SAVONSUON NATURA-ARVIOINTI

Transkriptio

1 SAVONSUON NATURA-ARVIOINTI Arvio valtatien 6 Kouvolan kohdan yleissuunnitelmassa esitettyjen tiejärjestelyjen vaikutuksesta Savonsuon Natura-alueeseen (FI )

2 2 (29)

3 SAVONSUON NATURA-ARVIOINTI Natura-arvio (29) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO LÄHTÖKOHDAT Arviointivelvoite Merkittävyyden arviointi EU:n tuomioistuimen ennakkotapauksien päätöksiä Arvioinnin sisältö HANKKEEN KUVAUS Valtatien 6 yleissuunnitelma KAAVOITUS JA MUUT HUOMIOONOTETTAVAT SUUNNITELMAT Maakuntakaava Osayleiskaavat Muut suunnitelmat SAVONSUON TERVALEPIKÖT (FI ) NATURA-ALUEEN KUVAUS Alueen kuvaus ja suojeluperusteet (Natura tietolomake tiedot) Suojeluperusteet Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot Luontodirektiivin luontotyypit Muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura tietolomakkeessa mainittu laji Alueella havaitut muut luontodirektiivin liitteen II lajit VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN PERIAATTEET Merkittävä vaikutus Alueen koskemattomuus Luontotyypin heikentyminen Lajin heikentyminen (häiriö) VAIKUTUKSET SAVONSUON TERVALEPIKOT NATURA -ALUEEN LUONTOTYYPPEIHIN Aineistot ja menetelmät Vaikutukset vesiolosuhteisiin Vaikutukset luontotyyppeihin Fennoskandian metsäluhdat (9080), priorisoitu luontotyyppi Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) Pikkujoet ja purot (3260) Boreaaliset lehdot (9050) Luontodirektiivin liitteen II lajit YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKEIDEN KANSSA HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN TORJUNTATOIMENPITEET YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET KÄYTETYT LÄHTEET Liitteet LIITE 1. Natura tietolomakkeet, Savonsuon tervalepikot LIITE 2. Kouvolan Kasarminmäki-Ruskeasuo-Tanttari osayleiskaavan hydrologinen selvitys LITE 3. Teemakartat luontokohteista 1:20 000

4 4 (29) 1 JOHDANTO Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (Kaakois-Suomen ELYkeskus) Liikenne- ja infrastruktuuri- vastuualue laatii suunnitelmia valtatien 6 sekä maantien 370 ja valtatien 15 parantamiseksi Kouvolassa (Valtatie 6 Kouvolan kohdalla, yleissuunnitelma Maantien 370 sekä valtatien 15 parantaminen välillä Kouvola - Valkeala, aluevaraussuunnitelma Kouvolan kohdalla). Tässä raportissa on arvioitu valtatien 6 yleissuunnitelman toteuttamisen vaikutukset Savonsuon tervalepikot (FI ) Natura-alueeseen. Huomioon on otettu yhteisvaikutukset maankäytön suunnittelun ja muiden hankkeiden kanssa. Kouvolan kaupunki laatii samanaikaisesti valtatiehankkeiden kanssa keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaa. Natura-arviointia on edeltänyt erillinen Natura-tarvearvio, jossa päädyttiin tähän Natura-arviointiin Savonsuon Natura-alueen osalta. Natura-arvio on tehty Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimeksiantona (Liikenne- ja infrastruktuuri- vastuualue). Hankevastaavan yhteyshenkilö on Juha Laamanen. Arviointia on tehty yhteistyössä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen asiantuntijoiden kanssa. Yhteyshenkilönä on toiminut Tuula Tanska Luonto ja ympäristöntila -yksiköstä. Tämän arvioinnin ovat laatineet Sito Oy ja Luontoselvitys Kotkansiipi Oy yhteistyössä. Arviointityöryhmään ovat kuuluneet: Luontokartoittaja Petri Parkko, Luontoselvitys Kotkansiipi (, luonto) FM Seija Väre (luonto) FM Lauri Erävuori (luonto, laadunvarmistus) MMM Merilin Pienimäki (hydrologiset vaikutukset) FT Reijo Pitkäranta (pohjavesi) DI Maija Ketola (tiesuunnittelija) FM Taina Klinga (koordinointi) Ins. Rauno Tuominen (projektipäällikkö). Kuva 1. Savonsuon tervalepikot -Natura-alueen sijainti.

5 (29) 2 LÄHTÖKOHDAT 2.1 Arviointivelvoite Natura-arvion laatimisen lähtökohtana on luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointivelvollisuus: jos hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura alueen valinnan perusteena olevia luontoarvoja. Vaikutukset arvioitava asianmukaisella tavalla, jos hanke tai suunnitelma todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueen suojelun perustana olevia luontoarvoja. Sama koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Lupa voidaan myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava Euroopan komission lausunto. 2.2 Merkittävyyden arviointi Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne heikentyvät merkittävästi. Euroopan komission (2000) julkaisemassa ohjeessa todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonoloihin alueen suojelutavoitteet huomioon ottaen. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä voidaan käyttää lähtökohtana Neuvoston direktiivin 92/43/ETY määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisan suojelun tasoa. Suotuisa suojelun taso tarkoittaa luontotyypeillä (luontodirektiivin 1 artikla kohta e, luontotyypin suotuisan suojelutason määritelmä) tarkoittaa useaa asiaa: luontotyypin luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy kyseessä olevalla alueella, ovat vakaita tai laajenemassa erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen luontotyypin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa. Suotuisa suojelun taso tarkoittaa lajeilla yleisesti (luontodirektiivin 1 artikla kohta i): lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Vaikutusten merkittävyyttä koko alueen kannalta arvioidaan alueen koskemattomuuskäsitteen kautta. Luontodirektiivissä ja komission tulkintaohjeissa korostetaan, että hanke ei saa uhata alueen koskemattomuutta, ts. koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Naturaverkostoon. Kyse on siitä, voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan.

