Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen vastine Seinäjoen turvallisuuskahvilan toteutukseen

Transkriptio

1 Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos Lausunto Seinäjoen turvallisuuskahvila Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen vastine Seinäjoen turvallisuuskahvilan toteutukseen Johdanto Pelastuslaitoksen resurssit on mitoitettu pääosin päivittäisten tarpeiden mukaan, joten kriisitilanteessa järjestöjen apu ja kansalaisten omatoiminen varautuminen sekä läheisistä huolehtiminen ovat yhteiskunnalle korvaamattoman voimavara. Yhteistyön toimivuus on rakennettava etukäteen sovittujen käytäntöjen mukaan, sillä viranomaisten on vaikea pitää yllä reaaliaikaista tilannekuvaa ja suunnata rajalliset voimavarat kriittisimpiin kohteisiin ilman järjestelmällistä yhteistyötä. Selkeä toimintamalli auttaa kansalaisten voimavarojen tarkoituksenmukaista suuntaamista sille soveltuviin tehtäviin ja tukee samalla tärkeää tiedottamista. Turvallisuuskahvilan teema osui erinomaisesti Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen käynnissä oleviin omatoimisen varautumisen ja suojelualueiden kehittämishankkeisiin. Tilaisuudesta saatuja kokemuksia tullaan hyödyntämään kansalaisyhteistyön kehittämisessä. Kohderyhmä Tilaisuuteen toivottiin eri taustojen omaavia osallistujia, jotka muodostaisivat läpileikkauksen yhteiskunnasta. Tältä osin tilaisuus ei tuottanut toivottua tulosta, sillä osallistujat koostuivat pääosin järjestöaktiiveista, joista useimmilla oli jo entuudestaan jokin rooli jossain turvallisuusorganisaatiossa. Ilmeisesti syynä vähemmän aktiivisen henkilöryhmän poissaoloon oli syinä kutsun tavoittamattomuus, virheellinen käsitys tilaisuuden tavoitteista ja/tai oma osaaminen koettiin rasitteeksi. Omasta kansalaisaktiivisuudestaan huolimatta Seinäjoen Turvallisuuskahvilaan osallistuneet osasivat varmasti tuoda esille myös muiden kuntalaisten ajatusmaailmaa ja näin ollen tilaisuus saavutti tavoitteensa. Esitys 1: Kohderyhmän tavoittaminen Mikäli Turvallisuuskahvilaa tai sitä vastaavia, tietynlaista kohderyhmää tavoittavia, tilaisuuksia tullaan järjestämään, olisi tavoiteryhmä syytä koota eri kansalaisryhmiä edustaviin henkilöihin kohdennetuilla henkilökohtaisilla kutsuilla. Tästä on pelastuslaitoksella hyviä kokemuksia esimerkiksi suojelualueiden henkilöstön rekrytoinnissa, jolla on saatu mukaan paljon erilaisia taustoja omaavia asukkaita. 1

2 Havaintoja keskustelun ja omien kokemusten pohjalta Keskustelujen aikana korostui osallistujien yhteinen näkemys omatoimisen varautumisen ja yhteistyön tärkeydestä sekä yhteistyön tahtotila yksittäisten kansalaisten, järjestöjen ja viranomaisten välillä, mutta käytännön tasolla on vielä paljon kehitettävää. Eri osapuolten välisen vuoropuhelun ja yhdessä suunnittelun myötä kansalaiset ymmärtävät paremmin viranomaisten vastuut, velvollisuudet ja resurssit ja viranomaiset tulevat paremmin tietoiseksi kansalaisten mahdollisuuksista kokonaisturvallisuuden rakentamisessa. Monet kansalaiset kokevat viranomaiset hieman etäisiksi ja osin jopa vaikeasti lähestyttäviksi, viranomaisten varautumista ja resurssien riittävyyttä ei tunnisteta, omaa roolia ja mahdollisuuksia kokonaisturvallisuuden rakentamisessa ei aina tunnisteta. Viranomaisten on syytä kiinnittää huomiota käytettävään terminologiaan, sillä ammattisanasto on vaikeasti tulkittavaa ja voi johtaa turhautumiseen tai vääriin tulkintoihin. Viranomaisten keskuudessa yhteistyön ongelmaksi koetaan varautumisen ja yhteistyön