Vapaa-ajanohjaus. Käsikirja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseksi. Noora Mikkonen ja Johanna Rouvinen

Transkriptio

1 Vapaa-ajanohjaus Käsikirja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseksi Noora Mikkonen ja Johanna Rouvinen

2 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 1 LASTEN JA NUORTEN ERITYISPIIRTEITÄ ADHD ja ADD Autismin kirjo Dysfasia kielen kehityksen erityisvaikeus Toimintakyky ja siihen liittyvät rajoitteet 7 2 VAPAA-AJANTOIMINNAN MERKITYS 9 3 VAPAA-AJANOHJAUKSEN TOIMINTAMALLI 11 4 VAPAA-AJANOHJAUKSEN TOIMINTAMALLIN PERIAATTEET Harrastustoiminta ryhmässä ja yksin Toimintakauden kulku 16 5 ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVAN LAPSEN JA NUOREN 18 VAPAA-AJANTOIMINNAN TUKEMINEN 5.1 Vinkkejä harrastuksen ohjaajalle Vinkkejä perheelle 21 6 VAPAA-AJANOHJAUKSEN TOIMINTAMALLIN 23 SOVELTAMINEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT LÄHTEET 2

3 JOHDANTO Poikani löysi RRA-toiminnan kautta itselleen mieluisan harrastuksen, johon on todella motivoitunut. Ilman ryhmää en olisi kuuna päivänä tullut ajatelleeksi, että lapseni voisi kiinnostua judosta. Niin vain kävi, että nyt poika on käynyt judossa jo vuoden ja suorittanut ensimmäisen vyökokeensa. Pojan haaveena siintää jo musta vyö, vaikka itse olen ajatellut, että josko hän kohta lopettaa mutta ei pitäisi koskaan aliarvioida lastaan. (11-vuotiaan Aspergerpiirteisen pojan äiti) Kaikilla on oikeus harrastaa ja saada onnistumisen elämyksiä sekä kokea tekemisen riemua. Harrastukset ovat ilo kenelle tahansa. Erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tai nuorelle mielekkään harrastuksen löytäminen ja siihen kiinnittyminen voi kuitenkin olla hankalaa. Harrastamista ja siinä onnistumista voidaan tukea erilaisin keinoin. Tavoitteellisella vapaa-ajanohjauksella mahdollistetaan lapsen tai nuoren omien voimavarojen ja vahvuuksien hyödyntäminen sekä uusien asioiden oppiminen. Tämän käsikirjan kirjoittamiseen saatiin idea Ryhmästä Ryhtiä Arkeen - projektin aikana. Ryhmästä Ryhtiä Arkeen -projekti eli RRA-projekti toteutui Pohjois-Karjalassa vuosina Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Projektin taustajärjestönä oli Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja dysfasiayhdistys Aksoni ry. RRA-projektin tarkoituksena oli ehkäistä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten syrjäytymistä kehittämällä vapaa-ajanohjauksen toimintamalli. Tavoitteena oli mahdollistaa toimintamallin soveltaminen Pohjois-Karjalan kuntiin sekä vakiinnuttaa hyviä käytäntöjä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien lisäämiseksi. RRA-projektissa luotiin käytännössä hyviksi todettujen ja lasten ja nuorten harrastamista edistävien toimintatapojen ja käytäntöjen pohjalta vapaaajanohjauksen toimintamalli. Toimintamallista on esitetty selkeä ja käytännönläheinen kuvaus tässä käsikirjassa. Käsikirjassa on myös tietoa vapaaajantoiminnan merkityksestä ja erityispiirteistä sekä vinkkejä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnan tukemiseen. Lisäksi käsikirjassa on hyviä käytäntöjä vapaa-ajanohjauksen toimintamallin soveltamisesta. Käsikirja antaa ideoita käytännön toteutukseen perheille, harrastuksen ohjaajille, vapaa-ajantoimijoille, päättäjille ja kaikille erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnan kehittämisestä kiinnostuneille. Toivomme sen kannustavan ja rohkaisevan erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseen. 3

4 1 LASTEN JA NUORTEN ERITYISPIIRTEITÄ Kaikki ihmiset ovat tosiinsa nähden erilaisia monella tavalla, esimerkiksi iän, sukupuolen, kansallisuuden, uskonnon, harrastusten, asuinpaikan ja lempiruoan perusteella. Yksi tapa olla erilainen on olla henkilö, joka tarvitsee erityistä tukea arjessa. Kappaleissa ei pyritä avaamaan diagnooseja tai määrittelyjä yksityiskohtaisesti, vaan kuvaamaan niiden tuomia mahdollisia haasteita, jotka ilmenevät kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. On tärkeää, että erityispiirteiden kuvaukset eivät olisi leimaavia vaan päinvastoin erityispiirteiden tunnistaminen ohjaa saamaan oikeanlaista apua ja tukea. 1.1 ADHD ja ADD Mitä ADHD ja ADD tarkoittavat? ADHD eli tarkkaavaisuushäiriö on neurologisen kehityksen erityisvaikeus, jonka keskeisimmät oireet ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus. Lisäksi siihen voi kuulua muita samanaikaisia toimintahäiriöitä, esimerkiksi hahmottamisen ja motoriikan vaikeuksia, oppimisen vaikeuksia, käyttäytymisen ja tunne-elämän pulmia. Tarkkaavaisuushäiriön toinen muoto on ADD, joka on tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta ja levottomuutta. Diagnoosi voi olla pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö tai pääasiallisesti ylivilkkaus-impulsiivisuus tai yhdistelmä molempia. Miten ADHD ja ADD ilmenevät arjessa? ADHD:n ja ADD:n oireet saattavat vaikuttaa lapsen tai nuoren arkielämään kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Tarkkaamattomuus ilmenee monin eri tavoin esimerkiksi: - huolimattomuutena - vaikeutena keskittyä ja kuunnella - vaikeutena noudattaa ohjeita ja oppia sääntöjä - suorituskyvyn vaihteluna - levottomuutena - vauhdikkuutena. Ylivilkkaus ja impulsiivisuus näkyvät esimerkiksi: - vaikeutena odottaa omaa vuoroa - kärsimättömyytenä - toisia häiritsevänä käyttäytymisenä - vaikeutena säädellä tunteita ja niiden ilmaisua 4