6 6 (29) Luontotyyppien osalta haitallisen vaikutuksen merkitystä Natura verkostossa voidaan arvioida sen perusteella, kohdistuuko vahinko niin laajalle alueelle, että kyseisen luontotyyppikohteen pinta-alan pieneneminen (tai luontotyypin ominaispiirteiden muuttuminen) on merkittävä sen suojelutason kannalta. Vaikutus suojelun tasoon on yleensä merkittävämpi, jos vahinko kohdistuu luontotyypin levinneisyyden reunaalueille. Lisäksi vaikutus on merkittävämpi, jos vahinko aiheuttaa luontotyypin rakenteessa ja toiminnassa pysyviä ja vaikeasti palautettavia muutoksia. (Ympäristöministeriö 2012) Myös luontotyyppien osalta tavanomainen luonnollinen vaihtelu tulee arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rantavallien yksivuotinen kasvillisuus tai tulvametsien ja kausikosteiden ympäristöjen vaihtelu voi olla säännöllistä riippuen vallitsevista sääolosuhteista ja sademääristä. Rakenteeltaan täyspuustoisia metsäluontotyyppejä voidaan sen sijaan pitää yleispiirteiltään pysyvinä. Lähtökohtaisesti luonnollista vaihtelua vähäisempää muutosta ei ole pidettävä merkittävänä vaikutuksena luontotyypin suotuisan suojelun tasoon. Muutos ei tällöin kuitenkaan saa olla pysyvä. (Ympäristöministeriö 2012) Vaikutuksia arvioidaan suojeluperusteena olevien luontotyyppien ja lajien osalta. Vaikutuksen suuruutta arvioidaan luontotyyppien kohdalla heikentyvän/häviävän luontotyypin pinta-alan ja edustavuuden avulla huomioiden luontotyypin kokonaispinta-ala sekä yleinen edustavuus Natura-alueella. Lajien kohdalla vaikutuksen suuruutta arvioidaan heikentyvän tai häviävän yksilömäärän ja/tai esiintymien määrän/pinta-alan sekä lajille erityisen potentiaalisten ympäristöjen määrän/pinta-alan avulla. Vaikutusarviossa huomioidaan myös vaikutuksen kesto ja palautuvuus. Kannan pysyvä pieneneminen tai Natura-alueella säännöllisesti esiintyvän kannan vaarantuminen on tulkittu merkittäväksi heikentymiseksi. 2.3 EU:n tuomioistuimen ennakkotapauksien päätöksiä Vaikutusarvioinnista on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytännöissä on tehty seuraavia johtopäätöksiä: Arvioinnissa otetaan huomioon vain ne luontotyypit ja lajit, jotka ovat ko. alueen Natura verkostoon sisällyttämisen perusteena kuitenkin niin, että alueen nykyiset luontodirektiivin/lintudirektiivin luontotyypit ja lajit tarkastellaan arvioinnissa riippumatta siitä, ovatko ne aikanaan ilmoitettu suojeluperusteiksi. Arvioinnissa tarkastellaan näiden lajien ja luontotyyppien elinympäristöjä ja niiden ominaispiirteitä. Arvioinnissa on kyse kokonaisarviosta valintaperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Luontotyypin tai lajin elinympäristöjen laatu ja määrä ko. alueella ja yleisesti (Natura verkoston yhtenäisyys) otetaan huomioon arvioitaessa heikennyksen merkittävyyttä. Hankkeen ohella on otettava huomioon muut alueeseen vaikuttavat tai mahdollisesti vaikuttavat hankkeet. Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta määrää, että viranomaiset saavat hyväksyä hankkeen tai suunnitelman vasta varmistuttuaan siitä, että se "ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Komission tulkintaohjeessa todetaan että koskemattomuus tarkoittaa "ehjänä olemista". Tällöin on kyse siitä, että voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luonto-

7 (29) tyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). 2.4 Arvioinnin sisältö Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Natura-alueen suojelu voi perustua luontodirektiiviin tai lintudirektiiviin tai molempiin. SCI-alue (Sites of Community Importance) on Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisesti yhteisön tärkeänä pitämä alue. SPA-alue (Special Protection Area) on Euroopan unionin lintudirektiivin tarkoittama erityissuojelualue. Natura-alueen luontoarvot, joita arviointi koskee, ilmenevät Natura tietolomakkeista ja ovat joko: - SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai - SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai - SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai - SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Poikkeuksellisesti arviointivelvollisuuden ulkopuolelle jäävät vain ne lajit, joille Suomella on jäsenyysneuvotteluissa sovittu poikkeukset luontodirektiivin velvoitteista (kalalajit, Euroopanmajava, susi, karhu ja ilves). Lisäksi SPA -alueella arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne olisikin mainittu tietolomakkeessa. Vastaavasti SCI -alueilla linnuille aiheutuvalla heikentymisellä ei ole merkitystä Natura alueen suojeluperusteiden kannalta.

