Rauno Vääräniemi. Hotelli Omega Platanias

Transkriptio

1 Kreeta 2011 Tämä matkakertomus / kuvallinen matkapäiväkirja on kirjoitettu viikon Kreetan lomalta. Matkan ajankohta oli Kirjoittaja oli reissussa yksin. Majoituin Kreetalla Plataniaksessa Hotelli Omega Plataniakseen. Teksti ja asiat ovat kirjoitettu niin, kuin olen ne itse kokenut ja ymmärtänyt. Mikäli olen ymmärtänyt jotain matkalla väärin, voi virhe olla myös tekstissä, joten kaikkeen lukemaansa tulee suhtautua varauksella ja terveellä järjellä. Tietoisia virheitä tai valheita tekstissä ei ole. En ole Kreikan enkä minkään muunkaan maan fani. Suhtaudun kaikkeen matkailuun avoimin mielin ja ilman turhanpäiväistä nipottamista. Tämä matkakertomus on kirjoitettu monta kuukautta reissun jälkeen matkapäiväkirjan pohjalta, joten varmaan jotain oleellista on jo unohtunut. Meinasin alun perin, etten jaksa kirjoittaa enää yhtään matkakertomusta. Onhan niitä maailma täynnä ja Kreetalla ovat suomalaiset käyneet jo ties kuinka monessa polvessa. Jostain tuli kuitenkin se pieni kipinä ja nyt tämä matkakertomus on julkaistu. Ei ole pakko lukea jos ei halua. Eroa vanhoihin matkakertomuksiin on sen verran, että tämä julkaistaan pdf-versiona. Rauno Vääräniemi Hotelli Omega Platanias 1

2 Platanias, Kreeta päivä Sunnuntai 7.8 Aikainen lähtijä saa parhaat paikat, vai miten se menikään? Herätyskello oli soimassa yöllä kahdelta, mutta aivan turhaan. Unta en juuri saanut. Ennen puolta yötä tuli torkuttua jonkin verran. Matkajännitys piti miestä hereillä. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta nuorempi koira oli yöllä koko ajan messissä, kun pakkailin loppuja tavaroita. Varttia vaille kolme kärsivällisyys loppui ja lähdin matkaan. Roudasin matkalaukun autoon ja ajoin Lentoparkkiin. Olin katsonut netistä, että se oli muuttanut uuteen paikkaan kauemmaksi lentokentästä. Vanha paikka oli tuttu aikaisemmilta reissuilta, mutta tässä uudessa en ollut vielä käynyt. Pieneksi yllätyksekseni se oli kauempana mitä olin kuvitellut karttaa nopeasti katsoessani. Opasteet sinne olivat kuitenkin erittäin selvät, joten mitään eksymisvaaraa ei tällaisella samassa kaupungissa asuvalla ollut. Lentoparkissa oli henkilökunta vastassa opastelapun kanssa, että tiedän miten toimin palatessani lomamatkalta. Löysin autolle paikan melko läheltä, mitä ei koskaan tapahtunut vanhassa paikassa. Pienen odottelun jälkeen bussi lähti kohti lentokenttää. Meitä oli muutama aikainen matkustaja bussissa. Kentällä pääsin suoraan lähtöselvitystiskille ja samaa vauhtia turvatarkastuksen läpi. Eikä ollut mitään jonoja missään! Tämä oli nopein suoriutuminen missään kentällä. No, siihen se hyvä tuuri loppuikin sillä erää. Lähdin ajoissa kentälle, kun kuvittelin saavani siellä kahvia. En tiedä, olisiko turvatarkastusta ennen ollut joku paikka auki, mutta sen jälkeen kaikki paikat olivat kiinni. Missään ei ollut edes pikkiriikkistä kahvinarikkaa, josta olisi saanut kupposen kuumaa. Helsinki Vantaa lentoasema aamuneljältä 2

3 En ole ihan varma moneltako yksi kahvio aukesi, mutta sain kuulla sen olevan auki ja menin sinne noin puoli viiden kieppeillä. Sieltä sain kahvia, leipää ja pullaa nassuun. Sinänsä kentällä notkuminen ei haitannut, olipahan kerrankin rauhallista katsella ympäriinsä ja vain olla. Oli kesäloma, ei minulla ollut minnekään kiirettä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä viime tingassa kentälle menijöitä. Ei sinne kyllä ihan noinkaan aikaisin olisi kannattanut mennä, mutta enpä viitsinyt istua enää kotona koiraa rapsuttelemassa. Oli tietysti aika luonnollista, että kun olin kentällä erittäin aikaisin, niin lento lähti matkaan myöhässä. Näin kävi, mutta onneksi vain 15 minuutin verran. Sain koneessa harmikseni paikan 6D, joka oli käytäväpaikka. Grrr! Olisi ollut niin kiva katsella ulos nenä ikkunassa. Sää olisi ollut myös suosiollinen taivaanrannan ihailemiseen. Ei siis voittoa silläkään sektorilla tällä reissulla. Lento sujui hyvin ja kone oli aikataulun mukaisesti Kreetalla, vaikka lähti myöhässä. Koneesta poistuminen sujui rivakasti ja myös matkalaukkuni tuli ensimmäisten joukossa. Matkalaukun kanssa suunnistin matkatoimiston oppaiden opastamana bussille numero 2, joka veisi minut hotelli Omega Plataniakseen. Hanian lentoasema Matkatoimistojen busseja Bussi tuli aika lailla täyteen porukkaa. Fiilikset bussin lähtiessä matkaan olivat korkeat ja maisemat Vantaaseen verrattuna hienot. Myös lämmintä piisasi jossain kolmenkympin tietämillä. Bussi ajoi ensin isompaa tietä Plataniaksen ohi ja lähti tiputtelemaan ensin kaukaisimpien hotellien asukkaita. Takaisin se tuli rantatietä ja pääsin samalla katselemaan niitä maisemia. Bussi vei minut aivan Omega Plataniaksen eteen ja olin ainoa matkustaja joka jäi kyseiseen hotelliin. Ei minun kuitenkaan tarvinnut siellä yksin majoittautua. Päivän myöhemmällä lennolla tulisi oppaan kertoman mukaan hotelliin lisää asukkaita. Bussimatka lentokentältä hotelliini kesti noin tunnin verran. Respassa minua oli vastassa ystävällinen suomenkielinen vastaanottovirkailijanainen. Hän opasti minut huoneistooni ja kertoi samalla käytännön asioista. Huoneisto osoittautui tilavaksi kaksioksi maatasossa. Tilaa oli yksin pyöriä vaikka millä mitalla. Parvekkeellekin pääsi sekä olohuoneesta että makuuhuoneesta. Ylimääräistä energiaa sisällään pitävä 3

