekä siitä, että vastausaika oli tällä kertaa lähes puolta lyhempi. Vastaajissa oli huomattavan paljon enemmän aktiivisia jäseniä kuin vuoden 2012 kyselyssä. Poikkeama vuoden 2012 tuloksiin on varsin huomattava, mikä johtunee ensisijassa kyselyn osittain erilaisesta toteuttamistavasta. Edellisessä kyselyssä vastausaika oli puolta pidempi ja jäseniä pyrittiin erityisesti aktivoimaan lähettämällä muistutus kyselystä. Punaisella Ristillä näyttää olevan potentiaalia kasvattaa vapaaehtoistensa määrää. Mahdollisia aktiiveja löytyy kaikista ikäryhmistä. Se, että mukaan haluavat eivät ole löytäneet tietään toimintaan johtuu useista eri syistä. Merkittävimpänä voidaan pitää paikallisosastojen ja/tai niiden toiminnan tunnettuuden puutetta. Peräti 33,70 % kaikista toimintaan mukaan haluavista ei tuntenut alueensa osastoa lainkaan. Tämä voi kertoa siitä, että osastojen toiminta ei ole näkyvästi esillä tai sitä on paikkakunnalla vähän. Niitä, jotka tietävät mikä on heidän osastonsa ja jotka haluavat mukaan mukaan toimintaan, on peräti 38,67 %. Nämä vastaajat eivät kuitenkaan tunne osastonsa toimintaa, vaan ainoastaan sen, mikä on heidän oma paikallisosastonsa. Myös tämä kertoo jossain määrin toiminnan tunnettuuden vähäisyydestä ja viestinnällisistä vaikeuksista. Osaston toimintaa seuraa 17,13 % olematta kuitenkaan sen aktiivi. Halukkuutta toimintaan mukaan tulemiseen siis on. Silloin tällöin osastonsa tapahtumiin osallistuvia oli 10,50 %. Tämän kymmenenneksen tavoittaminen ja saaminen aktiivisesti mukaan toimintaan voisi olla kaikkein helpointa. Se, miksi halukkuus ja osastojen toiminta eivät ole kohdanneet, on arvoitus. Kyselyn mukaan vapaaehtoisiksi halukkaissa on niitä, jotka ovat ottaneet yhteyttä omaan paikallisosastoonsa, mutta eivät ole saaneet sieltä minkäänlaista vastausta. Tämä paljastaa karun totuuden: Kyky ja mahdollisesti myös halukkuus ottaa vastaan uusia toimijoita mukaan toimintaan on rajallinen. 5

6 Varsin monessa tapauksessa aktiivinen toiminta ei sijoitu omaan vaan lähinnä edellisen asuinpaikan tai jonkin muun lähiseudun osastoon. Erityisen pitkään hallitustyöskentelyssä mukana olleita on jättäytynyt syrjään aktiivisesta toiminnasta. Kuten on jo todettu, vastaajista suuri osa oli osastojen aktiivisia jäseniä (36,56 % vastauksista; osa vastaajista oli vastannut useampaan kohtaan). Suuri osa tiesi oman osastonsa, mutta ei toiminut siinä aktiivisesti (18,33 % vastauksista). Koska tähän ryhmään kuuluvia vastaajia oli näinkin paljon, Punaisen Ristin jäsenyys ei liene kuitenkaan mikään yhdentekevä asia. Lähes yhtä moni osallistui silloin tällöin osastojen järjestämiin tapahtumiin (18,23 % vastauksista). Yli 60-vuotiaissa silloin tällöin 6

7 osallistuvia oli enemmän kuin niitä, jotka ainoastaan tiesivät oman paikallisosastonsa. Osaston toimintaa seuraavia oli seuraavaksi eniten (13,56 % vastauksista) ja kaikkein vähiten niitä, jotka eivät tunteneet osastoa lainkaan (8,75 % vastauksista). Jotakin muuta koki 4,75 % vastaajista. Heissä oli niitä, jotka osallistuivat joko aktiivisesti tai silloin tällöin toimintaan, mutta myös niitä, jotka odottivat yhteydenottoa omasta paikallisosastostaan otettuaan itse ensin sinne yhteyttä. Aktiivisimmilla jäsenillä on paras käsitys osastonsa toiminnasta. On kuitenkin erittäin vaikeaa vetää mitään kauaskantoisia johtopäätöksiä viestinnän ja tiedon saannin vaikutuksista aktiivisuuteen toiminnassa, koska kyselyyn vastanneista suuri osa oli jo Punaisen Ristin aktiiveja. 7

8 Osastot voisivat todennäköisesti saada silloin tällöin toimintaan osallistuvista aktiivisempia jäseniä. Tämä edellyttäisi kuitenkin osastoilta aktiivisempaa otetta tarttua näihin vapaaehtoisiin ja tarjota heille aktiivisemmin erilaisia toimintavaihtoehtoja. Vuoden 2012 kyselyyn verrattuna halukkuus osallistua Suomen Punaisen Ristin toimintaan on muuttunut huomattavasti. Aikaisemmin tahtoa oli sitä enemmän, mitä nuoremmista ikäryhmistä oli kyse. Nyt kehitys näyttää päinvastaiselta, eli halukkuus on suurinta vuotiaiden ikäryhmässä. Kaikkein iäkkäimmät ovat vetäytymässä pois aktiivisesta toiminnasta. Tässäkin voi kuitenkin olla kyse kyselyn toteutuksen erilaisuuksista. Kaikkein aktiivisimmat ovat ennättäneet vastata kyselyyn, toisin kuin hieman hitaammat jäsenet. Näistä suuren osan voi selkeästi olettaa kuuluvan juuri nuorempiin ikäluokkiin. Eniten toimintaan osallistuvissa oli niitä, jotka olivat mukana vähintään kerran kuukaudessa (26,60 %). Seuraavaksi eniten oli viikoittain osallistuvia (22,06 %) ja erityisen aktiivisia, useammin kuin kerran viikossa toiminnassa mukana olevia oli kolmanneksi eniten (15,60 %). Muutaman kerran vuodessa osallistuvia oli 11,11 % vastaajista. Vain kerran vuodessa tai harvemmin osallistui 1,97 % vastaajista. Kaikkiaan 8

9 414 (22,66 %) kyselyyn osallistunutta jätti kokonaan vastaamatta tähän kysymykseen, mikä kertonee siitä, että he eivät löytäneet vastausvaihtoehtojen joukosta itselleen sopivaa vaihtoehtoa. Luultavimmin nämä ovat niitä, jotka eivät osallistu toimintaan lainkaan. Miehistä 123 vastaajaa (28,15 %) ei näytä osallistuvan Punaisen Ristin toimintaan. Naisista puolestaan 291 vastaajaa (20,94 %) ei vastannut tähän kysymykseen lainkaan. Paitsi, että naiset ovat huomattavana enemmistönä Punaisen Ristin jäsenistössä, he ovat myös aktiivisempia toimijoita kuin miehet. Tulos paljastaa sen, että miesten on ilmeisesti naisia vaikeampi löytää itselle mielekästä toimintamuotoa. Kyselyyn vastaaminen ilmaisee kuitenkin kiinnostusta järjestön toimintaa kohtaan. 9

10 2.2 Tärkeimmiksi koetut toimintamuodot Punaisen Ristin toiminnassa on oltu mukana useimmiten vuodesta kymmeneen vuotta (yhteensä lähes puolet vastaajista). Alle puoli vuotta mukana olleita oli 13,49 % (N=193) vastaajista, 6 kuukaudesta vuoteen aktiiveina olleita oli 8,25 % (N=118), 1 3 vuotta olleita 22,99 % (N=329), 3 10 vuotta aktiivisina toimineita 23,34 % (N=334), yli 10 vuotta toimineita 12,37 % (N=177), yli 20 vuotta toimineita 8,87 % (N=127) ja yli 30 vuotta aktiivisina mukana olleita 10,69 % (N=153). Ystävä- ja tukihenkilötoiminta oli koettu Punaisen Ristin tärkeimmäksi toimintamuodoksi (N=470). Seuraavaksi tärkeimpiä vastaajien mielestä olivat ensiapu- ja valmiustoiminta (N=426), keräystoiminta (N=424), luottamustehtävät (N=369) sekä monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta (N=310). Vähiten tärkeinä toimintamuotoina vastaajat pitivät osaston työllistämistoimintaa (N=12), hiv- ja aids -työtä (N=19), humanitaarisen oikeuden toimintaa (N=22), Reddie Kids -toimintaa (N=23) ja konttitoimintaa (N=24). Vuoden 2012 kyselyyn tuloksia ei voi suoraan vertailla, sillä nyt tehdyssä kyselyssä oli enemmän toimintamuotovaihtoehtoja. Vuoden 2012 kyselystä puuttuivat Festaripäivystys, Hiv- ja aids -työ, Järjestötyö, Kouluttajana toimiminen, Omaishoitajien tukitoiminta, Terveyspalvelutoiminta, Päihdetyö, Reddie Kids -toiminta, Turvapaikanhakijan tukitoiminta. Sen sijaan terveyspistetoimintaa, johon voitaneen sisällyttää terveyspalvelutoimintaa, päihdetyötä sekä hiv-ja aids -työtä, ei kysytty vuoden 2016 kyselyssä lainkaan. Luottamustehtävien tärkeyden osuus on pienentynyt vastaajien keskuudessa tärkeimmästä neljänneksi tärkeimmäksi. Ystävä- ja tukihenkilötoiminta on noussut neljänneltä sijalta tärkeimmäksi koetuksi toimintamuodoksi. Keräystoiminta on nyt neljänneksi merkittävin toimintamuoto, kun se oli vuonna 2012 toiseksi tärkein. Nyt ensiapu- ja valmiustoiminta koettiin hienokseltaan sitä tärkeämmäksi toiminnaksi. Ylivoimaisesti suurin muutos on tapahtunut monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnassa, jonka osuus oli varsin marginaalinen vuonna 2012, mutta nyt sitä pidettiin viidenneksi tärkeimpänä toimintamuotona. Kun tähän toimintaan lisätään vielä turvapaikanhakijoiden tukitoiminta, on Suomessa tapahtuva kansainvälinen toiminta lisääntynyt huomattavasti neljän vuoden takaisesta. Syyt näihin muuttuneisiin tuloksiin löytyvät pieneltä osaltaan kyselyn ja sen toteutuksen erilaisuuksilla. Pääasiallisin syy löytynee turvapaikanhakijoiden määrän huomattavasta lisääntymisestä loppuvuonna Tämä on saanut liikkeelle uusia vapaaehtoisia konkreettiseen toimintaan. Nämä toimijat eivät ole sitoutuneet luottamustehtäviin eivätkä kaikilta osiltaan myöskään järjestön muuhun toimintaan. Punaisen Ristin paikallisosastoilla voisi olla nyt hyvä tilanne aktivoida näitä kansainväliseen toimintaan mukaan tulleita uusia aktiivitoimijoita myös järjestön muuhun toimintaan. Lyhyen aikaa vapaaehtoisina mukana olleiden suhteellisesti korkeahkoa määrää voi selittää osaltaan se, että kyselyä suunnattiin osittain juuri niille jotka olivat syksyn 2015 aikana ilmoittautuneet internetin kautta vapaaehtoisiksi ja päässeet mukaan 10

11 toimintaan. Tulos ei myöskään tältä osin korreloi Suomen Punaisen Ristin jäsenten ikäjakauman kanssa. Ilmeisesti vähän aikaa aktiivisina toimijoina olevat eivät välttämättä kuulu nuorimpiin ikäluokkiin, vaan heissä on kaiken ikäistä väkeä. Kun tarkastellaan sitä, mitkä toimintamuodot naiset ja miehet ovat kokeneet tärkeimmiksi, on helppo havaita yksi naisten ja miesten välinen ratkaiseva ero: naisia kiinnostaa eniten ystävä- ja tukihenkilötoiminta ja miehiä puolestaan ensiapu- ja valmiustoiminta. Naisten ensisijaisia toimintamuotoja järjestyksessään tämän jälkeen ovat ensiapu- ja valmiustoiminta, monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta se- 11

12 kä luottamustehtävät. Miesten seuraavat ensisijaiset toimintamuodot löytyvät luottamustehtävistä, ystävä- ja tukihenkilötoiminnasta sekä monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnasta. Kaiken kaikkiaan enemmän tai vähemmän toiminnan aktiivisuutta on naisilla eniten ystävä- ja tukihenkilötoiminnassa (N=406), keräystoiminnassa (N=328), luottamustehtävissä (N=272), ensiapu- ja valmiustoiminnassa (N=271) sekä monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnassa (N=247). Miehillä aktiivisuutta on kokonaisuudessaan eniten ensiapu- ja valmiustoiminnassa (N=155), vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa (N=110), luottamustehtävissä (N=97), keräystoiminnassa (N=96) ja järjestötyössä (N=67). 12

13 Vähiten naisia kiinnostivat osaston työllistämistoiminta (N=8), hiv- ja aids -työ (N=11), humanitaarisen oikeuden toiminta (N=12), konttitoiminta (N=17) sekä Reddie Kids -toiminta (N=18). Miesten vähiten kiinnostusta herättäneet toimintamuodot olivat puolestaan osaston työllistämistoiminta (N=4), Reddie Kids -toiminta (N=5), terveyspalvelutoiminta (N=5), konttitoiminta (N=7) ja hiv- ja aids -työ (N=8). 13

14 Alle puoli vuotta toiminnassa mukana olleiden tärkeimmät toimintamuodot Alle puoli vuotta Punaisen Ristin toiminnassa mukana olleita kyselyyn vastasi 193 kappaletta. Heidän ylivoimaiset aktiviteettinsa liittyvät monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoimintaan (N=65/22/2/1)* sekä turvapaikanhakijoiden tukitoimintaan (N=52/12/4/1). Suurimmalla osalla heistä tämä toimintaan osallistuminen on ensisijaista järjestön toimintaa. Ystävä- ja tukihenkilötoimintaan on myös tullut uusia vapaaehtoisia, joista vähän yli puolelle se on ollut tärkeimmäksi koettua toimintaa (N=22/12/3/1). Erilaisiin järjestön keräyksiin kyselyyn vastanneet ovat osallistuneet jonkin verran (N=5/7/4/1). Heistä harvalle tämä toiminta on kuitenkin ollut ensisijaista toimintaa. Myös ensiapu- ja valmiustoiminta on saanut vähän uusia vapaaehtoisia, joista suurimmalle osalle toiminta on ensisijaista (N=7/1/-/1). Uudet aktiivit eivät ole osallistuneet lainkaan omaishoitajien tukitoimintaan, osaston työllistämistoimintaan, päihdetyöhön eivätkä Reddie Kids -toimintaan. Hyvin satunnaisesti uusia jäseniä ovat kiinnostaneet festaripäivystys (N=-/-/1/-), ensihuolto (N= -/1/-/-), hiv- ja aids -työ (N=1/-/-/-), kouluttajana toimiminen (N=1/-/-/-) ja järjestötyö (N=1/-/-/-). Juurikaan enempää kiinnostusta ei ole löytynyt nuorisotoimintaan (N=1/-/1/-), terveyspalvelutoimintaan (N=1/-/1/-), jäsenhankintaan (N=1/1/-/-) ja turvatalotoimintaan (N=1/1/-/-). Muutama uusi aktiivi toimija on jo päätynyt luottamustehtäviin (N=3/2/1/-). Myös konttitoiminta (N=2/2/1/-), humanitaarisen oikeuden toiminta (N=2/1/-/-), tiedotustoiminta (N=1/1/-/1) ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu (N=-/2/2/-) ovat uusien aktiivien keskuudessa hyvin marginaalisessa osassa. Perinteisesti tunnettuun verenluovutustoimintaan osallistuu vain harva (N=1/7/1/-), eikä se ole juuri kenellekään ensisijaista toimintaa; siihen osallistutaan siis jonkin muun aktiivisemman toiminnan lisäksi. Kohtaan Jokin muu vastanneista viisi kertoi toimivansa ensisijaisesti toimintaryhmän jäsenenä. Kolme kertoi toimivansa ensisijaisesti itsenäisessä tehtävässä. Kaksi vastaajaa ilmoitti tehtävänsä olevan toimintaryhmän vetäjänä. Vuoden 2012 kyselyyn nähden poikkeama on huomattava. Silloin monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoimintaan osallistuminen oli yleisesti ottaen varsin vähäistä. Nyt maahanmuuttaja ja pakolaiskriisi on herättänyt uusia vapaaehtoisia toimimaan näissä tehtävissä (N=90). Monet ovat lähteneet myös tukemaan turvapaikanhakijoita (N=69). Se, että osallistujia näissä toimintamuodoissa on näin paljon, kertoo niiden osastojen toiminnan huimasta lisääntymisestä, joiden alueella toimii pakolaisten vastaanottokeskuksia. Perinteinen ystävä- ja tukihenkilötoiminta on myös aktivoinut jonkin verran uusia vapaaehtoisia (N=38). Kaikki nämä toimintamuodot ovat sisällöllisesti varsin lähellä toisiaan. Muihin toimintamuotoihin Punainen Risti on saanut uusia vapaaehtoisia vain satunnaisesti. * (Tärkein / Toiseksi tärkein / Kolmanneksi tärkein / Vähemmän tärkeä) 14

15 15

16 6 kk 1 vuosi toiminnassa mukana olleiden tärkeimmät toimintamuodot Hieman pidempään (6 kk 1 vuosi) mukana olleita kyselyyn vastasi 118 kappaletta. Merkittävintä toimintaa on monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta (N=38/6/1/-). Siihen läheisesti liittyvä turvapaikanhakijan tukena toimiminen on kolmanneksi aktiivisinta toimintaa (N=12/15/1/-), joskaan se ei ole kuin alle puolelle ensisijaista toimintaa. Toiseksi eniten vastaajat osallistuivat ystävä- ja tukihenkilötoimintaan, joille se oli myös suurimmaksi osaksi ensisijaista järjestön toimintaa (N=26/7/-/1). Neljänneksi aktiivisimmin vastaajat osallistuivat ensiapu- ja valmiustoimintaan (N=19/1/1/1), joille se oli lähes poikkeuksetta ensisijaista Punaisen Ristin toimintaa. Punaisen Ristin näkyvään keräystoimintaan vastaajat ovat osallistuneet seuraavaksi eniten (N=3/4/1/2), joskin vain noin kolmannekselle se on ollut ensisijaista toimintaa. Näin ollen kerääjät ovat aktiivisemmin mukana muissa Punaisen Ristin toimintamuodoissa. Vastaajat eivät ole osallistuneet lainkaan hiv- ja aids -työhön, järjestötyöhön, osaston työllistämistoimintaan, päihdetyöhön eivätkä Reddie Kids -toimintaan. Vain satunnaisesti vastaajat osallistuvat jäsenhankintaan (N=-/-/-/1), terveyspalvelutoimintaan (N=-/-/-/1), nuorisotoimintaan (N=-/-/1/-), kouluttajana toimimiseen (N=-/1/-/ -), tiedotustoimintaan (N=-/1/-/-), ensihuoltoon (N=1/-/-/-), omaishoitajien tukitoimintaan (N=1/-/-/-) ja turvatalotoimintaan (N=1/-/-/-). Verta käyvät luovuttamassa järjestön aktiiviset toimijat (N=-/5/2/1). Myös vapaaehtoiseen pelastuspalveluun osallistujat ovat jo mukana aktiivisemmin muissa Punaisen Ristin toimintamuodoissa (N=-/5/1/-). Luottamustehtäviä on jo saanut osakseen viisi vastaajaa (N=2/-/3/-). Konttitoimintaan (N=1/2/-/1), festaripäivystykseen (N=-/2/- /1) ja humanitaarisen oikeuden toimintaan osallistuminen on ollut marginaalista (N=- /1/1/-). Jokin muu toiminta on ensisijaisesti ollut toimintaryhmän jäsenenä toimimista (N=2) sekä vastaanottokeskuksen vaatehuoltotyötä (N=1). Näyttääkin siltä, että vähän aikaa, puolesta vuodesta vuoteen, Punaisen Ristin toiminnassa mukana olleet ovat aktiivisia heitä vähän uudempien jäsenten tavoin monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnassa (N=45) ja siihen läheisesti liittyvässä turvapaikanhakijoiden tukitoiminnassa (N=28). Lisäys on huomattava siitä syystä, että vain joidenkin osastojen alueella on pakolaisten vastaanottokeskuksia. Uudet toimijat ovat löytäneet tiensä vasta aktivoituneita paremmin myös ystävä- ja tukihenkilötoimintaan (N=34) sekä ensiapu- ja valmiustoimintaan (N=22). Uusimpien aktiivien tavoin vähän aikaa mukana olleita eivät kiinnosta työllistämis-, päihde- eikä Reddie Kids -toiminta lainkaan, eikä hiv- ja aids-työ sekä järjestötyökään ole juurikaan sen halutumpaa. Sen sijaan muutama on jo saanut luottamustoimia. 16

