Kypsä KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI 3/2003

Transkriptio

1 Kypsä KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI 3/2003

2 Sisällys Kiirettä pitää JUOMAPELIT, LYHYT OPPIMÄÄRÄ 5 Jukka Villstedt KATUTAIDETTA 8 GRADUN VÄLTTELY -SEITSEMÄN AVAINTEKNIIKKAA 10 UUTISIA 12 SUUNTAA ETSIMÄSSÄ 14 MARKKINAVOIMIEN OHJAKSISSA, TAI AINAKIN RATTAISSA 16 KULTTUURILOMA RANNALLA? 18 SYYSPUHINOITA 21 ÄÄNESTÄ KYO EDARIIN! 22 Kypsä HELSINGIN YLIOPISTON KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI Julkaisija: Kymenlaakson osakunta Liisankatu 17B Helsinki Puh&Fax: Pankkiyhteys: Nordea Hki - Ydinkeskusta Painpaikka: Limes Ry Painos: 200 kpl Päätoimittaja: Jukka Villstedt Abiliitteen päätoimittaja: Silja Könönen Toimitus: Antti Raappana, Terhi Aapro, Silja Könönen, Paula Pasi Taitto: Jukka Villstedt Olen näköjään kasannut itselleni varsin kiireisen syksyn. Työläitä kursseja, töitä, osakuntaa ja partiota. Vastuuta on kannettavaksi vähän joka suuntaan ja deadlineja on kokoajan hoidettavana. Kuulin jostain että mitä enemmän on tekemistä sitä tehokkaammin asioita saa aikaiseksi. Tuo kyllä tuntuu pitävän paikkansa. Kun aika on oikeasti kortilla sitä käyttää väkisinkin harkiten. Luentoja voi hyvin jättää väliin jos on jotakin tehtäviä jotka vaativat tekemistä. Kun asioita on pakko vain tehdä, ei työmäärän kauhistelulle jää aikaa; mieli pysyy itseasiassa rauhallisempana kuin jos olisi vain yksi tai kaksi asiaa joihin pitäisi keskittyä. Opiskelijan kiire johtuu usein vapaudesta tehdä asioita vain silloin kun huvittaa, eli käytännössä silloin kun on pakko. Ongelma ei ole siinä etteikö asioiden tekemiselle olisi aikaa, vaan siinä ettemme ole koneita jotka sokeasti tekevät annetut tehtävät. Ihminen tarvitsee aikaa myös vapaalle olemiselle ulkoapäin annettujen tehtävien tasapainoksi. Toisaalta vapaa oleminen tarkoittaa sellaisten asioiden tekemistä, jotka ihminen itse kokee mielekkäiksi ja tärkeiksi. Toisin sanoen ihminen tekee aina asioita vain kahdesta syystä, joko pakosta tai oman kiinnostuksensa tähden. Tässä pakko ei tarkoita hengen vaaraa vaan ylipäätään ihmiseen ympäristöstä kohdistuvia paineita ja vaatimuksia. Puhutaan ulkoisesta ja sisäisestä motivaatiosta. Sisäinen motivaatio syntyy kun ihminen kokee että työ edistää suoraan hänen pyrkimyksiään elämänsä päämäärien saavutamiseksi. Ulkoinen taas pohjautuu välilliseen hyötyyn. Ulkoinen motivaatio työn tekoon on palkka, josta on välillistä hyötyä ihmiselle. Mutta ihmisellä voi olla työhön myös sisäinen motivaatio: vaikkapa halu oppia ja tehdä jotakin merkityksellistä joka hyödyttää kenties koko yhteiskuntaa. Työhön sisäisesti motivoitunut ihminen näkee itsensä ja toimintansa usein osana kokonaisuutta. Hän näkee toiminnallaan muunkin tarkoituksen kuin rahan saamisen. Opiskelijan tapauksessa rahaa vastaa arvosanat ja tutkinto, joilla hän saa arvostetun paikan yhteiskunnassa. Sisäinen motivaatio opiskelijalla on halu oppia ymmärtämään maailmaa, jotta voisi ratkaista sen ongelmia ja muutenkin tehdä siitä paremman paikan elää. Motivaation puutteella tarkoitetaan yleensä sisäisen motivaation puutetta, joka johtaa siihen että asioita tehdään vasta kun ulkoinen paine kasvaa tarpeeksi suureksi. Kuinka siis motivoida itsensä sisältä käsin? Jotta työ olisi mielekästä, on sen tekijällä oltava selvillä kolme asiaa: miksi työtä tehdään, mitä työtä tehdään ja miten sitä tehdään. Usein opiskelijan tilanne on että mikään näistä ei ole tiedossa. On vain kurssi joka pitää päästä läpi. Työhön ryhdytään täysin valimstautumatta: avataan kirja ja ruvetaan lukemaan johdantoa. Tämä ei yksinkertaisesti toimi, ajatukset karkaavat heti alkuunsa ja syntyy ahdistuksen kierre: pitäisi tehdä mutta ei saa keskityttyä, asiat kasaantuvat ja ahdistus lisääntyy. Tekemättömät töt pyörivät mielessä ja tekevät yhteen asiaan keskittymisen mahdottomaksi. Tehokkaan työnteon edellytyksenä ihmisen on nähtävä työllään jokin päämäärä ja tarkoitus. Päämääriä on asetettava tarpeeksi kauas jotta pienemmät lyhyen tähtäimen päämäärät tuntuisivat mielekkäiltä. Tutkinnon suorittaminen ei saa olla kauimmainen päämäärä vaan on tähdättävä johonkin mihin tutkintoon sisältyviä oppeja voi käyttää. Kirjallisuutta opiskelevan ihmisen on otettava päämääräkseen vakkapa kaunokirjallisuuden arvostuksen kasvattaminen. Vielä kaukaisempi päämäärä olisi ylipäätään taiteen ja kulttuurin edistäminen. Taidehan on tietyssä mielessä kaikkein korkein ihmisen toiminnan muoto. Pääkirjoitus 2 3

3 Jos maailman ongelmat olisi ratkaistu me kaikki olisimme taiteilijoita. Mutta se on eri tarina se. Pitkän tähtäimen päämäärien saavuttamiseksi on asetettava lyhyen tähtäimen päämääriä aina päivätasolle asti. Yksittäinen onpintokurssi on nähtävä osana oppikokonaisuutta; osana lopullisia päämääriä. Kurssilla käsiteltävät asiat on liitettävä osaksi aiemmin opittua. Samaa pilkkomista pienempiin ja pinempiin kokonasuuksiin voi jatkaa kunnes työ on jaettu tehtäviin jotka voi hoitaa yheltä istumalta. Jotta mikään yksittäinen tehtävä tuntuisi mielekkäältä, on sen muodostettava helposti ymmärrettävä ja hallittava kokonaisuus: työllä on oltava alku ja loppu. Sorakasan siirtäminen paikasta toiseen on helppo ymmärtää, mutta oppikokonaisuuksien paloittelu vastaaviin läjiin vaatii paneutumista. Työssä auttaa avainkäsitteiden ja niiden välisten yhteyksien etsiminen. Ennen kirjan lukemista on siis syytä selata koko kirja läpi ja tutkia sisällysluetteloa kunnes itselle muodostuu jonkinlainen käsitys siitä mitä kaikkea on opittava jotta kokonaisuus tulee sisäistetyksi. Yksinkertaisesti on tehtävä itselleen selvästi mitä työtä on tekemässä. Monesti tenttiin lukiessa laskee vain sivumääriä eikä kiinnitä kokonaisuuteen mitään muuta huomiota. Loppuun päästyään on semmoinen olo että jos olisi heti alussa silmäillyt koko alueen läpi olisi moni asia loksahtanut helpommin paikoilleen ja myöskin työn etenemisen seuraaminen olisi ollut helpompaa kuin pelkästään sivuja laskemalla. Luku-urakkaa voi siis pilkkoa sivumäärien ohella myös aihealueisiin jotka voi käydä läpi yhdeltä istumalta. Viimeinen kysymys on miten työ tulee tehdä. Kurssin aihealueen valjetessa saattaa työn määrä pelästyttää. Tähän ei auta muu kuin opintojen suunnittelu järjestelmälliseksi aikataulutetuksi toiminnaksi. Liian usein on semmoinen olo että olisi pari kolme asiaa jotka vaatisivat huomiota mutta koska ei osaa päättää niiden välillä tyytyy sijaistoimintoihin, eli ajan tappamiseen ja tekemättömien töiden tuskasteluun. Aikataulun ei tarvitse olla viikottainen lukujärjestys jossa kullekin kurssille on tuntinsa. Se voi olla vain