Raija Volk. Aluevisio Perusvisio

Transkriptio

1 Raija Volk Aluevisio 2020 Perusvisio Kaikkialla Suomessa on yhteinen visio siitä, miksi ja millaista yhteiskuntaa ja kenelle rakennamme. Maaseudun, kaupunkien, pohjoisen, itäisen, läntisen ja eteläisen Suomen asukkailla on sama iso kuva kehityksestä. On päästy sellaiseen henkiseen tilaan ettei ole erikseen maakuntien Suomea ja Suomea. Aluevisio on siis sopusoinnussa koko Suomen yleisvision kanssa, joka Innovatiivinen ja uudistuva Kilpailukykyinen Tulevia sukupolvia ajatteleva ja siksi kestävään kehitykseen pyrkivä: o talouden o hyvinvoinnin o luonnonvarojen hyödyntämisen ja ympäristön näkökulmista Kaikille väestöryhmille hyvän ja sisältörikkaan elämän tarjoava. Huolimatta siitä, että väestön ja toimeliaisuuden keskittyminen jatkuu ja alueet ovat erilaisia, niillä optimistinen tulevaisuuden kuva ja aktiivinen asenne kehittämiseen ja uudistumiseen. Suomen politiikassa ilmastopolitiikan tavoitteet on saavutettu eli kasvihuonekaasuja on vähennetty, energian käyttöä on tehostettu kaikilla elämän alueilla ja uusiutuvan energian osuutta nostettu ja biopolttoaineiden osuus on saavuttanut EU:n yhteisen tavoitteen. Tavoitteet on toteutettu niin, että kilpailukyky muihin maihin nähden ei ole heikentynyt ja asukkaat kokevat elämänlaatunsa kaikkialla nykyistä paremmaksi. Kuitenkin eettinen ja luonnonvaroja säästäen ja tehokkaasti käyttävä tuotanto- ja kulutuskulttuuri on edennyt. Ilmastopolitiikan seuraukset ovat 2010-luvun poliittista päätöksentekoa leimaava asia, ja siksi vaikuttavat voimakkaasti myös alueiden kehitykseen. Aluerakenteen kehitystä leimaa keskittyminen jo nykyisen demografisen rakenteen vuoksi (syntyvyys ja kuolleisuus yhdistyneenä alueiden välisiin ikärakenne-eroihin), mutta muuttoliikkeen väestöä siirtävä vaikutus on nykyistä pienempi jo yksin siksi että ikäluokat ovat nykyistä pienempiä. Ulkomaalaisten osuus väestöstä on jossain määrin, mutta ei ratkaisevasti, nykyistä suurempi. Työmarkkinat sen sijaan ovat selvästi nykyistä kansainvälisemmät ja erikoistunutta osaamista vaativissa töissä on eri puolilla Suomea eri pituisissa työsuhteissa runsaasti ulkomaalaisia. Maassa pysyvästi asuvat ulkomaalaistaustaiset keskittyvät nykyiseen tapaan paljolti Helsinkiin, jonne vähitellen muodostuu elävä ja suvaitseva monikulttuurisuus. Aluerakenne noudattelee väestön ja tuotannon sijainnin painopisteiden osalta pääpiirteissään nykyistä. Etelä-lounaissuunnassa on muodostunut kehitysvyöhyke, jossa on moderni nopea liikenneverkko ja logistiikka, ja jossa fyysiset etäisyydet mahdollistavat päivittäissaavutettavuuden sekä julkisin että yksityisin liikennevälinein. Pääkaupunkiseutu muodostaa yhdyskuntarakenteen osalta nykyistä tiiviimmän alueen, jossa joukkoliikenne on tehokasta ja alueiden eriytyminen sinkkujen ja kaksinasujien kaupunkialueeseen ja nuorten perheiden reuna-alueisiin ei ole yhtä voimakasta kuin nykyisin. Alueiden kasvu ja asuntojen tarjonta on siinä määrin tasapainoista kysyntään nähden, että maan ja asuntojen hinnan 1