17 17

18 1 3 vuotta toiminnassa mukana olleiden tärkeimmät toimintamuodot 1 3 vuotta Punaisen Ristin toiminnassa mukana olleita kyselyyn vastasi 329 kappaletta. Heidän tärkeimmiksi toimintamuodoiksi ovat vakiintuneet ystävä- ja tukihenkilötoiminta (N=99/30/4/11) ja ensiapu- ja valmiustoiminta (N=64/16/3/5). Keräystoimintaan vapaaehtoiset osallistuvat myös aktiivisesti, mutta vain varsin harvalle vastaajalle se on ensisijaista toimintaa (N=19/31/22/8). Myös monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoimintaan on osallistuttu aktiivisemmin (N=23/16/12/5) kuin neljä vuotta sitten, mutta vain alle puolelle vastaajista se on ollut ensisijaista toimintaa. Vastaajista jotkut on saanut osakseen luottamustehtäviäkin (N=20/12/7/4). Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun osallistujia on ollut jonkin verran (N=9/9/11/10), mutta heistä vain noin neljännekselle se on ollut ensisijaista toimintaa Punaisessa Ristissä. Jotkut käyvät muun toimintansa ohella luovuttamassa myös verta (N=8/16/7/5). Myös järjestötyö on antanut joillekin vapaaehtoisille toimintamahdollisuuksia (N=6/7/7/8), mutta heistäkin vain alle neljännekselle se on ensisijaista järjestön toimintaa. Jäsenhankinta on varsin monelle tärkeä toimintamuoto muiden tehtävien ohella (N=1/5/4/12). Näitä vähän vähemmän tärkeitä toimintamuotoja vastaajille ovat tiedotustoiminta (N=3/7/2/8), jota paneudutaan muiden tehtävien ohella. Festaripäivystys kiinnostaa lähes yhtä paljon (N=2/9/5/3). Hieman edellä mainittuja vähemmän kiinnostavia toimintamuotoja ovat turvapaikan hakijan tukena toimiminen (N=5/6/4/2) ja nuorisotoiminta (N=4/7/2/4). Varsin marginaaliseksi jää kouluttajana toimiminen (N=4/4/2/2). Kaikkein vähäisintä ja tärkeimmäksi koettua toimintaa on ollut osaston työllistämistoiminta (N=-/-/-/1), hiv- ja aids -työ (N=1/-/1/2), konttitoiminta (N=2/1/-/1), Reddie Kids -toiminta (N=3/-/-/2), terveyspalvelutoiminta (N=3/1/-/-) ja turvatalotoiminta (N=3/1/-/-). Jokin muu toiminta on toimintaryhmän toimintaan sen jäsenenä osallistumista (N=6), itsenäisessä tehtävässä (N=2) tai ryhmän vetäjänä (N=1). Tässäkin ryhmässä monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta (N=56) on aktiivisempaa kuin neljä vuotta sitten tehdyssä kyselyssä keskimäärin; määrällisesti osallistujia on jopa enemmän kuin 6 kk 1 vuotta toiminnassa mukana olevissa, vaikka suhteellinen osuus onkin pienempi. Vähemmän aikaa toimineiden vapaaehtoisen vastauksista poiketen maahanmuuttajien tukihenkilötoiminta (N=17) ei ole saanut tätä ryhmää enää samalla tavalla liikkeelle. Toimintaan osallistuminen näyttääkin vakiintuneen jossakin määrin tiettyihin toimintamuotoihin, kuten ystävä- ja tukihenkilötoimintaan (N=144), ensiapu ja valmiustoimintaan (N=88) sekä keräystoimintaan (N=80), joiden lisäksi ei enää ole juurikaan otettu mukaan uutta toimintaa yhtäkkiä ilmenneestä avun tarpeesta huolimatta. Tämä on tietenkin luonnollista siitä syystä, että läheskään kaikkien osastojen alueella ei ole pakolaisten vastaanottokeskuksia. Luottamustehtäviin sitoutuminen on jo joillekin vakiintunutta toimintaa. Vähiten kiinnostavat vapaaehtoistoiminnan muodot ovat pitkälti samat kuin tuoreemmillakin jäsenillä. 18

19 19

20 4 10 vuotta toiminnassa mukana olleiden tärkeimmät toimintamuodot Kyselyyn vastasi 334 henkilöä, jotka ovat olleet mukana toiminnassa 4 10 vuotta. Heidän suurin aktiivisuutensa kohdistui ystävä- ja tukihenkilötoimintaan (N=83/26/10/14), joista yli puolelle tämä toiminta oli ensisijaista. Keräystoimintaan osallistuneita oli seuraavaksi eniten (N=23/34/23/33), mutta vain suhteellisen pienelle osalle se oli ensisijaista toimintaa. Keräyksiin osallistutaan siten pääasiassa muun toiminnan ohella. Luottamustehtävät työllistävät jo huomattavassa määrin tähän ryhmään kuuluvia (N=36/37/17/10). Heistä yli kolmannekselle toiminta oli ensisijaista järjestön toimintaa. Ensiapu- ja valmiustoimintaan osallistuneita on seuraavaksi eniten (N=65/19/7/3), joista yli kahdelle kolmasosalle tämä toiminta oli ensisijaista; ystävä- ja tukihenkilötoiminnan jälkeen tämä onkin toiseksi merkittävin ensisijainen toimintamuoto. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu kokoaa seuraavaksi eniten vapaaehtoisia (N=8/21/17/20), mutta vain muutamalle harvalle se on tärkeimmäksi koettua toimintaa. Verenluovutuksiin osallistujia on seuraavaksi eniten (N=13/16/13/18), joista vain muutamalle se on tärkeintä järjestön toimintaa. Suurin osa luovuttajista on mukana muissa järjestön toiminnoissa. Myös monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoiminta on saanut tässä ryhmässä vapaaehtoisia liikkeelle (N=22/12/6/11), joista vajaalle puolelle vastaajista se on muodostunut tärkeimmäksi toimintamuodoksi. Järjestötyöhön osallistujia on seuraavaksi eniten (N=10/10/10/7), joista noin kolmannekselle se on kaikkein merkittävin toimintamuoto. Vastaajista harvempi osallistuu toimintaan kouluttajana (N=3/9/5/10), joista suurin osa tekee sitä muiden järjestötehtäviensä ohella. Tiedotustoimintaan (N=3/8/3/12) ja jäsenhankintaan (N=2/5/3/16) osallistujia on lähes yhtä paljon, joista heillekin nämä toimintamuodot ovat lähes poikkeuksetta toissijaisia. Ensihuoltoon osallistujia on ollut myös lähes sama määrä (N=2/3/3/16), samoin nuorisotoimintaan (N=5/4/6/8), turvapaikanhakijan tukena toimimiseen (N=3/8/4/8) ja festaripäivystykseen (N=2/10/5/6). Edellisiä jo marginaalisemmin vastaajat osallistuvat turvatalotoimintaan (N=7/4/-/1) ja omaishoitajien tukitoimintaan (N=4/5/1/2). Samoin päihdetyö (N=1/1/2/5) ja terveyspalvelutoiminta (N=5/1/-/2) eivät ole erityisessä suosiossa vapaaehtoisten keskuudessa. Reddie Kids -toimintakaan ei vedä montaa vapaaehtoista (N=1/1/3/2). Lähes kokonaan osallistumista vaille jäävät hiv- ja aids -työ (N=1/-/2/2), osastojen työllistämistoiminta (N=-/1/2/1), humanitaarisen oikeuden toiminta (N=1/1/-/1) sekä konttitoiminta (N=-/1/1/1). Yli neljä vuotta toiminnassa mukana olleet ovat saaneet jo varsin huomattavassa määrin luottamustehtäviä (N=100). Suurin osa toimii kuitenkin näitä tehtäviä aktiivisemmin järjestön muissa tehtävissä, mikä kertoo siitä, että ne eivät kuormita ainakaan kaikkia mukana olijoita liikaa. Tärkeimmät ensisijaiset toimintamuodot ovat ystävä- ja tukihenkilötoiminta (N=133) sekä ensiapu- ja valmiustoiminta (N=94). Myös tässä ryhmässä on herätty monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoimintaan (N=51), joskaan turvapaikanhakijoiden tukitoiminta (N=23) ei ole vetänyt vapaaehtoisia niinkään puoleensa. 20

21 21

22 Yli 10 vuotta toiminnassa mukana olleiden tärkeimmät toimintamuodot vuotta mukana olleita aktiiveja vastasi kyselyyn kaikkiaan 177 kappaletta. Aktiivisimmin he toimivat ensiapu- ja valmiustoiminnassa (N=53/6/10/5) ja luottamustoimissa (N=31/16/15/12). Yli kahdelle kolmasosalle ensiapu ja valmiustoiminta oli ensisijaista järjestön vapaaehtoistoimintaa, kun taas luottamustoimiin osallistuminen oli sitä reilulle kolmannekselle. Keräystoimintaan osallistuttiin seuraavaksi eniten (N=11/21/14/26), joskin vain harvalle se oli ensisijaista järjestön toimintaa. Suurimmaksi osaksi siihen osallistuttiin muiden vapaaehtoistehtävien lisäksi. Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun osallistuttiin seuraavaksi eniten (N=5/12/11/17), joskin se oli ensisijaista toimintaa vain hyvin marginaaliselle osalle vastaajista. Vähemmän aikaa vapaaehtoisina toimineiden keskuudessa erittäin vahva ystävä- ja tukihenkilötoiminta on tässä ryhmässä vasta seuraavaksi tärkeimpänä pidetty toimintamuoto (N=19/9/5/10). Ensisijaista se on tähän toimintaan osallistuneista vajaalle puollelle vastaajista. Myös järjestötyöhön osallistuminen (N=8/13/9/8) on aktivoitunut vähemmän aikaa mukana olleisiin verrattuna. Verenluovutuksiin osallistuneita on lähes yhtä useita (N=6/8/10/13), mutta kaikille heille toimintaan osallistuminen tapahtuu pääasiassa muihin aktiviteettien lisäksi. Kouluttajana toimii moni, mutta vain muiden vapaaehtoistehtäviensä ohella (N=1/13/7/10). Suunnilleen saman verran vapaaehtoisia on monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnassa (N=7/10/3/10). Jäsenhankintaan (N=1/5/3/13), ensihuoltoon (N=2/8/2/8) ja tiedotustoimintaan (N=2/1/10/7) osallistuttiin seuraavaksi eniten. Toiminta näissä oli kuitenkin lähes tyystin toissijaista muuhun toimintaan osallistumisen ohessa tapahtuvaa. Näitä vähemmän tärkeäksi toiminnaksi vastaajat arvioivat turvapaikan hakijoiden tukena toimimisen (N=2/2/2/6), festaripäivystyksen (N=-/4/2/6) ja nuorisotoiminnan (N=1/3/4/3). Varsin marginaalisiksi toimintamuodoiksi jäivät vastaajien tärkeysjärjestyksessä päihdetyö (N=2/1/1/3), terveyspalvelutoiminta (N=1/3/-/2), Reddie Kids -toiminta (N=3/-/-/2) sekä omaishoitajien tukitoiminta (N=-/3/-/2). Tuskin lainkaan osallistumista tai tärkeäksi kokemista jäivät hiv- ja aids -työ (N=-/2/1/1), turvatalotoiminta (N=3/-/-/-), humanitaarisen oikeuden toiminta (N=1/-/-/1) sekä konttitoiminta (N=-/-/-/1). Osaston työllistämistoimintaan ei ollut osallistujia lainkaan. Johonkin muuhun toimintaan ensisijaisesti osallistuneet ovat toimintaryhmän jäseniä (N=2) tai itsenäisessä tehtävässä (N=1). Kaikki vastaajat eivät ole määritelleet tässä vapaaehtoistoimintaansa. Mahdollisesti ystävä- ja tukihenkilötoiminnasta (N=43) on siirrytty luottamus- (N=74)* ja järjestötehtäviin (N=38)**, eikä aika eikä energia ole enää vapaaehtoisilla riittänyt kaikissa niissä toimimiseen. Ensiapu- ja valmiustoiminnasta (N=74) ei näy tällaista liikettä tapahtuneen. Suhteellisesti katsottuna tähän toimintaan osallistujien määrä on selkeästi kasvanut. Mahdollisesti ensiapu- ja valmiustoiminnassa mukana olevat ovat kiinnittyneet omaan vapaaehtoistoimintaansa enemmän kuin omaan paikallisosastoonsa. * Määrällisesti 4 10 vuotta toiminnassa mukana olleissa on enemmän niitä, joilla on luottamustehtäviä, mutta vastaajamäärään suhteutettuna heidän osuutensa on tässä ryhmässä suurempi. ** Järjestötyössä mukana olleita on saman verran kuin 4 10 vuotta mukana olleiden ryhmässä, mutta suhteellinen osuus on yli 10 vuotta mukana olleissa huomattavasti suurempi. 22

23 23

24 Yli 20 vuotta toiminnassa mukana olleiden tärkeimmät toimintamuodot Tässä ryhmässä vastauksia tuli kaikkiaan 127 kappaletta. Heidän aktiivisimmat toimintamuotonsa olivat ensiapu- ja valmiustoiminta (N=40/16/8/7) ja luottamustoimet (N=30/15/13/9). Ensin mainitussa toiminta oli vähän yli puolelle ensisijaista toimintaa, kun taas luottamustointen tekeminen oli alle puolelle ensisijaista. Seuraavaksi aktiivisimmin osallistuttiin keräystoimintaan (N=8/11/11/17) ja järjestötoimintaan (N=8/12/10/8). Varsin harvalle vastaajista nämä toimintamuodot olivat kuitenkaan tärkeimmiksi koettuja. Myös vapaaehtoiseen pelastuspalveluun löytyi varsin paljon osallistujia, joskin toiminta oli lähes poikkeuksetta toissijaista, vähemmän tärkeää. Ystävä ja tukihenkilötoiminnassa osallistujia (N=10/9/7/8) ei ollut läheskään yhtä paljoa kuin vähemmän aikaa Punaisen Ristin toiminnassa mukana olleissa. Jonkin verran vapaaehtoisia osallistui myös verenluovutukseen (N=2/4/4/15), koulutukseen (N=6/10/1/5) ja ensihuoltoon (N=-/2/10/10). Näihin vapaaehtoistehtäviin osallistuttiin paljolti muiden aktiviteettien ohella. Vähemmän osallistujia löytyi monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoimintaan (N=2/5/3/8), jäsenhankintaan (N=1/1/1/15), tiedotukseen (N=2/3/2/10), festaripäivystyksiin (N=-/3/3/8) ja turvapaikanhakijoiden tukena toimimiseen (N=1/3/1/8). Kaikkiin näihin osallistuttiin pääsääntöisesti muiden toimintojen ohella, eikä niitä koettu suurimmaksi osaksi kovinkaan tärkeiksi. Varsin marginaalisiksi tärkeydeltään- ja aktiiviselta osallistumiseltaan vastaajien mielestä jäivät päihdetyö (N=-/-/3/7) terveyspalvelutoiminta (N=1/1/2/3). Lähes olematonta olivat nuorisotoiminta (N=-/1/1/3), omaishoitajien tukitoiminta (N=2/1/-/1), hiv- ja aids -työ (N=1/-/1/2), konttitoiminta (N=1/-/-/3), turvatalotoiminta (N=-/-/- /3), Reddie Kids -toiminta (N=-/-/-/3) sekä humanitaarisen oikeuden toiminta (N=-/- /-/2). Johonkin muuhun toimintaan ei osallistunut ensisijaisesti yksikään vastaaja. Ensiapu ja valmiustoiminta on pitkään toiminnassa mukana olleiden tärkein toimintamuoto (N=71).* Luottamustoimet (N=67) ja järjestötyö (N=38)** ovat muodostuneet hyvin tärkeiksi. Pitkään mukana olleisiin aktiiveihin luotetaan. Keräystoiminta on myös aktiivista tässä ryhmässä (N=47). Vähäisin kiinnostus liittyy niihin toimintamuotoihin, jotka eivät tätä ryhmää todennäköisesti jo varsin iäkäs osa vastaajista enää niin paljoa kosketa, kuten lapsi- ja nuorisotoiminta sekä omaishoitajien tukitoiminta. Moni saattaa jo olla itse viimeksi mainitun tuen tarpeessa. * Ensiapu ja valmiustoimintaan osallistuneiden määrä on pysynyt samana kuin edellisessä vastaajaryhmässä, vaikka vastaajia onkin ollut selvästi vähemmän. Suhteellinen aktiivisuustaso tässä toiminnassa on siis lisääntynyt. ** Luottamus ja järjestötehtävissä on määrällisesti suunnilleen tai yhtä paljon aktiiveja kuin vuotta mukana olleissa. Suhteellisesti ottaen aktiivien osuus näissä tehtävissä on siten kasvanut. 24

25 25

26 Yli 30 vuotta toiminnassa mukana olleiden tärkeimmät toimintamuodot Yli 30 vuotta toiminnassa mukana olleita vastasi kyselyyn 153 kappaletta. Määrällisesti eniten nämä osallistuivat keräystoimintaan (N=14/19/18/31), mutta osallistuminen tapahtui suurimmaksi osaksi muiden aktiviteettien lisäksi. Luottamustehtävät työllistävät vapaaehtoisia toiseksi eniten (N=31/21/8/14) ja lähes puolelle heistä toiminta on tärkeintä tai eniten aikaa vievää järjestön toimintaa. Ensiapu- ja valmiustoiminta on edelleen pitänyt pintansa tärkeimpien toimintamuotojen joukossa (N=32/19/8/8), joista lähes puolelle se on tärkeintä Punaisen Ristin toimintaa. Järjestötyö vie myös runsaasti vapaaehtoisten aikaa (N=17/15/10/16). Reilulle neljäsosalle tämä on ensisijaista toimintaa. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (N=10/12/12/18) ja ystävä- ja tukihenkilötoiminta (N=16/8/6/14) ovat seuraavaksi tärkeimpiä toimintamuotoja. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on tosin varsin harvalle ensisijainen toimintamuoto. Ystävä- ja tukihenkilötoimintaan osallistuminen on myös suhteellisesti laskettuna hieman vähentynyt vuotta mukana olleiden ryhmään verrattuna. Verta kävi edelleen se osa vapaaehtoisista luovuttamassa (N=5/3/2/20), joiden verenluovutuksen yläikäraja ei ollut vielä ylittynyt; tieto uudesta yläikärajasta ei ehkä ole vielä tavoittanut kaikkia verenluovutustoiminnassa mukana olleita. Tähän osallistuttiin pääasiassa muissa tehtävissä toimimisen lisäksi. Kouluttajana toimiminen N=8/7/3/8) on pysynyt suunnilleen samalla tasolla, mihin se on noussut henkilöiden oltua mukana Punaisen Ristin toiminnassa vähintään 10 vuotta. Ensihuolto (N=4/4/7/13) on lisännyt osuuttaan aktiivien toiminnassa, joskin vain ani harvalle se on ensisijaista toimintaa. Aikaisempaa useampi aktiivi toimija panostaa jäsenhankintaan (N=-/2/4/20), joskin vain harvakseltaan, muiden tehtävien ohella. Tiedotustoimintaankin osallistuneiden määrä (N=-/3/5/14) on säilynyt kuta kuinkin ennallaan, paitsi että tiedottamista tehdään entistä harvemmin. Jonkin verran aktiiviset toimijat osallistuvat monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoimintaan (N=3/4/2/10) sekä turvapaikanhakijoiden tukitoimintaan (N=2/3/2/8). Omaishoitajien tukitoiminnassakin on vielä mukana aktiiveja (N=-/3/6/2), joskaan ei enää ensisijaisesti. Mahdollisesti tähän toimintaan osallistuminen onkin tukea vastaanottavaa. Marginaalisesti aktiivit suhtaututuvat tai osallistuvat terveyspalvelutoimintaan (N=1/1/1/3), nuorisotoimintaan (N=-/1/1/3) ja festaripäivystyksiin (N=-/1/1/3). Lähes olematonta kiinnostus ja osallistuminen on osaston työllistämistoimintaan (N=- /1/1/2), Reddie Kids -toimintaan (N=-/1/-/2), konttitoimintaan (N=-/-/1/2), turvatalotoimintaan (N=-/-/1/2) ja humanitaarisen oikeuden toimintaan (N=-/-/-/3). Päihdetyöhön (N=-/-/1/1) ja hiv- ja aids -työhön (N=-/-/-/1) vastaajat osallistuvat tuskin lainkaan. Pisimpään Punaisen Ristin toiminnassa mukana olleille tyypillistä on se, että heille on kasaantunut runsaasti luottamustehtäviä (N=74) ja järjestötöitä (N=58). Samaan aikaan aikaisemmin erittäin suosittu ystävä- ja tukihenkilötoiminta (N=44) on menettänyt suosiotaan, joka puolestaan ei näy juurikaan ensiapu- ja valmiustoiminnassa (N=67). Vain vähäisessä määrin pakolaiskriisi on saanut kauimmin järjestön toiminnassa mukana olleita liikkeelle konkreettiseen monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoimintaan (N=19) ja turvapaikanhakijoiden tukitoimintaan (N=15). Jonkinlaisia muutoksia edelliseen aktiivisuusryhmään verrattuna ovat keräystoimintaan osallistumisen lisääntyminen tärkeimmäksi (N=82). Myös omaishoitajien tukitoi- 26

27 mintaan osallistuminen on aikaisemmasta kasvanut (N=11), mutta todennäköisin syy lienee juuri tuen vastaanottajaksi siirtymisessä. Osallistujamäärät ovat vastaajien keskuudessa kuitenkin hyvin pieniä. Festaripäivystystoiminta (N=5) on lähes tyystin jäänyt pois pisimpään mukana olleiden toimintamuodoista. 27