päätös ennen nukkumaan menoa siitä mihin huomenna tulee keskittymään. Esimerkiksi aamupäivän luentojen jälkeen syön ja sitten taitan lehteä loppupäivän, illalla stand up komiikkaa On the Rock s: issa. Jos mitenkään mahdollista, olisi hyvä asettaa kullekin opiskelurupeamalle jokin tavoite, jolloin työ loppuu kun tuo tavoite saavutetaan. Tavoite voi olla sivumäärä tai jokin tehtäväkierros. Kun on selkeä kuva mitä kulloinkin tekee eivät tekemättömät asiat pääse häiritsemään vaan odottavat kiltisti vuoroaan. Asioita kannattaa myös kirjata paljon ylös jolloin niiden muistaminen ei vaivaa mieltä. Kiireen keskellä huomaa kuinka pienetkin rauhalliset ja toimettomat hetket esim. linja-autossa istuessa ovat tärkeitä. Kun toimetonta aikaa on vähän osaa sen käyttää tehokkaasti. Esim. kymmenen minuutin nokkaunet ennen suurempaa ponnistusta ovat parempi vaihtoehto kuin väkisin kirjan tai koneen ääressä puoliunessa päänsärkyä potien tehty työ. Myös musiikkia voi käyttää sekä ajatusten kirvoittajana työtä tehdessä, että rentoutumiseen taukojen aikana. Ajattelun taustaksi itse valitsen tällä hetkellä goa tai trance tyyppistä konemusiikkia jossa ei ole sanoja vaan pitkiä leijailevia rytmijaksoja. Tuollainen musiikki ei vaadi seuraamista ja huomiota vaan tarjaa ajatuksille pelkän rytmin ja taustatunnelman. Yhteenvetona voisi todeta että suunnittelemalla tekemisiään säästyy paljolta tuskalta ja ahdistukselta. Tosiasiat on kohdattava kasvotusten. On otettava selvää mitä on tehtävä eikä vain sokeasti surtava että olisi paljon työtä. Jos opiskelija ei selkeästi jaa aikaansa eri asioiden kesken ei hänellä ole vapaa-aikaa. Työlämässä kaikki on paljon helpompaa tässä suhteessa. Maailman kiireettömänä päivänä Tekstin ajatukset lähtivät alunperin liikkeelle Helsingin Yliopiston kasvatustieteen ja tietojenkäsittelytieteen laitosten yhteistyössä teettämästä IQ-Form sivustosta osoitteessa Ville Halkola JUOMAPELIT, lyhyt oppimäärä Osakunnan kesäretkellä näyttivät aina niin hupaisat juomapelit saavuttavan sen verran suosiota, että katsoin parhaaksi kirjoittaa niistä kokonaisen artikkelin. Tutustuin juomapeleihin ensimmäisen kerran tullessani opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun, kun keväällä pelattiin Rakennusinsinöörikillan vuosittain järjestämä Norske Kimble Cup. Kilpailulajina siinä on kaljakimble, joka poikkeaa tutusta lasten lautapelistä siten, että siinä nappuloita ei syödä, vaan juodaan. En ole vielä toistaiseksi osallistunut kyseiseen tapahtumaan muuten kuin katselijana; ensimmäisinä kertoina lähinnä tyydyin ihmettelemään, miten kukaan ylipäänsä saattaa lähteä mukaan moiseen kisaan, myöhemmin olen keskittynyt tarkkailemaan erilaisia pelistrategioita ja viime kerralla olin jo lähes osallistua kilpailuun. Juomapelien syvin viisaus ja perimmäinen totuus on yksinkertainen: pidetään hauskaa ja samalla juodaan pelin sääntöjen mukaisesti jotakin alkoholipitoista juomaa, mikä yleensä tiettyyn rajaan saakka tehostaa hauskanpitoa. Juomisen lisäksi peliin yleensä kuuluu jokin toinenkin elementti, esim. pelikortit tai jotakin muuta vastaavaa. Hauskanpito oli tavoitteena myös kesäretkellä, kun epämääräinen joukko retkeilijöitä alkoi pelata juomapelejä ensin korteilla ja myöhemmin muillakin välineillä. Pelisessio oli sen verran mukava, että ajattelin näin Kypsän välityksellä tehdä joidenkin pelien sääntöjä tutuiksi tai ainakin tunnetummiksi muillekin osakuntalaisille. Asshole Asshole (t. Arsehole) muistuttaa useimmille tuttua paskahousua. Jokainen pelaaja pelaa vuorollaan korttiyhdistelmän, joka on parempi (tai yhtä hyvä) kuin edellisen pelaajan pelaama. Pelaajien lukumäärä: n. 4-7 (jos pelaajia on enemmän, voidaan käyttää kahta pakkaa) Tarvikkeet: tavallinen 52 kortin korttipakka, korttien arvojärjestys JQKA2 olutta tai muuta juotavaa Valmistelut: Kortit sekoitetaan ja kaikki kortit jaetaan pelaajille. Jotkut pelaajat saattavat saada enemmän kortteja kuin muut. Pelin kulku: Jakajan vasemmalla puolella oleva pelaaja aloittaa pelin pelaamalla yhden tai useampia samanarvoisia kortteja. Tämän jälkeen peli jatkuu myötäpäivään siten, että kukin pelaaja vuorollaan joko pelaa paremman (tai samanarvoisen) vastaavanlaisen yhdistelmän tai jättää vuoronsa väliin. Vuoron saa jättää väliin, vaikka pystyisikin pelaamaan. Vuoron väliin jättäminen ei estä pelaamista, kun seuraavan kerran tulee vuoroon. Jos jonkin yhdistelmän jälkeen kaikki muut pelaajat jättävät vuoronsa väliin, kortit käännetään pois pöydästä ja kyseisen yhdistelmän pelannut pelaaja jatkaa pelaamalla tyhjään pöytään haluamansa yhdistelmän. Pelikierroksen voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä pelaa viimeiset korttinsa pois. Tämän jälkeen muut jatkavat pelaamista kunnes enää yhdellä pelaajalla on kortteja jäljellä. Aina kun pöytään pelataan ässiä, jokainen pelissä vielä mukana oleva pelaaja juo ennalta sovitun määrän alkoholijuomaansa ässää kohti. Ennen uuden kierroksen aloittamista pelaajat asetetaan arvojärjestykseen: edellisen kierroksen voittajasta tulee presidentti, toiseksi tulleesta 4 5

4 Kesäretki Tämä peli ei varsinaisesti juomapeli ollut, mutta hupaisaa oli silti. rahastonhoitaja, kolmanneksi tulleesta sihteeri ja viimeiseksi jääneestä asshole. Jos mukana oli enemmän kuin 4 pelaajaa, lopuista tulee tavallista rahvasta. Seuraavaa kierrosta varten presidentti valitsee itselleen istumapaikan (yleensä mukavimman tuolin), rahastonhoitaja istuu hänen vasemmalle puolelleen, sihteeri rahastonhoitajan vasemmalle puolelle, sitten edelleen rahvaan edustajat ja lopuksi asshole. Arvoasteikossa ylempänä oleva pelaaja voi, milloin parhaaksi katsoo, käskeä alempiarvoisia pelaajia juomaan. Poikkeuksena rahvaan edustajat saavat käskeä toisiaan juomaan, vaikka ovatkin samanarvoisia. Assholen tehtäviin kuuluu korttien sekoittaminen ja kääntäminen pois pöydästä. Jaettuaan kortit asshole antaa parhaan korttinsa presidentille ja saa sen tilalle presidentin huonoimman kortin. Korttien vaihdon jälkeen presidentti aloittaa uuden kierroksen pelaamisen. Jos pelin aikana joku pelaajista juottaa presidenttiä (pelaamalla ässiä tai epähuomiossa käskemällä presidenttiä juomaan), rahastonhoitajan tulee rangaista tätä pelaajaa käskemällä hänen juoda saman määrän annoksia kuin presidentti joutui juomaan tai hänelle yritettiin juottaa. Esim. jos presidenttinä oleva pelaaja pelaa pöytään kaksi ässää ja joutuu näin juomaan kaksi annosta, rahastonhoitajan tulee käskeä presidenttiä juomaan kaksi annosta (presidentin ei tietenkään tarvi tehdä näin) ja tämän jälkeen juottaa itselleen kaksi annosta, koska käski presidentin juoda kaksi