5 - vaikeutena ymmärtää tekojensa seurauksia - asiaankuulumattomina lausahduksina. Tarkkavaisuusongelma voi ilmetä myös ilman ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Ongelma voi ilmetä erilaisella, hiljaisella tavalla ilman ei toivottua käyttäytymistä ja jäädä siksi huomaamatta. Tuolloin lapsella tai nuorella voi olla esimerkiksi ajatuksen harhailua tai hän voi vetäytyä omiin maailmoihinsa. 1.2 Autismin kirjo Mitä autismi tarkoittaa? Autismi on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä. Miten autistisuus ja autistinen käyttäytyminen näkyvät arjessa? Autistisesti lapsen sosiaalisen kehityksen puutteet, kommunikoinnin vaikeudet, haastava käyttäytyminen ja aistitoimintojen poikkeavuudet esiintyvät erilaisina yhdistelminä eri yksilöillä, vaihdellen hyvin lieväasteisista ja vaikeasti havaittavista hyvin vakaviin ja selvästi havaittaviin ongelmiin. Autistisella lapsella tai nuorella voi ilmetä ongelmia muun muassa seuraavissa asioissa: - Sosiaaliset taidot: Sosiaalisiin perustaitoihin kuuluu muun muassa taito kuunnella, aloittaa ja jatkaa keskustelua, noudattaa ohjeita ja olla muiden seurassa sekä oma-aloitteinen toimiminen. Autistiselle lapselle tai nuorelle nämä taidot voivat tuottaa hankaluuksia - Kielellinen ja ei-kielellinen kommunikaatio: autistisella lapsella tai nuorella erityisesti kielen ymmärtäminen on rajoittunutta. Tämä voi vaihdella lähes täydellisestä kyvyttömyydestä ymmärtää puhuttua kieltä hyvin lieväasteisiin kielen ymmärtämisvaikeuksiin. - Käyttäytyminen: haastavasti käyttäytyvä autistinen lapsi tai nuori voi saada raivokohtauksia, jankuttaa, toistaa pakonomaisesti omia rutiinejaan tai saada liiallisia ja tilanteeseen nähden sopimattomia tunteenpurkauksia, kuten itkua tai jatkuvaa nauramista ilman syytä. - Katsekontakti: lapsi tai nuori, jolla on autismi, ei aina tiedä, milloin toisia pitäisi katsoa silmiin. Siksi toiset eivät välttämättä tiedä, kuunteleeko hän puhujaa vai ei, kun tämä siirtää katseensa muualle. - Empatia: toisen ajatusten ja tunteiden ymmärtäminen voi olla vaikeaa, koska asettuminen toisen asemaan ei onnistu. Ns. empatiakyky puuttuu siltä osin, kun autistinen lapsi tai nuori ei tiedä selvästi, mitä toinen ihminen toivoo tai odottaa. - Stereotypiat: taipumus toistaa kaavamaisesti kuultuja sanoja ja lauseita ja halu omaksua yksittäisiä ajatusten rippeitä ilman kokonaisuudentajua. 5

6 Mitä Aspergerin oireyhtymä tarkoittaa? Aspergerin oireyhtymä on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä. Aspergerin oireyhtymässä on kyse tietyistä piirteistä koostuvasta käyttäytymiskuvasta, joka on monimuotoinen ja omaleimainen. Miten Aspergerin oireyhtymän piirteet näkyvät arjessa? Yleisesti ottaen lapsilla ja nuorilla, joilla on Aspergerin oireyhtymä, ilmenee vaikeuksia erityisesti kolmella alueella: - Sosiaalinen kommunikaatio: Asperger-lapsi tai -nuori ymmärtää usein asioiden merkityksiä eri tavalla. Lisäksi kasvojen ja ilmeiden tulkinta sekä tunnistaminen saattaa olla vaikeaa. - Sosiaalinen käsityskyky: Asperger-lapsi tai -nuori ei välttämättä ymmärrä kaikkia sosiaalisia sääntöjä ja siksi sanoo tai tekee tilanteeseen sopimattomia asioita. - Mielikuvitus: Asperger-lapselle tai -nuorelle voi olla vaikeaa kuvitella asioita, jotka eivät ole todellisia. Asperger-lapsella tai -nuorella saattaa olla myös pakottava tarve juttua rutiineihin tai harrastuksiin, esimerkiksi hänellä voi olla jokin tietty asia, josta hän on todella kiinnostunut ja josta voisi puhua koko ajan. Lisäksi hänellä voi olla kömpelyyttä ja erilainen, monotoninen puhetyyli. 1.3 Dysfasia kielen kehityksen erityisvaikeus Mitä dysfasia tarkoittaa? Dysfasia -termin rinnalla käytetään muun muassa nimityksiä kielen kehityksen erityisvaikeus, puheen ja kielen kehityksen häiriö ja erityinen kielihäiriö. Dysfasia ilmenee erityisesti puheen tuottamisen ja / tai ymmärtämisen vaikeutena. Miten dysfasia ilmenee arjessa? Dysfaattisen lapsen tai nuoren kielen kehitys voi olla viivästynyt ja/tai poikkeavaa. Lapsella tai nuorella voi olla puheen ymmärtämisvaikeuksia esimerkiksi: - vaikeus keskittyä kuuntelemaan erityisesti hälyisissä ympäristöissä - vaikeus toimia kuulemiensa tai lukemiensa ohjeiden mukaan - vaikeus seurata nopeaa keskustelua Ymmärtämisvaikeudet tulevat esille etenkin uusissa tilanteissa ja outojen ihmisten seurassa. 6

7 Toisaalta dysfaattisella lapsella tai nuorella voi ilmetä puheen tuottamisvaikeuksia esimerkiksi: - puheen niukkuus: puheen sisältö voi jäädä kuulijalle epäselväksi - sananlöytämisvaikeus: tietyissä tilanteissa henkilöiden, esineiden tai paikkojen nimet eivät palaudu muistista - puherytmin poikkeavuus: lapsi tai nuori saattaa puhua todella nopeasti tai hyvin hitaasti - puheen sekavuus: sanavalinnat voivat olla erikoisia tai lause- ja asiayhteyteen huonosti sopivia, tai puheen sisältö on asiasta toiseen pomppivaa - sanajärjestyksen virheellisyys - sanojen taivutuspäätteiden puuttuminen tai virheellisyys. Dysfaattisella lapsella tai nuorella voi olla lisäksi hahmotushäiriöitä ja kömpelyyttä sekä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa ja voimakkaita tunteenilmaisuja. Lisäksi voi ilmetä juuttumista johonkin asiaan tai toimintaan. 1.4 Toimintakyky ja siihen liittyvät rajoitteet Lasten ja nuorten arjen ja oppimisen haasteina voi ilmetä monia erilaisia vaikeuksia, joista aiemmissa kappaleissa kuvatut neurologiset erityispiirteet ovat yksi ilmenemismuoto. Lapsen tai nuoren tuen tarve voi johtua erilaisista toimintakyvyn rajoitteista. Mitä toimintakyky tarkoittaa? Toimintakyvyllä tarkoitetaan lapsen tai nuoren kykyä selviytyä hänelle asetetuista vaatimuksista sekä koulussa, kotona että vapaa-aikana. Lapsen tai nuoren terveys ja toimintakyky koostuvat fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta alueesta. Fyysinen toimintakyky - fyysinen toimintakyky on yleiskestävyyttä ja lihaskuntoa - fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan liikuntaa. Tietty määrä fyysistä aktiivisuutta on välttämätöntä, jotta elimistön rakenteet ja toiminnot pysyvät kunnossa - liikunta vähentää monia terveysongelmia. Kohtuullinen liikunta säilyttää ja parantaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja toimintakykyä sekä tukee kasvua ja kehitystä. Psyykkinen toimintakyky - psyykkisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä suoriutua erilaisista älyllisistä ja muuta henkistä ponnistelua vaativista tehtävistä. 7

8 Sosiaalinen toimintakyky - Sosiaalinen toimintakyky tarkoittaa, että ihminen toimii vuorovaikutussuhteissa toisten kanssa sekä aktiivisena sosiaalisena toimijana erilaisissa yhteisöissä. - Sosiaaliset taidot muuttuvat iän myötä, koska ihmiset oppivat muuttamaan käyttäytymistään tilanteiden mukaan. Miten toimintakyvyn rajoitteet ilmenevät? Toimintakyvyn rajoitteet voivat vaihdella lähes huomaamattomista toimintavaikeuksista vaikeisiin kokonaisvaltaisiin toimintavaikeuksiin ja ongelmiin. Rajoitteet voivat ilmetä vaikeutena tai vaikeuksina esimerkiksi: - aivojen toiminnassa - hengittämisessä - jaksamisessa - ymmärtämisessä - oppimisessa - lihasvoimassa - ihmisen koossa - kommunikoinnissa - kuulemisessa - liikkumisessa - mielenterveydessä - muistamisessa - näkemisessä - puhumisessa. Fyysinen tai psyykkinen erilaisuus - sen merkitys ja kokemus - määrittyy sosiaalisesti. Erilaisuutta ei pidetä enää niinkään yksilön ominaisuutena vaan yhteiskunnan rakenteisiin liittyvänä epäkohtana, jota ei voi kuvata eikä määritellä ilman viittausta ympäristön asettamiin vaatimuksiin ja esteisiin. Erilaisuutta määrittää yksilön edellytysten ja ympäristön vaatimusten välinen suhde. 8

