Sähköisen kyselyn Internet-osoite: c1f5828f.par.

Transkriptio

1 1(9) Lausuntopyyntökysely Ohjeet: Sähköisessä kyselylomakkeessa voi liikkua edestakaisin painamalla Edellinen- tai Seuraava -painikkeita. Kysely on mahdollista lähettää vastaamatta kaikkiin kysymyksiin, mutta osa kysymyksistä on merkitty pakollisiksi (*). Mahdolliset kysymyksiin annetut perustelut huomioidaan vastauksia analysoitaessa. Kyselyn lopussa on runsaasti vastaustilaa lausujien vapaamuotoisille kommenteille. Vastauksia on mahdollista muokata ennen kyselylomakkeen lähettämistä. Kyselyn voi tarvittaessa keskeyttää painamalla Keskeytäpainiketta ja jatkaa vastaamista myöhemmin. Keskeytä-painikkeesta kysely vie automaattisesti sivulle, jossa on linkki jatkettavaan kyselyyn. Sivulla voi myös lähettää linkin sähköpostiisi. Viimeisen kysymyksen lopussa on Yhteenveto-painike, josta pääset tarkastelemaan laatimiasi vastauksia. Yhteenvetosivulta pääset muokkaamaan (Muokkaa vastauksia -painike) ja tulostamaan (Tulosta-painike) kyselyn. Vastauksien lähetys: Kun kyselyyn vastaaminen on valmis, paina kyselylomakkeen yhteenvetosivun lopussa olevaa Valmis-painiketta. Lähettämisen jälkeen kyselyvastausta ei ole enää mahdollista täydentää tai muokata. Tämä on kyselyn tekstitiedostoversio, jota voi käyttää lausuntopyynnön käsittelyn helpottamiseksi. Käsittelyssä voidaan esimerkiksi työstää lausuntoa tekstitiedostomuotoisena ja käsittelyn lopuksi tekstitiedostoon laaditut vastaukset syötetään sähköiseen kyselyyn. Sähköisen kyselyn Internet-osoite: Lisätietoja lausuntopyynnöstä antavat: Johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki, puh , (rakenteiden uudistus) Hallitusneuvos Anne Koskela, puh , (terveydenhuolto, päivystysasetus) Hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila, puh , (sosiaalihuolto) Lääkintöneuvos Timo Keistinen, puh , (terveydenhuolto, päivystysasetus, keskittäminen) Erityisasiantuntija Lasse Ilkka, puh , (ensihoito) Kyselyn tekniseen toteutukseen liittyvät kysymykset: Osastosihteeri Hang Pham, puh ,

2 2(9) TAUSTATIEDOT 1. Vastaajatahon virallinen nimi Terveyssosiaalityöntekijät ry 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Miia Ståhle, puheenjohtaja 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot o MIIA o STÅHLE o Sähköposti 4. Onko vastaaja* o Kunta o Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä tai yhteistoiminta-alue o Muu kuntayhtymä tai kuntien yhteistoimintaelin o Valtion viranomainen o Järjestö o Joku muu KYSYMYKSET 5. Esityksen tavoitteena on varmistaa palvelujen yhdenvertainen saatavuus, riittävä osaaminen palveluja tarjoavassa ja hoitavassa yksikössä ja asiakas- ja potilasturvallisuus. Lisäksi uudistuksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua. Esityksen mukaan sairaala- ja päivystysverkkoa tiivistettäisi vastaamaan väestön tarpeeseen valtakunnallisesti koordinoidusti ja yhtenäisin perustein. Onko uudistus tarpeellinen? 6. Voitte perustella edellistä vastaustanne. 7. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi terveydenhuoltolaissa ensihoitopalvelun järjestämisestä (39 ), ensihoitopalvelun sisällöstä (40 ) ja ensihoitokeskuksesta (46 ). Ovatko ehdotetut säännökset tarkoituksenmukaisia? 8. Voitte perustella edellistä vastaustanne. 9. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi terveydenhuoltolaissa erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (45 ) 10. Voitte perustella edellistä vastaustanne.