4 matkalainen voisi siis juosta huoneistoa ympäri parvekkeen kautta, mutta en minä. Varustukseen kuului tallelokero, makuuhuoneen ilmastointi, televisio, kahvinkeitin, leivänpaahdin, keittolevy, jääkaappi ja jonkin verran erilaisia astioita. Periaatteessa siellä oli kaikkea mitä tarvitsin. Huoneisto oli siisti ja mm. vessassa oli suihkukoppi, eli vesi ei kastellut lattioita. Missään vaiheessa matkaa ei tullut mitään ongelmia minkään toiminnan suhteen. Sisällä olevan kaluston lisäksi parvekkeella oli kaksi tuolia ja pieni pöytä. Näköala parvekkeelta oli sisäpihan nurmikolle. Matkalaista alkoi jo janottaa, joten vedin aurinkorasvaa nassun suojaksi ja lähdin katsomaan mistä löydän supermarketin. Kävelin hotellin edessä olevaan risteykseen ja huomasin siinä supermarketin kyltin, jossa mainittiin matkaksi 100 metriä. Lähdin siis tallustelemaan kyltin suuntaan. Supermarketista tuli hankittua veden lisäksi aamiaistarpeita. Tässä on hieman hintoja elokuulta Huomatkaa, että ne vaihtelevat kaupoittain ja se, että reissusta on kulunut jo aikaa. Vesi 5l 1,80, Becel 250g 1,98, Edam viipaleet 200g 2,99, leikkele 200g 2,17, maito 1l 1,22 ja tuoremehu 1l 1,48. Kaupasta sai maittavia ja tuoreita sämpylöitä, mutta niiden hintoja en ollut kirjannut ylös. Kauppareissun jälkeen alkoi nälkä olla mitä mahtavin. Olin kyllä syönyt koneessa maittavan lentokoneaterian, mutta kaikkihan tietävät miten täyttäviä ne polttavalla foliolla vuoratut ateriat ovat. Lähdin siis vatsan johdattelemana etsimään itselle ruokaa, jonka joku toinen on valmistanut. 4

5 Ruokapaikan suhteen kävi sama kuin supermarketin, eli kävelin ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen ruokapaikkaan, eli ihan hotellin vieressä olevaan Drosiaan. Ravintola Drosia Katsellessani sen ruokatarjontaa kadulla, niin hetkessä paikalla oli suomea puhuva tarjoilija, joka ystävällisesti kertoi ruokavaihtoehdoista ja teki suosituksen kertomani perusteella. Tilasin hänen suosittelemana moussakan, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Tämä oli oikeastaan minulle aivan uutta, sillä yleensä olen syönyt aina jotain pihviä. Yritin nyt tietoisesti ravistaa itseäni irti pihvien kahleista, sillä niitä sai joka paikasta. Nyt oli aika maistella kreikkalaisia ruokia, ainakin edes sitä yhtä. Ruoka oli hyvää ja lisukkeiksi tuli sämpylä ja krutonkeja. Jälkiruoaksi sain pyytämättä vesimelonia, melonia ja pienen kannun rakia. Ou jes, tämä oli palvelua jota arvostan ja nautin siitä kyllä. Tuo ateria ison oluen kera teki 10,60. Pelkkä moussaka oli 7. Ei nyt ihan sika halpaa, mutta en ollut lähtenyt reissuun pihistämään lounaasta euroa tai kahta. Annos olisi saanut olla vähän isompi nälkääni ajatellen, mutta kyllä tuollakin jonkin aikaa astelisi pitkin kuumia Plataniaksen katuja. Sain myös ensikokemuksen rakiin, jota oli ollut tarkoitus maistella. Otin vain yhden snapsin, sillä reissussa on tarkoitus tutustua uusiin paikkoihin, eikä pyöriä poranterän lailla hulluna humalassa. Vatsa täynnä oli hyvä lähteä tutustumaan Plataniakseen. Ranta kiinnosti, joten kävin kahdessakin eri kohtaa katselemassa sitä. Totesin niiden piipahdusten aikana, että ranta on rakennettu todella täyteen. Pienet kapeat kadut veivät rantaan ja siellä oli ravintoloita ja aurinkotuoleja sekä tietysti hiekkaa. Seuraava piipahdus vei minut vähän pitemmälle. Olin jo aikaisemmin selvittänyt, että Plataniaksessa on Lidl, joka on myös kotona paras lähikauppa. Olin bongannut sen bussin ikkunasta, joten suunta kohti sitä. Matkaa kävellä oli jonkin verran, mutta kun ei ollut kiirettä, niin näppäilin kuvia ja katselin maisemia. Lidl ei ollut auki, koska oli sunnuntai. Eivät kait nyt saksalaiset kauppaa tee sunnuntaisin, eihän? Päätin palata paikalle joskus myöhemmin. 5

