2 Suomen ympäristö 553. Ympäristöministeriö Alueidenkäytön osasto. Taitto: Ainoliisa Miettinen

Transkriptio

1 S u o m e n y m p ä r i s t ö 553 Miia Lehmuskoski Jani Päivänen Elina Regårdh Sorakuopasta asuinalueeksi Tuusulan Nummenharjun asuntomessualueen seurantatutkimus HELSINKI Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö

2 Tietoja tutkimushankkeesta löytyy seuraavista ympäristöministeriön internet-osoitteista: Julkaisu on saatavana myös Internetistä: Suomen ympäristö 553 Alueidenkäytön osasto Taitto: Ainoliisa Miettinen Kansikuvat: LT-Konsultit Oy Muut kuvat: Tuusulan kunta, LT-Konsultit Oy/Miia Lehmuskoski, Janne Rautio, Elina Regårdh, Tiina Saukkonen, Paavo Åvist ISSN ISBN (nid.) ISBN (PDF) Edita Prima Oy Helsinki Suomen ympäristö 553

3 Esipuhe Tuusulan Nummenharjun asuntomessualueen seurantatutkimus on toteutettu osana ympäristöministeriön EKO-INFRA tutkimusohjelmaa. Seurantatutkimus ajoittui Nummenharjun alueen rakentamisen jälkeiseen kahteen ensimmäiseen vuoteen ( ). Työ on tehty Tuusulan kunnan teknisen keskuksen toimeksiannosta LT-Konsultit Oy:ssä, jossa työn projektipäällikkönä on toiminut DI Miia Lehmuskoski. Seurantatutkimuksen osa-alueista ovat vastanneet VTM Jani Päivänen (asukkaiden ja rakennuttajien näkemykset), MMM Elina Regårdh (ennallistava viherrakentaminen) ja DI Miia Lehmuskoski (pohjavesivaikutukset). Lisäksi työhön ovat osallistuneet FM Janne Rautio (kasvillisuusanalyysit), MMM Tiina Saukkonen (luvut Viherrakentamisen suunnittelun vaiheet sekä Viherrakentamisen toteutuminen), MMM Lauri Virrankoski (kyselyn laadinta) ja KTM Raija Hurskainen (rakennuttajien haastattelut). Suunnittelun asiantuntijana työhön on osallistunut suunnittelupäällikkö Olli Lappalainen Tuusulan kunnasta. Työn laadunvarmistajana LT-Konsultit Oy:ssä on toiminut Nummenharjun alueen kunnallistekniikan suunnittelusta vastannut osastopäällikkö Paavo Åvist. Työtä on ohjannut ja kommentoinut johtoryhmä, johon ovat kuuluneet: Tekninen johtaja Keijo Sorri, pj. Tuusulan kunta Toimitusjohtaja Unto Tanttu Tuusulan seudun vesilaitos ky. Rakennusneuvos Mauri Heikkonen Eko-Infra-koordinaattori Pekka Harju-Autti FM Jari Rintala Suomen ympäristökeskus Ylitarkastaja Heli Herkamaa Uudenmaan ympäristökeskus Yli-arkkitehti Ritva Laine Kuntaliitto Helsingissä Rakennusneuvos Mauri Heikkonen 3

4 Sisältö Esipuhe Johdanto Tausta Tavoitteet Tutkimuksen rakenne... 8 OSA I: VIHERYMPÄRISTÖ Viheralueiden suunnittelu ja toteutus Viherrakentamisen suunnittelun vaiheet Lähtötilanne 1995, Nummenharjun soranottoalue Suunnittelukilpailu Yleissuunnitelma Ympäristösuunnitelma Viherrakentamisen toteutuminen Viherrakentaminen Viherrakentamisen arviointi Viheralueiden seuranta Vapaa-alueiden kasvillisuusseuranta Johdanto Tavoitteet Menetelmät Tulokset Tonttien viheralueiden kehittyminen Johtopäätökset kasvillisuusseurannoista Kasvitus on onnistunut hyvin Niittykukkaseoksien lajisto vähäinen Yhteenveto viherympäristöosuudesta OSA II: POHJAVESI Pohjavesien suojelun suunnittelu ja toteutus Kaavoitusvaihe Lähtökohdat ja motiivit alueen rakentamiskäyttöön kaavoittamiselle Kaavoitusprosessin kulku ja pohjavesien suojelun huomioonottaminen kaavamääräyksissä Vuorovaikutus asukkaiden ja sidosryhmien kanssa Kaavoittajien näkemyksiä sorakuoppa-alueen kaavoituksessa huomioitavista tekijöistä Kunnallistekniikan suunnittelu Nummenharjun asuntoalueen liikennejärjestelmän ja kunnallistekniikan yleissuunnitelma Suomen ympäristö 553

5 Nummenkankaan viher- ja ympäristösuunnittelukilpailu Asuntomessualueen ympäristö- ja kunnallistekniikan yleissuunnitelma Kunnallistekniikan toteutus Rakennussuunnittelu- ja rakennusvaihe Toteutetut pohjavesien suojausrakenteet Johtopäätökset Alueen kunnossapito Pohjavesisuojausten kustannukset Pohjavesien tilan seuranta Pohjaveden laadun ja pinnankorkeuden seuranta Tulokset pohjavesinäytteistä Rakentamisen vaikutukset pohjaveden laatuun Rakentamisen vaikutukset muodostuvan pohjaveden määrään Vaikutusten arviointi pohjavesimallin avulla Yhteenveto pohjavesiosuudesta OSA III: ASUKKAAT Sorakuopasta asuntomarkkinoille: rakennuttajien näkemyksiä Kohteen myynnin onnistuminen Kävijöiden suhtautuminen asuntoihin ja alueeseen Messualueen hyvät ja huonot puolet Ympäristövaurion vaikutus markkinointiin ja myyntiin Suhtautuminen istutusrajoituksiin Suunnittelun, ulkotilojen ja maisemoinnin onnistuneisuus Nummenharjun opit rakennuttajille Nummenharju asuinpaikkana: Asukkaiden näkemyksiä Tutkimusmenetelmät ja -kysymykset Millaisia ihmisiä Nummenharjussa asuu? Miksi Nummenharjulle on muutettu? Alueen ominaisuudet muuttoperusteena Asunnon ominaisuudet muuttoperusteena Alueen hyvät ja huonot puolet Mistä laatu muodostuu? Tyytyväisyys alueen ominaisuuksiin Tyytyväisyys julkisiin tiloihin ja ympäristösuunnitteluun Tyytyväisyys alueen tiiviyteen Tyytyväisyys liikennejärjestelyihin Tyytyväisyys palveluihin Sosiaalisuus ja yhteisyys Nummenharjussa Mitkä tekijät edistävät tai vähentävät vuorovaikutusta? Pihan käyttö ja sen rajoitukset Ympäristö ja tiedotus Tietoisuus pohjaveden suojelusta Ehdotuksia pohjaveden suojelua koskevasta tiedotuksesta Yhteenveto asukasosuudesta

6 OSA IV: JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOSEURANTA Johtopäätökset Riskiarviointi osaksi kaavataloudellista vertailua Suojelutavoitteet kaavoituksen ja suunnittelun lähtökohdiksi Kannattaako pohjavesialueella olevalle ympäristövaurioalueelle rakentaa? Entä jos aluetta ei olisi rakennettu? Millä tavoin Nummenharjun alue eheyttää yhdyskuntarakennetta? Nummenharjun rakentamisen paikalliset vaikutukset Eheyttäminen ja kuntarakenne Eheyttäminen, seuturakenne ja liikenteen kasvu Alueen jatkoseuranta Pohjaveden seuranta Viherrakentamisen seuranta Asukkaiden tyytyväisyyden seuranta Ehdotuksia asukkaille suunnattavasta tiedotuksesta Lähteet Liitteet Kuvailulehdet Suomen ympäristö 553

7 Johdanto Tausta Tutkimuksen kohteena oli Tuusulan Nummenharjun vuoden 2000 asuntomessualue. Alue on vanha soranottoalue ja I-luokan pohjavesialue, joka on kunnostettu asuntoalueeksi. Alueen pintaala on 32 ha, josta kaksi kolmannesta on virkistysaluetta. Alueella on yhteensä 123 asuntoa: 31 omakotitaloa, 12 yhtiömuotoista omakotitaloa, 80 rivitaloasuntoa ja päiväkoti. Erityisteemoja messualueella ovat olleet ympäristörakentaminen, ympäristövaurioiden korjaaminen, pohjaveden suojelu, puurakentaminen ja lapset. Tutkimuksessa selvitettiin, miten hyvin vanha soranottoalue soveltuu asuntoalueeksi. Tutkimuskokonaisuuden tavoitteena on ollut vastata kysymykseen, voidaanko Tuusulan kokemuksien perusteella ympäristövaurioalueita rakentaa asuin- ja virkistyskäyttöön soveltuviksi alueiksi. Tutkimuksessa seurattiin asunto- ja messualueen ympäristövaurioiden korjaamista ja ympäristön tilaa. Työssä tehtiin havaintoja ennallistavan viherrakentamisen onnistumisesta alueella ja kartoitettiin toteutettujen suunnitteluratkaisujen vaikutuksia alueen pohjaveden laatuun ja määrään. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin asukkaiden valikoitumista alueelle, heidän odotuksiaan ja niiden täyttymistä. Suurten kaupunkiseutujen luonnonläheiset reuna-alueet ovat suosittuja lapsiperheiden asuinpaikkoja. Runsas pientalorakentaminen haja-asutusalueille esimerkiksi pääkaupunkiseudun kehyskuntiin on aiheuttanut huolta yhdyskuntarakenteen hallitsemattomasta hajautumisesta. Tämän tutkimuksen yhtenä lähtökohtana oli selvittää maisemavaurioiden korjausta tapana ohjata rakennetta infrastruktuurin kannalta järkeviin kokonaisuuksiin samalla saavuttaen paikallisia ympäristöhyötyjä. 1.2 Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Nummenharjun asunto- ja messualueen ympäristövaurioiden korjaantumisen onnistumista ja rakentamisen vaikutuksia ympäristön tilaan. Tutkimukseen on koottu tietoa asuinalueen rakentamisen vaikutuksista pohjaveden laatuun ja määrään sekä ennallistavan viherrakentamisen onnistumisesta alueella. Tavoitteena oli myös saada käyttäjätuloksia alueesta, jonka suunnitteluperusteita olivat luonnonmukaisuus, ympäristöriskien minimoiminen sekä tietty yhteisöllisyys. Tutkimuksessa arvioidaan jatkoseurannan tarve pohjaveden laadun ja kasvillisuuden pitkäaikaisseurannan osalta sekä esitetään ehdotus Nummenharjun asukkaiden näkemysten seurannasta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Nummenharjun alueen toteutusta seuraavista näkökulmista: kuinka hankkeelle asetetut tavoitteet otettiin huomioon eri suunnittelu- ja toteutusvaiheissa kuinka tavoitteet ovat ohjanneet suunnittelua kuinka suunnitteluratkaisut on toteutettu rakennusvaiheessa missä ollaan onnistuttu ja mitkä osaalueet edellyttävät parantamista. Esitelty seurantamenetelmä toimii esimerkkinä (Best Practice) siitä, kuinka kunnat voisivat paremmin arvioida omien investointiensa suunnittelua ja toteutusta ja näin edesauttaa hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. 7

8 1.3 Tutkimuksen rakenne Seurantatutkimus ajoittui Nummenharjun alueen rakentamisen jälkeiseen kahteen ensimmäiseen vuoteen ( ). Työ jakaantui kolmeen osatutkimukseen: Infrastruktuurin rakentamisen vaikutukset pohjaveteen Ennallistava viherrakentaminen Asukkaiden arvot, odotukset ja tyytyväisyys Pohjavesivaikutuksia sekä viherrakentamista koskevissa osuuksissa tutkimus koostui ratkaisujen suunnittelun, toteutumisen, menetelmien ja niistä aiheutuvien vaikutusten seurannasta (kuva 1). Tutkimus painottui Nummenharjun alueen suunnitelma-aineiston systemaattiseen tarkasteluun ja suunnitelmien toteutumisen seurantaan käytännön rakennustyössä. Keskeisessä osassa olivat kaavoittajien, suunnittelijoiden, rakennuttajien, rakentajien ja rakentamista valvovien asiantuntijoiden haastattelut. Osana tutkimusta kerättiin seurantatietoa alueen pohjaveden tilasta laatunäytteenoton ja pinnankorkeuden seurannan avulla. Laatunäytteitä otettiin tutkimusjakson aikana neljä sarjaa kolmesta eri havaintopisteestä. Pinnankorkeuden vaihtelua seurattiin automaattisilla mitta-antureilla kolmessa mittauspisteessä. Kasvillisuuden kehittymistä seurattiin viidellä eri vertailualueella 15 koeruudussa. Työhön on kuulunut myös maastohavainnointia tutkimusjakson eri vaiheissa. Asukkaiden valikoitumista alueelle, heidän odotuksiaan ja niiden täyttymistä on tutkittu kyselyllä ja haastatteluin. Kuva 1. Seurantatutkimuksen rakenne. 8 Suomen ympäristö 553

9 OSA I: Viherympäristö Tässä tutkimusosuudessa seurataan Tuusulan Nummenharjun vapaa-alueiden kehittymistä vanhasta sorakuopasta asuinalueen viheralueeksi. Aluksi kuvaillaan kohteen kehittymistä ja erityisesti ennallistumisen kannalta keskeisiä piirteitä suunnittelun ja toteutuksen aikana. Viheralueiden tilaa ja viherrakentamisen onnistumista arvioitiin kasvillisuuskoeruutujen avulla. Onko kasvipeite riittävä? Löytyykö alueelta niitä kasveja, joita sinne on istutettu tai kylvetty? Millaiset ovat eri menetelmien istutus- ja hoitokustannukset? Lopuksi tehdään pieni katsaus myös joidenkin asukkaiden tonteille. 9

10 2 Viheralueiden suunnittelu ja toteutus Tutkimuksessa seurattiin Tuusulan Nummenharjun vapaa-alueiden kehittymistä ympäristövaurioalueesta (vanha soranottoalue) asuinalueen viheralueeksi. Tarkoituksena oli erityisesti tarkastella alueen ennallistumisen kannalta merkityksellisiä piirteitä suunnittelu- ja toteutusprosessin eri vaiheissa. Ennallistaminen on toimintaa, jonka tavoitteena on toimivan, lisääntymiskykyisen eliöyhteisön luominen pilaantuneelle alueelle. Pilaantunutkin ympäristö palautuisi kasvipeitteiseksi ja uudistuvaksi vähitellen, mutta jos palautuminen jätetään luonnon tehtäväksi, se saattaa kestää kymmeniä jopa satoja vuosia. Prosessia nopeutetaan keinotekoisella puuttumisella tilanteeseen. Tämä onnistuu parhaiten jäljittelemällä luonnon omaa toimintaa. Ekologinen ennallistaminen perustuu luonnonprosessien tunnistamiseen ja siihen vaikuttamiseen (Dobson ym. 1997). Kasvualusta aiheuttaa yleensä suurimmat ongelmat ennallistamisessa. Monet maaperän rakenteelliset ongelmat vaativat hyvin pitkän ajan korjaantuakseen. Biologisten ominaisuuksien palautus voidaan kuitenkin tehdä suhteellisen nopeasti. Kun maaperän ominaisuudet on palautettu, ei ole vaikeaa palauttaa kasvipeitettä. Yleisimmin ennallistamisessa käytetään lajeja, jotka ovat tärkeitä ekosysteemin toiminnan palauttamiseksi yhdessä niiden kasvien kanssa, jotka ovat tavoitellun ekosysteemin pääkomponentteja. Monet kasvit ja eläimet, joita lopulliseen yhteisöön toivottaisiin, jätetään oman levinnän varaan. Lopullisen biodiversiteetin uudelleen saavuttaminen pilaantuneella alueella (rekolonisaatio) on todennäköisesti hidasta ja epäluotettavaa, koska monet toivotuista lajeista ovat kadonneet lähistöltä ja kaukolevintä on rajallista. Tässä tutkimuksessa kuvailtiin ympäristöä ennen suunnittelua ilmakuvan ja alueen viheraluesuunnittelijan tekemien maastohavaintojen perusteella. Alueelle laadituista ideasuunnitelmasta, ympäristön yleissuunnitelmasta ja ympäristön rakennussuunnitelmasta etsittiin ympäristön ennallistamisen kannalta keskeiset piirteet ja suunnitteluperiaatteet. Toteutuksen onnistumista arvioitiin haastattelemalla viheralueiden toteutuksen valvojaa. Lisäksi toteutumisen onnistumista arvioitiin tekemällä alueelle koeruutuja, joiden kasvipeite määritettiin. Vertailukohteena käytetiin humustettua ja männyllä metsitettyä soranottoaluetta Jäniksenlinnassa. Alueen jälkihoito vastaa Suomen ympäristökeskuksen antamaa ohjetta (Alapassi ym. 2001). Koeruutujen yhteydessä otettiin maanäytteet. Koeruutujen edustamien viheraluetyyppien perustamis- ja hoitokustannuksia arvioitiin. Viheraluetutkimukseen liittyi myös Helsingin yliopiston puutarhatieteen opiskelijoiden kurssityönä tekemä haastattelututkimus, jossa arvioitiin asukkaiden omien tonttien kasvillisuutta ja maaperää ja asukkaiden suhtautumista pihanhoitoa rajoittaviin tekijöihin Nummenharjulla. Tulokset esitetään erillisenä harjoitustyöraporttina (Brunell ym. 2002, osa liitteessä 6). 10 Suomen ympäristö 553

11 2.1 Viherrakentamisen suunnittelun vaiheet Lähtötilanne 1995, Nummenharjun soranottoalue Kuva 2. Nummenharjun alue suunnittelun alkaessa. 1. Soranoton ja maastoajon jäljet ovat selvästi nähtävissä maastossa. Romua ja jätteitä löytyy runsaasti kivikoista ja kasvillisuuden suojista. 2. Paikoin soranotto on ulottunut kallioon ja savikkoon asti. Orsivesilähteiden kohdalla kasvillisuus on rehevämpää harmaalepikkoa ja pajukkoa 3. Hiekasta seulotut laajat kivikkoalueet ovat metsittyneet hitaasti ja mäntytaimikko on hyvin kitukasvuista. Pintakasvillisuus on niukkaa ja koostuu kuivaan ympäristöön sopeutuneista lajeista. 4. Ympäröivät mäntymetsät ovat siementäneet alueen reunavyöhykkeiden nuoret ja tiheät puustot. 5. Alueelle on tehty laaja maa-ainesten läjitys, joka erottuu muuta ympäristöä rehevämpänä rikkaruohoa kasvavana kumpareena. Kuva: Tiina Saukkonen Nummenharjun soranottoalue sijoittuu Tuusulanjärven ja Rusutjärven väliselle laajalle harjuselänteelle. Alue on ollut ennen soranoton aloittamista ympäröivän harjuluonnon perusteella puolukkaja kanervatyypin mäntyvaltaista metsää. Ehytreunainen ja hyväkasvuinen männikkö kehystää aluetta. Soranotto aloitettiin vuonna 1965 myönnetyn luvan jälkeen ja lopetettiin 1970-luvulla, jolloin alueen maisemointi jäi kesken. Nummenharjun sorakuoppa-alue on sen jälkeen alkanut metsittyä hitaasti luontaisesti. Männyt, koivut, harmaalepät ja pajut ovat levittäytyneet alueen reunametsien siementäminä pääasiassa alueen reunavyöhykkeiden kasvukelpoisiin kohtiin. Alueen keskiosan luontaisen metsittymisen ja pintakasvillisuuden palautumisen tulos on hyvin vaihteleva ja se on riippuvainen maaperän kosteudesta sekä soran päällä olevan humuskerroksen paksuudesta. Kasvupaikkaolosuhteet ovat äärevät orgaanisen maa-aineksen vähyyden takia ja kuivuus vaivaa kasvien kasvua paahteisilla rinteillä. Paikoin kasvillisuudessa on rehevämpiä kohtia orsivesilähteiden kohdilla. Luontaisesti syntyneet männiköt ovat hyvin kitukasvuisia, varsinkin kuopan keski- 11

12 osissa. Sorakuoppa-alueen pintakasvillisuus on kauttaaltaan hajanaista muodostuen lähinnä kuivuutta sietävistä heinistä ja niukasta varpukasvillisuudesta. Soranottoalueen toimintojen jäljet näkyvät selvästi. Alueella on runsaasti paljaaksi kuluneita ja painuneita kuljetusteitä. Tuoreimmat soranottokuopat ovat yhä täysin avoimia. Maanpinnan muodot ovat erittäin vaihtelevat: Hiekka on kaivettu paikoin kallioon tai saveen asti ja jäljelle on jäänyt laajoja kivikkoalueita. Paikoin pohjavettä suojaavaa hiekkaa on jäänyt paksumpikin kerros. Maaainesten läjitysalue muodostaa oman muusta ympäristöstä poikkeavan reheväkasvuisemman kumpareen alueelle. Alueen käyttö soranoton loputtua mm. luvattomana moottoriurheilualueena on ollut paikoin hyvin kuluttavaa. Tämä on osaltaan hidastanut ja estänyt luontaista metsittymistä ja kasvillisuuden palautumista alueelle. Alueelle on kasattu vuosien aikana luvattomasti paljon romua ja jopa ongelmajätteitä, jotka ovat aiheuttaneet alueen muun kontrolloimattoman käytön lisäksi pohjavesien pilaantumisriskejä. Suunnittelukilpailu 1996 Nummenkankaan asuntomessualueen ympäristösuunnitelmasta järjestettiin suunnittelukilpailu vuosien 1995 ja 1996 vaihteessa. Kilpailun päätavoitteena oli asuntoalueen ympäristösuunnittelussa ottaa huomioon ja hyödyntää alueen olevaa tilaa mahdollisimman hyvin (Tuusula, Nummenkangas 1996). Keskeinen sija oli myös pohjavesien suojelemiseen liittyvillä ratkaisuilla sekä uusien toteuttamiskelpoisten ympäristöratkaisujen löytymisellä. Kilpailu oli ns. ilmoittautumiskilpailu. Kahdestakymmenestä ilmoittautuneesta työryhmästä seitsemän valittiin osallistumaan itse kilpailuun. Jatkosuunnittelun pohjaksi valittiin jaetun ensimmäisen sijan saanut työ IN- TERGLACIAL INTERGLACIAL 2000 ideasuunnitelma Luonnonmukainen ja ekologisesti kestävä kasvillisuuden kehitys on kilpailutyön INTERGLACIAL 2000 perusta. Kasvillisuuden palautuminen jääkauden jälkeen on ollut Nummenharjun soranottoalueen maiseman kunnostamisen ideana ja mallina (LT-Konsultit Oy, Arkkitehtuuritoimisto B & M Oy 1996). Yleissuunnitelma 1997 Nummenharjun asuntomessualueen yleissuunnitelman ratkaisut syntyivät kilpailutyön pohjalta (LT-Konsultit Oy, Arkkitehtuuritoimisto B & M Oy 1997). Maastonmuodot ovat loivapiirteisiä korkeustason vaihdellessa tasoilla m mpy. Vapaa-alueen laajat avoimet niittyja nurmialueet myötäilevät maastonmuotoja. Niiden kasvillisuus perustuu avointen alueiden pioneerilajistoon. Alueelle perustetaan sekä tuoreita että kuivia niittyjä. Tuoreet niityt rajautuvat laaksojen pohjille ja kuivat paisteisille loiville rinteille. Kuivien niittyjen kasvillisuus on ravinteiltaan vaatimattomaan kasvualustaan sopeutuvaa heinä- ja ruoholajistoa. Kylvettäviksi lajeiksi kuiville niityille suositellaan mm. lampaannataa, punanataa, nurmirölliä, siankärsämöä, metsälauhaa, päivänkakkaraa ja mäkitervakkoa. Niittyjen onnistumiseen vaikuttaa oleellisesti säännöllinen vuosittainen niitto jatkossa. 12 Suomen ympäristö 553

13 Kuva 3. Kilpailuehdotuksen Interglacial 2000 pääkohtia, jotka ovat siirtyneet suoraan jatkosuunnitteluun: 1. Kilpailuehdotuksessa halutaan säästää männikköä kasvava mäki kaavaluonnoksesta poiketen. Se on sekä tärkeä maisemakuvaa kehystävä metsikkö että maaperää sitova ja tuulilta suojaava saareke lähellä rakennettua aluetta. 2. Soranotosta ja jääkauden siirtelemistä soramääristä halutaan jättää maisemoitavien alueiden vastapainoksi muistomerkki eli pieni hiekkakuoppa. 3. Asuintonttien reunavyöhykepuusto istutetaan jääkauden jälkeistä luonnollista puuston kehitystä mukaillen ryhmittäisesti männyille, rauduskoivuille ja pihlajille. 4. Jääkausi siirteli ja kasasi kiviä, ja niin tekivät ensimmäiset maatamme asuttaneet ihmisetkin. Tästä syntyi idea korttelin keskelle rakennettavalle jatulintarhalle eli kivikehälle. 5. Luonnollista metsän reunaa täydennetään kasvupaikoille sopivilla metsityksillä: männyillä, raudus- ja hieskoivuilla sekä pihlajilla. Istutusten luonnonmukaisuus on tärkeää. 6. Jääkauden sulamisvesien jättämää raviinia muistuttava luonnonmukainen kivikko muodostaa mielenkiintoisen maisemaelementin kuivien niittyjen keskelle. Keväiset lumensulamisvedet voivat peittää sen ajoittain. 7. Kuivat niityt päivänkakkaroineen, mäkitervakkoineen ja natoineen sitoo tehokkaasti juuristollaan maanpintaa. Avoin, loivasti kumpuileva niitty on valoisa ja se luo katselutilaa asuinrakennusten ja aluetta reunustavan metsän välille. 8. Aluetta suojaava harjumännikkö on ekologisesti ja maisemallisesti tärkeä. Sen reunavyöhykkeille luontaisesti syntynyttä nuorta metsää harvennetaan varovasti puuston elinvoimaisuuden ja kulutuskestävyyden turvaamiseksi. Kuva: LT-Konsultit Oy, Arkkitehtuuritoimisto B & M Oy

14 Kuva 4. Yleissuunnitelman keskeisiä kohtia. 1. Alueen reunametsien elinvoimaisuutta parantavat harvennukset aloitettiin jo vuonna 1996 erillisen metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Näin metsäkasvillisuuskin elpyy asuntomessukesäksi Metsänreunoja täydennetään istutuksin. Puulajeiksi valitaan kasvupaikan ja ympäröivän puuston mukaisesti joko mäntyä tai rauduskoivua. 3. Niittyalueiden ja tonttien reunavyöhykkeelle istutetaan ryhmittäin koivua tai pihlajaa. Ennen puiden kasvualustan levittämistä sen alle levitetään veden pidättyvyyttä parantava hiekkakerros. 4. Maastonmuotoilut tehdään nykyisiin maastonmuotoihin tukeutuen. Maaläjitysalueen reunat muotoillaan pallokentäksi. Läjitysalueen luiskat istutetaan lehtipuustolle ja sen reunaan perustetaan tuore niitty. 5. Loivaan ja aurinkoiseen rinteeseen perustetaan kuiva niitty. Kasvualustaksi suositellaan cm paksuista maatuneen turpeen ja hiekan seosta, joka sopii pohjavesialueelle. 6. Laaksopainanteeseen kasataan alueen kivistä raviinimainen kivikko, jota täydentävät kiviseen ympäristöön sopeutuvat heinät, varpukasvit ja katajat. 7. Alueelle rakennetaan toimiva ja elämyksellinen ulkoilureitistö, joka samalla kanavoi kulumista. Tämä on tärkeää erityisesti kulumisherkässä uuden kasvillisuuden vakiintumisvaiheessa. 8. Kadun varren tonttien reunapuiksi istutetaan kookkaat koivurivistöt. Ne yhtenäistävät muuten varsin vaihtelevaa messutalojen julkisivurivistöä. Yksittäispuiden kasvualustan paksuus on 50 cm. Koska asuntomessurakentaminen on eri tyyppistä ja vaihtelevaa, tonttikasvillisuudeksi suositellaan yhteneväistä lajistoa, joka luo alueelle kokonaisilmettä. Tästä syystä tonteille suositellaan laadittavaksi yhtenevät istutussuunnitelmat. Kuva: LT-Konsultit Oy, Arkkitehtuuritoimisto B & M Oy Suomen ympäristö 553

15 Ympäristösuunnitelma Toteutussuunnitelmavaiheen ratkaisut pohjautuvat yleissuunnitelmaan ja tarkentavat niitä. Ympäristösuunnitelma tehtiin vuonna 1997 ja siihen tehdyt tarkistukset vuonna Ympäristösuunnitelma sisältää määräykset ja ohjeet seuraavista rakennusvaiheista: Katu-, tontti- ja pysäköintialueiden massansiirtotyö Messuaikaisen pysäköintialueen rakennussuunnitelmat Maaläjitysalueen pohjaveden suojaus ja kattaminen Vapaa-alueiden maastonmuotoilu, kasvualustat ja istutukset Ympäristösuunnitelmassa esitetään ennen maastonmuotoilua tehtäväksi kasvillisuuden ja pintamaan poisto ja siirtäminen suunnitelma-alueen ulkopuolelle. Vapaa-alueen kitukasvuiset puuntaimet poistetaan juurineen. Maaleikkaus- ja pengerrystyöt tehdään sorakuopan kivennäismaiden avulla maaston nykyisiä muotoja mukaillen. Maamassojen läjitysalueen massoja ei käytetä muiden alueiden pengerryksiin. Läjitysalueelle rakennetaan katteeksi tiivisterakenne kasvualustan läpi suodattuvan veden ohjaamiseksi täytemaa-alueen ulkopuolelle. Karkeille ja kivikkoisille pohjamaille levitetään suunnitelmaan rajattu kasvualustan alle vedenpidätystä parantava 100 mm kerros. Se on joko hiekkaa, jonka hienoainespitoisuus on > 20 % tai hienokivennäismaannosta, jossa savilajitteen määrä on < 30 %. Viherrakenteiden kasvualustojen tulee täyttää suositukset kasvualustan kiviaineosan rakeisuudesta ja ravinnepitoisuudesta (Viherympäristöliitto 1994, Viherympäristöliitto 1997). Niittyjen kasvualustana käytetään kuivan niityn tavoitearvojen mukaista rikkaruohotonta kasvualustaa. Pensasalueilla, metsityksillä ja yksittäispuilla käytetään nurmien AI - AIII mukaista kasvualustaa. Niittyalueille kylvettävien kukkien ja erikoisheinäsiementen (lampaannata ja metsälauha) sekä istutettavien pottitaimien tulee olla kotimaista alkuperää. Kukansiemenistä tehdään erityinen kukkaseos, joka kylvetään valittuihin kohtiin. Niittyalueille kylvetään laajoille alueille myös tielaitoksen käyttämää vakiosiementä, kuitenkin niin, että näille alueille Kuva 5. Toteutussuunnitelmassa niittykylvökset keskitettiin kulkureittien varrelle. 15

16 kylvetään sattumanvaraisesti noin 30 m 2 kukkaniittyalueita. Kylvöt tehdään heti kasvualustan levittämisen jälkeen. Niittykasvien pottitaimia käytetään maiseman kannalta keskeisissä kohdissa (näköalapaikan rinne, polkuristeykset) varmistamaan niittykasvillisuuden kukoistusta asuntomessukesänä Asuntoalueen reunametsien hoitotoimenpiteitä on jo tehty metsänhoitosuunnitelman (LT-Konsultit Oy 1996) mukaisesti. Alemman latvuskerroksen raivaus valmistui syksyllä Loput puuston harvennukset tehdään Samalla kunnostetaan kulunutta metsän pohjaa 100 mm kuorihumuskerroksella. Vapaa-alueelle jätettävät puustoryhmät rajataan, merkitään ja suojataan. Puustoisia metsien reunavyöhykkeitä täydennetään mänty- ja rauduskoivumetsityksillä. Tonttialueiden reunavyöhykkeet istutetaan metsitystaimilla (rauduskoivu, mänty, haapa, harmaaleppä, pihlaja, huurrepaju), joita täydennetään kookkaammilla samojen lajien yksittäisillä puuntaimilla. Perustettujen taimikoiden jälkihoito (perkaukset, harvennukset, mahdolliset täydennysistutukset) on tärkeää. Alueelle istutettavat pensaat täydentävät pallokentän reunavyöhykettä ja raviinikivikkoa. Lajeina ovat tuomipihlaja, euroopanhernepensas, heisiangervo, kurttulehtiruusu, metsäruusu ja kataja. Toteutussuunnitelmassa annetaan suositukset viheralueiden hoitoon. Niittyalueiden viheralueiden hoitoluokituksen mukainen hoitoluokka on B2 (Viherympäristöliitto 2000). Alkuaikana kastelun ja rikkaruohojen kitkemisen merkitys on tärkeä. Jatkossa hoitotoimenpiteeksi riittää säännöllinen niitto ja niittojätteen korjaaminen. Niittyalueita ei kalkita eikä lannoiteta. Tonteille laadittiin kasvillisuudesta suositukset, jotka olivat mm. kasvualustan suhteen samat kuin vapaa-alueille. Suositukset laadittiin Nummenkengän aluetta varten (Liite 1). Tuusulan kunta päätti esittää samat suositukset koko asuntomessualueelle. Suositusten tavoitteena on pohjavesien suojelu sekä asuinalueen harmoninen ja luonnollinen maisemakuva. Pohjavesien suojelemiseksi tonttikasvillisuudessa tulee välttää lannoitteiden ja rehevien multamaiden käyttöä. Lannoitettavaa leikkonurmikkoa ei suositella, vaan sen sijaan voidaan perustaa luonnonnurmi, keto tai niitty. Tarvittaessa lannoitteena tulisi käyttää vain pitkävaikutteisia, hitaasti liukenevia lannoitteita ja kalkkia (esimerkiksi biotiittia). Rehevämultainen hyötykasvimaa voidaan perustaa vain valumatiiviiseen rakenteeseen sijoitettuna. Tontti-istutusten kasvualustaksi suositellaan samanlaista niukkaravinteista kasvualustaa kuin vapaa-alueillakin on vastaaville kasveille käytetty. Suositeltaviksi kasvilajeiksi esitetään myös pitkälti samoja lajeja kuin vapaa-alueillekin tullaan istuttamaan ja kylvämään. Kuivuutta ja niukkaravinteisuutta sietävien maanpeitekasvien, luonnonkivien ja päällystettyjen pintojen käyttöä piharakenteissa suositellaan. 1. Niittykasvillisuuden kasvualustojen paksuudet ovat niityillä ja erikoisheinillä 150 mm, kivikkoistutuksilla, kukkaniityillä ja pottitaimi-istutusalueilla 200 mm. 2. Tontteja reunustavien metsitysten, yksittäispuiden ja pensasalueiden kasvualustan paksuus on 500 mm ja muiden metsitysten 200 mm. 3. Tonttien kasvillisuudesta esitetään erillinen suositus. Kasvualustoiksi ja kasvillisuudeksi suositellaan pitkälti samoja lajeja kuin vapaa-alueella. 4. Puustoa (rauduskoivuja, harmaaleppiä) jätetään vapaa-alueelle saarekkeiksi. 5. Raviinikivikko ulottuu koko laaksopainanteen pohjan pituudelle. 6. Maaläjitysalueelle rakennetaan katteeksi vettä läpäisemätön tiivisrakenne sade- ja valuveden ohjaamiseksi alueen ulkopuolelle. 16 Suomen ympäristö 553