3 3(9) 11. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi terveydenhuoltolaissa kiireellisestä hoidosta (50 ) 12. Voitte perustella edellistä vastaustanne. Säädöstä laadittaessa pitää tarkemmin selventää, miten sosiaalihuollon päivystys virka-ajan ulkopuolella toteutuu niissä yksiköissä, missä ei ole kiinteää yhteyttä sosiaalipäivystykseen ja jotka eivät ole laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksiköitä. Potilaalla/asiakkaalla on oikeus myös perusterveydenhuollon yksikön päivystyksellisessä tilanteessa saada sosiaalihuollon palvelujen tarpeen arvio ja sen vaatimat palvelut niiden kiireellisyyden mukaisesti. Helppo yhteyden saaminen sosiaalityöntekijään tai sosiaalipäivystykseen olisi välttämätöntä. Arviointitilanne vaatii sosiaalityöntekijän osaamista, jos/kun kyse on monimutkaisesta tilanteesta, missä tulee ottaa monta asiaa huomioon. Akuuteissa ja hankalissa tilannearvioissa on kyse erityistä tukea tarvitsevista potilaista ja SHL 3 3 mom. mukaisista tilanteista. Arviointia ei voi jättää ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden varaan, koska heillä ei ole riittävää osaamista tilanteiden tunnistamiseen eikä jatkotyöskentelyyn esim. ohjaamiseen oikean palvelun piiriin. 13. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi terveydenhuoltolaissa sosiaalihuollon tarpeen arvioinnista (53 a ) 14. Voitte perustella edellistä vastaustanne. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijän erityisosaaminen kohdistuu nimenomaan sekä sosiaali- että terveydenhuollon asioiden esiin tuomaan kokonaisuuteen ja palvelutarpeen tunnistamiseen siinä kokonaisuudessa. Tällä arvioinnilla voidaan myös turvata Terveydenhuoltolain 8a 8 mom. potilaan oikeutta saada niitä sosiaalihuollon palveluja, jotka vastaavat hänen tarvettaan sekä lääketieteellisen hoidon tarvetta. Potilaan elämäntilanteen ja palvelujen tarpeen kokonaisarviointi on välttämätöntä, jotta hänen hoitonsa kokonaisuus muodostuu yhtenäiseksi ja mahdollisimman hyvin kaikenlaista selviytymistä tukevaksi. Toimintakyvyn muutos vaikuttaa elämän eri osa-alueisiin ja arjessa selviytymiseen, johon tulee hakea ratkaisuja yhdessä potilaan kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijän tekemän sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvion nostaminen sosiaalihuollossa relevantiksi arvioksi olisi tarpeen. Koska sosiaalihuollon sosiaalityöntekijät toimivat saamiensa ohjeiden mukaisesti, aloittavat he oman arviointiprosessinsa hakemuksen/yhteydenoton perusteella vaikka tilanne on jo selvitetty hyvin ja laajasti terveydenhuollossa. Tähän kuluu sekä resursseja että aikaa ja asiakas tulee pompotelluksi. Yhtenä keskeisenä syynä tähän päällekkäiseen arviointiin on se, että terveydenhuollon sosiaalityöntekijällä ei ole mahdollisuuksia tehdä tekemänsä arvion perusteella päätöksiä, koska ei ole oikeuksia päättää eri sosiaalihuollon momenteilla olevien rahojen käytöstä. Tähän toivotaan jatkossa muutosta. Ilmoitusvelvollisuudesta ja -oikeudesta (SHL35 ) tarvitaan terveydenhuollossa sekä asian esilläpitämistä että koulutusta. Asia on vielä terveydenhuollon ammattihenkilöille vielä uusi ja tilanteita jää tunnistamatta. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että terveydenhuollon yksiköissä kaikilla

