Tahto, usko ja luottamus ovat jokainen kosminen varastonsa, joista riittää jokaiselle. Ja niitä ympäröi kaikista suurin voima: Rakkaus.

Transkriptio

1 KAIKEN TAKANA ON RAKKAUS TAHTO, USKO JA LUOTTAMUS MATKASAUVOINA Elina Kakko Julkaistu Via Positiva-lehdessä 4/13 Kirjoittaja on KM, musiikkipedagogi ja jooganopettaja SJL ja tutkinut sielupsykologiaa, esoteerista oppia sekä vihkimyspolun lainalaisuuksia useiden vuosien ajan. Tahto, usko ja luottamus ovat jokainen kosminen varastonsa, joista riittää jokaiselle. Ja niitä ympäröi kaikista suurin voima: Rakkaus. Ihmisen on itse huolehdittava siitä, että vaikeimmallakin hetkellä hän kykenee uskomaan ja luottamaan Kaikkialliseen Hyvään, silloin ihmisen tajunta on valmis vastaanottamaan jumalallisen voiman Pyhää Virtausta. Elämässäni on ollut jakso, jolloin minun oli lähestyttävä tahdon, uskon ja luottamuksen syvimpiä tasoja sekä opittava käyttämään kyseessä olevia voimia. Omat kokemukset ja henkisten haasteiden läpikäyminen ovat siis pohjana ja motiivina tälle kirjoitukselle. Toivon kirjoitukseni herättävän myös lukijassa luottamusta kaikkialliseen Hyvään ja antavan voimaa kohtaamaan omat kasvunpaikkansa. Tahdon, uskon ja luottamuksen laaduista Kun ihminen lupautuu henkisen kasvun polulle ja alkaa kuunnella sielunsa ääntä, hänen kehitystään ohjaavat yhä enemmän positiivisesti luovat ja rakentavat voimat, toisin sanoen jumalalliset voimat, joihin myös tahto, usko ja luottamus kuuluvat. Eri vihkimysasteissa tahto, usko ja luottamus leimallisine ajatuskoostumineen saavat vaiheittain oman värähtelykykynsä. Kun tajunta on puhdistunut, nämä rakentavat voimat on myös asteittain opeteltu ottamaan käyttöön. Se ei kuitenkaan tapahdu aina helposti, vaan voi tuntua enemmänkin siltä, kuin ihminen joutuisi pusertamaan niiden voiman hyvin tiiviin ja ahtaan seulan läpi. Näin pitääkin tapahtua, kun sielu ensin tekee pesäeron materiaan ja henki ottaa lopulta aineen hallintaansa. Teemaa voidaan tarkastella luonnontasojen kautta. Tahto, usko ja luottamus alemmilla tasoilla, kuten astraalissa ja alemmassa mentaalissa, ilmenevät muuttuvina tunteina, vaihtelevina ajatuksina ja haluina. Mutta heti kun liikumme näitä tasoja korkeammille luonnontasoille, myös tahto, usko ja luottamus saavat yhä hienojakoisempia värähtelyenergioita. Hyvin korkeaa jumalallista Tahtoa voi olla vaikea ymmärtää, etenkin jos on meneillään hyvin haastava elämänjakso. Ihminen voi uskoa kaikenlaiseen; hän voi myös kieltää uskon ja uskomisen. Mutta aina ihminen uskoo johonkin, siis vaikkapa ei-uskomiseen. Tietoisellakin tasolla voi risteillä kysymyksiä: Mihin kannattaa uskoa? Tahdonko uskoa? Ja voinko luottaa siihen, mihin tahdon uskoa? Ihminen voi

