Yhtenäiskoulu Sallaan s.5

Transkriptio

1 Yhtenäiskoulu Sallaan s.5 Rykimäviikko s.3 ja 12 Pohjoisen partisaanit s. 8 Kuva: Antti Kettunen

2 Hyvää syksyä kaikille sallalaisille ja matkailijoille! Erikoinen metso Tervetuloa Rykimäviikolle! Sallan tiedotuslehti 7/2011 Päätoimittaja: Marja Myllykangas Juttuideat ja palautteet: Toimitussihteeri: Terttu Pohtila Sallan kirkolla lähellä terveyskeskusta asuskeli kevätkauden ajan metso. Ilmeisesti terveyskeskuksen aika oli niin varattua, ettei metsolle järjestynyt vuoroa. Nyt metso on siirtynyt liikenteenvalvojaksi Sallaisen Majan ja tunturikeskuksen väliselle tielle. Kuvassa metso on pysäyttänyt Olli Teukun auton hyppäämällä konepellin päälle, vai oliskohan sillä ollut lintubongarille muuta asiaa. Viime aikoina metso on muuttunut vihaiseksi. Turvallisinta onkin pysytellä sisällä autossa. Teksti ja kuva: Kauko Kellokumpu Työryhmä: Kotosalla-logo: Taitto: Paino: Kaisa Isojärvi, Terttu Pohtila, Marja Myllykangas, Kauko Kellokumpu, Nina Sipola Kauko Kellokumpu Kaisa Isojärvi Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani Lehti ilmestyy: seuraavan kerran viikolla 44 2

3 Ruskan hehkua ja rykimän rytinää Sallassa Perinteistä Sallan Rykimäviikkoa vietetään värikkäimmän ruskaloiston keskellä syyskuussa Sallassa rykiminen ei tarkoita vaisua yskimistä vaan menoa ja meininkiä parhaaseen ruska-aikaan keskellä porojen hääseremonioita. Jo kolmatta kertaa ruskaväkeä pohjoiseen kiidättää Ruskaa, Rytmiä ja Rykimää- teemajuna, joka järjestetään yhteistyössä Sallan Rykimäviikon, Kemijärven ja Pyhän Ruskaswingien ja VR:n kanssa. Rykimäjuna rytkähtää liikkeelle Helsingistä 8.9. ja puksuttaa kohti Kemijärveä rytmikkäästi elävän musiikin tahdittamana. Junassa svengailee muun muassa Sallan oma poika Kimmo Blom. Ravintolavaunussa lauletaan ja tanssitaan ja nostatetaan fiilistä tulevaa Rykimäviikkoa varten. Luvassa myös arvontaa ja muuta yllätyksellistä ohjelmaa. Ruskaviikkoon kuuluu olennaisena osana ulkoilu ruskan maalaamaan luonnon keskellä, ihastellen lukemattomia eri värejä ja kuulasta, raikasta syysilmaa hengitellen. Oulangan kansallispuiston huikeisiin maisemiin pääsee jalkapatikassa ihastelemaan jylhiä kanjoneita. Jokavuotiset Hyvinvointipäivät tarjoavat eväitä parempaan vointiin niin luentojen kuin syysmarkkinoidenkin merkeissä. Rykimälenkiltä haetaan vauhtia iltojen rykimään ja allasjumpassa huuhdotaan rykimäväsymys raikkaaseen veteen. Hirvaat kulkevat sarvet pystyssä ja kolistelevat niitä keskenään taistellen kauneimman vaatimen huomiosta. Sallan Poropuistossa pääsee paikan päälle todistamaan tätä pikku vasojen alulle laittoa kovan kolistelun ja röhkinnän ryydittämänä. Luonnon rykimän ja erämaan kauneuden lisäksi iltaelämä on Sallan Rykimäviikolla vertaansa vailla. Artisteja löytyy joka lähtöön; Bilebändi JEAN S., pohjoisen oma tanssiorkesteri Souvarit sekä akustisesti tunnelmoivat Kimmo Blom & Tuomas Heikkinen. Rockin jytkettä tarjoilee myös kokoonpano Kimmo Blom & KOHO. Harvoin on Sallan erämaan rauhassa näin monipuolista musiikkitarjontaa koettu ja nähty! Lisätiedot ja Katso rykimäviikon ja hyvinvointipäivien ohjelma takasivulta! Café Bar No14 avajaiset Lounaskahvila Johannan omistaja Johanna Iivari avaa kahvila-baarin Nordean entisiin tiloihin osoitteessa Kuusamontie 14. Avajaiset pidetään perjantaina 9.9 kello 18. Johanna Iivari haluaa kehittää Sallan kirkonkylän ilmettä omalta osaltaan. Johannan mielestä Sallasta on puuttunut irento kohtaamispaikka, jossa voi viettää aikaa ystävien kesken tai levähtää kauppareissulla. Cafe-Bar No 14 tarjoaa hyvät puitteet ajanvietolle. Asiakkaille on tarjolla monenlaisia kahveja, oluita, viinejä ja suolaista sekä makeaa syötävää. Baarissa on myös monenlaisia viihdelaitteita ja kulttuuritapahtumia. Café- Bar:ssa esiintyy erilaisia taiteilijoita perjantaisin, tarjolla on mm. stand-up komiikkaa ja livemusiikkia. Lauantaisin lauletaan karaokea ja sunnuntaisin asiakkaita viihdytetään erilaisilla tietovisailuilla. Café- Bar on toiminnallinen kohtaaamispaikka. Asiakkaat voivat pelata mm. biljardia, dartsia sekä konsolipelejä. Suurelta tv-screeniltä voi seurata monelta eri urheilukanavalta urheilulähetyksiä. Nuoriso voi viettää tiloissa aikaansa kello 18 saakka. Avoinna Ma-Pe Pe-La Su Elsa Partalan näytelmä TESTAMENTTI lauantai kello18 Sallan Poropuisto sunnuntai kello 18 Sallan Poropuisto esittää: Sallansuut ohjaaja Sinikka Sanelma lippu 10 Tervetuloa! 3

