NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEIYS PORONHOITOSELVITYS POROTALOUS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

Transkriptio

1

2 1 NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEIYS PORONHOITOSELVITYS POROTALOUS

3 POROTALOUS 2

4 3 TIIVISTELMÄ Uutta tietä rakennettaisiin Suomen puolella vaihtoehdosta riippuen kilometriä. Vaihtoehdot sijoittuisivat alkuosaltaan nykyisen metsäautotien päälle 18,5-21,5 kilometrin matkalta. Aurattu tie talvella helpottaisi Suovaselän poroaidalle ja alueelle kulkua ja vähentäisi siten tulevaisuudessa paliskunnan kustannuksia. Tie ja lisääntyvä matkailu helpottaisi porotuotteiden markkinointia ja poronlihan suoramyyntiä. Porotalouden kannalta parhaimpana vaihtoehtona on pidettävä tielinjausta, joka mahdollisimman vähän vähentäisi ja pirstoisi paliskunnan laidunalueita ja kulkisi siten lähellä Venäjän rajaa. Parhaimpana vaihtoehtona pidetään vaihtoehtolinjausta VE 2a. Tämä tielinjaus vähentäisi paliskunnan talvija jäkälälaidunta yhteensä 62,2 hehtaaria ja vastaisi enimmillään viiden poron menetystä. Siten viiden poron menetyksestä koituva puhtaan tuoton (32 euroa/ lukuporo) menetys olisi vuosittain noin 160 euroa. Koska menetys olisi kuitenkin lopullinen, korvauskäytäntönä on aikaisemminkin käytetty 20 vuoden laskentaperuste. Korvaus olisi siten 20 kertaa vuotuinen nettotuotto eli yhteensä euroa. Tien ja Venäjän rajan välisen kapean talvilaidunalueen (yhteensä noin 10 km 2 ) käyttöarvon arvioidaan vähenevän noin 20 %, joka vähentyneenä poromääränä merkitsisi 15 poroa. Siten 15 poron menetyksestä koituva puhtaan tuoton menetys olisi vuosittain noin 480 euroa. Koska menetys olisi lopullinen, olisi korvaus 20 kertaa vuotuinen nettotuotto eli yhteensä euroa. Porojen liikennevahinkojen määrän arvioidaan lisääntyvän vuosittain 4-5 porolla nykyiseen verrattuna. Siten viiden poron menetyksestä aiheutuva puhtaan tuoton menetys olisi vuosittain noin 160 euroa, eli 20 vuoden kertakorvauksena yhteensä euroa. Porojen kuljettaminen tien yli Suovaselän syöttö- ja erotusaitaan saattaa hieman vaikeutua ja aiheuttaa liikenteen takia myös lisätöitä. Vuosittaisen lisätyön kustannukset erotusten osalta olisivat arviolta 200 euroa, eli 20 vuoden kertakorvauksena yhteensä euroa. Nellim-Paatsjoen -tien rakentamisesta aiheutuvat korvaukset Paatsjoen paliskunnalle olisivat siten yhteensä euroa. POROTALOUS

5 POROTALOUS Sisällys SISÄLLYS... 4 ESIPUHE JOHDANTO Yleistä Suomen porotaloudesta Johdanto tutkimukseen Tutkimusmenetelmät SUUNNITTELUALUE Sijainti ja ympäristö Tieverkko PAATSJOEN PALISKUNTA Historiaa Perustietoja paliskunnasta Paliskunnan poronhoito Porolaitumet NELLIM-PAATSJOKI -TIESUUNNITELMA Tiesuunnitelman vaikutus Paatsjoen paliskunnalle KYSELYIDEN JA HAASTATTELUIDEN TULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET TIEVAIHTOEHDOISTA AIHEUTUVAT KORVAUKSET KIRJALLISUUS...25 LIITTEET POROTALOUSSELVITYS Julkaisija: Inarin kunta Matkailuselvitys: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos /Mauri Nieminen (vast.) Toimitus: Kari Kuvaja, Hilkka Piippo Kannen kuva: Poroerotus. Mauri Nieminen Paatsjoen silta. Lentokuva Vallas Oy /Inarin kunta Taitto: Laura Suhonen /Rokodiili Tuotanto Oy Paino: Kopioniini, Turku

6 5 ESIPUHE Nellim-Paatsjoki -tiehankkeesta on tehty alustava esiselvitys, jonka perusteella Inarin ja Etelä-Varangin kunta ovat hakeneet ja saaneet hankkeelle Interreg IIIArahoituksen. Rahoituksen avulla on käynnistetty Suomen puolella Nellim-Paatsjoki -tieyhteysselvityksen laatiminen, jonka on määrä valmistua vuoden 2005 alussa. Työn tilaajana on Inarin kunta, joka ohjaa työtä tiiviissä yhteistyössä Lapin tiepiirin kanssa. Tieyhteysselvityksen tekee Tieliikelaitoksen Konsultointi projektipäällikkö Kari Kuvajan johdolla. Oheinen Paatsjoen paliskuntaa ja kyseisen tiehankkeen vaikutuksia paliskunnan poronhoitoon käsittelevä tutkimus on osa tätä tieyhteysselvitystä. Tutkimuksen valmistuttua haluan kiittää Paatsjoen paliskuntaa ja sen poromiehiä, erityisesti poroisäntä Petri Hännistä. Kiitokset myös muille tutkimusta avustaneille porotalouden asiantuntijoille. Kiitokset Inarin kunnalle ja Tieliikelaitoksen Konsultoinnille mahdollisuudesta tehdä tämä tutkimus. Parhaat kiitokset myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen porontutkimusaseman tutkimussihteeri Sari Siitarille ja tutkimusmestari Jukka Siitarille avusta tutkimuksen toteuttamisessa. Kaamasessa Mauri Nieminen POROTALOUS

7 POROTALOUS 1. JOHDANTO Suomessa poronhoitoa harjoitetaan samoilla alueilla monien muiden maankäyttömuotojen kanssa. Alueiden käyttö ei aina suju ongelmitta, sillä muiden maankäyttömuotojen vaikutukset ovat usein poronhoidolle haitallisia. Poronhoito on kuitenkin sopeutunut melko hyvin suuriinkin muutoksiin. Sopeutuminen onkin usein ollut poronhoidon ainoa vaihtoehto. Poronhoidolla on toki myös omat vaikutuksensa muihin maankäyttömuotoihin. Uudet maankäyttöhankkeet ovat aina mahdollinen riski poronhoidolle, ja niiden kokonaisvaikutuksia ei ole yleensä helppo arvioida. Tavallisesti menetetään erilaisia laidunalueita tai alueen laitumet pirstoutuvat. Hankkeen toteuttamisen myötä poronhoidon rakenteet (esim. aidat ja erotuspaikat) voivat jäädä käytöstä pois tai niiden käyttö hankaloituu ja käyttöaste muuttuu. Poronhoidon kannalta onkin usein perusteltua, että tällaisia hankkeita vastustetaan, ja vaaditaan vähintään alueen poronhoidolle mahdollisesti aiheutuvien haittojen selvittämistä ja korvaamista. Hankkeista voi joskus olla myös hyötyä alueen poronhoidolle. On tärkeää, että nämäkin asiat selvitetään. Aikaisemmissa tutkimuksissa on mm. Alaskassa öljy- ja kaivosteollisuuden rakennelmien, kuten poraustornien, kaivosten ja maanpinnalla kulkevien öljyputkien sekä rakennettujen maanteiden, havaittu vaikuttavan villipeurojen/karibujen vaelluksiin ja perinteisten laidun- ja vasonta-alueiden käyttöön (mm. Farnell ym. 1991, Cameron ym. 1992, Nelleman & Cameron 1996, 1998). Viime vuosina Norjassa on tutkittu myös teiden, sähkölinjojen ja muun rakentamisen vaikutuksia villipeuroihin ja poroihin (Vistnes & Nelleman 2001, Nellemann ym. 2003). Meillä Lokan ja Porttipahdan altaiden rakentaminen 1960-luvulla muutti suuresti ainakin kolmen paliskunnan poronhoitoa (Aikio 1977, Maijala 1978) ja samanlaisia muutoksia olisi ollut odotettavissa, jos Vuotoksen allas olisi rakennettu (Helle 1993). Ounasjoen valjastamisen vaikutuksia alueen paliskuntien poronhoitoon tutkittiin meillä laajasti 1980-luvun alussa (Nieminen & Nieminen 1983), ja Inarin Litmuorvaaraan rakennetun tutka-aseman vaikutuksia Sallivaaran paliskunnan poronhoitoon 1990-luvun alussa (Kumpula & Nieminen 1994). Eräitä muita pienempiä tutkimuksia tai selvityksiä mm. vesistörakentamisen vaikutuksista porotalouteen on viime vuosina tehty (Kaisanlahti & Jokimäki 1999). Laajempi tutkimus Kantatie 82 yleissuunnitelman välillä Kalliosalmi-Kemijärvi vaikutuksista Pyhä-Kallion paliskunnan poronhoitoon tehtiin vuonna 1999 (Nieminen & Ylinampa 1999). 6

