Keinot käyttöön arjen areenoilla

Transkriptio

1 Hannele Lehtonen Keinot käyttöön arjen areenoilla Suomen Mielenterveysseura Kuvaus verkostohankkeen toteutuksesta Käsikirja vertaisryhmän ohjaajalle ja kehittämistoiminnasta vastaavalle

2 Julkaisijat: Suomen Mielenterveysseura Keinot käyttöön arjen areenoilla-projekti Suomen Mielenterveysseura ja kirjoittajat ISBN: Ulkoasu ja taitto: Vihreä Peto Oy / Tero Valtonen Paino: FoxOffset Oy 2006

3 Keinot käyttöön arjen areenoilla Kuvaus verkostohankkeen toteutuksesta Käsikirja vertaisryhmän ohjaajalle ja kehittämistoiminnasta vastaavalle Hannele Lehtonen Suomen Mielenterveysseura

4 Maistraatinportti 4 A Helsinki Puh. (09) Faksi (09) etunimi.sukunimi@mielenterveysseura.fi

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO LUKIJALLE ARJEN TAITOJA KURSSEILTA JA RYHMISTÄ TAVOITTEITA JA PERIAATTEITA TUEN KOHDERYHMÄT KURSSITOIMINTA TAUSTA JA TOTEUTUMINEN TOIMINNAN TOTEUTTAMISEN EDELLYTYKSIÄ VERKOSTOTYÖ YHTEISTYÖKUMPPANIT OSALLISTUJAT RESURSSIT RAHOITUS TILAT HENKILÖRESURSSIT IDEASTA KURSSIKSI: KURSSIN ELINKAARI KURSSIN ETENEMINEN JA TOTEUTETTUJA TOIMINTOJA ESIMERKKEJÄ KURSSEISTA NÄKÖKULMA: RYHMÄSTÄ VOIMAA (Mari Rusi-Pyykönen) RYHMÄTOIMINTA RYHMÄ TUEN VÄLINEENÄ TOIMINNAN TOTEUTTAMISEN EDELLYTYKSIÄ VERKOSTOTYÖ YHTEISTYÖKUMPPANIT KUMPPANIEN LÖYTYMINEN YHTEISTYÖKUMPPANIEN ROOLI VERKOSTOESIMERKKEJÄ RYHMIIN OSALLISTUJAT RESURSSIT RYHMÄN KOKO AIKA JA PAIKKA TOIMINNAN OHJAAMINEN JA OHJAAJAT IDEASTA RYHMÄKSI: RYHMÄN ELINKAARI ALUSTAVA TYÖ RYHMÄN TOTEUTTAMINEN RYHMÄN ETENEMINEN JA TOTEUTETTUJA TOIMINTOJA TYÖKALUPAKKI LOMAKEOSIO ARVIOINTIA JA KEHITTÄMISAJATUKSIA NÄKÖKULMA : YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN VAPAAEHTOISTOIMINTA JA AMMATTITYÖ TOISIAAN TÄYDENTÄVINÄ (Tapio Myllymaa) KOULUTUKSELLINEN KEHITTÄMISTOIMINTA LÄHTÖKOHTIA JA PERUSTELUJA KOULUTUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNAN PROSESSIKUVAUS PROSESSISSA TOTEUTETTUJA TYÖKENTELYMALLEJA OHJAUSRYHMÄN TYÖPAJA YHTEINEN SUUNNITELUPÄIVÄ PROSESSIKOULUTUS PALAUTETTA JA KEHITTÄMISAJATUKSIA MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAN ASUMINEN JA TUKIPALVELUT SELVITYSHANKE KOTIA JA TUKEA ETSIMÄSSÄ MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAN ASUMINEN JA TUKIPALVELUT PÄÄKAUPUNKISEUDULLA KUVAUS SELVITYKSEN ETENEMISESTÄ TAUSTATUKI JA YHTEISTYÖKUMPPANIT NÄKÖKULMA : ARJEN TEOT TURVANA ELÄMÄN EPÄVARMUUDESSA (Jaana.Venkula) KÄYTETYT LÄHTEET JA KIRJALLISUUTTA

6 JOHDANTO Kuka tahansa meistä voi syrjäytyä suurten ja yllättävien kriisien ja muutosten seurauksena. Tutut ja turvalliset asiat saattavat kääntyä hetkessä päälaelleen. Syrjäytymisen uhka syntyy, kun elämän tavanomainen, turvallinen pohja alkaa pettää. Joillakin syrjäytymisriski voi siirtyä perintönä isältä pojalle. Toisaalta vaikka lähtökohdat olisivat hyvät, kukaan ei kuitenkaan selviä elämästään täysin ilman ongelmia. Nykypäivänä ulkoiset, meistä riippumattomat tekijät voivat äkisti muuttaa olosuhteitamme. Elämä on jatkuvaa selviytymistä, luopumista, sopeutumista ja uusien asioiden löytämistä. Jokaisella on omat selviytymiskeinonsa ja kykyjä päästä elämänsyrjästä kiinni koettelemusten jälkeen. Toisinaan näiden taitojen aktivoimiseen tarvitaan kuitenkin muiden tukea. Mielenterveyden riskitekijöitä ovat yksinäisyys, turvattomuus, köyhyys, aikuisten ja läheisten puute, ihmiselämään väistämättä kuuluvat muutokset ja syrjäytymisen uhka. Suomen Mielenterveysseura on kansanterveysjärjestö, joka pyrkii auttamaan ihmisiä heidän omien vahvuuksiensa tunnistamisessa ja toimimaan niin, että he ymmärtäisivät itseään ja ympäristöään sekä selviytyisivät paremmin myös arjen ongelmatilanteissa. Seuran auttamistoiminta painottuu syrjäytyvien tukemiseen, työttömien ja työssä uupuvien auttamiseen, kriisitilanteissa tukemiseen sekä lasten ja nuorten auttamiseen. Mielenterveystyön arki rakentuu moniarvoisuudesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja joustavuudesta, luvasta olla eri mieltä yhdenvertaisesta kohtelusta ja ihmisen kokonaisvaltaisesta huomioon ottamisesta. Mielenterveysseuran auttamisen toimintamalliin kuuluu auttamistyön lisäksi olennaisena osana myös auttajien tukeminen ja kouluttaminen. Mielenterveysseuran asumisen tukitoiminta on osa syrjäytymistä ehkäisevää, asumiskykyisyyttä ja arjessa selviytymistä tukevaa, yksilöllistä voimaantumista edistävää toimintaa. Tukea on järjestetty kuntien, järjestöjen ja paikallisten mielenterveysseurojen yhteistyönä jo vuodesta Tukitoiminnalla on alusta lähtien ollut julkisia palveluja täydentävä rooli. Erityisesti vapaaehtoistoimintaa ja verkostoyhteistyötä hyödyntäviä tukimalleja on tuotettu niille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä olemassa olevien tukirakenteiden ulkopuolelle, joko asunnon tai sopivien ja oikeaan aikaan osuvien palvelujen puutteen vuoksi. Kymmenessä vuodessa tuen ja sen tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt ja tarvittavan tuen muodot monimutkaistuneet. Palvelujen tuottajia on yhä enemmän, palvelujen tuottaminen on sektoroitunutta ja hajanaista. Nykyään asumisen tukityössä törmätään yhä useammin siihen, että tuen tarve kulminoituu puuttuviin elämän perusvalmiuksiin: ongelmiin vuokranmaksussa, vaikeuksiin virastoissa asioimisessa, kokemattomuuteen ruoanlaitossa ja hankaluuksiin asunnon siisteyden ylläpidossa yksinäisyyteen, ihmissuhteiden ja mielekkään tekemisen puuttumiseen. Paikallisten mielenterveysseurojen toimijat, erityisesti yksilöllistä tukityötä tekevät vapaaehtoiset tukihenkilöt, mutta myös ammattilaiset, ovat uusien haasteiden edessä. Tarvitaan erityisesti uudenlaisia varhaisen puuttumisen ja ehkäisevän työn keinoja, uudenlaista moniosaamista ja verkostoitumista, rohkeutta ja ennakkoluulotonta, uudistumiselle ja kehittymiselle altista työskentelytapaa. Vuoden 2003 keväällä alkaneella, kolmivuotisella Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektilla pyrittiin osaltaan vastaamaan tukitoiminnan uusiin haasteisiin. Valtakunnallisen verkostohankkeen juuret ovat paikallisten mielenterveysseurojen asumisen tukitoiminnan kehittämistarpeissa. Toiminta käynnistettiin valtakunnallisesta tarvekartoituksesta, joka kohdennettiin asumisen tukitoimintaa paikallisissa mielenterveysseuroissa organisoiville toimijoille ja yhteistyökuntien edustajille sekä toimintaan osallistuneille tuettaville ja tukihenkilöille. Projektin rahoittajina olivat Raha-automaattiyhdistys ja ympäristöministeriö. Alkukartoituksen pohjalta projektin ensisijaiseksi tavoitteeksi tuli tuottaa räätälöidyn, ryhmämuotoisen tuen malleja erityisesti paikallisten mielenterveysseurojen käyttöön ja kehittää tuetun asumisen palvelukokonaisuuksia täydentäviä malleja yhteistyössä muiden järjestöjen ja kuntien kanssa heidän asiakkailleen. Toiminnan kohderyhmänä olivat syrjäytymisvaarassa olevat, monimuotoista sosiaalista vahvistamista tarvitsevat nuoret, nuoret perheet sekä mielenterveyskuntoutujat, joilla erityisesti elämän perusvalmiudet olivat hukassa. Kohderyhmäksi valittiin ne tukea tarvitsevat, joille myös paikalliset mielenterveysseurat kohdentavat asumisen tukityötään. Yhteistyökumppaneiden ja toimintaan osallistuneiden tuettavien yksilölliset tavoitteet lähtökohtana rakennettiin ryhmämuotoista, vahvennettua tukea erityisesti asumisen ja palveluverkoston samanaikaisiin siirtymävaiheisiin. Olennaista oli palveluketjun jatkuvuuden turvaaminen. Myös jämäkämpää, intensiivistä tukea tuotettiin samankaltaisessa elämäntilanteessa oleville, joiden tuen tarpeisiin juuri ryhmämuotoinen tuki oli oivallinen vastaus yhtenä lisätuen keinona. Ryhmätoiminta oli yksilöllistä voimaantumista edistävää, tulevaisuuteen suuntautunutta ja toiminnallisia menetelmiä hyödyntävää, ohjattua vertaistukea. Ryhmät olivat suljettuja pienryhmiä. Ryhmä kokoontui kerran viikossa, keskimäärin 10 viikon ajan, lisäksi pidettiin 1 2 seurantatapaamista. Ryhmiä toteutui projektiaikana 16. Näistä erityisesti nuorille kohdennettuja ryhmiä oli 5, mielenterveyskuntoutujien ryhmiä 4, asunnottomien ryhmiä 6 ja yksi nuorten omaisille kohdennettu ryhmä. Ryhmiin osallistuneita oli 91. Projektissa toteutettiin lisäksi lyhytkestoisia intensiivikursseja. Kursseilla yhtenä 6