28 2.3 Yhteenvertoa Kyselyyn vastanneista noin 80 % oli Punaisen Ristin aktiivitoimijoita. Vain noin joka kymmenennelle vastaajista pelkkä jäsenyys riittää, kun taas kymmenesosa ei vielä ole vapaaehtoisia, mutta haluaisi mukaan toimintaan. Verrattuna neljän vuoden takaiseen tulokseen aktiivisia jäseniä on vastaajissa nyt enemmän. Sen sijaan niitä, joille pelkkä jäsenyys riittää, on huomattavasti vähemmän (v n. 25 %). Samoin niitä, jotka haluaisivat mukaan toimintaan, on hieman vähemmän (v n. 14 %). Tosin neljä vuotta sitten vastausaika oli pidempi ja kyselystä muistutettiin, joten tulokset eivät ole aivan vertailukelpoisia. Selkeästi voi kuitenkin havaita, että vähintäänkin kymmenesosa ilmeisesti suurelta osin Punaisen Ristin jäseniä haluaisi tulla mukaan vapaaehtoistoimintaan, mutta ei siihen ole päässyt. Joistakin kommenteista pystyy sanomaan yhdeksi esteeksi toimintaan mukaan pääsyn sen, että paikallisosasto ei ole vastannut yhteydenottopyyntöihin. Sukupuolen vaikutus toiminnan merkityksellisenä pitämiseen Ystävä- ja tukihenkilötoiminta sekä ensiapu- ja valmiustoiminta ovat Punaisen Ristin tärkeimmät toimintamuodot. Naiset osallistuvat aktiivisimmin juuri ystävä- ja tukihenkilötoimintaan sekä keräystoimintaan, luottamustehtäviin, ensiapu- ja valmiustoimintaan sekä monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoimintaan. Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun naiset osallistuvat myös, mutta eivät suhteellisesti laskettuna läheskään samassa määrin kuin miehet, määrällisesti kuitenkin heitä useammin. Turvapaikanhakijoiden tukena toimiminen sekä järjestötyöt ovat seuraavaksi suurimpia naisten aktiviteetteja, joista ensin mainittu toiminta on miehiä aktiivisempaa ja järjestötyö suhteellisesti vähäisempää. Miesten osuus ystävä- ja tukihenkilötoiminnassa on huomattavan vähäinen, lähes marginaalinen siihen nähden, että se on kokonaisuudessaan suosituin toimintamuoto. Sen sijaan miesten suosituinta toimintaa on ensiapu- ja valmiustoiminta sekä vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Luottamustehtäviin miehet osallistuvat seuraavaksi aktiivisemmin ja sama määrä ottaa osaa myös keräystoimintaan. Järjestötyö ja monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta ovat seuraavaksi tärkeimpiä. Ensin mainittu kiinnostaa suhteellisesti enemmän miehiä ja monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta suhteellisesti taas vähemmän. Vähimmin tärkeiksi koetuissa toimintamuodoissa eroja on havaittavissa pienessä määrin. Humanitaarisen oikeuden toiminta kiinnostaa suhteellisesti enemmän miehiä kuin naisia. Konttitoimintaa pitää tärkeänä vain muutamia miehiä, kun taas naisissa on niitäkin, joille se on tärkein toiminnan muoto. Nuorisotoiminnassa naisten osuus on vahvempi kuin miesten. Terveyspalvelutoiminta jää lähes kokonaan naisten vastuulle. Erot ovat kuitenkin varsin pieniä. Toiminnassa mukanaoloajan vaikutus Alle puoli vuotta* ja puolesta vuodesta vuoteen toiminnassa mukana olleet ovat selkeästi tulleet mukaan pakolaiskriisin myötä. Monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta sekä toiminta turvapaikanhakijan tukena ovat selkeästi tärkeimmiksi koettuja toimintamuotoja vähimmin aikaa toiminnassa mukana olevien keskuudessa. Kolmanneksi tärkein toimintamuoto liittyy ystävä- ja tukihenkilötoimintaan. Nämä aktiivit kokevat jossain määrin myös keräystoiminnan merkitykselliseksi. * Kyselyyn vastanneita oli tässä ryhmässä oli kaikkiaan

29 Vähän pidempään alle vuoden toiminnassa mukana olleet* kokevat edelleen monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnan merkityksellisimmäksi, mutta jo tässä vaiheessa aktiivit ovat kiinnittyneet vahvasti ystävä- ja tukipalvelutoimintaan sekä ensiapu ja valmiustoimintaan. Kolmanneksi eniten toimijoita on edelleen turvapaikanhakijoiden tukitoiminnassa, mutta siihen osallistumisfrekvenssi on harventunut. Keräystoiminta koetaan myös jossain vähäisessä määrin merkitykselliseksi. Alle vuoden toiminnassa mukana olleissa on jo muutamia luottamustoimia saaneitakin ja heidän joukossaan on niitä, joille se on ensisijainen toiminnan muoto. Vuodesta kolmeen vuotta mukana olleet** ovat sitoutuneet vahvimmin ystävä- ja tukihenkilötoimintaan sekä ensiapu ja valmiustoimintaan. Sen jälkeen tärkeimmäksi on koettu keräystoiminta. Monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta on seuraavaksi merkittävin toiminnan muoto, mutta toiminta turvapaikanhakijoiden tukena on hyvin vähäistä. Vastaajamääriä katsottaessa monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta ei ole enää tässä ryhmässä läheskään niin tärkeä toiminnan muoto kuin edellisissä ryhmissä.*** Jo tässä vaiheessa mukana olevat ovat saaneet osakseen jonkin verran luottamustehtäviä ja päässeet vähäisessä määrin mukaan myös järjestötyöhön. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on nyt koettu verenluovutustakin tärkeämmäksi. Toimintamuotoihin osallistumisen kirjo on aktiivien keskuudessa selkeästi laajentunut. Vähän pidempään toiminnassa mukana olleet ovat myös lähteneet mukaan pakolaiskriisin siivittämänä monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoimintaan, mutta turvapaikanhakijoiden tukitoimintaan eivät juuri lainkaan. Tämä kertonee siitä, että muu Punaisen Ristin toiminta vie jo niin paljon aikaa, ettei aika ja energia riitä tähän toimintaan. Toiminnassa 4 10 vuotta mukana olleet**** ovat sitoutuneet vahvimmin ystävä- ja tukihenkilötoimintaan ja osallistuvat myös aikaisempaa aktiivisemmin keräystoimintaan, pääsääntöisesti muiden aktiviteettiensa ohella. Määrällisesti keräystoimintaan osallistujia on nyt havaittavassa määrin enemmän kuin vähemmän aikaa toiminnassa mukana olleissa. Ensiapu ja valmiustoimintaan osallistuvat aktiivit pitävät osallistumistaan vahvasti ensisijaisena toimintamuotonaan ja heidän määränsä on myös hieman noussut. Luottamustehtävät työllistävät aavistuksen enemmän vastaajia kuin ensiapu- ja valmiustoiminnassa mukana olevia, mutta vain noin kolmannekselle heistä se on ensisijaista toimintaa. Tähän toimintaan osallistuneiden määrä on vähän yli kaksinkertaistunut. Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoimintaan osallistujia on määrällisesti saman verran kuin 1 3 vuotta toiminnassa mukana olleissa. Järjestötyön osuus on noussut jonkin verran 1 3 vuotta mukana olleiden ryhmästä, jolloin siihen osallistujia oli mukana ensimmäistä kertaa. Vapaaehtoinen pelastuspalvelua pidettiin yhtä paljon ensisijaisena toimintana kuin aikaisemminkin, mutta satunnaisemmin tai harvemmin tapahtuvana toimintana sen merkitys on kasvanut huomattavasti. Samoin on käynyt myös verenluovutustoimintaan osallistumisen suhteen vuotta aktiiveina toimijoina mukana olleiden ryhmässä***** tapahtuu radikaali muutos suhteessa edelliseen ryhmään. Samalla, kun luottamustehtäviin osallistuneiden määrä nousee kaikista toimintamuodoista suurimmaksi, samalla ystävä- ja tukihenkilötoimintaan osallistuneiden määrä romahtaa. Tämä näyttäisi kertovan siitä, * Kyselyyn vastanneita tässä ryhmässä oli kaikkiaan 118. ** Kyselyyn vastanneita oli tässä ryhmässä kaikkiaan 329. *** Aktiivien määrän tulisi olla noin kaksinkertainen edelliseen ryhmään verrattuna, jotta sen suhteellinen osuus olisi sama kuin 6 kk 1 vuoden toiminnassa mukana olleissa. **** Kyselyyn vastanneita tässä ryhmässä oli kaikkiaan 334. ***** Kyselyyn vastanneita tässä ryhmässä oli kaikkiaan

30 että nimenomaan naiset ovat saaneet osakseen paljon lisää luottamustehtäviä ja ovat siitä syystä joutuneet jättämään keskuudessaan aikaisemmin kaikkein suosituimman toimintamuotonsa.* Ensisijaisena toimintana ensiapu- ja valmiustoiminta on selkeästi tärkein toiminnan muoto ja jossain määrin sen voi olettaa myös nostaneen osallistujamääräänsä.** Ilmeisesti ensiapu ja valmiustoimintaan osallistuvat eivät ole mukana samassa määrin paikallisosastojen luottamustehtävissä kuin ystävä - ja tukihenkilötoiminnassa mukana olevat, koska heidän ryhmässään ei tapahdu muutoksia luottamustehtäviin osallistumisen huomattavan lisääntymisen myötä. Syynä on mahdollisesti se, että ensiapu ja valmiustoiminnan ryhmät eivät ole samassa määrin tiiviisti sitoutuneina paikallisosaston toimintaan. Aktiivisuus keräystoiminnassa on myös huomattavasti lisääntynyt. Monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnassa on mukana määrällisesti vajaa puolet vähemmän vapaaehtoisia kuin edellisessä ryhmässä, joten heidän suhteellinen osuutensa on siten pysynyt suunnilleen samana. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on lisännyt suosiotaan, joskin sekin vain harvoin ensisijaisena toiminnan muotona. Verenluovuttajienkin osuus on säilynyt suunnilleen samana kuin aikaisemmin. Koulutustehtävät ovat lisääntyneet huomattavasti, mutta niitäkin tehdään lähes poikkeuksetta vain muihin toimintoihin osallistumisen lisäksi. Panostus tiedotukseen on kasvanut, mikä johtunee luottamustehtäviin osallistumisen lisääntymisestä. Turvapaikanhakijoiden tukitoiminnassa on mukana kuta kuinkin sama osuus vastaajista kuin aikaisemminkin. Jäsenhankinnasta kiinnostuneita on selvästi aikaisempaa vähemmän, kun taas ensihuolto on lisännyt suosiotaan. Yli 20 vuotta toiminnassa mukana olleiden*** keskuudessa ensiapu- ja valmiustoiminta on tärkein toimintamuoto ennen luottamustehtäviin osallistumista. Enää ensiapu- ja valmiustoiminnan osuus siihen osallistuvista ei ole siinä määrin ensisijaista kuin aikaisemmin, vaikka osallistujamäärä näyttää edelleen olevan kasvussa. Mahdollisesti myös näissä tehtävissä mukana olevat ovat saaneet osakseen paikallisosastojen luottamustehtäviä. Keräystoimintaan osallistuminen ei ole enää läheskään samassa määrin tärkeässä asemassa kuin aikaisemmin. Sen sijaan järjestötyöhön osallistuminen on selkeässä kasvussa. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on lisännyt vähän suosiotaan ja ystävä ja tukihenkilötoiminta säilyttänyt määrällisen asemansa, joskin siihen osallistuvissa on nyt aikaisempaa vähemmän niitä, joille toiminta on kaikkein tärkeintä Punaisen Ristin toimintaa. Ensihuoltoon osallistuvien määrä ja osuus on aikaisempaan nähden kasvanut. Kouluttajissa on vähän aikaisempaa ryhmää enemmän niitä, joille se on ensisijaista järjestön toimintaa. Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoimintaan osallistuvia on kuta kuinkin sama osuus kuin edellisessä vastaajaryhmässä. Sekä tiedotus- että päihdetyötä tehdään enemmän, mutta harvemmin. Turvapaikanhakijoiden tukijoina on havaittavasti vähemmän vapaaehtoisia. Jäsenhankintakin jää entistä harvempien harvoin tehtäväksi toiminnaksi. Yli 30 vuotta toiminnassa mukana olleet**** olivat aktiivisimpia keräystoiminnassa, joskin siinäkin pääasiassa muun toiminnan ohessa. Luottamustehtävät sekä ensiapuja valmiustoiminta olivat seuraavaksi tärkeimpiä toimintamuotoja. Niiden asema on säilynyt suunnilleen samana kuin edellisessä ryhmässä, joskaan ne eivät enää ole aivan niin ensisijaisia toimintoja. Järjestötyöhön osallistuvia oli edellistä ryhmää enemmän niin määrällisesti kuin suhteellisestikin. Heistä yhä useammalle se on myös ensi- * Kyselyn materiaalin nopea otantakohtainen tarkastelu tukee tätä päätelmää. Tarkkaa analyysiä tältä osin ei kuitenkaan tutkimuksen teon aikataulun puitteissa ole ollut mahdollista tehdä. ** Yli 10 vuotta toiminnassa mukana olleiden keskuudessa ensiapu ja valmiustoiminnan aktiiveja on lähes yhtä paljon, vaikka vastaajia on tässä ryhmässä lähes puolet vähemmän kuin edellisessä ryhmässä. *** Kyselyyn vastanneita oli tässä ryhmässä kaikkiaan 127. **** Kyselyyn vastanneita oli tässä ryhmässä kaikkiaan

31 sijaista Punaisen Ristin toimintaa. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on lisännyt osuuttaan vapaaehtoisten keskuudessa. Ystävä ja tukihenkilötoiminnassa on mukana suunnilleen sama määrä vapaaehtoisia, mutta ei niin sitoutuneesti kuin edellisessä ryhmässä. Kouluttajina toimii myös suunnilleen sama määrä vapaaehtoisia kuin aikaisemminkin, mutta heistä useampi on edellistä ryhmää sitoutuneempi tähän toimintaan. Samoin ensihuoltoon on löytynyt toimintaan sitoutuneempia vapaaehtoisia. Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoimintaan osallistuminen on suunnilleen yhtä vähäistä kuin aikaisemminkin, eikä turvapaikanhakijoiden tukitoiminnassakaan ole tapahtunut muutosta. Lyhyesti voidaan todeta, että uusimmat vapaaehtoiset ovat sitoutuneet pelkästään monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoimintaan sekä turvapaikanhakijoiden tukitoimintaan. Jotkut ovat tulleet mukaan myös ystävä- ja tukihenkilötoimintaan. Pian tämän jälkeen myös ensiapu- ja valmiustoimintaan löytyy huomattava määrä vapaaehtoisia, jolloin samaan aikaan ystävä- ja tukihenkilötoiminta lisää myös suosiotaan. Samalla toiminta turvapaikanhakijoiden tukena vähenee. Syy tähän kehityskulkuun on selvä: syksyn 2015 pakolaiskriisi herätti ihmisiä auttamaan hädänalaisia, mutta sitoutunein kiinnostus toiminta turvapaikanhakijoiden tukena vähenee jo puolen vuoden kuluttua. Perinteiset Punaisen Ristin toimintamuodot, ensiapu- ja valmiustoiminta, ystävä- ja tukihenkilötoiminta sekä keräystoiminta, vetävät edelleen puoleensa vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset saavat sitä enemmän luottamustehtäviä, mitä pidempään he ovat vapaaehtoisina olleet. Siinä vaiheessa, kun luottamustehtäviä tulee huomattavasti enemmän, myös naisille merkityksellisen ystävä- ja tukihenkilötoiminnan suosio suorastaan romahtaa. Naiset näyttävät siten saavan huomattavasti luottamustoimia toimittuaan Punaisen Ristin vapaaehtoisina yli kymmenen vuotta. Ensiapu- ja valmiustoimintaan osallistuvat eivät ilmeisesti osallistu samassa määrin luottamustehtäviin, mikä kertoo osaltaan siitä, että miehiä luottamustehtävät eivät kiinnosta samassa määrin kuin naisia, ja siitä, että ensiapu- ja valmiustoiminta ei ole ehkä niin läheisesti kytköksissä paikallisosastojen toimintaan kuin ystävä- ja tukihenkilötoiminta. Järjestötoimintaan osallistuminen kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään vapaaehtoiset ovat Punaisen Ristin vapaaehtoisina olleet. Hiv- ja aids -työ, humanitaarisen oikeuden toiminta, konttitoiminta, osaston työllistämistoiminta, päihdetyö, Reddie Kids -toiminta, terveyspalvelutoiminta sekä turvatalotoiminta on vastaajien tärkeysjärjestyksessä suunnilleen olematonta. Näitä toimintamuotoja järjestetään ilmeisesti vain hyvin harvoilla paikkakunnilla, joten siinä lienee selitys vähäiselle osallistumiselle. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että neljä ensisijaisesti merkittävintä toimintamuotoa ovat ensiapu- ja valmiustoiminta (N=280), ystävä- ja tukihenkilötoiminta 31

32 (N=275), monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoiminta (N=161) sekä luottamustehtävät (N=153). Kaksi ensisijaisesti merkittävintä toimintamuotoa alle puoli vuotta vapaaehtoisina olleilla ovat monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminta sekä turvapaikanhakijan tukitoiminta. Puolesta vuodesta vuoteen mukana olleilla monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatoiminta on myös ensisijaisesti tärkein toimintamuoto, mutta toiseksi tärkein on ystävä- ja tukihenkilötoiminta. Vuodesta kolmeen vuotta mukana olleille ystävä- ja tukihenkilötoiminta on ensimmäinen ja ensiapu- ja valmiustoiminta toinen tärkeysjärjestyksessään vuotta vapaaehtoistyössä mukana olleet pitävät myös ystävä- ja tukihenkilötoimintaa ensisijaisesti tärkeimpänä ja ensiaputoimintaa toiseksi tärkeimpänä toimintamuotonaan. Yli 10 vuotta mukana olleilla ensiapu ja valmiustoiminta on tärkein ja luottamustehtävät toiseksi merkittävin toimintamuoto. Nämä toimintamuodot tässä järjestyksessä ovat tärkeimpiä myös yli 20 vuotta ja yli 30 vuotta mukana olleiden ryhmissä. Tosin viimeksi mainitussa ryhmässä ero on vain hiuksenhieno. 3. Vapaaehtoistoiminnan aloittaminen 3.1 Vastaan ottaminen ja tehtävän löytyminen Yhteyden saannista paikallisosastoon kysyttiin alle vuoden vapaaehtoisina olleilta (N=311). Yli puolet heistä oli sitä mieltä, että yhteyden saanti osastoon oli helppoa (60 %, N=184). Jossain määrin helppoa se oli ollut viidennekselle vastaajista (21 %, N=65). Jossain määrin vaikeaa se oli ollut 14 %:lle vastaajista (N=42) ja erittäin vaikeaa 6 %:lle vastaajista (N=18). Kysely paljasti, että halukkaita, potentiaalisia vapaaehtoisia olisi vastaajissa noin 9 %. Ainakin osa heistä ilmoitti ottaneensa yhteyttä omaan paikallisosastoonsa, mutta eivät olleet saaneet sieltä minkäänlaista vastausta. Punainen Risti menettää jatkuvasti halukkaita vapaaehtoisia siksi, että heihin ei olla yhteydessä heidän ilmoittautuessaan vapaaehtoisiksi. Kokonaisarvio onnistumisesta oli hyvä (3,34).* * Keskiarvoarvosanat 3,25 4,00 kertoo hyvästä onnistumisesta, 2,50 3,24 jossain määrin onnistuneesta, 1,77 2,49 jossain määrin epäonnistuneesta ja 1,00 1,74 täysin epäonnistuneesta. 32

33 Yhteydenottoon vastattiin nopeasti ja tapaaminenkin järjestyi viikossa. Kutsu ensimmäiseen yhteiseen tapahtumaan tuli myös nopeasti. Muutettuani en ole päässyt toisen, uuden kotikaupunkini toimintaan mukaan (olen yrittänyt ottaa yhteyttä ja tarjoutua toimimaan, mutta minulle ei ole vastattu enkä ole muutakaan kautta löytänyt sopivaa toimintakanavaa), vaan toimin edelleen epäsäännöllisesti vanhassa kotikaupungissani. Viime vuoden puolella, kun liityin, en ole saanut paikallisosastolta minkäänlaista yhteydenottoa. Todella kauan saa odottaa yhteydenottoa, oletteko unohtaneet minut? Liityin jäseneksi pari vuotta sitten ja olen ilmoittautunut SPR:n sivuilla useamman kerran vapaaehtoiseksi. Kukaan ei ole ottanut yhteyttä. Jos luvataan lähettää s-postia, niin sen tulisi myös tapahtua. Tarjosin apuani vastaanottokeskuksiin, mutta minulle ei koskaan vastattu. Ensimmäisen vastauksen saaminen kesti todella kauan, noin 4 kk. Potentiaalisiin vapaaehtoisiin kannattaisi olla nopeammin yhteydessä. En saa alun jälkeen postia, vaikka olen ilmoittanut sähköpostini moneen paikkaan. Otin yhteyttä punaiseen ristiin lokakuussa nettilomakkeen kautta. Keskustelin koordinaattorin kanssa puhelimessa hetkeä myöhemmin ja hän lupasi lisätä minut sähköpostilistalle. En kuullut mitään, enkä usko tulleeni lisätyksi listalle. Joulun alla kävin viemässä tavaraa. Suoritin ystävätoiminnan kurssin jo syyskuussa, eikä minuun ole vieläkään otettu yhteyttä ystävän löytämisestä. Minusta yli 6 kuukauden odotus on liian pitkä aika, ja valitettavasti asiasta jää huono maku suuhun. Vastaanotto osastossa oli 69 % mielestä erittäin hyvä (N=212). Viidenneksen (21 %, N=64) mielestä vastaanotto oli onnistunut jossain määrin hyvin. Vain 6 % (N=20) oli sitä mieltä, että vastaanotto ei ollut ollut kovin hyvä ja erittäin huono se oli ollut 4 33

