Währinger Strassella kaupungin keskustan luoteislaidalla. Wieniläisoperettia Wienistä

Transkriptio

1 Volksoper Wienin taiteellinen johtaja Robert Meyer on innoissaan päästessään tuomaan Iloisen lesken Olavinlinnaan DIMO DIMOV Wieniläisoperettia Wienistä Volksoper Wien on klassisen wieniläisoperetin vahvin tukikohta ja vaalija. Währinger Strassella kaupungin keskustan luoteislaidalla sijaitseva Volksoper on Wienin toiseksi suurin oopperatalo ja sen monipuolisin musiikkiteatteri. Vuodesta 2007 teatterin taiteellisena johtajana toiminut Kammerschauspieler Robert Meyer kuvaa operettia näyttämöteokseksi, joka yhdistää musiikkia, vuorosanoja, tanssia ja näyttelemistä. Operetti ei saa olla pelkkää nostalgiaan heittäytymistä, vaan se voi ja sen pitää olla myös ajankohtainen sisällöltään, Meyer julistaa. Ja joka tapauksessa operetti on korkeimman laatuluokan viihdettä. Meyerin mielestä teatteriesitys voi olla samanaikaisesti korkeatasoista taidetta ja hienostunutta viihdettä. Taide ja viihde eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin! Eikä operetin leimaaminen pelkäksi kevyeksi viihteeksi tosiaankaan tee sille oikeutta. Tosiasiassa operetin esittäminen on solistille vaikeampaa kuin esiintyminen oopperassa, sillä laulun ja dialogin yhdistäminen vaatii heiltä todellista osaamista. Meyer arvioi, että operetilla ei ole Wienissä mitään erityisesti tunnistettavaa yleisöä, vaan katsomoon mahtuu kaikenlaista väkeä. Esimerkiksi Iloista leskeä tulevat katsomaan niin nuoret, eläkeläiset kuin lapsiperheetkin. Uusia perinteisen mallin mukaisia wieniläisiä operetteja ei enää sävelletä, vaan täälläkin ne on korvannut kansainvälinen musikaali. Mekin esitämme oopperan, operetin ja baletin rinnalla jatkuvasti My Fair Ladyn ja Kiss me, Katen kaltaisia klassisia amerikkalaisia musikaaleja. Monipuolisuudella menestykseen Volksoper on Meyerin aikana pystynyt kasvattamaan voimakkaasti yleisömääriään. Miten sellainen onnistuu Wienissä? Siihen tarvitaan kiinnostava, monipuolinen ja vaihteleva ohjelmisto. Olemme perinteinen repertoaariteatteri ja meillä 14 SAVONLINNA OPERA FESTIVAL 2015

2 Taide ja viihde eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin! on ohjelmistossa samanaikaisesti noin 35 eri tyylilajeja edustavaa teosta. Esityksiä on sesongin aikana 300 eli lähes joka ilta, Meyer selittää. Olemme ainoa teatteri Wienissä, joka esittää oopperaa, operetteja, musikaaleja ja balettia, ja juuri tämä monipuolisuus on suurimpia vahvuuksiamme. Meyer on pyrkinyt kaudellaan vahvistamaan talon omaa ensemblea ja palkkaamaan ohjaajia, jotka ovat ensiluokkaisia käsityöläisiä. Sekä orkesteri että monet solistimme ovat kotonaan useampien lajityyppien parissa. Meillä sama solisti voi esiintyä peräkkäisinä iltoina Iloisen lesken Valenciennenä, Taikahuilun Paminana ja Guys and Dolls -musikaalin Sarahina. Esikuva Hollywoodille Operettien ohjaustyyli on kokenut ison muutoksen viime vuosina. Teoksia ei voi enää ohjata samaan tapaan kuin joskus ja 1970-luvuilla, vaan kullekin teokselle on löydettävä tuore ja nuorekas tulokulma. Moderniuden nimissä operettien tapahtumia ei kuitenkaan aina tarvitse siirtää uuteen aikaan ja paikkaan, Meyer sanoo.