4 Kohtuus on hyvien elämäntapojen kulmakivi Hyvinvointikoordinaattori Annukka Marjala aloitti työnsä Sallan kunnassa elokuun alussa. Hänen tehtävänään on toimia kuntalaisten tukena sairauksien ennaltaehkäisemisessä ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kunta päätti palkata hyvinvointikoordinaattorin, koska sallalaisilla on enemmän sairauksia kuin muilla lappilaisilla keskimäärin. Sallassa on aluehallintoviraston tilastojen mukaan paljon muun muassa diabetesta, astmaa ja sydänsairauksia. Kaksivuotinen toimi syntyi Hyvinvointivalmennus-hankkeen tuloksena. Marjala jatkaa hankkeessa käynnistettyjä toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Hän myös ohjaa toukokuussa valmistuneiden hyvinvointivalmentajien työtä. - Sosiaali- ja terveysmenot ovat yli 60 prosenttia kunnan budjetista. Niiden kasvu halutaan saada pysähtymään, ja menojen hillitsemiseksi kunta panostaa ennalta ehkäisevään työhön, Marjala selvittää. - Suurin tavoitteeni on saada ihmisiä tekemään elämäntapamuutoksia, jotta he voisivat hyvin eivätkä sairastuisi, Marjala tiivistää. Hän korostaa, ettei kannata terveysterrorismia. Elämäntapamuutokset eivät tarkoita sitä, ettei enää koskaan saisi herkutella tai ottaa viinilasillista, vaan sitä, että pienillä muutoksilla kohennettaisiin omia tottumuksia. - Jo muutaman kilon painonpudotus voi ennalta ehkäistä diabeteksen tai verenpainetaudin puhkeamista. - Terveys on yksi osa hyvinvointia. Ihminen voi hyvin silloin, kun hän jaksaa innostua asioista, Marjala määrittelee. Hän toteaa, että kukaan ei voi kaataa hyvinvointia toisen päälle, vaan jokainen vastaa itse omista elämäntavoistaan. Jokainen kuitenkin ansaitsee tukea hyvinvoinnin ja terveyden vaalimiseen. Tuki on muun muassa tiedon jakamista liikunnasta, ravitsemuksesta ja harrastuksista. Lisäksi kunnassa järjestetään terveysmittauksia. Sallassa on neljä innovaatioympäristöä: kirjasto, liikuntakeskus, Jaanan kenkä ja Sallansuu, joissa voi käyttää tai lainata maksutta monenlaisia kuntoilu- ja hyvinvointivälineitä. - Puolet työstäni on erilaisten tapahtumien järjestämistä hyvinvointivalmentajien kanssa ja puolet terveyden edistämistyötä, Marjala kertoo. Kaikille avoimia hyvinvointitapahtumia vuoden mittaan ovat hyvinvointipäivät, sokerirasituspäivä, sydänterveyspäivä ja tasapainopäivä. Myös nuorten ja lasten syrjäytymiseen kiinnitetään huomiota. Marjala pitää myönteisenä Sallassa vallitsevaa tekemisen meininkiä. Haastavissakaan tilanteissa ei jäädä valittamaan vaan mennään eteenpäin. Hän toivoo, että jokainen kunnan työntekijä miettisi, miten voisi entistä paremmin palvella kuntalaisia omassa tehtävässään. - Jos vanha tapa ei tuota toivottua tulosta, pitää miettiä uusia. Sallan kunta potkii kuntastrategiassaan vastavirtaan. Siinä missä monilla paikkakunnilla keskitetään, Sallassa on päätetty hajauttaa palveluja myös sivukylille. Onnistuessaan hajauttaminen vähentää menoja, sillä säästöjä saavutetaan, kun ikäihmiset pystyvät asumaan entistä pitempään kotonaan palvelujen turvin. Sairauksien ja esimerkiksi vanhusten kaatumisten ennaltaehkäisemiseen kuluu rahaa, mutta summat ovat pieniä verrattuna hoitokuluihin, ja samalla säästetään inhimillisiä kärsimyksiä. - Vanhuus ei välttämättä tarkoita toimintakyvyn laskua, Marjala sanoo. Marjala on toiminut viisi vuotta sairaanhoitajana Sallan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän on kotoisin Savukoskelta, ja hän on tutustunut hoitotyön arkeen myös Helsingissä. Terttu Pohtila Itä-Lapin maaseudulle uudet kasvot: Johtava maatalouslomittaja Teija Sinisalo Itä-Lapin maaseutupiiriin Sallan paikallisyksikköön valittiin toukokuussa johtavaksi maatalouslomittajaksi Teija Sinisalo. Hänen toimenkuvaansa kuuluu toimia lomittajien lähiesimiehenä ja tarvittaessa myös lomittaa maatiloilla noin viikon verran kuukaudessa. Johtava maatalouslomittaja on seutukunnallinen. Savukosken, Pelkosenniemen, Kemijärven ja Sallan alueella on yhteensä 65 maatilaa. Teija Sinisalo on syntyjään Sysmästä. Sysmä on suurin piirtein saman kokoinen kunta kuin Salla Päijät-Hämeen maakunnassa. Teijalle maaseutu on tuttu asuinympäristö, sillä hän on maatilan tyttö. Navettahommia hän onkin tehnyt jo 8-vuotiaasta saakka. Maatalouselinkeinojen lisäksi myös matkailu on Teijan sydäntä lähellä. Teija on työskennellyt matkailualalla useita vuosia ennen kuin suoritti maatalouden perustutkinnon. Sallaan hän tuli, koska halusi muuttaa perheensä kanssa pienelle paikkakunnalle. Maaseudun kasvattina Teija on aina osannut arvostaa pienten paikkakuntien kykyä huomioida yksilöitä. Teijan tytär Laura on viihtynyt tämän parin viikon ajan hyvin kirkonkylän alakoululla ja saanut jo roppakaupalla uusia ystäviä. Lauran isä asuu Tsekissä uuden perheensä kanssa. Perheeseen kuuluu myös Teijan aviomies Jari. 4 Teija on viihtynyt erinomaisen hyvin Sallassa. Sallalaisten suoruus on Teijan mielestä hyvä tapa toimia, sillä tavoin ei jää mitään hampaankoloon. Paikkakunnan ihmiset ovat muutoinkin ottaneet hyvin vastaan etelän vareksen. Teijalle on tämä pohjoinen Suomi tuttu muutoinkin, sillä hänellä on lomaosake Pyhätunturilla. Yllättävintä työn aloittamisessa on ollut tämä syksyn lomaruuhka, kun kaikki haluaisivat metsästyslomalle, maatilalliset ja lomittajat. Teija itsekin haaveilee suorittavansa metsästyskortin, jotta pääsee metsästämään metsäkanalintuja. Moni hänen tutuistaan on tulossa juuri syksyllä vieraisille Sallaan metsästämään ja ruskasta nauttimaan. Matkailuala kiinnostaa sivutyönä, hän ilmoittautuukin tulkiksi, jos tsekinkielen tulkkausta tarvitaan. Muutoinkin häntä voi aina kysyä erilaisiin matkailutapahtumiin lisätyövoimaksi. Kaisa Isojärvi Teijalle ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Oli hyvä tilaisuus tuodaa Sallaa tutuksi, kun kunnanvaltuutettu Pirkkalasta, Krista Kailahti, tuli perheineen ruskaretkelle ja kokemaan Lapin taikaa. Teija Sinisalo vasemmalla.

