JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

Transkriptio

1 Teknillinen korkeakoulu Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Sotera Arkkitehtiosaston julkaisuja 2006/90 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET arkkitehtuuri kustannukset esteettömyys Sasu Hälikkä Satu Åkerblom

2

3 Teknillinen korkeakoulu Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Sotera Arkkitehtiosaston julkaisuja 2006/90 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET arkkitehtuuri kustannukset esteettömyys Sasu Hälikkä Satu Åkerblom Teknillinen korkeakoulu Arkkitehtiosasto Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Sotera

4 Julkaisumyynti: Teknillinen korkeakoulu Arkkitehtiosasto PL TKK Puh. (09) s-posti: Sotera, TKK ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN Otamedia Oy Espoo 2006 Kannen kuva: Presidentin linnan hissi

5 Alkusanat Teknillisen korkeakoulun Sotera-instituutin tutkimusprojektissa TeTT - Esteettömyys asuinrakennuksissa kehitettiin uudis- ja korjausrakentamista varten menetelmiä, joiden avulla käyttäjien vaatimukset ja rakennuksen asettamat rajat ja mahdollisuudet voidaan siirtää optimoidusti suunnitelmiin ja tuoteiden kehittämistavoitteisiin. TeTT-projekti kuului Tekesin iwell-teknologiaohjelmaan. Sitä rahoittivat Tekesin lisäksi Työsuojelurahasto, Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit, Museovirasto sekä joukko yrityksiä. Tutkimushankkeen vastuullinen johtaja oli professori Tuomo Siitonen. TeTT-projektiin kuuluvan osahankkeen tavoitteena oli kehittää jälkiasennushissien rakentamista varten malli, jonka avulla voidaan arvioida hissilisäyksen arkkitehtonisia vaikutuksia ja saavutettavaa esteettömyyden tasoa. Osahankkeen alullepanija oli Museovirasto. Sitä varten perustettiin ohjausryhmä, johon kuuluivat Museoviraston rakennushistorian osastolta yliarkkitehti Erkki Mäkiö ja arkkitehti Tommi Lindh. Tutkimusta varten haastateltiin laaja joukko esteettömyyden, rakennussuojelun, hissirakentamisen sekä rakentamisen ohjauksen ja pelastustoimen asiantuntijoita. Luettelo haastatelluista on lähdeluettelossa raportin lopussa. Hankkeeseen osallistui lisäksi Teknillisen korkeakoulu rakentamistalouden laboratorio. Tähän raporttiin sisältyy osio, jossa käsitellään erilaisten hissiratkaisujen kustannuksia. Kustannuslaskelmat tarkastelua varten tekivät dosentti Arto Saaren ohjaamina tutkija Leena Aalto ja tutkimusapulainen Sari Tuomela rakentamistalouden laboratoriosta. Tekijät kiittävät lämpimästi kaikkia osallistuneita hankkeelle uhraamastaan ajasta ja vaivannäöstä. JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET 3

6 Tiivistelmä Suomen kerrostaloista lähes puolet on hissittömiä. Portaat muodostavat monelle ylittämättömän esteen; vielä useammalle portaissa liikkuminen on vaivalloista tai jopa vaarallista. Väestön ikääntyessä on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä, että ihmiset pystyvät elämään omassa kodissaan mahdollisimman kauan. Tämän vuoksi hissien rakentamista vanhoihin taloihin tuetaan voimakkaasti. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä näkökulmia, joista hissilisäyksen arkkitehtonisia vaikutuksia ja saavutettavaa esteettömyyden tasoa voidaan arvioida. Tarkastelun pääpaino on toisen maailmansodan jälkeen rakennettuihin porrashuoneisiin soveltuvissa hissiratkaisuissa, jollaisia on suurin osa maamme hissittömistä porrashuoneista. Tutkimuksen tuloksena syntyi tavallisimpien porraskäytävien ja niihin soveltuvien hissiratkaisujen tyypittely. Raportissa esitetään lisäksi porrashuoneen eri käyttäjäryhmien asettamat vaatimukset ja hissilisäyksen tuottama muutos tilan käytettävyyteen näiden käyttäjäryhmien kannalta. Avainsanat: arkkitehtuuri, rakennussuojelu, asuinrakennukset, esteettömyys, hissit, jälkiasennushissit, porrashuone Abstract Nearly half the blocks of flats in Finland lack a lift. For many elderly people stairs are an insurmountable obstacle; for even more people, using stairs is laborious or dangerous. With an ageing population, it is important for society that people can live in their own homes as long as possible. In order to live in their own homes, people need to be able to keep fit. The fact that residential buildings lack a lift prevents physically impaired people from going out. Therefore, retrofitting lifts to existing blocks of flats is strongly supported. The aim of the study was to present ways to evaluate the effects of retrofitting lifts on the architecture of the building and on the degree of accessibility. The study focused on retrofitting solutions that are suitable for stair wells without lifts. In Finland most of such stair wells were built after the Second World War. The study resulted in a classification of the most common stair wells and suitable retrofitting solutions. Furthermore, the report deals with the requirements set by different user groups and the change in the usability produced by the retrofitting of a lift from the perspective of these groups. Keywords: architecture, building preservation, residential buildings, accessibility, lifts, retrofitting a lift, retrofitted lifts, stair well 4 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

