DimensioMatemaattis- 4/09. luonnontieteellinen. aikakauslehti. 73. vuosikerta

Transkriptio

1 luonnontieteellinen aikakauslehti 73. vuosikerta DimensioMatemaattis- 4/09 Irtonumero 10

2 1/1 ilmo CASIO

3 Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry Riksförbundet för Lärare i Matematiska Ämnen MAOL rf Osoite Rautatieläisenkatu 6, Helsinki Telefax (09) Kotisivut MAOL ry HALLITUS Puheenjohtaja Irma Iho *) I varapuheenjohtaja, talous Jouni Björkman *) II varapuheenjohtaja, koulutus Anne Rantanen *) III varapuheenjohtaja, tiedotus, Dimensio Leena Mannila *) Edunvalvonta Eeva Heikkilä Oppilastoiminta Irene Hietala Ruotsinkieliset palvelut Joakim Häggström Tiedotus ja ekerho Marita Kukkola Fysiikka ja kemia Jarmo Sirviö Matematiikka/tietotekniikka Timo Tapiainen Edunvalvonta Eeva Toppari Kerhotoiminta Helena Tuomainen TOIMISTO maol-toimisto@maol.fi Toiminnanjohtaja Juha Sola *) (09) Järjestösihteeri Maiju Kinnunen *) (09) Toimistosihteeri Päivi Hyttinen *) (09) Dimension toimitus dimensio@maol.fi Toimitussihteeri Jarkko Narvanne MFKA-Kustannus Oy HALLITUS mfka@maol.fi Puheenjohtaja Päivi Ojala paivi.ojala@mfka.fi Sähköinen maailma Juha Leino juha.leino@edu.hel.fi Markkinointi Matti Rossi matti.rossi@heureka.fi Koepalvelu Jarmo Sirviö jarmo.sirvio@ope.ouka.fi Tuotetietous, pedagogiikka Sami Sirviö sami.sirvio@vantaa.fi Kirjat Sari Yrjänäinen sari.yrjanainen@uta.fi Toimisto: Toimitusjohtaja Juha Sola *) (09) Tuotepäällikkö Lauri Stark *) (09) Myyntisihteeri Kirsi Vertanen *) (09) *) etunimi.sukunimi@maol.fi 5. lk matematiikka 6. lk matematiikka 9. lk matematiikka Fysiikka Kemia MEILTÄ EDULLISESTI Texas Instruments ja Casio -laskimet. Pyydä tarjous! MFKA-Kustannus Oy Rautatieläisenkatu 6, Helsinki Puh. (09) Telefax (09) tarjous@mfka.fi 3

4 Dimensio Matemaattisluonnontieteellinen aikakauslehti 73. vuosikerta 4/ Pääkirjoitus Irma Iho 6 Auringonpimennys kiinalaiseen tapaan Pentti Karhu 10 CERN-stipendikurssi Karoliina Jylhä, Leena Mannila ja Antti Pekurinen 14 Matikkaa metsässä Saara Susiluoma 20 Hattulan silloilta Jukka O. Mattila 21 Lukion fysiikan uusi opetussuunnitelma vaatii aitoa tavoitteiden ja koulun arjen yhteensovittamista Jarmo Sirviö ja Katri Halkka 24 Ihmeitä kouluissa Anssi Lindell 28 Heikki Lehto uskoo e-kirjan läpimurtoon Ari Liimatainen 30 Helsingin kerhon historiikki julkaistiin Hannu Korhonen 32 Tytöt loistivat kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Anssi Lindell, Lasse Franti ja Maija Ahtee 37 Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön kannustuspalkintojen jakotilaisuus matemaattisten aineiden opettajille ti Kirjoitus: Maiju Kinnunen, kuvat: Jarkko Narvanne 44 Uusi matematiikan kurssi lukioihin Sirkka-Liisa Eriksson ja Lauri Judin 47 European Baccalaureate Aatos Lahtinen 53 Rysk-finska sommarskolan inom rymdfysik Joachim Grundström 55 Uudistunut Ydinasiaa-verkko-oppimateriaali monipuolistaa säteilyopetusta Tomi Alakoski 60 Kalajoen kunta hankki alakouluille FYKE työkalulaatikot Maija Rukajärvi-Saarela, Päivi Ojala ja Margetta Sarkkinen 63 Uusia lähestymistapoja Kemian opetukseen verkossa Päivi Ojala 64 Vuoden opettaja Päivi Ojala 67 Pulmasivu Kansikuva Timo Suvanto: Paljonko Maapallolla on vielä aikaa? Julkaisija Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry Rautatieläisenkatu 6, Helsinki PÄÄTOIMITTAJA Leena Mannila Puh leena.mannila@maol.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Irma Iho Puh irma.iho@maol.fi Toimitussihteeri Jarkko Narvanne Puh dimensio@maol.fi Paino Forssan Kirjapaino Oy ISSN ISO 9002 Tilaukset ja osoitteenmuutokset MAOL:n toimisto Puh. (09) Tilaushinta Vuosikerta 48, irtonumero 10, ilmestyy 6 numeroa vuodessa Toimituskunta Leena Mannila, pj., Tomi Alakoski, Kalle Juuti, Pasi Ketolainen, Jari Koivisto, Hannu Korhonen, Juha Oikkonen, Heidi Ronkainen, Maija Rukajärvi-Saarela, Marika Suutarinen, Kaisa Vähähyyppä, Maria Vänskä, Jarkko Narvanne, siht. Neuvottelukunta prof. Maija Ahtee prof. Maija Aksela op.neuvos Marja Montonen prof. Kaarle Kurki-Suonio prof. Aatos Lahtinen prof. Ilpo Laine prof. Tapio Markkanen rehtori Jukka O. Mattila prof. Esko Valtaoja prof. Erkki Pehkonen joht. Kari Purhonen prof. Pekka Pyykkö dos. Jorma Merikoski toim.joht. Hannu Vornamo