2 elää uskon, uskomisen ja uskomusten sekamelskassa, vaikka olisi suuren osan elämästään harjoittanut henkisiä menetelmiä. Tällaisen tilan selkiyttämiseen tarvitaan erottelukykyä. Ja jotta erotuskyky toimisi oikealla tavalla, on oltava tajunnallinen yhteys korkeimmille luonnontasoille. Erottelukyky on analysointi- ja arviointikykyä, ja sen syttyminen intuition tasolla on yksi henkisen polun lahjoista. Ennen korkeamman intuition heräämistä ihmisen on vastattava peruskysymykseen: kenen tahtoa hän aikoo seurata, alemman minän vaiko jumalallisen, korkeamman Minän. Vastaaminen voi kuitenkin olla helpompaa kuin korkeamman tahdon alati jatkuva kuuleminen ja vakaa noudattaminen. Valkealla Tiellä pysymiseen tarvitaan kuuliaisuutta. Mitä kuuliaisuus tarkoittaa? Se on jumalallisen tahdon seuraamista, johon tarvitaan uskoa ja luottamusta. Tahto: elämän perusvoima Tahto, usko ja luottamus ovat rakentavia, luovia ja elämää ylläpitäviä voimia. Fyysisellä tasolla niiden avulla rakennetaan mm. fyysistä kehoa. Astraalitasolla ne ovat tunne-elämää muovaavia voimia ja mentaalitasolla niitä tarvitaan mentaalisten prosessien hallinnassa ja henkisen työn tukena. Tasosta riippuen tahdon energia saa erilaisia ilmenemismuotoja hienosta hengen ilmentymästä aina karkeaan fyysiseen ruumiiseemme saakka. Kaikki on tahdon ilmentymää. Tähän Alice A. Bailey viittaa Tutkimuksessaan Valkoisesta magiasta. Teoksessaan hän kirjoittaa, että Elämän alkuperä ilmenee ihmisessä kolmella tavalla: 1. Ohjaavana tahtona, tarkoituksena, peruskiihottimena. 2. Koossapitävänä voimana ja laatuna, joka tekee jokaisesta ihmisestä erilaisen ja joka saa erilaisten ilmentymismuotojen kautta aikaan ihmisen oman erityisen psykologian. 3. Niiden atomien ja solujen toimintana, joista fyysinen ruumis on muodostettu. Henkisen polun yksi merkittävä vaihe on se, että oppii erottamaan alempien olemuspuoltensa (fyysinen, astraali- ja alempi mentaalikeho) halut korkeampien olemuspuoltensa jumalallisesta tahdosta. Näillä on tietysti huomattava ero paitsi laadussa myös ilmennyksessään. Ihmisen on tutkittava itseään ja opittava tuntemaan itsensä, jotta halujen viidakko ei enää vie häntä kuin ns. pässiä narussa. On opittava itsehallinta ja pitämään saavutettu taso. Sekin vaatii tahtoa, uskoa ja luottamusta. Silloin nämä rakentavat voimat saavat ilmennyksekseen yhä korkeamman ts. jumalallisemman auransa ja alkavat toimia harmonisesti totuudellisen eli jumalallisen tahdon kanssa. Tässä prosessissa luonteen jalostamistyöllä on merkittävä tehtävänsä. Pelkistetysti ajateltuna ihminen koostuu kolmesta osasta: ruumiista, sielusta ja hengestä. Voidaan myös ajatella, että näillä on kaikilla oma tahtonsa. Baileyn mukaan henkinen tahto ja henkinen rakkaus ovat sielun laatuja. Henkinen tahto merkitsee sitä universaalin tahdon osaa, jonka jokainen sielu ilmaisee. Henkinen rakkaus on korkein sielun luonteenpiirre. Henki tai monadi on etupäässä tahdon ilmausta. Voimme siis nähdä korkeamman tahdon virtauksen luonnontasojen läpi aina fyysiseen tasoon saakka. Tällä esoteerisella matkallaan se saa eritasoisia ilmennyksiä riippuen ihmisolemuksen vastaanottokyvystä. Juuri tätä varten ihminen on täällä maapallolla: oppimassa korkeamman tahdon yksilöllistä ilmentämistä vapaan tahdon periaatteella.