9 2 VAPAA-AJANTOIMINNAN MERKITYS Lasten ja nuorten arki rakentuu kodin, koulun ja vapaa-ajan ympärille. Jokainen tarvitsee mielekästä tekemistä vapaa-ajalla. Erilaiset vapaa-ajan harrastustoiminnoista lapsi tai nuori saa onnistumisen kokemuksia ja uusi elämyksiä. Samalla ne mahdollistavat sosiaalisten taitojen harjoittamisen sekä vertaisryhmässä toimimisen. Harrastuksen kautta lisääntyy lapsen tai nuoren itseluottamus sekä luottamus toisiin. Harrastaminen on vapaaehtoisesta sekä oman kiinnostuksen ja nautinnon ohjaamaa. Siten harrastamista ohjaa lapsen tai nuoren oma motivaatio, joka on myös välttämätön edellytys mielenkiinnon ylläpitämiselle. Harrastaa voi melkein mitä tahansa ja sitä voi tehdä yksin tai ryhmässä. Harrastus voi olla säännöllistä tavoitteellista toimintaa tai harrastus voi olla silloin tällöin tehtävää rentouttavaa toimintaa ilman säännöllisyyttä tai tavoitteellisuutta. Harrastamisen tulee olla hauskaa, mutta myös tappiot ja epäonnistumisen kokemukset ovat tärkeitä. On hyvä oppia kestämään myös epäonnistumisia. Oppimista voidaan tarkastella kokemusten karttumisena tai käyttäytymisen muutoksena, ei ainoastaan koulussa tapahtuvana tietojen lisääntymisenä. Oppimista tulisi pitää osana arkielämää, toimintakykyä, sosiaalista vuorovaikutusta sekä tilanteita, joissa lasten ja nuorten oletetaan osaavan toimia tarkoituksenmukaisesti. Harrastukset jäsentävät lapsen tai nuoren arkielämää; arkielämän jäsentyminen lisää arjen sujuvuutta ja harrastukset mahdollistavat itsensä toteuttamisen sekä identiteetin työstämisen. Harrastuksista onkin tullut koulun ja vanhempien rinnalle yhä merkittävämpi kasvattaja. Harrastuksissa lapsen tai nuoren itsekasvatuksella ja ohjaajan ohjeilla on merkittävä sija. Lisäksi lapsi tai nuori oppii elämäntaitoja vapaaehtoisesti harrastusten kautta. 9

10 Vapaaehtoisuus tekee harrastamisesta erinomaisen kasvatuksen välineen. Aktiivisissa toiminnoissa opitaan vuorovaikutustaitoja, tavoitteellisuutta sekä suunnitelmallisuutta. Lapsen ja nuoren harrastaminen kasvattaa luonnetta, antaa rohkeutta ja lisää varmuutta vahvistaen itsetuntoa. Hyvä itsetunto näkyy reippautena, yhteistyökykynä, vastuuntuntoisuutena, toisten huomioimisena, sääntöjen noudattamisena, suvaitsevaisuutena, rehellisyytenä sekä kannustamisena. Harrastuksesta saa iloa ja uskoa omiin kykyihin. Mielekkäällä vapaa-ajantoiminnalla on suuri merkitys lapsen tai nuoren henkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen kasvuun. Aina harrastaminen ei kuitenkaan suju odotetulla tavalla. Etenkin erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren perheissä harrastamiseen liittyen kohdataan usein haasteita, vaikka juuri näille lapsille ja nuorille harrastusten tuomat hyödyt olisivat erittäin tärkeitä: ne tuovat sisältöä arkeen sekä antavat vastapainoa kouluun, harrastukset edistävät kaverisuhteiden luomista ja ylläpitämistä sekä vahvistavat sosiaalisia taitoja ja myös itsetuntoa. Harrastuksien voitaisiinkin nähdä olevan tärkeä tekijä syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä. Harrastukset estävät syrjäytymistä antamalla sisältöä elämään ja tarjoamalla mielekästä tekemistä. Harrastukset tukevat lapsen kasvua. Harrastuksilla nähdään myös olevan myönteinen vaikutus lasten osallistumismahdollisuuksien vahvistamisessa. Hyvinvoinnin ulottuvuutena osallisuus ja osallistuminen korostavat syrjäytymiselle vastakkaisia asioita: lasten aktiivista toimijuutta, vaikuttamismahdollisuuksia ja yhteiskunnan jäseneksi kehittymistä. Harrastukset opettavat ja kehittävät sosiaalisia taitoja. Näin syntyvä yhteisöllisyys voi vaikuttaa myös laajemmin koti- ja kouluyhteisöön ja siten ehkäistä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Harrastustoiminnassa voi oppia Sosiaalisia taitoja Tavoitteellisuutta, pitkäjänteisyyttä Ryhmässä toimimista, yhteistyön tapoja Harrastustoiminta tarjoaa Elämyksiä ja yhdessä tekemisen iloa Onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia turvallisessa ympäristössä Vahvistusta itsetunnolle Ohjaavan aikuisen tukea Vertaistukea Yhteys hyvinvointiin Tuo rytmiä ja sisältöä elämään Vastapainoa koulutyölle Elämänpiirin laajeneminen Itsevarmuuden ja omatoimisuuden lisääntyminen 10

11 3 VAPAA-AJANOHJAUKSEN TOIMINTAMALLI Vapaa-ajanohjauksen toimintamallissa lähtökohtana on selkeiden tavoitteiden ja tuetun vapaa-ajantoiminnan avulla edistää erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastamismahdollisuuksia. Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin osa-alueet ovat perhe (I), harrastus (II) ja vapaa-ajanohjaus (III). Perheeseen kuuluu erityistä tukea tarvitseva lapsi tai nuori sekä hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Harrastuksen osa-alueella toimivat harrastuspalveluiden tuottajat sekä harrastusten ohjaajat. Vapaa-ajanohjauksesta vastaa ammattitaitoinen työntekijä. I PERHE LAPSI / NUORI VANHEMMAT SISARUKSET 5a. Tiedot, keinot, asiantuntemus 5b. Ohjaus ja asiantuntemus II HARRASTUS PALVELUIDEN TUOTTAJAT HARRASTUSTEN OHJAAJAT 3a. Asiantuntijuus 4. Aktiivisuus, motivaatio 3c. Tiedot ja keinot 2. Palvelujen tarjoaminen 1. 5b. Tuki, kannustus, rohkaisu ja tieto 1. Toiveet ja tarpeet III VAPAA-AJAN- OHJAUS TYÖNTEKIJÄ 3b. Harrastuksen ohjaus 1. Toiveet ja tarpeet Toimintamallin vapaa-ajanohjaus suunnitellaan toteutettavaksi osana perheen arkea. Toteutuksessa on lapsikohtaisia eroja riippuen lapsen tai nuoren tuen tarpeista sekä esimerkiksi lapsen ja perheen elämäntilanteesta ja voimavaroista: kullekin lapselle sovitaan yhdessä perheen kanssa yksilölliset ja toteutettavissa olevat vapaa-ajantoiminnan tavoitteet. Vapaa-ajanohjauksen kautta pyritään antamaan lapselle tai nuorelle perheineen tarvittava tuki harrastamiseen. Vapaa-ajanohjauksen toteutuksen lähtökohtana ovat lapsen tai nuoren omat toiveet, vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet. Lisäksi vapaa-ajanohjauksen kautta mahdollistetaan uusien kokemuksien ja elämyksien saaminen turvallisessa ym- 11

