Yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuudesta

Transkriptio

1 Etelä-Suomi Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat ARTIKKELI 1 (6) Yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuudesta Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo, että toimiluvan saaneet perintätoimen harjoittajat noudattavat toiminnassaan lakia ja hyvää perintätapaa. Aluehallintovirasto pyrkii ensisijaisesti selvittämään tapauksia, joihin liittyy vakava epäily lain tai hyvän perintätavan vastaisesta toiminnasta. Aluehallintovirasto voi antaa perintätoimistolle virheellisen menettelyn vuoksi varoituksen tai vakavissa tapauksissa peruuttaa sen toimiluvan. Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa alentaa perintätoimiston perimiä perintäkuluja tai määrätä perintätoimistoja maksamaan korvauksia, vaan perintäkuluja tai vahingonkorvauksia koskevan erimielisyyden voi saattaa yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999, perintälaki) 4 a :n perusteella elinkeinonharjoittajalla on pyynnöstä oikeus saada perintätoimistolta maksutta selvitys velkapääomalle kertyneiden kulujen määräytymisestä. Jos selvitys pyydetään useammin kuin kerran vuodessa, perintätoimisto voi vaatia selvityksen laatimisesta kohtuullisen korvauksen. Perintälakiin ei sisälly säännöksiä yrityssaatavien (velallisena elinkeinonharjoittaja tai yritys) perintäkulujen enimmäismääristä. Perintäkulujen määrää kuitenkin rajoittaa ensinnäkin hyvää perintätapaa koskeva säännös, jonka mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Lisäksi laissa on säädetty, että velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle, kuten perintätoimistolle, korvausta perinnän suorittamisesta. Korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Oikeutta perintäkulujen korvaukseen ei ole, jos perinnässä käytetään hyvän perintätavan vastaista menettelyä, paitsi jos menettelyn moitittavuutta voidaan pitää vähäisenä. Yrityssaatavia koskee perintälaissa säädetty 40 euron vakiokorvaus. Vakiokorvaus tarkoittaa sitä, että velkojalla on oikeus saada korvausta muista perintäkuluista vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää Postiosoite: PL 150, n päätoimipaikka

2 2 (6) vakiokorvauksen määrän. Vakiokorvaus voidaan periä silloin, kun saatavasta voidaan periä viivästyskorkoa. Vaikka perintälain kuluttajasaatavia koskevia perintäkulujen enimmäismääriä ei sovelleta yrityssaatavien perintään, aluehallintovirasto on ratkaisuissaan katsonut, että niillä on merkitystä arvioitaessa perintäkulujen kohtuullista määrää. Mikäli yrityssaatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta vaaditaan moninkertaisesti enemmän kuin vastaavasta maksuvaatimuksesta kuluttajasaatavassa, perintätoimiston on esitettävä perusteet tälle. Mikäli perinnässä käytetään julkisuusuhkaista maksukehotusta eli trattaa, perintäkulut voivat olla suuremmat kuin yrityssaatavien perinnässä muutoin, sillä tratan käyttäminen edellyttää perintätoimistolta erityistä huolellisuutta ja siten lähtökohtaisesti enemmän töitä. Perintäkulujen kohtuullisuuden arvioinnissa kyse on aina kokonaisharkinnasta, jossa kaikki asiaan vaikuttavat seikat on otettava huomioon. Saatavan suuruuden huomioon ottaminen ei merkitse sitä, että perintäkulut voitaisiin määrätä kaavamaisena osuutena saatavasta. Saatavan suuruus vaikuttaa lähinnä siten, että saatavan ollessa pieni on perintäkulujen määränkin laskettava. Saatavan määrän kasvu ei puolestaan aiheuta automaattisesti kohtuulliseksi katsottavien perintäkulujen määrän kasvua. Suoritettu työmäärä on olennainen tekijä arvioitaessa perintäkulujen kohtuullista määrää. Perintäkulujen korvausvelvollisuus kuitenkin edellyttää, että tehdyt toimenpiteet ovat olleet myös tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia. Aluehallintoviraston toimivalta arvioida perintäyhtiön velalliselta vaatimien perintäkulujen kohtuullisuutta on vahvistettu Helsingin hallintooikeuden ja antamissa päätöksissä Dnro 01000/15/7299 (ei lainvoimainen) ja Dnro 06266/15/7299. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ottanut kantaa yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuuteen esimerkiksi seuraavissa ratkaisuissaan: Tapaus 1 Perintäyhtiö oli vaatinut perimismaksuina 147,56 euroa saatavalle, jonka pääoma oli 437,19 euroa. Perintäyhtiön vaatimat kulut olivat näin ollen olleet moninkertaiset siihen nähden, että vastaavan suuruista kuluttajasaatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta olisi perintälain mukaan saanut vaatia enintään 24 euroa perintäkulua. Perintäyhtiö oli selvityksessään listannut toimenpiteitä, joista perintäkulut yleisesti muodostuvat ja joiden osalta aluehallintovirasto totesi seuraavaa: Perintätoimeksiannon saajalla ei ole perintälain esitöiden perusteella yleistä velvollisuutta ryhtyä selvittämään saatavan oikeellisuutta tai velallisen yhteystietojen muutoksia ellei toimenpiteisiin ole tapauksessa erityistä perustetta eikä näistä aiheutuvien kulujen voida siten katsoa kuuluvan velallisen maksettavaksi. Tarvittavia neuvotteluita velallisen tai perintäyhtiön kanssa ei ollut näytetty käydyn käsillä olevassa tapauksessa eikä niistä ollut siten voinut aiheutua kustannuksia Postiosoite: PL 150, n päätoimipaikka

