Energiansäästötoimet energiatehokkuussopimuksissa

Transkriptio

1 Energiansäästötoimet energiatehokkuussopimuksissa Säästölaskennan yleisiä pelisääntöjä 12/2012

2 Sisällysluettelo OSA 1: JOHDANTO JA MÄÄRITELMÄT 1 YLEISTÄ OHJEEN TAVOITTEET OHJETTA KOSKEVAT RAJAUKSET MÄÄRITELMÄT ENERGIANSÄÄSTÖTOIMENPITEIDEN RAPORTOINTI ENERGIANSÄÄSTÖVAIKUTUKSEN VOIMASSAOLO SÄÄSTÖTOIMIEN VOIMASSAOLO VUONNA ENERGIANSÄÄSTÖTOIMIEN ENERGIANSÄÄSTÖVAIKUTUKSEN ELINIKÄ SÄÄSTÖVAIKUTUKSEN ALENEMA MILLAISET TOIMENPITEET OVAT ENERGIANSÄÄSTÖTOIMIA? ENERGIAMUODON VAIHTO TUOTANNON KONEUUDISTUS JA KIINTEISTÖN PERUSKORJAUS LAITEUUSINTA JA UUDISKOHTEEN LAITEHANKINTA UUDISRAKENTAMINEN VERTAILUTASON ELI NS. NORMAALITASON MÄÄRITTÄMINEN SÄÄSTÖJEN LASKENNASSA OMINAISKULUTUKSEN MUUTOS KÄYTTÖTEKNISET TOIMET JA TOIMINTAMALLIT KÄYTTÖTEKNISTEN TOIMENPITEIDEN SÄÄSTÖVAIKUTUKSEN ELINIÄN PIDENTÄMINEN TOIMINNAN SUPISTUMINEN YLEISIÄ LÄHTÖKOHTIA SÄÄSTÖTOIMENPITEIDEN VAIKUTUSTEN ARVIOIMISESSA SÄÄSTÖTARKASTELUJEN SISÄLTÖ SÄÄSTÖVAIKUTUSTEN LASKENNAN DOKUMENTOINTI SÄÄSTÖTOIMENPITEIDEN KOKONAISVAIKUTUKSEN HUOMIOIMINEN SÄÄSTÖJEN REALISTISUUS SÄÄSTÖVAIKUTUSTEN LASKENTA VAIHTOEHTOISET LASKENNAN TASOT VAIHTOEHDOT ENERGIANSÄÄSTÖTOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSEN OSOITTAMISEKSI Säästön mittaus Tapauskohtaiseen yksikkösäästöön perustuva tarkastelu Ominaiskulutuksen muutos Laskennallinen tarkastelu ESIMERKKEJÄ SÄÄSTÖJEN LASKENNASTA LIITTEET (50)

3 OSA 1: JOHDANTO JA MÄÄRITELMÄT 1 Yleistä Tässä ohjeessa on esitetty energiatehokkuussopimusjärjestelmään liittyneille yrityksille ja yhteisöille peruslinjauksia ja pelisääntöjä energiansäästötoimien säästövaikutusten laskennasta. Yksittäisten energiansäästötoimien säästövaikutusten laskentatavat perustuvat pitkälti fysiikan lakeihin ja jo pitkään käytössä olleisiin laskentakaavoihin ja -käytäntöihin. Käytännössä kaikkien energiansäästötoimen vaikutus päättyy jossain vaiheessa. Säästötoimien raportoinnissa on mukana säästötoimien elinikä, joka on EU:n energiapalveludirektiivin 1 mukaisesti otettava huomioon. Säästötoimen elinikä eli energiansäästön vaikutusaika ei kuitenkaan ole yksinkertainen eikä yksiselitteinen asia huomioitavaksi. EU:n komissio on antanut ohjeistuksen koskien tyypillisiä säästötoimenpiteitä ja niiden säästöjen elinikiä. Tämä ohje on laadittu energiansäästöjen laskentaan liittyvän menetelmäkehityksen toisessa vaiheessa, jossa on tarkennettu säästöjen laskentaan liittyviä peruslinjauksia, määritelty tyypillisiä säästötoimia ja ohjeistettu säästöjen laskentaa. Joulukuussa 2012 tuli voimaan uusi energiantehokkuusdirektiivi 2, joka korvaa pääsoin energiapalveludirektiivin Jotkut energiapalveludirektiivin tavoitteisiin ja raportointiin liittyvät kohdat kumotaan kuitenkin vasta Kansallisissa energiatehokkuussuunnitelmissa (NEEAP) vuosina 2014 ja 2017 raportoidaan energiansäästötoimenpiteistä ja niiden säästövaikutuksista energiapalveludirektiivin mukaisesti. Jatkossa energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano ja sen raportointivaatimukset voivat tuoda muutos- ja/tai lisäystarpeita tähän ohjeistukseen, mutta tässä vaiheessa niitä ei ole mahdollista ottaa huomioon. Säästöjen laskennan yleisten pelisääntöjen kehitystyöhön ja niiden päivittämisen ovat osallistuneet Heikki Väisänen työ- ja elinkeinoministeriöstä, Ulla Suomi Motiva Oy:stä ja Erja Reinikainen Insinööritoimisto Olof Granlund Oy:stä. Merkittävimmät tässä versiossa olevat muutokset verrattuna yleisten pelisääntöjen ensimmäiseen versioon ( ) ovat: Lisätty energiamuodon vaihtoon liittyvä poikkeustapaus (luku 7.1) Lisätty käyttöteknisten toimien ja toimintamallien säästövaikutuksen elinikään liittyvää ohjeistusta (luku 7.5) Kappaleessa 7 on em. lisäysten ja muiden tekstimuutosten ja täsmennysten lisäksi kappaleiden jakoa ja järjestystä muutettu. Tarkennettu säästöjen elinikiä EU:n komission energiapalveludirektiiviin liittyvien ohjeiden (elokuu 2010) mukaisesti (luku 6.2 ja liite) Lisätty Kiinteistöalan energiatehokkuussopimukseen liittyviä tietoja (luvut 3, 4 ja 5) Sopimukseen liittyneiden yritysten ja yhteisöjen on mahdollista ladata omaan käyttöön ohjeen luvussa 9 esitettyjen laskentaesimerkkien laskentapohja oman sopimusalansa extranetsivustolta (vaatii käyttäjätunnuksen ja salasanan) Lisäksi useissa kappaleissa on poistettu ja lisätty lauseita, joilla on päivitetty tai täsmennetty aiempaa tekstiä. 1 Energiapalveludirektiivi 2006/32/EY 2 Energiatehokkuusdirektiivi 2012/27/EU 3(50)

4 2 Ohjeen tavoitteet Tässä ohjeessa kuvataan energiatehokkuussopimusjärjestelmään liittyneille yrityksille ja yhteisöille peruslinjaukset niistä energiansäästötoimenpiteistä, joiden vaikutukset hyväksytään osaksi energiatehokkuussopimuksen säästötavoitteiden saavuttamista. Ohjeessa esitetään myös yleisiä pelisääntöjä siitä, miten säästötoimien vaikutukset arvioidaan ja millaisia seikkoja säästöjen laskennassa on otettava huomioon. Tavoitteena on, että energiatehokkuussopimuksissa vuosittain raportoitavien energiansäästötoimenpiteiden tarkastelu noudattaa mahdollisimman yhdenmukaista käytäntöä. Energiatehokkuussopimusten seurannasta saatavaa tietoa hyödynnetään myös, kun EU:n energiapalveludirektiivin asettamien energiansäästötavoitteiden toteutumista raportoidaan kansallisella tasolla EU:n komissiolle. Säästötoimenpiteiden vaikutusten arvioimisen ohjeistuksen on tarkoitus olla mahdollisimman käytännönläheinen, mutta toisaalta tuottaa myös riittävällä tarkkuudella todenmukainen tieto saavutettavan säästön määrästä. Ohjeistus on ensisijaisesti tarkoitettu energiatehokkuussopimuksen toimeenpanosta ja energiansäästöjen laskennasta ja raportoinnista vastaaville henkilöille yrityksissä ja kunnissa. Sen tavoite on selkeyttää energiatehokkuussopimusten vastuuhenkilöille minkä tyyppisten toimenpiteiden säästövaikutukset voidaan sisällyttää raportoitavaan energiansäästöön ja minkä tyyppisten toimien seurauksia ei sopimuksen mukaiseksi energiansäästöksi voi laskea sekä mm. miten säästöjen laskentaan liittyvät asiat tulee dokumentoida (OSA 2, luvut 5 7). Varsinaisen säästövaikutusten laskennan ja tarkastelun tekee yleensä energiakatselmoija tai muu asiantuntija, jolla on energiatehokkuusasioista osaamista ja kokemusta. Ohjeen on tarkoituksenmukaista olla myös näiden asiantuntijoiden käytössä. Ohjeistuksen yleiset periaatteet säästöjen laskennasta ja niiden dokumentoinnista koskevat kaikkia eri alueiden energiatehokkuussopimuksiin liittyneitä. Ohjeeseen liittyvien säästötoimenpiteiden laskentaesimerkkien kohderyhmänä on keskitytty elinkeinoelämän keskisuurten energiankäyttäjiin (teollisuus ja palveluala), kiinteistöalan toimitilakiinteistöihin sekä kunta-alaan. (OSA 3, luvut 8 9). Ohjeistus antaa yleiskäsityksen säästöjen laskennan perusteista myös niille energiatehokkuussopimusten vastuuhenkilöille, jotka eivät itse suorita sopimuksen mukaista energiansäästövaikutusten laskentaa. Laskentaesimerkkeihin (luku 9) liittyvät säästövaikutusten laskentapohjat on ohjeessa esitetyillä kaavoilla ja lähtötiedoilla saatavissa myös erillisenä Excel-tiedostona. Sopimuksiin liittyneiden yritysten ja yhteisöjen on mahdollista ladata ko. tiedosto käyttöönsä oman sopimusalansa ekstranet-sivustolta (vaatii tunnukset 3 ). 3 Sopimukseen liittynyt yritys tai yhteisö voi ladata laskentakaavat sisältävän Excel-tiedoston omaan käyttöönsä kunkin sopimusalueen extranet sivustolta Extranet tunnukset on toimitettu sopimusyritysten ja yhteisöjen yhdyshenkilöiden käyttöön. Mahdollisesti kadonneita tunnuksia voi kysyä sähköpostilla osoitteesta seuranta-apu@motiva.fi 4(50)

5 3 Ohjetta koskevat rajaukset Tässä ohjeistuksessa ei käsitellä energiatehokkuussopimusten säästötavoitteiden määrittämistä, laskentaa tai säästötavoitteen mahdollisia muutoksia (esimerkiksi yritys- ja kiinteistökaupan yhteydessä). Ohjeistuksessa tarkastellaan vain energiatehokkuussopimusten vuosiraportoinnissa esiin tulevia tyypillisiä energiansäästötoimia ja niiden energiansäästövaikutusten laskentaa. Ohje keskittyy palvelusektorin ja pk-teollisuuden tyypillisiin säästötoimiin. Säästötoimia tarkastellaan yleensä yksittäisen kiinteistön tai teollisuuden toimipaikan tasolla. Tyypillisinä toimenpiteinä niitä voidaan soveltuvin osin käyttää muillakin sektoreilla, mutta energiavaltaisilla aloilla (energiantuotanto ja prosessiteollisuus) sekä tekniikaltaan vaativissa kiinteistöissä (uimahallit, kylpylät, sairaalat jne.) säästötoimien vaikutusten laskenta vaatii poikkeuksetta tässä ohjeessa kuvattua tarkastelua laajempaa ja perusteellisempaa vaikutusten analysointia ja raportointia. Energiantuotannon toimenpideohjelman alueelle on laadittu myös oma ko. alueen säästötoimenpiteisiin keskittyvä ohjeistus. Energiapalveluiden toimenpideohjelmaan sisältyviä loppuasiakkaisiin kohdistuvia toimia ei ole käsitelty tässä ohjeessa. Tässä ohjeessa käsitellään energiansäästötoimenpiteinä sekä ennen sopimukseen liittymistä toteutettuja ns. varhaistoimia että uusia sopimukseen liittymisen jälkeen toteutettuja toimia. Varhaistoimi on nimitys ennen sopimuskauden alkua (2008), toteutetulle energiansäästötoimelle. Sekä uusien että aiemmin toteutettujen toimenpiteiden osalta noudatetaan samoja säästön laskentaperiaatteita. Elinkeinoelämän ja kunta-alan sopimuksissa varhaistoimet ovat ajanjaksolla toteutettuja energiansäästötoimia, joiden säästövaikutus on edelleen voimassa vuonna 2016 (tai vähintään energiapalveludirektiivin tarkasteluvuosina 2011 ja 2014). Toimitilakiinteistöjen sopimuksessa varhaistoimet ovat vastaavasti ennen vuotta 2010 toteutettuja energiansäästötoimia. Tässä ohjeessa ja siihen liittyvissä esimerkeissä keskitytään ensisijaisesti pitkän eliniän säästötoimenpiteisiin, koska käsiteltävien toimien säästövaikutuksen on oltava voimassa vuonna Ohjetta on täydennetty mm. lisäämällä tyypillisiä energiansäästötoimenpiteitä ja niiden laskentaesimerkkejä sekä määrittelemällä tarkemmin säästöjen elinikään liittyviä pelisääntöjä. Ohje ei sisällä säästövaikutusten arviointia ns. pehmeille toimenpiteille kuten esim. viestintä, koulutus ja toimintatapamuutokset. Ohjeessa tarkastellaan ainoastaan energiatehokkuussopimukseen liittyneen yrityksen ja yhteisön omien toimien vaikutusta, mutta ei yrityksen tai yhteisön toimien vaikutusta muiden osapuolien energiankulutukseen. Tässä ohjeessa ei esitetä varsinaisia säästövaikutusten uusia laskentamenetelmiä vaan hyödynnetään olemassa olevaa tietoa ja käytäntöjä. Ohjeessa on mahdollisuuksien mukaan huomioitu EU:n komission Energiapalveludirektiivin edellyttämien energiansäästöjen laskentaan antamat suositukset, jotka sisältävät ohjeistuksen myös säästötoimenpiteiden eliniästä. 5(50)

6 4 Määritelmät energiansäästöllä tarkoitetaan aktiivisin toimenpitein aikaan saatua a) energiankulutuksen vähentämistä lähtö- eli vertailutasosta tai b) tulevan kulutuksen vähentämistä verrattuna siihen energiankulutukseen, joka toteutuisi ilman näitä aktiivisia toimenpiteitä. [a) Säästötoimen vaikutus eli energiansäästön määrä energiayksiköissä voidaan määrittää eri tavoilla. Energiankulutuksen väheneminen lähtötasosta on olemassa olevassa järjestelmässä periaatteessa mitattavissa ja mittaustulosten avulla laskettavissa säästötoimea edeltävän energiankulutuksen (lähtötaso) ja säästötoimen jälkeisen energiankulutuksen (uusi alempi taso) erotuksena. Käytännössä yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksen mittausongelmista johtuen toimenpiteen säästövaikutus usein kuitenkin määritetään ennen toimenpidettä olleen laskennallisen energiankulutuksen (lähtötason) ja toimenpiteen jälkeisen laskennallisen energiankulutuksen erotuksena. b) Tulevan kulutuksen vähentäminen on aina ns. laskennallista säästöä, koska energiansäästön määrää verrattuna lähtötilanteeseen ei voi edes periaatteessa jälkikäteen mitata. Näiden säästötoimien jälkeinen energiankulutus on todellinen ja mitattavissa, mutta lähtötaso on toteutunut taso lisättynä säästötoimelle arvioidulla energiansäästön määrällä ja siis aina laskennallinen. Varsin moni säästötoimi on itse asiassa tulevan kulutuksen vähentämistä kuten uusi matalaenergiarakennus, jonka rakentaminen kyllä lisää energiankulutusta, mutta vähemmän kuin määräysten mukaisesti rakennettu vastaava talo. Tulevan kulutuksen vähentämiseen liittyvä laskennallisen säästö voi olla epävarmempaa kuin olemassa olevaan järjestelmään tehtyjen säästötoimenpiteiden vaikutus, mutta ei yhtään sen vähäarvoisempaa.] energiansäästötoimi on energiansäästöä aikaansaava konkreettinen toimenpide, joka toteutetaan nimenomaan energiansäästön aikaansaamiseksi. Energiansäästötoimi voi olla luonteeltaan tekninen, toiminnallinen tai vaikuttamista asenteisiin ja käyttäytymiseen. [Monen toimen seurauksena voidaan osoittaa syntyvän suoraa tai ainakin välillistä energiasäästöä. Säästön syntyminen ei kuitenkaan tee kaikista toimista energiansäästötoimia. Kysymys on ensisijaisesti toimen toteuttajan päätöksenteon perusteista miksi toimenpide toteutetaan. Toimenpiteen luokitteleminen energiansäästötoimeksi tai muuksi toimeksi, jolla on energiansäästövaikutus, ei ole yksiselitteinen asia. Saavutettava energiansäästö voi olla yksi toimenpiteen toteutuspäätökseen vaikuttavista tekijöistä, mutta energiansäästötoimella se on nimenomaan ratkaiseva päätöksenteon peruste. Ratkaisevalla perusteella tarkoitetaan tässä sitä, että ilman energiansäästövaikutusta toimenpide jää toteuttamatta, vaikka toteutumiseen ratkaisevasti vaikuttavia perusteita olisi muitakin.] energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ovat kaikki energiansäästötoimet, joista seuraa todennettavissa, mitattavissa tai arvioitavissa olevaa energiansäästöä. Energiatehokkuutta parantaviin toimiin luetaan energiansäästötoimien lisäksi myös muut nimenomaan energiatehokkuuden vuoksi toteutetut toimet, joilla on suoritteen tai palvelun ja sen tuottamiseen tarvittavan energiapanoksen suhteeseen pienentävä ja pysyvä vaikutus. Toimet voivat olla teknisiä tai liittyä energiaa kuluttavien laitteiden käyttöön, toimintatapoihin, toimintaympäristöön tai ihmisten käyttäytymiseen. [Energiatehokkuutta parantavat toimet on määritelmänä laajempi käsite kuin energiansäästötoimet. Keskeinen kriteeri on toimen toteuttaminen nimenomaan energiatehokkuuden parantamiseksi.] ominaiskulutusluvut, joita usein käytetään energiatehokkuuden tason tai sen muutoksen arviointiin, ovat energiaintensiteettejä eli kuvaavat tuotteen, palvelun tai hyödykkeen tuottamiseen tarkastelujaksolla käytettyä energiamäärää suhteessa valittuun tekijään (esim. rakennuksen tilavuus tai pintaala, tuotetut tonnit jne.). Yleisesti käytettyjä ominaiskulutuslukuja ovat mm. rakennusten lämmitysenergian ominaiskulutusta kuvaavat kwh/rm 3,a ja kwh/rm 2,a. Teollisuudessa ominaiskulutus lasketaan usein käytetyn energian määränä tuotannon yksikköä kohti, esimerkiksi kwh/t. [Ominaiskulutusluku voi toimia ainakin suuntaa antavana energiatehokkuuden mittarina ja niitä voi myös tietyin edellytyksin käyttää energiansäästön laskennassa. Muutos ominaiskulutusluvussa ei 6(50)

7 kuitenkaan ole osoitus muutoksesta energiatehokkuudessa eikä osoitus saavutetusta energiansäästöstä ei ainakaan ilman aktiivisia energiatehokkuus- tai energiansäästötoimia. Ominaiskulutusluvun muutoksiin vaikuttavat useat toimintaympäristöön liittyvät asiat kuten esim. muutokset käyntiajoissa, tuotantomäärissä jne.] energiatehokkuus on suhteellinen käsite suoritteen tai palvelun ja sen tuottamiseen tarvittavan energiapanoksen keskinäisestä riippuvuudesta, jossa käytetyn energiapanoksen määrä säästäväinen tai tuhlaavainen on energiatehokkuuden tason arviointiperuste. Energiatehokkuuden tason arviointi edellyttää aina vertailukohtaa, joka on vastaavan suoritteen tai palvelun tuottaminen toisaalla (toinen rakennus tai tuotantolaitos) tai aiemmin (esimerkiksi edellinen vuosi). [Energiatehokkuus on käsitteellinen ilmaus ominaisuudelle, jonka merkitys ymmärretään yleisellä tasolla, mutta jonka täsmällisestä määrittelystä ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä muotoilua. Energiatehokkuuden arviointi on monitahoinen asia, jossa huomioon otettavien asioiden ja tekijöiden suhteen joudutaan tekemään kompromisseja. Tarkasti todellista energiatehokkuuden muutosta kuvaavien ominaiskulutuslukujen ja erityisesti kehittyneempien indikaattorien rakentaminen voi olla vaikeaa ja ylläpito huomattavan suuritöistä. Karkean mallin ongelma on herkkyys toimintaympäristön muiden tekijöiden muutoksille ja/tai liian yleisen tason vertailukohta kuten teollisuusrakennus.] energiatehokkuuden parantuminen on teknisistä tai ihmisten käyttäytymiseen liittyvistä muutoksista johtuva energian loppukäytön pienentyminen suoritteen tai palvelun määrän ja laadun pysyessä ennallaan. Energiatehokkuuden parantumista on myös palvelun määrän kasvaminen tai laadun parantuminen niiden tuottamiseen tarvittavan energiapanoksen pysyessä ennallaan. [Energiatehokkuutta arvioidaan ja mitataan ominaiskulutuksilla ja/tai niitä kehittyneemmillä indikaattoreilla, joiden lukuarvon pienentyminen kuvaa edellisen määritelmän mukaan energiatehokkuuden parantumista. Keskeinen kysymys on näiden arvioinnissa käytettyjen indikaattorien herkkyys muille toimintaympäristön muutoksille. Toimintaympäristön muutokset pyritään yleensä eliminoimaan normittamalla, kuten lämmitystarvelukua käytetään lämmitysenergiankulutukselle. Pelkkä ominaiskulutusluku on ensisijaisesti energiaintensiteetti, jonka muutoksista ei voi suoraan todentaa energiatehokkuuden muutosta. Jos muutos voidaan ajallisesti kytkeä aktiivisesti toteutettuun energiansäästötoimeen, on indikaattorin muutos tai osa sen muutoksesta todellista energiatehokkuuden parantumista. Energiatehokkuuden parantuminen ja saavutettu energiansäästö ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.] energiatehokkuuden parantuminen ilman aktiivisia toimia (autonominen energiatehokkuuden parantuminen) on seuraamus markkinoilla tarjolla olevien koneiden ja laitteiden energiatehokkuuden jatkuvasta parantumisesta. Koska uusia koneita ja laitteita otetaan käyttöön joka tapauksessa (ilman että energiansäästönäkökulma vaikuttaa päätöksentekoon), katsotaan osan energiatehokkuuden parantumisesta toteutuvan energian loppukäyttäjien valinnoista tai päätöksistä riippumatta. [Edellä kuvatun ilman aktiivisia toimia tapahtuvan energiatehokkuuden parantumisen huomioon ottaminen ei lähtökohtaisesti koske sen tyyppistä toimenpidekohtaista energiansäästöjen laskentaa, jota energiatehokkuussopimuksissa käytetään. Autonomista energiatehokkuuden parantumista käytetään yleisesti yhtenä terminä arvioitaessa ns. politiikkatoimien vaikutuksia. Energiatehokkuussopimusten seurannassa termi autonominen liittyy rajan vetämiseen niille toimille, joille säästövaikutuksia voidaan laskea. Jokaista vanhan laitteen uusimista ei voi lukea energiansäästötoimeksi eikä edes energiatehokkuustoimeksi - erityisesti, jos uusiminen on välttämätöntä ja uuden laitteen energiatehokkuuden taso edustaa hankintahetkellä tavanomaista markkinoilla olevaa tasoa.] energiansäästötavoitteella tarkoitetaan tässä ohjeessa vuonna 2016 voimassa olevaa energiansäästötoimin saavutettua vuotuista energiansäästön määrää, jonka energiatehokkuussopimusjärjestelmään liittynyt yritys tai yhteisö on liittyessään asettanut energiayksiköissä (GWh) ja jonka se pyrkii saavuttamaan vuoden 2016 loppuun mennessä toteutetuilla energiansäästötoimilla. Mikäli sopimusalueella ei ole toisin sovittu, energiansäästötavoite on energiamäärä, joka vastaa 9 %:n osuutta sopimukseen liittyneen yrityksen tai yhteisön koko omasta vuotuisesta energian loppukäytöstä. Säästön määrän laskennassa käytetään vuonna 2008 allekirjoitetuissa elinkeinoelämän ja kunta-alan sopimuksissa lähtökohtaisesti vuoden 2005 kulutustietoja, jossa lämmitykseen käytetylle energialle ei 7(50)

8 ole tehty normitusta lämmitystarveluvuilla. Mikäli vuoden 2005 tietoja ei ole käytettävissä tai tilanne on oleellisesti sen jälkeen muuttunut, voidaan säästön määrän laskennassa käyttää myös kulutustietoja myöhemmiltä vuosilta. Kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksen toimitilakiinteistöjen vuonna 2011 käynnistyneessä toimenpideohjelmassa säästötavoite on vähintään 6% liittymisvaiheen rakennuskannan energiankäytöstä. [Energiansäästötavoite kohdistuu sopimukseen liittymishetkellä olevaan rakennusten, koneiden, laitteiden ja tuotantoprosessien kuluttamaan energiaan. Energiansäästötavoite ei kohdistu energian loppukulutukseen siten, että loppukulutuksen tulisi olla vuonna 2016 absoluuttisesti pienempi vuoteen 2008 tai sopimukseen liittymisvuoteen verrattuna. Energiansäästötavoitteella ei siten rajoiteta sopimukseen liittyneen yrityksen tai yhteisön toiminnan laajentumista tai kehittymistä.] energiansäästötavoitteeseen hyväksyttävää energiansäästöä on elinkeinoelämän ja kunta-alan energiatehokkuussopimuksissa vuosina toteutetuilla energiansäästötoimilla ja ns. varhaistoimilla (ellei muuta ole sovittu) saavutettu vuotuinen energiansäästö, jonka määrä on mitattavissa ja todennettavissa tai riittävän tarkasti ja luotettavasti laskennallisesti arvioitavissa. Vastaavasti kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksen toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmassa hyväksyttävää energiansäästöä on vuosina toteutetuilla energiansäästötoimilla saavutettu vuotuinen energiansäästö, jossa varhaistoimia ei voi huomioida. Vuodelle 2016 asetettuun säästötavoitteeseen voidaan sisällyttää vuotuinen energiansäästövaikutus vain niistä toimista, joiden elinikä ulottuu vuoden 2016 loppuun saakka. Varhaistoimilla tarkoitetaan ennen sopimukseen liittymistä ja vuoden 1995 jälkeen toteutettuja toimia, joiden säästövaikutus on edelleen voimassa vuonna Erityisen perustelluista syistä voidaan varhaistoimiksi hyväksyä myös vuosina toteutettuja energiansäästötoimia. [Energiansäästöjen laskentaan ei pääsääntöisesti tulla antamaan yksityiskohtaisia laskentaohjeita tai vaatimuksia. Laskennassa tulee kuitenkin noudattaa tässä ohjeessa esitettyjä periaatteita ja pelisääntöjä koskien myös niiden dokumentointia. Säästötoimien elinikä on otettava huomioon kaikissa toimenpiteissä erityisesti laskettaessa energiansäästöjä vuodelle energiansäästötavoitteen muuttaminen on sopimuksen voimassaolon aikana mahdollista, mikäli säästötavoitteen laskentaperusteena käytetty energian loppukäyttö muuttuu omistuksellisista, rakenteellisista, tms. syistä siten, että liittymisvaiheessa energiamääränä asetettu säästötavoite johtaisi merkittävästi sopimukseen liittymisvaiheessa asetettua (säästöprosenttiin perustuvaa) korkeampaan energiansäästön tasoon vuonna [Energiansäästötavoitteen muuttaminen on tarpeellista myös, jos edellä mainituista syistä johtuen energian loppukäyttö kasvaa merkittävästi sopimukseen liittymisen jälkeen. Uuden säästötavoitteen määrittämisessä otetaan tällöin huomioon muutosajankohdasta vuoteen 2016 jäljellä oleva sopimusaika.] energiansäästötoimen elinikä on se aika vuosina, jona energiansäästötoimen säästövaikutus on toimenpiteen toteutuksen jälkeen voimassa. Elinikä määritellään erityyppisille toimille noudattaen EU:n komission ohjeita. Ohjeessa on annettu keskimääräiset eliniät toimenpidekohtaisesti. [Säästötoimen eliniän huomioiminen säästövaikutuksen voimassaoloajan määrittämiseksi on energiapalveludirektiivin vaatimus. Jos säästötoimien elinikiä ei huomioitaisi millään tavalla, johtaisi se ajan mittaan tilanteeseen, jossa toteutuneeksi esitetty energiansäästö kasvaisi todellista tilannetta huomattavasti suuremmaksi. Vaatimus yhtenäisten elinikien käytöstä on perusteltua, jotta samanlaisille säästötoimille ei laskettaisi erilaisia säästövaikutuksia. Toistaiseksi elinikä on määritetty vain osalle toimia] Säästövaikutusten laskennassa käytettäviä energiayksiköitä ja niiden muunnoksia ei ole tässä ohjeessa käsitelty. Näiden osalta voidaan käyttää Tilastokeskuksen energiatilastossa esitettyjä muunnoskertoimia. 8(50)

9 OSA 2: YLEISET PELISÄÄNNÖT Tämä osa ohjeistusta on tarkoitettu erityisesti energiatehokkuussopimusten toimeenpanosta vastaaville henkilöille sopimukseen liittyneissä yrityksissä ja yhteisöissä. Ohjeen on tarkoituksenmukaista olla käytössä myös sellaisilla energiatehokkuussopimuksiin liittyneiden yritysten tai yhteisöjen palveluntuottajilla, jotka osallistuvat energiatehokkuustoimenpiteiden säästövaikutusten laskentaan tai sopimustoiminnan vuosiraportointiin. Tässä osassa kuvataan, millaiset toimet ovat luokiteltavissa raportoitaviksi energiansäästötoimiksi ja miten säästötoimien elinikä otetaan huomioon. Osassa 3 (luku 8) on esitetty yleisiä lähtökohtia säästötoimenpiteiden vaikutusten arvioinnista ja niiden dokumentoinnista. Säästövaikutusten laskennan dokumentointi on olennaista ja dokumentit toimenpiteiden säästövaikutusten laskennasta tulee kysyttäessä olla saatavissa energiatehokkuussopimuksiin liittyneiltä yrityksiltä ja yhteisöiltä. Ohjeen on tarkoituksenmukaista olla myös näiden asiantuntijoiden käytössä. 9(50)

10 5 Energiansäästötoimenpiteiden raportointi Energiatehokkuussopimuksiin liittyvän vuosiraportoinnin yhteydessä raportoidaan sekä energiakatselmuksissa esitettyjä että muuten havaittuja energiansäästötoimenpiteitä ja niiden energiansäästövaikutuksia. Kaikista säästötoimenpiteistä raportoidaan: toimenpiteen sanallinen kuvaus, josta käy lyhyesti ilmi, mistä ja mihin kohdistuvasta toimenpiteestä on kyse investointi (energiatehokkuustoimenpiteen vaatima investointi, esim. ilmanvaihtokoneiden uusimisessa vain se osa investoinnista, joka on tehty energiatehokkuuden parantamiseksi tai peruskorjauksessa vain ns. lisäinvestointi energiatehokkuuteen), takaisinmaksuaika, energiansäästö (erikseen sähkö, lämpö, polttoaineet MWh/a), toimenpiteen toteutuksen vaihe (toteutettu, päätetty toteuttaa) ja toteutuneen toimenpiteen (T) toteutusvuosi tai päätetyn toimenpiteen (P) vuosi, jolloin suunniteltu toteutuvaksi. Lisäksi toimenpide voi olla vielä harkinnassa (H) tai on jo päätetty, ettei sitä toteuteta (E). Tämän lisäksi sopimusten vuosiraportoinnissa raportoidaan sekä katselmuksissa havaituista että muista säästötoimenpiteistä: toimenpiteen säästövaikutuksen arvioitu elinikä onko toteutuksessa hyödynnetty ESCO- tai muuta vastaavaa säästötakuumenettelyä onko hankkeen toteutukseen saatu TEM:n investointitukea. muut kuin katselmuksessa esitetyt toimenpiteet luokitellaan lisäksi toimenpiteen luonteen mukaisesti: o o o ES = energiansäästötoimenpide MI = muu investointi, joka säästää myös energiaa, YM = ympäristöinvestointi, jolla on vaikutusta energiankäyttöön. Edellä oleva toimenpiteiden raportointia koskeva kuvaus pätee perusperiaatteiltaan kaikille elinkeinoelämän, kunta-alan ja kiinteistöalan sopimuksille ja niiden toimenpideohjelmille. Joitain merkittäviä eroavaisuuksia on kuitenkin elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen energiatuotannon ja kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksen vuokra-asuntoyhtiöiden toimenpideohjelmissa. 10(50)

11 6 Energiansäästövaikutuksen voimassaolo 6.1 Säästötoimien voimassaolo vuonna 2016 Energiatehokkuussopimukseen liityttäessä asetetun säästötavoitteen toteutuman seurantaan ja raportointiin voidaan sisällyttää vain tarkasteluvuonna voimassa olevaa energiansäästöä. Sopimuskauden lopussa vuonna 2016 määriteltyyn tavoitteeseen hyväksytään säästöä vain niistä toimista, joiden vuotuinen säästövaikutus on komission ohjeiden ja kansallisesti määriteltyjen elinikien puitteissa edelleen voimassa vuonna Vaikka osa sopimuksen alkuvaiheessa voimassa olevista säästöistä todennäköisesti katoaa ennen vuotta 2016, on niillä merkitystä energiapalveludirektiivin ensimmäisen ja toisen välitavoitteen saavuttamisessa. Lisäksi vuonna 2013 arvioidaan sopimuksilla saavutetun vuotuisen energiansäästön määrän perusteella koko sopimusjärjestelmän toimivuutta myös kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lyhytaikaisillakin säästöillä on siis merkitystä. Varhaistoimien osalta kannattaa tietojen kokoamisessa ja säästövaikutusten arvioinnissa luonnollisesti keskittyä pitkäkestoisiin investointeihin. 6.2 Energiansäästötoimien energiansäästövaikutuksen elinikä Energiansäästötoimet ovat vaikutusajaltaan hyvin erilaisia, mutta käytännössä kaikkien toimien säästövaikutus päättyy joskus. Energiansäästötoimenpiteen eliniällä tarkoitetaan sitä aikaa vuosina, jonka energiansäästötoimen säästövaikutus on toimenpiteen toteutuksen jälkeen voimassa. Käyttötekniset, ilman investointeja toteutettavat asetusarvo- ja käyttöaikamuutokset ovat usein lyhytikäisiä, tai ainakaan varmuus niillä saavutettavan energiansäästön pysyvyydestä ei ulotu kovin pitkälle. Tilanne vaihtelee rakennustyypeittäin, mutta lienee harvinaista, että tilojen käytössä ja ilmanvaihdon käyntiajoissa ei 5 10 vuoden jaksolla tapahtuisi mitään muutoksia. Tyypillisesti muutoksia tehdään vuosittain tai jopa useammin. Järjestelmä- ja laiteinvestoinneilla saavutettavalle säästölle voi olettaa huomattavasti pitempiä vaikutusaikoja, koska laitteiden tekninen käyttöikä on tyypillisesti vuotta. Todellisen tilanteen eli säästön voimassaolon selvittäminen edellyttäisi toimenpidekohtaista jatkuvaa seurantaa. Joidenkin yksittäisen investointien osalta seuranta voi olla joskus perusteltua, mutta kaikkien toimien osalta seuranta ei ole teknisesti mahdollista. Kattavan toimenpidekohtaisen seurannan kustannukset eivät myöskään olisi missään suhteessa saavutettuun energiansäästöön. Vaihtoehto toimenpidekohtaiselle seurannalle on määrittää erityyppisille toimenpiteille yleisesti käytettävät eliniät ja tehdä energiansäästön laskennassa oletus siitä, että säästövaikutus on voimassa tämän ajan toimenpiteen toteuttamisen jälkeen. Tämän ohjeen liitteenä olevassa taulukossa esitetään tyypillisille säästötoimenpiteille laskelmissa käytettävät eliniät. Esitetyt luvut perustuvat pääsääntöisesti Euroopan komission energiapalveludirektiivin säästöjen laskentaohjeistuksen (elokuu 2010) mukaisiin ns. suosituselinikiin (recommended lifetime liitetaulukossa merkinnällä R/EU). Näitä on suosituksen mukaan käytettävä energiapalveludirektiiviin liittyvissä kansallisissa raportoinneissa. Osalle toimista on annettu komission ehdottama ns. oletusarvo (default lifetime liitetaulukossa merkinnällä D/EU), jota komission suosituksen mukaan on käytettävä, mikäli jotain muuta elinikää ei ole perusteluineen kansallisella tasolla vahvistettu. Tämän ohjeen liitteessä on muutamille tyypillisille säästötoimenpiteille ehdotettu myös kansallisia, tässä vaiheessa epävirallisia oletusarvoja (liitetaulukossa merkinnällä D/FI). Tämä koskee vain sellaisia toimenpiteitä, joita ei esiinny komission toimenpidelistassa. Energiansäästötoimenpiteen elinikä määritetään ensisijaisesti pääjärjestelmän eliniän perusteella. Säästövaikutus ei siis perustu säästötoimenpiteen yksittäisten teknisten osien elinikiin vaan tarkastelussa otetaan huomioon myös ympäröivän tekniikan/prosessin/rakennuksen elinikä. Tätä koskevana yleisperiaatteena voidaan pitää, että säästötoimenpide voidaan elinikänsä aikana toistaa tai päivittää 11(50)

12 vähintään kertaalleen mikäli ympäristön laitekannan tms. elinikä mahdollistaa sen. Esimerkkinä on jäähdytyslaitteiston lauhdelämmön talteenotto jäähallista jalkapallohalliin. Jäähallin jäähdytysjärjestelmän ja siihen liitetyn lauhdelämmön talteenottojärjestelmän elinikä ei määritä tämän säästötoimenpiteen elinikää. Säästötoimenpiteen todellinen elinikä on hallien eliniän pituinen, minä aikana jäähdytysjärjestelmää palveleva kylmäkoneikko ehditään luultavasti uusia 2 4 kertaa. 6.3 Säästövaikutuksen alenema Säästön alenemalla tarkoitetaan sitä, että useimmiten säästötoimenpiteen vaikutus vähenee ajan kuluessa. Säästövaikutus voi lakata yhtäkkiä tai pitemmän ajan kuluessa hiipumalla. Teknisillä laitteilla hyötysuhteet alenevat laitteen ikääntyessä tai huollon puutteessa ja koulutuksen opit unohdetaan ajan myötä tai ainakin osa koulutetuista unohtaa ne kokonaan. Säästön alenema on todellinen ilmiö ja sen huomioimatta jättäminen voi johtaa joissain tapauksissa merkittävästi ylisuuriin säästöarvioihin. Käytännössä alenemaa on usein vaikea ottaa arvioissa huomioon. Tässä ohjeistuksessa ei säästön alenemaa oteta huomioon. 12(50)

13 7 Millaiset toimenpiteet ovat energiansäästötoimia? 7.1 Energiamuodon vaihto Taseraja energiapalveludirektiivissä, jota sovelletaan myös energiatehokkuussopimustoiminnan säästöjen laskennassa, on joko kiinteistön omaan kattilaan hankittu polttoaine eli ostettu energia (ei siis suoraan loppukäyttö vaan ostoenergia) tai alue-/kaukolämmitetyssä kiinteistössä kiinteistön oma mittari eli ostoenergia, joka vastaa kiinteistön loppukäyttöä. Energiamuodon tai polttoaineen vaihtoa ei pääsääntöisesti tarkastella energiansäästötoimena, erityisesti silloin kun energian loppukäytön määrä ei muutu. Tähän toimenpideluokkaan kuuluu esimerkiksi öljylämmityksestä kaukolämpöön tai maakaasuun siirtyminen. Myöskään energiahankinnan kilpailutus ei ole säästötoimi. Näillä toimilla saavutetaan kustannussäästöjä, mutta energiansäästötoimeksi hyväksymisen edellytyksenä on pääsääntöisesti energian loppukulutuksen väheneminen. Poikkeuksena tähän perussääntöön on siirtyminen kokonaan tai osittain omaan paikalliseen uusiutuvia energialähteitä käyttävään energiantuotantoon (esim. tuulivoima, aurinkopaneeli, hake omasta metsästä), joka vähentää ostoenergian hankintaa. Näissä tapauksissa energiamuodon muutos hyväksytään energiansäästötoimeksi ja vähentynyt ostoenergiantarve energiansäästöksi. Myös maatai ilmalämpöpumpun hankinta sähkölämmityskohteessa hyväksytään säästötoimenpiteeksi, jolloin sähkönkulutuksen väheneminen hyväksytään energiansäästöksi. Lisäksi uutena poikkeuksena aiempaan ohjeistukseen verrattuna öljylämmityksestä lämpöpumppuun siirtyminen hyväksytään säästötoimenpiteeksi. Tällöin säästövaikutus määritetään poikkeuksellisesti primäärienergiatarkasteluna tämän ohjeen liitteenä olevan esimerkin ja siinä käytettyjen vakiokertoimien (kattilan hyötysuhde 0,85, lämpöpumpun lämpökerroin 2,5, sähkön primäärienergiakerroin 1,7) mukaisesti (kts. laskentaesimerkit luku 9). Vastaavasti uutena linjauksena olemassa olevan vedenjäähdytyskoneen vaihtaminen kaukojäähdytykseen voidaan käsitellä energiansäästötoimenpiteenä. Myös tällöin säästövaikutus määritetään poikkeuksellisesti primäärienergiatarkasteluna tämän ohjeen liitteenä olevan esimerkin ja siinä esitettävien vakiokertoimien (vedenjäähdytyskoneikon kylmäkerroin (COP) 2,5, sähkön primäärienergiakerroin 1,7, kaukojäähdytyksen primäärienergiakerroin 0,4) mukaisesti (kts. laskentaesimerkit luku 9) Oman kattilan omaavissa kiinteistöissä säästöksi voidaan laskea esim. kattilan vaihtaminen hyötysuhteeltaan parempaan kattilaan, vaikka kiinteistön loppukäytön määrä ei muuttuisi. Tällöin kattilanvaihdosta johtuva ostoenergian väheneminen lasketaan energiansäästöksi. Sen sijaan alue- tai kaukolämpölaitoksissa tehtyjä energiankäytön tehostamistoimenpiteitä tai niissä polttoaineen vaihdosta syntyviä hyötysuhdemuutoksia ei voi laskea loppukäytön energiansäästöksi. 7.2 Tuotannon koneuudistus ja kiinteistön peruskorjaus Tuotannon koneuudistus Energiatehokkuuden ja energiaintensiteetin parantumista tapahtuu pk-teollisuudessa usein tuotantolaitteiden ja -prosessien uusimisen tai muiden tuotantoon liittyvien toimien yhteydessä. Tuotantolaitteen uusimisen tarkastelu energiansäästötoimena ei kuitenkaan ole itsestään selvä asia. Toimenpiteen toteutuksen pääasiallinen peruste on hyvä kriteeri arvioida tilannetta: onko pääasiallinen peruste tuotannon laajeneminen, tai tekniikkauudistus liittyykö uusimispäätöksen tekoon oleellisesti tavoite energiatehokkuuden parantamisesta vai tuleeko se automaattisesti eli käytännössä muun tekemisen ohessa? Yksi kriteeri tuotantolaitteen uusimisen hyväksymiselle energiansäästötoimeksi on sen seurauksena saavutettu todellinen ja määrällisesti merkittävä energiansäästö (MWh/a). Toinen kriteeri tuotantolaitteen uusimisen hyväksymiselle energiansäästötoimeksi voi olla se, että uusimisessa valitun laitteen tai järjestelmän energiatehokkuus ylittää Suomessa markkinoilla olevan 13(50)

14 keskimääräisen tason hankitaan siis laite tai järjestelmä, jonka energiatehokkuus ostohetkellä on selkeästi normaalitasoa parempi. Säästön määrä on tässä tapauksessa hankitun energiatehokkaan laitteen ja markkinoiden normaalia keskimääräistä energiakulutustasoa olevan laitteen välisen kulutuksen ero (kts. luku 7.5). Kiinteistön peruskorjaus Vastaavalla tavalla kuin edellä tuotannon koneuudistuksessa on kiinteistön peruskorjauksessa korjauksen syy yleensä toiminnallinen tai tekninen jos energiatehokkuus parantuu, tulee se oheishyötynä. Peruskorjaus ei siis lähtökohtaisesti ole aina energiansäästöinvestointi. Kuitenkin, jos peruskorjaus kohdistuu lämmitysjärjestelmään tai keskeisesti energiankulutukseen vaikuttavaan tekniseen järjestelmään (ilmanvaihto, valaistus) tai rakennusosaan ja sen seurauksena saavutetaan todellinen määrällisesti merkitsevä vähenemä energiankulutuksessa, voidaan tämä vähenemä laskea energiansäästöksi. Lisäksi vastaavasti kuin tuotantolaitteiden uusimisessa edellä määriteltiin: vaikka peruskorjauksen seurauksena ei olisi energiankäytön väheneminen, voidaan energiansäästötoimeksi hyväksyä energiatehokkuudeltaan tavanomaista parempien laitteiden ja järjestelmien valinta. Säästön määrä lasketaan tällöin hankittujen energiatehokkaiden laitteiden keskimääräisen energiankulutuksen ja normaalien, energiankulutukseltaan markkinoiden keskitasoa olevien laitteiden kulutuksen välisenä erotuksena (kts. luku 7.5). 7.3 Laiteuusinta ja uudiskohteen laitehankinta Laiteuusinta Usein laitteen tai komponentin hankinta ja asennus täyttää ensimmäisellä kerralla selkeästi energiansäästötoimenpiteelle asetettavat vaatimukset ja lähtötilanteen säästö on määriteltävissä. Laitteen elinikä voi olla kuitenkin verraten lyhyt ja laitteen uusimisen tullessa ajankohtaiseksi on päätettävä onko toinen kierros edelleen energiansäästötoimi vai ei. Esimerkkinä tällaisesta toimenpiteestä on hehkulampun korvaaminen pienloistelampulla tai tavanomaisen moottorin korvaaminen energiatehokkaalla moottorilla. Tyypillistä tällaiselle tapaukselle on, että säästölaskennan perusteena oleva tekniikan taso muuttuu ajan myötä. Niin kauan kun alkuperäisen tasoista tekniikkaa on edelleen saatavana ja sitä edelleen käytetään merkittävissä määrin, tuottaa toinen kierros vielä säästöä. Mikäli alkuperäisen tasoinen tekniikka on poistunut markkinoilta tai sen saatavuus on kyseenalainen (esimerkiksi markkinoilta jo lähes poistuneet B D -luokan kylmäkalusteet), ei toinen kierros enää ole säästöä. Mikäli alkuperäisen energiatehokkuustason laitteiden myynti on jo kielletty (esim. hehkulamput), säästö on voimassa vain ensimmäisen energiaa säästävän laitteen eliniän loppuun (eli kunnes hehkulamppua korvaamaan hankittu ensimmäinen pienloistelamppu ei toimi enää). Uudiskohteen laitehankinta Kun uudiskohteessa hankitaan esimerkiksi yrityksen hankintaohjeistuksen perusteella isompi erä keskimääräistä energiatehokkuustasoa parempia laitteita (esimerkiksi kylmäkalusteita, pesukoneita, kopiokoneita, jne.), voidaan säästövaikutus määritellä Suomessa markkinoilla olevan laitekannan normaalin keskimääräisen energiankulutustason ja sitä energiatehokkaampien vaihtoehtojen väliseksi erotukseksi (kts. myös luku 7.5) 7.4 Uudisrakentaminen Uudisrakentamiseen liittyvät säästötoimet ovat yleensä verrattavissa edellä esitettyyn uudiskohteen laitehankintaan (kts.7.3). Tällöin matalaenergiarakentamisella tai muilla energiaa säästävillä ratkaisuilla normitasoa (= rakennuslupaa haettaessa voimassa olevat rakentamismääräykset) paremmalla rakentamisella saavutettava säästö voidaan laskea energiansäästöksi. Tällöin säästöksi siis lasketaan tulevan kulutuksen vähentäminen. Säästön määrä lasketaan matalaenergiarakennukselle lasketun energiankulutuksen ja rakennuslupaa haettaessa voimassa olevien rakennusmääräysten mukaisen ko. rakennukselle lasketun energiankulutuksen erotuksena. 14(50)

15 Määräystasoa paremmalla rakentamisella saavutetun energiansäästön elinikä on yhtä pitkä kuin kyseisen rakennuksen elinikä. Määräysten tiukentuminen rakennuksen elinaikana ei siten vaikuta tämän saavutetun energiansäästön määrään tai elinikään. Päätös jättää uudisrakennus rakentamatta ei ole energiansäästötoimi, josta voidaan laskea energiasäästöä. Käytännössä on mahdotonta todentaa, milloin uudisrakennus olisi ollut todellinen vaihtoehto. Esimerkiksi tilatehokkuuden parantamisen vaikutus, joka voidaan laskea energiansäästöksi, on määriteltävä muilla todennettavissa olevilla menetelmillä. Näitä todentamismenetelmiä ei ohjeessa ole tässä vaiheessa käsitelty. Myöskään uuden kohteen rakentaminen tuhoutuneen rakennuksen (esim. tulipalo) ei lähtökohtaisesti ole energiansäästötoimenpide. Poikkeuksena uudisrakentamista koskeva ns. normaalia parempi laitteiden ja järjestelmien energiatehokkuustaso (kts. luvut 7.3 ja 7.4). 7.5 Vertailutason eli ns. normaalitason määrittäminen säästöjen laskennassa Luvuissa 7.2, 7.3, ja 7.4 mainittua ns. normaalitasoa (vastaavien Suomessa markkinoilla olevien laitteiden tai järjestelmien keskimääräinen energiankulutuksen taso) eri laitteille ja järjestelmille ei pääsääntöisesti ole julkaistuna vaan ko. tieto on selvitettävä säästölaskennan yhteydessä. Yksi mahdollisuus ns. normaalitason energiakulutustason määrittämiseksi on kysyä laitteiden markkinoijilta vastaavien ns. normaalitason laitteiden energiankulutusta ja verrata sitä omaan hankintaan. Peruskorjauskohteessa säästövaikutus voidaan määrittää vaihdettavan laitekannan (esim. kopiokoneet, kylmälaitteet jne.) keskimääräisen energiankulutuksen ja vastaavien hankittavien uusien laitteiden energiankulutuksen välisenä erotuksena. Kun olemassa oleva yksittäinen laite korvataan uudella, määritellään säästön vertailutaso käytöstä poistuvan laitteen ja uuden laitteen energiankulutuksen erotuksena. Normaalitason määritys sekä sen tiedon perusteet ja lähteet on dokumentoitava säästöjen laskennan yhteydessä (kts. luku 8.2). 7.6 Ominaiskulutuksen muutos Pelkästään ominaiskulutuksen muutoksen perusteella ei voi osoittaa energiansäästöä. Muutoksia ominaiskulutuksiin aiheuttaa moni asia, jolla ei ole mitään tekemistä energiatehokkuuden tai energiansäästön kanssa. Esimerkiksi teollisuudessa tuotantovolyymin kasvu yleensä pienentää ominaiskulutusta, mutta tuotantovolyymin pienentyminen nostaa ominaiskulutuksen takaisin lähtötasolle. Vastaavasti kiinteistöissä tilojen käyttöaika aiheuttaa usein merkittäviä muutoksia, joita ei voi laskea energiansäästöksi. Perusedellytyksenä sille, että ominaiskulutuksen muutoksen kautta voitaisiin laskea energiansäästöä, on aktiivisten, nimenomaan energiansäästöä tavoittelevien toimien toteuttaminen ja ominaiskulutuksen laskun pysyvyys toisiaan vastaavassa käyttötilanteessa. Jos ominaiskulutuksen muutos voidaan ajallisesti kytkeä aktiivisesti toteutettuun energiansäästötoimeen/-toimiin, on indikaattorin muutos tai osa sen muutoksesta toteutunutta energiatehokkuuden paranemista, joka voidaan laskea energiansäästöksi. Tällöin säästön määrän laskennan perusteet ja siihen aktiivisesti vaikuttaneet toimenpiteet on määritettävä ja dokumentoiva (kts. myös luku 7.8 kohta Kulutusseuranta ja luku 8.2). 7.7 Käyttötekniset toimet ja toimintamallit Käyttöteknisten toimien ja toimintamallien säästövaikutusten laskentaan ja erityisesti säästövaikutusten pysyvyyteen liittyy epävarmuustekijöitä. Ihmisten toimintaan ja toimintatapoihin liittyvien toimenpiteiden säästövaikutukset tyypillisesti päättyvät vähitellen muuttuvien käyttötilanteiden, olosuhdevalitusten tai inhimillisten erehdysten vuoksi. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi lämpötilojen asetusarvojen ja aikaohjelmien muutokset. Kertaluonteisesti tehtynä muutoksen aikaansaaman energiansäästön elinikä on lyhyt. Normaalisti näitä toimia on tarkistettava ja päivitettävä säännöllisesti uutta toimintatilannetta vastaamaan, jotta tarpeetonta energiankulutusta ei tapahtuisi. 15(50)

16 EU:n komission antamissa säästövaikutuksen arviointiohjeissa on esitetty hyvin vähän käyttöteknisiä tai muita ns. pehmeitä säästötoimenpiteitä. Kaikille käyttöteknisille toimille on ko. ohjeessa määritetty säästön elinikä 2 vuotta. Samoin EU:n komission ohjeessa on linjattu, että kulutusseuranta edellyttää rinnalleen energianhallintajärjestelmän ja yhdessä näillä saavutetun säästön elinikä on 5 vuotta. Helppojen käyttöteknisten toimien lyhyellä eliniällä on pyritty siihen, ettei luoda epärealistista säästökuplaa. Toimintamallien, kuten kulutusseurannan tai rakennusautomaation, mahdollinen energiansäästövaikutus riippuu olennaisesti siitä, miten niitä aktiivisesti hyödynnetään. Pelkän toimintamallin (esim. kulutusseuranta, rakennusautomaatiojärjestelmä) olemassaolo ei sinällään säästä energiaa eikä pelkän toimintamallin olemassaolon perusteella voi laskea säästövaikutusta. Säästövaikutuksen arvioimiseksi pitää ko. rakennuksesta olla dokumentoitua seurantatietoa saavutetuista energiansäästöistä mitattujen energiankulutusten perusteella, josta näkee ennen jälkeen vaikutuksen ja tilanteen pysyvyyden esim. rakennusautomaatiojärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Tavoitteellinen ja aktiivinen kuukausitason kulutusseuranta yhdistettynä säännölliseen talotekniikan toiminta-arvojen ja energiatehokkuuden kannalta keskeisten asetusten tarkistuksiin (auditoinnit) antaa mahdollisuuden ylläpitää säästön tasoa. Tämä edellyttää järjestelmien toiminnan ja asetusarvojen ja aikaohjelmien määrittelyä kulloinkin vallitsevan tarpeen mukaan. Tällöinkin on harkittava, säilyykö säästö alkuperäisen suuruisena vai lasketaanko säästövaikutus kahden vuoden sykleissä uudelleen (alkuperäisestä muutettu arvo - tavoitetilanne). Lyhyen säästön eliniän omaavien energiansäästötoimenpiteiden vaikutuksen mahdollista pidentämistä ja aktivointia on käsitelty myös seuraavassa kappaleessa Käyttöteknisten toimenpiteiden säästövaikutuksen eliniän pidentäminen Keskeinen käyttöteknisiä toimia (esim. lämpötilojen asetusarvot ja käyttöajat) koskeva kysymys on: miten voidaan pidentää toimenpiteen säätövaikutuksen elinikää komission ohjeellisesta kahdesta vuodesta, jos käytössä on säästön pysyvyyden varmistava toimintamalli. Säästövaikutusta voidaan periaatteessa pidentää aktivoimalla toimenpide (tai toimenpiteet), jolla säästö on alun perin saatu aikaan. Aktivoinnin edellytyksenä on kuitenkin, että säästön määrä ja sen pysyvyys kyetään osoittamaan tapauskohtaisesti rakennusautomaatiojärjestelmää tai kulutusseurantaa hyödyntämällä tässä kappaleessa esitettävillä periaatteilla. Käyttöteknisten toimenpiteiden säästövaikutuksen eliniän pidentäminen kahdesta vuodesta eli toimenpiteiden aktivointi on siis periaatteessa mahdollista, mutta se vaatii raportoijalta työtä ja eliniän pidentämisen edellytyksenä olevat menettelyt ja tulokset on dokumentoitava. Erityisesti, jos käyttöteknisen toimenpiteen säästövaikutuksen aktivointi tehdään kulutusseurannan avulla, on menettelyssä otettava huomioon lähtökohdat ja kaikki reunaehdot, jotka esitetään tässä kappaleessa. Yksinkertaisin menettely käyttöteknisten toimenpiteiden säästövaikutusten raportoinnissa on komission energiapalveludirektiivin säästöjen laskentaohjeen mukaisen kahden vuoden elinajan käyttäminen. Rakennusautomaatiojärjestelmä Käyttötekninen toimenpide ja sen säästövaikutus on mahdollista aktivoida tarkistamalla paikan päällä tai rakennusautomaatiojärjestelmän kautta, että raportoitu toteutettu käyttötekninen toimenpide, esimerkiksi ilmanvaihtokoneelle asetettu uusi käyntiaika on edelleen voimassa. Mikäli tarkistuksessa dokumentoiduista tiedoista todetaan, että tilanne on ennallaan, voidaan toimenpide aktivoida seuraavalle kahden vuoden jaksolle. Sen sijaan, mikäli tarkastuksessa todetaan, että ilmanvaihtokoneen käyntiaikaa on muutettu, on aiemmin raportoitu säästövaikutus päättynyt eikä toimenpide ja sen säästövaikutus ole enää aktivoitavissa. Jos tarkastuksen yhteydessä tehdään uusi käyntiaikamuutos, voidaan tämä toimenpide raportoida uutena toimenpiteenä. Toimenpiteelle on tällöin laskettava säästövaikutus kuten uudelle toimenpiteelle. 16(50)

17 Kulutusseuranta Käyttötekninen toimenpide ja sen säästövaikutus on mahdollista aktivoida myös todentamalla sillä saavutetun energiansäästön pysyvyys kulutusseurannan kautta. Tällöin kyseisessä rakennuksessa tai rakennusryhmässä, jos sama toimenpide koskee useita rakennuksia, on käytännössä siirryttävä seuraamaan toteutunutta mitattua energiankulutusta. Käyttöteknisen toimenpiteen säästövaikutuksen pysyvyyttä ja mahdollisuutta uusia sen elinikä kahden vuoden jälkeen tarkastellaan todellisen mitatun energiankulutuksen aleneman ja käyttöteknisillä toimenpiteillä raportoidun saavutettavan energiansäästövaikutuksen perusteella noudattaen seuraavassa esitettyjä periaatteita ja rajoituksia. Peruslähtökohtia Menettelyä voidaan periaatteessa käyttää sekä yksittäisille käyttöteknisille toimenpiteille että tilanteissa, joissa toteutetaan useita käyttöteknisiä toimenpiteitä joko samanaikaisesti tai vaiheittain. Koska rakennusten vuositason energiankulutuksissa on ns. luonnollista vaihtelua, ei menetelmä kuitenkaan sovellu pienten säästövaikutusten todentamiseen. Muutoksen tulee olla suuruusluokaltaan % toimenpiteiden kohteena olevan rakennuksen tai rakennusryhmän mitatusta energiankulutuksesta, jotta sen pysyvyys voidaan käytännössä kulutusseurannalla osoittaa. Lisäksi perusedellytys kulutusseurannan käyttämiseksi käyttöteknisten toimenpiteiden eliniän uusimiseen energiatehokkuussopimuksen vuosiraportoinnissa on, että toimenpiteellä saavutettu säästövaikutus näkyy vähintään samansuuruisena todellisena energiankulutuksen muutoksena, joka kyseiselle toimenpiteelle on aiemmin laskettu ja raportoitu vuosiraportissa. Tämä tarkoittaa, että käyttöteknisen toimenpiteen raportoitu säästövaikutus voidaan aktivoida seuraavalle kahden vuoden jaksolle vain sillä edellytyksellä, että mitattu energiankulutus kahden vuoden elinajan päättyessä on samalla tasolla tai alempi jolle se raportoidun käyttöteknisen toimenpiteen säästövaikutuksen seurauksena laski. Mikäli kohteessa on tehty pitkävaikutteisia energiansäästöinvestointeja, rakennuskanta on muuttunut tai mitattu energiankulutus on kasvanut, on lisäksi niiden vaikutus otettava huomioon (kts. alla). Energiansäästöinvestointien vaikutus Mikäli rakennuksessa, jossa käyttöteknisten toimenpiteiden energiansäästövaikutuksen eliniän aktivointi halutaan tehdä kulutusseurannan kautta, toteutetaan pitkävaikutteinen energiansäästöinvestointi vaikuttaa myös se kohteen energiankulutukseen. Toteutettujen energiansäästöinvestointien säästövaikutus on otettava huomioon energiankulutuksen vertailutasossa, kun tarkastellaan käyttöteknisten toimenpiteiden säätövaikutuksen pysyvyyttä ja niiden eliniän aktivointimahdollisuutta tässä kappaleessa aiemmin kuvatuilla periaatteilla. Esimerkki: Rakennuksen tai rakennusryhmän energiankulutus lähtötilanteessa on 100 yksikköä. Sopimusten vuosiraportoinnissa kuvatuilla käyttöteknisillä toimenpiteillä on raportoitu vuosittainen 12 yksikön energiansäästö. Kohteessa on lisäksi tehty em. käyttöteknisten toimenpiteiden eliniän aikana pitkävaikutteinen energiansäästöinvestointi, jonka säästövaikutukseksi on raportoitu 18 yksikköä. Raportoitujen käyttöteknisten toimenpiteiden 12 yksikön säätövaikutuksen pysyvyys halutaan todentaa ja sen elinikää jatkaa mitattuun kulutukseen perustuvalla kulutusseurannalla. Tällöin käyttöteknisten toimenpiteiden eliniän aktivoinnin edellytys on, että jatkossa rakennuksen mitattu energiankulutus käyttöteknisten toimien säätövaikutuksen kahden vuoden eliniän päättyessä on 70 yksikköä (ei siis 88 yksikköä). Toteutetut pitkävaikutteiset investoinnit siis laskevat käyttöteknisten toimenpiteiden toteutushetkellä ollutta energiankulutuksen perustasoa ja ne on aina otettava huomioon käyttöteknisten toimenpiteiden eliniän aktivointimahdollisuutta arvioitaessa. Rakennuskanta muuttuu Mikäli käyttöteknisten toimien energiansäästövaikutuksen aktivointi usean rakennuksen ryhmälle halutaan tehdä kulutusseuran avulla, on seurannassa olevan rakennuskannan pysyttävä samana. 17(50)

18 Menetelmän käyttö edellyttää myös, että tarkasteltavassa rakennuksessa tai rakennusryhmässä energiankäyttöön olennaisesti vaikuttavat tekijät (esimerkiksi käyttöaste, peruskorjaus) eivät tarkastelukaudella muutu. Mahdolliset muutokset rakennuskannassa otetaan huomioon siten, että esimerkiksi myydyt tai peruskorjatut kohteet poistetaan seurannasta myös takautuvasti. Mitattu energiankulutus nousee Mikäli energiankulutus on noussut, ei kulutusseuranta enää toimi säästön pysyvyyden todentajana. Tällöin ole merkitystä sillä, miksi energiankulutus on noussut. Lähtökohtaisesti energiankulutuksen kasvua pidetään osoituksena toimenpiteen säästövaikutuksen päättymisestä. Mikäli kasvu kuitenkin on enintään 20 % todennettavan energiansäästön määrästä, voidaan tätä pitää, laskenta- ja mittaustarkkuudet huomioon ottaen, niin vähäisenä muutoksena, että aiemmin raportoidun käyttöteknisen toimenpiteen energiansäästövaikutuksen aktivointi seuraavalle kahdelle vuodelle on hyväksyttävissä. Mikäli aiemmin raportoitujen käyttöteknisten toimenpiteiden eliniän aktivointiin käytetään dokumentoitua kulutusseurantaa, ei raportoitua energiansäästön määrää voi lisätä alun perin raportoidusta. Tämä tarkoittaa, että vaikka mitattu energiankulutuksen lasku olisi käyttötekniselle toimenpiteelle laskettua ja vuosiraportoinnissa raportoitua säästövaikutusta alhaisempi, lisäsäästön raportointi on mahdollista vain, mikäli siihen liittyen raportoidaan uusia käyttöteknisiä toimenpiteitä. 7.9 Toiminnan supistuminen Energiansäästötoimenpiteitä määrittäessä joudutaan käsittelemään erilaisia muutostilanteita, jolloin kulutus kasvaa tai vähenee toiminnan volyymin tai laadun muuttuessa. Esimerkiksi teollisuuskohteessa tuotannon volyymin muuttuessa voidaan toimia yhdessä, kahdessa tai kolmessa vuorossa. Tuotevalikoiman muuttuessa voidaan sulkea tuotantolinjoja ja siirtää tuotantoa toiseen yksikköön. Nämä muutokset voivat lisätä tai vähentää energiankulutusta sekä vaikuttaa tuotannon ominaiskulutuksiin. Vastaavanlainen tilanne tulee kysymykseen kiinteistössä, jossa tilojen käyttöaika muuttuu esimerkiksi lopetetaan tai aloitetaan koulun iltakäyttö. Muutoksia voi tapahtua vuoden aikana useampia suuntaan tai toiseen ja tilanne voi vaihdella eri vuosina. Perussääntönä voidaan pitää sitä, että jos muutostilanne tapahtuu muista kuin energiansäästösysitäi, ei kyseessä ole energiansäästötoimi. Esimerkiksi teollisuudessa tehtaan tai tuotantolinjan sulkeminen ja kuntasektorilla koulun iltakäytön lopettaminen tai päiväkodin sulkeminen ovat toiminnan supistamista. Kaikkea energiakäytön vähenemistä ei siis voi laskea saavutetuksi energiansäästöksi. Säästötoimenpiteeksi voidaan kuitenkin tulkita se, että tyhjillään ja tulevaisuudessa ilman käyttömahdollisuutta olevia rakennus puretaan. Tällöin säästövaikutus määritetään lähtien siitä, että kohdetta ei enää pidetä peruslämmössä (lähtötasona ei siis ole normaali huonelämpötilataso). 18(50)

19 OSA 3: LASKENTAPERIAATTEITA Tämä osa ohjeistusta on tarkoitettu niille energiatehokkuuden asiantuntijoille, jotka arvioivat ja laskevat säästötoimenpiteiden energiansäästövaikutuksia. Energiansäästön laskennassa tarvitaan käytännössä energiatehokkuuden ja usein myös talotekniikan perusosaamista sekä energiaakäyttävien järjestelmien tuntemusta. Säästövaikutusten arvioijalla tulee olla käsitys tarkasteltavan kohteen energiataseesta ja kulutusjakaumista sekä säästöjen realistisesta suuruusluokasta. Ohjeistus antaa yleiskäsityksen säästöjen laskennan perusteista myös niille energiatehokkuussopimusten vastuuhenkilöille, jotka eivät itse suorita sopimuksen mukaista energiansäästövaikutusten laskentaa. Luvussa 8 on esitetty periaatteet säästötoimenpiteiden vaikutusten arvioinnin dokumentoinnista. Dokumentit toimenpiteiden säästövaikutusten laskennasta tulee kysyttäessä olla saatavissa energiatehokkuussopimuksiin liittyneiltä yrityksiltä ja yhteisöiltä. Ohjeen on tarkoituksenmukaista olla myös niiden asiantuntijoiden käytössä, jotka avustavat sopimustoimintaan liittynyttä yritystä tai yhteisöä säätöjen laskennassa, dokumentoinnissa tai vuosiraportoinnissa. Tässä osassa on esimerkkejä, miten säästöjä lasketaan ja millaisia seikkoja tulee ottaa huomioon säästövaikutuksia määritettäessä. 19(50)

20 8 Yleisiä lähtökohtia säästötoimenpiteiden vaikutusten arvioimisessa 8.1 Säästötarkastelujen sisältö Ohjeistus on luotu säästön arvioimiseksi ns. ensimmäisen vuoden osalta eli välittömästi toimenpiteen toteuttamisen jälkeisessä tilanteessa. Tarkastelujen lähtökohtana on ennen toimenpiteitä vallitseva energiankäytön tilanne ja säästövaikutuksen laskenta perustuu kohteen sen hetkiseen toimintaan, käyttöön ja käyttöaikoihin. Energiatehokkuussopimuksiin liittyvässä raportoinnissa säästö määritetään aina erikseen lämmölle, polttoaineille ja sähkölle. Sopimustoiminnan säätötavoitteen laskennan ja säästötavoitteen saavuttamisen seurannassa kokonaissäästöt lasketaan suoraan näiden summana. Energiapalveludirektiivin mukainen energiansäästö koskee energian loppukäyttöä. Toimenpiteiden vaikutuksia primäärienergiankulutukseen ei lähtökohtaisesti oteta huomioon. Kahdessa poikkeustapauksessa (öljykattilasta lämpöpumppuun siirtyminen ja olemassa olevasta kiinteistökohtaisesta vedenjäähdytyskoneesta kaukojäähdytykseen siirtyminen, kts. luku 9) säästövaikutus on kuitenkin laskettavissa vain primäärienergian käytön muutoksen kautta. 8.2 Säästövaikutusten laskennan dokumentointi Energiatehokkuussopimukseen liittynyt yritys tai kunta on vastuussa siitä, että energiatehokkuussopimuksen vuosiraportoinnissa raportoitu toimenpide on toteutettu (tai tilaksi on merkitty P, H tai E, kts. luku 5), säästötoimenpiteiden energiansäästövaikutuksen laskenta on suoritettu asianmukaisesti ja dokumentoitu ja että raportoitavat tiedot ovat oikeat. Energiatehokkuussopimuksiin liittyvää vuosiraportointitietoa käytetään energiapalveludirektiivin kansallisen 9 % säästötavoitteen toteutuman seurantaan ja raportointiin. Seurantajärjestelmään raportoitujen tietojen on sen vuoksi oltava luotettavia ja säästölaskelmat tarvittaessa myös mahdollista tarkistaa. Säästötoimia raportoivan on huolehdittava, että säästövaikutuksen eliniän päättyessä poistuvat toimet ja laitteen uusimisen vuoksi päivittyvät säästövaikutukset otetaan huomioon vuosiraportoinnissa. Periaatteena on, että kaikista raportoitavista energiansäästötoimista tulee olla joko energiakatselmusraportissa tai muuten dokumentoituna säästövaikutuslaskelma sekä vähintään ennen ja jälkeen - tilanteiden kuvaus ja käytetyt perusoletukset. Energiakatselmusraporteissa kuvatut toimenpiteiden säästövaikutukset esitetään sellaisenaan, jos toimenpiteet on toteutettu katselmusraportin ehdotuksen mukaisina. Muista säästötoimenpiteistä tulee tehdä laskelma tässä ohjeessa esitettyjä periaatteita noudattaen. Energiatehokkuussopimuksen vuosiraportoinnissa raportoituja säästötoimenpiteitä koskevat laskelmat kootaan ja dokumentoidaan siten, että jälkeenpäinkin on tarvittaessa mahdollista esittää laskennan lähtökohdat ja perusteet sekä kuka säästövaikutuksen on laskenut. Myös toimenpiteen toteutumisen ajankohta on dokumentoitava. Investointeja vaatineista toimista jää aina vähintäänkin kirjanpidollinen jälki ja tällaiset toimenpiteet ja niiden toteutusajankohta on todennettavissa tarvittaessa. Säästölaskelmalle voidaan myös esittää epävarmuuskertoimia tai toleransseja. On hyvä myös kuvata, mitä tietoja on mitattu ja mitä arvioitu sekä miten luotettavaksi laskija itse arvioi lähtötietonsa ja laskelmansa, (esimerkiksi ± 10 %, ± 20 %). 8.3 Säästötoimenpiteiden kokonaisvaikutuksen huomioiminen Säästötoimenpiteen tarkastelussa on otettava huomioon sen kokonaisvaikutuksen laskenta: toimenpide saattaa säästää yhtä energialajia mutta lisätä toisen kulutusta (esimerkkinä lämmöntalteenoton 20(50)