7 yhteistyökumppanina oli aina paikallinen mielenterveysseura. Kursseja toteutettiin kuitenkin yleensä yhteistyössä useiden saman paikkakunnan tai seutukunnan yhteisöjen kanssa, joiden asumispalveluja ja kuntouttavia palveluja kursseille osallistuneet tuettavat käyttivät. Näin kurssit täydensivät luontevasti olemassa olevien palvelujen ketjua. Osa kursseista toteutettiin tuettavien ja heitä tukevien vapaaehtoisten tukihenkilöiden yhteiskursseina. Kursseja toteutui yhteensä 14, ja osallistujia oli 159. Ryhmien ja kurssien tavoitteena oli ehkäistä ja katkaista kohderyhmänä olevien tuettavien syrjäytymiskehitys, edistää uusien ihmissuhteiden syntymistä ja vakiintumista osaksi arkista turvaverkkoa ja estää tuettavia putoamasta tukiverkostojen ulkopuolelle. Ryhmää ja toiminnallisuutta hyödyntämällä tuettiin ihmisten liikkeelle lähtöä, aktiivisuutta ja arjen rytmittymistä, luotiin valmiuksia arkielämän taitojen lisääntymiselle, itsenäiselle selviytymiselle, sosiaalisten tilanteiden hallinnalle ja vastuun ottamiselle. Lähtökohtana oli aina tuettavan kokonaistilanteen hahmottaminen yhdessä hänen ja taustayhteisöjen kanssa. Tarkoituksena oli ohjata tuettava uudenlaisen muutoksen polun alkupäähän niin, että hän itse hahmotti etappinsa polun varrella ja tavoitteensa polun päässä, tiedosti polun kulkemisen edellyttämät keinot, niin ulkopuoliset kuin omiin voimavaroihinsa liittyvät, ja alkoi ottaa vastuuta polulla etenemisestään. Tuettavien taustayhteisöjen ja muiden yhteistyökumppaneiden kautta oli mahdollista järjestää tuettaville myös asunto, mikäli se oli yhtenä tavoitteena ja tuettavan edellytykset itsenäiseen asumiseen ryhmän aikana todentuivat. Erityisesti asunnottomuuskierteen ehkäisyssä ei yleensä pelkkä asunnon saaminen riitä, vaan tarvitaan monenlaista asumiseen ja elämänhallintaan liittyvää tukea. Tärkeää on puuttua ajoissa ongelmiin ja antaa ohjausta asioiden hoidossa ja muissa arkipäivän tilanteissa. Usein tarvitaan räätälöityjä erityisratkaisuja ja koordinoidusti eri tahojen yhteistyötä. Suomen Mielenterveysseura oli sitoutunut myös ympäristöministeriön koordinoimaan asunnottomuuden vähentämisohjelmaan, joka toteutettiin Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektissa tämä tarkoitti yhteistyötä Mielenterveysseuran asumisen tukitoiminnan keskeisten yhteistyökumppaneiden ja pääkaupunkiseudun kuntatoimijoiden kanssa. Yhteistyössä ohjelmaan sitoutuneiden toimijoiden kanssa kehitettiin uusia yhteistoiminnallisia palvelumalleja toimialueelle, missä kohderyhmän palvelujen tarve on suurin ja tuottaminen hajanaisinta. Projektin osahankkeena tehtiin myös selvitys mielenterveyskuntoutujien asumista tukevista palveluista ja asumis- ja tukipalveluntuottajien verkostoitumisesta asiakkaiden yksilöllisissä asumispoluissa. Selvitys toteutettiin yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa, osana ministeriön tuottamaa Asunnottomien tuetun asumisen mallien arviointi -tutkimusta. Selvityksen teki Suomen Mielenterveysseuran aluetyöntekijä -asumisen tukitoiminnan koordinaattori Jaana Paasu. Projektissa toteutettiin myös pienimuotoista yksilötukitoimintaa. Espoon mielenterveysseuran kouluttamat tukihenkilöt rekrytoitiin projektiin seuran tehtyä päätöksen yhdistystoiminnan lepäämään jättämisestä vuonna Kahden vuoden aikana toteutui kuusi yksilötukisuhdetta. Projektin toiseksi tavoitteeksi tuli kehittää tukijoiden, vapaaehtoisten ja ammattilaisten vuorovaikutuksellisen tukemistyön tiedollisia ja taidollisia valmiuksia sekä tukea heidän motivaatiotaan ja jaksamistaan. Tukiasumisen asiakkaiden verkostossa on usein varsin monenlaisia auttamistyön asiantuntijoita, jotka vaikuttavat asiakkaan elämänkulkuun ja joihin kuhunkin kohdistuu niin asiakkaan kuin verkostossa toimivien kautta monenlaisia odotuksia. Jotta auttamistyön lähtökohtana voisi olla ihmisen tilanteen kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja tukeminen, on välttämätöntä, että tukijoilla ja asiakkaalla on yhteinen tieto ja ymmärrys myös tukiverkoston toimijoista ja toiminnasta, yhteinen ja selkeä kuva eri toimijoiden osaamisesta ja paikasta palvelukentässä. Muun muassa tähän tiedon lisäämiseen ja yhteistyömuotojen tietoiseen kehittämiseen lähdettiin Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektissa luomaan toimijoiden yhteistyön malleja. Tämä toteutui kehittämällä ja toteuttamalla tuettaville kohdennettua tukitoimintaa verkostoja hyödyntävällä ja niitä aikaansaavalla työotteella sekä vastaamalla eri toimijoiden yhteisiin kehittämistarpeisiin järjestämällä yhteistyön ja kohtaamisen mahdollistavia foorumeita koulutusta ja yhteistyöpäiviä. Koulutuksellisen kehittämistyön suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin monipuolisesti asumisen tukipalveluja ja asuntoja tuottavien yhteisöjen, kuntien ja järjestöjen edustajia sekä lastensuojelun, nuorisohuollon, nuorisoasumisen ja mielenterveystyön asiantuntijoita, niin vapaaehtoistoimijoita kuin ammattilaisiakin. Kehittämisyhteistyön tuotteena syntyi myös cd-rom Asumisen avainsanat. Asumisen avainsanat on tiivis ja helppokäyttöinen tietopaketti asuntoa ja tukea tarvitseville sekä tukityötä tekeville vapaaehtoisille ja ammattilaisille. Jos ihminen oppii muuttamaan toimintatapaansa ajelehtivasta käyttäytymisestä tavoitteellisen toiminnan suuntaan, syntyy lisää voimavaroja sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Arjessa selviytyminen ja elämänhallinta edellyttävät ihmiseltä toimintakykyä. Toimintaa aktivoivalla lyhyelläkin sosiaalisen muutostyön interventiolla, vertaisryhmätoiminnalla, voidaan edistää monipuolisesti ihmisten toimintakykyisyyttä ja sosiaalista kuntoutumista. Vertaisuuskokemuksen kautta ongelmakimppuna olo vaihtuu normaaliuden tunteeseen, kun voi havaita, että muutkin ovat selviytyneet samanlaisista vaikeuksista. Yksilöä kunnioittavassa muutostyössä on hyvä muistaa, että muutoksen kohteena ei ole ihmisen yksilöllisyys, ihmisyys, vaan usein jo hyvinkin vakiintuneet toimintakykyä rajoittavat toimintamallit, jotka eivät tuota hyvää arkea. Selviytymisen tahto ja kyky liittyvät elämän mielekkyyden kokemiseen. Mikäli aiomme saada esiin ihmisen mahdollisuudet parhaimmillaan, meidän on uskottava niiden olemassaoloon. Selviytymiskykyisimmät löytävät omat vahvuutensa ja suuntautuvat kohti tulevaisuutta joskus hyvin lyhyenkin tuen jälkeen, kun tuki on onnistuttu järjestämään oikeanlaisena ja oikeaan aikaan. Jotkut tarvitsevat tukea enemmän, mutta yhteistyöllä sekä ihmistä ja hänen elämänarvojaan kunnioittavalla toimintatavalla voimme saattaa tuettavia itsenäisen selviytymisen polulle. Keinot käyttöön arjen areenoilla -verkostoyhteistyöprojekti on yksi osoitus tästä. 7