edellyttämien resurssien niukkuus, kansalaisten tavoitettavuus, epätietoisuus todellisen avun määrästä tositilanteessa, tarkkaan säädellyn ja salassapitoa sekä yksityisyyden suojaa korostavan viranomaistoiminnan ja kansalaistoiminnan yhteensovittaminen, miten riittävä koulutus toteutetaan ja miten vastuu mahdollisissa ylilyönneissä/ vahinkotapauksissa määräytyy. Esitys 2: Viranomaisten ja kansalaisten yhteinen valmiuksien kehittäminen Viranomaisten ja kuntien on kutsuttava ja kannustettava kansalaisia ja järjestöjen edustajia keskustelemaan ja rakentamaan yhdessä heidän alueilleen sopivista turvallisuus ja varautumisasioista sekä mahdollisista ratkaisuista. Tilanne saattaa olla monille uusi ja outo, mutta jatkuvan työn ja ajan myötä toimintakulttuuri todennäköisesti kehittyy. Käytäntö tuskin tulee poistamaan kriittisiä yleisönosastokirjoituksia, mutta antaa kuitenkin kansalaisille mahdollisuuden saada äänensä kuuluville. Kansalaisten kriisivalmius Osallistujien yksimielisyys kansalaisten varautumistietoisuuden lisäämisen tarpeesta vaikuttaa myös pelastustoimen näkökulmasta oikeaan osuneelta päätelmältä. Viimeaikaiset tapahtumat kotimaassa ja ulkomailla ovat kuitenkin selkeästi lisänneet varautumiseen kohdistuvaa mielenkiintoa koko yhteiskunnassa. Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos on aloittanut vapaaehtoisista koostuvan suojelualueiden henkilöstön kanssa avoimen keskustelun pelastustoimen varautumistarpeista ja yhteistyöstä kansalaisten kanssa. Käytännössä tämä toiminta on alkanut tuottaa näkyvämpää tulosta vasta paikallisten paloasemien ja asukkaiden vuoropuhelun kautta, eli sillä tasolla jossa toimitaan myös normaalioloissa. Suojelualuejärjestelmän avulla tarjotaan kansalaisille mahdollisuus kehittää omaa ja lähialueensa varautumista ja sillä on luotu yhtenäinen toimintamalli kansalaisten ja pelastuslaitoksen välille riippumatta kunnan koosta tai sijainnista. Mikäli paikallinen paloasema pysyy paikkakunnalla ja miehitettynä ainakin yhdellä päätoimisella henkilöllä, säilyy myös yh- 2

3 teys asukkaisiin. Henkilöstönsä kasvukeskuksiin keskittäneiden organisaatioiden on todennäköisesti vaikeampi tavoittaa reuna-alueiden asukkaita ja luoda heihin läheisen yhteistyön edellyttämiä suhteita. Pelastuslaitoksen kokemusten perusteella varautumistoimintaan täytyy perehdyttää henkilöstö ylimmästä johdosta (myös luottamusmiestaso) paikalliselle tasolle asti ja varautumisyhteistyötä pitää tehdä niillä tasoilla joissa käytännön yhteistyökin tapahtuu. Näin ollen kansalaisten mukaan saaminen käytännön varautumisyhteistyöhön tukeutuu vahvasti paikallisiin viranomaisiin. Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa (myöhemmin Vapepa) toimivien järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö on viranomaisten kannalta helpompaa, sillä niissä toimintatavat ovat selkeät, osaamisalueet on tarkemmin määriteltävissä, järjestöjen rooli yhteiskunnassa on vakiintunut ja suoria kontakteja tarvitaan vähemmän. Tiivis yhteistyö ja henkilökohtaiset suhteet ovat tässäkin yhteydessä tärkeitä, vaikka toiminnasta olisi olemassa selkeä yhteistyösopimus. Esitys 3: Kokonaisvaltaista varautumista Kokonaisturvallisuuden nimissä valmiussuunnittelu, varautumistoimet ja yhteistyö kuuluvat kaikille niille, joilla on jokin rooli tositilanteissakin. Vaikka ylin johto olisi tietoinen uhkista ja ratkaisuista ei se riitä, mikäli toiminnan lopputulos ei johda käytännön ratkaisuihin. Tehtävät eri toimintatasoilla ja ympäristöissä vaihtelevat, joten