Sisäinen turvallisuudentunne

Transkriptio

1 Sisäinen turvallisuudentunne ja tapaamiset Kehittäjäryhmä VIOLA väkivallasta vapaaksi ry / Saumuri-hanke, RAY:n rahoittama hanke

2 JOHDANTO Kehittäjäryhmä kokoontuu VIOLA väkivallasta vapaaksi ry:n tiloissa. Ryhmä käsittelee ja vie eteenpäin kehittäjäryhmästä ja Violan asiakasprosesseista nousevia asioita kehitysehdotuksineen. Tämä raportti koostuu kahdesta kehittäjäryhmän tapaamisesta ja , joissa teemana oli ihmisen sisäinen turvallisuudentunne. Lisäksi joitakin asioita on lisätty kehittäjäryhmän muista tapaamisista vuosien välisenä aikana. Ensimmäisellä tapaamisella käsittelimme pääasiassa tilanteita, jotka heikentävät ja vahvistavat sisäistä turvallisuudentunnetta. Toisella tapaamisella keskustelimme sisäisen turvallisuudentunteen rakentumisesta ja siihen liittyvistä kehittämisideoista. Esille nousseita asioita viedään eteenpäin yhdessä suunnitellen ja toteuttaen. SISÄISEEN TURVALLISUUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Jos se sattuu omalle kohdalle. Kokemusasiantuntija SISÄISTÄ TURVALLISUUDENTUNNETTA HEIKENTÄVIÄ TEKIJÖITÄ: Kehittäjäryhmässä nousi hyvin merkittävään asemaan yleinen turvallisuus, kuten julkisten tilojen ja ympäristön turvallisuus. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut ihminen on oppinut herkkyyden tarkastella ja tunnistaa turvallisuuteen liittyviä tekijöitä kuten laitteita ja järjestelmiä ympäristöstään. Tämä tulee näkyväksi esimerkiksi sairaaloissa, kouluissa ja päiväkodeissa ja erilaisissa kuljetus- ja siirtymistilanteissa. Konkreettisia sisäistä turvallisuutta heikentäviä tekijöitä ovat hälytyslaitteiden toimimattomuus tai tiedottamisen puute kansalaisille aiheutuvista vaaroista alueellisesti ja paikallisesti. Tällaisia tilanteita voivat olla esi- 1

3 merkiksi sairaalassa potilaan käytettävissä oleva hälytyslaite, joka ei toimikaan, tai päiväkodin tai koulun läheisyydessä tapahtuva vaarallinen tilanne, josta ei ole tiedotettu päiväkodin tai koulun henkilökuntaa. Yleinen piittaamattomuus viranomais- tai järjestöhenkilökunnan puheessa asiakkaiden kuullen koettiin myös voimakkaasti turvallisuutta heikentäväksi. Henkilökunta voi esimerkiksi tuoda puheissaan vähitellen esille, että kyllä meillä on tiedossa, että laite ei toimi. Koettu lähisuhdeväkivalta voi olla läsnä myös asiakkaan saadessa palveluita muissa yhteyksissä, kuten hammaslääkärikäynnillä. Sisäinen turvallisuudentunne voi näyttäytyä yleistyneenä turvattomuuden tunteena, jota ammattilainen voi pahimmillaan vahvistaa asenteellaan tai olosuhteilla. Olosuhteet voivat vahvistaa turvattomuutta siten, että asiakas huomaa työntekijän olevan vaarassa jonkin puutteellisuuden, viallisuuden tai piittaamattomuuden vuoksi. Asiakkaan kohtaamisessa turvattomuutta lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi, että asiakasta ei uskota tai oteta vakavasti tai palvelun puuttuminen / laadun vaje selitetään rahan puutteella. Nämä tulivat esiin erityisesti vammaistyön, päihdeongelmien, mielenterveysongelmien ja lähisuhdeväkivallan palvelukokemuksista. Kehittäjäryhmän keskusteluissa ja asiakastyössä nousee usein esiin se, että henkistä väkivaltaa ei oteta huomioon tai sitä ei tunnisteta. On toivottu, että henkisen väkivallan tunnistamisen parantamiseksi esimerkiksi siitä tiedottamista lisättäisiin. Yleisesti voitaisiin kehittäjäryhmän keskustelujen pohjalta todeta, että eri palvelunsaajaryhmille tulisi tiedottaa väkivallan eri muodoista eri tavoin, mm. kuvin, sanoin, elokuvin, äänivideoin, blogitekstein ja esimerkiksi käsitekuvauksin kotisivuille. Kaikille ei ole itsestäänselvää, mitä esimerkiksi matalan kynnyksen palvelut tarkoittavat. Esimerkiksi viittomakielisille tulisi käyttää kuvailevaa tekstiä eri käsitteitä avaamaan ja picto-kuvia selkokielisine sanoituksineen. Vammaistyössä turvattomuutta ja väkivaltakokemuksia lisäävät tilanteet, joissa työntekijän työote vaarantaa asiakkaan asemaa ja oikeuksia. Tällai- 2