3 Usko on antautumista Tässä kirjoituksessani tarkastelen uskoa henkisestä näkökulmasta, ts. sellaisena voimana ja ajatuskoostumana, joka auttaa ihmistä etenemään henkisellä polullaan. Kyse onkin paljon syvemmästä asiasta kuin mitä pelkkä uskominen on. Toki uskominenkin on tärkeää; aivan kuten ajatusjoogassa on tärkeää luoda helppouteen uskomisen ajatuskoostuma, kun opetellaan ajatusten hallintaa. Teoksessaan Rakkauden salattu viisaus William Johnston kirjoittaa, että usko on kuuliaisuuden ja antautumisen teko, koko persoonan sitoutuminen, joka johtaa persoonalliseen jumalasuhteeseen. Mutta ensin on kuultava Jumalan kutsu: jotta usko voisi syntyä, on Jumalan armon ja Pyhän Hengen ensin autettava liikuttamalla sydäntä ja kääntämällä se Jumalan puoleen, avaamalla mielen silmät. Syventääkseen ilmoituksen ymmärtämistä Pyhä Henki täydellistää jatkuvasti uskoa lahjojensa kautta. Usko on siis vastaamista kutsuun. Ilman jumalallista kutsua ja inhimillistä sitoutumista ei voi olla mitään mystistä matkaa. Usko ei ole kuitenkaan sokeaa sitoutumista, vaan sillä on älyllinen ulottuvuutensa. Siihen liittyy ymmärtäminen, joka tulee sitoutumisen, Jumalalle antautumisen ja armon seurauksena, sanoo Johnston. Mutta kun ihminen kohtaa henkisen polun haastavan vaiheen sielun pimeänä yönä, silloin todellisen uskon, sitoutumisen ja antautumisen hetki on tullut. On mentävä tietämättömyyden pilven läpi. Se on uskon koetinkivi, josta avautuu vielä syvempi ymmärtämys, joka on kokemus ja vailla sanoja. Ja viimeiseksi voitetaan kuolema, suuri kuolema. Silloin löytyy Rakkauden ikuinen ja ehtymätön Lähde. Ennen kuin ihminen pääsee tähän suureen ja käänteentekevään vaiheeseen, on hänen ohjattava elämän laivaansa tahdon, uskon ja luottamuksen voimalla ja suuntaa on tarkistettava aina yhä uudelleen ja uudelleen. Tässä yhteydessä on mielekästä käyttää vertausta laivaan: henkisen polun kulkijoina meidän tehtävänämme on ensin saada oma laivamme oikealle reitille, Valkealle Tielle ja tarkistaa sen taivaallinen kurssi säännöllisesti. Ja kun oma laiva alkaa kääntyä, voi nähdä, että on kyse paljon suuremman laivan kurssin kääntämisestä. Siinä on mukana koko ihmiskunta. Ja siinä työssä tarvitaan runsaasti tahtoa, uskoa ja luottamusta sekä Jumalaan että ihmiseen!

4 Luottamus on silta Jos luotat johonkin ihmiseen, toivotko silloin vastakaikua: että lähimmäisesi olisi luottamuksesi arvoinen? Entäpä jos hän ns. pettää luottamuksesi? Silloin olemme saaneet anteeksipyytämisen ja anteeksiannon mahdollisuuden. Luottamus onkin vuorovaikutussuhteessa perusasia. Niin myös suhteessa itseemme tai siihen metodiin, jota harjoitamme edistyäksemme henkisellä polulla. Luottamus on silta, se on myös tila. Ja se on opittava pitämään kunnossa niin, että sillalla kulkee positiivisia hyvyyden ajatuksia. Suurempi kysymys on se, voiko elämään luottaa. Olen kokenut, että elämä on Jumala: tämä ja tässä oleva elämänhetki. Voiko ihminen siis luottaa Jumalaan? Ja voiko Jumala luottaa ihmiseen? Tässäkin vuorovaikutuksen on toimittava molempiin suuntiin. Ihmisen on opittava kääntämään ajatuksensa Hyvään; ja se tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen luottamuksen aurassa. Silloin hän palautuu sille paikalle, jonka Jumala on hänelle tarkoittanut. Olisi kai aika itsekeskeistä odottaa Jumalalta hyviä tekoja, jos itse askartelee pahan kanssa? Ihmisen on ymmärrettävä oma vastuunsa, jotta luottamus voi häntä kannatella. Ja kannatteleva luottamus on todellisen Rakkauden ilmentymää. Ihmiselle on mahdollista rakentaa hyvin elävä ja vakaa luottamussuhde Jumalaan. Luottamus on seurausta uskosta. Toisaalta ilman luottamusta ei ole uskoa. Ne voidaan nähdä parina. Mutta mitä tehdä, kun epätoivo valtaa mielen ja luottamusta koetellaan tai kun pimeys on läsnä? Silloin voi olla hetki päästää irti pyrkimisen ajatuksesta ja vain hellittää itsensä Jumalan syliin. Se on asettautumista Jumalan lapsen asemaan. Yrjö Kallisen sanoin: Ihmiset uskovat, että Jumalaankin on kiivettävä