2 nousu ei ole kohtuutonta. Yhdysrakennetta ohjataan pääkaupunkiseudun suuralueella ihmisläheiseen, ekologiseen ja ympäristöllisesti kestävään suuntaan. Liikenteen pääverkossa ovat yhteydet nopeutuneet ja myös Venäjän, Baltian ja Ruotsin suuntaan on liikenteellisesti helppo siirtyä. Ekotehokuutta on liikenteessä lisätty teknologisin ratkaisuin. Maakuntakeskusten ja ympäröivän alueen liikennejärjestelyt on tehty niin sujuviksi, että pendelöinti on helppoa. Maakuntakeskukset ovat vireitä talousalueita, joissa on kattava koulutus-, kulttuuri- ja muuta palvelut ja vireää yritystoimintaa. Niitä ympäröivä maaseutualue on integroitunut hallinnollisesti ja toiminnallisesti keskukseen. Kaupunkien väliin jäävien pikkutaajamien ja harvaan asutun maaseudun laajat alueet hyödyntävät modernilla tavalla luonnon resursseja tuottaen mm. elintarvikkeita, energiaa, elämyspalveluja. Fyysistä etäisyyttä vähentävät hyvät mobiiliyhteydet. Hallinnollisesti Suomi muodostuu aiempaa isommista yksiköistä. Kuntia on nykyisiä seutukunta mukaillen alle sata ja maakuntia 5-6. Hyvinvointipalveluiden järjestämisen haasteeseen on vastattu ja Paras-hankkeen tiimoilta syntyneet pienten itsenäisten kuntien sekavat yhteistyökuviot ovat taakse jäänyttä elämää ja asukasluvultaan tarpeeksi suuret alueet hoitavat palveluja yhdessä. Kunnanosavaltuustot ovat varmistamassa palvelujen tasapuolista saatavuutta kaikilla alueilla. Suuremmilla yksiköillä taataan kaupunkialueiden ulkopuolellakin tasoltaan hyvät erikoisalojen palvelut. Päivittäin tai säännöllisesti tarvittavat palvelut tuotetaan lähellä asiakasta. Harvaan asutulla maaseudulla tämä merkitsee palvelun tuomista osa-aikaisesti paikalle, etäkonsultointia teknologiaa hyväksi käyttäen jne. Yhteiskunta ts. valtio ja kunnat hyödyntävät nykyistä selvästi enemmän kansalais- ja vertaistoimintaa yhteisöllisyyden rakentamisessa. Mm. aktiiviset eläkeläiset tarjoavat eikaupallisesti ja informaalisti ystäväpalveluja ja virikkeitä ikääntyneille. Maaseudulla voidaan tarjota naapuriapua. Kunnilla on kuitenkin nykyiseen tapaan vastuu asiakkaan tarvitseman hoivan saannista. Maaseudulla kehittyy moniammatillisia työnkuvia toimintoihin, joissa ei tarvita korkeaa erikoistunutta osaamista. Kaupungeissa, mutta mahdollisuuksien mukaan myös maaseudulla, yksityisten palveluntarjoajien ja kuntien kumppanuus palvelujen tuotannossa luo asiakkaille valinnan mahdollisuuksia ja saa aikaan elävän ja laatuun panostavan palvelujen krijon. Vaikka maaseudulla ja pienissä taajamissa oppilasmäärät ovat voimakkaasti supistuneet ja suurissa kaupungeissa edelleen kasvavat, kaikkialla maassa on muuttuvista oppilasmääristä huolimatta hyvin toimiva ja korkeatasoinen peruskoulujärjestelmä. Toisen asteen koulutus on kaikkien saatavilla ja se on kohtuullisen matkan päässä. Lukiolaiset ja ammattiopistoa käyvät saavat tietotekniikan avulla lähiopetusta. Opetuksen lisäksi teknologia on viety aidosti apuvälineeksi myös terveydenhuoltoon. Suuremmat kunnat avaavat joustavasti mahdollisuuksia myös yhdistellä