34 %:n (N=12) mielestä. Kokonaisarvio onnistumisesta oli hyvä (3,55). Vapaissa vastauksissa negatiivisuus kuitenkin korostui huomattavassa määrin, mutta myös positiivista palautetta tuli jonkin verran: Pienessä kaupungissa otettiin uusi aktiivi ilolla vastaan. Minut otettiin alusta lähtien lämpimästi vastaan, joka sittemmin on innostanut minut mukaan muihinkin toimintaryhmiin ja vapaaehtoistehtäviin. Innostava ilmapiiri, realistinen ote ja hyvä huolenpito vapaaehtoisista, tuntuu turvalliselta ja merkitykselliseltä. Vapaaehtoistoiminnan aloittaminen on ollut tavattoman antoisaa. Toiminnan organisoimisessa sen sijaan on toivomisen varaa. Aloittamisen pitäisi olla helpompaa ja minun pitäisi tuntea itseni enemmän tervetulleeksi hyödylliseksi ja paikkani ansainneeksi. Pienellä paikkakunnalla mukaan pääseminen on vaikeaa. Tyvärr var första försöket att kunna delta i frivilligverksamhet mycket svår i vår kommun, för personen som hade anställts som ledande handledare till nödinkvarteringen var mycket mycket oorganiserad och mycket skeptiskt gentomot alla frivilligkontakter Mycket oprofessionellt. Osastossa oli melko kylmä vastaanotto ensimmäistä kertaa sinne astuessani. Vaatii työtä ja lehmän hermoja päästä sisään osaston sisäpiiriin. Siksi olen hyvin vähän oman osastoni toiminnassa mukana ja keskityn piirin tai keskustoimiston järjestämiin vapaaehtoistehtäviin. Osastoissa ei huomioida uusia jäseniä kivasti Siellä ollaan jopa tylyjä. Tekemisessä liian monta sekoittajaa lusikoineen tässä sopassa monta, jotka haluaa olla esillä ja pomottaa [X] vastaanottokeskuksen toiminta johdon osalta on täysin luokatonta, syrjivää ja loukkaavaa. Minulle usein lähes syljetään silmille, kun käyn kohteessa vapaaehtoisena. On annettu ymmärtää johtavan ohjaajan taholta, että meistä vapaa- 34

35 ehtoisista on pelkkää harmia keskukselle. Asia on kovin loukkaavaa ja olen pohtinut poisjäämistä tehtävästä kyseisen takia. Vastaanottokeskuksessa tunsin oloni vieraaksi ja ei niin kovin tervetulleeksi. Erittäin hyvin haluamiaan vapaaehtoistehtäviä löysi paikallisosastostaan 64 % vastaajista (N=192). Viidennes (21 %, N=64) oli jossain määrin tyytyväisiä haluamiensa vapaaehtoistehtävien löytämiseen. 9 % (N=26) oli jossain määrin tyytymätön toimintavalikoimaan ja erittäin tyytymätön siihen oli 6 % (N=19) vastaajista. Kokonaisarvio haluttujen vapaaehtoistehtävien löytymiseen oli hyvä (3,43). Vastaajat antoivat kuitenkin runsaasti kritiikkiä: Heti ilmoittautumisen jälkeen minut kutsuttiin kummitoimintaan, läksyhelppiin ja Vokiin avustamaan. [N.N.] on ollut helposti lähestyttävä, kannustava ja innostava. Aktiivinen ystävätoiminta on pitkälti hänen ansiotaan. Ystäväkurssin jälkeen ei tullut yhteydenottoa ystäväpalvelusta pitkään aikaan. Lähestyin oman osaston toimintaryhmiä, joista sain nopeasti tietoa sähköpostitse, ja niihin vastausten kestäminen kesti osin kauan tai vastausta ei tullut. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi turvapaikanhakijatilanteen vuoksi. Kun paikkakunnalleni perustettiin hätämajoitusyksikkö, minuun oltiin yhteydessä samana iltana. Toiminta alkoi rysäyksellä, mutta oli erittäin hyvin organisoitua ja kaikki tapahtui hyvässä hengessä. Paikkakunnallani ei ollut ystävätoimintaa ja kysellessäni siitä, vastauksen saaminen kesti kohtuuttoman kauan. Ilmoittautuessani kerroin kyllä mielenkiinnon kohteistani aika hyvin, mutta mitään kutsuja ei ole mihinkään sen tapaiseenkaan toimintaan tullut. Nyt yhteyden saaminen oli kohtuullisen helppoa, vaikka hieman meni aikaa ennen kuin vokista otettiin yhteyttä. Ero tilanteeseen noin kuusi vuotta sitten on kuitenkin huima: silloin nettisivut olivat tosi hankalat kun etsin vapaaehtoistehtävän yhteyshenkilöä yms. 35

36 Olen joutunut tässä odottelemaan yhteydenottoa SPR:ltä ystävätoiminnan aloittamisesta. Ei ole tullut ehdotuksia. Itse jouduin aktiivisesti soittelemaan SPR:n osastoihin, ennen kuin pyydettiin ea-iltaan. Olisin toivonut, että minulle olisi kerrottu enemmän toiminnoista. Ajauduin vähän kuin vahingossa ystävätoimintaan. Pidän siitä kyllä, mutta minulle jäi käsitys, ettei muuta ole tarjolla. Olisin erityisen kiinnostunut esim. keskustelemaan nuorten kanssa päihteistä. Ystäväkurssin käytyäni sain tiedon ystävästä, jota olen käynyt tapaamassa n. viikoittain, sen jälkeen en ole kuullut mistään mitään, ihan omillaan mennään. Mietin, että ollaanko tässä jatkossa aina vain omillaan? Olisi kiva joskus kuulla jostain jotain en tiedä pitäisikö minun esim. infota miten menee tms. Ilmoittauduimme mieheni kanssa tukihenkilöperheeksi maahanmuuttajille tai läksyntekoavuksi maahanmuuttajalapsille. Ilmoittautumisen jälkeen kehotettiin odottamaan yhteydenottoa. Ilmeisesti SPR on vallitsevassa tilanteessa niin tukossa töitä, että yhteydenottoon vapaaehtoisiin ei ole aikaa. Olen lukuisia kertoja toivonut, että minuun otetaan yhteyttä mm. vastaanottokeskuksen toimintaan. Sain kirjeet mutta ei mitään ole tähän saakka tapahtunut. Myös olen ollut mukana HIV-koulutukseen, sekä HIV-puhelinpäivystys. Mutta ei joulukuun jälkeen ollut mitään yhteyksiä eikä infoa mm jakokoulutuksesta. Halusin toimia vastaanottokeskuksessa, mutta kolmesta vaihtoehdostani, johon otin yhteyttä en saanut vastausta. Sen sijaan tällä yhdellä (kauimpana olevalla) oli mahdollisuus ilmoittautua netissä ja sitä kautta aloitin menemällä vain paikalle. :) Vapaaehtoistehtävän löysi helposti 57 % vastaajista (N=173). Jossain määrin helposti se sujui neljänneksellä vastaajista (25 %, N=76)). Jonkinlaisia vaikeuksia sen löytämisessä oli 12 %:lla (N=37) ja erittäin suuria vaikeuksia siinä oli 6 %:lla (N=17) vastaajista. Peräti 18 %:lla oli siis vaikeuksia löytää vapaaehtoistehtävää omasta paikallisosastostaan. Kokonaisarvio onnistumisesta oli hyvä (3,34). Vapaan sanan vastaukset kertovat silti aivan muuta: 36

37 Sain tekstiviestin vapaaehtoistyön yhdyshenkilöltä, että olenko kiinnostunut auttamaan turvapaikanhakijoita ja siitä se lähti. Ajattelin aluksi lähteä turvapaikanhakijan tueksi ja vapaaehtoiseksi eri tilanteissa, mutta sieltä ei ole tarjottu mitään hommia. Vok otti yhteystiedot ja minkä verran on halukas sitoutumaan ja millaisiin tehtäviin. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Alku on hieman hämmentävä nyt kun vapaaehtoisia on tullut nopealla tahdilla paljon lisää, syntyy helposti ajatus, että minua ei tarvitakaan. Pitäisi saada useampia aktiivisia toimijoita. Olen sihteeri, taloudenhoitaja, keräysvastaava, veripalvelun yhdyshenkilö, ensiapuryhmäläinen, ym. 3.2 Perehdytys Vapaaehtoistoimintaan perehdyttämisessä näyttää olleen ongelmia. Vain 35 % (N=106) vastaajista koki, että perehdytys vapaaehtoistehtävään oli onnistunut erittäin hyvin. Jossain määrin hyvin se oli onnistunut 36 %:n (N=110) mielestä. Viidennes (19 %, N=57) oli sitä mieltä, että perehdytys ei ollut onnistunut kovinkaan hyvin ja erittäin huonoa se oli ollut 10 %:n (N=31) mielestä. Osastojen ja toimintaryhmien tulisi siis vastaisuudessa panostaa nykyistä enemmän tähän osa-alueeseen, sillä kokonaisarvion mukaan toiminta on ollut vain melko onnistunutta (2,96). Perehdyttäminen tapahtui sähköisten esitteiden avulla. Olisi kiva, jos olisi jokin yhteinen tapaaminen sellaisten kanssa jotka vapaaehtoistoimintaa ovat jo tehneet, jotta saisi paremman käsityksen mitä se oikein on. Mitään perehdyttämistä ei ole ollut. Me vapaaehtoiset toimimme parhaamme mukaan, kun vastaanottokeskusta perustettiin. Johtajuus on yksikössämme hukassa. [X] vastaanottokeskuksen perehdytys keskuksen osalta oli täysin puutteellinen eikä antanut mitään valmiuksia toimia. Rakensimme vapaaehtoistoiminnan itse välillä osin napit vastakkain kaikkea asukkaiden hyvinvointia edistävää vastustaneen johdon kanssa. Nyt perehdytys hoidetaan keskuksen osalta lähinnä Hitlerjugend tyylillä. 37

38 Varsinaisessa vapaaehtoistehtävässä vastaanottokeskuksessa ei ollut kerta kaikkiaan mitään perehdytystä. Siellä ns. johtajat/esimiehet vaikeasti lähestyttäviä eikä saanut kunnollisia vastauksia kysymyksiin. Perehdytys on ollut erittäin huonoa, syynä voi olla uusien vapaaehtoisten suuri määrä. On kiinnitettävä huomiota siihen, että VOK:iin tulevat vaparit käyvät ensin ystävätoiminnan kurssit ja sitoutuvat noudattamaan eettisiä sääntöjä VOK:in asiakkaiden kanssa. Pakolaisten vastaanottokeskuksen tehtävissä ei ollut riittävää ohjausta, mutta ehkä kaikki tahot olivat vähän sormi suussa. Voisi olla enemmänkin piirin kuin osaston tehtävä perehdyttää luottamushenkilöt punaisen ristin toimintaan ja siihen mitä luottamushenkilöiltä ja osastolta odotetaan. Kyselin hieman toiselta vapaaehtoiselta, mitä ovat tehneet, ja sitten piti vain itse ryhtyä oma-aloitteisesti toimimaan. Perehdyttäminen on aina tehokkaampaa, jos se tapahtuu mahdollisimman lähellä toimijoita, eli osastoissa. On ollut todella vaikeaa aloittaa toimintaa SPR:ssä, sillä sain tehtäviä, mutta kukaan ei perehdyttänyt työhön. Sain 2 kansiota täynnä papereita (vanhimmat 1990 alkaen). Useimmiten perehdyttäminen jää vähäiseksi, vaatii erittäin paljon aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Perehdytys pitäisi olla pitkäjänteisempää, koska matkan varrella syntyy uutta kysyttävää. Perehdytyksen tulisi ehkä aluksi olla yksilöllistä ja ajan myötä muuttua vertaistueksi. Emme saaneet juuri minkäänlaista perehdytystä maahanmuuttajatyöhön kun hätämajoitus olikin jo pystyssä. Nyt on mennyt puolisen vuotta eikä piiristä vieläkään ole kukaan käynyt kunnollista perehdytystä pitämässä. Mera introduktion på andra språk än finska. Tex många som skulle vara intresserade och ha mycket att erbjuda inom mångkulturellt arbete, visats en längre tid i Finland men behöver introduktion på engelska. Monikulttuurista ryhmää ei ollut olemassakaan ennen viime syksyä jolloin pidettiin tulijan tukena -koulutus. Koulutuksessa valittiin ryhmälle ryhmänjohtaja ja tiedottaja, ja sen jälkeen olimme täysin omillamme. Emme saaneet mitään perehdytystä toiminnan aloittamiseen tai ylipäätään mihinkään. Täysin omaaloitteisesti olemme luoneet toimintatavat ryhmälle ja selvittäneet mm. spr:n toimintatapoja. Punaiseen Ristiin ja sen periaatteisiin perehdyttäminen oli onnistunut vähän tehtäviin perehdyttämistä paremmin. Lähes puolet (46 %, N=139) vastaajista oli sitä mieltä, että perehdytys oli onnistunut hyvin. Jossain määrin hyvin se oli onnistunut 28 %:n mielestä (N=85). Perehdytys oli epäonnistunut jossain määrin 15 %:n mielestä 38

39 (N=47) ja erittäin huonoa se oli ollut 11 %:n mielestä (N=33). Tähänkin osastojen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Kokonaisarvion mukaan tässä on onnistuttu melko hyvin (3,09). Valtakunnallinen ja osastokohtainen selkeä perehdyttämispaketti Punaisesta Rististä ja vapaaehtoistoiminnan eri muodoista on avainasia tiedottamisessa, uusien vapaaehtoisten kotiutumisessa tehtävään ja sitoutumisessa. Tieto ja periaatteiden tunteminen luo turvallisuutta ja ehkäisee julkisuuskuvan ja sananvapauden vääristymiä. Säännöt ja periaatteet olisi ehdottomasti pitänyt käydä läpi. Tosin oli kiire Olisi jaettu vaikka kirjallisesti kotilukemisiksi, jos ei aikaa ollut muutoin. SPR:n jäykkä tapa tulkita periaatteitaan ja jyrkät linjaukset pikemminkin vaikeuttavat vapaaehtoista kotouttamistyötä. Noin kolmannes vastaajista (31 %, N=92) sai osastostaan tai toimintaryhmästään helposti kummivapaaehtoisen tai yhteyshenkilön. Neljännes (24 %, N=72) oli jossain määrin samaa mieltä. 17 % vastaajista (N=50) ei ollut saanut helposti kummia tai yhteyshenkilöä ja kokonaan sitä vaille oli jäänyt peräti 28 % (N=85) vastaajista. Kokonaisarvion mukaan tässä oli onnistuttu melko hyvin (2,57). 39

40 Olisi hyvä, jos kaikilla vapaaehtoisilla olisi 1. vuoden aikana oma ohjaaja, johon voi ottaa yhteyttä, kun tarvitsee ohjeita. Ryhmien johtajille korostettaisi sitä, että uusi jäsen saisi kummin, jonka puoleen voisi aina kääntyä :) Uutta vapaaehtoista ei juurikaan ohjattu rekisteröitymään RedNetiin. Vain 22 % (N=64) oli saanut tähän hyvän ohjauksen ja 17 % (N=52) jonkinlaisen. Heikon ohjauksen oli saanut 16 % vastaajista (N=48) ja 45 % (N=131) ei minkäänlaista. Uusien vapaaehtoisten mielestä tämä oli onnistunut melko huonosti (2,16). RedNetin aineisto sekavaa ja huonosti löydettävissä. 3.3 Toiminnan organisoiminen Vastaajat antoivat lukuisia kommentteja toiminnan organisoimisesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Pääsääntöisesti nämä liittyivät pakolaiskriisiin ja siihen liittyvään toimintaan vastaanottokeskuksissa. Kautta linjan tätä koskeva palaute oli negatiivista: Tämä uusi tehtävä oli polkaista turvapaikanhakijoiden uusi hätämajoituskeskus pystyyn melko kaoottisessa tilanteessa vuorokauden aikana. Toisaalta tilanne poiki valtavan auttamishalun ja uusia vapaaehtoisia ilmaantui todella paljon Vapaaehtoisten toiminnan koordinointi pitäisi tällaisissa äkillisissä tilanteissa AI- NA olla yhtenä keskeisistä toimista, ts. vaikka työntekijöitä rekrytoidaan virallisen toiminnan käynnistämisen ohella, joku pitäisi nimetä vapaaehtoisten koordinaattoriksi. Se joku voisi olla vaikka yksi vapaaehtoisista. Det var jag som fick leta upp verksamheten och inte tvärtom. Det var en del oklarheter inom organisationen om vem som skulle kontaktas och hur frivilligarbetet skulle koordineras. Kun olin mukana Tampereella turvapaikanhakijoiden hätämajoitustoiminnassa, tuntui toiminta aluksi hyvinkin organisoidulta Pian kuitenkin homma jotenkin levisi ja ihmisiä tuli ja meni miten sattuu. Jos olisi tullut jokin ongelmatilanne, niin kellään ei olisi ollut selvää käsitystä, keitä ihmisiä missäkin paikassa oli paikalla. 40

41 Eri ryhmien koordinoijilla on keskinäistä kissanhännänvetoa, näkemyseroja yms. valtataistelua. Tällä vapaaehtoisten määrällä voitaisiin saada valtavan paljon enemmän aikaiseksi, jos toiminta olisi paremmin suunniteltua, ohjattua ja koordinoitua! Meille vapaaehtoisille on edelleen epäselvää, mikä on työmme kuva, mitä saa tehdä ja mitä ei Eikö parhaiten organisoiduista yksiköistä voi ottaa oppia? Syksy oli kaoottinen, ärsyttävintä oli että piiri tai keskustoimistolla ei tuntunut olevan visiota, jota olisi yritetty tai haluttu kommunikoida osastotasolle. Käytännössä aivan liian paljon aikaa meni asioiden selvittämiseen tai selvitysyrityksiin. Minkä lisäksi ristiriitaista tai vapaaehtoisten toiminnan kyseenalaistavaa tai vähättelevää viestintää oli aivan liikaa. Järjestön äänellä puhuttiin enemmän medioille kuin vapaaehtoisille. Syksyinen maahanmuuttokriisi sai kyseenalaistamaan todellakin järjestön kyvyn toimia yhtenäisesti ja tehokkaasti kotimaan kriisissä. SPR:n kommunikaatio ja organisointikyky on todella huono kun yritetään viestiä ruohonjuurelta ylemmäs. Nyt kun turvapaikanhakijoiden paikkoihin pyydetään vapaaehtoisia niin tapahtumat pitäisi organisoida paremmin. Kunnollinen tehtävän anto ja myös joku SPR:n puolesta ottamassa vastaan ja kiittämässä vapaaehtoisuudesta. Voisi olla strukturoidumpaa, selkeät ohjeet ryhmänvetäjille: näin otat vastaan ja perehdytät uuden ryhmäläisen, näitä kursseja tarjotaan jne. Aloittamiset ja perehdyttämiset ovat aika villi viidakko tällä hetkellä ja minusta ainakaan ei ole olemassa mitään selkeää ohjeistusta, miten tulisi toimia. Se on hyvä toisaalta, että antaa vapautta ryhmille toimia haluamallaan tavalla, mutta toisaalta uusien tullessa mukaan ohjeistuksen antaminen sitten riippuu jokaisesta ohjaajasta itsestään. 3.4 Yhteenvetoa Osastoihin ja toimintaryhmiin oli varsin helppo saada yhteyttä, joskin monen mielestä yhteydenotosta vastauksen saamiseen kului liikaa aikaa tai vastausta ei ollut tullut koskaan. Jopa viidennekselle vastaajista yhteyden saannissa oli ollut joko jonkinlaisia tai suuria ongelmia. Tämä viittaa siihen, minkä myös toimintamuotoihin osallistumisosio paljasti, että viestinnässä ja tiedotuksessa on ongelmia. Sitä tehdään varsin vähän ja harvakseltaan. Näin Punainen Risti saattaa menettää varsin huomattavan osan potentiaalisia vapaaehtoisia. Vastaanotto osastoihin ja toimintaryhmiin on onnistunut pääsääntöisesti hyvin, mutta kriittisten kommenttien mukaan erilaiset sisäpiirit ja tyly kohtelu ovat olleet ongelmana. Syynä saattaa olla se, että vastuuhenkilöt ovat olleet pitkään omissa tehtävissään, eivätkä siten osaa ottaa uusia vapaaehtoisia mukaan. Haluttuihin vapaaehtoistehtäviin vastaajat ovat päässeet hyvin mukaan, joskin monilla ongelmana on ollut se, että heihin ei olla oltu yhteydessä pitkään aikaan, kun he ovat asiasta kyselleet. Perehdyttäminen ei ole onnistunut yhtä hyvin kuin vapaaehtoisten vastaanotto toimintaan. Hyvinkin kriittiset kommentit paljastivat, että joko perehdyttämistä ei ollut ollut lainkaan, tai se oli ollut heikkoa. Yhdeksi syyksi vastaajat sanoivat yhtäkkiä mukaan tulleiden vapaaehtoisten suuren määrän sekä kaoottisen tilanteen. Tehtävien omaksuminen on vaatinut pääsääntöisesti oma-aloitteisuutta, toimenkuvan luomista 41

42 itselle sekä toisilta vapaaehtoisilta kyselyä. Uusien vapaaehtoisten perehdyttäminen tulisi olla myös pitkäjänteinen prosessi. Punaiseen Ristiin ja sen periaatteisiin perehdyttäminen on ollut vain jossain määrin onnistunutta. Osa ei ollut saanut tähän mitään valmennusta, mutta piti sen saamista ehdottoman välttämättömänä. Varsin suuri osa uusista vapaaehtoisista oli saanut osastosta tai toimintaryhmästä yhteyshenkilön tai kummivapaaehtoisen. RedNetiin uusia vapaaehtoisia oli ohjattu kirjautumaan melko huonosti. Olisiko syynä syksyllä 2015 alkanut erityistilanne; uudet vapaaehtoisethan eivät ole kiinnittyneet järjestön toimintaan muuten kuin monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoiminnan sekä turvapaikanhakijoiden tukitoiminnan kautta. Myös RedNetiä itseään kritisoitiin. Kokonaisuudessaan vapaaehtoistoimintaan aloittaminen oli sujunut melko hyvin (3,06). 4. Innostus vapaaehtoistoimintaan viimeksi kuluneen vuoden aikana Vapaaehtoiset kokevat toimintansa tärkeänä tai tarpeellisena (3,76). Tämä kertoo vahvasta motivaatiosta ja sitoutumisesta. Tärkeänä tai tarpeellisena toimintansa koki peräti 79 % vastaajista (N=1102). Noin viidennes (19 %, N=263) koki vapaaehtoistehtävänsä melko tärkeäksi tai tarpeelliseksi. Vain 1 % (N=13) oli sitä mieltä, että se ei ollut kovin tarpeellista tai tärkeää ja 1 %:n (N=17) mielestä vapaaehtoistoiminta ei ollut lainkaan tärkeää tai tarpeellista. 432 jätti vastaamatta kysymykseen. 42

