Työterveyshuoltokysely

Transkriptio

1 Työterveyshuoltokysely

2

3 3 Sisällys Esipuhe Yhteenveto Taustatiedot Yrittäjät Työnantajayritykset Työterveyshuollon järjestäminen Ymmärrys työterveyshuoltopalveluista Työterveyspalveluista koettu hyöty Sairauspoissaolojen seuraamisesta Julkaisija Suomen Yrittäjät Mannerheimintie 76 A HELSINKI p toimisto@yrittajat.fi Tutkimus ja raportti Raportin on laatinut lainopillinen asiamies Harri Hellstén. Raportin pohjana olevat vastaukset kerättiin kesällä 2012 Webropol-kyselyllä. Harri Hellstén p harri.hellsten@yrittajat.fi

4 Esipuhe Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus on ohjelmassaan ilmaissut huolensa työterveyshuollon kattavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta maassamme. Kataisen hallitus ei ole suinkaan ensimmäinen edellä mainittuja kysymyksiä pähkäillyt hallituskokoonpano. Lähtökohtaisesti lakisääteisen työterveyshuollon tulisi tavoittaa jokainen työssä käyvä kansalainen. Näin asia ei kuitenkaan ole, eikä ole missään vaiheessa suomalaisen lakisääteisen työterveyshuollon historiaa ollutkaan. Eri tietolähteiden mukaan yksityisellä sektorilla yli 90 prosenttia palkansaajista on työterveyshuoltopalveluiden piirissä. Erityisen huolissaan alan toimijat ja päättäjät ovat kuitenkin olleet työterveyshuollon kattavuudesta kaikkein pienimmissä yrityksissä. Työterveyshuollon kattavuudesta yrittäjien keskuudessa ja pienissä yrityksissä on tarjolla hyvin erilaista tietoa. Yrittäjien osalta eri tutkimukset ja tilastot antavat kattavuudeksi 5 35 prosenttia, joskin työnantajina toimivien yrittäjien osalta on saatu parempiakin tuloksia. Kaikkein pienimmissä yrityksissä työterveyshuollon kattavuus on selvästi matalammalla tasolla kuin keskimäärin kaikissa yrityksissä. Alle 10 henkeä työllistävien mikroyritysten työterveyshuollon kattavuudeksi on raportoitu prosenttia. Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin tulokset kertovat vuodesta toiseen, että pienimpien yritysten työntekijät viihtyvät työssään paremmin kuin suurempien. Järjestetty työterveyshuolto ei olekaan ainoa työhyvinvoinnin mittari eikä työterveyshuollon järjestämättömyys tarkoita sitä, ettei yrityksessä tehtäisi työtä työntekijöiden hyvinvoinnin eteen. Totuus toki on, että vaikuttava työterveyshuolto on erinomainen työkyvyn tuki. Mitkä ovat sitten syynä siihen, etteivät kaikki yritykset täytä lakisääteistä velvollisuuttaan järjestää työntekijöilleen ennalta ehkäisevän työterveyshuollon palvelut? 4

5 Useimmin tarjottuja selityksiä ovat tiedon puute työterveyshuollon sisällöstä, tarkoituksesta, hyödyistä ja työnantajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto. Työterveyshuoltopalvelujen saatavuudessa on vaihtelua. Palveluntarjoajien resurssien vähäisyys on myös usein todettu syyksi pienten yritysten vaikeuksille saada työterveyshuollon palveluita erityisesti terveyskeskuksista. Työterveyshuoltopalvelujen tarjonnassa on varmasti myös alueellisia eroja, jotka ovat yhteydessä pienten yritysten vaikeuksiin hankkia palveluita. Työterveyshuollon palvelujen hankinta ei ole yrittäjille tuttua ja siihen koetaan liittyvän paljon byrokratiaa. Työterveyshuollon järjestäminen lisää osaltaan hallinnollista taakkaa, joka rasittaa etenkin pienimpiä yrityksiä ja vaikuttaa myös yrittäjien työssä jaksamiseen. Kiistatonta myös lienee, että työterveyshuoltopalvelujen tuottajille pienet yritykset ovat suuria yrityksiä työllistävämpiä, eivätkä siksi välttämättä aina mieluisimpia asiakkaita. Työterveyshuollon järjestämättömyyden syistä pienimmissä yrityksissä on enemmän valistuneita veikkauksia kuin tutkittua tietoa. Suomen Yrittäjät lähetti kesällä 2012 jäsenilleen työterveyshuoltoa koskevan kyselyn. Tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon tietoa siitä, miksi pienet yritykset eivät järjestä työterveyshuoltopalvelua työntekijöilleen. Tulokset yllättivät. Työterveyshuoltopalveluiden järjestämisprosentti Suomen Yrittäjien jäsenkentässä on korkea, kun ottaa huomioon, mitä muut asiaa koskevat raportit kertovat. Huolestuttava tieto on se, että osassa yrityksiä työterveyshuoltopalvelut on selvästi järjestetty ainoastaan lakisääteisen velvollisuuden täyttämiseksi. Tähän viittaa sekä se, etteivät vastaajat täysin ymmärrä, mihin ovat työterveyshuoltosopimuksissaan sitoutuneet, että se, ettei iso osa vastaajista koe saavansa työterveyshuoltopalveluista hyötyä. 5