12 päristössä: lapsi tai nuori saa mahdollisuuden uusien tilanteiden ja ihmisten kohtaamiseen sekä uusiin harrastusmahdollisuuksiin tutustumiseen. 2. Palvelujen tarjoaminen Perheiden asuinpaikkakunnan harrastustarjonta on vaihtelevaa ja eri tavoin järjestettyä. Usein muun muassa eri seurat, järjestöt, organisaatiot, yritykset ja yhdistykset tarjoavat erilaista vapaa-ajantoimintaa liikunnallisista harrastuksista kulttuuriseen ja elämykselliseen toimintaan. Vapaa-ajanohjauksen työntekijällä on ajankohtaista tietoa alueen harrastus- ja vapaa-ajantoiminnoista tai resursseja selvittää niitä. Vapaa-ajanohjauksen kautta pyritään saattamaan perheen vapaa-ajantoiminnan toiveet yhteen palveluiden tarjonnan kanssa. Harrastustarjonnasta pyritään löytämään kullekin lapselle parhaiten toteutettavissa olevat vaihtoehdot. 3a, b ja c. Asiantuntijuus, harrastuksen ohjaus sekä tiedot ja keinot Lapsen tai nuoren tuen tarpeita ajatellen vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita lapsen itsensä lisäksi. Harrastuksen ohjaajat ovat puolestaan oman alansa erityisosaajia. Ohjaajat voivat kuitenkin tarvita vinkkejä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa toimimiseen. Ohjaajien olisi aina hyvä tietää myös harrastukseen osallistuvan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren yksilöllisistä tuen tarpeista. Tiedon antaminen voi kuitenkin olla osalle vanhemmista haasteellista, jolloin vapaa-ajanohjauksen työntekijä on tarvittaessa heidän apunaan. Oleellista on antaa niin yleisiä kuin yksilöllisiä ohjeita ja vinkkejä käytännön toimintaan: harrastusten vetäjät saavat varmuutta lapsen mukaan ottamiseen ja keinoja toimia hänen kanssaan. 4. Aktiivisuus ja motivaatio Vapaa-ajanohjauksessa lapsen tai nuoren harrastamista tuetaan ja seurataan säännöllisesti siihen saakka, kun perhe kokee sen tarpeelliseksi. Vapaaajanohjauksen kautta lapselle tai nuorelle mahdollistuu omien vahvuuksien löytäminen ja kynnyksen madaltuminen kokeilla uusia asioita, harrastuksia ja vapaa-ajantoimintoja. Tärkeää on, että lapsi tai nuori voi oppia uutta sekä löytää iloa ja elämyksiä harrastuksista motivaation ylläpitämiseksi. Vähitellen vastuu lapsen / nuoren harrastukseen liittyvissä asioissa siirtyy kokonaan perheellä. Perheen sitoutuminen ja aktiivinen osallistuminen vapaa-ajanohjaukseen on kuitenkin merkittävä tekijä koko vapaa-ajanohjauksen ajan, sillä se luo yhdessä onnistuneen vapaa-ajanohjauksen kanssa pohjan lapsen tai nuoren harrastamisen jatkamiselle. 5a ja b. Perheen tiedot, keinot ja asiantuntijuus harrastuksen ohjaus ja asiantuntemus Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin toteutuksen ideaali on, että vapaaajanohjaus on perheelle tarjottava palvelu joko kunnan, yksityisen sektorin tai muun tahon toimesta. Vapaa-ajanohjaus toimii perheen ja harrastusten välissä yhteen saattavana ja yhteistyötä lisäävänä tahona. Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin tavoitteena on, että lapsi tai nuori löytää oman harrastuksen, jota jatkaa itsenäisesti tai perheen tuella. Tämä tarkoittaa harrastamisen jatkuvuutta ja 12

13 säännöllisyyttä, mutta luonnollisesti sallii harrastusten vaihtumisen lapsen tai nuoren kiinnostusten mukaan. Harrastuksen jatkamisen yhtenä edellytyksenä on perheen ja harrastuksen ohjaajan välinen yhteistyö: tiedon ja kuulumisten vaihtaminen puolin ja toisin lisää perheen ja ohjaajan välistä luottamusta. Luottamuksellisen suhteen ja tiedon vaihdon kautta mahdollistuu asiantunteva harrastusohjaus sekä syntyy lasta motivoiva ja turvallinen harrastusympäristö. 13

14 4 VAPAA-AJANOHJAUKSEN TOIMINTAMALLIN PERIAATTEET Vapaa-ajanohjauksen toimintamalli perustuu käytännössä hyviksi todettuihin sekä lasten ja nuorten harrastustoimintaa edistäviin toimintatapoihin. Sen toteutuksen menetelmänä on harrastustoiminta, jossa on huomioitu niin ryhmäkuin yksilöohjaus. Harrastustoiminnan kesto on myös olennainen osa vapaaajanohjausta. Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin tarkoituksena on, että lapsi tai nuori löytää oman harrastuksen ja saa rohkeutta itsenäiseen harrastamiseen jatkossa. 4.1 Harrastustoiminta ryhmässä ja yksin Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin toteutuksessa työskentely on ryhmä- ja yksilökeskeistä. Toiminnan painopiste voi vaihdella vapaa-ajanohjaukseen käytettävien resurssien mukaan tai vapaa-ajanohjauksessa halutaan muista syistä painottaa jompaakumpaa työskentelytapaa. Kaikki lapset ja nuoret hyötyvät ryhmätoiminnasta, kuitenkin osa lapsista ja nuorista tarvitsee harrastukseen kiinnipääsemiseen yksilökeskeisempää ohjausta. Ryhmästä turvaa harrastuskokeiluihin Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin ryhmätoiminnan tavoitteena on löytää lapselle tai nuorelle harrastus- tai vapaaajanviettotoimintaa tutustumiskäyntien kautta mahdollistaa lapselle tai nuorelle sosiaalisten taitojen harjoitteleminen vahvistaa lapsen tai nuoren itsetuntoa ja itseluottamusta. Ryhmän perustaminen on hyvä toteuttaa järjestelmällisesti hakuaikoineen ja osallistujavalintoineen. Tällä varmistetaan, että vapaa-ajanohjaus vastaa todellisiin tarpeisiin. Valintakriteereitä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastusryhmiin voi olla monia. Valinnoissa on oleellista pohtia, mikä on lapsen tai nuoren todellinen tuen tarve vapaa-ajanohjaukseen hakuhetkellä. Valinnoissa voidaan huomioida seuraavia asioita: Lapsen tai nuoren ikä ja kehitysvaihe: minkä ikäryhmän puitteissa ryhmätoiminnan tavoitteisiin pystytään vastaamaan parhaiten? Lapsen tai nuoren harrastukset, terapiat ja kuntoutukset: onko hakijalla jo oma vakiintunut harrastus? Onko hakijalla meneillään tai hiljattain ollut jokin terapiajakso tai kuntoutus tai onko hän pääsemässä niihin lähiaikoina? 14