6 Sieltä kävelin samoja jalanjälkiä takaisin kohti hotellia. Matkalla piipahdin Mylos supermarketissa ostamassa vähän juomapuolta. 6 oluen paketti maksoi 5,30. Vertailun vuoksi viinipulloja sai alle kolmella eurolla. Mukaan lähti myös pieni pullo Ouzoa (3,72 ), jota piti myös maistella matkan aikana. Mylos Supermarketti Koska tänään oli tulopäivä, oli ohjelmassa myös tervetulotilaisuus. Se oli samassa hotellissa jossa asuin, niin ei tarvinnut lähteä etsimään sen pitopaikkaa. Tilaisuus pidettiin ulkona katoksen alla. Matkaopas oli paikalla hyvissä ajoin, joten pääsin ostamaan haluamani retket ilman jonottamisia. Ostin kaksi kokopäivän retkeä ja minijuna-ajelun. Rahaa meni 133, mutta kuka nyt on väittänytkään lomailua halvaksi. Epäilen myös, että tämä Kreetan reissuni on ensimmäinen ja viimeinen, joten tehdään nyt niitä retkiä muuallekin kuin lähikauppaan. Illan mittaan kävin vielä respassa tutkimassa matkatoimiston kansiot läpi. Niissä oli asiaa oikein kunnolla ja sain kulutettua niiden parissa aikaa melkoisen paljon. Etelän hetelmiä Kylttiviidakko hotellin lähistöllä Minulla oli ajatus lähteä vielä kävelemään, mutta väsy alkoi painaa niin, että tein vain pienen kävelylenkin hotellin ympäristössä. Jo heti ensimmäisenä päivänä kävi selville, että kaskaat pitävät joissain paikoissa (kuten hotellin vieressä) aivan tajuttoman kovaa meteliä. Ei se nukkumista eikä elämistä haitannut, mutta ulkona joissain kohtaa meteli kävi todella korviin. Pienen reippailun jälkeen päätin mennä huoneistoon kirjoittamaan matkapäiväkirjaa ja maistelemaan paikallista olutta. Hieno ensimmäinen lomapäivä oli illassa. 6

7 2.päivä Maanantai 8.8 Heräsin ensimmäiseen kokonaiseen Kreeta-päivään seitsemän jälkeen. Aurinko oli jo noussut ja lämpöä oli 24 astetta. Ensimmäinen ohjelmanumero oli aamiaisen tekeminen. Onneksi tarpeet oli ostettu, joten ei muuta kuin niiden kimppuun. Kahvipaketin olin ottanut mukaan Suomesta, kuten myös pienen määrän suodatinpusseja. Lisäksi mukaan tuli otettua nettifoorumeiden vinkkien perusteella pieni määrä astianpesuainetta ja harja. Niitä ei keittiössä ollut, eikä tarvinnut ostaa koko pulloa paikanpäältä. Lähdin yhdeksän kieppeillä liikkeelle. Tällä kertaa lähdin kävelemään pääkatua Hanian suuntaan, kun eilen olin mennyt toiseen suuntaan Lidliä ihmettelemään. Kävin myös muutamassa kohdassa rantaa katselemassa, jotta saisin mahdollisimman hyvän kuvan paikasta sekä tietysti paljon valokuvia. Olin katsonut kartasta, että Plataniaksessa on siellä päin venesatama. Innostuksissani tosin kävelin sataman ohitse ja jouduin palailemaan jonkin matkaa takaisinpäin. Satama kuitenkin löytyi vähän opaskarttaa katselemalla. Ranta oli näin aamusta vielä aika hiljainen, vaikka kyllä siellä joitain auringonottajia ja vedessä polskuttelijoita jo oli. Plataniaksen satama Koska en henkilökohtaisesti ymmärrä auringossa makaamista enkä oikein pidä uimisesta, keskityin jälleen kerran maisemien ihailemiseen. Kävelin venerannan kautta ihan aallonmurtajan nokkaan kuvailemaan etuoikealla olevaa korkeaa saarta. Nähtävästi satamasta pääsisi johonkin aikaa päivästä veneretkelle sukeltamaan ja uimaan, niin ainakin yhdessä paatissa luki. Saari Plataniaksen edustalla Satamasta oli hyvät näkymät niin merelle kuin yläkyläänkin. Ihan venesataman vieressä oli jalkapallokenttä. Se oli mielenkiintoisessa paikassa, sillä sopivan korkea potku kohti merenpuoleista maalia saa pelin päättymään vesivarmasti. En tiedä, onko otteluiden aikana vedessä valmiina pallon 7