6 Yhteenveto Suomen Yrittäjien jäsenyrityksistä 73 prosenttia on järjestänyt yrittäjän vapaaehtoisen työterveyshuollon. Noin 80 prosenttia palvelun järjestäneistä on järjestänyt sekä ennalta ehkäisevän työterveyshuollon että sairaanhoidon. Yrittäjän työterveyshuolto järjestetään yleensä yksityisen lääkäriaseman kautta. Yksinyrittäjät järjestävät palvelut muita harvemmin. Lisäksi yksinyrittäjät muita yrittäjiä useammin tyytyvät vain ennalta ehkäisevään työterveyshuoltoon ja järjestävät palvelut kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta. Suomen Yrittäjien työnantajina toimivista jäsenyrityksistä työterveyshuollon työntekijöilleen on järjestänyt 88 prosenttia. Kaikkein pienimmissä yrityksissä näin on tehnyt 83 prosenttia. Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla työterveyshuoltopalvelut työntekijöille on järjestetty heikommin, kuin muualla Suomessa. Peräti 75 prosenttia työterveyshuoltopalvelut työntekijöilleen järjestäneistä yrityksistä on järjestänyt sekä ennalta ehkäisevän työterveyshuollon että sairaanhoidon. Yksityisellä lääkäriasemalla järjestettyihin palveluihin sairaanhoito kuuluu kunnallisia palveluita useammin. Palvelut järjestetään useammin laajana suuremmilla paikkakunnilla. Yleisin syy työterveyshuollon järjestämättömyydelle on tietämättömyys järjestämisvelvollisuudesta. Toiseksi yleisin syy on se, ettei palveluiden järjestäminen ole onnistunut. Työterveyshuollon työntekijöilleen järjestäneissä yrityksissä lähes 2/3:ssa ymmärretään täysin, mihin yritys on työterveyshuoltosopimuksessaan sitoutunut. Pienemmissä yrityksissä näin on muita harvemmin. Laajan työterveyshuollon sekä yksityisellä lääkäriasemalla työterveyshuoltopalvelut järjestäneissä yrityksissä palvelut on ymmärretty muita paremmin. Alle puolet työterveyshuoltopalvelut työntekijöilleen järjestäneistä yrityksistä kokee palveluista olevan hyötyä erityisesti työkyvyn ylläpitämisessä ja sairauspoissaolojen ehkäisyssä. Lähes viidennes ei osaa sanoa, onko palvelusta hyötyä vai ei. Kaikkein pienimmissä yrityksissä koetaan hyöty muita harvemmin ja ollaan epätietoisempia mahdollisesta hyödystä. Laajan työterveyshuollon sekä yksityisellä lääkäriasemalla työterveyshuoltopalvelut järjestäneet yritykset kokevat palveluista olevan hyötyä muita useammin. Alle puolella työterveyshuoltopalvelut järjestäneistä yrityksistä on käytössään sairauspoissaolojen seurantajärjestelmä. Mikroyrityksissä se on harvemmalla kuin joka kolmannella. Laajan työterveyshuollon järjestäneillä yrityksillä seurantajärjestelmä on käytössä muita useammin. 6

