SUOJELUESITYKSEN TEKIJÄN PERUSTELUT

Transkriptio

1 MUSEOVIRASTO / MUSEIVERKET PVM / DATUM DNRO / DNR /600/2011 Uudenmaan ELY-keskus PL HELSINKI VIITE / REFERENS Lausuntopyyntönne ASIA / ÄRENDE LAUSUNTO TELAKKARANNAN SUOJELUSTA RAKENNUSPERINNÖN SUOJELEMISESTA ANNETUN LAIN NOJALLA Museovirasto on erityisistunnossaan käsitellyt Punavuoriseura ry:n esityksen ns. Telakkarannan suojelemiseksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) nojalla ja esittää lausuntonaan seuraavan. SUOJELUASIAN VIREILLETULO, ESITYKSEN KOHDE JA SEN OMISTUS Punavuoriseura ry on tehnyt esityksen Telakkarannan vanhojen rakennusten ja ympäristön suojelemiseksi lailla rakennusperinnön suojelemisesta. Suojeluesityksen kohteena on Telakkarannan vireillä olevan asemakaavamuutoksen suunnittelualue, joka sijaitsee Helsingin kaupungin Länsisataman kaupunginosassa Hietalahden rannalla. Alueen asemakaavamuutoksen selostusluonnoksen ( ) mukaan maanomistus jakautuu siten, että tontti 20176/17 on yksityisomistuksessa ja Skanska Talonrakennus Oy:llä olisi esisopimus tontin hankkimisesta omistukseensa. Tontin 20176/20 omistaa Helsingin kaupunki. SUOJELUESITYKSEN TEKIJÄN PERUSTELUT Suojeluesityksen tekijä katsoo asemakaavoitustilanteen uhkaavan kohteen säilymistä, koska vireillä olevassa asemakaavan muutoksessa alueelle suunnitellaan mittavaa uudisrakentamista. Huolimatta asemakaavamuutoksen suojelutavoitteista osa vanhoista rakennuksista, rakenteista sekä miljöö vaarantuisivat. Lähialueiden asukasyhdistykset, suojeluesityksen tekijä mukaan lukien, sekä Stadin rantaryhmä ovat antaneet kannanoton ( ) asemakaavan muutokseen pitäen kapealle rantakaistaleelle esitettyä rakentamista liian tehokkaana ja korkeana vanhojen rakennusten mittakaavan ja kaupunkikuvan kannalta. Telakkarantaan suunnitellun rakentamisen katsotaan rikkovan Helsingissä noudatettua periaatetta yhtenäisestä räystäslinjasta sekä maankäyttö- ja rakennuslain momentin edellytystä siitä, että rakennus sopeutuu ympäristöönsä täyttäen kauneuden ja NERVANDERINKATU 13 / NERVANDERSGATAN 13, PL / PB 913, HELSINKI / HELSINGFORS. PUH / TEL (09) , FAKSI / FAX (09) , museovirasto.kirjaamo@nba.fi,

2 2(6) sopusuhtaisuuden vaatimukset. Asemakaava olisi myös voimassa olevan yleiskaavan vastainen. Suojeluesityksen tekijä katsoo asemakaavamuutoksen perustuvan taloudellisen edun maksimaaliseen hyödyntämiseen rakennetun kulttuuriympäristön arvojen kustannuksella. Osana Helsingin vanhaa, harvinaistuvaa teollisuusperintöä Telakkarannan tallella oleva kokonaisuus esitetään säilytettäväksi mahdollisimman ennallaan välttäen alueen rajua muuttamista. Korkean asuin- ja hotellirakentamisen ei katsota soveltuvan alueen ja ympäröivän kaupunkirakenteen mittakaavaan. Vanhaan rakennuskantaan välittömästi kohdistuvana uhkana pidetään siihen yhdistettävää korkeaa hotellitornia. Asemakaavaluonnoksessa purettavaksi esitetyn Nosturi-rakennuksen