7 Sisällysluettelo Alkusanat 3 Tiivistelmä 4 Abstract 4 1. Johdanto 7 2. TaustAA Väestörakenteen muutos Hissittömät asuinkerrostalot 8 3. Rakennuksen ominaispiirteiden säilyttäminen Rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa määrittäviä tekijöitä Arkkitehtoniset ominaisuudet Rakentamisen ohjaus Lainsäädäntö ja rakennetun ympäristön vaaliminen Esteettömyys ja rakentamisen ohjaus Jälkiasennushissit Jälkiasennuksissa käytettävät hissityypit Hissikuilu Hissilisäyksen arkkitehtoniset vaikutukset Jälkiasennushissit ennen toista maailmansotaa rakennetuissa kerrostaloissa Jälkiasennushissit toisen maailmansodan jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa Vaikutus rakennuksen ympäristöön muutos julkisivulla Vaikutus porrashuonetilaan Luontevuus Kulttuurihistoriallinen merkitys Olemassa olevien arvojen säilyttäminen ja uusien luominen Sopeuttaminen Vaikutus kulkureitteihin Elementtiporrashuoneet ja niiden hissilisäykset Kiertyvä porras Kaksivartinen porras Yksivartinen porras Hissihankkeen kustannukset Esimerkkilaskelmat Yhteenveto PohdintA Lähteet 49 Liite: Kustannuslaskelmat 51 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET 5

8 6 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

9 1. Johdanto Esteettömyys tarkoittaa laajasti ymmärrettynä rakennetun ympäristön tai rakennusten toimivuutta ja käytettävyyttä. Tilan, olipa kyseessä ulko- tai sisätila, tulee täyttää käyttäjien liikkumisen ja toimimisen vaatimukset. Esteettömän tilan vastakohta on sellainen, jossa jokin käyttäjäryhmä ei pysty toimimaan. Täydellistä kaikkien käyttäjien vaatimukset huomioon ottavaa esteettömyyttä ei useinkaan voida saavuttaa. Suunnitteluratkaisujen esteettömyyden tasoa voidaan arvioida sen perusteella, kuinka monen eri käyttäjäryhmän vaatimukset ne täyttävät. Rakennussuojelu on rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojen säilyttämistä. Tällaiset arvot eivät ole vain historiallisia, vaan esimerkiksi käyttöarvo tai esteettinen arvo ovat niin ikään rakennussuojelun alaan kuuluvia. Rakennukset säilyvät yli ihmisiän, siksi rakentaminen ja rakennetun ympäristön vaaliminen ovat toimintaa, jonka vaikutukset välittyvät seuraaville sukupolville. Vanhat rakennukset eivät aina täytä nykyajan käytettävyysvaatimuksia. Kun niillä katsotaan olevan myös rakennussuojelullista erityisarvoa, esteettömyyden ja rakennussuojelun vaatimukset saattavat joutua ristiriitaan. Näitä yhteismitattomia arvoja ei voida suoraan asettaa rinnakkain. Sen sijaan olisi löydettävä ratkaisuja, joissa sekä esteettömyyden että rakennussuojelun tavoitteet toteutuvat mahdollisimman onnistuneesti. Parhaassa tapauksessa voidaan esteettömyydelle ja rakennussuojelulle löytää yhteinen päämäärä. Esteettömyyttä asuinrakennuksissa on pyritty edistämään yhteiskunnan voimakkaan tuen myötä rakentamalla hissejä hissittömiin kerrostaloihin. Hissien lisäämisestä on tullut samalla ajankohtainen rakennussuojelukysymys. Kuva 1. Jälkiasennushisseillä on pitkä historia. Castel Sant Angelo Roomassa rakennettiin alunperin Rooman keisari Hadrianuksen mausoleumiksi, mutta myöhemmin se toimi mm. paavillisena linnoituksena. Paavi Clemente XII rakennutti sinne 1730-luvulla itselleen hissin, josta on jäljellä enää kuilu ja seinillä kulkevat johteet. (Kuva: Aleksi Räihä 2005) JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET 7

10 2. Taustaa 2.1 Väestörakenteen muutos Väestömme ikärakenteessa on tapahtumassa huomattava muutos. Kun vuonna 2005 suomalaisista 65-vuotiaita tai vanhempia on noin 15 %, vuonna 2040 heitä arvioidaan olevan yli neljännes väestöstä. Samanaikaisesti väestön odotettavissa oleva elinikä pitenee: nykyisin syntyvien lasten odotetaan elävän keskimäärin lähes 80-vuotiaiksi. (TK 2004) Toimintakyvyn heikkenemisen rajana pidetään 75 ikävuotta (Stakes 2005), joten tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tarvitsee viimeisinä elinvuosinaan apua päivittäisiin toimiinsa. Osa vanhuksista asuu hissittömissä kerrostaloissa. Jos portaissa kulkeminen on heille vaivalloista ja epävarmaa, heidän mahdollisuutensa hoitaa itse päivittäisiä asioitaan heikkenee. Säännöllisen ulkoilun ja liikunnan harvetessa liikkumiskyky heikkenee ja avuntarve kasvaa. Liikuntarajoitteiselle soveltuvat asunnot eivät allokoidu asuntomarkkinoilla ainoastaan liikuntarajoitteisille ihmisille, vaan suuren osan niistä hankkii normaalisti liikkuvat asunnontarvitsijat. Siksi liikuntarajoitteisille soveltuvia asuntoja täytyy asuntomarkkinoilla olla tarjolla paljon enemmän kuin on liikuntarajoitteisia asunnonostajia. Esteettömistä asuinrakennuksista tulee tulevaisuudessa pula. 2.2 Hissittömät asuinkerrostalot Suomessa on asuinkerrostaloja yli kpl (TK 2004). Näistä hissittömien osuus on lähes puolet. Vuonna 1997 laskettiin kolmikerroksisissa ja tätä korkeammissa kerrostaloissa olevan hissitöntä porrashuonetta (Stakes 2005). Määrällisesti eniten hissittömiä kerrostaloja rakennettiin 1960-luvulta aina 1980-luvun alkuun asti (Jukkola 1990, s ). Tuolloin rakennettiin myös määrällisesti eniten kerrostaloja. Rakennusmääräykset eivät edellyttäneet, että alle viisikerroksisiin taloihin oli rakennettava hissi. Toinen hissien rakentamista ohjaava tekijä on ollut valtion Arava-säädökset. Niiden mukaan hissin sai valtion lainoittamassa asuntotuotannossa 1980-luvun alkuun saakka rakentaa vain vähintään viisikerroksisiin taloihin. asuinrakennuksia (kpl) 0 0 kpl / vuodessa on hissi ei hissiä 600 on hissi ei hissiä yli 8 kerroksia Kuva 2. Vuonna 1985 tai sitä ennen rakennetut vähintään kolmikerroksiset asuinrakennukset kerroslukumäärän ja hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990). Kuva 3. Asuinkerrostalojen keskimääräinen vuosittainen rakentamisvolyymi hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990). 8 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