joko omin voimin tai toisen nostamana. Vain joskus, syvimmän epätoivon tai kirkastuksen hetkellä he saattavat hellittää otteensa ja kokea, miten Jumalaan pudotaan. Jumalaan kiipeäminen on vihkimyspolun asteittaista etenemistä, mutta toisinaan tarvitsemme vapaan pudotuksen, ja sen voi tehdä uskon ja luottamuksen varassa. Rakkaus ja Kristus Kun lupauduin tietoisesti ja totaalisesti Jumalan Tielle, sain näyn, jossa isoin kirjaimin taivaan kanteen oli kirjoitettu: 2. LUOTTAMUS. Niin kuin henkiset ohjeet yleensä, tämäkin tuli arvoituksellisessa muodossa. Sain jonkin aikaa pohtia, miksi luottamuksen edessä oli numero kaksi, ja mikä on numero yksi ja mikä on numero kolme. Oma sisimpäni antoi sarjan näin: 1. USKO 2. LUOTTAMUS 3. TODELLINEN KRISTUKSEN NÄKÖKYKY Nämä teemat ovat olleet ohjeenani matkatessani omaa henkistä polkuani. Usko antaa pohjan luottamukselle. Minulle on ollut tärkeää määritellä, mihin uskon ja ottaa usko omaksi kokemuksekseni. Siitä syntyy vakaa ja oma luottamus. Todellinen Kristuksen näkökyky kuuluu Rakkauteen, ja siihen liittyy henkisiä kykyjä kuten ymmärtämys ja aito myötätunto. Voidaan puhua myös korkeammasta Intuitiosta, jonka mystinen Kristus herättää. Mutta ennen kuin yhteys

5 sisäiseen mystiseen Kristukseen on mahdollista, on perusta luotu tahdon, uskon ja luottamuksen avulla. Ja sitä kannattelee jumalallinen Rakkaus. Tahto, usko ja luottamus ovat yhteydessä toisiinsa, mutta miten ne työskentelevät toistensa kanssa? Omassa käsitemaailmassani koen Tahdon olevan Rakkauden ulosvirtausta ja Jumalaa. Se ei voi olla sellainen tahto, jolla on itsekkäitä, egokeskeisiä pyrkimyksiä. Kun henkinen kehitys etenee ja sieluyhteys vahvistuu, tahto ja sen ilmentymä halu saavat yhä enemmän kaikkiallisen jumalallisen tahdon väritystä. Vihkimyspolun edetessä ihminen oivaltaa suuren suunnitelman läsnäolon, ja sitä enemmän hän osaa antautua jumalallisen Tahdon alaisuuteen. Silloin tajunnan malja avautuu vastaanottamaan jumalallista nektaria, Pyhää Virtaa. Siltikin hän säilyttää oman vapaan tahtonsa, mutta sekin palvelee jumalallista suurta suunnitelmaa. Ihminen antaa uskon voimalla ja vapaasti tahtonsa jumalallisen suunnitelman käyttöön ja luottaa Jumalaan, kaikkialliseen Hyvään. Mitä muuta ihmisellä on kuin nämä kolme: tahto, usko ja luottamus? On tietenkin se, joka on kaiken takana ja kaikista suurin: eli Rakkaus; Jumala, Elämä Itse. A Bailey kirjoittaa teoksessa Tutkimus Valkoisesta magiasta: Rakkaus on se, joka aiheuttaa liikettä ja pyrkimystä täydellisyyttä kohti. Se ajaa jokaisen täydellisempään ilmaisuun. Rakkauden täytyy siis olla henkisen kehityksen motiivina, perusvoimana ja perusprinsiippinä - työskennellään sitten millä tahansa luonnontasolla. Kaikki nämä suuret rakentavat voimat (siis Rakkaus, tahto, usko ja luottamus) voivat toteutua toiminnan kautta, mutta ne näyttävät tarvitsevan toinen toistaan tullakseen ilmennykseensä täällä maapallollamme. Vihkimyksessä ts. tietoisuuden tilan uuden tason saavuttamisvaiheessa kysytään ihmisen tahtoa ja uskoa sekä luottamusta prosessiin. Näiden suurten virstanpylväiden lisäksi ihmisen polulla on toki muitakin vaiheita ja kokemuksia: mitä suuremmat muutokset ovat kyseessä, sitä enemmän rakkautta, tahtoa, uskoa ja luottamusta tarvitaan. Se voi olla tämän elämän oppiläksynä. Tahto, usko ja luottamus ovat jokainen kosminen varastonsa, joista riittää jokaiselle. Ja niitä ympäröi kaikista suurin voima: Rakkaus. Ihmisen on itse huolehdittava siitä, että vaikeimmallakin hetkellä hän kykenee uskomaan ja luottamaan Kaikkialliseen Hyvään; silloin ihmisen tajunta ja sitä myöten koko olemus on valmis vastaanottamaan jumalallisen voiman Pyhää Virtausta. Eli kyse on myös henkisestä ts. sielullisesta aktiivisuudesta, herkkyydestä ja valmiudesta. Lähteet: Sanat kuin valo: Yrjö Kallisen ajatuksia. Toimittanut Harri Markkula. WSOY Alice A. Bailey: Tutkimus Valkoisesta Magiasta. Karisto William Johnston: Rakkauden salattu viisaus; johdatus mystiikan teologiaan. WSOY 1997.