PYOGENES-SYNDROOMA. ja sen saneeraus lypsykarjatilalta. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma.

Transkriptio

1 PYOGENES-SYNDROOMA ja sen saneeraus lypsykarjatilalta Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Mustiala Arestola Katja

2 OPINNÄYTETYÖ Koulutusohjelma Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Paikkakunta Tammela Työn nimi Pyogenes-syndrooma ja sen saneeraus lypsykarjatilalta Tekijä Arestola Katja Ohjaava opettaja Katariina Manni Hyväksytty Hyväksyjä Heikkonen Jari

3 TIIVISTELMÄ Mustiala Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Maatilatalouden suuntautumisvaihtoehto Tekijä Arestola Katja Vuosi 2015 Työn nimi Pyogenes-syndrooma ja sen saneeraus lypsykarjatilalta TIIVISTELMÄ Opinnäytetyön tarkoituksena oli pohtia syitä Arcanobacterium pyogenesbakteerin aiheuttamien utaretulehdusten lisääntymiseen lypsykarjatilalla. Arcanobacterium pyogenes aiheuttaa yhdessä muiden bakteerien kanssa kudoksia tuhoavan utaretulehduksen eli pyogenes syndrooman, jota yleisesti pidetään harvinaisempana utaretulehduksen syynä. Työssä etsittiin vastauksia yksittäisen lypsykarjatilan pyogenes - syndrooma ongelmaan ja tavoitteena oli löytää ne ongelmakohdat, jotka edistävät bakteerin leviämistä, sekä korjata karjan olosuhteet bakteerille epäedullisiksi. Teoriaosassa on käsitelty yleisimpiä utaretulehduksia yleisellä tasolla, sekä syvennetty tarkemmin pyogenes syndroomaan. Tarkoituksena oli kerätä teoriatietoa aiheuttajabakteerista, jotta voitiin lähteä saneeraamaan karjan utaretulehduksia oikeista näkökohdista. Käytännön osiossa on käsitelty tilan olosuhteita, mistä lähdettiin tautia saneeraamaan, sekä mitä toimenpiteitä tilalla utaretulehdusten torjumiseksi tehtiin. Tilan utareterveys parantui tehtyjen toimenpiteiden jälkeen huomattavasti. Tilalla ei tavattu toimenpiteiden aloittamisen jälkeisellä vuoden seurantajaksolla yhtään pyogenes syndroomatapausta. Myös muut utaretulehdukset vähenivät oleellisesti. Merkityksellistä utaretulehdusten hoidossa on ennaltaehkäisy ja huomion kiinnittäminen tähän seikkaan on luonut tilan lypsykarjalle paremmat mahdollisuudet vastustaa utaretulehduksia. Avainsanat Pyogenes, Utaretulehdus, Ennaltaehkäisy Sivut 29 s.

4 ABSTRACT Mustiala Degree programme in Agricultural and Rural Industries Agriculture Option Author Arestola Katja Year 2015 Subject of Bachelor s thesis Pyogenes syndrome on a dairy farm ABSTRACT This thesis is to consider the reasons for Arcanobacterium pyogenes and why it causes an increase in mastitis on a dairy farm. In combination with other bacteria Arcanobacterium pyogenes can cause mastitis which leads to the destruction of tissues, otherwise known as pyogenes syndrome, it is generally considered a rare case of mastitis. In this thesis the goal is to find answers based on a single dairy farm s problem with pyogenes syndrome. The aim is to identify the problem areas that contribute to the spread of the bacteria as well as to improve the livestock s environment and make the conditions unfavorable for Arcanobacterium pyogenes. The theoretical part is dealing with the most common incidences of mastitis as well as a more detailed look into pyogenes syndrome. The aim was to gather information on what causes the bacterium to thrive and to come up with an effective approach to relieve the cattle from mastitis. The practical part goes through circumstances of the farm, from where the problem was first noticed to what kinds of actions were taken against the mastitis. The status of the udder health improved significantly after actions were taken. In the follow up period no new cases of pyogenes syndrome have been found. Other udder infections in the herd also decreased substantially. Focusing on prevention is the most important way to create a healthy environment for the dairy cow s resistance to mastitis. Keywords Pyogenes, Mastitis, Prevention Pages 29 p.

5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO UTARETULEHDUS Yleisimmät utaretulehduksen aiheuttajat Staphylococcus aureus Streptococcus dysgalactiae Streptococcus agalactiae Koagulaasinegatiivinen stafylokokki Streptococcus uberis Eshericia coli Klebsiella pneumoniae Hiivat Arcanobacterium pyogenes Oireet sekä hoito Ennaltaehkäisy Taloudellinen merkitys Kustannukset PYOGENES-SYNDROOMA Leviämismuodot Esiintyvyys Oireet Hoitomuodot Ennaltaehkäisy Hiehot ja ummessa olevat lypsylehmät Lypsylehmät TILAN LÄHTÖTILANNE Navettaolosuhteet Eläimet Lääkintä Lypsy Siivous ja kuivitus Ruokinta Ilmanvaihto Työskentely ONGELMA-ALUEEN KARTOITUS TOIMINTAOHJEET Navettaolosuhteet Poikimisolosuhteet Eläimet Lääkintä Lypsy... 18

6 6.5 Siivous ja kuivitus Ruokinta Ilmanvaihto Työskentely Ohjeita tarkkailuun Päivittäiset rutiinit Viikoittaiset rutiinit TOTEUTUNEITA PARANNUKSIA Parsimatot Huomioita Kärpästorjunta Petokärpäset Huomioita Ilmastoinnin tehostaminen Huomioita Työskentelytavat Huomioita JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET... 28

7 1 JOHDANTO Lypsykarjan tärkein ominaisuus on terveet, puhdasta maitoa tuottavat eläimet. Tämän tavoitteen saavuttamisessa on nautakarjan ennaltaehkäisevä terveydenhoito todella tärkeää. Utaretulehdukset ovat suurin kustannuksia aiheuttava lypsykarjan sairaus ja bakteereita, jotka aiheuttavat utaretulehduksia on kaikkialla. Yksi näistä on Arcanobacterium pyogenes, joka on kohtuullisen harvinainen, mutta kuitenkin hyvin vakavasti otettava utaretulehduksen aiheuttaja. Tämän työn tavoitteena oli etsiä syitä siihen miksi harvinaisena pidetty utaretulehduksen aiheuttaja yhtäkkiä leviää lypsykarjatilalla. Tutkimuksella selvitettiin, mitkä olivat taudin todennäköisimmät leviämismuodot kyseisellä tilalla, sekä tehtiin tilakohtainen utaretulehduksen saneerausohjelma. Utaretulehduksen saneerauksessa kiinnitettiin huomiota yleisiin utaretulehduksia aiheuttaviin tekijöihin ja niiden vähentämiseen, ennen kaikkea ennaltaehkäisyn kautta. Puhdas ja kuiva eläinten elinympäristö yhdistettynä karjan parissa työskentelevien ihmisten valppauteen on utareterveyden perusedellytyksiä. 1