8 noutoporukka. Kenttä oli kyllä ruohon puolesta todella siisti ja hyvin hoidetun näköinen, joten kyllä siellä varmaan pelataan aktiivisesti. Valkoiset viivat olivat myös moitteettomassa kunnossa. Plataniaksen jalkapallokenttä Rannalla ilman palloa palloilemisen jälkeen päätin lähteä katsomaan jostain sopivan varjoisen juomapaikan. Kävelin Plataniaksen suuren suureen keskustaan, joka oli mennä kyllä minulta täysin ohi. Keskustan kohdalla Plataniaksen läpi menevä tie jakautuu kahdeksi ja niiden keskelle jää mm. muutama keltainen yleisöpuhelin. Se on kyllä niin huomaamaton kohta, että autolla ajaessa moisen ohi voi ajaa kyllä täysin huomaamatta. Plataniaksen keskusta 8

9 Siinä kohtaa on useita ravintoloita, joista yhteen piipahdin nauttimaan kylmän huurteisen. Iso tuoppi ja kulhollinen suolapähkinöitä rokottivat janoisen turistin rahavaroja 4 euron verran. Ei ehkä halvinta juotavaa, mutta jano lähti. Söin myös kaikki suolapähkinätkin. Siinä oli oikein mukava istuskella ja katsella vielä suhteellisen rauhallista liikennettä. Palvelu toimi erittäin hyvin. Tarjoilija oli heti paikalla, juoma tuli nopeasti, kuten myös lasku, joka laitettiin kumollaan olevan pienen lasin sisälle. Näin se laskun tuominen pitää tapahtua. Joistain muista maista on kokemuksia, että laskun saaminen kestää turkasen pitkään. Pahimmillaan olen joutunut jossain menemään tiskille maksamaan, kun laskua ei ole muuten saanut kohtuullisessa ajassa. Ravintolasta poistumisen jälkeen tuli napattua kuva paikallisista polttoainehinnoista. Diesel näytti maksavan 1,535 (Suomessa se maksaa saman tätä kirjoittaessa) ja 95 1,815. Olihan noissakin hinnoissa vaihtelua, mutta tuo oli vain yksi esimerkki paikallisista hinnoista elokuussa Tässä kohtaa aloin katsella myös tuliaisia kotipuoleen. Eikä se jäänyt ihan katselemiseksi, vaan löysin vaimolle koruja ja pakolliset postikortit + merkit, jotka sain samasta kaupasta. Eräässä vaateliikkeessä törmäsin hauskaan t-paidan tekstiin I don t need sex. The goverment fucks me every day Niin, kirjoitin paidan tekstin tuohon kuten se luki paidassa. Ehkä tuo piti vuonna 2011 paikkansa Kreikassa, kun valtio alkoi kiristellä EU:n vaatimuksesta vyötä ja leikata ylimääräisiä etuuksia. Epäilen kuitenkin vahvasti, ettei valtio sentään lisäänny yksittäisten ihmisten kanssa, vaan siihen tarvitaan ihminen ihminen kanssakäymistä. Kauppojen kiertelemisen jälkeen oli aika piipahtaa hotellilla vähän lepäilemässä. Hotelli oli tullut kyllä varattua ihan näppärästä paikasta. Se ei ollut rannan hulinassa, mutta rannalle ja mihin vain oli kohtalaisen lyhyt matka. Se oli myös sen verran sivussa pääkadusta, ettei ainakaan minua liikenne häirinnyt. Tovin jalkoja lepuutettuani päätin tehdä uuden hyökkäyksen saksalaisten linnoitukseen, joka Lidlinä paremmin tunnetaan. Plataniaksen Lidl 9

10 Ei muuta kuin pääkatua pitkin kenkää toisen eteen ja menoksi. Tällä kertaa kauppa oli auki ja parkkipaikalla oli paikallisten asiakkaiden autoja. Sisälle mennessä noteerasin saman mikä tulee usein eteen myös Suomessa, eli kahdelle toiminnassa olevalle kassalle oli aikamoiset jonot. Porukkaa oli sisällä reilusti enemmän mitä parkkipaikan automäärä kertoi. Lähialueen nälkäiset olivat siis ostoksilla jalkaisin. Ajattelin etukäteen, että ostan tuolta jotain, vaikka pelkän jäätelön jos en muuta keksi. En ostanut mitään, sillä kassajonossa seisominen sulava jäätelö kourassa ei houkutellut. Minä siis pidin rahani ja saksalaiset tuotteensa. En alkanut tutkailla mitä mikäkin maksaa suomalaisiin hintoihin verrattuna, sillä enhän minä niitäkään muista ulkoa. Poistuin siis ilman ostoksia tuosta kaupasta. Sen sijaan Lidlin lähellä olevasta kioskista ostin itselle kaipaamani jäätelön ja ilman jonottamista. Se oli vielä ihan hyvääkin, eli onnistunut ostos. Samoin löysin tällä reissulla yhden tuliaisen pojalle, jota olin aamupäivällä etsinyt huonoin tuloksin. Nyt oli oikean kokoinen ja oikean mallinen lippis hankittuna. Takaisin kävelinkin eri reittiä. Olin katsonut kartasta, että Lidliltä jonkin verran keskustan suuntaa erkanee sivutie, jota pitkin pääsee hotellin kulmalle. Löysin risteyksen ja lähdin tallustelemaan kapeaa sivutietä pitkin. Plataniaksen viidakko Tunne oli kuin olisi viidakkoon kävellyt, niin korkeat olivat tienvarsikasvustot. Seuraava asia johon törmäsin, oli kanala. Siellä oleva laiskan näköinen vahtikoira ei reagoinut kuvaamiseeni millään tapaa. Jonkin verran eteenpäin käveltyäni eteen tuli minijunia, jotka olivat parkkeerattu jonkinlaisten teollisuusrakennusten pihoille. Yhdessä rakennuksessa vaikutti olevan paja, mahdollisesti minijunien korjauspaikka. Pari tyyppiä siellä kilkutteli lekoillaan. Minijunien varikko 10

