POLIITTISET MENTALITEETIT POLIITTISET MENTALITEETIT

Transkriptio

1 Suomen Toivo -ajatuspaja Centre for European Studies Paul Lillrank Suomen Toivo -ajatuspaja POLIITTISET Centre for European Studies MENTALITEETIT Paul Lillrank Aristokraatti, askeetti, raataja ja porvari POLIITTISET MENTALITEETIT Aristokraatti, askeetti, raataja ja porvari

2 Joint publication of the Centre for European Studies and the Suomen Toivo -ajatuspaja Centre for European Studies Rue du Commerce 10 Brussels, B-1000 Tel: Fax: Suomen Toivo -ajatuspaja Runeberginkatu 5 B Helsinki Suomen Toivo -ajatuspaja edistää tutkimus-, koulutusja julkaisutoiminnallaan vastuullisen markkinatalouden vahvistumista Suomessa. This publication receives funding from the European Parliament. The Centre for European Studies and the European Parliament assume no responsibility for facts or opinions expressed in this publication and any subsequent use that may be made of the information contained therein. Sole responsibility lies on the author of the publication. All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without the prior written permission of the publisher. Layout: Wall Street Graphics Oy Printed in Finland by KMG Printworks, Turku 2012

3 SISÄLTÖ Johdanto... 4 Neljä mentaliteettia... 5 Aristokraatti...5 Askeetti...6 Raataja...6 Porvari...7 Kamppailu legitimiteetistä, arvostuksesta ja vallasta... 8 Modernit poliittiset mentaliteetit... 9 Aristokraattinen mentaliteetti korruptoi Moderni porvari

4 Johdanto Poliittista kenttää tarkastellaan yleensä akselilla oikeisto vasemmisto. Erottelevana tekijänä on suhtautuminen valtioon ja markkinoihin. Politiikka voidaan myös jakaa edistykselliseen ja konservatiiviseen, muutoksia hakevaan ja säilyttävään. Nämä yhdistämällä saadaan neljä lokeroa: oikeisto- ja vasemmistokonservatiivit sekä oikeisto- ja vasemmistoradikaalit. Amerikkalainen taloustieteilijä ja historioitsija Deirdre McCloskey 1 on esittänyt ajattelutavan, joka perustuu poliittisille mentaliteeteille: aristokraatti, askeetti, raataja ja porvari. Mentaliteetti tarkoittaa tässä suuntautumista, joka perustuu maailmankuvaan (miten yhteiskunta toimii), arvoihin (mikä on tavoiteltavaa) ja hyveisiin (minkälainen on hyvä ihminen). 2 Mentaliteetit jäsentyvät yhteiskunnallisiksi pyrkimyksiksi. Ne kamppailevat legitimiteetistä (mikä on hyväksyttyä), digniteetistä (mitä arvostetaan) ja vallasta (kuka määrää). Mentaliteetit eivät ole oikeiston ja vasemmiston lailla selvärajaisia ja toisensa poissulkevia: jokaisessa meissä asuu pikku aristokraatti. Poliittiset ohjelmat voivat ottaa vaikutteita useammasta mentaliteetista. Ne tiivistyvät yhteiskunnallisissa ryhmittymissä, aatelisilla oli taipumus ajatella aristokraattisesti ja papistolla askeettisesti. Ryhmien rajat ovat kuitenkin sumentuneet. Aatelisilla ei ole aikoihin ollut merkittävää asemaa länsimaisissa yhteiskunnissa, raatajat ja porvarit ovat enimmäkseen sulautuneet keskiluokkaan. Kuvan 1 havainnollistamalla tavalla voidaan ajatella, että mentaliteeteillä on puhtaita äärimuotoja nelikulmion nurkissa, joista ne säteilevät ulospäin vaikuttaen ja sekoittuen toisiinsa. Mentaliteetit ilmenevät poliittisessa retoriikassa. 1. McCloskey, D. (2006), The Bourgeois Virtues Ethics for an Age of Commerce. University of Chicago Press, Chicago. McCloskey, D. (2010), Bourgeois Dignity Why Economics Can t Explain the Modern World. University of Chicago Press, Chicago. Ks. Myös Lillrank, P.: Maailman parantaja EVA 2011, sekä Lillrank, P: Bourgeois Virtues. Suomen Toivo Samankaltaisen ajatuskuvion on esittänyt Julian LeGrand teoksessan Motivation, Agency and Public Policy - Of knights and knaves, pawns and queens. Ulottuvuudet ovat hyvellisyys (roisto ritari) ja vallankäyttö (reppana vallankäyttäjä). David Nolan on esittänyt ns. Nolanin kartan, jossa akseleina ovat taloudellinen ja henkilökohtainen vapaus. 4