8 2 UTARETULEHDUS Utaretulehdus eli mastiitti on lypsylehmien yleisin sairaus. Tulehdus syntyy, kun ympäristössä eläviä tai ihon omia bakteereita pääsee vedinkanavan läpi utaretilaan, eikä utareen oma puolustusmekanismi kykene tuhoamaan niitä riittävän nopeasti. Utaretulehduksen syntyyn vaikuttavat monenlaiset tekijät. Eläimen geeniperimä määrää minkälainen alttius eläimellä on sairastua, minkälainen utarerakenne tai vastustuskyky eläimellä itsessään on. Huono utarerakenne altistaa esimerkiksi vedinpolkemille ja maitoa valuttava utare taas jättää vedinkanavan avoimeksi bakteereille. Olosuhteilla on myös merkittävä vaikutus utaretulehduksen syntyyn. Kostea ja likainen elinympäristö ovat omiaan lisäämään utartulehduksen riskiä. Myös ruokinnan katsotaan vaikuttavan sairastumisriskiin. Heikkolaatuinen rehu aiheuttaa pötsihäiriöitä, joka taas heikentävät lehmän yleistä vastustuskykyä. Utaretulehdus on usein kallis ja hankalasti hoidettava sairaus. Utaretulehdusbakteereita elää kaikkialla, eläimissä sekä niiden elinympäristössä. Ennaltaehkäisy onkin utaretulehdusten paras hoitomuoto. (Farmit.net) 2.1 Yleisimmät utaretulehduksen aiheuttajat Tavallisimpia utaretulehdusten aiheuttajabakteerit ovat Stafylokkimastiitti, Streptokkimastiitti sekä Koliformimastiitti. Näiden yleisimpien utaretulehdusta aiheuttavien bakteerien lisäksi on myös lukuisia muita, mutta hieman harvinaisempia bakteerilajeja. Utaretulehduksen aiheuttajat jaotellaan tartunnallisiin sekä ympäristöperäisiin. Tartunnalliset, kuten S.aureus, Str.dysgalactiae sekä Str.agalactiae tarttuvat pääasiallisesti suoraan eläimestä toiseen, esimerkiksi lypsykoneen välityksellä. KNS eli koagulaasinegatiivinen stafylokokki on normaali lehmän iholla elävä bakteeri. KNS on nimitys usealle stafylokokkibakteerilajille, joita on noin neljäkymmentä. Ympäristöperäiset, kuten Str.uberis, E.coli, A.pyogenes, Klebsiella sekä hiivat, taas tarttuvat ympäristöstä, kuten makuuparsien välityksellä. Lähes kaikki bakteerit pystyvät kuitenkin leviämään esimerkiksi lypsykoneen välityksellä, joten jaottelu bakteerien välillä ei ole ehdoton. (Pyörälä, Tiihonen 2005, 3-7.) 2

9 2.1.1 Staphylococcus aureus S.aureus on iholla elävä bakteeri, joka viihtyy erinomaisesti haavoissa ja ihon rikkoumissa. Sitä erittyy runsaasti märkäisistä kohtuvuodoista, erilaisista märkäeritteitä vuotavista paiseista sekä tulehtuneesta maitoa vuotavasta utareesta. S.aureus ei ole ympäristöperäinen bakteeri, mutta leviää helposti eläimestä toiseen makuuparsiin valuneiden tulehdusmaitojen tai tulehduseritteiden välityksellä. Myös huonosti toteutettu lypsyhygienia on omiaan levittämään aureus-tartuntaa karjassa. Yhtenä yleisimpänä utaretulehduksen aiheuttajana S.aureus pysyy karjassa yhtä kauan kuin navetassa on eläimiä. Totaalinen taudin saneeraus on siis mahdotonta, mutta tauti voidaan pitää kurissa saneeraamalla ne tekijät, jotka edesauttavat uusien tulehdusten syntymistä. Näitä tekijöitä on esimerkiksi kroonikkojen poisto karjasta, tulehtuneiden neljännesten umpeuttaminen, sekä yleinen tartuntapaineen vähentäminen hygieniatasoa parantamalla. (L. Kulkas 2009) Streptococcus dysgalactiae Str. dysgalactiae on bakteeri, jota esiintyy vedinten iholla, eläimen nielussa sekä tulehtuneessa utareessa. Se on lähinnä tartunnallinen bakteeri, mutta myös ympäristöllä saattaa olla vaikutusta taudin puhkeamiseen. Vedinpolkemat ja haavat vetimissä ovat otollisia kasvualustoja, joista bakteerin leviäminen utarekudokseen käy helposti. Myös kärpäset voivat levittää bakteeria eläimestä toiseen. Kärpästen torjunta, hyvä hygienia lypsyssä ja välitön puuttuminen vedinpolkemiin auttaa pitämään bakteeritartunnat kurissa. (L. Kulkas 2009) Streptococcus agalactiae Str.agalactiae on zoonoosi, joka tarttuu nautaan ihmisestä tai toisesta eläimestä. Molemmilla on omat bakteerikantansa, mutta ristiintarttuminen ei ole mahdotonta. Se on kuitenkin nykyään verrattain harvinainen utaretulehduksen aiheuttaja, ja siksi lähinnä yksittäisten karjojen ongelma. Bakteeri erittäin helposti tarttuvana leviää yleisimmin eläimestä toiseen huonon lypsyhygienian vuoksi. Lypsäjä voi käsissään siirtää taudin eläimestä toiseen, myös huonosti suunniteltu lypsyjärjestys, jossa terveet eläimet ovat kosketuksissa saastuneen maidon kanssa, aiheuttaa tulehduksen leviämistä. Tulehdusmaitoa ei tule myöskään antaa vasikoille juotavaksi, sillä herkästi tarttuvana se siirtyy myös siten eläimestä toiseen. (L. Kulkas 2009) 3

10 2.1.4 Koagulaasinegatiivinen stafylokokki Koagulaasinegatiivinen stafylokokki eli KNS ei ole yksittäinen bakteeri vaan ryhmä stafylokokkeihin kuuluvia bakteerilajeja. Se on yleisin utaretulehduksen aiheuttaja. KNS aiheuttaa yleensä piilevän tai vain lievästi oireilevan tulehduksen, joka huomataan ainoastaan soluluvun kohoamisena. KNS:ää pidetään usein harmittomimpana tulehduksen aiheuttajana, eikä sitä useinkaan lähdetä edes mikrobilääkkein hoitamaan. Se on yleinen varsinkin ensikoilla poikimisen yhteydessä ja saattaa hävitä itsestään. Kroonistuessaan se kuitenkin kannattaa hoitaa antibiooteilla. (Maito ja me 2008) Streptococcus uberis Str.uberis on ympäristössä elävä bakteeri, jonka tartunnanlähteitä ovat mm. lanta sekä kuivikkeet, joista olki on otollisin tartunnanlähde. Sen lisääntymistä edesauttavat kostea ja lämmin ilma tuotantorakennuksessa. Myös laidunkaudella esiintyminen on mahdollista, jos eläinten makuupaikka on kostea ja mutainen. Str.uberis voi aiheuttaa tulehduksen myös ummessaolokaudella, josta varsinkin kaksi ensimmäistä sekä kaksi viimeistä viikkoa ovat riskialtista aikaa. Silloin lehmän oma vastustuskyky on ratkaisevassa asemassa. (ETT.utareterveys) Eshericia coli E.coli on yleisin utaretulehduksia aiheuttava koliforminen bakteeri. Koliformiset bakteerit ovat yleensä suolistoperäisiä, ja aiheuttavat usein vakavan ja voimakasoireisen utaretulehduksen. Lehmän oma puolustuskyky hävittää yleensä bakteerin elimistöstä muutamassa päivässä, mutta eläimillä, joilla on heikompi vastustuskyky, kuten esimerkiksi vastapoikineilla eläimillä, saattaa bakteeri päästä verenkiertoon. Tällöin antibioottihoito on ehdoton, koska tauti saattaa olla tappava. E.colia löytyy sieltä, missä on lantaa. Lypsyn jälkeen avoin vedinkanava yhdistettynä lantaiseen makuuparteen on huomattava riskitekijä. Myös lehmän oma puolustuskyky on ratkaisevassa asemassa. Eläimen rakenne ts. lypsytapahtuman onnistuminen, stressitekijät ja ruokinta vaikuttavat kaikki puolustuskykyyn. Terveen eläimen vastustuskyky pystyy välittömästi hyökkäämään bakteerin kimppuun, jolloin tulehdus saattaa olla ohitse ennen kuin sitä edes huomataan. (ETT.utareterveys) 4