17 2.2 Viherrakentamisen toteutuminen Viherrakentaminen Viherrakentaminen tehtiin ympäristösuunnitelman mukaisesti vuosina Vain joitakin vähäisiä muutoksia tehtiin vapaa-alueiden polkujen, kylvöjen tai istutusten osalta. Suunnitelmien toteutumista on tarkasteltu viherrakennusmateriaalien toimituksien ja viherrakennustöiden toteutumisen kautta. Tietolähteenä ympäristörakentamisen toteutumisen kuvauksessa on ollut työnjohtaja Eeva Myyrä Tuusulan kunnasta. Kilpailuttaminen viherympäristön materiaaleista alkoi talvella 1998 kasvualustan toimittajista. Tarjouspyyntö lähti yhdeksälle, mutta vain kahdelta saatiin tarjous. Tavarantoimittaja valittiin laatu- ja tuotantovarmuuden perusteella, sillä tarvittavat määrät olivat suuria (9000 m³ niityille, 7500 m³ puistomultaa AI/II). Kasvualusta niityille tehtiin erikoistyönä. Aikainen tilaus kannatti, sillä vuoden 2000 keväällä piharakentajilla oli puutetta raaka-aineista. Siementen toimittajat kilpailutettiin myös talvella Tarjouspyyntö lähetettiin kuudelle, vain yksi tarjous saatiin. Siemenet saatiin ajallaan keväällä Tilattu siemenseos lajeineen on suunnitelman mukainen (ruusuruoho jäi pois). Niittyjen pottitaimet tilattiin suunnitelman mukaan (silkkiunikko jäi pois). Tarjouspyyntöjä lähti kahdeksan ja niistä saatiin neljä. Katualueiden kasvit tilattiin ilman kilpailuttamista 1999 neljältä suomalaiselta taimistolta. Kilpailuttaminen onnistui hyvin. Laaduntarkkailu perustui toimittajien omiin laatujärjestelmiin, esimerkiksi kasvualustatoimittaja esitti itse analyysin toimittamastaan kasvualustasta. Viherrakennusmateriaalin toimitukset Kuvat 6-7. Pihoja Nummenharjulla 17

18 Vapaa-alueen viherrakennustöiden toteuttaminen Pohjatyöt eli maastonmuotoilu teetettiin yksityisellä maansiirtourakoitsijalla suunnitelman mukaisesti vuonna Vähäisiä muutoksia tehtiin eteläisellä ja pohjoisella alueella. Maa-ainesten läjitysalue päällystettiin tiiviillä savella pohjavesisuojauksen takia. Eristyskangasta ei laitettu. Eteläisen alueen niittykumpare pyöristettiin. Lisäksi tehtiin 2 uutta polkua (näköalapaikalta ja niittyalueelta raviinille). Pohjoisella alueella soramonttu jätettiin käsittelemättä täyttömaan niukkuuden takia. Polkuyhteys suunnitelman mukaiseen jätettävään sorakuoppaan on erilainen. Koko suunnittelualuetta kiertävää polkua ei rakennettu. Hiekkapatjan levittäminen kasvualustan alle suunnitelman mukaisesti tehtiin kunnan omana työnä. Raviinikivikot tehtiin suunnitelman mukaisesti syksyllä Alueen reunametsien hoito tehtiin metsänhoitosuunnitelman mukaisesti vuosina Sorakuopassa kasvavia puustoryhmiä jätettiin alueelle jonkin verran enemmän kuin ympäristösuunnitelmassa oli esitetty. Nämä pinta-alamuutokset vähensivät hieman kylvettävien niittyjen ja istutettavan puuston määrää. Istutukset ja kylvöt tehtiin ympäristösuunnitelman mukaisesti. Vain muutamia pieniä täydennyksiä tai muutoksia tehtiin. Kukka- ja heinäniityt kylvettiin alueen eteläosaan syksyllä 1998 ja keväällä Pottitaimet istutettiin keväällä Metsitystaimi-istutukset tehtiin suurimmaksi osin syysistutuksina vuosina Istutuksen yhteydessä taimille levitettiin kuorikate. Katupuut istutettiin vuosina 1999 ja Työ oli keväällä 2000 vaikeaa vilkkaan talonrakentamisen takia. Ulkoilureittien päällysteet (kivituhkaus ja reunat) rakennettiin keväällä ja kesällä Viherrakentamisen arviointi Viherrakentaminen tehtiin ympäristösuunnitelman mukaisesti (ks. ed. luku). Vain joitakin pieniä muutoksia tehtiin, mm. polkujen sijainteja muutettiin. Tuusulan kunta oli järjestänyt töiden valvonnan ja ohjauksen huolellisesti. Selvitys viherrakentamisesta perustuu viherrakentamistöitä valvoneen työnjohtaja Eeva Myyrän haastatteluun Vapaa-alueiden maaperä ja kasvualustat Maastonmuotoilu on ollut onnistunut ja kaltevuudet toimineet hyvin. Kasvualustan alle levitetty hiekkapatja on toiminut hyvin ja eroosiovaurioilta on vältytty. Eroosiovauriot ovat olleet pieniä ja paikallisia. Tämä edesauttaa alueen kasvillisuuden nopeaa juurtumista ja vakiintumista. Avokallion reunalta valuva vesi (alueen itäosassa) on huuhtonut maata rinteessä. Veden valumista on torjuttu kiveyksillä. Nummenkengän itäpäässä on lieviä eroosiovaurioita, samoin kuin Jatulintarhan eteläreunassa (mm. asfaltoinnin takia). Pohjoisosassa on ollut vain joitain pieniä eroosiojälkiä. Keväällä orsivesi seisoo alueen eteläosan raviinikivikossa ja peittää laakson pohjaa lyhytaikaisesti, vesiaihe toimii hetkellisesti. Tästä ei ole kuitenkaan aiheutunut eroosiohaittaa. Kuivan niityn kasvualusta on ollut suunnitelmassa esitettyjen kasvualustavaatimusten ja pohjavesien suojelun vaatimusten mukaista. Rikkaruohoton kasvualusta on mahdollistanut suunnitelmien mukaan kylvetyn ja istutetun niitty- ja kukkakasvillisuuden kasvuunlähdön. Eteläosassa olevan maa-ainesten läjitysalue on päällystetty tiiviillä savikerroksella. Se on kasvualustana selvästi ympäröivää aluetta runsasravinteisempaa. Myös alueen kasvillisuus on rehevää ja ympäristöstä poikkeavaa. Alue perattiin rikkaruohoista ennen messuja ja jatkossa sitä tullaan hoitamaan niittämällä. Vapaa-alueiden kasvillisuus Vapaa-alueiden istutusten kunto oli hyvä kesällä 1999 ja 2000, täydennysistutuksia ei ole tarvittu. Kesä 1999 oli kuiva. Sadettajat pidettiin päällä (pottitaimille). Metsitykset ovat onnistuneet hyvin, täydennystarvetta ei ole ollut. Istutus- 18 Suomen ympäristö 553

19 alueille levitetty kuorikate toiminut hyvin kosteudensitojana. Niittyjen kylvöt ja pottitaimi-istutukset ovat lähteneet onnistuneesti kasvuun, mikä on sitonut kasvualustaa. Ensimmäinen niitto tehtiin luontaisen siemennyksen jälkeen elo-syyskuussa Toinen niitto tehtiin vastaavasti syyskuussa Katupuut ovat elinvoimaiset, vaikka ne näyttivätkin syyskesästä 2000 kärsivän kuivuudesta. Maastotyöt eivät aiheuttaneet vaurioita säästettävälle kasvillisuudelle ja puustolle eikä kasvualustoille. Suojaavat lippusiimat toimivat hyvin ja kunnan järjestämä valvonta oli hyvä. Puistokäytävät ja puiston reunat jätettiin rauhaan myös tonttien reunavyöhykkeillä hyvin. Alueelle on jätetty suunnitelmassa esitettyä laajempia olemassa olevia puustoryhmiä. Nämä kookkaammat puuryhmät ovat jo valmiiksi alueelle sopeutuneita ja nopeuttavat alueen kehittymistä. Vapaa-alueen ulkoilureitistö toimi hyvin, eikä kuluneisuutta ollut havaittavissa vaikka alueella liikkui yli messuvierasta. 19

20 Viheralueiden seuranta Vapaa-alueiden kasvillisuusseuranta Johdanto Maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoitoon suositellaan käytettäväksi ensi sijassa alkuperäistä pintamaata. Kasvillisuus pitäisi palauttaa mahdollisimman nopeasti metsittämällä tai joissakin tapauksissa perustamalla niitty (Alapassi ym. 2001). Kasvillisuusseurannan tavoitteena oli vertailla Tuusulan Nummenharjulla käytettyjen, suunnittelu- ja toteutusajankohdan käsityksen mukaan hyvien viimeistelymenetelmien välisiä eroja kasvillisuuspeitteen kehittymisessä. Tutkimuksessa verrattiin: 1. Kuorikkeella katettua mäntymetsitystä (A) 2. Niittykukkasiemenseosta (B) 3. Heinäkylvöstä (D) 4. Potti-istutusniittyä (E) 5. Humustus ja mäntyistutus Jäniksenlinnan Valtionummen soranottoalueella. Eri tavalla käsitellyillä alueilla seurattiin kasvipeitteen kehitystä. Lisäksi verrattiin hoitoon kuluvia resursseja: perustamiskustannusta ja hoitotarvetta sekä sen aiheuttamaa kustannusta. Maan ravinnetilaa seurattiin maanäytteiden avulla (koeruudun välittömästä läheisyydestä). Kasvillisuuden kehittymisen hitauden vuoksi tässä vaiheessa saatiin vain alustavia tuloksia. Seuranta tulee toistaa kolmen vuoden kuluttua ja jälleen 3-5 vuoden kuluttua. Tarkoituksena oli verrata myös aluetta, jolla viimeistelytöitä ei ollut tehty, mutta tällaista verrokkialuetta ei kunnan alueella ollut eikä sellaista erikseen perustettu näitä kokeita varten. Tavoitteet Kasvillisuuden seurannan avulla pyrittiin löytämään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten Nummenharjun alueiden kasvitus on onnistunut? Löytyykö alueelta niitä kasveja, joita sinne on istutettu/kylvetty? Vastaako kasvien esiintymistiheys käytettyjä istutus- tai kylvömääriä? Millaiset ovat eri menetelmien istutus- ja hoitokustannukset? Menetelmät Kasvillisuuden seuranta toteutettiin maastoon merkityillä 2 m x 2 m koeruuduilla heinäkuun alussa vuonna Ruudut merkittiin maastoon maahan hakatulla pultilla, johon on nippusiteellä kiinnitetty aluetunnus (muovikiekko). Koeruutuja on kullakin alueella kolme kappaletta; alueita on yhteensä viisi, joista Nummenharjun asuntomessualueella neljä (alueet A, B, D ja E) ja Jäniksenlinnan Valtionummen sorakuopalla yksi. (Liiteaineistossa on esitetty myös koealueen C tulokset, mutta niitä ei ole käsitelty, koska alue osoittautui samanlaiseksi kuin alue B.) Koeruudun kooksi valittiin tässä tutkimuksessa 2 m x 2 m, jonka arveltiin tällä alueella kuvaavan koealuetta parhaiten. Suurempi ruutukoko mahdollistaa sukkession alkuvaiheessa olevan kasvillisuuden suuren luontaisen satunnaisvaihtelun eliminoimisen yleisesti käytettyä 1 m x 1 m ruutua paremmin. Lisäksi se antaa tässä tapauksessa paremman mahdollisuuden verrata metsitettyjä ja niityiksi rakennettuja alueita toisiinsa. Kasvillisuuden ja paljaan kivennäismaan peittävyydet arvioitiin silmämääräisesti kustakin ruudusta peittävyysprosentteina asteikolla: + (kasvi esiintyy 20 Suomen ympäristö 553

21 ruudussa), 1/2, 1, 2, 3, 5, 7, 10, 15, 20, 30, 40, Pohja- ja kenttäkerros arvioitiin omina 100 %:n yksiköinään; näin joissakin ruuduissa kokonaispeittävyys voi nousta yli 100 %:n. Lisäksi joistakin kasvilajeista (istutetut männyt) laskettiin kappalemäärä/ruutu. Kaikkia lajeja, kuten sammalia ei tunnistettu lajikohtaisesti (Dicranum sp. ja Polytrichum sp.), joidenkin lajien kohdalla lisäksi määrittelyajankohta vaikeutti tarkkaa tunnistamista (Viola sp.). Ruudun vierestä otettiin maanäyte pinta- ja pohjamaasta elokuussa Tulokset Koealueet ja niiden kasvillisuus Nummenharjun alueen neljä koealaa valittiin eri tavalla viherrakennetuilta maastokuvioilta (Liite 2). Maastossa erottui selkeästi eri tavalla käsiteltyjä alueita ja ruudut sijoitettiin kasvillisuudeltaan homogeeniselle alueelle. Kunkin alueen ruutukohtaiset kasvillisuustiedot on esitetty tarkemmin Liitteessä 3. Mäntyistutus kuorikkeeseen Ensimmäisellä alueella (ruudut A1-A3) viherrakentaminen on toteutettu männyntaimi-istutuksilla, muuta kasvillisuutta tälle kuviolle ei ole kylvetty tai istutettu. Karkea pohjamaa on vuorattu 10 cm:n hiekkakerroksella. Kasvualustaksi on suunnitelmassa esitetty 20 cm nurmille A1-A3 suositeltua kasvualustaa (Viherympäristöliitto 1997). Alue on katettu 10 cm:n kuorikekerroksella. Männyntaimet cm, 0,44 kpl/m 2, on istutettu alueelle syksyllä 1999 ja keväällä Istutusalueelta on kitketty suurikokoiset rikkakasvit käsin asuntomessuvuonna Alan yleisilme on siisti ja männyntaimet elinvoimaisia ja hyväkuntoisia. Koealan kasvillisuus on nyt vähäistä: yli 95 % pohjapinta-alasta on edelleen kuorikkeen peitossa, vaikkakin tyypilliset pioneerilajit kuten ahosuolaheinä (Rumex acetosella), rönsyleinikki (Ranunculus repens) ja pihasaunio (Matricaria matricarioides) ovat jo levittäytyneet alueelle (kuva 8). Pohjakerrosta alueella ei ole lainkaan. Männyntaimia koealoilla oli keskimäärin 0,6 kpl/m 2. Ruuduilla esiintyi yhteensä 9 kasvilajia. Kuorikkeella katetun alueen vieressä olevalle paljaalle hiekkapinnalle on reilun vuoden aikana ilmestynyt kymmenkunta kasvilajia, jotka ovat tyypillisiä pioneerikasveja. Maitohorsman, leskenlehden, pajun, timotein, punanadan, keltanon ja voikukan ohella alueen luontaisia tulokaslajeja ovat ahosuolaheinä ja ketohärkki. Männyntaimien istutusalueelta otettiin maanäytteet: yksi 14 cm:n vah- Kuva 8. Kuorikkeella katettu, männylle istutettu alue (ruudut A1- A3) Nummenharjussa. 21

22 vuisesta pintamaakerroksesta ja yksi pohjamaasta, joka oli tällä alueella karkea hiekkapatja (liite 4). Pintamaa oli multavaa hienoa hiekkaa, pohjamaa vähämultaista karkeaa hiekkaa. Maanäytteiden nitraattityppipitoisuus oli alhainen (alle 10 mg/l). Näytteiden ph-arvo oli muita näytteitä korkeampi (7,5 ja 7,7) sekä pintamaan fosforipitoisuus korkeampi kuin muilla näytteillä (15 mg/l). Kukkaniitty seoskylvönä Toisella alueella (ruudut B1-B3) kasvittaminen on toteutettu kylvämällä. Kasvualustaksi oli levitetty 15 cm kuivan niityn kasvualustaa. Alueelle oli suunniteltu kukkasiemenseos. Nurmirölli 20 g/100 m 2 Kissankello 0,5 g/100 m 2 Ketoneilikka 1,5 g/10 m 2 Keto-orvokki 5,0 g/100 m 2 Huopakeltano 3,0 g/100 m 2 Ketokeltto 2,0 g/100 m 2 Kurjenkello 0,5 g/100 m 2 Mäkitervakko 1,0 g/100 m 2 Päivänkakkara 2,0 g/ 100 m 2 Siankärsämö 2,0 g/100 m 2 Särmäkuisma 0,5 g/100 m 2 Ruiskaunokki 15 g/100m 2 (Ruusuruoho 15 g/100m 2, siementä ei saatu) Ruudusta havaitut heinälajit eivät vastaa suunnitelmaa. Onkin ilmeistä, että kukkasiemeniä on kylvetty lampaannadan kanssa eikä röllin siemenen kanssa. Kylvös on kaukomaisemassa miellyttävä. Läheltä katsottaessa kasvipeite on harva ja mätästävä, ja kukkivat kasvit erottuvat hyvin. Alue erottuu selvästi taustan heinäkylvöksestä. Alueen kasvillisuus on vähälajista. Ruuduilla esiintyy yhteensä 8 putkilokasvilajia. Kenttäkerroksen peittävyys on keskimäärin 57 %. Vallitsevana esiintyy lampaannata (Festuca ovina), jota on keskimäärin 50 % ruudun pinta-alasta. Pohjakerroksen kasvillisuus (keskimäärin noin 30 % pohjapinta-alasta) koostuu yksinomaan vain pari milliä korkeasta kynsisammalesta (Dicranum sp.). Noin kolmannes pohjapinta-alasta on paljasta kivennäismaata. Niittyalueita on hoidettu syyspuolen niiton lisäksi kitkemällä ohdaketta ja hiirenvirnaa alueelta pois. Suurinta osaa työselostuksessa mainittuja lajeja (kissankello, huopakeltano, ketokeltto, kurjenkello, siankärsämö, särmäkuisma, ruiskaunokki) koeruuduista ei löytynyt. Syynä voi olla kylvettyjen siementen pieni määrä, jolloin kasveja on harvassa ja niiden osuminen ruutuun on epätodennäköistä. Lisäksi osa lajeista (ruiskaunokki, keto-orvokki, jota löytyi vain yksi kappale, ketokeltto) on ollut yksi- tai kaksivuotisia, eivätkä ne ole kyenneet lisääntymään. Alueella otettiin yhdet maanäytteet Kuva 9. Nummenharjun toisen koealueen (ruudut B1-B3) mätästävä lampaannatapohjainen kylvös erottuu selvästi taustan kasvustosta. 22 Suomen ympäristö 553

23 Kuva 10. Nurmirölli ja apilalaikut leimasivat heinäkylvösruutujen ilmettä. (liite 4). Pintamaakerros paksuudeltaan 15 cm oli vähämultaista hienoa hiekkaa. Pohjamaa oli vähämultaista hiekkamoreenia. Nitraattityppipitoisuus oli alhainen (alle 10 mg/l) ja ph 6,2 ja 6,8. Heinäkylvös Osalle alueista oli esitetty kylvettäväksi Tielaitoksen siemenseosta. Kasvualustaksi oli suunniteltu 15 cm paksuinen kuivan niityn tavoitearvojen mukainen kasvualusta. Alue on periaatteessa toteutettu suunnitelman mukaisesti. Tielaitoksen siemenseos sisältää (TIEL 1998) vaihtelevista lajikkeista koottuna Punanataa 78 % Niittynurmikkaa 5 % Nurmirölliä 5 % Lampaannataa tai jäykkänataa 5 % Englanninraiheinää 5 % Valkoapilaa 2 % Ruutuja analysoitaessa niissä esiintyi vain lampaannataa (keskimäärin 50 %), nurmirölliä (keskimäärin 10 %) sekä apilaa vaihtelevankokoisina laikkuina (0-40 %). Tulos viittaa siihen, että kaikki huonosti kuivuutta kestävät lajit ovat täysin väistyneet ruuduista. Punanadan täydellinen puuttuminen ruudusta herättää myös epäilyn, että siementen kylvössä olisi saattanut tulla sekaannus ja alueelle olisikin alun perin kylvetty vain lampaannataa ja rölliä ja valkoapila olisi ilmestynyt alueelle itsestään. Tulos kannattaa tarkistaa seuraavina kasvukausina. Nurmiröllin ansiosta ruutujen peittävyys oli hyvä ja ulkonäkö miellyttävä. Kenttäkerroksen peittävyys oli keskimäärin 77 %. Putkilokasvilajeja esiintyi ruuduilla kaiken kaikkiaan 8 kappaletta. Pohjakerroksen peittävyys oli 40 %. Kivennäismaata ruuduissa oli keskimäärin vain 6 %. Alueella otettiin yhdet maanäytteet (liite 4). Pintamaakerros oli 16 cm, vähämultaista hienoa hiekkaa. Pohjamaa oli vähämultaista hiekkamoreenia. Nitraattityppipitoisuus oli alhainen (alle 10 mg/ l) ja ph 6,1 ja 6,6. Päivänkakkaran potti-istutus Viimeinen Nummenharjun koealue (E1- E3) valittiin alueelta, jolle oli istutettu päivänkakkaran pottitaimia 9 kpl/m 2. Työselityksen mukaan pohjalle oli kylvetty kukkaniittyseosta. Kasvualusta oli 20 cm kuivan niityn tavoitearvojen mukaista kasvualustaa. Kauempaa tarkasteltuna ruudun antama vaikutelma oli kukkapenkkimäinen kuin alueella kasvaisi vain päivänkakkaraa. Ruutuja tarkastellessa ilmeni, että päivänkakkara on selkeästi hallitsevana lajina (yli 50 % kenttäkerroksen peittävyydestä). Kaikkiaan ruuduilla esiintyy 17 kasvilajia. Kenttäkerroksen peittävyys 23

24 Kuva 11. Päivänkakkaran potti-istutus (vasemmalla) antoi kukkapenkkimäisen vaikutelman. Kuva 12. Valtionummen sorakuopan kasvillisuus on kehittynyt hyvin viidessä vuodessa. oli keskimäärin 92 %, pohjakerroksen 47 % ja kivennäismaata näkyi 13 % alalla. Alueella on paksummin pohjamaata kuin kylvöniittyjen alueella. Lisäksi päivänkakkaroiden lehdistö varjostaa maan pintaa ja vaikuttaa näin lajistoon. Kasviston monimuotoisuuden kehittymisen seuraaminen onkin jatkossa mielenkiinnon kohteena. Alueella otettiin yhdet maanäytteet (liite 4). Pintamaakerros paksuudeltaan 20 cm oli multavaa hienoa hiekkaa. Pohjamaa oli vähämultaista hiekkamoreenia. Nitraattityppipitoisuus oli alhainen (alle 10 mg/l) ja ph 5,8 ja 6,4. Humustus ja mäntyistutus Vertailualueeksi valitulla Valtionummen (Jäniksenlinna) sorakuopalla aktiivinen soranotto on loppunut 1980-luvun lopulla. Sorakuoppa on luiskattu ja maannostettu (10 cm humusta) 1995, keväällä 1996 soranottoalue kasvitettiin männyntaimi-istutuksin. Alueen kasvillisuus on siis kehittynyt Nummenharjuun verrattuna huomattavasti pidemmällä aikavälillä ja tämä näkyy kasvillisuudessa. Yleisvaikutelma alueesta on, että se kasvaa hyvin. Lajeja on Nummenharjuun verrattuna 24 Suomen ympäristö 553

25 moninkertainen määrä (26). Pohjakerroksen kasvillisuus on hieman kehittyneempää, karhunsammal (Polytrichum sp.) on jo miehittämässä kenttäkerrosta ja kynsisammalkin (Dicranum sp.) on hieman korkeampaa kuin Nummenharjussa. Kenttäkerroksen lajistossa mikään yksittäinen laji ei hallitse, yleisiä lajeja ovat metsälauhan (Deschampsia flexuosa) ohella päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) ja paikoin maitohorsma (Epilobium angustifolium). Alueella otettiin yhdet maanäytteet (liite 4). Pintamaakerros oli 14 cm, runsasmultaista hietamoreenia. Pohjamaa oli vähämultaista hiekkamoreenia. Nitraattityppipitoisuus oli alhainen (alle 10 mg/l ja 11 mg/l) ja ph 5,6 ja 6,1. Kasvipeitteen kehittyminen Kaikilla perustamismenetelmillä oli saavutettu hyvä kasvipeite. Eri alueet poikkeavat toisistaan kasvillisuuden osalta huomattavasti (taulukko 1), joskin perustamistavat, hoito ja kasvituksen visuaaliset tavoitteetkin vaihtelevat. Lajeja on ylivoimaisesti eniten Valtionummen vertailualueella, jossa sukkessio on ehtinyt pidemmälle kuin vasta pari vuotta sitten kasvitetussa Nummenharjussa. Pohjakerros on Valtionummen alueellakin vielä varhaisessa kehitysvaiheessa ja sammalen korkeus on vain pari-kolme millimetriä. Nummenharjun mäntyalueella kuorike on toiminut rikkaruohojen estäjänä suhteellisen hyvin, vain muutama pioneerilaji on löytänyt alueelle. (Tosin tilannetta on edistänyt ensimmäisen vuoden hoito kitkemällä.) Kuorikealueelle levittäytyneet lajit esiintyvät yksittäisinä tuppaina ja peittävät vain muutaman prosentin pohjapinta-alasta. Kukkaniittykylvöksen lajistosta suurinta osaa ei esiintynyt koeruuduilla. Tässä kokeessa yksi- ja kaksivuotiset kasvit olivat kokonaan tai lähes kokonaan kadonneet (ruiskaunokki, ketokeltto, keto-orvokki) kolmannella kasvukaudella tehdyssä analyysissa. Myös Tikka ym. (2000) havaitsivat kokeissaan lyhytikäisten, siemenestä lisääntyvien lajien katoavan uudisalalta. Myöskään kissankelloa, huopakeltanoa, kurjenkelloa, siankärsämöä tai särmäkuismaa ei löydetty ruuduilta Nummenharjussa. Tämä voi johtua pienestä kylvettyjen siementen määrästä, siementen itämisen epäonnistumisesta tai taimien menehtymisestä. Hyvin ovat menestyneet päivänkakkara ja ketoneilikka. Heinitys, jossa oli mukana rölliä, antoi hieman paremman kasvipeitteen kuin vain mätästävää lampaannataa sisältävä. Päivänkakkaralla taimitettu alue E on Nummenharjun koealueista lajistoltaan ja peittävyydeltään runsain. Kenttäkerros on lähes kokonaan peitossa, päivänkakkaran hallitessa näkymää ja yli 50 % koko kenttäkerroksen peittävyydestä. Pohjakerroskin on varsin hyvin kehittynyt, kynsisammalen ohella pohjakerroksessa on runsaasti nuoria päivänkakkaran alkuja. Kasvualustat Kasvualustat olivat kaikkialla niukkaravinteiset. Vesiliukoisten suolojen määrän ilmaiseva johtoluku vaihteli 0,4-0,8 10xmS/cm ja nitraattityppipitoisuus oli alle 10 mg/l (Jäniksenlinnan pohjamaan näytteessä 11 mg/l). Maan eloperäinen aines vaikuttaa maan viljavuuteen. Päiväkakkaraistutuksen kasvualusta oli kylvöalueita paksum- Taulukko 1. Koealueiden lajimäärät (kolmen ruudun summa) ja eri kasvillisuuskerrosten keskiarvopeittävyydet prosenteissa. Alue Lajeja Kenttä- Pohja- Kivenkerros kerros näismaa Jäniksenlinna, humustus ja mänty % 38 % 27 % Nummenharju A, mänty + kuorikate 9 3 % 0 % 96 % Nummenharju B, niittykukkasiemenseos 8 57 % 30 % 33 % Nummenharju D, Heinäkylvös 8 77 % 40 % 6 % Nummenharju E, potti-istutusniitty % 47 % 13 % 25

26 pi ja multava (orgaanisen aineksen pitoisuus 3-5,9 %). Myös Nummenkankaan mäntyistutuksen kasvualusta oli multava. Sen ph-arvo ja fosforipitoisuus olivat hieman muita näytteitä korkeammat. Jäniksenlinnan kasvualusta oli runsasmultaista (orgaanista ainesta 6-11,9 %). Kylvöalueiden kasvualustat olivat vähämultaisia (orgaanisen aineksen pitoisuus alle 3%). Kustannukset Nummenharjun vapaa-alueiden keskimääräinen viherrakentamisen kustannus oli 10,78 mk/m 2. Toteutuneita kustannuksia ei ollut eritelty eri perustamistapojen välillä, joten seuraavassa taulukossa esitetään määräpohjaisia laskennallisia listahintoja eri perustamistapojen välillä raportin laatimisajan hintatasolla. Käytännössä urakkatarjousten hinnan muodostumiseen vaikuttavat hyvin monet tekijät, kuten työmaan suuruus ja sijainti, maa-ainesten kuljetustarve sekä tarjousajankohdan työtilanne. Laajamittaiset sorakuoppien humustukset ja metsitykset voidaan tehdä huomattavasti edullisemmin kuin esteettisesti vaativalla asuinalueen viheralueella. Toisaalla Tuusulassa on soranottoalueita voitu maisemoida jopa noin 3000 mk:n hehtaarihintaan (humusmaan siirto ja istutus) (ks.taulukko 2). Kasvualusta aiheuttaa suurimman kustannuserän. Siemenkustannuksen osuus neliöhinnassa puolestaan on hyvin pieni, joten sen ei pitäisi olla este kukkaniityn valinnalle tavanomaisen heinityksen sijasta. Niittypotti-istutus on kallis tapa tehdä niittyä, joten sen käytön tulee olla hyvin perusteltua. Mäntyistutuksissa rikkaruohottuminen ei ole ongelma karulla sora-alustalla, joten kuorikatteen käyttö on esteettinen kysymys. 3.2 Tonttien viheralueiden kehittyminen Asukkaiden tyytyväisyyttä koskevan tutkimusosuuden yhteydessä kysyttiin asukkaiden halukkuutta pihan arviointiin. Myönteisesti vastanneista poimittiin sattumanvaraisesti kymmenen haastateltavaa, joihin otettiin yhteys. Ryhmään tuli kaksi omakotiasukasta ja kahdeksan rivitaloasukasta. Haastateltavilta kysyttiin käsityksiä ja toiveita, jotka liittyvät omaan kotipihaan ja sen hoitoon. Valittuja pihoja dokumentoitiin valokuvaamalla ja piirtä- Taulukko 2. Kokeessa vertailtujen viherrakennusmenetelmien hintavertailu perustuen määräpohjaisiin laskennallisiin listahintoihin. Perustamiskustannus mk/m 2 Hoitotoimenpiteet Ilman työtä Kylvetty niitty Niittymulta 150 mm 10,50 Kitkentä (ensimmäisinä Siemenkustannus 0,87 vuosina) 11,37 Niitto 0,80 mk/m 2 v Kylvetty heinä Niittymulta 150 mm 10,50 Niitto 0,80 mk/m 2 v Siemenkustannus 0,02 10,52 Niittypotti-istutus Niittymulta 200 mm 14,00 Kitkentä (ensimmäisinä Taimikustannus 45,00 vuosina) 59,00 Niitto 0,80 mk/m 2 v Mänty kuorikate Hiekka 100 mm 4,20 Kitkentä (ensimmäisinä Puistomulta 200 mm vuosina) (toteutunut 150 mm) 12,30 0,60 mk/m 2 v Mänty ,00 Kuorihumus 100 mm 13,00 31,50 Humustus ja mänty Humustus 150 mm 9,00 Ei hoitoa Mänty ,20 10,20 26 Suomen ympäristö 553

