HAVUHUUPON SUKUKIRJA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "HAVUHUUPON SUKUKIRJA"

Transkriptio

1 HAVUHUUPON SUKUKIRJA eli sukuselvitys joutsalaisesta Mäkinen -Wasenius suvusta Seppo Tamminen 1

2 Tämä sukukirja on riisuttu e-versio Havuhuupon painetusta sukukirjasta, josta on poistettu kaikki kaaviot ja valokuvat sekä jälkipolvitaulut. Jäljempänä esitetyissä sukutauluissa on vielä useampia kohtia, joita pyritään vielä tarkentamaan. Kun uutta tietoa löydetään, päivitetään tämä aineisto. Sukututkija ja kirjoittaja: Seppo Tamminen GSM: Kustantaja: Painopaikka: Seppo Tamminen, omakustanteena Ai-Ri Offset Ky Pori 2010 ed. 4/2015 2

3 Lukijalle Tämä sukukirja, leikillisesti Havuhuupon sukukirjaksi nimetty selvitys joutsalaisesta Mäkinen -Wasenius suvusta, kuvaa kirjoittajan isän äidin Aune Tammisen os. Mäkisen vanhempien Juho Kustaa Mäkisen ja puolisonsa Aino Loviisa os. Waseniuksen sukujuuria. Tämä sukukirja poikkeaa hieman perinteisistä sukukirjoista, joissa yleensä käsitellään laajasti eri jälkipolvihaaroja, kun taas tässä kirjassa painopiste on e.m. kantavanhempien esipolvissa, eli tässä esitetään kaikki ne sukujuurihaarat, jotka kohtuudella saatiin tutkittua. Tähän sukukirjaan ei myöskään sisällytetty eikä kerätty laajemmin suvun jäsenten muisteloita, eli suvun vanhempien jäsenten muistelmia omista vanhemmistaan sekä omasta elämästään. Havuhuuppo, eli ilmeisesti sama kuin Heikki Mikonpoika, oli maakirjan sekä asutustarinoiden mukaan Leivonmäen ja sen Havumäen kylän ensimmäinen asukas, joka tiettävästi syntyi v Sysmän Rapalassa. Havuhuuppo, eli tiettävästi Heikki Mikonpoika, oli yksi esi-isistämme ja tämä sukukirja on siis Havuhuupon syntymän 500 v. juhlakirja!. Toki tässä sukukirjassa on lukuisia muitakin merkittäviä sukujuurihaaroja, joista valtaosa keskittyy Joutsan Mieskonmäkeen, sukumme ehkä tärkeimpään kylään. Allekirjoittanut on sukututkimuksen harrastajana selvittänyt tätä isänsä äidin sukua n. v lähtien, eli n. 10 v. ajan ja tänä aikana on erilaisia versioita syntynyt, osin virheellistenkin tulkintojen perusteella, mutta tähän kirjaan tiedot sukujuuristamme on kerätty parhaan olemassa olevan aineiston ja löydettyjen asiakirjojen pohjalta. Toki on huomioitava se, että tämän kirjan sukutauluissa esitettyjä monia sukujuuripolkuja on päätelty vajavaisten tietojen pohjalta, sillä esim luvun lopulta ja Isonvihan ajalta 1700-luvun alkupuolelta sekä etenkin v vanhempia asiakirjoja on hyvin vähän käytettävissä. Sukututkimuksessa voi paljastua suvun historiasta sellaisiakin asioita, mitkä eivät ole välttämättä kaikki niin mukavia asioita, mutta nämä kannattaa ehdottomasti ottaa huumorilla, sillä emmehän me ole vastuussa niistä asioista mitä esivanhempamme ovat tehneet ja koneneet vaikkapa v. sitten. Kun vielä sukututkimuksesta kovin vähän tietävänä aikoinaan lähdin selvittämään mummoni (isäni äidin) Aunen sukujuuria, niin jouduin suorittamaan hieman maakuntamatkailua. Löydettyäni tiedon että mummoni oli syntynyt Kotkassa, niin tuolloin v pääkaupunkiseudulla asuessani ajoin Kotkan seurakuntaan selvittämään asiaa. Kotkassa paljastui se, että mummoni vanhemmat, Juho Mäkinen ja Aino os. Wasenius olivat muuttaneet sinne Heinolasta, joten ajoin vielä saman päivän aikana Heinolaan jäljittämään Aunen vanhempien elämänvaiheita. Heinolan kirkkoherranvirastossa selvisi se, että Aunen vanhemmat olivat tulleet Joutsasta, joten ajoin mökille Pertunmaalle ja seuraavana päivänä Joutsan seurakuntaan. Joutsassa selvisi että Aunen vanhemmat olivat muuttaneet Hartolasta Joutsaan, jonne ajettuani selvisi se, että he olivat olleet Hartolassa hyvin lyhyen aikaa ja olivat muuttaneet sinne Joutsasta, joten eikun takaisin taas Joutsaan. Joutsan kirkkoherranvirastossa sitten pääsinkin alkuun sukututkimuksessa. Tätä sukututkimusta jatkoin sitten mm. Helsingin Kansallisarkistossa, jossa on kaikkien Suomen seurakuntien kirkonkirjojen mikrofilmit ennen v. 1900, joten jatkossa vanhempia asioita tutkiessani pääsin vähemmällä matkustamisella. Tämän n. 10 vuotta kestäneen työn tulokset on koottu tähän sukukirjaan. Pori , eli mummoni Aune Nurmisen, ent. Tamminen, os. Mäkinen, syntymän 106 v. päivänä Seppo Tamminen 3