3 3 (6) perintätoimistolle. Raportoinnin osalta aluehallintovirasto totesi, ettei perintäyhtiö ollut näyttänyt, miten raportointi yrityssaatavien perinnässä poikkeaa kuluttajaperinnästä, miten paljon kustannuksia raportoinnista oli aiheutunut ja että raportoinnista aiheutuneet kustannukset olisivat velallisen maksettavaksi kuuluvia tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia. Toimeksiantoa koskevien tietojen tallentaminen käsittelyjärjestelmään, tulostus-, postitus- ja materiaalikustannukset, toimistonhallinto- ja yleiskustannukset ja toimenpiteiden palkkio-osuus ovat tavanomaisia perintätoimeksiantoon liittyviä kulueriä, jotka koskevat myös kuluttajaperintää. Perintätoimisto ei ollut näyttänyt, että näistä toimenpiteistä aiheutuisi yritysperinnässä erityisiä kustannuksia verrattuna kuluttajaperintään. Aluehallintovirasto katsoi, että ensimmäisestä maksuvaatimuksesta perittyjä 147,56 euron perintäkuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina. (ESAVI/5031/ /2015, annettu ) Tapaus 2 Perintäyhtiö oli periessään 866,16 euron saatavaa vaatinut ensimmäisessä maksuvaatimuksessa perintäkuluja 130,00 euroa ja toisessa maksuvaatimuksessa lisäksi 9,00 euroa. Perintäyhtiö oli selvityksessään kertonut, että asiassa tehtyjä toimenpiteitä olivat toimeksiannon vastaanotto ja tarkistaminen, toimeksiannon rekisteröinti perintärekisteriin, asiakasyrityksen maksutapaselvitys, perinnän jatkotoimenpiteistä päättäminen ja maksuvaatimuskirjeen lähettäminen. Perintäkuluihin sisältyvän maksutapaselvityksen 39,00 euron kulu koostui luottosuosituksen hankkimisesta (15 euroa) ja henkilötyöstä luottosuosituksen sisältämien tietojen analysoimiseksi (24 euroa). Maksutapaselvityksen tarpeellisuutta perintäyhtiö perusteli sillä, että se voi johtaa perinnän keskeyttämiseen maksukyvyttömiksi osoittautuvien yritysten osalta tai kiireellisiin toimenpiteisiin sellaisten velallisyritysten osalta, joita uhkaa varallisuustilanteen muutos. Aluehallintovirasto katsoi, ettei tällaisen selvityksen tekemistä ennen ensimmäisen maksuvaatimuksen lähettämistä voitu pitää olosuhteisin nähden tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena, joten siitä aiheutuvia kuluja ei voitu asettaa velallisen maksettaviksi. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön perimiä perintäkuluja oli pidettävä perintälain vastaisina maksutapaselvityksestä aiheutuneiden 39,00 euron osalta. Muilta osin aluehallintovirastolla ei ollut huomauttamista perintäyhtiön vaatimista perintäkuluista. (ESAVI/2748/ /2016, annettu ) Tapaus 3 Perintäyhtiö oli vaatinut 1128,40 euron pääoman lisäksi perintäkuluja yhteensä 221,67 euroa. Maksuvaatimuksen kulut muodostuivat 33,37 euron perusmaksusta, 20,86 euron posti- ja kopiointikuluista, 13,70 euron tilityskuluista sekä 153,74 euron perintäpalkkiosta. Perintäyhtiö kertoi aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä lisäksi perintätoimeksiantojen käsittelyyn ja selvittämiseen liittyvästä manuaalisesta työstä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön mainitsemat kulut olivat tavanomaisia perintätoimeksiantoon liittyviä kulueriä, jotka koskevat myös kuluttajaperintää. Perintäyhtiö ei ollut näyttänyt, että näistä toimenpiteistä aiheutuisi yritysperinnässä erityisiä Postiosoite: PL 150, n päätoimipaikka