3 Esimerkiksi Iloinen leski ei nykyaikaan siirrettynä yksinkertaisesti toimisi. Eihän mikään valtio ole enää riippuvainen siitä, kenet joku rikas leski nai. Lehárin Iloinen leski on rakastetuin wieniläisoperetti Johann Straussin Lepakon rinnalla. Lepakko syntyi 1800-luvulla eli operetin kultakaudella, kun taas Henri Meilhacin huvinäytelmään L attaché d ambassade perustuva Iloinen leski vuonna 1905, eli operetin niin sanotulla hopeisella kaudella. Meyerin mielestä Iloisen lesken suosio johtuu suurenmoisen musiikin ja loistavan libreton yhdistelmästä. Duetto Lippen schweigen on sen varmasti tunnetuin musiikkinumero. Libretto on uskomattoman moderni ja elegantti. Teräväkielinen ja suorapuheinen Hanna ja playboy Danilo, joka suuren rakkautensa menetettyään notkuu näköalattomana Maximissa, ovat olleet ILOINEN LESKI Franz Lehárin Die lustige Witwe Volksoper Wienin loistavana tulkintana. Esitykset klo 19: 3.7. (ensi-ilta), 4.7., 5.7., 6.7., 7.7., Esityskieli: saksa, tekstitys suomeksi ja englanniksi. esikuvana monelle kuuluisalle Hollywood-lemmenparille. Meyer on innoissaan päästessään tuomaan Iloisen lesken Olavinlinnaan. Suurin haasteemme on sovittaa ohjaus Olavinlinnan näyttämölle, joka on Esityksen kesto: 2 tuntia 45 minuuttia. Yksi väliaika. Musiikinjohto: Alfred Eschwé Tuotanto: Volksoper Wien Volksoper Wienin orkesteri ja kuoro, Wiener Staatsballett kolme kertaa leveämpi kuin näyttämömme Wienissä, mutta syvyydeltään vain puolet siitä. Tulemme käyttämään erittäin paljon valaistusta tukemaan upeata puvustusta ja muuta rekvisiittaa. Maltan tuskin odottaa! Iloisen lesken Hanna ja Danilo ovat olleet esikuvana monelle kuuluisalle Hollywoodlemmenparille. BARBARA PÁLFFY/VOLKSOPER KANSANOOPPERA ALOITTI PUHETEATTERINA VUONNA 1898 avattu ja Kaiser-Jubiläums-Stadttheater -nimellä puheteatterina aloittanut teatteri päätyi vararikkoon vain viisi vuotta toimittuaan. Uusi johto teki saman tien ensimmäiset avaukset musiikkiteatterin suuntaan ja laitos alkoi kannattaa taloudellisesti. Nimeä Volksoper eli Kansanooppera käytettiin ensimmäistä kertaa kaudella Musiikkiteatterin menestys toi ohjelmistoon myös oopperat ja teatterin nimi vakiintui. Se kehittyi nopeasti varteenotettavaksi oopperataloksi, ja esimerkiksi Puccinin Tosca ja Richard Straussin Salome kuultiin ensimmäistä kertaa Wienissä juuri Volksoperissa luvulla teatteri toimi kotikaupunkinsa toisena oopperatalona, kunnes se ajautui suuren talouslaman myötä konkurssiin ja palasi lyhyeksi aikaa puhenäyttämöksi luvun lopulla Volksoper päätyi kaupungin omistukseen, ja ehti toimia sodan lopussa elokuvateatterinakin. Toisen maailmansodan jälkeen Volksoperin tiloissa toimi kymmenen vuoden ajan Staatsoper, jonka rakennus oli vaurioitunut pahasti pommituksissa. Oma toiminta käynnistyi uudelleen vuonna SAVONLINNA OPERA FESTIVAL 2015

4 Elämäniloista musiikkiteatteria Iloinen leski Ursula Pfitzner ihailijoidensa ympäröimänä Volksoperin lavalla. Iloisen lesken nimiroolissa Hanna Glawarina ensi kesänä Olavinlinnassa laulava Ursula Pfitzner sanoo, että wieniläisessä operetissa pitkä teatteriperinne yhdistyy hienostuneeseen musiikilliseen ilmaisuun. Operetti ja sen tekijät elävät ajassa mutta perinteitään unohtamatta. Wieniläiset tekevät hyvin perinteisiä tulkintoja opereteistaan, vaikka niissä olisi mukana modernejakin aineksia. Saksassa ollaan paljon uskaliaampia ja tehdään tutuista teoksista joskus aika outojakin versioita. Operettien ohjaukset sijoittuvat Wienissä edelleenkin teosten syntyaikoihin, vaikka niiden kuvaama maailma ei alun alkaenkaan ollut realistinen. Pfitzner muistuttaa, että operetit ovat aina olleet yleisölle tarjottuja päiväunia. Monissa klassisissa wieniläisopereteissa naiset olivat vahvoja ja itsenäisiä, ja sanoivat miehille mitä ajattelivat. Tosiasiassa tuon ajan säätyläisnaiset pitivät suunsa visusti kiinni miestensä komennossa. Pfitzner uskoo, että operettien viime aikoina kokema renessanssi on ainakin osittain seurausta lama-ajasta. Edellinen todellinen operettibuumi koettiin toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Ihmiset haluavat tuntea itsensä onnellisiksi edes kolmen tunnin ajan. Operettien positiivinen ja iloisen koominen henki elähdyttää edelleen. Teatterin hengessä Wienissä operetteja tuottavat solistit, kapellimestarit ja ohjaajat rakastavat taidemuotoaan, joka Pfitznerin mielestä on lähempänä teatteria kuin oopperaa. Lavalla heittäydytään tarinan ja kauniin musiikin vietäväksi teoksia liikoja analysoimatta. Vahvassa ja elävässä perinteessä kaikki tietävät joka tapauksessa, miten asioiden tulisi sujua lavalla. Onnellinen ja konstailematon ote on paras lähestymistapa varsinkin, jos teksti on erityisen kepeä. Positiivinen asenne heijastuu myös yleisöön, joka uhkuu tyytyväisyyttään ja hörähtelee auliisti teoksen vitseille, Pfitzner naureskelee. Perinne toki myös painaa. Vanhemmat wieniläiset ovat aina sitä mieltä, että heidän nuoruudessaan kuulemansa esitykset olivat nykyisiin verrattuna aivan omaa luokkaansa. Kuullusta esityksestä pitää aina sanoa jotain poikkipuolista. Muutaman vuoden päästä he sitten muistelevat kaiholla juuri näitä samoja esityksiä. Pfitzner uskoo että suomalaisyleisökin rakastuu Volksoperin Iloiseen leskeen. Ohjaajamme tekee asiat oikealla tavalla ja kapellimestaristamme näkee, että hän rakastaa joka solullaan tätä musiikkia. Uskon, että teoksen säveltänyt Franz Lehár nyökyttelisi suopeasti tulkinnallemme. Kaikki alkoi operetista Monipuolisen teatteri- ja muusikonkoulutuksen saaneen wieniläissyntyisen 18 SAVONLINNA OPERA FESTIVAL 2015