11 2.1.7 Klebsiella pneumoniae Klebsiella on E.colin tapaan koliforminen bakteeri. Se on maaperässä ja ulosteessa viihtyvä bakteeri, jota löydetään myös usein kosteista sahanpuruista. Kosteat kuivikkeet ovat kuitenkin usein otollisempi kasvualusta Klebsiella-bakteerille, kuin lanta josta sitä löytyy yleensä vähemmän. Bakteeria voidaan tavata myös vesikupeista ja juoma-altaista, jos niissä vesi seisoo liian pitkään. Klebsiella voi tarttua parsirakenteiden lisäksi myös esimerkiksi lypsyrobotin välityksellä, jos pesuharjat tai käsivarsi ovat huonosti puhdistettuja ja lantaisia. Se tarttuu myös maidon välityksellä, jos lypsyhygieniasta ei huolehdita riittävästi. Tulehdukseen käytettävästä antibioottihoidosta huolimatta, bakteeri jää usein pysyvästi utareeseen. Koliformisten bakteerien aiheuttama tulehdus sairastuttaa vain ennestään soluttamattoman utareneljänneksen. Siksi ne ovatkin yleensä sellaisten karjojen ongelma, joissa ei juuri esiinny muita utaretulehduksia. (ETT.utareterveys) Hiivat Hiivoja on lehmän iholla, ruuansulatuskanavassa sekä maaperässä. Hiivaa on siis aina ympäristössä. Hiivatulehdukseen löytyy yleensä jokin altistava tekijä, kuten antibioottihoito, joka tuhoaa hoidettavan bakteerin lisäksi myös normaaliflooraa ja näin antaa tilaa hiivan kasvulle. Hiivan aiheuttamiin tulehduksiin ei ole hoitokeinoa. On hoidettava oireita, sekä etsittävä tulehduksille altistava tekijä. Tukimuotona hoidossa voidaan käyttää tiheää lypsyä. (Farmit.net) Arcanobacterium pyogenes A.pyogenes esiintyy yleensä yhdessä anaerobisten bakteerien kanssa aiheuttaen voimakasoireisen utaretulehduksen. Sitä esiintyy märkäisissä eritteissä, kuten kohtutulehduseritteissä. Lypsykaudella esiintyessään sen hoitoennuste on hieman parempi kuin ummessaolokaudella, jolloin reagointi hoidon aloittamiseen on usein hitaampaa. Harvoin kuitenkaan tulehtunut neljännes palautuu enää lypsyyn. (ETT.utareterveys) 5

12 2.2 Oireet sekä hoito Utaretulehduksen oireet vaihtelevat huomaamattomista ja hyvin lievistä tulehduksista jopa kuolemaan johtavaan verenmyrkytykseen. Kliinisessä mastiitissa on piilevien oireiden lisäksi yleisoireita, kuten syömättömyyttä, lämmön nousua tai muutoksia sairastuneen neljänneksen maidossa. Piilevää mastiittia ei ulkoisten oireiden puuttuessa pystytä yleensä ilman solutestiä havaitsemaan. Se kuitenkin aiheuttaa yleensä maidon soluluvun lisääntymistä, mikä taas aiheuttaa maidon laadullista heikkenemistä. (Pyörälä, Tiihonen 2005, 1.) Tartunnallisissa ongelmissa todetuille tulehduksille on aina tehtävä jotain. Tulehtunut neljännes joko umpeutetaan, lääkitsemällä yritetään hoitaa terveeksi, tai viimeisenä keinona on eläimen poistaminen karjasta. Utaretulehduksen huomiotta jättäminen lisää tartuntapainetta karjassa merkittävästi, eikä hoidon merkitystä voikaan riittävästi painottaa. Lievästi oireilevat tai oireettomat, mutta tunnetut tulehdukset voidaan hoitaa lypsylehmän umpeenpanon yhteydessä. Mikrobilääkkeiden käyttö ummessaolokaudella on taloudellisesti kannattava tapa hoitaa lieväoireiset tulehdukset, sekä ennaltaehkäistä riskieläinten mahdolliset uudet tulehdukset seuraavalla tuotantokaudella.(ett.fi) Oikeanlainen hoitomuoto valitaan sairauden aiheuttajasta riippuen ja tärkeää onkin aina määrittää syy ennen hoidon aloittamista. Oikea diagnoosi varmistaa hoidon onnistumisen. Muita hoitomuotoon vaikuttavia tekijöitä on esimerkiksi antibioottiresistentti bakteerikanta tai se, onko odotettavissa, että lääkehoidolla pystytään utareneljännes palauttamaan tuotantoon. Aina ei kuitenkaan välttämättä tarvita mikrobilääkitystä. Hoitomuodoksi voivat riittää myös tihennetty lypsyväli ja utareen pinnalle levitettävät lämmittävät voiteet. (Pyörälä, Tiihonen 2005, 1.) Jälkiseuranta utaretulehdusten hoidossa on hyvin tärkeää. On huolehdittava, ettei mahdollisesti epäonnistuneen hoidon tuloksena utaretulehdusta päästetä leviämään karjassa. 2.3 Ennaltaehkäisy Utaretulehdusten ennaltaehkäisy vaatii tietoa tulehduksia aiheuttavista bakteereista, sekä niiden elinolosuhteista. Aina syy tulehdukseen ei kuitenkaan selviä, mutta parhaiten tulehduksia voidaan ennaltaehkäistä, kun jokainen sairastuminen pyritään selvittämään. Näin saadaan arvailujen sijasta tietoa, joka auttaa tulehdusten vastaisessa työssä. (Pellervo 2004) Puhdas ja kuiva elinympäristö, sekä terveet eläimet ovat parasta ennaltaehkäisyä, niin utaretulehduksia kuin muitakin sairauksia vastaan. Bakteerit eivät viihdy kuivissa ja puhtaissa olosuhteissa. Pohjimmiltaan kyse on siis taudinaiheuttajien rajoittamisesta, sekä eläinten mahdollisuudesta ylläpitää riittävää vastustuskykyä. 6

13 Tautien torjunta ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Valpas asennoituminen päivittäisiin työrutiineihin parantaa ennaltaehkäisyn vaikutusta. Jos havaitaan esimerkiksi eläinten olevan likaisia, tulee kysyä miksi ja etsiä sekä poistaa syy ennen kuin se aiheuttaa ongelmia. Hyvä keino ennaltaehkäistä sairauksia on tehdä karjatilalle eläinlääkärin kanssa terveydenhuoltosopimus. Terveydenhuoltosopimuksen painopiste on eläinlääkärin ja tuottajan välisessä yhteistyössä, ja se toimii pohjana systemaattiselle terveydenhuollolle. Usein kun työskennellään jopa vuosikymmeniä samassa työympäristössä, tulee ihmisille nk. sokeus omaa työtään kohtaan, eikä silloin aina kyetä näkemään kaikkia puutteita tai virheitä eläinten olosuhteissa tai miten karjan parissa työskennellään. Siksi on hyvä asia, jos tilan olosuhteita voidaan käydä lävitse ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Terveydenhuoltosopimuksessa tilalle tehdään terveydenhuoltosuunnitelma, johon kirjataan tilan lähtötilanne kaikesta eläimiin ja tuotantoon liittyvistä asioista, sekä mietitään parannusehdotuksia. Jatkossa seurantakäynneillä tarkastellaan tuloksia ja asetetaan uusia tavoitteita. Tarkoitus on siis terveysongelmien syiden kartoittaminen ja niiden korjaaminen, sillä tärkeintä ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa on hoitaa syy, ennen kuin siitä kehittyy moniongelmainen oire. 2.4 Taloudellinen merkitys Utaretulehdukset ovat merkittävin taloudellisia menetyksiä lypsykarjatiloille aiheuttava nautakarjan sairaus. Utaretulehdusten aiheuttamat menetykset koostuvat pääsääntöisesti ennenaikaisista poistoista, antibioottihoidoista ja sen vuoksi hukkaan menevästä maidosta. Tähän sisältyvät eläinlääkintäkulut, tuotoksen alentuminen, sekä oleellisesti myös hoidon vaatiman lisääntyneen työn kustannus Kustannukset On laskettu, että utaretulehdusten aiheuttamat kustannukset ovat Suomessa vuositasolla noin 81miljoonaa euroa. Tämä laskelma sisältää utaretulehdusten hoitojen kustannukset, tuotoksen aleneman, poistojen aiheuttamat tappiot, sekä tilalle jääneet solumaidot. Laskelmassa ei kuitenkaan ole huomioitu esimerkiksi lisääntyneen työn määrää tai karjassa lisääntynyttä tartuntapainetta. (Utareterveystyöryhmä , 26.) Yksittäisen eläimen kohdalla utaretulehduksen hoidon hinnaksi on laskettu keskimäärin 364. Tähän ei ole kuitenkaan laskettu viljelijälle tulevaa ylimääräistä työmäärää, eikä myöhemmin mahdollisesti tapahtuvaa tuotannon laskua. Uusintakustannuksiksi voidaan laskea hiehon todellinen tuotantokustannus, josta on vähennetty lehmän teurastulo, eli keskimäärin Laskemalla saadaan utaretulehduksen aiheuttaman uusintakustannuksen hinnaksi poistettavan eläimen kohdalla1636. (Utareterveystyöryhmä , 25.) 7