8 Yleistä Suomen porotaloudesta Suomen poronhoitoalue on noin km 2 ja käsittää reilun kolmanneksen maan pinta-alasta. Poronhoidon alueelliset yhteenliittymät, paliskunnat, huolehtivat alueensa poronhoidosta ja valvovat, että mm. porojen määrä säilyy maa- ja metsätalousministeriön määrittämän suurimman sallitun eloporomäärän rajoissa. Luonnonlaidunten määrä ja kunto ovat poronhoidon kannalta ratkaisevia, ja niiden tila heijastuu myös porokannan tuottavuuteen. Luonnonlaitumien kuluminen ja muu maankäyttö vähentää poronhoidon taloudellista kannattavuutta, kun porojen lisäruokinta kasvaa. Merkittävä muutos onkin ollut porojen kotitarhauksen ja lisäruokinnan yleistyminen ja lisääntyminen. Lisäruokinta vähentää toisaalta poronhoidon riippuvuutta luonnonoloista ja lisää siten tuotannon vakautta, toisaalta lisäruokinnan kustannukset saattavat olla jo merkittäviä. Poronomistajien lukumäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt suuresti ja on nykyään noin Samalla poronomistajien keski-ikä on noussut ja on lähes 50 vuotta. Sosiokulttuurisen kestävyyden edellytys onkin poronelinkeinojen jatkuvuuden turvaaminen. Kaikkien paliskuntien (yhteensä 56) yhteenlaskettu bruttoporomäärä on ollut viime vuosina noin poroa. Näistä eloporoja (elämään jätetyt porot) on ollut vajaa , eli hieman alle suurimman sallitun poromäärän ( eloporoa). Suomen eloporokannasta yli 80 % on vaatimia. Porotalouden painopiste on edelleen lihantuotannossa, mutta poromatkailun osuus aluetaloudessa on vahvistunut. Viime vuosina teurasporoja on ollut noin (teuraista yli 70 % vasoja), ja poronlihan tuotanto on ollut 2-2,5 miljoonaa kiloa. Poronlihaa jalostavia yrityksiä on noin 90, ja lihantuotannon arvo on vuosittain noin 12 miljoonaa euroa (Kemppainen ym. 2001). Kuva 1. Nykyään yli kolmannes porotalouden tuloista tulee matkailusta. Mauri Nieminen POROTALOUS

9 POROTALOUS Poronlihan tuottajahinta pysyi vielä 1980-luvulla hyvänä ja oli yli 8 euroa kilolta. Porojen määrä nousi suuresti 1990-luvun alussa, ja mm. lihanjalostuksessa ilmenneet ongelmat pudottivat poronlihan kilohintaa neljänneksen, noin 5 euron tasolle. EU-jäsenyyden aikana lihan hinta pysyi vakaana, jopa hieman nousi. Parin viime vuoden aikana poronlihan tuottajahinta on pudonnut rajusti, ja on nyt vain 3,5-4 euroa kilolta. Nykyään yli kolmannes porotaloudenkin tuloista tulee matkailusta. Viime vuosina poromatkailun liikevaihto on ollut noin 17 miljoonaa euroa ja muita porotuotteita (käyttötarvikkeet, matkamuistot ym.) kulutettiin yli 3 miljoonan euron arvosta. Porotalouden kokonaisliikevaihto on ollut vuosittain noin 60 miljoonaa euroa. Vuosina kuoli koko poronhoitoalueella liikenteessä vuosittain keskimäärin poroa (Kemppainen ym. 2003). Viime vuosina on kuollut liikenteessä alle poroa. Petojen tappamia poroja on ollut viime vuosina koko poronhoitoalueella Johdanto tutkimukseen Jo 1950-luvulla suunniteltiin Paatsjoenalueella maantieyhteyttä Norjaan (Beddari 2004). Hankkeessa on nyt kysymys Ivalo-Kirkkoniemi liikenneyhteydestä välillä Virtaniemi (Suomi)-Nyrud (Norja). Kyseessä olisi uusi Paatsjoen suuntainen tieyhteys Inarinjärven eteläpuolella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää niitä välittömiä vaikutuksia, joita tämä Nellim-Paatsjoki tieyhteyshanke mahdollisesti aiheuttaisi Paatsjoen paliskunnan poronhoidolle. Selvityksen kohteena olivat suunnitelmassa esitetyt vaihtoehtolinjaukset VE 1, VE 2 ja VE 2a (kuva 3). Uutta tietä rakennettaisiin Suomen puolella vaihtoehdosta riippuen noin kilometriä Tutkimusmenetelmät Tutkimuksessa on hyödynnetty olemassa olevia tilastotietoja, Paliskuntain yhdistyksen kokoamia tietoja, uusimpia laiduntutkimuksia (Kumpula ym. 1997,1999 ja 2004) ja alan kirjallisuutta. Näiden lisäksi on haastateltu Paatsjoen paliskunnan poroisäntää, poronomistajia, alueen poronhoitoa tuntevia henkilöitä ja paikallisia asukkaita sekä suoritettu poronomistajien kyselytutkimus, jota on täydennetty siihen osallistuneiden haastatteluilla. Lisäksi on suoritettu käyntejä ja maastotutkimuksia suunnitellulla tiealueella. Näiden tietojen avulla on kartoitettu porojen laidunalueet, porojen hoito- ja kokoamistyöt sekä käytetyt reitit Paatsjoen paliskunnassa. Koottujen tietojen avulla on arvioitu tiehankkeen mahdolliset haitat ja hyödyt sekä suoritettu lopuksi korvauslaskelmat. 8