11 Yhteiskunnan tuki Valtio tukee hissien rakentamista hissittömiin kerrostaloihin. Hissiasennuksesta syntyy yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, jos sen ansiosta voidaan vähentää kotihoitokäyntejä. Eräiden laskelmien mukaan hissi on kokonaistaloudellisesti kannattava, mikäli sen ansiosta voidaan vähentää kuusi kotihoitokäyntiä viikossa (Rönkä ym. 1997, s. 86). Asetettaessa vastakkain pelkästään ne kustannukset, jotka koituvat valtiolle hissirakentamiselle myönnetyn tuen muodossa, ja kotihoidon kustannukset, tulee hissi vielä tätäkin edullisemmaksi. Eräässä tutkimuksessa palvelutaloon muuttaneista vanhuksista 13 % ilmoitti muuton syyksi oman asuintalonsa hissittömyyden (Rönkä ym. 1997, s. 86). Jos hissillä voidaan siirtää laitosasumiseen siirtymistä myöhemmäksi, ovat syntyneet säästöt entistä suuremmat (Stakes 2005). Valtion Asuntorahasto (ARA) myöntää avustusta asuinrakennusten korjaushankkeille, joissa tehdään mahdolliseksi liikuntaesteisen pääsy rakennukseen, asuntoon tai muihin asuinrakennuksen tiloihin. Valtion tukea hissihankkeille on voinut saada vuodesta 1990 lähtien 30 % hankkeen kokonaiskustannuksista ja vuonna 1997 avustuksen yläraja nostettiin 50 %:iin (Rönkä ym. 1997, s. 28). Lisäksi useat kunnat myöntävät 5 15 %:n lisäavustuksen ARA:n tukemiin hankkeisiin. Esimerkiksi Helsingissä on mahdollista saada jopa 60 % tukea hissihankkeen kaikista kustannuksista. Avustuksia myönnettäessä tarkastellaan kulkuyhteyksiä kokonaisuutena, jolloin rakennustoimiin voi liittyä muitakin muutoksia kuin hissin rakentaminen. Vaikka tavoitteena on mahdollisimman täydellinen esteettömyys, ei sen toteutuminen ole avustuksen ehdoton edellytys. Tukea on myönnetty myös hankkeille, joissa portaatonta kulkua kaikkiin asuntoihin ei ole pystytty järjestämään (Holappa). Hissirakentamisen edistäminen edellyttää kaupunkien eri hallinnonalojen sitoutumista hankkeeseen. Esimerkiksi Helsingissä rakennusvalvonta, kaupunkisuunnittelu, kaupunginmuseo ja pelastuslaitos ovat tehneet runsaasti yhteistyötä asian edistämiseksi. Eri viranomaiset ovat muokanneet vaatimuksiaan ja menettelytapojaan rakennuslupaprosessissa, jotta päämäärä lisätä hissirakentamista saavutettaisiin. Pelastuslaitos on sallinut portaiden kaventamisen tapauksissa, joissa kokonaisturvallisuus ei sen vuoksi heikenny. Usein on hissihankeen ja portaiden kaventamisen yhteydessä saatu aikaan paloturvallisuuden kannalta suorastaan parannuksia, kun portaiden kaventamisen ehdoksi on asetettu huoneistojen erottaminen erillisiksi palo-osastoiksi lisäämällä huoneistoihin sisäpuoliset paloa pidättävät ovet. (Holappa, Rontu) Helsingissä perustettiin vuonna 2000 hissiprojekti, jonka tavoitteena on hissirakentamisen edistäminen sekä yksityisiin että kaupungin omistamiin asuntoihin. Kaupunkilaisten palveluksessa toimii hissiasiamies, joka neuvoo taloyhtiöitä ja isännöitsijöitä hissihankkeisiin liittyvissä asioissa hissejä avustuskohteita Kuva 4. ARA:n myöntämät hissiavustukset vuosina (lähde: ARA). JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET 9