5 Operetti tarjoaa muutamaksi tunniksi pakopaikan arjen harmaudesta. BARBARA PÁLFFY/VOLKSOPER Pfitznerin oma ura solistina käynnistyi jo opiskeluvuosina operetin parissa. Jouduin Kreivitär Marizan esityksessä paikkaamaan Marizan roolia ilman aikaisempaa kokemusta. Olin ensimmäistä kertaa solistina lavalla ja lauloin teoksen silloin myös ensimmäistä kertaa orkesterin säestyksellä, Pfitzner muistelee. Operetti on sen jälkeen muutenkin ollut tärkeässä roolissa urallani. Jopa mieheeni Tommi Hakalaan tutustuin Iloisen lesken harjoituksissa. Vaikka Pfitzner tekee myös paljon oopperarooleja, operetti viehättää häntä juuri näyttelemisen ja dialogin ansiosta. Näytteleminen on ihanaa, vaikka puheen ja laulun vuorotteluun pitää ensin tottua. Vuorosanat pitää nimenomaan puhua eikä kailottaa niitä puoliksi laulaen, Pfitzner selittää. Puheen on oltava riittävän voimakasta ja selkeää, jotta se kuuluisi katsomon viimeisille riveille asti. Jokaisen täytyy löytää itselleen sopivin tapa hallita puheääntään. Puhuttujen repliikkien oikea ajoitus on yksi operetin haasteista, jota oopperalaulajan ei yleensä tarvitse miettiä. Jos ajoitus pettää, kukaan katsomossa ei naura. Muistan muiden näyttelijöiden puherepliikit eräänlaisena rytmisenä melodiana, jonka mukaan ajoitan sisääntuloni. Jos esiintyjä horjuu rytmissään tai vaihtuu, minunkin ajoitukseni todennäköisesti muuttuu, Pfitzner kuvaa. Lavalla voi sattua mitä hyvänsä. Joku esimerkiksi unohtaa tärkeän lauseen ja kaikki lavalla olijat joutuvat sekuntien murto-osissa ratkaisemaan, miten tilanteesta pääsisi eteenpäin. Oopperan puolella seuraava repliikki tulee ennemmin tai myöhemmin läpisävelletyn musiikin myötä, vaikka jotain välistä unohtuisikin pois. Isoja äänialoja ja voimaa Entä millainen operetti on laulajan näkökulmasta? Orkesteri säestää ja seuraa selkeästi äännettyä tekstiä ja elävästi tulkittua laululinjaa, paljolti samaan tapaan kuin italialaisessa oopperatyylissä, Pfitzner sanoo. Operetissa täytyy kyetä laulamaan, puhumaan ja tanssimaan vakuuttavasti ja tämä kaikki tuo äänen käytölle ja fysiikalle omat lisähaasteensa. Hyvä yleiskunto ja liikunnallisuus ovat sen vuoksi erittäin tärkeitä. Roolien edellyttämä ääniala on yleensä noin kaksi oktaavia. Operettisopraanon tessitura, korkeus jossa rooli äänellisesti lepää, on useimminten sama kuin mezzosopraanolla. Korkeimmat äänet ovat kuitenkin sopraanon äänialaa. Ei myöskään ole mitenkään tavatonta, että laulaja joutuu siirtymään matalasta A:sta korkeaan C:hen muutaman nuotin aikana, Pfitzner kuvaa. Ja operetissa tarvitaan paikoitellen myös dramaattisen sopraanon äänellistä voimaa etenkin huipentuvissa loppukohtauksissa, joissa orkestraatio on paksuimmillaan ja solistit ja kuoro laulavat fortissimossa. SAVONLINNA OPERA FESTIVAL