15 Ryhmien kokonaisvaltainen toimivuus: kuinka ryhmään hakenut lapsi tai nuori pystyisi toimimaan toisten ryhmäläisten kanssa? Olisiko ryhmässä hänelle kavereita? Hyötyisikö lapsi tai nuori itse ryhmästä? Ryhmäkoko määräytyy hakeneiden lasten ja nuorten määrän sekä valintojen perusteella. Ryhmäkokoon vaikuttavat lasten ja nuorten tuen tarve sekä vapaaajanohjaukseen käytettävät resurssit. Ryhmäkoko ja lasten ja nuorten tuen tarve määräävät puolestaan ryhmätoiminnassa tarvittavien avustajien määrän vapaaajanohjauksen työntekijän lisäksi. Avustajat voivat olla palkattuja työntekijöitä, vapaaehtoisia, opiskelijoita, lapsen tai nuoren henkilökohtainen avustaja tai kuka tahansa, joka voi olla mukana tukemassa lapsen tai nuoren vapaaajantoimintaa. Tärkeää on, että avustajia on riittävä määrä. Tällä taataan mm. yleinen turvallisuus, koko ryhmän fyysinen ja henkinen koskemattomuus sekä ryhmätoiminnan sujuminen. Ryhmätoiminnassa harrastuksiin tutustuminen mahdollistuu tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Tapaamiskertojen määrä voi vaihdella ryhmätoiminnan tavoitteista riippuen. Kuitenkin on hyvä pyrkiä säännöllisiin tapaamisiin sekä siihen, että lapset ja nuoret ovat aktiivisesti ryhmässä mukana ryhmän yhteenkuuluvuuden ja toimivuuden säilyttämiseksi. Ryhmässä opitaan tärkeitä sosiaalisia taitoja kuten toisten huomioon ottamista, kuuntelun ja keskustelun taitoja sekä pyytämään apua ja noudattamaan ohjeita. Ryhmätoiminta on mukavaa yhdessä tekemistä. Lasten ja nuorten kanssa yhdessä luodut tavoitteet ja sovitut säännöt motivoivat ja kannustavat heitä osallistumaan toimintaan oman harrastuksen löytämiseksi ja aloittamiseksi. Yksilöllisiä polkuja pitkin harrastukseen Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin toteutuksen tavoitteena on, että jokaiselle jokainen toiminnassa mukana oleva lapsi tai nuori löytää oman harrastuksen, jota voi jatkaa itsenäisesti. Ryhmätoiminnan harrastuskokeilujen kautta lapsen tai nuoren on mahdollista löytää oma harrastus. Vapaa-ajanohjauksen toimintamallissa tuetaan harrastuksen aloittamista ja jatkamista eri keinoin. Taloudellinen tuki. Taloudellinen tilanne ei saisi olla este harrastamiselle. Resurssien ollessa hyvät, vapaa-ajanohjauksen kautta voidaan tukea perhettä harrastus- ja lukukausimaksuissa. Myös sosiaalitoimesta voi tiedustella mahdollisuutta taloudelliseen tukeen. Tukihenkilö. Lapsen tai nuoren harrastamisen aloitusvaiheessa on tärkeää tarjota riittävä tuki harrastuspaikalla toimimisen ja sinne kulkemisen opetteluun. Tukihenkilönä voi toimia esimerkiksi henkilökohtainen avustaja, sosiaalitoimen palkkaama tukihenkilö, lapsen tai nuoren sisarus, serkku, kaveri tai muu tuttava. Tukihenkilö kannustaa lasta tai nuorta itsenäiseen harrastamiseen. 15

16 Tiedollinen tuki. Lapset ja nuoret perheineen voivat tarvita tietoa paikkakunnan harrastusmahdollisuuksista. Harrastuksen ohjaajan ja perheen vuorovaikutuksen tukeminen. Vanhemmat voivat tarvita ulkopuolisen henkilön apua lapsen erityispiirteitä koskevan ensitiedon välittämisessä ohjaajalle. Ohjaaja voi tarvita tietoa erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren ohjaamisesta. 4.2 Toimintakauden kulku Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin toteutuksen ideaali on, että ryhmien toimintakauden kulku on vuoden mittainen. Tuetun vapaa-ajanohjausjakson on hyvä olla riittävän pitkä, koska lapsen tai nuoren harrastukseen kiinnipääseminen vaatii yleensä useamman tuetun käyntikerran. Vapaa-ajanohjauksen toimintamallia voidaan toteuttaa tarvittaessa myös erilaisessa aikataulussa. Kuitenkin harrastustoimintaa käynnistettäessä on hyvä kiinnittää huomiota toiminnan aloittamisajankohtaan. Lapsen tai nuoren harrastukseen kiinnipääsemistä helpottaa tutustumiskertojen sijoittuminen harrastekauden alkuun, jolloin ryhmätoimintaan on helpompi päästä mukaan. Riippumatta toiminnan kestosta on tärkeää, että vapaa-ajanohjauksen kautta lapsi tai nuori perheineen saa riittävän tuen harrastukseen liittyviin asioihin. Harrastusryhmien harrastustoimintakaudet etenevät alla kuvatussa toimintakauden kulku-kaaviossa keväästä syksyyn. I Tarpeet ja toiveet Tavoitteena oman harrastuksen löytäminen II Ryhmätoiminta Harrastuskokeilut III Tuettu harrastaminen tarpeen mukaan IV Itsenäinen harrastaminen 16

17 I Tarpeet ja toiveet Harrastustoiminnan toteuttamisen alussa on oleellista kartoittaa lasten ja nuorten harrastustoiveita. Tätä varten voidaan järjestää esimerkiksi tutustumispäivä, jolloin ryhmäläisillä on mahdollisuus tutustua toisiinsa. II Ryhmätoiminta Harrastustoiminta käynnistyy keväällä. Harrastusryhmäläiset kokoontuvat kerran viikossa ja heidän kanssaan tutustutaan asuinpaikkakunnan eri harrastusja vapaa-ajantoimintoihin lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa toiveiden pohjalta. Lisäksi kerran kuukaudessa järjestetään ryhmän yhteinen hetki, joka sisältää palautetuokion. Palautetuokioissa ryhmäläisillä on mahdollisuus vaihtaa harrastuskokemuksia sekä suunnitella oman harrastustoiminnan jatkoa. Ryhmäläisten vanhemmat on tärkeää ottaa ajoittain mukaan ryhmän yhteisiin hetkiin. III Tuettu harrastaminen Toimintavuoden edetessä syyskaudella jokaisella ryhmäläisellä on mahdollisesti löytynyt kevätkauden kokeilujen kautta oma harrastus. Harrastusta jatketaan harrastuspaikan aikataulujen mukaan. Jos mieluisaa harrastusta tai vapaaajantoimintoa ei ole vielä löytynyt tai harrastus ei muutamien kokeilukertojen jälkeen enää miellytä, jatkettaan harrastuksen etsimistä. Ryhmän yhteinen hetki on edelleen kerran kuukaudessa. Syyskauden harrastuskäynneillä ryhmäläisen tukena on tarvittaessa vapaa-ajanohjauksen työntekijä. Tarkoituksena on kuitenkin kannustaa ryhmäläistä itsenäiseen harrastamiseen. IV Itsenäinen harrastaminen Ryhmätoiminnan päätteeksi järjestetään ryhmäläisille yhteinen tapaaminen esimerkiksi toimintapäivän tai leirin merkeissä. Tapaamisen aikana käydään läpi edellisen vuoden toimintaa sekä suunnitellaan ja ohjataan ryhmäläisten omaa vapaa-ajantoimintaa eteenpäin. Vapaa-ajanohjauksen päättyessä kartoitetaan ryhmäläisten tarvetta tuettuun harrastustoimintaan seuraavan kevään osalta. Vapaa-ajanohjauksen kautta voidaan resurssien mukaisesti tukea harrastuksessa alkuun pääsemiseksi tiedollisesti tai tarjota avustettuja harrastuskäyntejä. Tarkoituksena kuitenkin on, että ryhmäläiset perheineen saavat tarvittavasti tukea harrastuksen itsenäiseen jatkamiseen. 17