27 mällä pohjapiirros pihasta. Pihakasvillisuus määritettiin ja pihasta otettiin maanäyte. Tonttien seuranta toteutettiin Helsingin yliopiston puutarhatieteen opiskelijoiden harjoitustyönä ja sen tulokset raportoidaan erillisenä harjoitustyöraporttina (Brunell ym. 2002, liite 6). Suurin osa haastateltavista oli kuullut rakennustapaohjeessa esitetyistä pihanhoidon rajoituksista (liite 1), ja niihin suhtauduttiin periaatteessa myötämielisesti. Rakennustapaohjeessa esitetyt kasvilajiohjeet eivät olleet tuttuja. Asukkaiden omien pihojen kasvit olivat osittain rakennustapaohjeen kasviluettelon mukaisia, mutta pihoissa esiintyi suunnilleen yhtä paljon kasveja, joiden menestyminen kuivahkolla, niukkaravinteisella alueella on kyseenalaista. Asukkaat toivoivatkin opastusta sen suhteen, mitä pihaan kannattaisi istuttaa. Kymmenestä haastatellusta neljän pihaa oli hieman lannoitettu. Kahta oli kalkittu. Yksi oli hankkinut pihaan uutta multaa. Pihoista otetut maa-analyysit olivat niukkaravinteisia, multavia tai runsasmultaisia hiekka- ja hietamaita. Yhdellä pihalla oli korkeampi ravinnetaso, sillä näyte oli otettu vasta levitetystä uudesta kasvualustasta. Vastauksissa kastelu nousi esiin tärkeänä pihanhoitona. Torjunta-aineita ei käytetty. Pihanurmikoilla on tehty kokeita, joissa liikalannoitettujen ja -kasteltujen nurmikkojen typpipäästöjä on mitattu (Morton ym. 1988). Näissä kokeissa nurmikot aiheuttivat typpipitoisuuksien lievää kohoamista lysimetrivesissä. Kun typpilannoitustaso oli 244 kg/ha, liikakasteltujen koealojen lysimetrivesien nitraattityppipitoisuus kohosi loppukesästä yli 10 mg/l. (Kotipihalla tämä tarkoittaisi 30 kg aarille tyypillisesti kotipuutarhoissa käytettävää niukasti typpeä sisältävää seoslannoitetta N-P-K ). Golfkenttiä tarkastelevissa kokeissa on havaittu runsaasti lannoitettujen nurmikoiden aiheuttavan typpipitoisuuden kohoamista pohjavesissä (Littunen ym. 1995). Käytännön tuntuma kentältä on, että suurin osa kotipuutarhureista ei juurikaan pihojansa lannoita, mutta pieni osa kotipuutarhureista ylilannoittaa pihaansa runsaasti vuodesta toiseen. Viljavuusanalyysejä kotipihoista tehdään hyvin harvoin. Tällä perusteella vaikuttaakin siltä, että on edelleen aiheellista kehottaa asukkaita välttämään pihojensa lannoitusta ja neuvoa heille hyviä hoitotapoja ja pihaideoita. 3.3 Johtopäätökset kasvillisuusseurannoista Kasvitus on onnistunut hyvin Kaikki alueet olivat pohjaveden suojelun kannalta riittävän kasvipeitteisiä. Sekä heinän kylvöllä että mäntyistutuksella saavutettiin pohjaveden suojelun kannalta tyydyttävä kasvipeite. Kokemukset toisista kohteista osoittavat selvästi, että humustus on välttämätön kasvittamisen onnistumiseksi paljaaseen kivennäismaahan. Karut pohjaolot riittävät estämään liiallisen heinänkasvun, joten kuorikatetta ei välttämättä tarvita rikkakasvien kasvun ehkäisemiseen. Kuorikatteen käyttö Nummenharjulla onkin ennen kaikkea visuaalinen tehokeino. Metsäntuotannollisilla alueilla humustus on metsäntuotannollinen investointi, jonka kannattavuus voitaisiin laskea. Alueet olivat myös maisemallisesti riittävän kasvipeitteisiä ja esteettisesti kaikki kasvitusvaihtoehdot olivat miellyttäviä. Käytetyt perustamistavat tuottivat hyvän tuloksen, mutta olivat Nummenharjulla varsin vahvaa viherrakentamista olihan tavoitteena saavuttaa jo asuntomessukesänä hyvän näköinen ympäristö. Kasvualustan määrä aiheuttaa viherrakentamisen suurimman kustannuksen. Vaikuttaa siltä, että tässä kohteessa niittypotti-istutukset olisi voitu perustaa kevyemminkin, 15 cm:n kasvualustalle 20 cm:n sijasta. Tulokset ovat alustavia ja suuntaa antavia. Jatkoseurannalla voidaan saada lisää tietoa kasvillisuuden ja maaperän kehittymisestä. Niittykukkaseoksien lajisto vähäinen Niittykukkaseosalueilla oli huomattavan vähäinen lajisto. Kukista parhaiten ovat menestyneet ketoneilikka ja päivänkakkara. Yksivuotiset kasvit olivat kadon- 27

28 Kuva 13. Kaunis ympäristö muodostuu useiden viherrakennusmentelmien yhdistelmänä ja maastonmuotoilujen ja polkujen sijoituksen harmonisesta kokonaisuudesta. neet. Yksivuotiset kasvit eivät todennäköisesti muodosta pysyvää komponenttia kukkakedossa, joten niiden käyttäminen on perusteltua vain silloin, kun tavoitellaan erityisesti ensimmäisen vuoden runsasta ja monipuolista kukintaa. Seoksessa oli joitakin lajeja niin vähän, että ne eivät luultavasti edes osuneet ruudulle. Seoksissa kovin pienet siemenosuudet eivät ole mielekkäitä. Kirjallisuudessa esitetään usein, että käytännön viherrakennuskohteiden seurannalla saadaan arvokasta tietoa kasvitusmenetelmien onnistumisesta. Tässä kokeessa siemenet ovat todennäköisesti paikoin menneet kylvettäessä sekaisin. Tämän tyyppisiä ongelmia voi odottaa esiintyvän alueella, jota ei alun perin ole perustettu koealueeksi. Niittyalueita on kitketty (mm. ohdake, hiirenvirna ja saunakukka). Mielenkiintoinen kysymys on, millä perusteella valitaan kitkettävät kasvit. Luonnonmukaisten viheralueiden hoito edellyttää melko hyvää biologian tuntemusta ja henkilökunnan työhön opastaminen on tärkeää, sillä työn tekijät joutuvat usein tekemään hoitopäätöksiä kentällä (mitä kitketään, milloin niitetään, milloin ja mitä harvennetaan). 28 Suomen ympäristö 553

29 Yhteenveto viherympäristöosuudesta Nummenharjun soranottoalue oli saanut metsittyä luontaisesti 1970-luvulta lähtien. Vuoteen 1995 mennessä metsittymistä oli tapahtunut alueen reunavyöhykkeiden kasvukelpoisissa kohdissa. Nummenkankaan asuntomessualueen ympäristösuunnitelmasta järjestettiin suunnittelukilpailu vuosien 1995 ja 1996 vaihteessa. Jatkosuunnittelun pohjaksi valitun kilpailuehdotuksen ideana ja mallina oli kasvillisuuden palautuminen jääkauden jälkeen. Yleissuunnitelmavaiheessa toteutukseen vietävät ideat tarkentuivat ja niiden toteutustavat, mm. kasvualustakysymykset ja kasvivalinnat täsmentyivät. Syntyi ajatus, että tonttikasvillisuudeksi suositeltaisiin yhteneväistä lajistoa, joka loisi alueelle kokonaisilmettä. Toteutussuunnitelma tehtiin vuonna 1997 ja sitä tarkistettiin vuonna Tonteille laadittiin kasvillisuudesta suositukset, jotka olivat mm. kasvualustan suhteen samat kuin vapaa-alueille. Suositusten tavoitteena oli pohjavesien suojelu sekä asuinalueen harmoninen ja luonnollinen maisemakuva. Viherrakentaminen tehtiin lähes ympäristösuunnitelman mukaisesti vuosina Materiaaleja kilpailutettaessa tarjouspyyntöjä luonnonmukaisen viherrakentamisen materiaaleista lähti runsaasti, mutta vain harvat tavarantoimittajat vastasivat tarjouspyyntöihin. Viherrakentaminen sujui ongelmitta. Eroosiovauriot ovat olleet hyvin pieniä ja istutusten kasvuun lähtö on ollut yleisesti ottaen hyvä. Kuivuudesta on ollut jonkin verran haittaa katupuille. Niityt ovat silmämääräisesti arvioiden onnistuneet hyvin. Pottitaimia jouduttiin sadettamaan kuivuuden takia. Rikkaruohoja on torjuttu kitkemällä ja siimaamalla. Kasvillisuusseurannassa arvioitiin kesällä 2001 analysoitujen koeruutujen avulla miten kasvillisuus kehittyi. Lisäksi verrattiin perustamisen ja hoidon aiheuttamaa kustannusta. Vertailtavina kasvitustapoina olivat kuorikkeella katettu mäntymetsitys, niittykukkasiemenseoksen kylvö, heinäkylvös, potti-istutusniitty sekä humustus ja mäntyistutus Jäniksenlinnan Valtionummen soranottoalueella. Maan ravinnetilaa seurattiin maanäytteiden avulla. Kasvillisuuden kehittyminen on hidasta, joten tulokset ovat alustavia ja suuntaa antavia. Seuranta tulee toistaa kolmen vuoden kuluttua ja jälleen 3-5 vuoden kuluttua. Kaikki kasvitetut alueet olivat pohjaveden suojelun kannalta riittävän kasvipeitteisiä. Sekä heinän kylvöllä että mäntyistutuksella saavutettiin pohjaveden suojelun kannalta tyydyttävä kasvipeite. Karut pohjaolot riittävät estämään liiallisen heinänkasvun, joten kuorihumusta ei tarvita rikkakasvien kasvun ehkäisemiseen. Metsäntuotannollisilla alueilla humustus on metsäntuotannollinen investointi, jonka kannattavuus voitaisiin laskea. Esteettisesti kaikki kasvitusvaihtoehdot olivat miellyttäviä. Käytetyt perustamistavat tuottivat hyvän tuloksen, mutta olivat Nummenharjulla varsin vahvaa viherrakentamista. Kasvualustan määrä aiheuttaa viherrakentamisen suurimman kustannuksen. Vaikuttaa siltä, että tässä kohteessa niittypotti-istutukset olisi voitu perustaa kevyemminkin, 15 cm:n kasvualustalle 20 cm:n sijasta. Niittykukkaseosalueilla oli huomattavan vähäinen lajisto. Kukista parhaiten ovat menestyneet ketoneilikka ja päivänkakkara. Yksivuotiset kasvit olivat kadonneet. Yksivuotiset kasvit eivät todennäköisesti muodosta pysyvää komponenttia kukkakedossa, joten niiden käyttäminen on perusteltua vain silloin, kun tavoitellaan erityisesti ensimmäisen vuoden runsasta ja monipuolista kukintaa. Seoksessa oli joitakin lajeja niin vähän, että ne eivät luultavasti edes osuneet ruudulle. Seoksissa kovin pienet siemenosuudet eivät ole mielekkäitä. 29

30 Tässä kokeessa siemenet ovat todennäköisesti paikoin menneet kylvettäessä sekaisin. Tämän tyyppisiä ongelmia voi odottaa esiintyvän alueella, jota ei alun perin ole perustettu koealueeksi. Luonnonmukaisten viheralueiden hoito edellyttää melko hyvää biologian tuntemusta ja henkilökunnan työhön opastaminen on tärkeää, sillä työn tekijät joutuvat usein tekemään hoitopäätöksiä kentällä. Suurin osa haastatelluista asukkaista oli kuullut pihanhoidon rajoituksista, ja niihin suhtauduttiin periaatteessa myötämielisesti. Rakennustapaohjeessa esitetyt kasvilajiohjeet eivät olleet tuttuja. Asukkaat toivoivatkin opastusta sen suhteen, mitä pihaan kannattaisi istuttaa. Pihoista otetut maa-analyysit olivat yhtä lukuun ottamatta niukkaravinteisia, runsasmultaisia tai multavia hiekka- ja hietamaita. Vastauksissa kastelu nousi esiin tärkeänä pihanhoitona. Torjunta-aineita ei käytetty. On havaittu, että nurmikoiden liikalannoitus ja -kastelu voivat aiheuttaa typpipitoisuuden kohoamista vesissä, joten on edelleen aiheellista kehottaa asukkaita välttämään pihojensa lannoitusta ja neuvoa heille hyviä hoitotapoja ja pihaideoita. 30 Suomen ympäristö 553

31 OSA II: Pohjavesi Tutkimusosuudessa selvitetään, miten Nummenharjun alueen asuinrakennuskäyttöön ottamiselle asetettu tavoite pohjavesien suojelusta on huomioitu eri suunnittelu- ja toteutusvaiheissa. Miten pohjaveden suojelu otettiin huomioon alueen kaavoitusvaiheessa? Mitä periaatteellisia ratkaisuja tehtiin yleissuunnittelun eri vaiheissa? Mikä oli rakennussuunnitelmien, rakennustapaohjeiden ja urakkatarjouspyyntöjen rooli, kun suojelutavoite siirrettiin rakennusvaiheeseen? Miten suojausratkaisujen toteutus kiireisellä messutyömaalla onnistui? Mitä kokemuksia kunnossapidosta on saatu ensimmäisen talven jälkeen? Eri suojausratkaisujen osalta on koottu käytännön toteutuksessa esille tulleita havaintoja ja ehdotuksia suojausrakenteiden rakennettavuuden ja toimivuuden sekä toimintatapojen tarkoituksenmukaisuuden kehittämiseksi. Rakentamisen vaikutuksia alueen pohjaveden laatuun ja määrään on arvioitu pohjavesien seuranta-osuudessa. Siinä esitetään tutkimuksen pohjaveden pinnankorkeuden ja veden laadun seurannan järjestely sekä näytteenoton tulokset. Tuloksia verrataan rakentamista edeltävältä ajalta oleviin alueen pohjaveden pinnankorkeus- ja laatutietoihin. 31

32 Pohjavesien suojelun suunnittelu ja toteutus Kaavoitusvaihe Lähtökohdat ja motiivit alueen rakentamiskäyttöön kaavoittamiselle Asuntomessualue sijaitsee entisellä maaainesten ottoalueella Tuusulan järven ja Rusutjärven välisellä harjanteella. Ottotoiminta päättyi 1970-luvulla, jonka jälkeen kunnassa tehtiin selvityksiä ja suunnitelmia alueen jatkokäytöstä. Ongelmana oli soranoton jälkeensä jättämä maisemavaurio ja alueen luvaton käyttö. Entisen sorakuopan alueelle tuotiin luvattomasti jätteitä ja mm. jäteöljyjä. Alue oli hyvien kulkuyhteyksien varrella, mutta ei kenenkään valvonnassa. Nummenharjun koillisreunaan kaavoitettu asuntoalue ei ollut toteutunut luvun puolivälissä Tuusulan kunta teetti selvityksen koskien alueen mahdollista ottamista asumiskäyttöön. Selvityksessä tutkittiin alueen käyttömahdollisuuksia kerrostalovaihtoehdoista pientalovaihtoehtoihin. Selvityksen pääpaino oli siinä, kuinka iso osa alueesta voidaan käyttää rakentamiseen. Taustalla oli ajatus: mitä enemmän alueelle pystytään rakentamaan, sitä paremmin sen käyttöönotto pystytään perustelemaan. Mahdollisten käyttövaihtojen kustannuslaskelmissa olivat mukana myös pohjavesisuojausten kustannukset. Suurin osa arvioiduista kustannuksista muodostui kuitenkin laajoista maastonmuotoilu suunnitelmista. Selvityksen tuloksena alueen rakentamista pidettiin kalliina, eikä se johtanut kunnassa päätöksiin. Yhtenä vaihtoehtona kunnassa nähtiin alueen käyttö virkistykseen. Tämä olisi tarkoittanut normaalia soranottoalueiden maisemointia korkeampaa laatutasoa mm. lenkkipoluston luomista alueelle. Vuonna 1994 käynnistettiin Hyrylän laajentumissuuntien osayleiskaavatyö, jonka tavoitteena oli selvittää Hyrylän alueen tiivistämis- ja laajentamismahdollisuuksia. Työhön sisältyneet kaavataloudelliset laskelmat vahvistivat käsitystä Nummenharjun alueesta asumisen paikkana. Nummenharju sijaitsee Hyrylän olosuhteissa keskeisesti ja on hyvin saavutettavissa. Asuinrakentaminen alueelle nähtiin mahdollisuutena tiivistää Hyrylän yhdyskuntarakennetta. Asuntomessut nähtiin mahdollisuutena alueen rakentamiseen kerralla. Lisäksi alueen toteuttaminen messujen yhteydessä lisäisi poliittista tahtoa panostaa alueen rakentamiseen. Kaavoitusprosessin kulku ja pohjavesien suojelun huomioonottaminen kaavamääräyksissä Nummenharjun kaavoituksessa keskeisenä teemana oli ajatus: mitä alueelle voidaan toteuttaa siten, ettei suuria maastonmuotoiluja tarvitse tehdä. Lähtötilanteessa korkeussuhteiden hahmottamiseksi alueesta laadittiin maastomalli. Kaava muotoiltiin niiden alueiden pohjalta, joille voidaan rakentaa helposti, ilman suuria massansiirtoja. Pohjavesien virtaussuuntien selvittämiseksi laadittiin pohjaveden muodostumisalueesta 3D-maastomalli. Maankäyttösuunnitelma, asemakaava ja asemakaavan muutokset laadittiin Tuusulan kunnan kaavoitustoimessa. Kuvassa 14 on esitetty yksityiskohtaisesti Nummenharjun kaavoitusprosessin kulku. Suurien maastonmuotoilujen välttäminen ja alueella jo luonnostaan tapahtuneen metsittymisen säilyttäminen oli myös alueen pohjavesien suojelun kannalta perusteltu ratkaisu. Pohjavesien suojelu huomioitiin myös siinä, että 32 Suomen ympäristö 553

33 Nummenharjun alueelle kaavoitettiin vain ns. kevyttä rakentamista eli pientaloja. Kaavaan merkitty virkistysalue rajattiin siten, että alueen eteläpuolinen läjitysalue jätettiin rauhaan ja muumioitiin mahdollisten riskien minimoimiseksi. Asemakaavan luonnosvaiheessa järjestettiin ympäristösuunnittelukilpailu, jossa keskeisenä tavoitteena oli löytää ratkaisuja pohjavesien suojelemiseksi sekä toteuttamiskelpoinen ratkaisu ympäristön käsittelemiseksi. Kesäkuussa 1997 vahvistettuun Nummenharjun asemakaavaan tehtiin muutoksia kahdesti (muutokset vahvistettu ja ). Ensimmäinen muutos koski maakaasulla toimivan lämpökeskuksen sijoittamista alueelle. Toinen muutos käsitti vähäisiä teknisiä muutoksia, jotka tehtiin käydyn puusta rakennetut asuinkorttelit suunnittelukilpailun pohjalta. Kaavamääräykset Kaava-alueelle asetettiin määräykset, joilla pyrittiin suojelemaan alueen pohjavesiä. Kaavamääräyksillä säädettiin mm. öljysäiliöiden sijainnista ja suojasäiliöistä sekä päällysmateriaalien tiiviydestä ajo- ja pysäköintialueilla sekä jäteastioiden sijoituspaikoissa. Pohjavesien suojelun varmistamiseksi määräykset koskevat koko kaava-aluetta: katualueita, virkistysalueita ja korttelialueita. Aiemmin kaavamääräykset ovat tyypillisesti koskeneet vain korttelialueita. Jatkossa Tuusulan kunta pyrkii myös muilla uusilla asuinalueillaan pohjavesisuojausten osalta kaavatarkkuudessa Nummenharjun tasoon. Mm. uudella Nummenharjun pohjoispuolelle rakennettavalla asuinalueella määräykset liitetään koskemaan myös katu- ja virkistysalueita. Nummenharjun kaavamääräyksiä pohdittiin yhteistyössä ympäristöviranomaisten, Tuusulan seudun vesilaitoskuntayhtymän ja kunnan kaavoittajien kanssa. Vesilaitos esitti kaavaan öljyn Kuva 14. Nummenharjun asemakaava ja asemakaavan muutokset (yhdistelmäkuva). 33

34 Kuva 15. Tuusulan Nummenharjun kaavoitusprosessin kulku. käytön alueella kieltävää määräystä. Juridisesti kaavalla ei kuitenkaan voi kieltää öljylämmityksen käyttöönottoa kilpailunrajoittamiseen perustuen. Energiakysymys ratkesi, kun Tuusulanjärven Energia päätti rakentaa alueelle maakaasulla toimivan aluelämpökeskuksen. Energiayhtiö harkitsi aluksi hakkeella toimivan aluelämpökeskuksen pe- rustamista alueelle, mutta se todettiin kannattamattomaksi. Nummenharjun asukkailta ei voitu edellyttää liittymistä kaukolämmön piiriin, mutta useimmat kuitenkin valitsivat sen edullisimpana vaihtoehtona. Asuntomessualueelle rakennettiin lopulta vain yksi öljylämmitystalo. (Lähde: Ulla-Maija Upolan aineisto, Tuusulan kunta ) 34 Suomen ympäristö 553

35 Yleiset pohjavesimääräykset koko kaava-alueella: Alue on tärkeää pohjavesialuetta. Kaava-alueella on kielletty kaikki pohjaveden laatua ja määrää heikentävät toimenpiteet. Lämmitysöljylle tarkoitetut säiliöt tulee sijoittaa rakennuksen sisätiloihin ja varustaa vesitiiviillä suoja-altaalla, jonka tilavuuden tulee olla suurempi kuin varastoitavan öljyn suurin määrä. Alueella ei saa irrallaan säilyttää tai varastoida muita nestemäisiä polttoaineita eikä pohjavettä likaavia aineita. Öljysäiliön täyttöpaikka on päällystettävä vettäläpäisemättömällä materiaalilla, varustettava riittävällä ylivuodon estolaitteella sekä varustettava sellaisella öljynkeräilyrakenteella, josta mahdollisessa onnettomuustilanteessa voidaan öljy kerätä turvallisesti talteen. Moottoriajoneuvojen ajo- ja pysäköintialueet sekä jäteastian sijoituspaikka rakennuspaikalla tulee päällystää vettäläpäisemättömällä pintamateriaalilla tai pohjavesisuojauksen sisältävällä rakenteella ja niiden valumavedet tulee johtaa sadevesiviemärissä alueen ulkopuolelle. AO- ja AP-korttelialueilla tulee moottoriajoneuvojen pysäköintialueet sijoittaa enintään 10 metrin etäisyydelle tiealueen reunasta. Vuorovaikutus asukkaiden ja sidosryhmien kanssa Asukkaat Yhteydenpito ympäröivien alueiden asukkaisiin alkoi Hyrylän laajentumissuuntien osayleiskaavatyön yhteydessä. Työn yhteydessä järjestettiin yleisötilaisuuksia ja vuorovaikutus kuntalaisten kanssa oli tiivistä. Asukkaat suhtautuivat myönteisesti Nummenharjun alueen käyttöönottoon. Kuntalaisia ihmetytti, miksei tätä aluetta ollut otettu asuinkäyttöön jo aiemmin. Nummenharjun itäpuolisen asuinalueen kaavoituksen yhteydessä asukkaat olivat esittäneet korvaavana alueena Nummenharjun sorakuoppa-alueen kaavoittamista. Itäpuolen alue olisi haluttu jättää luonnontilaisena virkistyskäyttöön. Kuntalaisten kannalta ihmetystä herätti, että kunta huomasi sorakuoppa-alueen asuntokäyttömahdollisuuden vasta itäpuolen kaavoituksen jälkeen. Uudenmaan ympäristökeskus, Tuusulan ympäristöasiainkeskus Yhteydenpito ympäristöviranomaisiin alkoi Hyrylän laajentumissuuntien osayleiskaavatyön yhteydessä. Ympäristöviranomaisten kanta sorakuoppa-alueen rakennuskäyttöön ottamiselle oli vastustava, koska asuinrakentaminen nähtiin uhkana alueen pohjavesille. Ympäristöviranomaiset eivät halunneet, että asuinrakentamisesta pohjavesialueelle tulisi toimintamalli muillekin kunnille. Vaikka Nummenharjun alueen toteutus onnistuisikin pohjavesiä vaarantamatta, asuinalueen riskien hallinta ja sen vastuut nähtiin ongelmallisina. Kunnan luottamusmiehet Tuusulan kunnassa mielipiteitä Nummenharjun rakentamisesta oli puolesta ja vastaan. Vastustus kunnassa oli pääosin pelätyistä suurista kustannustekijöistä johtuvaa. Vesilaitos Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymän kanta Nummenharjun rakentamiseen oli varauksellinen. Heidän näkemyksensä mukaan sopivia rakennusalueita, jotka eivät vaaranna vedenottamon toimintaa, löytyisi paremmin muualta kunnasta. Vesilaitos oli myös huolissaan mahdollisista öljynjakelun yhteydessä tapahtuvista onnettomuuksista. Vaikka kaavamääräysten avulla varastoinnin aiheuttamat riskit olisi saatu minimoitua ja öljysäiliöt alueella olisivat turvallisia, jakeluauton onnettomuus katualueella tai täyttövaiheessa voi aiheuttaa riskin alueen pohjavesille. 35

36 Palo- ja pelastuslaitos Pelastuslaitos on pakollinen lausunnonantaja kaavoitusprosessissa. Lausunnossaan palo- ja pelastuslaitos esitti toisen ulosmenotien rakentamista alueelle. Messujen ajaksi alueelta tehtiin myös toinen liittymä Hämeentielle. Suomen Asuntomessut Oy Suomen Asuntomessut Oy:n suhtautuminen messujen järjestämiseen entisen sorakuopan alueella oli aluksi vastustavaa. Asuntomessut pelkäsi, että Nummenharju on alueena liian haasteellinen eikä sinne messujen vaatimassa aikataulussa saada rakennettua riittävän näyttävän näköistä aluetta. Asuntomessut pyysivät Tuusulan kuntaa miettimään vaihtoehtoisia alueita messuille. Tuusulan kunnan ajatus oli kuitenkin nimenomaan se, että sorakuopan alue saadaan messujen avulla rakentumaan kokonaisuutena. Öljyalan keskusliitto Öljyalan keskusliiton kanta Nummenharjun alueeseen messualueena oli vastustava. Öljyala kyseenalaisti, onko ylipäätään hyvä, että asuntomessut sijoitetaan alueelle, jolla ei voida monipuolisesti esitellä mm. erilaisia lämmitysratkaisuja. Kaavoittajien näkemyksiä sorakuoppa-alueen kaavoituksessa huomioitavista tekijöistä Alueen kaavoittajien näkemyksen mukaan asuntorakentaminen Nummenharjuun oli perusteltua Hyrylän yhdyskuntarakenteen täydentämiseksi ja eheyttämiseksi. Alueen aikaisempi häiriökäyttö oli selvästi suurempi riski pohjavesille kuin alueen asuinaluekäyttö. Muita vaihtoehtoja soranottoalueen hoitoon olisivat olleet virkistyskäyttöön ottaminen ja maisemointi. Näin laajan alueen varaaminen pelkkään virkistyskäyttöön olisi ollut kallista. Pelkällä maisemoinnilla taas ei olisi pystytty poistamaan häiriökäytön aiheuttamia ongelmia ja riskejä (Ritva Laine, haastattelu ) Kunnan tulee harkita tapauskohtaisesti laajenemisensa suunta yleispiirteisten kaavojen pohjalta, esim. Tuusulassa on laajalti pohjavesialueita. Kunnan taajama-alueiden ulkopuolella pohjavesialue on perustellumpaa jättää rauhaan, mutta keskustan läheisyydessä rakentamispäätökseen vaikuttavat muutkin kriteerit. Jos päätetään rakentaa, kaavamääräysten tulee olla tiukkoja (Ulla-Maija Upola, haastattelu ) Kaikkia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi eri tahojen aito yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Viranomaisten ja muiden sidosryhmätahojen on päästävä saman pöydän ääreen jo suunnittelun alkuvaiheista ja yhteistyötä on jatkettava koko prosessin ajan. Kertatoteutus alueen rakentamisessa nähtiin välttämättömänä korkeatasoisen ympäristön luomiseksi. Nummenharjun kaltainen alue pitää ehdottomasti tehdä kertatoteutuksella. Omakotialueena sorakuoppa olisi tuskin tullut ikinä valmiiksi, hartiapankkilaiset eivät olisi ostaneet sorakuopasta tontteja, kun vaihtoehtojakin on Tuusulan alueella. Raskaasta rakentamisesta, johon olisi tullut ulkopuolinen rakentaja, luovuttiin alueella mm. pohjavesija kustannussyistä. Muita vaihtoehtoja kertarakentamiseen ovat ryhmärakentamistontit isoille rakennusliikkeille, jotka etsivät kokonaisia alueita pienrakennusalueiksi. Jos nyt Nummenharjun aluetta tehtäisiin uudelleen, tämä tulisi ehkä kysymykseen. (Ritva Laine, haastattelu ) Pohdittava kysymys on aina kunnan resurssien käyttö yksittäiseen, alueeltaan suppeaan asuntomessukohteeseen. 4.2 Kunnallistekniikan suunnittelu Kaavoitusvaiheen jälkeen käynnistettiin Nummenharjun alueen yleissuunnittelu. Pohjavesien suojelun osalta keskeinen osa suojarakenteista ja -ratkaisuista suunniteltiin osana kunnallistekniikan suunnittelua. Yleissuunnitteluvaiheissa esitetyt ratkaisut käsittivät teknisiä rakenteita ja materiaalivalintoja kaduilla, liikenne- ja vapaa-alueilla sekä tonteilla. 36 Suomen ympäristö 553

37 Nummenharjun asuntoalueen liikennejärjestelmän ja kunnallistekniikan yleissuunnitelma Suunnitelmaselostuksessa todettiin, että suunnittelukohde sijaitsee Rusutjärven I luokan pohjavesialueella. Suunnittelualueen sijainnin todettiin asettavan erityisvaatimuksia mm. alueen jätehuollolle ja edellyttävän suojaustoimenpiteitä moottoriajoneuvoliikenteen ajoreiteille (tiet, pysäköinti, autopaikat). Vesijohto Suunnittelualueella ei ollut rakennettuja vesihuoltolinjoja. Alueen länsireunassa sijaitsi Tuusulan Seudun Vesilaitos kuntayhtymän vesijohto. Jätevesi Tässä suunnitteluvaiheessa jätevesien poisjohtaminen alueelta suunniteltiin tehtävän alueen länsiosaan kantatie 45 läheisyyteen rakennettavan jätevesipumppaamon avulla. Alueen jätevesiviemäröinti oli tarkoitus yhdistää rakennettuun jätevesiviemäriin, joka sijaitsi Vesitorninmäen asuntoalueella. Sadevedet Suunnitelmassa moottoriajoneuvoliikenteen alueet, pysäköintialueet ja jätehuoltopaikkojen pintavedet ohjattiin sadevesiviemäriin, jonka vedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Putkistot kehotettiin varustamaan öljyn ja liuottimien kestävillä tiivisteillä. Pinta- ja vesihuoltorakenteiden tiiviys Pysäköintialueen pintamateriaali ja tarvittava pohjaveden suojaus oli tarkoitus määrittää laadittavana olevien kilpailuehdotuksien pohjalta yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa. Jätevesiviemäröinnissä edellytettiin käytettävän kestävää muoviputkimateriaalia. Putkien liitoksiin ja käytettäviin tiivisteisiin kehotettiin rakentamisen yhteydessä kehotettu kiinnittämään erityistä huomiota. Suunnitelmassa todettiin myös, että putket on varustettava öljyn ja liuottimien kestävillä tiivisteillä ja ennen käyttöönottoa on suoritettava tiiviyskokeet. Tarkastuskaivoina käytettiin muovikaivoja. Nummenkankaan viher- ja ympäristösuunnittelukilpailu Pohjavesien suojelu Interglacial-työssä Kilpailutyön lähtökohtana oli, että alueen rakentaminen asuntoalueeksi ei saa estää sen käyttöä vedenhankintaan. Pohjavesisuojaus ehdotettiin tehtäväksi pääasiallisesti tiiviillä katupinnoitteilla. Ratkaisussa katu- ja pysäköintialueiden sekä jäte- ja autokatosten vedet johdettiin sadevesiviemäreihin. Läjitysalueen pintaan ehdotettiin rakennettavaksi suojakerrokset ja sadevesien suotautuminen niiden läpi estettiin muovikalvon ja salaojituksen avulla. Pallokentän pintavedet ehdotettiin johdettavaksi sadevesiviemäriin tai imeytettäväksi maastoon. Liikennealueisiin rajoittuvat istutusalueet varustettiin maa-ainessuojauksella. Ehdotuksessa todetaan, että pohjavesien suojelun kannalta edullisin maanparannusaine on tutkitusti suomudan ja hiekan sekoitus, joka soveltuu parhaiten soranottoalueiden jälkihoitoon. Niillä alueilla, joilla tehdään maastonmuotoilua, maannoskerros ehdotettiin otettavan talteen ja levitettävän parannettuna uudeksi pintakerrokseksi. Kiinteistöjen lämmitysmuodoksi ehdotettiin sähkö- tai puulämmitystä. Liikennealueiden pinta- ja jätevesiviemäröinti oli tarkoitus johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle laaditun liikenne- ja kunnallisteknisen yleissuunnitelman mukaisesti. Asuntomessualueen ympäristöja kunnallistekniikan yleissuunnitelma Yleissuunnitelmassa esitettiin eri osaalueiden osalta seuraavat pohjavesien suojausrakenteet. Liikennealueet Katualueille, autopaikoille sekä jätehuoltopisteille rakennetaan vettäläpäisemättömät pintarakenteet. Sorakadun alle rakennetaan kalvotiiviste. Pintavedet johdetaan suljetussa sadevesiviemärissä pohjavesialueen ulkopuolelle. Liikennealueisiin rajoittuvien istutusalustojen 37