8 8 (29) 3 HANKKEEN KUVAUS 3.1 Valtatien 6 yleissuunnitelma Tanttarin alueen tie- ja katujärjestelyt Valtatien laatutaso on heikko etenkin kaupungin länsipuolella välillä Hevossuo - Keltti ja liikenteen sujuvuudessa ja turvallisuudessa on selkeää parantamistarvetta. Paikalliset yhteydet paljon liikennettä keräävään Puhjon kaupalliseen keskittymään Kouvolan keskustan pohjoisosista ja Valkealan suunnasta ovat puutteelliset, koska ne kiertävät valtatieverkolla (vt 6/ vt 15) Tykkimäen kautta tai katuverkolla Kouvolan keskustan läpi. Myös keskusta-alueen katuverkon kuormituksen keventäminen ja suunnitellun maankäytön tukeminen edellyttää liikenneverkon parantamista. Valtatien 6 tiejärjestelyjen suunnittelu on aloitettu vuonna Valtatien yleissuunnitelma valmistuu kevään 2015 aikana ja se on tehty tiiviissä yhteistyössä Kouvolan kaupungin osayleiskaavoituksen kanssa. Valtatie 6 levennetään tavoitetilanteessa kaksiajorataiseksi tieksi, jonka nopeusrajoitus on 100 km/h. Toinen ajorata sijoittuu nykyisen tien eteläpuolelle ja se edellyttää toisen sillan rakentamista nykyisen valtatiesillan viereen Savon radan ja teollisuusraiteen yli. Tavoitetilanteessa ajoradoilla kaistojen leveys on 7,5 metriä ja päällysteen leveys 9,25 metriä. Ajoratojen väliin jää 6,5 metrin levyinen keskialue. Yleissuunnitelmaan sisältyy Natura-alueen - Savonsuon tervalepikot - eteläpuolelle uusi rinnakkaiskatuyhteys, joka sijoittuu valtatien pohjoispuolelle. Katu tarvitaan jo nykyisin mainittuun kauppakeskukseen suuntautuvalle paikalliselle liikenteelle, jotta liikenteen kuormitusta ja haittoja asukkaille ja ympäristölle voidaan vähentää kaupungin keskustassa ja päätieverkolla. Uusi katuyhteys alkaa Katajaharjuntien itäpäästä ja on linjattu mahdollisimman lähelle valtatietä 6 haittojen hallitsemiseksi. Savonradan ja teollisuusraiteen ylitse on suunniteltu noin 170 metriä pitkä silta. Itäpäässä uusi katuyhteys liittyy maantien 370 ja Ahlmannintien liittymään (Valkealanväylä). Lisäksi on suunniteltu rinnakkaiskadun itäpäästä uutta katuyhteyttä valtatien 6 ali vanhaa ratapohjaa pitkin Kouvolan keskustaan Kymenlaaksontien päähän. Tämä uusi sisääntulokatu alittaa valtatien nykyisen sillan kohdalta. Tanttarin kohdalle rakennetaan myös uusi eritasoliittymä valtatielle 6 ns. suuntaisliittymänä, jossa on ramppiyhteydet katuverkolta valtatielle pelkästään itään päin. Valtatien ja ramppien varteen toteutetaan meluntorjuntaa läheisen asutuksen suojaamiseksi. Valtatien parantaminen toteutetaan vaiheittain ja ensimmäisessä rakennusvaiheessa on tarkoitus toteuttaa valtatien pohjoispuoleinen rinnakkaiskatu Ahlmannintien ja Katajaharjuntien välille ja sen itäpuolelle valtatielle noin kahden kilometrin matkalle ohituskaistat kohdakkain meluntorjuntoineen. Lisäksi nykyiselle ajoradalle tehdään keskikaide. Näillä ratkaisuilla saadaan parannettua pitkämatkaisen liikenteen sekä kuljetusten sujuvuutta ja turvallisuutta valtatiellä 6. Rinnakkaiskadun rakentaminen parantaa oleellisesti Kouvolan kaupungin sisäisiä yhteyksiä Ravikylän ja Valkealan suunnasta Puhjon ja Kuusankosken suuntaan autoliikenteelle sekä jalankululle ja pyöräilylle. Myös haitallisimmat meluongelmat saadaan poistettua. Valtatien parantaminen kokonaan nelikaistaiseksi, uusi sisääntulokatu Kymenlaaksontielle ja itäsuunnan rampit tehdään myöhemmin, kun pitkämatkaisen liikenteen kasvu tai kaupungin maankäyttö sitä edellyttävät. Tässä vaiheessa ne ovat enemmänkin maankäytön suunnitelmiin varattuja väyläratkaisuja.

9 (29) Kuva 2. Savonsuon Natura-alue ja sen suhde tien yleissuunnitelmaan. Maankäytön muutosalueet ovat Keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaluonnoksesta (2014).

10 10 (29) Kuva 2. Poikkileikkaus tiejärjestelyistä Savonsuon kohdalta (sijainti kartassa turkoosilla viivalla). Alemmassa kuvassa vihreä viiva kuvaa latvuksen peittävyyttä ja sen korkeutta. Punaiset viivat kuvaavat uusia tiejärjestelyjä.

11 4 Kaavoitus ja muut huomioonotettavat suunnitelmat 4.1 Maakuntakaava (29) Kymenlaakson maakuntakaavassa 2010 Savonsuo on merkitty Natura -alueeksi. Maakuntakaavassa valtatien 6 liikennejärjestelyissä Tanttarin alueelle on osoitettu suunniteltavaksi eritasoliittymä. Valtatie 15 ja seututie 370 on osoitettu uutena kaksiajorataisena seutu-/valtatienä. Tanttarin ympäristöön on taajama-aluetta, jonka eteläpuolella Kouvolan keskusta on keskustatoimintojen aluetta. Savonsuo on maakuntakaavan luonnonsuojelualuetta (SL). 4.2 Osayleiskaavat Kuva 3. Ote Kymenlaakson maakuntakaavasta taajamat ja niiden ympäristöt (YM / ). Tanttarin alueella on voimassa Kasarminmäki-Ruskeasuo-Tanttari osayleiskaava (2013). Kaavoituksen yhteydessä on selvitetty vaikutukset Savonsuon Naturaalueeseen (liitteet 1 ja 2), mutta arvioinnissa ei otettu huomioon valtatien yleissuunnitelmaa. Sen johtopäätöksenä on, että osayleiskaavalla ei ole heikentävää vaikutusta Natura alueen Savonsuon tervalepikot FI niihin luontoarvoihin, joiden perusteella se on otettu Natura ohjelmaan. Yleiskaava mahdollistaa uutta rakentamista Natura-alueen läheisyydessä Tanttarin pohjoisosassa sekä Rohtokallion työpaikka-alueella. Yleiskaavassa on osoitettu seuraavat Natura-alueen kannalta keskeiset aluevaraukset: Tanttarin liittymä liittymä ja siihen liittyvät tie- ja katualueet on osoitettu merkinnällä selvitysalue (sel). Merkintään liittyy määräys: Alueen maankäytöllä ei saa heikentää Natura-alueen suojeluarvoja. Rohtokallion työpaikka-alue on osoitettu merkinnällä TP =Työpaikka-alue. Savonsuota ympäröivät virkistysalueet on osoitettu merkinnällä V = Virkistysalue. Savonsuo on osoitettu merkinnällä SL = luonnonsuojelu-alue Tanttarin pientaloalue on osoitettu merkinnällä AP = Pientalovaltainen asuntoalue. Valtatien eteläpuolella, Vehkojan pohjoispäässä on osoitettu P2 = Palvelujen ja hallinnon alue, asumista <30% kerrosalasta.

