Maa- ja metsätalousministeriön asetus alkuperäiskasvilajikkeiden hyväksymisestä ja siemenkaupasta

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS Nro 16/09 Päivämäärä Dnro /14/2009 Voimaantulo- ja voimassaoloaika toistaiseksi Kumoaa Viljakasvien sekä nurmi- ja rehukasvien maatiaislajikkeiden siemenkaupasta 24 päivä marraskuuta 2000 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (117/00), siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen Valtuutussäännökset Siemenkauppalaki (728/2000) Laki Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta (1100/1994) 11 :n 2 ja 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 273/2003 Vastaavat EY-säädökset Komission direktiivi 2008/62/EY (32008L0062); EYVL N:o L 162, , s. 13 Maa- ja metsätalousministeriön asetus alkuperäiskasvilajikkeiden hyväksymisestä ja siemenkaupasta Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 4 päivänä elokuuta 2000 annetun siemenkauppalain (728/2000) sekä Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1100/1994) 11 :n 2 ja 3 momentin nojalla, sellaisena kuin niistä jälkimmäinen on laissa (273/2003): 1 luku Yleiset säännökset 1 Soveltamisala Tätä asetusta sovelletaan paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin sopeutuneiden ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien rehukasvien, viljakasvien, juurikkaiden, siemenperunoiden sekä öljy- ja kuitukasvien alkuperäiskasvilajikkeiden hyväksymiseen kasvilajikkeiden lajikeluetteloon, niiden siementen tuottamiseen alkuperäisessä ympäristössään ja markkinointiin Suomessa. Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 2 Määritelmät Tätä julkaisua on saatavissa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Telekopio Lapinlahdenkatu 1B PL HELSINKI VALTIONEUVOSTO

2 Maatiaiskannalla kasvilajin populaatioita tai klooneja, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet kasvualueensa ympäristöolosuhteisiin. Alkuperäiskasvilajikkeella maatiaiskantaa, vanhaa kauppalajiketta tai vanhan kauppalajikkeen muuntunutta kantaa, joka on luonnostaan sopeutunut paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja jonka lajiryhmää uhkaa geneettinen köyhtyminen. Vanhalla kauppalajikkeella eri jalostusmenetelmillä tieteellisen kasvinjalostustyön tuloksena syntynyttä lajiketta, joka on poistettu Suomen kansallisesta lajikeluettelosta. Vanhan kauppalajikkeen muuntuneella kannalla lajiketta, jota on viljelty pitkään samalla alueella niin, että lajikkeen alkuperäiset ominaisuudet ovat muuttuneet lajikkeen sopeutuessa alueen olosuhteisiin. Geneettisellä köyhtymisellä ajan myötä tapahtuvaa geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä saman lajin populaatioiden tai lajikkeiden välillä tai niiden sisällä taikka lajin geneettisen perustan vähenemistä ihmisen toimenpiteiden tai ympäristömuutoksen vuoksi. Siemenillä siemeniä ja siemenperunoita, jollei toisin mainita. Lajikkeen ylläpitäjällä tarkoitetaan lajikkeen omistajaa tai sitä elinkeinonharjoittajaa tai yhteisöä, jolle lajikkeen omistaja on siirtänyt ylläpito-oikeuden. Hyväksymisellä tarkoitetaan tämän asetuksen vaatimusten mukaista hyväksymismenettelyä, jolla taataan riittävät laatuvaatimukset markkinoitaville alkuperäiskasvilajikkeiden siemenille. Virallisella jälkitarkastuksella Elintarviketurvallisuusviraston, jäljempänä Evira, kylvösiemenerälle tekemää Euroopan yhteisön kylvösiemeniä koskevan lainsäädännön mukaista kenttäkoetarkastusta. Virallisilla toimenpiteillä a) Eviran suorittamia tämän asetuksen edellyttämiä tehtäviä ja toimenpiteitä; b) Eviran valtuuttaman henkilön Eviran toimeksiannosta ja vastuulla suorittamia tässä asetuksessa tarkoitettuja toimenpiteitä. 2 luku Alkuperäiskasvilajikkeiden hyväksyminen 3 Hakemus Hakijan tulee tehdä kasvilajikelautakunnalle kirjallinen hakemus lajikkeen hyväksymiseksi lajikeluetteloon. Hakemuksen tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: 1) hakijan nimi ja osoite; 2) kunta; 3) laji, lajikkeen nimi, lajikkeen ylläpitäjä ja lajikkeen kehityshistoria; 4) kuvaus lajikkeen arvosta kasvigeenivarojen säilyttämisen kannalta; 5) hakijan esittämät yksityiskohtaiset perustelut hänen omistusoikeudestaan lajikkeeseen; 6) tulokset Eviran suorittamasta lajiketutkimuksesta tai epävirallisten kokeiden tulokset.