suunnittelu ja yhteistyö on syytä toteuttaa kunkin toimintaympäristön tarpeiden ehdoilla. Kansalaistaitojen vahvistaminen Kansalaisvalmiuskoulutus tuli esille peruskouluun ja varusmiespalvelukseen rinnastettavana pakollisena tai vapaaehtoisena koulutuksena. Pelastuslaitoksen ja eri järjestöjen järjestämää vapaaehtoisuuteen perustuvaa koulutustarjontaa on ollut tarjolla useaan otteeseen lähivuosina. Ongelmana on koulutuksen järjestäjän näkökulmasta suuri työmäärä valmistelussa, ilmoituskustannukset ja koulutukseen osallistujien erittäin vähäinen määrä. Kaikissa erityistilanteissa tilanteissa viranomaisten ja kuntien eri toimialojen tehtävämäärät lisääntyvät huomattavasti, kun samaan aikaan toimintaedellytykset saattavat monista eri syistä johtuen heikentyä. Tällöin korostuu kansalaisten oma osaamisen, omatoimisen varautumisen ja tilannetietoisuuden merkitys voi olla ratkaisevan tärkeää. Omatoimisen varautumisen kautta koostuvat taloudelliset säästöt voivat vakavissa tilanteissa olla yhteiskunnalle erittäin merkittävät, joten julkishallinnon olisi syytä tehdä määrätietoisempaa työtä omatoimisen varautumisen lisäämiseksi. 3

4 Esitys 4: Varautuminen osaksi turvallisuusviestintää Pelastuslaitokselle on määrätty vastuu onnettomuuksiin varautumisen ohjauksesta ja neuvonnasta, joten turvallisuusviestinnän tavoitteiden nimissä olisi omatoimisen varautumisen ja kokonaisturvallisuusajattelun osuutta lisättävä. Tätä kautta olisi mahdollista kannustaa kansalaisia (ja yrityksiä) myös laajempaan varautumisyhteistyöhön. Kokonaisturvallisuuden rakentaminen aiheuttaa työnä ja investointeina mitattuna yhteiskunnalle varsin suuret kustannukset. Kansalaisten omatoiminen varautuminen on yhteiskunnan kannalta lähes ilmaista, mutta kriisitilanteessa siitä muodostuu huomattavan suuri osa kriisinsietokykyä. Kansalaisten osallistuminen erilaisiin tehtäviin edellyttää kuitenkin tekijöiltään tehtävän mukaista osaamista ja pelisääntöjen ymmärtämistä sekä toimeksiantajilta käsitystä toimijoiden kyvyistä ja oikeuksista. Toiminnan selkeyttämiseksi olisi tarpeen luoda ennalta selkeä valtakunnallinen linjaus kansalaisavun käytöstä, kansalaisten koulutusohjelma ja siihen mahdollinen kannustinjärjestelmä, kuten reserviläisten kertausharjoituspäiviin rinnastus, matkakorvaukset tai verovähennysoikeus matkakuluista. Viestintä oli vahvasti esillä myös Turvallisuuskahvilassa. Osallistujien kommentit eri tiedostuskanavista, median lukutaidosta ja viranomaisten kiinnostusta herättävästä viestinnästä vastasivat hyvin pelastuslaitoksen varautumisen kehittämisryhmän näkemyksiä. Tietojärjestelmiin tehdyissä informaatiohyökkäyksissä ja tietoliikennekatkoissa luotettavan tiedon jakaminen olisi voinut olla enemmän esillä, sillä keskustelu painottui normaaliolojen viestimiin. Kriisiviestinnän tehostaminen on pelastuslaitoksen hankelistalla, mutta tässä asiassa yksittäisen pelastuslaitoksen ei ole mielekästä käyttää voimavaroja hankkeeseen, joka yhteistyönä muiden laitosten kanssa jakaisi työn kuormitusta ja tuottaisi samalla hyötyä kaikille osapuolille. Kriisiviestintä olisi järkevintä toteuttaa pelastuslaitosten kumppanuusverkoston toimintana, koska tarpeet ja ongelmat ovat samanlaiset koko valtakunnassa. Esitys 5: Kriisiviestintää yhteistyössä Jokainen organisaatio vastaa luonnollisesti omasta viestinnästään. Kriisiviestintä on tietoliikennettä koskevassa häiriötilanteessa haastava tilanne jo yhdenkin organisaation kannalta, kun samaan aikaan tiedon saannin ja tiedottamisen tarve lisääntyy lähes kaikilla normaalin arjen toimijoilla. Yhteistyön kannalta kriisiviestintään ja tietoliikennekatkoihin varautumisen yhteistyö kaipaisi valtiovallan ohjausta, sillä niihin sisältyy paljon valtakunnallisia ratkaisuja ja viestintästrategisia päätöksiä. Valtiollista ohjausta tarvitaan myös hallinnon pirstoutumisen vuoksi, josta johtuen tällaiselle suunnittelulle ei löydy isäntää muulla tavoin. 4

