Laadunvarmennus ekomatkailussa Eco-Destinet -hankkeen koulutusmateriaali kouluttajille

Transkriptio

1 Laadunvarmennus ekomatkailussa Eco-Destinet -hankkeen koulutusmateriaali kouluttajille Seinäjoki toukokuu

2 Sisältö 1.Johdanto Miksi tämä koulutusmateriaali? Miksi Eco-Destinet ja EETLS? Miten tätä materiaalia käytetään? Pedagoginen lähestymistapa ja koulutusmenetelmät Lyhyet kuvaukset koulutuksen periaatteista Eco-Destinet -pilotteja esimerkkeinä monimuoto-opetuksesta Koulutusohjelman aiheet ja moduulit Moduuli 1: Mitä on ekomatkailu? Lisälukemista: Ekomatkailua kuvaavia tapaustutkimuksia Ehdotuksia opiskelijoiden harjoituksiksi Ekomatkailun sertifiointi ja olemassa olevat laatumerkit Lisälukemista: Tapaustutkimuksia jotka kuvaavat laatumerkkien sertifiointia Tehtävä opiskelijoille Moduuli 3: Euroopan ekomatkailun laatumerkkistandardin (European Ecotourism Labelling Standard EETLS), esittely ja käyttöönotto Tehtävä opiskelijoille Moduuli 4: Ekomatkailu ja koulutus Käytännön esimerkki 1: Nature s Best -laatumerkin sertifiointiin liittyvä Eco-route - hankkeessa tuotettu kouluttajien ja palvelutarjoajien koulutusmateriaali Käytännön esimerkki 2: 4-päivän seminaari Käytännön esimerkki 3: e-kurssi

3 1. Johdanto 1.1. Miksi tämä koulutusmateriaali? Tämä koulutusmateriaali on osa koulutuspakettia, joka on tuotettu Eco-Destinet - hankkeessa niille ekomatkailupalvelujen tarjoajille, jotka haluavat soveltaa tuotteissaan EETLS:n (European Ecotourism Labelling Standard) eli eurooppalaisen laatumerkkistandardin kriteerejä. Alkuperäinen englanninkielinen versio (sisältää mm. lähdeviitteet) on saatavissa verkko-osoitteesta: EETLS (eurooppalainen laatumerkkistandardi) on kehitetty Eco-Destinet - Network Developing an European Quality Label for Ecotourism Destinations -hankkeessa Euroopan komission osarahoittamana elinikäisen oppimisen ohjelmassa. Tämä materiaali sisältää Eco-Destinet- koulutuspaketin ehdotuksia siitä, miten ekomatkailukouluttajat voivat käyttää erilaisia työkaluja ja materiaaleja EETLS:n koulutuksessa. Se sisältää myös viittauksia muihin asiaan liittyviin opetusmateriaaleihin, kuten esimerkiksi Eco-Destinet- kirjastoon ja aihetta käsitteleville verkkosivuille. Koko Eco-Destinet -koulutuspaketti on saatavilla hankkeen verkkosivuilta Samalta sivulta on pääsy myös Ecoroute -hankkeen verkkosivuille, miltä pohjalta Eco-Destinet -hanke on rakennettu Miksi Eco-Destinet ja EETLS? Eco-Destinet -hankkeen tarkoituksena on ollut löytää keinoja yhdenmukaistaa olemassa olevia laatumerkkejä. Se perustuu yhteiseen ekomatkailun käsitteeseen ja sisältää matkailijoille tarjottavat erilaiset palvelut kuten majoituksen, ruokailun, matkat ja ulkoaktiviteetit, jotka ovat tiiviissä yhteydessä luontoon. Sen lähtökohtana on, että vaikka jokainen ekomatkailun osa-alue voi esiintyä eri laatumerkin alla, niin yhteinen merkkistandardi sateenvarjona varmistaisi matkailutuotteen kokonaislaadun ja yhtenäistäisi jo olemassa olevia merkkejä heikentämättä niiden merkitystä. Lisäksi eurooppalainen laatumerkkistandardi varmistaisi asiakkaalle vertailukelpoiset palvelut, ainakin peruskriteerien suhteen. 3

4 Niinpä hanke on yhteistyössä ekomatkailuun liittyvien muiden laatumerkkien kanssa koonnut luettelon peruskriteereistä, jotka määrittävät eurooppalaista ekomatkailun laatumerkkijärjestelmää sekä joukon koulutusmateriaalia ja työkaluja auttamaan laatumerkkijärjestelmän toteuttamisessa. Eco-Destinet on työskennellyt tiiviissä yhteistyössä vuonna 2007 käynnistetyn maailmanlaajuisen aloitteen kanssa, jonka tarkoituksena on asettaa minimivaatimukset kestävälle matkailulle. Tätä hanketta toteuttaa Global Partnership for Sustainable Tourism ( joka on 31 organisaation liittouma ja joka on perustettu Rainforest Alliancen, YK: n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n Säätiön ja YK:n World Tourism Organizationin (UNWTO) aloitteesta Miten tätä materiaalia käytetään? Alun perin tämä koulutusmateriaali ja koko Eco-Destinet -koulutuspaketti on suunniteltu kouluttajille, joiden kohderyhmänä ovat ekomatkailupalveluiden tuottajat. Kuitenkin jokainen, joka haluaa ottaa käyttöönsä ja toteuttaa eurooppalaista ekomatkailun laatumerkkijärjestelmää, voi käyttää, arvioida ja kehittää edelleen paketin eri osia. Eco-Destinet -hanke jatkaa yhteistyötä Global Partnership for Sustainable Tourismin samoin kuin muiden nykyisten laatumerkkien kanssa hankkeen jälkeenkin, ja kaikki palaute esimerkiksi opetusmateriaalin käytöstä on tervetullutta, jotta eurooppalaista laatumerkkijärjestelmää voitaisiin kehittää edelleen. Koulutuspaketti sisältää: Käsikirjan ekomatkailun laatumerkeistä Ehdotuksen eurooppalaiseksi ekomatkailun laatumerkkijärjestelmäksi; EETLS Eco-Destinet -kirjaston ekomatkailun koulutusmateriaalista Kouluttajien koulutusmateriaalin ekomatkailun laadun sertifioinnista E-oppimiskurssin ekomatkailun laadun sertifioinnista Ekomatkailun laatumerkkikäsikirja kuvaa niitä periaatteita ja osaamista, jotka koskevat eko- ja kestävän matkailun laatumerkkejä Euroopassa ja kansainvälisesti, kertoo joistakin merkityksellisistä eurooppalaisista ja kansallisista järjestelmistä ja arvioi niiden yhteensopivuutta Eco-Destinet -hankkeen kehittämän eurooppalaisen ekomatkailun laatumerkkijärjestelmän (EETLS) kanssa. Se on suunniteltu heille, joilla on aito kiinnostus eko- ja kestävään matkailuun ja joilla on jo perustiedot aiheeseen liittyvistä tämän päivän kysymyksistä. Heillä oletetaan olevan myös perustiedot matkailun ja kestävän matkailun sertifioinnista. Kopion voi ladata osoitteessa: 20HANDBOOK_FINAL_SEMINAR.pdf 4