4 nen voi esiintyä tilanteissa, joissa työntekijä on vahvasti orientoitunut esimerkiksi kuntouttavaan työotteeseen. On tullut esille tilanteita, joissa vammaiselta ihmiseltä on vaadittu sellaisia fyysisiä tai psyykkisiä ponnistuksia, joihin hän ei vammansa vuoksi pysty. Kokemustiedon kautta on tullut esille myös se seikka, että selvittäessä tällaisia tilanteita työntekijä selittää toimintansa ammattikielellä ja saattaa syyllistää asiasta valittamisen asiakkaan vamman viaksi: No kun ei se tajua siis tätä, kun sillä on se hahmottamishäiriö. SISÄISTÄ TURVALLISUUDENTUNNETTA VAHVISTAVIA TEKIJÖITÄ: Keskeisimmäksi tekijäksi nousivat turvallisuuskeskustelut esimerkiksi vammaisen ja avustajan välillä niistä asioista, jotka vaikuttavat avustettavan turvallisuuden tunteeseen ja itsemääräämisoikeuteen. Esille nousivat tilanteet, joissa avustettavan liikkumisvapaus ei toteudu tai häntä pakotetaan tekemään asioita, joihin hän ei pysty. Sisäistä turvallisuudentunnetta vahvistavaksi koettiin se, että joku toinen tietää riskin. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi liikkuminen ulkona ja siirtyminen paikasta toiseen. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla on usein runsaasti keinoja tällaisten tilanteiden varalle, ja niissä he hyödyntävät usein erilaisia puhelinsovelluksia ja muita teknisiä laitteita. Pelkkä tietoisuus laitteen olemassaolosta lisää turvallisuudentunnetta. Hoitavan tahon tai muun ammattilaisen välittäminen koettiin turvallisuutta lisääväksi. Välittämisen konkretisoituminen on sitä, että työntekijä on kiinnostunut asiakkaan asiasta ja että hän uskoo asiakasta, vaikka tarina olisikin uskomaton. Mikäli järjestössä, julkisissa palveluissa tai muualla on tarjolla puhelinpalvelua ja/tai päivystystä, olisi puhelimeen vastattava, koska se saattaa 3