suojelutarve esitetään arvioitavaksi uudelleen. Suojeluesityksen tekijän mielestä vireillä olevassa asemakaavamuutoksessa esitetty uudisrakentaminen ja riittämätön suojelu uhkaavat alueen ominaisluonteen ja erityispiirteiden säilymistä sekä kaupunkikuvallista yhtenäisyyttä, mistä syystä Telakkaranta Helsingin ainutkertaisena merenkulun historiaan liittyvänä rakennusperintönä tulisi suojella lailla rakennusperinnön suojelemisesta. KOHTEEN KUVAUS JA HISTORIA Helsingin Hietalahden telakka-alueen kehitys alkoi 1860-luvulla Adolf Törngrenin saatua luvan sen perustamiseen. Telakan suunnitelmia laati insinööriluutnantti Fridolin Stjernvall. Hietalahden telakka-alueen vanhinta vaihetta edustaa kuivatelakka-allas, joka sijaitsee asemakaavamuutoksen suunnittelualueen länsipuolella. Ensimmäinen alus, höyrylaiva Constantin, valmistui telakalla vuonna Hietalahden telakka on nykyään risteilyalusten, autolauttojen ja jäänmurtajien rakentamiseen erikoistunut telakka. Yli sata vuotta jatkunut telakkatoiminta on jo poistunut Telakkarannasta ja keskittynyt sen länsipuolelle Hernesaareen. Hietalahden telakka-alueeseen ja edelleen laajempaan Hietalahden rannan teollisuusympäristöön liittyvä Telakkarannan rakennuskanta muodostaa yhtenäisen, ajallisesti kerrostuneen kokonaisuuden, jonka keskeinen ominaisluonne perustuu 1900-luvun taitteen punatiiliseen teollisuusarkkitehtuuriin. Teollisuus- ja telakkakäytön jäljet näkyvät myös ympäristössä jäljellä olevina nosturi- ja laiturirakenteina sekä satamaradan osuuksina. Telakkarannan kulttuurihistoriallisesti merkittävin ja lähes alkuperäisessä asussaan säilynyt rakennus on arkkitehti Sune Maconin suunnittelema, vuonna 1916 rakennettu konepajahalli. Pelkistetyn klassistisessa rakennuksessa on teräsbetonirunko ja tiilestä muuratut seinät, joita jäsentävät rakennetta vahvistavat tukipilarit eli kontreforit. Konepajahallin kanssa samaa rakennusvaihetta ja arkkitehtonista ilmettä edustaa messinkivalimo vuodelta Sen suunnittelijaa ei kuitenkaan tunneta. Telakkarannan vanhimmat rakennukset ovat arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema puutyöpaja sekä saha- ja höyläämörakennus, jotka valmistuivat aivan 1800-luvun lopussa. Puutyöpaja oli alun perin kaksikerroksinen tiilirakennus julkisivuissa näkyvine, rakennetta vahvistavine kontreforeineen. Rakennus vaurioitui tulipalossa vuonna 1933, minkä jälkeen se korotettiin korjaus- ja muutostöiden yhteydessä kolmikerroksiseksi. Bertel Liljequistin suunnittelema telakkakonttori on