5 Eurooppalaisen ekomatkailun laatumerkintästandardin suunnitelma EETLS esittää yhteenvedon siitä. miten se liittyy maailmanlaajuisen kestävän matkailun kriteereihin (GSTC) ja The International Ecotourism Societyn (TIES) ekomatkailun määritelmään ja periaatteisiin sekä siihen, miten ne on tulkittu ja mukautettu vastaamaan erityisesti eurooppalaisen ekomatkailun periaatteita ja näkökohtia. Suurimmaksi osaksi se kuvaa yksityiskohtaisesti kriteereitä, jotka liittyvät ekomatkailupalveluihin kuten ulkoaktiviteetteihin, majoitukseen, ravintoloihin, matkapaketteihin sekä luontokeskuksiin. Kopion voi ladata osoitteessa: Eco-Destinetin kirjasto ekomatkailun opetusmateriaalista on kokoelma (painettua ja sähköistä) eri Euroopan maissa julkaistua materiaalia joko englanniksi tai kansallisilla kielillä. Kirjastoa päivitetään jatkuvasti ja sitä ylläpidetään hankkeen loputtuakin Käy kirjastossa: Kouluttajien materiaali ekomatkailun laatusertifioinnista on tätä käsillä olevaa materiaalia ja työkaluja yhdistettynä Eco-Destinetissä tuotettuun materiaaliin ja se ehdottaa tapoja hyödyntää niitä koulutuksessa. Kopion voi ladata osoitteessa: E-oppimateriaali ekomatkailun laatusertifioinnista antaa kouluttajille mahdollisuuden tarjota myös etäopetusta. He voivat käyttää sitä joko kokonaisuudessaan etäopetuksena tai käyttää osia siitä monimuoto-opetuksessa täydentämään lähiopetustilaisuuksia. Seuraavana tässä opetusmateriaalissa on ensin kuvaus menetelmistä ja periaatteista, joihin ehdotettu koulutusprosessi perustuu. Se haastaa kouluttajat käyttämään tätä materiaalia oman ajattelun ja lähestymistavan vertailuun ja arviointiin kun he antavat koulutusta aikuisille ammattilaisille - toivottavasti sekä yhtymällä esitettyihin asioihin että löytämällä jotakin uutta ja hyödyllistä. Seuraavassa luvussa on kerrottu koulutuksen sisältö. Se on jaettu neljään moduuliin, jotka vaihe vaiheelta auttavat kouluttajaa opettamaan, mitä EETLS on ja miten se voidaan toteuttaa. Kolme ensimmäistä moduulia sisältävät johdannon aihepiiriin, viittauksia aiheeseen liittyvään oppimateriaaliin ja verkkosivuihin, aihetta kuvaavia esimerkkitapauksia sekä myös toimeksiantoehdotuksia opiskelijoille. Kuten aina, kouluttaja käyttää tarjotusta materiaalista sen, mikä on olennaista opiskelijoille ja mikä myös vastaa koulutuksen tavoitteita. Niinpä materiaalin eri osia voidaan käyttää riippuen kohderyhmästä ja koulutuksen tavoitteista. Moduuleissa 1 ja 2 ekomatkailusta ja sen sertifioinnista on keskusteltu yleisellä tasolla. Nämä moduuleilla on enemmän merkitystä niille opiskelijoille, jotka eivät vielä ole kovin perehtyneitä ekomatkailuun, ja sertifiointi ja laatumerkit ovat heille uusia asioita. Moduuli 3 kattaa keskeisen osan 5

6 koulutusmateriaalista, koska siinä esitellään ja kuvataan eurooppalainen ekomatkailun laatumerkkijärjestelmä EETLS. Moduuli 4:llä on suurin merkitys erityisesti kahdelle kohderyhmälle: 1. Kaikille kouluttajille, jotka yleensä suunnittelevat ja järjestävät ekomatkailuun liittyvää koulutusta koska sovellusesimerkkejä voidaan käyttää muussakin sisällössä, ja erityisesti kouluttajille, jotka työskentelevät uusien laatumerkkien kehittämistoiminnassa tai sertifioinnissa. 2. Henkilöille, jotka aikovat perustaa uuden laatumerkin tai hakea sertifiointia, ja tarvitsevat lisää tietoa siitä, millaista koulutusta voidaan tarvita sertifioinnin saavuttamiseksi ja millaisia vaatimuksia se asettaa heille. Moduulin 4 lopussa olevat kaksi esimerkkiä kuvaavat EETLS -koulutusta käytännössä, sellaisena kuin se on pilotoitu Eco-Destinet -hankkeessa. Osallistujien käsikirjat sekä seminaarista että e-kursseista ovat liitemateriaalia. 2. Pedagoginen lähestymistapa ja koulutusmenetelmät Eco-Destinet -hankkeen oletuksena on ollut, että koulutuspaketin sisältöä käytetään pääasiassa aikuiskoulutuksessa. Nämä aikuiset saattavat olla ekomatkailun kouluttajia, jotka opiskelevat EETLS:ää joko heille järjestetyssä koulutuksessa tai itsenäisesti suunnitellakseen ja järjestääkseen koulutusta omille opiskelijoilleen, kuten ekomatkailun tarjoajille. Nämä koulutettavatkin ovat todennäköisesti aikuisia, joilla on sekä jonkin tason koulutus että aikaisempaa työkokemusta. He eivät ole nuoria opiskelijoita. Eco-Destinetin koulutuspaketin pedagoginen malli kuvastaa joitakin periaatteita, jotka on hyvä pitää mielessä työskenneltäessä aikuisopiskelijoiden parissa. Lähestymistapaa kuvaavat avainsanat ovat aikuiskasvatus, itseohjautuva oppiminen, oppimisprosessi, tekemällä oppiminen ja ryhmädynamiikka. Pedagogista lähestymistapaa on testattu ja sovellettu Euracademy Associationin maaseudun kehittäjille järjestämissä Kesäakatemioissa (ks. Eco-Destinetissä sitä kokeillaan 4 päivän seminaarissa ja e-oppimiskurssilla. Sekä molemmat oppimismenetelmät että tehtävät on valittu aikuisopiskelijoiden etua silmällä pitäen, koska mukana on yhteistä pohdintaa, keskustelua ja kokemusten jakamista. Ne sisältävät myös mahdollisuuden yksilölliseen pohdintaan ja henkilökohtaisen tavoitteiden ja oppimistulosten laatimiseen. 6