5 Pääkirjoitus Irma Iho, Hallituksen puheenjohtaja Matemaattis-luonnontieteellisiin opintoihin suuntaavaa opintojen ohjausta vahvistettava Keväällä YLE julkaisi tilaston siitä, miten lukion päättävät opiskelijat sijoittuivat korkeakouluihin ylioppilaskirjoituksia seuraavana vuotena. Yllättävän harva löysi jatko-opintopaikan heti. Tilasto paljasti myös huolestuttavan suuria eroavuuksia lukioiden välillä. Julkisuudessa esitettiin parannuskeinoksi opinto-ohjauksen lisäämistä. Samaa lääkettä on tarjottu hyvinkin moniin koulumaailman ongelmiin. Opintojen ohjauksella on tärkeä merkitys peruskoulussa ja lukiossa. Määrän lisääminen tuskin kuitenkaan auttaa, vaan opintojenohjaajille täytyy taata tilaisuus kouluttautua niin, että he pystyvät antamaan ajanmukaista tietoa tämän hetken yhteiskunnan tarpeista. Heidän pitäisi pystyä antamaan opiskelijoille realistista tietoa elinkeinoelämästä ja ammateista nyt ja nähdä myös tulevaisuuteen. Opiskelija ei saa pettyä, hänen pitää olla tyytyväinen koulusta saamiinsa eväisiin vuosien jälkeenkin. Matematiikan ja luonnontieteiden osaajille löytyy jatko-opintopaikka ja opiskelun päätyttyä työpaikka. Ammattikoulutuksen teknisillä aloilla on jatkuva pula hyvistä opiskelijoista samoin tiedeja ammattikorkeakouluissa. Ne lukiot, jotka ovat osanneet panostaa matemaattis-luonnontieteelliseen osaamiseen, ovat myös YLEn tilastoissa menestyjiä. Tietenkin tekijöitä on monia, mutta tilastoa ei pidä vähätellä sen takia, että se ei kerro kaikkea. Se kertoo jotain hyvin tärkeää. Opintojen ohjaajalla pitäisi olla myönteinen asenne matematiikkaa ja luonnontieteitä kohtaan, olkoon hänen oma koulutushistoriansa mikä tahansa. Matematiikan merkitystä pitää korostaa peruskoulusta lähtien. Jokainen tarvitsee matematiikkaa arkielämässä ja jatko-opinnoissa useilla aloilla. Esimerkiksi tilastomatematiikan kanssa joutuu jokainen tekemisiin. Nykyteknologian käyttö ja ylläpito vaatii matemaattisten aineiden tietämystä. Onko meillä tulevaisuudessa riittävästi esimerkiksi tietotekniikka- alan osaajia, jotka hoitavat järjestelmiä kuten putkimiehet LVI-systeemejä? Mutkikkaita järjestelmiä ei luoda ilman vahvaa koulutusta eivätkä järjestelmät kauan toimi ilman osaajia. Lisäksi niitä ajattelun taitoja, joita matematiikan opiskelu kehittää, tarvitaan hyvinkin monilla elämän alueilla. Matematiikka on väline luonnontieteille ja luonnontieteet taas ovat merkityksellisiä innovaatiojärjestelmän kehittämisessä. Esimerkiksi elektroniikan, tietotekniikan sekä biotieteiden voimakas kehitys perustuu vahvaan ja laajaan luonnontieteelliseen osaamiseen. Koulun ei pidä kasvattaa tulevaisuuden tekijöitä sellaiseen maailmaan, jota ei ole. Myös koulumaailman ikävien tapahtumien yhteydessä on nostettu opintojen ohjaus keskeiseen asemaan, mikä on ihan hyvä asia. Ongelmien havaitseminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Keskusteluissa ikävänä piirteenä on tullut esiin tapa, jossa oppiaineet jaotellaan ongelmia aiheuttaviin ja ongelmia estäviin oppiaineisiin. Monesti kysymyksessä on raaka oman edun tavoittelu. Helposti tulee mieleen ajatus, että auttaako ongelmiin sellaisten oppiaineiden opiskelu, joiden opettajat ovat raa asti käyttämässä ikäviä tapahtumia omaksi edukseen. Opintojen ohjaajalta vaaditaan paljon, hänen pitää nähdä hyvin laajasti monien intressien yli. Myös matemaattisten aineiden opiskelu on terapiaa useille opiskelijoille. Suomen tulevakin menestys edellyttää matemaattis-luonnontieteellisen opetuksen vahvistamista ja opintojen ohjauksen vahvistamista niin, että matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen merkitys välittyy opiskelijoille jo varhaisessa vaiheessa. Ei pidä kouluttaa lahjakkaita henkilöitä suureen työttömien ja turhautuneiden kasaan. Syrjäytyneenä on vaikea elää tasapainoista elämää. Hyvää alkanutta lukuvuotta!

6 Auringonpimennys kiinalaiseen tapaan Pentti Karhu, fil.kand. Vuonna 1999 joukko pääasiassa Vantaan MaOLaisia teki ikimuistoisen matkan Keski-Eurooppaan auringonpimennystä ihailemaan. Retken aikana heitettiin ilmaan ajatus toistaa kokemus kymmenen vuoden päästä, jolloin tiedossa oli täydellinen pimennys Kiinassa. Hieman leikillään tehty ehdotus jäi elämään ja kehittyi MaOLin huomassa monimuotoiseksi opintomatkaksi Japaniin ja Kiinaan, joka toteutettiin 43 osallistujan voimin heinäkuun puolivälissä. Matkanjohtajana toimi Kimmo Puikkonen, jolla vastaava kokemus oli jo edelliseltä pimennysmatkalta. Aikaeron vuoksi tiistaina iltapäivällä Vantaalta lähtenyt kone laskeutui Japanin Osakaan vasta seuraavana aamuna, eikä ensim- Kinkaju-ji-temppeli. mäisen yön uni ehkä kaikilla ollut täydellinen. Tunnelmaa se ei kuitenkaan haitannut ja vastassa oli myös mitä miellyttävin opaskaksikko, japanilainen Mikiko ja Japanissa pitkään asunut suomalainen Teijo, jotka järjestelyjen lisäksi luotsasivat ryhmää japanilaisiin tapoihin ja kulttuuriin, joskus jopa aamutunneille saakka. Osaka on Japanin kolmanneksi suurin kaupunki ja erityisesti sen teollinen keskus. Jo matkalla hotelliin ryhmä sai kuvaa kaupungista tutustumalla 173 metriä korkeaan Umeda Sky Buildingiin. Rakennus muodostui kahdesta tornista, joita yhdisti Floating Garden observatorio. Nimestään huolimatta puutarhaa ei tältä tasanteelta löytynyt, mutta näköalat kaupungin kaikkiin suuntiin olivat unohtumattomat. Eräs mielenkiintoinen piirre Osakassa oli kaupungissa pääasiassa kymmenien metrien korkeudella risteilevä tieverkosto.

7 Suomalaiset isäntineen Naragakuen Tomigaoka-koulussa. Oppaan mukaan teiden rakentamisessa jopa 80 prosenttia kustannuksista muodostuu maan hinnasta, joten säästöä haetaan käyttämällä ilmatilaa mahdollisimman tehokkaasti. Päivän ammatillinen pääkohde oli Osakan tiedemuseo, jossa monet Heurekan kävijät löysivät paljon tuttuakin. Museosta olisi ehkä saanut enemmänkin irti, jos eri kohteisiin olisi sisältynyt myös englanninkielinen selostus, mutta tälle ryhmälle laitteet kertoivat tarinansa yleensä riittävästi japaninkielisinkin kirjaimin. Toinen Japanin-päivämme torstaina alkoi myös vankasti ammatillisissa merkeissä, sillä ryhmä suuntasi Naran kaupunkiin, jossa meidät otti vierailulle Naragakuen Tomigaoka -yksityiskoulu. Kouluun saapuminen oli sykähdyttävä elämys, sillä pihalle olivat kerääntyneet esikoulun ja alakoulun oppilaat meitä vastaanottamaan. Koulupuvuissaan, kauniina rivistöinä ja kaikki iloisesti nauraen he aloittivat innokkaan taputuksen ryhmämme lähestyessä koulupihaa. Ilmassa oli suuren valtiovierailun tunnelmaa. Lisäksi isäntämme olivat muutenkin valmistautuneet vierailuumme perusteellisesti. Juhlasalissa meille puhuivat koulun johtokunnan puheenjohtaja ja koulun johtaja, minkä lisäksi juhlapuhujaksi oli pyydetty tunnettu energiatutkija Tokion Yliopiston professori Yoshi Murasawa. Isäntämme olivat kerranneet Suomi-tietouttaan ja tunsivat varsinkin PISA-saavutukset. Aivan yksinkertaista vastausta PISA-salaisuudellemme emme ehkä antaneet, mutta kovasti korostimme suomalaisten opettajien ammattitaitoa ja motivaatiota. Myös koulukierros oli hyvin järjestetty ja tutustuimme lyhyen hetken eri asteiden matemaattisluonnontieteellisten aineiden opetukseen. Koulu oli vain pari vuotta vanha ja siten tilat ja laitteet uusia. Lukio-opetusta koulussa annettiin vasta ensimmäistä vuotta, mutta itseluottamus oli vahva. Tiedustellessamme kuinka suuren osan oppilaistaan he aikanaan uskovat pääsevän Yliopistoihin, oli vastaus varma 100 %. Koulun jälkeen oli edessä temppelikierros. Narassa sijaitsee Todai-Ji temppeli, joka on maailman suurin puurakennus ja UNESCOn perintökohde. Koostaan huolimatta temppeli on rakennettu kokonaan ilman nauloja. Sisällä on jättikokoisia Buddhan 7