3 3(6) vuodelta Puutyöpajan ja konepajan kylkeen toteutetut, Karl Lindahlin suunnittelemat oppilastyöpaja ja pannuhuone ovat myös 1930-luvulta. Alueen pohjoiskärjessä sijaitsee lisäksi arkkitehti Kaj Saleniuksen vuonna 1958 suunnittelema sataman varastorakennus. Rakennus keltatiilisine julkisivuineen, nauhaikkunoineen ja pyöristettyyn kulmaan sijoittuvine vertikaaleine lasipintoineen on edustava esimerkki 1950-luvun teollisuus- ja satamarakentamisesta. Rakennus muodostaa alueelle uudemman arkkitehtonisesti korkeatasoisen kerrostuman. Alueen ensimmäisenä telakkatoiminnasta vapautuneena rakennuksena se on tullut tunnetuksi nk. Nosturina toimittuaan Elävän musiikin yhdistyksen ELMU ry:n toimitilana. Hietalahden altaalta katsoen Telakkaranta muodostaa kantakaupungin julkisivun taustallaan mm. Punavuoren kaupunginosassa sijaitseva ns. Merikortteli (entisen Kaapelitehtaan talo), ns. Mestaritalo (entinen Fazerin makeistehdas) sekä luvun alun puistoaukio, Telakanpuistikko. KAAVOITUSTILANNE Ympäristöministeriön vahvistamassa Uudenmaan maakuntakaavassa alue on taajamatoimintojen aluetta rajautuen keskustatoimintojen alueeseen. Helsingin yleiskaava 2002:ssa alue on työpaikka-aluetta, joka on varattu toimisto-, teollisuus- ja satamakäyttöön. Korttelissa on lisäksi merkintä kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävästä alueesta, jota tulee kehittää sen arvot ja ominaisluonne säilyttäen. Alueella voimassa olevassa asemakaavassa vuodelta 1982 alue on teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta. Telakkarannan vanhoja rakennuksia ei ole kaavassa suojeltu. Alueen teollisen käytön päätyttyä sille ollaan laatimassa asemakaavan muutosta (hankenumero 0841), jonka mukaan alue voidaan ottaa asuin-, kulttuuri-, liike- ja toimitilakäyttöön. Telakkarannan suunnittelu käynnistyi syksyllä 2010 järjestetyllä kansainvälisellä arkkitehtuurikutsukilpailulla, jonka voitti tanskalainen arkkitehtitoimisto Lundgaard & Tranberg Arkitekter A/S. Suunnittelualue rajautuu Hietalahden altaaseen ja vesialueeseen, Mallaskadun pohjoislinjaan, Telakkakadun itäreunaan, Munkkisaarenkadun eteläreunaan ja lännessä STX Europe -telakkaan. Asemakaavamuutoksen luonnoksessa alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaista teollisuusrakennuksista konepajahalli, puutyöpaja, saha- ja höyläämörakennus, messinkivalimo sekä telakkakonttori on esitetty säilytettäviksi ja käytettäviksi kulttuuri-, toimi- ja liiketiloina. Muu olemassa oleva rakennuskanta olisi tarkoitus purkaa. Alueen suojelutarvetta koskevana selvitysaineistona ovat olleet inventointi Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt (Helsingin kaupunginmuseo, 1995) sekä rakennushistorialliset selvitykset Hietalahden telakan vanha konepajahalli ympäristöineen, käyttömahdollisuuksien selvitys (arkkitehtitoimisto Helander, Leiviskä, 2002) ja Telakan konepajan rakennushistoriallinen selvitys (Mona Schalin, 2011). Alueen uudisrakentamiseksi on esitetty osittain ympäristöä huomattavasti korkeampaa rakentamista. Suunnittelualueen pohjois- ja keskiosaan on suunniteltu asuinkortteleita. Porrastetusti nousevat rakennukset ovat korkeimmillaan 13 kerroksen korkuisia. Rakennusten arkkitehtoninen ilme perustuu tiilijulkisivuihin ja korkeisiin, asuinkerroksia sisältäviin jyrkkiin harjakattoihin.