5 ratkaisevasti vaikuttaa avun hakemiseen jatkossa. Nopeat, virka-ajan ulkopuolellakin toimivat yhteydenottomahdollisuudet lisäävät sisäistä turvallisuudentunnetta. Tarinoissa ilmeni jonkin verran sitä, että puhelimeen tai vastaajan viestiin ei ollutkaan vastattu. Ryhmässä todettiin, että omatoimisesti sisäistä turvallisuudentunnetta voitaisiin kasvattaa ja kehittää miettimällä ja ajattelemalla turvallisuutta. Lähisuhdeväkivaltatilanteissa on usein mukana lapsia. Kehittäjäryhmässä lapsinäkökulman suhteen toivottiin, että voitaisiin kehittää / luoda työskentelymalli erilaisiin tilanteisiin, kuten tilanteisiin, joissa lasta ei saa luovuttaa päiväkodista jollekin henkilölle. Päiväkodissa esimerkiksi aloituskeskustelu olisi tällainen luonteva tilanne. Koettiin, että hakijan tunnistamiseen liittyvä apuväline voisi olla hyvä. Ammattilaisten toivottiin keskustelevan myös lapsen kanssa erikseen. SISÄISEN TURVALLISUUDENTUNTEEN RAKENTUMINEN Keskeiset ryhmässä esille tulleet käsitteet, jotka liittyvät turvallisuudentunteen rakentumiseen: Defenssit eli puolustuskeinot: selittely, torjuminen, huumori, valehtelu yms. (Ruishalme ja Saaristo 2007, 90 91). Selviytymiskeinot: automaattiset (jäätyminen, hyökkääminen ja pakeneminen) ja omat kaavamaiset toimintamallit. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet ovat usein keksineet myös omia toimivia selviytymiskeinoja, joita ammattilaisen kannattaa hyödyntää turvasuunnitelmaa rakentaessa. (Ks. lisää Ruishalme ja Saaristo 2007, 86 89; Dolan 2009.) Itsesäätely: sosiaalinen ja psyykkinen säätely, omat sisäiset mallit kuten avun hakeminen toiselta ihmiseltä tai yksin jättäytyminen ja psyykkiset 4

6 stressireaktiot kuten, suru ja kriisi. Itsesäätelyyn osallistuvat mm. keho ja kehon hormonitoiminta. Itsesäätelyllä ihminen pyrkii palauttamaan mielen ja kehon tasapainon. (Ogden, Minton ja Pain 2009, ; ks. lapsen stressin säätely, Sajaniemi, Suhonen, Nislin ja Mäkelä, 2015, ) Itseohjautuvuus: liittyy ihmisen selviytymiseen ja hyvinvointiin. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, kuten autonomia eli itsehallinta, suhteissa oleminen ja tarve yksityisyyteen. Kyvykkyys ja henkilökohtaiset vahvuudet ovat tarpeita, joita ohjaavat sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Sisäinen motivaatio vahvistaa hyvinvointia, esimerkiksi niin, että ihminen tekee itselleen merkityksellisiä asioita. Ulkoinen motivaatio, kuten halu kasvattaa omaa mainetta, voi puolestaan heikentää hyvinvointia. Sisäistä motivaatiota tutkittaessa on havaittu, että ihmisen kokemilla myönteisillä tunteilla on voimavaroja lisäävä vaikutus hädän tai muun katastrofin uhatessa. (Ks. lisää Ryan ja Deci 2008; Martela 2015.) Pystyvyys: usko omista toimintavalmiuksista ja toiveikkuus ( minä pystyn ja osaan! ). Kyky vaikuttaa omaan elämään liittyviin asioihin ja kyky toteuttaa itseään täyttä potentiaaliaan hyödyntäen. Pystyvyyteen liittyy myös terveyskäyttäytyminen ja siihen liittyvät valinnat. (Ks. lisää Bandura, 1997.) Ulkopuolinen tuki ja turvallisuuskeskustelu ja suojakeskustelu: avainhenkilöt, VISH-työntekijät, Trappan, tekijätyöntekijät, turvatekniikka, tukihenkilöpalvelu, MARAK-työryhmä, muu ammatillinen apu ja tuki sekä vertaisapu. Turvallisuudesta tulisi keskustella yhdessä ja yksin pitää myös itse ajatella turvallisuutta ja sitä, miten tulisi toimia eri tilanteissa. (Ks. suojakeskustelu lapsen kanssa, Lajunen, Andell, Jalava, Kemppainen, Pakkanen ja Ylenius-Lehtonen 2005, ) Pohdimme automaattisia selviytymiskeinoja ja sitä, että jos asiakas esimerkiksi jäätyy, olisi hyvä keskustella työntekijän kanssa turvasuunnitel- 5