5 Kuva 1: Neljä poliittista mentaliteettia ARISTOKRAATTI Saavutetut edut ASKEETTI Oikeassa oleminen RAATAJA Sääli PORVARI Arvonluonti Neljä mentaliteettia Aristokraatti Aristokraattisen mentaliteetin keskeinen hyve oli sotakentillä osoitettu rohkeus (courage). Tavallinen ihminen ei vapaaehtoisesti vaaranna henkeään. Niinpä siihen kykenevien on oltava erilaisia kuin muut. Hallitsijat palkitsivat sotapäällikköjä ja ryöstöretkeilijöitä perinnöllisillä maaomaisuuksilla ja etuoikeuksilla. Ajan kuluessa aristokratia peitti jälkensä ja unohti historiansa. Rosvojen perillisistä tuli siniverisiä, jotka pitivät etuoikeutenaan ja kohtalonaan hallita muita. Aristokraattisen mentaliteetin keskeinen teema on saavutettu etu, sen tavoittelu ja perustelu. Saavutettu etu ei voi kuulua kaikille, niinpä se koskee vain valittuja syntyperän, kansallisuuden, kielen, luokkaaseman, sukupuolen tai järjestöjäsenyyden perusteella. Muut ihmiset ovat vihollisia tai väistämättä erilaisia tai alempiarvoisia. Aristokraattinen mentaliteetti kunnioittaa omaisuutta, mutta näkee sen ensisijaisesti maavuokran, tullien, monopolien ja etuoikeuksien automaatteina. Aristokraatti ei tee pääomallaan työtä. 5

6 Askeetti Askeettisen mentaliteetin keskeinen hyve oli raittius (temperance); himojen hillintä ja halujen hallinta. Syntistä lihaa kurittamalla saavutetaan yhteys jumaluuteen ja korkeampaan tietoon. Tavalliset ihmiset eivät tähän kykene. Joka on osoittanut kykenevänsä itsensä hallintaan ja uskoo tiedostaneensa maailman todelliset liikelait on kutsuttu hallitsemaan muita. Askeetti on kontrolli-friikki, jonka keskeinen teema on kieltäymys ja hallinta. Koska hän on harjaantunut itsekuriin, hänellä on taipumus uskoa, että yhteiskuntakin voidaan tahdon voimalla vääntää teorian ja ihanteiden mukaiseen muotoon. Askeetiksi pääsee kurittamalla itseään ja sitoutumalla oikeaan oppiin. Muut ihmiset ovat heikkoja reppanoita, viettiensä ja ennakkoluulojensa vankeja. He eivät ymmärrä omaa parastaan, joten askeetin on johdettava heidät oikealle tielle alistumista ja korvausta vastaan. Raataja Raataja 3 mentaliteetin keskeinen hyve on rakkaus (love). Raatajat ovat historiassa muodostaneet ihmisten valtaenemmistön ja tehneet enimmät työt. Raataja on proletaari, joka ei omista tuotantovälineitä eikä erityistä osaamista, vaan tekee mitä muut käskevät. Hän elää kädestä suuhun, eikä näe omaisuuden eikä siitä huolehtimisen merkitystä. Raataja ei pääse nauttimaan oman työnsä hedelmistä, koska muut vievät lisäarvon. Niinpä raatajan ei kannata ahkeroida eikä innovoida. Koska muut päättävät, raataja ei ota vastuuta eikä suunnittele tulevaisuutta. Saavutuksia ei kannata esitellä eikä niistä voi ilmaista iloa, koska joku ne vie kuitenkin. Raataja mentaliteetin keskeinen teema on säälittävyys. Jos voi osoittaa olevansa kaikkein heikoimmassa asemassa, voi toivoa armonpaloja ja etuisuuksia. Muut ihmiset ovat herroja tai kilpailijoita herrojen pöydiltä putoavista armonpaloista. 3. McCloskey käyttää termiä peasant, joka oikeastaan tarkoittaa maanviljelijää. Tämä ei kuitenkaan ole Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa tyypillinen itsellinen talonpoika, vaan maaorja, mäkitupalainen, tai kuli. 6