12 10 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET Hissirakentaminen on vähäistä Stakesin laskelmien mukaan hissejä täytyisi asentaa kappaletta vuodessa, jos puolet hissittömistä kerrostaloista haluttaisiin varustaa hissillä seuraavan kymmenen vuoden kuluessa (Stakes 2005). Valtion ja kuntien tuesta huolimatta hissinrakennushankkeita on toteutettu odotettua vähemmän. Hissiavustuksia ARA on myöntänyt vuodesta 1997 lähtien keskimäärin 150 hissille vuosittain (ARA). Helsingissä suurin puute hisseistä on vanhoissa ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä. Hissiavustuksia saaneista taloyhtiöistä reilu kolmasosa on kuitenkin kantakaupungin vanhoja taloyhtiöitä (Helsingin hissiprojekti). Kantakaupungin taloissa on keskimäärin lähiökerrostaloja enemmän kerroksia ja porrashuonetta kohden enemmän asuntoneliöitä. Vanhoilla taloyhtiöillä, joissa on jo maksettu suurista peruskorjauksista aiheutuneet kustannukset, on ollut mahdollista sijoittaa rahaa hissin rakentamiseen. Kantakaupungissa on hissin lisäämisen yhteydessä joskus ullakkokerros muutettu asunnoiksi, jolloin uusien asunto-osakkeiden tai rakennusoikeuden myynnistä saaduilla tuloilla taloyhtiöt ovat rahoittaneet hissinrakentamista (Holappa). Matalissa lähiötaloissa hissin lisäämisen liian suuret kustannukset asuntoneliöitä kohden ovat estäneet hissihankkeiden käynnistymistä ja -70-luvulla rakennetuissa lähiötaloyhtiöissä on ensisijalla välttämättömät peruskorjaustyöt kuten putki- tai julkisivuremontit, jolloin hissin lisäämishankkeita ei pystytä taloudellisista syistä avustuksista huolimatta toteuttamaan.

13 3. Rakennuksen ominaispiirteiden säilyttäminen Rakennettuun ympäristöön liittyy ominaisuuksia, joiden säilymistä pidetään toivottavana. Jokaisessa muutoshankkeessa joudutaan päättämään, missä määrin on mahdollista hyödyntää rakennuksen olemassa olevia ominaisuuksia. Vaikka arvostukset ovat aikakaudesta riippuvia, ovat ne samalla kulttuuriin sidottuja ja välittyvät sukupolvelta toiselle. Rakennettu ympäristö on meille yhteinen ja säilyy pidempään kuin itse elämme. Siksi sen vaalimisessa ja kehittämisessä on kysymys pitkäjänteisestä toiminnasta Rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa määrittäviä tekijöitä Kulttuurihistoriallisesti rakennus voi olla edustava esimerkki aikansa arkkitehtuurista. Asuinrakennus voi olla todiste tietyn aikakauden ja sosiaaliluokan asumiskulttuurista. 1- luvun lopun kaupunkikerrostalon pääporrashuoneen koristeellisuus ja tilavuus sekä vastaavasti palvelijanportaan karuus ja pieni mittakaava kertovat menneen ajan yhteiskunnasta. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo voi perustua myös harvinaisuuteen. Rakennus voi olla joko yksi viimeisistä säilyneistä aikakautensa tyypillisen rakennustyypin edustajista, tai se saattaa olla jo valmistuessaan ollut poikkeuksellinen rakennus. Vanhojen porrashuoneiden yksityiskohdat heijastavat usein aikakauden kansainvälisiä virtauksia, joskus taas on pyritty omaleimaiseen kansalliseen vaikutelmaan. Alkuperäisyys on eräs keskeisistä kulttuurihistoriallisista käsitteistä. Vanhassa rakennuksessa on useita ajallisia kerrostumia, jotka ovat syntyneet eri aikoina tapahtuneiden välttämättömien korjaustoimenpiteiden, käyttötarkoituksen muutoksien tai lisärakentamisen tuloksena. Kunnostustoimenpiteistä johtuen mikään vanha rakennus ei kokonaisuutena voi olla täysin alkuperäinen. Alkuperäisyyden sijasta olisikin puhuttava alkuperäisenkaltaisuudesta. Rakennukset sisältävät yleensä alkuperäiseen asuun tehtyjä muutoksia. Tätä kutsutaan kerroksisuudeksi. Eri-ikäiset rakennusosat kertovat eri aikakausista, eri aikojen ihanteista ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksista. Hissin rakentaminen on yksi kerrostuma rakennuksen historiassa. Kuva luvun edustavuutta (Niittykumpu 3, Arkkitehtitoimisto Osmo Lappo). JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET 11