7 7 1. Taustatiedot Työterveyshuoltokysely lähetettiin Suomen Yrittäjien jäsenrekisteristä satunnaisesti poimitulle yksinyrittäjälle ja työnantajayrittäjälle. Vastauksia saatiin Vastausprosenttia (17 %) voidaan pitää kohtalaisena. Koko Vastaajista kahdeksan prosenttia ilmoitti yrityksensä työllistävän ainoastaan vastaajan. Muihin mikroyrityksiin puolestaan lukeutuu lähes 2/3 vastaajien työpaikoista. Pieniä (10 49 työllistäviä) yrityksiä vastaajien joukossa edustaa noin neljännes, keskisuuria ( henkeä työllistäviä) kolme prosenttia ja vähintään 250 henkeä työllistäviä suuryrityksiä alle prosentti. KUVA 1. Vastaajat yrityskokoluokittain Toimiala Työterveyshuoltokyselyyn vastanneista lähes neljännes toimii palveluiden parissa (24 %). Kaupan toimialalta vastauksista on 16 prosenttia, rakentamisen 15 prosenttia, teollisuuden 11 prosenttia ja kuljetuspalveluiden seitsemän prosenttia. Yli neljännes vastaajista (27 %) ilmoittaa toimivansa muulla kuin jollain yllä mainituista toimialoista. Alue Selvästi eniten (42 %) vastauksia saatiin Länsi-Suomen alueelta. Toiseksi eniten vastaajia osallistui Helsinki Uusimaa-alueelta (20 %). Muut alueet seurasivat perässä tasakokoisin vastaajajoukoin: muu Etelä-Suomi 14 prosenttia, Itä- Suomi 13 prosenttia ja Pohjois-Suomi 12 prosenttia. Vastaajista 13 prosenttia ilmoitti yrityksen sijainniksi pääkaupunkiseudun, 15 prosenttia maakuntakeskuksen ja 44 prosenttia muun kaupungin. Taajaan asutussa kunnassa sijaitsee vastaajien yrityksistä kahdeksan prosenttia ja maaseutumaisessa kunnassa hieman yli viidennes (21 %).

8 2. Yrittäjät Yrittäjän työterveyshuollon järjestäminen on vapaaehtoista. Yrittäjät eivät usein ole tietoisia siitä, että työterveyshuollon järjestäminen myös heille itselleen on ylipäätään mahdollista. Järjestämisprosentti Työterveyshuoltokyselyyn vastanneista lähes kaikki (97 %) osasivat kertoa onko heidän yrityksessään järjestetty yrittäjän työterveyshuolto. Tästä joukosta 73 prosenttia ilmoitti yrittäjän työterveyshuollon järjestetyn ja loput, ettei heidän yrityksessään yrittäjän työterveyshuoltoa ole järjestetty. Keskimääräistä paremmin yrittäjän työterveyshuolto oli järjestetty työnantajayrityksissä. Yksinyrittäjistä työterveyshuollon itselleen oli järjestänyt alle viidennes, kun taas pelkästään yrittäjiä työllistävissä yrityksissä työterveyshuollon kattavuus oli jo selvästi parempi. KUVA 2. Työterveyshuollon kattavuus: Yrittäjät. Toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien työterveyshuolto oli järjestetty muita huomattavasti useammin rakentamisen ja kuljetuksen parissa toimivissa yrityksissä. Sen sijaan palvelualan yrityksissä järjestäminen oli harvinaisempaa. KUVA 3. Työterveyshuollon kattavuus: Yrittäjät. Toimialat. 8