7 2.1. Lyhyet kuvaukset koulutuksen periaatteista Andragogia on Malcolm Knowlesin (2005) käyttämä termi, joka kuvaa aikuisten oppimistapaa. Se korostaa eroja, aikuisten ja lasten oppimistavoissa. Knowles toteaa, että aikuiset lähestyvät oppimista ongelmanratkaisuna ja oppivat parhaiten, kun aiheella on välitöntä käyttöarvoa. Aikuisilla on tarve tietää, miksi he opiskelevat jotakin, ja he haluavat oppia kokeellisesti. Koska aikuisilla on paljon aikaisempaa kokemusta ja heillä on erilaisia syitä osallistua opetustoimintaan, heidän odotuksensa vaihtelevat valtavasti missä tahansa oppimisympäristössä. Aikuiset yleensä hyötyvät eniten aktiivisesta osallistumisesta oppimisprosessiin ja mahdollisuuksista käsitellä omia kokemuksiaan pohtimalla, analysoimalla ja kriittisellä tarkastelulla. Kouluttajat ja asiantuntijat pitäisi näin ollen nähdä pikemminkin voimavaroina ja ohjaajina kuin opettajina tai arvostelijoina. Aikuiset voidaan myös nähdä itseohjautuvina oppijoina. Meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia, ja me tiedämme eri asioita. Oppimistyylit ovat erilaisia, ja jokaisella aikuisella on oma tapansa oppia parhaiten. Aikuisia voidaan kuitenkin pitää täysi-ikäisinä, itsenäisinä yksilöinä, jotka ovat tottuneet huolehtimaan itsestään ja velvollisuuksistaan. He etsivät ratkaisuja ongelmiinsa ja käyttävät aikaisempia kokemuksiaan ja tietojaan tehtävien suorittamiseen. Aikuiset myös näkevät asiat laajemmasta näkökulmasta. Ne ovat taitoja, joita me kehitämme kasvaessamme ja joita kaikki aikuiset yleisesti käyttävät myös oppiessa! Tämä merkitsee sitä, että oppiminen on paljolti itseohjautuvaa. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin yksin toimiminen, vaan oppimisprosessin muut henkilöt (osallistujat, puhujat) nähdään tukijoina ja sparrauskumppaneina ideoiden pohdinnassa. He ovat myös peilejä, jotka antavat meille palautetta ja auttavat meitä muuttamaan ajatteluprosessiamme. Itseohjautuvan oppijan ei tarvitse opiskella yksin. Aikuiset yleensä haluavat opiskella sekä yksin että ryhmissä toisten ihmisten kanssa. Me opimme joitakin asioita nopeasti mallikäyttäytymisestä, vaikkapa katsomalla malliesimerkin ja sitten yrittämällä tehdä saman itse. Myös jotkut tositiedot voidaan heti oppia, ymmärtää ja muistaa. Mutta jos näemme oppimisen prosessina, se muistuttaa siitä, että oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa, koska se edellyttää informaation keruuta ja käsittelyä ja sen muuttamista tiedoksi. Edellä mainittuja esimerkkejä voidaan pitää oppimisprosessin osina: on oltava aiempaa käsitystä tai tietoa siitä, mitä on tekeillä, jos haluaa ymmärtää uutta (esimerkiksi malliesitystä tai sitä, miten uusi tositieto voidaan liittää jo olemassa olevaan tietoon), käyttää ja ymmärtää sitä. Lapsena me alamme oppia ja ryhdymme keräämään kokemuksia, havainnoimaan maailmaa ja yrittämään tulkita sitä, ymmärtämään ja yhdistämään erilaisia kokemuksia mielekkäillä ja käyttökelpoisilla tavoilla eli alamme rakentamaan tietämystämme. Kaikki se on jatkuvaa prosessia, joka ei pysähdy koskaan - ihmiset elävät ja oppivat koko ajan he ovat elinikäisiä oppijoita. Oppiminen on myös kattava kokemus, joka yhdistää pohdintaa, tunteita, mielikuvitusta, vaistoja ja kokemuksia. Opiskelu on erityinen oppimisprosessi, sillä kun opiskelemme, asetamme tavoitteita itsellemme ja oppimisellemme, keskitymme valittujen aiheiden ja sisältöjen oppimiseen ja myös arvioimme, kuinka hyvin olemme saavuttaneet asettamamme tavoitteet. 7

8 Tekemällä oppiminen korostaa kokemuksellista oppimista ja sitä, että me opimme käsittelemällä jokapäiväisessä elämässämme esiintyviä tehtäviä ja ongelmia. Tekemällä oppiminen korostaa myös sitä, että kun toimimme, me käytämme persoonallisuuttamme, tietämystämme ja valmiuksiamme suuressa määrin. Jotta tekemällä oppiminen olisi tehokasta, siihen on liityttävä pohdintaa. Tekemällä oppimiseen kannustaa meitä sekä kokeilemaan, etsimään erilaisia lähestymistapoja, tekemään uusia olettamuksia ja yrittämään löytää uusia ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin että päättelemään, pohtimaan ja arvioimaan kokemuksiamme. Näin voimme jatkuvasti rakentaa osaamistamme. Se on myös motivoivaa ja jopa hauskaa! Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia ja toimivat paremmin, kun he ratkaisevat ongelmia yhdessä, asettavat tavoitteita yhdessä ja pyrkivät saavuttamaan niitä yhdessä. Mutta ei ole itsestään selvää, että jokainen ihmisryhmä työskentelee yhdessä tehokkaasti ja harmonisesti. Itse asiassa, vaikka jokainen ryhmän henkilö näyttäisi olevan yhtä mieltä yhteisistä tehtävistä ja tavoitteista, voi ryhmällä silti olla vaikeuksia toimia tiiminä. Jotta työ onnistuisi, meidän on oltava tietoisia siitä, että kun työskennellään ryhmissä, on olemassa erityisiä haasteita, jotka liittyvät ryhmän muodostamiseen. Siitä on kyse ryhmädynamiikassa. Yksinkertainen, mutta käyttökelpoinen tapa ajatella ryhmiä on FIRO -malli (Fundamental Interpersonal Relationship Orientation), jonka kehitti Schutz (1958). Hän esitti, että on kolme ulottuvuutta, jotka selittävät kaikkia ihmissuhdeilmiöitä: 1. Osallisuus - tarve seurustella ihmisten kanssa, olla ihmisten seurassa tai kontaktissa toisiin ihmisiin 2. Hallinta - tarve vaikuttaa, tehdä päätöksiä, johtaa, omata valta, omata vaikutusta 3. Avoimuus - tarve jakaa omia sisäisiä ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Näitä kolmea käyttäytymistarvetta ihmissuhteissa vastaa kolme muuta tarvetta, jotka vaikuttavat tuntemuksiimme, kun olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa: merkitys (meidän kaikkien täytyy tuntea olevamme hyödyllisiä, tärkeitä, mielekkäitä), pätevyys (jokainen haluaa tuntea olevansa myös vahva, älykäs, kykenevä) sekä miellyttävyys (että olemme hyviä, kiinnostavia, miellyttäviä). On mielenkiintoista, että nämä ulottuvuudet voidaan löytää siitä, miten ryhmät muodostuvat, ja FIRO mallia käytetäänkin usein hyväksi johtajuuskoulutuksissa. Alussa jokaisessa uudessa ryhmässä huomio keskittyy osallisuuteen, ja useimmat osallistujat ovat ystävällisiä ja sydämellisiä, mutta myös melko pintapuolisia viestiessään toistensa kanssa. Taka-alalla jokaisen mielessä voi olla keskeinen kysymys: haluanko kuulua tähän ryhmään? Seuraavaa vaihetta, jonka ryhmät yleensä käyvät läpi, hallitsee valvontaulottuvuus. Sitten osallistujat tiedostavat paremmin kontrollitarpeensa, ja ystävällinen ilmapiiri voi muuttua yhdeksi tai useammaksi konfliktiksi. Tässä vaiheessa ryhmä käsittelee hierarkia- ja rakennekysymyksiä, ja osallistujat pyrkivät saamaan tilanteen, jossa he tuntevat olonsa mukavaksi. Jos ryhmä onnistuu käsittelemään kontrollivaiheen, voi siitä tulla hyvä työryhmä ja esille nousevat avoimuuskysymykset. Ryhmässä vallitsee avoimuus, ja jäsenet voivat hyväksyä, että jotkut osallistujat ovat läheisempiä toisilleen kuin muille. Suhteessa muihin ryhmiin vaarana on, että ryhmän 8