5 Kirkonkylän koulujen oppilaat saman katon alle Sallassa suunnitellaan yhtenäiseen perusopetukseen siirtymistä, mikä tarkoittaa sitä, että ala- ja yläkoululaisten sekä lukiolaisten opetus on tulevaisuudessa samassa rakennuksessa nykyisellä yläkoululla ja lukiolla. Kunnassa aloitettiin selvitystyö yhtenäiseen peruskouluun siirtymisestä viime vuonna, ja kunta jätti viime vuoden lopussa rahoitushakemuksen opetusministeriölle Sallatunturin koulun peruskorjauksesta. Alustava suunnitelma on, että oppilaat siirtyvät yhtenäiskouluun vuonna 2014, ehkä aikaisemminkin. Sallan sivistystoimenjohtaja Marja Myllykangas vastaa aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Miksi yhdistyminen tehdään? Taloudellisista ja opetuksellisista syistä. Oppilasmäärä on laskenut ja sovimme hyvin Sallatunturin koululle. Kirkonkylän alakoulussa on nyt 114 oppilasta, yläkoulussa 123 oppilasta ja lukiossa noin 85 oppilasta. Mitä hyötyjä yhdistymisestä on? Opetussuunnitelmassa on oppiaineita, joita voi luokilla opettaa aineenopettaja luokkien oppilasmäärät ovat pienet, joten kaikkien aineenopettajien opetusvelvollisuus ei täyty pelkästään näillä luokilla. Yhtenäiskouluun siirtymällä saamme pidettyä koulussa pätevät opettajat. Vastaavasti meillä on luokanopettajia, joilla on aineenopettajan pätevyys. Oppilasmäärän pienentyessä saamme pienemmällä opettajajoukolla laadukasta opetusta. Jos jatkamme kahden koulun järjestelmässä, opetusvelvollisuudet eivät täyty kummallakaan koululla, ja tämä voi johtaa opetuksen laadun heikkenemiseen. Yhdistyminen on taloudellisesti ja pedagogisesti järkevää tässä oppilastilanteessa. Hyötyä on myös mahdollisesta kirkonkylän koulun uudesta käytöstä terveyskeskuksen vieressä. Onko jo suunnitelmia, mihin osaan yhtenäiskoulua tulevat alakoululaiset ja mihin yläkoululaiset ja lukiolaiset? Alustavat suunnitelmat on tehty. Alakoululaiset sijoittuvat toimintakeskuksen päähän, ja heille tulee oma piha ja sisäänkäynti. Yläkoululaiset ja lukiolaiset sijoittuvat muihin tiloihin. Heitä ei ole varsinaisesti ryhmitelty erikseen, on vain erilaisia luokkia ja tiloja, joita eri oppilasryhmät voivat käyttää. Miten taataan mahdollisimman hyvin pienten koululaisten turvallisuudentunne isojen oppilaiden kanssa samassa koulussa ja se, etteivät isommat kiusaa pienempiä? Miten vältetään riskiä, että nuoremmat oppisivat vuotiailta huonoja tapoja, muun muassa tupakoimista? Vuonna 2006 yläkoulun ja lukion oppilasryhmät ns. sekoitettiin ja vaikutus oli myönteinen, koska isojen lukiolaisten läsnäolo vähensi yläkoulun kiusaamista. Tupakointi on koulun ja kodin yhteinen, ilmeisesti ikuisesti elävä taistelu. Monet kokeilut tehdään jo alakoululaisina, joten huonosta mallista ei voi syyttää yksin yläkoululaisia ja lukiolaisia. Jaksakaa äidit ja isät jauhaa niistä tupakoinnin haitoista, se on parasta valistusta. Kertokaa haitoista siinäkin tapauksessa, että itse poltatte. Kuka suunnitelmat tekee? Onko esimerkiksi vanhempainyhdistys mukana suunnittelussa? Kun aika on, mukaan suunnitteluun otetaan laaja joukko. Nyt on jätetty alustavat suunnitelmat. Koulun peruskorjaus tarkoittaa sitä, että nykyisiin tiloihin sovitetaan alakoulu, yläkoulu ja lukio. Merkittäviä seinien siirtoja ei tehdä, vaan peruskorjauksessa käydään läpi kaikki pintamateriaalit ja uusitaan teknisiä asioita. Varsinainen koulun suunnittelu eli se, millainen mikin luokka tulee olemaan, käynnistyy vuoden kuluttua. Tilat muuttuvat, muuttuuko opetus? Opetushan muuttuu kaiken aikaa tai ainakin sen pitäisi muuttua, koska maailma muuttuu ja ymmärrys ihmisestä oppijana lisääntyy. Nyt on aloitettu esimerkiksi oppimissuunnitelmien laatiminen, joiden tavoitteena on, että jokainen oppilas oppisi sen, miten hän oppii. Opetuksen tulisi huomioida lukemalla oppivat, kuuntelemalla oppivat ja tekemällä oppivat. Mitä toimintaa entiselle alakoululle tulee? Rakennukseen on ideoitu Hyvinvointikeskusta, eräänlaista sairauksia ennalta ehkäisevää yksikköä. Saa nähdä, toteutuvatko suunnitelmat. Kirkonkylän koulu on käynyt liian suureksi pienenevälle oppilasmäärälle. Ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle Gluteenin haitat Sallan ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle heidän toisena koulupäivänään. Seurakuntapastori Anja Hauer, lapsityönohjaaja Arja Halonen ja nuorisotyönohjaaja Pia Hänninen siunasivat alttarilla jokaisen lapsen erikseen sanoilla Jeesus siunatkoon sinun koulutiesi ja koko elämäsi. Myös vanhemmat, isovanhemmat ja kummit saivat olla tilanteessa mukana. Joidenkin vanhempien silmäkulma kostui, kun lapset siunattiin ja taustalla soi Suojelusenkeli-laulu. Anja Hauer pohti lasten kanssa sitä, mitä kaikkea koulussa ja koulutiellä tarvitaan. Repusta löytyi monenlaista, varakalsareista lähtien. Hauer osasi pitää lasten mielenkiinnon yllä ja kertoi kirkosta ja sen sanomasta. Ja missä asuukaan se kirkonrotta? Kouluun lähtevien siunaamisen lisäksi hartaustilaisuudessa laulettiin lastenvirsiä ja rukoiltiin turvallista koulutaivalta. Ekaluokkalaisten siunaaminen on yleistynyt viime vuosina joka puolella Suomea. Gluteenin haitat luento torstaina kello 18 Sallan kunnanviraston valtuustosalissa. Puhujana ravitsemusterapeutti Marja Lehtinen. Terttu Pohtila Sallan ekaluokkalaiset saivat kirkossa siunauksen koulutielle. 5

6 Yritysesittelyssä Urheilu Salla Ky Sallan Sportia on erähenkinen urheilukauppa Sallan Sportia lienee Suomen yli 70 Sportiasta erähenkisin. Monissa Etelä-Suomen urheiluliikkeissä ei ole kalastus- eikä metsästystarvikkeita, mutta Urheilu Sallassa kesä- ja syksyaikaan yli puolet myynnistä liittyy kalastukseen, metsästykseen ja retkeilyyn. Helmi-maaliskuussa hiihtäjät ja jääkiekon harrastajat päivittävät harrastusvälineitään. Lisäksi liikkeestä saa urheilutekstiilejä, lenkkareita ja metsästysjalkineita, kuntoiluja palloiluvälineitä, telttoja, otsalamppuja ja mitä ihminen liikunnan ja ulkoilun harrastamisessa tarvitseekaan. - Patruunoita on hyvä valikoima, ja aseita tilataan asiakkaan toiveiden mukaan, Vaarala kertoo. Kaiken myynnin ohjenuorana on hyvä laatu. Kirka Vaarala kertoo herkullisen väristen urheiluasujen ja tuulipukujen äärellä, että naisia kiinnostaa ostohetkellä usein se, onko samaa pukua myyty useampi kappale