8 patsaita ja muita taidokkaita veistoksia. Erääseen veistokseen on koverrettu pieni käytävä, jonka läpi pujottautumalla on mahdollisuus päästä Nirvanaan. Monilta japanilaisilta tämä näytti onnistuvan, mutta MaOLaisilta Nirvana jäi saavuttamatta. Temppelin ulkopuolella käyskenteli runsaasti peuroja, jotka Shinto-uskonnon mukaan ovat Jumalan sanansaattajia. Näinkin pyhiksi eläimiksi peurat tuntuivat turhankin kiinnostuneilta vain temppelissä kävijöiden mahdollisista ruokatuomisista, joita innokkaimmat nuuskivat kasseista ja taskuista. Narasta suuntasimme Kiotoon, jossa tutustuimme ulkoapäin Kinkaju-ji temppeliin. Lehtikullalla päällystetty rakennus välkehti komeasti auringonpaisteessa pienen lammen keskellä. Tämän jälkeen oli vielä käynti Kiyomizu-dera temppelissä, joka myös on UNESCOn perintökohde. Temppelin kuuluisalta terassilta oli komea näköala Kioton kaupunkiin. Tätä näköalaa eivät kaikki kuitenkaan olleet ihailemassa, sillä Teijo opasti osan ryhmää tutustumaan Kioton kujiin ja ehkä mahdollisia geishojakin etsimään. Näitä ei tainnut juuri kujilta löytyä, mutta temppelin alueella olivat monet japanilaiset pukeutuneet kimono-asuihin osittain paikkaakin kunnioittaakseen, mutta myös valmistautuessaan paikallisen juhlapäivän kulkueisiin. Perjantaina oli edessä siirtyminen Hiroshimaan. Alkumatkalla pysähdyttiin Kobessa, jossa ehkä vain puoliammatillisena vierailukohteena oli Kikumasamuran sakemuseo. Ryhmä tutustui saken perinteiseen valmistukseen, mutta moderni tehdas jäi näkemättä. Sinänsähän valmistus on käytännössä samaa; riisi käsitellään aluksi koji-homeella, jolloin Matematiikan opiskelua Naragakuen Tomigaoka-koulussa. sen entsyymit hajoittavat tärkkelyksen. Koji-massaa sekoitetaan muuhun riisiin ja käytetään hiivalla. Näin syntyvä sake on prosenttista. Perinteiseen tehdaskäyntiin liittyen lopputulosta saatiin sitten maistella. Ehkä yllättävintä oli se, että ammattilaisten mielestä sakea juodaan lähinnä viinin tavoin huoneenlämpöisenä kun taas meillä yleisesti oletetaan oikeaoppisen juomisen tarkoittavan saken lämmittämistä. Koben toinen vierailukohde oli Himejin linna, joka myös on UNESCOn perintökohde. Kuusikerroksisessa linnassa riitti portaita hyväkuntoisellekin, mutta hyvinhän tuostakin MaOL suoriutui. Kobesta siirryttiin luotijunalla Hiroshimaan viettämään perjantai-iltaa ja lauantaina oli taas nähtävyyksien vuoro. Iwakunin kaupungissa ihmettelimme Kintaikyon siltaa, jossa oli erikoinen aaltoileva rakennusmuoto. Rakenteen tarkoitus oli suojata siltaa tulvilta. Aikoinaan sillan saivat ylittää vain samurait, mutta maksua vastaan se sallittiin nyt turisteillekin. Hiroshiman pääkohde oli kuitenkin tietysti Atomipommimuseo ja sen ympärillä Rauhanpuisto. Museo on järkyttävä, vaikka atomipommin vaikutuksen ja tuhot kuinka tuntisi ennestäänkin. Vieraskirjaan kirjoitetut vaikutelmat kuvastivat kauttaaltaan kävijöiden surua ja tuskaa tällaisten kärsimysten johdosta. Oman vaikutuksensa teki museon ulkopuolella oleva Atomic Bomb Dome, joka on ainoa pommituksen jäljiltä sellaisekseen jätetty rakennus. Dome säilyi jossakin määrin kasassa, koska se oli vain sadan metrin päässä räjähdyspaikasta ja paine kohdistui siihen kohtisuoraan ylhäältä. Rauhanpuistossa on useitakin muistomerkkejä, joista keskeisimpään ihmiset kaikkialta maailmasta tuovat taitettuja paperisia rauhanlintuja ydinsodan vastaisina viesteinään. Sunnuntaina ryhmällä oli vapaapäivä, jonka suuri osa kuitenkin käytti kokopäiväretkeen Miyajiman saarelle, Itsukushiman pyhätön ihailuun ja seikkailuun Miza-vuorelle. Osa vietti hyvin ansaittua lepopäivää.

9 Kintaikyon silta. Maanantaina lensimme Hiroshimasta Shanghaihin ja siirryimme toiseen maailmaan. Japani jäi mieleen äärimmäisen siistinä maana, jossa roskaaminen tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta; kohteliaat kumarrukset seurasivat turistia kaikkialla. Kengät riisuttiin useimmissa nähtävyyskohteissa. Jopa vierailukoulussammekin saimme tilalle koulukengät. Helteestä huolimatta tumma puku ja solmio olivat miesten perusasuja. Shanghaissa siirryimme loistohotelliin, jossa näköalat yli kaupungin olivat matkan ehkä vaikuttavimmat, mutta vain muutaman kymmenen metrin päässä hotellista alkoivat kapeat sivukadut lähes slummimaisine olosuhteineen. Tunnelmaa täydensi vielä lämpötila, joka jo sinänsä pakahduttavasta Japanin asteesta oli noussut asteeseen, ja kiinalaisten pukeutuminen oli lämpötilan mukaista. Olo tuntui kuitenkin melko turvalliselta ja sivukaduille syömään uskaltautuneetkin säilyivät kaikki varsin hyväkuntoisina. Shanghaissa vietimme kuitenkin vain illan ja jo tiistaiaamuna suuntasimme kohti matkan pääkohdetta Souzhoun pikkukaupunkia (vain 8 miljoonaa asukasta). Matkalla oli kuitenkin vielä muutama vierailukohde. Shanghain Coca-Colan tuotantolaitos oli Aasian suurin virvoitusjuomatehdas ja kuvasti osittain tämän päivän sekatalous-kiinaa, sillä tuotannosta valtaosa oli Coca-Colaa, Spritea ja Fantaa, vaikka tarjolla oli parikymmentä paikallistakin merkkiä. Kansainvälisyys leimasi myös toista kohdettamme, sillä Shanghai Huadong Normal yliopiston sta opiskelijasta oli ulkomaisia. Kielitaito ei kuitenkaan ollut vieläkään opiskelijoiden vahvimpia puolia, joten yliopiston järjestämässä keskustelutilaisuudessa kovin syvällisesti ei asioista päästy keskustelemaan. Haittana oli myös yliopiston lomakausi, joten opintotiloihin emme päässeet. Oli kuitenkin mielenkiintoista kuulla, että pääasiassa opettajakoulutuslaitoksena toimiva yliopisto oli erittäin arvostettu ja opiskelupaikkana tavoiteltu. Tiistai-iltana saavuimme Souzhouhin ja keskiviikkona valmistauduimme matkan kohokohtaan. Huolestuttavista säätiedotuksista huolimatta aamu oli vielä vain puolipilvinen ja aurinkokin näyttäytyi. Hotellin pihalle astuttaessa ensimmäiset pisarat kuitenkin tipahtelivat ja sitten sään jumala päätti lopullisesti hylätä ryhmämme. Matkalla kohti pimennyksen ihailupaikkaa sade yltyi yltymistään ja H-hetkellä vettä tuli kaatamalla. Kiinalainen oppaamme oli sentään löytänyt meille jonkinlaisen suojakatoksen, jonka alla sitten ihailimme pimennystä. Suojalaseja ei tarvinnut kaivaa kasseista. Ehkä tämä ei ollut, mitä tulimme katsomaan, mutta silti oma tunnelmansa oli valoisuuden vähenemisessä ja ilman viilenemisessä. Siellä jossakin se aurinko kuitenkin pimeni. Sitten takaisin Shanghaihin. Kasteltuamme ensin viimeisetkin kuivat vaatteet tutustumalla sinänsä upeaan lotus-puutarhaan pääsimme viimeisenä kohteenamme silkkitehtaaseen, joka monen ryhmäläisen mielestä oli ehkä kiinnostavin paikka. Silkkimatojen käsittelyä katsellessa tuntui silkin hinta oikeastaan jopa hämmästyttävän halvalta. Tehtaan myymälässä olisi moni ilmeisesti viettänyt pitempäänkin, mutta kiitettävän määrän kiinalaista silkkiä ryhmä tunninkin aikana sai kerättyä mukaansa. Viimeistä matkailtaa vietettiin yhdessä Shanghain hotellimme näköalabaarissa. Huono pimennyssää ei juuri ollut joukkoa masentanut. Järjestelyt olivat kautta linjan sujuneet erinomaisesti, eikä kukaan matkalaisista ollut kokenut sen enempää ryöstelyä kuin vatsatautejakaan. Matkan aikana eri puolelta Suomea saapuneet ryhmäläiset olivat tutustuneet hyvin toisiinsa ja viihtyneet yhdessä. Toivottavasti monet ystävyydet säilyvät jatkossakin. 9