4 4(6) Uuden, kymmenen kerroksen korkeuteen nousevan hotellin on suunniteltu yhdistyvän kiinteästi vanhoihin teollisuusrakennuksiin. Se sijoittuu osittain suojeltavan puutyöpajarakennuksen päälle. Hotellin uudisrakennusosa kytkeytyy myös messinkivalimoon, johon on suunniteltu hotellin sisäänkäynti Telakkakadulta. Hotellin uudisosa muodostaa massoittelultaan ympäristöstä omaleimaisesti erottuvan elementin, jossa taitekatto yhdistyy vinoihin julkisivuihin. Asemakaavaalueen rakentamisen vaikutuksia on tutkittu Helsingin korkeaa rakentamista koskevan selvityksen yhteydessä. Telakkaranta sijoittuisi sen mukaan ns. vaihettumisvyöhykkeelle, jossa ympäristöään korkeampi rakentaminen (maks. 16 krs) on mahdollista tapauskohtaisesti, mikäli rakennus on perusteltu osa korttelirakennetta ja aluetta. Puutyöpaja on esitetty suojeltavaksi sr-1a -merkinnällä, jonka mukaan sisätilojen korjaus- ja muutostyöt sekä ylempien kerrosten kantavat rakenteet tulee toteuttaa siten, että sisätilojen avoimuus, tilallinen eheys sekä rakennustaiteellinen ja teollisuushistoriallinen dokumenttiarvo säilyvät. Messinkivalimo on esitetty suojeltavaksi sr-2 -merkinnällä, jonka mukaan korjaus- ja muutostyöt eivät saa heikentää rakennuksen julkisivujen rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista ja teollisuushistoriallista arvoa. Kaavamääräys sallii kuitenkin rakennuksen välipohjien purkamisen. Yksityiskohtaisin, myös arvokkaiden sisätilojen säilymistä edellyttävä sr-1 -määräys on annettu konepajahallille, joka sijaitsee kulttuuritoimintoihin varatulla Y- korttelialueella. Telakkakonttori on suojeltu sr-2a -merkinnällä, jossa edellytetään mm. puisten erkkeri-ikkunoiden ja portaan säilyttämistä. Suojeltaville rakennuksille on annettu lisäksi yleisiä määräyksiä, joissa kiinnitetään huomiota mm. rakenteiden, rakennusosien ja yksityiskohtien säilymiseen korjaus- ja muutostöissä. Kaavassa on esitetty säilytettäväksi myös mm. laituri-, nosturi- ja satamaraiderakennelmia s-1 ja s-2 -merkinnöillä. KTY-, KL- ja Y-korttelialueet on osoitettu /s -merkinnällä teollisuus ja/tai rakennustaiteellisesti arvokkaiksi korttelialueiksi. Telakkarannan asemakaavoitusta koskeva luonnos on ollut nähtävillä Helsingin kaupunginmuseo on antanut siitä lausuntonsa ( ), jossa on esitetty tiivistetysti seuraavat näkökohdat. Kaupunginmuseo pitää annettuja suojelumääräyksiä erittäin tarkkoina ja kyseisten rakennusten ominaispiirteiden säilymistä edistävinä. Se esittää kuitenkin huolensa puutyöverstaaseen ja messinkivalimoon kytkeytyvästä hotellista, koska katsoo ehdotetun uudisrakentamisen vaarantavan suojelun toteutumisen kyseisissä kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa rakennuksissa. Museo tähdentää, että uusien rakenteiden liittäminen vanhoihin rakennuksiin tulee toteuttaa aiheuttamatta niille vahinkoa. Museo pitää lisäksi valitettavana kaavan toteutuessa tapahtuvaa Nosturirakennuksen purkamista katsoen sen säilyttämisen arvoiseksi 1950-luvun laadukkaan satama-arkkitehtuurin edustajaksi. Korkeaa asuin- ja hotellirakentamista museo pitää alueelle vieraana, koska se poikkeaa suuresti telakan verstas- ja konepajarakennusten sekä myös Telakkakadun vastapuolen umpikortteleiden mittakaavasta ja arkkitehtonisesta ilmeestä jättäen ne alisteiseen asemaan. Museo korostaa, että kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävällä alueella uudisrakentaminen mitoitettaisiin harkitusti