4 4 (6) kustannuksia kuluttajaperintään verrattuna. Vaaditut kulut olivat moninkertaiset verrattuna 50 euron kuluun, jonka velalliselta olisi saanut vastaavan suuruisen saatavan osalta kuluttajaperinnässä enintään vaatia. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että perintäyhtiö oli virheellisesti perinyt perintäkulujen arvonlisäveron osuuden 42,91 euroa velalliselta, vaikka toimeksiantaja oli liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen eikä arvonlisävero näin ollen jäänyt velkojan maksettavaksi kuluksi. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön vaatimia 221,67 euron kuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina. (ESAVI/53/ /2016, annettu ) Tapaus 4 Perintäyhtiö oli lähettänyt kaksi maksuvaatimusta, joiden perintäkulut olivat olleet yhteensä 264,00 euroa. Saatavan suuruus oli ollut 348,00 euroa. Aluehallintoviraston pyynnöstä huolimatta perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksilöityä selvitystä, mistä kulut olivat muodostuneet. Ottaen huomioon saatavan suuruus ja tehdyt perintätoimenpiteet perintäkuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina. (ESAVI/1621/ /2014, annettu , ei lainvoimainen) Tapaus 5 Perintäyhtiö oli lähettänyt kolme maksuvaatimusta periessään pääomaltaan 1.813,50 euron suuruista saatavaa. Viimeisimmässä maksuvaatimuksessa oli vaadittu maksettavaksi perintäkuluja 317,00 euroa. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksityiskohtaista selvitystä perintätyön tai sen vaatimien kulujen määrästä. Aluehallintovirasto ei siten ollut voinut tarkemmin todeta perintäyhtiön vaatimien perintäkulujen perusteita. Kuluja pidettiin kohtuuttomina. (ESAVI/660/ /2014, annettu ) Tapaus 6 Perintäyhtiö oli lähettänyt pääomaltaan 68,32 euron suuruisesta saatavasta maksumuistutuksen, jossa oli vaadittu huomautuskuluina 9,00 euroa. Maksumuistutuksen jälkeen perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen, jossa oli vaadittu huomautuskulujen lisäksi 45,53 euroa perintäkuluja. Velallinen oli maksanut maksumuistutuksen määrän sen jälkeen, kun perintäyhtiö oli ehtinyt lähettää maksuvaatimuksen, minkä vuoksi perintäyhtiö oli lähettänyt toisen maksuvaatimuksen, jossa oli vaadittu huomautuskulujen lisäksi 59,13 euroa perintäkuluja. Aluehallintovirasto piti kuluja kohtuullisina. (ESAVI/8405/ /2014, annettu ) Tapaus 7 Perintäyhtiö oli toimittanut pääomaltaan 216,00 euron saatavaa periessään kahdeksan maksuvaatimusta, joista perintäyhtiö oli vaatinut yhteensä 274,60 euron suuruisia perintäkuluja. Lisäksi perintäyhtiö oli pyytänyt kahdella kirjeellä velallista toimittamaan saatavan maksutiedot. Perintäyhtiön selvityksen perusteella aluehallintovirasto katsoi, että perintätoimet olivat olleet aiheellisia. Ottaen huomioon saatavan suuruus Postiosoite: PL 150, n päätoimipaikka