annosta. Presidentti voi halutessaan pelin aikana kutsua koolle hallituksen kokouksen, minkä hän ilmoittaa koputtamalla juoma-astiallaan kolmesti pöytää ja nousemalla seisomaan. Tällöin kaikki muutkin nousevat ylös, ja kaikki pelaajat alkavat juoda. Kun presidentti lopettaa juomisen, muut pelaajat saavat myös lopettaa, mutta vasta, kun oikealla puolella istuva (so. arvojärjestyksessä ylempi) on lopettanut. Yhden kierroksen aikana saa kutsua koolle korkeintaan yhden hallituksen kokouksen. Peliin voi liittyä lisää pelaajia kierrosten välillä. Uusi pelaaja asettuu arvoasteikossa juuri assholen yläpuolelle, viimeiseksi rahvaan edustajaksi Ehdotuksia lisäsäännöiksi: presidentti ei koskaan maksa itse juomiaan, vaan rahastonhoitaja tekee sen hänen puolestaan ylenmääräinen juottaminen (esim. määrää sata annosta samalle pelaajalle) on kiellettyä vain asshole saa koskea pöydälle pelattuihin kortteihin; jos joku muu pelaaja koskee niihin, hän tippuu suoraan assholeksi ja kaikki alemmat pelaajat nousevat yhden askelen arvoasteikossa jos joku valitaan kolme kertaa peräkkäin presidentiksi, hän saa säätää uuden lain, so. peliin uuden säännön, esim. Jos ei puhuttele presidenttiä Teidän Korkea-arvoisuudeksenne, pitää juoda. Havaintoja: Kuten normaalielämässä, tässäkin pelissä valta korruptoi, minkä erityisesti asshole-parka saa yleensä huomata. Presidenttinä ollessaan saattaa määrätä muut juomaan ihan vaan siltä varalta, ettei seuraavalla kierroksella enää pääsisi presidentiksi. Yleensä pitkä presidenttikausi takaa sen, ettei pelissä saa kovin montaa ystävää. Pitkä assholekausi puolestaan takaa yleensä tukevan humalatilan. Quarters Quartersia voisi kaiketi parhaiten kuvailla tekniikkalajiksi. Suomessa se tunnetaan myös nimellä kuppi. Pelissä yritetään heittää pöydän kautta kimmottaen kolikko kuppiin. Pelaajien lukumäärä: 2 tai enemmän Tarvikkeet: riittävän iso kolikko, esim. neljännesdollari tai 50 sentin kolikko ovat hyviä kuppi, esim. lasi, rasia tai malja alkoholijuomaa Valmistelut: Kuppi asetetaan keskelle pöytää ja pelaajat ottavat itselleen juotavaa. Pelin kulku: Kukin pelaaja vuorollaan ottaa kolikon jä yrittää heittää sen pöydän kautta kimmottaen sisään kuppiin. Saadessaan kolikon kuppiin pelaaja saa määrätä toisen pelaajan juomaan ja heittää uudelleen. Jos joku onnistuu saamaan kolikon kuppiin kolme kertaa peräkkäin, hän saa määrätä peliin uuden säännön. Yleisestä käytännöstä poiketen tässä pelissä ei ole voittajaa, ja tavoitekin useimmilla pelaajilla on vähintään epämääräinen. Havaintoja: Aluksi peli yleensä kulkee suhteellisen leppoisasti. Kun lisäsääntöjä on tullut paljon, juotavan alkoholin määrä kasvaa dramaattisesti. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä on nähtävästi mahdollista saada heitettyä kolikko kuppiin yhdeksän kertaa peräkkäin. Vihjeitä: Hyväksi havaittuja lisäsääntöjä ovat mm. seuraavat: jos käyttää sanaa juoda tai sen johdannaisia, pitää juoda jos osoittaa toista pelaajaa sormella, pitää juoda saa juoda vain vasemmalla kädellä pelin aikana ei saa nauraa 6 7

5 Uusi sääntö voi olla myös vanhan säännön muuttaminen tai kumoaminen. Sveitsiläinen saapas Sveitsiläinen saapas, joka ainakin Otaniemessä tunnetaan kuupan nimellä, on varsin yksinkertainen peli, jossa keskitytään olennaiseen. Pelaajien lukumäärä: 4 tai enemmän, tosin 2 tai 3 pelaajaakin on mahdollinen Tarvikkeet: Sveitsiläiseen saappaaseen saappaan muotoinen viinikannu ja viiniä, kuuppaan kuuppa ja olutta. Silja Könönen Asuin lapsena Kouvolan Viitakummussa Jukolantiellä, jota sivusi Impivaarantie. Ei nimi paikkaa pahenna muttei parannakaan: Viitakumpu oli vuonna 1984 ja on edelleen hyvin tavallinen kerrostalolähiö. Juopa erottaa sen Aleksis Kiven Jukolasta, jossa aaltoili teräinen vilja - peltojen alla oli niittu apilaäyräinen. Seitsemän veljeksen ohella Kalevala on suomalaiskaupungista toiseen useimmin toistuvia kadunnimiteemoja. Kouvolastakin löytyvät Kyllikintie ja Väinöläntie, Ahdinkatu vie vetehisten vainioille. Kalevalaromantiikkaakin vankemmin junien ja lakritsin kaupunkiin on juurtunut talonpoikaisidylli: perheeni muutti Jukolantieltä Katutaidetta Valmistelut: Pelaajat ostavat viinikannun täyteen viiniä ja arpovat istumajärjestyksen pöydän ympärillä. Pelin kulku: Tavalla tai toisella aloittajaksi sovittu pelaaja ottaa kannun ja juo siitä. Tämän jälkeen hän ojentaa sen myötäpäivään seuraavalle pelaajalle. Kukin pelaaja juo vuorollaan kannusta niin kauan kuin siinä on viiniä. Viinin loputtua kannusta toiseksi viimeiseksi juonut pelaaja maksaa sen täyttämisen. Kuuppaa pelataan muuten samalla tavalla, mutta viinikannun sijaan käytetään oluella täytettyä kuuppaa. Havaintoja: Peli saattaa vaikuttaa aluksi suunnattoman yksinkertaiselta, mutta paljastuu lopulta piinkovaksi taktikoinniksi. Laihotielle, jota reunusti Kyntäjäntie. Kansanvirren karskit riimit kaikuvat korvissa: arvon mekin ansaitsemme. Suuren muuton luoma kaipuu maitolaiturien ja savusaunojen hämäriin henkii myös Saunapolulla ja Virsupolulla - puhumattakaan Kärrikujasta ja Lypsäjäntiestä, kadunnimistä, joiden kauneusarvoista tosin voisi virittää toisen keskustelun. Ryhmänimet ovat kaikille tuttu ilmiö: asuinalueen kadut nimetään saman teeman mukaan, jolloin kadun sijainnin voi useinkin päätellä nimen perusteella. Yhteiset nimittäjät kertautuvat eri kaupungeissa: Kouvolasta löytyy katuja, jotka pääkaupunkiseudunkin nimistönsuunnit- telun portinvartijat ovat hyväksyneet. Siilitie ja Majavatie kuuluvat niin Herttoniemeen kuin Eskolanmäkeen, Lehtomäen Haukitie ja Ahventie kelpaavat myös Espoon vauraalle Haukilahdelle. Paikoitellen Kouvola jopa kunnostautuu pääkaupunkiseudun rinnalla. Lähiörakentamisen kuumina vuosina Vantaan Tikkurilaan nousevat betonibunkkerit nimettiin Kukkakedoksi, sitä halkovat kadut Kaislarannaksi ja Leinikkitieksi. Viimeksimainittu löytyy myös Kouvolasta, Angervotien naapurista, mutta Kouvolan kukkaketo onkin omakotitaloidylli Ojaniityn helmassa. Niin ikään Kaunisnurmen Huilutie ja Viulukuja soivat Kannelmäen HOAS-katu Kitarakujaa heleämmin, eikä Kouvolasta tarvitse etsiä Hanuripolkua, joka ainakin nuoremman polven kannelmäkeläisissä herättänee asiattomia mielleyhtymiä. Kouvolan kaduilla on myös irroteltu. Länsikaareen on piirretty iltaruskon värit, Vuorimunkintie kajahtaa suorastaan eksoottiselta, etenkin, koska tie kiertelee rinnettä huipulle asti. Risteysasema- ja kauppalahistorian painoa kantava kaupunki ei voi pysähtyä kukkaniityilleen, vaan uuden ajan vaatimukset painavat jälkensä kadunnimiinkin. Niin ollen Ojaniitystä löytyy Sähkömiehentietä ja Kaapelikatua. Voltti on kelvannut