4 4(9) eri kiireellisyystasoilla on mahdollisuus neuvotella ja keskustella sosiaalityöntekijän kanssa. Tunnistamattomuuden pulman lisäksi ilman neuvottelua hoitohenkilökunta voi tehdä liian nopeita ja suoraviivaisia ratkaisuja ilmoituksia tehdessään ja asiantuntemattomasta ilmoituksesta voi seurata epätarkoituksenmukaisia prosesseja, jotka eivät edistä asiakkaan tai potilaan oikeuksia. Tämä kaikki perustelee myös sitä, että terveyssosiaalityön asema ja rooli määriteltäisiin terveydenhuoltolaissa osaksi kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa. 15. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi sosiaalihuoltolaissa sosiaalipäivystyksestä (29 ) 16. Voitte perustella edellistä vastaustanne. Käsitteiden selventäminen on erityisen merkittävää lakia kirjoitettaessa ja sen perusteella toteutettavia palveluja suunnitellessa. Mitä ja minkä laajuista toimintaa tarkoitetaan käsitteillä o sosiaalipäivystys välttämättömien ja kiireellisten sosiaalipalvelujen ja muiden tukitoimien järjestäminen, jotta voidaan taata välitön turva ja huolenpito erilaisissa hätä. ja kriisitilanteissa pitää määritellä, mitä nämä välttämättömät ja kiireelliset sosiaalipalvelut ovat esityksessä sivulla 50 luetellut sosiaalipäivystyksessä painottuvat työtehtävät eivät näy läheskään aina terveydenhuollossa ja kuten esityksessäkin todetaan, tarve tulee esiin kotona ja/tai yhteistyössä poliisin kanssa. Tämän vuoksi sosiaalipäivystyksen sijoittuminen terveydenhuollon päivystykseen ei ole välttämätöntä vaikkakin siitä joissakin tilanteissa voisi olla synergistä hyötyä. Terveydenhuollossa työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä ei ole mahdollisuuksia lähteä kotikäynneille hälytysluonteisesti. o terveydenhuollon päivystysyksikön tarvitsema sosiaalityö terveydenhuollon sekä laajat ympärivuorokautiset päivystysyksiköt että yhteispäivystykset tarvitsevat toiminnassaan sosiaalityöntekijän osaamista ja asiantuntija-arviota hoito keskittyy aluksi akuuttiin lääketieteelliseen tilanteeseen ja sosiaalityön tarve tulee sen jälkeen, kun tilannetta selvitellään jatkohoidossa esim. vuodeosastolla tämä resurssi on nyt jo olemassa terveydenhuollon sosiaalityöntekijöistä eikä välttämättä tarvita sosiaalipäivystystä terveydenhuollon yksikön tiloihin toimimaan o työaikaa virka-ajan ulkopuolella voidaan kokeilla ja pilotoida, millaisia hyötyjä siitä saataisiin ja olisiko syytä rakentaa käytäntöjä sen varaan, että yksiköissä olisi laajemmin saatavilla terveydenhuollon sosiaalityöntekijän osaamista voidaan kuitenkin etsiä malleja ja toimintatapoja, miten sosiaalipäivystykseen saa suoremmin ja selkeämmin yhteyden asioihin tartutaan jo nyt ripeästi ja arvioidaan tilanteen mukaan sitä, miten kiireellisestä tilanteesta on kyse ja missä vaiheessa sosiaalityöntekijä ryhtyy työskentelemään potilaan tai perheen tilanteen selvittämiseksi

5 5(9) potilaan omaisten ja läheisten tilanteen arviointi ja tukeminen voi alkaa jo ennen kuin potilaan kanssa päästään asioista puhumaan o terveydenhuollon muu sosiaalityö, missä on paljon päivystyksellisiä elementtejä perusterveydenhuollon eri toimintayksiköissä sosiaalityön osaamisen vahvistaminen ja sosiaalityöntekijän saatavilla olo ilman aikavarauksia nykyisissä terveyskeskuksissa ja tulevissa sote-keskuksissa pitää huomioida osasto- ja poliklinikkatyö eri lääketieteen erikoisaloilla, missä työryhmältä voi sosiaalityöntekijälle tulla suunnitellun päiväohjelman lisäksi yllättäviä konsultaatiotarpeita tai tarvetta olla yhteydessä kiireellisesti esim. lastensuojelun työntekijöihin tai aikuissosiaalityöhön Sosiaalisen tuen ja palvelujen tarve on syytä tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ensiarvion tekeminen on tärkeää ja sen perusteella asiakas/potilas pääsee palvelujen piiriin. Terveydenhuollossa esiin tuleva sosiaalisen tuen tarve ja siihen reagoiminen oikea-aikaisesti