9 jäsenet sulkeutuvat, ja ryhmä voi muuttua ylimieliseksi ja epäileväksi muita ryhmiä kohtaan. FIRO -mallin avulla voidaan ymmärtää, mitä ryhmissä tapahtuu sekä lyhyellä (kuten pienryhmän keskustelutilaisuudessa) että pidemmällä aikavälillä (pitempikestoisessa koulutuksessa) Eco-Destinet -pilotteja esimerkkeinä monimuotoopetuksesta Lisänä edellä kuvattuihin oppimismenetelmäperiaatteisiin monimuoto-opetus on yksi avainsana, joka lisätään Eco-Destinet pedagogista menettelytapaa kuvaavaan sanastoon, koska se on sisällytetty molempiin Eco-Destinet -pilotteihin, ja se tukee kaikkia pedagogisen menettelytavan perusajatuksia Eco-Destinet -hankkeessa. Graham määrittelee "Monimuoto-opetus on menettelytapa, joka yhdistää erilaisia oppimismenetelmiä, tekniikoita ja resursseja sekä soveltaa ja toteuttaa ne vuorovaikutteisessa mielekkäässä oppimisympäristössä." Tämän lähestymistavan omaksumisen pitäisi mahdollistaa opiskelijoille helpon pääsyn eri oppimisresursseihin ja antaa heille mahdollisuuden soveltaa tietojaan ja taitojaan kouluttajan valvonnassa ja tukemana. Koulutus voi olla esimerkiksi yhdistelmä lähiopetusta ja tietokoneen, puhelimen, television tai muun sähköisen median välittämää ohjausta. (Graham 2005) Monimuoto-opetus tukee erilaisia oppimistekniikoita, koska se kannustaa opiskelijoita valitsemaan sellaisia toimintoja, jotka sopivat heidän omaan tahtiinsa, oppimistapaansa ja jopa aikaansa ja paikkaansa. Kuten mainittiin aikuiskoulutuksen ja itseohjautuvan oppimisen käsitteissä, myös monimuoto-opetuksessa opiskelijat voivat olla riippumattomampia ja omavaraisempia omassa opiskelussaan, he voivat tehdä päätöksiä, ajatella luovasti ja kriittisesti, tutkia ja selvittää sekä ratkaista ongelmia, joita he kohtaavat opiskelussa ja todellisessa elämässä. Monimuoto-opetuksessa myös kouluttajat oppivat, ja kuten edellä mainittiin, he ovat pikemminkin resurssihenkilöitä sekä valmiuksien tarjoajia ja tukijoita kuin opettajia tai arvioijia. Käytännön esimerkkejä monimuoto-opetuksesta Eco- Destinet -hankkeessa ovat sen 4 päivän mittainen seminaari ja e-oppimiskurssi, jotka molemmat on suunnattu sekä ekomatkailu kouluttajille ja heidän kauttaan ekomatkailun opiskelijoille. Seminaarissa käytetyt menetelmät ovat: yhteisten tavoitteiden määrittely avoimella foorumilla, asiantuntijaluennot, keskustelutyöpajat ja niiden jälkeen kaikille tarkoitetut tilaisuudet, osallistujien esityksiä tapaustutkimuksista, opintokäyntejä ja niiden raportointia, paneelikeskustelu ja arviointityöpaja. Se mahdollistaa vuorovaikutuksen ja kokemusten vaihdon sekä henkilökohtaisen pohdinnan. Seminaari alkaa teorialla ja johtaa käytäntöön, kun opintokäynneillä arvioitiin EETLS:ää ja sen kriteereitä paikallisiin esimerkkeihin perustuen. Kaikki Eco-Destinet -hankkeessa tuotettu ja kerätty materiaali on osallistujien käytettävissä, ja vaikka e-oppimiskurssia ei käytetä seminaarin aikana, se esitellään 9

10 osallistujille ja heitä pyydetään kurssille mentoreiksi, kun e-kurssi järjestetään seminaarin jälkeen. E-oppimiskurssilla kaikki Eco-Destinet -materiaali on osallistujien käytettävissä seminaarimateriaalilla täydennettynä. Se on jaoteltu sisällön kouluttajien koulutusmateriaalin sisällön mukaan ja sisältää henkilökohtaisen opiskelun ja tehtävät, pari- ja ryhmätyöt sekä keskustelun ja arvioinnin kurssista ja Eco-Destinet -materiaalista. Eco-Destinet -partnerit ohjaavat kurssia, ja mentoreina toimivat Eco-Destinet -seminaarin osallistujat, jotka antavat kurssiin mielipiteensä ja kokemuksensa. Pienimuotoisia videoneuvotteluja tai Skypeä käytetään jotkut seminaariluennoitsijat osallistuvat näihin istuntoihin. Kurssitehtävillä osallistujia haastetaan etsimään ja käyttämään myös Eco- Destinetin ulkopuolisia resursseja ja ehdottamaan asiaankuuluvia lisäyksiä. 3.Koulutusohjelman aiheet ja moduulit Eco-Destinetin neljä koulutusmoduulia pyrkii auttamaan kouluttajia opettamaan, mitä EETLS on ja miten sitä voidaan toteuttaa. Kussakin moduulissa on sama rakenne: pääaihe on jaettu Eco-Destinet -koulutusmateriaalin osa-aiheiden mukaan ja sisältää myös viittauksia muihin koulutusmateriaaleihin esittämällä lyhyen yhteenvedon niiden sisällöstä. Myös tapaustutkimuksia on liitetty mukaan auttamaan moduulien aiheiden kuvausta sekä aiheeseen liittyviä ideoita on annettu opiskelijoiden tehtäviksi. Näin kouluttajaa autetaan koulutuksen suunnittelussa, mutta myös johdatetaan selvittämään materiaalia laajemminkin ja päättämään, mitkä osat materiaalista ja tehtävistä ovat merkityksellisiä opiskelijoille. Kaikki mainittu materiaali on saatavilla joko Eco-Destinet -kirjastosta tai annetuilta verkkosivuilta Moduuli 1: Mitä on ekomatkailu? Tämän moduulin tarkoituksena on antaa opiskelijalle perustiedot siitä, miten ekomatkailu on määritelty ja kertoa eri tavoista mitä ekomatkailulla ymmärretään, mikä tekee ekomatkailun tärkeäksi, ja mitä seikkoja kuuluu sen piiriin. Moduulissa on kolme osa-aihetta: 1. Ekomatkailun ja kestävän matkailun tärkeys 2. Ekomatkailun käsite 3. Ekomatkailun osat 10