12 12 (29) Kuva 4. Ote Kasarminmäki-Ruskeasuo-Tanttari osayleiskaavasta (KV , lainvoimainen ). Kouvolan kaupunki laatii Keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaa samanaikaisesti valtatien suunnittelun kanssa. Kaavaluonnos on ollut nähtävänä Yleiskaavaluonnoksen selostuksessa on todettu, että yleiskaavassa ei ole osoitettu Natura-alueiden välittömään läheisyyteen sellaista maankäyttöä, joka voisi heikentää kohteiden suojeluarvoja. Yleiskaava on tarkkuudeltaan ja lähestymistavaltaan strategisen yleiskaavan ja yleispiirteisen aluevarauskaavan yhdistelmä. Vanhoja yleiskaavoja jätetään kokonaan tai osittain edelleen voimaan, jos ne ovat riittävän ajantasaisia. Oikeusvaikutteisten osayleiskaavojen muuttumaton maankäyttö on osoitettu keskeisen kaupunkialueen yleiskaavassa informatiivisena merkintänä. Informatiiviset merkinnät koskevat siis alueita, joiden maankäyttö on ratkaistu muulla osayleiskaavalla tai asemakaavalla. Keskeisen kaupunkialueen yleiskaavan päällekkäismerkinnät koskevat kuitenkin myös voimaanjäävien osayleiskaavojen alueita. Keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaluonnoksessa (2014) Savonsuon koillis- /itäpuolella on osoitettu pienin toimenpitein kehitettävänä alueena työpaikka-aluetta (TP). Savonsuon pohjoispuolella on satama (LS). Tanttarin pohjoispuoli on osoitettu uutena pientalovaltaisena asuntoalueena () Muutoin keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaluonnoksessa ei ole osoitettu muuttuvaa maankäyttöä Natura-alueen läheisyyteen lukuun ottamatta valtatien parantamiseen liittyviä eritasoliittymämerkintöjä, jotka on käsitelty valtatien toimenpiteiden yhteydessä. Natura-alue on osoitettu luonnonsuojelualueena (SL nat). Kaavan yhteydessä on laadittu arvio kaavan vaikutuksista Savonsuon Natura alueeseen (Parkko 2013). Sen johtopäätöksinä todetaan, että Kasarminmäki-Ruskeasuo- Tanttari osayleiskaavan toteuttamisella ei ole heikentävää vaikutusta Savonsuon tervalepikot (FI ) Natura 2000 alueen luontoarvoihin, joiden perusteella se on otettu Natura 2000 ohjelmaan.

13 (29) Kuva 5. Ote Keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaluonnoksesta (nähtävillä ). Ahlmanintien pohjoispuolella on asemakaava. Lähinnä Natura-aluetta, Savonsuontien ja radan väliselle alueelle on osoitettu laajenevaa teollisuusaluetta (T-1). 4.3 Muut suunnitelmat Savonrataan liittyen on tunnistettu parannustarve pidemmällä aikavälillä. Savonrata suunniteltaneen kaksiraiteiseksi. Suunnitelmasta ei ole kuitenkaan konkreettista tietoa.

14 14 (29) 5 SAVONSUON TERVALEPIKÖT (FI ) NATURA-ALUEEN KUVAUS 5.1 Alueen kuvaus ja suojeluperusteet (Natura tietolomake tiedot) Perustiedot Koodi Kunta Pinta-ala Aluetyyppi FI Kouvola 30 ha SCI Savonsuon tervalepikot on eräs Suomen hienoimmista tervaleppäluhdista. Suotyyppinä tervaleppäluhta on erittäin harvinainen ja uhanalaiseksi (VU) arvioitu. Kasvilajistossa on harvinaisia kasveja, kuten lehtopalsami (Impatiens noli-tangere) ja sisämaassa harvinainen punakoiso (Solanum dulcamara). Varsinaisen luhta-alueen pohjoispuolella on avointa nevaa ja pajuluhtaa. Valtalajeja ovat vehka (Calla palustris), mesiangervo (Filipendula ulmaria), punakoiso ja lehtopalsami. Alueen molemmilla reunoilla on rautatie ja alueen pohjoispuolella on käytöstä poistettu kaatopaikka. Epäsuotuisasta ympäristöstä huolimatta itse alue on hienoimpia luontokohteita Kaakkois-Suomessa. Alue on Suomessa erittäin harvinainen tervaleppäluhta, joka on melko laaja ja lähes luonnontilainen. Suomen tervaleppäluhtien säilymisen kannalta Savonsuon tervalepikot on tärkeä kohde. Alueen kasvilajistoon kuuluvat sisämaassa harvinaiset kasvilajit lehtopalsami ja punakoiso. Alue on luontodirektiivin liitteen II lajin n elinaluetta. Suojeluperusteet Suojeluperusteena olevat tietolomakkeella mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat humuspitoiset järvet ja lammet (3160) ja metsäluhdat (9080, priorisoitu). Näiden lisäksi alueella tehtyjen inventointien perusteella Natura-alueen luontotyyppeihin sisältyvät myös boreaaliset lehdot ja pikkujoet ja purot. Suojeluperusteena oleva luontodirektiivin liitteen 2 ja 4 laji on. Alueelta on tehty myös havainto pikkulepakosta. Lisäksi Natura-lomakkeelle on kirjattu muuta lajistoa, joka ei kuitenkaan ole alueen suojeluperusteena. Taulukko 1. Savonsuon tervalepikot (FI ) -alueen suojeluperusteet. Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) 0,6 ha 2% Metsäluhdat* (9080, priorisoitu) 29,4 ha 98% Luontodirektiivin liitteen II lajit Liito-orava Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot Alueen eteläosa kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. Kohteen suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain keinoin perustamalla luonnonsuojelualue. Alueen itäosa on suojeltu yksityisenä suojelualueena (YSA ) vuonna Savonsuon Natura -alueen länsi-luoteisosa kuuluu 1990 puoliväliin saakka toimineen Saksanahon teollisuuskaatopaikan reuna-osaan. Suota rajaa lännessä Kuusankosken suuntaan menevä teollisuusraide, pohjoisessa Kouvolan ja Kuusankosken välinen pääkatuyhteys, Ahlmanintie, koillisessa teollisuusalueelle menevä pistoraide, kaakossa Savonrata ja etelässä valtatie 6.