14 Näillä yksinkertaisilla kustannusesimerkeillä voidaan todeta kuinka merkittävistä utaretulehduksen aiheuttamista summista on kyse yksittäisilläkin maidontuotantotiloilla. 3 PYOGENES-SYNDROOMA Pyogenes-syndrooma eli kesämastiitti on aerobisten eli happea käyttävien sekä anaerobisten eli hapettomissa olosuhteissa elävien bakteerien aiheuttama sekainfektio. Yleisimmistä utaretulehduksista kesämastiitti eroaa siinä, että sen aiheuttaa monen bakteerilajin yhteisesiintymä. Kesämastiitista eristetyistä bakteereista yleisin on Arcanobacterium pyogenes, muut eristetyt bakteerit ovat yleensä Streptococcus dysgalactiae, Peptostreptococcus indolicus sekä Bacteroides-lajit. Nämä bakteerit tuottavat utaretulehduksessa bakteerimyrkkyjä, jotka vaurioittavat kudosta, sekä vakavaa kudostuhoa aiheuttavia valkuaisaineita hajottavia entsyymejä. (Pyörälä 2005, 22.) 3.1 Leviämismuodot Arcanobacterium pyogenes on hyvin yleinen märkäisten tulehdusten aiheuttaja naudalla. Bakteeri voidaan normaalistikin eristää eläimen iholta ja limakalvoilta. Ihon rikkoutuessa bakteeri pääsee kulkeutumaan elimistöön, jossa se aiheuttaa utaretulehdusten lisäksi jalkojen märkäisiä tulehduksia tai sisäelinten märkäpesäkkeitä. A.pyogenes on myös yksi tavallisimmista kohdun bakteeri-infektioiden aiheuttajista. (Evira, 2011) Eritteitä valuttavat tulehduspesäkkeet ovat merkittävä leviämismuoto varsinkin pihatto-olosuhteissa, joissa eläimet kulkevat vapaasti vaihtaen makuupaikkaa mieltymystensä mukaan. Yhdeksi leviämismuodoksi voidaankin lukea ihon ja limakalvojen rikkoutumista aiheuttavat elinolosuhteet ja olosuhteet, jotka edistävät taudin etenemistä. Tärkeimpänä levittäjänä on kuitenkin yleisesti pidetty Hydrothea irritans kärpästä. Tulehdusta kutsutaankin usein myös kansanomaisesti kärpästulehdukseksi. Taudin synnyksi on arveltu vetimessä olevaa vammaa, kuten haava tai mäkärän pistos, joka sitten houkuttelee paikalle bakteereita kuljettavia kärpäsiä. (Pyörälä 2005, 22.) 3.2 Esiintyvyys Kesämastiitin levinneisyysalue seuraa Hydrothea irritans-kärpäsen elinalueita. Sitä tavataan Pohjoismaissa (ei Islannissa), sekä Keski-Euroopan pohjoisimmilla alueilla kuten Saksassa, mutta myös yhdellä Japanin saarista. 8

15 Sitä esiintyy etenkin laiduntavilla hiehoilla loppukesästä. Hiehojen lypsämätön utare on erinomainen paikka bakteerien kasvualustaksi. Sisäruokintakaudella esiintyvä kesämastiitti liittyy yleensä vedinvaurioon. 3.3 Oireet Pyogenes-syndroomalle tyypillisiä oireita ovat tulehtunut utareneljännes, joka taudin kehittyessä vähitellen turpoaa ja kovettuu muita neljänneksiä suuremmaksi. Lypsyssä olevan lehmän tulehtuneen neljänneksen maito muuttuu hyvin pahan hajuiseksi paksuksi eritteeksi. Kuva 1 Pyogenes-syndrooma lehmän oikeassa etuneljänneksessä Tämä epämiellyttävä haju onkin yksi pyogenes-syndrooman oireista, jolla se voidaan erottaa muista utaretulehduksen aiheuttajista. Muita tavallisia oireita ovat yleisoireet, kuten sairauden alkuvaiheessa eläimen korkea kuume, sekä raajakivuista johtuva kivulias olotila. (Pyörälä 2005, 22.) 3.4 Hoitomuodot Useimmissa tapauksissa kun lehmällä todetaan kesämastiitti, vahinko on jo tapahtunut, eikä neljänneksen menetystä voida estää. Hoito on kuitenkin aloitettava välittömästi ja sen pääasiallisena tavoitteena onkin lievittää oireita sekä estää taudin leviäminen. Kesämastiitti vaatii aina pääsääntöisesti välitöntä eläinlääkärin hoitoa. (Pyörälä 2005, 23.) Systemaattisten oireiden puuttuessa hoitomuodoksi riittää yleensä tulehtuneen neljänneksen riittävän usein tapahtuva tyhjennys. Mikäli tulehduseritettä ei saada lypsämällä ulos vedinkanavan kautta, voi eläinlääkäri amputoida vetimen pään eritteen ulostulon helpottamiseksi. (Pyörälä 2005, 23.) Kaikki pyogenes-syndrooman aiheuttavat bakteerit ovat in vitro herkkiä penisilliineille ja makrolideille. Mikäli eläinlääkäri aloittaa lääkehoidon, on käytettävän mikrobilääkkeen valinta helppoa. Mikrobilääkkeiden lisäksi on eläimelle usein tarpeellista aloittaa myös kipulääkitys. (Pyörälä 2005, 11.) Eviran märehtijöille laatiman mikrobilääkesuositusten mukaan kesämastiitin hoitoon ensisijainen mikrobilääke on G-penisilliini ja toissijaisena hoitona makrolidit. Paikallishoidon käyttäminen tulehtuneeseen utareneljännekseen on kannattamatonta, sillä tulehduserite estää paikallisesti käytettävien antibioottien pääsyn itse tulehdusalueelle. (Pyörälä 2005, 23.) 9

16 Mikäli hoidosta huolimatta neljännes ei kuivu vaan jää erittämään märkäistä tulehduseritettä, tai mikäli neljännekseen myöhemmin muodostuu erittäviä paiseita, tulisi viimeisenä hoitokeinona eläin poistaa karjasta. Tämänkaltaiset eläimet ovat selkeä tartuntalähde muille saman karjan eläimille. (Pyörälä 2005, 23) Kuva 2 Tulehduseritteen aiheuttama paine aiheuttaa utareen repeämisen 3.5 Ennaltaehkäisy Tärkeintä taudin torjunnassa on nimenomaan ennaltaehkäisy. Tähän ei ole olemassa oikotietä, kuten esimerkiksi aiemmin pohjoismaissa kokeiltu Pyogenes-rokote, jonka ennaltaehkäisevää vaikutusta ei kuitenkaan pystytty todentamaan ja sen käytöstä luovuttiin. Tärkeintä ennaltaehkäisyssä on luoda karjalle sellaiset elinolosuhteet, joissa bakteerien hallitsematon leviäminen voidaan estää. Tämä tarkoittaa työtä karjan hyvinvoinnin eteen Hiehot ja ummessa olevat lypsylehmät Lypsylehmien umpeen laittamisessa kannattaa olla erittäin huolellinen. Oikein umpeutetun lehmän vedinten päihin muodostuu noin kahden viikon kuluessa keratiinitulpat, jotka suojaavat utaretta tulehduksilta. Liian korkeasta maitomäärästä umpeen laitetun lehmän utareen tulehtumisriski kasvaa huomattavasti, kun vedinkanavat jäävät avoimiksi ja ovat näin alttiimpia ympäristöperäisille tulehduksille. Tutkimuksen mukaan yli 21 kiloa umpeen laitettaessa lypsäneillä lehmillä vedinkanavan avoimeksi jäämisen riski oli 1,8-kertainen vähemmän lypsäneisiin verrattuna. Maitoa valuttaville, hankalasti umpeutettaville terveille eläimille voidaan käyttää umpeen panon yhteydessä ei-antibioottisia vetimen sulkevia valmisteita. Tahnamainen aine ruiskutetaan vedinkanavan kautta utareeseen ja se muodostaa tulpan vetimeen suojaksi utaretulehdusta vastaan. (Suomen eläinlääkärilehti 2004,11) Hiehoille on muualla maailmassa kokeiltu erilaisia suojauskeinoja tulehduksia vastaan, kuten pitkävaikutteisia antibiootteja, mutta näiden teho on yleensä rajallinen, eikä niiden käyttö ole edes kotimaisten suositusten mukaista. Vedinten teippaus on suojauskeinona mahdollinen, mutta hankala toteuttaa. Kärpästen lentoaikaan erilaiset hyönteisten torjunta-aineet ovat myös hyvä torjuntakeino, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin niin hiehojen, kuten myös ummessa olevien lypsylehmien utareiden huolellinen päivittäinen tarkkailu. Tämä mahdollistaa nopean hoidon aloittamisen, mikäli muutoksia utareessa tai vetimissä havaitaan. (Pyörälä 2005, 23.) 10