7 maa tehdessä, että mikä sut saisi toimimaan?. Turvallisuuskeskustelussa toivottiin myös tulevan esille se, kuka tyrannisoi turvasuunnitelmaa. Yksilötasolla koettiin myös, että häpeän tunteesta puhuminen pitäisi myös liittää turvallisuuskeskusteluun, koska se voi estää turvasuunnitelman toteutumisen. Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneelle on merkityksellistä, mikä on kertomisen seuraus?. Siksi on asiakkaan kannalta hyvä, jos työntekijällä on käsitys lähisuhdeväkivallasta ilmiönä ja työyhteisönsä struktuureista lähisuhdeväkivallan tullessa esille. Ryhmässä todettiin, että asiakkaan näkökulmasta katsottuna tilannetta hankaloittaa se, jos työntekijä tekee liian nopeita määritelmiä tilanteesta tai alkaa määrittelemään asiakasta tai tämän tunteita. (Ks. lisää, Raatikainen 2015, luottamuksen kehityksen vaiheet, 69 78, asiantuntemus ja luottamus, 79 86, valta ja vastuu asiakas- ja potilassuhteessa, ) Turvasuunnitelma ja turvataitojen harjoitteleminen: Kehittäjäryhmässä pohdittiin turvasuunnitelmien käytännön toimivuutta. Ryhmässä todettiin, että lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet toimivat todennäköisimmin turvasuunnitelman mukaan sovitusti, jos turvataitoja harjoiteltaisiin käytännössä jotta jäisi muistijälki!, he totesivat ryhmässä. (Ks. lisää lapsen muistin kehitys ja mieleen painaminen, Sajaniemi, Suhonen, Nislin ja Mäkelä, 2015, ; Lajunen, Andell ja Jalava ym. 2005, 222.) Ryhmä mietti myös sitä, missä turvataitoja pitäisi ja voisi opettaa ja käsitellä. Ehdotettiin mm. päiväkoteja (on jo olemassa mm. Askeleittainohjelma) ja kouluja. Toivottiin, että kuraattorille voisi päästä mahdollisimman matalalla kynnyksellä, ilman erillistä oppilaan ohjaamista sinne. Toivottiin, että oppilaat voisivat halutessaan kävellä suoraan kuraattorin luokse. (Ks. turvataitoja lapsille, Lajunen ym ) 6

8 Itsepuolustuslajit: Osa kokee hyödylliseksi osata jonkin itsepuolustuslajin liikkeitä tai joitakin irrottautumisotteita, esimerkiksi kuristusotteesta irti pääseminen. Asiakkaiden kokemusten mukaan lajit auttavat myös purkamaan lähisuhdeväkivaltakokemusten aiheuttamaa stressiä. Itsensä tyynnyttämisen ja traumaattisten kokemusten herättämien tunteiden käsittelemisen keinot: Usealle kehittyy jokin oma keino tyynnyttää itseään väkivallan uhkan ollessa yllä ja tilanteen jälkeen, myös lapsilla. Osalla se vaatii yksin olemista ja toisilla taas muiden seuraan hakeutumista. Osa asiakkaista kertoo kokeilleensa mm. joogaa ja meditaatiota. Osalle kirjoittaminen, esimerkiksi päiväkirjan pitäminen, on yksi tyynnyttämisen keino, jolla voi purkaa pelottavasta kokemuksesta nousseita tunteita. Väkivallan pitkäaikainen kokeminen voi aiheuttaa ylivireystilan, jonka seurauksena ihmisen on vaikea tai jopa mahdotonta rentoutua. Itsensä tyynnyttäminen voi tapahtua myös tuhoisilla keinoilla, kuten päihteillä tai menemällä suoraan kohti traumaa. Tietynlainen vaaran tuntu voi olla asiakkaan elämässä koko ajan läsnä. Niiniluoto (1990, 140) sanoo, että luovan ongelmanratkaisun pahimpia esteitä ovat ihmisten itse asettamat turhat rajoitukset, ennakko-oletukset ja kaavamaiset ajattelutottumukset. (Mattila 2006, 134.) Lapsella itsensä tyynnyttäminen voi näkyä kehon liikkeinä, leikeissä tai muuna ikätyypille epätyypillisenä / tyypillisenä käyttäytymisenä. Lapsi voi myös nukkua tavallista enemmän. Kehittäjäryhmässä ja asiakastyössä tulee usein esille, että lapsi kertoo vakaviakin väkivaltakokemuksia vailla tunteita tai kuvailee niitä ikään kuin katsoisi itseään ulkopuolisena tilanteissa. Tällöin voi olla kyseessä dissosiaatio, joka on mielen keino suojata lasta kestämättömässä tilanteessa. Mieli pakenee paikalta, kuten Violassa usein kuulee sanottavan. On myös huomattava, että lapsi saattaa käyttäytyä eri yhteyksissä ja ympäristöissä täysin oireetta tai oireillen, mikä voi oleellisesti vaikuttaa lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen tai tun- 7