9 9 Yrittäjät kuuluvat työterveyshuollon piiriin muita useammin Etelä-Suomen alueella (78 %) ja muita harvemmin alueella Helsinki Uusimaa (70 %). Suomen Yrittäjien vuonna 2009 toteuttamassa kyselyssä yrittäjistä vain 47 prosenttia ilmoitti, että heidän yrityksessään on järjestetty työterveyshuollon palvelut yrittäjille. Kolmessa vuodessa kattavuus on siis kasvanut merkittävästi. Sen sijaan yksinyrittäjien osalta kattavuus on heikentynyt, sillä vuoden 2009 kyselyn mukaan 21 prosenttia yksinyrittäjistä oli järjestänyt itselleen työterveyspalvelut. Palvelun laajuus Yrittäjän työterveyshuollon järjestäneistä noin 4/5 ilmoitti järjestäneensä sekä ennaltaehkäisevän työterveyshuollon että sairaanhoidon, kun loput noin 20 prosenttia olivat järjestäneet vain ennaltaehkäisevän työterveyshuollon. Työterveyshuollon järjestäneistä yksinyrittäjistä palvelun laajana oli järjestänyt 3/4. Järjestämistapa Selvä enemmistö yrittäjän työterveyshuollon järjestäneistä oli sen järjestänyt yksityisen lääkäriaseman kautta. Kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta palvelun oli järjestänyt 37 prosenttia vastaajista. Yritysten yhteiseen terveysasemaan oli tukeutunut neljä prosenttia vastaajista. Työterveysyhdistyksen kautta palvelut järjestäneitä oli selvästi alle prosentti. KUVA 4. Työterveyshuollon järjestämistapa. Yrittäjät. Vuoden 2009 kyselyssä 53 prosenttia ilmoitti palvelut järjestetyn yksityisellä lääkäriasemalla ja 43 prosenttia joko kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta, joten liikettä yksityisten lääkäriasemien suuntaan näyttäisi olevan. Muista yrittäjistä poiketen yksinyrittäjistä 58 prosenttia oli järjestänyt työterveyshuoltopalvelut kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta ja loput 42 prosenttia yksityisellä lääkäriasemalla. Pelkästään yrittäjiä työllistävissä vastaajayrityksissä luvut ovat toisin päin (yksityinen lääkäriasema 50 prosenttia, kunnallinen liikelaitos tai terveyskeskus 45 prosenttia).

10 3. Työnantajayritykset Jos yrityksellä on yksikin työntekijä, on työnantajan järjestettävä työntekijöilleen työterveyshuolto. Kyselyyn vastanneista 916 henkilöä eli 88 prosenttia ilmoitti, että heidän yrityksessään on palkattua henkilöstöä YEL-vakuutettujen henkilöiden lisäksi. Koko Kyselyyn vastanneista työnantajayritysten edustajista selvä enemmistö ilmoitti edustavansa alle 10 henkeä työllistäviä mikroyrityksiä, reilu neljännes muita pieniä yrityksiä ja loput yli 50 henkeä työllistäviä yrityksiä. KUVA 5. Työllistävät yritykset. Kokoluokittain. 3.1 Työterveyshuollon järjestäminen Järjestämisprosentti Työterveyshuoltokyselyyn vastanneista työnantajayritysten edustajista 905 osasi kertoa, onko heidän yrityksessään järjestetty työntekijöiden työterveyshuolto. Näistä 795 eli 88 prosenttia ilmoitti työterveyshuollon järjestetyn. Loput vastaajista puolestaan ilmoitti, ettei heidän yrityksessään ole järjestetty työterveyshuoltoa. Kaikkein pienimmistä työllistävissä yrityksistä 83 prosenttia on järjestänyt työterveyshuollon. Lähes kaikki yritykset, jotka eivät olleet järjestäneet työterveyshuoltoa, kuuluvat edellä mainittujen mikroyritysten ryhmään. Muiden pienten yritysten luokassa järjestämisprosentti on yli 99, ja yli 50 henkeä työllistävistä kaikki yritykset ovat järjestäneet työterveyshuollon työntekijöilleen. Myös eri toimialojen välillä on eroja, joskin yllättävän pieniä. Korkein järjestämisprosentti löytyy rakentamisesta. KUVA 6. Järjestämisprosentti. Työnantajayritykset. Kaikki ja kokoluokittain. 10

11 11 KUVA 7. Järjestämisprosentti. Toimialat. Alueittain tarkasteltuna työterveyshuolto on järjestetty useimmin Itä-Suomessa (92 %). Myös muut alueet nostavat koko joukon keskiarvoa pois lukien Helsinki Uusimaa -alue, jossa järjestämisprosentti jää 79 prosenttiin. Uusimaan pienempää järjestämisprosenttia selittänee osittain se, että alueelta vastanneet henkilöt edustavat keskimäärin hieman koko vastaajajoukkoa pienempiä yrityksiä. KUVA 8. Järjestämisprosentti. Alueet. Paikkakunnan suuruuden mukaan tarkasteltuna korkein järjestämisprosentti löytyy maakuntakeskuksiksi luokiteltavista kaupungeista, kun taas matalimmat löytyvät tiheimmin asutulta pääkaupunkiseudulta ja harvimmin asutuista maaseutumaisista kunnista. KUVA 9. Järjestämisprosentti. Paikkakunnan koko.