5 Eri toimijoiden osaamisen hyödyntäminen Turvallisuusyhteistyö viranomaisten, kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin kesken oli vahvasti esillä, mutta kuntien varautumistoiminta on jäänyt yleisessä keskustelussa vähälle huomiolle. Turvallisuuskahvilaan osallistuneet kaipasivat julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyön kehittämistä ja selkeyttämistä. Varautumisen roolin nostoa myös muissa kuin perinteisissä turvallisuusalan järjestöissä myös korostettiin. Varautumiseen liittyvä järjestö- ja kansalaisyhteistyö vaatii jo käynnistyäkseen paljon voimavaroja. Naapuriapu on tietenkin sallittua, mutta viranomaisten toimintaa tukeva toiminta on oltava ennalta suunniteltua ja tilanteen aikainen toiminta koordinoitua. Etelä-Pohjanmaalla on muutamien paloasemien toimesta järjestetty ns. järjestöiltoja, joihin on kutsuttu edustajat paikkakunnalla toimivista järjestöistä. Tilaisuuksien tavoitteena on ollut herättää myös muiden kuin perinteisten Vapepa-järjestöjen mahdollisuudet yhteiskuntaa koskettavissa kriiseissä ja käynnistää paikallinen vuoropuhelu. Tilaisuuksien järjestämisessä on haasteena työläs koollekutsuminen, joka on toteutettu puhelimitse henkilökohtaisina kutsuina eri järjestöjen puheenjohtajille tai niiden edustajille. Todellinen työ on kuitenkin vasta käynnistynyt, joten jatkuva ja säännöllinen yhteistyö suunnittelun, koulutuksen ja harjoittelun vuoksi edellyttää viranomaisilta sitoutumista ja aitoa innostusta. Ellei riittävän mielekästä toimintaa pidetä yllä alkuinnostus hiipuu ja toiminnan hiipumisen jälkeen henkilöitä on vaikea saada uudelleen mukaan. Ongelmana laaja-alaisen varautumisyhteistyön toteuttamisessa on yhteiskunnan hallintojärjestelmän ja palvelutuotannon pirstoutumisesta johtuva epämääräinen koordinointivastuu eri toimintatasoilla. Valtio, Avi / Ely, ylimaakunnalliset poliisilaitokset, sairaanhoitopiirit, peruspalveluliikelaitoskuntayhtymät, kuntien omistamat liikelaitokset, kunnat erilaisin palvelutuotantorakentein ja palvelujen ostosopimuksin. Miten järjestöt tai yksittäiset kansalaiset voivat löytää tästä viidakosta yhteistyökumppanin tai miten em. organisaatiot hyödyntävät kansalaisten valmiuksia ilman päällekkäisiä varauksia? Jatkuvien hallinnonuudistusten paineissa viranomaisten ja kuntien järjestelmällisen ja laaja-alaisen yhteistyön kehittäminen ei resurssien puutteen ja epävarman jatkuvuuden vuoksi tunnu aina kovin mielekkäältä. Esitys 6: Yhteistyön kehittäminen Yhteistyön selkeyttämisen ja kansalaisten tavoittamisen kannalta olisi syytä kokeilla kansalaisfoorumin tapaista monien toimijoiden yhteisiä tilaisuuksia myös kuntatasolla. Tällaisilla tilaisuuksilla saataisiin varautumisen laaja-alaisuus ja merkittävyys paremmin esille ja luotaisiin helpolla tavalla lukuisia suoria kontakteja. 5