toimii ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ja saattaa estää ongelmien kasautumisen ja kriisiytymisen jatkossa. Erityisen tuen ja erityisen vaativan elämäntilanteen piirteiden tunnistaminen on sosiaalityöntekijän tehtävä, mistä syystä sosiaalityöntekijän läsnä- ja saatavilla olo terveydenhuollossa eri tason päivystyksissä on asiakkaan oikeuksien mukaista. Myös kustannusten kohdentuminen oikealle taholle alkutilanteesta lähtien on taloudellisesti oleellista. Tiivis yhteistyö ja samaan työyhteisöön kuulumisen tiedetään edesauttavan sitä, että terveydenhuollon ammattihenkilöt konsultoivat sosiaalityöntekijää. Mikäli yhteistyö jää etäiseksi ja yhteyden saaminen päivystävään sosiaalityöntekijään on hankalaa, tilanteiden annetaan mennä ohi eikä niihin tartuta. Päivystyksellisissä terveydenhuollon tilanteissa hoitohenkilökunta tarvitsee tukea ja apua mm. juridisiin kysymyksiin erilaisten ilmoitusten (vrt. edellinen kysymys koskien ilmoitusvelvollisuuksia) tekemisen perusteista, rikosten uhrien oikeuksista, tietojenluovutuskysymyksissä ym., mikä osaltaan myös puoltaa sosiaalipäivystyksen/päivystävän sosiaalityöntekijän läsnäoloa terveydenhuollon päivystysyksikössä. 17. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi sosiaalihuoltolaissa sosiaalipalvelujen järjestämisestä muiden palvelujen yhteydessä (33 a ) 18. Voitte perustella edellistä vastaustanne. Ehdotettu lakipykälä jää epäselväksii siltä osin, että millaisia sosiaalipalveluita tarkoitetaan ja mitä ehdotuksessa tarkoitetaan. Palvelujen tarpeen arviointi yhdessä paikassa kokonaisuus huomioon ottaen sujuvoittaisi prosesseja, mikäli tässä tarkoitetaan paikallisia asioita. Edellytyksenä ovat toimivat tietojärjestelmät ja sosiaalityöntekijälle laajat oikeudet nähdä sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon asiakastiedot ja -kertomukset. Tämä laaja tiedonsaantioikeus on edellytys sujuvalle työskentelylle terveyden- ja sosiaalihuollon yhdyspinnoilla, muutoin työn tekeminen estyy ja vaikeutuu oleellisesti. Mikäli tarkoitetaan, että harvoin esiintyvät ja/tai erityisen vaikeat tilanteet ja niiden arviointi keskitettäisiin eri puolille maata, palvelujen tarpeen arviointi sosiaalihuollossa voi muuttua

6 6(9) vaikeaksi. Verrattuna terveydenhuollon osaamiseen, erityisen vaikeat sydänleikkaukset, harvinaisten tautien hoidon ja vastaavien lääketieteellisten tilanteiden keskittäminen ja niihin erikoistuminen eivät ole paikkakuntakohtaisia samalla tavoin kuin sosiaalihuollon päätökset. Sosiaalityö ja sosiaalihuolto edellyttävät ihmisen arkiympäristön ja paikallisten toimijoiden verkoston tuntemusta, jotta voidaan tehdä oikeita ratkaisuja. Mutta voisi tietenkin olla tarkoituksenmukaista, että olisi harvinaisiin ja vaativiin sosiaalipalveluiden kysymyksiin erikoistuneita sosiaalityöntekijöitä, joita voitaisiin valtakunnallisesti konsultoida. Esimerkki tällaisen erikoisosaamisen konsultointimahdollisuudesta on HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikkö, jota voidaan valtakunnallisesti konsultoida lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyihin liittyen. 19. Vapaamuotoisia huomioita esityksestä Esityksessä on paljon hyvää ja on tärkeää nostaa esiin terveydenhuollossa tehtävä sosiaalityö yhtenä sosiaalityön erityisosaamisalueena. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation vahvistaminen tukee hoidon kokonaisvaltaisuutta ja mahdollistaa paremman hoidon sekä palveluketjujen sujuvuuden. Havaitsemalla riittävän aikaisessa vaiheessa ongelmien kasautuminen ja tilanteiden vaikeutuminen, voidaan syrjäytymiskehitys katkaista ja löytää riittävä apu ennaltaehkäisevistä tai peruspalveluihin kuuluvista palveluista. Tämä on myös kustannustehokasta. On tärkeää luoda käytäntöjä, jotka vahvistavat erityisen tuen ja palvelutarpeen tunnistamisen ja siihen vastaamisen oikea-aikaisuutta. Esitys myös mahdollistaa sen, että sosiaalityön/sosiaalihuollon palveluketjut tulisivat yhtenäisiksi ja niistä poistuisi turhaa päällekkäisarviointia ja siitä mm. syntyvää aikaviivettä. Terveyssosiaalityön lähtökohtana on kokonaisnäkemys sairauden ja sosiaalisten tekijöiden yhteyksistä. Terveydenhuollon sosiaalityö vaatii laajaa asiantuntemusta sosiaalipalvelu-, kuntoutus- ja tapaturmapalvelujärjestelmistä ja niiden mahdollisuuksien soveltamisesta potilaiden yksilöllisiin tilanteisiin. Keskeiset, potilaan ja lähipiirin kanssa yhteistyössä tehtävät, työtehtävät ovat palvelutarpeen arviointi, kuntoutuksen suunnittelu, sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistaminen, monialainen verkostotyö, psykososiaalinen työ eri elämäntilanteissa sekä elämän kriisi- ja muutoskohdissa ja yhteistyön koordinointi asiakkaan eri palveluiden yhteyspinnoilla. Kokonaisvaltainen työote sisältää ennaltaehkäisevää, kuntouttavaa, korjaavaa ja rakenteellista sosiaalityötä. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä raportoidessaan palvelujärjestelmän epäkohdista, kouluttaessaan terveydenhuollon henkilökuntaa mm. sosiaalihuollon juridiikasta ja toimiessaan sosiaalihuollon asiantuntijana terveydenhuollon organisaatioiden johto- ja kehittämistehtävissä. Terveydenhuollossa sosiaalityöntekijöiden rooli nähdään kiinteänä ja välttämättömänä osana hyvää ja kokonaisvaltaista hoitoa. Terveydenhuollossa sosiaalityöntekijät työskentelevät tiiviissä työyhteydessä terveydenhuollon moniammatillisissa tiimeissä. Yhteistyö ulottuu terveydenhuollon organisaation rajojen yli sosiaalihuollon, vakuutusjärjestelmän, kuntoutuspalveluiden, työvoimahallinnon sekä kolmannen sektoreiden toimijoihin. Sosiaalityöntekijöitä on terveydenhuollossa työssä eri lääketieteen erikoisaloilla päivystysyksiköissä, poliklinikoilla ja vuodeosastoilla. Perusterveydenhuollossa sosiaalityöntekijöitä on siirretty viimevuosina esimerkiksi vammaispalvelujen tai ikäihmisten palveluihin, mikä on heikentänyt potilaiden asemaa ja mahdollisuuksia saada terveydenhoidon yhteydessä sosiaalihuollon palveluiden arvio. Tämän kehityksen tarkoituksenmukaisuutta olisi syytä arvioida uudelleen kehitettäessä perusterveydenhuollon sote-palveluita ja nk. sote-keskuksia. Tällä hetkellä arvioidaan, että terveydenhuollossa olisi maanlaajuisesti sosiaalityöntekijää ja päteviä sosiaalityöntekijöitä on merkittävä osuus työntekijöistä.

7 7(9) Terveyssosiaalityö on alkanut lähes sata vuotta sitten Helsingin kirurgisessa sairaalassa, missä todettiin, että potilaiden ongelmat eivät ratkea ainoastaan lääke- ja hoitotieteen keinoin. Samat tarpeet ovat olemassa edelleen. Terveydenhuollon sosiaalityö sisällöllisesti jakautuu itsessään vielä omiin alueisiinsa, kun eri lääketieteen erikoisalat vaativat eri sairauksien ja niistä aiheutuvien erityiskysymysten tuntemista. Perusterveydenhuollon sosiaalityön vakanssien vähentämisestä johtuen perustason työn haasteet ovat muuttuneet vähäisten resurssien kanssa painimiseksi ja työtehtävän määrittelemisen haasteeksi, kun ikääntyvän väestön tarvitsema sosiaalityön osaaminen vaatii enemmän resursseja ja työikäisiin kohdistuva terveyssosiaalityö terveyskeskuksissa on merkittävästi vähentynyt. Perinteisesti erikoissairaanhoidossa työ on jaettu somaattiseen ja