43 Olen voinut vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään, esim. maahanmuuttajien kotoutumiseen. Får känna sig nyttig. Vapaaehtoiset tietävät hyvin, kenen puoleen he voivat kääntyä ongelmatilanteissa (3,39). Tämä tieto on saavuttanut hyvin 56 % vastaajista ja melko hyvin 31 % vastaajista. Melko huonosti asiat ovat 9 %:n mielestä ja huonosti 4 %:n mielestä. 481 jätti vastaamatta kysymykseen. Palautetta vastaajat kokivat voivansa antaa ja kehittää toimintaansa melko hyvin (3,03). Vastaajista 31 % (N=403) piti mahdollisuuksiaan hyvinä ja 48 % (N=625) melko hyvinä. Melko huonoina omia mahdollisuuksiaan tässä mielessä piti 16 % (N=205) vastaajista ja erittäin huonoina 6 % (N=78). 516 ei vastannut. Yritän löytää minulle sopivan tehtävän, jossa voin käyttää runsasta koulutustani ja pitkää kokemustani maahanmuuttajien parissa. Olen saanut osallistua paikkakuntani turvallisuuden ja hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. 43

44 Uuden oppiminen on ollut yksi innostava tekijä vapaaehtoistoiminnassa ja siinä onkin onnistuttu hyvin (3,37). Vähän yli puolet (52 %, N=704) vastaajista oli sitä mieltä, että he olivat oppineet hyvin uusia asioita. Melko hyvin tässä katsoi onnistuneensa 36 % (N=485) vastaajista. Melko huonosti uuden oppiminen innostaa 8 % (N=110) vastaajista ja huonosti 3 % (N=47) vapaaehtoisista. Olen saanut harjoittaa ruotsin kieltä. Koulutuksen saaminen on myös innostanut vapaaehtoisia, tosin vain melko paljon (3,13). Hyvänä innostajana koulutukset ovat olleet vajaalle puolelle vastaajista (47 %, N=625). Lähes kolmannekselle (29 %, N=390) se oli melko suuri innoittaja. Melko huonosti koulutukset innostivat 15 % (N=200) vastaajista ja huonosti 9 % (N=128) vastaajista. 485 ei vastannut tähän kysymykseen. 44

45 Uusien ystävien saaminen on myös innostanut vapaaehtoistoimintaan hyvin (3,28). Puolelle (50 %, N=662) se oli suuri innostaja ja melko vahvasti se vaikutti reilulle kolmannekselle (35 %, N=462) vastaajista. Uudet ystävät eivät olleet kovinkaan innostava tekijä 10 %:lle (N=139) vastaajista, eikä sillä ollut lainkaan merkitystä 9 %:lle (N=75) vastaajista. Kyselyyn osallistuneista 490 ei vastannut tähän kysymykseen. Uusien tehtävien saaminen on innostanut vapaaehtoisuuteen melko paljon (2,99). Paljon ne ovat antaneet innostusta 37 %:lle (N=428) vastaajista ja jonkin verran reilua kolmannesta (35 %, N=447). Lähes viidennestä uudet tehtävät eivät olleet innostaneet (18 %, N=235) ja 10 % (N=131) vastaajista ilmoitti, etteivät ne olleet innostaneet heitä vapaaehtoistoimintaan lainkaan. Vastaamatta jätti 532 henkilöä. Olen saanut kokemusta opettamisesta. 45

46 Vapaaehtoiset kokevat saaneensa kiitosta toiminnastaan melko paljon (3,21). Se on motivoinut paljon vajaata puolta vastaajista (46 %, N=605) ja melko paljon reilua kolmannesta (36 %, N=474). 12 %:lle (N=159) vastaajista kiitoksen saamisella ei ollut paljoa merkitystä ja 6 % (N=86) ilmoitti, ettei sillä ollut lainkaan merkitystä. Osallistujista 503 jätti vastaamatta kysymykseen. Turvapaikanhakijoiden innostus kielen opetukseen. Monien mielestä vapaaehtoistoiminta on avannut heille hyvin sellaisen kokemusmaailman, joka ei muuten olisi ollut mahdollista (3,36). Yli puolelle kokemukset ovat olleet hyviä (54 %, N=711) ja kolmannekselle melko hyviä (33 %, N=439). Melko huonoja innostajia tällaiset muutoin saavuttamattomat kokemukset ovat olleet 9 %:lle (N=121) vastaajista ja huonosti ne ovat innostaneet 4 % (N=55) vastaajista. Vastaamatta jätti 501 henkilöä. Eri kulttuurien kohtaaminen. 46

47 Piirikohtaiset ja valtakunnalliset tapahtumat eivät ole innostaneet kovinkaan paljoa (2,34). Paljon ne ovat motivoineet neljännestä vastaajista (25 %, N=318) ja melko paljon viidennestä vastaajista (21 %, N=270). 16 % (N=209) ilmoitti, ettei niillä ole ollut paljoakaan merkitystä heidän halulleen toimia Punaisen Ristin vapaaehtoisena ja 37 % (N=476) vastasi, ettei niillä ole heidän innostukseensa mitään merkitystä. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että vapaaehtoiset eivät ole osallistuneet niihin. Kommentteja esittivät ainoastaan niihin osallistuneet ja heitä nämä tilaisuudet olivat motivoineet paljon. Vastaamatta jättäneitä oli 553. Piirin järjestötoiminnan koulutuspäivä. Valtakunnallinen kokous. Koulutusristeily v Distriktsmöten. 47

48 5. Halu vähentää osallistumista Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan Vajaa kolmasosa (28 %, N=388) vastaajista ilmoitti, että heidän halukkuutensa toimia Punaisen Ristin vapaaehtoisina on vähentynyt viimeksi kuluneen vuoden aikana. Sen sijaan 72 % on halunnut jatkaa vapaaehtoisena. 48

49 Toimintaa pidettiin jossain määrin huonosti organisoituna (kokonaisarvio negaatioväitteeseen 2,62). Täysin samaa mieltä siitä, että toiminta on huonosti organisoitua, on noin viidennes (19 %, N=64) vastaajista. Melko huonosti organisoitua se on 48 %:n (N=148) mielestä. Viidenneksen (20 %, N=69) mielestä melko hyvin organisoitua ja lähes sama määrä (18 %, N=62) on sitä mieltä, että se on hyvin organisoitua. 55 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Liittyy eniten organisoitumiseen. Vaikka minulle on nimetty joku vastuualue, puheenjohtaja hämmentää itse. Organisationens interna tröghet och byråkrati. Vallan rajapinnat jossain määrin epäselviä. Kuka tekee mitäkin, mitä saan tehdä itse, mitä kummin kuuluu tehdä, mistä vastaa vastuuvetäjä. Tästä voisi olla käytännön toimintaohje. Mielestäni en ole sellaista nähnyt. Erityisesti keskustoimiston sekavat ja poukkoilevat ohjeistukset. Huono asioiden valmistelu keskustoimistossa ja osin piiritoimistossa. Vapaaehtoistoiminaan ei ole ongelma saada ihmisiä mukaan, mutta järjestön byrokratiaan osallistumista suorastaan pelätään. Monissa osastoissa jo pelkästään tammikuun toimintatilaston tuottaminen tuntuu vaikealta. Tilastot ovat kehittämisen kannalta tärkeitä, joten piirien ja keskustoimiston tulisikin pohtia toimikunnassa, miten jatkuvasti kasvavasta ja osittain päällekkäisestä byrokratiasta saadaan vapaaehtoisille enemmän lohkaistua itse toimintaan.! Järkevää toimintaa estetään pikkumaisella hierarkialla. Työntekijöiden oma osaamattomuus ja heikko omanarvontunto heijastuu kielteisenä suhtautumisena niin vapaaehtoisiin kuin asiakkaisiin. Vokki organisaatio olemassa mutta kukaan ei osaa johtaa saati organisoida toimintaa rakentavasti ja mikään ei toimi. Huono organisaatio ja byrokratia ovat hidastuttaneet esimerkiksi vastaanottopaikkojen toimintaa ja samalla heikentäneet vapaaehtoisten intoa. 49

50 Toiminta on tuntunut todella epämääräiselle sähellykselle. Palkolliset valittavat jatkuvaa kiirettään, mutta eivät hoida tehtäviä, jotka heille kuuluisivat. Tuen saannista puhutaan paljon, mutta käytännössä esimerkiksi kokouksia ei haluta syystä tai toisesta järjestää. Mielelläni tekisin enemmänkin asioita, mutta tähän ei toiminnan organisoijien puolelta tartuta. Koko inforuletti on haaste, monet facebook-ryhmät ja niissä oleva singahtelu, paljon ei-organisoitua, paljon sähläystä. [X:n] VOK-johto ei kommunikoi lainkaan vapaaehtoisten kanssa ja johto tekee päätöksiä ilman selvää päämäärää. Johto ei ole koko 5 kk:n aikana lainkaan organisoinut toimintaa eikä johdolle kelpaa apu organisointiin Tuntuu, että ainoa vaihtoehto on lopettaa toiminta [X:ssä] ja etsiä uusi kohde samaan tehtävään. Toiminta on liian byrokraattista ja saman asian ympärillä on liian monta ns. sopan keittäjää. Loppusuoralla on aina vain yksi ja sama joka päättää/tietää miten pitää toimia, kaikki me toiset olemme jossakin määrin osaamattomia. Ajoittain vaikuttaa siltä, ettei kenelläkään ole lankoja käsissään eivätkä saa toimintaansa tarpeeksi piirin ylityöllistettyjen työntekijöiden tukea. Valtakunnallinen organisointi ei voi toimia paikallisella tasolla ja toimintaan mukaan tuleminen vaatii omaa aktiivisuutta ja sitä, että luot itse toimintaa alueelle Toiminnan ajankohta sopii yleisesti ottaen vapaaehtoisille melko hyvin (kokonaisarvio 2,06 negaatioväitteeseen). Kuitenkin vain 8 % (N=27) vastaajista ilmoitti, että ajankohta rajoittaa kokonaan heidän osallistumistaan. Jossain määrin se rajoittaa vajaan kolmanneksen (28 %, N=93) vapaaehtoistoimintaan osallistumista. Noin neljänneksen (26 %, N=86) mielestä ajankohta on melko hyvä ja ajankohta ei rajoita lainkaan 38 %:n (N=127) osallistumista vapaaehtoistoimintaan. Viimeiset viisi kuukautta on ollut töissä todella kiireistä. Ylitöissä joutuu olemaan päivittäin, joten energiaa ei riitä mihinkään harrastustoimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. 50

51 Vapaaehtoistyö on vain arkisin klo 8 16 joka on työssäkäyvälle täysi mahdottomuus Touhu on pienen piirin salaista puuhastelua jossa marttyyrin rooleja jaetaan kun meitä ei ollut paikalla hommaa suorittamassa kuin kaksi. No eikai ollut kun muut ovat tuolloin töissä. Vapaaehtoisten potentiaalia ei oteta oikeasti käyttöön. Kuukausitapaamiset minulle liian aikaisin Pitää tehdä valintoja ja siksi toiminta on jäänyt. Sopivia tehtäviä on tarjolla melko hyvin (yleisarvosana 1,84 negaatioväitteeseen). Vajaa kymmenesosa (9 %, N=29) ei ole löytänyt lainkaan sopivia tehtäviä. Melko huonosti vapaaehtoistehtäviä on saanut vajaa viidennes (18 %, N=58) vastaajista. Lähes neljännes (23 %, N=74) on löytänyt tahtoonsa nähden melkein riittävästi sopivia tehtäviä. Puolet (51 %, N=167) vastaajista on löytänyt riittävästi sopivia tehtäviä. 60 henkilöä ei vastannut tähän kysymykseen. Ensivastekoulutetuille on tarjolla hyvin vähän koulutusta ja harjoittelumahdollisuuksia, koska piirini ei siihen panosta. Sellaisia päivystyksiäkin, joissa ensivastekoulutukselle olisi käyttöä, on todella vähän. Tästä syystä olen pitkälti siirtynyt meripelastuksen ensivastetoimintaan, jossa tunnen, että osaamisellani ja koulutuksellani on sekä merkitystä että tarve. Jos vapaaehtoinen on ilmoittautunut vastaanottokeskukseen töihin, työtä on silloin löydyttävä. Nyt täällä ei ole mitään töitä teille -vastaus turhauttaa vapaaehtoisen. Läksyhelpissä käy liian vähän lapsia, jotta toiminta tuntuisi kannattavalta. Olen mukana ystävätoiminnassa ja nuorten tukihenkilönä seurakunnalla mieluummin, koska joustavuus, helppous, riittävä tuki ja toiminta on luontevaa. Koen sen toimivammaksi. Kävin ystäväkurssin tammikuussa 2015 ja tavoite oli saada vanhusystävä Ystävistä pula ja olen tarjonnut apua, mutta ei löydy vanhusystävää... Täytyy myöntää, että olen ollut hyvin pettynyt SPR:n ystävätoimintaan. Vuodessa on kyllä mennyt auttamisen halu, kun toiminta ei SPR:n puolelta toimi. 51

52 Alussa, ennen kuin VOKKI järjesti oman tiedotuksensa opetuksesta eli minua kaikki meni kiville. Oppilaat, joita ennen oli 95 % verran tunneilla löysi tunneille enää 47 % verran. Kun raha alkoi liikkumaan löysi tunneille enää 15 %... Niin opettajatiimi kerrallaan lopetti. Kunnes lopulta maanantaina lopetin itsekin. Ei sitä halua päätä seinään loputtomasti hakata, valitettavasti, vaikka työ oli mielenkiintoista ja hyvin tarpeellista. Haluaisin auttaa pakolaisia. Puhun viittä kieltä, mm. ranskaa, josta voisi olla apua ranskankielisestä Afrikasta tulleille, mutta en ole päässyt avustamaan. Minuun ei ole otettu yhteyttä mm. hiv-jatkokoulutusta. Lisäksi olen toivonut toimia vapaaehtoisena vastaanottokeskuksessa. Lähetin tiedot heti kun toiminta on alkanut mutta ilmeisesti toiminta on kiven alla. Olen pettynyt. Vastaanottokeskustoiminta: välillä tuntuu, että johtohenkilöiden ohjeistuksissa ja säännöissä ei ole mitään järkeä ne vaikeuttavat toimintaa. Tuntuu että asioita vaikeutetaan, jolloin esim. vapaaehtoisten toimintaa ei pystytä samalla tavalla pyörittämään kuin ennen, myös turvapaikanhakijat kärsivät tästä kun vapaaehtoiset eivät saa olla enää samalla tavoin heidän tukenaan. Johdon toiminta vokissa on tehotonta. Vapaaehtoiset tuntuvat olevan vokissa enemmän uhka kuin voimavara. Kansainvälisen kerhon toiminta lähti alkuun hitaasti. Syksyn alussa olin motivoituneempi auttamaan ja osallistumaan, mutta kun aikaa kului eikä kokoontumiskertoja saatu sovittua / ne peruuntuivat, innostus pääsi vähenemään kun oli toimeton. Henkilösuhteet vapaaehtoistyötä tekevien keskuudessa toimivat melko hyvin (kokonaisarvio 2,28 negaatioväitteeseen). Vastaajista 15 % (N=49) oli sitä mieltä, että henkilösuhteet toimivat huonosti ja melko huonosti ne toimivat kolmanneksen (32 %, N=105) mielestä. Ne ovat melko hyvät viidenneksen (21 %, N=68) mielestä ja kolmanneksen mielestä hyvät (33 %, N=109). 57 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. 52

53 Toisten ihmisten keskinäiset huonot suhteet. Eriarvoisuus... SPR ei ole useinkaan motivoivimmasta päästä, sillä toimintailmapiiri on monesti hankala, painostava ja epäkiitollinen. En viitsi kuunnella päällikön kuittailua ja piikittelyä tapahtumien yhteydessä. Puheenjohtajan toiminta ei kestä päivänvaloa. Aina jokin riita tms. menossa. Suosii siipeilijöitään. Meitä muita aliarvioi. Muutama henkilö voi myrkyttää koko toiminnan alueellaan. Kaikkia ryhmiä / ryhmäläisiä ei kohdella tasavertaisesti, vaan on niin sanottuja suosikkeja, joita ei säännöt koske eikä tietyn ryhmän ja sen jäsenten väärinkäytöksiin puututa. Liian paljon vanhoja kuppikuntia ja sisäpiirejä. Uuden tulijan on vaikea päästä välillä näihin sisäpiireihin mukaan. Henkilösuhteiden toimimattomuus osaston sisällä ovat viime aikoina aiheuttaneet sen, että on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin. Seuraan Punaisen Ristin toimintaa myös eri facebook-ryhmistä. Näissä puidaan usein epäkohtia, ihmiset riitelevät ja kirjoittavat lapsellisia lausuntoja. Ymmärrän, että asioista pitää keskustella ja että vapaaehtoisia tarvitaan, mutta mielestäni tässä hommassa alkaa olla pääasiana ihmissuhteiden puinti ja riitely/ kinastelu sen sijaan, että keskityttäisiin olennaiseen: auttamiseen Taloudellinen panostus vapaaehtoistoimintaan ei juurikaan vaadi vastaajien mielestä liikaa taloudellista panostusta (kokonaisarvio 1,67 negaatioväitteeseen). Se vaikutti paljon vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen 5 %:lle (N=17) vastaajista. Heistä 15 %:n (N=48) mielestä taloudelliset syyt vaikuttivat jonkin verran siihen, että toimintaan ei enää haluta osallistua. Viidennes (22 %, N=71) oli sitä mieltä, että taloudelliset tekijät eivät vaikuttaneet paljoa heidän halukkuutensa vähenemiseen ja yli puolet 53

54 (58 %, N=190) ilmoitti, että taloudellisista syistä he eivät halua vähentää lainkaan vapaaehtoistoimintaansa Punaisessa Ristissä. Vastaamatta jätti 62 henkilöä. Pakkomyynti, kotiin lähetetyt kalenterit, kortit ym. Byrokraattista toimintaa ja rahan ahne, kun omilta vapaaehtoisilta kerjätään rahaa toimintaan. Kyllä henkilöiden vapaaehtoinen työpanos pitäisi riittää. Olin SPR:llä töissä ja näin kuinka ahne ja ankea järjestö on. Vastaajien arvoihin tai ideologiaan liittyvät ristiriitaisuudet vähensivät vain vähän halukkuutta osallistua vapaaehtoistoimintaan (kokonaisarvio 1,74 negaatioväitteeseen). Paljon halukkuutta arvoihin ja ideologisiin syihin liittyvät ristiriitaisuudet vähensivät 9 %:lla (N=31) vastaajista. Vastaajista 15 % (N=51) oli sitä mieltä, että nämä syyt vaikuttivat jonkin verran halukkuuteen olla toimimatta vapaaehtoisina Punaisessa Ristissä. Melko vähän ideologiset ja arvomaailmaan liittyvät syyt vähensivät halukkuutta vapaaehtoistoimintaan 16 %:lla (N=53) vastaajista. 60 % (N=199) hyväksyi täysin Punaisen ristin arvomaailman, eikä se siten vaikuttanut lainkaan halukkuuteen vähentää toimintaa järjestössä. Vastaamatta jätti 54 henkilöä. Tuttavien ja outojen negatiiviset kommentit SPR:ia kohtaan. Turvapaikanhakijoiden tulva Suomeen minua on askarruttanut. Heidän joukossaan on sellaisia, joille ei kuulu antaa turvapaikkaa ja jopa ihan rikollisia. En hyväksy sitä, että heitä kaikkia vain puolustellaan, vaikka ei edes tiedetä, ketä he ovat ja millä asioilla täällä liikkuvat Olisi viranomaisten asia ottaa selvää, mitä nämä kaikki ovat eikä työntää niitä kaikkia suoraan Punaisen Ristin hoiviin. Heidän takiaan Punaisen Ristin arvostus saattaa pahasti laskea ihmisten silmissä ja se ei ole oikein se. SPR:n toiminta pakolaisasiassa oksettaa Se ei vain sovi käsitykseeni, että miten paljon panostetaan elintasoa parantaakseen saapuviin ihmisiin eikä samalla ole resursseja huolehtia oman maan vähäosaisista. Siihen SPR ei laita resursseja samalla lailla. Toiminta on vastenmielistä 54