10 9 2. SUUNNITTELUALUE 2.1. Sijainti ja ympäristö Suunnittelualue on Lapissa, Inarin kunnassa. Se sijaitsee kokonaisuudessaan Paatsjoen paliskunnan alueella Inarijärven itäpuolella, Vätsärin erämaa-alueen (1 550 km 2 ) eteläpuolella Venäjän ja Norjan rajan välittömässä läheisyydessä. Suunnittelualueen ja tien kokonaispituus on kilometriä (kuva 3). Norjassa tietä jouduttaisiin rakentamaan vaihtoehdoista riippuen saman verran (kuva 4). Vätsärin erämaa-alueen tapaan myös suunnittelualue on luonnoltaan karua ja kivistä mäntymetsien, soiden ja vesien mosaiikkia. Karut nevarämeetkin ovat kivisiä, paikoin märkiä ja hankalasti kuljettavia. Alueen louhikkoihin ja lampien labyrintteihin ei kokemattoman kulkijan kannatakaan lähteä. Paliskuntien poromiehet eivät käytä töissään mönkijöitä ja maastomoottoripyöriä, sillä niitä ei yksinkertaisesti Kuva 2. Nellim-Paatsjoki -tiehankkeen selvitysalueen sijainti ja tieverkko. POROTALOUS

11 POROTALOUS voi käyttää. Pääasiassa retkeilijätkin liikkuvat Inarijärvellä, joka on suosittu kalastusalue. Alueen kalaston muodostavat monet lohensukuiset kalalajit. Alueen läpi kulkee kaksi järviä ja niiden välisiä solia seurailevaa moottorikelkkailu-uraa Sevettijärvelle, toinen Ivalosta ja toinen Nellimistä. Kelkkareitti kulkee myös Piilolaan Norjan rajalle. Raja- ja poromiesten käyttämä kelkkareitti kulkee suunnittelualueen pohjoispuolella. Kävellen luonnolliset reitit Vätsärin erämaahan tulevat pohjoisesta Jankkilan ja etelästä Kessin kautta. Kivikkoisuuden ohella Vätsärin erämaa-alueen eteläosaa ja myös suunnittelualuetta kuvaavat yhtenäiset mäntymetsät, jotka ovat syntyneet pääosin 1700-luvun puolivälin suotuisana ilmastojaksona. Koko alueen kasvi- ja eläinlajisto on vaatimatonta karujen maiden lajistoa, josta puuttuvat todelliset erikoisuudet. Pedoista vain kettu, kärppä ja näätä ovat alueella kohtalaisen yleisiä. Karhukanta Vätsärin erämaa-alueen eteläosissa ja myös suunnittelualueella on vakaa. Ahma on harvinaisempi ja sudet kulkevat vain satunnaisesti alueella. Alueella on kolme maakotkan reviiriä, joista poromiehet saavat nykyään korvaukset. Kun Kessin hakkuista aikoinaan taisteltiin, väitettiin hakkuiden uhkaavan myös alueen uhanalaisia majavia ja ilveksiä. Ainoa virallisestikin rekisteröity uhanalainen kasvi, liekokääpä (Gloephyllum protractum), löytyi erään vanhan sillan rakenteista (Tynys 2000). Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto aloitti Paatsjoen voimalaitoksen rakentamisen ja Inarijärveä alettiin säännöstellä uudelleen vuosien jälkeen vuonna Velvoiteistutukset Inarijärvellä aloitettiin vuonna 1976, ja istutusten seurauksena Inariin on tullut kolme uutta kalalajia: järvilohi, harmaanieriä ja muikku sekä uusi siikamuoto, planktonsiika. Suurten sahapuurunkojen poimintahak- Kuva 3. Nellim-Paatsjoki -tien kulku ja sijoittuminen maastoon. 10

12 11 kuut aloitettiin alueella 1920-luvulla. Vätsärin erämaan eteläosa, Sammakkoniemi, Kirakkaniemi ja Kessivuonon kaita aina Nammijärvelle saakka Paatsjoen paliskunnassa, hakattiin talvella Myöhemmin hakkuita on ollut alueella myös 1950-luvulla (Tynys 2000). Viime vuosina hakkuita on tehty lähinnä suunnittelualueen eteläosissa, jossa on myös kattava metsätieverkosto Tieverkko Metsäteiden lisäksi suunnittelualueen nykyiseen tieverkkoon kuuluu vain Ivalo- Nellimin pääosin päällystämätön yhdystie nro 969. Tie jatkuu Nellimistä pohjoiseen Virtaniemen rajavartioasemalle ja Paatsjoen sillan yli metsäautotienä suunnittelualueelle. Virtaniemestä Venäjälle kulkeva tie ei ole nykyään yleisessä käytössä. Kuva 4. Tien vaihtoehtolinjaukset Norjan puolella. POROTALOUS

13 POROTALOUS 3. PAATSJOEN PALISKUNTA 3.1. Historiaa Poronhoito levisi Norjan Etelä-Varankiin 1770-luvulla, ja suurporonhoidon laajentuminen johti tuolloin törmäyksiin inarinlappalaisten peuranpyyntikulttuurin kanssa. Norjalaiset laidunsivat porojaan tosin täysin luvallisesti Suomen puolella vuoteen 1826 saakka, ja tietyin varauksin aina vuoteen 1852 saakka. Ilmeisesti ensimmäinen Vätsäriin jo vuonna 1878 asettunut porolappalainenkin, Aslak Panne, oli Norjasta. Vielä 1930-luvulla ruijanlappalaiset noutivat vuosittain Paatsjoen erotusaidasta noin poroa ja 1950-luvun alkupuolellakin porot olivat yhdessä ja valtakunnan raja ylitettiin tarvittaessa. Vasta 1950-luvun lopulla rakennettiin Suomen ja Norjan rajalle poroaita, ja porot alkoivat pysyä omilla alueillaan (Tynys 2000). Paatsjoen ja Vätsärin paliskunta muodostivat yhdessä aikaisemmin Paatsjoen (Patsjoen) paliskunnan. Omiksi paliskunniksi ne erkanivat vuonna Nykyään Vätsärin erämaa-alueen hallintoon kuuluvat Muddusjärvi ja Näätämön kolttapaliskunta sijaitsevat pääosin tämän alueen ulkopuolella. Paatsjoen paliskunta sijaitsee nykyään lähes kokonaan erämaa-alueella ja Vätsärin paliskunta noin puoleksi Perustietoja paliskunnasta Paatsjoen paliskunta sijaitsee Inarinjärven itäpuolella Venäjän ja Norjan rajojen välisellä alueella. Venäjän rajalla on rajavyöhyke, Norjan rajalla ei. Paliskunnan pinta-ala on 1 054,3 km 2, josta vesipinta-alaa on 3 56,5 km 2 (33,8 %) eli Suomen paliskunnista eniten. Vesirajaa paliskunnalla onkin yli 80 kilometriä. Paliskunnan raja kulkee Norjan rajalta Rajavaarasta Surnuvuonon perille, jatkuen siitä Surnuvuonoa pitkin etelään Vironiemen kärkeen. Täältä raja kulkee Kyynelvuonon suun editse Turve- ja Tokkasaarien kautta Suolisvuonolle kääntyen vuonoa ylös ja jatkuen saarijonon länsipuolta etelään Palkissaaren salmelle. Täältä raja kääntyy itään kulkien Satapetäjäisselkää pitkin itään ja Oravaissalmen kautta Paatsjokea pitkin Venäjän rajalle (Hänninen 1996). Paatsjoen paliskunnan suurin sallittu poromäärä on nykyään eloporoa. Paliskunta on poromäärältään poronhoitoalueen pienimpiä. Paliskunnan eloporoluku on vaihdellut 1990-luvulla poron välillä. Poronhoitovuonna 2002/03 eloporoja oli 1 336, lukuporoja (vuotta vanhempia poroja) ja teurasporoja 934 (162 vaadinta, 174 hirvasta, 29 härkää ja 569 vasaa). Elämään jätettiin vaadinta, 102 hirvasta, 13 härkää ja 113 vasaa. Paliskunnan vasaprosentti oli 54 % (koko poronhoitoalueen keskiarvo 64 %). Viimeisen kymmenen vuoden aikana Paatsjoen paliskunnassa on kuollut liikenteessä yhteensä 12