5 5 (6) ja tehdyt perintätoimet kuluja oli pidettävä kohtuullisina. (ESAVI/4303/ /2013, annettu ) Tapaus 8 Perintäyhtiö oli toimittanut pääomaltaan 1.210,24 euron suuruista saatavaa periessään ainoastaan yhden maksuvaatimuksen, jossa perintäyhtiö oli vaatinut 167,00 euron suuruisia perintäkuluja. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt selvitystä siitä, kuinka paljon työtä kysymyksessä olevan perintätoimen hoitamiseksi oli perintäkirjeen laatimisen ja lähettämisen lisäksi mahdollisesti tehty. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt myöskään selvitystä muista tarpeellisista, asian hoitamiseen menneistä kuluista. Aluehallintovirasto piti kuluja kohtuuttomina. (ESAVI/7472/ /2013, annettu ) Trattaperintää koskevia tapauksia: Tapaus 9 Perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen periessään pääomaltaan 100,60 euron suuruista saatavaa. Maksuvaatimuksessa oli vaadittu maksettavaksi perintälain 10 e :n mukainen vakiokorvaus perintäkuluista 40,00 euroa, toimeksiantajan muistutuskulut 5,00 euroa ja maksuvaatimuskulut 66,00 euroa. Maksuvaatimuksen lähettämisen jälkeen perintäyhtiö oli lähettänyt tratan, josta oli peritty perintäkuluja 33,00 euroa. Perintäyhtiön tämän jälkeen lähettämästä maksuvaatimuksesta oli niin ikään peritty perintäkuluja 33,00 euroa. Maksukehotuksesta oli peritty perintäkuluja 5,00 euroa. Aluehallintovirasto piti perintäkuluja kohtuullisina. Aluehallintovirasto kiinnitti kuitenkin perintäyhtiön huomiota siihen, että perintälain 10 e :n mukaan velkojalla on oikeus saada 40 euron vakiokorvauksen lisäksi korvausta perintäkuluista vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Lähtökohtaisesti velkojan muistutuskulujen tulee sisältyä 40 euron vakiokorvaukseen ja vasta kun kulut velkojan suorittamista perintätoimista ylittävät vakiokorvauksen määrän, niistä voidaan periä korvausta velalliselta. Perintäyhtiö ei ollut maksuvaatimuksessa tai selvityksessään aluehallintovirastolle esittänyt perusteita sille, miksi velkojan muistutuskulut eivät sisältyneet vakiokorvaukseen. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön olisi tullut selvittää asia toimeksiantajalta. Perintäyhtiö oli siten menetellyt perintälain 4 :n ja hyvän perintätavan vastaisesti jättäessään selvittämättä saatavan oikeellisuuden. (ESAVI/3622/ /2015, annettu ) Tapaus 10 Perintäyhtiö oli lähettänyt tratta/ilmoituskirjeen periessään pääomaltaan 251,72 euron suuruista saatavaa. Kirjeessä oli peritty asiakkaan kulujen lisäksi perintäkuluja 103,01 euroa. Perintäyhtiö oli selvityksessään kertonut tehneensä seuraavia perintätoimenpiteitä ennen trattakirjeen lähettämistä: perintätoimeksiannon vastaanotto, asiakirjojen läpikäynti, Postiosoite: PL 150, n päätoimipaikka

6 6 (6) velallisen osoitetietojen ja yritystunnuksen tarkistus sekä toimeksiannon syöttö ohjelmaan. Aluehallintovirasto piti perintäkuluja kohtuullisina. (ESAVI/3623/ /2015, annettu ) Tapaus 11 Perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen ja tratan pääomaltaan 1.846,36 euron suuruisesta saatavasta. Perintäyhtiö oli vaatinut maksuvaatimuksen lähettämisestä ja maksun viivästymisestä aiheutuneina kustannuksina 331,23 euroa ja trattakuluina 160,09 euroa eli yhteensä 491,32 euroa. Perintäyhtiö ei ollut eritellyt maksuvaatimuksesta perintäyhtiölle aiheutuneita kustannuksia, joita kuten perintäkulujen yhteismäärääkin, aluehallintovirasto piti kohtuuttomina. (ESAVI/5170/ /2013, annettu ) Postiosoite: PL 150, n päätoimipaikka