Onks pakko, jos ei taho?

Transkriptio

1 1(4) Onks pakko, jos ei taho? Millaisia kokemuksia mielenterveyskuntoutujilla on kuntoutumiskodin ryhmätoiminnoista? Voivatko kuntoutujat vaikuttaa ryhmätoimintoihin ja niiden kehittämiseen? Millaista arki olisi kuntoutujien kokemuksen mukaan ilman ryhmätoimintoja? Tutkin opinnäytetyössäni Onks pakko, jos ei taho? Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia toimijuudestaan kuntoutumiskodin ryhmätoiminnoissa mielenterveyskuntoutujien toimijuutta Suinulan kuntoutumiskodin ryhmätoiminnoissa Jyrki Jyrkämän (2007) toimijuusteorian kautta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli nostaa esiin kuntoutujien kokemuksia ryhmätoiminnoista ja heidän kokemuksiaan omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa ryhmätoimintojen sisältöön ja kehittämiseen. Opinnäytetyössä nousi esiin myös kuntoutujien kokemuksia ryhmien ohjaamisesta sekä siitä millaisena he kokisivat kuntoutumiskodin arjen ilman ryhmätoimintoja. Toimijuus opinnäytetyötä jäsentämässä Opinnäytetyössäni hyödynsin tutkimuksellisen kehittämistoiminnan asetelmaa, joka perustuu siihen, että tutkimus palvelee kehittämistä. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta ei ole Toikon ja Rantasen (2009) mukaan tiedeperustaista tutkimusta, mutta sen voidaan sanoa olevan kehittämistä, jossa hyödynnetään tutkimuksellista logiikkaa (Toikko & Rantanen 2009, 157). Toimijuus on sitä mitä syntyy, muotoutuu ja uusiutuu toimijuuden modaalisten ulottuvuuksien kautta. Toimijuuden modaliteetteihin kuuluvat osata, kyetä, haluta, täytyä, voida sekä tuntea. (Jyrkämä 2007, 207.) Osata ulottuvuus viittaa opinnäytetyössäni kuntoutujan tietoihin ja taitoihin ja erilaisiin pysyviin osaamisiin. Kyetä ulottuvuudessa on kyse psyykkisistä ja fyysisistä kyvyistä. Haluta liittyy kuntoutujan motivaatioon ja hänen motivoituneisuuteensa, tahtomiseen, tavoitteisiin sekä päämääriin. Täytyä ulottuvuuteen kuuluvat fyysiset ja sosiaaliset pakot ja rajoitukset. Voida viittaa mahdollisuuksiin siitä, mitä tilanne ja siinä ilmenevät rakenteet tuottavat ja avaavat. Tuntea liittyy ihmisen perusominaisuuksiin arvioida, arvottaa, kokea ja liittää tunteita kohtaamiinsa asioihin sekä tilanteisiin. (Jyrkämä 2007.)

2 2(4) Ryhmätoiminta ja ryhmänohjaustaidot osana kuntoutusta Suomessa ryhmätoimintaa on kehitetty nykyiseen muotoonsa 1980 luvulta lähtien ja se on vakiinnuttanut asemansa kuntoutuksen kentällä yhtenä keskeisenä toimintamuotona. (Esim. Achté, Alanen & Tienari 1994; Koskisuu 2004.) Haasteena ja ongelmana on ollut, ettei kuntoutumista tukevilla työntekijöillä aina ole ryhmänohjauksessa tarvittavia taitoja ja ryhmätyövalmiuksia. (Niemistö 2004, 27.) Ryhmänohjaajana työntekijän vastuullinen toiminta on oman tietämyksen, taitojen, tuen ja toiveikkuuden tuomista ryhmäläisten käyttöön, Koskisuu (2004, 171) toteaa. Suinulan kuntoutumiskodissa varsinaiset terapeuttisia ryhmiä ja/tai yksilöterapioita voidaan liittää yksilöllisesti kuntoutujien kuntoutussuunnitelmaan ja viikko-ohjelmiin. Arjen ryhmätoimintojen suunnittelijoina ja toteuttajina kuntoutumiskodin työntekijöillä (ohjaajilla = sairaanhoitajat, sosionomit, lähihoitajat) on kuitenkin iso rooli kuntoutumista tukevien ryhmien toimivuudessa tai toimimattomuudessa. Tällöin tuntemus niin ryhmäprosessin lainalaisuuksista, ryhmän ohjaamisesta kuin kuntoutumisen prosessia tukevan ryhmätyöskentelyn yleisistä tavoitteista auttavat työntekijöitä tukemaan kuntoutujia omassa kuntoutumisprosessissaan. Tulokset Opinnäytetyöni aineistona toimivat kuntoutujien täyttämät puolistrukturoidut kyselylomakkeet liittyen Suinulan kuntoutumiskodin ryhmätoimintoihin. Kohdejoukkona olivat kaikki maaliskuussa 2013 Suinulan kuntoutumiskodissa asuneet kuntoutujat. Aineiston keräämismenetelmäksi täsmentyi informoitu kysely (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 196), jossa tutkijana vein kyselylomakkeet henkilökohtaisesti kuntoutujille ja olin heidän käytettävissään lomakkeen täyttöapuna tarvittaessa. Kyselylomakkeessa oli niin määrällisiä kuin laadullisia kysymyksiä ja/tai väittämiä. Laadullinen aineisto jäsennettiin toimijuus käsitteen avulla ja teemoiteltiin sisällön analyyttisesti. Määrällinen aineisto analysoitiin käyttäen tilastollista analyysia. Kyselyyn vastasi 17 kuntoutujaa eli noin 63% Suinulan kuntoutumiskodin asukkaista. Eniten osallistuttiin liikuntaryhmiin, iltaryhmään, työtoimintaan, keskusteluryhmään sekä viikonlopun ajanvieteryhmiin. Kysyttäessä mieluisinta ryhmäkokoa perusteluineen 60% vastaajista halusi osallistua pieneen ryhmään (2 4 henkilöä). Pieni ryhmä koettiin turvalliseksi ja rauhalliseksi. Vastaajien mukaan pelon sekä ahdistuksen tunteet pysyisivät paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä.