psykiatriseen sosiaalityöhön, joiden sisällä vielä on erityisiä kysymyksiä ja erityistä asiantuntijuutta vaativia työaloja mm. lasten ja nuorten sairaudet, geriatria, tapaturmapotilaat, pitkäaikaissairaat eri lääketieteen alueilta, kaikenikäiset psykiatriset potilaat jne. Terveydenhuollon ja sosiaalipäivystyksen sosiaalityö edellyttävät kumpikin erityistä asiantuntemusta. Sosiaalipäivystyksen työ ja terveyssosiaalityö eivät voi korvata toisiaan, mutta sujuvien palveluketjujen varmistamiseksi ne sopivat hyvin täydentämään toisiaan. Uudistusta ei voi tehdä siten, että jommankumman osaamisalue kaventuu tai poistuu. Esityksestä nouseva huoli kohdistuu myös siihen, että sosiaalityön käsite kaventuu koskemaan sosiaalihuollossa tehtäviä toimenpiteitä ja päätöksiä, kun sosiaalityö tieteenalana ja ammattina on laaja-alainen yhteiskunnallinen asiantuntijuustehtävä. Terveydenhuollon toiminnalle on tyypillistä se, että tarve sosiaalityöntekijän osaamiselle ja asiantuntemukselle tulee nopealla tempolla ja ilman varsinaista ajanvarausta vaikka toki ajanvarauksellakin potilaita tavataan. Terveydenhuollon eri yksiköissä työskentelevät sosiaalityöntekijät vähentävät nykyisessäkin rakenteessa merkittävällä tavalla sosiaalihuoltoon kohdentuvaa työkuormaa, koska asioita selvitellään ja ratkotaan osana virka-aikana tapahtuvaa osasto- ja poliklinikkatyötä kattaen myös terveydenhuollon päivystysyksiköiden tarvitseman sosiaalityön. Sosiaalityön osaamisen hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla kaikkialla terveydenhuollossa vaatii sitä, että sosiaalityöntekijä on tiiviisti yhteistyössä hoitotyöntekijöiden ja lääkärien kanssa. Tuttuus ja hyvä yhteistyö madaltavat työntekijöiden kynnystä ottaa sosiaalityöntekijään yhteyttä ja parhaimmillaan kynnys voi poistua kokonaan. Helppo tavoitettavuus on osa terveyssosiaalityön jatkuvaa päivystyksellisyyttä. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijän asiakkaaksi pääsemiselle ei ole edellytyksiä eikä palvelua tarvitse hakea erikseen. Jokainen potilas ja hänen lähipiirinsä ovat potentiaalisia sosiaalityöntekijän asiakkaita eivätkä läheskään kaikki ohjaudu milloinkaan sosiaalihuollon asiakkaiksi. Potilaan ohjaaminen oikean toimijan palvelujen piiriin on paitsi kustannustehokasta, se myös vähentää potilaan ja/tai perheen pallottelua viranomaiselta toiselle. Palvelut ovat nopeasti ja helposti saatavilla, kun sosiaalityöntekijän työtilat sijaitsevat siellä, missä potilaatkin käyvät tai ovat hoidossa. Monesi sairaudesta johtuva tilanne on myös sellainen, että potilas ei edes pääsisi liikkumaan fyysisesti eri paikassa sijaitsevan sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Terveyssosiaalityö on osa terveydenhuollon kokonaisuutta. Nähdäksemme terveydenhuollon sosiaalityön asema tulisi vahvistaa terveydenhuoltolaissa ja määritellä sen tehtävät koskemaan sairausperusteisen sosiaalihuollon ja palvelujärjestelmän hyödyntämistä. Säätämällä terveyssosiaalityön asemasta ja tehtävistä lailla, lain tavoite kokonaisvaltaisuudesta toteutuisi parhaiten. Laissa tulisi määritellä sosiaalityön asema jokaisessa päivystyksellisessä terveydenhuollon yksikössä niin perusterveydenhuollossa osana peruspalveluja kuin erikoissairaanhoidossakin osana erityistason sosiaalipalveluja. Tämän tulisi jatkossa laajentua koskemaan myös yksityisiä toimijoita, jotka tuottavat terveydenhuollon palveluja sote-uudistuksen jälkeen. Ilman sosiaalityön osaamista terveydenhuollossa, lakiesityksen tavoitteet ihmisten kokonaisvaltaisesta auttamisesta ja palvelujen tarpeen tunnistamisesta ei voi toteutua. Terveydenhuollossa ei aina tunnisteta sosiaalityön osaamisen merkitystä