38 alle rakennetaan maa-aines- tai bentoniittisuojaus. Vesihuoltoverkosto Asuntoalueelle rakennetaan jätevesi- ja sadevesiviemärit sekä vesijohtoverkko. Kaikki alueelle rakennettavat viemärit ovat viettoviemäreitä. Jäte- ja sadevesiviemäriverkosto liitetään Santakuopankujalle suunniteltuun verkostoon. Jätevedet johdetaan edelleen kunnan viemäriverkostoon. Pintavedet johdetaan sadevesiviemärillä pohjavesialueen ulkopuolelle. Jäte- ja sadevesiviemäröinnissä käytetään kestävää muovimateriaalia esim. PVC. Putkien liitoksiin ja käytettäviin tiivisteisiin on rakentamisen yhteydessä kiinnitettävä erityistä huomiota. Putket on varustettava öljyt ja liuottimet kestävillä tiivisteillä ja ennen käyttöönottoa on suoritettava tiiviyskokeet. Tarkastuskaivoina käytetään muovikaivoja. Messujen aikainen pysäköinti Asuntomessujen aikana osaa alueesta käytetään pysäköintiin. Pysäköintialue on vartioitu. Osalle pysäköintialueesta rakennetaan myöhemmin asuntoja sekä katu ja loppuosa jää viheralueeksi. Pinta- ja vesihuoltorakenteiden tiiviys Pysäköintialueen pintarakenteeksi rakennetaan tiivis murskekerros. Osa pysäköintialueen sadevesistä johdetaan alueen sadevesiviemäreihin, osa kulkeutuu maastoon. Pysäköintialueen eteläosa sijoittuu nykyiselle maanläjitysalueelle. Tällä alueella tehdään leikkaus- ja pengerrystöitä alusrakenteen tasoittamiseksi. Pengermateriaalina käytetään leikkausmaita ja tarvittaessa kivennäismaita. Mahdolliset leikkauksien ylijäämämaat käytetään luiskien loivennuksiin. Leikkaustöiden ja pengerrystöiden suorittamisesta laaditaan työselitykset, joissa esitetään mm. mahdollisten täyttöihin kelpaamattomien materiaalien sijoittaminen Maanläjitysalue Läjitysalueen päälle suunnitellun palloilukentän sade- ja sulamisvesiä ei päästetä imeytymään maanläjitysalueen kautta maaperään ja pohjaveteen. Maanläjitysalueella tehdään leikkaus- ja pengerrystöitä alusrakenteen tasoittamiseksi. Alusrakenteen päälle rakennetaan pysäköintialueen murskekerros. Messujen päätyttyä murskeen päälle levitetään >20 mm paksuinen suojahiekka, jonka päälle asennetaan vähintään >0,3 mm paksuinen LLD- tai HD-polyeteenimuovi. Muovikalvon päälle rakennetaan > 100 mm paksuinen yhdistetty suoja- ja salaojituskerros hiekasta. Suojausrakenteiden rakentamista varten laaditaan työselitykset. Maanläjitysalueen sade- ja sulamisvedet johdetaan pintavalumana luiskien kautta maastoon. Kasvukerroksen läpi suotautuvat vedet kulkeutuvat salaojituskerroksessa alueen laidalle, jossa ne kootaan eroosion välttämiseksi salaojaan. Salaojavedet imeytetään maahan. Johtopäätökset Yleissuunnittelun pohjavesisuojauksen periaatteena on katu- ja pysäköintialueilla sekä jäte- ja autokatoksissa kertyvien sade- ja sulamisvesien johtaminen sadevesiviemärissä pohjavesialueen ulkopuolelle. Ratkaisun tavoitteena on estää rakennetuilla alueilla muodostuvien mahdollisten haitallisten aineiden imeytyminen maaperään käyttämällä tiiviitä katupinnoitteita ja saumausratkaisuja. Osana alueen pinnoittamisperiaatteen toimimista on huolehtia sadevesi- ja viemärirakenteiden tiiviydestä, jotta mahdolliset haitalliset aineet eivät pääse vuotamaan putkirakenteista. Jo yleissuunnitelmassa viemäreiden tiiviyteen on osattu kiinnittää huomiota vaatimalla öljyn ja liuottimien kestävien tiivisteiden käyttöä rakenteissa. Sekä tiiviiden pinnoitemateriaalien että viemärien tiiviyden osalta ratkaisujen toimivuus ja suojausvaikutus pohjavesien kannalta riippuu olennaisesti tarkemman suunnitteluvaiheen, rakennussuunnittelun ratkaisuista ja ennen kaikkea niiden huolellisesta toteuttamisesta rakentamisvaiheessa. 38 Suomen ympäristö 553

39 Osana yleissuunnitelmaa esitettiin myös läjitysalueen suojaamista ja eristämistä, jotta siellä mahdollisesti olevat haitalliset aineet eivät vaarantaisi alueen pohjavettä. Läjitysalueen eristäminen on perusteltua, koska tarkkaa käsitystä sinne kuljetusta aineksesta ei ole. Yleissuunnitelman ensi vaiheessa jäteveden johtaminen oli suunniteltu toteuttavaksi paineviemäreillä ja jätevesipumppaamo oli sijoitettu sorakuoppa-alueen ulkopuolelle Naavankierron länsipuolelle. Vaikka pumppaamoon oli varattu riittävästi varastointitilaa häiriötilanteita varten, muodostaa paineviemäreiden käyttö riskin pohjavesialueella. Gravitaatioviemärit johtavat yleensä vettä ympäristöään paremmin ja toimivat siten vettä keräävinä kanavina. Paineviemäreissä sen sijaan jäteveden virtaussuunta on putkista ulospäin, jolloin häiriötilanteessa jätevesi pääsee purkautumaan maaperään. Pumppaamon aiheuttamaa riskiä oli tarkoitus vähentää kytkemällä se kunnan kaukovalvontajärjestelmään ja ylivuotoputki oli suunniteltu liitettäväksi sadevesiviemäriin. Suunnittelun edetessä paineviemäröintiajatuksesta kuitenkin luovuttiin ja löydettiin mahdollisuus rakentaa gravitaatioviemäri, joka liitettiin Paijalan alueen viemäriverkostoon. Pohjavesien suojelun kannalta ratkaisu oli onnistunut, sillä painovoimainen viemäröinti vähentää tuntuvasti jäteveden pohjavesialueelle aiheuttamia riskejä. Myös yleissuunnitelman esityksissä alueen sähkö- ja puulämmityksestä sekä liikennealueiden suunnittelussa mm. messuaikaisen pysäköinnin järjestelyistä pohjavesien suojelunäkökohdat oli otettu huomioon. Esitetyt ratkaisut vähentävät öljylämmityksen sekä ajoneuvojen poltto- ja liuotinainevuotojen aiheuttamia onnettomuusriskejä. 4.3 Kunnallistekniikan toteutus Rakennussuunnittelu- ja rakennusvaihe Rakennussuunnittelun yleisenä periaatteena Nummenharjun alueella oli, että pohjaveden laatu asuntoalueella ei saa rakennustöiden johdosta huonontua. Kokonaisuudessaan tämä käsittää sekä rakentamisen aikaisen että messu- ja asuntoalue käytön pohjavesivaikutusten ennaltaehkäisemisen. Pohjavesiin kohdistuvia vaikutuksia pyrittiin vähentämään sekä erityisten suojausrakenteiden että työskentelyolosuhteita ja -kalustoa koskevien määräysten avulla. Nummenharjun rakennussuunnitelman ensimmäinen vaihe käsitti katuja pysäköintialueiden rakennussuunnitelman, vesihuoltoverkoston rakennussuunnitelman ja vapaa-alueiden ympäristösuunnitelman. Toisessa vaiheessa tehtiin alueen pintarakenteiden yksityiskohtaiset suunnitelmat. Rakennussuunnitelmien työselityksissä ja kaavamääräyksissä esitetyt urakoitsijoita velvoittavat pohjavesisuojauksia koskevat ohjeet siirtyivät urakkatarjouspyyntöjen kautta urakkaehtoihin. Urakoita teetettiin kolme: maansiirtourakka ( ) kunnallistekniikan rakentaminen ( ) kivirakenteet ja päällystäminen ( ) Rakennusurakoitsijan kyky vastata urakkatarjouspyynnöissä esitettyihin vaatimuksiin varmistettiin ennen urakan antamista yhdessä töiden valvojan kanssa käydyissä urakkaneuvotteluissa. Tonttialueiden osalta pohjavesien suojausta koskevia vaatimukset esitettiin tonttien rakennustapaohjeissa. Pohjavesien suojelu oli rakennusluvan ehtona sekä osana alueen yleisiä kaavamääräyksiä. Töiden aloituskokouksessa rakentamisen valvoja tiedotti tonttialueita koskevista vaatimuksista. Lisäksi rakennussuunnitelman mukaisista pohjavesien suojauksen periaatteista jaettiin erillinen tiedote tonttien rakentajille. 39

40 Toteutetut pohjavesien suojausrakenteet Pintarakenteet ja vesien johtaminen Tiivisterakenteiden tehtävänä on estää katu-, pysäköinti ja jätealueiden epäpuhtauksia ja mahdollisia onnettomuustilanteessa tulevia epäpuhtauksia joutumasta pohjaveteen. Asetetut vaatimukset: Teiden tasaukset on suunniteltu siten, että rakennuspaikkojen tasaukset autopaikkojen ja jätehuoltopisteiden osalta ovat laskevia tielle päin. Tie- ja pysäköintialueille sekä jätehuoltopisteille rakennetaan pohjavesisuojaukset ja pintavedet johdetaan suljettuun sadevesiviemäriin. Päällystettä pidetään vesitiiviinä, kun sen tyhjätila on enintään 3-til%. Mikäli kulutuskerroksena on asfaltti, ei muita tiivisterakenteita tarvita (kuva 19, tyyppi 1). Asfalttibetonia tulee olla vähintään 80 kg/m 2 ja sen vedenläpäisevyyden tulee olla enintään 1x10-9 m/s. Mikäli kulutuskerros on vettä läpäisevää kivimursketta tai betonikiveystä, tulee rakennekerrosten alapintaan rakentaa VFPE-tiivistekalvo (kuva 19, tyyppi 2). Toteutus ja havainnot käytännöstä: Suurin osa tonttien rakentajista valitsi paikoitus- ja jätealueiden kulutuskerrokseksi asfalttibetonin. Kuvassa 17 on esitetty Nummenharjussa toteutetut pintarakennetyypit tonteittain. Asfaltin suosimiseen vaikuttivat: VFPE-kalvon saatavuus ongelmat (kalvoa ei aluksi saatu tilattua kuin rullissa, lopulta löydettiin paloja myyvä yritys) Kalvon asentaminen, tiivistäminen ja liittäminen oli vaivalloista (paksua kalvoa on vaikea liittää) Asfalttipinnan rakentamisen nopeus ja helppous (aikataulut olivat tiukkoja, nopea ja tuttu rakennustapa) Asfaltin edullisuus Osa rakentajista rakensi muulle pihaalueelle kiveystä, mutta asfaltoi tontin autopaikan välttyäkseen suojakalvon rakentamiselta. Jätekatokset kaikilla tonteilla olivat tienreunassa autopaikan luona, jolloin niitä koskevat pintojen tiiviysvaatimukset toteutuivat autopaikkojen rakentamisen yhteydessä. Suojakalvojen ohella rakentamisen valvoja antoi luvan käyttää suojarakenteena myös bitumikermiä, joka on VFPEkalvoa helpompi asentaa. Kuva 16. Sadevesikaivo. Nummenharjussa periaatteena oli, että katu-, pysäköinti- ja jätealueille kertyvät sade- ja sulamisvedet kerätään tonttialueella ja johdetaan sadevesiviemärissä pohjavesialueen ulkopuolelle. 40 Suomen ympäristö 553

41 Kuva 17. TTonttien päällystetyillä liikenneja jätealueilla käytetyt pintarakennemateriaalit. Asfaltin tiiviysvaatimusten toteutuminen Kunnan valitsema asfaltointiyritys teki asfaltoinnin kunnan alueilla ja suurimmalla osalla pihoista. Asfaltin tiiviysvaatimuksien toteutumisen osalta massavaatimus (80 kg/m 3 ) toteutui, mutta vedenläpäisevyys arvoja ei saavutettu (1x10-9 m/s). Käytännössä asia ratkaistiin rakentamalla yksi ylimääräinen asfaltointikerros päällystettäville alueille. Ratkaisuun päädyttiin käytännön rakentamisjärjestystekijöiden (kiveyksen rakentamisen oikea-aikaisuus) sekä kustannussyistä (tiiviimpi asfaltti olisi ollut kolme kertaa kalliimpaa ylimääräiseen kerrokseen verrattuna). Työn laadusta otettiin koepalat normaalin käytännön mukaisesti. Tonttien rakentajilla oli vaihtoehtona joko rakentaa sadevesikaivo autopaikalle (kuva 18, vaihtoehto A mukaisesti) tai johtaa vedet katualueen sadevesikaivoon (kuva 18, vaihtoehto B mukaisesti). Käytännön toteutuksessa paksun suojakalvon asennettavuus ja liittäminen erityisesti pyöreisiin kaivorakenteisiin aiheutti ongelmia. Jos periaatteeksi valitaan, että sadevesikaivo on autopaikalla, voitaisiin käyttää suunnitteluvaihtoehdolle A vaihtoehtoista rakennetta C (rakentamisen valvojan tekemä ehdotus). Esitetyllä vaihtoehdolla C on seuraavat edut suunnitelmassa esitettyyn vaihtoehtoon A nähden: rakennetta ei tarvitse kaivaa syvälle putkien läpiviennit kalvojen läpi ovat hankalia, vaihtoehdossa ei ole putkia tiivistäminen helpompaa Ehdotus vaihtoehtoiseksi sadevesien johtamisratkaisuksi 41

42 Kuva 18a ja b. Toteutettuja pohjaveden suojausrakenteita Nummenharjuntiellä. Kuva 18c. Vaihtoehtoinen tapa sadevesien johtamiseen pohjavesien suojausrakenteessa. 42 Suomen ympäristö 553

43 Kuva 19. Nummenharjun tonttialueilla toteutettuja pohjaveden suojausrakenteita. 43

44 Katualueiden koururakenteet (koverat kadut) Asetetut vaatimukset: Sadevesikourut ovat tärkeä osa liikennealueiden epäpuhtaiden vesien keräämisessä. Kouruissa noppakivet saumataan vesitiiviiksi erillisellä saumauslaastilla, hyväksyttävä massa on esimerkiksi muovisaumauslaasti vdw 800 (plastfogbruk vdw 800). Saumauslaastin paksuuden tulee saumassa olla vähintään 25 mm ja saumauksessa on noudatettava suurta huolellisuutta (kuva 20). Toteutus ja havainnot käytännöstä: Noppakivien asennus ja saumaus vesitiiviiksi ei ole rutiinia, vaan vaati paljon käsityötä ja malliosuuksien tekemistä rakennusvaiheessa. Kourujen tiivistettävyys vinona pintana on vaikeaa. Kivikourun erikoissaumauslaasti oli kallista (800mk/25 kg säkki) Kourujen on koettu haittaavan autolla ajoa. (Koveran katurakenteen yliajot voivat olla ongelmallisia) Esteettömyyden näkökulmasta koururatkaisu on kaksitahoinen. Toisaalta reunakiven puuttuminen helpottaa liikkumista kadun ylityskoh- Kuva 20. Katualueiden rakenteet: kourujen tyyppipoikkileikkaukset. Kuva 21. Sadevesikouru Nummenharjussa. 44 Suomen ympäristö 553

45 dissa eikä erillisiä liikkumista helpottavia ratkaisuja kuten reunakivien viistämistä suojateiden kohdalla ole tarvinnut tehdä. Toisaalta ratkaisu on esimerkiksi lasten ja näkövammaisten kannalta vaarallinen, koska jalankulkualue ei hahmotu riittävän selvästi erilleen ajoradasta. Erottumattomuus on ongelmana erityisesti talviaikana, kun pintamateriaalit ovat lumen peittämiä. Epäyhtenäinen katupinnan suunnitteluratkaisu on ristiriidassa alueen pohjavesisuojaustavoitteiden kanssa. Yhtenäinen asfalttipinta on vedenläpäisevyyden estämisessä helpoin ja varmin ratkaisu. Kourut toimivat myös asuinalueen liikenteen hidastajina, jolloin erillisiä hidasteita (esimerkiksi töyssyjä tai korotettuja suojateitä) ei tarvita. Tiiviysvaatimukset: painekokeet ja öljynkestävien tiivisteiden käyttö Asetetut vaatimukset: Jätevesi- ja sadevesiputkina käytetään PVC- tai PE-putkia ja putkiyhteitä. Putkille tehdään ilmanpaineella tiiviyskoe. Lisäksi tehdään viemäreiden TV-kuvaus. Kumitiivisteinä käytetään öljyjen, rasvojen ja muiden kemikaalien kestäviä kumitiivisteitä. Myöhempi kunnossapito: Vesihuoltolinjojen toimintavarmuutta ja tiiviyttä tulee rakentamisen jälkeen seurata säännöllisesti. Jäte- ja sadevesiviemäreiden putkilinjojen kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti TV-kuvauksen avulla. Toteutus: Putkien tiiviyskokeet suoritettiin asettamalla putkiosuuden päihin tulpat ja pumppaamalla putkeen ilmaa. Rakenteen tiiviys varmennetaan seuraamalla painemittarilla, ettei ilmanpaineen lasku putkessa ylitä aikayksikköä kohden sallittua arvoa. Yleensä pientaloille ei tällaisia tiiviyskokeita tehdä. Urakoitsijat ihmettelivät vaadittua käytäntöä, mutta kokeet toteutettiin tontti- ja yleisillä alueilla vaatimusten mukaisesti. Painekokeet tehtiin kaivumonttujen ollessa auki ja kustannuksia aiheutui kaivantojen auki pitämisestä (kaivantoja ei uskallettu sulkea ennen kuin kaikki putket oli testattu). Putkien TV-kuvauksen yhteydessä tuotettiin pöytäkirjat, joissa kuvattiin putkilinjan rakenteellinen kunto yksityiskohtaisesti. Rakentamisen valvonta tapahtui pöytäkirjojen tarkastuksena, kuva-aineistoa ei käytetty kuin erityistapauksissa. Havainnot ja johtopäätökset: Painekokeiden ja TV-kuvauksen tuloksien perusteella putkien tiiviys vastasi pääosin asetettuja vaatimuksia. Puutteita tuli kuitenkin valvonnassa ilmi mm. muutamissa tonttialueiden putkissa tiiviste oli rutussa tai putki haljennut. Muita ilmitulleita puutteita olivat mm. viemärikaivoissa olleet hitsausvirheet ja putkien hiekkatukokset. Nummenharjussa rakentamisen valvonnan suhteen oltiin tiukkoja ja työselostuksia vaadittiin noudatettavan. Kun työmaalla öljynkestävien tiivisteiden käyttöä ja painekokeiden suoritusta todella edellytettiin, toteutuksen toimintatapaa alettiin hakea. Urakoitsijoiden tiedontaso rakenteiden tiiviysvaatimusten suhteen on kirjavaa. Tyypillisesti käytännössä työselostuksia ei lueta, vaan töihin ryhdytään kuten ennenkin. Nummenharjussa mm. tieto tiivisteiden tarpeellisuudesta oli jaettu, mutta se ei kuitenkaan tavoittanut urakoitsijoita. Myöhemmän kunnossapidon osalta on asetettu vaatimus sade- ja jätevesiputkilinjojen säännöllisestä tarkkailusta. Käytännössä rakentamisen jälkeinen valvonta mm. vuotovesimittauksin on harvinaista ja toimiin ryhdytään vain jos merkittäviä ongelmia ilmenee. 45

46 Työkoneiden kunto Asetetut vaatimukset: Urakoitsija on velvollinen käyttämään hyväkuntoista kalustoa, josta ei pääse poltto-, voitelu- tai muita nesteitä maastoon. Urakoitsija on velvollinen noudattamaan kaluston huollon ja käytön suhteen erityistä valppautta ja huolellisuutta. Toteutus ja havainnot käytännöstä: Käytännössä työkoneiden kuntoon olisi ollut hankala vaikuttaa, sillä koko kunnassa kaikki työkoneet olivat asuntomessujen rakentamisaikana käytössä. Koneet työskentelivät päivisin muilla työmailla ja messualueella iltaisin ja viikonloppuisin, mikä vaikeutti rakentamisen valvontaa. Pääasiassa pitkään alueella työskennelleet urakoitsijat laittoivat suojaaltaat ja työkoneiden kunto oli hyvä. Ongelmallisimpia ovat lyhyitä jaksoja työskentelevät ali- ja keikkaurakoitsijat, joita ei pystytä valvomaan. Jälkiä työkoneiden hydrauliikkanesteiden vuodoista oli nähtävissä työmaalla (kuvat 24 ja 25). Nesteiden säilytys ja tankkaus Asetetut vaatimukset: Alueelle saa tuoda koneiden huoltotöiden ajaksi nestesäiliöitä, mutta ne on kuljetettava alueen ulkopuolelle välittömästi huoltotyön päätyttyä. Alueella voidaan säilyttää pysyvästi nestesäiliöitä, mikäli niiden säilytysalueelle on rakennettu tiivis kaukalorakenne. Rakenteen päälle kerääntyvät sade- ja sulamisvedet johdetaan öljynerotuskaivon kautta pohjavesialueen ulkopuolelle. Toteutus ja havainnot käytännöstä: Nesteiden kuljetuksessa ja säilytyksessä noudatettiin pääosin annettuja ohjeita. Polttoainesäiliöt olivat ohjeen mukaisesti altaissa. Nestesäiliöt kuljetettiin huoltotöiden päätyttyä messuportin läheisyyteen päällystetylle alueelle. Käytännössä vaatimusta nesteiden kuljettamisesta rakennusalueen ulkopuolelle ei pidetty mielekkäänä, koska sielläkin oltiin pohjavesialueella. Öljylämmitystalon suojarakenteet Nummenharjun asuntoalueelle on rakennettu yksi öljylämmitteinen omakotitalo. Rakenteellisesti talo on matalaenergiatalo, mikä vähentää öljyn kulutusta normaaliin öljylämmitteiseen taloon verrattuna. Talon öljysäiliön koko on 2000 l, mikä tarkoittaa käytännössä, että kiinteistöllä käy säiliöauto noin kerran vuodessa täyttämässä talon öljysäiliön. Öljyn säilyttämisestä ja käsittelystä aiheutuvan onnettomuusriskin johdosta öljylämmitteisessä talossa on toteutettu mm. seuraavat öljynsuojarakenteet: Talon öljysäiliö on sijoitettu altaaseen rikkoutumisvuotojen estämiseksi Viemäriin on rakennettu öljynerotin teknisen tilan yhteyteen, jossa öljysäiliö sijaitsee Öljynerotin on sijoitettu teknisen tilan lattian alle eikä piha-alueelle jäätymisen estämiseksi. Myös piha-alueen sadevesiviemärissä on öljynerotin täytön yhteydessä tapahtuvien onnettomuuksien varalta Öljylämmitteisen talon kattovedet johdetaan sadevesiviemäriin. Parannusehdotus rakentamisen aikaisiin turvatoimiin Rakentamisalueen keskeiseltä paikalta voitaisiin jo suunnitelmassa osoittaa huoltopaikka, jossa kaikkien työkoneiden huolto- ja tankkaustyöt tulisi suorittaa. Huoltoalueeksi valittaisiin alue, jossa pintarakenteet ovat jo valmiina työn varhaisessa vaiheessa, jolloin järjestely ei aiheuttaisi erillisiä kustannuksia. Huoltoalueiden osoittaminen töiden suunnittelussa ja velvollisuus niiden käyttöön tulisi olla yleisenä käytäntönä herkille alueille rakennettaessa. 46 Suomen ympäristö 553

47 Kuva 22. Työkoneen öljynvaihto Nummenharjussa. Kuva 23. Säilytystynnyreitä rakennusalueella. Kuvat 24 ja 25. Liikennealueen öljyvuotoja. Nummenharjussa työkoneissa käytettiin kasvipohjaisia hydrauliikkaöljyjä. 47

48 Onnettomuuksiin varautuminen (varo- ja turvatoimet) Asetetut vaatimukset: Urakoitsijalla tulee olla jatkuvasti saatavilla muovikalvoa ja imeytysturvetta riittävä määrä. Mahdollisen nestevuodon sattuessa on vuoto välittömästi tukittava ja likaantuneet ainekset sijoitettava muovikalvon päälle rakennustöiden valvojan hyväksymään paikkaan. Likaantuneet ainekset toimitetaan edelleen hävitettäväksi hyväksyttyyn paikkaan. Toteutus ja havainnot käytännöstä: Imeytysturvetta oli saatavilla suurimmalla osalla rakentajia. Käytännössä turpeen käyttöön ei jouduttu turvautumaan. Työnaikaiset onnettomuudet: noin viikkoa ennen asuntomessujen avautumista näyttelyalueen rakentamisen yhteydessä kunnan kuorma-auton öljyt valuivat valmiille asfalttibetonipäällysteelle. Johtopäätökset Rakentamisen valvonta on useissa rakennuskohteissa hankalaa, koska: - pienillä omakotitalotyömailla toimii lukuisia urakoitsijoita - rakentamisen rytmi on nopeasti rakentuvalla asuntomessualueella kiivas - työkoneet ja työntekijät vaihtuvat - töitä tehdään vuorokauden ympäri viikonloppuisinkin Jotta rakentamisen valvonta on mahdollista toteuttaa riittävän laadukkaasti, siihen on kunnassa varattava riittävästi resursseja. Yksi rakentamisen valvoja nopeassa tahdissa rakennettavassa kohteessa ei pysty valvomaan riittävästi toteutuksen laatutasoa herkälle alueelle rakennettaessa. Tieto urakoitsijoiden rikkeistä ei välttämättä tule valvojan tietoon eikä toisaalta välity eteenpäin seuraaviin hankkeisiin. Urakoitsijoiden valinnan merkittävimpänä kriteerinä on yleisesti hinta ja usein valitaan automaattisesti halvimman hinnan tarjonnut urakoitsija. Valintakriteereissä rakennusurakoitsijoiden kykyä pystyä vastaamaan työn laatuvaatimuksiin (työtavat, kalusto, työvoiman ammattitaito yms.) tulisi korostaa ( Urakoitsijoiden laatujärjestelmä ). Ongelma korostuu erityisesti pienissä kunnissa, joissa toimii vain muutamia urakoitsijoita. Asuntomessualueella aikataulut ovat tiukat, jolloin uusien ratkaisujen testaaminen on hankalaa. Rakennustyötapojen laatuun ja -kalustoon liittyvät vaatimuksia (mm. imeytysturve, altaalliset säiliöt, tankkauspaikat) perusteltiin Nummenharjussa pohjavesien suojelunäkökohdilla. Ylimääräisiltä toimenpiteiltä herkille alueille rakennettaessa vältyttäisiin, jos ko. työskentelytavat olisivat osa normaaleja rakennuskäytäntöjä. Osa rakentajista on jo sisällyttänyt laatu- ja ympäristöjärjestelmiinsä ko. kaltaisia varotoimia. 4.4 Alueen kunnossapito Asuinalueen toiminnallisuuden kannalta toimiva alueen kunnossapitoon sekä kesä- että talvikautena on välttämätöntä. Ensimmäisen vuoden aikana on esille tullut seuraavia näkökohtia Nummenharjun alueen kunnossapitoon liittyen: Lumitila alueella on koettu riittämättömäksi, jolloin lumet kuljetetaan lähistön joutomaille. Tällöin alueen alkuperäisen suunnitelmasta poiketen liikennealueiden sulamisvedet imeytyvät viemäröimättömälle pohjavesialueelle. Jalkakäytävän ja ajoradan erottava koururakenne ei rajaa ajorataa riittävän selvästi erityisesti talvisaikana. Käytännössä tänä on johtanut ajoneuvojen pysäköintiin kourun päälle ja jalkakäytäville. Alueen kuivatuksen ja vesien johtokyvyn toimivuuden suhteen on havaittu, että sadevesikourujen hiekkaantuminen ja pienikokoisten ritilöiden tukkeutuminen voivat vaikeuttaa kuivatusta. Ritilät myös jää- 48 Suomen ympäristö 553

49 tyvät talvisin ja syksyllä lehdet tukkivat niitä. Liukkaudentorjunta alueella on sujunut pääosin ongelmitta. Liukkauden estoon on käytetty mursketta. Katualueelle valuvat tonttivedet aiheuttavat kuitenkin liukkautta Nummenharjussakin. Vapaa-alueiden kävelypoluista aurataan osa talvisin ja niiden talvikunnossapito on sujunut hyvin. Kuva 28. Kouruun valunut hiekka voi vaikuttaa valumavesien kulkeutumiseen ja sadevesikaivojen toimintaan. Kuva 29. Yleisesti rakenteiden yksityiskohdat on toteutettu Nummenharjussa huolellisesti. Vain Jatulintarhasta ja Naavankierron eteläpuolisesta liittymästä tulevien sadevesikourujen yhtymäkohdassa kiveys oli rikkoutunut. Kuvat 26 ja 27. Liikennealueiden toimivuuden kannalta pysäköintijärjestelyjen selkeys on olennaista. 49

50 Kuva 30. Nummenkengän eteläpuolella sijaitseva polku. Polku on syöpynyt toiselta reunalta valumavesien vaikutuksesta. Toisella puolen kiveys on toiminut salaojana ja suojannut polun reunaa syöpymiseltä. 4.5 Pohjavesisuojausten kustannukset Pohjavesien suojausrakenteiden ja -ratkaisujen kustannukset ovat osa kunnallistekniikan kustannuksia tontti- ja yleisillä alueilla. Tavanomainen kunnallistekniikan kustannus on luokkaa 300 mk/ katu- m 2, Nummenharjussa kustannukset olivat luokkaa 500 mk/katu- m 2. Nummenharjussa luonnonkivien runsas käyttö nosti kunnallisteknisiä kustannuksia. Kourujen noppakivien erityinen saumausaine oli hinnaltaan noin 30 kertaa kalliimpaa tavanomaisiin saumaaineisiin verrattuna (esimerkiksi kostea maabetoni). Erityisestä saumausaineesta aiheutunut lisäkustannus oli noin mk (alueella noin 1,2 km kourua). Kunnallistekniikan pohjavesisuojauksia olisi voitu toteuttaa huokeamminkin: kouru rakenteet olisi voitu korvata halvemmilla rakenteilla (esimerkiksi betonikouru). Koska kyseessä oli asuntomessualue valittiin esteettisesti korkeatasoinen toteutustapa. Varsinaisten tonttikohtaisten pohjavesisuojausten kustannukset eivät olleet merkittäviä, asfalttia olisi käytetty muutenkin. Laattapihoilla kustannukset muodostuivat muovikalvosta, erikoiskaivon rakentamisesta ja työkuluista. Lisäkustannuksia saataisiin alas kalvosuojausten rakennussuunnitelmaratkaisuja kehittämällä. Tonteilla tehtyjen painekokeidenkustannukset olivat noin mk/omakotitalo. Jos painekokeet onnistuvat, menettely ei aiheuta merkittäviä kustannuksia. Painekokeet suoritti yksityinen yritys. Öljyn kestävät tiivisteet eivät ole paljoa tavanomaisia tiivisteistä kalliimpia, mutta Nummenharjussa ne piti erikseen asentaa. Merkittävin kustannustekijä aiheutui kaivantojen aukipitämisestä ja työkoneiden seisomisesta, jotka aiheutuivat ennen kaikkea uudesta menettelytavasta. Painekokeiden suoritukseen ja erikoistiivisteiden asentamiseen totuttuja, toimivia työtapoja ei ollut vielä muodostunut. Pohjavesisuojausten kustannusten arvioinnissa yhtenä vertailukohtana voidaan tarkastella mahdollisen likaantumistapauksen aiheuttamia potentiaalisia kustannuksia. Jos Nummenharjussa tapahtuisi onnettomuus tai muu pohjaveden likaantumiseen johtava tapaus, äärimmäisenä seurausvaikutuksena voisi olla vedenottamon sulkeminen. Pohjavesilaitoksen kapasiteetti on m 3 /vrk, normaalitilanteessa tuotto on noin m 3 /vrk. Mikäli laitos jouduttaisiin sulkemaan, veden myynnistä saatavia tuloja menetettäisiin noin mk/vrk (myyntihinta 1,40 mk/m 3 ). Lisäksi onnettomuuden torjuntatoimien (suojapumppaus tms.) kustannukset olisivat todennäköisesti useita satoja tuhansia markkoja. Korvaavan vesilähteen järjestäminen aiheuttaisi myös huomattavia kustannuksia. Uuden, nykyisen pohjavesilaitosta korvaavan pintavesilaitoksen rakennuskustannukset ovat luokaltaan kymmeniä miljoonia. 50 Suomen ympäristö 553

51 5 Pohjavesien tilan seuranta 5.1 Pohjaveden laadun ja pinnankorkeuden seuranta Asuntomessualueen pohjavesinäytteitä otettiin kolmesta havaintopisteestä (kuva 31). Kaksi pisteistä (Hp 116 ja Hp III) sijaitsi asuntomessualueen pohjoispuolella ja pohjaveden virtaussuunnassa alueen alapuolella. Havaintopiste Hp 8 oli sijoitettu alueen itäpuolelle aivan Kt 45:n varteen. Näytteitä otettiin neljä kertaa: marraskuussa 2000 sekä maalis-, elo- ja marraskuussa Taulukossa 3 seuraavalla sivulla on esitetty pohjavesinäytteistä tehdyt määritykset ja analysoinnissa käytetyt menetelmät. Laatumääritysten lisäksi näytteenotossa mitattiin pohjaveden pinnan korkeus. Näytteet tutkittiin Suunnittelukeskus Oy:n ympäristölaboratoriossa Helsingissä. Pohjaveden pinnan korkeuskartan lähde: Suomen Pohjavesitekniikka Oy Kuva 31. Näytteenottopisteiden sijainti Nummenharjussa (Hp 115 sijaitsee Kt 45:n länsipuolella kartta-alueen ulkopuolella). 51