8 8

9 LUKIJALLE Tämä kirja on kuvaus asumisen tukitoimintaan liittyvästä verkostohankkeesta, Keinot käyttöön arjen areenoilla. Se on samalla myös työkalupakki vertaisryhmien ohjaajille ja kehittämistoiminnasta vastaaville vapaaehtoisille tukihenkilöille ja ammatikseen tukityötä tekeville. Kirja jakautuu projektin painopistealueiden mukaan kolmeen keskeiseen osaan. ARJEN TAITOJA KURSSEILTA JA RYHMISTÄ KOULUTUKSELLINEN KEHITTÄMISTOIMINTA MIELENTERVEYSKUNTOU- TUJAN ASUMINEN JA TUKIPALVELUT - SELVITYS Ensimmäisessä osiossa Arjen taitoja kursseilta ja ryhmistä kuvataan räätälöidyn, ohjatun vertaisryhmän toimintamallia ja toimivuutta asumisen tukitoiminnan yhtenä muotona ja työmenetelmänä. Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektissa toteutettu räätälöity, ohjattu vertaisryhmätoiminta soveltuu yhtä lailla nuorten, mielenterveyskuntoutujien kuin asunnottomien arjen tukivälineeksi. Vertaisryhmän tuki osoittautui tärkeäksi jaksamisen, elämässä kiinni pysymisen ja elämän mielekkyyden uudelleen löytymisen kannalta. Ryhmäkokemus auttoi aiemmin puuttuneiden voimavarojen kehittymistä ja tulevaisuuden tavoitteiden syntymistä. Tukea antava, toiminnallinen vertaisryhmä osoittautui oivaksi lisätyövälineeksi konkreettisista arkipäivän vaikeuksista selviytymiseen. Itsetuntoa kohottavaa oli kokemus toisten, samassa asemassa olevien auttamisesta ryhmässä. Toimintaa toteutettiin osallistujalähtöisesti osallistumispäätöksen teki tuettava itse, ei tukihenkilö tai työntekijä. Osallistujien tarpeita kuultiin, ja kunkin elämänvalintoja ja päätöksiä kunnioitettiin tarjoamalla vaihtoehtoisia ratkaisuja, tietoa ja tukea. Tuettavia osallistettiin oman elämän tavoitteiden suunnittelemiseen ja keinojen löytämiseen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toiminnan arkeen siirtämisen tapoja kehitettiin yhdessä tuettavien kanssa. Kokemus osoitti, että myös erittäin haasteellisiksi koettuja asiakkaita voidaan tukea. He ovat motivoituneita tuen vastanottamiseen, kun lähtökohtana on asiakkaiden aito kohtaaminen, heidän tarpeidensa ja toiveidensa kuuleminen. Projektista saadun kokemuksen mukaan ohjattu vertaisryhmätoiminta soveltuu muun muassa sosiaalitoimen asunnottomien asiakkaiden kanssa työskentelevän asukas- ja sosiaaliohjaajan yksilöllistä asiakastyötä tukevaksi työvälineeksi. Ohjattu vertaisryhmä todettiin erittäin toimivaksi sosiaalisen muutostyön menetelmäksi. Kirjan kurssi- ja ryhmätoimintaa kuvaavaan osioon sisältyy myös Työkalupakki, josta löytyy projektin aikana kursseilla ja ryhmissä toteutettuja teemoja, toimintakokonaisuuksia ja toiminnallisia menetelmiä. Niiden avulla osallistujat saivat kokemuksia itsestään erilaisina toimijoina, ryhmän jäseninä, aktiivisina aloitteiden tekijöinä. Toimintojen oikeilla valinnoilla aikaansaatiin onnistumisen ja ilon kokemuksia, löydettiin kadoksissa olleita vahvuuksia ja voimavaroja. Työkalupakin sisältö on sovellettavissa mihin tahansa ohjattuun ryhmätoimintaan. Kirjan lomakeosioon on koottu projektissa kehitettyjä, erityisesti kurssi- ja ryhmätoiminnan toteuttamiseen ja arviointiin liittyviä lomakkeita. Tukitoimintaa koordinoivien oman kehittämistyön tueksi, suunnittelun ja aikataulujen apuvälineeksi on kuvattu projektissa toteutetut koulutuksellisen kehittämistyön ja Mielenterveyskuntoutujien asuminen ja tukipalvelut -selvityshankkeen elinkaaret prosessikuvauksina. Osioiden tarkoituksena on myös rohkaista ennakkoluulottomaan yhteistyöhön, hyödyntämään erilaisten osaajien monimuotoista osaamista. Projektiin osallistuneet ja heidän taustayhteisönsä ovat kokeneet yhteistyön mahdollisuutena uusien työmenetelmien kehittämiseksi. Projekti edesauttoi uusien toimintaverkostojen syntymistä ja uudenlaisten, asiakasta tukevien, yhteistoiminnallisten työmuotojen kehittymistä kokoamalla yhteisen pöydän ääreen saman alueen tukitoimijoita. Myös tietoisuus toisten olemassaolosta ja työstä koettiin tärkeiksi oppimiskokemuksiksi. Kirjassa on myös muutamia, Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektin yhteistyökumppaneiden kirjoittamia, projektin malleja ja ideologiaa peilaavia näkökulmia. Kirjan neljänteen osioon on koottu tiedot tärkeimmistä yhteistyötahoista, toimintaa linjanneista kuntatiimistä ja ohjausryhmästä sekä osallistujista, joita ilman projekti ei olisi toteutunut. Tähän osioon on koottu myös tilastot toteutetusta tuesta ja sen vaatimista henkilöresursseista. Koulutuksellisen kehittämistoiminnan ja Mielenterveyskuntoutujien asuminen ja tukipalvelut -selvityshankkeen asiantuntijat ja yhteistyötahot on sisällytetty näihin osioihin. Lämmin kiitos kaikille Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektiin osallistuneille, yhteistyökumppaneille ja rahoittajille, joita ilman kirjassa kuvattu työ ei olisi toteutunut. Hannele Lehtonen Helsingissä Projektikoordinaattori Suomen Mielenterveysseura Keinot käyttöön arjen areenoilla -projekti 9