11 Eco-Destinet -käsikirjan alussa ekomatkailun ja kestävän matkailun merkitys on kuvattu esipuheessa ja myös sitä, miten ekomatkailuliike on auttanut maailmanlaajuisesti yhteisöjä säilyttämään luonnonympäristönsä ja ylläpitämään elämäntapoja samalla kun on saatu taloudellista tukea matkailusta. Lisäksi mainitaan, miten ekomatkailijat ovat hyötyneet vierailuista koskemattomassa luonnossa ja kokemalla isäntien kulttuuria vastuullisesti kuten myös tutkijat, tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestötkin ovat hyötyneet, kun ne ovat ekomatkailuliiketoiminnan ja siihen liittyvien organisaatioiden kautta saaneet uuden tukijan ja rahoittajan tutkimus- ja säilyttämistoimintaansa. Hieman myöhemmin Eco- Destinet -käsikirjassa keskustellaan siitä, miten kiinnostus ekomatkailua kohtaan on kasvanut sekä aitojen matkailukokemusten lisääntyneen kysynnän vuoksi että kasvaneesta kiinnostuksesta ympäristönsuojelua kohtaan. Koska ekomatkailulla on oma erikoistunut markkinarakonsa matkailualalla, se sisältää matkailun muotoja, jotka ovat sopusoinnussa luonnon, kulttuurin ja yhteisön arvojen kanssa ja edistävät kulttuurista ja ympäristöllistä vuorovaikutusta aidossa luonnonympäristössä. Ekomatkailu on siis edelläkävijä koko matkailualan vihertymisessä, jossa ympäristönäkökohdat ovat hyvin etusijalla. Ekomatkailun edistämisen päähyötyinä nähdään, että se yhdistää matkailun ja suojelun sekä tarjoaa myös taloudellisia kannustimia ympäristönsuojeluun. Hyödyllistä on myös lisääntyvän tietoisuuden ja arvostuksen merkitys luonnonympäristön ja yhteisön moninaisten kulttuurillisten näkökulmien välissä. Keskeinen haaste on turvata tasapaino siten, että ekomatkailuteollisuus voi olla taloudellisesti kannattavaa, ekologisesti kestävää ja kulttuurisesti vastuullista. Ekomatkailun käsite on määritelty Eco-Destinet -käsikirjassa alkaen ensimmäisestä maininnasta vuodelta 1965 ja sitä on käsitelty lyhyesti sen monien määrittelyjen kautta. Kahden uusimman määritelmän merkitystä on korostettu, koska ne kuvaavat ekomatkailua sellaisena, miten Eco-Destinet -verkosto sen käsittää. 1. Globaalissa Ekomatkailun Huippukokouksessa Québecissa vuonna 2002 todettiin, että "Ekomatkailu sisältää kestävän matkailun periaatteet, jotka koskevat matkailun taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. Se myös sisältää seuraavat erityiset periaatteet, jotka erottavat sen laajemmasta kestävän matkailun käsitteestä: Osallistuu aktiivisesti luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen Sisällyttää paikalliset yhteisöt ja alkuperäiskansat mukaan matkailun suunnitteluun, kehittämiseen ja toimintaan sekä edistää näiden hyvinvointia, Tulkitsee kohteen luonnon- ja kulttuuriperintöä vierailijoille, Soveltuu paremmin itsenäisille matkailijoille sekä pienille ryhmille järjestetyille retkille. 2. The International Ecotourism Societyn (TIES) määritelmä ekomatkailulle sisältyy Globaalin Ekomatkailun Huippukokouksessa sovittuun kuvaukseen: "Ekomatkailu on vastuullista matkailua luonnon alueille, se säästää ympäristöä ja ylläpitää paikallisten asukkaiden hyvinvointia". TIES sisällyttää myös seuraavat periaatteet ekomatkailulle: 11

12 Minimoidaan vaikutukset Kasvatetaan ympäristöllistä ja kulttuurillista tietoisuutta ja kunnioitusta Tarjotaan myönteisiä kokemuksia sekä vierailijoille että isännille Tarjotaan suojelusta suoraa hyötyä Tarjotaan paikallisille asukkaille taloudellista hyötyä ja vaikutusmahdollisuuksia Lisätään herkkyyttä isäntämaan poliittista, ympäristöllistä ja sosiaalista ilmastoa kohtaan TIES uusii parhaillaan tätä menettelyohjetta sisältämään sitoutumisen hiilijalanjäljen pienentämisen periaatteisiin. Myös Ekomatkailun sisältöä käsitellään Eco-Destinet- käsikirjassa. Siinä kuvataan lyhyesti luonnonympäristöä, ekologista ja kulttuurista kestävyyttä, suojelun edistämistä, koulutusta ja tulkintaa, paikallisten etuja ja osallistumista, kävijätyytyväisyyttä sekä vastuullista markkinointia Lisälukemista: Ecoroute -koulutusmateriaali koulutuksen tarjoajille, asiantuntijoille ja kouluttajille. 20of% 20Service% 20providers.pdf Opetusmateriaalin kokoamisen tarkoituksena on ollut kerätä olennainen tieto ekomatkailusta ja sen laatumerkeistä. Materiaali sisältää perustiedot ja esimerkit palveluntarjoajista, joihin voidaan tutustua ja joiden kanssa voidaan työskennellä tietojen saamiseksi ekomatkailun laatumerkinnöistä. Se on yhteenveto sellaisista aiheista kuten ekomatkailu ja kestävyys ja siinä kuvataan tarkemmin ruotsalaisen Nature s Best -laatumerkin prosessi ja kriteerit. Suosituksia yhteisöllisyyteen perustuvan ekomatkailun kehittämiseen WWF International. Suosituksissa yksilöidään joitakin yleisiä periaatteita ja korostetaan joitakin käytännön näkökohtia yhteisölliseen ekomatkailuun. Making tourism more sustainable - A Guide for Policy Makers United Nations Environment Programme. Division of Technology, Industry and Economics Division of Technology, Industry and Economics 12

13 Opas määrittelee, mitä kestävyys tarkoittaa matkailussa, mitkä ovat tehokkaita tapoja kehittää kestävämmän matkailun strategioita ja politiikkaa, ja työkaluja, joilla politiikkaa saadaan kentällä toimimaan. Se osoittaa selvästi, että ei ole olemassa "yksi malli sopii kaikkeen"-ratkaisua, jolla käsitellä kestävän matkailun kehittämistä.. Se kuitenkin korostaa yhtä keskeistä ja universaalia viestiä: jotta onnistuttaisiin tekemään matkailuelinkeinosta kestävämpää, on ehdottoman tärkeää työskennellä yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa, hallinnon sisällä ja sen ulkopuolella. Red Card for Tourism? 10 Principles and challenges for a sustainable tourism development in the 21st Century Working Group on Tourism & Development. Matkailun kansalaisjärjestöt Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä esittävät kymmenen periaatetta ja haastetta, joiden tarkoitus on toimia keskustelun pohjana ja ehdottaa uusia aloitteita kestävän matkailun kehittämisessä. Sustainable Tourism: A Local Authority Perspective International Council on Local Environmental Initiatives. Department of Economic and Social Affairs. Commission on Sustainable Development. Todella pätevää ja käytännönläheistä keskustelua kestävästä matkailusta ja sen toteuttamisesta niissä yhteisöissä, joissa tapahtuu matkailuelinkeinon kehittämistä. On luotava matkailualan vastuullisuutta paikallisesti määriteltyihin kehitysvisioihin. Asiakirjassa esitetään yleinen vetoomus sekä paikallisille että kansainvälisille matkailualan toimijoille osallistua ja tukea paikallisia Agenda 21 -prosesseja yhteisöissä, joissa matkailu on tärkeä kehitysvoima. Agenda for sustainable and competitive European tourism Communication from the Commission. Commission of the European Communities. Ohjelman tarkoitus on tukea oikeaa tasapainoa matkailijoiden hyvinvoinnin, luonnon- ja kulttuuriympäristön tarpeiden sekä matkakohteiden ja yritysten kehittämisen ja kilpailukyvyn välille; se edellyttää yhtenäistä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa osapuolilla on yhteiset tavoitteet. 13