10 Tänä vuonna palkintomatkalle mukaan pääsivät seuraavat oppilaat: Fysiikka: Emil Gustafsson, Miikka Holkeri, Alex Karrila, Johanna Uitto ja Arttu Voutilainen. Kemia: Suvi Klapuri, Sakari Modig, Antti Pekurinen, Jarkko Pöyry ja Miikka Tuomala. Matematiikka: Jiri Hamberg, Paavo Pere, Lauri Pitkäjärvi, Tomi Saleva ja Miikka Vilander. Matkanjohtajina MAOLista toimivat Karoliina Jylhä ja Leena Mannila. CERN-stipendikurssi Karoliina Jylhä, Leena Mannila Neljän tieteen kisat ovat kaikille koululaisille avoimet kilpailut. Ne järjestetään vuosittain peruskoulussa matematiikassa sekä lukiossa matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja tietotekniikassa. Kuluneen lukuvuoden palkinnoksi myönnettiin lukion matematiikan välisarjassa ja kemian ja fysiikan perussarjoissa kussakin viidelle parhaalle kurssimatka Cerniin. Ryhmä matkusti Sveitsiin Ohjelmassa oli lukioryhmille tarkoitettu kurssi Cernissä esittelyineen ja luentoineen. Suurin osa palkituista oli toisen vuoden opiskelijoita, joten pohjatiedot hiukkasfysiikasta vaihtelivat. Matkan ohjelma Vierailun isäntänä toimi kaikille suomalaisille Cern-vieraille tuttu Riitta Rinta-Filppula. Hän on järjestänyt suomalaisille Cernistä kiinnostuneille vierailijoille laadukasta ohjelmaa jo kymmenen vuoden ajan. Tällä kertaa ohjelma alkoi mielenkiintoisella Markus Nordbergin Cern-yleisesittelyllä, jonka jälkeen ryhmä vieraili Atlas-koeaseman kontrollihuoneessa. Tämän jälkeen ryhmä sai kuulla teoreettisen hiukkasfysiikan saloja ja stan- Johanna: Ennen matkaa hiukkasfysiikan tietoni olivat käytännössä nollassa. Matkan jälkeen koen olevani enemmän tietoinen aiheesta, ja myös paljon motivoituneempi aiheeseen sitten syksyllä koulussa. dardimallin rakenteesta ja puutteista Syksy Räsäseltä. Seuraavana päivänä perehdyttiin hiukkaskiihdyttimiin ja ilmaisimiin sekä hiukkasfysiikan tulevaisuuden 10

11 Johanna: Porukka matkalla oli mukava, vaikka ensi alkuun tämä 13-poikaa-ja-kaksi-meitä-tyttöjä jakauma vähän mietityttikin. Mutta hyvä ryhmähenki ja hauskat jutut jäivät päällimmäisenä matkalaisista mieleen. Joka aamu lähdimme hostellilta raitiovaunulla ja bussilla kohti tiedemaailman suurta mekkaa, CERNiä, kohti. En tiennyt CERNistä paljoakaan ennen matkaa ja enkä olettanut löytäväni uutta kaupunkia Albert Einsteinin katuineen, mutta sellainen siellä Ranskan rajalla oli vastassa. haasteisiin. Päivän huippuhetkiin kuului CMS -koeasemalla käynti iristunnistimineen. Kokemusta rikastutti se, että ryhmä oli viimeisiä vierailuryhmiä, joita päästettiin koeasemalle ennen seuraavaa hiukkaskiihdyttimen käynnistystä. Koeaseman oppaana toimi Martti Pimiä. CMS:n tutkija Martti Pimiä oli yksi niistä neljästä henkilöstä, jotka tekivät aivan ensimmäisiä suunnitelmia CMS-koeasemasta, kun koeaseman suunnittelu alkoi. Merkille pantavaa on myös se, että hän on ollut mukana viiden hengen suomalaisryhmässä, joka osallistui 1980-luvun alussa heikon ydinvoiman kvanttien, välibosonien W ja Z, löytämiseen vuoden 1984 Nobelin jakaneen Carlo Rubbian tutkimusryhmässä. Michael Doser ja antimaterialuento. Viimeisenä päivänä ryhmä sai kuulla Grid-projektista sekä antimateriasta. Antimateriasta opiskelijat saivat asiantuntevaa ja mielenkiintoista tietoa Michael Doserilta. Yhden matkalaisen muistelot Antti Pekurinen, Kuopion Lyseon lukio, IB-linja Eräänä helmikuisena päivänä kännykkääni saapui lyhyt tekstiviesti MAOL:n toiminnanjohtaja Juha Solalta. Viestin sisältö oli mukava yllätys. Kävi ilmi, että minulle ja muille vuoden 2008 Neljän Tieteen Kisoissa menestyneille oppilaille järjestettäisiin matka CERNiin, Euroopan tiedemekkaan, ensi kesäksi. Vastasin välittömästi olevani halukas osallistumaan matkalle. Tämän lyhyen ensikontaktin jälkeen, pari keväistä kuukautta hurahti ohitse ilman enempää kohinaa asiasta. Välillä koko matka pääsi unohtumaan, välillä taas löysin itseni jännän ääreltä: Toteutuisiko reissu sittenkään, ja jos toteutuisi, missä muodossa? Epävarmuuden tunne oli suorastaan kutkuttava. Ihan toista kuin tylsät, täydellisesti suunnitellut ryhmämatkat! Hyvissä ajoin ennen kesää meililaatikkoon alkoi kuitenkin tippua lisätietoa matkasta, ja kesäkuun puolessavälissä Helsinki-Vantaan lentokentälle olikin kokoontuneena ryhmä Suomen kisaviisaimpia lukiolaisia. Majoitus perillä oli järjestetty Geneven sydämessä sijaitsevaan nuorisohostelliin, joka osoittautui todelliseksi reppumatkailijapaikaksi. Ensimmäinen yö oli rauhaisa, vaikkakin lyhyehkö: 7 nuorta miestä plus yksi suihku tarkoittaa aikaista herätystä, ja porukan herätyskellot olikin säädetty aikaiseksi. Avoimen ikkunan takana puita asuttavat linnut pistivät kuitenkin paremmaksi ja herättivät soidinkutsullaan isänmaan toivot aamuviideltä. Väsymys ei kuitenkaan näyttänyt häiritsevän porukkaa, joka puski kohti CERNiä suomalaisen innolla. Ei tänne oltu tultu nukkumaan! Iiris-tunnistin ja Tomi. Oma mielikuvani CERNistä oli suuri, tarkasti vartioitu ja muodollinen laitos. Tässäkin mielessä paikka yllätti iloisesti: Se oli vielä 11