10 1 ARJEN TAITOJA KURSSEILTA JA RYHMISTÄ TAVOITTEITA JA PERIAATTEITA Projektin tärkeimpänä tavoitteena oli tuottaa räätälöidyn, ryhmämuotoisen tuen malleja erityisesti paikallisten mielenterveysseurojen asumisen tukitoiminnan käyttöön. Tavoitteena oli myös kehittää tuetun asumisen palvelukokonaisuutta täydentäviä malleja yhteistyössä muiden järjestöjen ja kuntien kanssa heidän asiakkailleen. Toiminta perustui hyvinvoinnin monituottajamallin mukaiseen verkostotyöhön. Projekti edisti uusien toimijaverkostojen syntymistä ja uudenlaisten, asiakasta tukevien, yhteistoiminnallisten työmuotojen kehittymistä kokoamalla yhteisen pöydän ääreen saman alueen tukitoimijoita. Tavoitteena oli ehkäistä ja katkaista kohderyhmänä olevien tuettavien syrjäytymiskehitys sekä edistää uusien ihmissuhteiden syntymistä ja vakiintumista osaksi arkista turvaverkkoa. Tuettavien taustayhteisöjen ja muiden yhteistyökumppaneiden avulla oli mahdollista järjestää ryhmätoimintaan osallistuneille tuettaville myös asunto, mikäli se oli tavoitteena ja tuettavan edellytykset itsenäiseen asumiseen ryhmän aikana todentuivat. Pelkkä asunnon järjestäminen ei asunnottomienkaan tukena ole yleensä riittävä, asunnottomuuden kierrettä poistava ja syrjäytymistä ehkäisevä teko, vaan lisäksi tarvitaan usein myös erilaisia tukitoimenpiteitä. Yhteistyön tärkeä päämäärä oli estää avun tarvitsijoita putoamasta tukiverkostojen ulkopuolelle. Ohjatun vertaisryhmän keinoin tuotettiin vahvennettua tukea erityisesti asumisen ja palveluverkoston samanaikaisiin siirtymävaiheisiin. Olennaista oli palveluketjun katkeamattoman jatkuvuuden turvaaminen. Myös jämäkämpää, intensiivistä tukea tuotettiin niille samankaltaisessa elämäntilanteessa oleville, joiden tarpeisiin juuri kurssi- ja/tai ryhmämuotoinen tuki oli oivallinen olivat oivallinen lisätuen muoto. Ryhmää ja toiminnallisuutta hyödyntämällä tuettiin ihmisten liikkeellelähtöä, aktiivisuutta ja arjen rytmittymistä sekä luotiin valmiuksia arkielämän taitojen lisääntymiselle, itsenäiselle selviytymiselle, sosiaalisten tilanteiden hallinnalle ja vastuunotolle. Lähtökohtana oli aina tuettavan kokonaistilanteen hahmottaminen yhdessä hänen itsensä ja taustayhteisöjen kanssa. Kurssien ja ryhmien tavoitteet ja sisällöt painottuivat hyvinkin eri tavoin osallistujien yksilöllisten tarpeiden mukaan. Yhteisen toiminnan ja tulevaisuuteen suuntautuneen työotteen avulla hahmottuvat ongelmien ja esteiden sijaan kunkin omat voimavarat ja mahdollisuudet. Tavoitteellisen elämänasenteen uudelleen löytyminen ja omien arkisten elämäntavoitteiden suuntaan työskentely arkisin keinoin yhdessä muiden samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa aktivoi ottamaan vastuuta omasta elämästä, vahvistaa itsetuntoa ja itseluottamusta sekä lisää itsenäisen asumisen kykyjä. Vertaisyhteisössä työskentely tuottaa yhteisyyden tunnetta ja tarjoaa mahdollisuuden uusien ihmissuhteiden solmimiseen sekä henkilökohtaisten verkostojen tiedostamiseen ja laajentamiseen. Osallisuutta vahvistamalla tuotettiin myös tavoitteellista vertaistukea hyödyntävää, itseohjautuvaa toimintaa. Ensisijaista olikin elämän mielekkyyden löytyminen sekä itsensä arvokkaaksi ja tarpeelliseksi kokeminen. Tarkoituksena oli ohjata tuettava uudenlaisen muutoksen polun alkuun niin, että hän itse hahmotti etappinsa polun varrella ja tavoitteensa sen päässä, tiedosti ulkopuoliset ja omiin voimavaroihin liittyvät keinot, joita polun kulkeminen edellytti ja alkoi ottaa vastuuta etenemisestään. TUEN KOHDERYHMÄT Projektissa tuen kohderyhmäksi valittiin ne asuntopolitiikan erityisryhmät, joiden tukemiseksi myös paikalliset mielenterveysseurat asumisen tukityötään kohdentavat. Kohderyhmänä olivat syrjäytymisvaarassa olevat, monimuotoista sosiaalista vahvistamista tarvitsevat nuoret, nuoret perheet sekä mielenterveyskuntoutujat, joilla erityisesti elämän perusvalmiudet olivat hukassa. Näiden ryhmien katsotaan usein tarvitsevan erityistoimia ja monimuotoista tukea asumiseensa ja arjen selviytymiseensä. Tukea kohdennettiin myös niin sanotuille kaksoisdiagnoosiasiakkaille eli henkilöille, joilla on samanaikaisesti mielenterveys- ja päihdeongelma. Edellä mainittu kuntoutuja-terminologia voi olla leimaavuudessaan harhaanjohtava, sillä kaiken toiminnan lähtökohta oli ihmisten yksilölliset tarpeet ja tavoitteena kokonaisvaltainen tukeminen. Tukea kohdennettiin henkilöille, joiden psyykkisten ongelmien taustalta löytyi syrjäytymisilmiöön liittyvää problematiikkaa: muun muassa työttömyyttä, päihteiden käyttöä, eristäytyneisyyttä ja asumiskyvyttömyyttä. Projektiin osallistuneista tuettavista on vaikea tehdä yhtenäistä tyyppikuvausta. Osallistujat olivat pääsääntöisesti vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia. Kyvyttömyys itsenäiseen asumiseen ja sosiaalisen selviytymisen vaikeudet eivät kuitenkaan ole ikäsidonnainen ilmiö. Yli 35-vuotiaiden projektiin valikoitumisen perusteena oli muun muassa 1) tuettavien ikätasoaan vähäisemmät valmiudet selvitä arjessaan; ryhmätoiminnan avulla pyrittiin paitsi tuottamaan ylipäätään arjen valmiuksia myös erityisesti tukemaan liikkeellelähtöä, aktiivisuutta ja irrottautumista neljän seinän sisältä, 2) asunnottomuus- ja syrjäytymisriski asumiseen liittyvissä siirtymävaiheissa; tavoitteena oli lisätä itsenäisen asumisen kykyjä. 10