Sallaan. - Pyrin ottamaan puvuissa samaa kokoa vain yhden kappaleen samaa väriä, Vaarala sanoo. Hänen mukaansa naiset ovat yleensä laatutietoisempia kuin miehet. Naiset esimerkiksi ryhtyivät ostamaan hyvin iskuvaimennettuja, entistä laadukkaampia lenkkareita joitakin vuosia sitten, ja miehet ovat seuranneet samaa rataa vuoden, parin viiveellä. Vaaralan mukaan Sallassa ollaan trenditietoisia niin kuin Etelä-Suomessakin. - Aiemmin muotijutut tulivat tänne vuotta tai kahta myöhemmin, mutta netti on nopeuttanut tiedon kulkua. Vaarala kertoo, että tiukentunut aselaki on vaikuttanut Sallassakin jonkin verran siihen, että nuoret eivät aloita metsästysharrastusta yhtä luontevasti kuin aiemmin. - Lain kiristäminen vaikeuttaa tavallisten ihmisten harrastamista. Rikollisiin lait eivät vaikuta. Jos rikollinen haluaa aseen, hän hankkii sen jostain, Vaarala sanoo. Urheilu Salla Ky on pitäjän vanhimpia erikoisliikkeitä. Paikalla on ollut erä- ja urheilutavaraa myyvä kauppa jo noin 60 vuotta. Urheilu Salla on yksi Suomen vanhimmista Sportioista. Eija ja Kirka Vaarala ovat toimineet liikkeessä yrittäjinä vuodesta Terttu Pohtila Kirka Vaarala esittelee laadukasta metsästysasua. - Kaikki -tex-kalvot eivät ole goretexiä, eikä muiden kalvojen hengittävyys ole lähellekään samaa tasoa. Museon alueelle monenlaista uutta Rajakievari-hankkeesta Sota- ja jälleenrakennusmuseon alueelle nousee ensi kesänä monenlaisia uusia rakennelmia. Sallan rajakievari -hankkeen ensimmäisenä osana kotiseututalo siirretään nykyiseltä paikaltaan museon alueelle lokamarraskuussa. Taloon tulee kievarikahvila, paikallisten yrittäjien tuotteiden myyntipiste ja juhla- ja kokoustilat sekä infopiste, jossa on tietoa rajaseudun kuntien palveluista, ympäristöstä ja kulttuurista myös englanniksi ja venäjäksi. Talon on tarkoitus olla käyttökunnossa ensi kesään mennessä. Rakennus tulee osaksi alueelle rakennettavaa palvelutoimintaympäristöä. Alueelle rakennetaan myös liikuntarajoitteisille soveltuva ulkoilu- ja virkistysalue, jonne tulee muun muassa ulkoilunäyttelyitä, niittylato, katoksellinen tulipaikka, vinttikaivo ja perinnekasveja. Lisäksi Ruuhijoen läheisyyteen rakennetaan pieni esiintymislava ja yleisötila. Kunta saa 70 prosenttia Sallan rajakievari -hankkeen rahoituksesta Euroopan aluekehitysrahastosta ja valtiolta Lapin Ely-keskuksen kautta. Kotiseututalon siirron ja museon alueelle rakennettavan palveluympäristön kustannukset ovat euroa, joista kunnan osuus on euroa. Tavoite on, että hankkeesta syntyy Sallaan kaksi ympärivuotista työpaikkaa, jotka olisivat museoavustuksen piirissä. Kotiseututalo rakennettiin 1920-luvulla Paloperälle, jossa se toimi kestikievarina. Sieltä se siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna Kotiseututalo sijoittuu museon pohjoispuolelle Sallan Autohuoltoa vastapäätä siten, että talon etujulkisivu on pihan puolelle päin. - Tässäkin noudatetaan vanhan ajan tyyliä, jolloin rakennukset olivat niin sanotusti selin tiehen, kunnan tekninen johtaja Olli Aatsinki kertoo. Siirtoa valmistellaan parhaillaan siten, että rakennuksesta puretaan uuni ja piiput, lattiat, ikkunat ja kuisti. Se nostetaan 30 senttiä palkkien varaan, jotta erikoiskuljetusyritys voi siirtää sen lavettisiirtona. - Arviolta tonnia painavan rakennuksen siirtoon tarvitaan erikoiskalustoa, ja siirrosta on parhaillaan käynnissä tarjouskilpailu yritysten kanssa, Aatsinki kertoo. Kotiseututalon uusien perustusten rakentaminen on käynnistymässä. Perustukset tehdään vanhaan tapaan luonnonkivistä hakatuista hakkukivistä, jotka saadaan Joutsijärveltä puretun VR:n rakennuksen perustuksista. Terttu Pohtila MUSEO Kotiseututalo siirretään loka-marraskuussa sota- ja jälleenrakennusmuseon lähistölle. 6

7 Tervitusi Salla päevade eest- Terveisiä Sallapäiviltä Ryhmä sallalaisia maaseututoimijoita ja kunnan henkilöstöä sekä musikantteja vieraili Viron Sallapäivillä elokuun alussa. Retken oppaana toimi Sallasta Sallaan projektipäällikkö Marita Leskinen. Sallasta Sallaan hanke on Pohjoisimman Lapin Leaderin hallinnoima ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osittain rahoittama. Retkemme kohti Viron Sallaa alkoi aamulla kello kuusi. Kahdella eri lennolla saavuimme hämmästyttävän nopeasti Viron maaperälle kello 12 samana päivänä. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli tutustuminen erilaisiin matkailukohteisiin Viron Pandiveren maakunnassa, joka vastaa Virossa Itä-Lappia. Maisemaa hallitsevat laajat peltoaukeamat, eivätkä korkeimmatkaan kummut ole meidän mäkiämme korkeampia. Siellä jossakin syvällä Viron maaperällä tuli seuraavana päivänä vastaan tuttu nimi, kotonako jälleen SALLA! Viron Salla on pieni kylä Rakken kunnassa. Kylässä asuu 150 asukasta, joista, yllättävää kyllä, yksi on suomalainen, Isotalon Antti. Antilla on Sallassa maatila, jossa on 200 lehmää, 200 hehtaaria peltoa ja 20 työntekijää. Tila on perustettu neuvostoaikaiselle kolhoosille. Kolhooseissa on parhaimmillaan ollut useita satoja lehmiä. Kun Viro itsenäistyi 20 vuotta sitten, kolhoosit jäivät suurimmaksi osaksi tyhjilleen ja ovat nyt vain muistona menneiltä ajoilta. Menneiltä ajoilta löytyy muistoja lähes joka kylältä muutoinkin Virosta. Viron Sallan Kartano on todella hulppea kivirakennelma. Kuva: Matti Tolvanen Eerika Hänninen ja Anni Tolppanen esiintyivät Viron Sallapäivillä. Salla kool ja raamatukogu eli Sallan koulu ja kirjasto sijaitsevat entisen kartanon Salla möis tiloissa. Sikäläiset ihmiset lukevat raamattuja ahkerasti, sillä raamat tarkoittaa viroksi kirjaa. Viron sallalaiset järjestivät oman Salla-päivän Tutunnäköisiä paitoja vilahteli siellä täällä tapahtuma-aluetta he olivat hankkeen virolaisia osapuolia. Suomen sallalaisilla oli samanlaiset paidat, jotta tunnistimme toisemme. Saimme hyväksyviä hymyjä ja katseita osaksemme, ja suomenkielentaitoiset tulivat mielellään kysymään kuulumisia. Paikalle oli saapunut vieraita naapurikylistä ja kaupungeistakin. Tunnelma oli leppoinen ja päivän ohjelmistoa hallitsivat musiikkiesitykset puheiden välissä. Liekö tärkeää asiaa puhuttu, kun kaikki kuuntelivat liikahtamatta paikaltaan. Yritin kyllä ymmärtää ja kyllähän sieltä täältä tutun kuuloisia sanoja aina korvaan tipahteli, mutta vaikka