18 5 ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVAN LAPSEN JA NUOREN VAPAA-AJANTOIMINNAN TUKEMINEN Mahdollisuuksia harrastaa on paljon ja jokaisella tulisi olla yhtäläinen oikeus osallistua vapaa-ajantoimintoihin. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren erityispiirteet voivat asettaa erilaisia haasteita harrastamiselle. Erityispiirteet eivät kuitenkaan ole esteenä harrastuksiin osallistumiselle etenkään silloin, kun lapsi tai nuori saa riittävästi tukea. Myös harrastuksen ohjaaja voi tarvita keinoja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa toimimiseen. Lisäksi lapsen tai nuoren vanhemmat voivat tarvita tukea lapsen vapaa-ajantoimintaan liittyvien asioiden hoitamiseen ja ratkaisemiseen. 5.1 Vinkkejä harrastuksen ohjaajalle Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren erityispiirteet tuovat harrastuksen ohjaamiseen uudenlaisen tiedon ja keinojen tarpeen. Keskeistä lapsen tai nuoren harrastuksen ohjaamisessa on, että ohjaaja tietää, millaisista erityispiirteistä on kyse ja kuinka niiden tuomiin haasteisiin voidaan vastata. Lasten ja nuorten tuen tarve on yksilöllistä, joten lapsella tai nuorella itsellään tai hänen vanhemmillaan on antaa parhaat keinot tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Myös rohkeasti eri keinoja kokeilemalla selviää, mistä lapsi tai nuori saa parhaimman tuen. Seuraavaksi on esitelty muutamia kasvatuksellisessa kuntoutuksessa tutuiksi tulleita keinoja, joita voi soveltaa myös vapaa-ajantoiminnoissa. Strukturointi, jäsentäminen Erityistä tukea tarvitseva lapsi tai nuori voi hyötyä strukturoinnista eli jäsentämisestä. Tämä tarkoittaa asioiden selkeyttämistä, suunnittelua, jäsentämistä, tiedostamista, rytmittämistä ja rutiinia. Jäsentämisellä voi olla suuri merkitys lapsen tai nuoren harrastamisen sujumisessa. Se auttaa lasta tai nuorta keskittymään ja siten vähentää mahdollista toisia häiritsevää käyttäytymistä. Jäsentäminen lisää lapsen tai nuoren turvallisuuden tunnetta, kun hänellä on tietoisuus siitä, mitä ja milloin tehdään ja kuinka kauan. Harrastustilan, -ajan ja - toiminnan jäsentäminen helpottaa lapsen tai nuoren oman toiminnan ohjaamista ja muistamista. Lisäksi harrastuksen ohjaaja saa lisää varmuutta ohjaamistilanteeseen, sen suunnitteluun ja toteutukseen. Kuvien avulla voidaan opetella työjärjestystä. Vasemmalla oleva kuva kertoo mitä tehdään ensin, oikealla oleva kuva kertoo, mitä tehdään seuraavaksi. (Piirros: Elina Vanninen, 18

19 Harrastustoiminnan jäsentäminen miten? harrastusaika - kello - ymmärretty suunnitelma tapahtumien kulusta harrastustila - toiminnoille selkeä samana pysyvä paikka - esineillä ja työtarvikkeilla omat paikat - tilan tarkoituksenmukaisuus ja esteettisyys harrastustoiminta - tapahtumajärjestys esinein, kuvin ja /tai kirjoitetuin sanoin - tehtäväjärjestykset kuvin tai kirjoitetuin ohjein Sosiaalinen tarina (Kuvitettu tarina) Sosiaalinen tarina on eräs keino oppia sosiaalisia valmiuksia vahvistamalla sosiaalisten tilanteiden ymmärtämistä visuaalisin keinoin. Visuaalinen materiaali voi olla joko pelkkä kirjoitettu teksti tai teksti ja sitä täydentävät kuvat. Kun harjoitellaan uusien tilanteiden ja ongelmatilanteiden käsittelyä sekä pyritään vähentämään stressiä, joka liittyy esimerkiksi tilanteen epäselvyyteen tai liiallisiin vaatimuksiin, sosiaalinen tarina antaa mallin niistä selviytymiseksi. Tarina voidaan kirjoittaa esimerkiksi haastavasta tilanteesta harrastuspaikalla. Sosiaalista tarinaa voidaan käyttää myös yleisemmällä tasolla tilanteissa, jotka ovat lähes kaikille samankaltaisia, esimerkiksi harrastuspaikalla toimimisen ohjeistamiseksi. Uusien tilanteiden harjoittelun avulla sisäinen kontrolli lisääntyy ja muutoksiin valmistautuminen onnistuu. Sosiaalisen tarinan rakenne 1. Otsikko 2. Tilannekuvaus (3. Toimintamallin huono vaihtoehto ja sen seuraukset) 4. Toimintamallin hyvä vaihtoehto 5. Seuraamukset = palkkio Sosiaalinen tarina on selkeä, konkreettinen tapahtumasarja, joka kuvataan lapsen tai nuoren ymmärtämällä tavalla. Tarina luetaan ennen kyseistä tilannetta lapsen tai nuoren kanssa säännöllisesti, että tarina tulee hänelle tutuksi. Jatkossa sosiaalista tarinaa voidaan käyttää tilanteen vaatiessa. 19

20 Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät Kommunikointi on aina kaksisuuntaista: viestin lähettämistä, vastaanottamista ja sen ilmaisemista, että viesti on vastanotettu. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren kommunikointi voi olla puutteellista, joten on tärkeää huolehtia siitä, että lapsi tai nuori tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Yhtä tärkeää on, että hän ymmärtää ympäristönsä viestit. Yksilöllisen kommunikointitavan vahvistamisen keinona ovat esimerkiksi puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät. Suomessa näistä menetelmistä käytetään yleisesti lyhennettä AAC, joka tulee sanoista Augmentative and Alternative Communication. Menetelmiä käytetään puhutun kielen täydentämiseksi, tukemiseksi tai korvaamiseksi. Tavallisimpia puhetta tukevia ja korvaavia keinoja viittomakieli puhetta tukevat viittomat kuvakommunikointi - valokuvat - piirretyt kuvat - nopean piirtämisen menetelmät - ClipArt-kuvat - PCS = Picture Communication Symbols ympäristön strukturointi ja visualisointi (vertaa esimerkiksi liikennemerkit, kartat tai lentokenttien opasteet) Pienen kuvanipun avulla on helppo nopeasti löytää tarvittava merkki sanallisen kehotuksen tueksi. Tällaisia merkkejä voivat olla esimerkiksi ODOTA, KATSO, KUUNTELE, ÄLÄ KOSKE, KIITOS, HYVÄ! (Piirros: Elina Vanninen, 20