pikkupojankin nimeksi, miksipä ei sitten kadunnimeksi Volttikatu. Jotain rajaa kuitenkin hei: kuka löytää unelmiensa kodin Relekujalta? Harmillisen läheltä tasavaihtovirran tienoita kulkee Voimakatu. Abstraktisisältöisen nimen kytkisi toki mieluummin luonnon-, nais- tai alkuvoimaan kuin sähkövirtaan. Kun on Voimakatu, täytyy toki olla myös Tehontie. Tehontietä kulkeva näkee epäilemättä Kouvolan rumimmat maisemat teollisuusrakennelmineen. Mutta mitä työtehoa ylikorostavana, uupumisten kroonisena aikana kertookaan se, että Tehontie huipentuu Mestarintielle? Onneksi sentään työmiehen arkinen puurtaminen pääsee kunniaansa tienvarrelta alkavalta Laastitieltä. Tehontien alkupäässä kiertyy nöyräksi silmukaksi Alkutaival. Yllätykset loppuvat, kun siirrytään keskustaan. Kouvolan vedetön, neliömäisten kerrostalojen ja asemakaavojen keskus ei näytä haluavankaan jäädä kulkijansa mieleen. Kotkan kaupunki muistuttaa maineikkaasta historiastaan keskustaa halkovine Saaristolaisen- ja Ankkurinteineen, rehennelläänpä viihdetaivaan omilla pojilla Tornatorintien voimin. Läänin entisessä pääkaupungissa sitä vastoin tyydytään Hallituskatuun, Valtakatuun ja Kauppalankatuun; maakuntahenkeä nostattavat Kymenraitti ja Kymenrannantie on kätketty Rekolaan. Kuinka vapautua Suomen turhimman kaupungin kyseenalaisesta kunniasta, kun keskustan lävistävät Huoltokatu ja Tavarakatu. Mistä löytyy Ankkapurhantie, mistä Elimäenkatu? Helsingistä. Pessimistisiin näkymiin ei ole hyvä lopettaa. Kertoisivatkohan Kouvolan kadunnimet kätketyllä kielellä kouvolalaisuuden perusluonteesta? Vieras otetaan vastaan vähän kylmäkiskoisesti, kyräilevin katsein: senkun kuljet Oikokatua ja Keskikatua. Apollonkierrostakin olisi tarjolla, mutta ensin on mentävä katuja pidemmälle ja Kouvolaa syvemmälle. On mentävä pinnan alle - taikka radan. Jutun taustatukena on käytetty kokoelman Kielen opissa 5 - Nimien vuoksi kadunnimiartikkeleita. 8 9

6 Gimi Ö. Preik Gradun välttely ~ seitsemän avaintekniikkaa ~ Yliopisto-opintojen loppuvaiheissa opiskelijaa vaanii yleensä pro gradu työ tai jokin muu lopputulema. Tämän välttely mahdollisimma pitkään on minkä tahansa onnistuneen korkeakoulukokemuksen peruskivi, mutta lopulta se aina tulee vastaan. Seuraavassa asiantuntijaryhmämme kasaamia perussijaistoimintoja, joilla gradun valmistumista voi lykätä hamaan tulevaisuuteen. Näihin on toki hyvä tutustua jo opintojen alkuvaiheessa, sillä kaikkia voi toki soveltaa mihin tahansa tenttiin tai kirjoitelmaan. 1. Yksi tuoppi Aina on lähdettävä vain yhdelle, koska ennalta suunnitellut ryyppäjäiset eivät sovi yhteen gradun kanssa. Haluttu efekti kannattaa kuitenkin varmistaa soittamalla kapakkaan 2-20 lähintä ystäväänsä. Kiitämme: Moitimme: *** Synergiaedut, krapula on väistämätön Hintaa, ellet valikoi baaria tarkkaan * 2. Krapula Yhden tuopin kumppani. Tuskaisen luova olotila, joka on väistämätön kuin kuolema ja johon ei voi tottua. Vie myös mukavasti aikaa, koska yksi päivä menee varmasti ns. kansanterveydelle (objektiivisesti siis, subjektiivisesti mitattuna krapula kestää ikuisuuden). Kiitämme: Käytettyä aikaa, epätoivon tuomaa luovuutta Moitimme: Harhanäkyjä ja käsien vapinaa - 3. Seksi Saattaa jopa olla ihan itsessäänkin melko hauskaa. Huonoina puolina kiireisen gradun välttelijän kannalta partnerin (tai/ja hyvän mielikuvituksen) tarve sekä (yleensä) kulutetun ajan vähyys. Kiitämme: Moitimme: *(*) Jälkeenpäin erittäin kauniisti. Sotkua.? 4. Kuntoilu * Kirjastossa ja kuppilassa kasatulle vatsalle on jo tovin ollut tarkoitus tehdä jotakin. Nyt, gradun uhatessa, on lopultakin aika tarttua toimeen. Ikävä kyllä ihminen ei voi kuntoilla loputtomasti. Kiitämme: Moitimme: *** Terveellistä ja virkistävää. Tulee hiki ja hengästyy. *** 5. Kahvila Helsingistä saa nykyää tuplacappucinoespressolatten makusiirapilla jokaiselta spudariltakin, joten paikan puutteeseen ei tämä oheistoiminta kaadu. Mikäli sinulla on ystäviä, voit myös pukeuta mustaan ja keskustella älykäästi. Kiitämme: Moitimme: Vaihtelevaa, mutta niin samanlaista Vatsahaavaa. ** *** 6. Sota ja Rauha Modernin maisterin / diplomi-insinöörin / lääkärin / etc. tulee olla sivistynyt, eikä mikään ole niin sivistynyttä kuin venäläiset klassikot. Mikäli sivut tuntuvat kääntyvän turhan nopeasti, siirry alkukieliseen versioon. Vaikket kieltä osaisikaan. Kiitämme: Moitimme: Kulutettua aikaa. Helvetin tylsä. * 7. Uni Suloinen tietämättömyys, jossa omatuntokaan ei vaivaa. Saavutettavissa myös lääkkeillä, mutta tähän suosittelemme ammatti-ihmisen konsultointia. Mahdollistaa hienojen julkilausumien, Teen gradua kaiken valveillaoloaikani, ja lusmuilun, sängyssä 18 tuntia vuorokaudessa, yhdistämisen. Kiitämme: Rentouttavaa vaikutusta Moitimme: Gradu-painajaisia. Ei sovi unissakävelijöille. * 10 11

7 Uutisia Osakuntamme kesäretki suuntautui tänä kesänä Pyhtäälle noin kolmenkymmenen osaanottajan voimin. Yövyimme Suur-Ahvenkosken koululla, mistä sana ei ollut kantanut koulun rehtorille asti, joten tämä lähetti naapurin isännän kyselemään meiltä että mitä ihmettä koululla tapahtuu kun on pirssejä piha täysi. Kirkonkylän nähtävyyksistä komein oli tietysti 1460-luvulta peräisin oleva harmaakivikirkko, jolta kunnan isä johdatti retkeilijät vielä Valkmusan kansallispuiston aukeille soille. Lauantain virallinen ohjelma päättyi Mäntyniemen lomakeskukseen, jossa lasten suosion saavutti pihalta löytynyt trampoliini. Osakuntalaisten suunnalta yllättävää innostusta riitti myös kohtullisen hiljaisen keskustan seutuvilta löytyneille VPK:n tanssilavalle ja Jussin Nurkka -pubin karaokelle. Molempien sisäänpääsymaksut herättivät Helsingin herroissa ja rouvissa närkästystä: eikös korkea hintataso ole pääkaupunkiseudun yksinoikeus? 16.9 osallistuivat osakuntalaiset jälleen kerran Akateemisen Wartin järjestelyihin olympiastadionilla. Poliisin avustuksilla saatiin liikenne katkaistuksi juoksureitiltä ja suuremilta kommelluksilta säästyttiin. syksyn tilaisuksissa. Teitä on siis ihan mukavasti. Toivottavasti pysytte mukana jatkossakin. LiO:n kauden avajaiset 20.9 sujuivat leppoisissa merkeissä KyO:n isännöidessä. Ilta huipentui osulassa jokaisen osakunnan piirtäessä kuvat tyypillisestä kunkin osakunnan tytöstä ja pojasta. Kuvat löytyvät osakuntien ilmoitustaululta, joten enää ei tarvitse miettiä mihin kukakin kuuluu jos törmää uuteen naamaan osulassa käydessään. Jukolan viesti juostiin tällä kertaa Sulkavalla. KyO:n joukkuueessa juoksivat Hannikainen, Keto, Jääskeläinen, Sihvola, Aholainen, Nikkilä ja Seppänen sijoittuen komiasti sijalle 769/1229. Venlojen viestiin ottivat ensimmäisenä KyO: n joukkueena osaa nelikko Kavakko, Asplund, Kylmälä, Huuhtanen sijoittuen yllätyksekseen sijalle 587/729. Lisää tapahtumassa tämän lehden jutussa Suuntaa etsimässä. Hallitus kokoontuu , 4.11., ja Osakunta kokoontuu , ja Pusi avasi sählykauden tasapelillä 7-7 Virettä vastaan. Mukana oli mukavasti seitsemän mailan käyttäjää, joten se mikä taidossa ja kunnosa hävittiin korvattiin tiheillä vaihdoilla. Toivottavasti osaanottajamäärä pysyy samalla mallilla seuraavissakin peleissä. Fuksi-iltana 17.9 paikalle ilmaantui neljä fuksia. Civiksiä sen sijaan oli komia pöydällinen, joten tarinaan osakunnasta riitti fuksien kuultavaksi. Lehteä kirjoittaessa fukseja on kirjoilla viisi, mutta yhteensä seitsemän kiinnostunutta on tavattu Äitiii! 12 13