15 (29) 5.2 Luontodirektiivin luontotyypit Natura-alueen suojeluperusteena on luontodirektiivi. Luontotyyppien suojelutaso Suomessa perustuu Euroopan unionille vuonna 2013 raportoituun vuosien suojelutason arviointiin (Suomen raportit EUN luontodirektiivin toimeenpanosta 2013). EU:n jäsenmaat raportoivat kuuden vuoden välein komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta. Raportti sisältää arvioinnin kaikkien direktiivin tarkoittamien luontotyyppien ja lajien suojelutasosta. Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) 0,6 ha, noin 2 % pinta-alasta. Tämän luontotyypin edustavuus Savonsuolla on merkittävä ja se on luonnontilaltaan kohtalainen. Suomessa tämän luontotyypin suojelutaso on kokonaisarvion mukaan epäsuotuisa riittämätön, mutta tulevaisuudessa suojelutason kehityssuunta on arvioitu paranevaksi. Luontaisesta runsasravinteisuudesta johtuen vesikasvillisuus on tiheää ja monilajista käsittäen monia vaateliaita lajeja. lammet ovat myös matalia jolloin kasvillisuuden peittämä osuus on suuri. Suon läpi kulkevan ojan varrella on pieniä lampia. Metsäluhdat (9080, priorisoitu luontotyyppi) 29,4 ha, noin 98 % pinta-alasta. Savonsuon tervaleppäalue on edustavuudeltaan hyvä. Luhtaisuus on vallitsevaa, mutta myös muita piirteitä on havaittavissa. Suomessa metsäluhtien nykyinen suojelutaso on epäsuotuisa ja huono ja tulevaisuudessa kehityssuunta on arvioitu heikkeneväksi. Metsäluhdat ovat pysyvän pintaveden vaikutuksen alaisia ja jäävät yleensä vuosittain tulvien alle. Ne ovat kosteita tai märkiä puustoisia kosteikkoja, joissa muodostuu turvetta, vaikka turvekerros on usein ohut. Puusto on tyypillisesti lehtipuustovaltaista. Metsäluhdat rajautuvat usein pajuluhtiin Suurin osa Natura-alueen kasvillisuudesta on tervaleppäluhtaa. Natura-alueeseen kuuluvalla luonnonsuojelualueella on tehty luontotyyppikartoitus, jossa todettiin seuraavat luontotyypit. Pikkujoet ja purot (3260) 0,01 ha. Suomessa pikkujokien ja purojen luontotyypin suojelutaso on epäsuotuisa ja huono. Suojelutason arvion mukaan suojelutaso on tulevaisuudessa paraneva. Luonnontilaisen kaltaisen puron varsilla puusto on erirakenteista, mukana on myös kuolevia ja kuolleita puita. Puron uoma on lähes luonnontilainen eikä perkausjälkiä näy merkittävästi. Suon halki virtaava Myrkkyoja on luonnontilaisen kaltainen. Boreaaliset lehdot (9050) 0,23 ha. Suomessa boreaaliset lehdot luontotyypin suojelutaso on epäsuotuisa ja riittämätön ja kehityssuunta vakaa. Boreaalisiin lehtoihin lukeutuvat varsinaisten lehtotyyppien ohella myös lehtokorvet. Lehtojen esiintyminen tutkitulla alueella on määritelty pääasiassa luontotyypille luonteenomaisen kasvillisuuden, mutta monin paikoin myös maannoksen perusteella Muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit Kasvilajistossa on tavattu harvinaisia kasvilajeja kuten lehtopalsami (Impatiens nolitangere) ja yleensä rannikolla kasvava punakoiso (Solanum dulcamara). Savonsuon tervaleppäalueelta on luontoselvitysten yhteydessä löydetty vaarantunut (VU) kasvilaji, vankkasara (Carex riparia). Linnustossa on havaittu pikkutikka (Dendrocopos minor), kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) (NT), tundraurpiainen (Carduelis hornemanni), taviokuurna (Pinicola enucleator), pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) ja idänuunilintu (Phylloscopus trochhiloides).

16 16 (29) Edellä mainittu lajisto ei ole alueen suojeluperusteena. Kasvilajisto kuvastaa kuitenkin alueen luontotyyppien luonnetta ja paikallisia piirteitä joten luontotyyppeihin kohdistuvissa vaikutuksissa myös kasvilajisto on huomioitava. Linnusto ei ole alueen suojeluperusteena, joten niiden osalta Natura-arviointia ei ole tarpeen tehdä. 5.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura tietolomakkeessa mainittu laji Liito-orava (Pteromys volans) suosii vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi. Liito-orava on ensisijaisen tärkeänä pidetty luontodirektiivin laji. Lisäksi on maassamme vaarantunut (VU) ja rauhoitettu laji. Liito-oravalle sopivaa metsää ei ole kattavasti koko Savonsuon Natura-alueella, sillä lajin tarvitsemaa suojapuustoa ja haapaa kasvaa vain itä- ja eteläosassa alueen reunoilla. Keväällä 2014 löydetyt lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat alueen itäreunassa ja osa Natura-alueen ulkopuolella. Kevään 2014 selvityksissä lisääntymispaikkoja löytyi myös Ahlmannintien pohjoispuolelta, jonne on olemassa puustoinen kulkuyhteys. Myös Savonsuon luoteisosasta ja Sääksniemestä löytyi n esiintymisalueita. Liito-oravan esiintymisalueet on esitetty kuvassa Alueella havaitut muut luontodirektiivin liitteen II lajit Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Pikkulepakko suosii elinympäristöinään lehtipuuvaltaisia, puustoltaan korkeita ja harvassa kasvavia, rantametsiä. Pikkulepakko havaittiin Natura-alueella kesällä 2014 Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan lepakkopotentiaalin arviointiin liittyvissä maastotöissä (Metsänen & Parkko 2014) Savonsuon pohjoispuolella Natura-alueen tuntumassa.

17 6 VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN PERIAATTEET 6.1 Merkittävä vaikutus (29) Vaikutuksen suuruus ei suoraan ilmaise vaikutuksen merkittävyyttä. Naturaarvioinnissa kuitenkin keskeisenä arvioitavana asiana on, heikentyvätkö alueen suojeluperusteet merkittävästi. Seuraavassa on esitetty tiivistetysti merkittävyyden arviointiin, luontotyyppien ja lajien heikkenemiseen sekä alueen koskemattomuuteen liittyvät keskeiset määritelmät Euroopan komission tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000). Nämä ovat perusteena sille, kun arvioidaan hankkeen vaikutuksia ja niiden merkittävyyttä Natura-alueen suojeluperusteisiin. Merkittävän vaikutuksen sisältöä ei voi määritellä mielivaltaisesti. Ensinnäkin direktiivissä käsitettä käytetään objektiivisesti (toisin sanoen siihen ei liitetä harkinnanvaraisia tulkintoja). Toiseksi merkittävyyden käsitteen yhdenmukainen tulkinta on välttämätön, jotta voitaisiin varmistaa Natura verkoston yhtenäinen toiminta. Vaikka objektiivisuus on tarpeen ilmaisun merkittävä tulkinnassa, tätä objektiivisuutta ei voi selvästikään noudattaa ottamatta huomioon suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteitä ja luonnonolosuhteita. Käsitettä merkittävä on tulkittava objektiivisesti. Vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. (Euroopan komissio 2000, s. 33) Komission julkaiseman luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan tulkintaohjeen mukaan "kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Luontotyypin kattaman alan supistumista on arvioitava suhteessa sen kattamaan koko pinta-alaan alueella ottaen huomioon kyseisen luontotyypin suojelun taso". Vaikutusten merkittävyydestä tulkintaohje toteaa, että "vaikutusten merkittävyys on määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet". 6.2 Alueen koskemattomuus Luontodirektiivin tulkintaohje (Euroopan komissio 2000, s. 39) käsittelee alueen koskemattomuuden käsitettä seuraavasti: Direktiivin asiayhteyden ja tarkoituksen perusteella alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien tai lajien osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai liitteessä II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu. Toisaalta käsite alueen koskemattomuus osoittaa, että kysymys on tässä tietystä alueesta. Näin ollen on kiellettyä tuhota alue tai sen osa ja perustella tätä sillä, että kyseisellä alueella olevien luontotyyppien ja lajien suojelun taso jää kuitenkin suotuisaksi jäsenvaltion Euroopassa olevalla alueella. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä säilymistä. Dynaamisessa ekologisessa asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä. Alueen koskemattomuuden on käyttökelpoisesti määritelty tarkoittavan alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan yhdenmukaisuutta koko alueen mittakaavassa tai luontotyyppien ja niiden yhdistelmien tai niiden lajien kantojen yhdenmukaisuutta, joita varten alue on luokiteltu tai luokitellaan.