12 Alex: Ensimmäinen opiskelupäivämme alkoi Markus Nordbergin vauhdikkaalla johdatuksella Cernin toimintaan ja hiukkasfysiikkaan. Matkaväsymys oli tipotiessään, ja kiitos tästä kuului luennoitsijan puhe- ja esiintymistaidoille. Riitta Rinta-Filppula kertoo opiskelijoille tulevasta ohjelmasta. Johanna: CMS-asemalla käynti oli siinä mielessä vaikuttava, että sinne ei enää kuka tahansa pääsekään vierailemaan ja siellä myös tuli konkreettisesti esiin se, kuinka suuri hanke se kokonaisuudessa on. suurempi kuin kuvittelin, mutta myös yllättävän avoin ja epäformaalin, muistattaen erilaisine ja eri-ikäisine rakennuksineen sekä kiemuraisine kulkureitteineen lähinnä valtavaa yliopistoa. Oli mukava nähdä, että turvajärjestelyjäkään ei antimateriavarkaiden pelossa oltu vedetty yli. Laitoksella oli oikeasti monikulttuurinen ilmapiiri erinäköisine ja -maalaisine tutkijoineen, eikä ranskankielisille alueille ja niiden asukkaille ominaista ei me mitään englantia - asennettakaan ollut havaittavissa. Kaiken kaikkiaan laitoksesta jäi vaikutelma oikeasti hienosta ja monipuolisesta paikasta, jossa väki painaa työtä tieteen eteen hyvässä hengessä. Parhaiten tämän aisti laitoksen kookkaassa, puoliksi pihaan sijoitetussa ruokalassa, jonka erimaalaisten ja -näköisten proffien, henkilökunnan ja vierailijoiden tungoksessakin toiminta sujui jouhevasti. Moiseen ei Suomessa pystyttäisi. Maanantain luento muistutti siitä, että ohjelmaan kuului vähäinen annos opiskeluakin: tunnettu fyysikko Syksy Räsänen tunnusomaisine Final Fantasy-hiuksineen luennoi hiukkasfysiikan standardimallista. Ryhmä sai taatusti raavittua itselleen tarvitsemansa tiedot Syksyn opeista, siis ne jokseenkin ymmärrettävät palaset. Luentojen lisäksi ohjelmaan kuului tutustumista CERNin erilaisiin tutkimusasemiin ja -järjestelyihin. Ylivoimaisesti hienoin näistä oli monen mielestä CMS-koeasema, jolla vierailimme tiistaina. 100 metriä maan alle pykätty kerrostalon kokoinen metallisylinteri, jonka osat oli liitetty yhteen millimetrien murto-osien tarkkuudella, oikea koneromantiikan perikuva, teki varmasti koko porukkaan lähtemättömän vaikutuksen. Eräs reissun parhaista seremoniamestareista taas oli rento ja tuttavallinen antimateriatohtori Michael Doser, jonka hauska luento ja hallitun kaoottinen laitos nousivat kummatkin yhdeksi reissun kohokohdista. Iltaan keskittynyt vapaa-aika sujui hyvässä hengessä. Maan tavan mukaan putiikit menivät aikaisin kiinni, joten shoppailu jäi vähemmälle. Tämä kuitenkin jätti enemmän aikaa kortinpeluulle, ihmisiin tutustumiselle ja sveitsiläisen suklaan maistelulle. Fiksujen ja mukavien ihmisten kanssa oli kiva matkustaa ja jutustella. Ja jotain reissulta tarttui päähänkin: Neljän päivän pikakurssinkin opinnot tarttuivat mieleen inspiroivassa ympäristössä paremmin kuin parin kuukauden tavalliset fysiikanopinnot. Mikäli oma lukiosi järjestää vastaavan reissun, suosittelen 12

13 Matkalla CMS-koeasemalle. ehdottomasti lähtemään mukaan. Tai vaihtoehtoisesti harjaamaan jonkin tulevan vuoden neljän tieteen kisat, toivon nimittäin lämpimästi että MAOL jatkaa vastaavanlaisten palkintomatkojen järjestämistä tulevaisuudessakin! Tulevat isänmaan toivotkin ansaitsevat pääsyn haistelemaan synkrotronisäteilyjä ja maistelemaan chilisuklaata. Alex: Kokonaiskuva Sveitsistä ja Cernistä oli positiivinen. Geneven kaupunki oli siisti, kaunis ja lämmin ja tutkimusasema uskomattoman avoin vierailijoille. Myös ryhmän sisällä vallitsi hyvä yhteishenki ja positiivinen asenne koko matkan ajan. Neljän tieteen kisojen aikataulu: Peruskoulun matematiikka ke Lukion matematiikka, avoin sarja ja perus- ja välisarja to Lukion fysiikka, avoin sarja ja perussarja ti Lukion kemia, avoin sarja ja perussarja to Lukion tietotekniikka ti-ti Tulevaisuus Myös jatkossa MAOL pyrkii hankkimaan rahoitusta vastaavalle stipendimatkalle. Tarkoitus on palkita parhaiten menestyvät oppilaat matematiikan alkukilpailun välisarjassa sekä fysiikan ja kemian perussarjassa. Ensi vuoden matkarahat ovat jo taattu, joten nyt kaikki opettajat kannustamaan opiskelijoita osallistumaan eri neljän tieteen kisoihin. Alkukilpailutehtävät postitetaan veloituksetta kaikille kouluille syyslukukauden alussa. Datatähti -kilpailun tehtävät tulevat omille wwwsivuille. Loppukilpailut järjestetään Helsingissä paitsi tietotekniikan loppukilpailut, jotka pidetään torstaina

14 Tuokio: Kun istahtaa alas, on helpompi kuunnella hivenen pidempäänkin johdantoa tehtävään. Matikkaa metsässä toiminnallisuutta, iloa ja luonnonrakkautta Saara Susiluoma, ympäristökasvattaja ja kouluttaja, Yläkouluikäiset teinit juoksevat pientä metsää ympäri. Välillä kuuluu koiran haukuntaa, kissan naukaisuja ja lintujen laulua merkkiääniä omalle joukkueelle. Ohjaajalle kuitataan kiireesti tehtyjä tehtäviä, heitetään noppaa ja taas mennään. Menossa on eräästä matikkapelistä sovellettu lintuteemainen juoksuleikki, joka on saanut lapset ekaluokkalaisista yläkoululaisiin juoksemaan innolla. 14