opintoja eri oppilaitosten välillä, ja kehittää etäopetusta harvaan asutuilla alueilla ja pienillä paikkakunnilla. Ammattikorkeakoulu ja yliopistoverkosto on korkeatasoinen ja ulottuu edelleen ympäri Suomen, hallinnollisesti verkko voi olla nykyisestä poikkeava, mutta korkeatasoisia opetus- ja tutkimuspalveluja sijaitsee eri puolilla maata. Kaikki yliopistot ovat opetukseltaan ja tutkimukseltaan omilla aloillaan aktiivisessa vuorovaikutussuhteessa kansainvälisesti. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä on luontainen työnjako ilman päällekkäisyyksiä, mutta siten, että niiden välillä on sekä opinnoissa, tutkimuksessa että yritysyhteistyössä nykyistä enemmän väyliä moneen suuntaan. 2

3 Ilmasto- ja energiapolitiikan toteuttamisessa on edetty määrätietoisesti, energiantuotannon tapoja on monipuolistettu ja hajautettua energian tuotantoa vahvistettu ja energiansäästöinvestointeihin on ohjattu varoja. Tämä on synnyttänyt alueellisesti eri puolille Suomea sekä tuotekehitystä, valmistusta että bioenergiamassan, etenkin puun käytön lisäämistä. Maaseudulla energiapuun hankinta on korvannut maatalouden tuottavuuden kasvun takia hävinneitä työpaikkoja. Energiaketjusta jää arvonlisää ja tuloja alueellisesti nykyistä enemmän ja laajemmalle alueelle. Myös innovaatiopolitiikassa energiakysymykset on otettu etualalle ja työn tuloksena on syntynyt kansainvälisille markkinoille päässyttä valmistusta pistemäisesti eri puolille Suomea. Työmarkkinat ovat vuonna 2020 lähellä tasapainoa, ja työvoimaa saadaan kaikille alueille myös erikoisosaamista vaativissa ammateissa. Haasteita on edelleen vähän koulutetun nuoren työvoiman saamisessa työmarkkinoille. Tasapainoinen talouskasvu on paras tae myös alueiden kehitykselle eli keskeistä on makropolitiikka. Kuitenkin ilmastopolitiikan päätöksenteossa ja täytäntöönpanossa tarvitaan nopeita ja radikaaleja otteita ja yhteistä näkemystä siitä mitä toimenpiteitä valitaan, sillä niiden kirjo on suuri. Alueiden kehityksessä polkuriippuvuus on vahvaa ja politiikalla voidaan pitkälläkin aikavälillä ohjata aluekehitystä vain rajoitetusti, tämän ovat menneet vuosikymmenet osoittaneet,. Ns. laajalla aluepolitiikalla on edelleen keskeinen asema ja tarve, sillä sen avulla pidetään yllä tasaarvoisia koulutus- ja muita palveluja eri puolilla maata. Kunta-alan rakennekehityksen vauhdittuminen ei onnistu ilman pakkolakeja tai valtionosuusjärjestelmän tms. vastaavan voimakkaan taloudellisen kannustimen käyttöä. Metsäpolitiikassa tarvitaan uusiutumista. Resurssipohjaisen ajattelun rinnalle on tuotava myös loppukäyttäjäorientoitunut politiikka tai ainakin ajattelu. Riskianalyysi Vuoden 2009 talouskriisin seuraukset muodostavat merkittävän uhkan pitkälle tulevaisuuteen. Se voi muuttaa merkittävästi talouden rakenteita ja alentaa talouden kasvuvauhtia, mikä heijastuu kaikkialle Suomeen. Vanhat toimialat voivat joutua suuren uudistumispaineen alle, ja jos uusia kasvualoja ei kehity, Suomen suhteellinen asema Euroopan taloudessa heikkenee. Jos yritykset eivät