18 18 (29) Aluetta voidaan kuvata suurelta osin koskemattomaksi, jos alueen suojelutavoitteiden luontainen saavuttaminen on voitu hyödyntää, korjautuvuus- ja uusiutuvuuskapasiteetti muuttuvissa olosuhteissa on säilynyt ja ulkoista hoitotukea tarvitaan mahdollisimman vähän. Vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena ja siten vaikuttaa alueen koskemattomuuteen negatiivisesti. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Vaikutuksia Natura-alueiden eheyteen voidaan arvioida alla olevan taulukon avulla. Merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kohtalaisen kielteinen vaikutus Vähäinen kielteinen vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. 6.3 Luontotyypin heikentyminen Heikentyminen on luontotyyppiin vaikuttavaa fyysistä rappeutumista. Suojelun tason määritelmä merkitsee, että jäsenvaltion on otettava huomioon kaikki luontotyypin ympäristöön (tilaan, veteen, ilmaan, maaperään) kohdistuvat vaikutukset. Jos näiden vaikutusten tuloksena luontotyypin suojelun taso muuttuu vähemmän suotuisaksi kuin se oli aikaisemmin, heikentymistä voidaan katsoa tapahtuneen. Tämän heikentymisen arvioimiseksi luontodirektiivin tavoitteet huomioon ottaen voidaan turvautua direktiivin 1 artiklan kohdassa e olevaan luontotyypin suotuisan suojelun tason määritelmään. Määritelmässä on kolme tekijää, jotka on esitetty alla. Määritelmää tarkentavat ohjeet Luontodirektiivin tulkintaohjeesta (Euroopan komissio 2000). Samassa yhteydessä on esitetty arvio näytteenoton vaikutuksista tekijän suhteen. Luontotyypin suojelutaso voidaan katsoa suotuisaksi, kun: Sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella, ovat vakaita tai laajenemassa. Kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Esimerkiksi luontotyypin kattaman alan supistumisen merkitystä on arvioitava suhteessa sen kattamaan koko pinta-alaan alueella ottaen huomioon kyseisen luontotyypin suojelun taso. Erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkällä

19 (29) aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Luontotyypin säilymiselle pitkällä aikavälillä välttämättömien tekijöiden kaikenlainen huononeminen voidaan katsoa heikentymiseksi. Pitkällä aikavälillä säilymiselle välttämättömät toiminnot riippuvat luonnollisesti kyseisestä luontotyypistä. Alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa Siten luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000, s 27): Luontotyyppi heikentyy alueella, kun kyseisellä alueella oleva luontotyypin kattama ala supistuu tai tälle luontotyypille luonteenomaisten lajien tai niiden suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarpeellinen erityinen rakenne ja erityiset toiminnot supistuvat alkuperäiseen tasoonsa verrattuna. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen. Luontotyypin herkkyyttä muutoksille voidaan lähestyä sen sietokyvyn ja palautuvuuden kautta. Mitä huonompi sietokyky on, sitä heikompi sen palautuvuuskin on. Palautuvuuskyky määritellään luontotyypin ominaispiirteiden, kuten tyyppilajiston palautuvuudella. Sietokyky Palautuvuus Palautumaton Hyvi n heikko (> 25 v) Heikko (>10/25 v) Keski - määräinen (>5-10 v) Hyvä (1-5 v) Erittäinhyvä (> 1 v) Välitön (< 1 vko) Erittäin Erittäin Hyvi n Kohtalaisen Herkkä Herkkä Herkkä Heikko herkkä herkkä herkkä herkkä Erittäin Hyvi n Hyvi n Kohtalaisen Kohtalaisen Herkkä Herkkä Keskimääräinen herkkä herkkä herkkä herkkä herkkä Hyvi n Kohtalaisen Kohtalaisen Kohtalaisen Lievästi Herkkä Herkkä Hyvä herkkä herkkä herkkä herkkä herkkä Tolerantti Ei herkkä Ei herkkä Ei herkkä Ei herkkä Ei herkkä Ei herkkä Ei herkkä Ei relevantti Herkkyys muutoksille vähenee Erittäin herkkä Hyvin herkkä Herkkä Kohtalaisen herkkä Lievästi herkkä Ei herkkä Kuva 6. Luontotyypin herkkyys muutoksille. 6.4 Lajin heikentyminen (häiriö) Heikentymisestä poiketen häiriöt eivät vaikuta suoraan alueen fyysisiin olosuhteisiin. Ne vaikuttavat sen sijaan lajeihin, ja ne ovat usein ajallisesti rajoitettuja (esimerkiksi melu ja valonlähteet). Häiriöiden voimakkuus, kesto ja tiheys ovat siksi merkittäviä arviointiperusteita. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä direktiivin tavoitteiden kannalta voidaan käyttää 1 artiklan kohdassa i olevaa lajin suotuisan suojelun tason määritelmää. "Suojelun taso" katsotaan "suotuisaksi" kun: kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja

20 20 (29) lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Tästä seuraa, että (Euroopan komissio 2000, s 28): Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin alueella esiintyvää kantaa vähentävästi pitkällä aikavälillä, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin levinneisyysaluetta pienentävästi tai lisää sen pienentymisvaaraa alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin elinympäristön laajuutta supistavasti alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. "Lajin elinympäristöllä" direktiivissä tarkoitetaan erityisten abioottisten ja bioottisten tekijöiden avulla määriteltyä ympäristöä, jossa laji elää jossakin elinkaarensa vaiheessa. Lajin häirintää alueella tapahtuu, jos lajin kannan kehittymistä kyseisellä alueella koskevat tiedot osoittavat, että alkuperäisestä tilanteesta poiketen laji ei voi enää muodostaa sen elinkelpoista osaa. Tämä arviointi tehdään sen perusteella, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen. Kuva 7. Savonsuon eteläosa etualalla ja vt 6 nykyinen silta.

21 (29) 7 VAIKUTUKSET SAVONSUON TERVALEPIKOT NATURA -ALUEEN LUONTOTYYPPEIHIN 7.1 Aineistot ja menetelmät Natura-arvio perustuu valtatien 6 yleissuunnitelman ja maantien 370 ja valtatien 15 aluevaraussuunnitelman luontoselvitykseen sekä Kouvolan kaupungin kaavoituksen yhteydessä tehtyihin luontoselvityksiin. Natura-aluetta koskevat taustatiedot on saatu Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta. Arviointi on toteutettu johdannossa esitellyn työryhmän asiantuntija-arviona. Työssä on otettu huomioon julkaisussa Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi (Söderman 2003) annettuja ohjeita arvioinnin laatimisesta. 7.2 Vaikutukset vesiolosuhteisiin Uusien teiden rakentaminen lisää vettä läpäisemätöntä ja vähentää valumaa hidastavaa pintaa valuma-alueella, mikä periaatteessa kasvattaa ylivirtaamia. Rakentamistoimet kohdistuvat noin 1,2 %:n osalle Tanttarin eteläpuolisesta valuma-alueesta, josta vedet johtuvat kohti Natura-aluetta. Kaiken kaikkiaan teiden ja katujen rakentamistoimet käsittävät alle 0,5 %:n osan koko Natura-alueen valuma-alueesta (mukana myös Kolarinmäen Takaharjun Mäyränkorven suunnasta tulevat vedet). Valumavesien virtaaminen vapaasti Natura-alueelle on osittain estynyt nykyisin olemassa olevan rautatie- ja tieverkoston johdosta. Rakentamistoimet kohdistuvat niin pienelle osalle Natura-alueen valuma-alueesta, ettei haitallisia muutoksia hydrologisissa olosuhteissa synny. Hanke ei vaikuta valumavesien määrään. Tiealueen kuivatusvesistä osa valuu luontaisesti ojien kautta edelleen Natura-alueen poikki virtaavaan puroon ja edelleen järveen kuvan 3 mukaisesti. Rakentamisen aikana on huomioitava kiintoainetta pidättävät rakenteet, jotta kiintoainetta ei pääse merkittävissä määrin kulkeutumaan Natura-alueella sijaitsevaan lampeen tai Naturaalueen poikki virtaavaan puroon. Muutoin Natura-alueeseen ei kohdistu pintavesivaikutuksia. Kuva 8. Savonsuon Natura-alueen valuma-alue koostuu kolmesta osavalumaalueesta. Suunniteltujen tiejärjestelyjen osuus eteläisemmästä valuma-alueesta on

22 22 (29) noin 1,2 % ja koko valuma-alueesta alle 0,5 %. Siniset nuolet osoittavat pintavalunnan pääsuunnan. Rakentaminen ei ulotu pohjavedenpinnan alapuolelle, eivätkä pohjaveden muodostumis- tai virtausolosuhteet muutu siten, että muutoksia hydrogeologisissa olosuhteissa olisi odotettavissa. Alueen maankamara on moreenia, kalliomaastoa, turvetta ja savea, joissa pohjaveden muodostumien ja virtaaminen on vähäistä tai paikoin olematonta. 7.3 Vaikutukset luontotyyppeihin Yleissuunnitelmassa esitettyjen tiejärjestelyjen toimenpiteiden alue ei ulotu Naturaalueelle. Lähimmillään rakentamisalue on noin metrin päässä Natura-alueen eteläreunasta. Natura-alueen luontotyyppeihin ei kohdistu niitä supistavia tai pirstovia vaikutuksia. Suunnitelman toteuttamisella ei ole suoria, välittömiä vaikutuksia Naturaalueen suojeluperusteisiin. Välillisiä mahdollisia vaikutuksia saattavat aiheuttaa uusien tiejärjestelyjen n elinympäristöjä pirstova vaikutus, tierakenteiden estevaikutus eliöiden liikkumiseen ja vesiolosuhteisiin kohdistuvat vaikutukset Fennoskandian metsäluhdat (9080), priorisoitu luontotyyppi Luontotyypin esiintymispaikoille ovat luonteenomaisia tulvat ja niiden luonnontilaa ylläpitävät myös maa-alueilta tulevat valuvedet. Savonsuon tervaleppä alueet ovat yhteydessä Kymijoen vedenkorkeuteen Kuusaanlammen kautta. Kemijoen vedenkorkeuden vaihtelu on säännöllistä ja tämä ylläpitää tervaleppäluhdan luontotyypin säilymistä. Asutuksen lähellä Natura alueille kohdistuu virkistyskäyttöä. Ihmiset eivät yleensä kesällä liiku kostealla metsäluhdalla. Natura-alue sijoittuu nykyisen polku- ja tieverkoston ulkopuolelle, joten kuluminen alueella on vähäistä. Metsäluhtien toiminta, luonnontila ja ominaispiirteet alueella säilyvät. Luontotyypille kohdistuvat kokonaisvaikutukset ovat merkitykseltään vähäisiä Vaikutus: Hanke ei muuta pintavesien valuntareittejä eikä estä tulvavaikutusta Natura-alueella. Hankkeesta ei aiheudu valuma-alueelle kohdistuvia muutoksia, jotka voisivat vaikuttaa Natura-alueen vesitasapainoon. Välillisenä vaikutuksena rakentamisalueella syntyvät hulevedet saattavat aiheuttaa humuksen ja ravinteiden kulkeutumista Natura-alueelle ojia myöten ja edelleen Natura-alueella virtaavaa uomaa myöten. Hulevesillä ei ole vaikutusta metsäluhdat luontotyyppiin Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) Alueen halki kulkevan puron varrella pohjoisosissa on laajentumina syntyneitä tähän luontotyyppiin kuuluvia pieniä lampia. Niiden vesitasetta säätelevät osittain valumaalueella syntyvä pintavesi, viereisiltä valuma-alueilta ojia uomia myöten tuleva pintavesi ja suuremmassa määrin Kymijoen vedenkorkeuden vaihtelu. Vaikutus: Valtatien 6 yleissuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet eivät aiheuta muutoksia vesitasapainoon. Hankkeen aiheuttamat muutokset hulevesien määrässä ovat vähäiset. Huleveden laatuun rakentamisen aikana tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siten, että Natura-alueelle ei johdu voimakkaasti samentunutta vettä. Ilman lieventämistoimia vaikutus voi olla kohtalainen rakentamisen aikaisten hulevesien vaikutuksesta Pikkujoet ja purot (3260) Natura-alueen poikki virtaava uoma saa vetensä toisaalta valuma-alueelta ja toisaalta valuma-alueen ulkopuolelta ojaverkostoa myöten. Vesistön vedenlaatuun vaikuttanee