8 Tuulia Asplund Suuntaa etsimässä Pakko on paras muusa. Tämä osakuntalaisten keskuudessa jo kauan elänyt elämänviisaus pätee myös uusien harrasteiden opettelemiseen, ainakin omalla kohdallani. Niinpä aloitin suunnistusharrastukseni viime keväänä vaatimattomasti ilmoittautumalla Sulkavan Jukolaan Venlojen viestiin KyO:n tyttöjoukkueessa. Kai itsensä nolaamisen pelko, pakon lisäksi, on yksi ihmistä suoritusten putkessa eteenpäin puskeva voima. Olisihan se kovin noloa kadota Sulkavan metsiin ikuisiksi ajoiksi. Tai odotuttaa jo osuutensa juossutta joukkueensa jäsentä vaihtopuomilla vain siksi, ettei ole tajunnut tulla tarpeeksi ajoissa vaihtoalueelle, vaan tarkkailee vielä suunnistajien WC-kulttuuria riu ulla No, tuota viimeksi mainittua tuli sitten kokeiltuakin. Kun kävellä löntystelin Venlojen viestissä vaihtoalueelle, kuulin nimeäni huudettavan oikein kuorossa. Iiris oli saanut seuraa muista osuutensa suunnistaneista Venloista, ja yhdessä he sitten huutelivat KyO:n joukkueen kadonnutta kakkososuuden juoksijaa. Lähdin matkaan vailla minkäänlaista alkulämmittelyä hokien voi helvetin helvetti En sentään lähtenyt Sulkavalle ihan peruskoulupohjalta, vaikka muistan vieläkin, missä Pyhtään yläasteen liikuntatuntien suunnistusrastit vuodesta toiseen sijaitsivat. Se olikin ainut mitä kouluaikojen suunnistuksesta oli jäänyt käteen. Joku luokasta kävi aina katsomassa oliko liikunnanopettaja keksinyt uudet koodinimet rasteille sitten edellisen vuoden. Yleensä ei ollut. Kompassiin en muista aiemmin koskeneeni, ja kun yläasteikäisenä koki asuvansa helvetin kuusessa Suunnistus pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudulla iltarasteja järjestää viikoittain mm. Helsingin Suunnistajat. HS:n iltarasteille osallistuminen maksaa 5 euroa/kerta ilman seuran jäsenyyttä, ja 10 euron opiskelijajäsenmaksulla saa suunnistaa koko kauden ilman lisämaksua. Jukola Jukolan ja Venlojen suunnistusviestit järjestetään vuosittain kesäkuussa. Kisapaikka vaihtuu vuosittain: vuonna 2003 viesti järjestettiin Sulkavalla, vuonna 2004 kisapaikkana on Jämi Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla, ja vuonna 2005 Anjalankoski!!! Venlojen viestiin osallistutaan neljän naisen joukkueissa, Jukolan viestiin voimalla seitsemän miehen - tai naisen. Jukola on viikonlopun kestävä tapahtuma, johon liittyy myös oheistoimintaa. Kilpailijat ja huoltojoukot majoittuvat pääasiassa telttoihin kilpailualueen läheisyyteen. KyO Jukolassa Kymenlaakson Osakunnan uroot osallistuivat Jukolaan kolmatta kertaa viime kesänä Sulkavalla. Osulan Venlat taas olivat ensimmäistä kertaa taipaleella. KyO:n miesten joukkueessa suunnistivat juoksujärjestyksessä Matti Hannikainen, Ville Keto, Lasse Jääskeläinen, Rami Sihvola, Jussi Aholainen, Vesa Nikkilä sekä Juha-Matti Seppänen ja naisten joukkueessa Iiris Kavakko, Tuulia Asplund, Marjukka Kylmälä sekä Mari Huuhtanen. Venlojen viestissä KyO:n sija oli 587., kun osallistuneita joukkueita oli 729. Jukolan viestissä KyO:n sijoitus oli 769. ja osallistuneita 1229 joukkueellista. Pohjakuntonsa ja suunnistustaitonsa kymäläiset Jukolan kävijät hankkivat vapaavalintaisin ja - ehtoisin menetelmin, mm. käymällä iltarasteilla ja opettelemalla karttamerkkejä autossa matkalla Sulkavalle. Lähteet ja lisätietoja: Helsingin Suunnistajat tajat.fi Suomen suunnistusliitto Sulkava-Jukola Jukolan viesti KyO:n joukkueet 2003 Ylävasemmalta: Vesa Nikkilä, Ville Keto, Jussi Aholainen, Rami Sihvola Matti Hannikainen, Lasse Jääskeläinen, Marjukka Kylmälä, Tuulia Asplund, Juha-Matti Seppänen, Iiris Kavakko, Mari Huuhtanen niin ei ollut suurta kaipuuta metsään rämpimään. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ajat muuttuvat. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin olin jo aivan innoissani Helsingin Suunnistajiin liittymisestä. Ja tarkan markan naisena en voinut olla huumaantumatta myös harrastuksen aloittamisen edullisuudesta: kymmenen euron opiskelijajäsenmaksu oikeuttaa osallistumaan iltarasteille vaikka joka viikko lumettomaan aikaan. Mitä muuta voi harrastaa kymmenellä eurolla pääkaupunkiseudulla? Käydä puolitoista kertaa jumpassa jossain kaikki-seinät-peiliä -kuntokeskuksessa tai pelata tunti sulkapalloa. Siispä kulahtaneet verkkarit päälle, lenkkarit jalkaan ja rasteille. Kaiken muun tarvittavan - lainakompassin, kartan ja viiden minuutin suunnistuskoulutuksen - sai paikanpäältä. Ihan viiden minuutin koulutuksella en tosin olisi suostunut yksin metsään lähtemään, mutta osakuntalaisten kanssa harrastamisessa on se hyvä puoli, ettei tarvinnutkaan. Suunnistajakonkarit Lasse ja Ville lupautuivat auttamaan meitä neitoja alkuun. Olen heille kovin kiitollinen siitä, että tultuamme koko porukka metsästä likomärkinä, pari tuntia parin kilometrin matkaan käyttäneinä, he eivät ehdottaneet meille keltanokille johonkin siistiin sisälajiin siirtymistä, vaikka varmasti mieli teki. Siitä se sitten lähti. Seuraavalla kerralla uskaltauduin jo yksin metsään kännykkä taskussa ja sitä seuraavalla kerralla ilman kännykkää. Loppujen lopuksi sain käydyksi iltarasteilla noin viidesti ennen kesäkuun puolivälin Jukolaa. Niinpä, työteon ja opintojen harrastusmahdollisuuksia haittaava vaikutus pitäisi lailla kieltää