12 Palvelun laajuus Työterveyshuollon järjestäneistä työnantajayrityksistä 3/4 ilmoitti järjestäneensä sekä ennaltaehkäisevän työterveyshuollon että sairaanhoidon, kun loput olivat järjestäneet vain ennaltaehkäisevän työterveyshuollon. Yrityskokoluokittain tarkasteltuna jopa mikroyrityksissä laajan työterveyshuollon on järjestänyt 72 prosenttia kaikista työterveyshuollon järjestäneistä. Kymmenen tai enemmän henkilöä työllistävissä yrityksissä selkeästi useampi kuin 4/5 on järjestänyt myös sairaanhoidon. KUVA 10. TTH:n laajuus. Kaikki ja yrityskokoluokittain. Yritykset, jotka ovat turvautuneet kunnan liikelaitokseen tai terveyskeskukseen työterveyshuoltopalvelun tuottajana, järjestävät palvelun laajana keskimääräistä harvemmin, kun taas yksityiseen palveluntarjoajaan turvautuneista valtaosalla oli laaja työterveyshuolto. KUVA 11. Laajuus järjestämistavan mukaan. Toimialoittain tarkasteltuna laajaan työterveyshuoltoon turvaudutaan muita useammin teollisuudessa (82 %) ja palveluissa (79 %), kun taas kaupan alalla 2/3 yrityksistä tarjoaa työntekijöilleen myös sairaanhoidon. Vaikka Helsinki Uusimaa-alueella työterveyshuollon järjestämisprosentti on vastausten perusteella muita alueita matalampi, erottuu se edukseen palveluiden laajuudessa. Helsinki Uusimaa-alueella 4/5 työterveyshuoltopalvelut järjestäneistä on järjestänyt ne laajana. Itä- ja Pohjois-Suomessa näin on toiminut 70 prosenttia yrityksistä. Kun Helsinki Uusimaa-alueesta erotetaan vielä pääkaupunkiseutu erikseen, päästään vieläkin korkeampiin lukuihin (83 %). Pienemmillä paikkakunnilla puolestaan on muita yleisempää, että yritys on järjestänyt vain lakisääteisen työterveyshuollon. 12

13 13 KUVA 12. Laajuus paikkakunnan koon mukaan. Järjestämistapa Enemmistö työterveyshuollon järjestäneistä työnantajayrityksistä on järjestänyt työterveyshuollon yksityisen lääkäriaseman kautta. Kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta palvelun on järjestänyt 2/5 vastanneista yrityksistä. Yritysten yhteiseen terveysaseman on perustanut alle neljä prosenttia vastaajista. Sekä oman terveysaseman perustaneita että työterveysyhdistyksen kautta palvelut järjestäneitä on kumpiakin vastaajissa selvästi alle prosentin. KUVA 13. Järjestämistapa. Pienemmät yritykset suosivat suuria hieman useammin kunnallisia palveluita. Mikroyrityksistä kuitenkin yli puolet (53 %) on järjestänyt palvelut yksityisellä lääkäriasemalla, kun kunnalliseen liikelaitokseen tai terveyskeskukseen on luottanut 42 prosenttia. Toimialoittain suurimmat poikkeukset muista tekevät palvelut, jossa 61 prosenttia yrityksistä on järjestänyt palvelut yksityisellä, ja teollisuus, jossa 47 prosenttia yrityksistä on järjestänyt palvelut kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta. Järjestämistavoissa on valtavia eroja alueiden välillä. Kun Helsinki Uusimaaalueella peräti 77 prosenttia on järjestänyt palvelut yksityisellä palveluntarjoajalla, niin Itä-Suomessa 53 prosenttia yrityksistä on valinnut palveluntarjoajaksi joko kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen. Etelä-Suomen alueella peräti 12 prosenttia oli järjestänyt työterveyspalvelut yritysten yhteisen terveysaseman kautta.