8 8(9) kokonaisuudessa ja yllättävänkin helposti unohdetaan ottaa sosiaalityö mukaan moniammatilliseen työhön. Erikoissairaanhoidossa sosiaalityö sisältyy sairaanhoitopiirien palveluihin eikä sen irrottaminen kuntien sosiaalipalveluksi erikoissairaanhoidon sisälle vaikuta tarkoituksenmukaiselta. Terveyssosiaalityötä tulee johtaa terveydenhuollon toimintaympäristön tuntevien henkilöiden toimesta ja johtavissa asemissa olevilla terveydenhuollon sosiaalityöntekijöillä tulee olla mahdollisuus työskennellä johtoryhmissä ja osallistua omalla asiantuntemuksellaan terveydenhuollon työyksiköiden kehittämistoimintaan. Virkasuhteeseen siirtäminen kuntien palvelukseen nykyisessä palvelujärjestelmässä on riskinä, että työnantaja voisi siirtää pätevyyden omaavia sosiaalityöntekijöitä niihin tehtäviin, mihin on vaikeampi saada päteviä sosiaalityöntekijöitä. Tällainen kehitys ei vastaisi lainkaan käsillä olevan lakiesityksen tavoitetta turvata riittävät resurssit terveydenhuollon toiminnassa. Lakiesityksessä esillä oleva mahdollisuus tehdä sosiaalihuoltolain mukaisia päätöksiä on kannatettava, mutta niiden rakenteiden luomiseksi tulee ensiksi tehdä erilaisia hankkeita ja kokeiluja, jotta löydetään parhaat mahdolliset muodot päätöksenteko-oikeuden järjestämiseksi. Parasta olisi, että päätöksiä voisi tehdä terveydenhuollosta käsin ilman, että työnantajaa täytyy vaihtaa ja siirtää sosiaalityöntekijöitä virkasuhteeseen. Päätöksenteko-oikeutta edistettäessä on huomioitava se, että terveydenhuollosta käsin työskennellessä pitää olla mahdollisuus lukea sekä potilas- että asiakaskertomusta. Olisiko mahdollista ottaa käyttöön joiltakin osin terveydenhuollon malli siitä, että lääkäri tekee arvion tarvittavasta hoidosta ja lähettää potilaan jatkohoitoon ilman, että potilaalle haetaan erikseen lääkärin arvion jälkeen perusterveydenhuollosta päätöstä siitä, että millaisia terveydenhuollon toimenpiteitä hänelle saadaan tehdä erikoissairaanhoidossa. Sosiaalityössä tämä tarkoittaisi sitä, että sairauden perusteella todetun sosiaalihuollon palvelun päätöksen voisi tehdä terveydenhuollon sosiaalityöntekijä yhteisestä budjetista ilman, että päätös kohdentuisi tietyn sosiaalipalvelun omaan budjettiin. Tällaisista prosessia sujuvoittavista päätöksistä on terveyssosiaalityöntekijöiden keskusteluissa ollut esillä mm. täydentävän toimeentulotuen päätös lääkekustannuksiin, sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetuspalvelut, vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut pysyvästi muuttumattomissa sairaustilanteissa tai määräaikaiset sellaisissa tilanteissa, missä toimintakyvyn muutosta vielä voi tulla ja tarvitaan uudelleen arviota, tukiviittomien opetuspäätös kielihäiriöisille lapsille ja heidän perheilleen, tukihenkilöpäätökset lasten- ja nuortenpsykiatriassa, lapsiperheen kotipalvelupäätös tilanteessa, missä kotona lapsia hoitanut vanhempi on murtanut jalkansa ym. Tällä toimintatavalla vähennettäisiin merkittävästi päällekkäistä, aikaa sekä resursseja kuluttavaa arviointityötä ja asiakkaan kokemus palvelujen sujuvuudesta paranisi. Tällä hetkellä kuitenkin sujuvien palveluketjujen järjestämisen ongelmana on se, että sosiaalihuollolla ei ole vastaavia ympärivuorokautisia palveluita saatavilla kuin terveydenhuollolla. Palveluissa on myös isoja paikkakuntakohtaisia eroja eivätkä ne ole tasapuolisesti kaikille saatavilla. Lisäksi yhteistyötä mutkistaa se, että terveydenhuollon nopeus ja sosiaalihuollon kankeus eivät sovi yhteen. Sosiaalihuollossa