14 3.2. Arkkitehtoniset ominaisuudet Arkkitehtuuri määritellään usein koostuvaksi seuraavista kolmesta osa-alueesta: kestävyydestä, käytettävyydestä ja kauneudesta. Käytön, tekniikan ja kauneuden yhteensovittaminen rakennuksessa tai rakennetussa ympäristössä on arkkitehtuuria. Kestävyys on rakenteellista toimivuutta. Tavoitteena rakentamisessa on, että taloudellisesti ja teknisesti järkevillä ratkaisuilla saadaan aikaan kestävä rakenne. Ekologisella kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että rakennus koko elinkaarensa aikana kuormittaa ympäristöä kohtuullisesti. Käytettävyys on rakennuksen toimivuutta siinä käytössä, johon se on tarkoitettu. Rakennuksen tilojen esteettömyys on rakennuksen toimivuutta ja käyttökelpoisuutta eri käyttäjäryhmien näkökulmasta. Rakennus on sitä esteettömämpi, mitä useammat käyttäjäryhmät pystyvät siinä toimimaan. Hyödyllisyyteen liittyy myös rakennuksen käytön taloudellisuus. Kauneus ilmenee viihtyisyytenä, arkkitehtonisena ilmaisuna ja tyylinä. Rakennukset ja rakennettu ympäristö synnyttävät myönteisiä tai kielteisiä esteettisiä kokemuksia. Useat arvot vaikuttavat kauneuden kokemukseen (Sepänmaa 1991, s. 46). Esimerkiksi luonnonmukaisuus, ekologisuus, toimivuus, tyylipuhtaus, kalleus, harvinaisuus tai ainutlaatuisuus voivat olla rakennetussa ympäristössä esteettiseen elämykseen vaikuttavia seikkoja. Asuinrakennuksen toimivuus ja kulkureitit Rakennuksen tärkein tehtävä on palvella ihmisiä jossain tietyssä käytössä. Käyttämätön rakennus on välittömästi uhanalainen ja katoaa ennen pitkää, vaikka ihminen ei sitä aktiivisesti hävittäisikään. Koska rakennuksen olemassaoloon liittyy olennaisesti sen käyttö, on vanhakin rakennus osa nykyaikaa. Asuinrakennuksen tehtävä on toimia asukkaidensa kotina ja tyydyttää asumisen perustarpeet. Tämän arvon säilyttäminen on tärkeää. Hissin lisääminen hissittömään porrashuoneeseen parantaa asuinrakennuksen käytettävyyttä. Rakennuksen esteettömyydellä tarkoitetaan laajasti ymmärrettynä rakennuksen tilojen toimivuutta ja turvallisuutta siinä käytössä, johon se on tarkoitettu. Asunnon sisällä toimivuus on sitä, että asunnon varustetaso ja mitoitus vastaavat asukkaan tarpeita. Eri elämänvaiheissa olevilla asukkailla on erilaisia vaatimuksia asuinympäristölleen. Kulkureiteillä olevat kynnykset, tasoerot ja liian kapeat oviaukot vaikeuttavat monien asukasryhmien toimintaa asunnossa. Jos asunnon tilat vastaavat liikkumisrajoitteiden asukkaan vaatimuksia, on tärkeää, että myös asunnon ulkopuolisissa tiloissa esteettömyys toteutuu. Reitin asunnosta porrashuoneen kautta rakennuksen muihin tiloihin ja ulos on oltava mahdollisimman monille asukkaille toimiva ja turvallinen. Asuinrakennuksen toimivuudelle asetetut vaatimukset ovat olleet erilaisia eri aikoina. Tämän päivän yhteiskunnassa katsotaan, että ihmisen tulee kyetä asumaan itsenäisesti. Vanhukset elävät enimmäkseen yksin tai kaksin toisen samanikäisen kanssa. Yhteiskunta on osittain ottanut aiemmin suvulle ja perheelle kuuluneen sosiaalisen turvaverkon roolin. Hissin puuttuminen ovat epävarmasti liikkuvalle eräs keskeisin kulkureitteihin liittyvä este asuinrakennuksessa. Kynnyksiä voidaan poistaa tai madaltaa ja oviaukkoja useissa tapauksissa leventää, mutta tasoerojen poisto esimerkiksi luiskilla ei yleensä ole mahdollista. Portaissa kulkeminen on ikääntyneille myös merkittävä loukkaantumisriski. On arvioitu, että porrastapaturmia tapahtuu Suomessa vuosittain noin Ruotsalaisten porrastapaturmia ja portaissa liikkumista koskevien tutkimusten mukaan suurin osa onnettomuuksista sattuu portaita alaspäin kuljettaessa, ja kantamukset pahentavat tapaturman seurauksia. (Ekman ym. 1992, s. 2-3) 12 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

15 4. Rakentamisen ohjaus 4.1. Lainsäädäntö ja rakennetun ympäristön vaaliminen Rakennetun ympäristön suojelua ja vaalimista ohjaavat maankäyttö- ja rakennuslaki sekä rakennussuojelulaki 1. Tärkein rakennussuojelun instrumentti on kaavoitus, joka tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Asemakaavoitetulla alueella voidaan rakennussuojelulakia soveltaa vain, jos kaavoituksen keinoin ei rakennusta voida suojella tai jos rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteeksi määritellään alueiden käytön ja rakentamisen ohjaus siten, että luodaan hyvää elinympäristöä sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Rakentamiselta edellytetään että sen tuloksena syntyvä rakennus soveltuu maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Korjaus- ja muutostöissä tulee lain mukaan ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Vaikka vanha rakennus olisi käytettävyyden ja turvallisuuden puolesta ristiriidassa nykyisten rakentamismääräyksien kanssa, ei laki edellytä muutostoimiin ryhtymistä, olemassa olevan tason säilyttäminen riittää. Kun rakennukseen tehdään muutoksia, lupaviranomaiset edellyttävät usein joitain parannuksia olemassa olevaan tasoon nähden. Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta laki määrää, että rakentamisen tai korjaus- ja muutostöiden seurauksena historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia ja kaupunkikuvaa ei saa turmella. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei määrittele rakennussuojelun kohteille ikärajoja. Käytännössä suojelun piiriin on otettu yleensä vähintään 30 vuotta vanhoja rakennuksia tai alueita. Sisätilojen suojelu Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla voidaan suojella myös sisätiloja, kuten porraskäytäviä. Porraskäytäviä on suojeltu asemakaavamerkinnällä esimerkiksi Helsingissä kahdessa kaupunginosassa (Makkonen). Katajanokan vanhan osan kaavassa vuodelta 1984 on merkintä rakennuksessa [ei] saa suorittaa sellaisia purkamis- ja muutostöitä, jotka turmelevat porrashuoneiden rakennustaiteellista arvoa. Ruskeasuolla on vuoden 2005 kaavassa kaareviin lamellitaloihin ja tähtitaloihin 2 kaavamerkinnällä rajattu säilytettäväksi määrätyt porrashuoneet. Uusia suojelukaavoja on Helsingissä valmisteilla Esteettömyys ja rakentamisen ohjaus Vuonna 1999 voimaan astuneessa maankäyttö- ja rakennuslaissa on vaatimus, että rakennus soveltuu myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. Vaatimus rakennusten ja ympäristön esteettömyydestä on kuitenkin tullut rakentamisen ohjaukseen varsin myöhään. Rakentamismääräyskokoelman osa F1 Ensimmäinen maininta liikkumisesteisille soveltuvasta ympäristöstä tuli Suomen rakennuslainsäädäntöön vuonna 1973, kun rakennusasetukseen kirjattiin, että yleisölle tarkoitettujen tilojen suunnittelussa tuli ottaa huomioon myös henkilöt, joiden liikuntakyky tai kyky suunnistautua on iän, vamman tai sairauden takia rajoittunut. Vuonna 1979 vaatimus sai 1) Lisäksi muinaismuistoiksi katsottujen rakennusten suojelusta säädetään muinaismuistolaissa ja kirkollisten rakennusten suojelusta kirkkolaissa. Valtion omistamien rakennusten suojelusta on säädetty erillinen asetus, mikä esitetään poistettavaksi uudessa rakennussuojelulaissa). 2) Talot on suunnitellut arkkitehtitoimistot Sysimetsä-Kajava sekä Martikainen-Ypyä-Malmio vuonna JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET 13