4 SISÄLLYSLUETTELO I Johdanto 5 I.1 Sukututkimuksen lähteet 5 I.2 Yleistä & käsitteitä ja terminologiaa 7 I.3 Paikallishistoriaa 10 II Esipolvitaulut 15 II.1 Mäkisen suvun esipolvet ja sukujuuret 15 II.1.1 Juho Mäkisen isän esipolvet 15 Taulu 1 Kangasniemen Laitisen sukuhaara 15 Taulu 2 Mieskonmäki sukuhaara 23 Taulu 2.A Mieskonmäki Eskola-Pekkala sukuhaara 24 Taulu 2.B Mieskonmäki Kälänkoski sukuhaara 29 Taulu 3 Pylvänäisen sukuhaara 32 Taulu 4 Mieskonmäen Keronlahden sukuhaara 34 Taulu 5 A Mieskonmäen Lähdeselän sukuhaara 35 Taulu 5 B Vehmaan Puuppola sukuhaara 36 II.1.2 Juho Mäkisen äidin esipolvet 40 Taulu 6 Uudenkirkon Kippa sukuhaara 40 Taulu 7 Uudenkirkon Koposen sukuhaara 43 Taulu 8 A Uudenkirkon Karvasen sukuhaara 44 Taulu 8 B Kanneljärven Hötsölä sukuhaara 46 Taulu 9 Uudenkirkon Asikaisen sukuhaara 48 Taulu 10 Kuolemajärven Krouvarin sukuhaara 50 Taulu 11 A Pentikäisen sukuhaara Kuolemajärvellä 53 ja Uudellakirkolla Taulu 11 B Koiviston Tetrin sukuhaara 60 Taulu 11 C Kuolemajärven Kukko sukuhaara 62 II.2 Wasenius sukuhaaran esipolvet ja sukujuuret 65 II.2.1 Aino Waseniuksen isän esipolvet 65 Taulu 12 A Joutsan Hossola -Wasenius sukuhaara 65 Taulu 12.B Hartolan Ruskealan Kangasmatin suku 72 Taulu 13 Hartolan Putkijärven Pynnösen sukuhaara 77 Taulu 14 Joutsan Huttula sukuhaara 84 Taulu 15 Leivonmäen Rusila sukuhaara 90 II.2.2 Aino Waseniuksen äidin esipolvet 98 Taulu 16 Laitisen sukuhaara 98 Taulu 16.A Hirvensalmen Laitisen sukuhaara 98 Taulu 16.B Kangasniemen Laitisen sukuhaara 101 Taulu 17 Kangasniemen Mannisen sukuhaara 104 Taulu 17.A Mannilan A-sukuhaara 104 Taulu 17.B Mannilan B-sukuhaara 106 Taulu 18 Havuhuupon sukuhaara 108 Taulu 19 Leivonmäen Havumäen Tommola suku 118 Taulu 20 Kangasniemen Nousiaisen sukuhaara 120 Taulu 21 Pylvänäisen sukuhaara 121 Taulu 22 Kangasniemen Avikaisen sukuhaara 125 Taulu 23 Joutsan Uimaniemen Hankaan Holla suku 131 Taulu 24 Kangasniemen Kovasen sukuhaara 140 Taulu 25 Kangasniemen Hokkanen -Arkko suku 134 Taulu 26 Kangasniemen Orasen sukuhaara 137 Taulu 27 Joutsan Laitjärven sukuhaarat 139 Taulu 27.A Laitjärven Kuhala sukuhaara 139 Taulu 27.B Sankarin Olavi Tuomaanpojan sukuhaara 143 Taulu 27.C Sankarin Lasse Tuomaanpojan sukuhaara 145 III Esivanhempiemme elämää 146 LIITE 1 Merkkihenkilöt sukulaisina 150 4