14 13 seitsemän poroa, petojen tappamia poroja on ollut 99. Vuonna 2002 Paatsjoen paliskunnassa ei ollut yhtään porokolaria. Poronhoitovuonna 2002/03 Paatsjoen paliskunnassa oli 13 poronomistajaa (suomalaisia, saamelaisia ja kolttasaamelaisia). Paliskunnassa tehtiin 0,2 työpäivää lukuporoa kohti (koko poronhoitoalueen keskiarvo 0,42) ja työkustannukset/lukuporo olivat 7,22 euroa (koko poronhoitoalueen keskiarvo 13,36). Poronhoitokustannukset/lukuporo olivat yhteensä 35,13 euroa (koko poronhoitoalueen keskiarvo 30,22) ja puhdas tuotto 30,61 euroa/lukuporo (koko poronhoitoalueen keskiarvo 18,42). Poronhoitovuonna 2003/04 paliskunnan puhdas tuotto oli 32 euroa/lukuporo Paliskunnan poronhoito Paatsjoen paliskunnan porolaitumet ja laidunluokat on esitetty kuvassa 5. Paatsjoen paliskunnan erotus-, vasanmerkintä-, kokoamis- ja esteaidat sekä porokämpät on merkitty kuvaan 6. Kuvaan on merkitty myös poroisännän kanssa tarkennetut porojen kokoamis- ja kuljetusreitit talvella sekä suunnitellun tien linjausvaihtoehdot. Aikaisemmin Paatsjoen paliskunnan porot vasotettiin ja merkattiin keväällä vasotusaidoissa. Parhaimmillaan paliskunnassa oli viisi vasotusaitaa, mutta tarhavasotus lopetettiin maaston liiallisen kulumisen vuoksi noin 10 vuotta sitten. Kesällä Paatsjoen paliskunnan porot ovat yleensä hajallaan koko paliskunnan alueella, joten laidunalueita ei ole helppo merkitä kartalle. Vasanmerkintää varten porot pyritään kuitenkin keräämään kesällä paliskunnan keskiosissa sijaitsevaan Majavaojan aitaan. Porot kokoontuvat yleensä itsestään tälle alueelle, mutta viimeisenä kolmena vuonna räkkää on ollut vähän ja näin ei ole tapahtunut. Kesäistä vasanmerkintää ei ole siten ollut. Vasat on merkitty myöhemmin syksy- ja talvierotusten yhteydessä. Paatsjoen paliskunnassa on yksi tunnettu ja korvauksissa mukana oleva maakotkareviiri. Syksyllä porot ovat hajallaan, lähinnä paliskunnan keskiosissa Seipiselän, Säkkiselän, Käyräjärven ja Mustavaaran alueella. Poroja on runsaasti myös Inarijärven ranta-alueilla, lähinnä Sammakkoniemen alueella sekä yleensä kosteilla sieniä kasvavilla alueilla. Talvella paliskunnan porot ovat neljällä alueella eri puolilla paliskuntaa, pääasiassa kuitenkin paliskunnan itä- ja kaakkoisosissa lähellä Norjan ja Venäjän rajaa. Jos talvi on kovin luminen, porot hakeutuvat myös vähälumisemmille Inarijärven rantatörmille (kuva 6). Poroja on talvella: I pohjoisessa Surnuvuonon alueella lähellä Vätsärin paliskunnan rajaa ja keväällä 2004 rakennettua 12 kilometriä pitkää Kapperiharjun kokeiluesteaitaa (osa poroista on talvella myös Vironiemessä Vätsärin puolella), II etelämpänä, paliskunnan keskiosissa poroja on Mustavaaran-Kuoskerniemen alueella, III idässä Nammijärven-Käyräjärven alueella sekä IV etelässä, lähempänä Nellimin kylää Ruohovaaran ja Leppävaaran alueella (osa poroista on talvella myös Ivalon paliskunnan puolella). POROTALOUS

15 POROTALOUS Porot kootaan talvella aitaan ja erotuksiin vasta lumien tultua ja järvien ja jokien jäädyttyä. Porojen kokoaminen sulanmaan aikana poikki jokien ja vesistöjen ei onnistuisikaan. Porojen kokoaminen aloitetaan yleensä paliskunnan pohjoisosista Surnuvuonon alueelta (kuva 6). Porot voidaan koota alueelta Hirvasjängän kokoamisaitaan käyttäen apuna myös Kapperiharjun kokeiluesteaitaa. Poroja kuljetetaan etelään ja kootaan edelleen lisää poroja paliskunnan keskiosista Mustavaaran-Kuoskerniemen alueelta. Koottuja ja kuljetettuja poroja voidaan tarvittaessa seisottaa etelämpänä Majavaojan kokoamisaidassa tai kuljettaa edelleen suoraan kohti Venäjän rajaa ja Suovaselän syöttö- ja erotusaitaan, joka on paliskunnan ainoa erotusaita. Jos paliskunnan pohjoisosissa on paljon poroja, viedään keskiosan porot ensin erotusaitaan. Pohjoisesta porot voidaan koota ja kuljettaa etelään poroisännän mukaan ja aikaisemmista tiedoista poiketen myös suoraan Norjan rajansuuntaisesti ja viedä Käyräjärven ja Ristijärven kautta Suovaselän syöttö- ja erotusaitaan (kuva 6). Eteläosan porot (noin 200) kootaan edelleen Majavaojan alueen kautta tähän Kuva 5. Paatsjoen paliskunta, porolaidunluokat (Kumpula ym. 2004). 14

16 15 syöttö- ja erotusaitaan. Porojen kokoamisessa ja aitaan ajossa moottorikelkkojen kanssa on käytetty jo 15 vuoden ajan ja käytetään edelleen apuna helikopteria. Kivikkoisissa maastoissa porot saadaankin koottua ja aitaan ilman helikopteria vain paksulumisina talvina. Talvisin Paatsjoen paliskunnassa on 3-4 erotusta, ja mm. laidunten kulumisen takia porot pyritään saamaan aitaan mahdollisimman aikaisin. Paatsjoki on osakkaana Sodankylän Vuomaselän vientiteurastamossa. Paliskunnan porot ovat talvella ohjatussa maastoruokinnassa. Esim. poronhoitovuonna 2002/03 ruokinta aloitettiin marraskuussa ja lisäruokinnassa/erotuksissa käytettiin kuivaa heinää yhteensä kg ja säilörehua noin kg. Keväällä Paatsjoen porot ovat pääosin Inarijärven aikaisemmin paljastuvilla ranta-alueilla, kuten Sammakkoniemen ja Kirakkaniemen alueilla. Poroja on keväällä luppoilemassa myös muilla hakkaamattomilla alueilla, kuten paliskunnan keskiosissa Vätsärin erämaa-alueella sekä Käyräjärven ja Ristijärven alueilla. Vasonta-ajan lähestyessä porot levittäytyvät paliskunnan keskiosan suoalueille, jopa Norjan rajalle saakka. Kuva 6. Paatsjoen paliskunnan rakenteet. Karttaan on merkitty myös Nellim- Paatsjoen tien linjausvaihtoehdot. POROTALOUS