52 Taulukko 3: Nummenharjun näytteenoton pohjavesianalyysit. Nummenharjun pohjavesinäytteenotto Määritys Laatu Menetelmä haju maku ph-luku SFS 3021 sameus FTU SFS 3024 väri mgpt/l SFS 3023 alkaliteetti mmol/l Mettler DL70 NPOC haihtum.org.hiili mg/l SFS-EN 1484 happi mg/l SFS 3040 hiilidioksidi mg/l SFS 3005 ammoniumtyppi mgn/l SFS 3032 nitriittityppi mgn/l SFS 3029 nitraattityppi mgn/l B-L autom. rauta Fe mg/l SFS 3047 mangaani Mn mg/l SFS 3048 kloridi mg/l SFS 3006 kokonaiskovuus o dh SFS 3003 lämpötila o C Liuotinaineet g/l GC-MS, Head space-analyysi 5.2 Tulokset pohjavesinäytteenotosta Taulukoissa 4, 5 ja 6 on esitetty laatu- ja pinnankorkeusmittausten tulokset tutkimuksen kolmessa havaintopisteessä tarkastelujakson näytteenottokerroilla. Taulukko 4: Tulokset näytteenottopisteessä Hp III. Havaintopiste Hp III Määritys 15/11/ /3/ /8/2001 7/11/2001 putken pää, z (mpy) 57,21 57,21 57,21 57,21 näytteenotto syvyys (m) veden pinnankorkeus (mpy) 49,54-49,5 haju - hajuton hajuton lievä hiekka maku ei hieman (maa-turve) ei ei ph-luku 5,9 6,2 5,9 5,9 sameus (FTU) 1, väri (mgpt/l) < alkaliteetti (mmol/l) 0,83 0,7 0,68 0,65 NPOC haihtum.org.hiili (mg/l) 1,2 1,4 <1 <1 happi (mg/l) 5,5 5,9 4,9 hiilidioksidi (mg/l) ammoniumtyppi (mg/nl) <0,05 <0,05 <0.05 <0.05 nitriittityppi (mg/nl) <0,003 <0,003 <0.003 <0.003 nitraattityppi (mg/nl) 1,6 1,3 1,3 1,1 rauta Fe (mg/l) 0,91 1 1,1 1,9 mangaani Mn (mg/l) 0,05 0,03 0,03 0,05 kloridi (mg/l) kokonaiskovuus ( o dh) 5,1 4,4 5,3 4,8 lämpötila ( o C) 7, ,2 Liuotinaineet (g/l) ei tod. ei tod. ei tod. ei tod. 52 Suomen ympäristö 553

53 Taulukko 5: Tulokset näytteenottopisteessä Hp 8. Havaintopiste Hp 8 Määritys 15/11/ /3/ /8/2001 7/11/2001 putken pää, z (mpy) 62,68 62,68 62,68 62,68 näytteenotto syvyys (m) veden pinnankorkeus (mpy) 49,78-49,9 haju - hajuton hajuton hajuton maku ei ei ei ei ph-luku 6 5,9 5,9 5,9 sameus (FTU) väri (mgpt/l) <5 5 <5 5 alkaliteetti (mmol/l) 0,62 0,6 0,59 0,59 NPOC haihtum.org.hiili (mg/l) 1,1 1,4 1,1 <1 happi (mg/l) 8,6 9,3 9,1 hiilidioksidi (mg/l) ammoniumtyppi (mg/nl) <0,05 <0,05 <0.05 <0.05 nitriittityppi (mg/nl) <0,003 <0,003 <0.003 <0.003 nitraattityppi (mg/nl) 1,9 2,1 1,9 1,8 rauta Fe (mg/l) 1,6 0,1 1,1 0,6 mangaani Mn (mg/l) 0,01 0,01 <0.01 0,02 kloridi (mg/l) kokonaiskovuus ( o dh) 5,7 6,3 7,2 7,3 lämpötila ( o C) 6,6 6,4 7 6,3 Liuotinaineet (g/l) ei tod. ei tod. ei tod. ei tod. Taulukko 6: Tulokset näytteenottopisteessä Hp 116. Havaintopiste Hp 116 Määritys 15/11/ /3/ /8/2001 7/11/2001 putken pää, z (mpy) 60,47 60,47 60,47 60,47 näytteenotto syvyys (m) veden pinnankorkeus (mpy) 50,71-50,68 haju - hajuton hajuton hajuton maku ei ei ei ei ph-luku 6,3 6,3 6,2 6,2 sameus (FTU) 6,3 3,3 3,5 26 väri (mgpt/l) <5 5 5 <5 alkaliteetti (mmol/l) 0,99 1,1 1 1 NPOC haihtum.org.hiili (mg/l) <1 1,1 <1 <1 happi (mg/l) 8,6 8,7 8,7 hiilidioksidi (mg/l) ammoniumtyppi (mg/nl) <0,05 <0,05 <0.05 <0.05 nitriittityppi (mg/nl) <0,003 <0,003 <0.003 <0.003 nitraattityppi (mg/nl) 1,1 1,3 1,6 1,7 rauta Fe (mg/l) 1,8 0,1 0,32 0,85 mangaani Mn (mg/l) 0,01 0,01 <0.01 0,07 kloridi (mg/l) kokonaiskovuus ( o dh) 3,2 4,8 5,1 4,9 lämpötila ( o C) 6,4 6,4 7,2 5,2 Liuotinaineet (g/l) ei tod. ei tod. ei tod. ei tod. 53

54 Tulosten tulkinta Nitraattien ja nitriittien sekä liuottimien pitoisuudet ovat merkittävimpiä pohjaveden laatutekijöitä, joilla selvimmin voi olla yhteys alueen asuinrakentamiseen. Nitraatit Typpiyhdisteiden nitraattien ja nitriittien pitoisuudet kertovat pohjaveden ravinnepitoisuudesta. Nitraattia voi kulkeutua pohjaveteen lannoitteista sekä typpeä sisältävien aineiden esim. jätevesien hajoamisen ja hapettumisen seurauksena. Talousveden laatusuositus nitraattitypelle (NO 3 -N) on 11 mg/l. Nummenharjun näytteissä nitraattityppipitoisuudet kaikissa pisteissä vaihtelivat välillä mg/l. Näytteistä voidaan päätellä, että alueen rakentaminen ei toistaiseksi näy kohonneina typpiarvoina. Alueen rakentamisen seurauksena aiheutunutta orgaanista kuormaa esimerkiksi jätevesiputkien vuodoista tai ravinteista ei ole näytteiden perusteella havaittavissa. Liuottimet Kaikista Nummenharjun näytteistä analysoitiin myös liotinaineiden pitoisuudet kaasukromatografisesti head space-menetelmällä. Analyysin avulla saadaan näkyviin mm. bensiinin ja tyypillisimpien liuottimien eri komponenttien pitoisuudet. Missään Nummenharjun näytteistä ei havaittu liuotinaineiden tai bensiinin pitoisuuksia. Kloridit Pohjaveden kloridipitoisuudelle talousveden laatusuositus on 250 mg/l. Luonnontilaisella rannikkoseudulla tyypillinen arvo on luokka 10 mg/l. Nummenharjun näytteissä havaintopisteissä Hp III ja Hp 16 kloridipitoisuudet vaihtelivat välillä mg/l. Sen sijaan vilkas liikenteisen Kt 45:n varressa sijaitsevassa näytepisteessä Hp 8 pitoisuus vaihteli välillä mg/l. Hp 8:n kloridipitoisuus poikkeaa selvästi alueen luonnontilaisesta kloriditasosta. Syynä kohonneeseen pitoisuuteen on mitä todennäköisimmin Kt 45:n tiesuolaus. Varmaa tietoa ei ole siitä, onko Nummenharjun sorakuopan teitä suolattu soranottoaikana. 5.3 Rakentamisen vaikutukset pohjaveden laatuun Nummenharjun alueen pohjaveden pinnankorkeus- ja laatuhavaintoja ennen alueen rakentamisesta asuinalueeksi on otettu mm. seuraavien hankkeiden yhteydessä: Läjitysalueen kunnostus- ja laajennussuunnitelma vuonna 1992 Soranottoalueiden jälkihoitotutkimus (JÄPRO) vuosina Nummenkankaan pohjavesitutkimus vuonna 1995 SOILI-projekti/ Neste-aseman kunnostushanke vuosina Taulukko 7. Vertaillut Nummenharjun pohjavesinäytteet. Havainto- laatu korkeus näytteenottopäivät putki HP 116 *) X X , , ja ja jatkuva näytteenotto HP III *) X X , , ja HP 8 *) X X , , ja , 5/ /1994 (JÄPRO-näytteet) HP 115 X X jatkuva näytteenotto HP 125 X jatkuva näytteenotto HP 6 X X , ja , M12 X X HP 1 X HP 5 X *) Eko-Infra näytteenottopiste 54 Suomen ympäristö 553

55 Tekopohjavesitutkimus vuosina Taulukossa 7 on esitetty yhteenveto tässä tutkimuksessa tarkastelluista Nummenharjun pohjavesinäytteistä. Rakentamisen vaikutuksia pohjaveden laatuun ja pinnan korkeuksiin on pyritty arvioimaan vertaamalla näytteenoton tuloksia ennen alueen rakentamista ja asuinalueen rakentamisen jälkeen. Nummenharjun asuntomessualue rakennettiin nopealla aikataululla vuosina Laadun muutokset Pohjaveden laatutietoa samasta näytteenottopisteestä ennen ja jälkeen alueen rakentamisen on olemassa vain havaintopisteestä Hp 8. Kuvissa 32 ja 33 on esitetty kloridi- ja nitraattipitoisuuksien arvot Hp 8:ssa ennen rakentamista JÄPRO-projektin yhteydessä otetuissa näytteissä ja rakentamisen jälkeen otetuissa EKO-INFRA näytteissä. Nitraattityppipitoisuudet ovat havaintopisteessä selvästi alemmalla tasolla rakentamisen jälkeisissä kuin sitä ennen otetuissa näytteissä. Pitoisuuksissa ei ole nähtävissä kasvua asuinrakentamisen aiheuttamasta ravinnekuormasta johtuen. Kloridin pitoisuus on vuoden 2000 ja 2001 näytteissä jälleen kohonnut vuosien tasolle. Syynä kohonneeseen pitoisuuteen on mitä todennäköisimmin Kt 45:n tiesuolaus. Pohjavesien laatumuutosten arvioiminen yhden vertailupisteen perusteel- EKO-INFRA näytteet Kuva 32. Kloridipitoisuus havaintopisteessä Hp 8 ennen ja jälkeen rakentamisen. EKO-INFRA näytteet ,01 Kuva 33. Nitraattityppipitoisuus havaintopisteessä Hp 8 ennen ja jälkeen rakentamisen. 55

56 la on epäluotettavaa. Luotettava arviointi siitä, kuinka rakentaminen vaikuttaa pohjaveden laatuun edellyttää pohjavesien laadun pitkäaikaisseurantaa alueella useista havaintopisteistä (kts. ehdotus jatkoseurannasta luvussa 9). Pohjaveden laatu ennen rakentamista SOILI-projektin yhteydessä tutkittiin haihtuvien hiilivetyjen ja mineraaliöljyjen pitoisuuksia Hämeentien huoltoasemakohteen ympäristössä. Havaintopisteistä kaksi, Hp 6 ja Hp 9M12, sijoittuvat Nummenharjun asuntoalueelle. Tulokset näytteenotosta asuntoalueen etelälaidalle sijoittuvassa Hp 6:ssa vuosilta on esitetty taulukossa 8. Pääosin hiilivetyjen ja mineraaliöljyjen pitoisuuksia ei ole näytteissä havaittu. Yksittäinen haihtuvien hiilivetyjen pitoisuus 4,3 g/l on havaittu kesällä Hp 9M12:ssa otetussa näytteessä ei havaittu hiilivetyjä. Taulukko 8: Hiilivetyjen ja mineraaliöljyjen pitoisuudet Hp 6:ssa. Määritys Yksikkö MTBE mg/l < < < < < < < < < < TAME mg/l < < < < < < < < < < Bentseeni mg/l < < < < < < < < < < Tolueeni mg/l < < < < < < < < < < Etyylibentseeni mg/l < < < < < < < < < < Ksyleenit mg/l < < < < < < < < < < TVOC mg/l < < < < 0,0043 < < Mineraaliöljypitoisuus mg/l <0,05 0,07 <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 <0,06 Veden taso m 13,92 13,83 13,89 13,72 13,8 13,47 13,48 13,7 13,69 < = alle menetelmän määritystason Tunnistusrajat: MTBE 2 µg/l, TAME 3 µg/l, BTEX-yhdisteet 1 µg/l Veden pinnan taso mitattu putken päästä Taulukko 9: Laatunäytteiden tulokset vuonna 1992 pisteistä Hp 1 ja Hp 5. Määritys Yksikkö Hp 1 Hp 5 haju ei ei maku ei ei ph-luku 7 6,6 sameus FTU 0,33 5,4 väri mgpt/l <5 15 alkaliteetti mmol/l 0,9 0,45 happi mg/l 11,6 11,4 hiilidioksidi mg/l 8,8 12 ammoniumtyppi mgn/l 0,01 0,02 nitriittityppi mgn/l <0,01 <0,01 nitraattityppi mgn/l 1,4 0,71 rauta Fe mg/l <1 0,58 mangaani Mn mg/l 0,02 <0,01 alumiini mg/l <0,01 0,32 kadmium mg/l <0,001 <0,001 kromi mg/l <0,01 <0,01 lyijy mg/l <0,01 <0,01 nikkeli mg/l <0,01 <0,01 kloridi mg/l 2 2 sulfaatti mg/l kokonaiskovuus odh 3,4 3,4 lämpötila oc 5,9 5,8 permanganaattiluku mg/l <1 <1 sähkönjohtavuus ms/m 12 7,7 56 Suomen ympäristö 553

57 Taulukko 10. Hp 115, tulosten yhteenveto vuosilta Määritys Yksikkö lkm ka min max lkm ka min max ph-luku 4 6,5 6,4 6,6 3 6,5 6,4 6,6 sameus FTU 4 1,9 1, ,6 2,9 7,8 alkaliteetti mmol/l 4 0,63 0,62 0,64 3 0,63 0,62 0,64 TOC mg/l 4 1,2 1 1,3 3 <1 <1 KHT KMn O4 -kulutus mgo/l 4 <0,38 <0,2 0,7 3 0,23 0,2 0,3 happi mg/l 4 6,1 4,9 6,9 3 5,6 4,8 6 hiilidioksidi mg/l kokonaistyppi mgn/l 3 0,56 0,41 0,66 2 0,44 0,42 0,45 nitraattityppi mgn/l 4 0,48 0,39 0,55 3 0,37 0,3 0,42 kokonaisfosfori mg/l 3<0,0023<0,001 2<0,007<0,007 sulfaatti SO4 mg/l 3 16, , kloridi mg/l , sähkönjohtavuus ms/m 4 15, ,3 6,9 18 kokonaiskovuus odh 4 3,4 3,1 3,8 3 2,9 2,8 3 lämpötila o C 4 6,6 5,4 7,5 3 6,7 5,9 8,1 pesäkeluku 48 h 37 o C kpl/ml 3 8, klorofylli-a µg/l 3 9,6 8, <0,1 <0,1 magnesium mg/l 1 5,3 5,3 5,3 natrium mg/l 3 6, ,9 9,9 9,9 kalsium mg/l Sorakuoppa-alueella olevan läjitysalueen kunnostussuunnitelman yhteydessä vuonna 1992 otettiin laatunäytteet kahdesta pisteestä nykyisen asuinalueen kaakkoislaidalta (taulukko 9). Näytteissä ei havaittu merkittäviä nitraattien tai raskasmetallien pitoisuuksia. Rusutjärven vesilaitoksen tekopohjavesitutkimuksen yhteydessä on seurattu veden laatua säännöllisesti vuosina havaintopisteessä Hp 115 (taulukko 10). Piste sijaitsee pohjaveden virtaussuunnassa Nummenharjun asuntoalueen alapuolella, kuitenkin selvästi alueen ulkopuolella. Merkittäviä nitraattipitoisuuksia ei ole havaittavissa näytteissä. Liotinaineita ei analysoitu. 5.4 Rakentamisen vaikutukset muodostuvan pohjaveden määrään Pinnankorkeuden muutokset Pohjaveden pinnankorkeuden jatkuva seuranta on käynnissä havaintopisteissä Hp 115, Hp 116 ja Hp 125, joista jälkimmäinen sijaitsee keskellä Nummenharjun asuntoaluetta. Seurantaa suorittaa Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymä. Nummenharjun asuntoalueen rakentaminen ajoittui vuosille Pinnan- korkeuden seurannan perusteella ei ole nähtävissä rakentamisesta johtuvia merkittäviä muutoksia näytteenottopisteiden pohjaveden pinnan tasossa jaksolla Erityisesti asuntoalueen keskellä sijaitsevassa havaintopisteessä Hp 125 veden pinnankorkeuden muutokset koko jaksolla ovat vaihdelleet vain 0,45 m. Vuodenaikaisesta sadannan vaihtelusta johtuva pohjaveden pinnan vaihteluväli luonnontilaisilla alueilla on luokkaa 0,5-0,7 metriä. Kuva 34. Pinnankorkeuslukemat Nummenharjun automaattisissa näytepisteissä

58 Kuva 35. Automaattinen pohjaveden pinnan korkeuden seurantalaite Nummenharjussa. Kuva 36. Pohjaveden muodostumisalueen maa-ainekset. Nummenharjun asuntomessualue sijaitsee Nummenkankaalla, joka on osa Rusutjärven pohjavedenottamon pohjaveden muodostumisaluetta (kuva 37). Pohjaveden muodostumisalueen kokonaispinta-ala on noin 1,8 km 2 (=180 ha) ja alueella muodostuvan luonnollisen pohjaveden määrä on noin 1200 m 3 /vrk. Maa-aines Nummenkankaalla on soravaltaista (kuva 36). Nummenkankaan pohjavesitutkimuksen (1995) yhteydessä rakennetun alueen pohjavesimallin mukaan Nummenkankaan alueella muodostuu pohjavettä keskimäärin 500 m 3 /vrk (noin 15,6 m 3 /vrk/ha) (lähtötiedon lähde: Nummenkankaan pohjavesitutkimus 1996). Asuntomessualueen pinta-ala on 32 ha, josta noin 2/3 on vapaa-alueita. Katualueiden asfalttipäällysteiden ala on noin 4 ha ja tonttien yhteenlaskettu ala on noin 8,12 ha. Rakentamisen vaikutusta muodostuvan pohjaveden määrän on arvioitu laskennallisesti alueen luonnontilaisen pohjaveden muodostamisarvion ja tiedossa olevien rakennuspinta-alojen avulla. Laskelman mukaan Nummenharjun asuntomessualueella pohjavettä muodostuu 23,6 ha alueella, mikä vastaa 74% rakennetusta alueesta. Pohjaveden muodostuminen estyy 8,4 ha:lla eli 26 %:lla rakennetusta alueesta. Koko Rusutjärven pohjaveden muodostumisalueella tämä tarkoittaa, että rakentamisen johdosta muodostuu noin 131 m 3 /vrk vähemmän pohjavettä. Tämä vastaa 11 %:n vähenemää pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määrään. Rusutjärven pohjavesilaitoksen kapasiteetti on m 3 /vrk, normaalitilanteessa tuotto on noin m 3 / vrk. Laitos on tekopohjavesilaitos, joten Nummenkankaalla muodostuvan pohjaveden määrän vähenemisellä ei ole vaikutusta vesilaitoksen tuottoon. Laskelmassa on tehty seuraavat lähtöoletukset: Tonttialueista päällystetyn pihan ja rakennuksen osuus on 30 %. Päällystetyn pihan osuus tästä peitetystä alasta on ¼ ja rakennuksen ¾. 58 Suomen ympäristö 553

59 Kuva: Rusutjärven pohjavesialueen suojelusuunnitelma, Suunnittelukeskus Oy Pohjavettä muodostuu 50 %:lla tonttien viheralueista. Kattovesien imeyttämiseen maaperään on alueen suunnittelussa kiinnitetty huomiota. Kattovesistä imeytyy maaperään 50 %. Vapaa-alueilla kasvualustan hyvään vedenläpäisevyyteen on kiinnitetty huomiota ja pohjavettä muodostuu imeytymiskertoimella 60%. 5.5 Vaikutusten arviointi pohjavesimallin avulla Nummenharjun alueen rakennuskäyttöön ottamisen lähtökohtana on ollut alueen pohjavesitilanteen huolellinen kartoitus. Rakentamisen suunnittelussa lähtötietona on käytetty alueesta laadittua kolmiulotteista pohjaveden virtausmallia. Alueen 3D-mallin hyödyntämismahdollisuuksia rakentamisen jälkeisten pohjavesiolosuhteiden seurannassa selvitettiin osana tutkimusta. Rakentamisen aiheuttamien pohjavesivaikutusten arvioimiseksi mallin lähtötietoja voitaisiin muuttaa rakentamisen jälkeistä tilannetta vastaaviksi. Pohjaveden muodostumisen kannalta merkittävin muutos rakentamattoman ja rakennetun alueen välillä muodostuu valuma-alan imeytymiskertoimien muuttumisesta. Rakentamisen jälkeisen tilanteen imeytymiskertoimet voitaisiin laskea keskiarvoina eri päällystemateriaalien ja kasvillisuustyyppien peittämien alojen avulla. Rakentamisen jälkeiseen tilan kalibroidun mallin avulla voitaisiin esittää eräs arvio rakentamisen vaikutuksista alueen virtausolosuhteisiin ja muodostuvaan pohjavesimäärään. Pohjavesimallin kalibroiminen vas- Kuva 37. Rusutjärven pohjaveden muodostumisalue. 59

60 taamaan asuntomessualueen rakentamisen ja tekopohjavesilaitoksen käyttöönoton jälkeistä tilannetta edellyttää pinnankorkeustietoja rakennetulta alueelta vähintään neljästä putkesta vuoden aikasarjana. Mallin kalibroiminen tämän tut- kimuksen yhteydessä ei ollut mahdollista lähtötietojen puutteellisuudesta johtuen. Mallin hyödyntäminen on kuitenkin eräs mahdollisuus alueen pohjavesiolojen jatkoseurannassa. Yhteenveto pohjavesiosuudesta Tutkimus koostui pohjavesien suojelun suunnittelun ja toteutuksen tarkastelusta sekä pohjavesien tilan seurannasta näytteenoton avulla. Suunnitteluketjua on seurattu kuvaamalla kaavoitus- ja yleissuunnitelmatasolla esitetyt pohjavesien suojeluun vaikuttaneet suunnitteluratkaisut ja arvioimalla niitä alueelle asetettujen tavoitteiden pohjalta. Esisuunnitteluvaiheessa tehtiin useita pohjavesien suojelun kannalta hyviä periaateratkaisuja. Suuria maastonmuotoiluja alueella pyrittiin välttämään ja alueella jo luonnostaan tapahtunut metsittyminen pyrittiin säilyttämään. Lisäksi alueelle päätettiin kaavoittaa vain pientaloasumista. Alueen eteläpuolinen läjitysalue, jonka koostumuksesta ei ole tarkkaa tietoa, jätettiin rakentamatta ja muumioitiin maa-ainespäällystyksellä mahdollisten riskien minimoimiseksi. Koko kaava-alueelle asetettiin yksityiskohtaiset kaavamääräykset, joilla kiellettiin kaikki pohjaveden laatua ja määrää heikentävät toimenpiteet. Pyrittäessä välttämään asumisesta pohjavedelle aiheutuvia riskejä kiinteistöjen lämmitysmuodon valinta on tärkeä tekijä. Nummenharjussa energiakysymys ratkesi pohjaveden suojelun kannalta edullisesti, kun alueelle päätettiin rakentaa maakaasulla toimiva aluelämpökeskus. Alueen ainoaan öljylämmitteiseen taloon toteutettiin vaaditut suojarakenteet. Lisäksi neljän kiinteistön lämmitysjärjestelmä hyödyntää maalämpöä. Kunnallisteknisen yleissuunnittelun pohjavesisuojauksen periaatteena oli katu- ja pysäköintialueilla sekä jäte- ja autokatoksissa kertyvien sade- ja sulamisvesien johtaminen sadevesiviemärissä pohjavesialueen ulkopuolelle. Viemäreiden tiiviyteen kiinnitettiin huomiota vaatimalla öljyn ja liuottimien kestävien tiivisteiden käyttöä rakenteissa. Yleissuunnittelun alkuvaiheessa suunniteltiin jätevesien poisjohtamista jätevesipumppaamon avulla. Paineviemäröintiajatuksesta kuitenkin luovuttiin ja löydettiin mahdollisuus rakentaa gravitaatioviemäri, joka liitettiin Paijalan alueen viemäriverkostoon. Pohjavesien suojelun kannalta ratkaisu oli onnistunut, sillä painovoimainen viemäröinti vähentää tuntuvasti jäteveden pohjavesialueelle aiheuttamia riskejä. Rakennussuunnitteluvaiheen osalta tutkimuksessa on kuvattu alueen rakennussuunnitelmassa, rakennustapaohjeissa ja urakkatarjouspyynnöissä esitetyt kunnallistekniset pohjavesien suojausratkaisut, niiden toteutuminen käytännössä ja toimivuus kunnossapidon kannalta. Lisäksi tutkimukseen on koottu eri suojausratkaisujen osalta käytännön toteutuksessa esille tulleita havaintoja ja ehdotuksia rakenteiden rakennettavuuden ja toimivuuden sekä toimintatapojen tarkoituksenmukaisuuden kehittämiseksi. Alueella toteutettuja suojausrakenteita olivat tiiviiden pintarakenteiden toteuttaminen ja kuivatuksen suunnittelu, jäte- ja sadevesiputkien tiiviyden varmistaminen painekokeiden ja TV-kuvauksen avulla sekä öljyn- ja liuottimien kestävien tiivisteiden käyttö putkissa. Urakoitsijoille esitettiin myös vaatimuksia työkoneiden kunnon sekä nesteiden säilytyksen, tankkauksen ja onnettomuuksiin varautumisen suhteen. 60 Suomen ympäristö 553

61 Teknisten ratkaisujen toimivuus ja suojausvaikutus pohjavesien kannalta riippuu ennen kaikkea rakenteiden huolellisesta toteuttamisesta rakentamisvaiheessa. Rakentamisen valvonta on kuitenkin useissa kohteissa käytännössä hankalaa eikä siihen ole riittävästi resursseja. Erityisesti herkille alueille rakennettaessa tulisi rakennusurakoitsijoiden valinnassa entistä enemmän kiinnittää huomiota urakoitsijoiden kykyyn vastata työtapojen ja kaluston laatuvaatimuksiin. Urakoitsijoiden tiedontaso suojausrakenteiden vaatimusten suhteen on kirjavaa eikä rakennustilanteessa usein mm. työselostuksiin kirjattu tieto kulje perille asti. Pohjavesialueiden asuinrakentamisesta aiheutuvien riskien merkityksestä on vielä vähäisesti kokemuksia. Potentiaalisia, asuinrakentamisesta pohjavedelle aiheutuvia riskejä ovat: Muodostuvan pohjaveden määrän väheneminen vettä läpäisemättömien pintojen johdosta. Ravinteiden kulkeutuminen veteen tai pohjaveden hygieenisen laadun heikkeneminen lannoituksen, kompostoinnin tai jätevesien käsittelyn johdosta Öljyn, bensiinin, liuottimien ja muiden polttonesteiden tai kemikaalien kulkeutuminen pohjaveteen onnettomuuden tai ilkivallan seurauksena Ongelmajätteiden säilytyksestä aiheutuvat riskit. Seuraavalla sivulla olevaan taulukkoon on koottu yhteenveto infrastruktuurin rakentamisen aiheuttamista riskeistä alueen pohjavesille, keinot riskien minimoimiseksi ja kokemukset Nummenharjusta keinojen toimivuudesta. Osana tutkimusta kerättiin seurantatietoa alueen pohjaveden tilasta laatunäytteenoton ja pinnankorkeuden seurannan avulla. Laatunäytteitä otettiin tutkimusjakson aikana neljä sarjaa kolmesta eri havaintopisteestä. Pinnankorkeuden vaihtelua seurattiin automaattisilla mitta-antureilla kolmessa mittauspisteessä. Tuloksia verrattiin rakentamista edeltävältä ajalta oleviin alueen pohjaveden pinnankorkeus- ja laatutietoihin. Nitraattien ja nitriittien sekä liuottimien pitoisuudet ovat merkittävimpiä pohjaveden laatutekijöitä, joilla selvimmin voi olla yhteys alueen asuinrakentamiseen. Alueen rakentamisen seurauksena aiheutunutta orgaanista kuormaa esimerkiksi jätevesiputkien vuodoista tai ravinteista ei ole näytteiden perusteella havaittavissa. Missään Nummenharjun näytteistä ei havaittu liotinaineiden tai bensiinin pitoisuuksia. Kloridipitoisuuksien suhteen vilkasliikenteisen Kt 45:n varressa sijaitsevassa näytepisteessä havaittiin poikkeuksellisen korkeita kloridipitoisuuksia (vaihteluväli mg/l). Syynä kohonneeseen pitoisuuteen on mitä todennäköisimmin tiesuolaus. Pinnankorkeuden seurannan perusteella ei ole lyhyellä tarkastelujaksolla nähtävissä rakentamisesta johtuvia merkittäviä muutoksia näytteenottopisteiden pohjaveden pinnantasossa. Asuntomessualueen pinta-ala on 32 ha, josta noin 2/3 on vapaa-alueita. Laskennallisesti tarkasteltuna Nummenharjussa pohjaveden muodostuminen estyy 8,4 ha:lla eli 26 %:lla rakennetusta alueesta. Koko Rusutjärven pohjaveden muodostumisalueella tämä tarkoittaa, että rakentamisen seurauksena muodostuu noin 131 m 3 /vrk vähemmän pohjavettä. Tämä vastaa 11 %:n vähenemää pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määrään. 61

62 Yhteenvetotaulukko: Infrastruktuurin rakentamisen aiheuttamat riskit alueen pohja- ja pintavesille, keinot riskien minimoimiseksi ja kokemukset Nummenharjusta keinojen toimivuudesta. Pohjavesiin kohdistuva riski Keino riskin minimoimiseksi Arvio keinon toimivuudesta Pohjaveden määrän muutokset Muodostuvan pohjaveden määrän väheneminen rakennetulla alueella Vapaa-alueiden päällysteinä käytetään hyvin vettä läpäiseviä materiaaleja ja kasvualustoja. Tonttialueilla rakennusten sadevedet katoilta imeytetään maastoon. Kasvittaminen vapaa-alueiden hyvin vettä läpäiseville kasvualustoille onnistui Nummenharjussa hyvin. Rakennusten katoilta imeytettävien vesien vaikutus muodostuvan pohjaveden määrään on kokonaisuudessaan vähäinen. Nummenharjussa kattovesien määräksi on arvioitu noin 29 m 3 /vrk, jos kaikki kattovedet voitaisiin johtaa maaperään. Käytännössä kuitenkaan sadevesien imeyttäminen ei aina onnistu esimerkiksi rakennusten etupihoilla, joissa piha-alue on pinnoitettua, jolloin vedet joudutaan johtamaan sadevesiviemäriin. Pohjaveden laadun muutokset Ravinteiden kulkeutuminen veteen. Typpiyhdisteiden pitoisuuksien kasvu rakennetulla alueella muodostuvassa pohjavedessä ja sieltä poistuvassa pintavedessä. Toistaiseksi Nummenharjun näytteissä ei ole havaittu rakentamisen johdosta kohonneita nitraattitypen pitoisuuksia. Rakennustapaohjeessa suositetaan, ettei viheralueiden hoidossa käytetä nitraattipitoisia lannoitteita Myös kompostointi on kielletty pihoilla. Käytännössä ohjeen noudattamista tonteilla on vaikea valvoa. Vapaa-alueilla kasvillisuus valitaan siten, ettei alueita tarvitse lannoittaa. Tonttien jätehuoltoalueet on päällystetty läpäisemättömällä materiaalilla. Jätekatosten vedet johdetaan sadevesiviemäriin. Viemäröinnin tiiviyteen kiinnitetään erityistä huomiota (putkirakenteiden tiiviyden seuranta painekokein ja TV-kuvauksen avulla). Tonttialueiden lannoituksen suhteen asukkaiden tiedottaminen ja valvonnan järjestäminen asettavat haasteen kunnalle. Asukkaat eivät välttämättä tiedosta puutarhan käyttöön kohdistuvia rajoituksia ja voivat kokea ne pihankäyttöä rajoittaviksi. Tonttien mahdollisten ravinnehuuhtoutumien merkityksestä pohjaveden laadulle on hyvin vähän kokemuksia, mutta yksittäisten kasvimaiden lannoituksen merkitys on todennäköisesti melko vähäinen. Sen sijaan laajojen vapaa-alueiden oikea hoitotapa on merkittävämpi ja helpommin valvottava keino pohjavesien suojelemiseksi ravinnekuormitukselta. Vapaaalueiden kasvillisuus on mahdollista toteuttaa ilman typpilannoitteiden käyttöä valitsemalla monivuotisia kasvilajeja, jotka tulevat toimeen vähäravinteisessa kasvualustassa. Tonttien piha- ja jätehuoltoalueet päällystettiin Nummenharjussa pääosin yhtenäisellä asfalttipinnalla. Asfalttipinnan työstäminen on helppoa ja materiaali on usein myös edullisin vaihtoehto rakentajalle. Painekokeiden ja TV-kuvauksen avulla putkien tiiviyttä oli mahdollista valvoa laadukkaasti. Urakoitsijoiden tiedontaso rakenteiden tiiviysvaatimusten suhteen on kirjavaa eikä rakennustilanteessa mm. työselostuksiin kirjattu tieto kulje perille asti. Painekokeiden suoritukseen ja erikoistiivisteiden asentamiseen totuttuja, toimivia työtapoja ei ollut vielä muodostunut. Vaatimus alueen sade- ja jätevesiputkilinjojen säännöllisestä tarkkailusta asettaa haasteen alueen kunnossapidosta vastaaville. 62 Suomen ympäristö 553