9 nistamattomuuteen. (Ks. lisää Rothscild ja Rand 2010, ; Ogden, Minton ja Pain 2009, ) Olemme päätyneet esille nousseiden asioiden vuoksi nostamaan kokemusasiantuntijakoulutuksessa keskeiseksi teemaksi lapsen äänen miten kokemusasiantuntijamme voisivat tuoda jatkossa entistä paremmin ja näkyvämmin esille lapsen osallisuuden ja äänen lähisuhdeväkivaltaan liittyvässä julkisessa keskustelussa. Unohtamatta erityisen haavoittuvassa asemassa olevia lapsia esimerkiksi vammaisella lapsella on 2 4-kertainen riski joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi ja seksuaalisen väkivallan uhriksi (Vammaispalvelujen käsikirja). Muut: Yleisellä tasolla turvallisuuteen liittyen toivottiin toiminnallisia ohjeita ja tietoutta turvallisuudesta ja sisäisen turvallisuudentunteen rakentumisesta yksilölle, koska todettiin, että suurin osa on tällaisen avun ulkopuolella. (Ks. turvatietoa uhrille, Kjällman ja Rossinen 2011, ; Hintikka 2011, ; turvatietoa työntekijälle, Sundell 2014, ) LOPPUSANAT Sisäisen turvallisuuden rakentumiseen on olemassa erilaisia ammatillisia lähestymistapoja ja työkaluja: puheeksiottamisen työkaluja ja malleja, seulontakyselykaavakkeita ja Marak-haastattelulomakkeet (THL). Erilaiset turvasuunnitelmapohjat väkivallan uhreille (lapsille, nuorille ja aikuisille) ja tekijöille tukevat myös turvallisuuden tunteen kehittymistä. (THL, Ensi- ja turvakotien liitto, VIOLA väkivallasta vapaaksi ry.) On olemassa esimerkiksi trauman jälkeinen vakauttaminen, jossa asiakkaalle opetetaan tunne, läsnäolon ja elämisen taitoja. Asiakkaalle opetetaan myös traumaan liittyviä keskeisiä käsitteitä yms. Taitoja voidaan oppia ryhmämuotoisesti tai itsenäisesti. (Ks. Boon ja Steele ja Van Der Hart 2011.) 8

10 On olemassa myös EMDR-terapiamenetelmä (Eye Movement Desensization and Reprocessing) traumojen aiheuttamiin fyysisiin, tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelmiin. EMDR:ää voidaan antaa omana lyhyempänä terapiana tai osana pidempää terapiaprosessia, ja se sopii kaiken ikäisille. (Ks. lisää Lisäksi haluan nostaa esille psykoedukatiivisen lähestymistavan, jossa asiakkaita koulutetaan lähisuhdeväkivaltailmiön tunnistamiseen ja sen syvempään ja laajempaan ymmärtämiseen. Esimerkiksi turvakodeista tehdyn selvityksen mukaan keskeisiksi avun saamisen tekijöiksi koettiin turvakodin turvalliset aikuiset ja vertaistuki turvakodin aikana sekä sen jälkeen. Tiedonsaaminen turvakodeista ympäristönä ja lähisuhdeväkivallasta ilmiönä olivat myös keskeisessä roolissa. Noin 90 % turvakotiin hakeutuneista olivat hakeutuneet sinne henkisen väkivallan, yli 70 % fyysisen väkivallan ja 18 % seksuaalisen väkivallan vuoksi. (Ojuri ja Laitinen 2015.) Tekijätyössä miesten kriisikeskuksessa on käytetty lähestymistapoina kriisityötä, psykoedukaatiota ja psykoterapiaa. Psykoedukaation avulla on kerrottu väkivallan tekijöille väkivallan vaikutuksista ja eri muodoista sekä opetettu ennaltaehkäisemään väkivaltatilanteita ja samalla haastettu väkivallan käytön oikeutusta. (Mustonen ja Palmu 2006.) Henden (2009) on työssään kehittänyt ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan pohjautuvan työskentelytavan masennuksen hoitoon ja itsemurhien ennaltaehkäisyyn. Hendenin (2009) tekniikoissa erityistä huomiota kiinnitetään asiakkaan ja terapeutin välille muodostuvaan suhteeseen sekä terapeutin käyttämään kieleen ja tapaan kohdata asiakas. Henden (2011) on lisäksi kehittänyt ratkaisukeskeisyyteen perustuvan mallin PTSD:n hoitoon ja kirjoittanut asiakkaille tarkoitetun itsehoito-oppaan. Hän on työskennellyt pitkään sodan traumoista kärsivien veteraanien kanssa. Dolan 9