me veljeskansaa olemmekin, niin ei siitä selvää saanut. Omien esiintyjiemme Veijo Kivelän, Raija Ämmälän, Anni Tolppasen ja Eerika Hännisen esitykset saivat huikeat suosionosoitukset. Sallan kunnan edustaja, valtuuston puheenjohtaja Antero Miettinen luovutti kunnan lahjan Rakken kunnanjohtaja Andrus Blokille. Sallasta Sallaan -hankkeen Viron hankevetäjä Aivar Niinemägi tulkkasi terveiset Rakken ja Sallan väelle. Meidän esiintyjämme pääsivät esiintymään virolaisille iltapäivästä. Viron Sallapäivän ohjelmaan kuului myös sotaesitys, jossa ammuttiin paukkupanoksilla ja jopa tykillä. Melskettä riitti ja sotauhreja tuli, mutta esitys oli kuitenkin hauska ja hyvä, kenties meidänkin Sallassa nähdään vielä tuollaista. Suomalaisille ystäville virolaiset olivat vielä järjestäneet erityiskyydin panssariauton kyydissä. Päivän päätteeksi tanssimme vielä virolaisen ystävyystanssin virolaisten kanssa ja saimme läksiäislahjaksi hauskan kaulakorun. Paljon koettiin ja nähtiin ja kotiin viemiseksi saatiin roppakaupalla ideoita muiden tuomisten lisäksi. Virolaiset saapuvat Sallaan lokakuussa tutustumaan kuntaamme. Kaisa Isojärvi Tunnelmia Viron Sallapäivältä Rauni Mikkola ja Pekka Huhtala istuttivat katajan ystävyydenpuistoon Viron Sallaan. Kuvassa vasemmalta Aivar Niinemägi, Rauni Mikkola, Pekka Huhtala ja Hando Kundro. Sallapäivien Mastertorttu-kisan voittajareseptit Anneli Kunnarin torttuohje, kunniamaininta, gluteeniton ja laktoositon 250 g laktoositonta, huoneenlämpöistä voita n. 1 kkp sokeria (voi tehdä myös ilman sokeria) 1 tl suolaa 1 tl leivinjauhetta Sekoitetaan keskenään. 1 prk laktoositonta kermaviiliä ¼ tl soodaa Anna soodan kuohahtaa viilissä. Yhdistä aineet keskenään. Lisää lopuksi 1 kkp maissijauhoja 5 kkp gluteenitonta jauhoseosta Älä vaivaa taikinaa kauan, jottei se sitkisty. Tee tortut joko viisi- tai nelisakaraisiksi. Paista noin 10 minuuttia uunin keskitasolla 250 asteessa. Osan jauhoista voi korvata soijajauhoilla. Pirkko Suvistolan torttuohje, sokerillisten voittaja 1 kg margariinia 2 kananmunaa 2 dl sokeria 4 tl leivinjauhetta 3 tl soodaa 2 kg vehnäjauhoja 4 dl viiliä Leivotaan tavalliseen tapaan. Paistetaan 250 asteessa. Eija Poikelan torttuohje, sokerittomien voittaja 500 g jääkaappikylmää voita tai margariiniä 9,5 kkp (minulla Teema-kuppi) puolikarkeita vehnäjauhoja 1 tl soodaa nypitään 1 tl leivinjauhetta 1 tl suolaa (paitsi jos leivot suolaiseen voihin) Nopea nyppiminen. Heti kun seos on rakeista, lisää siihen kaksi purkillista 3,5 % kermaviiliä. Älä vaivaa taikinaa, vaan puristele kermaviili seokseen. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo tortut nopeasti. Paista keskilämmöllä n asteessa, kunnes ne ovat komean ruskeita. Taikinasta tulee kaksi pellillistä isohkoja torttuja. Tämä tortun teko ei ole hitaitten hommaa. Laita uuni ajoitetusti päälle, kun alat nyppimään taikinaa, niin pääset tortunpaistoon heti kun eka pelti on valmiina. Et voi epäonnistua! 7

8 Luonnontuotteissa on mahdollisuuksia Sallan poropuistoon kokoontui Koillis-Suomen luonnontuote- ja matkailualan toimijoita suunnittelemaan luonnontuote- ja elintarviketalouden sekä matkailun yhteistä tulevaisuutta. Kokoonkutsujana toimi Naturpolis. Avauspuheenvuoron piti matkailualan yrittäjä Tarja Mattila Poropuistosta. Tarja kertoi, kuinka paikallisen, jo edesmenneen, luonnontuoteyrittäjän Mattilan Annelin tuotteet olivat aina hyvin kysyttyjä. Yrittäjän poismentyä ei tilalle ole saatu samanlaista kokoelmaa erilaisia tuotteita. Tarjan haaveena olisi saada Poropuistoon hoivatuotteita. Tähän tarvittaisiin yrittäjä, joka olisi valmis tekemään viisi vuotta työtä asian eteen. Luonnontuotteet menevät kyllä kaupaksi, jos ne ovat järkevästi tilattavissa ja annosteltavissa. Sallassa aiemmin toimineen kurkku- ja paprikaviljelijän tuotteetkin olivat hyvin kysyttyä tavaraa. Poropuiston sesonki on keväällä neljä kuukautta. Luonnontuotteita tulee tarjota silloin yrityksen käyttöön. Poropuistossa ei ole isoja varastoja tuotteiden säilytykseen. Luonnontuote- ja matkailualan nykypäivästä ja tulevaisuudenvisioista puhuivat Martti Määttä ja Mika Perttunen Naturpolikselta. Heidän visionsa vuodelle 2025 pohjoisen luottamuksen, luonto-osaamisen ja perheyrittäjyyden menestystarinasta piti sisällään sen, että tulevaisuudessa pohjoinen nousee arvokkaaksi osaksi Suomea luonnontuotteiden, Barentsin alueen, matkailun ja luonnonvarojen kautta. - Tällä alueella lähes jokaisella on huikea luonto-osaaminen, joka on hyödynnettävissä. Alueen kasvu perustuu yrittäjyyteen, ei valtion tukiin. Yrittäjyyttä on tuettava. Alueellamme on huippu perheyrityksiä, joista voi ottaa oppia. Nämä yritykset haluavat sitoutua alueen kehitykseen, kertoi Mika Perttunen. Martti Määttä totesi, että paikallinen kulttuuri, historia ja paikalliset toimijat kiinnostavat matkailijaa. Onko aikaa haistaa, maistaa ja tuntea tämä alue, tunturit ja luonto? Onko mahdollisuus pysähtyä? Millä tavalla näemme tulvaisuutemme, kulttuurin ja mahdollisuudet? Saammeko vieraillemme kerrottua alueen mahdollisuuksista? Mitä nähtävää ja koettavaa täällä on? Kaisa Isojärvi Tilaisuudessa n 30 osallistujaa joista mm. Gustafsson Jan-Erik Korvatunturin marja ylärivillä, keskellä Itä-Lapin kuntayhtymän Heikki Onnela ja Savukosken maaseutuelinkeinoasiamies Kantia Outi, Kemijärven ammattiopiston luonnontuotealan opettaja Aini Pirttijärvi-Virtanen, kansanedustaja Eeva-Maria Maijala vieressään Mäkitalo Irja Pro-Agria. Luonnontuote- ja matkailuseminaariin osallistujille oli päivän päätteeksi järjestetty tehtäväksi visioida itse oman alan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Ryhmät loivat ensin vision, jota kohti alan halutaan menevän. Kun visio oli luotu, mietittiin ensin tämä hetkinen tilanne ja sen jälkeen polku tästä hetkestä kohti visiota. Ryhmätöiden päätteeksi nykyhetken tilanne nähtiin tällaisena: Nykytila Luonnontuotealalla on pieniä toimijoita hajallaan ympäri aluetta. Laadukkaita raaka-aineita on tarjolla paljon. Luonnontuotealalta puuttuu tuottajat ja tuotteet. Luonnontuote-ala on tienristeyksessä. Luonnontuotteiden raaka-aineita ostettaisiin, mutta ne eivät saa maksaa paljoa. Visio Luonnontuotealan tukku/lähiruoka lähiruokakulttuuri brändit, tuoteperheet luottamus