11 Seuraavassa on muutama kuvaus kursseille ja ryhmiin osallistuneiden elämästä sekä syrjäytymisen ja selviytymisen poluista: Tomppa, 16 Tomppa käy lukion ensimmäistä luokkaa ja kokee, että lukioon meno oli pakko ja ainoa vaihtoehto. Tompan isä on kuollut, ja äidin kanssa toimeen tuleminen on vaikeaa. Tomppa on asunut yksin tuttujen nurkissa ja mummon asunnossa tämän ollessa lomalla. Nyt hän asuu yksin vuokralla poissa kotipaikkakunnalta 15 neliömetrin asunnossa. Hän halusi muuttaa yksin asumaan saadakseen oman rauhan. Tomppa haluaisi elää kaiken alusta uudelleen ja haaveilee, että hänellä olisi parempi perhe. Sosiaalisen verkoston laajentaminen ja ystävien löytäminen ovat asioita, joihin hän kaipaisi muutosta. Hän vaikuttaa pohdiskelevalta ja jopa masentuneelta nuorelta mieheltä. Ryhmästä hän koki saaneensa voimavaroja arjessa jaksamiseen. Alkuhaastattelussa esiin nousseet epärealistiset tulevaisuudentavoitteet realisoituivat ryhmän aikana. Maija, 25 Maija asui 19-vuotiaaksi vanhempiensa luona, minkä jälkeen hän muutti kuntoutumiskotiin. Kuntoutumiskotijakson jälkeen hän eli asunnottomana kadulla kolme vuotta, kunnes sai paikan hoitokodista. Välillä hän asui sairaalassa asumiskuntoutuksessa. Viime vuoden ajan hän on asunut mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kuntouttavassa yhteisössä. Maija opiskelee iltalukiossa ja on erittäin aktiivinen ja kiinnostunut monista asioista. Haasteekseen Maija kokee taloudenpidon. Myös pysähtyminen ja yksin olemisen sietäminen tuntuvat vaikeilta. Hän kokee helposti olonsa tyhjäksi. Ryhmän hän sanoo olevan vastaus kaikkiin huutoihin. Ryhmän avulla tarjoutui mahdollisuus jäsentää elämää ja suunnitella tulevaisuutta uudelta pohjalta. Unto, 52 Unto on asunut noin vuoden sosiaalitoimen välivuokra-asunnossa, jonka hän sai asuttuaan kaksi vuotta tilapäismajoituksessa. Kymmenen vuotta sitten avioero ja työttömyys ajoivat elämän raiteiltaan. Alkoi kertyä vuokra- ja muita velkoja, mikä johti asunnottomuuteen. Unto on muuttamassa välivuokra-asunnosta tavanomaiseen vuokra-asuntoon jonkin ajan kuluttua. Ryhmä toi ryhtiä arkipäiviin, mielekästä tekemistä ja kadotettujen ihmissuhteiden tilalle uusia. Ryhmän aikana Unto myös eteni asumispolullaan toivomaansa suuntaan: hän sai oman vuokra-asunnon. Antti, 30 Antti on kolmekymppinen, juuri ensimmäiseen omaan asuntoonsa muuttanut, elämäänsä tyytyväinen mies. Antin yksiö sijaitsee Helsingin Haagassa. Y-Säätiön omistaman asunnon välivuokraajana on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Asunnottomien sosiaalipalvelut, jonka asiakas Antti on. Antti aloitti huumeiden ja päihteiden käytön vuotiaana. Peruskoulu häneltä jäi kesken. Välillä Antti asui kotona, mutta majaili myös kavereiden luona ja ulkosalla. Samaan aikaan alkoivat varkaudet sekä auto- ja kioskimurrot. Rikokset johtivat Keravan nuorisovankilaan. Keravalla Antti sai kuitenkin suoritetuksi peruskoulun loppuun. Keravalta Antti siirrettiin Vankimielisairaalaan. Puolentoista vuoden päästä vapauduttuaan hän yritti asua vanhempiensa luona, mutta ristiriitojen vuoksi lähti pois. Ristiriitoja seurasi usean kuukauden sairaalajakso psykiatrisessa sairaalassa. Sairaalasta Antti ohjattiin järjestön ylläpitämään yhteisöasumisyksikköön, missä asumista Antille kertyi vajaat kaksi vuotta. Yhteisössä asuessaan Antti alkoi säästää rahaa omiin huonekaluihin. Samaan aikaan asunnottomien sosiaalitoimiston työntekijä ehdotti Antille osallistumista Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektin ryhmään. Alkuhaastattelun jälkeen Antti päätti osallistua ryhmään, koska se tarjosi mahdollisuuden miettiä konkreettisesti omia mahdollisuuksia itsenäiseen asumiseen ja myös mahdollisuuden oman asunnon saamiseen, mikäli ryhmän aikana siihen näytti olevan edellytyksiä. Antti oli ryhmään tyytyväinen, vaikka aluksi epäilikin sen tarkoitusta, koska yhteisössä hän oli jo harjoitellut asumiseen liittyviä asioita. Tutustumiskäynti. ryhmän kanssa ammatilliseen oppilaitokseen innoitti laittamaan hakupaperit, ja tällä hetkellä Antti opiskelee kyseisessä opistossa. Antti on tyytyväinen elämäänsä. Hän voi itse päättää menemisistään ja tekemisistään. Hän kokee, että eri tukimuotoja asumisen siirtymävaiheeseen tyrkytetään liian kanssa. Nyt kun hän on siirtynyt yhteisöstä pois, omahoitaja käy vielä kotikäynnillä. Hänet on myös velvoitettu käymään järjestön ylläpitämässä tukipisteessä kahdesti viikossa, ja sieltä tullaan kerran viikossa kotikäynnille. Tästä menettelystä on sovittu kuukaudeksi, mutta Antti haluaa vähentää tuen määrää, koska ei koe sitä enää tässä määrin tarvitsevansa. Antti käy koulussakin päivittäin ja myös urheilee säännöllisesti ja aktiivisesti. Yhteisön tuen lisäksi hänellä on säännölliset lääkärikäynnit, kotisairaanhoito ja käynnit Asunnottomien sosiaalipalvelujen ) sosiaalityöntekijän luona. Suhteet vanhempiin ja sisaruksiin ovat täysin poikki. Antti ei kaipaa näitä suhteita. Mitä sitä puhuisi, kun ei ole yhtäkään yhteistä aiheitta. Samoin entisiin kavereihin 11

12 välit ovat poikki. Yritän tässä jotenkin tietoisesti opetella eri piireihin. Ymmärräthän sä, että nää jutut on ihan eri tasolla. Kaiken kaikkiaan Antti haluaa nyt olla rauhassa, kun on saanut elämänsä tasapainoon. Puheesta paistaa myös oman itsenäisyyden opettelun ihanuus, koska elämä on ollut vuosia sopeutumista aina uusiin laitoksiin ja tarkkailtavana olemista. Antilla on vahva tahto ja luja usko omiin kykyihinsä opiskella ja asua itsenäisesti. Antin asumispolku Keinot käyttöön Arjen Areenoilla -projekti Opiskelu, harrastukset, itsenäisen asumisen aloittaminen Jatkotuki Yhteisö, tukipiste, lääkäri, kotisairaanhoito Jälleenvuokrausasunto Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Asunnottomien sosiaalipalvelut ja Y-säätiö Järjestön ylläpitämä yhteisöasumisyksikkö mielenterveys- ja päihdekuntoutujille 1v10kk Hesperian sairaala 4kk Siviili Vanhemmat, katu, kaverit Vankimielisairaala 1,5v Keravan nuorisovankila Vanhemmat, katu, kaverit 12