11 (1998) on kehittänyt oman ratkaisukeskeisen ryhmätyöskentelymallin traumoja kokeneille, erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille. Väkivaltaisesti käyttäytyville nuorille on olemassa oma ARTryhmäohjelma (Aggression Replacement Training). Tässäkin ohjelmassa keskeisiä asioita ovat uusien taitojen oppiminen, tiedon saanti ja väkivaltaisen käyttäytymisen loppuminen. (Goldstein, Glick ja Gibbs 2011.) Lapsille (4 18-vuotiaille) on käytössä eri puolella suomea Trappanohjelma, jossa lapsen kokemus väkivallasta otetaan puheeksi askeleittain. Trappan-malli on kehitetty ruotsin Pelastakaa lapset ry:ssä (Familjelinjen). Lapsille on myös Furmanin kehittämä muksuoppi-menetelmä, jonka avulla lapsille voidaan opettaa uusia taitoja erilaisten ongelmien ratkaisuun. Menetelmän vaikuttavuudesta on tutkittua tietoa, ja sitä on käytetty mm. koulukiusaamiseen ja erilaisten käyttäytymishäiriöiden hoitoon. (Kidsskills.) Lajusen ym. (2012) teoksessa lapsille opetetaan erilaisia taitoja ja tapoja ehkäistä väkivallan uhriksi joutumista. On tutkittu, että psykoterapian muodolla ja suuntauksella ei ole merkitystä terapian onnistumisen kannalta. APA:n (American Psychological Association) raportin mukaan mm. terapeuttiseen vuorovaikutussuhteeseen liittyvillä tekijöillä on merkittävä (30 %) vaikutus. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi yhteistyösuhteen tunnesävy, terapeutin empaattisuus ja johdonmukaisuus sekä yhteisesti jaettu käsitys terapian tai hoidon päämääristä. Lisäksi terapian ulkopuolisilla tekijöillä (40 %) on huomattava vaikutus terapian onnistumisen kannalta. (Leiman 2012, ) Australialainen Andrew Turnell työryhmineen on kehittänyt vuonna 1992 lähestymistavan Signs of Safety, joka pohjautuu ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan. Lähestymistapa on kehitetty erityisesti sosiaalityöntekijöiden käyttöön lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden perheiden kanssa, ja se 10