14 KUVA 14. Järjestämistapa alueittain. Paikkakunnan koolla on selvä merkitys järjestämistapaan. Pääkaupunkiseudulla yli 4/5 vastaajista on järjestänyt palvelut yksityisellä ja vain 17 prosenttia kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta. Mitä pienemmälle paikkakunnalle mennään, sitä enemmän luvut kääntyvät toisin päin. Maaseutumaisissa kunnissa enää kolmannes ilmoitti järjestäneensä palvelut yksityisellä palveluntarjoajalla ja melkein kaksi kolmannesta puolestaan kunnallisella. Valtavia eroja selittänee se, että pienemmillä paikkakunnilla ei yksityisiä palveluntarjoajia ole samassa mittakaavassa tarjolla kuin suuremmilla. KUVA 15. Järjestämistapa paikkakunnan koon mukaan. Miksi työterveyshuoltoa ei ole järjestetty? Yksi kyselyn tavoitteista oli selvittää todellisia syitä työterveyshuollon järjestämisvelvollisuuden laiminlyömiselle. Siksi yrityksiltä, jotka eivät työterveyshuoltopalveluita olleet järjestäneet, kysyttiin syytä tähän. Vastaajilla oli mahdollisuus ilmoittaa useampi syy. Koska lähes kaikki yritykset, joissa työterveyshuoltopalveluita työntekijöille ei ollut järjestetty, olivat alle 10 henkeä työllistäviä mikroyrityksiä, ei tässä kappaleessa ole eritelty yrityksiä kokoluokittain. 14

15 15 KUVA 16. Miksi työterveyshuoltoa ei ole järjestetty? Yli kolmannes niistä vastaajista, jotka eivät olleet järjestäneet työntekijöilleen työterveyshuoltoa, ilmoitti, etteivät he olleet tietoisia työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudesta. Vastaajista noin joka kuudes kertoi, että palvelut on yritetty järjestää siinä onnistumatta. Tältä vastaajajoukolta kysyttiin vielä tarkentavia kysymyksiä järjestämisyrityksestä. Puolet on yrittänyt järjestää palvelut yksityisellä lääkäriasemalla ja 46 prosenttia kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta. Syyksi sille, ettei järjestäminen onnistunut, esitettiin yleisimmin liian kallista hintaa (42 %). Lisäksi yli neljäsosalle (27 %) vastaajista palveluntuottaja ei koskaan vastannut tarjouspyyntöön, 15 prosenttia ei ymmärtänyt heille tarjotun palvelun sisältöä, 12 prosentilla on liian pitkä matka työpaikalta lähimpään palveluntuottajan toimipisteeseen ja samoin 12 prosentille palveluntuottaja ei suostunut tarjoamaan ainoastaan ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa. Vastaajista noin joka kuudes kokee, ettei terveyspalveluiden järjestämisestä työntekijöille ole hyötyä. Suunnilleen samansuuruinen joukko vastaajista kertoi järjestävänsä työntekijöilleen muunlaisia terveyspalveluita. Vastaajista kuusi prosenttia puolestaan ilmoitti, että heillä on aiemmin ollut työterveyshuolto järjestettynä, mutta palvelut on sittemmin lopetettu. Ryhmässä muut syyt korostui palvelujen hinnan vaikutus järjestämishalukkuuteen. 3.2 Ymmärrys työterveyshuoltopalveluista Työterveyshuoltopalvelun järjestäneiden työnantajayritysten vastaajista 63 prosenttia ilmoitti ymmärtävänsä täysin, mihin he ovat työterveyshuoltosopimuksessaan sitoutuneet. Osittain sopimuksen sisällön kertoi ymmärtävänsä 35 prosenttia vastaajista ja täysin ymmärtämättömiä löytyy vastaajista kaksi prosentin verran. Mikroyrityksissä ymmärrettiin täysin sopimuksen sisältö muita yrityskokoja harvemmin. Pienimmissä yrityksissä lähes aina yksi henkilö vastaa liiketoiminnan lisäksi kaikesta henkilöstöhallintoon liittyvästä, kuten työterveyshuollon sopimusten solmimisesta. Lienee itsestään selvää, ettei täysin toisenlaisella toimialalla toimivalla yrittäjällä ole aikaa perehtyä riittävästi työterveyshuoltopalveluiden sisältöön.