7 Porvari Porvarillisen mentaliteetin keskeinen hyve on tunnollisuus (prudence). Aristokraatin lailla porvari kunnioittaa omaisuutta; raatajan lailla hän tekee työtä. Porvarillinen työ kuitenkin on itsellistä ja omaehtoista. Porvari on yritteliäs. Hän hakee ja huomaa mahdollisuuksia ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Porvari kerää fyysistä ja henkistä pääomaa, vaalii sitä ja laittaa sen työhön. Porvarillisen mentaliteetin keskeinen teema on hyöty ja arvon luominen. Innovaatiot aikaansaavat jotakin jollekin hyödyllistä; tuottavuutta kehittämällä vähemmällä aikaansaa enemmän. Tunnollisuus tarkoittaa käsitystä, että teoilla on seurauksia, että kukin saa ansionsa mukaan. Askeetista poiketen porvari ei suhtaudu maailmaan teoreettisesti, vaan empiirisesti: jos jokin toimii, se on hyvä; jos se ei toimi, se on huono. Porvarille muut ihmiset ovat mahdollisia kumppaneita, joiden kanssa voi tehdä sopimuksia, asiakkaita, joille voi myydä jotain tai muukalaisia, joilta voi kuulla jotain kiinnostavaa. 7

8 Kamppailu legitimiteetistä, arvostuksesta ja vallasta Yhteiskunnallinen järjestys voi syntyä väkivallalla tai sillä uhkaamalla. Täydellinen kontrolli on kuitenkin sekä mahdotonta että kallista. Vallankäytön legitimiteetti, että alamaiset hyväksyvät verot, lait ja määräykset, on toimivan yhteiskunnan edellytys. Vallasta tulee legitiimi maailmankuvaa muovaavan suuren ja uskottavan kertomuksen avulla. Aristokratialla on tarina maailman perimmäisestä hierarkkisesta järjestyksestä, jossa heidän paikkansa on huipulla. Askeetilla on kertomus synnistä ja sovituksesta, maailman dialektisestä liikelaista, tai maaemon ykseydestä. Raatajan kertomus on työstä ja alistamisesta, toivottomasta mutta urhoollisesta vastarinnasta. Porvarin kertomus on sopimuksista, yhteistyöstä, hyödystä, arvosta ja innovaatioista. 8