11 Täältä suuntasin hotellin ohi läheiselle supermarketille, jossa tein pieniä hankintoja. Esimerkkihintoja: 4 jogurttia 1,90, sämpylä kpl 0,40, pikku pussi pähkinöitä 1,70. Kiikutin ostokset hotellille, jossa totesin vatsan alkavan vaatia jälleen ruokaa. Eipä siinä auttanut muuta kuin alkaa miettiä mistä nälkäinen saa polttoainetta. Ruokapaikoista ei todellakaan ole pulaa Plataniaksessa, sitä ei kannata pelätä. Koska tämä oli tällainen ympäristöön tutustumispäivä, päätin nousta huipulle, eli lähteä yläkylää kohti. Katselin kartasta reittiä ja lähdin matkaan. Sinne oli helppo löytää pieniä kapeita katuja pitkin. Piipahdin matkalla eräässä supermarketissa, ihan vain valikoimaan tutustumassa. Siellä oli erittäin monipuolinen tuoreiden kalojen valikoima. Voin kyllä sanoa, että enpä tiennyt mitä kyseiset fisut olivat. Osa oli suorastaan pelottavan näköisiä. Kalakauppa ei auttanut nälkääni, joten jatkoi eteenpäin ja kohta alkoi aikamoinen nousu. Sitä kiivetessä tuli mieleen, että entä jos täällä sataa lunta? Dih, alamäki saattaa olla sen jälkeen pitkä, ellei pääty seinään. Katselin noustessa ravintoloita ja niiden kylttejä. Piipahdin lopulta yhteen sisälle, mutta sain kuulla, ettei heillä tarjota lounasaikaan ruokaa. Olin tämän jotenkin jo haistanut. En kuitenkaan luovuttanut, sillä kyllähän nyt joku tekee ruokaa päivälläkin. Koska en ole itse iltasyöjä ollenkaan, ruoka pitää saada viimeistään iltapäivällä myös lomalla. Ravintola Belvedere yläkylässä Jatkoin sinnikkäästi vuoren valloittamista, eli nousua kohti huippua. Jossain kohtaa satuin Belvedere nimisen ravintolan kohdalle ja totesin siellä olevan ruokailijoita. Varmistin asian vielä vanhemmalta tarjoilemista hoitavalta naiselta. Kävin pöytään ja aloin selata ruokalistaa. Päätin pitää tiukan linjan ja pysyä pois pihvilinjalta. Tarjoilijan tullessa kysymään mitä haluan syödä, kysyin häneltä vähän eri ruoista ja mitä hän suosittelisi. Päädyin lopulta Mixed Creek plate -nimiseen annokseen. Mixed Creek plate ravintola Belvederessä 11

12 Se osoittautui lopulta aivan jumalattoman suureksi annokseksi. Siihen oli tungettu varmaan kaikki lähiseudun sapuskat samalle lautaselle. Nimensä mukaan annos sisälsi kaikkea mahdollista kreikkalaista ruokaa. Tarjoilija kyllä selitti mitä mikäkin on, mutta hyvin ovat päässeet unohtumaan. Annosta syödessä meinasi ihan tosissaan usko loppua sen suhteen, että saan lautasen tyhjäksi. Ihminen voitti kuitenkin ruuan tällä kertaa, eli putsasin lautasen. Olo oli sen jälkeen todella tymäkkä. En yleensä tykkää istuskella ruokailun jälkeen kovin pitkään missään ravintolassa, mutta nyt en yksinkertaisesti päässyt liikkeelle pitkään aikaan. Jäin siis melkoiseksi toviksi puhisemaan ja katselemaan ravintolasta avautuvia maisemia. Paikkaan tuli minun jälkeen lisää ruokailijoita, joten en nyt ihan ainoa nälkäinen ollut tuohon aikaan. Kyseinen annos oli kyllä sellainen, että mikäli omaa ison nälän ja haluaa maistella erilaisia kreikkalaisia ruokia yhdellä kertaa, niin suosittelen kyllä! Tuo jättiannos, iso tuoppi olutta ja leivät maksoivat yhteensä 15,25. Mitään jälkiruokaa en saanut tässä paikassa, vaikka sellaista erääseen naapuripöytään kyllä toimitettiin. Ehkä he olivat vakioasiakkaita. Toisaalta, en minä mitään olisi jaksanut jälkkäriksi enää syödä, mutta rakipaukku olisi kyllä uponnut. Erittäin pitkäksi venähtäneen lounaan jälkeen lähdin lyllertämään sisukkaasti ylöspäin. Ajatus oli käydä niin ylhäällä kuin se on mahdollista. Sitä kun ei koskaan tiedä, vaikka tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta kun niillä nurkilla pyörin. Kävellessä eteen tuli vaikka kuinka monta ravintolaa. Lähes kaikki taisivat olla sellaisia, että ovat auki vasta illalla. Olin etukäteen lueskellut nettipalstoja kotona ja bongailin nyt useampia niissä mainittuja ravintoloita. Ylhäällä oleva hautausmaa Näkymä merellä olevalle saarelle Kävelin aika ylös ja pääsin ihailemaan sieltä merelle ja merellä olevaa korkeaa saarta. Sää oli kyllä mitä mainioin, eikä ollut taatusti vilu. Löysin sitten pienen sivutien ja lähdin uteliaisuuttani nousemaan sitä pitkin. Päädyin hautuumaan vierelle. Siinä totesin, että en todellakaan viitsi kiivetä enää ihan korkeimpaan kohtaan, joten lähdin palailemaan takaisinpäin. Paluumatka oli ajatuksissa tehdä samaa reittiä kuin olin tullutkin, mutta jossain kohtaa päätin tehdä pienen koukkauksen ja päädyin toiselle tielle. Tämä reitti oli aika pitkä ja kulki paikallisen koulun vieritse. Eipä se mitään, myös sitä kautta pääsin Plataniaksen pääkadulle. 12