55 Turvapaikanhakijoiden hyysääminen alussa, unohtui omat ja ei saanut tuoda esille mielipiteitä, jottei olisi mainittu rasistiseksi, vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä. Lisäksi minusta on seksuaalivähemmistöön kuuluvana ikävä tietää, ettei osa ryhmässäni toimivista ihmisistä suhtaudu erityisen hyvin seksuaalivähemmistöihin, vaikken ole kohdannutkaan kiusaamista tai syrjintää seksuaalisen suuntautumiseni tiimoilta. Kamppailen yhä itse jossain määrin seksuaalisen identiteettini kanssa, joten seksuaalivähemmistöihin negatiivissävytteisesti suhtautuvassa ympäristössä tekee toisinaan oloni epämukavaksi, koska en koe tulevani hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Punaisen Ristin toiminta näyttää politisoituvan oikeisto-vastaan vasemmisto/ vihreät-puolesta akselille. Se ei ole hyvä suunta Punaisen Ristin toiminnan kannalta tulevaisuudessa. Vastaanottokeskuksen henkilökunnan kanssa yhteistyö ei suju. Punaisen Ristin arvot eivät toteudu. Palkattu uusia ihmisiä joita ei ole koulutettu, ei ole kerrottu että olemme samaa Punaista Ristiä. Saan selitellä uusille vapaaehtoisille vokin henkilökunnan kommentteja ja puolustella Punaisen Ristin arvoja ja toimintaa. Tiedonsaannin vaikeus toiminnasta on heikentänyt melko vähän vapaaehtoistoimintaan osallistumista (kokonaisarvio 2,03 negaatioväitteeseen). Erittäin paljon se on vaikuttanut 11 %:lle (N=36) vastaajista. Peräti neljänneksen (25 %, 83) mielestä se on vaikuttanut melko paljon. Vähän yli viidennes (22 %, N=72) sen sijaan on saanut melko hyvin tietoa toiminnasta, eikä siten ole ollut vaikuttamassa halukkuuteen osallistua toimintaan kuin melko vähän. 43 % (N=142) vastaajista on ilmeisesti saanut tietoa toiminnasta hyvin, eikä se siten ole ollut vähentämässä lainkaan halukkuutta toimia vapaaehtoisena. Vastaamatta jätti 55 henkilöä. Toimintaan liittyvä tieto on sikäli ongelma, että saapuvat sähköpostit ovat äärettömän epäselviä, että mitä tapahtuu, missä ja koska, mitä mukaan ja kuka nyt sinne saa tulla ja montako ja ilmoittaudutaanko ja kenelle ja vastataanko viestiin jne. Vaikealukuisia sähköposteja. 55

56 Viesteihin ja yhteydenottoihin ei vastata ja kun vastataan niin ylimalkaisesti ja alentuvasti. Vapaaehtoisten toivottua, että jatkossa tiedotus parantuisi, saimme työntekijöiltä vähättelyä ja sanottiin suoraan ettei meidän tarvitse tietää kyseisistä muutoksista. En tiedä haluanko enää jatkaa vapaaehtoisena tämän jälkeen... Osasto viestittää vain hallituksen jäsenille. Muut jätetään ulkopuolelle ja viestit koskevat vain pyyntöjä. Vastaajat ilmoittivat myös, että halukkuutta on ollut vähentämässä ideoiden loppuminen. Yksi vastaaja ilmoitti kassinsa tulleen varastetuksi vastaanottokeskuksessa. Eniten kommentteja tuli kuitenkin siitä, että ajan puute vaikuttaa halukkuuteen toimia vapaaehtoisena. Ajan puutteeseen vaikuttavia tekijöitä näyttävät olevan perhe, opiskelu ja työkiireet. Samoin ikä ja terveydelliset syyt ovat olleet vähentämässä halukkuutta vapaaehtoistoimintaan. Jotkut kommentit kertoivat myös kielitaidon puutteesta (ruotsi, englanti, ranska). Myös väsymys toimintaan on vähentänyt halukkuutta vapaaehtoisuuteen. Myös mediassa esillä olleet väärinkäytökset ovat vähentäneet halukkuutta. Oman ajankäytön priorisointi ja oma terveydentila. Loukkaantumisen vuoksi en ole ollut täysin toimintakuntoinen. Ikään tulleet vaivat. Tehtävät ruuhkautuvat samoille, ikääntyville, vuosikymmeniä työtä tehneille. Talousrikokset ja seksiskandaalit työntekijöitten tekeminä on laskenut kiinnostuksen koko järjestöä kohtaan täysin nollaan enkä aio enää jatkossa olla ko. järjestön kanssa missään tekemisissä, en maksa edes jäsenmaksua! Järjestön oma toiminta pilaa mainetta, kun saamme lukea lehdistä miten palkalliset ym. Muut työntekijät syyllistyvät erinäisiin rikkeisiin. Jag har varit besviken med Röda Korsets attityd till svenskan. Jag kan inte finskan (engelskan som modersmål) och bor i en sveskspråkig stad och känner migh obekväm och nästan hotad när det kommer negativ kommentär eller nedtryckande attityd till svenska inom FRK. Uutisointi mediassa, negatiiviset uutiset! Pelottavat vihapuheet. Rasismi. Mediassa esiin noussut kritiikki Punaisen Ristin toimintaa kohtaan, koskien VOK:ja. Lisäksi SPR käyttää liikaa rahaa kaiken maailman juhliin ja ryyppäjäisiin. Omaisuutta on valtavasti ja rahaa vain kerjätään jatkuvasti lisää. Yksi vastaaja kiteytti haluttomuutensa vapaaehtoistehtäviin seuraavasti: Johtaminen ja organisointi ovat heikolla tasolla. SPR:n omia arvoja ei noudateta sisäisessä ja keskinäisessä toiminnassa. Uutena havaitsee tämän selvästi vanhat jäsenetkin sen tietävät. Yhteydenpito työntekijöihin on heikkoa: puheluihin ei vastata, sähköposteihin ei vastata, ei tiedoteta. Ennakoitavuus huonoa. 56

57 Koskaan ei tiedä miten asia päätetään vaikka ennakkoon kysyisi. Ylimielisyyttäkin näkee ja usein, ikävä kyllä ihan huonoa käytöstä. 6. Voimavarat, tuki ja osaaminen Kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että he olivat saaneet hyvin sisällöllisesti mielekkäitä vapaaehtoistehtäviä viimeksi kuluneen vuoden aikana (3,53). Hyvin sisällöllisesti mielekkäitä tehtäviä oli saanut 60 % (N=843) vastaajista. Melko hyvin tässä oli onnistuttu noin kolmanneksen mielestä (34 %, N=482). Jossain määrin vapaaehtois- 57

58 tehtävät eivät olleet sisällöllisesti mielekkäitä 4 %:n (N=50) mielestä ja vain hyvin pieni osa (2 %, N=26) koki, että vapaaehtoistehtävät eivät olleet lainkaan mielekkäitä sisällöllisesti. Vastaamatta jätti 426 henkilöä. Suuria eroja vapaaehtoistehtävien sisällöllisesti mielekkäiksi kokevien välillä ei juuri ole sen mukaan, kauanko vapaaehtoisina on toimittu. Melko tai erittäin tyytymättömien osuus on hyvin marginaalinen. Ehkä suurin ero on havaittavissa 1 3 vuotta mukana ryhmistä kaikkein tyytyväisimmät olleiden ja 4 10 vuotta vapaaehtoisina toimineiden välillä, jolloin hyvin sisällöllisesti mielekkäiksi tehtävien kokeneiden määrä laskee ja melko hyvin ne kokeneiksi kasvaa vuotta mukana olleista tyytyväisiä on 64 % ja melko tyytyväisiä 29 %, kun taas yli 10 vuotta vapaaehtoisina toimineista tyytyväisiä on vain 57 % ja 37 % on enää melko tyytyväisiä. Tämä tilanne säilyy lähes muuttumattomana, kunnes kauimmin, yli 30 vuotta vapaaehtoistoiminnassa mukana olleiden ryhmässä, tyytyväisyys nousee 64 %:iin ja melko tyytyväisten osuus laskee 31 %:iin. Jonkinlaista mielekkyyden vähenemistä on siis havaittavissa. Samassa vaiheessa luottamustehtäviin osallistuminen lisääntyy selvästi ja ystävä- ja tukihenkilötoimintaan osallistuminen vähenee romahdusmaisesti. Luottamustehtäviä ei pidetä siis niin mielekkäinä tehtävinä kuin itse auttamistoimintaa. Lyhimmän aikaa mukana olleiden tyytyväisyyttä on todennäköisesti vähentänyt heikko tai jopa olematon perehdytys tehtäviin pakolaisten vastaanottokeskuksissa. Näihin ryhmiin kuuluvat ovat osallistuneet ensisijaisesti maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuustehtäviin sekä maahanmuuttajien tukitoimintaan. Vapaaehtoistehtävien määrä omiin voimavaroihin nähden on vastaajien mielestä hyvä (3,45). Hyvin asian on kokenut 59 % (N=826) vastaajista ja melko hyvin 29 % (N=411). Melko huonosti asia on ollut 9 %:n (N=126) mielestä ja 3% (N=36) vastaajista oli sitä mieltä, että vapaaehtoistehtävien määrä on ollut liiallinen omiin voimavaroihin nähden. Kysymykseen jätti vastaamatta 428 henkilöä. Vapaaehtoistehtäviinsä on saanut tukea viimeksi kuluneen vuoden aikana noin 78 % ja 22 % ei ollut saanut sitä. Tukea vapaaehtoiset olivat saaneet suureksi osaksi toisilta vapaaehtoisilta (N=733) ja toimintaryhmien vetäjiltä (N=505). Myös osaston luottamushenkilöiltä (puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet) tukea oli saatu varsin paljon (N=396). Piirin työntekijä oli tukenut vajaata kolmannesta (N=312) vastaajista. 58

59 Vähemmän tukea vapaaehtoiset kokivat saaneensa laitoksen henkilökunnalta (vastaanottokeskus, palvelutalo yms., N=128) ja keskustoimistosta (N=64). Toisiin vapaaehtoisiin luotetaan suuressa määrin tukea haettaessa. Samoin toimintaryhmän vetäjät antavat paljon tukea vapaaehtoisille. Osastojen luottamushenkilöiden ja piirien työntekijöiden puoleen vapaaehtoiset kääntyvät myös varsin usein; sitä useammin mitä kauemmin he ovat vapaaehtoistehtävissä olleet. Selkeästi vähiten tukea vapaaehtoiset saavat keskustoimistosta ja eri laitosten henkilökunnalta. Laitosten henkilökunnalta tukea saavat eniten alle puoli vuotta vapaaehtoisina olleet, minkä taustalla on heidän osallistumisensa nimenomaan monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatoimintaan vastaanottokeskuksissa. Sen sijaan tämä jää hyvin marginaaliseksi kauimmin toiminnassa mukana olleiden keskuudessa. Tuen tarve liittyy suureksi osaksi ystäväpalveluun. Siinä mukana olevat kokevat usein jäävänsä yksin toiminnassaan samoin kuin toimintaansa aloittaessaan. Koulutukset antaisivat myös kaivattua tukea vapaaehtoisille. Vapaaehtoistaipaleen alkuun tarvitsisivat erityistukea. 59

60 Kolme neljännestä (76 %, N=1059) kysymykseen vastanneista oli kokenut saaneensa mahdollisuuden purkaa tarvittaessa kokemuksiaan vapaaehtoistoiminnastaan luottamuksellisesti toisten Punaisen Ristin vapaaehtoisten tai järjestön työntekijöiden kanssa. Neljännes (24 %, N=339) puolestaan koki, etteivät he olleet saaneet tähän mahdollisuutta. 429 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Tarpeelliseksi tällaisen keskustelumahdollisuuden koki kolmannes vastaajista (32 %, N=107) ja kaksi kolmasosaa (68 %, N=226) ei pitänyt sitä tarpeellisena. Huomattava kuitenkin on se, että kaikista kyselyyn osallistuneista ainoastaan alle viidennes (18 %, N=333) vastasi tähän kysymykseen. Tätä ei siis pidetty kovinkaan relevanttina asiana vapaaehtoistoiminnan kannalta. Kaikkiaan 1494 henkilöä jätti vastaamatta kysymykseen. 60

61 Lähes kaikki (91 %, N=1276) vastaajat ilmoittivat kokevansa, että heidän osaamisensa on riittävä selviytymiseen hyvin vapaaehtoistehtävässä. 9 % (N=128) puolestaan epäili omaa osaamistaan. Huomattava määrä tuntee siis saaneensa hyvin koulutusta omiin vapaaehtoistehtäviinsä. Vastaamatta jättäneitä oli 423. Vapaaehtoisten aikaisempi kokemus ja osaaminen on otettu kokemusten mukaan huomioon vapaaehtoistehtävissä melko hyvin (3,21). Vajaa puolet (45 %, N=627) kokee, että se on otettu huomioon hyvin ja 36 % (N=499) melko hyvin. Jossain määrin se on jätetty huomioimatta 13 %:n (N=179) mielestä ja 6 % (N=78) kokee, että sitä ei ole otettu huomioon lainkaan. Kysymykseen jätti vastaamatta 444 henkilöä. Kun tarkastellaan vapaaehtoisia sen mukaan, kuinka kauan he ovat olleet mukana toiminnassa, osaamisen huomioonottaminen näyttää lisääntyvän sitä mukaa, kun vapaaehtoisvuosia tulee lisää. Erityisen selvästi tämä näkyy, kun asetetaan rinnakkain alle puoli vuotta mukana olleet (N=176) ja yli 10 vuotta vapaaehtoistyötä tehneet (N=172) sekä puolesta vuodesta vuoteen (N=112) vapaaehtoisina olleet ja yli 20 vuotta mukana olleet (N=125). Saman kehityskulun huomaa myös 1 3 vuotta mu- 61

62 kana olleita (N=317) ja 4 10 vuotta vapaaehtoistyötä tehneitä (N=326) vertailemalla. 62

63 7. Kiitos Vastaajista 81 % (N=1139) ilmoitti saaneensa kiitosta vapaaehtoistyöstään viimeksi kuluneen vuoden aikana ja 19 % (N=268) ei sitä ollut saanut. 420 henkilöä ei vastannut kysymykseen. Nuorimmat vastaajat, alle 29-vuotiaat, ovat kokeneet saaneensa kaikkein vähiten kiitosta vapaaehtoisuudestaan (78 %). Kaikkein eniten puolestaan on kiitetty vuotiaita (85 %). Iäkkäimmät, yli 70-vuotiaat, ovat kokeneet saaneensa kiitosta seuraavaksi eniten (83 %) vuotiaista yli neljä viidennestä (82 %) on kuullut kiitoksia vuotiasta tasan neljää viidennestä (80 %) on kiitetty. Se, kauanko vapaaehtoiset ovat olleet mukana toiminnassa, ei näytä juurikaan vaikuttaneen siihen, ovatko he saaneet kiitosta vai eivät. Prosentuaalisesti katsottuna erot ovat hyvin marginaalisia. Eniten kiitosta olivat kuitenkin saaneet puolesta vuodesta vuoteen (84 %, N= 97) ja 4 10 vuotta (84 %, N=275) vapaaehtoistoiminnassa mukana olleet. Kolmanneksi eniten kiitosta ovat saaneet alle puoli vuotta mukana 63

64 olleet (83 %, N=151). Uudet vapaaehtoiset on toivotettu kiitoksin vastaan ja useamman vuoden mukana olleet ovat ilmeisesti saaneet kiitosta osaston hallitustyöskentelyyn osallistumiseen ryhtymisestä. Vähiten kiitosta ovat mielestään saaneet 1 3 vuotta mukana olleet (79 %, N=253) ja yli 20 vuotta vapaaehtoisina toimineet (79 %, N=98). Kiitosta oli tullut erityisesti toisilta vapaaehtoisilta (N=732) ja autettavilta (N=720). Myös toimintaryhmien vetäjät ovat antaneet vapaaehtoisille kiitosta näiden toiminnasta (N=501). Selvästi jo vähemmän kiitosta vapaaehtoisille on tullut osastojen hallituksilta (N=359), piirien henkilökunnalta (N=283) sekä eri laitosten henkilökunnalta (N=235). Selkeästi vähiten kiittävää palautetta vapaaehtoisille on antanut Punaisen Ristin keskustoimisto (N=64). Eniten kiitosta vapaaehtoiset ovat saaneet autettavilta ja muilta vapaaehtoisilta. Vapaaehtoisten tehtävät näkyvät jossain määrin kiitoksen saamisessa. Pitkälti maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuustehtävissä työskentelevät uudet vapaaehtoiset ovat saaneet kiitosta laitosten ilmeisesti juuri vastaanottokeskusten henkilökunnalta. Pitkään toiminnassa mukana olleet eivät puolestaan tähän toimintaan ole juurikaan lähteneet mukaan, joten he eivät siten ole myöskään laitosten suunnalta kiittävää 64

65 palautetta saaneet. Uudet vapaaehtoiset eivät myöskään ole kiinnittyneet paikallisosastojen toimintaan siten kuin pidempään mukana olleet, joten on luonnollista, että kiitoksia ei heille ole juurikaan annettu paikallisosastoista, piirien henkilökunnalta kuten ei keskustoimistostakaan. Osastojen hallitusten kiitokset lisääntyvät huomattavasti siinä vaiheessa, kun osallistuminen hallitustyöskentelyyn myös kasvaa. Keskustoimiston palaute on myös vahvempaa pidempään mukana olleiden keskuudessa. Merkittävin kiitos tulee suoraan autettavilta: Kasvokkain sanottu kiitos halauksen kera. Suora kiitos sillä hetkellä, ei mitään krumeluureja. Turvapaikanhakijoiden iloiset ilmeet ja kiitokset yhteisistä aktiviteeteista. Henkilökohtainen kiitos on aina paras. Ei tarvita hienoja juhlia ym. Pieni kahvihetki tai ihan vain jutustelutuokio ja sana kiitos. Että on jaksanut uskollisesti olla mukana auttamassa ja työpanos on ollut tärkeää Paras kiitos tulee kuitenkin asiakkailta, kun tietää olevansa suureksi avuksi. Hymy lämmittää mieltä ja antaa hyvää oloa pitkäksi aikaa. Tuntemattomalta saatu kiitos sähköpostiini! Kram av hjälpbehövande. Afgaanirouvien ihana lämpö ja ilo. Saan kutsuja heidän juhliinsa jne. ja olen aina tervetullut yhtenä heistä mukaan. Kiitoksella pääsee pitkälle, se todella lämmittää mieltä ja riittää palkkioksi. 65

66 Myös muilta vapaaehtoisilta saatu kiittävä palaute lämmittää vapaaehtoisia: Autettavilta saatu kiitos. Samoin toisilta vapaaehtoisilta saama palaute. Förmånen att se hur glada asylsökandena var över vad som gjordes för dem samt delad glädje av andra frivilliga och gruppledare. Työntekijät muistavat aina kiittää yötyövuoron jälkeen, se on hienoa! Uusi koulutettava vapari kiitti ja halasi yhteisen illan ja keskustelujen jälkeen. Läheiset ovat kertoneet miten arvostavat vapaaehtoistyötäni. Osaston tai toimintaryhmän saama kiitos on myös ollut tärkeää vapaaehtoisille: Kollektiivinen kiitos ripeästä toiminnasta vastaanottokeskusta perustettaessa ja sen käynnistämisestä. Osastolle mittava rahalahjoitus ystävätoimintaan osaston alueelle paikallisen ravintolan kantapöydän porukalta (1700 ). Kaikki on tuntunut hyvältä. Ensiapuryhmän saama tunnustus omien kiitosten lisäksi. Hyvää ryhmätoimintaa ei voi tehdä vain yksi henkilö ja siksi tuntuu hyvältä ryhmän saama tunnustus!!! Osastomme teki hyvän nälkäpäiväkeräystuloksen. Nälkäpäiväryhmässä mukana olevien onnistuminen ja siitä saatu palaute. Vapepan toiminnan kiittäminen. Huomioitiin koko toimintaryhmä. Autettujen läheiset ovat myös antaneet kiitosta Punaisen Ristin vapaaehtoisille: Loukkaantuneiden ja heidän omaistensa kiitos. Ystäväni tytär sanoi, että ilman minua hänen äitinsä ei olisi selvinnyt vaikeimpina aikoina. Olin osannut olla hänelle oikea ystävä. Toivoi että jaksaisin jatkaa. Onnistumisen ilo on ollut myös kiitoksena monille: Kun 3 vuotta Suomessa asunut luku- ja kirjoitustaidoton pakolaisperheen äiti osasi kirjoittaa oman nimensä, josta hän kiitti minua! Eniten on lämmittänyt se, että suomenkielenryhmämme on ollut aina täysilukuisena paikalla, ja erittäin innokkaita oppimaan. On ilo opettaa, kun vastaanotto on niin hyvä. Etsittävä löytyi. Se oli parasta. Viranomaisetkin ovat antaneet kiitosta: Viranomaisten osoittama luottamus osaamiseemme. 66