13 1.1 KURSSITOIMINTA TAUSTA JA TOTEUTUMINEN Projektissa toteutetut kurssit liittyivät vahvasti taustayhteisön perustoimintaan, täydensivät ja tukivat sitä. Kursseja kohdennettiin 1) yhden paikallisen mielenterveysseuran asumisen tukitoiminnassa mukana oleville tuettaville ja tukihenkilöille, 2) useammalle paikallisseuralle valtakunnallisena ja alueellisena yhteistoimintana, 3) paikallisena ja seutukunnallisena yhteistyönä paikallisten seurojen tuettaville ja muiden, asumista tukevia palveluja samalle kohderyhmälle tuottavien yhteisöjen asiakkaille. Ensimmäisenä projektivuonna kursseja toteutettiin vain paikallisille mielenterveysseuroille kohdennettuna, valtakunnallisena toimintana, tuettavien ja tukihenkilöiden yhteiskursseina. Näiden kurssien sisällön suunnittelun ja toteutuksen pohjana toimivat jo vuonna 2002 pilottikursseilla mukana olleiden tukihenkilöiden ja tuettavien palautteet ja ehdotukset kurssien sisällöistä, menetelmistä, ajankohdista, pituudesta, ympäristöstä ja osallistujamäärästä. Ensimmäisenä projektivuonna asumisen tukitoiminnan toimijoille ja kuntayhteistyökumppaneille kohdennettu kysely tuotti kehittämisajatuksia, jotka innoittivat toteuttamaan kursseja mittatilaustyönä eri toimijoiden tarpeiden ja toiveiden pohjalta alueellisina yhteiskursseina. Näille kursseille osallistuneet olivat useiden eri taustayhteisöjen tuettavia ja tukihenkilöitä (ks. verkostoesimerkkejä s.15). Kurssien toteutuksessa oli yhtenä taustayhteisönä aina paikallinen mielenterveysseura tai useita paikallisseuroja. Kurssit suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin erittäin kiinteässä yhteistyössä osallistujien taustayhteisöjen kanssa. Edellytyksenä oli, että taustayhteisöjen toimijoita oli aina mukana myös kurssien toteutuksessa ohjaajina ja/tai vierailevina asiantuntijoina. Ilman vahvaa taustayhteisöjen osallistumista kurssien anti perustoimintaa täydentävänä ja vahvistavana olisi jäänyt vähäisemmäksi. Tukihenkilöiden ja tuettavien yhteiskursseilla tukihenkilöllä oli merkittävä rooli tuettavan osallistumiskynnyksen madaltajana ja liikkeelle lähtemisen aktivoijana. Tukihenkilö oli rohkaisija ja turvallisuuden tunteen rakentaja silta tutun, turvallisen ja tavanomaisen elämän ja uuden, haasteellisen, elämää rikastuttavan kokemuksen välillä. Tavoitteena oli tukisuhteen vahvistuminen tarjoamalla vuorovaikutuksen areenoita ja malleja sekä mahdollisuuksia niin tuettavien kuin tukihenkilöiden vertaiskokemusten vaihdolle, uusien, toiminnallisten virikkeiden syntymiselle ja yhteisille onnistumisen kokemuksille. Yhteiskurssit mahdollistivat tuettaville pehmeämmän tavan oman kontaktiverkon laajentamiseen, kun kontakti luotiin yhdessä tukihenkilön kanssa. Huhtikuusta 2003 syyskuuhun 2005 toteutettiin yhteensä 14 kurssia, joista kaksi oli valtakunnallista, vain paikallisseuroille kohdennettua kurssia. Osallistujia oli yhteensä 159. Kursseille ohjaamisessa, niiden suunnittelussa ja toteutuksessa tehtiin yhteistyötä kahdeksan kumppanin kanssa, jotka edustivat asumisen tukitoiminnan sopimusyhteistyökuntia, paikallisia mielenterveysseuroja ja tuetun asumisen palveluiden tuottajia. Kurssit rakentuivat 2 6 päivän peruskursseista ja 3 6 kuukauden jälkeen järjestetystä seurantakurssista, joka kesti 1 2 päivää. Tavoitteena oli vaikuttaa osallistujien, yleensä mielenterveyskuntoutujien, elämäntapaan tarjoamalla uusia virikkeitä. Tähän kurssin jaksotus antoi hyvät mahdollisuudet: intensiiviset, toisiaan seuraavat ja osittain samansisältöisinä toistuvat kurssikokemukset siirtyivät paitsi puheenaiheina myös pieninä, mutta konkreettisina edistysaskelina ja muutoksina arkipäivään. Tätä olivat arjessa tukemassa myös mukana olleet tukihenkilöt. Kurssit aktivoivat tuettavia lähtemään kotoa, rohkaisivat osallistumaan, vahvistivat itsetuntoa sekä antoivat virikkeitä ja tietoa. 13

14 MATKALLA HORISONTIIN, TYYNTÄ JA MYRSKYÄ TIEDOSSA Matka alkaa, ensimmäisellä askeleella, Kohti kaukaista horisonttia, Vaikket haluaisi päämääräsi olevan kaukana, Siellä se on, horisontissa, Miksi se on kaukana? Koska ei kannata lähteä, Vain muutaman askeleen päähän, Lyhyellä matkalla ei jää aikaa, kohdata oma itsensä, kertaakaan, On vain kiire, saada matka loppuun, Päästä päämäärään, saada maalissa seppele, Kiireen kanssa, ei ole aikaa elämälle, ei ole aikaa kohdata ja kokea elämää, Silloin ei olla löytöretkellä, Ei ole aikaa, katsoa ympärilleen, Katsoa itseensä, katsoa toisiin, Katsoa elämää, katsoa totuuteen, Ja kokea elävänsä, On vain kiire, vaikka, matkaa on horisonttiin, Koska pitkällä matkalla, juuri tässä elämässä, On odotettavissa, tyyntä ja myrskyä, Todellista elämää, - Voi toivoa jokaiselle, Rohkeutta matkalle, rohkeutta katsoa horisonttiin, Rohkeutta uskaltaa asettaa itselleen, tavoitteita, Joihin matkatessa, on aikaa, itselleen, eikä kiire, Ettei huijaa, eikä petkuta itseään, etteivät välietapit, kiireen kanssa saavutetut, olisi hetken harhaa, Kun kesken matkan, olisi mieluista olla jo maalissa, Tai ainakin lähempänä päämäärää, - Unohtaen, Elämä on pitkä matka, eikä pidä luulla, Jo olevansa välietapilla, seppelettä saamassa, Sillä matka kulkee horisonttiin, halusipa tai ei, Ja matkalla horisonttiin, on aikaa kohdata elämä, Kun uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, Kohden horisonttia, on jo matkalla, Kun uskaltaa katsoa horisonttiin, Uskaltaa jo elää, uskaltaa olla rohkea, Ja rohkeutta tarvitaan, unelmien toteutumiseen, Tässä elämässä, Vaikka tulevaisuus on tuntematon, Ja horisontissa odottaa tuntematon elämä. Hannu Olavi Taskinen Runo syntyi seurantakurssilla maaliskuussa

15 TOIMINNAN TOTEUTTAMISEN EDELLYTYKSIÄ 1. VERKOSTOTYÖ YHTEISTYÖKUMPPANIT Projektin toteutumisen edellytys oli taustayhteisöjen mukanaolo ja sitoutuminen. Taustayhteisöillä tarkoitetaan niitä yhteistyökumppaneita, joiden asumisen tukipalveluja projekti täydensi eli joiden tuettavia osallistui projektin toimintoihin. Kurssien järjestämisessä yhtenä yhteistyökumppanina toimi aina paikallinen mielenterveysseura, joiden asiakkaille toimintaa järjestettiin. Kurssit olivat luonteva osa perustukitoimintaa. Projektin alkukartoitus tuotti tietoa järjestö- ja kuntayhteistyökumppaneiden odotuksista, toimintamahdollisuuksista ja konkreettisia ehdotuksia yhteistyön tavoiksi. Muun muassa tätä tietoa hyödyntäen käynnistyi yhteiskurssien suunnittelu. Projektikoordinaattori kutsui paikallisseurojen toimijoita ja asumisen tukitoiminnan luontevia yhteistyötahoja mukaan suunnittelupalaveriin, jossa käytiin läpi toimijoiden ajatuksia, tarpeita ja yhteistyön tavoitteita. Jatkossa, kun tieto yhteistyömahdollisuuksista lisääntyi, olivat myös paikallisseurat ja yhteistyötahot aloitteellisia neuvottelujen käynnistämisessä. 2 Pääkaupunkiseutu Suomen mielenterveysseura Vantaan alueen mielenterveysseura Liikkuva mieli ei sammaloidu mielenterveys- ja päihdekuntoutujille Helsingin Stadia Ammattikorkeakoulu Vantaan A-Kilta Pääkaupunkiseudun mielenterveysseura Verkostoesimerkkejä 1 Kymenlaakso Kuusankosken mielenterveysyksikkö Kiurunkujan palveluasumisyksikkö Asumispalvelusäätiö ASPA Kouvolan mielenterveysryhmä 3 Etelä-Suomi Hyvinkään seudun mielenterveysseura Keski-Uudenmaan mielenterveysseura Liikuntaa ja kokkausta Kymenlaaksossa mielenterveyskuntoutujien kurssi Potkua ja piristystä nuorten naisten kurssi Kymenlaakson mielenterveysseura Suomen mielenterveysseura Kymenlaakson Martat Suomen mielenterveysseura Nuorisosäätiö 15