13 Plataniaksen koulu Kreikkalainen pysäköintityyli Vatsa oli vajonnut jo sen verran, että päätin tehdä samalla reissulla lisää tuliaisostoksia. Ne kun hoitaa mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä, niin ei tarvitse viime tingassa lähteä pyörimään kauppoihin. Sain hankittua aika hyvin kaikenlaista mitä olin suunnitellut. Illalla myöhemmin en jaksanut edes ajatella minnekään lähtemistä, vaan keskityin vaan pelkkään olemiseen ja television katseluun. Hotelli oli siitä hyvä, että huoneistossa toimi hotellin wlan, joten pääsin kännykällä käyttämään nettiä. Välillä se tosin tökki ikävästi, mutta toisinaan toimi hyvinkin ripeästi. Sitä tuli kyllä käytettyä ihan kiitettävästi. 13

14 3.päivä Tiistai 9.8 Kolmas matkapäivä käynnistyi puhelimen herätykseen seitsemältä. Ei kait kukaan nuku lomalla sen pitempään, eihän? Syy tähän aikaiseen herätykseen oli retki. Ostin tervetulotilaisuudesta tälle päivälle saarikierroksen (54 ), eli tiedossa olisi bussissa istumista päivän verran. Lämpötila näytti puoli yhdeksältä olevan 25 astetta, joten nippa nappa tarkeni. Hätäisimmät näyttivät olevan tuolloin jo altaalla. En tiedä, että viedäänkö parhaat paikat heti aamusta vai maksimoidaanko aikaisella altaalle menolla auringonottoaika. Varmaan se päivä kuluu altaallakin, ken siitä tykkää. Kreetan saarikierroksen ajoreitti Retkelle lähtöaika oli yhdeksältä minun hotellilta. Retkipysäkki sijaitsi hotellin kohdalla pääkadun varrella, eli matka sinne oli lyhyt. Olin pysäkillä ennen yhdeksää ja bussi tuli suurin piirtein aikataulun mukaan. Noukimme vielä muutamalta hotellilta porukkaa mukaan ja lopulta kasassa oli n. 25 hengen ryhmä. Yksi mikä yllätti ainakin minut, oli venäläisten määrä retkeläisten joukossa. Heitä oli kolmannes koko porukasta. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli pikkuruinen Agios Fanuriuksen kirkko. Kävimme sisällä tuossa pienessä kirkossa ja pällistelimme jonkin aikaa myös sen pihalla. Aika jännä tuollainen pikku kirkko, kun on kotimaassa tottunut, että ne ovat kylän isoimpia rakennuksia. No toki kaupungeissa on paljon isompiakin rakennuksia. 14

15 Agios Fanuriuksen kirkko Nopean kirkkovisiitin jälkeen matka jatkui hienoissa maisemissa. Seuraavan kerran pääsimme jaloittelemaan Argiroupolin kylässä. Teimme siellä ensin oppaan johdolla pienen kiertokävelyn. Kauniiden maisemien ohella tuli tehtyä tuttavuutta paikallisten nelijalkaisten asukkien kanssa, joista jotkut olivat aika uteliaita. Kyse oli siis koirista, jotka koiraihmisenä kiinnostavat. Kylässä oli käsitöiden myyjiä kaupittelemassa tuotteitaan. Fantatölkki kylässä olevassa kahvilassa maksoi yhden euron. Oluttölkin olisi saanut 1,50 eurolla, espresson samaan hintaan, kuten myös tuoretta appelsiinitai sitruunamehua. Souvlaki lautanen oli 4,50 ja baklava 2. Maisemat kylän yläosasta olivat aika hienot, näköalaa piisasi merelle asti. Juuri vähän ennen matkan jatkumista kylään pysähtyi minijuna, joten silläkin näemmä pääsee tutustumaan kyseiseen paikkaan. En tullut katsoneeksi, että mikä junareitti sinne vei. Argiroupolin kylä Argiroupolin kylä Kylän koira-asukas Nousimme jälleen bussiin ja ajoimme kapeita vuoristoteitä pitkin To Aloni tavernaan, joka oli meidän lounaspaikka. Lounas kuului retken hintaan. Taverna oli pienen nyppylän päällä. Ruokailu oli järjestetty pitkän pöydän ääreen. Pääsin sisälle ensimmäisten joukossa ja valitsin paikan heti oven vierestä. Lounasruoka oli katettu jo pöytään erillisille astioille. Tarjolla oli lihaa, makkaraa, lihapullia, kreikkalaista salaattia, leipää ja jotain muuta joiden nimi ei tule enää mieleen. Juotavaksi oli 15