67 Punaisen Ristin piiri- ja keskustoimistotason kiitos tuntuu etäisemmältä: Tärkein kiitos tulee autettavilta ja oman ryhmän vapaaehtoisilta, sekä vastaanottokeskuksen henkilökunnalta saatu henkilökohtainen kiitos. Ylhäältä SPRorganisaatiosta tuleva kiitos on anonyymiä. Sieltä kiitetään kaikkia vapaaehtoisia, eikä se lämmitä samoin kuin henkilökohtainen kiitos juuri minun toiminnastani. Punaisen Ristin antama tunnustus on tuntunut palkitsevalta kiitokselta tehdystä vapaaehtoistyöstä: Ansiomitali sekä hieno paperi ja ruusu, jotka tulivat mitalin kanssa. Piirin edustajan kiitos lämmitti mieltä oman osaston tilaisuudessa, jossa sain pronssisen ansiomerkin työstäni Punaisessa Ristissä. Kautta linjan auttamisen ilo on motivoivana tekijänä Punaisen Ristin vapaaehtoisille. He eivät kaipaa erityisiä huomionosoituksia, riittävää tukea kylläkin. Jos vapaaehtoisille annetaan ansiomerkkejä, ne tulevat ikään kuin ylimääräisinä yllätyksinä. 8. Palaute Vastaajat kokevat, että heillä on ollut mahdollisuus antaa palautetta kaikkein helpoimmin oman toimintaryhmänsä toiminnasta (3,29). Jonkin verran heikommin palautetta on pystytty antamaan osaston toiminnasta (3,10), piirin toiminnasta (2,78) ja keskustoimiston toiminnasta (2,58). Tämä kertoo jonkinlaisesta vastaajien tuntemasta järjestön hierarkkisuudesta, joka tuntuu ehkäisevän palautteen antamista. Kynnys on sitä korkeampi, mitä ylemmälle tasolle organisaatiossa mennään. Näyttää myös siltä, että ne vapaaehtoiset, jotka ovat olleet toiminnassa pitkään, eivät koe palautteen antamista niin vaikeaksi kuin vasta mukaan tulleet vapaaehtoiset. Oman toimintaryhmän toiminnasta on helppoa antaa palautetta 52% (N=668) mielestä ja melko helppoa 32 % (N=406) mielestä. Melko vaikeaa se on 9 % (N=119) mielestä ja mahdotonta 7 %:lle (N=87) vastaajista. Palautteen antaminen näyttää olevan sitä vaikeampaa, mitä vähemmän aikaa vapaaehtoiset ovat olleet toiminnassa mukana. 547 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Esimerkiksi alle puoli vuotta toiminnassa mukana olleiden mielestä palautetta ei ole ollut lainkaan mahdollista antaa 15 % mielestä ja melko vaikeaa se on ollut 13 % mielestä. Melko helppoa se on ollut neljänneksen (25 %) mielestä ja helppoa 39 % mielestä. Yli 30 vuotta mukana vapaaehtoistoiminnassa olleiden mielestä palautteen antaminen sen sijaan on ollut mahdotonta vain 4 % vastaajista ja melko vaikeaa 4 % mielestä. Melko helppoa se on ollut 28 %:lle vastaajista ja helppoa peräti 64 %:lle vastaajista. Ihmisten tunteminen henkilökohtaisesti ja läheisesti helpottaa palautteen antamista. Osaston toiminnasta ei ole enää niin helppoa antaa palautetta kuin omasta toimintaryhmästä. Helppoa palautteen antaminen on ollut enää alle puolelle vastaajista (44 %, N=529) ja melko helppoa kolmannekselle (32 %, N=386). 15 % (N=177) vastaajista koki, että palautteen antaminen on melko vaikeaa ja 9 % (N=113) mielestä sen antaminen ei ole lainkaan mahdollista. 622 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. 67

68 Kehityskulku on osastojen osalta samankaltainen kuin toimintaryhmälle annettavan palautteen suhteen, eli palautetta on sitä vaikeampi antaa, mitä vähemmän aikaa toiminnassa on oltu mukana. Alle puoli vuotta vapaaehtoisina toimineiden mielestä palautteen antaminen on mahdotonta lähes viidennekselle (19 %) ja melko vaikeaa lähes neljännekselle vastaajista (23 %). Reilu neljännes (28 %) koki palautteen antamisen mahdollisuuden melko helpoksi ja vain vähän useampi (30 %) helpoksi. Sen sijaan, kun vertaillaan yli 30 vuotta vapaaehtoistoiminnassa mukana olleita, palautteen antamisen on kokenut mahdottomaksi vain 6 % vastaajista ja melko vaikeaksi 8 % vastaajista. Lähes kolmannekselle (30 %) palautteen antaminen on ollut melko helppoa ja helppoa se on ollut reilulle puolelle (57 %) vastaajista. Piirin toiminnasta on halutessaan kokenut voivansa antaa helposti vajaa kolmannes (30 %, N=340) ja melko helposti suunnilleen saman verran (32 %, N=361). Melko vaikeaksi palautteen antamisen kokee vajaa neljännes vastaajista (23 %, N=261) ja 14 %:n (N=161) mielestä se on mahdotonta. 704 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. 68

69 Vähimmän aikaa mukana olleiden mielestä palautteen antaminen on mahdotonta peräti neljänneksen mielestä (25 %) ja melko vaikeaa vähän useamman kokemuksen mukaan (27 %). Melko helppoa se on ollut 28 % mielestä ja viidennes (20 %) on kokenut sen helpoksi. Sen sijaan yli 30 vuotta mukana olleet kokevat, että palautteen antaminen on mahdotonta vain 9 %:lle vastaajista ja melko vaikeaa vajaalle viidennekselle (18 %). Melko helppoa se on samalle määrälle kummassakin ryhmässä (28 %), kun taas helppoa se on yli 30 vuotta vapaaehtoisina toimineiden mielestä lähes puolelle (45 %). Keskustoimistolle vastaajien on edellisiä vaikeampi antaa palautetta. Vastaajista vain neljäsosa koki sen helpoksi (25 %, N=264) ja vajaa kolmannes (29 %, N=310) melko helpoksi. Melko vaikeaa se oli noin neljännekselle (26 %, N=282) ja mahdotonta viidennekselle (20%, N=217) vastaajista. Keskustoimisto koetaan siis jo varsin vieraaksi vapaaehtoisten keskuudessa. 754 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. 69

70 Alle 6 kuukautta vapaaehtoisina olleet ovat varsin kriittisiä sen suhteen, mitkä heidän palautteenantomahdollisuutensa ovat keskustoimistolle. Hyvinä niitä pitää vain 17 % ja melko hyvinä 26 %. Lähes kolmasosa (30 %) kokee palautteen antamismahdollisuudet keskustoimistolle melko vaikeina ja mahdottomiksi ne tuntee yli neljännes vastaajista (27 %). Yli 30 vuotta vapaaehtoistyötä tehneet ovat jo paljon lähempänä keskustoimistoa. Heidän kokemuksensa mukaan keskustoimistolle voi antaa palautetta helposti 37 % mielestä ja melko helposti 25 % mielestä. Lähes saman verran vastaajista (24 %) koki puolestaan palautteen antamisen keskustoimistolle melko vaikeaksi ja mahdottomalta se tuntui vain 14 %:lle vastaajista. Kautta linjan uusimmat vapaaehtoiset kokevat palautteen antamisen niin halutessaan paljon vaikeammaksi kuin pidempään mukana olleet vapaaehtoiset. Sitä on myös sitä helpompi antaa, mitä lähempänä taho on, jolle sitä annetaan. Tätä kuvastaa myös se, että vastauksia oli sitä vähemmän, mitä korkeammalle hierarkiassa edettiin kysymysten suhteen. 70

71 9. Toimintalinjaus ja strategia 9.1 Vapaaehtoistoiminnan hyödyllisyys Vapaaehtoistoiminnan koetaan hyödylliseksi avun saajille (3,86). Vastausten joukossa oli vain muutama yksittäinen, joka piti toimintaa joko jossain määrin (N=3) tai kokonaan hyödyttömänä (N=6). Hyödyllisenä toimintaa piti 87 % (N=1193) ja melko hyödyllisenä 12 % (N=165) vastaajista. Punaisen Ristin vapaaehtoiset arvostavat siis suuresti tekemäänsä auttamistyötä. Kysymykseen jätti vastaamatta 460 henkilöä. Erot sen välillä, kauanko vapaaehtoiset ovat Punaisen Ristin toiminnassa olleet mukana, ei paljoa ole. Puolesta vuodesta vuoteen mukana olleiden asenne on kaikkein kriittisin: 79 % (N=90) heistä piti Punaisen Ristin vapaaehtoistyötä hyödyllisenä autettaville. Alle puoli vuotta mukana olleiden mielestä työ näyttäytyi hyödyllisenä 84 %:lle vastaajista (N=157). Kaikkein hyödyllisimpänä autettaville vapaaehtoistoiminnan näkivät yli 20 vuotta toiminnassa mukana olleet (92 %, N=113) sekä 1 3 vuot- 71

72 ta (89 %, N=290) ja 4 10 vuotta vapaaehtoistyötä tehneet (89 %, N=292). Yli 10 vuotta mukana olleiden mielestä työ autettavien kannalta oli myös hyödyllistä (87 %, N=150) samoin kuin yli 30 vuotta vapaaehtoistyötä tehneiden mielestä (86 %, N=101). Eroavaisuudet ovat kuitenkin varsin marginaalisia, joskin huomattava on puolesta vuodesta vuoteen mukana olleiden käsitys työn vähän vähäisemmästä hyödyllisyydestä. Tämä saattaa johtua mm. siitä, että nämä vapaaehtoiset ovat ennättäneet jo toimia vapaaehtoistehtävissä jonkin aikaa, mutta he eivät vielä ole juurikaan kiinnittyneet Punaiseen Ristiin minkään osaston tai toimintaryhmän kautta. Uusien vapaaehtoisten kriittiset kommentit erityisesti turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten toiminnasta viittaa juuri siihen, että toiminnassa on oltu mukana, mutta siihen on osittain myös petytty. Eri ikäryhmien väliset erot ovat hyvin marginaalisia. Ainoastaan iäkkäimpien vapaaehtoisten tyytyväisyys toiminnan hyödyllisyydestä on jonkin verran muita ryhmiä suurempi (91 %). Muuten ikäryhmät sijoittuvat tyytyväisyydessään akselille 85 % 88 %. Alhaisin prosentti (85 %) on vuotiailla. Karkeasti arvioiden iäkkääm- 72

73 mät vastaajat pitävät nuorempia enemmän vapaaehtoistoimintaa hyödyllisenä autettavien kannalta. 9.2 Avun tarpeessa olevien auttaminen omalla paikkakunnalla Vastaajat kokivat, että he ovat onnistuneet hyvin Suomen Punaisen Ristin tavoitteessa auttaa omalla paikkakunnallaan avun tarpeessa olevia (3,40). Avun tarpeeseen vastaamisessa tunsi onnistuneensa hyvin 47 % vastaajista (N=655). Melko hyvin siinä tunsi onnistuneensa lähes yhtä moni 46 % (N= 633). Jossain määrin eri mieltä onnistumisensa suhteen koki 6 % (N=83) ja tavoite jäi kokonaan saavuttamatta 1 %:n (N=8) mielestä. Tulos kertoo selkeästi siitä, että tavoite avun antamisesta on saavutettu varsin hyvin. Saavuttamatta sen on kokenut vain hyvin marginaalinen ryhmä. Heistä ei voi tehdä mitään selkeää vastaajaprofiilia; vapaaehtoistoiminnassa mukanaoloaika vaihtelee suuresti. Iältään nämä kielteisimmin suhtautuneet ovat vuotiaita (N=4), vuotiaita (N=2) ja vuotiaita (N=2). 448 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. 73

74 Lähes puolet mukana olevista vapaaehtoisista tunsi onnistuneensa hyvin tavoitteessa auttaa avun tarpeessa olevia ihmisiä paikkakunnallaan, kun tarkastellaan sitä kuinka kauan he ovat vapaaehtoistoiminnassa olleet mukana. Ainoan poikkeuksen tekee yli 20 vuotta mukana olleiden ryhmä, josta vain 40 % (N=87) koki avun antamisen onnistuneen hyvin. Heidän joukossaan ei kuitenkaan ollut yhtään, jonka mielestä avun antaminen ei olisi onnistunut lainkaan. Jossain määrin selittävänä tekijänä voidaan nähdä sukupuoli: vastaajien enemmistönä olevista naisista hyvin koki onnistuneensa 39 % ja miehistä 44 %. Melko hyvin tässä koki onnistuneensa naisista 58 % ja miehistä 51 %. Yli 20 vuotta toiminnassa mukana olleiden miesten joukossa hyvä onnistumisen kokemus oli siis jonkin verran yleisempää kuin naisissa, jotka siis antoivat omasta toiminnastaan varovaisemman arvion. Herää kysymys, johtuuko tämä kokemus runsaasta luottamustehtäviin osallistumisesta ja oman osaamisen ja jaksamisen puutteelliseksi kokemisesta. Nuorimpien alle 29-vuotiaiden vastaajien keskuudessa vain 40 % (N=34) tunsi onnistuneensa hyvin avun tarpeessa olevien auttamisessa omalla paikkakunnallaan. Kuitenkin 56 % (N=46) heistä oli sitä mieltä, että he olivat onnistuneet siinä melko hyvin. Muuten kaikista kriittisimmin tähän suhtautuivat vuotiaat vastaajat, joista 46 % (N=127) tunsi onnistuneensa hyvin ja 45 % (N=124) melko hyvin. 8 % (N=22) tunsi tavoitteen saavutetuksi melko huonosti. Parhaiten puolestaan tunsivat Suomen Punaisen Ristin voineen auttaa avun tarpeessa olevia heidän omalla paikkakunnallaan vuotiaat vastaajat, joista puolet (50 %, N=74) oli sitä mieltä, että siinä oli onnistuttu hyvin ja 45 % (N=66) melko hyvin. Vain 4 % (N=6) ilmaisi kantanaan sen, että tavoite oli saavutettu melko huonosti ja 1 %:n (N=2) mielestä sitä ei ollut saavutettu lainkaan. Lähes samankaltaisen tuloksen antoivat vuotiaat (hyvin 50 %, melko hyvin 43 %, melko huonosti 6 % ja tavoite jäi täysin saavuttamatta 1 %:n mielestä) sekä yli 70-vuotiaat (49 % hyvin, 46 % melko hyvin, 6 % jossain määrin huonosti). 74

75 9.3 Onnettomuuksissa ja katastrofeissa auttaminen omalla paikkakunnalla Punainen Risti on onnistunut auttamaan onnettomuuksissa ja katastrofeissa paikkakunnalla vastaajien kokemuksen mukaan hyvin (3,36). Vastanneista 45 % (N=559) piti Punaisen Ristin auttamista onnettomuuksissa ja katastrofeissa hyvänä ja 47 % (N=584) melko hyvänä. Melko huonosti Punaisen Ristin katsoi onnistuneen 7 % (N=87) vastaajista ja täysin epäonnistuneen sen katsoi olevan vain prosentti vastaajista (N=13). Vastaajien mielestä onnettomuuksissa ja katastrofeissa auttaminen omalla paikkakunnalla on siis onnistunut varsin pientä osaa lukuun ottamatta hyvin tai melko hyvin. Varsin marginaalinen vapaaehtoisryhmä katsoo onnistumisen olevan vähäisempää tai epäonnistuneen kokonaan. 584 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Vapaaehtoisista ne, jotka ovat olleet toiminnassa mukana 1 3 vuotta, katsovat Punaisen Ristin onnistuneen parhaiten onnettomuuksissa ja katastrofeissa auttamisessa paikkakunnallaan (hyvin 49 %, N=145; melko hyvin 40 %, N=113). Toiseksi eniten niitä, jotka pitivät onnistumista hyvänä, oli niissä, jotka ovat olleet toiminnassa mukana puolesta vuodesta vuoteen (45 %, N=44); heissä tosin oli myös eniten niitä, 75

76 jotka pitivät toimintaa melko epäonnistuneena (12 %, N=12). Vähiten niitä, joiden mielestä Punainen Risti oli onnistunut hyvin auttamistehtävässään, oli alle puoli vuotta (40 %, N=56), yli 30 vuotta (42 %, N=60) ja yli 10 vuotta (42 %, N=71) vapaaehtoisina olleiden ryhmissä. Muissa ryhmissä % vastaajista piti toimintaa hyvin onnistuneena. Kun tarkastellaan vastaajien ikää, nuorimmat alle 29-vuotiaat pitivät Punaista Ristiä kaikkein epäonnistuneimpana ryhmänä auttamaan onnettomuuksissa ja katastrofeissa (hyvin 42 %, N=33; melko hyvin 43 %, N=34); heistä peräti 13 % (N=10) oli sitä mieltä, että Punainen Risti oli jossain määrin epäonnistunut tässä tehtävässään ja 3 % mielestä (N=2) Punainen Risti oli epäonnistunut kokonaan. Lukumäärät ovat kuitenkin niin pieniä, että mitenkään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä vuotiaat olivat tässä suhteessa myös varsin kriittisiä. Heistä 41 % (N=104) katsoi Punaisen Ristin onnistuneen hyvin, mutta peräti 50 % (N=127) ilmoitti järjestön onnistuneen vain melko hyvin. Parhaan arvosanan antoivat vuotiaat, joista noin puolet (49 %) piti Punaisen Ristin toimintaa tässä suhteessa hyvänä (N=97) ja 44 % melko hyvänä (N=87). Kaikkein varauksettomimmin myönteisen arvion antoivat yli 70-vuotiaat, joista yksikään ei pitänyt Punaisen Ristin tätä auttamistoimin- 76

77 taa kokonaan epäonnistuneena ja ainoastaan 5 % (N=7) oli sitä mieltä, että se oli jossain määrin epäonnistunut. Se, että neljäsosa jätti vastaamatta tähän kysymykseen, voi kertoa siitä, että kaikilla kyselyyn osallistuneilla ei ole minkäänlaista kantaa kysyttyyn asiaan, tai että he eivät ole kohdanneet vapaaehtoistoiminnassaan tilanteita, joissa olisivat joutuneet pohtimaan asiaa. Suunnilleen kolmasosa osallistuneista katsoi Punaisen Ristin onnistuneen hyvin onnettomuuksissa ja katastrofeissa auttamisessa heidän omilla paikkakunnillaan. Samoin kolmasosa piti Punaista Ristiä melko hyvänä onnistumisessaan. Vain hyvin pieni osa vastaajista suhtautui järjestön onnistumiseen kielteisesti. 9.4 Hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistaminen omalla paikkakunnalla Punainen Risti on onnistunut vahvistamaan hyvinvointia ja turvallista elämää paikkakunnalla melko hyvin (3,18). Vastaajista 31 % (N=400) piti hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistamista Punaisen Ristin toimesta hyvin onnistuneena ja melko onnistuneena 40 % (N=735). Melko huonona Punaisen Ristin toimintaa piti 7 % (N=137) vastaajista ja vain reilu prosentti (N=18) ei katsonut Punaisen Ristin onnistuneen tehtävässään lainkaan. Vastaamatta jätti 537 henkilöä. Vapaaehtoisten mukanaoloaika kertoo siitä, että kaikkein tyytyväisimmät vapaaehtoiset ovat alle puoli vuotta mukana olleet, joiden mielestä Punainen Risti on onnistunut hyvin hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistamisessa paikkakunnallaan 35 % (N=55) mielestä ja melko hyvin 59 % (N=91) mielestä. Toiseksi tyytyväisimpiä ovat puolesta vuodesta vuoteen mukana olleet vapaaehtoiset, joista 35 % (N=35) katsoi Punaisen Ristin onnistuneen hyvin ja 55 % (N=55) melko hyvin. Yli 30 vuotta vapaaehtoisina olleista 21 % (N=30) piti Punaista Ristiä melko epäonnistuneena ja 2% (N=3) täysin epäonnistuneena hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistajana. Heistä 30 % (N=43) puolestaan katsoi Punaisen Ristin onnistuneen hyvin ja melko hyvin 48 % (N=69). Myös yli 10 vuotta vapaaehtoistyötä tehneiden mielestä Punainen Risti on onnistunut hyvin vain 28 % mielestä (N=47) ja melko hyvin 57 % (N=95). Sen sijaan melko huonosti nämä katsovat järjestön onnistuneen 14 % mielestä (N=23) ja epäonnistuneen kokonaan vajaan prosentin mielestä (N=1). Vain 27 % (N=84) 4 10 vuotta vapaaehtoisina toimineista vastaajista piti järjestöä hyvin onnistuneena tehtävässään hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistamisessa. Sen sijaan tässä 77

78 ryhmässä oli runsaasti, 61 % (N=188) niitä, joiden mielestä tässä oltiin onnistuttu melko hyvin. Näkemys siitä, kuinka Punainen Risti on onnistunut tässä tehtävässään, näyttää kulkevan jossakin määrin käsi kädessä sen kanssa, kuinka paljon vapaaehtoiset osallistuvat järjestön luottamustehtäviin. Mitä enemmän vapaaehtoisilla on luottamustehtäviä, sitä tyytymättömämmiltä he vaikuttavat Punaisen Ristin onnistumiseen hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistajana omalla paikkakunnallaan. Vastaajien ikää tarkastellessamme voimme huomata, että vuotiaista vain hieman yli neljännes (26 %, N=54) katsoi Punaisen Ristin onnistuneen hyvin hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistajana omalla paikkakunnallaan. Heistä kuitenkin 65 % (N=134) oli kuitenkin sitä mieltä, että Punainen Risti oli onnistunut tässä melko hyvin. Nuorimmista alle 29-vuotiaista vastaajista 28 % (N=23) piti Punaista Ristiä onnistuneena hyvin ja melko hyvin 57 % (N=46). Parhaiten Punaista Ristiä arvostivat tässä suhteessa vuotiaat, joista 39 % (N=54) piti järjestöä onnistuneena hyvinvoinnin ja turvallisen elämän vahvistajana ja 51 % (N=71) melko hyvin onnistuneena. Muutama yksittäinen vastaaja eri ikäryhmissä oli sitä mieltä, että Pu- 78