5 5(6) korttelirakenteeseen, jotta kokonaisuus jatkaisi tasapainoisesti olemassa olevaa kaupunkirakennetta. MUSEOVIRASTON KANTA Telakkarannan rakennettu ympäristö kuuluu Helsingin arvokkaimpiin ja keskustan läheisyydessä viimeisiin varhaista teollisuutta edustaviin ympäristöihin, jotka ovat säilyttäneet hyvin teollisuusaikaisen luonteensa. Kohteella on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 3 :n tarkoittamaa merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen ja rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen sekä siihen liittyvän telakka- ja teollisuuskäytön kannalta. Merkittävyys koostuu lain 8 :n määrittelemistä perusteista seuraavasti. Telakkaranta edustaa ajalleen ja alueelle tyypillistä, korkeatasoiseen suunnitteluun perustuvaa teollisuusarkkitehtuuria (kohdat 2 ja 3), joka kokonaisuutena muodostaa paikallisesti ainutlaatuisen telakkamiljöön (kohta 1). Kohteen alkuperäinen, teollisuuskäytön ja telakkarakentamisen eri vaiheisiin perustuva ominaisluonne on hyvin säilynyt (kohdat 4 ja 6). Kohde on paikallisesti ja alueellisesti merkittävä. Museovirasto pitää hyvänä kehityksenä sitä, että Helsingin vanhat, alkuperäisestä käytöstä poistuvat teollisuusympäristöt tulevat uusine käyttötarkoituksineen osaksi elävää kaupunkikulttuuria. Teollisuuskäytön päätyttyä on tärkeää saada kohde rakennuksineen mielekkääseen käyttöön, joka toteuttaa samalla kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymisen. Teollisuus tuottaa uudistumistarpeissaan monikerroksista ympäristöä, mitä voi usein pitää perusteena vastaavan kehityksen jatkumiselle. Tulevassa suunnittelussa on kuitenkin otettava huomioon rakennustaiteellisesti, teollisuushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviksi tunnustettujen kokonaisuuksien ominaisluonteeseen soveltuva kehitys. Telakkarannassa dynaaminenkin kehitys on mahdollista, kunhan lähtökohtana on kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan ja ympäristötekijöiden suojelu sekä uudisrakentamisen kaupunkikuvallinen soveltuvuus alueelle ja ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Museovirasto yhtyy ko. suojeluesityksessä sekä Helsingin kaupunginmuseon lausunnossa ( ) esitettyihin näkemyksiin siitä, että kohteen kulttuurihistorialliset arvot tulee ottaa kokonaisvaltaisemmin huomioon alueen tulevaisuutta koskevassa suunnittelussa. Alueen asemakaavamuutoksen luonnoksessa rakennuksiin ja ympäristöpiirteisiin kohdistuvat suojelumääräykset on laadittu sinänsä erittäin huolellisesti. Ns. Nosturi-rakennuksen suojelutarve tulee kuitenkin edelleen selvittää. Alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten määrittelyssä käytetty inventointi Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöistä on jo 16 vuotta vanha, mikä edellyttää etenkin nuoremman teollisuusperinnön uudelleenarviointia. Alueen uudisrakentaminen ei saa olla ristiriidassa vanhojen rakennusten eikä miljöön suojelutavoitteiden kanssa. Uudisrakentamisen mitoittamisessa ja sijoittamisessa on otettava huomioon soveltuvuus korttelin sekä ympäröivän kantakaupungin mittakaavaan. Välittömästi suojeltaviin rakennuksiin kytkettävän uudisrakentamisen tulee muodostaa luonteva ajallinen kerrostuma, joka ei heikennä vanhojen rakennusten arkkitehtonista ja kaupunkikuvallista merkitystä. Esimerkiksi puutyöpaja on todettu asemakaavaluonnoksen suojelumääräyksessä rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja teollisuushistoriallisesti huomattavan arvokkaaksi rakennukseksi. Esitetyn hotellitoteutuksen myötä itsenäinen rakennus

6 6(6) muuttuisi kuitenkin moninkertaisesti korkeamman uudisrakennuksen jalustaksi ikään kuin rakennusosan asemaan, mikä ei merkitse rakennuksen ominaisluonteeseen perustuvien arvojen säilymistä. Museoviraston näkemyksen mukaan suojeluesityksen kohteena olevan aluekokonaisuuden suojelu voidaan turvata maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, mutta se esittää päätöksen yhteydessä kuitenkin selvitettäväksi, onko kohteen suojelemiseksi lailla rakennusperinnön suojelemisesta erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Pääjohtaja Juhani Kostet Intendentti Elisa El Harouny Tiedoksi: Helsingin kaupunginmuseo