SUKUPUOLISTUNUT ERIARVOISUUS JA SUKUPUOLISENSITIIVISYYS

Transkriptio

1 SUKUPUOLISTUNUT ERIARVOISUUS JA SUKUPUOLISENSITIIVISYYS Työryhmän kuvaus Työryhmässä käsitellään sukupuolta sosiaalityön kohdeilmiöissä, instituutioissa ja käytännöissä sekä pohditaan sukupuolisensitiivisyyttä tutkimuksessa ja käytännöissä. Käsiteltävät kysymykset voivat koskea muun muassa sukupuolieroja sosiaalisten ongelmien, sosiaalityön käytäntöjen ja tutkimusten sekä ajallisten muutosten näkökulmista. Esitykset voivat liittyä myös sukupuolisensitiivisyyden näkymiseen osana työmenetelmiä ja sosiaalisten ongelmien ymmärtämistä sosiaalityössä, koulutuksessa ja osana monenlaisten erojen määrittämien ryhmien kohtaamista. Lisäksi työryhmässä voidaan käydä laajempaa sukupuolikeskustelua, joka ei rajoitu vain sukupuolierojen tarkasteluun, vaan huomioi myös sukupuoliryhmien sisäistä moninaisuutta. Näin ollen myös intersektionaalisen näkökulman huomioivat tarkastelut ovat tervetulleita. Vetäjät ja yhteystiedot: YTT Johanna Hietamäki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos YTK Marjukka Huttunen, Jyväskylän yliopisto YTT Marita Husso, Jyväskylän yliopisto YTT Tuija Virkki, Jyväskylän yliopisto marita.husso(at)jyu.fi tuija.virkki(at)jyu.fi

2 Isyys ja miesten alkoholinkäyttö Arttu Salo, Tampereen yliopisto arttu.salo(at)uta.fi Esittelen esityksessäni väitöstutkimustani. Väitöstutkimuksessani tarkastelen isyyden ja miesten alkoholinkäytön sukupuolittuneita kulttuurisia merkityksiä. Keskeinen tavoitteeni on selittää ja jäsentää isien alkoholinkäyttöä sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Käytän tutkimuksessani kriittisen miestutkimuksen teoriaa sekä kulttuurin tutkimuksellisia menetelmiä ja aineistoja. Kulttuurin tutkimuksellinen ote mahdollistaa niiden kulttuuristen rakennelmien tarkastelun, joiden varassa maailmaa hahmotamme. Toisin sanoen tarkastelemalla erilaisia isyyden ja miesten alkoholinkäytön kulttuurisia esityksiä pääsen kiinni niihin arvoihin ja merkityksiin, normeihin ja arjen tulkitsemisen malleihin, joiden varassa niitä arvioimme ja jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Isien alkoholinkäyttö on keskeinen isyyteen ja mieheyteen liittyvä ongelma ja vaikka alkoholiongelmat ovat vaikeasti sovitettavissa osaksi isyyttä, alkoholiongelmaisen isän mieheys ei välttämättä vaarannu. Juodessaan isä liittyy alkoholinkäytön sukupuolisidonnaisiin normeihin ja odotuksiin. Suomalaisessa kulttuurissa alkoholinkäyttö on ollut keskeinen maskuliinisuuden määre ja suomalaista alkoholikulttuuria leimaa maskuliininen traditio, jonka symbolina on humalahakuisesti juova mies. Uudempien sukupuolen tutkimuksen teorioita hyödyntävien juomatapatutkimusten perusteella suomalaisessa alkoholikulttuurissa on kuitenkin tapahtumassa muutos tai moninaistuminen. Niiden perusteella miesten alkoholinkäytössä perinteinen humalahakuinen juominen saa rinnalleen muita juomistyylejä, jotka lähestyvät perinteisesti feminiinisiksi määrittyneitä juomistyylejä. Siinä, missä miesten alkoholinkäyttö, myös isyys on yksi niistä tekijöistä, joilla mieheyttä määritellään. Isyys on yhtälailla sosiaalinen ja kulttuurinen ilmiö, jolla on oma historiallinen ulottuvuutensa. Isyyttä voidaan tarkastella samalla tavoin sukupuolittuneena käsitteenä, jota tuotetaan sukupuolten välisissä suhteissa, isyyden käytännöissä ja isyydestä puhuttaessa. Tutkimukseni tarkoitus on tarkastella sukupuolittuneen isyys- ja

3 alkoholitutkimuksen kautta sekä miesten alkoholinkäyttöä että isyyttä ja näiden yhteen kietoutumista. Tavoitteenani on löytää niitä kulttuurisia merkityksiä, joissa miesten alkoholinkäyttö ja isyys kohtaavat.