16 KUVA 17. Ymmärrys. Kaikki. Yrityskokoluokittain. Yksityisen lääkäriaseman kautta työterveyshuoltopalvelut järjestäneistä vastaajista jopa 2/3 ymmärtää täysin, mihin he ovat sitoutuneet, kun kunnallisessa terveyskeskuksessa tai kunnallisen liikelaitoksen kautta järjestäneistä täydessä ymmärryksessä oli 58 %. Vaikka ero ei ole suuren suuri, niin sitä korostaa se, että yksityiseltä lääkäriasemalta työterveyshuoltopalvelut hankitaan selvästi useammin laajana kuin kunnalliselta palveluntarjoajalta. KUVA 18. Ymmärrys. Järjestämistapa. Laajan työterveyshuollon järjestäneissä yrityksissä palvelut on ymmärretty paremmin kuin vain ennaltaehkäisevän palvelun järjestäneissä. KUVA 19. Ymmärrys järjestämislaajuus. 16

17 Työterveyspalveluista koettu hyöty Alle puolet työterveyshuollon järjestäneitä työnantajayrityksiä edustaneista vastaajista kokee palvelusta olevan hyötyä erityisesti työkyvyn ylläpitämisessä ja sairauspoissaolojen ehkäisyssä. Yli kolmannes palvelun järjestäneistä puolestaan kokee, ettei työterveyshuollosta saa em. hyötyä. Melko suuri osa vastaajista ei osaa sanoa, onko palvelusta hyötyä vai ei. Mikroyrityksiä edustavien vastaajien joukossa koetaan hyöty selvästi muita harvemmin ja ollaan myös epätietoisempia mahdollisesta hyödystä. KUVA 20. Hyödyn kokeminen. Kaikki. Kokoluokittain. Kunnallisen palvelun kautta työterveyshuollon järjestäneet kokevat siitä olevan hyötyä selvästi harvemmin kuin yksityisen lääkäriaseman kautta järjestäneet. KUVA 21. Hyödyn kokeminen. Järjestämistapa. Laajan työterveyshuollon järjestäneet kokevat palvelut hyödyllisiksi selvästi useammin kuin vain ennaltaehkäisevän järjestäneet. KUVA 22. Hyödyn kokeminen. Järjestämislaajuus. Toimialoittain hyödyllisimmäksi työterveyshuoltopalvelut koetaan teollisuudessa (54 %) ja palveluissa (53 %), kun taas toista ääripäätä edusti rakennusala (44 %).

18 3.4 Sairauspoissaolojen seuraamisesta Työterveyshuollon kustannukset jakautuvat kahteen korvausluokkaan. Korvausluokkaan I kuuluvat lakisääteisen ehkäisevän työterveyshuollon kustannukset. Korvausluokkaan II kuuluvat yleislääkäritasoisen sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon kustannukset. Kummallekin korvausluokalle Kela vahvistaa joka vuosi työntekijäkohtaisen kustannusten laskennallisen enimmäismäärän. Maksettavan korvauksen enimmäismäärä on korkeintaan 50 prosenttia tai 60 prosenttia kustannusten laskennallisesta enimmäismäärästä. Ennaltaehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista voidaan korvausluokassa I korvata 60 prosenttia, jos työterveyshuolto ja työpaikka ovat yhteistyössä sopineet työkyvyn hallinnasta, seurannasta ja varhaisesta tuesta. Merkittävä osa seurantaa on sairauspoissaolojen seurantajärjestelmä. Kyselyyn vastanneista työterveyshuollon järjestäneistä työnantajayrityksistä alle puolella on käytössään sairauspoissaolojen seurantajärjestelmä. Mikroyrityksissä seurantajärjestelmä on harvemmalla kuin joka kolmannella. Yrityskoon kasvaessa seurantajärjestelmän käyttö selvästi yleistyy. KUVA 23. Sairauspoissaolojen seurantajärjestelmä. Kaikki. Kokoluokittain. Yksityisen lääkäriaseman kautta palvelut järjestäneillä yrityksillä seurantajärjestelmä on käytössä hieman useammin (47 %) kuin kunnallisen liikelaitoksen tai terveyskeskuksen kautta järjestäneillä (43 %). Laajan työterveyshuollon järjestäneissä yrityksissä sairauspoissaolojen seuranta on järjestetty selvästi useammin kuin vain ennaltaehkäisevän palvelun järjestäneissä. KUVA 24. Seurantajärjestelmä. Järjestämislaajuus. Toimialoittain tarkasteltuna seurantajärjestelmä on otettu käyttöön parhaiten teollisuudessa (64 %) ja heikoiten rakennusalalla (37 %). 18

19

20 Suomen Yrittäjät Mannerheimintie 76 A, HELSINKI PL 999, Helsinki puhelin yrittajat.fi