9 Kartta oli useimmiten vielä väärin päin kädessä,eikä tuo kestävyyskuntokaan ollut välttämättä huipussaan. Taisin silloin manailla ääneen, että pitipä taas mennä uhoamaan ja ilmoittautumaan joukkueeseen, eikö voisi vaan käydä rasteilla omaksi huvikseen Voisi varmasti, ja omaksi huvikseen rasteilla käyviä onkin pilvin pimein, mutta kyllä suhteeni uuteen harrastukseeni täydellisti nimenomaan Jukolan tunnelman kokeminen. Urheilutapahtumana Jukolasta tekee mielenkiintoisen se, että suunnistuksen huippunimet ja kaltaiseni puolihuvikseen leikkiin ryhtyneet ryntäävät samassa lähdössä samoille radoille silläkin uhalla, että voittajajoukkue on ehtinyt jo saunanraikkaana palkintojenjakoon, kun harrastelijajoukkueen ankkuri ylittää voitonriemuisena maalilinjan. Suureksi suomalaiseksi kesätapahtumaksi Jukolassa pistää silmään järjestyshäiriöiden puute, yhtä suurta suunnistusperhettä -tunnelma, ja jopa hetkittäin ärsyttävän aistittavissa oleva tervehenkisyys. Jukolassa on näköjään mahdollista, että tuhansia suomalaisia kokoontuu massatapahtumaan juhannusta edeltävänä viikonloppuna, eikä yksikään humalainen kaadu teltannaruihin. Eipä siellä näkynyt firmojen vip-juottoloitakaan, mutta sen sijaan keskimääräistä enemmän hikipantoja ja kirkkaanvihreitä, kiiltäviä trikoohousuja, joiden luulin hävinneen maailmankartalta joskus Bogart Companyn hajoamisen aikoihin. Johtopäätös: suunnistus ei ole seksikästä. Mutta entä sitten? Vaikka minua useimmiten nyppiikin alituinen nykyajan kaupunkilainen on täysin vieraantunut luonnosta -virsi, niin täytyy myöntää, että suuri osa kokemastani suunnistuksen viehätyksestä tulee ihan vaan siitä, että on perusteltu syy loikkia vanhat verkkarit jalassa metsässä. Enpä olisi itsestäni uskonut silloin yläasteiässä. Markkinavoimien ohjaksissa, tai ainakin rattaissa Antti Raappana Osakuntalaisia työelämässä sarjan kaksi ensimmäistä osaa antoivat opiskelijoiden/ valmistuneiden työpaikoista varsin ylevän kuvan. Minun tapani rahoittaa opinnot ja eläminen on perinteisempi. Mitä sitten teen ja millaisia taitoja työssäni tarvitsen? Kuinka hyväksikäytän neljän ja puolen vuoden kansantaloustieteen oppeja sekä tilastotiedettä ja matematiikkaa, joista tutkintomme lisäksi koostuu? Aamuisin raahaudun työpaikalleni vanhan kirkkopuiston laidalle päivästä riippuen klo Onnekseni käytössä ei ole kellokorttia. Otan hissin viidenteen kerrokseen, hakeudun työasemani ääreen avokonttorimme länsipäätyyn, loggaan sisään järjestelmään ja haen kahvia. Kuten rahoitusalalla yleensäkin, myös kahvinhaussa ajoitus on tärkeintä. Jos nimittäin otat viimeiset kahvit pannunpohjalta, moraalinen velvollisuutesi on keittää uutta. Poikkeuksen muodostavat ainoastaan johtajat, joita meillä on noin joka kymmenes. Olen töissä Mandatum Omaisuudenhoito Oy: ssä, siis Mandatum Asset Management Ltd: ssä. Kuulumme Sampo-konserniin ja olemme Suomen suurin omaisuudenhoitoyhtiö. Olemme instituutiovarainhoitaja, emme yksityisvarainhoitaja. Työpaikkani on Suomen lähitulevaisuuden kannalta merkittävä, sillä eläkepommi kolkuttaa ovelle ja me yritämme omalta osaltamme vaimentaa iskua hoitamalla esim. useiden eläkesäätiöiden varoja parhaan osaamisemme mukaan. Myös rahastosijoittamisen yleistyminen linkittää työni useiden suomalaisten kukkaroihin, sillä useimpia Sammon rahastoista hoidetaan meillä. Me siis sijoitamme toisten rahoja osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin jne. Volyymit meillä ovat suuria ja markkinat ovatkin saaneet kasvot työpaikallani. Minä puolestani olen assistentti eli sekatyömies. Lusikkani on vähän joka sopassa, sillä avustan tarvittaessa niin osake, korko kuin vaihtoehtoisten sijoituslajien ryhmiä ja markkinointiakin aika ajoin. Homma sopii opiskelijalle, sillä päävastuuta ei ole mistään, mutta silti on vähän kaikessa mukana. Myös työnantajan kannalta homma sopii opiskelijalle mitä parhaiten. He saavat halpaa, osaavaa, joustavaa, nöyrää mutta motivoitunutta työvoimaa työkokemus-porkkanan avulla töihin, joissa valmistunut turhautuisi vauhdilla. Tällainen työntekijäluokka vain taitaa tulevaisuudessa kuolla sukupuuttoon. Kai tämä on tulevaisuuden kandihommaa. Työ ei ole täysin koulutusalaani vastaavaa; en ole tehnyt yhtään regressiota, enkä ratkaissut yhtä ainutta funktiota. Toisaalta koulutustani vastaavaa työtä taitaa löytyä vain tutkimuslaitoksista. Työpäivät ovat perusluonteeltaan aikalailla samanlaisia päivästä toiseen, joskin neljännesvuosittain ilmestyvän laajemman, rahoitusmarkkinoita ja suhdanteita käsittelevän julkaisumme aikoihin olo on kuin olisi lehdessä töissä. Silloin työpäivät täyttyvät julkaisupalavereista sekä tekstien ja kuvamateriaalin työstämisistä. Meillä kuvamateriaali on käyriä. Erityisesti silloin kansantaloustieteen peruskursseista on ehdottomasti hyötyä. Myös lehtiartikkeleista saa enemmän irti jos tietää mistä niissä puhutaan. Eikä tule aika pitkäksi vessassa. Muulloin päivät kuluvat palavereita ja presentaatioita valmistellessa sekä uutisia ja muiden alalla toimivien studyja lukiessa. Niin hullulta kun se kuulostaakin, markkinoilla voi olla vain yksi pääteema kerrallaan, jota kaikki yrittävät parhaansa mukaan ymmärtää ja kommentoida. Keväällä teema oli deflaatio ja nyt se näyttää olevan julkisen sektorin budjettialijäämät. Ihmisiähän täälläkin ollaan, eikä päähän montaa asiaa kerralla mahdu. Silloin tällöin päivät täyttyvät nopealla tahdilla tehtävistä analyyseistä, joissa matematiikan perustiedot ovat tarpeen. Vaativampi lineaarialgebra tai differentiaaliyhtälöt ovat harvemmin käytössä. Mainoslaskimista löytyvät operaattorit yleensä riittävät, prosenttilaskun ollessa tärkeintä. Motivaation kannalta on myös hyvä pystyä laskemaan paljonko kahvia hakiessa saa palkkaa. Työn ehdottomasti mieltä hivelevin puoli on seurata kuinka esim. euron dollarikurssi vaihtuu ruudulla alle sekunnin välein, lukea kansainvälisen investointipankin julkaisua ja kuvitella olevansa Wall Streetilla kadun korkeimmassa tornissa. Muuten työtäni voi hyvin verrata ovi kiinni takkipäällä eteisessä seisomiseksi, niin kuin kai useimpia akateemisia käytännön työpaikkoja

10 Kulttuuriloma rannalla? Terhi Aapro Voiko turistimatka aurinkorannalle korvata kulttuurimatkan Roomaan? Voiko italialaisessa turistirysässä tavoittaa mitään tuon kulttuurin ja tyylin kyllästämän maan hengestä? No, eihän niistä voi edes puhua samana päivänä, puuskahtaisi moni. Turistirysä on turistirysä, samanlainen kaikkialla, olitpa sitten Kanarialla, Kreetalla tai Riccionessa! Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka kannattavat yksilöllistä matkailua ja joiden mielestä rantalomat ovat massaturismissaan tylsää ajanhaaskausta. Mitä iloa on lähteä jopa satojen muiden suomalaisten joukkoon mukamas ainutkertaiselle ulkomaanlomalle, kun torikauppiaskin osaa huutaa osta halpa lauku! ja ravintolan ruokalistat ovat suomeksi?! Minä halusin kaupunkilomalle Roomaan, mutta päädyin aurinkolomalle Riccioneen ja yllätyin! Olin itse asiassa jo hylännyt haaveet päästä kesällä lainkaan matkalle, kun yllättävien sattumusten seurauksena avautui mahdollisuus lähteä reissuun. Pienehköllä budjetilla taloudellisimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui valmis äkkilähtö-pakettimatka. Olin viimeksi harrastanut etelänlomailua lapsena perheen kanssa, mutta epäilyksiäni lievitti se, että matka kuitenkin suuntautui haaveiden Italiaan. Lomamme osui italialaisten omaan vilkkaimpaan lomaviikkoon, joka huipentuu Ferragostojuhlaan (Neitsyt Marian taivaaseenastumisen juhla, vastaa nykyään lähinnä meidän juhannustamme). Vaikka Riccione itsessään on selkeästi lomakohde, pahin turistirysän tuntu oli poissa, koska ympärillä oli enemmän itse italialaisia kuin turisteja! Viikonpäivästä riippumatta kaduilla ja ravintoloissa oli mieletön meno päällä. Adrianmeren rannalla sijaitsevassa Riccionessa kiinnittää ensimmäisenä huomionsa valtavan pitkään hiekkarantaan (yhteensä 30 kilometriä lomalaisille rakennettua rantaviivaa), toinen toistaan seuraaviin ulkoilmaravintoloihin, lukemattomiin krääsäkauppoihin ja ihmispaljouteen. Elokuu on monien Euroopan maiden lomakuukausi ja se näkyy Italiassakin. Riccionea ympäröivästä Emiglia Romagnan maakunnasta löytää kuitenkin halutessaan paljon mielenkiintoista nähtävää ja myös omaa rauhaa. Retkeillä voi joko omin päin tai osallistua valmisretkiin. Jokaisen Riccionen kävijän must lienee retki San Marinoon, jonne ajaa vuoristotietä vain reilut puolisen tuntia. San Marino on rihkamakauppoineen selkeä turistikohde, mutta kiipeäminen ylös linnoitukselle antaa vaivan palkaksi hienot näkymät. Huikeimmissa suunnitelmissamme oli tehdä omin päin kahden päivän retki Roomaan, mutta hylkäsimme ajatuksen kuumuuden ja ajan vähyyden vuoksi. Viikon lomasta kaksi päivää matkalla ja siitä suuri osa kuumissa junissa ei vastannut käsitystämme nautittavasta lomasta. Jätimme väliin myös muiden turistien suosimat Firenzen ja Venetsian. Sen sijaan valitsimme kohteeksemme tunnin junamatkan päässä olevan Ravennan, joka on muinaisen Länsi-Rooman entinen pääkaupunki. Ravennassa on vaikuttava vanha keskusta ja upeita 400- ja 500-luvuilta peräisin olevia mosaiikkeja. Kaupunki yllätti hiljaisuudellaan ja rauhallisuudellaan ja oli taatusti järkevä valinta esimerkiksi Venetsian ahtauden ja jonojen sijaan. Italiasta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta hyvää ruokaa. Pastat ja pizzat olivat useimmiten maineensa veroisia, mutta varsinainen elämys oli kuitenkin illallisretki pieneen Mondainon vuoristokylään, jossa maalaistalon ravintola tarjosi tähtikirkkaan taivaan alla italialaisen illallisen pitkän kaavan mukaan. Viikoittainen bussilastillinen turisteja taisi olla merkkitapaus kyläläisille, San Marino 18 19

11 Calzone-pizza jotka tulivat ihmettelemään meitä kun nautimme aperitiiveja kylän keskusaukiolla. Illallispöydässä keskustelukin virisi viinilasillisen jälkeen lähes yhtä vilkkaana kuin italialaistenkin itsensäkin ruokapöydässä. Aivan oma lukunsa on tietysti italialainen jäätelö. Jäätelöbaareja (gelateria) on joka nurkalla ja niiden kylmäaltaissa on toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja. Laktoosi-intolerantikkonakaan en voinut niitä täysin vastustaa ja niinpä harva se ilta pääsin ihmettelemään vatsaani, joka oli turvoksissa kuin olisin jalkapallon nielaissut. Mutta eihän kukaan voi vastustaa tiramisujäätelöä, jossa on mukana oikeita kakunpaloja! Italialaisiin itseensä en päässyt kovin läheisesti tutustumaan. Mies matkakumppanina pelasti minut italialaisnuorukaisten peräänantamattomilta lähestymisyrityksiltä, joista hotellimme keskenään matkustaneet suomalaistytöt olivat kärsineet kiusaksi asti. Italian alkeiskurssien taidoillani selvisin kunnialla kaupoissa ja ravintoloissa, sillä kaikki italialaiset eivät todellakaan puhu edes Riccionen kaltaisessa turistikohteessa englantia. Minun muutama italiankielen sanani kirvoittikin kaupassa usein hämmentävän puhetulvan, josta en ikävä kyllä ymmärtänyt sanaakaan. Ruokalistat olivat myös täällä joissakin paikoissa huvittavasti suomenkielisiä, mutta myös sanakirjasta oli listoja tulkatessa monesti apua, sillä päivittäisen surprise-annoksen tilaaminen ei tuntunut houkuttelevalta! Italialaisten elämään pääsimme kuitenkin kurkistamaan heidän lomanviettotapojaan seuraamalla. Kuten oppaammekin meille kertoi, italialaisten päivärytmi on lomallakin hyvin säännöllinen ja rakentuu ruoka-aikojen ja siestan ympärille. Aamiaisen jälkeen kaikki suuntaavat rannalle pariksi tunniksi. Useimmat ovat vuokranneet koko viikoksi pienet auringonottopalstansa rannalta aurinkotuoleineen ja -varjoineen. Puolen päivän aikaan mennään hotelliin suihkuun, jonka jälkeen nautitaan pastalounas ja vietetään parin tunnin siesta lepäillen tai ystävien kanssa seurustellen. Siestan jälkeen mennään jälleen rannalle muutamaksi tunniksi. Illallista varten siistiydytään ja puetaan parasta ylle. Illallinen nautitaan rauhassa ja sen jälkeen iltaa jatketaan esimerkiksi lukuisissa rantabaareissa. Ja sama kaava toistuu koko viikon ajan. Italian elokuun hiostava kuumuus ja lämmin Adrianmeri ovat terapiaa stressaantuneelle mielelle ja väsyneelle ruumiille. Kun viitsii hakeutua rantabaareja ja turistikauppoja kauemmas, voi rantalomallakin saada halutessaan myös hengen ravintoa. Ensi kerralla kuitenkin Roomaan! Matti Hannikainen KyO:n PJ Syyspuhinoita Hyvät osakuntalaiset! Syksy on alkanut jo varsin perinteisin kuvioin. Jännitämme uusien fuksien määrää ja odotamme toiminnan alkua. Kenties tärkeämpää kuin monen fuksin haalinta vain numeroina, on pitää fuksit mukana toiminnassa. Tiedotuksen on toimittava ja osakunnan näyttävä ja kuuluttava korkeakouluissa. Toisaalta monissa keskusteluissa keskiviikkoisin kahveilla tai kokouksissa (puhumattakaan niiden jälkimainingeissa) ilmenee osakunnan olleen monelle nykyiselle aktiiville osa yliopistoa. Siis osakuntaan on tultu automaationa. Tällainen asenne on hyvä asia, mutta toisaalta näistä yksilöistä meidänhän ei tarvitse niin paljon huolehtia. Vai tarvitseeko? Nyt huolehtisin enemmän toiminnasta hiljalleen katoavista yksilöistä ja erityisesti viime vuoden fukseista. Fuksiohjaajat ovat tärkeitä linkittäessä uusia opiskelijoita niin osakuntaan kuin opiskelijaelämään uudessa ympäristössä. Kiitokset jo tässä vaiheessa heille tehdystä työstä! Toivottavasti osakunnasta muodostuu olohuone monelle uudelle kymäläiselle ylioppilaalle. Vaikka osakuntamme ei ole varakas, on se toiminnaltaan rikas yhteisö. Kesälläkään emme levänneet laakereillamme, vaan töittemme ohella harrastimme erityisesti urheilua. Liisankatulaisten naapureidemme keskuudessa olemme se urheiluhullu osakunta. Kesän suorituksista jäi parhaiten mieleen kesäöinen Jukolan viestin ensimmäisen osuuden kääntöpiste. Reittiä oli takana jo vajaat puolet reilusta 11 kilometristä pimenevässä suviyössä, kun saavuin suunnistajien letkassa avokallion laelle. Näkymä oikealla sivullani oli mieleenpainuva otsalamppujen