4 Koetun luottamuksen ja sukupuolen tarkastelu lapsiperheiden vanhempien köyhyyskirjoituksissa Sanna-Liisa Liikanen, Diakonia-ammattikorkeakoulu / Jyväskylän yliopisto (jatko-opinnot) sanna-liisa.liikanen(at)diak.fi Sosiaalityön lisensiaattitutkimuksessani pyrin selvittämään, miten luottamus näkyy eteläsuomalaisten, kaupungissa asuvien lapsiperheiden vanhempien kirjoittamissa köyhyyskirjoituksissa. Teen sosiaalityön jatko-opintoja yhteisösosiaalityön erikoistumisalalla. Käytössäni on Tiede, taide ja köyhä ja köyhä kansa ry:n keräämät Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun kirjoitukset. Aineistossani on neljäkymmentäkolme (43) köyhyyskirjoitusta, joista kolmekymmentäyhdeksän (39) on lapsiperheiden äitien ja neljä (4) isien kirjoittamaa. Kirjoituksia olen työstänyt sekä kirjallisiksi että kuvallisiksi tiivistelmiksi. Tutkimuksessani etsin vanhempien luottamustyyppejä ja analyysissäni tukeudun muun muassa Kouvon (2014) luottamuksen käsitteen jäsennykseen. Esityksessäni pyrin tarkastelemaan, miten sukupuoli näkyy köyhien lapsiperheiden vanhempien koetussa luottamuksessa. Lähteet: Kouvo, Antti Luottamuksen lähteet. Vertaileva tutkimus yleistynyttä luottamusta synnyttävistä mekanismeista. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Sosiaalitieteiden laitos. Sosiologia. Julkaisun pysyvä osoite:

5 Sukupuoli tyttöjen ja poikien tarinoissa parisuhdeväkivaltatilanteista Marjukka Huttunen, Jyväskylän yliopisto marjukkahuttunen(at)gmail.com Esittelen esityksessä osia pro gradu -tutkielmastani, jossa tarkastelen kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien kirjoittamia fiktiivisiä ainekirjoituksia vanhempien välisistä parisuhdeväkivaltatilanteista. Ainekirjoitukset on kerätty eläytymismenetelmällä väkivaltatilannetta kuvaavien kehyskertomusten pohjalta, ja kirjoituksia on yhteensä 89. Kehyskertomuksissa on kuvattu sekä isän äitiin kohdistamaa että äidin isään kohdistamaa väkivaltaa. Analyysissa tarkastelen sukupuolen näkymistä tarinoissa eri tasoilla: niin kirjoittajien, tarinoiden lasten kuin tarinoiden vanhempien. Sukupuolta tarkastellaan performatiivisena, toistolla ja toiminnalla tuotettuna tapaisuutena. Teoreettisena näkökulmana käytössä on sukupuolen performatiivisuuden lisäksi lapsilähtöisen väkivaltatutkimuksen saralla tehty aiempi tutkimus ja käsitteistö sekä tarinallisen tutkimuksen lähestymistapa. Tutkimuksessa kysyn, miten tytöt ja pojat kertovat perheessä tapahtuvasta vanhempien välisestä väkivallasta ja miten nuo tarinat ovat sukupuolistuneita. Tässä esityksessä fokukseni on erityisesti siinä, miten tytöt ja pojat kuvaavat ja selittävät parisuhdeväkivaltaa sekä miten sukupuoli ja sukupuolitapaisuus näkyvät kertomuksissa. Tarkastelen väkivallalle tarinoissa annettuja selitysmalleja kulttuuristen narratiivien kautta. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kulttuuriset narratiivit, kuten miehen väkivallan selittäminen alkoholinkäytöllä, työhuolilla tai naisen uskottomuudella, ovat tuttuja jo lapsille. Naisen tekemälle väkivallalle ei ole yhtä selkeitä kulttuurisia narratiiveja, ja naisen väkivaltaa kuvataankin tarinoissa yleensä molemminpuolisena riitana. Väkivallanteon sanoittaminen ja kuvailu on myös erilaista miesten ja naisten tekemän väkivallan osalta. Miehisiksi mielletyt väkivallan muodot ovat erilaisia kuin naistapaisiksi mielletyt, ja tämä näkyy aineistoni kertomuksissa. Myös mies- ja naiskuvaa tuotetaan tarinoissa kertomalla mies- ja naistapaisista tunteista ja toiminnasta, ja miehestä ja naisesta väkivallan tekijänä ja uhrina annetut kuvat eroavat selvästi toisistaan. Tutkimus vahvistaa sitä näkökulmaa, että

6 lapset tunnistavat väkivallan sukupuolistuneisuuden jo varhain. Näin ollen myös lasten kanssa tehtävän väkivaltatyön tulisi olla sukupuolisensitiivistä.