15 Ulkomatematiikka on nimensä mukaisesti matematiikkaa, joka tapahtuu ulkona ja vieläpä erityisesti luonnonympäristössä. Monet tehtävät ovat toki sovellettavissa myös koulun pihalle, eikä metsänkään tarvitse olla suuren suuri, vaan nimenomaan koulun lähimetsää kannattaa hyödyntää. Tehtävät sopivat päiväkodista aina yläkoululaisiin asti ja varmasti jotakin voisi soveltaa myös lukion tunneille. Toki esikoulun ja alakoulun arjessa on helpompi toteuttaa ulko-opetusta, koska sama opettaja opettaa useita aineita ja aikaa ulos lähtemiseen on helpompi järjestää. Kannattaa kuitenkin löytää ulkoopetukselle tilaa myös yläkoulun arjesta, vaikka sitten koulun pihalla tai lähipuistossa. Naapurimaasta oppia Suomeen ulkomatikka on rantautunut Ruotsista. Siellä luontokoulujen ja erityisten ulkoilmakoulujen opettajat ovat kehittäneet laajemminkin ulkoilmapedagogiikkaa (utomhuspedagogik), joka on keskittynyt eri koulun oppiaineiden opettamiseen ulkona ja monipuolisen ympäristökasvatuksen toteuttamiseen. Englanninkielisessä outdoor education perinteessä sen sijaan on usein kyse seikkailukasvatuksesta eli elämyksistä ja kokemuksista ulkona joko kevyempien harjoitteiden tai melonnan, kiipeilyn yms. kautta. Toki näillä on myös paljon yhteistä. Ruotsissa on julkaistu ulkomatematiikasta kirjat Att lärä in matematik ute ja Leka och lära matematik ute. Ensimmäinen antaa runsaasti ideoita ulkomatematiikan opettamiseen ala- ja yläkoulussa, jälkimmäinen keskittyy alle kouluikäisiin, mutta on toki hyödynnettävissä myös alkuopetuksessa. Kirjat ovat selkeitä ja erittäin käytännönläheisiä. Perusopetukseen soveltuva kirja on myös käännetty Tämän artikkelin kirjoittaja Saara Susiluoma johdattaa tehtävään, jossa tutkitaan kuinka monta puuta tarvitaan postilaatikosta tuleviin mainoksiin vuoden aikana kotona, luokassa ja koko kaupungissa. suomeksi, mutta sitä ei ole yleisesti saatavissa. Ruotsissa ulkoilmapedagogiikasta on kirjoitettu monia kirjoja, sitä opetetaan yliopistoissa, tehdään tutkimuksia ja käytetään sekä tavallisissa että ulkoilmakouluissa. Esimerkiksi käytännön ideoita vieraan kielen opettamiseen ulkona on julkaistu kirjassa Att lära in engelska ute sekä luonnon tutkimiseen keskittyviä ohjelmia kirjassa Att lära in ute året runt. Suomessa on olemassa muutama ulkoilmapäiväkoti, mutta muuten ulkoilmapedagogiikka vasta hiljalleen on leviämässä Suomeen. Keväällä 2008 tehdyssä ympäristökasvatuskyselyssä (Kestävyyttä katsastamassa 2008) kysyttiin myös ulkoilmaopetuksesta. Lähes kaikilla oppilaitoksilla on kävelymatkan päässä luontoalue, joka soveltuu opetukseen. Vain reilulta neljältä prosentilta tämä mahdollisuus puuttuu. Ulos oppimaan lähdetään kuitenkin vain noin kerran kuussa. Reilu viidennes oppilaista saa opetusta ulkona tätä useammin. Ja neljännes joutuu tyytymään ulko- 15

16 opetukseen kerran lukukaudessa. Alakoulun osalta tulokset ovat samansuuntaiset, mutta ulos mennään oppimaan hieman useammin kuin kaikilla kouluasteilla keskimäärin. Toiminnallista ja elämyksellistä Opetuksen viemiseen ulos on monta hyvää syytä. Ulkomatematiikan kirjassa niitä listataan useita. Yksi tärkeimmistä on rakkaus luontoon. Ulkona luonnossa saadut kokemukset ovat tärkeitä myönteisen ja arvostavan luontosuhteen synnyssä, mikä puolestaan vaikuttaa ympäristön kannalta parempien valintojen tekemiseen aikuisena. Näitä elämyksiä voi saada yhtä hyvin ulkomatikan, suunnistuksen kuin luontoretkenkin parissa. Tämä vahva yhteys ympäristökasvatukseen on syy siihen, miksi Ruotsissa ja Suomessa nimenomaan luontokoulut ovat innostuneet edistämään ulkoilmapedagogiikka, ja syy siihen, miksi itse olen aiheesta innostunut. Luonnonrakkauden lisäksi on monia muitakin hyviä syitä lähteä matematiikan tunnilla ulos. Ulkona oppiessa käytetään aktiivisesti koko kehoa ja kaikkia sen aisteja, näin useammille oppilaille tarjoutuu mahdollisuus löytää oma tapansa oppia ja erilaisetkin oppijat voivat saada onnistumisen elämyksiä. Koska oppiminen on toiminnallista ja metsän materiaalit tarjoavat mahdollisuuden konkreettisiin oppimisvälineisiin, sopii ulkomatematiikka usein myös niille, jotka eivät matematiikasta sisällä innostu tai paikallaan istuminen on hankalaa. Parin ulkomatikkatunnin jälkeen totesi eräs tokaluokkalainen normaalin tunnin aluksi: Mä en tykkää sisämatikasta. Ulkona oppiessa on mukana paljon leikkejä, joiden avulla voidaan harjoitella toistoa vaativia asioita hauskasti. Juokseminen ja Kerran kahdessa viikossa % % Kerran lukuvuodessa Kerran lukukaudessa Ulko-opetuksen määrä oppilaitoksissa Ei koskaan Kerran kuussa Kerran viikossa Joka päivä 0,5 1,2 4,3 7,8 12,4 25,2 44, Kestävän kehityksen ryhmät, vastaavat ja ohjelmat eri kouluasteilla ryhmä vastaava ohjelma jokin näistä Kestävän kehityksen toimintatapojen ja kasvatuksen kehittäminen seuraavan viiden vuoden aikana 42 40, ,4 % 10 9,5 Kyllä Ehkä Ei Ei osaa sanoa alakoulu yläkoulu lukio toimintatavat kasvatus 16

17 Ohjelmien laadintaan osallistuminen % Oppilaat 62,7 Muu henkilökunta 56,4 Kaikki opettajat 49,5 Vanhemmat 9,3 Ohjelmissa on kirjattu % Ympäristötavoitteet arkikäytänteissä 84,4 Kestävän kehityksen tavoitteet arkikäytänteissä 84,3 Koulukohtaiset ympäristökasvatustavoitteet 73,8 Toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi 70,6 Toteutumisen arviointi 63,3 Määritellyt vastuuhenkilöt 59,6 Tavoitteet eri oppiaineissa 37,6 Tavoitteet eri vuosiluokille 27,5 liikkuminen raikkaassa ilmassa lisäävät koulupäivään liikunnallisia hetkiä, jotka parantavat oppilaiden kuntoa ja aivotkin toimivat tehokkaammin. Ulkotunnit auttavat myös keskittymään paremmin sisällä. Ulkotunneilla kannattaa hyödyntää koulun pihaa, joka usein jää autioksi välitunnin jälkeen. Ehkä jokin hauska peli jatkuu myös välitunnilla. Ulkotehtävät ovat usein parin tai ryhmän kanssa tehtäviä, jolloin samalla tulee harjoiteltua yhteistyötaitoja. Yhteiset retket metsään kehittävät samalla ryhmän yhteishenkeä. Kun oppiminen on elämyksellistä ja yhteistoiminnallista, jää opitut asiat paremmin oppilaiden mieleen. Ulkona tehdyt konkreettiset ja toiminnalliset tehtävät tuovat usein onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat oppijan itsetuntoa, mikä helpottaa oppimista. Ulkona luonnossa tulee opetukseen mukaan helposti monia oppiaineita koska todellisuudessa asiat eivät ole niin selkeästi jaoteltu kuin koulussa. Ulkona kohdataan erilaisia luonnontieteellisiä ilmiöitä, joita voi lähteä tukimaan vaikkapa biologian ja matematiikan näkökulmasta. Näin luodaan kokemusten kautta pohjaa luonnontieteiden ymmärtämiselle. Ulko-opetukseen voi myös tarkoituksella yhdistää useita koulun oppiaineita ja suunnitella näin vaikka kokonaisia ulkopäiviä. Käytännön vinkkejä Ulkona oppiminen ja toimiminen on erilaista ja vaatiikin opettajalta ja oppilailta totuttelua. Ulkotunneilla tulee olla omat sääntönsä ja tapansa, sillä myös ulkotunnit on tarkoitettu oppimiseen eikä vain hauskanpitoon. Ulkona kannattaa olla mukana jokin kello tms. jolla saa kutsuttua ryhmän kokoon tehtävän jälkeen. Näin ei opettajan ääni rasitu 17