valopisteet kiemurtelivat savolaisessa metsässä kuin käärme. Näkymää ei ollut aikaa ihastella sekuntia kauempaa, sillä viestiä oli kiiruhdettava eteenpäin. Sekä Venlojen että Jussien joukkueemme onnistuivat hyvin. Kiitokseni kuuluvat teille kaikille muistettavasta kokemuksesta! Myös syksyn toiminta on käynnistynyt ilman suuria kankeuden oireita, mitä nyt oman jaksamiseni laita on vähän niin ja näin. Tämäkin juttu lienee jo myöhässä, mutta onneksi päätoimittajamme on ymmärtäväinen teekkari. Liikuntasihteerimme Mari käytti ääntään ja sai osakunnalle hyvän sählyvuoron taas vuoden tauon jälkeen torstaisin klo 21 hallintorakennuksessa. Hyvä puoli vuorossa lienee osakunnan ja hallituksen kokousten lyheneminen sekä jäsenten kunnon kohoaminen tiukoissa väännöissä. Myös rajanylitysmestarit sekä vuosijuhlamestari että -toimikunta löytyivät ja vieläpä yllättävän kivuttomasti. En voi muuta kuin toivottaa jaksamista puurtamiseen muille osakuntalaisille. Vaikka oma kesäni hujahti ohitseni sitä käytännössä huomaamatta, toivon sinun kesäsi sisältäneen sentään jonkinlaisen pitemmän loman. Laskeskelin viimeisenä viikkonani maalikauppiaana kahvikuppi kädessäni, että en ole pitänyt virkistävää lomaa sitten vuoden 1997, jolloin kirjoitin ylioppilaaksi. Kenties nyt syksyllä pääsen itse irtautuman arjen harmaudesta ja kokoan itseni uusiin koitoksiin niin luennoilla, tenteissä kuin osakunnan toiminnassa. Hyvää syksyä ja tavataan Liisankadulla! 20 21

12 Äänestä KyO edariin! Helsigin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon valitaan joka toinen vuosi 60-jäsentä. Vaalit ovat tänä vuonna ja ennakkoäänestys KyO on vaaliliitossa muiden Liisankadun osakuntien (LiO) sekä Kouvolan kielenkääntäjien (KouKi) kanssa. Realistinen tavoite tälle liitole on kaksi edustajisto paikkaa ja kaksi varasijaa. Nyt päättyvällä kaudella edustajistossa on KyO:laisista istunut Antti Forsell. MIKSI ÄÄNESTÄÄ: 1. Osakuntien lista on poliittisesti sitoutumaton, joten sen ehdokkaat eivät ole minkään puolueen talutusnuorassa. 2. Ehdokkaidemme tavoitteena on: parantaa YTHS:n palveluita: YTHS:n maksulle on saatava vastinetta, hoitojonoja lyhyemmäksi yms. hankkia lisää opiskelija-asuntoja: vähintään joka toiselle opiskelijalle kuuluisi mahdollisuus asua opiskelijahintaisessa asunnossa parantaa YTHS:n palveluita: YTHS:n maksulle on saatava vastinetta, hoitojonoja lyhyemmäksi yms. hankkia lisää opiskelija-asuntoja: vähintään joka toiselle opiskelijalle kuuluisi mahdollisuus asua opiskelijahintaisessa asunnossa nostaa vuokrakattoa ja opintotukea lisätä opiskelijoiden sosiaalitiloja: lukupaikkoja kaikille kampuksille lisää jotta opiskelijat vosivat paremmin tutustua oman alansa opiskelijoihin panostaa perusopetukseen: opettajien opetukselliset ansiot on otettava paremmin huomioon ja opettajien ja opiskelijoinden yhteistyötä parannettava, erikoisalojen opetuksen lisääminen ei saa tapahtua perusopetuksen varjolla tehdä tentteihin ja kursseille ilmoittautuminen mahdolliseksi internetissä parantaa liikennejärjestelyjä: Helsingin olisi otettava mallia naapureistaan ja nostettava HKL:n opiskelija-alennus 50-prosenttiin HYY voi vaikuttaa osaan näistä asioista suoraan, mutta on jäsenensä takia huomioonotettava ääni myös siellä minne sen suora valta ei riitä. 3. Vuonna 2005 oloitetaan rakennetamaan HYY: lle uutta ylioppilastaloa Kamppiin. LiO:laisten tavoite on saada uudet tilat joko tästä uudesta Uudesta, tai rakennushankkeen johdosta nykyiseltä Uudelta vapautuvista tiloista. Ennen rakentamista on päätettävä mitä rakennetaan ja kenelle, joten äänemme on kuuluttava. Jokaiselta Liisankadun osakunnalta kuluu tällä hetkellä noin 6000 euroa yhtiovastikkeisiin vuodessa. Kuten juuri remontoitua porraskäytävää ihastellessa arvata saattaa, tämä summa on nousussa. Uudet tilat olisivat ilmaiset, minkä lisäksi nykyisistä tiloista saataisiin merkittävästi vuokra- tai myyntituloja. KyO:laiset ehdokkaat ovat: Terhi Aapro Antti Forsell Mari Heikkilä Iiris Kavakko Mirja Natunen Antti Palmu Antti Raappana Rieti Ryysy Ilkka Vuorikuru Tarja Eerola Matti Hannikainen Mari Huuhtanen Laura Laine Riku Neuvonen Satu Pohjola Aura Raappana Kaisa-Maria Suikkanen Valitettavasti lehden kirjoitusajankohtana ehdokkaiden numerot eivät olleet vielä tiedossa. Kymenlaakson osakunnan virkailijat 2003 Inspehtori Esko Ukkonen puh (työ), (koti) Kuraattori Kalle Juuti (Vehkalahti) puh Hallituksen puheenjohtaja Matti Hannikainen (Helsinki) puh Taloudenhoitaja Mikko Taipale (Kouvola) puh Sihteeri Iiris Kavakko (Pyhtää) puh Emäntä Mari Heikkilä (Elimäki) puh Vt. Isäntä Mika Kääriäinen (Kouvola) puh Toiminnanohjaaja Tarja Eerola (Kotka) puh Tiedotussihteeri Silja Könönen (Kouvola) puh Tiedotussihteeri (WWW) Mikko Kuokkanen (Kouvola) puh inki.fi Kypsän päätoimittaja Jukka Villstedt (Kouvola) puh Maakuntasihteeri Iiris Kavakko (ks. Sihteeri) Ulkoasiansihteeri Marjukka Kylmälä (Hamina) puh inki.fi Liikuntasihteeri Mari Huuhtanen (Pyhtää) puh Koulutussihteeri Mirja Natunen (Vehkalahti) puh Fuksiohjaaja Kaisa-Maria Suikkanen (Kouvola) lsinki.fi p Kulttuurisihteeri Terhi Aapro (Kotka) puh Seniorisihteeri Terhi Puikkonen (Pyhtää) puh Kappalainen Kaisa-Maria Suikkanen (ks. Fuksiohjaaja) Laulunjohtaja Antti Raappana (Kouvola) puh Valokuvaajat Jukka Villstedt (ks. Kypsän päätoimittaja) Mikko Kuokkanen (ks. 2. tiedotussihteeri) Arkistonhoitajat Paula Pasi (Kouvola) puh Mirja Natunen (ks. koulutussihteeri) Musiikkivastaava Rami Sihvola (Valkeala) puh Apuemännät Terhi Aapro (ks. Kultuurisihteeri) Tuulia Asplund (Pyhtää) puh Tarja Eerola (ks. Toiminnanohjaaja) Antti Forsell (Valkeala) puh Riku Haapanen (Kouvola) puh Mari Huuhtanen (ks. Liikuntasihteeri) Hanna Juntunen(Kouvola) puh Marjukka Kylmälä (ks. Ulkoasiainsihteeri) Aura Raappana (Kouvola) puh Kaisa Laitinen (Kouvola) puh Hanna-Sisko Mattila (Elimäki) Puh Mirja Natunen (ks. Arkistonhoitaja) Kaisa-Maria Suikkanen (ks. Fuksiohjaaja) Apuisännät Riku Haapanen (ks. Apuemännät) Matti Hannikainen (ks. Hallituksen puheenjohtaja) Lasse Jääskeläinen (Kotka) puh Iiris Kavakko (ks. Sihteeri) Ville Keto (Kotka) puh Mikko Kuokkanen (ks. 2. Tiedotussihteeri) Laura Laine (Iitti) puh Jaakko Lattu (Kouvola) puh Riku Neuvonen (Valkeala) puh Antti Palmu puh Paula Pasi (ks. Arkistonhoitaja) Antti Raappana (ks. Laulunjohtaja) Rami Sihvola (ks. Musiikkivastaava) Mikko Taipale (ks. Taloudenhoitaja) Teemu Toivainen (Kouvola) puh Jukka Villstedt (ks. Kypsän päätoimittaja) Hallitus Pj. Matti Hannikainen Siht. Hanna Juntunen Terhi Aapro Mari Heikkilä Kalle Juuti Iiris Kavakko Riku Neuvonen Kaisa-Maria Suikkanen Mikko Taipale 22 23

13