17 3.5.2 Lypsylehmät Lypsylehmien osalta tärkeintä on vedinvaurioiden ennaltaehkäisy. Jo syntyneiden vedinvaurioiden huolellinen hoito on erittäin tärkeää. On huolehdittava neljänneksen tyhjentymisestä ja vedinvaurioiden huolellisesta puhdistamisesta, sekä puhtaana pysymisestä. Tähän hyvä keino on suojata vaurioitunut vedin kääreellä. Mikäli neljännes joudutaan umpeuttamaan kesken lypsykauden, on antibioottituubihoito hyvä tukimuoto hoidon alkuvaiheessa. Umpeutetussa neljänneksessä on aina suuri pyogenestulehduksen riski, joten huolellinen umpeenlaitto, sekä eläinlääkärin antama hoito vakavissa vedinvaurioissa on sen ennaltaehkäisyssä merkityksellistä. (Pyörälä 2005, 23.) Myös lypsylehmillä voidaan käyttää kärpäskarkotteita. Suuressa karjassa kuitenkin jokaisen lehmän sumuttaminen tarkoitukseen soveltuvalla karkotteella on usein työläs, mutta myös kustannuskysymys. Karkotteiden käyttäminen täsmäaseena yksittäisten eläinten kohdalla on kuitenkin järkevä vaihtoehto. Se auttaa pitämään poissa bakteereja levittävät hyönteiset eläimistä, joilla on esimerkiksi vedinvaurio tai muu suurempi riski sairastua. 4 TILAN LÄHTÖTILANNE Talvikaudella todettiin tilalla kuusi A.pyogeneksen aiheuttamaa utaretulehdusta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että saman seurantajakson aikana karjassa todettiin yksi KNS tapaus, sekä kaksi S.aureuksen aiheuttamaa utaretulehdusta. Tämä vertailu todentaa A.pyogeneksen aiheuttaneen karjassa eniten utaretulehduksia. Koska kyseessä on yleensä karjassa yksittäistapauksina esiintyvä sairaus, on syytä olettaa karjan elinolosuhteissa olleen jotakin pielessä. Sairastapaukset jakautuivat tasan ummessa olevien sekä lypsyssä olevien eläinten kesken. Koska tilalla eläimet on jaettu osastoihin eri tuotantovaiheen mukaan, ei voida olettaa jonkin yksittäisen eläimen toimineen sairauden levittäjänä. Utaretulehdusten diagnosointi tehtiin MasTestillä, joka PCR-tekniikkaa käyttämällä eristää bakteerien DNA:n. Bakteerilöydösten oikeellisuudesta voidaan näin ollen olla suhteellisen varmoja. Lypsylehmien maidontuotantovaiheella ei näyttänyt olevan merkitystä sairauden puhkeamiseen. Suurin merkitys taudin syntyyn laktaatiokaudella näyttäisi kuitenkin olevan vedinvammat. Kahdella kolmesta lehmästä oli lähes huomaamaton, mutta kuitenkin silmin nähtävä pieni vaurio vetimen päässä. Kolmannella lehmällä ei todettu minkäänlaista ulkopuolelta havaittavaa vedinvauriota. Kaikkien kolmen lypsylehmän maitonäytteistä eristettiin bakteerit A.pyogenes sekä P.indolicus. Lisäksi yhden lehmän maitonäytteestä myös S.aureus. Näistä bakteereista maitonäytteistä A.pyogeneksen osuus oli suuri tai keskisuuri. Utaretulehdusbakteerit aiheuttivat jokaisessa tapauksessa kesämastiitin kaltaisen tulehdustilan sairastuneeseen utareneljännekseen. 11

18 Ummessaolevien lehmien osalta sairauden havainnointi oli huomattavasti haasteellisempaa. Ensimmäinen tapaus huomattiin vasta poikimisen yhteydessä. Lehmällä ei ollut minkäänlaisia ulkoisia oireita ja poikiminen sujui normaalisti. Ensimmäisellä lypsykerralla kuitenkin todettiin maidon muutokset kolmessa utareneljänneksessä. Lehmä oli haluton syömään sekä pysymään pystyssä. Eläinlääkäri diagnosoi eläimelle A. pyogenes tulehduksen, joka oli jo ehtinyt leviämään lehmän elimistössä. Lääkehoidosta huolimatta eläin jouduttiin lopettamaan. Toinen sairastapaus huomattiin eläimen toisen etuneljänneksen turpoamisena noin kolme viikkoa ennen poikimisajankohtaa. Eläimen lääkehoito aloitettiin välittömästi ja huolimatta siitä, että tulehdus oli jo levinnyt utareen yläpuolella oleviin imusolmukkeisiin, lehmä saatiin hoidettua terveeksi. Kolmas tapaus huomattiin niin ikään vasta poikimisen yhteydessä. Kyseessä oli hieho, joka poiki ensimmäisen kerran. A.pyogenes todettiin maitonäytteestä kolme päivää poikimisen jälkeen. Mitään ulkoisia oireita ei kyseisellä eläimellä havainnoitu. Yksikään näiden eläinten sairastuneista utareneljänneksistä ei ole palautunut lypsyyn. 4.1 Navettaolosuhteet Tuotantorakennus on vuonna 2003 valmistunut pihattonavetta, jossa toteutetaan automaattilypsyä. Tilalla on yksi lypsyrobotti, jonka kapasiteetti on lypsylehmää. Rakennus on avoin, mutta jaettu väliaidoin kolmeen osaan. Näitä yhdistää yksi, lähes koko navetan pituinen ruokintapöytä. Ensimmäinen osio käsittää vasikkatilat vastasyntyneistä noin kahden kuukauden ikäisiin vasikoihin. Lisäksi tilasta löytyvät poikimis- sekä sairaskarsinat lypsäville eläimille. Sairaskarsinoita on kaksi. Toisessa on tilaa yhdelle, tai maksimissaan yhtäaikaisesti kahdelle eläimelle. Lattiaratkaisu on toteutettu puoliksi kiinteällä betonilattialla, puoliksi ritiläpohjalla. Toinen sairaskarsina, jossa myös eläimet yleensä poikivat, on toteutettu samalla lattiaratkaisulla, mutta siinä on viisi parrenerottajilla erotettua makuupartta, joissa makuualustana ovat kumimatot. Toinen osio käsittää tilat lypsylehmille, makuuparret, lypsyrobotin sekä ruokinta-alueen. Navetassa toteutetaan niin kutsuttua ohjattua eläinliikennettä. Ruokinta-alue, sekä makuualue on erotettu toisistaan älyportein. Tämä mahdollistaa eläinten liikkumisen ainoastaan toivottuun suuntaan. Lypsyltä eläin siirtyy ruokinta-alueelle, mikä kannustaa eläimiä käymään riittävän usein lypsyllä, mutta toisaalta myös edistää utareterveyttä, sillä eläimet pysähtyvät lypsyn jälkeen syömään ja se antaa riittävästi aikaa vedinkanavalle sulkeutua. Näin mahdollisten bakteerien pääsy vedinkanavaan vaikeutuu. 12