9 Mentaliteetteihin liittyy arvostuksia, muitten ihmisten hyväksyntä ja kunnioitus (dignity). Sitä voi vain rajallisesti ostaa rahalla tai hankkia väkivallalla. McCloskey n keskeinen teesi on, että teollisen kumouksen selittää porvarillisen elämäntavan tuleminen yleisesti hyväksytyksi ja kunnialliseksi. Esikapitalistisissa yhteiskunnissa arvostus perustui perittyyn asemaan tai uskonnolliseen johtajuuteen. Aristokraattien ja askeettien mentaliteetilla oli hegemonia, yliote, jota vastaan ei käynyt pyristellä luvulta alkoi kehitys, jossa talous nähtiin hyveellisenä toimintana, jossa hyödyn tavoitteluun yhdistyi tunnollisuus, kohtuullisuus ja innovaatioiden edellyttämä usko ja toivo. Porvareille suotiin arvostus ja vapaus taloudelliseen toimeliaisuuteen. Valtion ja kirkon kahleista vapautunut porvaristo osoitti pian kykynsä tuottaa ennenäkemätöntä vaurautta ja sivistystä. Porvarillisen mentaliteetin ylivalta ei kuitenkaan koskaan ollut kiistaton. Siihen on kohdistunut kritiikkiä ja hyökkäyksiä kaikista suunnista. Ajan myötä porvariston rooli vaurauden luojana ja ylläpitäjänä on unohtunut, työn ja riskinoton jäljet peittyneet. Hyvinvointi näyttää itsestään syntyneeltä saavutetulta edulta. Niinpä aristokraatti katsoo porvaria pitkin nenänvartta ja pitää tätä nousukkaana, moukkana, pyrkyrinä ja epäautenttisena halpojen huvien harrastelijana. Askeetti vierastaa hyödyn ja vaurauden tavoittelua ja pitää porvaria lähtökohtaisesti ahneena. Raataja uskoo porvarin pitävän aina kaiken itsellään eikä jakavan riittävästi armonpaloja ympärilleen. Porvarilliset hyveet ovat alituisesti hyökkäyksen kohteina. Modernit poliittiset mentaliteetit Moderni aristokraatti ei yritä näyttää siniveriseltä, mutta hän vahtii saavutettuja etuja ja subjektiivisia oikeuksia. Etu on saavutettu, ei väliä miten ja milloin, joten siihen kajoaminen rikkoo yhteiskuntarauhan. Työläisten aristokratia linnoittautuu sisäpiiriläisiksi kun nuoret, maahanmuuttajat ja vajaakuntoiset tuupataan vallihautaan. Aateliskilven lailla kansallisuus on saavutettu etu. Niinpä me emme voi kilpailla alhaisilla palkoilla, meille kuuluvat korkean teknologian hyväpalkkaiset hommat, vaikka osaaminen ei riittäisi vientimenestyksiin. Jos rahat eivät riitä statuksen ylläpitämiseksi, aatelisto on aina surutta ottanut velkaa. 9

10 Moderni askeetti ei ruoski itseään verille julkisella paikalla. Hän käy lenkillä ja punttisalilla, harrastaa kulttuuria ja ajattelee globaalisti. Hän kiduttaa mieluummin meitä kaikkia kuin itseään. Me kulutamme liikaa, me jätämme ekologisia jalanjälkiä, me emme huolehdi lähimmäisistämme itsestä ei ole niin väliä; viherpipertäjän sopii hyvin ajella katumaasturilla. Monikulttuurisuutta pitää muiden sietää, se on heille hyväksi kuin pääsiäisajan paasto. Moderni raataja ei raada otsa hiessä. Useimmat työt, joihin riittäisi kaksi tervettä kättä, on automatisoitu pois tai siirretty Kiinaan. Jopa vanhusten ulkoiluttamiseen vaaditaan ammattitutkinto. Tietoyhteiskunnan ja koulutuksen myötä työläisistä on tullut porvareita, jotka omistavat henkistä pääomaa, ammattitaitonsa, tärkeimmän työvälineensä. Raatajamentaliteetti elää edelleen resurssipuheena. Raataja tekee työtä käskettyä asiantuntijanakin. Hän ei halua ymmärtää prosesseja tai kustannus-hyöty analyyseja; ne ovat vain herrojen metkuja. Raatajan kuuluu saada määrätä oma työtahtinsa aina kun silmä välttää. Tuottavuus on vakio. Jos tuotosta halutaan lisää, panoksen on kasvettava samassa suhteessa. Resursseja voidaan ottaa jostakin. Jos niitä ei anneta, sen täytyy johtua herrojen ahneudesta tai päättäjien ymmärtämättömyydestä. Raatajan on aina osoitettava olevansa heikoimmassa asemassa. Muuten etuisuuksia, avustuksia ja budjetteja ei tipu. Saavutuksista ei voi iloita eikä ylpeillä, koska silloin herrat leikkaavat budjettia. Moderni porvari on yrittäjä, ammatinharjoittaja, asiantuntija. Hän huolehtii itsestään ja pääomastaan, sommittelee elämänsä palapeliä omana projektinaan. Porvarillinen työ pyrkii tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen. Tärkeintä on sidosryhmille tuotettu arvo, josta palkinto on kannattavuus ja kasvu. Resurssit pitää luoda ja työtä tekevä pääoma uusintaa ennen kuin mitään voidaan jakaa. Oikeudenmukaista on, että ihminen saa mitä hän ansaitsee; reipas ja tunnollinen palkitaan. 10