79 nainen Risti ei ole onnistunut tässä tehtävässään lainkaan. Kaikkein kriittisin ikäryhmä tässä suhteessa oli vuotiaat, joista peräti 3 % (N=7) katsoi Punaisen Ristin epäonnistuneen kokonaan tällä toimintansa osa-alueella ja melko huonosti 13 % (N=35) mielestä. 9.5 Vaikuttaminen inhimillisyyden puolesta omalla paikkakunnalla Punainen Risti on vastaajien mielestä onnistunut vaikuttamaan inhimillisyyden puolesta omalla paikkakunnallaan hyvin (3,28). Vastaajista 40 % (N= 519) piti onnistumista hyvänä ja puolet (50 %, N=660) katsoi Punaisen Ristin onnistuneen melko hyvin. Vain 9 % mielestä Punainen Risti oli onnistunut melko huonosti vaikuttamaan inhimillisyyden puolesta omalla paikkakunnallaan. Ainoastaan 16 vastaajaa oli sitä mieltä, että Punainen Risti oli täydellisesti epäonnistunut tässä vaikuttamistavoitteessaan (1 %). 514 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Vapaaehtoisena mukanaoloaika näyttää vaikuttavan hyvin selkeästi siihen, kuinka Punaisen Ristin onnistuminen inhimillisyyden puolesta on koettu. Mitä lyhempi aika vapaaehtoisina on oltu, sitä positiivisempi käsitys asiasta vastaajilla on. Esimerkiksi alle puoli vuotta vapaaehtoisina toimineet katsovat Punaisen Ristin onnistuneen hyvin vaikuttamaan inhimillisyyden puolesta 48 %:n mielestä (N=78), kun taas yli 30 vuotta mukana olleiden mielestä tässä on onnistuttu hyvin vain 32 %:n mielestä (N=47). Yksikään alle puoli vuotta mukana olleista vastaajista ei ollut sitä mieltä, että tässä olisi epäonnistuttu kokonaan. Yli 30 vuotta mukana olleiden mielestä tässä sen sijaan oli epäonnistuttu kokonaan 2,02 %:n mielestä (N=3) ja 1 3 vuotta mukana olleiden mielestä 1,98 %:n mielestä (N=6). Näiltä osin lukumäärät ovat kuitenkin niin pieniä, että mitään varmoja päätelmiä näiden perusteella ei voida tehdä. Sen sijaan melko huonosti asian kokeneissa yli 30 vuotta mukana olleet olivat suurin ryhmä (15 %, N=22). Toiseksi eniten melko huonoksi toiminnan kokeneita oli yli 20 vuotta mukana olleissa (13 %, N=15) ja kolmanneksi eniten 4 10 vuotta mukana olleiden ryhmässä (10 %, N=31). Sen jälkeen negatiivisimmiksi asian onnistumisen kokivat yli 10 vuotta vapaaehtoisina mukana olleet (9 %, N=15) ja puolesta vuodesta vuoteen mukana olleet sen jälkeen (9 %, N=9). 6 % vastaajista piti onnistumista melko huonona 1 3 vuotta mukana olleet (N=18). Alle puoli vuotta vapaaehtoisina toimineista vain 5 % (N=8) piti onnistumista jonkin verran epäonnistuneena. 79

80 Vastaajien ikää tarkasteltaessa edellä kuvatun kaltaista kehityslinjaa ei ole havaittavissa vuotiaissa oli eniten niitä, joiden mielestä onnistumista ei ollut tapahtunut lainkaan (2,42 %, N=5) ja vuotiaissa (1,85 %, N=5). Muissa ikäryhmissä täysin epäonnistuneena toimintaa piti vain 1 2 vastaajaa kussakin, joten mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä vuotiaiden mielestä onnistuminen oli melko huonoa 10 %:n mielestä (N=21). Lähes yhtä huonoksi arvioivat onnistumisen vuotiaat (10 %, N=26) ja alle 29-vuotiaat (10 %, N= 8). Parhaiten katsoivat Punaisen Ristin onnistuneen vuotiaat (hyvin 44 %, N=62; melko hyvin 47 %, N=67), vuotiaat (hyvin 40 %, N=82; melko hyvin 51 %, N=234) ja vuotiaat (hyvin 40 %, N=82; melko hyvin 48 %, N=99). 38 % (N=57) yli 70-vuotiaista ja 39 % (N=105) vuotiaista Punainen Risti on onnistunut hyvin vaikuttamaan inhimillisyyden puolesta paikkakunnallaan. Alle 29-vuotaat olivat kriittisimpiä: vain 37 % (N=30) katsoi Punaisen Ristin onnistuneen hyvin, joskin 52 % (N=43) piti onnistumista melko hyvänä. 80

81 9.6 Yhteenvetoa Toimintalinjaukseen ja strategiaan liittyviin kysymyksiin jätti yllättävän moni kyselyyn osallistuja vastaamatta, kaikkiaan vähän yli neljännes kaikista. Syy voi olla joko vastaamisväsymys tai sitten se, että kysymyksiä ei koettu itseä koskevina tai niistä ei ollut muodostettu mielipidettä. Vain hyvin pieni osa vastaajista piti Punaista Ristiä kokonaan epäonnistuneena tässä kysytyissä toiminnoissa. Myös melko huonosti järjestön katsoi onnistuneen varsin harva. Sillä, kuinka kauan vastaajat olivat olleet mukana Punaisen Ristin vapaaehtoisina, ei näyttänyt olevan kuin marginaalista eroavaisuutta. Sen sijaan ikäryhmittäin tarkasteltuna saattoi havaita, että vuotiaat, vuotiaat ja alle 29- vuotiaat vaikuttivat muita negatiivisemmilta. Nuorimpia lukuun ottamatta edellä mainittuihin ikäryhmiin kuuluvat osallistuvat aktiivisimmin paikallisosastojen luottamustehtäviin, mikä näyttää heijastuvan muita kielteisempinä asenteina Punaisen Ristin toiminnan vaikutuksiin. 10. Viestintä 10.1 Tiedon saanti Kyselyyn vastanneet saivat mielestään hyvin tietoa toimintansa tueksi (3,25). Vastaajista 42 % (N=614) sai mielestään melko hyvin tietoa toimintansa tueksi ja 45 % hyvin (N=575). Melko huonosti tiedon saanti oli toteutunut 11 %:n mielestä (N=145) ja mielestään tietoa ei saanut lainkaan 3 % vastaajista (N=43). Kaikkiaan 450 henkilöä jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Viestinnässä on jonkin verran ongelmia. Tämä on nähtävissä siinä, että selkeästi alle puolet vastaajista tunsi saavansa hyvin tietoa toimintansa tueksi. Heikoimmin tietoa saivat alle puoli vuotta toiminnassa mukana olleet (27 %/48 %/17%/8 %)*. Heidän joukossaan oli peräti 15 vastaajaa, jotka saivat tietoa huonosti. Puolesta vuodesta vuoteen mukana olleet kokivat tiedonsaantinsa jo paremmaksi, joskin heissäkin oli suhteellisen paljon niitä, joiden tiedonsaanti oli huonoa (N=6). Kolmanneksi huonoin * (Hyvin, melko hyvin, melko huonosti, huonosti). 81

82 tulos oli yli 20 vuotta vapaaehtoistoiminnassa mukana olleiden ryhmässä (40 %/45 %/10 %/ 4 %). Tämän voi katsoa johtuvan pitkälti siitä, että tiedon tarve on tässä ryhmässä suurta onhan tämän ikäryhmän vapaaehtoisia runsaasti paikallisosastojen hallituksissa. Tässä vaiheessa hallitustyöskentelyyn näyttää nousevan uusia vapaaehtoisia ensiaputoiminnan piiristä. Tätä päätelmää tukee se, että seuraavaksi eniten kielteistä palautetta antoivat 3 10 vuotta mukana olleet vapaaehtoiset (40 %/49 %/9 %/2 %), jolloin moni vapaaehtoinen aloittaa tai aloittelee taivaltaan luottamushenkilönä. Silloin tiedon tarve tehtävien hoitamiseksi on myös suurta; ehkä perehdyttämisessä uusiin tehtäviin olisi parantamisen varaa. Mielenkiintoinen poikkeama tässä on se, että yli 10 vuotta mukana olleet vapaaehtoiset ovat niitä, jotka kokevat saavansa parhaiten tietoa toimintansa tueksi (48 %/43 %/8 %/2 %). Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että juuri tuossa vaiheessa vapaaehtoisten merkittävimmäksi toimintamuodoksi tulevat paikallistason luottamustehtävät, jolloin vapaaehtoiset ovat monin tavoin tiedon saannin suhteen eturintamassa. Selkeästi parhaiten tietoa tehtäviensä tueksi tuntevat saavansa yli 30 vuotta toiminnassa mukana olleet vapaaehtoiset (51 %/38 %/8 %/2 %) Tässä vaiheessa moni on jo vetäytynyt tai vetäytymässä pois luottamustehtävistä sekä muutenkin aktiivisesta vapaaehtoistoiminnasta, jolloin aktiivinen tiedon tarve myös vähenee. Vastaajien ikää tarkasteltaessa vanhimmat, yli 70-vuotiaat, saavat parhaiten tietoa toimintansa tueksi (50 %/43 %/5 %/2 %) ja toiseksi parhaiten vuotiaat (45 %/42 %/10 %/3 %). Näissä ikäryhmissä on todennäköisesti eniten niitä, jotka ovat olleet vapaaehtoisina jo yli 30 vuotta ja siten kokemus tiedon saannista on vastaajien paras. Nuorimmat, alle 29-vuotiaat, eivät mielestään ole tarpeeksi tiedonsaannin ulottuvilla tehtäviensä toimittamiseksi (35 %/49 %/15 %/1 %). Melko huonoksi tiedon saannin kokeneita on varsin runsaasti (N=13), kun taas huonoksi sen kokeneita on vain yksi vuotiaiden ryhmä tuntee jääneensä seuraavaksi huonoiten tiedonsaannin ulkopuolelle (37 %/48 %/10 %/4 %). Kuta kuinkin yhtä huonoksi tieto kulkee toiminnan tukemista varten vuotiaille (38 %/48 %/10 %/3 %). Ilmeisestikin uudet vapaaehtoiset sekä uusia vastuutehtäviä saaneet vapaaehtoiset kokevat saavansa liian vähän tietoa toimintansa tueksi. 82

83 10.2 Toiveet tiedonvälityskanavista Vapaaehtoisten toiveet siitä, mitä kautta he haluaisivat saada tietoa, ovat varsin konventionaalisia. Ylivoimaisesti eniten tietoa toivotaan saatavan sähköpostilla. Seuraavaksi vahvimmat toiveet kohdistuvat internet-sivuihin, koulutuksiin ja paikallisiin tapahtumiin. Valtakunnalliset tapahtumat eivät kosketa kuin varsin pientä osaa vapaaehtoisista, joten niitä ei myöskään laajassa mittakaavassa toivota tiedonvälittäjiksi. Selkeästi useampia koskettavat paikalliset tapahtumat. Avun maailmaa pidetään hieman tärkeämpänä tiedonvälityksen kannalta kuin RedNetiä ja Punaisen Ristin sosiaalista mediaa. Tässä ja Nyt on toiseksi vähiten toivottu tiedonvälityksen kanava. Mitään erikseen mainittuja toiveita vastaajat eivät juurikaan esittäneet edellä esitet- 83

84 tyjen lisäksi; ainoastaan yksi vastaaja toivoi edellä mainittujen lisäksi lehdistötiedotepohjia. Tarkasteltaessa vapaaehtoisten mukanaoloaikaa sähköposti näyttää olevan kaikilla suosituin ja tärkein tiedonvälityksen kanava. Toiseksi merkittävimmäksi vastaajat ovat kokeneet internet-sivut ja kolmanneksi merkittävimmäksi koulutukset ja sen jälkeen paikalliset tapahtumat. Kaikkein vähiten merkitystä tiedonvälityksen kannalta näyttää olevan valtakunnallisilla tapahtumilla Tässä ja Nyt tiedotteella, sosiaalisella medialla, RedNetillä, tapaamisilla muiden osastojen kanssa ja Avun maailmalla. Alle puoli vuotta mukana olleiden mielestä tärkein tiedonvälityksen kanava on sosiaalinen media. Seuraavaksi tärkeimmät ovat sähköposti, koulutukset ja paikalliset tapahtumat. Lähes yhtä merkityksellisiksi he kokevat RedNetin. Kaikkein vähäisin merkitys on Tässä ja Nyt tiedotteella, Avun maailmalla ja valtakunnallisilla tapahtumilla. Puolesta vuodesta vuoteen vapaaehtoisina ollleet pitävät sosiaalista mediaa tärkeimpänä tiedonvälityksen kannalta. Seuraavaksi tärkeimmät ovat sähköposti ja koulutukset. Kaikkein vähäisin merkitys on Tässä ja Nyt -tiedotteella ja Avun maailmalla. 84

85 1 3 vuotta vapaaehtoistyötä tehneet pitävät myös sosiaalista mediaa kaikkein tärkeimpänä tiedon saannin kannalta. Seuraavaksi tärkeimpiä ovat paikalliset tapahtumat, sähköposti ja Avun maailma. Myös koulutuksilla ja valtakunnallisilla tapahtumilla on varsin vahva merkitys. Kaikkein vähäisin tiedonvälityksen kannalta on Tässä ja Nyt vuotta mukana olleet pitävät Avun maailmaa tärkeimpänä tiedon saannin välineenä. Seuraavaksi merkittävimpinä he pitävät tapaamisia muiden osastojen kanssa, sähköpostia ja Tässä ja Nyt -tiedotetta. Valtakunnalliset ja paikalliset tapahtumat ovat myös merkityksellisiä. Vähäisin arvo tiedonvälityksen kannalta on RedNetillä, sosiaalisella medialla ja koulutuksilla. Yli 10 vuotta vapaaehtoisina olleet pitävät Tässä ja Nyt -tiedotetta merkittävimpänä tiedonsaannin kannalta. Seuraavaksi merkittävimpänä he kokevat valtakunnalliset tapahtumat. Vähän vähäisempi merkitys on Avun maailmalla ja tapaamisilla muiden osastojen kanssa sekä koulutuksilla. Pienin merkitys on sosiaalisella medialla. 85

86 Yli 20 vuotta mukana olleet pitivät Tässä ja Nyt -tiedotetta tärkeimpänä tiedon saannin kannalta. Muiden merkitys oli jo selkeästi vähäisempi, kuten valtakunnallisilla tapahtumilla, RedNetillä ja tapaamisilla muiden osastojen kanssa. Pienin merkitys on sosiaalisella medialla. Yli 30 vuotta vapaaehtoistyötä tehneet katsovat Tässä ja Nyt -tiedotteen olevan tärkein tiedonsaannin väline. Seuraavaksi tärkeimmiksi he ovat kokeneet tapaamiset muiden osastojen kanssa sekä Avun maailman. Sosiaalisella medialla ei ole heille suurtakaan merkitystä ja sähköpostinkin vain vähän suurempi. Vapaaehtoisena oloaika sekä vastaajien ikä korreloivat jossain määrin yhteen, kun katsotaan, mitä kautta he haluaisivat saada tietoa Punaisen Ristin toiminnasta ja ajankohtaisista asioista Uudet yhteydenpitovälineet Uusina yhteydenpidon välineinä vapaaehtoiset haluaisivat kokeilla ensisijaisesti säännöllisiä sähköpostilla lähetettäviä uutiskirjeitä. Jonkin verran kokeiluhalukkuutta löytyy myös tekstiviestimuistutuksiin sekä kännykässä ja tablettitietokoneella toimiviin ohjelmiin. Edellisiä vähemmän vapaaehtoiset haluaisivat kokeilla netin keskustelufoorumeita, paikallista neuvontapistettä, nettichattia ja infopuhelinta. Yksi vastaaja toivoi näiden lisäksi selkeää tietopankkia, koska piti Punaisen Ristin internet-sivuja sekavina ja tiedon löytämisen sieltä vaikeana. Tässäkin on havaittavissa se, että vapaaehtoiset eivät ole kovinkaan halukkaita kokeilemaan mitään radikaalisti uusia tiedonvälityksen muotoja, vaan pysyttelevät pitkälti helpoissa ratkaisuissa, kuten sähköpostissa ja kännykkään tulevissa muistutuksissa. Tässä heijastuu todennäköisimmin Punaisen Ristin vapaaehtoisten ikärakenne. Alle 29-vuotiaat olivat kiinnostuneita kokeilemaan kännykässä ja tablettitietokoneessa toimivaa ohjelmaa ja infopuhelinta. Jonkin verran vähäisempää kiinnostus oli nettichattia ja netin keskustelufoorumia kohtaan. Kaikkein vähimmin alle 29-vuotiaat olivat halukkaita kokeilemaan tekstiviestimuistutusta lähestyvistä tapahtumista ja kampanjoista sekä säännöllistä sähköpostilla lähetettävää uutiskirjettä vuotiaat olivat kiinnostuneimpia netin keskustelufoorumista ja kännykässä ja tablettitietokoneella toimivasta ohjelmasta. Vähän vähäisempää kiinnostus oli infopuhelinta kohtaan. Kaikkein pienin kiinnostus kohdistui säännöllisiin sähköpostilla lähetettäviin uutiskirjeisiin vuotiaat olivat kiinnostuneimpia kokeilemaan nettichattia. Lisäksi he halusivat kokeilla netin keskustelufoorumia ja kännykässä ja tablettitietokoneella toimivaa ohjelmaa. Infopuhelinta kohtaan tunnettiin jo selvästi vähemmän kiinnostusta. Kaikkein pienin kiinnostus kohdistui paikallista neuvontapistettä kohtaan vuotiaat halusivat kokeilla ensisijaisesti nettichattia. Seuraavaksi eniten kiinnostusta herättivät säännölliset sähköpostilla lähetettävät uutiskirjeet, tekstiviestimuistutukset lähestyvistä tapahtumista ja kampanjoista sekä kännykässä ja tablettitietokoneella toimiva ohjelma. Vähäisin halukkuus kokeilla uutta kohdistui paikallista neuvontapistettä kohtaan. 86

87 60 69-vuotiaat halusivat kokeilla ensisijaisesti paikallista neuvontapistettä ja sen jälkeen säännöllisiä sähköpostilla lähetettäviä uutiskirjeitä. Myös tekstiviestimuistutukset lähestyvistä tapahtumista ja kampanjoista olivat lähes yhtä kiinnostavia. Pienintä kiinnostus oli kännykässä ja tablettitietokoneella toimivaa ohjelmaa kohtaan. Yli 70-vuotiaat olivat kiinnostuneimpia paikallisesta neuvontapisteestä, jossain määrin myös säännöllisestä sähköpostilla lähetettävästä uutiskirjeestä ja tekstiviestimuistutuksesta lähestyvistä tapahtumista ja kampanjoista. Nettichatti ei kiinnostanut ketään ja kännykässä ja tablettitietokoneella toimivasta ohjelmasta sekä netin keskustelufoorumista kiinnostuneita oli hyvin vähän. 87

88 10.4 Yhteenvetoa Viestintä on jossain määrin ongelmallinen sarka kynnettäväksi Punaisessa Ristissä, sillä alle puolet sai toimintansa tueksi hyvin tietoa. Erityisen huonosti tietoa saavat uusimmat vapaaehtoiset. Sama heijastuu myös ikään: nuorimmat vapaaehtoiset ovat tiedonsaannin suhteen enemmän paitsiossa kuin iäkkäämmät vapaaehtoiset. Syynä voi olla se, että uusia vapaaehtoisia ei ole perehdytetty tarpeeksi hyvin tiedonvälityskanavien ääreen. Uusimmat ja nuorimmat vapaaehtoiset suosivat erilaisia sähköisiä viestintävälineitä, kun taas seniorivapaaehtoiset ja iäkkäämmät toimijat turvautuvat mieluummin painettuihin tiedotteisiin. Uusista viestintätavoista suosituin liittyi jo tuttuun sähköpostin käyttöön. Muutenkin suhtautuminen uusiin välineisiin oli varauksellista. Iäkkäimmät toivoivat paikallista neuvontapistettä tiedonsaannin lähteeksi, mutta myös sähköpostin uutiskirjeet tuntuivat mahdolliselta tavalta. 88

89 11. Resurssit ja kehittäminen 11.1 Resurssit Vastaajista yli kaksi kolmannesta (69 %, N=873) piti resurssitilannetta hyvänä paikallistason Punaisen Ristin toimintaa ajatellen. Lähes kolmannes (31 %, N=396) puolestaan koki resurssien olevan vajavaiset. Vastaajat esittivät lähes 300 erilaista toivetta resurssien suhteen. Ylivoimaisesti eniten tarve kohdistuu toimitiloihin, joita ei joko ole, ne ovat ahtaat tai epäkäytännölliset tai niiden sijainti on huono. Myös jo käytössä olevien tilojen kunto on vaihteleva. Toimitilatarve kilpistyy usein ensiaputoimintaan: sen tarpeisiin järjestää harjoittelua ja säilyttää tarvikkeita (158 mainintaa). 89

90 Oman osastoni toimitilat ovat reilun kokoiset, mutta sisätilaongelmaa on. Paremmat tilat ja tavaroiden säilöt. Osaston käytössä oleva tila voisi olla toimivampi. Tarvitsemme kunnollisen huoneen kerhotilaksi. Vanhassa oli hometta ja uudessakin taitaa olla. Meillä ei ole paikkaa säilyttää tavaroita ja kokoontua, pelkään että esim. ea-tarvikkeet ja keräysliivit menevät pilalle! Osaston toimintaan omat tilat. Toimitila tai edes riittävä varasto tavaroille. Tilat osittain vaikeakulkuiset varsinkin liikuntarajoitteisille. Osaston tilat ovat käyneet ea-ryhmälle pieniksi, harjoittelutilaa ei käytännössä enää ole. Kokoontumistila rajatusti käytettävissä, eli kerran kuussa yksi ilta. Onneksi saimme pienen varastotilan kaupungilta ilman vuokraa, siellä ei ole tilaa kuitenkaan kokoontua. Tarvittaessa kokoonnumme jonkun meistä kotona, mutta se ei erilaisista perhetilanteista johtuen ole aina hyvä ratkaisu. Tilat parempien kulkuyhteyksien päästä. Toiseksi eniten resursseja vapaaehtoiset kaipaavat erilaisiin toimintamateriaaleihin, lähinnä ensiapu- ja pelastuspalveluun liittyviin (40 mainintaa). Ensiapuosasto tarvitsee paremmat varusteet. Kaikki varusteet pitää itse ostaa, se ei aina ole oikein. Ensiapuryhmä kaipaisi uusia välineitä päivystyksiin, kuten paarit ja lastat. Liivit joita käytämme ovat aika vanhoja ja varmaan olisi kiva jos saataisiin sadeasutkin. 90