21 Vinkkejä harrastustoiminnan ohjaamiseksi ja sujumiseksi kerro mitä tehdään, kuinka edetään, kuinka kauan toiminta kestää (toimintajärjestys kuvitettuna jäsentää toiminnan kulkua, auttaa ymmärtämään, tuo turvallisuutta) määritelkää yhdessä säännöt ja seuraukset puhu selkeästi anna vain yksi tai kaksi ohjetta kerrallaan varmista lapselta tai nuorelta tiedon ymmärtäminen (esimerkiksi kysymyksin tai pyydä häntä toistamaan) havainnollista tarvittaessa antamasi ohjeet (esimerkiksi näytä itse, piirrä, osoita) anna lapselle tai nuorelle aikaa selvittää asiansa, kuuntele anna lapselle tai nuorelle aikaa toteutukseen omassa tahdissa rohkaise, kannusta, kehu varmista, että lapsi tai nuori saa tarvitsemansa tuen ja avun kysy rohkeasti neuvoja lapsen tai nuoren vanhemmilta tai ammattihenkilöiltä kysy neuvoja myös lapselta tai nuorelta itseltään 5.2 Vinkkejä perheelle Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren perheessä saatetaan miettiä, miten lapsi tai nuori löytäisi itselleen mielekästä vapaa-ajantoimintaa. Lisäksi vanhemmat voivat pohtia, miten tukea lapsen tai nuoren harrastamista. Ennen harrastuksen aloittamista onkin hyvä keskustella yhdessä harrastukseen liittyvistä asioista ja luoda yhteiset tavoitteet, esimerkiksi siitä, kuinka usein harrastuksessa käydään ja mikä harrastuksen tarkoitus on. Yhteiset tavoitteet lisäävät harrastamisintoa ja sitoutumista harrastukseen. Vanhemmilta saatu kannustus ja rohkaisu harrastamiseen ovat tärkeitä lapselle tai nuorelle: lapsen tai nuoren kynnys harrastukseen lähtemiseen ja siihen osallistumiseen madaltuu, minkä lisäksi hän tuntee turvallisuutta, hyväksyntää ja onnistumista. Seuraavassa on vinkkejä siihen, miten voi löytää harrastuksen ja kuinka voi tukea lapsen tai nuoren harrastamisen sujumista. Selvittäkää, millaisia harrastuksia omalta paikkakunnaltanne löytyy. Tietoa saa mm. paikkakunnan Internet-sivustolta ja palveluoppaista, järjestöjen, seurojen ja yhdistysten Internet-sivustoilta ja lehti-ilmoituksista. Ottakaa yhteyttä harrastuksen tarjoajaan tai ohjaajaan. Joihinkin lukukausimaksullisiin harrastuksiin voi käydä tutustumassa ja niitä voi kokeilla, vaikka ei jatkaisikaan harrastamista. Kokeilukerroista on hyvä sopia etukäteen ohjaajien kanssa. Kokeilemalla selviää, mikä harrastus lasta tai nuorta kiinnostaa eniten. 21

22 Harjoitelkaa yhdessä harrastukseen ilmoittautumista, kulkemista ja harrastuspaikalla toimimista. Omatoiminen suoriutuminen lisää lapsen tai nuoren omatoimisuutta, itseluottamusta ja uskoa osaamiseen. Selvittäkää tarvittaessa, onko lapsen tai nuoren mahdollista saada avustajaa harrastukseen. Jos lapsi tai nuori tarvitsee harrastuksessaan kokoaikaista tukea, on hyvä selvittää harrastuspaikan työntekijäresurssit, tukihenkilön saantimahdollisuus tai onko joku lapsen tai nuoren kavereista, sisaruksista tai muista tutuista kiinnostunut samasta harrastuksesta. Selvittäkää tarvittaessa harrastukseen kuljettamiseen liittyvät asiat. Jos harrastukseen kulkeminen on vaikea järjestää, on tarpeellista selvittää, onko mahdollisuus kimppakyyteihin, onko mahdollista ajokortilliseen tukihenkilöön tai järjestetäänkö harrastusta lähempänä kotia. Antakaa tietoa ohjaajalle lapsen tai nuoren tuen tarpeista. Kun ohjaaja saa tietoa lapsen tuen tarpeista ja konkreettisia vinkkejä ohjaamiseen, hän osaa suunnitella ja ohjata toimintaa yhä paremmin lapsen tai nuoren tuen tarpeet huomioiden. Erityistä tukea tarvitsevat lapset tai nuoret voivat pärjätä monissa harrastuksissa, jos he saavat tarvitsemansa tuen. Tärkeintä ei ole saman harrastuksen jatkaminen vuosia, vaan omien vahvuuksien löytäminen ja kynnyksen madaltuminen kokeilla uusia asioita, eri harrastuksia ja vapaa-ajantoimintoja. Tärkeää on, että lapsi tai nuori voi oppia uutta sekä löytää iloa ja elämyksiä harrastuksista. 22

23 6 VAPAA-AJANOHJAUKSEN TOIMINTAMALLIN SOVELTAMINEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT Vapaa-ajanohjauksen toimintamalli on toimiva sellaisenaan, mutta usein sen soveltaminen on tarpeellista. Eri toimijoilla on käytössään omat hyväksi havaitut toimintatavat, minkä lisäksi vapaa-ajanohjauksen toimintamallin kautta saadaan uusia ideoita ja näkökulmia toiminnan toteuttamiseen. Vapaaajanohjauksen toimintamallin avulla olemassa olevat resurssit voidaan ottaa käyttöön yhä tehokkaammin erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseksi. Soveltaminen on panostamista esimerkiksi koulutuksiin, tiedottamiseen tai toiminnan pitkäjänteiseen toteuttamiseen. Eri toimijoiden välisen yhteistyön kautta voidaan vakiinnuttaa vapaa-ajanohjauksen toimintamallin hyvät käytännöt osaksi vapaa-ajanpalveluja, mikä mahdollistaa toiminnan kehittämisen myös tulevaisuudessa...yhdessä tekeminen toi oppaaseen {harrastusopas] harrastusten kohdalle järjestöille mietittäväksi ja kuvattavaksi myös heidän mahdolliset palvelut erityistä tukea tarvitseville sekä toiminnan ja tilojen esteettömyyden. Molemmat asioita, joita niin kunnan omassa nuorisotyössä kuin järjestöissäkin on hyvä pohtia. (Joensuun nuorisotoimen nuorisosihteeri) Ideat käytäntöön Vapaa-ajanohjauksen toimintamalli kannustaa ja innostaa uusiin ideoihin ja käytäntöihin erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten tarpeiden huomioimiseen harrastus- ja vapaa-ajantoimintojen järjestämisessä. Toimintamalli luo myös perustan niiden toteuttamiselle ja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoiminnan kehittämiselle. Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin soveltamisen lähtökohtana ovat erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perheiden tarpeet sekä palveluiden olemassa olevat resurssit. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perheiden tarpeet liittyvät usein avustaja- ja kuljetuskysymyksiin. Lisäksi perheet kaipaavat usein tietoa harrastusmahdollisuuksista sekä varmuuden lapsen tai nuoren turvallisesta harrastusympäristöstä. Turvalliseen harrastusympäristöön liittyy yleisesti ohjaajien määrä sekä heidän tietotaitonsa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten ohjaamiseen. Joillakin perheillä voi myös olla tarvetta taloudelliseen tukeen. Perheiden tarpeisiin ja toiveisiin pyritään vastaamaan eri palveluiden avulla olemassa olevin resurssein. Usein resurssit, esimerkiksi talouden tai henkilöstön osalta, koetaan kuitenkin riittämättömiksi. Vapaa-ajanohjauksen toimintamallin soveltamisen tarkoituksena on vastata edellä mainittuun problematiikkaan. Soveltamisen kautta on mahdollista suunnata olemassa olevat resurssit tarpeiden asettamien vaatimusten mukaisiksi ja siten hyödyntää ne tehokkaasti. 23

24 RRA-projektin tyyppiset hankkeet tuovat parhaimmillaan yhteen sekä kunnan- että järjestöjen edustajat ja vanhemmat miettimään, mitä toiveita ja tarpeita erityisten lasten vanhemmilla on ja miten yhdessä voidaan asioiden eteen toimia. Tapaamiset eivät kuitenkaan saa jäädä pelkästään puheen tasolle, vaan tilaisuuksissa on sovittava, miten asioissa edetään. (8-vuotiaan kehitysvammaisen, autistisia piirteitä omaavan, epilepsiaa sairastavan pojan äiti, Juuka) Seuraavassa on vapaa-ajanohjauksen toimintamallin hyviä käytäntöjä, jotka vakiintuessaan edistävät erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia vapaa-ajantoimintoihin. Lisäksi on myös esimerkkejä siitä, miten käytäntöjä voidaan toteuttaa. Harrastuskerhojen ja -ryhmien perustaminen ja / tai kehittäminen vapaa-ajanohjauksen toimintamallin toteuttaminen vapaa-ajanohjauksen toimintamallin soveltaminen esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhoissa tai osana erityisliikunnan ohjausta kerhotoiminnassa kannattaa hyödyntää eri projekteja ja hankkeita esimerkiksi yhteistyön tekemiseksi tai lisärahoituksen saamiseksi erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret pääsevät helpommin kiinni harrastuksiin tuetun vapaa-ajantoiminnan kautta. Harrastusohjaajien rekrytointi uusien harrastusohjaajien saaminen mukaan toimintaan keinona ovat innostamistilaisuuksien tai kurssien järjestäminen esimerkiksi eri oppilaitoksissa, joita voidaan järjestää yhteistyössä eri seurojen, yhdistysten ja järjestöjen kanssa ohjaajien riittävä määrä harrastuksissa mahdollistaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten osallistumisen harrastuksiin. Koulutusten järjestäminen harrastusten ohjaajille koulutusyhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvoloiden tai sosiaalitoimen kanssa koulutusten kautta saatava tieto lisää ohjaajien varmuutta ja osaamista ottaa ryhmiin mukaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. 24