3 4 Lajikeluetteloon hyväksymisen edellytykset Alkuperäiskasvilajikkeet voidaan hyväksyä kasvilajikeluetteloon, jos lajikkeella on merkitystä kasvigeenivarojen säilyttämisen kannalta. Kasvilajikelautakunta selvittää ja arvioi hakemuksen perusteella lajikkeen merkityksen kasvigeenivarojen säilyttämisen kannalta ja tarvittaessa pyytää lausunnon kasvigeenivaroista vastaavalta geenivaraneuvottelukunnalta, Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman asiantuntijoilta ja Pohjoismaiden Geenivarakeskukselta. Lajikkeiden erotettavuuden ja pysyvyyden varmistamisessa sovelletaan kasvilajikkeiden lajikeluettelosta 23 päivänä kesäkuuta 2004 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (51/04) 2 :n ja 3 :n vaatimuksia. Lajikkeen yhtenäisyyden arvioimiseen sovelletaan pääsääntöisesti kasvilajikkeiden lajikeluettelosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (51/04) 2 :n vaatimuksia. Kuitenkin jos yhtenäisyysaste määritellään lajikkeesta poikkeavien kasvien perusteella, sovelletaan 10 prosentin populaatiostandardia ja vähintään 90 prosentin hyväksymistodennäköisyyttä. Lajikeluetteloon hyväksymisessä sovelletaan kasvilajikkeiden lajikeluettelosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (51/04) 3 :n ja 5 :n vaatimuksia. Jos virallista lajiketutkimusta ei ole tehty, voi kasvilajikelautakunta kuitenkin harkintansa mukaan arvioida ja selvittää lajikkeen merkityksen geenivarojen säilyttämisen kannalta, jos hakija esittää lajikkeesta vähintään seuraavat tiedot: a) alkuperäiskasvin lajikkeen kuvaus ja nimi; b) epävirallisten kokeiden tulokset; c) viljelyn, lisäämisen ja käytön aikana käytännön kokemuksen kautta saatu tietous, jonka hakija on ilmoittanut kasvilajikelautakunnalle. 5 Päätös lajikeluetteloon hyväksymisestä Kasvilajikelautakunta tekee päätöksen lajikkeen hyväksymisestä lajikeluetteloon. Lajike julkaistaan lajikeluettelossa kohdassa alkuperäiskasvilajikkeet. Lajike on lajikeluettelossa niin kauan kuin sen hyväksymisen edellytykset ovat olemassa tai kunnes lajikkeen omistaja tai ylläpitäjä ilmoittaa kirjallisesti haluavansa lajikkeen poistettavaksi luettelosta. 6 Lajikeluetteloon hyväksymättä jättäminen Alkuperäiskasvia ei hyväksytä lajikeluetteloon, jos a) se on jo yhteisön lajikeluettelossa muuna kuin alkuperäiskasvilajikkeena; b) se on poistettu yhteisön lajikeluettelosta viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana tai lajike on poistettu lajikeluettelosta, mutta sitä saadaan vielä markkinoida sen hyväksymisen voimassaoloajan päättymisen jälkeen kasvilajikkeiden lajikeluettelosta 23 päivänä kesäkuuta 2004 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (51/04) 14 :n 2 momentin mukaan; tai

4 c) se on suojattu yhteisön kasvinjalostajanoikeuksin tai kansallisin kasvinjalostajanoikeuksin tai näitä oikeuksia koskeva hakemus on vireillä. 7 Lajikenimi Lajikenimen hyväksymisessä noudatetaan komission asetusta (EY) N:o 930/2000. Poiketen lajikenimeä koskevista säännöistä, lajikkeelle voidaan hyväksyä useampi nimi, jos nimet ovat historiallisesti tunnettuja. 8 Rekisteröinti Rekisteröinnistä säädetään alkuperäiskasvilajikkeen rekisteröinnistä 23 päivänä huhtikuuta 2007 annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (499/2007) 3 luku Siementen tuotanto ja markkinointi 9 Alkuperäalue Alkuperäiskasvilajikkeen alkuperäalue on Suomi. 10 Ylläpitäminen Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoon sovelletaan kasvilajikkeiden lajikeluettelosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (51/04) 13 :n vaatimuksia. Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo, että alkuperäiskasvilajiketta ylläpidetään lajikkeen alkuperäalueella. 11 Tuotantoalue Alkuperäiskasvilajikkeen tuotantoalue on Suomi, paitsi jos lajikkeelle on erikseen säädetty lisäalue. Mikäli sertifioinnin edellytyksiä ei voida täyttää alkuperäalueella erityisen ympäristöongelman vuoksi, siementen tuotantoon voidaan hyväksyä lisäalueita. Lisäalueista päätettäessä huomioidaan geenivaraneuvottelukunnan, Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman asiantuntijoiden ja Pohjoismaiden Geenivarakeskuksen antamat tiedot. Lisäalueilla tuotettuja siemeniä voidaan markkinoida vain alkuperäalueilla. Evira ilmoittaa lisäalueet komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