pitäisi olla saatavilla ketterämpiä palveluja ja nopeammin järjestettävissä eikä aina pitkän tarveharkinta- ja hakemusprosessin kautta. Sosiaalihuollon kankeus johtaa siihen, että hoitojaksot terveydenhuollossa pitkittyvät ilman lääketieteellistä perustetta ja erikoissairaanhoidon kustannukset siltä osin kasvavat. Esimerkkejä tällaisista ongelmakohdista ovat mm. kriisiasuntojen puute tai vähäisyys, ikäihmisten hoivaa tarjoavien vastaanottokotien puute turvattomuuden syiden selvittämiseksi, lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteissa turvakotipaikkoja ei ole riittävästi, vaikka niihin tarvetta sosiaalipäivystyksessä tai terveydenhuollon päivystyksessä nähtäisiinkin, lapsen ja nuoren psyykkistä oirehdintaa on vaikea auttaa, kun psykiatrisia osastopaikkoja ei ole ja/tai M1 kriteerit eivät täyty ja mm. lasten vastaanottokodit eivät halua/pysty ottamaan vastaan vaikeasti oireilevaa lasta/nuorta ja yhteistä vastuuta tilanteesta ei kukaan ota. Näissä tilanteissa vanhempien hätä saattaa jää kohtaamatta ja vanhemmille sälyttyy toisinaan liian iso vastuu huonosti voivan lapsensa huolehtimisesta. Myös päihdehuollon resurssipula vaikuttaa siihen, että päihdekäyttäjät kuormittavat terveydenhuoltoa, koska heille sopivaa hoivaa (esim. selviämisasemat) ei ole valtakunnallisesti tasapuolisesti saatavilla tai sen saaminen edellyttää tarkkaa seurantaa ja motivaation tarkastelua avohoidossa.

9 9(9) Esitetty aikataulu lain voimaan tulemiseksi on liian pian ja siirtymäaikaa tullaan tarvitsemaan yhteistyön muotojen ja alueellisen toiminnan muokkaamiseen ja suunnitteluun. SOTE-uudistus kokonaisuudessaan tuo ison muutoksen sekä sosiaali- että terveydenhuoltoon ja senkin valmistelu alueellisesti on vasta käynnistymässä. On tarkkaan harkittava, mitkä muutokset tässä vaiheessa palvelevat isoa kokonaisuutta ja isoja tavoitteita, jotta ei tehdä päällekkäistä työtä. Mikäli päädyttäisiin siihen, että terveydenhuollon sosiaalityöntekijät siirtyisivät ennen maakuntia kuntien palvelukseen, sen muutoksen valmisteluun olisi jo pitänyt ryhtyä. Kyse on isosta määrästä sosiaalityöntekijöitä ja sairaanhoitopiireissä pitäisi sopia, minkä kunnan palvelukseen missäkin sairaanhoitopiirissä sosiaalityöntekijät siirtyisivät ja miten päätöksenteko-oikeus järjestettäisiin. Erikoissairaanhoidossa työskentelevät sosiaalityöntekijät eivät ole sijoitettuina yhden kunnan palvelukseen ja osassa yksiköissä on myös valtakunnallinen hoitovastuu. Ehdotamme, että tämän asian ratkaisemiseksi tehdään huolellista suunnittelutyötä ja mietitään asian ratkaisemista esim. maakuntamallissa, missä työnantaja ei enää ole kunta eikä kuntakohtaiset erot ja budjetit vaikeuttaisi päätöksenteko-oikeutta. Terveyssosiaalityöntekijät ry esittää kantanaan, että siirtoa kuntien palvelukseen ei tehtäisi lainkaan tässä vaiheessa ja odotettaisiin maakuntien toiminnan alkamista vuoden 2019 alussa. Kokonaisuudessaan on hyväksi, että sosiaalityön osaamista vahvistetaan terveydenhuollossa ja huolehditaan siitä, että myös sosiaalipalveluiden osalta palveluketjut olisivat perusteltuja, sujuvia ja oikea-aikaisia. Osa tätä isoa kokonaisuutta on terveydenhuollon sosiaalityön ja sosiaalipäivystyksen työn näkeminen toistensa vahvistajina mutta ei toisiaan poissulkevina. Terveyssosiaalityön lainsäädännöllisen aseman vahvistaminen osaksi terveydenhuollon palveluja vahvistaisi profession aseman osana sosiaalihuollon ja sosiaalivakuutusjärjestelmän kokonaisuutta. 20. Vapaamuotoiset huomionne liitteenä olevasta luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä.