Viite: Lausuntopyyntönne , SM , , SMDno

Transkriptio

1 1 Lausunto Viite: Lausuntopyyntönne , SM , , SMDno EPL/132/ /2016 Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi pelastustoimen järjestämisestä Etelä Pohjanmaan liitto on valmistellut lausuntoaan yhteistyössä Etelä Pohjanmaan pelastuslaitoksen kanssa ja jakaa huolen siitä, onko hallituksen esittämässä lakiluonnoksessa pelastustoimen hallinnollisen rakenteen osalta riittävät perusteet poiketa 18 maakunnan mallista. Sinänsä lain tavoite voimavarojen käytön tehostamisesta sekä palvelujen laadun ja saatavuuden parantamisesta on kannatettava. Etelä Pohjanmaan maakuntahallitus pitää tärkeänä maakunnallisen johtamisen ja yhteistyön toiminnallisuutta esim. ensihoidon ja sosiaalitoimen suhteen. Samoin on ensiarvoisen tärkeää säilyttää toimiva tasapaino sopimushenkilöstön ja päätoimisen henkilöstön osalta erityisesti harvaanasutuilla alueilla. Etelä Pohjanmaan pelastuslaitos on pystynyt rakentamaan taloudellisesti ja toiminnallisesti tehokkaan palvelurakenteen maakuntaan. On välttämätöntä, että sen edelleen kehittäminen mahdollistetaan. Hallituksen esittämässä lakiluonnoksessa esille tuodut perustelut viiden hallinnollisen alueen muodostamiseksi eivät edistä maakunnan pelastustoimen tehokasta ja taloudellista toimintaa. Maakuntahallituksen näkemyksen mukaan 18 maakunnan pohjalta rakennettu verkosto turvaa palvelut ja mahdollistaa joustavat sekä tehokkaat toimintatavat kaikkialla Suomessa. Pelastuslaitosten aluejaosta riippumatta on turvattava sujuva, aluerajat ylittävä yhteistoiminta. ETELÄ POHJANMAAN LIITTO Maakuntahallitus Asko Peltola Maakuntajohtaja Jari Iso Koivisto Hallintojohtaja

2 LAUSUNTO LAUSUNTO PELASTUSTOIMEN JÄRJESTÄMISLAISTA Pelastustoimen järjestämislaki - yleisperustelut Pelastustoimen uudistuksesta on tulossa päälinjoiltaan hyvä. Pelastustoimen palveluista pystytään kehittämään entistä parempia ja kustannustehokkaampia, kun pelastustoimi siirretään osaksi maakuntahallintoa. Yhteiskunnan varautumista erilaisiin onnettomuuksiin, häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on tarkoitus parantaa uudistetun lainsäädännön avulla ja sisäministeriön ohjausroolia on tarkoitus vahvistaa. Maakuntauudistuksen tavoitteena on hallinnon yksinkertaistaminen siten, että työnjako on selkeä valtion, alueiden ja kuntien kesken. Pelastustoimen ja ensihoidon osalta on esitetty, että palveluiden järjestämisvastuu ja palvelutuotanto keskitettäisiin viidelle yliopistosairaalaa ylläpitävälle maakunnalle. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että siten pystytään varmistamaan pelastustoimen ja ensihoidon yhteistyö myös tulevaisuudessa. Tavoite on sinänsä kannatettava, mutta siirrettäessä tehtäviä alueille on ensisijaisena ratkaisuna oltava toimintojen keskittäminen tehtäviltään ja toimivallaltaan selkeille itsehallintoalueille (18). Itsehallintoalueiden perustaksi on linjattu nykyinen maakuntajako ja muusta maakunnallisesta toiminnasta poiketen pelastustoimen ja ensihoidon palveluiden keskittäminen on tarkoitus tehdä viidelle alueelle. Tämä ei ole perusteltua. Pelastustoimi ja ensihoito ovat tyypillisiä lähipalveluita ja niiden järjestämis- ja tuottamisvastuu on oltava kaikilla maakunnilla. Näillä alueilla suunnitellaan myös mm. sosiaali- ja terveyshuolto, ympäristöterveydenhuolto, elinkeino- ja yritystoiminta, jne. Pelastustoimen ja ensihoidon tulee olla yhteneväisesti mukana näiden toimintojen ja myös riskien suunnittelussa. Pelastustoimen ja ensihoidon keskittäminen muusta aluejaosta poiketen viidelle alueelle heikentää huomattavasti lähipalveluiden integraation toteuttamista ja se jopa vaikeuttaa alueellista turvallisuustyötä. Julkishallinnon keskeinen tehtävä on huolehtia ihmisten perusturvasta kaikissa olosuhteissa. Uudesta maakuntahallinnosta syntyy hyvä perusta varautumiselle erilaisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, mikäli aluejaot ovat yhteneväiset. Maakunnat muodostavat alueen kuntien kanssa lähellä ihmistä olevan turvaverkon, jonka varaan on nykyistä helpompi rakentaa myös varautumisen kokonaisuus. Toiminnan yhteensovittaminen on luonteva ja välttämätön osa maakunnan omaa toimintaa, mutta mikäli päätetyistä aluejaoista poiketaan, rikkoontuu alueellinen yhtenäisyys ja se tulee siis vaikeuttamaan tehokasta turvallisuustyötä. Pelastusviranomaisen läsnäolo kaikissa maakunnissa on parempi toteuttaa siten, että kaikki maakunnat ovat pelastustoimen palveluiden järjestämisvastuussa ja tuottamisvastuussa ja päättävät itse siitä, miten palvelut on järkevä toteuttaa. Uudistuksen avulla avautuu kokonaan uusia mahdollisuuksia palvelutoiminnan kehittämiseksi. Moniammatillinen yhteistyö eri viranomaisten välillä helpottuu, kun ei ole tarpeettomia hallinnollisia raja-aitoja. Kansalaisten saamat palvelut paranevat. Lisäksi on syytä muistaa, että maakuntaan ollaan siirtämässä ELY- keskusten ja ympäristöterveydenhuollon tehtäviä. Myös

3 2 näistä kokonaisuuksista voi löytyä kokonaan uusia yhdistelmiä maakunnan yhteiseen palvelutuotantoon. Mikäli toiminta kuitenkin keskitetään muusta maakunnallisesta toiminnasta poiketen pelastustoimen ja ensihoidon osalta viidelle maakunnalle, niin silloin kolmentoista muun maakunnan rooli (keskeinen vaikutusvalta oman maakunnan asioihin) väistämättä vaikeutuu ja heikkenee eikä ko. yhteistyö ole niiden alueilla välttämättä toteutettavissa. Hallinnon tehokkuus paranee maakuntauudistuksen yhteydessä, kun palvelutoiminta ja tukipalvelut keskitetään samalle monitoimialaiselle toimijalle. Pelastustoimen järjestämislaissa esitetyn linjauksen perusteella pelastustoimen ja ensihoidon palveluiden ja niille asetettujen tavoitteiden toteutuminen vaarantuu, jos ne irrotetaan perusmaakunnista. Pelastustoimen ja ensihoidon organisoituminen on järkevää ja tarkoituksenmukaista toteuttaa päätetyn maakuntajaon mukaisesti. Yksityiskohtainen lausunto Nykytilan arviointi on tehty virheellisesti. Pelastustoimen järjestelmä on ollut erittäin kustannustehokas ja tarkoituksenmukainen. Palveluita on pystytty kehittämään laitosten vapaaehtoisen yhteistyön avulla. Suomen pelastuslaitokset (22) ovat organisoineet Kuntaliiton yhteyteen kumppanuusverkoston, joka on pystynyt kehittämään paljon pelastustoimen järjestelmää. Lisäksi esimerkiksi Itä- ja Kaakkois-Suomen pelastuslaitokset ovat organisoineet yhteisen hankintarenkaan, joka kattaa yhdeksän pelastuslaitoksen raskaan ajoneuvokaluston ja pienkaluston hankinnat. Myös Etelä-Savo on ollut pitkään mukana tässä toiminnassa ja yhteisellä hankintatoiminnalla on saavutettu merkittäviä taloudellisia säästöjä. Pelastustoimen ja ensihoidon yhteistyö on nyt tarkoituksenmukaista ja sen toimiminen on syytä varmistaa myös jatkossa. Eri hallinnon alojen yhteistyötä on tiivistettävä esimerkiksi harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden varmistamiseksi. Pelastustoimessa ja ensihoidossa työntekijä voidaan tehtävämuutoksilla pitää työelämässä ja välttää ennenaikainen eläköityminen, vaikka työntekijän toimintakyky olisi heikentynyt. Henkilöstön urapolkujen kehittäminen on tärkeä osa uudistusta, mutta se ei toteudu nyt esitetyssä mallissa. Pelastustoimen ja ensihoidon palveluiden järjestäminen ja tuottaminen viiden maakunnan toimesta ei tue urapolkutavoitetta vaan päinvastoin vaarantaa sitä. Henkilöstön siirtyminen viiden maakunnan palvelulaitoksen palvelukseen tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilöstön uudelleen sijoittuminen ei onnistu kuin niiden alueella. Muiden 13 maakunnan alueelle pelastajille ja ensihoitajille ei ole tarjolla uusia tehtäviä, koska niiden alueella muusta palvelutuotannosta vastaa lähtökohtaisesti oman maakunnan palvelulaitos, joka on eri työnantaja kuin em. viisi järjestämisvastuussa olevaa maakuntaa. Pelastustoimen järjestämislain yhdeksi tavoitteeksi on mainittu valtakunnallisten järjestelmien kehittäminen. Tämän tavoitteen edistäminen on järkevää, mutta se ei vaadi palveluiden järjestämisen ja tuottamisen keskittämistä viidelle maakunnalle. Yhteisten toimintamallien, kustannustehokkuuden ja toiminnallisen tehokkuuden saavuttaminen tapahtuu parhaiten siten, että pelastustoimen tarvitsemat erityiset tukipalvelut (riskianalyysi, omat tietojärjestelmät, kehittäminen ym.) keskitetään valtakunnallisen kaikkien maakuntien omistaman palvelukeskuksen tehtäväksi. Henkilöstövaikutusten arvioinnin yhteydessä on esitetty ajatus siitä, että pelastustoimen järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun siirtäminen viidelle toimijalle mahdollistaa henkilöstösäästöjen tekemisen hallinto- ja tukipalveluita yhdistämällä. Perusteluissa on todettu, että luonnollisen poistuman kautta pelastustoimen henkilöstöresurssista voitaisiin siirtää turvallisuuspalveluihin ja pelastustoimintaan. Samalla on esitetty, että uudistuksen avulla saataisiin säästöjä aikaan 2,1 miljoonaa euroa. Pelastustoimen uudistuksen yhteydessä asiaa on tarkasteltava ennakkoluulottomasti siten, että pelastustoimen palvelut pystytään toteuttamaan kaikissa turvallisuustilanteissa huomioiden kaikki resurssitarpeet alkaen

4 3 onnettomuuksien ennaltaehkäisystä ja operatiivisesta toiminnasta ja päätyen pelastustoiminnan johtamisen vaatimiin resursseihin. Nyt tehty esitys on tehty kaavamaisella otteella unohtaen pelastustoiminnan johtamisen vaatimat resurssit ja poikkeusolojen johtamistarpeet. Pelastuslaitosten hallinto on jo tällä hetkellä erittäin kevyesti toteutettu, eikä siinä ole juurikaan tehostamisen tarvetta. Pelastuslaitosten hallinto tukeutuu tällä hetkellä vahvasti isäntäorganisaatioiden hallintoon ja jatkossa se on luonnollinen osa maakuntahallintoa. Pelastustoimen todelliset säästöt saadaan aikaan ottamalla käyttöön vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihtelut tunnistava henkilöstömitoitus operatiivisessa toiminnassa mukaan lukien johtaminen. Pelastustoimen resurssien optimointi vuorokauden ja vuodenajan mukaan on kannatettava tavoite ja sen avulla pystytään tehostamaan toimintaa. Lisäksi uudistuksen yhteydessä pelastustoimen yhteisiä tukipalveluita kannattaa keskittää valtakunnallisesti yhteisesti hoidettavaksi. Pelastustoimen järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun siirtäminen viidelle maakunnalle aiheuttaa tosiasiassa erittäin suuren demokratiavajeen 13 muulle maakunnalle. Pelastustoimen järjestämislaissa on rakennettu mekanismi siihen, miten sisäministeriö käy neuvotteluita pelastustoimen järjestämisestä ja kehittämisestä viiden maakunnan kesken, mutta muille maakunnille ei nyt ehdotetussa järjestelmässä jää muuta kuin maksajan rooli. Nyt esitetyssä mallissa kaikki maakunnat (13) tekevät oman yhteistyöalueensa maakunnan (5) kanssa yhteistyösopimuksen pelastustoimen palveluiden tuottamisesta. Tämän jälkeen järjestämisvastuussa olevan maakunnan (5) maakuntavaltuusto hyväksyy pelastustoimen palvelutasopäätöksen. Palvelutasopäätöksen hyväksymisen jälkeen maakunnan palvelulaitos (5) tuottaa palvelut, mutta muilla maakunnilla (13) ei olisi minkäänlaista ohjausmekanismia palvelutuotannon ohjaamiseen. Tämä ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Perusteluissa on todettu, että pelastustoimen voimavarat säilyisivät pääosin ennallaan, mutta huomiota pitää kiinnittää maakuntien rahoitusmallin mukana tuleviin ongelmiin. Hallituksen esityksessä eduskunnalle maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi todetaan, että yksittäiselle maakunnalle kohdennettava rahoituksen määrä ei ole sama kuin nykyisin maakunnan kuntien yhteenlaskettu rahoitus. Rahoituksen muutosta on arvioitu vertaamalla uuden rahoitusmallin mukaista vuoden 2016 tasossa laskettua rahoitusta lähtötasoon, joka saadaan laskemalla maakuntaan kuuluvien kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen nettomenot yhteen. Rahoituksesta noin 10 % (1,8 mrd. euroa) kohdennetaan asukasluvun perusteella ja pelastustoimen menot sisältyvät tähän 10 %:iin. Pelastustoimen kustannusten keskiarvo on tällä hetkellä noin 72,5 euroa/asukas ja esimerkiksi Etelä-Savossa vuoden 2015 tilinpäätöstietojen perusteella pelastustoimen kustannukset olivat 85 euroa/asukas. Uudistuksen siirtymävaiheeseen liittyviä suuria vuotuisia rahoituksen maakuntakohtaisia tasomuutoksia pyrittäisiin lieventämään erillisellä siirtymätasaussäännöksellä, mutta jos pelastustoimen palveluiden rahoitus toteutetaan Etelä-Savossa valtakunnan keskiarvon mukaan (eur/asukas,) niin se tarkoittaa noin 1,8 miljoonan euron laskennallista alenemaa Etelä- Savon maakunnan saamaan yleiskatteelliseen kokonaisosuuteen. Pelastustoimen rahoitusosuus on esitetty laskettavaksi siten, että rahoitus lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty maakuntien pelastustoimen tehtävien perushinta maakunnan asukasmäärällä. Tämän jälkeen ko. rahoitusosuus siirtyy maakunnille tulevien muiden tehtävien rahoitusosuuksien kanssa samaan kokonaisuuteen. Maakunnille tuleva rahoituskokonaisuus on yleiskatteellista ja kukin maakunta voi periaatteessa päättää omista palveluistaan. Pelastustoimen rahoitusosuuden laskeminen on liian kaavamaista eikä se huomioi alueilla olevia erityispiirteitä kuten harvaan asuttuja alueita, pitkiä etäisyyksiä ja saaristoa. Pahimmillaan tämä voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin alueen pelastustoimen palvelukyvylle ja siten kansalaisten saamalle pelastustoimen (palokuntien) toiminnalle myös onnettomuus- ja tulipalotilanteissa. Nyt esitetty viiden pelastuslaitoksen toimintamalli ei pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa, koska alueella olevat olosuhteet ja riskit eivät aluejakoa muuttamalla muutu.

5 4 Perusteluissa on todettu, että keskittäminen viidelle maakunnalle parantaisi mahdollisuuksia hallita tietoyhteiskuntakustannuksia. Tämän tavoitteen aikaansaaminen ei vaadi palveluiden keskittämistä viidelle maakunnalle. Pelastustoimen järjestämislaki - yksityiskohtaiset perustelut 3 :n perusteluissa todetaan, että valtioneuvosto voi asetuksella päättää siitä, että palveluita koottaisiin suurempiin kokonaisuuksiin. Muiden maakuntien on todettu voivan vaikuttaa ko. palveluiden määrään, laatuun ym., mutta tosiasiassa muilla maakunnilla (13) ei olisi minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia näiden palveluiden tuottamiseen eikä muihinkaan yksityiskohtiin. Muilla maakunnilla (13) olisi esityksen mukaan ainoastaan rahoitusvastuu näistä erikseen suurempiin kokonaisuuksiin kootuista palveluista. 4 :n mukaisesti maakuntien on sovittava palveluiden tuottamisesta yhteistyösopimuksella. Nyt esitetyssä mallissa palvelutasopäätöksen ja yhteistyösopimuksen välinen suhde on epäselvästi säädetty. Yhteistyösopimuksessa jokainen maakunta päättäisi kohdaltaan palvelutasoon kuuluvista seikoista, mutta pelastustoimen järjestämisvastuussa oleva maakunta voisi ja sen pitää kuitenkin päättää pelastustoimen palvelutason toteuttamisesta. Vaikka tässä yhteydessä säädetään kuulemismenettelystä, niin muiden maakuntien on pystyttävä osallistumaan myös palvelutason toteuttamista koskevaan päätöksentekoon. Mainittakoon, että nykyisessä järjestelmässä kaikki alueen kunnat ovat lähtökohtaisesti edustettuina pelastuslaitoksen päätöksenteossa johtokunnassa tai lautakunnassa, joka on demokraattisesti toimivaa, kun taas esitetty 5-alueen malli ei sitä ole. 5 :n perusteluissa pelastustoimen palvelutuotannosta vastaisi viiden maakunnan palvelulaitos. Henkilöstö olisi palvelulaitoksen palveluksessa. Tämä rakenne on epätarkoituksenmukainen, koska se tosiasiassa estää henkilöstön uudelleen sijoittumisen ja tehtäväkierron muihin maakunnan tehtäviin. Maakunnan palvelulaitos on oma oikeushenkilö eikä sillä ole oman maakunnan ulkopuolella muita tehtäviä, kuin pelastustoimen ja ensihoidon tehtäviä. Palvelulaitoksen ja maakunnan keskinäistä roolia olisi syytä tarkentaa. Palveluiden järjestämisen ja tuottamisen erottaminen soveltuu huonosti pelastustoimeen, koska lähtökohtaisesti sen palvelut eivät ole markkinoille alttiina eikä sen palvelut kuulu valinnanvapauden piiriin. Pykälän mukaan palveluita voitaisiin hankkia myös yksityisiltä toimijoilta. Tämä on sinänsä kannatettava ehdotus. Esimerkiksi yksityiset vartiointiliikkeet voisivat tuottaa joitain pelastustoimen palveluita ja tälläkin hetkellä pelastustoimen tarvitsemia tukipalveluita tuotetaan muualla kuin pelastuslaitoksissa. 7 :n mukaan valtioneuvosto asettaa pelastustoimelle valtakunnalliset tavoitteet. Säädöksen tarkoitus ei tule perusteluista selvästi esille. Sisäministeriöllä on vastuuministeriönä ohjausrooli ja olisi luontevampaa, jos se pystyisi määrittelemään valtakunnalliset pelastustoimen tavoitteet. Nyt esitetty valtioneuvoston rooli tuntuu päällekkäiseltä (byrokratiaa lisäävä) sisäministeriön ohjausroolin kanssa. Pykälän perusteluissa on korostettu finanssipoliittisia tavoitteita ja niiden esiin nostaminen tuntuu vieraalta ajatukselta. Valtioneuvoston ohjausroolin kehittäminen pelastustoimen palvelutuotannossa ei ole tarkoituksenmukaista, koska pelastustoimen palveluiden pitäisi olla johdettu riskianalyysistä eikä finanssipolitiikasta. Samoin ko. pykälän perusteluissa on mainittu, että valtioneuvosto voi asettaa tavoitteita pelastustoimen palveluverkon alueelliselle kehittämiselle tai jopa palveluiden alueelliselle sijoittumiselle. Nämä tavoitteet ovat ristiriitaisia, kun kuitenkin samassa järjestämislaissa on todettu, että jokainen maakunta sopii omasta palvelutasostaan. Sinänsä valtakunnallisen tavoitteen ja finanssipolitiikan kytkeminen osaksi pelastustoimen suunnittelua ovat ymmärrettäviä, mutta niiden asettaminen ei tue maakunnallista itsehallintoa. Pykälän perusteluissa on mainittu, että maakunnilla ei ole edellytyksiä järjestää ja tuottaa pelastustoimen palveluita. Tämän väitteen tueksi ei ole esittää mitään konkreettista ja ainakin tällä hetkellä kaikki pelastuslaitoksen ovat pystyneet tuottamaan omat palvelunsa.

6 5 Perusteluissa on mainittu, että tavoitteena on kehittää pelastustoiminnan ja siviiliviranomaisten valtakunnallista johtamista sekä koordinointia laaja-alaisten uhkien torjunnassa. Tämä on hyvä tavoite ja sitä kannattaa edistää, mutta tämän tavoitteen aikaansaaminen ei vaadi pelastustoimen järjestämisvastuun ja palvelutuotannon keskittämistä viidelle maakunnalle. Aluetasolta katsottuna siellä on edelleen kaksi merkittävää itsehallinnollista toimijaa. Kuntien ja maakuntien varautumisen yhteensovittamisen ja toimintojen järjestämisen kannalta on tarkoituksenmukaisempaa, että pelastustoimen ja ensihoidon tehtävät järjestetään 18 maakunnan perusratkaisun mukaisesti. Valtakunnallisen johtamisen ja koordinaation kehittäminen kannattanee tehdä esimerkiksi viiden yhteistyöalueen avulla, mutta peruspalvelutuotantoa ja siihen liittyviä vastuu- ja johtosuhteita ei kannata keskittää ja siten sekoittaa jo päätettyjä vastuualueita. Nyt esitetystä mallista on tulossa erittäin moniportainen eikä se tue hallituksen asettamaa tavoitetta normitalkoista (purkamisesta) ja hallinnon yksinkertaistamisesta. Päinvastoin liiallinen keskittäminen ja rajoiltaan epäyhtenäinen malli vaikeuttaa järkevää yhteistyötä. 8, 9 ja 11 : Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan valtakunnallisten tavoitteiden valmisteluun osallistuisivat ainoastaan pelastustoimen järjestämisvastuussa olevat maakunnat. Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä, koska myös muiden maakuntien on pystyttävä osallistumaan palveluiden kehittämiseen ja tavoitteiden valmisteluun. Tämän kehityksen seurauksena maakunnat jaetaan perusteettomasti eri luokkiin sen mukaan missä yliopistosairaala sattuu sijaitsemaan. Pelastustoimen järjestämislain 11 :n mukaan sisäministeriö ja pelastustoimen järjestämisestä vastaava maakunta ohjaavat pelastustoimen toimintaa ja palveluita vuorovaikutuksessa keskenään. Etelä-Savon osalta tämä tarkoittaisi, että maakunnan riskit ja pelastustoimen mitoitus (resurssisuunnittelu) päätettäisiin viime kädessä Pohjois-Savon maakuntavaltuustossa. Tämä on jyrkästi perustettavan maakunnallisen itsehallinnon periaatteiden ja tavoitteiden vastaista. 14 : Pelastustoimen palvelutasopäätöksen ja maakuntien välisen yhteistyösopimuksen keskinäinen suhde on epäselvä. Nyt näyttää siltä, että maakuntien yhteistyösopimus on otettu tähän lainsäädäntöön mukaan siksi, koska sen avulla halutaan varmistaa edes jonkinlainen demokraattinen ohjaus pelastustoimen palvelutuotannossa. Pelastustoimen palveluiden tosiasiallinen taso päätettäisiin kuitenkin järjestämisvastuussa olevan maakunnan toimesta. Tämä on maakunnallisen itsehallinnon periaatteiden vastainen järjestelmä. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa on esitetty, että pelastustoimen ohjaus ja toteutuneen palvelutason valvonta erotettaisiin omiksi tehtävikseen. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista, koska ohjausvallan käyttämisen tulee perustua tietoon pelastustoimen toteutuneesta palvelutasosta. Huomattavasti parempi vaihtoehto olisi keskittää sekä ohjaus- että valvontatehtävä yhdelle toimijalle koko maassa ja pelastustoimen tuotanto hoidettaisiin päätetyillä 18 maakunnan alueilla.

7

8

9

10 Hallintoyksikkö Lausunto pelastustoimen järjestämislakiluonnoksesta Pelastustoimen järjestämislaki yleisperustelut Maakuntauudistuksesta ja siihen liittyvästä pelastustoimen uudistuksesta on tulossa päälinjoiltaan (tavoitteiltaan) hyvä ja sen avulla pystymme kehittämään palveluista entistä parempia ja kustannustehokkaampia. Lisäksi yhteiskunnan varautumista erilaisiin onnettomuuksiin, häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin pyritään parantamaan uudistetun lainsäädännön avulla siten, että sisäministeriön ohjausroolia vahvistetaan (s.16). Maakuntauudistuksen tavoitteena on hallinnon yksinkertaistaminen siten, että työnjako on selkeä valtion, alueiden ja kuntien kesken. Pelastustoimen ja ensihoidon osalta on esitetty, että palveluiden järjestämisvastuu ja palvelutuotanto keskitettäisiin viidelle yliopistosairaalaa ylläpitävälle maakunnalle. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että siten pystytään varmistamaan pelastustoimen ja ensihoidon yhteistyö myös tulevaisuudessa. Tavoite on sinänsä kannatettava, mutta siirrettäessä tehtäviä alueille on ensisijaisena ratkaisuna oltava toimintojen keskittäminen tehtäviltään ja toimivallaltaan selkeille itsehallintoalueille (18). Itsehallintoalueiden perustaksi on linjattu nykyinen maakuntajako (18) ja muusta maakunnallisesta toiminnasta poiketen - pelastustoimen ja ensihoidon palveluiden keskittäminen viidelle alueelle. Tämä ei ole perusteltua. Pelastustoimi ja ensihoito ovat tyypillisiä lähipalveluita ja niiden järjestämis- ja tuottamisvastuu on oltava kaikilla 18 maakunnalla, joilla alueilla suunnitellaan myös mm. sosiaalija terveyshuolto, ympäristöterveydenhuolto, elinkeino- ja yritystoiminta, jne. Pelastustoimen ja ensihoidon tulee olla yhteneväisesti mukana näiden 18 alueen toimintojen ja myös riskien suunnittelussa. Pelastustoimen ja ensihoidon keskittäminen muusta aluejaosta poiketen viidelle alueelle heikentää huomattavasti lähipalveluiden integraation toteuttamista, se jopa vaikeuttaa alueellista turvallisuustyötä. Julkishallinnon keskeinen tehtävä on huolehtia ihmisten perusturvasta kaikissa olosuhteissa. Uudesta maakuntahallinnosta syntyy myös hyvä kotipesä varautumiselle erilaisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, mikäli aluejaot ovat yhteneväiset (18). Maakunnat muodostavat alueen kuntien kanssa lähellä ihmistä olevan turvaverkon, jonka varaan on nykyistä helpompi rakentaa myös varautumisen kokonaisuus. Toiminnan yhteensovittaminen on luonteva ja välttämätön osa maakunnan omaa toimintaa, mutta mikäli päätetyistä aluejaoista (18) poiketaan, rikkoontuu alueellinen yhtenäisyys ja se tulee vaikeuttamaan tehokasta turvallisuustyötä. Pelastusviranomaisen läsnäolo kaikissa maakunnissa on parempi toteuttaa siten, että kaikki maakunnat ovat pelastustoimen palveluiden järjestämisvastuussa ja päättävät itse siitä miten palvelut on järkevintä toteuttaa. Uudistuksen avulla 18 maakunnan kattavalla toiminnalla -avautuu kokonaan uusia mahdollisuuksia palvelutoiminnan kehittämiseksi. Moniammatillinen yhteistyö eri viranomaisten välillä helpottuu, kun ei ole tarpeettomia hallinnollisia raja-aitoja ja siten kansalaisten saamat palvelut paranevat. Lisäksi on syytä muistaa, että maakuntaan ollaan siirtämässä ELY- keskusten ja ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Myös näistä kokonaisuuksista voi löytyä kokonaan uusia yhdistelmiä maakunnan yhteiseen palvelutuotantoon. Mikäli toiminta kuitenkin keskitetään muusta maakunnallisesta toiminnasta poiketen pelastustoimen ja ensihoidon osalta viidelle maakunnalle, niin silloin kolmentoista muun maakunnan rooli (keskeinen vaikutusvalta oman maakunnan asioihin) väistämättä vaikeutuu ja heikkenee, eikä ko. yhteistyö ole niiden alueilla välttämättä toteutettavissa. Postiosoite: Pappilanniementie 9 etunimi.sukunimi@hattula.fi fax Hattula hattulan.kunta@hattula.fi

11 Hallintoyksikkö Hallinnon tehokkuus paranee maakuntauudistuksen yhteydessä, kun palvelutoiminta ja tukipalvelut keskitetään samalle monitoimialaiselle toimijalle. Pelastustoimen järjestämislaissa esitetyn linjauksen perusteella pelastustoimen ja ensihoidon palveluiden ja niille asetettujen tavoitteiden toteutuminen vaarantuu, jos ne irrotetaan perusmaakunnista (18). Maakunnille ja kunnille tarjottavien pelastustoimen palvelujen näkökulmasta pelastustoimen järjestäminen kahdeksantoista maakunnalliseen pelastuslaitokseen toimesta on parempi ratkaisu kuin pelastustoimen järjestäminen viiden maakunnan tehtävänä. Lainsäädännössä on kuitenkin pelastuslaitosten määrästä riippumatta turvattava pelastuslaitosten mahdollisuus toimia ensihoidon palveluntuottajina. Pelastustoimella on vahvaa osaamista hallinnonalat ylittävästä yhteistyöstä häiriö- ja poikkeusoloihin varautumisessa, valmiussuunnittelusta sekä harjoittelusta. Tätä on pystyttävä hyödyntämään riittävästi kuntien varautumisessa myös maakuntauudistuksen jälkeen. Jotta pelastustoimella on tosiasiallinen mahdollisuus varautumisen tukeen ja yhteensovittamiseen sekä maakunnan yhteisessä varautumisessa että kunnissa, tulee pelastustoimi asemoida maakuntaan siten, että riittävä toimialaosaaminen on sijoitettu palveluja järjestävälle tasolle. Yksityiskohtainen lausunto s. 1 ja 2 Tehostaminen tarkoittaa joko saman tai heikomman palvelun tuottamista pienemmillä kustannuksilla, tai paremman palvelun tuottamista samoilla tai suuremmilla kustannuksilla. Samaan aikaan ei ole mahdollista sekä säästää voimavaroja tehostamalla että parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua, vaan tämä lause sisältää ristiriidan. s.6 Nykytilan arviointi on tehty virheellisesti. Pelastustoimen järjestelmä on ollut erittäin kustannustehokas ja tarkoituksenmukainen. Palveluita on pystytty kehittämään laitosten vapaaehtoisen yhteistyön avulla. Suomen pelastuslaitokset (22) ovat organisoineet Kuntaliiton yhteyteen kumppanuusverkoston, joka on pystynyt kehittämään paljon pelastustoimen järjestelmää. Lisäksi esimerkiksi Itä- ja Kaakkois-Suomen pelastuslaitokset ovat organisoineet yhteinen hankintarenkaan, joka kattaa yhdeksän pelastuslaitoksen raskaan ajoneuvokaluston ja pienkaluston hankinnat. Tässä toiminnassa myös Kanta-Häme on ollut pitkään mukana ja yhteisellä hankintatoiminnalla on saavutettu merkittäviä taloudellisia säästöjä. s. 10 ja 2 Uusia johto- ja tilannekeskuksia ei ole tarpeen rakentaa esitetyllä tavalla. Nykyiset tilat ovat jo nyt yhteiskäytössä ensihoidon kanssa. Yhteiset johto- ja tilannekeskukset eivät edellytä yhteistä hallinnollista rakennetta (esim. Itä-Suomen alueen pelastuslaitosten yhteinen tilannekeskus). Säästöksi ei voi lukea sellaisia kustannuksia, joita ei ole näköpiirissä lainkaan. s. 6-7 Pelastustoimen ja ensihoidon yhteistyö on nyt tarkoituksenmukaista (jokapäiväistä) ja sen toimiminen on syytä varmistaa myös jatkossa ja eri hallinnon alojen yhteistyötä on tiivistettävä esimerkiksi harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden varmistamiseksi. Perusteluissa on virheellisesti esitetty, että pelastustoimen tehtävävolyymistä yli 80 % kohdistuu kiireellisiin ensihoito- ja ensivastetehtäviin. Tehtävävolyymia määritettäessä ei voida käyttää ainoastaan tehtävien lukumääriä, vaan siinä tulee käyttää tehtävien hoitamiseen käytettäviä henkilötyövuosia. Pelastustoimessa ja ensihoidossa, henkilön toimintakyvyn heiketessä, voidaan usein tehtävämuutoksilla pitää työntekijä työelämässä ja siten välttää ennenaikainen eläköityminen ja siitä aiheutuvat ns. VARHE-maksut (urapolkutoiminta). Henkilöstön urapolkujen kehittäminen on tärkeä osa uudistusta, mutta se ei toteudu nyt esitetyssä mallissa (5). Pelastustoimen ja ensihoidon palveluiden järjestäminen ja tuottaminen viiden maakunnan toimesta eivät tue urapolkutavoitetta vaan se päinvastoin vaarantuu. Henkilöstön siirtyminen viiden maakunnan palvelulaitoksen palvelukseen tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilöstön uudelleen Postiosoite: Pappilanniementie 9 etunimi.sukunimi@hattula.fi fax Hattula hattulan.kunta@hattula.fi

12 Hallintoyksikkö sijoittuminen ei onnistu kuin niiden alueella. Muiden 13 maakunnan alueelle pelastajille ja ensihoitajille ei ole tarjolla uusia tehtäviä, koska niiden alueella muusta palvelutuotannosta vastaa lähtökohtaisesti oman maakunnan palvelulaitos, joka on siis eri työnantaja kuin em. viisi järjestämisvastuussa olevaa maakuntaa. Urapolkuvaihtoehtojen ja toimintakyvyltään rajoittuneen henkilöstön määrä on sama alueiden lukumäärästä riippumatta. Alueiden laajentaminen ei edesauta urapolkuja, vaan siihen liittyisi edelleen samoja haasteita ja kustannuksia. s.7 Pelastustoimen järjestämislain yhdeksi tavoitteeksi on mainittu valtakunnallisten järjestelmien kehittäminen. Tämän tavoitteen edistäminen on järkevää, mutta se ei vaadi palveluiden järjestämisen ja tuottamisen keskittämistä viidelle maakunnalle. Yhteisten toimintamallien, kustannustehokkuuden ja toiminnallisen tehokkuuden saavuttaminen tapahtuu parhaiten siten, että pelastustoimen tarvitsemat erityiset tukipalvelut (riskianalyysi, omat tietojärjestelmät, kehittäminen ym.) keskitetään valtakunnallisen kaikkien maakuntien omistaman palvelukeskuksen tehtäväksi. s.7 Pelastustoimen järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun siirtäminen viidelle maakunnalle aiheuttaa tosiasiassa erittäin suuren demokratiavajeen kolmelletoista muulle maakunnalle. Pelastustoimen järjestämislaissa on rakennettu mekanismi siihen, miten sisäministeriö käy neuvotteluita pelastustoimen järjestämisestä ja kehittämisestä viiden maakunnan kesken, mutta muille maakunnille ei nyt ehdotetussa järjestelmässä jää muuta kuin maksumiehenrooli. s. 8 Nyt esitetyssä mallissa kaikki maakunnat (13) tekevät oman yhteistyöalueensa maakunnan (5) kanssa yhteistyösopimuksen pelastustoimen palveluiden tuottamisesta. Tämän jälkeen järjestämisvastuussa olevan maakunnan (5) maakuntavaltuusto hyväksyy pelastustoimen palvelutasopäätöksen. Palvelutasopäätöksen hyväksymisen jälkeen maakunnan palvelulaitos (5) tuottaa palvelut, mutta muilla maakunnilla (13) ei olisi minkäänlaista ohjausmekanismia palvelutuotannon ohjaamiseen. Tämä ei ole millään tavalla hyväksyttävää. s.9 Pelastustoimen resurssien / miesvahvuuksien optimointi vuorokauden ja vuodenajan mukaan on kannatettava tavoite jos sen avulla pystytään tehostamaan toimintaa. s.11 perusteluissa on todettu, että pelastustoimen voimavarat säilyisivät pääosin ennallaan. Kanta-Hämeessä optimointi ei ole mahdollista, sillä suunnitteluperusteena on jo nyt valtakunnallisen ohjeen mukainen minimi. Optimointia ei voi tehdä alle minimi, jollei esimerkiksi lopeteta savusukeltamista tiettynä vuorokaudenaikoina yhdessä tai useammassa kaupungissa, mutta tämä tarkoittaisi palvelutason perustavanlaatuista heikentämistä. s. 9 ja 2 Luonnoksen mukaan suuremmat alueet mahdollistaisivat palveluiden suunnitteluperusteiden muuttamisen nykyistä yhdenmukaisemmiksi. Suunnittelu perustuu kuitenkin jo nyt yhteiseen valtakunnalliseen toimintavalmiuden suunnitteluohjeeseen ja riskiaineistoon, eikä alueiden lukumäärä vaikuta niiden suunnitteluperusteena käyttämiseen jatkossakin. s. 9 ja 2 Sopimuspalokuntien käyttämisen tehostamisen rajoitteena on, että sopimuspalokunnat eivät käytännössä pysty tuottamaan juurikaan nykyistä parempaa valmiutta. Niiden tarkoituksenmukaisempi käyttäminen edellyttäisi muutoksia sopimuspalokuntalaisten työssäkäyntialueisiin sekä muuttoliikkeen kääntämistä takaisin kohti harvaan asuttuja alueita. Pelastustoimen aluemuutoksilla ei voida vaikuttaa näihin edellä mainittuihin seikkoihin. s. 9 Henkilöstö: Henkilöstö-, talous-, ICT-hallinnon tehtävien keskittäminen harvemmille toimijoille on mahdollista. Hallintokulut eivät kuitenkaan ainakaan Kanta-Hämeen osalta merkittävästi alenisi, sillä pelastuslaitoksen henkilöstö-, hallinto- ja ICT-hallinnon tehtävät on jo nyt keskitetty kuntien yhteiselle palveluntarjoajalle. Postiosoite: Pappilanniementie 9 etunimi.sukunimi@hattula.fi fax Hattula hattulan.kunta@hattula.fi

13 Hallintoyksikkö s. 9 Hallinto- ja tukipalveluiden toimintoja yhdistämällä arvellaan voitavan jättää täyttämättä tai siirtää turvallisuuspalveluihin ja pelastustoimintaan luonnollisen poistuman kautta useita virkoja. Vuositasolla saatavaksi säästöksi arvioidaan enimmillään noin 2,1 miljoonaa euroa. Hallinto- ja tukipalveluissa olevien virkojen määrä on kuitenkin varsin vähäinen ja näistä tehtävistä luonnollisesti poistuvia on vielä vähemmän. Vaikka hallinto- ja tukipalveluissa virkoja olisikin, niin siirtämällä ne turvallisuuspalveluihin tai pelastustoimintaan, ei säästöä tulisi lainkaan. Lisäksi järjestämisvastuussa oleva (tilaaja) organisaatio edellyttää uusien pelastustoimen hallintotehtävien perustamista. Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi s.200 todetaan, että yksittäiselle maakunnalle kohdennettavaa rahoituksen määrä ei ole sama kuin nykyisin maakunnan kuntien yhteenlaskettu rahoitus. Rahoituksen muutosta on arvioitu vertaamalla uuden rahoitusmallin mukaista vuoden 2016 tasossa laskettua rahoitusta lähtötasoon, joka saadaan laskemalla maakuntaan kuuluvien kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen nettomenot yhteen. Rahoituksesta noin 10 % (1,8 mrd. euroa) kohdennetaan asukasluvun perusteella ja pelastustoimen menot sisältyvät tähän 10 %:iin. Pelastustoimen kustannusten keskiarvo on tällä hetkellä noin 75 euroa/asukas ja esimerkiksi Kanta-Hämeessä vuoden 2015 tilinpäätöstietojen perusteella pelastustoimen kustannukset olivat noin 62 euroa/asukas. Uudistukseen siirtymävaiheeseen liittyviä suuria vuotuisia rahoituksen maakuntakohtaisia tasomuutoksia pyrittäisiin lieventämään erillisellä siirtymätasaussäännöksellä, mutta jos pelastustoimen palveluiden rahoitus toteutetaan Kanta-Hämeessä valtakunnan keskiarvon mukaan (eur/asukas) niin se tarkoittaa noin 2,3 miljoonan euron lisäystä vuosittaiseen käyttötalouteen. Vastaavasti viiden (5) alueen mallissa Kanta-Hämeen pelastustoimen menot kasvaisivat vastaavalla 2,3 milj. eurolla. Lisäkustannusten aiheuttamilla mahdollisilla pelastustoimen talouden sopeuttamistoimilla olisi kohtalokkaat seuraukset Kanta-Hämeen maakunnan alueen pelastustoimen palvelukyvylle ja siten kansalaisten saamalle pelastustoimen (palokuntien) toiminnalle myös onnettomuus- ja tulipalotilanteissa. s.11 Perusteluissa on todettu, että keskittäminen viidelle maakunnalle parantaisi mahdollisuuksia hallita tietoyhteiskuntakustannuksia. Tämän tavoitteen aikaansaaminen ei vaadi palveluiden keskittämistä viidelle maakunnalle. Pelastustoimen järjestämislaki yksityiskohtaiset perustelut s :n perusteluissa todetaan, että valtioneuvosto voi asetuksella päättää siitä, että palveluita koottaisiin suurempiin kokonaisuuksiin. Muiden maakuntien on todettu voivan vaikuttaa ko. palveluiden määrään laatuun ym., mutta tosiasiassa muilla maakunnilla (13) ei olisi minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia näiden palveluiden tuottamiseen eikä muihinkaan yksityiskohtiin. Muilla maakunnilla (13) olisi esityksen mukaan ainoastaan rahoitusvastuu näistä erikseen suurempiin kokonaisuuksiin kootuista palveluista. s. 13 Pelastustoimen johtamisjärjestelmä on mahdollista sovittaa suuremmille alueille, mikä vähentäisi päivystys- ja varallaolotehtäviin osallistuvien määrää. Päivystysalueiden suurentaminen tuo kustannustehokkuutta, joskin muutokset vaikuttavat myös palvelutasoon. Hallinnollisten alueiden lukumäärä ei vaikuta edellytyksiin toteuttaa pelastustoimen johtamis- ja päivystysjärjestelmiä nykyistä suuremmilla alueilla. Esimerkiksi Kanta-Hämeen ja Varsinais- Suomen pelastuslaitokset ovat jo nyt sopineet yhteisestä pelastustoiminnan johtamisen päivystysjärjestelystä. Postiosoite: Pappilanniementie 9 etunimi.sukunimi@hattula.fi fax Hattula hattulan.kunta@hattula.fi

14 Hallintoyksikkö s :n mukaisesti maakuntien on sovittava palveluiden tuottamisesta yhteistyösopimuksella. Nyt esitetyssä mallissa palvelutasopäätöksen ja yhteistyösopimuksen välinen suhde on epäselvästi säädetty. Yhteistyösopimuksessa jokainen maakunta päättäisi kohdaltaan palvelutasoon kuuluvista seikoista, mutta pelastustoimen järjestämisvastuussa oleva maakunta voisi ja sen pitää kuitenkin päättää pelastustoimen palvelutason toteuttamisesta. Vaikka tässä yhteydessä säädetään kuulemismenettelystä, niin muiden maakuntien on pystyttävä osallistumaan myös palvelutason toteuttamista koskevaan päätöksentekoon. Mainittakoon, että nykyisessä järjestelmässä kaikki alueen kunnat on lähtökohtaisesti edustettuina pelastuslaitoksen päätöksenteossa johtokunnan tai lautakunnan muodossa, joka on siis demokraattisesti toimivaa kun taas esitetty 5-alueen malli ei sitä ole. 5 :n s. 15 Perusteluissa pelastustoimen palvelutuotannosta vastaisi viiden maakunnan palvelulaitos. Henkilöstö olisi palvelulaitoksen palveluksessa. Tämä rakenne on epätarkoituksenmukainen, koska se tosiasiassa estää henkilöstön uudelleen sijoittumisen ja tehtäväkierron muihin maakunnan tehtäviin. Maakunnan palvelulaitos on oma oikeushenkilö eikä sillä ole oman maakunnan ulkopuolella muita tehtäviä, kuin pelastustoimen ja ensihoidon tehtäviä. Palvelulaitoksen ja maakunnan keskinäistä roolia olisi syytä tarkentaa. Palveluiden järjestämisen ja tuottamisen erottaminen soveltuu huonosti pelastustoimeen, koska lähtökohtaisesti sen palvelut eivät ole markkinoille alttiina eikä sen palvelut kuulu valinnanvapauden piiriin. Pykälän mukaan palveluita voitaisiin hankkia myös yksityisiltä toimijoilta. Tämä on sinänsä kannatettava ehdotus. Esimerkiksi yksityiset vartiointiliikkeet voisivat tuottaa joitain pelastustoimen palveluita ja tälläkin hetkellä pelastustoimen tarvitsemia tukipalveluita tuotetaan muualla, kuin pelastuslaitoksissa. 7 :n s.16 mukaan valtioneuvosto asettaa pelastustoimelle valtakunnalliset tavoitteet. Säädöksen tarkoitus ei tule perusteluista selvästi esille. Sisäministeriöllä on vastuu ministeriönä ohjausrooli ja olisi luontevampaa, jos se pystyisi määrittelemään valtakunnalliset pelastustoimen tavoitteet. Nyt esitetty valtioneuvoston rooli tuntuu päällekkäiseltä (byrokratiaa lisäävä) sisäministeriön ohjausroolin kanssa. Pykälän perusteluissa on korostettu finanssipoliittisia tavoitteita ja niiden esiin nostaminen tuntuu vieraalta ajatukselta. Valtioneuvoston ohjausroolin kehittäminen pelastustoimen palvelutuotannossa ei ole tarkoituksenmukaista, koska pelastustoimen palveluiden pitäisi olla johdettu riskianalyysistä eikä finanssipolitiikasta. Samoin ko. pykälän perusteluissa on mainittu, että valtioneuvosto voi asettaa tavoitteita pelastustoimen palveluverkon alueelliselle kehittämiselle tai jopa palveluiden alueelliselle sijoittumiselle. Nämä tavoitteet ovat ristiriitaisa, kun kuitenkin samassa järjestämislaissa on todettu, että jokainen maakunta sopii omasta palvelutasostaan. Sinänsä valtakunnalliset tavoitteen ja finanssipolitiikan kytkeminen osaksi pelastustoimen suunnittelua ovat ymmärrettäviä, mutta niiden asettaminen ei tue maakunnallista itsehallintoa. Pykälän perusteluissa on mainittu, että maakunnilla ei ole edellytyksiä järjestää ja tuottaa pelastustoimen palveluita. Tämän väitteen tueksi ei ole esittää mitään konkreettista ja ainakin tällä hetkellä kaikki pelastuslaitokset ovat pystyneet tuottamaan omat palvelunsa. Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen tuottamat pelastustoimen ja ensihoidon palvelut ovat yksi kustannustehokkaimmista. Perusteluissa on mainittu, että tavoitteena on kehittää pelastustoiminnan ja siviiliviranomaisten valtakunnallista johtamista sekä koordinointia laaja-alaisten uhkien torjunnassa. Tämä on hyvä tavoite ja sitä kannattaa edistää, mutta tämän tavoitteen aikaansaaminen ei vaadi pelastustoimen järjestämisvastuu ja palvelutuotanto keskittämistä viidelle maakunnalle. Aluetasolta katsottuna siellä on edelleen kaksi merkittävää itsehallinnollista toimijaa. Kuntien ja maakuntien varautumisen yhteensovittamisen ja toimintojen järjestämisen kannalta on Postiosoite: Pappilanniementie 9 etunimi.sukunimi@hattula.fi fax Hattula hattulan.kunta@hattula.fi

15 Hallintoyksikkö tarkoituksenmukaisempaa, että pelastustoimen ja ensihoidon tehtävä järjestetään 18 maakunnan perusratkaisun mukaisesti. Valtakunnallisen johtamisen ja koordinaation kehittäminen kannattanee tehdä esimerkiksi viiden yhteistyöalueen avulla, mutta peruspalvelutuotantoa ja siihen liittyviä vastuu- ja johtosuhteita ei kannata keskittää ja siten sekoittaa jo päätettyjä vastuualueita (18). Nyt esitetystä mallista on tulossa erittäin moniportainen eikä se tue hallituksen asettamaa tavoitetta normitalkoista (purkamisesta) ja hallinnon yksinkertaistamisesta. Päinvastoin liiallinen keskittäminen ja rajoiltaan epäyhtenäinen malli vaikeuttaa järkevää yhteistyötä. On hyvin epätyydyttävää ja vastoin hyvän hallinnon kehittämisen periaatteita, että näinkin suuren (pelastustoimen) uudistuksen valmistelussa ja suunnittelussa pelastuslaitokset jätettiin kokonaan sivuun. Pelastuslaitoksille viiden (5) alueen linjaus kerrottiin keväällä 2016 ilman ennakkokeskusteluja. Pelastuslaitosten syrjäyttäminen valmistelu- ja suunnitteluvaiheessa näkyy uudistuksen puutteellisena valmisteluna ja vaikeuttaa oleellisesti uudistuksiin sitoutumista. 8, 9 ja 11 s. 18. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan valtakunnallisten tavoitteiden valmisteluun osallistuisivat ainoastaan pelastustoimen järjestämisvastuussa olevat maakunnat. Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä, koska myös muiden maakuntien on pystyttävä osallistumaan myös palveluiden kehittämiseen ja tavoitteiden valmisteluun. Tämän kehityksen seurauksena maakunnat jaetaan perusteettomasti eri luokkiin sen mukaan missä yliopistosairaala sattuu sijaitsemaan. Pelastustoimen järjestämislain 11 :n mukaan sisäministeriö ja pelastustoimen järjestämisestä vastaava maakunta ohjaa pelastustoimen toimintaa ja palveluita vuorovaikutuksessa keskenään. Kanta-Hämeen osalta tämä tarkoittaisi, että maakunnan riskit ja pelastustoimen mitoitus (resurssisuunnittelu) päätettäisiin viime kädessä Pirkanmaan maakuntavaltuustossa. Tämä on jyrkästi perustettavan maakunnallisen itsehallinnon periaatteiden ja tavoitteiden vastaista. 14, s. 21. Pelastustoimen palvelutasopäätöksen ja maakuntien välinen yhteistyösopimuksen keskinäinen suhde on epäselvä. Nyt näyttää siltä, että maakuntien yhteistyösopimus on otettu tähän lainsäädäntöön mukaan siksi, koska sen avulla halutaan varmistaa edes jonkinlainen demokraattinen ohjaus pelastustoimen palvelutuotannossa. Pelastustoimen palveluiden tosiasiallinen taso päätettäisiin kuitenkin järjestämisvastuussa olevan maakunnan toimesta. Tämä on maakunnallisen itsehallinnon periaatteiden vastainen järjestelmä. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa on esitetty, että pelastustoimen ohjaus ja toteutuneen palvelutason valvonta erotettaisiin omiksi tehtävikseen. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista, koska ohjausvallan käyttäminen tulee perustua tietoon pelastustoimen toteutuneesta palvelutasosta. Parempi vaihtoehto olisi keskittää sekä ohjaus- että valvontatehtävät yhdelle toimijalle koko maassa ja pelastustoimen palvelujen tuottaminen 18 maakunnalle. Postiosoite: Pappilanniementie 9 etunimi.sukunimi@hattula.fi fax Hattula hattulan.kunta@hattula.fi

16 Helsingin kaupunki Kaupunginhallitus Pöytäkirjanote 35/ (3) Ryj/2 PL HELSINGIN KAUPUNKI Sisäministeriö PL 26 (Kirkkokatu 12) Valtioneuvosto SISÄMINISTERiÖ 2O INRIKESMINISTERIET 876 Lausunto sisäministeriölle hallituksen esitys luonnoksesta pelastustoimen järjestämistä koskevaksi laiksi HEL T SM SMDnro Päätös Kaupunginhallitus päätti antaa sisäministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta pelastustoimen järjestämistä koskevaksi laiksi seuraavan lausunnon: Kaupunginhallitus toteaa, että jo noin vuosikymmen sitten päädyttiin siihen, että Helsinki on oma pelastusalueensa eivätkä perusteet ratkaisulle ole muuttuneet, vaan pikemminkin korostuneet nykyisessä kaupungin ja maan kehityksessä, ja Helsinki omana alueenaan pystyy vastaamaan riittävästi niihin tavoitteisiin, joita esityksellä haetaan. Kaupunginhallitus esittää sisäministeriölle, että pelastustoimi tulee säilyttää Helsingin kaupungin omana toimintana maan suurimman väestökeskittymän turvallisuuden varmistamiseksi. Hyvin toimivan kokonaisuuden muuttamiseen tulee olla erityisen painavat perusteet. Tämä korostuu erityisesti Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, missä pelastustoimella on omat erityiset haasteensa. Satama-, lentokenttä- ja muu erityistoiminta sekä kansalliset ja kansainväliset suurtapahtumat asettavat poikkeuksellisen suuria vaatimuksia niin pelastustoimelle kuin muullekin turvallisuustyölie. Lisäksi tulee ottaa huomioon metropolialueen erityispiirteet valtionhallinnon lukuisten toimipisteiden, maanalaisen ja korkean rakentamisen vuoksi. Pelastustoimella on erityinen rooli Helsingissä osana kunnan toimintaa liittyen mm. pääkaupunkiasemaan ja instituutiohin ja niiden turvallisuuskysymyksiin. Kaupungissa järjestettävät lukuisat ja suuret kansalliset ja kansainväliset tapahtumat edellyttävät tiivistä yhteistyötä pelastustoimen, kaupungin muiden toimintojen ja poliisin kanssa. Pelastustoimen nykyinen järjestely on perusteiltaan toimiva. Ennen kaikkea se kykenee vastaamaan paikallisiin tarpeisiin ja reagoimaan Postiosoite KäyntiosoIte Puhelin Y-tunnus Tlllnro PL 1 Pohjoisesplanadi F HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17 Faksl Alv.nro helsinki.ki~aamo@hel.fi F

17 Helsingin kaupunki Kaupunginhallitus Pöytäkirjanote 35/ (3) Ryj/2 PL HELSINGIN KAUPUNKI nopeasti tapahtuviin muutoksiin ja tilanteisiin. Muiden kansallisten turvallisuusviranomaisten toiminta linkittyy pelastustoimen kautta luontevasti yhteistoimintaan paikallisviranomaisten oman verkoston kanssa. Pelastustoimen kokonaisuuden toimivuutta ja sen kehittämismahdollisuuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon pelastustoimen kytkeytymi.. nen muuhun kunnalliseen palvelutoimintaan ja luotuihin palvelukoko c, naisuuksiin. Näin tärkeällä yhteiskunnan tehtäväalueella, jossa toiminnan lopputulos viime kädessä olennaisesti riippuu paikallisten toimijoiden onnistumisesta, ei pidä katkaista hyvin toimivaa yhteistoimintajä~estelmäa. Päätöksenteon etääntyminen vääjäämättä laskee helsinkiläisten turvallisuustasaa. Myös kunnan vaikutusmahdollisuudet omaan turvallisuustasaon ja turvallisuuspalvelujen määrään katoavat. Pääkaupungin erityisolosuhteet saattavat jäädä valtakunnallisessa jä~estelmässä huomioimatta, mikä merkitsisi koko kaupungin turvallisuustason heikkenemistä. Osalle nykyisen pelastuslaitoksen hoitamia tehtäviä jouduttaisiin kaupungissa jä~estämään korvaava järjestelmä, mistä johtaisi kokonaiskustannusten kasvuun. Pelastuslaitoksen nykyisin antamat lakisääteiset minimit tai ministeriön ohjeet ylittävät palvelut kuntalaisille, yrityksille ja yhteisöille vaarantuisivat. ~ c E Ensihoidon ja pelastustoimen saumattoman yhteistyön turvaamiseksi alueella tulisi lainsäädännön mahdollistaa maakunnan ja kaupungin välinen sopimus pelastustoimen palvelujen tuottamisesta kuten nykyisin on sovittu HUS:n vastuulla olevan ensihoidon tuottamisesta. Kaupunginhallitus toteaa, että varautumisen osalta ei ole syytä laajentaa pelastustoimen tehtäväkenttää muihin kuin pelastuslain tarkoittamiin tilanteisiin varautumiseen. Esittelijä Lisatiedot apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri Timo Linden, VS. apulaiskaupunginsihteeri, puhelin: timo.linden(a)hel.fi LIItteet 1 Sisaministeriön saatekirje HE Luonnos laiksi pelastustoimen järjestämisestä 3 Pelastuslautakunnan lausunto hallituksen esityksesta laiksi pelastustoimen järjestamiseksi.pdf Muutoksenhaku Postiosoite PL HELSINGIN KAUPUNKI helsinki.kirjaamo@hel.fi KäyntiosoIte Pohjoisesplanadi Helsinki 17 Puhelin V-tunnus Tlllnro FI Faksl Alv.nro FI

18 I I Helsingin kaupunki Pöytäkirjanote 35/ (3) Kaupunginhallitus Ryj/ PL HELSINGIN KAUPUNKI Otteet Muutoksenhakukielto, valmistelu tai täytantöönpano Ote Sisaministeriö Otteen liitteet Muutoksenhakukielto, valmistelu tai taytantöönpano Pöytakirjanote on lahetetty asianosaiselle Kaupunginhallitus... Lauri Menna pöytakirjanpitaja.. " ::: " c... c :; " ~ a.. ṇ.... c, n... " Postiosoite Käyntlosoite Puhelin y-tunnue TIllnro PL 1 Pohjoisesplanadi F HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17 Fak61 Alv.nro helsinki. ki~aamo@hel.fi FI

19 I I I I I ~ Helsingin kaupunki Pöytäkirja MUUTOKSENHAKUOHJEET MUUTOKSENHAKUKIELTO Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa. Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 91

20 Viranomainen HIRVENSALMEN KUNTA Kunnanhallitus KOkOuspäivämäärä PÖYTÄKIRJAOTE Sivu PÖYTÄKIRJA 193 LAUSUNTO LAKILUONNOKSESTA PELASTUSTOIMEN JÄRJESTÄMISEKSI Khall 131 / Sisäministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle luonnoksen laiksi pelastustoimen järjestämisestä. Järjestämislaissa säädettäisiin mm. pelastuslaitosten määrästä ja pelastustoimen ohjausjärjestelmästä, kehittämisestä ja valvonnasta. Lain on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti maakunta- ja sote-uudistuksen kanssa. Koska pelastuslaitokset siirtyisivät kunnilta maakunnille, niiden rahoitus tulisi valtion budjetista. Lakiluonnoksen mukaan pelastustoimen järjestäisivät samat viisi yliopistollista keskussairaalaa ylläpitävää maakuntaa, jotka vastaisivat ensihoidon järjestämisestä. Nykyinen pelastuslaitoksen henkilökunta siirtyisi vanhoina työntekijöinä nykyisin ehdoin (vuoden 2020 loppuun mennessä) maakuntien palvelukseen. Pelastustoimen varsinaisen sisältölain eli pelastuslain uudistaminen aloitettiin syyskuussa ja valmistelun tavoitteena on, että pelastuslakiesitys lähtisi lausunnolle elokuussa Lausunnolla oleva laki on virkamiesesitys. Lausunnot pyydetään toimittamaan ensisijaisesti sähköisessä muodossa viimeistään Kj. Kunnanhallitus antaa seuraavan lausunnon: Pelastustoimi ja ensi hoito ovat tyypillisiä lähipalveluita ja niiden järjestämis- ja tuottamisvastuu on oltava kaikilla maakunnalla, joilla alueilla suunnitellaan myös mm. sosiaali- ja terveyshuolto, ym päristöterveydenhuolto, elinkeino- ja yritystoiminta, jne. Pelastustoimen ja ensi hoidon tulee olla yhteneväisesti mukana näiden toimintojen ja myös riskien suunnittelussa. Pelastustoimella on vahvaa osaamista hallinnonalat ylittävästä yhteistyöstä häiriö- ja poikkeusoloihin varautumisessa, valmiussuunnittelusta sekä harjoittelusta. Tätä on pystyttävä hyödyntämään riittävästi kuntien varautumisessa myös maakuntauudistuksen jälkeen. Jotta pelastustoimella on tosiasiallinen mahdollisuus varautumisen tukeen ja yhteensovittamiseen sekä maakunnan yhteisessä varautumisessa että kunnissa, tulee pelastustoimi asemoida kaikkiin maakuntiin. Pelastustoimen ja ensihoidon järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun siirtäminen viidelle maa kunnalle aiheuttaa tosiasiassa erittäin suuren demokratiavajeen 13 muulle maakunnalle. Pelastustoi- Pöytäkirjantarkastajien nimikirjaimet Lautakunta Valtuusto