14 Guide for Sustainable Tourism Best Practices. Centre for Ecotourism and Sustainable Development. Opas kestävän matkailun parhaista käytännöistä on työkalu, jonka avulla yhteisöperustaiset järjestöt sekä pieni- ja keskikokoiset matkailuyritykset voivat konkreettisesti toimia kestävällä tavalla. Oppaan tekemiseen on osallistunut laaja joukko sidosryhmiä. Opasta voi käyttää kehittämään sisäistä politiikkaa ja menettelyohjeita vastaamaan sertifioinnin vaatimuksia tai valistamaan asiakkaita Ekomatkailua kuvaavia tapaustutkimuksia Sustainable Development of Ecotourism - A Compilation of Good Practices in SMEs WTO Tämä kokoelma sisältää 47 maasta 65 tapaustutkimusta esimerkkikäytännöistä pienissä ekomatkailuyrityksissä. Tapauksissa on runsaasti yksityiskohtaisia tietoja menetelmistä ja yritysten käytännöistä, joita on onnistuneesti sovellettu monenlaisissa ekomatkailuyrityksissä; ne tarjoavat arvokasta tietoa, joka voi palvella ja tuottaa ideoita yritykselle ja mukauttaa kestäviä ekomatkailukäytäntöjä paikallisiin erityisolosuhteisiin. Tässä kirjassa esitellyt kokemukset tulevat suoraan kentältä, henkilöiltä jotka ovat kehittäneet näitä asioita ja jotka ovat päivittäin vastuussa näistä yrityshankkeista. Ne heijastavat hyvin pk-yritysten monimutkaisuutta, suuria haasteita ja mahdollisuuksia, joita ne kohtaavat, ja loputonta luovuutta, jonka tämä ala mahdollistaa. A green model for eco-tourism: Case study ITC-Welcomgroup hotels World Business Council for Sustainable Development. WGBI-hotelli on luonut uuden "vihreän mallin" toimia ekologisesti vastuullisesti ja on tehnyt ekomatkailumallin hotellisaarelle. Tämä mallia voidaan jäljitellä, alueellisin vivahtein, Welcomgroup-ketjussa ja koko alalla. WGBI:n uusi vihreä malli hotellitoiminnalle on neljän R: n strategia: (Reduce, Reuse, Recycle and Rethink) eli vähennä, käytä uudelleen, kierrätä ja ajattele uusiksi -järjestelmät, -menetelmät ja hotellipolitiikka. Hotelli keskittyy ongelmiin käyttämällä sisäistä ja ulkoista strategiaa. 14

15 Ehdotuksia opiskelijoiden harjoituksiksi Tehtävän tavoitteena on syventää opiskelijan ymmärrystä siitä, mitä ekomatkailu on ja tukea heitä kriittisesti arvioimaan, vastaavatko ekomatkailun laatumerkkejä käyttävät tarjoukset todella ekomatkailun vaatimuksia. Perustehtävä on sama, mutta käyttämällä eri menetelmiä sitä voidaan käyttää eri yhteyksissä erilaisten opiskelijoiden kanssa joko henkilökohtaisena tehtävänä, parityönä tai ryhmätehtävänä. Koska opiskelijoiden taustat vaihtelevat sekä myös heidän tietonsa ja kokemuksena ekomatkailusta, tehtävä antaa heille mahdollisuuden suorittaa sen soveltaen heidän omaa alkutasoaan jokaisen omassa kontekstissa. Tehtävänä on tutkia a) ekomatkailupalvelua tai b) ekomatkailuhanketta, jonka he joko tuntevat tai tietävät tai josta he ovat kiinnostuneita ja analysoida, miten se edustaa kestävän matkailun ja erityisesti ekomatkailun periaatteita ja ihanteita. Tehtävänä on aluksi etsiä tietoa ja lisämateriaalia palvelusta / hankkeesta esimerkiksi kirjallisuudesta ja verkkosivuilta tai haastattelemalla henkilökohtaisesti, puhelimitse tai sähköpostitse henkilöitä, joilla on asiantuntemusta aiheesta. Tämän taustatiedon perusteella heidän pitäisi tuottaa lyhyt esittely analyysiensä tavoitteesta. Moduuli 1:n ja kouluttajan materiaalien avulla opiskelijoiden tulee aluksi tutkia, miten ekomatkailun ja kestävän matkailun periaatteet on toteutettu palvelussa (esim. ekomatkailuyrityksessä) tai hankkeessa ja arvioida, miten hyvin periaatteet on toteutettu käytäntöön. Analyysissä olisi korostettava seuraavantyyppisiä näkökohtia: mitä pitäisi parantaa tai olisi voitu tehdä paremmin, mitä on toteutettu ja erinomaisesti jne. Analyysin lopussa pitäisi olla opiskelijan yhteenveto ja tiivistelmä siitä, mitä he ajattelevat oppineensa tehtävästä ja millaisia kysymyksiä tehtävästä nousi. Se voidaan ehkä kuvittaa videoilla ja valokuvilla tai tehdä esitys, joka perustuu kokonaan niihin, kunhan tehtävän tavoitteet saavutetaan. Kun työskennellään pareittain ja ryhmissä, vastuu tekemisestä on jaettava tasan ja on varmistettava, että jokainen ryhmän jäsen myös opiskelee tutkimuksen materiaalit ja osallistuu analyysiin. Kun käytetään videoita, valokuvia tai muita mediaa ja luodaan multimediaesityksiä, on olemassa pieni vaara, että opittava sisältö korvautuu eri työkalujen käytöllä Ekomatkailun sertifiointi ja olemassa olevat laatumerkit Moduulin tavoitteina on antaa opiskelijalle yleiskuva siitä, miten laatusertifiointi on kehittynyt ekomatkailun suhteen, kiinnittää huomiota laatumerkkien suureen määrään ja niiden välisiin eroihin sekä esitellä maailmanlaajuinen hanke kokoamaan erilaiset merkit yhteen ja luomaan yhteiset kriteerit kestävällä matkailulle. 15