63 Pohjavesiin kohdistuva riski Pohjaveden hygieenisen laadun heikkeneminen Öljyn kulkeutuminen pohjaveteen öljysäiliöiden vuodot, säiliöauton onnettomuus öljylämmitteisten kiinteistöjen huollon yhteydessä Bensiinin, liottimien ja muiden kemikaalien kulkeutuminen pohja- ja pintavesiin. Maalämpöputkistoissa kulkevien kemikaalien pääsy pohjaveteen. Rakentamisaikainen onnettomuus, jossa polttoaineita tai kemikaaleja joutuu maaperään esim. työkoneiden tankkausten yhteydessä tai säiliö- tai kalustovuotojen kautta Keino riskin minimoimiseksi Viemäröinnin tiiviyteen kiinnitetään erityistä huomiota (putkirakenteiden tiiviyden seuranta). Öljylämmityksen kieltäminen kaavamääräyksin. Rakentamistapaohjeissa annetaan säännökset säiliöiden sijoittamisesta kaukaloihin vuotojen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi. Maalämpöputkistoissa käytetään myrkyttömiä, luonnossa hajoavia kemikaaleja. Putkistorakenne on suunniteltu siten, että onnettomuustilanteessa putkisto ei tyhjenny alipaineen vaikutuksesta. Liikennealueet ja piha-alueiden autopaikkojen päällystäminen läpäisemättömällä materiaalilla. Ajoneuvoliikenteen ja pysäköintipaikkojen vedet johdetaan sadevesiviemäriin. Ajoneuvojen peseminen alueella on kielletty. Öljynkestävien tiivisteiden käyttö viemäröinnissä. Viemäriputkien tiiviys tarkastetaan kaikissa putkilinjoissa (myös tonttijohdoissa) tekemällä putkille painekokeet ja TV-kuvaamalla putkistot. Urakoitsija on velvollinen käyttämään hyväkuntoista kalustoa ja noudattamaan kaluston huollon ja käytön suhteen erityistä valppautta ja huolellisuutta (mm. imeytysturvetta oltava saatavilla). Arvio keinon toimivuudesta Kts. edellinen kohta. Nummenharjussa otetuista näytteissä ei ole toistaiseksi analysoitu suolistoperäisiä bakteereja (mm. streptokokit, enterokokit). Jatkoseurannassa kokonaispesäkeluvun määritystä alueelta otetuista näytteistä tulee harkita. Öljylämmityksen kieltäminen kaavamääräyksellä ei ollut Nummenharjussa mahdollista, koska alue oli asuntomessualue, jolla kilpailunäkökohtiin liittyen tulee voida esitellä eri lämmitysmuotoja. Normaalilla asuntoalueella öljylämmityksen kieltäminen kaavamääräyksissä on tehokkain ja suositeltava keino öljyn aiheuttamien riskien minimoimiseksi. Nummenharjussa on vain yksi öljylämmitteinen talo, jolloin säiliöauton onnettomuusriski alueella on vähäinen (säiliö täytetään kerran vuodessa). Talossa on vaaditut öljynsuojarakenteet. Nummenharjussa neljän kiinteistön lämmitysmuotona on maalämpö. Putkistojen kemikaaleina käytettiin mm. freeziumia (kaliumformiaatin vesiliuos), joka on myrkytön. Putkistojärjestelmä on alipaineinen siten, että vuototilanteessa maaperään pääsevä nestemäärä on muutamia litroja. Katualueen tiiviys edellyttää, että ajoväylillä on käytettävä riittäviä pintakaltevuuksia, reunatukia ja läpäisemättömiä rakenteita. Kuivatusrakenteita ja tiiviitä pintoja tulee enemmän kuin tavanomaisilla alueilla. Nummenharjussa esteettisten tekijöiden vuoksi katualueella toteutettiin rikkonaisia pintarakenteita (noppakivikourut), jotka eivät tiiviysominaisuuksiltaan vastaa yhtenäistä asfalttipintaa. Tonttien ja katualueiden pintarakenteena käytettiin pääosin asfalttia. Käytännössä riittävä tiiviys aikaansaatiin lisäkerroksilla. Herkille alueille rakennettaessa putkien tiiviyden varmistaminen on välttämätöntä ja tulisi olla yleisenä käytäntönä. Urakoitsijoilta tulee edellyttää vastuuta rakentamisen laadusta myös ympäristötekijöiden huomioimisen osalta. Käytännössä mahdollisuudet vaikuttaa käytettävien työkoneiden kuntoon lyhyellä tähtäimellä ovat rajalliset. Nummenharjun aluetta rakennettaessa Tuusulan alueen kaikki työkoneet olivat käytössä kiivaimpaan rakennusaikaan. 63

64 Pohjavesiin kohdistuva riski Ilkivalta liuottimien, öljyjen tai muiden haitallisten aineiden tahallinen kaataminen maaperään tai viemäriin Ongelmajätteiden säilytys ja varastointi alueella Keino riskin minimoimiseksi Työkoneiden tankkaus pohjavesialueen ulkopuolella. Pysyville nestesäiliöille edellytetään rakennettavaksi tiivis kaukalorakenne. Alueen asukkaiden yhteisöllisyyden tukeminen sosiaalisen kontrollin edistämiseksi. Asukkaiden tiedottaminen alueen luonteesta ja toiminnan aiheuttamista riskeistä. Öljyn ja liuottimien kestävien tiivisteiden käyttö viemäriputkistoissa. Tiedotus ja ongelmajätteiden keräyspaikan osoittaminen. Kunnan toimet, esimerkiksi tehostettu kiertävä ongelmajätekeräys alueelle. Arvio keinon toimivuudesta Urakoitsijoiden työn laatuun ja huolellisuuteen on mahdollista vaikuttaa vaatimalla urakoitsijoilta näyttöä toiminnan hyvästä laadusta (esimerkiksi yrityksen laatu- ja ympäristöjärjestelmä). Laatutekijöiden korostaminen urakoitsijan valinnassa on perusteltua erityisesti herkille alueille rakennettaessa. Työkoneiden huolto- ja tankkaustöitä varten tarkoitettujen huoltoalueiden osoittaminen töiden suunnittelussa ja velvollisuus niiden käyttöön tulisi olla yleisenä käytäntönä herkille alueille rakennettaessa. Nummenharjussa nuoren asuntoalueen yhteisöllisyydestä on positiivisia kokemuksia. Tiedottamisen kattavuudesta ei voida olla varmoja: rakentamistapaohjeet tavoittavat tonttirakentajat, mutta asukkaiden vaihtuessa ja vuokra-asuntojen osalta tiedon perille meno on satunnaista. Kyselyn tulosten mukaan 7 % asukkaista ei tiennyt asuvansa pohjavesialueella. Nummenharjussa tiedotusta parannettiin mm. rakentamalla alueelle kiinteä infotaulu, jossa annetaan selkeät ohjeet siitä, mitä alueella saa tehdä ja mikä on kiellettyä. Ilkivaltaan liittyvä riski Nummenharjussa on vähentynyt olennaisesti alueen rakentamisen myötä aiemmin hylätty soranottoalue oli erityisen altis luvattomalle jätteiden sijoittamiselle. Kuten muillakin asuinalueilla jätteiden käsittely on pitkälti riippuvaista asukkaiden vastuullisuudesta. Liian pitkiksi koetut kuljetusmatkat tai jätteiden käsittelymaksut sekä tiedon puute voivat estää jätteiden oikeanlaista käsittelyä. 64 Suomen ympäristö 553

65 OSA III: Asukkaat Tässä tutkimusosuudessa selvitetään Nummenharjun messualueen kokemista käyttäjien kannalta. Pääosassa ovat alueen asukkaat. Heille tehtiin laaja kysely, jonka avulla selvitettiin alueeseen kohdistettuja odotuksia ja niiden täyttymistä, tyytyväisyyttä alueen eri piirteisiin ja sen soveltuvuutta heidän elämäntapaansa. Koetaanko entisellä ympäristövaurioalueella asumisessa riskejä tai häiriöitä? Miten nähdään pohjavesialueen erityisoloista johtuvat pihan ja puutarhan hoidon rajoitukset? Kuinka tietoisia niistä ollaan? Millaista tiedotusta tarvittaisiin? Tutkimuksen aluksi päätettiin hankkia taustatietoja asukastutkimukseen haastattelemalla alueen talojen rakennuttajia. Heidän kokemuksillaan ympäristövaurioalueelle rakentamisesta ja alueen myynnistä on myös merkitystä sille, miten vastaaville alueille rakentamiseen tulevaisuudessa suhtaudutaan. 65

66 Sorakuopasta asuntomarkkinoille: rakennuttajien näkemyksiä 6 Nummenharjun rakennuttajat ovat alueen rakentamiseen ja markkinointiin perehtyneitä osallisia ja tavallaan alueen ensimmäisiä käyttäjiä. Heidän kokemuksensa Nummenharjun rakentamisesta ja markkinoinnista vaikuttavat väistämättä siihen, miten tulevaisuudessa suhtaudutaan pientalorakentamiseen entisille soranotto- tai muille ympäristövaurioalueille. Siksi vaikutti perustellulta selvittää, onko pientalorakentaminen heistä varteenotettava vaihtoehto näille alueille. Kevättalvella 2001 haastateltiin puhelimitse kymmentä eri rakennuttajayritysten edustajaa sekä kunnan omistamien vuokra-asuntojen osalta kunnan edustajaa. Haastateltavat valittiin siten, että tietoa saatiin rakennustyypiltään ja rahoitustyypiltään erilaisista kohteista. Edustetuiksi tulivat niin omakotitalot kuin rivitalot, ja asunnon hallintamuodon osalta sekä vuokra-, asumisoikeusettä omistusasunnot. Haastatteluissa käytiin läpi mm. seuraavia asioita: miten entistä ympäristövaurioaluetta markkinoitiin asuinalueena ja miten sen koetaan onnistuneen, onko Nummenharjun historiasta tai toisaalta rakennuttajille, asukkaille ja asumiselle asetetuista rajoituksista aiheutunut haittaa asuntojen markkinoinnille ja saamiselle kaupaksi kuinka onnistuneina rakennuttajat pitävät alueen eri ominaisuuksia kuinka onnistuneina rakennuttajat näkivät heille itselleen kohdistetun tiedotuksen ja rakennustapaohjeet. 6.1 Kohteen myynnin onnistuminen Suurin osa haastatelluista rakennuttajista oli myynyt asuntonsa itse, vain pari oli käyttänyt kiinteistövälittäjiä. Pääasiassa kohteet menivät hyvin kaupaksi, osa jo ennen messuja. Vuokra-asunnot vietiin käsistä, eikä asumisoikeusasuntojen myynnissäkään ilmennyt ongelmia. Selvä virhearvio oli tehty yhden vapaarahoitteisen rivitalokohteen kohdalla: talot olivat ulkonäöltään liian erikoisia, samalla kun hinnat olivat kalliit eivätkä asunnot vastanneet kysyntää Tuusulan alueella. Nämä asunnot olivat haastatteluhetkellä edelleen myymättä. Yleisesti asuntojen hintataso pysyi kutakuinkin odotusten mukaisena. Suurin osa rakennuttajista sai asunnot myytyä budjetoituun, alkuperäiseen hintaan. Toisinaan jo hintapyyntö oli rakennuttajien mukaan valmiiksi tingitty. Moni valitteli korkeita tonttihintoja, jotka johtuivat osin tiukoista maanrakentamisen vaatimuksista ja infrastruktuurikustannuksista. Pelkkä tontti saattoi maksaa asukkaille noin markkaa, mitä pidettiin kalliina hintana pienehköstä tontista tällä etäisyydellä. Pari ilmoitti joutuneensa korkeasta kustannustasosta johtuen myymään talot omakustannushintaan tai sen alle. (Sinänsä tämä tappio voi olla ainakin isolle yritykselle kohtuullinen markkinointikustannus, messutalothan tavoittavat varsin laajan yleisön.) Tästä huolimatta kävijät ja jotkut haastatelluista henkilökohtaisesti pitivät alueen asumista liian kalliina. Useimmat rakennuttajat suunnitteluttivat messukohteensa valmiiksi itse, sillä tulevia asukkaita ei tiedetty etukäteen. Sen sijaan ne omakotitaloihin muuttajat, jotka olivat varanneet asuntonsa ajoissa, pystyivät osallistumaan suunnitteluun. Myös joissain asumisoikeusasunnoissa asukkaat saivat vaikuttaa suunnitteluun, lähinnä kuitenkin detaljeihin kuten pintamateriaalien valintaan. 66 Suomen ympäristö 553

67 6.2 Kävijöiden suhtautuminen asuntoihin ja alueeseen Lähes poikkeuksetta haastatellut kokivat, että kävijöiden suhtautuminen heidän messukohteisiinsa oli ollut joko erittäin positiivista tai positiivista. Katsojia oli erittäin paljon. Vastaanotto oli todella hyvä. Vain pari rakennuttajaa koki suhtautumisen hieman varaukselliseksi tai selkeästi kaksijakoiseksi. Asuntoon joko ihastuttiin oitis tai siitä ei pidetty lainkaan. Eräs rakennuttaja kuvasi kävijöiden tunteita jopa pelästyneiksi ja ulkoasua kartteleviksi. Kysymykseen siitä, mitä kävijät hakivat Tuusulalta alueena, ei osattu antaa selkeää, yhtenäistä vastausta. Osa haastateltavista ei lähtenyt arvaamaan asiaa lainkaan, osa esitti omia oletuksiaan ja kävijöiltä kuulemiaan kommentteja. Sijaintia pidettiin hyvänä pääkaupunkiseutuun nähden, mutta auto nähtiin asukkaan kannalta välttämättömäksi, sillä palveluita alueella ei juurikaan ole. Lähistöltä löytyvät kyllä koulut ja päiväkoti, mutta muut palvelut ovat automatkan päässä, Hyrylän keskustassa. Palvelujen puutteen ei yleensä nähty vaikeuttaneen asuntojen myyntiä. Myös kunnan ja yleishyödyllisen rakennuttajan (VVO) vuokra-asuntojen kysyntä oli ollut suurta, joten myös vuokratalojen alue on osoittautunut tarpeelliseksi. Kunnan vuokra-asuntojono on pitkä. Yleisesti aluetta pidettiin hyvänä lapsiperheille. Alueelta ajateltiin haettavan viihtyisyyttä, väljyyttä ja korkeatasoisia asuntoja. Osan asuntojen katsojista arveltiin hakevan messualueelta erikoisuutta, joka tuo lisäarvoa ja parantaa Kuvat 38, 39 ja 40. Nummenharju, kuten asuntomessualueet yleensäkin, yrittää sulauttaa itseensä kirjavan kokoelman rakennustapoja, -materiaaleja, omakoti-ihanteita ja vetäviä yksityiskohtia. 67

68 asunnon jälleenmyyntiarvoa. Toki kuten aina asuntomessuilla, suurin osa messukävijöistä oli hakenut alueelta rakennusja sisustusvinkkejä ja vain harvat tulivat asunnonostoaikeissa. 6.3 Messualueen hyvät ja huonot puolet Rakennuttajien näkemykset messualueesta olivat voittopuolisesti positiiviset. Aluetta pidettiin selkeänä, viihtyisänä ja luonnonläheisenä. Ympäristön käsittelyä pidettiin erityisen onnistuneena, joskin ainakin ensimmäisenä vuonna se oli monen makuun luonnoltaan karu. Ympäristö oli hyvin rakennettu, luonnonläheisyyteen oli satsattu, ja vihreät arvot olivat selkeästi näkyvillä. Hyvä puoli oli ympäristö. Vaikka jotkut pitivät karuna, pidän erittäin onnistuneena. Kaksi vastaajaa kymmenestä suhtautui kriittisesti siihen, kannattiko rakentaa juuri pohjavesialueelle, jos se kerran edellytti näin mittavia ja kalliita infrastruktuuriratkaisuja ja vaativia kontrollikeinoja. Toinen heistä oli vahvasti sitä mieltä, että alueen rakentamista säädeltiin liian pikkutarkasti ja että rakentajilta vaadittiin aivan liikaa kaikenlaisten lupien hakemista. Tästä koitui haastatellun mukaan ylimääräisiä kustannuksia ja vaivaa: Siihen nähden että alueella oli ajettu romurallia 15 vuotta ilman kontrollia, nyt hössötettiin joka asiasta. Kunta pani työlle hirveet suitset. Tavallinen kukkakin muka jotenkin saastuttaa. Messukävijät olivat haastateltujen näkemysten mukaan pitäneet aluetta ja sen ympäristörakentamista onnistuneena. Yllätystä ja ihmetystä oli herättänyt, että alue oli rakennettu soramonttuun. Soranottoalueen naamiointi oli onnistunut siinä määrin hyvin, että osa kävijöistä oli ihmetellyt missä se soramonttu nyt on. Yksittäisiä negatiivisia kommentteja annettiin talojen ja messualueen koosta ja hinnasta. Aluetta pidettiin liian laajana kävijän kannalta: Kohteita oli liikaa, kukaan ei jaksa käydä kaikkea läpi yhdessä päivässä. Jotkut pitivät myös omakotitonttien rakennusoikeuksia ja sen vuoksi taloja liian suurina. Talot olivat olleet yleisön mielestä liian kalliita. Korkeat hinnat johtuivat rakennuttajien mukaan paitsi rakennusmääräyksistä ja pohjarakentamisesta, myös talojen suuruudesta. 6.4 Ympäristövaurion vaikutus markkinointiin ja myyntiin Haastateltavilta tiedusteltiin myös sitä, oliko ympäristövaurio noussut esiin kohteita markkinoitaessa ja myytäessä. Lisäksi tiedusteltiin, koettiinko ympäristövaurio riskinä, vaikeuttiko se kenties myyntiä tai alensiko se asuntojen hintoja. Lähes poikkeuksetta rakennuttajat jättivät ympäristövaurioteeman itse mainitsematta markkinoinnin yhteydessä. Vain yksi markkinoija oli korostanut suojeluteemaa myyntiesitteissä, joskin alkuun varotoimille oli hieman naureskeltukin. Kyseinen rakennuttaja arveli, että suojelualueteemalla oli positiivinen vaikutus asukkaisiin. Alkuun ympäristövaurio aiheutti jonkinasteista varautuneisuutta ja ennakkoluuloja. Mitä pidemmälle edettiin sitä vähemmän ympäristövauriolla oli merkitystä. Teema hälveni ajan kuluessa ja merkit siitä, millainen tila alueella oli aiemmin vallinnut, saatiin hyvin peitettyä. Ympäristövaurion ei kuitenkaan katsottu vaikeuttaneen asuntojen myyntiä. Kaikki haastatellut rakennuttajat olivat yksimielisiä siitä, ettei yleisö kokenut rakennus- ja asuinympäristöä sinänsä riskinä. Sen sijaan suunnittelun ja rakentamisen valvontaa pidettiin sangen tiukkana lukuisine lupineen ja katselmuksineen. Useimmat hyväksyivät menettelyn herkällä alueella, mutta mielipiteet vaihtelivat. Koko ympäristövaurioajattelu saatettiin kokea jopa ylenpalttisena hössötyksenä kunnan taholta. 68 Suomen ympäristö 553

69 6.5 Suhtautuminen istutusrajoituksiin Rakennuttajien edustajilta kysyttiin, aiheuttivatko viherympäristöä ja istutuksia koskevat rajoitukset vaikeuksia suunnittelu- tai toteutusvaiheessa. Ensialkuun hankaluuksia ei myönnetty, mutta lopulta rakennuttajilta irtosi paljonpuhuvia ja kärkeviäkin kommentteja. Nurmikon lannoituskielto häiritsi ja monet rajoitukset tuntuivat aluksi hullulta idealta tai hätävarjelun liioittelulta. Joku piti karun maan kasveja laihoina ja ei minkään näköisinä, ja luonnonmukaisten lannoitteiden käyttöä peräänkuulutettiin. Kriittisimmän haastatellun mukaan: nyt ei nähty metsää puilta, ei kukaan tahallaan saastuta ikään kuin joku porkkanapenkki pilaisi Tuusulan pohjavedet!. Tulevien asukkaiden mielipiteet olivat olleet kahdenlaisia; osa arvosti luonnonläheisyyttä eikä kaivannut pihalleen istutettua nurmikkoa, jossain tapauksessa taas kaupat olivat vähällä peruuntua juuri viheristutusten rajoitusten vuoksi. Yleisesti haastateltavat olivat sitä mieltä, että niin rakennuttajat kuin myös asukkaat ovat sopeutuneet viheristutusten rajoituksiin. Kävi kuitenkin ilmi, etteivät kaikki rakennuttajat noudattaneet rajoituksia toteutusvaiheessa. Rakennuttajat istuttivat haluamiaan kasveja ja noudattivat ohjeita vasta ojennuksen jälkeen. Ihmeteltiin myös, kuinka pihojen käyttöä ja istutuksia tullaan valvomaan myöhemmin. Kukaan ei voi jatkuvasti vahtia, etteikö alueelle istutettaisi muita kasveja messujen jälkeen. 6.6 Suunnittelun, ulkotilojen ja maisemoinnin onnistuneisuus Rakennuttajien mielipiteet alueen suunnittelusta vaihtelivat laidasta laitaan. Toisaalta kaavoitusta pidettiin ihan onnistuneena, toisaalta sekavana ja liian tiiviinä. Rakennusoikeutta oli joidenkin mielestä omakotitonteilla liikaa, mikä näkyi mm. liian suurina ja kalliina taloina. Monen mielestä yleisnäkymä oli kuitenkin hyvä, ja omakotitaloalueen ja rivitalo-/pienkerrostaloalueen erottelua pidettiin järkevänä ratkaisuna. Alue oli erittäin selkeä ja helppo hahmottaa. Kiertely alueella oli helppoa. Hyvää oli erityisesti se, että omakotitaloalue ja kerroksittaiset rakennukset olivat omilla puolillaan. Alue ei ollut rikkonainen. Yksi rakennuttajien edustajista kuvasi aluetta hyvin onnistuneena omana pienenä smurffimaailmana, mikä oli miedosti ironinenkin heitto. Pihoja ja ulkotiloja pidettiin hyvinä ja onnistuneina, joskin paikoin liian pieninä. Myönteistä oli, että pihat ja ympäristö saatiin valmiiksi aikataulussa ja että pihat olivat huolella suunniteltuja, mistä oli tullut messukävijöiltä hyvää palautetta. Pihojen karu ja kivikkoinen luonne jakoi mielipiteitä. Osa haastatelluista piti kivikkopihoja viehättävinä, osa olisi kaivannut lisää vehreyttä. Haastattelujen perusteella maisemoinnissa oli onnistuttu. Soramonttu oli onnistuttu peittämään hyvin. Näin karulle, soraiselle alueelle näin viihtyisä ympäristö näin nopeasti. Mutta kyllä se maksoikin, ja maksu meni lopulta myös asukkaille. Yksi haastatelluista oli sitä mieltä, että maisemointi olisi pitänyt ulottaa pidemmälle, suuremmalle alueelle. 6.7Nummenharjun opit rakennuttajille Rakennuttajien edustajilta tiedusteltiin myös, mitä he ovat Tuusulan messuilla oppineet seuraavia kohteita ja alueita varten. Esiin nousi mm. seuraavia asioita: Messuilla tulee keskittyä johonkin kärkiteemaan. Nykyisellään messut ovat hajanaisia materiaali- ja talopakettinäyttelyitä. Messut olivat liian suuret. Kun yhdellä kertaa toteutetaan näin suuri alue, tulisi järjestää eri osapuolet yhdistävä suunnittelijailta. Messujen tavoitteet tulee esittää selkeästi. Kohteiden tulee olla myös kiinnos- 69

70 tavia ja tarjota kävijöille virikkeitä. Messualue oli selkeä ja järjestelyt olivat onnistuneet. Tähän on pyrittävä myöhemminkin. Ympäristön maisemointi, tiet ja kiveykset olivat hyvin toteutetut. Toiminnan on oltava liiketaloudellisesti kannattavaa. Seuraavalla kerralla ollaan varovaisempia ja kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota taloudelliseen puoleen. Mukaan lähdetään vain sellaisille alueille, joissa on tarpeeksi kysyntää uusille asunnoille. Täytyy varmistaa että tuote vastaa paikallista kysyntää. Vastedes varotaan virhearviointeja ja liian kunnianhimoisia tai erikoisia ratkaisuja. Kuvat 41, 42 ja 43. Paljon vieraita, mutta ei yhtään asukkaita. Mitä kaikkea tarvitaan, ennen kuin messualueesta muodostuu asuinpaikka? 70 Suomen ympäristö 553

71 7 Nummenharju asuinpaikkana: Asukkaiden näkemyksiä Asukastutkimuksen pääpaino oli kyselyissä ja haastatteluissa. Ne tehtiin ja analysoitiin kesän - syksyn 2001 aikana. Tässä vaiheessa ensimmäiset asukkaat olivat asuneet alueella noin vuoden ajan. 7.1 Tutkimusmenetelmät ja -kysymykset Tutkimusmateriaali hankittiin lomakekyselyn ja täydentävien henkilökohtaisten haastattelujen avulla. Asukastutkimus tehtiin kolmessa vaiheessa: a) Alustavat koehaastattelut Postikyselystä laadittiin ensin lomakeluonnos. Yksi lomake lähetettiin testiluontoisesti täytettäväksi alueella asuvalle suunnittelun asiantuntijalle. Muutamaa asukasta haastateltiin kodeissaan lomakkeen testaamista varten. Näin saatiin syvempi kuva joidenkin asukkaiden näkemyksistä ja kokemuksista. Tämän jälkeen lomaketta muunneltiin paremmin toimivaksi ja helpommin vastattavaksi, mm. muuttovalintaan ja odotuksiin liittyviä kysymyksiä tarkennettiin. b) Lomakekysely Kysely jaettiin alueen kaikkiin asuttuihin talouksiin. Lomakkeita jaettiin 116 kpl, joista takaisin saatiin 62 vastausta eli 53 %. Se on vastausprosentiksi tyydyttävä, sillä tietynlainen kyselyväsymys vallitsee ja monissa tutkimuksissa on viime aikoina palautunut vain kolmasosa kyselylomakkeista. Kyselylomake oli rakennettu siten, että saatiin sekä laadullista (kirjallista) että kvantitatiivista (numeraalista) tietoa. Kaikille asukkaille suunnatun lomakekyselyn teemoja olivat mm. muuttovalintaan vaikuttaneet Nummenharjun ominaisuudet, tyytyväisyys alueen eri ominaisuuksiin kuten julkisiin tiloihin, liikennejärjestelyihin ja alueen tiiviyteen, palveluihin; yhteisyyteen ja kanssakäymiseen. Tärkeänä osan muodosti asukkaiden tietoisuus pohjaveteen kohdistuvista suojelutarpeista ja riskeistä ja heidän mielipiteensä pohjaveden suojelua koskevasta tiedotuksesta (Ks. kyselylomake liitteenä 5.) Oman aihepiirinsä muodostivat pihan käyttötavat ja -tottumukset: kuinka paljon aikaa käytetään puutarhan hoitoon ja missä määrin koetaan, että pihaa voidaan vapaasti käyttää eri tarkoituksiin. Lopuksi kysyttiin, voidaanko asukasta haastatella erikseen puutarha- ja kasvillisuusasioista. c) Istutuksiin ja viherympäristöön liittyvät haastattelut Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan puutarhatieteen opiskelijat tekivät tämän jälkeen, syksyllä 2001, kurssityönään asukashaastatteluja pihojen käyttöön ja puutarhan hoitoon liittyvistä toiveista ja niiden toteutumisesta, samalla kun kartoittivat asukkaiden yksityisten pihojen kasveja (Brunell ym. 2002). Miten alueen asukkaat arvioivat Nummenharjun suunnittelua ja sen onnistuneisuutta pihan ja puutarhan käytön näkökulmasta? Näitä tehtiin yhteensä kymmenen asunnon osalta 1. Samalla tarjottiin asukkaille mahdollisuutta saada jonkin verran neuvontaa alueelle sopivista kasveista, lannoituksesta ym. Haastattelut litteroitiin, ja myös näitä on käytetty tämän analyysin materiaalina. Kyselyn avulla pyrittiin myös arvioimaan Nummenharjua yhtenä Tuusulan yhdyskuntarakenteen eheyttämisprojektina. Eheyttäminen on monitahoinen, hankalakin kysymys, joka usein herättää ristiriitoja (ks. Rauhala 1999). Siitä ollaan samaa mieltä, että kompaktimpi aluerakenne ja joukkoliikenteeseen aktii- 1 Otos tosin vääristyi hieman: rivitaloja oli kahdeksan, erillis- tai omakotitaloja vain kaksi. 71

72 1 Kehitetty yhdessä YTK:n (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus/teknillinen korkeakoulu) kanssa projektiin Matalan ja tiiviin asuinalueen kehittäminen., Ekoinfra-ohjelma. Raportti toistaiseksi julkaisematon. vinen vahvistaminen sinänsä olisi järkevämpi kuin pitkiin työ- ja ostosmatkoihin johtava hajanainen kokonaisuus. Tämän kompaktimman rakenteen saavuttamisen keinoista ja mahdollisuuksista ei sen sijaan olla lainkaan yksimielisiä, eritoten kun samalla haluttaisiin säilyttää suomalaisten kaupunkien väljyys ja vihreys (Päivänen 2000). Suunnittelukeskustelussa keskeinen eheyttämisen teema on eksperttikysymys. Esimerkiksi Helsingin Etelä-Haagan kaavojen uusimisessa todettiin että yhdyskuntarakenteen eheyttäminen oli kaavoittajille tärkeä periaate, mutta yksikään asukas ei pitänyt asiaa tärkeänä (Riipinen ym. 2001, 16). Eheyttämisen kannalta vedetään joitakin johtopäätöksiä luvussa 8.4. Yksi tässä tutkimuksessa ja tulosten tulkinnassa esiin otettu teema on myös suhtautuminen alueen sisäiseen tiiviyteen, tonttien kokoon ym. Tämä liittyy viime vuosina virinneeseen kiinnostukseen matalia ja tiiviitä asuinalueita kohtaan. Niitä on esitetty sellaiseksi eheyttämisen keinoksi, joka sopii omaa tonttia arvostavaan suomalaiseen kulttuuriin. Nummenharjun alueella on sekä perinteisiä esikaupunkialueen omakotitaloja noin 1000 neliön tonteilla, tavallisia pienipihaisia rivitaloja että suhteellisen kompakteille tonteille toteutettuja yhtiömuotoisesti tuotettuja erillistaloja, jotka ovat lähellä matalan ja tiiviin asuinalueen ihannetta (kullakin on noin m 2 tonttiosuus). Kyselyyn liitettiin tästä syystä matalien ja tiiviiden alueiden tutkimukseen kehitetty kysymyspaketti, jossa käsitellään mm. yhteisyyden toteutumista ja pihan käyttöä matalilla ja tiiviillä alueilla Millaisia ihmisiä Nummenharjussa asuu? Kyselyyn vastanneista 74 % oli naisia (mikä on tavallinen vinoutuma asumistutkimuksissa). Suurin osa vastaajista oli vastaamisajankohtana vakituisessa työsuhteessa, eläkeläisiä ja opiskelijoita oli vastaajien joukossa kumpiakin vain kaksi. Suurin sosioekonominen ryhmä olivat johtavassa asemassa olevat tai ylemmät toimihenkilöt (40 %), toiseksi eniten oli työntekijöitä (26 %). Alempia toimihenkilöitä oli 19 % ja yrittäjiä ja vapaan ammatin harjoittajia 10 % vastaajista. Vastaajat jakautuivat eri asumismuotoihin siten, että rivitaloasukkaita oli puolet vastaajista, omakotiasukkaita neljännes ja yhtiömuotoisissa erillistaloissa asui 16 % eli kymmenen vastaajaa. Kerrostaloissa asuvia vastaajia oli vain kolme. Taulukko 11. Vastaajat asuntotyypin mukaan. Asuntotyyppi osuus lkm Omakotitalo 26 % 16 Erillistalo 16 % 10 Rivitalo 52 % 32 Kerrostalo 5 % 3 Yhteensä 100 %61 Asunnon hallintamuodon mukaan vastaajat jakautuivat niin, että omistusasukkaita oli vajaa puolet eli 46 %, arava- tai korkotukivuokra-asunnoissa asui 15 %, asumisoikeusasunnoissa 19 % ja osaomistusasunnoissa 16 % vastaajista. Kaikki omakotitaloissa asuvat vastaajat omistivat itse asuntonsa, samoin kaikki erillistaloasukkaat yhtä lukuun ottamatta. Rivitaloissa oli sen sijaan kaikkien hallintamuotojen edustajia. Taulukko 12. Kyselyyn vastanneiden ruokakuntatyypit eri asumismuodoissa. Ruokakunta Omakoti- Erillis- Rivitalo talo talo Yksin asuva 0 % 0 % 0 % Lapseton pari 38 % 20 % 16 % Yhden 0 % 0 % 9 % vanhemman lapsiperhe Kahden 56 % 80 % 75 % vanhemman lapsiperhe Muu 6 % 0 % 0 % Nummenharju on perhealue, kuten taulukko 12 osoittaa. Yksin asuvia ei ole vastaajissa lainkaan. Valtaosa erillistalojen ja rivitalojen asukkaista asui kahden vanhemman lapsiperheessä, samoin lievä enemmistö omakotiasukkaista. Lapset 72 Suomen ympäristö 553