16 peltimukeissa viiniä. Se kuului hintaan, kuten myös vesi. Omalla kustannuksella sai tilata olutta tai virvoitusjuomia. Jälkkäriksi oli appelsiinejä. Lounas oli omaan makuun vähän vaatimaton kooltaan, mutta kyllä silläkin pärjäsi, kun pohjilla oli tuhti aamiainen. To Alani tavernan kyltti To Alani taverna Tavernan lounaspöytä Näkymä tavernan kuistilta Lounastauko oli aivan riittävän pitkä ruokailuun ja maisemien katseluun, jotka olivat ihan hyvät tavernasta. Appeet massussa vyöryimme takaisin alhaalla odottavalle bussille ja jatkoimme matkaa. Nyt oli vuorossa upeat maisemat, kun tie meni mm. kapeaa solaa pitkin. Matkan varrella olevien kylien läpiajo oli mielenkiintoista, kun bussin kyljet melkein hipoivat tien vierellä olevia taloja. Tilaa ei ollut todellakaan liikaa, joten hatun nosto bussikuskeille, jotka tuolla työkseen rattia pyörittävät. Ylitimme myös erään todella kapean sillan, mikä on varmaan rakennettu hevosten tai aasien vetämien rattaiden mittojen mukaan. Mutkat olivat tiukkuudeltaan pahimmillaan sitä luokkaa, että bussin keula oli perän kanssa vierekkäin, heh! Kalliosolanäkymä Kapea vanha silta 16

17 Seuraava pysähdyspaikka oli Frangokastellon linnoitus Libyanmeren rannalla aivan etelärannikolla. Linnoituksen parkkipaikalla oli aika paljon henkilöautoja, joten kuvittelin linnoituksessa olevan paljon ihmisiä. Erehdyin, ei linnoituksen sisällä ollut kuin muutama henkilö kun menin sinne. Sisäänpääsystä piti maksaa (muistaakseni 1 euro?). No, eipä siitä kyllä olisi mitään isoa summaa kannattanut maksaakaan, sen verran paikka oli vaatimaton. Sen nyt melkein pääsi katsomaan jo oviaukosta. Oli siellä myös jotain kaupustelijoita, mutta en perehtynyt niihin sen paremmin. Itse linnoitusta huomattavasti suositumpi paikka oli sen vieressä oleva uimaranta, jonka takia parkkipaikka oli täynnä autoja. Frangokastellon linnoitus Frangokastellon linnoitus sisältä Linnoituksen uimaranta Tien toisella puolen oleva tarverna Linnoituksen kanssa samalla puolen tietä rannan tuntumassa oli myös taverna. Siinä en käynyt, mutta kävin tien toisella puolen olevassa toisessa tavernassa nauttimassa tölkin Fantaa 2 hintaan. Siellä oli myös mahdollisuus käydä vessassa. Tämän pysähdyksen aikataulu oli sen verran tiukka, ettei turhalle notkumiselle jäänyt aikaa. Serpentiinitietä etelärannikolla 17

18 Linnoituspysähdyksen jälkeen matka jatkui pois rannikolta, pitkin suhteellisen uutta serpentiinitietä. Matkalla näimme parkissa useita linja-autoja, jotka odottelivat vaeltajia Imbrosin rotkolta. Maisemat olivat kyllä hyvät ja paranivat kun nousimme ylemmäksi. Meidän matkaohjelmaan ei rotkoissa pyöriminen kuulunut, mutta pysähdyimme rotkon reunalla yhdessä kohtaa ja pääsimme vähän jaloittelemaan. Ihan suoraan sanottuna siitä ei kyllä kovin häävejä kuvia saanut. Jäi aika vaatimaton kuva koko rotkosta. Ehkä siellä on kiva vaeltaa hiki päässä, en tiedä. Pituutta rotkolla on seitsemän kilometriä, joten kait siihen jonkin verran saa aikaa kulumaan jos kulkee päästä päähän. Cafe taverna Porofarago Jatkoimme rotkolta matkaa läpi tunneleiden ja yli vuorien, vai miten se nyt olikaan. Ajomatkamme ei ollut kovin pitkä seuraavalle pysähdyspaikalle. Pysähdyimme pitämään taukoa tienvarressa olevalle Cafe Taverna Porofaragoon. Kiva pieni paikka, jossa oli varjoisa terassi. Tölkki kreikkalaista olutta maksoi siellä 2, eli Fantan hinnoissa ollaan. Katselin tavernan ruokapuolen hintoja ja tässä muutama esimerkki. Moussaka 6, pork chop 7,50, lamb chops 9, stuffed vegetables 5 ja pastitsio 5,50. Tavernasta sai kuulemma jotain kuuluisaa pitaa tms. mutta en maistellut sitä itse. Jatkoimme tauon jälkeen matkaa, tällä kertaa pikkuhiljaa alaspäin. Retken viimeinen nähtävyys / kokemus oli Dourakis viinitila, jolla pysähdyimme. Viinitilalle mennessä saimme tehdä ensin tuttavuutta pihavahtien kanssa, joista toinen oli oikein leikkisän oloinen nuori koira. Oli ehkä laitettu kiinni juuri sen leikkisyyden ja sosiaalisuutensa vuoksi. Poseerasi kyllä hienosti kun otin kuvia. Meillä oli vähän aikaa seurustella kyseisen koiran kanssa, sillä olimme aikataulusta edellä, eikä meitä osattu vielä odotella sinne. Dourakis-viinitilan iloinen vahti Dourakis-viinitila 18