17 POROTALOUS 3.4. Porolaitumet Paatsjoen paliskunnan maa-ala on 671,5 km 2 (63,8 % kokonaispinta-alasta) ja mineraalimaata on siitä tutkimusten mukaan 519,9 km 2 (77,4 %). Kangasmaata on 517,6 km 2 (77,1 % maa-alasta), kuivia ja karuja kankaita 169,2 km 2 (25,2 %), tuoreita ja kuivahkoja kankaita 348,4 km 2 (51,9 %), paljakoita 2,2 km 2 (0,3 %) ja soita 151,6 km 2 (22,6 %). Suoalasta karuja soita on 28,3 %, keskireheviä soita 64,8 % ja reheviä soita 7 %. Talvilaidunta on Paatsjoen paliskunnassa yhteensä 463,7 km 2 (69,1 %) ja kesälaidunta 207,8 km 2 (30,9 %) (Kumpula ym. 1999). Koko poronhoitoalueen talvi- ja kesälaidunvarat inventoitiin meillä 1990-luvun puolivälissä menetelmällä, joka antoi tietoa paliskuntien talvi- ja kesälaidunvaroista (Kumpula ym ja 1999, Colpaert ym. 2003). Kesäravintoa Paatsjoen paliskunnassa oli vähän, vain 168 kg (kuivapaino)/ha ja kg/eloporo (suurin sallittu). Myös parasta kesäravintoa oli poroilla tuolloin vähän. Eräillä alueilla kesälaidunnus ei enää olekaan välttämättä kestävällä pohjalla (Tynys 2000). Selvästi parhaassa kunnossa poronhoitoalueen jäkäliköt olivat 1990-luvun puolivälissä Metsä-Lapin alueella. Paatsjoen, Vätsärin ja Muddusjärven paliskuntien jäkäliköitä voitiin tuolloin pitää kunnoltaan hyvinä, sillä niissä jäkälän peittävyys oli keskimäärin yli 50 % ja elävän osan pituus yli 30 millimetriä. Kaikista paliskunnista eniten jäkälää olikin juuri Paatsjoen paliskunnassa, yhteensä kg (kuivapaino)/ha. Talvilaitumista jäkälälaidunta Paatsjoen paliskunnassa oli yhteensä hehtaaria, luppolaidunta hehtaaria ja lehti-, ruoho- ja varpulaidunta hehtaaria. Suurimmalla sallitulla eloporomäärällä (1 600) laskettu tiheys maa-alaa kohti oli ja on myös nykyään 2,4 eloporoa/km 2. Inventoinnin mukaan jäkälälaidunta oli tuolloin keskimäärin 10,6 ha/eloporo, luppolaidunta 28,5 ha/eloporo ja lehti-, varpu- ja ruoholaidunta 3,5 ha/eloporo. Eloporoa kohti laskettiin Paatsjoella olevan keskimäärin kg jäkälää, 44,3 kg luppoa ja kg metsälauhaa (Kumpula ym. 1997). Kuva 7. Suovaselän erotusaita sijaitsee nykyisen metsäautotien läheisyydessä. 16

18 17 Talvilaidunten uusintainventointi tehtiin 13 pohjoisimman paliskunnan alueella vuosina (Kumpula ym. 2004). Paatsjoen paliskunnan porolaidunluokat ja eri laidunalueet on esitetty kuvassa 3. Paliskunnassa oli nyt jäkälälaidunta hieman enemmän kuin aikaisemmassa inventoinnissa eli yhteensä hehtaaria (27 % maa-alasta). Luppolaidunta oli aikaisempaa inventointia vähemmän, yhteensä hehtaaria (47%). Lehti-, ruoho- ja varpulaidunta oli ha (20 %), paljakkaa 914 hehtaaria (1 %) ja suota hehtaaria (23 %). Jäkälän peittävyys, pituus ja biomassa oli hieman vähentynyt. Jäkälälaidunten kunto oli Paatsjoen paliskunnassa enää välttävä, sillä jäkälää oli keskimäärin vain 454 kg/ha (kuva 8). Poron ulottuvilla (alle 2 m:n korkeudella) oli niukasti luppoa Paatsjoen ja myös Vätsärin paliskunnassa (kuva 9). Kuva 8. Jäkälien (poronjäkälät ja okatorvijäkälä) keskimääräiset biomassat (kg/ha) ja jäkäliköiden kunto kuivilla ja karuilla kankailla tutkituissa paliskunnissa (Kumpula ym. 2004). Paatsjoen paliskunnan jäkäliköitä voidaan pitää kunnoltaan välttävinä. Kuva 9. Lupon keskimääräinen runsausindeksi (asteikolla 0-3) koko puustossa ja alle kahden metrin korkeudella puustossa kuivilla ja karuilla kankailla tutkimuspaliskunnissa. Puuston tiheyttä ja rakennetta ei ole huomioitu (Kumpula ym. 2004). Paatsjoen paliskunnassa porojen saatavilla on vähän luppoa. POROTALOUS

19 POROTALOUS 4. NELLIM-PAATSJOKI -TIESUUNNITELMA Uusi tie olisi yleinen tie, tieluokkana yhdystie. Nopeustavoitteeltaan tie olisi 80 km/h ja tarvittaessa alhaisempi (50-60 km/h), jos kohtuuttomien kustannusten tai luontoarvojen/maiseman vuoksi olisi tarpeen. Liikenne tiellä olisi vähäistä (arviolta autoa/vrk), ja tie olisi sorapäällysteinen. Suunnitellut tielinjat on esitetty kuvassa 3. Uutta tietä rakennettaisiin Suomen puolella vaihtoehdosta riippuen noin kilometriä (kuva 3, sivu 11). Vaihtoehto 1 (VE 1) olisi 30,2 kilometriä, vaihtoehto 2 (VE 2) 31,4 kilometriä ja vaihtoehto 2a (VE 2a) 31,1 kilometriä. Vaihtoehdot sijoittuisivat alkuosaltaan nykyisen metsäautotien päälle, vaihtoehto VE1 noin 18,5 kilometrin ja vaihtoehto VE 2 noin 21,5 kilometrin matkalta. VE 1 sijoittuisi likimain aikaisemman tieselvityksen mukaiseen maastokäytävään. VE 2 noudattaisi metsäautotien linjausta tien päähän saakka ja kulkisi sitten Venäjän rajan suuntaisesti kohti Norjaa. VE 2:n alavaihtoehtona olisi VE 2a, joka kiertäisi Käyräjärven ja rajan välistä. Nykyinen metsäautotie on alustavasti arvioitu jouduttavan rakentamaan uudestaan siinä määrin järeästi (geometria, kerrosrakenteet, kuivatus, sillat), että olemassa olevan tieosuuden kustannus ei poikkea merkitsevästi uuden tien rakentamiskustannuksista. VE 1 olisi lyhyempi, mutta rakennettavuudeltaan pehmeikköjen ja lähkeikköjen vuoksi vaativampi, joten sen kilometrikustannus olisi rakentamattomalla osuudella hieman vaihtoehtoa 2 (VE 2 tai VE 2a) kalliimpi (Hankeryhmän kokous 3, ). Tien leveyden ojaluiskineen ja penkereineen on arvioitu olevan enimmillään 20 metriä. Mahdollisten tullirakennusten ja rajanylityspaikkojen sijainnista ja rakentamisesta ei ole vielä tietoa, joten niiden mahdollisia vaikutuksia Paatsjoen paliskunnan poronhoitoon ei voitu käsitellä tässä tutkimuksessa. Ne on selvitettävä myöhemmin, jos hanke toteutuu. Myöskään uuden tien mahdollisia vaikutuksia paliskunnan alueen metsänhakkuisiin ei käsitellä tässä tutkimuksessa. Norjalaiset ovat rakentaneet uuden moottorikelkkareitin kolmen valtakunnan rajapyykille korvaamaan suljetun Piilolan rajanylityspaikan kautta kulkeneen reitin. Suomen puolella on myös keskusteltu uudesta moottorikelkkareitistä ja mahdollisuudesta sijoittaa se noudattamaan nyt suunniteltuja tielinjauksia. Koska uudesta moottorikelkkareitistä ei ollut tietoa tutkimuksen aloitusvaiheessa ja koska sen suunnittelu on vielä kesken, ei mahdollisen moottorikelkkareitin/reittien vaikutuksia Paatsjoen paliskunnan poronhoitoon käsitellä tässä tutkimuksessa. Mikäli uusi kelkkareitti suunnitellaan ja rakennetaan, tuntuisi järkevältä, että se noudattaisi jo olemassa olevia teitä/kulkureittejä. Näin vältettäisiin tai ainakin vähennettäisiin porolaidunten pirstoutumista. 18