3 3(4) Kyselyyn vastanneet kuntoutujat kokivat ryhmätoimintojen parhaimmillaan edistävän kuntoutumista onnistumisen kokemuksien, tavoitteisiin pääsemisen, sosiaalisten taitojen vahvistumisen ja vertaistuen kautta. Kokemus siitä, että ryhmätoimintoihin voidaan vaikuttaa, on kuntoutujille merkityksellistä ja kyselyyn vastanneet kokivat, että omalla aktiivisuudella ryhmätoimintojen sisältöön voi vaikuttaa. Työntekijöiden (ohjaajien) tapa ohjata ja olla ryhmässä vaikuttaa kuntoutujien mukaan monella tavalla ryhmätoimintoihin ja kokemukseen niistä. Ohjaajat vaikuttavat ryhmiin positiivisesti ja negatiivisesti. Ohjaajat kannustavat ja motivoivat ryhmäläisiä sekä luovat ryhmään turvallisen ilmapiirin. Toisaalta olemalla ankaria ja epäystävällisiä ohjaajat vaikuttavat ryhmään niin, että siellä on ahdistavaa olla, pelottaa ja siellä tulee huono olo. Vastaajien kokemuksen mukaan ryhmätoiminnat luovat arkeen rytmin. Ilman ryhmätoimintoja arjessa ei olisi sisältöä ja psyykkinen sekä fyysinen vointi huononisivat. Vastaajat kokivat, että he ajautuisivat helposti päihde-elämään ja myös psykiatriseen sairaalahoitoon ilman ryhmätoimintoja. Opinnäytetyön tulosten perusteella 1) vertaisryhmässä toimiminen on merkityksellistä kuntoutujille ja vertaistukea tulisi hyödyntää kuntoutumiskodin ryhmä- ja muissa toiminnoissa vielä nykyistä enemmän 2) ryhmänohjaustaidot korostuvat ja niihin tulisi kiinnittää vielä enemmän huomiota esimerkiksi työnohjauksellisin ja koulutuksellisin menetelmin 3) Ryhmätoiminnat ovat merkityksellisiä kuntoutujan arjessa ja kunta-asiakkaiden tulisi panostaa mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita ostaessa toiminnalliseen kokonaisuuteen, joka tukee kuntoutumista ja itsenäisempää elämänhallintaa. (Esimerkiksi Asumista ja kuntoutusta 2007.) Kokemukset ryhmätoiminnoissa ja ryhmätoiminnoista vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kuntoutujan toimijuuteen kuntoutumiskotiympäristössä; siihen mitä kuntoutuja kokee kykenevänsä, osaavansa, haluavansa, voivansa, tuntevansa sekä siihen mitä hänen täytyy tehdä ja mitä on mahdollista tehdä. Opinnäytetyöni on luettavissa kokonaisuudessaan Ammattikorkeakoulujen julkaisuarkistossa Theseus.fi osoitteessa: Kansitettu opinnäytetyö on saatavilla Suinulan kuntoutumiskodissa.

4 4(4)

5 5(4) Lähteet Achté, K., Alanen, Y. & Tienari, P Psykiatria 1. Juva: WSOY:n graafiset laitokset. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Jyrkämä, J Toimijuus ja toimijatilanteet. Aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa Seppänen, M., Karisto, A. & Kröger, T. (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Juva: WS Book-well Oy Koskisuu J Eri teitä perille. Mitä mielenterveyskuntoutus on? Helsinki: Edita. Niemistö, R Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Helsinki: Palmenia-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö Asumista ja kuntoutusta. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja koskeva kehittämissuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 13. Toikko, T. & Rantanen, T Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Tampere University Press.