16 Osa-aiheita ovat: 1. Sertifiointi ja akkreditointi ekomatkailussa 2. Matkailun ja ympäristömerkkien monimuotoisuus Euroopassa 3. Markkinaosuuden haaste 4. The Global Sustainable Tourism Criteria (GSTC) Partnership Eco-Destinet -käsikirjan esipuheessa esitetään lyhyesti sertifioinnin edut ja haasteet. Sertifikaattien moninaisuus on hyvä asia, kun niillä on eri maantieteellinen kattavuus ja kriteerit, ja useimmissa tapauksissa ne liittyvät paikallisiin haasteisiin ja tarpeisiin. Siksi on tarkoituksenmukaista, että on olemassa erilaisia alueellisia, kansallisia, eurooppalaisia ja kansainvälisiä sertifikaatteja. Niiden tulisi kuitenkin sisältää myös maailmanlaajuiset periaatteet, erottaa hyvät ja huonot käytännöt, olla sovellettavissa kaikissa kohteissa ja niiden tulee olla helposti matkailijoiden tunnistettavissa. Pyörää on menneisyydessä keksitty paljon uudelleen, ja siksi ekomatkailun yleinen normisto auttaisi laatumerkkejä ja matkailumarkkinoita kommunikoimaan keskenään ja matkailijoiden kanssa, ja se antaisi puitteet yhteistyölle ja laadunvarmistukselle. Ottamalla käyttöön menettelyohjeet, sertifiointialoitteet, laatumerkit ja standardit on mahdollista antaa matkailijoille varmuus siitä, että heidän valitsemansa lomatoiminta noudattaa ekomatkailun periaatteita ja on kestävää heille ja heidän isännilleen. Ekomatkailun sertifiointi ja akkreditointi määritellään Eco-Destinet -käsikirjassa Honey & Romen mukaan (2001) ja stategisen katsauksen ekomatkailun akkreditoinnista ja sertifioinnista esittää Fergus Tyler Maclaren, joka on johtaja YK:n hankkeessa kansainvälisen ekomatkailun vuodesta. Hän viittaa kahteen sertifiointiohjelmien menetelmään matka- ja matkailualalla: 1. prosessiin perustuvat, sisäisesti luodut ympäristön hallintajärjestelmät (EMS), jotka räätälöity erityisesti jotakin liiketoimintaa varten 2. suorituspohjaiset, ulkoisesti luodut ympäristölliset ja usein sosiokulttuuriset ja taloudelliset kriteerit ja mittapuut, joihin liiketoimintaa arvioidaan. Näiden kahden lähestymistavan käyttökelpoisuutta käsitellään lyhyesti ja mukana on yhteenveto sertifiointiohjelmien viidestä kohdasta: vapaaehtoinen osallistuminen, logo, sääntöjen noudattaminen tai toiminnan parantaminen niiden mukaan, arviointi ja auditointi sekä jäsenyys ja jäsenmaksut. On myös käsitelty sitä, että Synergy WWF-UK:n sertifikaattiraportin mukaan ekologisesti ja sosiaalisesti vastuulliset matkailun sertifiointijärjestelmät voivat johtaa kuluttajia harhaan ja epäonnistuvat usein korkeatasoinen ympäristökäytäntöjen takaamisessa. Myös yli 100 eri järjestelmän räjähdysmäinen maailmanlaajuinen leviäminen logoineen ja merkkeineen on vaikeuttanut matkailijan erottamiskykyä siitä, mitä on sertifioitu. Ja silti vähemmän kuin yksi prosentti yrityksistä on liittynyt näihin järjestelmiin. Epäonnistuminen selkeästi tunnistettavan brändin luomisessa voi vakavasti heikentää mahdollisuuksia sertifioida kestävä matkailu. Matkailua ja erilaisia eurooppalaisia ympäristömerkkejä on kuvattu Eco-Destinet - käsikirjassa VISIT -käsikirjan mukaan, joka perustuu World Tourism Organisationin (WTO) 16

17 ECOTRANSille antamaan toimeksiantoon tehdä maailmanlaajuinen tutkimus vapaaehtoisista hankkeista kestävässä matkailussa. Yli 100 ympäristömerkkiä, palkintoa ja oma-aloitteista hanketta tutkittiin ja nähtiin, että monet ympäristömerkit kamppailevat pysyäkseen hengissä ja täyttääkseen sertifioiduille yrityksille antamansa lupaukset merkittävistä kustannussäästöistä ja lisääntyvästä kysynnästä. Euroopassa on enemmän "vihreitä" sertifiointiohjelmia kuin missään muualla maailmassa, ja eurooppalaisen matkailun monimuotoisuus asettaa valtavia haasteita sertifiointijärjestelmille. Lyhyt lista kysymyksistä, joihin on vastattava ympäristömerkkiä kehitettäessä: Mitkä tuoteryhmät valitaan? Mitä palveluita otetaan mukaan? Mitkä perusteet ovat pakollista tai vapaaehtoisia? Mikä on tasapaino prosessien (ympäristöasioiden hallinta) ja suorituskyvyn kriteerien välillä? Miten houkutellaa hakijoita? Miten heitä koulutetaan ja neuvotaan? Miten tarkistetaan ja varmistetaan, noudattavatko hakijat vaadittuja kriteereitä? Miten tavoitetaan matkanjärjestäjät ja yksittäiset kuluttajat luomaan kysyntää kestäville tuotteille? Jokaisella matkailun ekomerkkihankkeella on edessään laaja valikoima erilaisia tuotteita ja aiheita määriteltäessä tuoteryhmää ja kehitettäessä kriteereitä sertifiointijärjestelmälle. Ihanteellinen ekomerkki edellyttää kriteerijoukkoa "paremmalle ympäristönsuojelun toteutukselle", joka ylittää lain vaatimukset (kansalliset tai alueelliset), ja jonka voi saavuttaa merkittävä osa kohderyhmän matkailupalvelujen tuottajista, jotta kuluttajalle voidaan tarjota todellinen "parempi vaihtoehto". Keskustelu monimuotoisuuden kysymyksistä jatkuu Eco-Destinet -käsikirjassa, kun aihe siirtyy markkinaosuuden haasteeseen. Voluntary Initiative for Sustainability in Tourismin (VISIT) raportin mukaan vuonna 2003 matkailun ekomerkit sisälsivät 4000 majoitusyritystä, joiden osuus on alle 1 % markkinaosuudesta, ja vain muutamia suunnitelmia, kun taas osuus Skotlannissa ja Tanskassa on 10 % tai enemmän. Vaikka on olemassa merkittävää näyttöä siitä, että monet näiden ympäristömerkkien osallistujayritykset ympäristömerkit todella saavuttavat ekologisesti kestäviä tuloksia ja oikeutetusti odottavat kuluttajien käyttävän heidän ympäristömerkkisiä palvelujaan, on kuitenkin todisteita siitä, että monet ympäristömerkkiohjelmat eivät ole tehneet itseään kovin tehokkaasti tunnetuiksi kuluttajille. Paljonkaan ei ole muuttunut sen jälkeen, kun VISIT-raportti julkaistiin vuonna Tällä hetkellä Euroopassa on yli 30 sertifiointijärjestelmää, joista vain kourallinen koskee ekomatkailua, eikä niiden markkinaosuus ole vieläkään ylittänyt yhtä prosenttia. Yhteisenä maailmanlaajuisena hankkeena, joka auttaa vastaamaan myös moduulissa esitettyihin haasteisiin, esitellään käsikirjassa the Global Sustainable Tourism Criteria Partnership (GSTC). Rainforest Alliance, YK: n ympäristöohjelma (UNEP), YK: n säätiö ja YK: n World Tourism Organization (UNWTO) esittivät sen kesällä Sen tavoitteena 17