20 Tiesuunnitelman vaikutus Paatsjoen paliskunnalle Paatsjoen paliskunnan hallitus on käsitellyt yleisesti Nellim-Paatsjoki -tiehanketta jo , ja asia on ollut esillä myös paliskunnan yleiskokouksessa Hallitus vastusti tuolloin tiehanketta samoin yleiskokous, tosin yleiskokouksessa oli myös 1 eriävä mielipide. Nykyistä tiesuunnitelmaa ja eri tielinjauksia Paatsjoen paliskunta ei ole käsitellyt kokouksissaan. Myöskään Paliskuntain yhdistys ei ole esittänyt tiehankkeesta virallista kantaansa. Kartoitettaessa vaihtoehtolinjausten vaikutusta Paatsjoen poronhoidolle ja porotaloudelle, vertailtiin aluksi niiden suoraa vaikutusta paliskunnan porolaitumiin. Tarkastelun kohteena käytettiin seuraavia tietoja: Vaihtoehtolinjauksen VE 1 kokonaispituus (=suunnittelualueen pituus) olisi 30,2 kilometriä, vaihtoehtolinjauksen VE 2 kokonaispituus 31,4 kilometriä ja vaihtoehtolinjauksen VE 2a kokonaispituus olisi 31,1 kilometriä (kuva 3). Vaihtoehtolinjaukset sijoittuisivat alkuosaltaan nykyisen metsäautotien päälle, VE 1 noin 18,5 ja VE 2 noin 21,5 kilometriä. Koska molemmat vaihtoehdot kulkisivat halki paliskunnan talvilaidunalueiden, jättäisivät ne alleen suunnilleen saman verran talvilaidun- ja jäkäläalueita: VE 1 yhteensä 60,4 hehtaaria ja VE 2 yhteensä 62,8 hehtaaria. Porotalouden kannalta parhaimpana vaihtoehtona on kuitenkin pidettävä tielinjausta, joka mahdollisimman vähän pirstoisi paliskunnan laidunalueita ja kulkisi siten lähellä Venäjän rajaa. Parhaimpana vaihtoehtona pidetään siten vaihtoehtolinjausta VE 2a. Tämä tielinjaus vähentäisi paliskunnan talvi- ja jäkälälaidunta yhteensä 62,2 hehtaaria. Kuva 10. Poromiesten keskuudessa parhaana pidetty tielinjavaihtoehto 2a vähentäisi talvi- ja jäkälälaidunta 62,2 hehtaaria. Kuvassa porojen polku selvitysalueella. Mauri Nieminen POROTALOUS

21 POROTALOUS 5. KYSELYIDEN JA HAASTATTELUIDEN TULOKSET Kokonaiskuvan saamiseksi suunnittelualueesta ja tiehankkeen vaikutuksista Paatsjoen paliskunnan poronhoidolle haastateltiin paliskuntaa ja sen poronhoitoa tuntevia henkilöitä.ja tehtiin kyselytutkimus. Kysely (liite 1) lähetettiin paliskunnan 13 poronomistajalle. Määräaikaan mennessä nimettöminä vastasi kyselyyn kahdeksan poronomistajaa. Vastausprosentti oli 61,5 %. Koska haluttiin kuitenkin saada kaikkien poronomistajien mielipiteet, lähetettiin sama kysely uudelleen, ja vielä vastaamattomia poronomistajia pyydettiin täyttämään kysely. Nyt kyselyyn vastasi viisi poronomistajaa, joten lopulliseksi vastausprosentiksi saatiin 100 %. Poronomistajista kuusi (46,2 %) piti tiehanketta hyvänä, viisi (38,5 %) vastusti tiehanketta ja kaksi (15,3 %) piti sitä erittäin huonona. Koska tiehanketta vastustavat vastaukset olivat kaikki samanlaisia, ja poroisännän mukaan paliskunnan kokouksessa yhdessä täytettyjä, ne käsiteltiin ja huomioitiin erikseen. Seuraavassa kyselyyn aluksi vastanneiden kahdeksan poronomistajan mielipiteet ja perustelut. 1. Pidättekö suunniteltua Nellim-Paatsjoki -tiehanketta porotalouden kannalta (ympyröikää mieleisin vaihtoehto ja perustelkaa se alla lyhyesti). Kysymykseen saatiin seuraavia vastauksia: - Pidän hyvänä; auttaisi hyödyntämään porotalouden jatkojalostusta ja samalla Nellimin kylän elinkeinorakennetta; olisi hyödyksi porotaloudelle ja Nellimin kylälle; helpottaisi talvella kulkua erotusaidalle, kun tie olisi aurattuna; pienimmät mahdolliset haittavaikutukset - Pidän erittäin huonona, kulkee talvilaitumien halki 2. Vaikuttaako suunniteltu tie porojen luontaiseen laidunkiertoon ja jos, niin miten? - Ei vaikuta ollenkaan, muuallakin poronhoitoalueella on teitä - Porojen luontainen kulku häiriintyisi 3. Mitkä nykyiset poroaidat, kämpät ja muut rakenteet ovat suunnitellun tien välittömällä vaikutusalueella? - Paliskunnan ainoa, Suovaselän erotusaita, kämppä ja syöttöaidat - Joutsenpesäjärven kämppä 3.1. Mitä vaikutuksia suunnitellulla tiellä olisi näille poroaidoille, kämpille ja muille rakenteille? - Kustannussäästöjä; kaikki helpottaisi poronhoitoa ja porotaloutta; helpottaisi kesäistä kulkua; talvella olisi tie auki erotuspaikalle ja kulku helppoa - Ei mainittavaa hyötyä 3.2. Jouduttaisiinko suunnitellun tien takia rakentamaan uusia aitoja, kämppiä ja muita rakenteita? - Ei jouduta rakentamaan - Rajan ylityskohdalle porojen kulkuesteet - Mahdollisesti uusi erotusaita ja kämppä 20