19 Kolmas osio on ummessa olevia lehmiä, sekä poikimaan valmistuvia hiehoja varten. Hiehot siirretään nuorkarjarakennuksesta noin kaksi kuukautta ennen poikimista varsinaiseen tuotantorakennukseen. Näin niillä jää riittävästi aikaa totuttautua ruokintaan ja erilaiseen bakteerikantaan. Lypsylehmät taas umpeutetaan noin kaksi kuukautta ennen poikimista, jonka jälkeen ne siirretään ummessaolevien osastolle. Tilan vanha navettarakennus on saneerattu uuden navetan valmistumisen jälkeen nuorkarjalle soveltuvaksi. Lehmävasikat siirtyvät noin kahden kuukauden ikäisinä kasvamaan toiseen rakennukseen, josta ne sitten palaavat takaisin tuotantorakennukseen hyvissä ajoin ennen poikimista. Vasikat ja hiehot elävät noin kahdentoista eläimen ryhmissä. Tämä auttaa vähentämään sosiaalisia jännitteitä tulevaisuuden tuotantovaiheessa. 4.2 Eläimet Tilan holsteinkarja on jalostettu alun perin Ayshirekarjasta luvulla alkanut jalostustyö on tuottanut hyvärakenteisen automaatiolypsyyn soveltuvan eläinaineksen. Lehmät ovat helppolypsyisiä, mikä on jo automaatiolypsyn edellytyskin. Karjasta on ajan saatossa karsiutunut tiukkalypsyiset ja huonon luonteen omaavat eläimet pois. Eläimet ovat luonteeltaan ystävällisiä, eikä karjassa ole havaittavissa sosiaalisia jännitteitä, jotka vaikuttaisivat osaltaan pitkäkestoisina stressitekijöinä. Eläimistä valtaosa voidaan lukea puhtausluokkaan 1: Puhdas eläin. Parsirakenteet ovat karjan eläimille sopivan kokoisia, eikä esimerkiksi lantakäytävillä makaamista esiinny lainkaan Lääkintä Tilalla käytetään kolmen eri eläinlääkärin palveluja, heidän saatavuuden mukaan. Eläimet pyritään hoitamaan välittömästi sairauden ilmettyä ja eläimet hoidetaan eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Utaretulehdusten diagnosointiin käytetään tilalla polymeraasiketjureaktioon (PCR) perustuvaa menetelmää. PCR menetelmällä saadaan tarkka tieto tulehduksen aiheuttajabakteerista sekä sen penisilliiniherkkyydestä. Maitonäyte postitetaan analysoitavaksi ja seuraavana päivänä saatu diagnoosi auttaa oikeanlaisen hoidon aloittamisessa Lypsy Tilalla on käytössä automaattinen lypsyjärjestelmä. Keskilypsykerta tilalla on 2,3 vuorokaudessa. 13

20 Pääsääntöisesti lehmät käyvät lypsyllä hyvin, mutta varsinkin ruokintaaikaan saattaa lypsyasemalle syntyä ruuhkatilanteita ja näissä tilanteissa karjan keskinäisessä arvoasteikossa alemmassa asemassa olevien eläinten lypsyväli saattaa venyä. Lehmän tullessa lypsylle lypsyrobotti pesee vetimet vedellä ja tämän jälkeen kuivaa vetimet ilmalla. Tämä tapahtuu erillisellä pesukupilla. Lypsy tapahtuu neljänneskohtaisesti ja automaatiojärjestelmän avulla esimerkiksi alipaine voidaan ohjelmoida lehmäkohtaisesti. Järjestelmä mittaa maidon sähkönjohtokyvyn, virtauksen, määrän sekä laadun neljänneskohtaisesti ja tallentaa tiedot, jolloin lypsytapahtumia on helppo seurata. Lypsyn päätyttyä vetimet suihkutetaan vielä vedinkastoaineella. Automaatiolypsy vaatii toimiakseen hyvän utarerakenteen, minkä vuoksi karjan utarerakenne on pääsääntöisesti hyvä. Moitteettoman toiminnan edellytyksenä on automaatiojärjestelmän esteetön näkyvyys vetimiin, minkä vuoksi esimerkiksi utarekarvoituksen poistamisesta on huolehdittava säännöllisesti. Tämä auttaa myös utareiden puhtauteen ja sitä kautta estää ylimääräisen lian kertymisen utareeseen kasvualustaksi bakteereille Siivous ja kuivitus Tilalla on lietelantala. Lantakäytävä on ritiläpalkkiratkaisu ja sen puhdistus tapahtuu mekaanisesti kahdesti päivässä. Parret kolataan useita kertoja päivässä kuivituksen, sekä muiden päivittäisten tarkkailurutiinien, kuten kiimantarkkailuiden yhteydessä. Parret ovat betonia ja niiden kallistuskulma on neljä senttiä metrille. Makuuparsista ainoastaan kolmessa on käytössä kumimatot. Kuivikkeena käytetään turvetta, jota lisätään kahdesti päivässä. Turve kuivikkeena on erittäin hyvä vaihtoehto sen matalan ph:n ansiosta. Alhainen ph on huono kasvualusta bakteereille, joten oikein käytettynä se saattaa jopa vähentää bakteerien määrää. Pihattorakennuksen suunnitteluvaiheessa ei ole riittävästi huomioitu sitä, miten kuivitus käytännössä uudessa rakennuksessa toimii. Koska navetta on jaettu väliaidoin osiin, on kuivittaminen hankalaa ja aikaa vievää. Kuivikkeet kuljetetaan parsiin saaveilla ja tämän vuoksi ei aika aina riitä huolehtimaan siitä, että betoniparsissa olisi kuiviketta riittävästi Ruokinta Ruokinta on sijoitettu kokonaisuudessaan erilliselle käytävälle. Lypsylehmillä on kaksi ruokintakioskia, joista eläimet saavat tarkkaan määritellyn väkirehuannoksen. Väkirehu lasketaan eläinkohtaisesti tuotoksen mukaan ja kulutusta seurataan navetan tietokoneelta. Säilörehu jaetaan apevaunulla 2 3 kertaa päivässä ruokintapöydälle kulutuksen mukaan. Säilörehusta tehdään tarvittavat rehuanalyysit ja sen perusteella tehdään ruokintasuunnitelmat. Säilörehun on todettu olevan laadultaan hyvälaatuista. 14

21 Vesipisteitä on eläimille sijoitettu riittävästi. Vesi on laadultaan puhdasta ja se tutkitaan säännöllisin väliajoin mahdollisten mikrobien ja kemikaalien varalta. Tuotantoeläinten juomalaitteet usein likaantuvat helposti, mutta useampi vesipiste kuitenkin takaa kaikille eläimille mahdollisuuden puhtaaseen juomaveteen, vaikka joku niistä likaantuisikin. Kaikki vesipisteet tarkistetaan ja puhdistetaan tarvittaessa päivittäin Ilmanvaihto Navetassa ilmanvaihto on toteutettu alipaineilmanvaihdolla. Rakennukseen syntyvän alipaineen johdosta katon ja seinän rajaan sijoitetuista tuloilma-aukoista työntyy ulkoapäin puhdasta ilmaa. Navettarakennuksen katolle on sijoitettu poistoilmapuhaltimet, joiden pyörimisnopeutta voidaan säätää manuaalisesti termostaatin avulla. Navetan tavoitelämpötilaksi on asetettu + 14 astetta, joka varsinkin kesällä, pitkien kuumien jaksojen aikana ylittyy huomattavasti. 4.3 Työskentely Koska tila on suurelta osin automatisoitu, on työskentely navettaoloissa pääasiallisesti tietokoneen avulla tapahtuvaa havainnointia. Ruokinta, kohonneet aktiivisuustasot sekä häiriöt lypsytapahtumissa tarkistetaan tietokoneelta vähintään kaksi kertaa päivässä. Tietotekniikka antaa mahdollisuuden seurata tuotantoeläinten käyttäytymistä ja toimia myös silloin kun ei olla henkilökohtaisesti paikalla. Se ei kuitenkaan korvaa missään tapauksessa fyysistä tarkkailua. Eläinten fyysinen tarkkailu keskittyy lähinnä päivittäin tapahtuvaan yleiseen tarkkailuun, jota tehdään päivittäisten tuotantotilojen puhdistustöiden yhteydessä. Jos automaattinen järjestelmä ei ilmoita häiriöistä, ei jokaista eläintä tarkasteta päivittäin yksilöllisesti. 5 ONGELMA-ALUEEN KARTOITUS Tilan pyogenes syndrooma ongelman kartoittamisessa käytettiin havaintoja eläimistä sekä vallitsevista olosuhteista. Koska tulehdukset ajoittuivat talvikaudelle, talvena jolloin ilmatila oli pitkiä jaksoja huomattavan kylmä ja navetan lämpötila viileä, ei ajateltu taudinaiheuttajaksi yleisesti sairauden tärkeimpänä levittäjänä toimivaa Hydrotea irritans kärpästä. Hiehojen hyvä terveys erillisessä nuorkarjan kasvattamiseen tarkoitetussa rakennuksessa oli omiaan tukemaan väitettä, että syy näin moneen tulehdustapaukseen löytyy pyogenes syndroomalle otollisista olosuhteista lypsykarjarakennuksessa. 15