molemmin puolin yrittäjän ja asiakkaan välillä Polku visioon Loppukommentiksi Mika Perttunen tuumasi, että kun saamme visioon konkretiaa, niin siitä se lähtee. Jos tällä porukalla löytyy tekemisen meininki, ei luonnontuotealalla ole hätäpäivää. Me itse olemme tämän alueen markkinoijia yrittäjät yhteen paikallisten tuotteiden käytön kulttuurin edistäminen aktivaattori yrityssenssit infraan pitää panostaa liikkuvuus kouluttautuminen, uudistuminen täsmäkoulutus volyymit positiivisuus, ylpeys siitä mitä me teemme Pohjoisen partisaanit Sallassa vuonna 2010 kuvattu Pohjoisen partisaanit -dokumenttielokuva esitetään Yle TV1:llä kello 20. Raimo Salo esittelee dokumentissaan partisaani-iskujen historiaa. Aihetta käsitellään elokuvan keinoin syventymällä yhteen tapahtumaan, Hautajärvellä tapahtuneeseen niittoväen partisaani-iskuun. Dokumentissa seurataan myös Sallan kairoihin suuntautuvaa etsintäpartiota, joka etsii iskuissa kadonneiden vainajien jäänteitä molemmin puolin rajaa. Partisaanit veivät niittäjiä Elokuva kuvattiin Sallassa vuonna Mitä ne nyt juoksee niin ku ois karhu perässä, Sallan Hautajärvellä ihmeteltiin partisaaneja pakenevaa niittoväkeä. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon kesällä 1941 oli tavanomaisesta sodankäynnistä poikkeavaa tuhoamissotaa. Erityisen julmaksi sota muuttui Valko-Venäjällä ja Ukrainassa neuvostopartisaanien aloitettua toimintansa. Tavoitteena oli luoda saksalaisten selustaan sietämättömät olosuhteet. Tämä sodankäyntitapa tuotiin pohjoiseen Suomeen, jossa oli saksalaisia joukkoja. Varsinkin kesäisin partisaanit retkeilivät kaukana Suomen puolella tehtävänä aiheuttaa kaaosta ja kauhua. Dokumentissa Pohjoisen partisaanit seurataan yhden tällaisen partisaani-iskun jälkiä, etsitään sen yhä kateissa olevia uhreja ja puretaan vuosikymmeniä kestänyttä mykkää ahdistusta. - Se oli semmoista, että ei saanut puhua, isänsä iskussa kadottanut Herman Hautajärvi muistelee. Niittoväestä on partisaanien iskun jäljiltä yhä kateissa perheen isä Herman Hautajärvi ja hänen tyttärensä. Vuosikymmeniin heidän kohtalostaan ei ollut sopivaa puhua edes sisarusten kesken. Dokumentin on ohjannut Esa Sironen, kuvannut Harri Paavola ja YLElle tuottanut Raimo Salo. Teksti ja kuvat: Esa Sironen

9 KANSALAISOPISTON ODOTETTU KURSSIOPAS Pikku hiljaa ne alkavat olla taas kasassa, nimittäin Sallan kansalaisopiston reilut sata kurssia. Soittokierroksella opettajille ja tilojen vuokraajille olemme kuulleet, mitä kentällä toivotaan. Ja tietenkin kaikki palautteet ja kurssitoiveet, joita olemme opiston toimistoon saaneet, ovat toimineet kurssisuunnittelun pohjana. Liikuntaa satunnaiselle kuntoilijalle ja aktiiviliikkujalle Nyt mahdollisuus ostaa Salla toppa-asu edullisesti Salla Ski Resort tilaa ensi talveksi ulkoiluvaatteita Salla-painatuksella. Kaikkiin malleihin tulee rintaan pieni Salla-logo ja selkään iso logo ja teksti " in the middle of nowhere". Mallit ovat sovitettavissa Sallan matkailuneuvonnassa. Takin hinta on 95 euroa ja housujen 60 euroa. Lasten takki (värivaihtoehdot punainen ja sininen) maksaa 75 euroa ja housut (mustat) 50 euroa. Tuotteet saatavissa vain ennakkotilausten perusteella. Tilaukset mennessä joko suoraan Salla Ski Resortiin tai matkailuneuvontaan. Olitpa sitten himoliikkuja tai satunnainen kuntoilija, aina on hyvä syy liikkua! Tarjonnasta löytyy viime lukuvuoden supersuosikki zumba, mutta myös letkeämpää menoa vaikkapa paritanssin tai kantritanssin rytmeissä. Kauden uutuutena käynnistyy liikuntakeskuksessa Venytellen vetreäksi venyttelyryhmä, jota on kovasti opistolta toivottu. Musiikista iloa itselle ja muille Lauluryhmä Musalla on jo aloittanut syyskauden, ja ajallansa käynnistyvät myös tutut Sallan laulu -kuororyhmä ja pianonsoitto. Pitkästä aikaa paikkakunnalle saadaan myös toivottua haitarinsoiton opetusta ja uutuutena myös opetusta basson soitossa. Käden taidot perinteistä kansalaisopiston toimintaa Perinteiset käden taitojen kurssit ovat saaneet väistyä opiston toiminnassa monien muotikurssien tieltä. Opiskelijat kiinnostuvat enemmän lyhytkestoisista intensiivikursseista kuin koko lukuvuoden kestävistä käden taitojen kursseista. Kurssitarjontaan on tänä vuonna koottu joukko lyhytkestoisia intensiivikursseja, joihin voit tutustua tarkemmin opinto-oppaasta. Opinto-opas jaetaan koteihin heti syyskuun alussa, ja opiston kausi pyörähtää käyntiin alkavalla viikolla. Hieman ennen lukuvuoden käynnistymistä kurssisuunnittelijan ja opiston toimistosihteerin puhelin ottaa vastaan kymmeniä ja taas kymmeniä tiedusteluja ja ilmoittautumisia kursseille. Muistathan käyttää hyväksesi sähköistä ilmoittautumista osoitteessa kansalaisopistopalvelut, sähköpostiosoitetta tai tekstiviestejä. Innostavaa lukuvuotta! 9

10 Junan perässä juostiin komeissa maisemissa Aatsingin ja Kelloselän maisemissa juostiin Junanperässäjuoksu Osallistujia oli mukavasti, 37. Reitti alkaa Aatsingin tienristeyksestä Kelloselästä ja jatkuu kohti vanhaa Aatsingintietä, jota pitkin jatketaan takaisin päätielle Hangikankaalle lähelle Venäjän raja-asemaa. Matkaa taipaleelle tulee noin 20 km. - Reitin upeat maisemat antavat voimia jaksaa, kertoo Anne Harju, yksi tapahtuman järjestäjistä. Matkan varrella läikehtivät Aatsinkijärvet kahden vaaran, Liemuvaaran ja Aatsinkivaaran välissä. Venäjän puolelta piirtyvät jyhkeät vanhan Sallan tunturimaisemat. Näissä maisemissa kelpaa kyllä reippailla. - Matkaa ei ole pakko ottaa rankasti. Lapset kiertävät sen helposti polkupyörällä ja huonokuntoisemmat voivat vaikka kävellä. Meillä on sarjoja monenlaisille liikkujille. Urheilijoille löytyy kilpasarja, lapsille lastensarja ja muille jokamiessarja. Kaikki jaksavat kyllä kiertää tuon 20 kilometriä, joskin se on juosten rankempaa, kertoo Anne Harju. - Osallistumismaksuun kuuluu sauna ja ruokailu. Juoksijoista huolehditaan reitin varrella juomapisteillä ja ensiapu on aina tar- Junan perässä juoksun järjestäjät vetivät ennen juoksulenkille lähtöä alkuverryttelyn. vittaessa paikalla. Osallistujat ovat pitäneet liikuntatapahtumasta todella paljon, ensi vuodelle on jo ilmoittautuneita. Ensi vuonna tapahtuma mahdollisesti järjestetään lähempänä rykimäviikkoa. Juoksutapahtuman palkintoina on paikallisia