22 21 4. Jäisivätkö jotkut aidat, kämpät tai muut rakenteet vähemmälle käytölle? - Ei jäisi, päinvastoin - Suovaselän aita jäisi 5. Mitä merkitystä tie alle jäävällä maa-alueella olisi paliskunnan talvi- tai kesälaitumiin? - Hyvin vähän merkitystä; ei mitään merkitystä, koska muutenkin ruokitaan maastoon - Huomattava merkitys 6. Miten suunnitellun tien ja Venäjän rajan väliin jäävän alueen käyttö muuttuisi ja millä tieosuudella? - Ei muuttuisi mitenkään; tunnettavuus lisääntyisi; ei suurtakaan muutosta, koska porot laiduntavat vähän tällä alueella - Käyttö hankaloituisi 7. Mitä pidemmällä aikajaksolla (10 vuotta) ennustettavissa olevia vaikutuksia voisi tiellä olla paliskunnan poronhoidolle? - Ei mitään vaikutusta; pieni paliskunta joutuu muutenkin ahtaalle ja tie olisi vain hyvä syytöskohde - Poronhoito hankaloituisi 7 a) Porojen liikkumiseen ja palkimiseen? - Ei mitään vaikutuksia; kesällä poroja vähän tiellä, talvella porojen kulku helpottuisi - Hankaloituisi ja liikennekuolemia 7 b) Mahdollisen muun liikenteen lisääntymisen vaikutukset alueella? - Ei mitään vaikutusta poronhoidolle, kuten ei nykyäänkään; edistäisi alueen muuta käyttöä - Vaikeuttaisi poronhoitoa 8. Millä keinoilla voitaisiin esille tulevia vaikutuksia estää/lieventää? - Lisää informaatiota ja uusia ajatuksia; ohjattua kulkua alueella - Jättää tie rakentamatta 9. Mitä muita vaikutuksia suunnitellulla tiellä olisi paliskuntanne poronhoitoon? - Ei mitään vaikutuksia, kuten ei jo olevillakaan teillä - Positiivisia vaikutuksia - Kesällä jäisi mahdollisesti poroja autojen alle, talvella paimennus poistaisi ongelmat - Talvilaidunalue pirstoutuisi 10. Onko suunnitellusta tiestä hyötyä paliskuntanne poronhoidolle, jos niin mitä? - Helpottaisi yleisesti kulkua alueelle - Helpottaisi poronhoitotöitä, kuten paliskunnan huolto- ja ettotöitä, paimennusta ja lisäruokintaa - Ei olisi hyötyä Tiehanketta vastustavassa viidessä vastauksessa osa mielipiteistä oli samoja kuin tiehanketta erittäin huonona pidetyissä vastauksissa. Tiehankkeella ei todettu olevan hyötyä paliskunnan porotaloudelle ja sen arveltiin myös alentavan suurinta sallittua porolukua ja lopettavan ammatillisen poronhoidon. Tiehankkeen takia jouduttaisiin vastustajien mielestä rakentamaan myös uudet erotus- ja syöttöaidat. POROTALOUS

23 POROTALOUS 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Seuraavat johtopäätökset perustuvat aikaisempiin tutkimuksiin ja kokemukseen poroelinkeinosta, erityisesti tietoihin Paatsjoen paliskunnan poronhoidosta. Poronomistajien kovin poikkeavien käsitysten vuoksi apuna on käytetty myös muiden Paatsjoen porotaloutta ja poronhoitoa tuntevien henkilöiden asiantuntemusta ja tietoa. Apuna on käytetty myös muiden paliskuntien kokemusta ja käsityksiä teiden rakentamisesta ja niiden vaikutuksista. Kyselyiden ja haastatteluiden sekä laiduntutkimuksen perusteella on huomioitava suunnittelualueen merkitys Paatsjoen paliskunnalle. Suunnitellun tien alle on jo jäänyt olemassa olevan metsäautotien osalta laidunta ja jäisi edelleen paliskunnan tärkeää talvilaidunaluetta, lähinnä jäkälä- ja muuta talvilaidunta (lehti-, varpu- ja ruoholaidunta). Määrällisesti laidunmenetykset olisivat pieniä, mutta laadullisesti merkittäviä. Aikaisempia laidunmenetyksiä ei ole korvattu, joten myös ne olisi korvattava mahdollisten uusien menetysten yhteydessä. Paatsjoen paliskunnassa on yhteensä hehtaaria jäkälälaidunta ja varpu-, heinä- ja ruoholaidunta hehtaaria eli yhteensä hehtaaria. Porotiheys näillä laitumilla on suurimmalla sallitulla poromäärällä laskien keskimäärin 7,1 eloporoa/km 2. Porovähennys tien alle jäävän talvilaitumen osalta olisi siten enimmillään viisi poroa. Mahdollisimman lähelle Venäjän rajaa sijoittuvalla tielinjauksella (VE 2 tai VE 2a) estettäisiin talvilaidunten paha pirstoutuminen ja minimoitaisiin mahdolliset haitat Paatsjoen porotaloudelle (kuva 6). Rakentamisen jälkeenkin porot pystyi- Kuva 11. Talvilaidunten ja niiden käyttöasteen vähenemisen myötä jouduttaisiin vähentämään Paatsjoen paliskunnasta arviolta 20 eloporoa (1,3 %). Mauri Nieminen 22

24 23 sivät edelleen käyttämään tien ja Venäjän rajan välistä aluetta entisellä metsäautotien alueella ja myös täysin uuden tien alueella lähes entiseen tapaan. Suunnitellun tien sijainnista, rakenteesta ja vähäisestä liikennetiheydestä johtuen tien ja Venäjän rajan välisen kapean talvilaidunalueen (yhteensä noin 10 km 2 ) käyttöarvon arvioidaan kuitenkin vähenevän noin 20 %, joka vähentyneenä poromääränä merkitsi 15 poroa. Kaikkiaan talvilaidunten tuhoutumisen ja käyttöasteen vähenemisen myötä jouduttaisiin vähentämään Paatsjoen paliskunnasta arviolta 20 eloporoa (1,3 %). Olemassa olevan metsäautotien varrella sijaitsevaa, Paatsjoen paliskunnan ainoaa, Suovaselän poroerotusaitaa syöttöaitoineen voitaisiin edelleen käyttää talvisiin poronhoitotöihin (kuva 6). Käsitystä tukevat Paatsjoen paliskunnan poromiesten lisäksi myös muiden asiantuntijoiden ja paliskuntien käsitykset. Aurattu tie talvella helpottaisi poroaidalle ja alueelle kulkua ja vähentäisi siten tulevaisuudessa paliskunnan kustannuksia. Nykyään tie on talvisin aurattu ja ollut käytössä lähinnä alueen metsätöiden takia. Tie ja lisääntyvä matkailu helpottaisi myös porotuotteiden markkinointia ja poronlihan suoramyyntiä.talvella porojen kokoaminen ja Suovaselän erotusaitaan ajaminen tapahtuisi entiseen tapaan käyttäen aikaisempia hyväksi koettuja menetelmiä ja reittejä. Porot koottaisiin edelleen pääasiassa paliskunnan pohjois- ja eteläosista alkaen (alueet I-III, IV) ja kuljetettaisiin paliskunnan keskialueen kautta tien yli helikopteria/moottorikelkkoja käyttäen erotusaitaan (kuva 6). Suunnitellun tien sijainnista, rakenteesta ja vähäisestä liikennetiheydestä johtuen tien ylitys ei tuottaisi suuria ongelmia. Tarpeen vaatiessa voitaisiin ylityspaikalle rakentaa myös johdeaidat eli siulat. Enimmillään neljä kertaa vuodessa poroja tien yli ajettaessa jouduttaisiin liikenne tiellä kuitenkin hetkeksi pysäyttämään, tai ainakin varoittamaan tiellä olevista poroista. Tästä aiheutuisi poromiehille korvattavaa lisätyötä. Ainakin osa poroista voidaan koota ja kuljettaa Suovaselän erotusaitaan myös suoraan Norjan rajansuuntaisesti ja viedä Käyräjärven ja Ristijärven kautta Suovaselän syöttö- ja erotusaitaan paliskunnan itäosan kautta (kuva 6). Tässäkin tapauksessa porot jouduttaisiin kuljettamaan ja viemään sopivassa kohdassa tie yli helikopteria/moottorikelkkoja käyttäen. Suunnitellun tien sijainnista, rakenteesta ja vähäisestä liikennetiheydestä johtuen tien ylitys ei tuottaisia suuria ongelmia, mutta tällöinkin jouduttaisiin liikenne tiellä joko hetkeksi pysäyttämään, tai ainakin varoittamaan tiellä olevista poroista. Tästäkin aiheutuisi poromiehille korvattavaa lisätyötä. Uusi tie lisäisi ilmeisesti porokolareita, ja varsinkin ensimmäisinä vuosina, jolloin tieluiskien uudet heinäkylvöt houkuttelevat poroja tielle. Porokolareiden määrää on vaikea arvioida. Tien rakenteesta ja vähäisestä liikennetiheydestä johtuen porokolarit olisivat kuitenkin edelleen vähäisiä. Varovaisesti arvioiden porovahinkojen määrän lisäys olisi paliskunnassa kuitenkin 4-5 poroa nykyiseen verattuna. Poronomistajille maksetaan liikenteessä kuolleista poroista korvaus, joka määräytyy poron lajin, teuraiden keskipainon ja poronlihan hinnan perusteella. Liikennevakuutuskeskus huolehtii tieliikenteessä tapahtuneiden porovahinkojen korvaamisen. Maksetut korvaukset suoritetaan Paliskuntain yhdistykselle, joka välittää ne edelleen poronomistajille. Porovahinkojen kasvu lisää arviomiehen työtä, ja arviomiehelle maksetaan arvioinnista korvaus jo jokaisen porovahingon yhteydessä. POROTALOUS