investoi uusiin tuotteisiin ja markkinoihin, esimerkiksi energia- ja ilmasto- sekä ympäristöteknologiasta kumpuavaa kysyntää ei pystytä hyödyntämään. Hidas toipuminen lamasta merkitsisi velkaantunutta julkista taloutta ja kaikkialle maahan heijastuvaa kuntatalouden niukkuutta ja aiemmin arvioitua voimakkaampaa verotuksen kiristymistä. Jos verotuksen kiristäminen tehdään ilmastopoliittisiin tavoitteisiin nojaten yleisellä energian ja polttoeineiden verotuksen korottamisella, liikkuminen ja kuljetukset kallistuvat, mikä saa aikaan käytettävissä olevien tulojen laskun kaikkialla, missä kuljetusta tarvitaan kuten syrjäisimmillä alueilla. Vaihtoehtona voi olla myös se, että poliittisia päätöksiä ilmasto- ja kuntapolitiikasta ei saada aikaan. Aluekehitykseen välittömästi vaikuttava riski on metsäteollisuuden murros. Metsäteollisuuden supistumisen vuoksi puun käytön on ennustettu supistuvan prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Metsäteollisuus on huomattava energian käyttäjä ja puun sivutuotteet ovat yksi merkittävä bioenergian lähde. Massa- ja paperitehtaiden lakkautuksia voi kompensoida biojalostamot ja biovoimalaitokset, mutta heikon kannattavuuden oloissa muutos ei toteutuisi. 3

4 Metsäteollisuuden muutokset koskevat siten jalostuspaikkakuntien ohella metsäisiä maakuntia laajemminkin. Toisaalta metsäteollisuuden arvonlisäyksestä nykyisinkin suuri osa vuotaa alueen ulkopuolelle ja työllisyysvaikutukset ovat eri alueiden kannalta merkityksellisimmät. Vaihtoehtoinen skenaario: huono kierre Lähtökohtana on globaalin talouden nousu, josta Suomi ei pääse osalliseksi. Perinteiset teollisuuden alat menettävät markkinaosuuksiaan ja tuotanto kasvaa muualla kuin Suomessa. Heikko teollisuuden kannattavuus heijastuu palvelualoille, ja taloudellinen kasvu on kaiken kaikkiaan hidasta. Investoinnit uuteen teknologiaan, energiantuotantoon, uusiin energiamuotoihin ja energian säästöön jäävät vähäisiksi, koska julkinen talous on kireää ja yritysten kannattavuus keskimäärin heikkoa. Eläkemenot kasvavat, mutta heikon työllisyyskehityksen vuoksi maksajia on vähän, joten verotusta on pakko kiristää. Samoin kunnat joutuvat peruspalvelujen ylläpitämiseksi nostamaan veroäyriään. Hitaan kasvun aikana alueiden kehitys vaikeutuu. Pullonkaulana on kaikkialla tahmea kysyntä. Teollisuusseudut kokevat vaikeuksia, työllisyys ei nouse tai jopa laskee. Muuttoliike on hidasta, mutta se tarkoittaa myös sitä, että suuret alueelliset työttömyyserot pysyvät. Hyvänä puolena on se, että julkisiin palveluihin riittää työvoimaa varsinkin suorittavalla tasolla. Alhaisen työllisyyden alueilla esiintyy edelleen rakenteellista pitkäaikaistyöttömyyttä. Alueista menestyvät parhaiten elinkeinorakenteeltaan monipuoliset alueet. Pääkaupunkiseutu on parhaassa asemassa ja mahdollisesti esimerkiksi Tampereen tai Oulun seudut. Nuorten parhaiten koulutettujen muuttovirrat suuntautuvat voimakkaasti näille alueille, kun taas muu väestö muuttaa nihkeästi. Toistuu tavallaan 1990-luvun tilanne siten, että hyvän