25 Tukihenkilötoiminnan kehittäminen tukihenkilöiden saamiseksi voidaan tehdä oppilaitosyhteistyötä. Tukihenkilönä toimiminen voi olla osa opintoja tukihenkilöiden saamiseksi voidaan myös toteuttaa infotilaisuuksia tai kursseja yhteistyössä esimerkiksi sosiaalitoimen tai työvoimatoimiston kanssa erityistä tukea tarvitseva lapsi ja nuori tarvitsee usein avustajan, jotta osallistuminen harrastuksiin mahdollistuu. Vapaa-aikapalveluista ja harrastuksista tiedottamisen tehostaminen erilaisten palveluoppaiden ja harrastuskalentereiden laatiminen ja kehittäminen vapaa-aikapalveluiden, seurojen ja yhdistysten Internet-sivustojen päivittäminen ja kehittäminen keinojen toteuttamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi opiskelijoiden harjoittelujaksoja lapset ja nuoret perheineen saavat paremmin tietoa kunnan eri harrastusmahdollisuuksista. Toimintapäivien ja erilaisten tapahtuminen järjestäminen esimerkiksi koko perheelle suunnatut harrastusmessut, vapaaajantapahtumat tai kouluilla järjestettävät toimintapäivät jo olemassa olevien tapahtuminen laajentaminen sekä niistä tiedottaminen kohdennetusti erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perheille. Tiedottamisessa kannattaa hyödyntää esimerkiksi alueen erityisjärjestöjen verkostoja perheille tarjotaan tietoa kunnan harrastusmahdollisuuksista sekä kannustetaan heitä mukaan vapaa-ajantoimintaan erityistä tukea tarvitsevien lasetn ja nuorten mahdollisuus ja oikeus harrastamiseen saa näkyvyyttä, mikä samalla madaltaa kynnystä osallistumiseen. Yksi kehittämistyön jatkuvuuden ja seurannan keino on työryhmän perustaminen. Työryhmän toimivuuden kannalta on merkityksellistä, että se muodostetaan vapaa-ajantoiminnasta vastaavien sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa työskentelevien organisaatioiden edustajista. Työryhmän kokoontuessa säännöllisesti kehittämään erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten vapaa-ajantoimintaa, on mahdollista varmistaa myös jatkossa vapaa-aikaan liittyviin tarpeisiin vastaaminen. 25

26 Työskentely erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoiminnan kehittämiseksi ja osallistumismahdollisuuksien edistämiseksi vaatii jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä. Vapaa-ajanohjaus on osaltaan yksi niistä keinoista, jolla voidaan ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja tukea perheiden arjen sujuvuutta sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siten vältetään mahdollisesti myös jatkossa aiheutuvia kustannuksiltaan suurempia korjaavia kuluja. Kunnan puolelta toivoisi, että erityislasten harrastustoiminta olisi suunnitelmallista pitkäjänteistä toimintaa. Toiminnalle toivoisi saatavan toimitilat, tuki voisi olla myös taloudellista. Olisi nimetty henkilö jonka vastuualueena olisi erityislasten harrastus toiminnan kehittäminen ja yllä pitäminen. Ns. kokoava voima. Monella erityislapsen vanhemmalla menee voimavarat jo lähinnä arjen pyörittämiseen ja juuri sen vuoksi nämä pienetkin yritykset jotka tuovat muutosta lapsen tavalliseen arkeen ovat tervetulleita. (12- vuotiaan erityistä tukea tarvitsevan tytön äiti, Kontiolahti) 26

27 LÄHTEET Käsikirjassa on käytetty useita eri lähteitä. Niistä löytyy myös lisätietoa aiheisiin liittyen. Gretschel, Anu Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Jyväskylän yliopisto: Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta. Harrastus kasvun tukena kansalaisvaltuuskunta (2007) Loppuraportti. Heinonen, Veikko & Kari, Jouko Oppimisen psykologia opetus-ja kasvatustyötä varten. Keuruu: Otava. Hoikkala, Tommi Katoaako kasvatus, himmeneekö aikuisuus? Helsinki: Gaudeamus Ikonen, Oiva & Suomi, Alpo Autismi: esiintyvyys ja käyttäytyminen. Teoksessa Ikonen, Oiva (toim.) Autismi. Teoriasta käytäntöön. Jyväskylä: Atena. Ives, Martine Mitä on Aspergerin oireyhtymä? Opas nuorille. Suomentaja Pukki, Heta. Helsinki: Autismi- ja Asergerliitto ry. Jokinen, Kristiina & Ahtikari, Kati AD/HD-opas koulunkäyntiavustajille. Juva: PS-kustannus. Kielinen, Marko Aspergerin syndrooma. Kouluikäisen Asperger-lapsen kasvun tukeminen. Helsinki: Autismiliitto ry. Kerola, Kyllikki ja Hyytiäinen, Merja Akiva-spiraalikoulutus. Honkalampi-säätiö, Kliininen tutkimus- ja kuntoutusyksikkö. Kerola, Kyllikki, Kujanpää, Sari & Timonen, Tero Autismikuntoutus. Jyväskylä: PS-kustannus. Laurinen, Leena (toim.) Koti kasvattajana, elämä opettajana. Kasvatus- ja oppimiskulttuurit tutkimuskohteina. Atena-kustannus Larchez, Michéle & Treiber, Francis Ystäväni Aapo, jolla on autismi. Suomentaja Parviainen, Hannele. Porvoo: WS Bookwell Oy. Martikainen, Aimo & Savinainen, Anna-Maija. Kyllä me selviämme. Tietoa ADHD-lapsen vanhemmille. ADHD-liitto ry. 27

28 Michelsson, Katarina AD/HD ja siihen liittyvät liitännäisoireet. Suomen lastenhoitoyhdistys. Miettinen, Pauli Liikkuva lapsi ja nuori. Lahti: VK-Kustannus oy Tuovinen, Sisko & Pitkänen, Pirjo EKI on OK kuinka kielellinen vuorovaikutus onnistuu? Westergård, Jali & Itkonen, Hannu (toim.) Lapsi ja nuori urheiluseurassa - virikkeitä ohjaajille ja valmentajille. Turku. Työväenurheiluliitto. Yksilöllisiä valintoja, kulttuurien pysyvyyttä. Vapaa-ajan muutokset Tilastokeskus. Muita lähteitä Viitattu Viitattu Viitattu Viitattu Viitattu Viitattu Viitattu Viitattu Viitattu

29 Ryhmästä Ryhtiä Arkeen -projekti Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja dysfasiayhdistys Aksoni ry Vapaa-ajanohjaus Käsikirja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseksi Kirjan tekijät Noora Mikkonen ja Johanna Rouvinen Kirjan kuvitus Elina Vanninen Johanna Rouvinen Noora Mikkonen Painopaikka Jarin Painopalvelu Ky 2009