ULKOASIAINMINISTERIÖ

Transkriptio

1 Toimintaohje Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpano Suomen kehityspolitiikassa ULKOASIAINMINISTERIÖ

2 Toimintaohje Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpano Suomen kehityspolitiikassa Hallituksen kehityspoliittinen toimintaohjelma (2012) velvoittaa ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanoon kaikessa Suomen harjoittamassa kehityspolitiikassa sekä kehitysyhteistyössä. Toimintaohje kattaa ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanon kahdenvälisessä ja kansainvälisessä poliittisessa vuoropuhelussa ja -yhteistyössä sekä kansalaisjärjestöyhteistyössä. Lähtökohdat ovat sovellettavissa myös temaattiseen toimintaan. Mitä on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen? Kehityspoliittisen toimintaohjelman mukaan: Suomen lähtökohtana on ihmisoikeus perustainen lähestymistapa kehitykseen. Sen tavoitteena on, että köyhimmätkin ihmiset tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden puolesta. Yhtä tärkeää on, että viranomaiset tuntevat heitä koskevat ihmisoikeus velvoitteet ja ovat kykeneviä panemaan niitä toimeen.. Samansuuntaisesti ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa määrittävät myös valtioneuvoston muut linjaukset, kuten vuoden 2009 Ihmisoikeuspoliittinen selonteko. Suomen ihmisoikeusperustainen lähestymistapa on linjassa YK-järjestöjen kesken vuonna 2003 sovitun ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanon kanssa: 1

3 Kaiken kehitysyhteistyön, kehityspolitiikan ja teknisen avun tulee edistää YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa sekä muissa kansainvälisissä ihmisoikeusinstrumenteissa määrättyjen ihmisoikeuksien toimeenpanoa; YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja muihin kansainvälisiin ihmisoikeusinstrumentteihin sisältyvien ihmisoikeusmääräyksien sekä niistä johdettujen ihmisoikeusperiaatteiden, tulee ohjata kaikkea kehitysyhteistyötä ja ohjelmointia kaikilla sektoreilla sekä kaikissa hanketoiminnan vaiheissa; Kehitysyhteistyöllä tulee tukea kehitysmaiden viranomaisten voimavaroja toimeenpanna heille kuuluvat ihmisoikeusvelvoitteet ja/tai paikallisen väestön voimavaroja toimia omien oikeuksiensa toteutumiseksi. Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa ei luo uusia ihmisoikeusnormeja, uusia kehityspolitiikan toimeenpanovälineitä, eikä kumppanimaille uusia velvoitteita niiden aiemmin voimaansaattaviin ihmisoikeusoikeussopimuksiin. Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan avulla toimeenpannaan kehitysyhteistyön avun eri muotoja siten, että viranomaiset toimivat entistä vastuullisemmin ihmisoikeuksien toimeenpanemiseksi ja väestöllä on tietoa sekä toimintamahdollisuuksia vaatia omien oikeuksiensa toteutumista. Ihmisoikeudet kehitysyhteistyön ja -politiikan tavoitteena Ihmisoikeuksien toteutumista tarvitaan, jotta ihminen voi elää ihmisarvoista elämää. Ihmisoikeuksien sisältö on määritelty kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeussopimuksissa, joiden toimeenpanoon sopimusten osapuolina olevat valtiot ovat oikeudellisesti sitoutuneet. Joidenkin ihmisoikeuksien loukkaaminen on aina kiellettyä, kuten kidutuksen ja orjuuden ehdoton kielto. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien- kuten oikeus opetukseen ja veteen - toimeenpano voi tapahtua asteittain, kunkin maan taloudellisten ja muiden voimavarojen puitteissa. Myös näiden oikeuksien osalta hallitusten on ryhdyttävä välittömiin toimiin, käyttäen kaikkia taloudellisia ja poliittisia mahdollisuuksia toimeenpanon suorittamiseksi. Kuten kehitysyhteistyössäkin, kunkin maan omilla viranomaisilla on ensisijainen velvoite ihmisoikeuksien toimeenpanoon. Kansainvälisen yhteisön velvoitteena on auttaa köyhimpiä maita näiden ihmisoikeusvelvoitteiden toimeenpanossa. Kehitysyhteistyön toimeenpanossa noudatetaan ihmisoikeusnormeja ja ihmisoikeusperiaatteita Ihmisoikeusnormeilla tarkoitetaan niitä oikeudellisesti hallituksia velvoittavia kansainvälisiä määräyksiä, jotka sisältyvät hallitusten voimaan saattamiin ihmisoikeussopimuksiin. Yleensä ihmisoikeusnormit jaetaan kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin sekä taloudellisiin, 2