kierteen alueita on jopa vähemmän kuin tuolloin eikä tuotannonalojen joukossa ole kasvuveturia. Keskusalueet ottavat kehityksessä välimatkaa muihin alueisiin. Sen sijaan keskisuuret kaupungit ja niiden ympäristöt sekä erikoistuneet teollisuuspaikkakunnat taantuvat. Kireä valtion ja kuntien talous jarruttaa kehitystä. Rakenteellisten uudistusten suhteen sekä uhkat että mahdollisuudet voivat joiltain osin viedä samankaltaiseen suuntaan eli muutokseen johtavan päätöksenteon nopeutumiseen. Tämän superpitkän laman skenaarion mukaan kunta- ja aluerakenteen hallinnollisten rakenteiden uudistukset saattaisivat pakon edessä nopeutua ja radikalisoitua. Toisaalta asenneilmapiiri muuttuisi todennäköisesti konservatiivisemmaksi, mikä heijastuisi poliittiseen päätöksentekoon. Toisaalta on todennäköistä että Suomi tuskin ajautuu yksin tämän kaltaiseen tilaan, vaan se koskee koko Eurooppaa. Tällöin EU-tasolla maat haluavat säilyttää edut, jotka ovat saaneet. Maatalouspolitiikassa ja rakennerahastopolitiikassa ei päästä suuriin uudistuksiin. Suomen osalta on kuitenkin paineita EU:sta tulevien varojen pienenemiseen, jotta EU:n köyhemmille maille jää jaettavaa. Aluepoliittinen ilmasto olisi tällaisessa tilanteessa helposti rakenteita säilyttävää. Kuitenkin paineita tulisi helposti sitä kautta, että ns. laaja aluepolitiikka olisi supistusten kohteena, kun juustohöyläperiaatteella jouduttaisiin leikkaamaan julkisen sektorin kokoa. Vaihtoehtoinen skenaario: kova kasvu ja puritaaninen ilmastopolitiikka 4

5 Suomen talous osoittaa jälleen uudistutumiskykynsä. Vanhat toimialat uusiutuvat, korkean teknologian ja osaamisen tuotanto kasvaa ja menestyy ja sen lisäksi syntyy uusia kasvualueita esimerkiksi nanoteknologiasta ja palvelutoiminnoista ja bioenergian jalostuksesta. Vanhat teollisuuden alat, etenkin metsäteollisuus, uudistuvat lähialoilleen synnyttäen uudenlaista toimintaa. Osaavasta työvoimasta syntyy ylikysyntää ja hyvien uramahdollisuuksien alueet houkuttelevat nuoria. Yleisen maailmantalouden supersuhdanteen oloissa myös Venäjän talous kukoistaa, mikä lisää Suomen mahdollisuuksia sekä sijoituksissa sinne että Itä-Suomeen ja pääkaupunkiseudulle palvelutoimintoihin ja turismiin. Venäjä alkaa myös hyödyntää raaka-ainevarojaan hintojen noustessa entistä intensiivisemmin. Suomalaisten pääseminen mukaan edellyttää silloin investointeja Venäjälle. Raaka-ainebuumi johtaisi myös Suomessa kaivosten aloittamiseen tukien näin Itä-Suomen ja Lapin alueiden kehitystä. Tosin tilanne voisi olla sellainen, että alueen oma työvoima olisi niin vähissä, että työpaikat täytettäisiin osain siirtotyöläisillä, jotka asuisivat alueella tilapäisesti. Kun voimakkaan talouskasvun oloissa on runsaasti kerrannaisvaikutuksia, työvoimasta syntyy paikoin niukkuutta, mikä vaikuttaa kehitysedellytyksiin. Nopeuttaakseen kasvua ja ohjatakseen resursseja maksimaalisen kasvun aikaan saamiseksi poliittinen päätöksentekokoneisto voi ottaa asenteen, jossa haetaan ja tuetaan muutamia maailmanluokkaan pyrkiviä innovaatiokeskittymiä. Aletaan