19 Dourakis-viinitila Viininmaistajaiset Viimein meidät otettiin vastaan ja pääsimme kuulemaan viinin valmistuksesta ja näkemään paikkoja ja laitteita joita viinin valmistuksessa käytetään. Kävelimme viinikellarin läpi, ohitse tynnyreiden ja pullojen. Ehkä seuraava yläkerran etappi oli se mitä suurin osa oli odottanut, eli kahden erilaisen viinin maistaminen. Maistoimme kuivaa ja makeaa valkoviiniä. Pöydässä oli maistamista ajatellen myös sylkykuppi, johon viinin olisi maistamisen jälkeen voinut sylkäistä. Vaan arvatkaa, että moniko sylkäisi? Ei yksikään! Hienot ihmiset voivat niin tehdä brassaillessaan, mutta eivät Kreetalla lomailevat suomalaiset. Maistelemisen jälkeen oli mahdollisuus ostaa viiniä ja itse ostin yhden pullon kuivaa valkoviiniä 4 hintaan. Aika monet ostivat yhden tai jopa kaksi pulloa noita maisteltuja viinejä. Itse en ymmärrä viineistä mitään, mutta hyvältä tuo maistui omassa suussa. Viinitilan jälkeen oli vuorossa enää kotimatka. Bussi ajoi turistialueelle ja jätti matkustajat pois kyydistä samassa järjestyksessä kun oli ottanut heidät kyytiin. Olin ainoa retkeläinen omasta hotellista, mikä vähän ihmetytti minua. Taitaa porukka vain maata auringossa näillä lomilla. Olin hotellilla illalla vähän vaille kuusi. Päivä oli ollut pitkä, mutta erittäin antoisa ja mielestäni hintansa arvoinen. 19

20 4.päivä Keskiviikko 10.8 Mikäli eilinen seiskan herätys tuntui jonkun mielestä aikaiselta, niin tänään puhelin oli herättämässä viideltä! Ei, en ollut tullut lomahulluksi. Tänään oli vuorossa toinen kokopäivän retki, tällä kertaa Iraklioniin, saaren pääkaupunkiin (retken hinta oli 56 ). Aamiaisen jälkeen pidin huolen siitä, että nyt on niska hyvin aurinkorasvattu, sillä eilen olin ollut huolimaton ja niska kärähti hieman bussissa istuessani. Siperia, tai tässä tapauksessa Kreeta, opettaa. Laitoin myös lyhythihaisen paidan päälle, sillä siinä oli kaulukset suojaamassa niskaa paremmin kuin pelkässä t-paidassa. Retkibussin aikataulu meidän retkipysäkillä oli 6:45. Olin pysäkillä noin 10 minuuttia aikaisemmin ja bussi tuli minun kanssa yhtä aikaa. Valitettavasti nyt kävi niin, että eräs kyytiin tuleva pariskunta päätti tulla klassisesti kaksi minuuttia yli sovitun ajan, eli bussi seisoi pysäkillä toistakymmentä minuuttia heitä odottelemassa. Eihän lomalla kiire pitäisi olla, mutta olisi se kohteliasta toisia kohtaan saapua paikalle ajoissa! Tietty jos on maailman napa, niin odottavathan ne muut. Matka alkoi aika rauhallisissa merkeissä. Aikaisesta ajankohdasta johtuen meno ei ollut kovin railakasta ja opas sanoi olevansa hiljaa, että saamme levätä tai nukkua. Minä en pysty nukkumaan bussissa jos on jotain uutta katsottavaa, joten katselin ikkunasta ohitse vilistäviä maisemia ja räpsin kuvia. Rethymnonin satama Noin tunnin matkustamisen jälkeen bussi pysähtyi Rethymnonin satamassa. Kuski parkkeerasi auton majakan viereen. Siinä oli pieni kahvila, jossa saattoi nauttia virvokkeita ja käydä vessassa. Meillä oli 25 minuutin mittainen tauko. Hörppäsin nopeasti limun kahvilassa ja lähdin kiireesti tekemään lenkin lähialueella. Pysäköintialueen portin luona leikki kolme kissanpentua, mutta nyt ei ollut aikaa seurustella eläinten kanssa, otin niistä vain kuvan. Suuntasin askeleeni varsinaista kaupunkia kohti. 20