73 olivat keskimäärin juuri kouluikään tulossa eli kuusivuotiaita. Taloudessa asui keskimäärin 3,7 henkeä rivitaloasunnossa, 3,6 henkeä erillistaloasunnossa ja 3 henkeä omakotitalossa. Omakotiasukkaissa oli merkittävästi myös pareja, joilla ei ole kotona asuvia lapsia. Taulukko 13. Kyselyyn vastanneet ikäryhmittäin eri asumismuodoissa. Ikäryhmä Omakoti- Erillis- Rivitalo talo talo alle % 20 % 16 % % 50 % 72 % % 20 % 9 % yli % 10 % 3 % Alue jakautuu tuloluokittain kahtia: varsin hyvätuloiseen omakoti- ja erillistalojen asukaskuntaan sekä keskituloisten puolella olevaan rivitaloväkeen. Omakotiasukkaista suurin osa on keski-ikäisiä ja varttuneempia ja hyvätuloisia. Nummenharjun yhtiömuotoisiin erillistaloihin näyttäisi taas valikoituneen keskimäärin nuorempia perheitä. Taulukko 14. Vastaajien jakautuminen eri tuloluokkiin eri asumismuodoissa. Tuloluokka Omakoti- Erillis- Rivitalo talo talo alle 7000 mk/kk 0 % 0 % 0 % % 0 % 3 % mk/kk % 0 % 34 % mk/kk % 22 % 41 % mk/kk % 22 % 19 % mk/kk yli mk/kk 60 % 56 % 3 % Asunnon hintaa ei kysytty suoraan, vaan kuukausittaisina asumismenoina (sisältäen vastikkeet, lainojen korot ja kuoletukset sekä lämmityskustannukset), jolloin saatiin suhteellisen vertailukelpoiset luvut eri asumismuotojen osalta. Hyvin monet omakoti- ja erillistaloasukkaista ilmoittivat kuukausimenoiksi jopa yli 8000 markkaa, kun taas rivitaloasukkailla kulut ovat yleensä 4000 ja 6000 markan väliltä. Taulukko 15. Asumismenot eri asumismuodoissa. Asumis- Omakoti- Erillis- Rivimenot/kk talo talo talo alle % 0 % 0 % mk/kk % 10 % 6 % mk/kk % 10 % 75 % mk/kk % 30 % 19 % mk/kk yli 8000 mk/kk 53 % 50 % 0 % Taustatiedoksi kysyttiin vielä, millaisessa ympäristössä vastaaja on asunut lapsuudessaan sekä toiseksi, millaisesta asunnosta ja millaiselta alueelta on muuttanut Nummenharjuun. Melko tarkoin kolmannes oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, toinen kolmannes muun Suomen kaupungeista ja taajamista sekä viimeinen kolmannes maaseudulta. Rivitaloasukkaissa oli hieman enemmän pääkaupunkiseudulla kasvaneita kuin muissa ryhmissä, omakotiasukkaissa taas hieman enemmän maaseudulta kotoisin olevia. Nummenharjuun oli muutettu kerrostaloista (41 % kaikista vastaajista) ja rivitaloista (40 %). Tavallisin edellinen asuinalue oli ollut kaupungin lähiö (55 %) tai muu taajama (24 %). 7.3 Miksi Nummenharjulle on muutettu? Alueen ominaisuudet muuttoperusteena Miksi vastaajat ovat valinneet juuri Tuusulan Nummenharjun asuinpaikakseen? Heiltä kysyttiin, missä määrin alueeseen liitetyt eri ominaisuudet olivat vaikuttaneet alueen valintaan. Tärkeinä myönteisinä valintasyinä nousivat esiin ulkoilumaastot, julkisten tilojen ja ympäristön suunnittelu sekä alueen rakentaminen kerralla valmiiksi. Kielteisinä tekijöinä esiintyivät lähinnä liikenneyhteydet. 73

74 Taulukko 16. Alueen eri ominaisuuksien kielteinen tai myönteinen vaikutus muuttovalintaan. kielteinen ei vaiku- myönteitekijä tusta nen tekijä Aikaisemmat kokemukset 2 % 20 % 79 % /käsitykset Tuusulasta Ulkoilumaastot alueen 0 % 10 % 90 % ympäristössä Asuinalueen rakentaminen 3 % 15 % 82 % kerralla valmiiksi Julkiset tilat 0 % 16 % 84 % Ympäristösuunnittelu 8 % 8 % 84 % Alueen maine 0 % 27 % 73 % Yhteydet Helsinkiin 29 % 16 % 55 % Yhteydet työpaikoille 25 % 11 % 64 % Yhteydet palveluihin 32 % 32 % 35 % Yhteydet Helsinkiin, työpaikoille ja palveluihin olivat olleet kolmas- tai neljäsosalle asukkaista kielteinen tekijä muuttopäätöstä tehtäessä. Puolet alueen työssäkäyvistä asukkaista käy Helsingissä töissä, viidennes Vantaalla ja vain 13 % Tuusulassa. Yhteydet palveluihin koettiin vielä huonompina. Tosin kolmasosa ilmoitti ettei niillä ollut vaikutusta asuinpaikan valintaan. Toiseksi avovastauksissa valiteltiin erityisesti joukkoliikenteen yhteyksien huonoutta ja kalleutta. Hyvät yhteydet on ehkä uhrattu, sillä asuinpaikan valinnassa joudutaan erityisesti suurella kaupunkiseudulla tekemään monenlaisia kompromisseja. Voidaankin tulkita, että asukkaat olivat valinneet Nummenharjun asuinalueekseen siitä huolimatta että se sijaitsee kaukana kaikesta. Alueessa täytyy siis olla jotain erikoisen laadukkaaksi koettua? Asumisen laatu ja sen tärkeys käyvät ilmi kun myöhemmin käsitellään avovastauksia alueen ominaisuuksista. (Ks. 7.6) Asunnon ominaisuudet muuttoperusteena Alueen ominaisuuksien lisäksi tietenkin myös itse asunnon ominaisuudet vaikuttavat muuttovalintaan. Asuntokohtaisista ominaisuuksista asunnon koko, asunnon uutuus ja pihan/tontin koko ovat olleet vastaajille lähes yksinomaan myönteisiä valintasyitä eli varmistaneet päätöstä muuttaa Nummenharjuun. Poikkeuksena ovat rivitaloasukkaat, joista 16 % on tyytymättömämpiä pihan kokoon. Sen sijaan asunnon hinta on ollut voittopuolisesti kielteinen valintaperuste eli tekijä joka on saanut empimään muuttoa, yli kolmasosalle rivitaloasukkaista ja peräti 60 prosentille erillistaloasukkaista. (Taulukko 17) 7.4 Alueen hyvät ja huonot puolet Omakotiasukkaiden mainitsevat alueen hyvänä puolena useimmin valmiiksi rakentamisen, se esiintyy peräti seitsemässä vastauksessa kuudestatoista. Omakotialueethan ovat normaalisti pitkään keskeneräisiä alueita, joissa osa ton- Taulukko 17. Asunnon ominaisuuksien kielteinen tai myönteinen vaikutus muuttovalintaan. Vaikutus OKT RT ET Yhteensä Asunnon hinta Kielteinen tekijä 31 % 39 % 60 % 40 % ei vaikutusta 19 % 26 % 10 % 21 % Myönteinen tekijä 50 % 35 % 30 % 39 % Asunnon koko Kielteinen tekijä 0 % 6 % 10 % 5 % ei vaikutusta 0 % 9 % 0 % 5 % Myönteinen tekijä 100 % 84 % 90 % 90 % Pihan/tontin koko Kielteinen tekijä 6 % 16 % 0 % 10 % ei vaikutusta 13 % 22 % 0 % 16 % Myönteinen tekijä 81 % 63 % 100 % 74 % Uusi talo Kielteinen tekijä 0 % 0 % 0 % 0 % ei vaikutusta 0 % 13 % 0 % 7 % Myönteinen tekijä 100 % 88 % 100 % 93 % 74 Suomen ympäristö 553

75 teista on enemmän tai vähemmän epäsiisteinä rakennustyömaina ja joissa julkiset alueet odottavat viimeistelyään pitkäänkin. Sen sijaan Nummenharjussa sekä yleiset alueet että omakoti- ja erillistalojen omat pihat oli jo messuja varten viimeistelty huolellisesti. Kaikki talot & pihat upouusia ja valmiita. Erittäin hyvät naapurit. Paljon ystäviä aikuisilla & lapsilla. Päiväkoti alueella & koulu lähellä. (omakotiasukas) Hyvät, laajat ulkoilu- ja viheralueet mainitaan kuudessa vastauksessa. Lasten huomioiminen suunnittelussa tai yleensä alue hyvänä lasten elinympäristönä on kolmanneksi tavallisin hyvä puoli (neljä vastausta kuudestatoista). Rauhallisuus on yhtä tärkeä, samoin neljällä maininnalla. Hyvät puolet koskevat siis kaikki alueen sisäisiä ominaisuuksia. Huonona puolena yhdeksän kuudestatoista omakotialueen vastaajasta mainitsee palveluiden puuttumisen. Toivotaan kauppaa tai edes kioskia. Kaupoissa täytyy käydä muualla, valtaosa hoitaa päivittäisostokset autolla Tuusulan keskustassa eli Hyrylässä. Toiseksi tärkein huono puoli on julkisen liikenteen puuttuminen (3/16 maininnasta). Nämä koskevat siis alueen yhteyksiä ulkomaailmaan. Palvelut kaukana, kaksi autoa perheessä on välttämättömyys. (omakotiasukas) Erillistaloasukkaiden tavallisimmin mainitsemat alueen hyvät puolet ovat rauhallisuus, ulkoiluympäristö ja valmiiksi rakentaminen. Myös erillistalojen asukkaat kokevat liikenneyhteydet huonoiksi. Sekä julkisen liikenteen liput että auton käyttökulut mainitaan kalliiksi. Perheen molemmilla aikuisilla on oltava oma auto. Rivitaloasukkaiden mielestä alueen parhaat puolet ovat rauhallisuus, lapsiystävällisyys ja ulkoilumaastot tässä järjestyksessä. Rauhallisuus, lapsimyönteisyys, turvallisuus, maisemointiratkaisut varsin luonnonmukaisia. (rivitaloasukas) Puolet kaipaa lisää palveluita ja neljännes julkisen liikenteen parantamista. Toivotaan elintarvikekioskia. Tarvitaan oma kulkuneuvo linja-autopysäkki esimerkiksi alueen ulkopuolella olisi toivottava. (rivitaloasukas) Kaikissa asumismuodoissa asuvien vastaajien kommenteissa valiteltiin sitä, että perheessä tarvitaan kahta autoa. Vastaajien joukossa autonomistus jakautui seuraavalla tavalla: Taulukko 18. Autojen lukumäärä vastaajien talouksissa. Autojen omakoti- erillis- rivilukumäärä talo talo talo yksi 25 % 30 % 59 % kaksi tai 69 % 60 % 34 % useampia ei autoa 6 % 10 % 6 % Kaiken kaikkiaan autoriippuvaisuus alueella oli korkea. Seitsemällä kymmenestä omakotitaloudesta oli käytössä kaksi autoa. Sen sijaan rivitaloissa asuvista enemmistö koettaa tulla toimeen yhdellä autolla. Rivitaloasukkaiden maininnat hyvistä ja huonoista puolista ovat sisällöltään oikeastaan aivan samat kuin erillisja omakotiasukkaiden lukuun ottamatta sitä, että he eivät mainitse alueen valmiutta hyvänä puolena. Tähän lienee kaksi syytä. Ensinnäkin valmiuden suhteen rivitaloasukkailla saattaa olla korkeammat odotukset kuin omakotiasukkailla. Rivitaloasunto hankitaan tai vuokrataan yleensä pihoineen suhteellisen valmiina tuotteena, joten ympäristönkin viimeistelyä pidettäneen itsestäänselvyytenä. Toisaalta Nummenharjussa toteutunut ympäristö ei ollut rivitaloissa yhtä korkealuokkaisesti viimeistelty kuin omakoti- ja erillistaloissa. Tähän palataan seuraavassa. 7.5 Mistä laatu muodostuu? Alueen ympäristöä kuvailevien avovastauksien määrästä ja vivahteikkuudesta päätellen ympäristön laatu on asukkaille todella tärkeä. Nummenharjun asukkailla on varsin korkeita laatuodotuksia ja niihin nähden he vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä. Ehkä erityisesti korostuu toive esteettisestä ympäristössä, jossa silmä lepää ja mieli virkistyy. Se on selvästi useimpien vastaajien mielestä toteutunut alueen kokonaisuudessa. 75

76 Valmis, hyvin suunniteltu alue. Lapset otettu huomioon suunnittelussa. Siisteys, rauhallisuus ja viihtyvyys Kerralla valmis, laajat viheralueet, melko tasokkaat materiaalit, päiväkoti ja ala-aste lähellä, paljon lapsiperheitä, hyvät naapurussuhteet Erittäin hienosti kunta ylläpitää ja hoitaa kaunista puistoaluetta. Viimeistellyt kadut. (omakotiasukkaita) Ympäristö on erittäin viihtyisä, hyvät ulkoilumahdollisuudet, alueen rauhallisuus, viheralueet hyvin suunniteltuja! Lapsilla hyvät leikkipaikat, rauhallinen asuinalue, päiväkoti ja koulu lähellä. Erittäin lapsiystävällinen alue, joka on kauniisti maisemoitu. (rivitaloasukkaita) Valmis, kaunis ja viihtyisä kokonaisuus kuin oma kylä! Siisti, kerralla valmis alue. Hyvät ulkoilumahdollisuudet, kaikki julkiset alueet valmiina ja maisemoitu Rauhallisuus, ei läpikulkuliikennettä, ei kunnan vuokra-asuntoja lähellä, vain 1 sisääntuloreitti alueelle. (erillistaloasukkaita) Nämä korkeat odotukset tuottavat myös haasteita tulevaisuuden kunnossapidolle: Lähiympäristön toivottaisiin säilyvän viihtyisänä omakotialueena, esim. puisto- ja virkistysalueita riittävästi. Toivottavasti alueen hyvää kuntoa ylläpidetään. (omakotiasukkaita) Ongelmia ja kritiikkiä liittyy lähiympäristön yksityiskohtiin, mutta joidenkin rivitaloasukkaiden näkemyksissä myös kokonaisuuteen. Jotkut rivitalojen pihat oli jätetty kivikkoisiksi ja viimeistelemättömien välialueiden oloisiksi, ja myös rivitalojen lähiympäristö oli messujen aikaan keskeneräisempi kuin omakotialueet. Tässä näkyy asuntomessujen suuntaaminen messukävijöiden suurimman mielenkiinnon kohteen, omakotiunelman mukaan. Markkinavoimat näkyvät siten myös valmiin ympäristön laadussa hieman liikaakin: asukkaista eniten maksava saa parasta ympäristöä. Muutamat rivitaloasukkaista kritisoivat: Alueen lähiympäristö (esimerkiksi messujen parkkialue) jäänyt täysin vaille toimenpiteitä. On kuin asuisi hiekka-aavikon reunalla. Kehittäminen erityisen hyväksi asuinalueeksi on kesken. Vrt. ilmoitustaulujen puute, paikallisliikenteen puute, urheilualueella sähköjohdot jne. (rivitaloasukkaita) 7.6 Tyytyväisyys alueen ominaisuuksiin Jotta saataisiin eritellympää tietoa alueen onnistuneisuudesta, kysyttiin vastaajien tyytyväisyyttä neljään tekijään: alueen julkisiin tiloihin ja ympäristöön, tiiviyteen (naapureiden väliseen etäisyyteen) liikennejärjestelyihin ja pysäköintiin sekä palveluihin. (Taulukko 19) Taulukko 19. Tyytyväisyys Nummenharjun suunnittelun eri osatekijöihin. OKT RT ET Yhteensä Julkiset tilat Tyytymätön 13 % 6 % 0 % 7 % Ei osaa sanoa 0 % 3 % 0 % 2 % Tyytyväinen 88 % 91 % 100 % 91 % Liikennejärjestelyt Tyytymätön 19 % 25 % 11 % 21 % ja pysäköinti Ei osaa sanoa 0 % 6 % 0 % 4 % Tyytyväinen 81 % 69 % 89 % 75 % Alueen tiiviys, etäisyys Tyytymätön 6 % 34 % 10 % 22 % naapureihin Ei osaa sanoa 0 % 9 % 0 % 5 % Tyytyväinen 94 % 56 % 90 % 72 % Ympäristösuunnittelu Tyytymätön 0 % 13 % 0 % 7 % Ei osaa sanoa 6 % 3 % 0 % 3 % Tyytyväinen 94 % 84 % 100 % 90 % Kouluarvosana 8,9 8,4 8,8 8,6 76 Suomen ympäristö 553

77 Tyytyväisyys julkisiin tiloihin ja ympäristösuunnitteluun Julkisiin tiloihin ja ympäristösuunnitteluun ollaan kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväisiä, jopa yhdeksän kymmenestä on näihin tyytyväisiä. Alueen valmius näkyykin keskeisimmin juuri julkisissa tiloissa kuten katujen ja viheralueiden viimeistelytasossa. Tämä on messualueiden valmistumisen ankaran deadlinen hyvä puoli. Monilla tavallisilla alueilla infrastruktuurin rakentaminen jää pitkäksikin aikaa puolivalmiiksi. Erityisen tärkeitä kommenttien määrästä päätellen ovat lasten leikkipaikat. Kunnossapidon suhteen mielipiteitä oli molempiin suuntiin. Jonkun mielestä kunta hoitaa hienosti, toinen arvostelee ankarastikin. Julkisten tilojen toteutukseen ja kunnossapitoon on myös konkreettisia parannusehdotuksia. Kivat uudet leikkipaikat, jotka säilyneet ehjinä. Leikkipaikkoja runsaasti, kadut ok sekä autolla, pyörällä että jalan kulkien, hiukan sekavia paikka paikoin, esimerkiksi Naavankierto 4 edessä, mikä autoliikenteelle, samoin liikenneympyrä ; onko tarkoitus kiertää. Kadun korjaus kestää kunnalla, irtokivet takaisin paikalleen. Kuljen talvella kävellen töihin Hyrylän keskustaan ja toivoisin käyttämäni kulkureitin aurauksen ja katuvalojen toimivan. Leikkipaikkoja riittävästi, Naavankierron kourukiveykset hankaloittavat autolla ajoa. (rivitaloasukkaita) Yleisten tilojen ympäristö- ja vihersuunnittelu sai erittäin positiivista palautetta. Siinä kiiteltiin luonnonmukaisuutta, maisemointia, istutuksia ja yleensä puistoalueita. Kuva 44. Asukkaiden tyytyväisyys julkisiin tiloihin. Kuva 45. Julkisten tilojen viimeistelytasoon oltiin tyytyväisiä. Kissankäpälä. 77

78 Kuva 46. Asukkaiden tyytyväisyys ympäristösuunnitteluun. Kukkaistutukset ilahduttavat pitkin kesää. Puistot kauniita ja avaria, myös metsää jätetty alueelle. (rivitalo) Hyvä kokonaisuus ja aluetta hoidetaan hyvin. Hiekkamontun ympäristö maisemoitu hyvin penkkeineen & kivineen. (omakotitalo) Loistava!. (erillistalo) Nummenharjun erityispiirteitä on sora-alueeseen olennaisesti kuuluva karuus. Joidenkin makuun sora-alueelle istutetut kasvilajit ovat nekin liian karuja. Tätä korostaa puuston vähäisyys puita kaivataan lisää, mutta ymmärretään että ne kasvavat hitaasti. Lisäksi alueelle istutettuja koivuja ihmetellään, niitä pidetään allergisoivina. Yksittäisistä ympäristörakentamisen ideoista eniten kritiikkiä herättävät jääkauden kivivyöryjä symboloivat kiviröykkiöt. Niitä pidetään hyvänä esteettisenä aiheena, jonka toteutusta ei ole kuitenkaan mietitty loppuun asti käyttäjän kannalta. Asuinalueiden lähiympäristöä käyttävät intensiivisimmin lapset ja niin myös täällä. Mäkien alle kerätty suuria kiviä turvallisuusriski pulkkamäessä. (rivitaloasukas) Kivimaisemat kivoja, toisaalta niitä ei tarvitsisi olla joka paikassa esim. välittömästi ulkoiluteiden vieressä (vaaratekijä lapsille, talviriennot, kuten pulkanlasku ei onnistu alueella). (omakotiasukas) Tyytyväisyys alueen tiiviyteen Kun julkisiin tiloihin ja ympäristösuunnitteluun oltiin sangen tyytyväisiä kaikissa asumismuodoissa, niin suhtautumisessa alueen tiiviyteen ja naapureiden väliseen etäisyyteen on huomattavasti enemmän hajontaa. Rivitaloasukkaista kolmasosa, selvästi enemmän kuin muis- Kuva 47. Aukio Huminakujalla. 78 Suomen ympäristö 553

79 Kuva 48. Tyytyväisyys alueen tiiviyteen ja naapureiden väliseen etäisyyteen asumismuodon mukaan. sa asumismuodoissa, on tyytymättömiä tiiviyteen. Kuvassa 48 nämä tulokset on esitetty asumismuodon mukaan eriteltyinä. Vaikka rivitaloasukkaistakin lievä enemmistö on suhteellisen tyytyväisiä alueen tiiviyteen, on heissä myös kolmannes tyytymättömiä. Vastaukset on luokiteltu tiiviyden eri merkitysten mukaan näkösuojaan (visuaalinen läheisyys), yksityisyyden loukkaamattomuuteen (rajojen koskemattomuus) sekä fyysiseen läheisyyteen: Näkösuoja tai sen puute: Väljät näkymät, ei suoraa näköyhteyttä toisten talojen ikkunoihin. Takapihan takana mukavasti metsää meillä, jotkut talot toistensa takapihoilla. Puita ja pensaita saisi olla näkösuojana enemmän. Odottelen istutusten kasvamista, ne tuovat tarvittavan näkösuojan. (rivitaloasukkaita) Yksityisyys, naapureiden toiminta: Häiritsee muiden taloyhtiöiden asukkaiden oikaiseminen pihamme poikki. Naapureiden kanssa voi olla tekemisissä haluamallaan tavalla (esimerkiksi pihoilla). Äänet kuuluvat/kaikuvat liian hyvin, viereisten ok-talojen pihalla käytävää keskustelua voi seurata liian hyvin, omassa pihassa esimerkiksi lasten äänet moninkertaistuu. (rivitaloasukkaita) Fyysinen etäisyys: Tiivistä on ja etäisyyttä naapureihin ei ole edes omakotitaloilla. Etäisyys naapureihin ok, tarpeeksi väljyyttä. Välimatkaa naapuritaloihin voisi olla enemmänkin. Talot ja asukkaat liian lähekkäin. Rivitalojen etäisyys toisistaan liian pieni. Naapurikiinteistö liian lähellä. Oma piha on väljä ja se on HYVÄ! (rivitaloasukkaita) Vaikka kaikki tässä lainatut vastaajat asuvat rivitaloissa samalla alueella, he ovat keskenään aivan päinvastaista mieltä monesta asiasta. Tyytyväisyys vaihtelee todennäköisesti riippuen asunnon sijainnista rivitaloissa yleensä päätyhuoneistot koetaan rauhallisemmiksi pihan koosta jne. Omakoti- ja erillistaloasukkaat ovat siis alueen tiiviyteen selvästi tyytyväisempiä. Heillä on selvästi enemmän omaa tilaa (myös) ulkona: omakotitonttien koot vaihtelevat 560 ja 1500 neliömetrin välillä, mutta pääosa on suurehkoja yli 1000 neliömetrin tontteja. Erillistaloissa yhden tonttiosuuden koko jää keskimäärin pienemmäksi. Talokohtaiseksi tonttiosuudeksi, joka on leimallisesti yksityistä tilaa, tulee noin m 2. Erillistaloissa yksityisyyttä on suojattu korkeillakin aidoilla, jotka eivät välttämättä ole peittäviä, mutta rajaavat yksityisen ja julkisen tilan selkeästi. Näitä asukkaat pitävät ilmeisesti hyvinä rat- 79

80 Kuva 49. Erillistaloissa yksityisyyttä on suojattu aidoilla ja varastorakennusten sijoittelulla. Kuva 50. Parkkialueiden laajuus ei välttämättä lisää miellyttävää väljyyden tuntua. kaisuina, sillä he ovat erittäin tyytyväisiä alueen tiiviyteen (kuva 49). Rivitaloissa oman pihan koko on vain murto-osa siitä mitä omakoti- ja erillistaloissa. Rivitaloasuntojen yksityisten oleskelupihojen koot vaihtelevat puutarhatieteen opiskelijoiden mittausten perusteella noin välillä m 2, jonka lisäksi on pienempi etupiha. Pihan pienuus rajoittaa osaltaan sen käyttöä, samoin kuin etäisyys naapuriin, varsinkin jos näkyvyys on liian esteetön. Tuloksissa korostuu, että tärkeää on riittävän näkösuojan turvaaminen suunnitteluratkaisuilla, melun kantautumisen ehkäisy ja rajojen selkeys. Erityisesti kun rakennetaan tiiviisti, tärkeiksi nousevat sekä tonttien väliset että yksityisten ja julkisten tilojen väliset rajat. Tilasta pitäisi pystyä lukemaan, missä vieraan sopii kävellä ja missä ei. Tätä kuvaa kommentti, jossa kritisoidaan samanaikaisesti liikaa tiiviyttä ja liikaa avaruutta : 80 Suomen ympäristö 553

81 Talot liian tiiviisti rakennettu, rivitaloissa huonot väliaidat naapureihin tai ei ollenkaan aitoja, ei omaa rauhaa, tontteja ei rajattu selvästi, liian avaraa. (rivitalo) Kaikki tila ei ole arvokasta elämänlaadun kannalta. Jos mahdollista, tilaa tulisi käyttää vähemmän parkkialueisiin, jätekatosympäristöihin, käytäviin ym. välialueisiin ja runsaammin varsinaisiin oleskeluympäristöihin, yhteisiin tai yksityisiin pihoihin. Tyytyväisyys liikennejärjestelyihin Suurin osa vastanneista on tyytyväisiä myös alueen liikennejärjestelyihin. Alueella on kokeiltu uudenlaista pihakatujärjestelyä, jolla on pyritty ja osin onnistuttukin ehkäisemään hurjastelua. Valtaosa liikennehuolista liittyy varomattomaan ajamiseen alueella ja toisaalta pysäköintiin. Nummenharjuntiellä yleensä ylinopeutta kaikilla (paljon pieniä lapsia). Kadut rakennettu niin ettei voi kaahata mikä lisää turvallisuutta. Autoille on tarpeeksi tilaa, mutta ne eivät vie kuitenkaan tilaa ihmiseltä. Lisäksi messualueella käyvät turistit mainitaan ongelmana. Rivitaloasukkaissa on muita asumismuotoja enemmän liikennejärjestelyihin tyytymättömiä. Tämä liittyy erityisesti Naavankierto -tien liikennejärjestelyihin, jonka ympärille iso osa alueen rivitaloista keskittyy. Naavankierron pysäköinti epäselvää, aina autoja jalkakäytävillä. Autoja parkkeerataan esimerkiksi [Naavan]kiertoon, jalankulkureitit tukkeutuvat. Naavankierto on pihakatu, jossa pitäisi ajaa hiljaa ja jonne ei saisi pysäköidä tämä ei toteudu. (rivitaloasukkaita) Tyytyväisyys palveluihin Kuten mainittiin, palveluiden puutteet olivat vastaajien mukaan keskeisimpiä huonoja puolia Nummenharjussa asumisessa. Ei kauppaa lähietäisyydellä, Hyrylän keskustaan reilun puolen tunnin kävelymatka. Palveluita ei ole lähellä, pihat ja näkymät koteihin ovat melko avoimet yksityisyys puuttuu. Joissakin vastauksissa alueen rauhallinen sijainti ja palveluiden puute nähtiin jo tavoitetasolla selvästi ristiriitaisina alueen piirteinä: Liian rauhallista, palvelut (kauppa) puuttuvat. (rivitaloasukas) Kysyttiin, mitä palveluita Nummenharjun asukkaat tarvitsisivat asuinalueelle tai sen läheisyyteen, tai mitä palveluita he haluaisivat parantaa. Tärkeysjärjestys oli selkeä: 1. Kaupat (73 % vastaajista) 2. Julkisen liikenteen yhteydet (66 %) 3. Liikuntatilat ja -palvelut (31 %) Sen sijaan asuinalueelle ei haluttu ravintoloita (61 % vastaajista). Todella monet mainitsivat huonona puolena sen, että kaupoissa on käytävä autolla. Valtaosa vastaajista (93 %) tekee päivittäisostokset Hyrylän keskustassa, ja 88 % tekee ne autolla. Usean vastaajan mukaan asuminen Nummenharjussa edellyttää kahta autoa/talous. Autoriippuvuus lisää myös osaltaan asumisen kustannuksia ja aiheuttaa tyytymättömyyttä. Vähintään yksi perheen autoista on arkisin poissa alueelta sen aikuisen käytössä, joka käy pääkaupunkiseudulla töissä, ja julkisen liikenteen yhteydet ovat varsin huonot. Kuva 51. Tyytyväisyys liikennejärjestelyihin ja pysäköintiin asumismuodon mukaan. 81

82 7.7 Sosiaalisuus ja yhteisyys Nummenharjussa Pientaloalueiden hyvänä puolena esitetään usein, että näillä asuminen mahdollistaa myönteisen sosiaalisuuden ja yhteisyyden synnyn asuinalueelle. Nykyinen suunnitteluideologia suosii mm. siksi matalia ja tiiviitä alueita verrattuna kerrostaloasumiseen, jota pidetään eristyneempänä. Vuorovaikutusta halutaan edistää eri keinoin, missä on toisinaan mukana annos nostalgista pikkukaupunkihengen haikailua. Oikeastaan ympäristön pitäisi mahdollistaa sekä yhteisöllisemmän että yksityisemmän elämäntavan valinta. Yksi perusvirhe on sekoittaa yksityisyyden korostaminen asumisessa eristyneisyyteen ja yksinäisyyteen, sillä ihmisillä voi olla vahvat ja laajat verkostot muualla (ks. esimerkiksi Lapintie 1997; Bäcklund ym. 1999). Kuitenkin alueen hyvä sosiaalinen ilmapiiri on monilla tavoin tärkeä asia viihtyvyyden kannalta. Se mahdollistaa yhteistyön sekä arjen pulmissa että isommissa asioissa, asuinalueen parannusten puolesta. Tuttuudella on myös turvallisuusmerkitystä, sillä naapurukset voivat vaikkapa pitää silmällä toistensa asuntoja lomien aikana. Tutkimuksessa kysyttiin, missä määrin alueen asukkaat ovat tekemisissä toistensa kanssa esimerkiksi tervehtimällä toisiaan, juttelemalla pihalla tai kadulla tai kutsumalla toisiaan kylään. Alueella tervehditään naapuria lähes aina. Kaikki vastaajista kertovat myös juttelevansa naapureiden kanssa pihalla tai julkisilla paikoilla. Vierailuissa on selvää jakautumista enemmän ja vähemmän keskenään kanssakäymisissä oleviin perheisiin. Jokaisessa asumismuodossa kuusi kymmenestä on joskus käynyt vieraisilla naapurissa tai kutsunut naapureita kylään. Keskinäistä auttamista on miltei kaikilla silloin tällöin, mutta vain harvoilla paljon. Rivitaloasukkaissa on eniten niitä, jotka auttavat toisiaan usein. Työkalujen lainaamista on yllättäen vähiten omakotiasukkaiden välillä. Ehkä heillä on muita täydellisemmät työkaluvarastot kotonaan. Enemmistö vastaajista ilmoittaa olevansa tekemisissä naapureidensa kanssa juuri sen verran kuin haluavat. Enemmän vuorovaikutusta haluaisi neljännes rivitaloasukkaista, viidennes omakoti- ja erillistaloasukkaista. Kysyttiin myös, onko asukkailla ollut mainitsemisen arvoisia ristiriitoja naapuriensa kanssa. Erillis- ja omakotiasukkailla ei ole kertomansa mukaan ollut riitoja lainkaan kun taas rivitaloasukkaista neljänneksellä on ollut mainitsemisen arvoisia ristiriitoja. Taulukko 20. Vuorovaikutuksen muotojen useus Nummenharjussa asumismuodon mukaan. OKT RT ET Tervehtiminen ei koskaan 0 % 0 % 0 % Jonkin verran 25 % 16 % 20 % Aina/paljon 75 % 84 % 80 % Jutteleminen ei koskaan 0 % 0 % 0 % Jonkin verran 50 % 63 % 80 % Aina/paljon 50 % 38 % 20 % Vierailut ei koskaan 38 % 44 % 40 % Jonkin verran 50 % 47 % 60 % Aina/paljon 13 % 9 % 0 % Keskinäinen auttaminen ei koskaan 13 % 7 % 0 % Jonkin verran 73 % 73 % 88 % Aina/paljon 13 % 20 % 13 % Työkalujen lainaaminen ei koskaan 53 % 26 % 14 % Jonkin verran 40 % 59 % 57 % Aina/paljon 7 % 15 % 29 % 82 Suomen ympäristö 553