siis tavallaan etsiä voittajia, vaikka siinä on riskinsä, jos ei anneta markkinoiden tehdä sitä. Hyvässä talouskehityksessä on silloin se piirre, että onnistuessaan politiikka tukee edelleen hyvän kierteen kasvualueita, jotka saavat ikään kuin irtioton muista alueista. Muut alueetkaan eivät taannu, mutta ne eivät kehity yhtä nopeasti kuin keskukset. Hyvä talouskehitys luo olosuhteet ilmastopolitiikan nopealle täytäntöönpanolle. Oletetaan, että urbaanit vihreät saavat huomattavaa kannatusta eri puolueissa, mikä heijastuu hallitusohjelmaan. Suomesta päätetään tehdä ekotehokas urbaani yhteiskunta, jossa energian käyttöä painetaan alas ja keskeisenä keinona on energian verottaminen. Päästöoikeuksia ei pyritä maailmalta ostamaan enempää kuin teollisuuden takia pakosta tarvitaan. Energiavaltaisen teollisuuden osuus laskee sekä markkinoiden ohjaamana että tehtyjen politiikkatoimenpiteiden seurauksena ja osaamisintensiivisten palveluiden kasvaa. Hyvä talouskehitys ja sitä seuraava muuttoliike tekevät mahdolliseksi uuden asuntokannan rakentamisen radan varsiin. Kilometreihin perustuvin tietullein pyritään vähentämään yksityisautoilua. Kehitys tyhjentää syrjäisempiä ja kauimpana sijaitsevia alueita, koska niiden kilpailukyky asuin- ja yritysten sijaintipakkana heikkenee, ja keskittää kaupunkirakenteita tiiviimmäksi. Jos muu Eurooppa ja maailma ei seuraa samaa ilmastopoliittista tiukkuutta, lentämiseen perustuva matkailu vähenee, mikä heijastuu Lapin kehitykseen. Uutta ydinvoimaa ei rakenneta, vaan tavoitteena on saada energian tarve alas ja bioenergiaa lisää. Jos myös muu maailma panostaa bioenergian käyttöön, bioenergiamarkkinoille syntyy reipas kilpailu ja tuotteet pyritään saamaan kuljetettavaan muotoon. Tämä lisää bioenergiaa tuottavien alueiden ja yritysten tuloja. Toisaalta kansainvälinen hintakilpailu voi aiheuttaa huomattavan lisälaskun niille seuduille, jotka ovat lämmöntuotannossaan investoineet bioenergian varaan. Haasteeksi muodostuu saada bioenergialle tekijät. Puusta ja pelloilta saatavaa energiaa tarvitaan lisää, mutta työntekijät maaseudulta vähenevät. Voi syntyä myös kilpailua maatalousmaan käytöstä ja metsien käsittelytavoista. Lyhytnäköisyyden vaara resurssien käytössä huolimatta puritaanisuudesta. Kehitysloukkuun saattavat joutua pienet kaukana sijaitsevat kaupungit. 5

6 Energian korkea hinta määrittää tässä vaihtoehdossa aluekehitystä ja ohjaa keskitettyyn, tiiviiseen yhdyskuntarakenteeseen ja samalla näivettää energiaintensiivisiä, kaukana sijaitsevia toimintoja. Vanhat aluepolitiikan perusteet joutuvat täysin kyseenalaistetuksi ympäristösyistä. Syntyy jännitteitä, koska syrjäseutujen suhteellinen asema heikkenee ja elinkustannukset nousevat, mutta keskittävästä kehityksestä huolimatta asutus on edelleen hajaantunutta ympäri Suomen, sillä väestömuutostenkin suhteen on olemassa selkeää polkuriippuvuutta. Kova kasvu ja puritaanisen politiikan sijaan teknologiakeskeinen asenne Variaationa edelliseen skenaarion voi olla hieman muunnettu versio siitä, jos