6 Yhteisöllisyyden merkitys kansalaisten kriisivalmiudelle Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen koettiin lisäävän turvallisuudentunnetta, mutta omasta lähipiiristä huolehtimisen todettiin myös tärkeäksi. Pelastustoimen näkökulmasta vastaukset vastasivat ennakko-odotuksia ja osoittivat lähipiiristä huolehtimisen osoittavan sitä omatoimisen varautumisen aluetta, jolla julkishallinnon järjestelmien kuormittumista voidaan vähentää häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Myönteistä olivat kommentit, joissa tunnistettiin auttamisen tarve myös kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kannalta. Keskusteluissa nousi esiin ero kaupunkikeskustojen ja maaseudun asukkaiden yhteisöllisyydestä ja valmiuksista selviytyä kriisitilanteissa. Yhteisöllisyyden osalta tätä keskustelua tukee suojelualueiden johtamistoimintaan liittyvä henkilöstön rekrytointi, jossa maaseutualueilla on edetty selvästi nopeammin. Esitys 7: Vahvistusta ketjun heikompiin lenkkeihin Pelastuslaitoksen täytyisi olla aktiivisemmin tukemassa kaupunkialueiden suojelulohkojen henkilöstöä. Myös kansalaisavun verkoston kehittämiseen kaupunkialueilla tarvitaan lisää panostusta. Tässä työssä voidaan hyödyntää aiemmissa esityksissä hyödynnettäviä keinoja. Kokemuksia ja kysymyksiä käytännön varautumistoiminnasta Varautumisyhteistyön kehittäminen perustuu monessa organisaatiossa liian vahvasti yksittäisten henkilöiden aihetta koskevaan henkilökohtaiseen kiinnostukseen ja pahimmillaan yhdelle henkilölle annettuun määräykseen. Todelliseen toimintavalmiuteen liittyvä yhteistoiminta vaatii yhteistyötä eri organisaatiotasoilla, joten organisaatioiden oma varautuminen täytyy olla hyvin johdettua. Hyvää tahtoa löytyy, mutta pitkään jatkuneista säästö- ja tuottavuuden tehostamistoimenpiteistä johtuen henkilöstöltä ei löydy aina riittävästi aikaa edes päivittäisten tehtävien hoitamiseen. Aikataulujen yhteensovittaminen on vaikeaa. Vapaaehtoiset toimijat ovat aktiivisia ja innostuneita, mutta todellisen avun määrää ei voi ennalta arvioida. Viranomaiset eivät voi näin ollen voi valmiussuunnittelussa tukeutua liikaa vapaaehtoistoimijoiden varaan. Pienikin apu on kuitenkin tyhjää parempi ja parhaassa tapauksessa avun merkitys voi olla jopa ratkaisevan tärkeää, joten yhteistyötä kannattaa kehittää. Vapaaehtoisten toimijoiden avulla toimintaan saadaan paljon erityisosaamista ja kalustoa, joka muussa tapauksessa saattaisi jäädä hyödyntämättä. Organisoitumattomien vapaaehtoisten käyttöä voi rajoittaa pelko mahdollisista tilanteen suomista väärinkäytöksistä. Onnettomuudet tarjoavat tilaisuuden myös väärinkäytöksiin. Mistä autettava kansalainen tietää, että auttamaan tuleva henkilö on oikealla asialla? 6

7 Vapaaehtoistoimintaan soveltuvien tehtävien ja soveltuvan henkilöstön määrittely on nykyisin toiminnasta johtovastuussa olevan henkilön vastuulla. Mikä on johtajan/ organisaation vastuu, jos tehtävään asetettu henkilö aiheuttaa vahingon tai tekee esimerkiksi rikoksia? Mikä on organisaation vakuutusturva tässä tilanteessa? Suojelualueiden organisoitu johtamisjärjestelmä kontrolloi henkilökohtaisten suhteiden kautta kansalaisapua ja muodostaa alueillaan kohtuullisen luotettavan valvontajärjestelmän. Vapaaehtoistyöhön liittyviä kriteerejä, vastuita, eri osapuolien oikeusturvaa ei ole selkeästi määritelty. Yksittäisten kansalaisten vakuutusturva voi olla ko. tilanteissa erittäin heikko. Olisiko tätä tilannetta mahdollista parantaa yleisen turvallisuuden nimissä? Yhteistyö vapaaehtoisten kanssa lisää yhteistyöverkoston kautta yleistä tietämystä varautumisesta suoria kontakteja laajemmalle väestönosalle. Vapaaehtoiset odottavat viranomaisilta enemmän aktiivisuutta, mutta aikataulujen yhteensovittaminen on ongelmallista. Juha Turkulainen palopäällikkö 7