23 (29) jossain määrin nykyiset liikennealueet ja niiltä tulevat hulevedet sekä muut valumavedet. Vaikutus: Valtatien 6 yleissuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet eivät sijoitu Natura alueelle eivätkä aiheuta muutoksia vesitaseessa tai veden korkeuden vaihteluissa. Välillisenä vaikutuksena rakentamisalueella syntyvät hulevedet saattavat aiheuttaa humuksen ja ravinteiden tavanomaista suurempaa kulkeutumista Natura-alueelle. Luontotyyppiin vaikutus on paikallinen ja tilapäinen kohdistuen osavaluma-alueen purkautumiskohdan ympäristöön. Vaikutus voi olla kohtalainen ilman lieventämiskeinoja Boreaaliset lehdot (9050) Boreaalisten lehtojen alueelle ei kohdistu yleissuunnitelman toimenpiteitä eivätkä reunavaikutusolosuhteet muutu suunniteltuja toimenpiteitä toteutettaessa. Vaikutus: Valtatien 6 tiejärjestelyjen toimenpiteiden toteuttaminen ei vaikuta boreaaliset lehdot luontotyyppiä muuttavasti. Luontotyypin luonnontila, rakenne ja toiminta säilyvät. 7.4 Luontodirektiivin liitteen II lajit Liito-orava (Pteromys volans) Liito-oravan elinalue jää selvästi hankkeen ulkopuolelle, eikä elinalueeseen kohdistu suoraa hävittävää tai heikentävää vaikutusta. Hankkeen vaikutukset lajiin ovat siis välillisiä ja puustoisiin kulkuyhteyksiin kohdistuvia. Savonsuon-Tanttarin alueen merkitys Kouvolan kannalle on tällä hetkellä erityisen suuri, sillä alueella on useampi lisääntyvä naaras. Alueen merkitystä lisää myös n ainakin tilapäinen puuttuminen keväällä 2014 tutkitulta Vahtermäen Natura-alueelta. Valtatien etelä- ja pohjoispuolen elinalueet ovat hyvin suurella todennäköisyydellä yhteydessä toisiinsa ja kulkuyhteyden katkeaminen valtatien yli tarkoittaisi samalla heikentävää vaikutusta Natura-alueen liito-oraville. Hankkeessa valtatie 6 levennetään kaksiajorataiseksi tieksi, jonka toinen ajorata sijoittuu nykyisen tien eteläpuolelle. Maastokäytävä levenee siis selvästi nykyiseen verrattuna. Tällä hetkellä liitäminen valtatien yli onnistuu monesta kohdasta, sillä lähellä tietä on useita korkeampia puita. Koska tielinja levenee nykyisen tien eteläpuolelle, joudutaan myös liitopuita kaatamaan. Suunniteltu uusi maastokäytävä on välikaistan kanssa jo lähellä n pisintä lähetintutkimuksissa mitattua liitoa. Tämä tarkoittaa ainakin kulkuyhteyden heikkenemistä, sillä vain pieni osa yksilöistä pääsisi tien yli. Liito-oravakannan säilyminen alueella laajemmin tarkasteltuna edellyttää dispersoivien nuorten yksilöiden pääsyä uusille elinalueille. Natura-alueen osalta kyse on siitä, että Natura-alueen yksilöillä on riittävät ravinnonhankkimiseen soveltuvat alueet sekä niihin kulkukelpoiset yhteydet, ja toisaalta sitä, että Natura-alueelle on mahdollista tulla uusia yksilöitä. Savonsuon Natura-alueen liito-oravilla on hyvät kulkuyhteydet pohjoisiin ilmansuuntiin, jossa on useita tiedossa olevia lajin elinalueita. Niihin tiehankkeella ei ole vaikutusta, joten vaikka kulkuyhteydet valtatien yli katkeaisivat, pääsevät yksilöt liikkumaan edelleen hyvin laajalla alueella. Yhteyksien katkeaminen olisikin todennäköisesti haitallisempaa valtatien eteläpuolen kuin Natura-alueen liito-oraville. Vaikka yhteys etelään katkeaisi, säilyy tielinjauksen pohjoispuolella riittävästi lajille soveltuvaa elinympäristöä, joten hanke ei estä tai heikennä Natura-alueen n ravinnonhankintaakaan.

24 24 (29) Kuva 9. Nykyisen valtatien reunassa on useita korkeampia liito-oravien liitämiseen sopivia puita. Petri Parkko Savonradan ja teollisuusraiteen ylitse on esitetty noin 170 metriä pitkää siltaa. Rautatiealikulku, jonka reunaan jäisi metsäkaistale, voisi toimia ekologisena yhteytenä, jota pitkin myös t pääsisivät liikkumaan. On hyvin todennäköistä että eläimet käyttävät tälläkin hetkellä radan ja luiskan välissä olevaa polkua kulkureittinään. Natura-alueen eteläpuolella esitetään yleissuunnitelmassa uutta rinnakkaiskatuyhteyttä valtatien pohjoispuolelle. Uusi katuyhteys alkaisi Katajaharjuntien itäpäästä ja on linjattu sen jälkeen maastokatselmuksen perusteella lähemmäs valtatietä merkittävimmän metsän eteläpuolelle. Näin n ydinalue lisääntymis- ja levähdyspaikkoineen jää kokonaan radan ja tien väliin. Rinnakkaiskatuyhteydestä ei ole tulossa niin leveää, ettei liito-oravien kulku sen ylitse onnistuisi. Kulkuyhteyden säilyminen edellyttää kuitenkin koko radan ja valtatien välisen alueen jättämistä puustoiseksi. Vaikutukset: Valtatien 6 tiejärjestelyjen toimenpiteiden toteuttamisella ei ole suoraa heikentävää vaikutusta n elinalueeseen tai lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin Natura-alueella. Hankkeella voi olla heikentävä vaikutus n puustoisiin kulkuyhteyksiin Natura-alueen ja valtatien eteläpuolella sijaitsevien elinalueiden välillä, mutta kulkuyhteydet pohjoisiin ilmansuuntiin säilyvät hyvinä. Lajiin kohdistuu siten vähäistä haitallista vaikutusta.