12 on käytössä edelleen. Perusajatus lähestymistavassa perheisiin pohjautuu jaettuun asiantuntijuuteen: etsitään poikkeuksia, jolloin pystytään toimimaan turvallisesti lapsen kanssa. Vanhemmalta kysytään: Milloin olet pystynyt toimimaan siten, että et ole ollut väkivaltainen lastasi kohtaan? Sen jälkeen lähdetään yhdessä etsimään perheissä jo olemassa olevaa hyvää ja toimivaa. Lähestymistapa pyrkii lähtökohtaisesti ohjaamaan tasavertaiseen suhteeseen asiakkaan ja työntekijän välillä. He ovat kehittäneet Signs of Safety England Innovations Project -hankkeessa ( ) myös lapsille tarkoitetun My Three Houses Appin, joka palkittiin kansainvälisellä Silver Winner -palkinnolla vuonna Sovellus toimii ios- ja Android-tableteilla. (Turnell 1998.) Lisäksi syksyllä 2016 on ilmestynyt uusi opas vammaisen lapsen näkemyksen selvittämisen tueksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Oppaassa on hyödyllistä tietoa vuorovaikutuksen onnistumisen tueksi ja lapsen äänen esille saamiseksi. (Kuurojenliitto 2016, verkkosivut.) Lähteet: Bandura, A Self-efficacy: the Exercise of Control. Freeman. New York. Boon, S. & Steele, K. & Van Der Hart, O Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen. Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille. Oulu: Kalevaprint Oy. Traumaterapiakeskus. Deci, E.L. & Ryan, R.M. Self determination-theory: A Macrotheory of Human Motivation, Development, and Health. Canadian Psychology, 2008, Vol. 49, No. 3, Dolan, Y. Suomeksi: Mattila, A Pieni askel. Tie hyvään elämään traumaattisen kokemuksen jälkeen. Lyhytterapiainstituutti. 11

13 Goldstein, A.P. & Glick, B. & Gibbs, J.C ART. Aggression Replacement Training. Ryhmäharjoitusmenetelmä aggressiivisesti käyttäytyville nuorille. Helsinki: Nord Print. Henden, J Preventing Suicide. The Solution Focused Approach. John Wiley & Sons, Ltd. Henden, J Beating Combat Stress: 101 Techniques for Recovery. Wiley-Blackwell. Hintikka, S. Artikkelissa: Mikä auttaa rikoksesta toipumisessa ohjeita uhrille. Teoksessa: Kjällman, P. (Toim.) 2011 Rikoksen uhrin käsikirja. Juva: Bookwell Oy. Kjällman, P. & Rossinen, J. Artikkelissa: Uhri tarvitsee tukea. Teoksessa: Kjällman, P. (Toim.) Rikoksen uhrin käsikirja. Juva: Bookwell Oy. Lajunen, K. & Andell, M. & Jalava, L. & Kemppainen, K. & Pakkanen, M. & Ylenius-Lehtonen, M Turvataitoja lapsille. Turvataitokasvatuksen oppimateriaali. Helsinki: Erikoispaino Oy. Leiman, M Artikkelissaan: Vaikuttavuustutkimuksen pulmallisuus psykoterapiassa. Teoksessa: Huttunen, M. & Kalska, H. (Toim.) Psykoterapiat. Porvoo: Bookwell oy. Duodecim. Martela, F Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus kustannus Oy. Mattila, A.S Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY. Ogden, P. & Minton, K. & Pain, C Trauma ja keho. Sensomotorinen psykoterapia. Oulu: Traumaterapiakeskus. Raatikainen, E Lujita luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla. Juva: Bookwell Oy. Rothschild, B & Rand, M.L Apua auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Oulu: Kalevaprint Oy. 12

14 Ruishalme, O. & Saaristo, L Elämä satuttaa. Kriisit ja niistä selviytyminen. Gummerus Kirjapaino Oy. Tammi. Sajaniemi, N. & Suhonen, E. & Nislin, M. & Mäkelä, J.E Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Juva: Bookwell Oy. Sundell, L Työkaverina pelko. Väkivaltariskien ennakointi ja hallinta. Juva: Bookwell Oy. Internetlähde: Ojuri, A. & Laitinen, M. Turvakoti työnä Ensi- ja turvakotienliitto. Katsottu Katsottu Mustonen, K. & Palmu, A. Väkivalta ja väkivaltatyö. Julkaisussa: Sanasta miestä. Kokemuksia miesten kriisityöstä Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu. pplication/pdf/ /sanasta%20miest.pdf Katsottu Furman, B. Muksuoppi. Katsottu Familjelinjen: ille/trappan/ Katsottu Vammaispalvelujen käsikirja: 13

15 Katsottu Turnell, Andrew. (1992) Signs of Safety -sivustot: Katsottu Turnell, Andrew. (2016) My Three Houses App -sivustot: Katsottu Kuurojen liitto: Vammaisen lapsen näkemyksen selvittäminen sosiaali- ja terveysalalle, opas, verkkojulkaisu ladattavissa tästä: Katsottu