25 POROTALOUS 7. TIEVAIHTOEHDOISTA AIHEUTUVAT KORVAUKSET Porotalouden kannalta parhaimpana vaihtoehtona on pidettävä tielinjausta, joka mahdollisimman vähän hävittäisi ja pirstoisi paliskunnan laidunalueita ja kulkisi siten lähellä Venäjän rajaa. Parhaimpana vaihtoehtona pidetään siten vaihtoehtolinjausta VE 2a. Tämä tielinjaus hävittäisi paliskunnan talvi- ja jäkälälaidunta yhteensä 62,2 hehtaaria ja vastaisi enimmillään viiden poron menetystä. Siten viiden poron menetyksestä koituva puhtaan tuoton (32 euroa/lukuporo) tappio olisi vuosittain noin 160 euroa. Koska menetys olisi kuitenkin lopullinen, on korvauskäytäntönä aikaisemminkin käytetty 20 vuoden laskentaperuste. Korvaus olisi siten 20 kertaa vuotuinen nettotuotto eli yhteensä euroa. Tien ja Venäjän rajan välisen kapean talvilaidunalueen (yhteensä noin 10 km 2 ) käyttöarvon arvioidaan vähenevän noin 20 %, joka vähentyneenä poromääränä merkitsisi 15 poroa. Siten 15 poron menetyksestä koituva puhtaan tuoton tappio olisi vuosittain noin 480 euroa. Koska menetys olisi lopullinen, on korvauskäytäntönä edelleen 20 vuoden laskentaperuste. Korvaus olisi siten 20 kertaa vuotuinen nettotuotto eli yhteensä euroa. Varovaisesti arvioiden porojen liikennevahinkojen määrä lisääntyisi vuosittain 4-5 porolla nykyiseen verrattuna. Siten viiden poron menetyksestä aiheutuva puhtaan tuoton tappio olisi vuosittain noin 160 euroa, eli 20 vuoden kertakorvauksena yhteensä euroa. Porojen kuljettaminen tien yli Suovaselän syöttö- ja erotusaitaan saattaisi hieman vaikeutua ja aiheuttaa ainakin liikenteen takia lisätöitä. Vuosittaisen lisätyön kustannukset erotusten osalta olisivat arviolta 200 euroa, eli 20 vuoden kertakorvauksena yhteensä euroa. Nellim-Paatsjoen tien rakentamisesta aiheutuvat korvaukset Paatsjoen paliskunnalle olisivat edellä esitettyjen laskelmien mukaan yhteensä euroa. 24

26 25 KIRJALLISUUS Aikio, P Saamelaisen ekosysteemin murtuminen Lapin paliskunnassa. - Suomen Luonto 36(2): Beddari, O Paatsjoella ja Petsamossa. Historiaa, muistoja ja mielipiteitä. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004, 217 s. Cameron, R.D., Reed, D.J., Dau, J.R. & Walter, T.S Redistribution of calving caribou in response to oil field development on the arctic slope of Canada. - Arctic 45(4): Farnell, R., Sumanik, R., McDonald, J., & Gilroy, B The distribution, movements, demography, and habitat characteristics of the Clasa caribou herd in relation to the casino trail development, Yukon Territory. Yukon Department of Renewable Resources. Whitehorse, Yukon, 75 p. Helle, T Vuotoksen porotalousselvitys. Raportti, 14 s. + 9 liitettä. Hänninen, A Paatsjoen paliskunta. Poromies 52(2): Kaisanlahti, M.-L. & Jokimäki, J Sierilän vesivoimalaitoksen porotalousselvitys 1998, Rovaniemi 1998, 33 s. Kemppainen, J., Kettunen, J. & Nieminen, M Poron taloudellinen hyödyntäminen. Esiselvitys. - Kala- ja Riistaraportteja nro 237, 27 sivua, 2 liitettä Kemppainen, J., Kettunen, J. & Nieminen, M Porojen liikennekuolemat Kala- ja Riistaraportteja nro 293, 19 sivua, 1 liite. Kumpula, J., Colpaert, A. & Nieminen, M Suomen poronhoitoalueen kesälaidunvarat. - Kala- ja riistaraportteja nro 152. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 40 s. + 6 liitettä. Kumpula, J., Colpaert, A. & Nieminen, M Productive factors of the Finnish semi-domesticated reindeer (Rangifer t. tarandus) stock during 1990 s. - Rangifer 22(1): Kumpula, J., Colpaert, A., Anttonen, M. & Nieminen, M Poronhoitoalueen pohjoisimman osan (13 paliskuntaa) talvilaidunten uusintainventointi vuosina Kala- ja riistaraportteja nro 303. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 39 s liitettä ja 14 kuvaliitettä. Maijala, A Oraniemen paliskunta. - Poromies 45(5): Nellemann, C. & Cameron, R.D Effects of petroleum development on terrain preference of calving caribou. - Arctic 49(1): Nellemann, C. & Cameron, R.D Cumulative impacts of evolving oil-field complex on the distribution of calving caribou. - Canadian Journal of Zoology 76: Nellemann, C., Vistnes, I., Jordhöy, P., Strand, O. & Newton, A Progressive impact of piecemeal infrastructure development on wild reindeer. - Biological Conservation 113: Nieminen, P. & Nieminen, M Some estimated effects of the planned harnessing of the Ounasjoki river on reindeer husbandry.- Rangifer 3(2): Kumpula, J. & Nieminen, M Litmuorvaaran tutka-aseman vaikutukset Sallivaaran paliskunnan poronhoitoon tiivistelmä tutkimusraportista. - Poromies 50(4): Kumpula, J., Colpaert, A., Kumpula, T. & Nieminen, M Suomen poronhoitoalueen talvilaidunvarat. Kala- ja riistaraportteja nro 93. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 43 s kuvaliitettä. Nieminen, M. & Ylinampa, V Kantatien 82 yleissuunnitelma välillä Kalliosalmi-Kemijärvi vaikutukset Pyhä- Kallion paliskunnan poronhoitoon. Riistaja kalataloudentutkimuslaitos, Porontutkimusasema. Tutkimusraportti, 24 s. + 1 liite. Tynys, T. (toim.) Vätsäri erämaa järven takana. Metsähallitus, Ylä-Lapin luonnonhoitoalue Oy Edita Ab, 331 s. POROTALOUS

27 POROTALOUS LIITE 1. Poromiehille esitetyt kysymykset. 26

28 27 POROTALOUS

29