5 12 Hyväksyminen Alkuperäiskasvilajikkeen siementen tulee polveutua siemenistä, jotka on tuotettu tarkoin määriteltyjen lajiketta koskevien ylläpitosääntöjen mukaisesti sekä täyttää seuraavien maa- ja metsätalousministeriön asetusten niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen edellyttämät siementen laatua koskevat vaatimukset: 1) siemenperunan kaupasta annettu asetus (112/00); 2) viljakasvien siemenkaupasta annettu asetus (109/00); 3) öljy- ja kuitukasvien siemenkaupasta annettu asetus (111/00); 4) juurikkaiden siemenkaupasta annettu asetus (114/00); 5) nurmi- ja rehukasvien siemenkaupasta annettu asetus (110/00). Kuitenkaan edellä 1 momentissa mainittujen asetusten edellyttämiä virallisia kokeita ja virallisesti valvottuja kokeita ei vaadita alkuperäiskasvilajikkeiden siemeniltä. Edellä 1 momentissa mainittujen asetusten edellyttämän siementen vähimmäislajikepuhtauden sijaan alkuperäiskasvilajikkeiden siementen tulee olla riittävän lajikepuhtaita. Siemenperunoiden osalta ei sovelleta 1 momentin 1 kohdassa mainitun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (112/00) 12 :n kokoa koskevaa vaatimusta. Siemenperunoissa ei saa esiintyä vaarallisia kasvintuhoojia. Eviran antaman hyväksymisen edellytyksenä on virallinen viljelystarkastus. Siemenviljelysten tulee olla hukkakaurasta vapaita. Evira valvoo pistokoeluonteisesti markkinoilla olevien erien laatua sen selvittämiseksi täyttävätkö ne edellä asetetut laatuvaatimukset. 13 Siementen testaaminen Evira testaa tarvittaessa siemenet kansainvälisten menetelmien mukaan sen varmistamiseksi, että siemenet täyttävät 12 :n mukaisesti hyväksymistä koskevat vaatimukset. Tuottaja voi myös testauttaa siemenet valitsemallaan tavalla kansainvälisten menetelmien mukaan. Testejä varten otettujen näytteiden tulee olla peräisin tasalaatuisista eristä. Erän ja näytteen painoa koskeviin sääntöihin sovelletaan 12 :ssä mainittuja maa- ja metsätalousministeriön asetuksia. 14 Markkinointi Alkuperäiskasvilajikkeen siemeniä voidaan markkinoida vain Suomessa. Markkinoitavan siemenen hyväksymisen edellyttämiin tarkastuksiin, elinkeinonharjoittajan toimintaa koskevaan ilmoitusvelvollisuuteen, tiedoston pitämiseen sekä pakkausluvan hakemiseen, uudistamiseen ja myöntämiseen sovelletaan 12 :ssä mainittuja maa- ja metsätalousministeriön asetuksia.