16 konkreettisemman asun, kun astui voimaan rakentamismääräyskokoelman osa F1, Liikkumisesteetön rakentaminen. Se käsitteli vain julkisten tilojen rakentamista. Asuntohallitus asetti vuonna 1989 työryhmän pohtimaan asuntorakentamisen ohjausta liikkumisesteisille paremmin soveltuvaksi. (Könkkölä 2003, s. 17) Rakentamismääräyskokoelman osa G1 Vuonna 1994 tuli rakentamismääräyskokoelmaan ensimmäinen asuntorakentamista ohjaava osa G1, Asuntosuunnittelu. Siinä asetettiin vaatimus, että vähintään nelikerroksisiin kerrostaloihin tuli asentaa pyörätuolinkäyttäjälle soveltuva hissi. Myös kolmikerroksisiin taloihin piti asentaa hissi, jos porrasyhteyttä kohti oli vähintään kuusi asuntoa sisäänkäyntitason yläpuolisissa kerroksissa. Tähän sääntöön oli poikkeus: silloin, kun tontin maantasokerroksen kerrosalasta pääosa oli suunniteltu liikkumisesteisille soveltuviksi asunnoiksi, ei kolmikerroksiseen taloon tarvittu hissiä. Käytännössä liikuntaesteisille suunniteltujen asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät välttämättä kohtaa. Esimerkiksi jos yläkerran asukas vammautuu, ei häntä hyödytä se, että samassa taloyhtiössä on myös liikuntaesteisille suunniteltuja asuntoja. Yhteiskunnan ohjauksella pyritäänkin siihen, että markkinoilla olisi tarjolla riittävä määrä liikuntaesteisille soveltuvia asuntoja. Vuoden 2005 maaliskuussa tulivat voimaan uudistetut rakennusmääräyskokoelman osat G1 ja F1, joissa on tiukennettu ympäristön esteettömyyteen liittyviä määräyksiä. Kerrostalot täytyy varustaa pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjille soveltuvalla hissillä jo silloin, kun käynti johonkin asuinhuoneistoon on sisäänkäyntikerros mukaan lukien rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Esteettömyyttä on asetuksessa käsitelty aiempaa kokonaisvaltaisemmin, sillä jo rakennuksen ulkopuoliset kulkuyhteydet tulee tehdä liikuntaesteiselle soveltuviksi. Uudessa asetuksessa osaa F1, Esteetön rakennus, sovelletaan myös asuinrakennuksiin niiltä osin kun asuntorakentamista käsittelevässä G1:ssä määrätään rakennuksen soveltumisesta myös liikuntaesteisen käyttöön. Arava-normisto Eräs asuinrakennusten esteettömyyteen vaikuttava tekijä on ollut valtion lainoittamaa, niin kutsuttua Arava-asuntotuotantoa ohjaava normisto. Vuoteen 1982 saakka valtion lainoittamassa Arava-rakentamisessa hissi sallittiin vain vähintään 5-kerroksisiin taloihin. Arava-ohjeissa hissiä edellyttävä vähimmäiskerroslukumäärä laski vaiheittain ensin neljään vuonna 1982 ja kolmeen vuonna 1990 kuitenkin edellyttäen porrashuonetta kohdin olevan, yhteenlasketun huoneistoalan ylittävän 700 m². Arava-normiston ohjaamana maahamme on rakennettu runsaasti kolmi- nelikerroksisia hissittömiä taloja. (Könkkölä 2003, s. 18) Esteettömyyden parantaminen vanhoissa asuinrakennuksissa Rakentamista ohjaavissa määräyksissä sanotaan, että niitä sovelletaan mahdollisuuksien mukaan olemassa olevien rakennusten korjaus- ja muutostöissä. Koska vanhat rakennukset eivät usein täytä nykyisiä vaatimuksia esimerkiksi paloturvallisuuden suhteen, valvovan viranomaisen tehtävä on varmistaa, ettei muutosrakentamisessa tapahdu heikennystä olemassa olevaan tasoon nähden, vaikka vanhan rakennuksen kaikinpuolista uudistamista nykymääräyksiä vastaavaksi ei voidakaan vaatia. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 :n kolmannessa momentissa säädetään rakennusmääräyskokoelman määräysten soveltamisesta korjausrakentamiseen seuraavaa: Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät. Paikallisviranomaisille jätetään siis tapauskohtaista harkintavaltaa. Käytännössä paikallisviranomaisten tulkinnat korjaushankkeissa eroavatkin jossain määrin toisistaan. Tavoitteena korjaus- ja muutoshankkeissa on aina parannus. Esimerkiksi jälkiasennushissi voi parantaa jokapäiväistä turvallisuutta, kun porrastapaturmariski vähenee. Vaikka samalla poistumistie saattaa kaventua, voidaan riskejä analysoimalla ehkä todeta kokonaisturvallisuuden parantuvan. Jos viranomaiset pitävät jonkin rakennuksen kohdalla oman vastuualueensa saavutetusta tasosta kiinni, voi kokonaisuuden kannalta selkeä parannus 14 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