18 kohtuuttomasti. Yhteiset keskustelut ja ohjeet kannattaa jakaa piirissä seisten tai istuen. Näin kaikki ovat tasa-arvoisesti läsnä ja kuuntelevat helpommin. Epämääräiselle lössille puhuttaessa puolet ei kuule ohjeita. Liitutauluksi ulkona sopii laminoitu vaalea paperi ja tussitaulun tussi. Sillä vaikka tarkoitus on toimia ja hyödyntää luonnonmateriaaleja, niin aina joskus jotakin täytyy kirjoittaa näkyviin. Tarvittaessa kirjoitettuja lappuja tai kuvia voi kiinnittää näkyville köyteen pyykkipojilla. Ja materiaaleista kannattaa aina tehdä kestäviä, jotta niitä voi käyttää vuodesta toiseen ja useamman opettajan tunneilla. Yksi kätevä väline moneenkin tehtävään on valkoinen kangas, josta leikataan noin metri kertaa metri neliöitä. Näiden kankaiden päälle on metsässä kätevää kerätä erilaisia asioita, kuten vaikkapa teräviä, tylppiä ja suoria kulmia, geometrisiä muotoja tai vaikkapa kauniita tai jänniä asioita. Lakanalla voidaan pelata vaikkapa KIM-leikkiä tai muistipeliä. Turvallisuus on tärkeä huomioida ulkona opetettaessa. Yhteiset säännöt kannattaa sopia selkeästi ja kerrata aina retkelle lähdettäessä. Itselläni on ollut käytössä tärkeimpänä sääntönä se, että aikuinen pitää aina olla näkyvissä ja kuljettaessa aikuista ei ohiteta. Kepit on jätetty turvallisuussyistä maahan kuljettaessa, koska niillä tökkää helposti kaveria. Repussa opettajalla tulee olla ensiapuvälineet, joita osaa myös käyttää. Kauemmas mentäessä kannattaa miettiä riskejä etukäteen. Jos metsää käytetään usein ja useamman oppiaineen tunneilla, kannattaa yhdessä tehdä turvallisuussuunnitelma, jossa kartoitetaan riskit ja mietitään ehkäisykeinot ja toimenpiteet onnettomuustilanteessa. Kännykkä Tehtäväesimerkki 1: Mittakaava luontopienoismallin avulla Lähde: Att lära in matematik ute (ISBN ) Tehdään 2-3 hengen ryhmissä malli luonnonalueesta suhteessa 1:10. Ryhmä valitsee ensin metsästä alueen, joka on esimerkiksi 10 m x 10 m. Ruudussa on hyvä olla monenlaisia asioita kuten puita, kiviä, mäkiä yms. Alueen nurkat voidaan merkitä vaikka kirkkailla naruilla. Sen jälkeen ryhmä rakentaa alueestaan pienoismallin 1 m x 1 m ruutuun käyttäen erilaisia luonnonmateriaaleja. Avuksi voi antaa myös paperia, joka on ruudutettu, jolle voi aluetta hahmottaa piirtäen. Kuin kaikki ovat valmiita, kierretään katsomassa muiden omia ja vertaamassa niitä oikeaan ruutuun. Piirrettyjen karttojen avulla voidaan myös piilottaa ja etsiä aarteita. Karttoja tehdessä voi myös ottaa mukaan koordinaatiston käsitteen ja nimetä eri ruudut. Pienoismallin voi myös tehdä kenkälaatikkoon suhteessa 1:100 ja viedä sisään. Sisällä voidaan piirtää alueesta kartta. Jos lasten alueet ovat toistensa vieressä, voidaan kartat yhdistää isoksi kartaksi. Tehtäväesimerkki 2: Ötökkädiagrammi Lähde: Att lära in matematik ute (ISBN ) Tutkitaan mitä ötökkäryhmiä löytyy metsästä eri pyydystystavoilla (kuoppapyydyksillä, haavilla, puuta ravistelemalla). Kerätään ja tutkitaan löydetyt ötökät ja tehdään eri ryhmistä taulukko. Exelillä saa tehtyä hienoja taulukoita. Samalla voidaan kokeilla vaihtaa asteikkoa ja nähdään, miten taulukoilla voi luoda erilaisen vaikutelman kuin todellisuus. Metsässä voi liitutauluna käyttää laminoitua vaaleaa paperia ja tussitaulun tussia. Niitä ja valmiita opetuskuvia voi tarvittaessa ripustaa myös köyteen pyykkipojilla. 18