4 sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin. Nämä oikeudet ovat Suomen ulkopolitiikassa keskenään samanarvoisia ja toisistaan riippuvaisia. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia ovat muiden muassa: oikeus elämään, oikeus elää vapaana kidutuksesta ja orjuudesta, oikeus mielipiteen vapauteen, sananvapauteen ja yhdistymisvapauteen sekä oikeus osallistua yleisten asioiden hoitoon. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia ovat muiden muassa: oikeus työhön ja kohtuulliseen toimeentuloon, oikeus perusopetukseen, oikeus tyydyttävään elintasoon ja oikeus elää vapana nälästä, mukaan lukien oikeus ruokaan ja veteen. Kansalais- ja poliittiset oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat lähtökohtaisesti jokaiselle yksilölle kuuluvia oikeuksia. Lisäksi on olemassa eräitä väestöryhmiä kokonaisuudessaan koskevia oikeuksia, kuten oikeus kehitykseen, ympäristöön tai rauhaan. Suomi korostaa näitä oikeuksia silloin, kun niiden toteutuminen vahvistaa erityisellä tavalla varsinkin heikoimmassa asemassa olevien oikeuksia. Esimerkki heikoimmassa asemassa olevien oikeuksien vahvistamisesta on alkuperäiskansojen kollektiivinen oikeus hallita ja käyttää luonnonympäristöään. Ihmisoikeusperiaatteilla tarkoitetaan kaikkien ihmisoikeuksien toimeenpanossa tarvittavia periaatteita. Niistä keskeisimmät ovat: Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus: Ihmisoikeudet koskevat kaikkia, myös heikoimmassa asemassa olevia. Ihmisoikeuksien järjestelmällinen loukkaaminen ei ole yksittäisen valtion sisäinen asia, vaan kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus puuttua tilanteeseen, missä valtio on kykenemätön suojelemaan väestöään; Syrjimättömyys: Suomen antaman ja toimeenpaneman kehitysyhteistyön piirissä mitään väestöryhmää ei saa järjestelmällisesti syrjiä; Oikeus osallistua tehokkaasti ja merkityksellisellä tavalla omaa elämää koskeviin päätöksiin: Ihmisoikeuksien käytännön toimeenpanossa pelkkä paikallisen väestön kuuleminen ei riitä. Paikallisen väestön ja heidän edustajiensa mielipiteillä on oltava myös todellista vaikutusta Suomen tekemän kehitysyhteistyön tavoitteisiin ja toimintamuotoihin. Kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä toimivat ihmisoikeussopimusten valvontaelimet, jäsenmaiden muodostamat toimeenpanoelimet sekä erikseen nimetyt erityisedustajat määrittävät tarkemmin kunkin ihmisoikeuden sisältöä teemoittain ja/tai maakohtaisesti. Lisätietoa ihmisoikeuksien sisällöstä: 3