83 Mitkä tekijät edistävät tai vähentävät vuorovaikutusta? Vuorovaikutuksen tapojen erittelemiseksi kysyttiin myös erikseen, lisääkö tai helpottaako Nummenharjun rakentamistapa (omakoti/rivitalo, asuntojen sijoittelu, tiiviys, tonttien koko, piharatkaisut ym.) asukkaiden itsensä mielestä naapureiden välistä vuorovaikutusta. Tähän saatiin runsaasti avovastauksia. Nämä jaettiin aineiston perusteella karkeasti ryhmiin, joissa käsiteltiin rakennetun ympäristön piirteitä; alueen rajautumista, sosiaalisen ympäristön piirteitä sekä alueen yhtenäisyyttä tai kahtiajakoa. Rakennettu ympäristö Yhteisyyttä lisääviä rakennetun ympäristön tekijöitä ovat alueen tiiviys ja selkeärajaisuus sekä leikkipaikat: Alueen tiiviys: rajattu asuntomessualue tuo mielestäni yhteisyyden tuntua, mehenkeä. Leikkipaikat edesauttavat vanhempien tutustumista toisiinsa ja alueen lapsiin. Lasten leikkipaikat, rivitalon pihan läheisyys. (rivitalo) Rakennettuun ympäristöön ja sen muotoon liittynee myös vastaus joka nostaa osan omakotialuetta jossakin määrin omaksi yhteisökseen. Nummenkenkä on oma kokonaisuutensa. (omakotitalo) Toisaalta Nummenharjun koetun kokonaisuuden selittäjänä voi olla asukkaiden sosiaalinen samankaltaisuus. Erityisen kiinnostavia ovat suhteellisen tiiviillä tonteilla asuvat erillistalojen asukkaiden monipuoliset vastaukset. Heidän mukaansa ympäristö tukee naapureiden välistä positiivista vuorovaikutusta. Meillä on omakotitalo [vaikka taustatietoihin on merkitty erillistalo], mutta yhteinen parkkikatos & roskis -naapurin tapaa väkisinkin. Huminakuja on myös lasten leikkipaikka ja siellä tapaa myös naapureitaan. Alueella ei liikaa ihmisiä oppii nopeasti & tutustuu helposti. Pihat suunniteltu hyvin jäät helposti naapurin kanssa juttelemaan! Suunniteltu siten, että yhteisöllisyys korostuu, mutta oma rauha löytyy. Pihalla ollessa naapuria tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan. Myös naapuriyhtiön pihalle näköyhteys. Olemme esitelleet itsemme puolin ja toisin samoin kadun puoleiselle naapurille. Pihakatu. Ainakin tällaisessa erillistaloissa naapurit lähellä, mutta kuitenkin oma rauha. (erillistalo) Yhteisyyden laatua huonontavia rakennetun ympäristön tekijöitä ovat liiallisena pidetty tiiviys eli koettu ahtaus ja näkymien esteettömyys: Tontit tosi lähekkäin ei voi välttyä kommunikoinnilta. (erillistalo) Tiiviys auttaa tietämään naapureiden elintapoja. Tiiviys on negatiivinen asia. Liian avarat näkymät (mm. rivitaloissa väliaitojen puuttuminen) voi aiheuttaa kiusallisuutta, kun naapurilla on suora näköyhteys mm. terassille (rivitalo) Riittävä yksityisyys mahdollistaa positiivisen yhteisyyden syntymisen: Ns. suljettu, iso pihapiiri saa kokoontumaan pihaan. Tarvittaessa omalla takapihalla saa olla halutessaan rauhassa. Hyvä, että on mahdollisuus molempiin. Naapurit ei ihan näy suoraan olohuoneen ikkunasta, mutta ovat kuitenkin turvallisen lähellä. (rivitalo) Sosiaalinen ympäristö Sosiaaliseen ympäristöön liittyy asukkaiden samankaltaisuus tai erilaisuus taustatekijöiden tai elämäntilanteen suhteen. Yhteisyyttä lisäävät samaan elämäntilanteeseen liittyvät taustatekijät: Samaan aikaan muuttaminen rivitaloon luo yhteishenkeä Suurin tekijä on varmasti se, että kaikki olemme uusia alueella, muuttaneet samaan aikaan. (rivitalo) Alueella asuu samassa elämänvaiheessa olevia samanhenkisiä perheitä. Kaikki valmistuneet samaan aikaan eli ne, jotka ovat rakentaneet niin tuntevat hyvin toisensa. Itse muutimme viimeisenä Hevosenkenkään ja emme tunne ehkä yhtä hyvin kauempia naapureita. (omakotitalo) Yhteisyyttä vähentäviä taustatekijöitä liittyy alueen kahtiajakoon: 83

84 Taulukko 21. Miten vapaasti perheesi voi käyttää omaa pihaa ilman että määräykset, naapurien silmät/korvat tai tilan puute estävät? OKT RT ET Auringonotto Täysin vapaasti 44 % 22 % 80 % Melko vapaasti 38 % 53 % 20 % Melko rajoitetusti 19 % 16 % 0 % Erittäin rajoitetusti 0 % 9 % 0 % Rakentelu, Täysin vapaasti 67 % 6 % 25 % korjaustyöt Melko vapaasti 13 % 32 % 25 % Melko rajoitetusti 13 % 29 % 25 % Erittäin rajoitetusti 7 % 32 % 25 % Lukeminen, Täysin vapaasti 75 % 59 % 90 % rentoutuminen Melko vapaasti 25 % 31 % 10 % Melko rajoitetusti 0 % 6 % 0 % Erittäin rajoitetusti 0 % 3 % 0 % Musiikin Täysin vapaasti 50 % 19 % 30 % kuuntelu Melko vapaasti 31 % 44 % 60 % Melko rajoitetusti 19 % 25 % 10 % Erittäin rajoitetusti 0 % 13 % 0 % Vieraiden kanssa Täysin vapaasti 63 % 25 % 67 % seurustelu Melko vapaasti 38 % 53 % 33 % Melko rajoitetusti 0 % 13 % 0 % Erittäin rajoitetusti 0 % 9 % 0 % Pelaaminen Täysin vapaasti 50 % 13 % 40 % Melko vapaasti 19 % 32 % 30 % Melko rajoitetusti 25 % 42 % 30 % Erittäin rajoitetusti 6 % 13 % 0 % Lasten leikit Täysin vapaasti 71 % 38 % 60 % Melko vapaasti 14 % 41 % 30 % Melko rajoitetusti 7 % 17 % 10 % Erittäin rajoitetusti 7 % 3 % 0 % Grillaaminen Täysin vapaasti 81 % 44 % 100 % Melko vapaasti 19 % 41 % 0 % Melko rajoitetusti 0 % 9 % 0 % Erittäin rajoitetusti 0 % 6 % 0 % Puutarhan hoito Täysin vapaasti 69 % 44 % 60 % Melko vapaasti 19 % 25 % 10 % Melko rajoitetusti 13 % 25 % 30 % Erittäin rajoitetusti 0 % 6 % 0 % Parempituloiset köyhemmät vuokra-/ omistusalueiden eriarvoisuus tulee esiin. (rivitalo) Omakotiasukas viittaa samaan asiaan kiinnostavasti hieman toisin: Ristiriitaa saattaa tulla vuokralla asuvien ja omissa taloissa asuvien välillä, koska vuokralaiset eivät ole kiinnostuneita asuinympäristöstään, tulevat & menevät ja omakotiasukkaat taas haluavat, että ei ole levottomuuksia ja että koko alue on siisti ja hoidettu. (omakotitalo) Siis monenlaiset ympäristön piirteet vaikuttavat siihen, syntyykö positiivista yhteisyyttä vai ei: alueen rajautuminen omaksi selkeäksi kokonaisuudekseen, koko (riittävän pieni alue), tiivis rakentaminen (hyvässä ja pahassa), yhteispihat (rivitaloalueella), leikkipaikat ja pihakadut (jotka toimivat myös aikuisten tapaamispaikkoina). Tulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan tarvitaan riittävää yksityisyyttä, jotta kehittyisi myönteistä yhteisyyttä. Tiiviillä alueilla saatetaan tarvita selkeät aidat pihojen välille, väljemmin rakennetuilla taas niitä ei välttämättä tarvita, jolloin esim. lasten liikkuminen on vapaampaa. 7.8 Pihan käyttö ja sen rajoitukset Pihan käytöstä kysyttiin ensin, miten pihaa enimmin käytetään. Vapaamuotoisissa vastauksissa mainittiin useimmin oleskelu, istuskelu, virkistykseen, syömiseen, grillaamiseen, iltapäiväkahveihin. Pihan käyttö lasten leikkipaikkana korostui. Puutarhan hoito mainittiin luonnollisesti useammin omakoti- ja erillistaloissa kuin rivitaloissa. Toiseksi kysyttiin miten vapaasti asukkaat kokevat voivansa käyttää omaa pihaansa. Pihan käyttö koettiin kaikissa asumismuodoissa suhteellisen vapaaksi, mutta rivitaloissa kuitenkin muita rajoitetummaksi (taulukko 21). Osa toimintaa mahdollistavista ja rajoittavista piirteistä (kuten yleensäkin) liittyy käytettävissä olevan tilan kokoon ja laatuun, kuten pihalla pelaamisen ja lasten leikkien rajoitukset rivitaloissa. Selvä ero on siinä, miten vapaasti pihaa voidaan käyttää rakenteluun ja korjaustöihin eri asumismuodoissa. Tässä omakotitaloasukkaat kokevat toimintamahdollisuutensa selvästi suurimmiksi. Osa rajoituksista liittyy naapureiden läheisyyteen, erityisesti näkyvyyteen ja kuuluvuuteen pihojen välillä. Tällaiset rajoitukset ovat rivitaloissa selvästi voimakkaammin koettuja. Naapureiden läheisyys rajoittaa rivitaloasuk- 84 Suomen ympäristö 553

85 kaiden mukaan auringonottoa, vieraiden kanssa seurustelua, grillaamista. Jotkut ovat toki toisia herkempiäkin, pari esimerkkiä: Takapiha on niin pieni, ettemme käytä pihaa lainkaan. Myöskin pihasta on suora näkyvyys moneen ei toivottuun paikkaan. Jos haluat olla näytillä! (rivitalo) Erityisesti tälle alueelle ominaisia rajoituksia liittyy puutarhanhoitoon. Lannoitteiden käytön rajoitusten vaikutukset kasvillisuuden kehittymiseen tiedostetaan: Siinä on tietenki taas ristiriita, että kun maaperä on karu ja köyhä ja lannotettakaan ei saa käyttää... Rajoituksista huolimatta asukkaat uskovat piha-alueiden kasvillisuuden kehittyvän vuosien saatossa nykyistä rehevämmäksi. Miltä piha näyttää 20 vuoden kuluttua, jos se teistä riippuu? Enemmän isoja pensaita ja puut on toivottavasti isompia ja ruoho menestyy, rehevämpi, et täähän on hirveen karu. (rivitalo) Unelmapihaksi mainitaan rehevä, luonnonmukainen piha, sellainen vanhanajan puutarha. Itse asiassa kaikki puutarhatieteen opiskelijoiden haastattelemat kymmenen Nummenharjun asukasta kuvasivat toivepihansa samankaltaiseksi ja hyvin erilaiseksi kuin mikä on realistista tällä alueella! Toivepihaan kuuluisi runsaat istutukset ja nurmikko, useimmilla siihen myös hyötykasvitarha kasvimaineen, marjapensaineen ja omenapuineen. Yksi haastatteluista ilmoitti kuitenkin arvostavansa asuinalueensa ominaisluonnetta suhteessa unelmapuutarhaansa ja toinen arvosti myös helppohoitoista japanilaistyyppistä puutarhaa (Brunell ym. 2002). Nämä haastattelut tuovat muutenkin lisää valaistusta pihojen käyttöön. Yksi rivitaloasukas kertoo: No, ei olla kauheesti käytetty, terassilla ollaan istuttu, mutta ei tätä pihaa oo voinu käyttää oikein mitenkään. Onko piha teidän mielestä toimiva? Ei. [ ] Niin, kun mulla oli vähän erilainen käsitys siitä minkälainen ois oma piha. Että täähän ei oo mitenkään niinkun oma, kun täs ei oo minkään näköistä omaa rauhaa, ja voi vilkutella naapureille ja ohi meneville autoille ja muuten. [ ] Ja kaikki naapurit on ihan samaa mieltä! Että siitä toi aidan rakentaminenkin lähti. [ ] Tää oli kivikkoinen ja hiekkainen ja niin poispäin, että ei siinä voinu oleskella sitäkään. Mitä pihan hoito sisältää, onko se enimmäkseen ruohon leikkuuta? Joo, maisemointia ja niin poispäin, että ei mulla kauheesti, kastelua ja kaikkea tällästä. Täällä ei sit saa lannoitella mitään, et ruukkuja mä olen lannotellu, mutta maahan ei voi mitään laittaa. Sen takia [nurmikko] varmaan onkin tommonen kämä, kun ei siihen oo mitään käytetty. Se on varmaankin yks syy. Miten rahapuoli? Paljonko olette käyttäneet tai valmiit käyttämään? No, onhan sitä jonkun verran menny Niinkun harrastukseen menee? Niin. (rivitalo) Tätä voidaan verrata erään omakotiasukkaan kertomaan: Miten käytätte pihaanne? Kesällä tämä on käytössä koko ajan, lapset leikkivät uima-altaassa ja muutenkin leikkivät hiekkaleikkejä tässä ja tietysti auringonottoa ja muuta oleskelua. Onko piha mielestänne hyvin toimiva ja mikä tässä toimii hyvin? No koko pihahan, kun tämä on vasta uusi, ollut vasta vuoden käytössä, niin tästä ei vielä tiedä yhtään mitään ja mä odotankin tähän aika paljon apua, mä tykkään paljon kukista ja mä tykkään että ne ois luonnontilassa. [ ] Toivoisin että koko piha olis nurmikkoa, en tykkää yhtään tästä sorasta, se kantautuu joka paikkaan, ja tuntuu että se vähentää tän pihan käyttöä. [ ] Mä olen laittanut tänne paljon erilaisia kasveja, mä haluan nähdä mikä täällä toimii ja ei, ja toisaalta mun ajatus on että mä haluaisin erittäin rehevän luonnonmukaisen puutarhan, että kyllähän siihen on rahaa mennyt Mikäänhän ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään niin tärkeää, sanovat kiinalaiset. (omakotitalo) Verrattaessa näitä kahta kertomusta selviää, miksi rivitaloasukkaan perheessä pihaa käyttävät lähinnä vain lapset. Naapureiden ja ohikulkijoiden suorat näkymät pihalle ovat huonontaneet selvästi pihalla viihtymistä. Tätä tilannetta on yritetty korjata aidan rakentamisella. Piha on kamalan karu, kivinen ja sorai- 85

86 nen. Myös lannoituksen kielto aiheuttaa ongelmia, sillä se rajoittaa kasvien valintaa ja estää jopa nurmikon kasvua. Tämä aiheuttaa ristiriidan, sillä asukas haluaisi rehevän puutarhan. Todellisuus ei kaiken kaikkiaan vastaa puhujan käsitystä siitä millainen olisi oma piha. Omakotiasukkaan pihan ja puutarhan käyttö on huomattavasti monipuolisempaa, eivätkä naapurit esiinny lainkaan rajoittavana tekijänä hänen puheessaan. Sen sijaan pihan soraisuus haittaa tätäkin perhettä ja vähentää oleskelua sekä toimintaa pihalla. Molemmat vastaajat haluaisivat pihansa kasvavan nykyistä huomattavasti rehevämmäksi, jollakin luonnonmukaisella tavalla, mutta eivät oikein tiedä miten. Molemmat ovat kuitenkin valmiit panostamaan puutarhoihinsa melko lailla. 7.9 Ympäristö ja tiedotus Tärkeä kysymysosio selvitti asukkaiden tietoisuutta ympäristön ja pohjaveden suojelusta sekä suhtautumista näihin. Tietoisuus pohjaveden suojelusta Pohjaveden suojelemiseksi rakentamisessa on tehty monia erityisratkaisuja ja asukkaiden toimintaa joissakin asioissa, erityisesti puutarhan hoidossa, on rajoitettu. Tuntuisi kohtuulliselta, että muuttoa alueelle harkitseva voisi punnita tällaisia asioita hyvissä ajoin, jotta pettymyksiä ei aiheutuisi (taulukko 22). Pohjaveden suojelutarpeesta tietämättömien osuus on huomiota herättävän suuri. Ennen muuttopäätöstä vain 57 prosenttia kaikista vastaajista oli tiennyt että alueella on pohjaveden suojelusta Taulukko 22. Milloin sait tietää, että pohjaveden suojelun takia alueella on voimassa monia rajoituksia? Asumismuoto ennen ostamisen/ muuton en ole asunnon varaamisen jälkeen tiennyt ostoa/ varaamista jälkeen ennen muuttoa Omakotitalo 75 % 6 % 19 % 0 % Erillistalo 60 % 10 % 20 % 10 % Rivitalo 47 % 28 % 16 % 9 % Yhteensä 57 % 18 % 18 % 7 % Taulukko 23. Tietoisuus ja näkemyksiä alueen pohjaveden suojeluun liittyvistä asukkaiden toiminnan rajoituksista. Väittämä täysin jossain en osaa jossain täysin eri määrin sanoa määrin samaa mieltä eri samaa mieltä mieltä Asukkaille on tiedotettu 20 % 33 % 3 % 33 % 11 % kunnolla alueen voimassaolevista toiminnan rajoituksista Tiedän riittävän hyvin, millainen 15 % 39 % 2 % 26 % 18 % toiminta on sallittua ja millainen ei Tieto rajoituksista vähensi 55 % 15 % 20 % 8 % 2 % haluani muuttaa alueelle Rajoitusten noudattamista 25 % 20 % 49 % 5 % 2 % valvotaan riittävän tehokkaasti Tällä alueella pohjaveden suojelussa 40 % 17 % 28 % 15 % 0 % on menty liiallisuuksiin 86 Suomen ympäristö 553

87 johtuvia lannoitus- ym. rajoituksia. Rivitaloasukkaista vain puolet oli niistä tietoisia ennen muuttopäätöksen tekoa. Vasta muuton jälkeen on asiasta kuullut viidennes kaikista vastaajista, ja lopulta myös niitä jotka eivät tienneet koko asiasta ennen tätä kyselyä oli tässä otoksessa neljä. Yli puolet vastaajista on tyytymättömiä tiedotukseen ja enemmistö myös pitää omaa tietouttaan pohjavesialueesta johtuvista rajoituksista riittämättömänä (taulukko 23). Tiedon vähäisyys merkitsee myös sitä, että vastausprosentit taulukon kolmeen viimeiseen kysymykseen ovat enintään suuntaa-antavia. Tieto rajoituksista ei ole luonnollisestikaan vaikuttanut asukkaiden päätökseen muuttaa alueelle, jos se on ollut näin vajavaista. Puolet vastaajista ei osaa sanoa pohjavesien suojelua palvelevan valvonnan nykytilasta mitään, joten valvonta on ilmeisesti ollut todellakin vähäistä. Asukkaiden näkemyksen mukaan pohjaveden suojelussa ei ole ainakaan liioiteltu. Tietoisuus siitä, missä kunnossa alue oli ennen asuinalueen rakentamista lienee kaiken kaikkiaan vähäistä. Kaikki kuitenkin maksavat alueella tehdyistä toimenpiteistä, puhdistuksesta, kunnostuksesta ja maanrakentamisesta asuntojen hinnoissa ja vuokrissa. sallituista lannoitteista ja niiden kohtuukäytöstä alueelle sopivista kasveista Konkreettista tietoa lannoitteiden ym. käytöstä, kasvien valinnoista. Esimerkiksi pienimuotoinen kurssi halukkaille! Olisin valmis maksamaankin ko. kurssista. Alueelle on laadittu rakentamistapaohje, joka sisältää myös suositukset sopivista kasveista. (Liite 1) Kukaan opiskelijatyössä haastatelluista kymmenestä asukkaasta ei muistanut nähneensä näitä kasvillisuussuosituksia. Tiedottamisen tapa on myös tärkeä: kirjallinen tietopaketti joka kotiin tiedotteiden selkeys, esimerkiksi yksi selkeä A4, jossa on lueteltu ytimekkäästi keskeiset rajoitukset Tiedottaminen tulisi uusia välillä: Jatkuva muistuttelu konkreettisin listoin, mitä saa tehdä, mitä ei (pohjalta: muistattehan että ), toteutus postilaatikkojakeluna. Asukasilloissa käyvät vain aktiivisimmat, kunnan järjestämät tiedotustilaisuudet, joita on tietääkseni ollut vain yksi. Täytyy huolehtia, että juuri alueelle muuttaneet saavat alueen erityisolosuhteista riittävästi tietoa. Lisäksi korostettiin aktiivista seurantaa. Ehdotuksia pohjaveden suojelua koskevasta tiedotuksesta Ovatko asukkaat sitten kiinnostuneita ympäristön ja pohjaveden suojelusta? Selvästi monet ovat, koska kysymys herätti runsaasti vapaamuotoisia kommentteja tiedotustarpeista ja valistuksen tärkeydestä: Kaikille uusille asukkaille ohjeet + tiedotus kirjallisesti! Luin sanomalehdestä, että rajoituksia on. Kukaan ei ole muuten informoinut!! Aluetta tulisi valvoa, koska kaikki eivät näytä ymmärtävän pohjavesialueen merkitystä sekä sen määräämiä rajoitteita. Tiedotusta kaivattiin lisää erityisesti seuraavista teemoista: autojen pesusta mattojen pesusta 87

88 Yhteenveto asukasosuudesta Tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse kymmentä rakennuttajayrityksen edustajaa. Haastattelut osoittivat, että vaikean alueen suunnitteluun ja sen nykytilaan oltiin oltu rakennuttajien piirissä yleisesti ottaen tyytyväisiä. Alueen rakennuttaminen ja markkinointi eivät eronneet kovin ratkaisevasti tavallisista pientalokohteista tai ainakaan asuntomessukohteista, jotka ovat aina vaativia. Suurin ero normaaliin rakentamiseen oli ehkä ollut erilaisista määräyksistä johtuva paperisota. Toisaalta jotkut olivat kriittisiä itse suojatoimiakin kohtaan: kokivat ne vaivalloisina ja katsoivat että ne olivat liikaa nostaneet tonttikustannuksia ja asuntojen hintatasoa. Ympäristötekijöiden tai -riskien ei kuitenkaan itsessään koettu olennaisesti vaikuttaneen asuntojen markkinoitavuuteen. Talot myytiin pitkälti valmiina, houkuttelevina pakettikoteina hyvin maisemoidussa ympäristössä, jolloin ostaja ei joutunut tutustumaan alueen historiaan sorakuoppana. Asukkaiden kokemuksia ja tyytyväisyyttä selvitettiin tässä osuudessa monista eri näkökulmista, alueen kattavalla kyselyllä ja syventävillä haastatteluilla. Todettiin, että alueen hyvät puolet liittyivät sen sisäisiin ominaisuuksiin ja huonot puolet sen yhteyksiin ulkomaailmaan. Aluetta pidettiin erittäin laadukkaasti toteutettuna pientaloalueena, joka on rakennettu kerralla valmiiksi. Asumisen laatutekijöistä selvitettiin tutkimuksen kokonaisuudesta johtuen erityisesti ulkotilojen ominaisuuksia. Rivitaloasukkaat olivat muita useammin tyytymättömiä alueen tiiviyteen. He kaipasivat näkösuojaa naapuriasuntojen väliin ja selkeämpiä rajoja. Tyytyväisimpiä tiiviyteen olivat erillistalojen asukkaat suhteellisen pienistä tonteistaan huolimatta. He näkivät ympäristön piirteistä esimerkiksi yhteisen parkkikatoksen ja lasten leikkipaikkanakin toimivan pihakadun edistävän myönteistä yhteisyyttä. Tärkeää oli oman rauhan säilyminen omalla pihalla. Mitä tiiviimmin rakennetaan, sitä olennaisempi on riittävä näkösuoja ja julkisen sekä yksityisen tilan selkeä rajaus. Erityistä kiitosta saivat maisemointi, ympäristösuunnittelu ja yleisten alueiden korkealuokkainen toteutus ja viimeistely. Jopa karuhkoon kasvilajistoon ja maisemaan suhtauduttiin enimmäkseen myönteisesti. Tosin haastateltaessa joitakin asukkaita tarkemmin nimenomaan pihan käytöstä ja puutarha-asioista kävi ilmi, että monet toivoisivat puutarhansa kasvavan huomattavasti vehreämmäksi ja rehevämmäksi. Heille oli vuoden asumisen jälkeen epäselvää, ovatko he muuttaneet väärään paikkaan, vai voivatko he vähitellen lähestyä puutarhaihannettaan esimerkiksi luonnonmukaisen lannoituksen avulla. Tässä on jatkotiedotukselle ja -seurannalle tehtävää. Julkisten tilojen laadussa ongelmat liittyivät pääasiassa lähiympäristöön ja pihoihin. Rivitaloympäristöt eivät kaikin osin olleet yhtä hyvin viimeisteltyjä kuin asuntomessujen vetonauloina toimivien omakotitalojen viimeistellyt pihat. Kyselystä saatiin arvokasta palautetta, jollaista kannattaisi kerätä yleisemminkin erilaisilta hiljan valmistuneilta alueilta. Esimerkiksi kivivyöryjä kuvaavien ympäristötaiteen aiheiden ideaa kiiteltiin mutta niiden toteutusta kritisoitiin lasten näkökulmasta, sillä ne sulkevat joitakin alueen hyvistä pulkkamäistä. Asukkaiden pääongelmaksi nousivat kyselyn perusteella alueen yhteydet ulkomaailmaan. Tässä tapauksessa niitä ei voi ratkaista paremmilla tieyhteyksillä. Helsinkiin vie sujuvasti moottoritie, joka juuri on ehkä houkutellut monet pääkaupunkiseudulla työssä käyvät asumaan Tuusulaan. Koetussa ongelmassa on kysymys aluerakenteesta: etäisyyksistä töihin ja palveluihin ja joukkoliikenteen puutteista. Monet mainitsivat että alueella tarvitaan kahta autoa per perhe. Alueelle olisi tärkeää saada toimivat joukkoliikenneyhteydet. Asunnot myytiin ja ostettiin varsin valmiina tuotteina tilanteessa, jossa alueen entinen tila oli jo korjattu tai, kuten yksi rakennuttajista sanoi, hyvin peitetty. Asukkaat pitivät tiedottamista pohjaveen suojelun keinoista toistaiseksi puutteellisena ja jatkossa sitä tärkeämpänä. Toivottiin konkreettisia neuvoja erityisesti alueelle sopivien lannoitteiden ja kasvien valintaan. 88 Suomen ympäristö 553

89 OSA IV: Johtopäätökset ja jatkoseuranta 89

90 Johtopäätökset Riskiarviointi osaksi kaavataloudellista vertailua Uusien, rakennettavien alueiden sijoittamisessa joudutaan aina punnitsemaan mahdollisia vaihtoehtoja hyvin monen eri tekijän suhteen. Yhtenä lähtökohtana on rakentamisesta aiheutuvien kustannusten vertailu mm. kunnallisteknisen ja liikenteen verkoston sekä energiaratkaisujen osalta. Vaihtoehtoisia alueita tarkasteltaessa pyritään löytämään kokonaiskustannuksiltaan edullinen vaihtoehto. Luonnollisesti rakentamispäätökseen vaikuttavat monet muutkin seikat mm. maanomistusolot, maanarvo, rakentajien kiinnostus alueeseen sekä kunnan ja asukkaiden muut intressit. Potentiaalisen riskin kustannusvaikutuksia ei yleensä huomioida taloudellisena vertailutekijänä. Kuitenkin pohjavesialueelle rakennettaessa varsinaisia pohjaveden suojausrakenteiden rakennuskustannuksia merkittävämpi tekijä on rakentamisen aiheuttama riski pohjavesille ja siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat. Vaihtoehtoisten alueiden vertailussa kaavataloudellisen tarkastelun rinnalle tulisi nostaa riskiarviointiin perustuva tarkastelu. Riskien taloudellinen arvottaminen antaa mahdollisuuden nostaa pohjavesien suojeluun liittyvät uhat konkreettisiksi valintaan vaikuttaviksi vertailutekijöiksi. Riskien taloudellinen arviointi on ympäristötalouden osa-alue, jonka merkitys tulee jatkossa kasvamaan haettaessa entistä kattavampia ja tasapuolisempia vaihtoehtojen vertailumenetelmiä. Jokaisen uuden alueen kohdalla on harkittava tapauskohtaisesti, onko perusteltua rakentaa pohjavesialueelle. Olennaista on, että alueiden käyttövaihtoehtoja punnittaessa tarkastelujen lähtökohtana on laaja-alainen arviointi ja vaihtoehtojen arvottaminen siten, että myös riskitekijät tulevat huomioonotetuksi. 8.2 Suojelutavoitteet kaavoituksen ja suunnittelun lähtökohdiksi Nummenharjun alueen suunnittelutavoite voidaan vapaasti muotoilla: yhdyskuntarakenteen tiivistäminen kunnostamalla ympäristövaurioalue vaarantamatta pohjaveden tilaa. Vaikka suunnittelutavoite asetetaan hankkeen varhaisessa esisuunnitteluvaiheessa, tavoitteen saavuttaminen on riippuvainen koko toteutusketjun toimivuudesta. Esimerkiksi pohjaveden osalta huolimattomuus suojarakenteiden toteutuksessa rakennusvaiheessa voi heikentää suojelutavoitteiden toteutumista merkittävästi. Pohjavesien suojelutavoitteen saavuttamiseksi on käytössä erilaisia keinoja eri suunnittelu- ja toteutusvaiheissa: kaavoitusvaiheessa voidaan antaa kaavamääräyksiä ja rakennusvaiheessa rakennusluvan ehtojen, urakkaehtojen ja rakennustapaohjeiden avulla pyritään siirtämään suunnittelutavoitteenmukaisia käytäntöjä toteutukseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ja ylemmällä tasolla otetaan käyttöön keinot suunnittelutavoitteen saavuttamiseksi, sitä varmemmin voidaan luottaa siihen, että tavoite saavutetaan. Kuvassa 52 on esitetty suunnittelutavoitteen elinkaari ja suunnittelun eri vaiheissa käytössä olevat keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Teknisten pohjaveden suojausratkaisujen rakentaminen asuinalueelle on vielä uutta sekä urakoitsijoille että rakentamisen valvojille. Selvää käsitystä siitä, 90 Suomen ympäristö 553

91 Kuva 52. Suunnittelutavoitteen elinkaari kaavoituksesta rakentamiseen ja käytettävissä olevat keinot tavoitteen saavuttamiseksi. mitkä varotoimet asuinalueella ovat välttämättömiä ja mikä on hätävarjelun liioittelua, ei vielä kellään ole. Ratkaisut ovat usein kompromisseja korkean laadun ja kustannusten välillä. Epävarmassa tilanteessa on kuitenkin turvallisinta pyrkiä mahdollisimman korkeatasoiseen ratkaisuun suojausrakenteiden toteutuksessa. Käytännössä kiire, kustannusraamien tiukkuus ja halu pysyä totutuissa toimintatavoissa aiheuttavat välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta suojausrakenteiden toteutuksessa. 8.3 Kannattaako pohjavesialueella olevalle ympäristövaurioalueelle rakentaa? Jokaisen kunnan kohdalla on harkittava tapauskohtaisesti, onko perusteltua rakentaa pohjavesialueelle. Harkintavaiheessa tulisi hakea perustellut vastaukset ainakin seuraaviin kysymyksiin: Onko kokonaistaloudellisesti perusteltua rakentaa pohjavesialueelle? Kaavataloudelliseen arviointiin riskianalyysi mukaan! Millaisia keinoja voidaan käyttää rakentamisesta aiheutuvien riskien minimoimiseksi? Miten toteutus tapahtuu ja miten valvonta järjestetään? Miten varmistetaan suojarakenteiden kunnon ylläpito ja määräysten noudattamisen jatkuva seuranta? Onnistunut toteutus vaatii eri viranomaistahojen joustavaa yhteistyötä eri suunnitteluvaiheiden aikana. Nummenharjun osalta yhteistyön toimivuutta voidaan pitää eräänä merkittävänä menestystekijänä alueen toteutuksessa. Tuusulan Nummenharjussa asuntomessut mahdollistivat alueen rakentamisen kertatoteutuksella, mikä edesauttoi korkeatasoisen ympäristön toteutumista. Normaalina asuinalueena entinen sorakuoppa tuskin olisi pystynyt houkuttelemaan tonttirakentajia nopealla aikavälillä, jolloin ympäristö olisi muodostunut laatutasoltaan heikommaksi ja kirjavammaksi. Tuusulan kunnassa rakennustapaohjeeseen kirjattiin rakentajaa sitovat toimintaohjeet koskien mm. pihan päällystämistä ja pihamaan lannoitusta. Asukkaan kannalta rakennustapaohjeella on esim. lannoitus- ja muiden käyttäytymissääntöjen suhteen tiedottava vaikutus. Tavoitteena on, että kun asukas saa tiedon siitä, miten alueella pitää elää, hän myös ottaa vastuun omasta toiminnastaan alueella. Käytännössä ohjeen 91