22 Syytä tulehdustapausten korkeaan määrään lähdettiin hakemaan eläinkohtaisesti käymällä lävitse kaikkien eläinten tautihistoria, sekä eläimet fyysisesti tarkastamalla. Näin saatiin tietoa mahdollisista taudin levittäjistä karjassa. Mietittiin myös mitkä olosuhteissa ovat ne seikat jotka mahdollistavat uusien tartuntojen syntymisen ja näiden johtopäätösten perusteella luotiin seuraavat toimintaohjeet. 6 TOIMINTAOHJEET Täydellisen tuotantoympäristön luominen on varmasti mahdotonta, mutta parantamalla eläinten elinympäristön olosuhteita parannetaan myös utareen olosuhteita. Utaretulehdusten hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on merkityksellistä se, kuinka vähän utaretulehdusbakteereille annetaan mahdollisuuksia puhjeta tai levitä lypsykarjassa. Vähentämällä tartuntapainetta sekä seuraamalla tarkasti karjan terveyttä ja puutumalla heti pieniinkin muutoksiin tai epäkohtiin, voidaan utareterveyttä parantaa huomattavasti. Utaretulehdusten saneeraamisessa on tarkoitus eliminoida tartuntalähteet, eli selvittää mahdolliset syyt sairauden leviämiseen ja tehdä toimintaohjeet, joita noudattamalla voidaan sairauden esiintymistä vähentää huomattavasti. Pihatto-olosuhteissa utaretulehdusten saneeraus on hieman haastavampaa kuin parsinavetassa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Erilaisissa olosuhteissa vain kiinnitetään huomiota vallitseviin olosuhteisiin. Jokainen lypsykarjatila on erilainen ja jokaisen tilan tulisi suunnitella omat toimintaohjeet ennaltaehkäisyyn sekä sairauksien saneeraamiseen tilakohtaisesti. Se mikä aiheuttaa sairauden yhdessä karjassa, ei sitä välttämättä tee toisessa karjassa. Nämä toimintaohjeet on luotu tälle yksittäiselle tilalle parantamaan tilan utareterveyttä. 6.1 Navettaolosuhteet Pihatto tuotantotilaratkaisuna on perinteistä parsinavettaratkaisua huomattavasti eläinystävällisempi. Eläimet saavat kulkea vapaasti, eivätkä ole osaa vuodesta paikallensa kytkettyinä. Tämä tuo kuitenkin omat haasteensa, jos tuotantotiloissa pääsee leviämään jokin virus tai tarttuva bakteeritulehdus. Tulehduseritteet, kuten parsiin valuva tulehdusmaito ja erilaiset märkäiset eritteet jäävät parsirakenteisiin, vaikka niitä levittävä eläin onkin jo vaihtanut paikkaa. Tämän kaltaiset eläimet toisten joukossa kasvattavat tartuntapainetta merkittävästi. Vapaa liikenne lehmille tarkoittaa myös vapaata liikkuvuutta bakteereille. 16

23 Parsirakenteiden puhtaus, ja sitä kautta terveemmät eläimet, tulee ottaa jokapäiväiseksi tavoitteeksi Poikimisolosuhteet Tautipaineen vähentämiseksi poikimisen tulisi tapahtua erillisessä karsinassa, erillään muista eläimistä. Varsinkin poikivan eläimen siirtäminen samaan karsinaan, johon on sijoitettu sairastavia eläimiä, nostaa huomattavasti eläimen sairastumisriskiä. Poikimiskarsina tulisi aina puhdistaa ja desinfioida poikimisten välillä. Kohtueritteiden tai poikineen eläimen Kuva 3 Maitoa parteen valuttava utare on riski muille eläimille mahdollisen tulehdusmaidon jääminen karsinaan on huomattava tautiriski. Tunnetusti poikivan eläimen vastustuskyky on normaalia heikompi ja näin seuraava karsinaan laitettu poikiva lehmä on suuressa vaarassa sairastua, jos puhdistuksesta ei huolehdita riittävästi. Poikivien lehmien maidontuotoksen alkamista on syytä tarkkailla hyvissä ajoin. Mikäli poikiva eläin tuottaa reilusti maitoa ennen poikimista, lisää se tulehdusriskiä. Tähän voidaan vaikuttaa oikealla kuntoluokituksella ja tunnutusruokinnalla. Maitoa valuttava eläin voidaan lypsää jo ennen poikimista, jottei vedinkanava pysy avonaisena ja mahdollista bakteeritulehdusten syntymistä. 6.2 Eläimet Koska tilalla on jo jalostuksella saavutettu rakenteellisesti automaatiolypsyyn suurimmalta osalta soveltuva karja, on se utarerakenneominaisuuksiltaan jo sellainen, että esimerkiksi vedinpolkemat ovat tilalla harvinaisia. Eläimillä on myös riittävästi tilaa makuuparsissa, joten ne ovat kooltaan tuotantorakennukseen soveltuvia. Joitakin yksittäisiä sukulinjoja, joiden jälkeläiset ovat suurehkoja, omaavat huonon rakenteen tai omaavat muuten tilan tarpeisiin nähden huonot ominaisuudet, tulisi määrätietoisesti karsia pois karjasta. Poistoilla tai jalostuksen kautta tapahtuvalla karsinnalla, voidaan karjasta saada vielä tasalaatuisempi. Kiinnittämällä huomiota jalostuksessa esimerkiksi vedinten sijaintiin, voidaan tulevaisuudessa odottaa parempia onnistumisia jokaisella lypsytapahtumalla. Vaikka tilalla on jo erinomainen karja, voidaan jalostuksen avulla pyrkiä aina hieman parempaan. Pelkkä tuotos ei saa olla ratkaisevassa asemassa. On hyvä miettiä hyvissä ajoin sitä tulevaa eläinainesta, päämääränä terveenä pysyvä, kestävä eläinaines. 17

24 Kroonisista utaretulehduksista kärsivät eläimet tulisi poistaa karjasta. Pyogenes-tulehdusta tai muita utaretulehduksia levittävä eläin on huomattava riski. Eläinten kärsimän stressin on todettu alentavan elimistön vastustuskykyä. Jos laumassa havaitaan jännitteitä, on asiaan puututtava. Huolehditaan että ne laumanhierarkian alimpanakin olevat eläimet saavat syödä ja maata rauhassa. 6.3 Lääkintä Sairastuneet eläimet on aina hoidettava ja hoitotulosten seuraamisella on merkittävä rooli taudin saneerauksessa. Karjassa, jossa voidaan todeta olevan Pyogenes-ongelma, on syytä hoitaa antibiootein kaikki sairastuneet eläimet, vaikka yleisoireita ei olisikaan huomattavissa. Vaikka lääkinnällä ei yleensä sairastunutta neljännestä voidakaan pelastaa, on kuitenkin hyvin tärkeää estää taudin leviäminen niin muualle eläimen elimistöön, kuin myös muihin karjan eläimiin. Sairastuneet eläimet tulisi hoidon ajaksi eristää muusta karjasta. Tulehduseritettä levittävän eläimen laskeminen terveiden joukkoon on yhtä kuin venäläisen ruletin pelaaminen, panoksena koko karjan utareterveys. Tässä kohtaa korostuu myös hoidon seurannan merkitys, koska Pyogenessyndrooman sairastuttamassa neljänneksessä saattaa myös myöhemmin ilmetä ulospäin puhkeavia mätäpaiseita. Antibioottien käyttö umpeen panon yhteydessä on hyvä keino suojata niin kutsutut riskilehmät, eli eläimet joilla voidaan katsoa olevan riski sairastua ummessaolokaudella. 6.4 Lypsy Säännölliset lypsyt ovat utareterveyden avainasia. Automaatiolypsyssä korostuukin hyvin sujuva eläinliikenne. Lypsyvälien tulisi olla riittävän pitkiä, jotta lypsy ei aiheuttaisi vaurioita tai rasittaisi liikaa utaretta. Toisaalta taas liian pitkät lypsyvälit altistavat utareen bakteerien kasvulle. Lypsyvälien pituutta tulisi tarkastella ajoittain lehmäkohtaisesti. Korkeassa tuotosvaiheessa oleva eläin saattaa tarvita tiheämpiä lypsyvälejä, kun taas jonkun innokkaasti lypsyllä käyvän eläimen lypsyväliä tuotoksen loppuvaiheessa tulisi lyhentää, jottei utareelle aiheutuisi turhaa liiallista mekaanista rasitusta. Epätäydellisten lypsyjen syy tulisi aina selvittää välittömästi. Syitä voivat olla esimerkiksi rauhaton eläin, joka potkii lypsimet irti tai utareen karvaisuus, jolloin kone ei tunnista vetimiä ja jokin neljännes jää lypsämättä. Yksi epätäydellisten lypsyjen aiheuttaja on utaretulehdus. Tulehduseritteen virtaus saattaa olla niin heikko, että kone ei lypsä tulehtunutta neljännestä ollenkaan, eikä näin ollen myöskään ilmoita sähkönjohtavuuden 18