5 Ihmisoikeusperustaisuuden tuloksia mitataan voimavarojen vahvistumisella Ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa käytetään kumppanimaiden viranomaisten sekä paikallisen väestön voimavarojen kasvattamiseen. Viranomaisten vastuuvelvoitteiden osalta se tarkoittaa esimerkiksi: Eriarvoisuutta vähentävän lainsäädännön kehittämistä; Viranomaisten tiedon vahvistamista liittyen heitä koskeviin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin; Lakien ja hallitusten ihmisoikeusvalvonnan toimeenpanon vahvistamista (esim. kansalliset ihmisoikeuskomissiot, ombudsman-insituutiot, itsenäisen oikeuslaitoksen vahvistaminen jne.). Paikallisen väestön oikeuksien vahvistamisen osalta se tarkoittaa esimerkiksi: Ihmisoikeuskoulutusta osana hanketoimintoja ja/tai opetussektorin kehittämistä; Paikallisen väestön oikeuksien mitattua määrällistä ja laadullista vahvistumista (esim. terveydenhuollon kehittynyt saatavuus ja laatu sekä parantunut veden saanti ja laatu); Paikallisten ihmisoikeuspuolustajien suojelua sekä heidän toimintamahdollisuuksiensa tukemista; Paikallisen väestön oikeuksia puolustavien kansalaisjärjestöjen toiminnan tukemista. Ihmisoikeuksien toimeenpanon mittaamisesta löytyy arvointitapoja ja muuta tietoa mm. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun sivustolta: Hallitusten kahdenvälinen yhteistyö ja maaohjelmointi Suomi ja sen kehitysyhteistyön kumppanimaat ovat pääsääntöisesti sitoutuneet keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin. Suomen linjan mukaisesti näitä sopimuksia kunnioitetaan myös Suomen ja kumppanimaiden yhteistyössä. Maatilanteet kuitenkin vaihtelevat eri maissa. Ihmisoikeusperustaisen lähtökohdan toimeenpanoa räätälöidään siten, että se on ihmisoikeuksien kannalta mahdollisimman tuloksellista. Ihmisoikeudet ovat samat kaikille ja kaikkialla. Tämän vuoksi räätälöinti ei tarkoita ihmisoikeusnormien erilaista tulkintaa eri paikoissa/tilanteissa tai ihmisoikeusloukkausten sallimista. Pitkäaikaisissa kumppanuusmaissa ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanoa ohjataan muun muassa maaohjelmoinnin kautta. Tässä työssä tukeudutaan EU:n vuoropuheluun ja tiedonsaantiin, YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaiseen maatarkasteluun 4

6 (Universal Periodic Review) ja Suomen sen yhteydessä tekemiin suosituksiin. Maaohjelmoinnin toimeenpanossa kiinnitetään erityistä huomiota kansalaisyhteiskunnan osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksiin. Maakohtaista tietoa toimeenpannuista tarkasteluista niihin sisältyvine suosituksineen on helposti löydettävässä muodossa esim. UPR-info nimisen järjestön tietokannassa: Jo meneillään olevat hankkeet Kehityspoliittisen ohjelman linjaus ihmisoikeusperustaisuuden toimeenpanosta koskee myös jo meneillään olevia toimintoja. Niissä ihmisoikeusperustainen lähestymistapa sisällytetään hankedokumentteihin ja väliarvioihin sekä jatkohankkeiden suunnitteluun. Tätä tukien väliarviot sisältävät kysymykset hankkeen ihmisoikeusperustaisuudesta ja sitä tukevista tuloksista sekä suositukset hankkeen ihmisoikeusperustaisuuden kehittämisestä jatkossa. Tämä edellyttää hankedokumentteja valmistelevissa tiimeissä hyvää ihmisoikeusosaamista ja ihmisoikeusperustaisen kehityksen työkalujen hallintaa. Poliittinen vuoropuhelu kumppanimaiden hallitusten sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa Suomi edistää ihmisoikeuksien toimeenpanoa poliittisella vuoropuhelulla kumppanimaan hallituksen sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Vuoropuhelun lähtökohtana on tukea kumppanimaan viranomaisia ihmisoikeusvelvoitteidensa toimeenpanossa sekä vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ihmisoikeuksien edistämiseksi. Suomi nostaa vuoropuhelussa esiin maiden keskeisimpiä ihmisoikeusongelmia ja on vastaavasti valmis keskusteluun Suomen omista ihmisoikeusongelmista. Merkittävä osa ihmisoikeusvuoropuhelusta käydään yhdessä muiden EU-maiden kanssa, mutta Suomi käy myös suoraa ihmisoikeusdialogia kumppanimaiden kanssa. Toiminta kansainvälisissä järjestöissä sekä rahoituslaitoksissa YK-järjestöt ovat yhteisellä sopimuksella sitoutuneet ihmisoikeusperustaisen kehityksen toimeenpanoon. Tämä antaa Suomelle hyvät edellytykset edistää ihmisoikeuksia niin järjestöjen poliittisilla foorumeilla kuin Suomen antamassa monenkeskisessä rahoituksessa. Suomi korostaa erityisesti naisten sekä haavoittuvimpien väestöryhmien oikeuksien merkitystä ja resursointia. 5