ilmastopolitiikassa ei pääsekään valtaan ekourbaani linja vaan ultrateknologiapainotteinen näkemys, joka sallii entisen elämän tyylin ja pyrkii ilmasto- ja päästötavoitteisiin panostamalla tutkimukseen, teknologian kehittämiseen ja ydinvoimaan päästöttömänä energiamuotona. Politiikkasisältönä on voimakas teknologian kehittämisen tukeminen ja energian käytön vähentäminen uuden innovatiivisen teknologian käytön edistämisen avulla sekä ydinvoiman lisärakentaminen tai jopa vapaa lisärakentaminen. Energian hinta pyritään pitämään vähintään kohtuullisena. Sen sijaan panostetaan kulutuksen hillintään teknologian käytöllä mahdollisesti yhdistyneenä asennemuokkaukseen, jolla teknologian käyttöönottoa nopeutetaan. Tämä kehitys on alueiden kannalta erilainen kuin ekourbaani linjaus. Se tukee yliopisto- ja tutkimuslaitosympäristöä ja laiteteollisuutta ja niiden sijaintialueita. Energiaintensiivinen teollisuus on kansainvälisesti kilpailukykyistä ja sen osuus pysyy suurena. Energiantuotannossa keskittymismalli jättää tilaa sille, että bioenergian käytössä edistetään voimakkaasti uuden sukupolven biopolttoaineiden kehitystä. Alueellisesti tällaisia laitoksia on syntynyt puolisen tusinaa entisten metsäteollisuuslaitosten tilalle. Maaseutualueiden rooli on tässä skenaariossa on korkeintaan tuottaa bioraaka-ainetta, ei niinkään jalostaa tai käyttää sitä. Vaihtoehtona voi nimittäin olla, että bioenergia tuotetaan Suomessa, mutta raaka-aine tuodaan maailmanmarkkinoilta, koska öljykasvit pystytään kasvattamaan tehokkaammin Suomea lämpimimmissä maissa. Voimakkaasti teknologiaan ja sen edistämiseen ja uudistamiseen nojaavassa skenaariossa kehitys on nopeaa suurissa kaupungeissa, pienemmissä pistemäisesti riippuen siitä, miten ne pystyvät hyödyntämään tilannetta. Osa pienemmistä kaupungeista ja maaseutu jää ikään kuin peruspalvelujen tuottajiksi asukkailleen. Kehitystä ei määrää fyysinen sijainti, vaan nokkeluus tilanteen hyödyntämisessä. Maaseudun asema on kuitenkin sikäli erilainen, että energian hinta ei rasita liikkumista samassa määrin kuin ekourbaanissa vaihtoehdossa. (Liikkumisen päästöongelmat on ratkottu ekotehokkailla autoilla.) Hyvän kierteen ja teknologiakeskeisen asenteen vallitessa varallisuus kasvaa ja muuttoliike on voimakasta. Pyritään asumaan väljästi, energiatehokkaasti kylläkin, ja asuinalueet pyrkivät eriytymään. Kotimaiseen aluepolitiikkaan kohdistuu paineita, koska keskusten kehitys on nopeaa ja syrjäisimmillä alueilla ei tapahdu paljonkaan. Toisaalta laajaan aluepolitiikkaan on varoja eikä vallalla oleva teknologiaan satsaava ideologia rajoita sen käyttöä heikommin kehittyvien alueiden hyväksi samalla tavalla kuin ekourbaani politiikka tekee. Tässä versiossa sosiaalipolitiikkaan asetetaan myös toiveita eriytymiskehityksen estämiseksi. 6

7 EU:ssa molemmat kovan kasvun skenaariot avaavat mahdollisuuden uudistaa politiikan tekemistä jopa radikaalisti. Maatalouspolitiikkaa reivataan markkinasuuntautuneemmaksi ja aluepolitiikka keskitetään todella heikoille alueille. 7