17 jäädä toteutumatta. Tällainen tilanne syntyy, jos esimerkiksi pelastusviranomainen ei salli vähäisintäkään portaan kaventamista alle nykyvaatimuksen mukaisen mm:n. Viranomaisten yhteistyöllä voidaan muutoshankkeissa saavuttaa kaikkien osa-alueiden kannalta hyviä ratkaisuja. Esimerkiksi Helsingissä on sallittu portaan kaventaminen jopa mm:iin sillä ehdolla, että makuupaarin kuljettaminen onnistuu portaita pitkin. Samalla pelastusviranomainen salliessaan portaan kaventamisen on kiinnittänyt huomiota talon yleiseen paloturvallisuuteen ja edellyttänyt porrashuoneen muun paloturvallisuuden parantamista. Kaikissa tapauksissa porrashuoneen yläosaan on asennettu savunpoistoluukku, joka voidaan avata katutasosta. Tapauskohtaisesti on pelastusviranomainen vaatinut muitakin parannustoimia. Vanhoissa taloissa asuntojen tulipaloa huonosti kestävät ovet muodostavat paloturvallisuuden kannalta merkittävämmän riskin kuin portaan leveys. Tällaisessa tapauksessa pelastuslaitos on asettanut portaan kaventamisen ehdoksi paloa pidättävän lisäoven asentamisen asunnon puolelle. Vielä eräs parannuskeino on ollut niin kutsuttujen kuivanousuputkien lisääminen porraskäytävään. Sammutustilanteessa vesi johdetaan kerroksiin kiinteää putkea pitkin, jolloin portaat säilyvät vapaina sammutusletkuista ja portaissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. (Rontu) Vanhassa talossa esteettömyyden parannustoimet on hyvä mitoittaa koko talon esteettömyyttä vähentävät kohdat huomioon ottaen. Hissiavustusta voidaan hissihankkeen yhteydessä myöntää myös esimerkiksi luiskan rakentamiseen. Jos hissin mahduttaminen porrashuoneen yhteyteen on vaikeaa, voi olla järkevää tinkiä hissikorin koosta etenkin silloin kun talon muut kulkutilat ja asuinhuoneet ovat ahtaita. Hissiä ei ole järkevä mitoittaa suuren sähköpyörätuolin tilantarpeen mukaan, jos talon muissa tiloissa sellaisella ei pysty liikkumaan. Pienempi hissi voi olla helpompi ja taloudellisempi sijoittaa rakennukseen; useille käyttäjäryhmille sekin on merkittävä parannus. JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET 15

18 Jälkiasennushissit 1050 Hissi on sähkötoiminen kone, jota koskevat 550 hissimääräykset. Suomessa hissitekniikkaa säätelee Euroopan unionin hissidirektiivi. Siinä on määritelty hissin eri osat, niiden toiminta ja turvajärjestelmät Jälkiasennuksissa käytettävät 1350 hissityypit 750 Uudisrakentamiseen tarkoitetut hissityypit soveltuvat vain harvoin jälkiasennushisseiksi niiden suuren tilantarpeen vuoksi. Nykyisistä hissityypeistä jälkiasennushisseiksi soveltuvia malleja löytyy hydrauli-, köysi- ja ketjuhisseistä. Joskus tilanahtauden, tasoeron vähäisyyden tai vähäisen käytön vuoksi hissin sijaan päädytään valitsemaan jokin muu tasonvaihtolaite Kuva 6. Jälkiasennushissien mittoja. Äärimmäisenä vasemmalla jälkiasennushissin tyypillinen kuilukuoppa ja ylätila. Oikealla kääntöovellisten ja automaattiovellisten kaitaja minihissien mittoja Hydraulihissi Ruotsissa jälkiasennushissirakentamiseen panostettiin voimakkaasti jo 1980-luvulla, jonka seurauksena kehitettiin niin kutsutut mini- ja kaitahissi (minihiss, smalhiss). Näiden hydraulitekniikkaan perustuvien hissien uutuusarvo oli niiden kuiluissa vaadittavien suojae täisyyksien sekä ylä- ja alatilojen pienuudessa. Suojatilavarauksia on voitu pienentää hissin 1260 hitaan nopeuden ja hissityypille kehitettyjen suojalaitteiden ansiosta. Minihissi on korinsa sisämitoilta x mm kokoinen ja siten useimmille pyörätuoleille soveltuva. Tavallinen kuilu on ulkomitoiltaan noin 1100 mm leveä ja 1650 mm syvä. Kaitahissin x 1900 mm:n koriin mahtuu nykyisin käytettävä ambulanssipaari, ja sen kuilun tavalliset ulkomitat ovat 1100 mm ja 2150 mm. Ulkomitat vaihtelevat hieman valmistajan mukaan. Jos hissiltä ei edellytetä läpikuljettavuutta, voidaan minihissin nostomekanismi sijoittaa korin taakse, jolloin kuilusta voidaan tehdä noin 100 mm kapeampi. Hissikorin koot eivät perustu määräyksiin, joten niitä voidaan periaatteessa räätälöidä kohteen mukaan, jolloin kuilun ulkomittojakin voidaan jonkin verran muuttaa. Molempia hissityyppejä valmistetaan myös läpikuljettavina, eli sellaisina, joissa on ovet hissikorin molemmilla seinustoilla. Läpikuljettavuudesta voi olla hyötyä, jos esimerkiksi sisäänkäynti sijaitsee puoli kerrosta ensimmäistä asuinkerrosta alempana. Vähäisen ala- ja ylätilan ansi JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