19 Tehtäväesimerkki 3: Salaiset kuvat Lähde: Att lära in matematik ute (ISBN ) Oppilaat työskentelevät pareittain. Molemmat keräävät opettajan ohjeiden mukaan samat asiat, esim. kaksi käpyä, kolme keppiä, neljä kiveä, lehden ja heinän. Tämän jälkeen he asettuvat istumaan maahan selät vastakkain ja toinen tekee eteensä kuvan esineillä. Tämän jälkeen hän ohjaa pariaan tekemään samanlaisen kuvan kertomalla, miten esineet ovat suhteessa toisiinsa. Välillä ei saa käydä katsomassa, mitä kaveri on tehnyt. Lopuksi vertaillaan kuvia ja vaihdetaan rooleja. Haastetta ja vielä enemmän matikkaa tehtävään saa antamalla osallistujille listan matikkasanoja, joita pitää yrittää käyttää kuvaa tehdessä ja parille kertoessa. Sanoina voi olla juuri niitä asioita, joita tunnilla on käsitelty, kuten kolmio, ovaali, suora kulma, tasasivuinen kolmio. Jos haluaa kilpailla, voi pisteyttää eri muodot vaikeuden mukaan ja saada pisteitä sen mukaan mitä saa kuvaansa tai jokaisesta sanasta saa yhden pisteen. Kieliharjoitusta tehtävään saa tekemällä sen englanniksi. Tehtävän voi myös toteuttaa ohuiden keppien avulla. Oppilaat keräävät kahdeksan niin ohutta keppiä, että ne voi katkaista. Toinen oppilaista saa kortin, jossa on jokin muoto. Hän tekee sen kepeillään ja ohjaa sen jälkeen parinsa tekemään samanlaisen muodon. Toinen saa kysyä neuvoa, jos ei onnistu. Kun on valmista, katsotaan ja verrataan kuvioita. 36-peliin tarvitaan noppia. Heitto, yhteenlasku ja ei kun juoksemaan. Lisätietoja: Ruotsin ulkoilmakoulut: Suomenkielistä materiaalia alakouluille: Opetus-ja-koulutus/ Luontokoulu-Pikkutikka/ Matematiikkaa-ulkonaluonnossa/ Kestävyyttä katsastamassa ympäristökasvatuskysely perusopetuksen kouluille, lukioille ja kuntiin, Saara Susiluoma, 2008 Selvitys Kestävän kehityksen kasvatuksesta julkaistu Valtakunnallisen ympäristökasvatuskyselyn tulokset on julkaistu verkkojulkaisuna joulukuussa. Selvityksessä Kestävyyttä katsastamassa ympäristökasvatuskysely perusopetuksen kouluille, lukioille ja kuntiin tarkasteltiin kestävän kehityksen mukaisia arkikäytänteitä ja opetusta sekä kunnan tukea koulujen ympäristökasvatukselle. Erityisesti tarkasteltiin kansallisten kestävän kehityksen kasvatuksen strategioiden tavoitteisiin liittyviä asioita eli ympäristöohjelmia, yhteistyötä, ulkoisia tunnuksia ja sertifikaatteja. Kyselyt suunnitteli Keski-Suomen ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän alainen työryhmä. Vastauspyyntö lähetettiin keväällä 2008 lääninhallitusten kautta kaikille peruskouluille ja lukioille sekä kuntien koulutoimenjohtajille. Vastauksia saatiin noin 18 %:sta kouluja ja 17 %:sta kuntia. Tuloksia on tarkasteltu ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa. Selvitys ladattavissa Keski-Suomen ympäristökasvatuksen verkkosivuilta Työkalut käyttöön Strategiat ja asiakirjat. mahdollistaa avun soittamisen, jos jotakin sattuu. Harvoinpa sitä onneksi mitään naarmua ihmeellisempää. Eväsretki on aina retkistä paras. Mutta silloin on tärkeää muistaa, että pakataan eväät mahdollisimman ympäristöystävällisesti eli juomat pulloon ja leivät kestävään ja pestävään rasiaan. Ja vaikkei ihan varsinaisia retkieväitä ottaisikaan, niin pieni tauko vaikkapa kotoa tuodun hedelmän syöntiin tuo retkeen mukavan tauon. Ja kannattaa myös muistaa, että käyttääkseen ulkomatikkaa ei tarvitse lähteä kauaksi tai edes metsään. Monia juttuja voi tehdä jo koulun pihalla. Ulkorikasta kouluvuotta! 19

20 Hattulan silloilta Jukka O. Mattila Makupalat Tietotekniikan kehitys on viime vuosikymmeninä ollut nopeaa. Jos mielitään alaa koskevan historiankirjoituksen pysyvän mukana, työ on syytä aloittaa kun asiat ovat vielä hyvässä muistissa. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston uudisrakennuksen valmistuttua 1970-luvun lopulla ajateltiin kaukonäköisesti myös tietotekniikan tuomista kaupungin kirjastotoimeen. Vuonna 1982 kirjastolla oli onnekas tilaisuus saada luettelointiosaston johtajaksi ja atk-vastaavaksi henkilö, joka rakensi sittemmin moniksi vuosiksi Hämeenlinnan kaupunginkirjaston nettisivuista Suomen eniten käytetyt. Journalistiikan opintojensa jälkeen Sirpa Kalliokoski oli toiminut aluksi lehtialalla ja sittemmin mainostoimistossa. Kokemus dynaamisesta liikemaailmasta koitui nopeasti kirjaston hyväksi. Vuodesta 1986 Hämeenlinnan kaupunginkirjaston lainaukset olivat jo atk-pohjalla ensimmäisten joukossa koko Suomessa. Tietotekniikan varhaisille käyttäjille vuosikymmenen vaihde 1980/1990 oli sykähdyttävää aikaa luvun lopun sähköposti ja 1990-luvun alkupuolen kotisivut olivat huimaavia harppauksia aikaisempaan tiedon kulun kehitykseen. Uusi tekniikka teki valtavan vaikutuksen myös Sirpa Kalliokoskeen. Etenkin 1990-luvun alussa lanseerattu graafinen Mosaic-selain oli suuri henkilökohtainen elämys. Hän kertoo suorastaan tyrmistyneensä ensi käynneistään MIT:n, Massachusetts Institute of Technologyn, sivuilla. Sirpa Kalliokoski otti atk-tehtävät vakavasti. Hän ryhtyi omatoimisesti opiskelemaan kotisivujen ohjelmointia. Ajatus perushämäläisen kirjaston kotisivuista ja etenkin kirjaston omasta linkkipalvelusta menivät tuohon aikaan kuitenkin siinä määrin asteikon yli, että kirjastonörtti ei tohtinut uhrata tähän varsinaista työaikaansa. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Makupalat olivat monet alkuvuodet useimpien tietotekniikkaa käyttäneiden suomalaisten tiedonlähteenä ja edelleenkin ( noin 70 vierailluimman suomalaisen nettiosoitteen joukossa. Makupalat kehittyivät 1990-luvulla vähitellen työpaikalta salassa ilta- ja yötyönä kotona oman tietokoneen ääressä. Kunnianhimoisena tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman laaja-alaiset ja yleiskäyttöiset hakusivut. Kirjaston johto suhtautui asiaan myötämielisesti ja antoi julkaista Makupalat kirjaston omalla alustalla. Makupalojen kehittely oli kuitenkin vuosikaudet totaalisesti Kalliokosken yksityisen harrastuksen ja vapaa-ajan ajankäytön varassa. Käytäntö oli tuohon aikaan yleinen. Uudet ennennäkemättömät tekniset keinot tarjosivat yritteliäille kokeilijoille kiehtovia toteuttamismahdollisuuksia. Kun ensin oli antanut pikkusormen, meni vähitellen koko käsi. Toisaalta näitä ponnisteluja pidettiin virallisella esimiestaholla yleisesti enemmänkin harrasteluna kuin varsinaisena palkkatyönä. Linkkiarkiston kasvattaminen kymmeniin tuhansiin osoitteisiin oli kiehtovaa. Mitalin toinen puoli alkoi kuitenkin näkyä pian. Kunnianhimoisilla hakusivuilla jokaisen linkin tulee myös toimia. Linkkien toimivuuden tarkistaminen alkoi käydä tosi työstä. Makupalojen edelleen kehittäminen olisi tarjonnut Sirpa Kalliokoskelle toisaalla uuden työpaikan. Hän katsoi kuitenkin parhaaksi pysyä uskollisena kirjastolleen. Kun käyntejä oli jo yli miljoona vuodessa, Kalliokoski näki hyvän sauman lopettaa linkistön ylläpito. Hämeenlinnan kirjasto palkkasi Makupalojen hoitajaksi kokopäiväisen työntekijän. Tunnustukseksi tehdystä mittavasta ja arvokkaasta työstä Suomen kulttuurirahasto ja BTJ (ent. Kirjastopalvelu) ovat jälkikäteen myöntäneet Sirpa Kalliokoskelle henkilökohtaiset tunnustuspalkinnot. Eläkepäiviään Hämeenlinnassa viettävän tietotekniikan pioneerin dynamo ei ole vieläkään hiljentänyt vauhtiaan. Netissä aamuyön tunneille viihtyvän Kalliokosken erityisen mielenkiinnon kohteena on tällä hetkellä väkivaltaa sisältävien nettipelien vaikutustutkimusten kartoittaminen. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Makupalat ovat erinomainen osoitus yhden ihmisen vision ja sinnikkään työn merkityksestä oman ammattialansa suunnannäyttäjänä. 20