6 15 Määrälliset rajoitukset Alkuperäiskasvilajikkeen kaupan pidettyjen siementen määrä ei saa vuosittain ylittää 0,5 prosenttia Suomessa yhtenä kasvukautena käytettyjen saman lajin siementen määrästä tai määrää, joka tarvitaan 100 hehtaarin alueen kylvämiseen, sen mukaan kumpi näistä määristä on suurempi. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa määräajoin enimmäismäärät vuosittaiseen markkinointiin. Herneen, vehnän, kovavehnän, spelttivehnän, ohran, maissin, perunan, rapsin ja auringonkukan osalta siementen määrä ei saa ylittää 0,3 prosenttia tai määrää, joka tarvitaan 100 hehtaarin alueen kylvämiseen, sen mukaan kumpi näistä määristä on suurempi. Suomessa kaupan pidettävien alkuperäiskasvilajikkeiden siementen yhteismäärä ei saa ylittää 10 prosenttia Suomessa vuosittain käytettyjen kyseisen lajin siementen määrästä. Mikäli tämä määrä on pienempi kuin 100 hehtaarin alueen kylvämiseen tarkoitettu määrä, kyseisen lajin siementen enimmäismäärää voidaan nostaa niin, että se vastaa 100 hehtaarin alueen kylvämiseen tarvittavaa määrää. 16 Määrällisten rajoitusten noudattaminen Tuottajien tulee ilmoittaa kirjallisesti tai sähköisesti Eviraan ennen kunkin tuotantokauden alkamista siementuotantoon käytettävän alueen koko ja sijainti. Evira tekee tuottajien lähettämien ilmoitusten perusteella tarvittavat rajoitukset tuottajille, mikäli näyttää todennäköiseltä, että markkinoinnin enimmäismäärät ylittyvät. Evira seuraa myös yksittäisten lajikkeiden markkinointimääriä. 17 Pakkausten ja säiliöiden sinetöinti Alkuperäiskasvilajikkeiden siementen myyntipakkausten ja säiliöiden sinetöinnissä noudatetaan 12 :n mainittuja maa- ja metsätalousministeriön asetuksia, jollei toisin säädetä. 18 Pakkausmerkinnät Alkuperäiskasvilajikkeiden siementen pakkauksissa tai säiliöissä on oltava toimittajan etiketti tai painettu tai leimattu ilmoitus, jossa on: a) ilmaisu EY-säännöt ja -vaatimukset ; b) merkintöjen kiinnittämisestä vastuussa olevan toimittajan nimi ja osoite tai tunnistenumero; c) sinetöintivuosi; d) laji; e) alkuperäiskasvilajikkeen nimi; f) ilmaisu alkuperäiskasvilajike ; g) alkuperäalue; h) siementen tuotantoalue, jos se poikkeaa alkuperäalueesta; i) eränumero;

7 j) ilmoitettu netto tai bruttopaino tai, siemenperunoita lukuun ottamatta, ilmoitettu siementen lukumäärä; k) mikäli on käytetty pestisidipilleröintiä, kuorruteaineita tai muita kiinteitä lisäaineita, on lisäaineen laatu ja arvioitu puhtaiden siementen painon suhde kokonaispainoon ilmoitettava paitsi siemenperunoiden osalta. 4 Luku Valvonnan järjestäminen 19 Valvonta Evira valvoo valvontasuunnitelman mukaisesti alkuperäiskasvien siementuotantoa tarkastamalla, että tämän asetuksen vaatimukset siemenkasvustoista, lajikkeesta, tuotantoalueista, määristä, lajikkeiden markkinoinnista, siemenen laadusta, pakkausten ja säiliöiden sinetöinnistä sekä pakkausmerkinnöistä täyttyvät. Lisäksi siemenviljelysten tulee täyttää hukkakauralain (185/2002) edellyttämät vaatimukset. Evira tekee alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoviljelmällä alkuperäiskasvien viljelystä tehdyn erityistukisopimuksen edellyttämät tarkastukset luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina päivänä huhtikuuta 2007 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) mukaisesti. 20 Jälkitarkastukset Evira tekee satunnaisesti virallisia jälkitarkastuksia siementen lajikkeen tunnistettavuuden ja lajikeaitouden varmistamiseksi. 21 Raportointi komissioon Toimijat ovat velvollisia ilmoittamaan Eviralle kunkin kasvukauden osalta markkinoille saatetut alkuperäiskasvilajikkeiden siemenmäärät ja Evira lähettää tiedot pyydettäessä komissioon. 5 Luku Voimaantulo 22 Voimaantulo ja siirtymäsäännös Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä syyskuuta Tällä asetuksella kumotaan viljakasvien sekä nurmi- ja rehukasvien maatiaislajikkeiden siemenkaupasta 24 päivänä marraskuuta 2000 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (117/00), siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lajikkeisiin, jotka ennen tämän asetuksen voimaantuloa on hyväksytty maatiaislajikkeista pidettävään luetteloon kumotun asetuksen (117/00) nojalla, sovelletaan tämän asetuksen

8 säännöksiä ja lajikkeet merkitään 8 :n mukaisesti ilman eri hakemusta alkuperäiskasvilajikkeina kansalliseen lajikeluetteloon ja alkuperäiskasvirekisteriin. Helsingissä 28 päivänä elokuuta 2009 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Erityisasiantuntija Marja Savonmäki