19 osta hissikuilun alle ei tarvitse avata suurta tilaa eikä hissikuilua yleensä tarvitse viedä vesikaton läpi ja tehdä talon räystäslinjan yläpuolelle kohoumaa. Hydraulihissin konehuone on pieni, noin puolen neliön kokoinen, eikä sitä tarvitse sijoittaa välittömästi hissikuilun yhteyteen. Hydraulihissit ovat hieman tavallista hitaampia ja energiataloudeltaan nykyisiä köysihissejä huonompia. Myös niiden nostovoiman välittäjänä käytetty suuri öljymäärä säännöllisesti vaadittavine vaihtoineen pudottaa hydraulihissin ekologisuudessa muita hissityyppe- 970 jä heikommaksi Konehuoneeton köysihissi Konehuoneettomat köysihissit ovat energiataloudellisia, toiminnaltaan nopeita ja käyntiääneltään hiljaisia. Ainakaan vielä ei ole olemassa konehuoneettomia sovelluksia, joissa 970 päästäisiin yhtä hyvään kuilun ja hissikorin hyötysuhteeseen kuin edellä mainituissa hydraulitekniikkaan 1050 perustuvissa mini- ja kaitahisseissä. Eräissä sovelluksissa on kuilun ylä- ja alatiloja pienennetty hydraulihissejä vastaaviksi. Niidenkin 1050 kuilusta vie kuitenkin melko suuren osan köysistö ja nostokoneelle varattu tila, joten hissikori jää kuiluun nähden suhteellisen pieneksi Kuva 7. Konehuoneettoman hissin vetokone sijaitsee hissikuilun yläosassa. (kuva: KONE Hissit Oy) Kuva 8. Konehuoneettomien hissien mittoja. Ketjuhissi Jälkiasennushisseissä ratkaiseva tekijä on usein hissikuilun riittävän kapeuden, hissikorin riittävän leveyden ja läpikuljettavuuden yhdistelmä. Ketjuhissiä on Ruotsissa käytetty paljon jälkiasennuksissa. Se on hyvin kustannustehokas ratkaisu, jossa hissikorin ja hissikuilun vaatiman pinta-alan suhde on erittäin edullinen. Hissistä on tarjolla laaja valikoima erikokoisia kori- ja kuiluratkaisuja, jolloin sen asennus onnistuu erittäin ahtaaseenkin, jopa alle yhden neliön tilaan. Ketjuhissillä saadaan kaitahissin mitat täyttävä läpikuljettava hissi kuiluun, jonka leveys on vain mm. Myös ketjuhissi on konehuoneeton. Hissi liikkuu ketjun varassa, jota pyörittää kuilun yläosassa, ylimmän oven yläpuolella oleva sähkökone. Toisin kuin edellä mainituissa hissityypeissä, hissin itsekantava kuilu on sen kiinteä osa. Tämän hissityypin heikkouksia ovat hitaus sekä edellä mainittuja hissityyppejä suurempi käyntiääni. Käytännössä tämä ketjusta syntyvä mekaaninen kolina on saatu pienennettyä melko vähäiseksi muun muassa kuilun hyvällä äänieristyksellä. Ääneneristyssyistä kuilut ovat aina lasiverhoiltuja tai umpinaisia, eivät koskaan teräsverkkoa Kuva 9. Eräiden ketjuhissien mittoja (läpikuljettavissa malleissa on samat mitat). JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET

20 Kuva 10. Porrashissi (Kuva: KONE Hissit Oy) Hissikuilu Muut tasonvaihtolaitteet Hissin lisäksi on muitakin tasonvaihtolaitteita, esimerkiksi porrashissit sekä kevyt- ja vammaishissit. Ne eivät ole hissidirektiivin alaisia vaan niistä säädetään konedirektiivissä. Tästä johtuen ne ovat rakenteeltaan, toiminnaltaan ja turvalaitteiltaan erilaisia kuin varsinaiset hissit. Porrashissit ovat tasonvaihtolaitteista kaikkein keveimpiä. Niissä on istuin tai kuljetustaso, joka liikkuu portaan viereen asennettua kiskoa pitkin tasolta toiselle. Niin sanottu vammaishissi, jota kutsutaan myös kevythissiksi, on tavallista hissiä hitaampi ja pystyy kuljettamaan tavallista hissiä vähemmän kuormaa. Turvamääräyksistä johtuen vammaishissi liikkuu vain, kun käyttäjä pitää painonapin pohjaan painettuna. Sekä porrashissi että vammaishissi vievät konehuoneettomina ja kevytrakenteisina hyvin vähän tilaa ja soveltuvat siksi paikkoihin, joihin varsinaista hissiä ei ole tilanahtauden vuoksi mahdollista asentaa. Hissikuilu on hissin toiminta-alue, johon ei saa sijoittaa hissin toimintaan kuulumattomia rakenteita tai laitteita, esimerkiksi putkia tai sähköjohtoja. Hissikuiluun on pääsy ainoastaan valtuutetuilla hissiasentajilla. Kuilu täytyy olla siten suojattu, ettei sinne pääse työntämään ulkopuolisia esineitä tai esimerkiksi sormea siten, että henkilöturvallisuus kärsii tai hissin toiminta vaarantuu. Kuilun seinämien iskunkestävyydestä ja taipumajäykkyydestä on tarkat ohjeet. Edellä mainituista syistä johtuen nykyiset hissikuilut ovat umpinaisempia kuin vanhat verkkoseinäiset hissikuilut. Kuva 11. Entisajan läpinäkyvyyttä: kolmionmuotoinen hissikuilu Helsingin Koroistentiellä. 18 JÄLKIASENNUSHISSIEN VAIKUTUKSET