16 2. OSALLISTUJAT Ilman osallistujia ei ole toimintaa eikä sen tarvetta. Kurssit olivat usein täydentävä osa osallistujien yksilöllistä kuntoutumis -tai tukisuunnitelmaa. Monille osallistuminen oli ensimmäinen laatuaan. Psyykkisesti sairastuttuaan monet eivät olleet aiemmin uskaltautuneet minkäänlaiseen ryhmään, kun ylipäätään kotoa lähteminen vaati ponnisteluja. Osallistumisen edellytyksenä olikin joko tutun tukihenkilön tai työntekijän mukana oleminen. Osallistuminen edellytti myös vahvaa omaa motivaatiota ja tarvetta sekä halua muuttaa elämänsä suuntaa. Kursseille haettiin aina hakulomakkeella, joita jaettiin taustayhteisöjen kautta. Kurssikohtainen hakulomake suunniteltiin yhdessä taustayhteisöjen kanssa. (Esimerkki hakulomakkeesta, lomakeosio s. 53). Hakiessa korostettiin erityisesti hakijan omia odotuksia ja tavoitteita. Hakulomakkeet toimivat myös kurssin suunnittelun pohjana. Joillekin kursseille valittiin kolmasosa aiemmille kursseille osallistuneista madaltamaan uusien osallistumiskynnystä ja rohkaisemaan kotoa lähtemistä. Näin oli erityisesti mielenterveyskuntoutujille kohdennetuille kursseilla. Aiemmin osallistuneet toimivat myös ikään kuin apuohjaajina. He pääsivät hyödyntämään kursseilla omaa osaamistaan, mikä edelleen rohkaisi vertaismallina myös muita. Siten kursseista tuli myös osallistujien näköisiä, kun aiemmin kursseilla olleet tuettavat antoivat panoksensa uusien kurssien suunnitteluun ja toteuttamiseen. HENKILÖRESURSSIT Kurssien ohjaajat toimivat joko vapaaehtoispohjalta tai tehtävä oli osa heidän omaa työtään, jolloin rahallisia korvauksia ei maksettu. Ohjaajina toimivat paikallisten mielenterveysseurojen työntekijät, tukihenkilöt tai muut vapaaehtoistoimijat, esimerkiksi paikallisten seurojen liikuntavastaavat. Projektikoordinaattori toimi useilla kursseilla kurssin toisena vastuuohjaajana. Ohjaustehtävissä käytettiin avuksi Suomen Mielenterveysseuran alue- ja projektityöntekijöiden osaamista samoin kuin yhteistyökumppaneiden osaajia. Kurssikohtaisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan käytettiin myös monia arjen asiantuntijoita, kuten Marttapiiriliittojen kouluttajia ja asumisneuvojia, sekä mielenterveysseuroissa teemaryhmiä ohjanneita asiantuntijoita kuten joogaja tanssiterapiaohjaajia. 3. RESURSSIT RAHOITUS Kurssit räätälöitiin ensisijaisesti paikallisten mielenterveysseurojen asumisen tukitoimintaa täydentäväksi palveluksi. Näin voimistettiin erityisesti vapaaehtoisvoin tuotettua toimintaa. Paikallisten mielenterveysseurojen tukihenkilöille ja tuettaville kohdennettu kurssitoiminta oli sekä osallistujille että taustayhteisölle maksutonta. TILAT Tilojen tarve hahmottui aina tavoitteen mukaan. Taustayhteisöjen kanssa selvitettiin paikallisten tilojen mahdollinen hyödyntäminen siten, että myös tilojen valinta tuki kokonaistavoitetta. Kurssit toteutettiin pääsääntöisesti joko järjestöjen tai seurakuntayhtymien loma- ja kurssikeskuksissa tai mökkimajoituksissa. 16

17 IDEASTA KURSSIKSI: KURSSIN ELINKAARI TAUSTAYHTEISÖJEN TAPAAMINEN Tarve nousee paikallisten mielenterveysseurojen oman toiminnan ja seuran yhteistyökumppaneiden yhteistyömallien kehittämisen tarpeista. Aloitteen tekijänä paikallinen mielenterveysseura tai sen yhteistyökumppani. suunnittelu ja yhteistoimintasopimus (Lomakeosio, sivu 52). mitä, miksi, kenelle, milloin, missä, ketkä? TIEDOTTAMINEN JA HAKU Sovitaan tiedotusvastuusta ja hakuprosessin aikataulusta. Suunnitellaan tiedote ja hakulomake. Taustayhteisöt huolehtivat kirjallisen tiedotteen ja hakulomakkeen jakamisesta (Lomakeosio, sivu 53). OSALLISTUJIEN JA OHJAAJIEN VALINTA Vähintään yhden ohjaajan pitää olla taustayhteisöistä. Taustayhteisön edustajan on hyvä olla kurssin ohjaajana, koska hän luo toiminnalle jatkuvuutta. Lyhytkestoinen kurssi on hyvä toiminnan lisä taustayhteisölle. Kurssi tuottaa työkaluja, virikkeitä ja resursseja toimintaan ja tarjoaa uudenlaisen yhteistyön mallin. Taustayhteisö(t), projektikoordinaattori ja ohjaajat valitsevat osallistujat. OHJELMAN SUUNNITTELU Ohjaajat suunnittelevat hakulomakkeesta nousseiden, hakijoiden yksilöllisten tarpeiden ja taustayhteisöjen yhteisten tavoitteiden pohjalta ohjelman mieluiten kurssipaikalla (tutustutaan konkreettisiin, paikan tarjoamiin mahdollisuuksiin ohjelman toteuttamiseksi). KURSSIN TOTEUTTAMINEN (2 6 pv) JA ARVIOINTI Toteutettuja toimintoja löydät seuraavasta kaaviosta ja kirjan Työkalupakista. Kurssilaisten suullinen ja kirjallinen palaute (arviointilomake, Lomakeosio, sivu 58). Henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen (arvioidaan seurantakurssilla). Ohjaajan arviointi ja raportti (Lomakeosio, sivu 60). SEURANTAKURSSI (1 2 pv) Henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisen arviointi. Jatkon tarvekartoitus ja suunnittelu. YHTEISTAPAAMINEN Taustayhteisöt ja mahdollisesti kurssille osallistuneita. Arviointi, tarpeiden kartoitus ja uuden suunnitelman alulle saattaminen tarvittaessa. 17

18 KURSSIN ETENEMINEN JA TOTEUTET TUJA TOIMINTOJA KURSSIN ALOITTAMINEN LISÄTIETOA LÖYDÄT TYÖKALUPAKISTA TAI LOMAKEOSIOSTA SIVULTA TUTUSTUMINEN (s. 35) RYHMÄYTYMINEN (s. 35) SÄÄNNÖT (s. 36) ODOTUKSET (s. 37) TAVOITTEET (s. 37) KURSSIN TOTEUTTAMINEN LIIKUNTA (s. 39) RUOANVALMISTUS (s. 40) TALOUDEN HALLINTA (s. 41) KODINHOITOTIETOUS (s. 44 ) ITSETUNTEMUS JA VUOROVAIKUTUSTAIDOT (s. 41 & 47 ) KULTTUURI (s. 48) KURSSIN ARVIOINTI RYHMÄÄN OSALLISTUVIEN YHTEINEN PALAUTE (s. 48) YKSILÖKOHTAINEN SUULLINEN PALAUTE (s. 48) YKSILÖKOHTAINEN KIRJALLINEN PALAUTE (s. 48 & 58) TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN SEURAAVALLE KERRALLE (s. 50) SEURANTAKURSSI HENKILÖKOHTAISTEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMISEN ARVIOINTIA JATKON TARVEKARTOITUS JA SUUNNITTELU (s. 50) TAVOITE TULEVAISUUTEEN (s. 50) 18

19 ESIMERKKEJÄ KURSSEISTA KEURUU peruskurssi , seuranta Koti kuntoon ja pöperöä pöytään Asumisen ABC Valtakunnallinen tuettavien ja tukihenkilöiden yhteiskurssi opasti ruoan valmistukseen, kodin ja raha-asioiden hoitamiseen sekä tarjosi rattoisia, viihteellisiä ja toiminnallisia hetkiä. Osallistujien suunnittelemaa yhteistä ohjelmaa, sekä tukihenkilöille ja tuettaville oma, teemallinen vertaisryhmäosio. Yhteistyössä: Asumisen tukitoimintaa järjestävät paikalliset mielenterveysseurat, Marttaliitto. LAUTSIA, peruskurssi , seuranta Liikkuva mieli ei sammaloidu Kurssi ohjasi tukihenkilöitä ja tuettavia tukisuhteeseen sekä arjen vaikeista tilanteista selviytymiseen. Vuorovaikutustaitoja, itsetuntoa ja itseluottamusta tuettiin. Toiminnallinen luontopolku tuettaville. Väkivaltaisen asiakkaan kohtaaminen -teemaluento tukihenkilöille. Osallistavaa toimintaa pienryhmissä Tunteet -teemasta, ryhmäpelejä. Yhteistyössä: Vantaan alueen ja Pääkaupunkiseudun mielenterveysseurat, Vantaan A-Killan tuetun asumisen ja tukihenkilötoiminnan projekti, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadian, Sosiaali- ja terveysala, toimintaterapian toimiala KYMENLAAKSO, peruskurssi ,20.9,27.9, , seuranta Liikuntaa ja kokkausta Kymenlaaksossa Kurssi tarjosi virikettä omaan arkiliikuntaan ja opastusta ruoanvalmistamiseen sekä kodin ja raha-asioiden hoitamiseen. Kurssi sisälsi myös viihteellisiä ja toiminnallisia yhteisiä hetkiä sekä kurssilaisten omaa, pienryhmissä suunnittelemaa ohjelmaa. Yhteistyössä: Kymenlaakson mielenterveysseura, Asumispalvelusäätiö ASPA, Kuusankosken sosiaali- ja terveystoimi, Marttaliitto. 19