18 on yhdessä työskentelemällä lisätä tietoisuutta kestävän matkailun käytännöistä ja hyväksyttää niitä. GSTC:n kriteerit ovat matkailuyhteisön osavastaus Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteiden. maailmanlaajuisiin haasteisiin. Aloitteen tavoitteet voidaan tiivistää kestävän matkailun selkeäksi määrittelyksi käyttämällä kriteereitä puitteina, rakentamalla kuluttajien luottamusta, edistämällä tehokkuutta ja torjumalla vihreäksi pesua. GSTC- kumppanuus kehitti kriteerit neljän kestävän matkailun pilariin: 1. Tehokas kestävä suunnittelu 2. Maksimoidaan paikallisyhteisölle sosiaaliset ja taloudelliset edut 3. Vähennetään kielteisiä vaikutuksia kulttuuriperintöön 4. Vähennetään kielteisiä vaikutuksia ympäristönsuojelulle. Kriteerien kehittämistapa on kuvattu lyhyesti Eco-Destinet -käsikirjassa. Jotkut selvät kriteerien käytöt on lueteltu: Tarjotaan perussuuntaviivat kestävyyden lisäämisessä kaikenkokoisille yrityksille ja autetaan niitä valitsemaan kestävän matkailun ohjelmat, jotka täyttävät maailmanlaajuiset vaatimukset Tarjotaan ohjeita matkatoimistoille toimittajien ja kestävän matkailun ohjelmien valinnassa Autetaan kuluttajia tunnistamaan terveet kestävän matkailun ohjelmat ja yritykset Toimitaan yhteisenä nimittäjänä medialle ja autetaan sitä tunnistamaan kestävän matkailun tarjoajat Autetaan sertifiointi- ja muita vapaaehtoisia ohjelmia varmistamaan, että niiden standardit täyttävät yleisesti hyväksytyt lähtökohdat Tarjotaan hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin ohjelmille lähtökohta kestävän matkailun vaatimuksien kehittämiseen Tarjotaan perusohjeita koulutuksen järjestäjille kuten hotelli- ja ravintolakouluille ja yliopistoille Kriteerit osoittavat, mitä pitäisi tehdä, ei sitä, miten se tehdään tai onko tavoite jo saavutettu. Tämä rooli toteutetaan indikaattoreilla, aiheeseen liittyvällä opetusmateriaalilla ja pääsyllä toteuttamisessa tarvittaviin työkaluihin, jotka kaikki ovat GSTC:n välttämätöntä täydennystä. Kriteerit julkaistiin virallisesti World Conservation Congress -tapahtumassa Barcelonassa, Espanjassa 6.. lokakuuta Lisälukemista: PAN Parks Principles and criteria

19 Kuvaa kaikki keskeiset periaatteet, perusteet ja indikaattorit, jotka PAN Parksin on täytettävä Nature's Best -laatukriteerit Ruotsalaisen ekomatkailun laatumerkkijärjestelmä. Ecoroute -koulutusmateriaali palveluntarjoajille, asiantuntijoille ja kouluttajille 20of% 20Service% 20providers.pdf Yhteenveto aiheista, kuten ekomatkailu ja kestävyys sekä tarkempi kuvaus ruotsalaisesta Nature s Best laatumerkkiprosessista ja kriteereistä Opas Green Key -kriteereihin 20criteria.pdf European Charter for Sustainable Tourism in Protected Areas. Eurooppalaisten suojelualueiden kestävän matkailun peruskirja A Simple User's Guide to Certification for Sustainable Tourism and Ecotourism. Centre for Ecotourism and Sustainable Development Sertifiointiopas, joka on kehitetty yhteistyössä International Ecotourism Societyn (TIES) kanssa; tarkoitettu heille, jotka ovat kuulleet kestävän matkailun sertifioinnista ja haluavat ymmärtää, miten se toimii ja miten prosessi aloitetaan. Practical Steps for Funding Certification of Tourism Businesses. Centre for Ecotourism and Sustainable Development. Tämä käsikirja, joka on kehitetty yhteistyössä International Ecotourism Societyn (TIES) kanssa, on tarkoitettu antamaan niille matkailualan yrityksille ja erityisesti pienyrityksille, jotka haluavat sertifiointia, neuvoja rahoituksesta ja mahdollisista rahoituslähteistä, joiden avulla voidaan kattaa kustannuksia sitouduttaessa kestävään matkailuun. Financing Tourism Certification Programs. Centre for Ecotourism and Sustainable Development. 19

20 Taloudellisen vakauden saavuttaminen on ollut keskeinen haaste monille "vihreän" sertifioinnin ohjelmalle niin matkailussa kuin muillakin teollisuuden aloilla. Tässä käsikirjassa the Centre for Ecotourism and Sustainable Development sekä the International Ecotourism Society hahmottavat vaiheita ja antavat suosituksia matkailun sertifiointiohjelmien tekemiseksi taloudellisesti kannattaviksi. Implementing Monitoring and Evaluation Systems for Impact: A Guide for Tourism Certifiers and Their Clients International Ecotourism Society. Opas kertoo, kuinka kehittää ja käyttää onnistunutta seuranta- ja arviointijärjestelmää. The VISIT initiative: Tourism eco-labelling in Europe moving the market towards sustainability Eurooppalaisen VISIT-hankkeen (vapaaehtoinen kestävän matkailun hanke) on tarkoitus osoittaa, miten eurooppalaiset matkailun ekomerkit voivat tehdä yhteistyötä ja siirtää matkailumarkkinoita kohti kestävää kehitystä. Tämä julkaisu auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin tätä yhteisaloitetta ja tunnistamaan yhteistyön mahdollisuuksia ja molemminpuolista hyötyä Tapaustutkimuksia jotka kuvaavat laatumerkkien sertifiointia Eco-Romanian EETLS-toimintasuunnitelman toteutus Romanialainen Association of Ecotourism (AER) pitää ratkaisevan tärkeänä luoda ekomatkailulle sertifiointijärjestelmä, joka toimii välineenä ekomatkailun periaatteiden toteuttamisessa luonnonsuojelun ja paikallisten yhteisöjen kestävän kehityksen hyväksi. Tämä on tärkeä askel laajemmassa yhteydessä ottaen huomioon, että maaliskuussa 2003 World Tourism Organization on suositellut hallituksia tukemaan aloitteita, joilla edistetään kestävän matkailun sertifiointia. AER:n kehittämä ekomatkailun sertifiointijärjestelmässä on kansainväliset kokemukset mukautettu romanialaiseen kontekstiin. Se perustuu Australian Ecotourism Associationin Nature and Ecotourism Accreditation Programme (NEAP) -ohjelmaan (NEAP on ensimmäinen ekomatkailun akkreditointijärjestelmä) sekä Swedish Ecotourism Associationin Nature's Bestiin (ensimmäinen ekomatkailun akkreditointijärjestelmä pohjoisella pallonpuoliskolla). 20