25 noususta. Näiden syiden selvittämisellä ja niihin puuttumisella estetään utaretulehdusten syntyminen tai niiden leviäminen karjassa. Yksinkertaisesti epätäydellinen lypsy tarkoittaa sitä, että jokin neljännes jää lypsämättä, josta seuraa maidon tai tulehduseritteiden valumista parsiin ja sitä kautta tartuntapaineen kasvamista. Koska automaatiolypsy perustuu automaatiotekniikkaan, tulee sen toimivuutta seurata jatkuvasti. Se on kuitenkin vain kone, eikä sen toimintaan tule luottaa sataprosenttisesti. Seuraamalla päivittäin lypsytapahtumia voidaan ajoissa puuttua ilmeneviin ongelmiin, kuten pesulaitteistojen tai lypsykoneiston toimintahäiriöihin. Toisaalta tekniikka on myös mahdollistanut sen, että kaikki tieto lypsytapahtumista saadaan kerättyä, jolloin jokaisesta eläimestä on saatavilla neljänneskohtaiset tiedot lypsytapahtumista. Tämän tiedon hyödyntäminen kuitenkin edellyttää, että saatuja tietoja tarkkaillaan päivittäin, jotta muutoksiin voidaan reagoida riittävän nopeasti. Tiedostojen tarkastelu tulisi ottaa osaksi päivittäisiä rutiineja, sen sijasta että luotettaisiin pelkästään laitteistoon asennettujen hälytysrajojen ylittymisin. Lypsyyn liittyvät ongelmat, kuten eläinten huono liikkuvuus, epätäydelliset lypsyt tai tekniikkaan liittyvät asiat ovat usein pieniä ja helposti korjattavissa olevia asioita, kunhan niihin puututaan ajoissa, eikä päästetä ongelmia kasvamaan liian suuriksi. Eläinten tarkkailu näyttelee tässäkin merkittävää roolia. Jos eläin ei vapaaehtoisesti käy lypsyllä, tulee miettiä miksi. Ovatko eläimen sorkat kunnossa, tai onko lypsytapahtuma niin epämiellyttävä esimerkiksi lypsyaseman virheellisten asetusten vuoksi, ettei eläin halua mennä sisälle lypsyrobottiin? Tai onko huolehdittu lypsyasetusten säätämisestä lehmäkohtaisiksi mm. lehmillä, joilla maidon virtaus on hyvin matala? Utaretulehdus voi olla estettävissä pelkästään lypsyasetuksia muuttamalla, joten jo niinkin pienillä teoilla kuin tietokoneen hiiren klikkauksella voidaan estää utaretulehdusten syntymistä. Lehmä on loppujen lopuksi aika yksinkertainen eläin, jota on helppo lukea sen rajoitetussa elinympäristössä. 6.5 Siivous ja kuivitus Puhtailla ja kuivilla parsilla on selkeä yhteys utareterveyteen. Parsien likaisuuteen vaikuttavat omalta osaltaan niin ruokinta, ilmanvaihto kuin eläinten käyttäytyminenkin. Tärkein lähtökohta puhtauden ylläpidossa on kuitenkin työskentelytavat, joilla puhtautta ylläpidetään. Hienoin ja kalleinkin parsimateriaali muuttuu utaretulehdusten tartuttajaksi, jos sen puhtaudesta ei huolehdita. Koska tilalla on makuuparsien pohjana pelkästään betoni, tulisi kuivikkeiden määrään kiinnittää erityistä huomiota. Eläintautien torjuntayhdistyksen ETT ry:n mukaan nyrkkisääntönä voidaan pitää, että betoniparressa kuiviketta tulisi olla noin kolmen sentin paksuinen kerros. Parret tulisi kolata vähintään neljästi päivässä ja uusia kuivikkeita lisätä 1-2 kertaa päivässä. (ETT ry, 2010) 19

26 Parret ovat osittain kuluneet vuosien saatossa ja varsinkin eläinten eniten suosimiin parsiin on syntynyt kulumia, joiden vuoksi puhtaanapito on hankalaa. Ideaali tilanne olisi uudistaa parret esimerkiksi hankkimalla parsipedit. Aluksi voidaan kuitenkin ajatella lisättävän esimerkiksi parsimatot eniten kuluneisiin parsiin, helpottamaan siivousta ja lisäämään eläinten makuumukavuutta ja terveyttä. Tärkeää on kuitenkin huolehtia, ettei parsiin pääse kerääntymään lantaa tai muita eritteitä bakteerien kasvualustaksi. Kulunut betonialusta tarvitsee myös toisinaan harjausta, jolla estetään lian kerääntyminen, kun pelkkä parsien kolaus ei riitä. Koska makuuparsien puhdistaminen vesipesulla varsinkin talviaikaan on huono vaihtoehto, sen aiheuttaman kosteuden ja toisaalta myös automaationavetassa tapahtuvan jatkuvan eläinliikenteen vuoksi, voidaan parsien puhdistukseen käyttää myös hyväksi havaittuja kuivadesinfiointiaineita. Ne ovat turvallisia käyttää ja desinfioivan ominaisuutensa lisäksi myös sitovat kosteutta. Tautisaneerauksen alkuvaiheessa voidaan kuivadesinfiointiainetta levittää parsiin päivittäin viikon ajan, mutta jatkuvaa liiallista käyttöä on kuitenkin vältettävä, jottei tuhota myös niitä hyviä ja tarpeellisia ympäristöbakteereja. Jatkossa riittää 1 3 kertaa viikossa, kunnes sairaudenaiheuttaja on saatu taltutettua. 6.6 Ruokinta Tilalla toteutetaan niin kutsuttua pakotettua eläinliikennettä, mikä käytännössä tarkoittaa, että lehmän on käytävä lypsyllä päästäkseen syömään. Ruoka on tavallaan lypsyn jälkeinen palkkio, joka kannustaa eläimiä lypsylle. On kuitenkin havaittavissa, että eläimet ovat niin sanotusti ehdollistuneet apevaunun ääneen. Vaunun ääni aiheuttaa eläinten keskuudessa ryntäyksen lypsyrobotille, jonka seurauksena alempana lauman arvoasteikossa olevien eläinten lypsyväli saattaa venyä kohtuuttoman pitkäksi. Hyvä ja yksinkertainen keino tähän on jakaa säilörehua ehkä vähemmän, mutta useita kertoja päivässä. Pakotetussa eläinliikenteessä on myös hyvät puolensa. Kun eläin lypsyn jälkeen pysähtyy syömään, sen sijaan, että menisi makuuparteen makaamaan, on vedinkanavalla riittävästi aikaa sulkeutua lypsyn jälkeen. 6.7 Ilmanvaihto Nauta haihduttaa liikalämpöään ympäristöönsä hengitysteiden sekä ihonsa kautta noin litraa päivässä. Mitä enemmän lypsylehmä tuottaa, sitä enemmän se samalla tuottaa myös lämpöä ympäristöönsä. Konkreettisena esimerkkinä on lypsylehmä, joka 20 kilon päivätuotoksella tuottaa 1000 wattia ylimääräistä lämpöenergiaa. 40 kilon päivätuotoksella oleva lypsylehmä tuottaa ylimääräistä lämpöenergiaa niin paljon, että sillä pystyisi lämmittämään 300 litraa nolla-asteista vettä kiehumispisteeseen. Siksi navetan ilmanvaihto on tärkeä osa eläinten hyvinvointia. Tuotantorakennuksen suhteellinen ilmankosteus ei saisi koskaan olla yli 80 %. (Holmström 2005, 27.) 20