20 Näkökulma RYHMÄSTÄ VOIMAA Mari Rusi-Pyykönen Ihmisen elämä on toimintaan suuntautunutta. Toiminnasta ihminen löytää omat mahdollisuutensa ja taitonsa vahvuudet ja rajoitukset. Ihmiset oppivat toinen toisiltaan: ryhmä on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen peili. Vuorovaikutuksessa ihminen omaksuu ja saa haltuunsa uusia keinoja: miten hän voi työskennellä yhdessä toisten kanssa ja vaikuttaa ympäristöönsä. Palaute on konkreettista ja välitöntä. Ryhmään kuuluminen ja liittyminen ovat ihmisen perustarpeita. Yksilö voi hyödyntää ryhmää ja saada tukea omissa pyrkimyksissään. Toisaalta ryhmä saa aikaan voimia, jotka vaikuttavat yksilön ajatteluun ja toimintaan. Kun ihminen on heikoilla, on erityisen tärkeää, että hän tietää olevansa osa jotakin ryhmää. Ihminen haluaa luottaa siihen, että kuuluu johonkin silloinkin, kun hän ei ole vahva ja pärjäävä, silloinkin kun hän kokee olevansa se, joka ei voi tukea muita niin paljon kuin muut häntä. Ihmiset muuttuvat läpi elämänsä. Muutosta voidaan pitää mahdollisuutena parantaa elämän laatua. Keinot käyttöön arjen areenoilla -projektin ryhmissä toimintaa käytettiin muutosvoimana. Pääasiallinen tavoite ryhmään osallistumisessa oli muutos yksilössä itsessään, jolloin hänellä oli mahdollisuus nähdä itsensä eri tavalla ja löytää uusia, entistä tarkoituksenmukaisempia lähestymistapoja arkisiin tilanteisiin. Oikein valitussa ja porrastetussa toiminnallisuudessa nähtiin mahdollisuus osallistujien pystyvyyden tunteen vahvistamiseen ja arjessa selviytymiseen. Ryhmiin osallistuvien tarpeisiin ja ryhmän tavoitteisiin nähden sopivalla toiminnalla pyrittiin herättämään ja ylläpitämään kiinnostusta oman elämän rakentamiseen ja mahdollistettiin osallistujien vastuun ottaminen yhteisestä työskentelystä. Toiminta, jota voidaan soveltaa yksilöllisesti, mahdollistaa tasapainon toiminnan asettamien vaatimusten, ryhmän jäsenten kykyjen ja sitoutumisen välillä. Toiminta mahdollisti kunkin ryhmäläisen mahdollisimman optimaalisen osallistumisen, ja näin ryhmän energia suuntautui tarkoituksenmukaisesti yhteistä päämäärää kohti. Ryhmäläiset saivat aktiivisen roolin, jolloin he tuottivat ryhmän sisältöä, aktivoituivat ja voimaantuivat. Ryhmien muodoksi valittiin määräaikainen, suljettu pienryhmä, johon osallistujat valittiin yksilöllisten haastattelujen avulla yhteistyössä taustayhteisöjensä kanssa. Ryhmämallia voidaan luonnehtia tukea antavaksi, tulevaisuuteen suuntaavaksi, realiteettikeskeiseksi ja strukturoiduksi. Ryhmä kokoontui ennalta määrätyn ajanjakson, keskimäärin kymmenen kertaa. Käynnistymisen eli parin kokoontumiskerran jälkeen ryhmään ei enää otettu uusia jäseniä. Näin haluttiin vahvistaa pysyvyyden tunnetta ja ryhmän kiinteyttä. Osallistujien määrä oli alle kymmenen, jotta ryhmäläisten välinen vuorovaikutus mahdollistui luontevasti. 20

21 Ryhmän sisällön suunnittelun pohjana olivat osallistujien yksilöllisissä haastatteluissa esiin tuomat tavoitteet. Haastattelujen tarkoituksena oli ryhmäläisten omien tarpeiden kuuleminen. Haastatteluissa selvitettiin ryhmäläisten vahvuuksia ja puutteita nykyisessä arjen kulussa; vuorokausirytmiä, ajankäyttöä, rooleja, itselle merkityksellistä toimintaa, lähiympäristöä ja tulevaisuuden haasteita sekä päämääriä. Haastatteluissa keskustelun apuna olleen kyselylomakkeen lisäksi käytettiin toiminnallisia menetelmiä konkretisoimassa asioita. Näin asetetut tavoitteet siirtyivät yleiseltä tasolta konkreettisempaan muotoon, jolloin mahdollinen muutos oli paremmin havaittavissa ja arvioitavissa. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla ryhmä loi yhteiset tavoitteet kunkin ryhmäläisen yksilöllisten tavoitteiden pohjalta. Tavoiteasettelussa käytettiin apuna toiminnallisia menetelmiä, jotka osallistivat ryhmäläisiä tasapuolisesti. Yhteisten tavoitteiden luominen toi näkyväksi, että ryhmäläisiä yhdisti elämäntilanteen samankaltaisuus, mikä osaltaan vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tavoitteiden toteutumista arvioitiin ja suuntaa tarkistettiin yhdessä niin ryhmään osallistuneiden kuin taustayhteisöjenkin kanssa ryhmän puolivälissä ja sen päätyttyä. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla ryhmä laati myös yhteiset sopimukset ja säännöt. Normit ja säännöt loivat säännöllisyyttä ja vahvistivat sitoutumista. Kaikkien tiedossa olevat pelisäännöt toivat turvallisuuden tunnetta ja selkeyttä sekä vapauttivat energiaa perustehtävän mukaiseen työskentelyyn. Ryhmän työskentelyssä keskeistä oli tässä ja nyt: huomio oli tässä päivässä ja lähitulevaisuudessa. Toiminnassa keskityttiin arjen sujumista tukevien keinojen kehittämiseen. Ryhmään valittiin toimintoja, joilla oli selkeä alku ja loppu ja jotka tarjosivat mahdollisuuden asioiden loppuun saattamiseen. Tämä koettiin erittäin tärkeäksi, koska osallistujista valtaosa oli ihmisiä, joiden elämässä asiat jatkuvasti jäivät kesken. Ryhmäkerrat olivat selkeitä toisiinsa liittyviä moduleja teemoista, jotka nousivat ryhmäläisten tarpeista. Kokoontumiset muodostivat jatkumon, jossa eri kokoontumiskerrat liittyivät yhteen. Alkuvaiheessa pyrittiin lisäämään yhteistyötä ja luottamusta. Luottamuksen ja hyväksyvän ilmapiirin rakentaminen loi tulevan työskentelyn pohjan. Joustavassa ja ymmärtävässä ilmapiirissä oli tilaa erilaisuudelle. Ryhmäläiset uskalsivat jakaa omakohtaisia kokemuksia, joten paljon elämänmakuisia asioita tuli yhteisesti jaettavaksi ja koettavaksi. Ryhmän jäsenyys tarjosi lukuisia samastumiskohteita ja malleja. Hyvin suunniteltu ja osallistujien tarpeista lähtevä tavoitteellinen työskentely tuki osallistujien vahvoja alueita. Osallistuminen ja vertaisten kohtaaminen oli jo sinällään arvokas kokemus. Ryhmän tuloksellisuus oli osallistujien yksilöllisesti saama ja kokema hyöty, jota systemaattisesti arvioitiin eri vaiheissa. Kirjoittaja on terveystieteiden maisteri, toimintaterapian lehtori, joka toimii Helsingin Stadia Ammattikorkeakoulussa, sosiaali- ja terveysalalla. 21