7 Kansainvälisissä rahoituslaitoksissa Suomi tukee ihmisoikeusmekanismeja, jotka vahvistavat ihmisoikeuksien toimeenpanoa rahoituslaitosten mandaatin mukaisesti. Suomi tukee kansainvälisissä rahoituslaitoksissa myös naisten ja haavoittuvimpien väestöryhmien oikeuksien vahvistamista. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston, muiden YK-järjestöjen ja kansainvälisten rahoituslaitosten yhteistyöllä, voidaan vahvistaa ihmisoikeusperustaisuuden valtavirtaistumista monenkeskisessä yhteistyössä sekä maakohtaisessa kenttätoiminnassa. Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa sekä vähitellen myös Aasiassa on alueellisia ihmisoikeuselimiä, joiden kautta on mahdollista vahvistaa ihmisoikeuksien maa- ja aluekohtaista seurantaa ja paikallista sitoutumista. Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa Ihmisoikeusperustaisessa kehitysyhteistyössä paikallinen väestö ei ole toiminnan kohde vaan aktiivinen vaikuttaja ja muutosvoima. Kansalaisjärjestöt ovat ministeriölle keskeinen kumppani ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanossa. Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden ja väestöryhmien oikeuksien puolustamisessa, ihmisoikeustiedon jakamisessa sekä kansalaisaktiivisuuden lisäämisessä. Erityisen tärkeää on tukea ja suojella ihmisoikeuspuolustajia, korruptiopaljastusten tekijöitä (ns. pillinpuhaltajat) sekä muiden paikallisen väestön oikeuksia ajavia henkilöitä. Suomi tukee ihmisoikeuspuolustajia yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa sekä myöntämällä tukea muun muassa paikallisen yhteistyön määrärahoista. Vaikka jotkin järjestöt tarjoavat erityisryhmille myös suoraan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toimeenpanoon sisältyviä palveluja, on Suomen lähtökohtana, että oikeudellinen ja poliittinen vastuu ihmisoikeuksien toimeenpanosta on aina kullakin kumppanimaan hallituksella. Tätä vastuuta ei voi siirtää järjestöjen hoidettavaksi. Temaattista yhteistyötä tehdään myös kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka toimivat kehitysmaissa ihmisoikeuksien vahvistamiseksi. 6

8 Ihmisoikeusperustaisuus ja tulosperustaisuus Ihmisoikeusperustaisuus ja tulosperustaisuus täydentävät toisiaan. Ihmisoikeusnormit sekä -periaatteet määrittävät ne kehitysyhteistyön sisällölliset tavoitteet ja toimintatavat, joita toimeenpannaan, seurataan ja kehitetään tulosperustaisesti. Ihmisoikeusperustainen tulosperustaisuus tarkoittaa sitä, että kaikista heikoimmassa asemassa olevat pääsevät osallisiksi Suomen kehitysyhteistyössä toimeenpantujen hankkeiden tuloksista. Evaluointi Evaluaatioissa ja sen sisältämien suositusten toteuttamisessa huomioidaan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan sisällölliset tavoitteet. Tämän lisäksi evaluaatiossa tulee huomioida ihmisoikeusperiaatteiden toteutuminen toimeenpanossa ja ihmisoikeusperustainen tulosmittaaminen. Suomen tukemien toimintojen ihmisoikeusvaikutusten analyysia tulee vahvistaa ja mittausvälineiden kehittämistä lisätä. Ihmisoikeuskoulutus Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan kehittämistyössä panostetaan henkilökunnan sekä ministeriön partnereiden koulutukseen. Kaikkeen kehitysyhteistyön peruskoulutukseen sisältyy tai sisällytetään riittävällä tavalla ihmisoikeuksia sekä ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa käsittelevä osuus. TAITTO: Innocorp Oy KUVAT: Shutterstock 7

9 Kehitysviestinnän yksikkö PL 456, VALTIONEUVOSTO Internet: formin.finland.fi/kehityspolitiikka global.finland.fi