11 Aristokraattinen mentaliteetti korruptoi Aristokraatti ja askeetti löytävät toisensa, kun pitää keksiä jälleen uusi säädös, määräys tai lupamenettely rasittamaan kansaa ja yrityksiä. Askeetit tunnistavat alituisesti maailmanlopun mekanismeja ilmastossa, mikrobien maailmassa tai talouden rakenteissa. Kansa ei ymmärrä ruokavalioista, lastenkasvatuksesta tai terveydestä ilman aristokraattista virkamiestä ja askeettista asiantuntijaa. Aristokraattinen mentaliteetti korruptoi jäljelle jääneet raatajat, ne, jotka erilaisista syistä eivät ole tarttuneet hyvinvointivaltion tarjoamiin elämässä etenemisen mahdollisuuksiin. Muinaiset aristokraatit muodostivat toimettoman yläluokan. Nyt aristokraattisen mentaliteetin korruptoimat raatajat muodostavat toimettoman alaluokan. Koska aina pitää asettua heikoimpien puolelle, syrjäytyneitä ei voi velvoittaa mihinkään. Heikkoudesta tulee saavutettu etu. Aristokraatti korruptoi porvaria. Menestyneet porvarit ovat aina matkineet aristokraattien elämäntapoja. Tilaisuuden tullen porvari altistuu paaluttamaan saavutettuja etuja, monopoleja ja kartelleja. Aristokraattisesti ajattelevat ammattijohtajat suovat toisilleen optioita ja bonuksia saavutetun aseman, ei kannattavan kasvun perusteella. 11

12 Moderni porvari Porvarillisella mentaliteetilla on ollut sivistävä vaikutus. Aristokraattien ja askeettien hallitsemassa esikapitalistisessa maailmassa käytiin jatkuvia sotia perimysjärjestyksestä ja oikeudesta riistää raatajia. Talous ei kasvanut, joten ainoa tapa rikastua oli ottaa muilta. Porvarille kuitenkin toinen ihminen on arvokkaampi kauppakumppanina kuin kuolleena. Porvarillisen mentaliteetin voimistuessa sodat ja väkivalta ovat vähentyneet ja sivistynyt sopiminen lisääntynyt. Porvarillinen mentaliteetti on sulautunut yhteiskuntaan ja muuttunut näkymättömäksi. Siksi sitä ei aina huomaa perustella eikä puolustaa. Muut mentaliteetit hyökkäävät porvarillisuutta vastaan sahaten samalla juuri sitä oksaa, jolla istuvat. Länsimainen porvaristo ei ole itsestään, arvostaan ja saavutuksistaan riittävän tietoinen ja siten altis epäuskolle. Uutta potkua voi hakea kehittyvistä maista, joissa porvarillinen mentaliteetti nousee uuteen kukoistukseen. 12

13 POLIITTISET MENTALITEETIT Poliittista kenttää tarkastellaan yleensä akselilla oikeisto vasemmisto. Erottelevana tekijänä on suhtautuminen valtioon ja markkinoihin. Politiikka voidaan myös jakaa edistykselliseen ja konservatiiviseen, muutoksia hakevaan ja säilyttävään. Nämä yhdistämällä saadaan neljä lokeroa: oikeisto- ja vasemmistokonservatiivit sekä oikeisto- ja vasemmistoradikaalit. Amerikkalainen taloustieteilijä ja historioitsija Deirdre McCloskey 1 on esittänyt ajattelutavan, joka perustuu poliittisille mentaliteeteille: aristokraatti, askeetti, raataja ja porvari. 13