tuotteita. Harjun mukaan paikalliset yritykset ovat tukeneet tapahtumaa erittäin hyvin. Tapahtuma halutaan pitää leppoisena koko perheen tapahtumana. Kävely ja juoksu ovat halpoja liikuntamuotoja. Niistä on hyvä aloittaa harrastaminen. Naisten kilpasarjan voittaja Sallatunturin koulun opettaja Tiina Kallio kehottaa ensi vuonna kilpailuun osallistumisesta haaveilevaa aloittamaan liikkumisen heti tänään. Ylös, ulos ja lenkille. Ei siihen muuta neuvoa voi juuri antaa. Ensin kävellen ja kun kunto antaa myöten, voi kokeilla juoksuaskelia. Tärkein neuvo on, että pystyy puhumaan puuskuttamatta, eli silloin syke ei ole liian korkea. Myös netistä löytyy hyviä ohjeita, Kallio neuvoo. Hän itse on aloittanut juoksemisharrastuksen nollasta vuonna Aluksi tavoitteenani oli vain jaksaa juosta 10 kilometriä. Säännöllisellä harjoittelulla tavoite saavutettiin kuukaudessa yhdessä ystävän kanssa. Kallion mielestä juuri tuo ystävän läsnäolo oli olennainen osa juoksuharrastuksen aloittamista ja varsinkin jatkamista uusiin tavoitteisiin. Tiinalla on tällä hetkellä tavoitteena juosta puolimaraton. Kaisa Isojärvi Junanperässäjuoksu 2011 Jokamiesluokan voittajat: aikuiset Teuvo Saariniemi Lasten sarja: Oskari Salla Kilpasarjan voittajat: naiset Tiina Kallio miehet Juha Julkunen Tietotekniikka on nykyaikaa opetuksessa Sallan kuntaan on saatu mentori-opettaja, joka perehdyttää opettajia uusiin tieto- ja viestintätekniikan käyttötapoihin opetuksessa. Tiina Kallio on aloittanut Digiaikaa innovoimaan -hankkeen projektivastaavana elokuun alussa. - Käytännössä työni on sitä, että osa opettajista tulee kokeilemaan ohjaukseni avulla esimerkiksi sosiaalisen median, kuten blogin ja wikin käyttöä opetuksessa oman oppilasryhmänsä kanssa, Kallio kertoo. - Sosiaalinen media on arkipäivää ja se pitäisi saada mukaan myös opetukseen. Sen avulla opetuksesta saadaan vuorovaikutteisempaa, opitaan työskentelemään yhteisöllisesti, tuottamaan ja jakamaan tietoa sekä syventämään oppimista. Eli opitaan juuri niitä taitoja, joita tulevaisuudessa työssä tarvitaan. Kallio toteaa, että koulunpenkillä istuu tällä hetkellä digitaalinen sukupolvi. Oppilaat ovat syntyneet teknologiseen yhteiskuntaan informaatiopaljouden keskelle. Heidän tapansa käsitellä tietoa ja oppia on erilaista kuin vanhemmilla, sillä he ovat tottuneet jakamaan tietoa sosiaalisessa ympäristössä. Koulussa tietokone kuitenkin on usein yksilön oppimisen tukena, eikä sen mahdollisuuksia vuorovaikutukseen hyödynnetä. - Tiedämme, että teknologia kehittyy nopeasti, mutta koulun käytänteitä on vaikea muuttaa samassa tahdissa, Kallio sanoo. Tämänhetkisten tilastojen mukaan Suomi on pudonnut Euroopan maiden keskitasolle ja hännänhuipuksi Pohjoismaissa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osalta. Ratkaisuja on haettu uusilla laiteinvestoinneista ja opettajien täydennyskoulutuksesta, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Ongelmana on, miten tieto- ja viestintätekniikan innovatiivinen käyttö siirtyy pysyvästi osaksi koulun arkea. - Ajatus mentorin käytöstä opettajien tukena nousi siitä, kun opinnäytetyötäni tehdessä huomasin, että opettajat kokivat tutkijan läsnäolon opintojaksolla tärkeäksi. Tutkija antoi teknistä apua sekä opettajille että oppilaille, suunnitteli opettajan kanssa opintojakson toteutusta tai jakoi vinkkejä toteutukseen. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö voitaisiin ehkä jalkauttaa Suomen kouluihin paremmalla menestyksellä mentoroinnin avulla kuin koulutuksen lisäämisellä. Kallion mukaan verkko tarjoaa oppimisympäristön, jossa kaikki ovat tasavertaisia ja hiljaisetkin saavan oman mielipiteensä julki. Tämä motivoi ja luo oppilaille mahdollisuuden tehdä omaa ajatteluprosessiaan näkyväksi. Se myös mahdollistaa eri oppiaineiden integroinnin. Kun oppilaat tuottavat materiaalia itse, he oppivat samalla sisällöntuotantoa ja lähdekritiikin käyttöä. Sosiaalisen median etuna on myös se, että se mahdollistaa yhteistyön koulun, paikkakunnan tai jopa maiden rajojen ulkopuolelle. - Ja tietenkin myös vanhemmat voivat seurata, millaista sisältöä omat lapset tuottavat. Tavoitteena on, että koulu opettaa sosiaalisen median käyttäytymisen malleja, joissa otetaan huomioon tekijänoikeudet, yksityisyys ja tietoturva-asiat, Kallio kertoo. Tiina Kallio on kotoisin Muhokselta, josta hän tuli Sallaan Digiaikaa innovoimaan -hankkeeseen täksi lukuvuodeksi. 10

11 Museolla voi tutustua pettujauhon tekoon Sallassakin on ollut aikoja, jolloin leipään on jouduttu laittamaan pettua eli männyn nilasta jauhettua jauhoa. Sota- ja jälleenrakennusmuseolla voi nyt tutustua pettuleivän tekoon. Vallovaaralainen Eila Lampola lahjoitti museon kokoelmiin pettujauhoa ja paahdettua nilaa, joista pettuleipää tehtiin. Lahjoitetut pettujauhot on jauhettu 1990-luvulla Lapin naisten maanpuolustusjärjestön luonnonmuonakurssilla. Naiset lahjoittivat jauhoista tehdyn pettuleivän silloiselle kunnan kulttuurisihteerille Jouko Ilvoselle kotiseututalolla säilytettäväksi. Petun otto Kuolajärvellä Tekihän ne jotkut männyn nilasta ja oljista leipää. Oli korkia puuastia ja petkeleellä jystettiin ne hienoksi jauhoksi. Oikeitten jauhojen jatkoksi laitettiin niitä pettujauhoja. Paras petun irrotusaika oli keväällä. Hyvin se lähtee talvellakin. Mehän kiskottiin niitä päreitä, kaikki vedettiin ja sitten nila leikattiin palasiksi ja lampaathan niitä söi. Eläimet söi niitä mielellään. Nehän jyrsi puistakin sitä. Kuolajärven takana oli vaara, Marjavaaraksi sitä sanottiin. Siellä oli hyviä puita päreiden ja petun ottoon. Se piti olla tiheäsyinen kun päreitä kiskottiin. Pettu oli päreiden kiskonnan sivutuote. Kyllä pettuleipää ihmiset söi kun ei ollut muutakaan. Minäkin maistelin joskus, mutta ei se ollut oikein hyvää. Nykyinen pettujauho, kun se saadaan niin hienoksi ja pihka pois siitä, se on ihan eri asia kuin silloin. Yrjö Ulkuniemi, s Kuolajärvellä, kirjasta Ihmisen aika. Pettujauhojen teko Pienehköstä männystä saadaan noin yksi kilo pettujauhoa. Pettupuun minimi-ikä on 50 vuotta. Pettupuuna on paras nuori, suora ja tyvipuoleltaan mahdollisimman oksaton puu, sillä oksien kohdalla on pihkaa. Mitä vähemmän kuoressa on kaarnaa, sitä helpommin pettuliina on irrotettavissa vaaleanruskean kuoren alta. Pettua on helpoin irrottaa keväällä puun ollessa nilalla. Irrotustapoja on useita. Valkeasta nilikerroksesta eli liinasta poistetaan haitalliset parkkiaineet paahtamalla uunissa tai tulen loisteessa. Pintaan kohoavia aineita raaputetaan pois puukolla. Aineita voidaan poistaa myös keittämällä. Esikäsittelyn jälkeen pettu kuivataan ja hienonnetaan mahdollisimman hienoksi. Tuoreesta pettukilosta saadaan noin grammaa valmista pettujauhoa. Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseolla on esillä pettujauhoa ja nilaliinoja, joista pettua jauhettiin. Pettu-ruisleipä 5 dl haaleaa vettä 3 dl ruisjauhoja n. puoli pakettia hiivaa Sekoita aineet ja jätä lämpimään paikkaan seuraavaan päivään. Voit sekoittaa välillä. 5 dl piimää 5 dl vettä 4 tl suolaa ruisjauhoja pettujauhoja Valmista taikina ja anna kohota. Kauli muutamien millien vahvuiseksi levyksi. Ota muotilla leipä. Kohota myös leipänä. Paista asteessa. Valmiiden leipien annetaan kuivua huoneenlämmössä. Jauhojen suhde: 10 dl ruisjauhoja / 1,1 dl pettujauhoja. Sallalaisen hammashoidon perinnettä Työn iloa kultaisella kuusikymmenluvulla Viisikymmenluvulla olivat hammaslääkärit Sallassa sikäläisen sanonnan mukaan käypäläisiä, eli hammaslääkäri viihtyi paikkakunnalla muutamasta kuukaudesta yhteen vuoteen. Oli aikoja, jolloin ei paikkakunnalla ollut yhtään hammaslääkäriä. Kuusikymmenluvun puolivälissä alettiin panostaa hammashoitoon. Kunta rakensi vastaanottotilat omistamaansa uuteen kerrostaloon ja perusti virat kahdelle hammaslääkärille ja kahdelle vastaanottoapulaiselle. Tilat olivat hyvät ja toimivat, koneet ostettiin viimeisimmän mallin mukaan, ja instrumentteja oli riittävästi. Ei muuta kuin töihin! Hammaslääkäriksi tuli Turusta kaksi vastavalmistunutta hammaslääkäriä ja vastaanottoapulaisiksi neiti Ohtonen ja minä, neiti Pirttilä. Meillä kummallakaan ei ollut ammattikoulutusta. Siitä sitä aloitettiin ja hammashoitajatutkinto hankittiin myöhemmin. Hakemiseeni liittyvänä huvittavana tapauksena muistan, kuinka jännittynyt olin työpaikkahaastattelussa. Haastattelu oli kunnanjohtajan huoneessa, ja pois lähtiessäni olin kompastua kynnykseen. Myöhemmin toinen hammaslääkäreistä kertoi sanoneensa kunnanjohtajalle, että tämä me otetaan, kun selvisi niin näppärästi kynnyksestäkin. Tämä Hillevi-hammaslääkäri kannusti minua myöhemmin työssäni niin, että häntä saan syyttää uranvalinnastani. Vastaanotto aloitettiin heti valintojen jälkeen. Koululaisia hoidettiin päivällä, illalla oli aikuisten vuoro. Hoidon tarvetta oli ja työpäivät venyivät pitkiksi. Koululaisille suunniteltiin järjestelmällistä hammashoitoa, mutta särkyvastaanotto vei suurimman osan työajasta. Vanhemmilla koululaisilla saattoivat hampaat olla aivan juurina. Hoitona oli juurien poisto ja tilalle proteesit. Paikkaushoitoa koululaiset eivät yleensä halunneet kuin etuhampaisiin, ja juurihoidosta he eivät halunneet edes keskustella. Heidän mielestään juurihoito oli kivuliasta. Osa koululaisista halusi revityttää vinoon kasvaneet hampaat, jotka heidän mielestään olivat torahampaita. Nykyisinhän tällaiset tapaukset hoidetaan oikomishoidolla. Pienillä koululaisilla maitohampaat olivat melkein aina juurina ja kuutosissakin oli isot reiät. Pysyvät hampaat pyrittiin kuitenkin mahdollisuuksien mukaan säilyttämään. Kunta vuokrasi hammaslääkäreille tilat ja koneet käyttöön iltaisin yksityisvastaanoton pitoon. Myös sinne hammaslääkärit palkkasivat vastaanottoapulaisiksi neidit Ohtosen ja Pirttilän. Maalaispitäjässä oli aikuisväestön hoitoon hakeutuminen kaksijakoista. Virkamiehistö ja palkansaajat tulivat aikavarauksen kautta kokonaishoitoon. Paikallinen väki tuli yleensä säryssä ja halusi revityttää samalla kertaa kaikki hampaat pois. Varsin yleisesti hoitoon tultiin marjastuskauden lopussa. Luonnonmarjat kerättiin myyntiin ja niillä rahoilla käytiin hammaslääkärissä. Sen jälkeen uudet hampaat teetettiin teknikolla sadan kilometrin päässä Kuusamossa tai 60 kilometrin päässä Kemijärvellä. Matkat olivat pitkiä, siksipä proteesien kontrollikäyntejä ei ollut. Usein asiakas itse viilaili puukolla tai santapaperilla proteesejaan. Ellei niistä tullut toimivia, ne jäivät pyhähampaiksi. Pahimmassa tapauksessa ne jätettiin pois käytöstä, kertoipa naapurin tyttö heittäneensä proteesinsa Kemijokeen. Kouluhammaslääkärin vastaanottoapulaisen työ oli monipuolista, vaativaakin se oli. Hammaslääkärin avustamisen lisäksi me huolehdimme aikavaraukset, ja päivittäisessä instrumenttihuollossa instrumentit pestiin ja steriloitiin joka potilaan jälkeen. Päivän päätteeksi me siivosimme vastaanotto- ja odotustilat. Puudutusaineet ja muut apteekkitavarat haettiin aptekista. Joutuipa vastaanottoapulainen silloin tällöin hakemaan apteekista kunnanjohtajalle yskänlääkettä. Vakituisessa virassa olleet kouluhammaslääkärit lähtivät kesän alussa lomille ja tilalle tulivat kesäkandit. Kunta otti vuorovuosin kandidaatit Turusta ja Helsingistä. Vastaanottoapulaisille se oli hyvää koulutusta, koska molemmilla oli omat koulukuntansa, joiden oppeja me näimme. Meidän työmme jatkui ja päivät pitenivät entisestään. Aikuisten hoidon määrää lisäsivät heinäkuussa lomalle tulleet Ruotsissa asuvat sallalaiset. Heidän hoidon tarpeensa oli suuri, ja toivomus oli saada hampaat kuntoon, kun täällä voi puhua omalla kielellä. Oltiin nuoria ja innostuneita. Tehtiin porukalla töitä ja hauskaa pidettiin. Töiden jälkeen voitiin vaikka lähteä 10 kilometrin päähän etsimään korvasieniä. Ja entä ne hillareissut sitten! Hillakuume iski etelän tyttöihin meillä alkuperäisillähän se on geeneissä. Yöunet jäivät vähiin, mutta hilloja tuli. Hillakeskustelu lähensi potilasta ja henkilökuntaa. Eräskin potilas kertoi vuosien päästä, kuinka hänellä pelko hammashenkilöitä kohtaan väheni, koska te olitte ihan tavallisia. Ei sitä kuitenkaan vain hillastettu. Aikaa riitti vielä tansseihinkin. Työpäivän päätyttyä vaatteet vaihdettiin tanssivaatteisiin ja sitten kiireesti tanssipaikalle, milloin Dannya, milloin Reijo Taipaletta kuuntelemaan. Eeva Aunola Teksti on julkaistu Suomen Hammaslääkäriliiton juhlakirjassa Hammashoidon perinne. 11

12 Jean S. pe 9.9. klo 19:00 Sallan liikuntakeskuksessa Liput 20 Järj. Sallan kulttuuritoimi 12