5 MÄKINEN WASENIUS SUKU JOUTSASTA I JOHDANTO Tässä sukuselvityksessä esitetään kirjoittajan isän äidin Aune Tammisen, os. Mäkisen vanhempien Joutsasta lähtöisin olevien Juho Kustaa Mäkisen (s Joutsa, k Sysmä) ja puolisonsa Aino Loviisa Lahtisen, ent. Mäkinen, os. Wasenius (s Joutsa, k Lahti) tunnetut sukujuuret. Sukumme sukujuuret ovat varsin syvällä Joutsan pitäjässä ja nimenomaan sen Mieskonmäen kylässä, jota perustellusti voitaneen pitää sukumme kantakylänä. Mieskonmäen kylä sijaitsee Joutsan koillisosassa Kangasniemen rajan tuntumassa. Sukujuurissamme keskeisiä pääsukuhaaroja ovat ensiksikin Mieskonmäki sukuhaara, joka on asuttanut ainakin jo 1500-luvulta lähtien Mieskonmäen rälssitilaa, sekä toisaalta tähän liittyvät merkittävät Kangasniemeltä siirtyneet sukuhaarat; Laitinen ja Pylvänäinen, joiden osalta myös löytyy merkittäviä henkilöitä sukulaisina, kts. liite 1. Suvun sukujuuria löytyy Joutsan ohella Keski-Suomen puolelta mm. Leivonmäeltä ja Hankasalmelta sekä Etelä-Savon puolelta Kangasniemen ohella Hirvensalmelta ja tiettävästi Ristiinasta. Suvun varhaisimmat sukujuuret löytyvät Hämeestä; Päijät-Hämeen Sysmästä ja Hartolasta (+ Asikkalasta ja Hollolasta?) sekä ilmeisesti laajemminkin Pirkanmaan/ Kanta-Hämeen alueelta keskiajalta alkaen, erityisesti Sääksmäeltä. Eräs merkittävä sukuhaara tulee Joutsaan Karjalan kannakselta Uudeltakirkolta, Kuolemajärveltä, Kanneljärveltä ja Koivistolta, joissa parhaiten tunnetaan Pentikäisen sukuhaara (Kuolemajärveltä ja Uudeltakirkolta). On hyvinkin mahdollista että monien sukuhaarojen juuret löytyvät Eestin alueelta ja Pohjois-Saksan kylistä, lähinnä Hansakauppiaitten myötä, samoin Ruotsista ja Hollannista. Suvun sukujuurissa päästään jopa 1400-luvulle asti, mm. Kangasniemen Laitisen sukuhaarassa, joka on selvitetty varsin perusteellisesti, samoin mm. Sysmän Rapalan sukuhaarassa, mutta kaikkein vanhimpiin tietoihin on lupa suhtautua kriittisesti ja varauksellisesti. I.1 SUKUTUTKIMUKSEN LÄHTEET Tärkeimmät lähteet Mäkinen -Wasenius suvun sukujuurien selvityksessä olivat kirkonkirjat, joita tässä selvityksessä tutkittiin Helsingin Kansallisarkistossa, Jyväskylän ja Mikkelin maakunta-arkistoissa, Lahden maakuntakirjastossa sekä Joutsan seurakunnassa, samoin myös Internetin kautta. Netin kautta Suomen Sukututkimusseuran (SSS:n) HISKI tietokannasta löytyy Joutsan seurakuntaa koskevia tietoja (tilanne v keväällä) Hartolan seurakunnan sivuilta: - Syntyneitten ja kastettujen kirjat v Kuulutetut ja vihityt v Kuolleet ja haudatut v Osin hieman pidempäänkin (joidenkin kylien osalta), sillä Joutsa kuului v asti Hartolaan ja samalla siis Suur-Sysmään. Koska Joutsan pappila paloi poroksi niin Joutsan srk:n historiakirjat vuodesta 1789 tuhoutuivat, sitä vastoin rippikirjat pelastuivat v:sta 1793 ja lastenkirjat v:sta Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) sivuilta löytyy digitoituna seuraavat Joutsan srk:n kirkonkirjat (tilanne v keväällä): - Rippikirjat v ja Lastenkirjat v Tätä vanhempia Joutsaa koskevia rippikirjoja tutkittiin Helsingin kansallisarkistossa sekä maa-kuntaarkistoissa, samoin Lahden maakuntakirjastossa, nimenomaan Hartolan mikrofilmeiltä, sillä kaikkein varhaisimmat Joutsaa koskevat rippikirjat löytyvät vuosilta Hartolan mikrofilmeiltä. Tuoreimpia tietoja tutkittiin Joutsan srk:n mikrofilmeiltä. Ajalta ennen rippikirjoja, siis aikaa ennen v. 1727, tutkittiin maa-, henki- ja verokirjoista, joista maakirjoja on käytettävissä Hämeessä v alkaen sekä henkikirjoja v alkaen, osin SAY:a hyödyntäen. Näissä vanhemmissa asiakirjoissa henkilöistä ei löydy syntymä- ja kuolinaikoja, vaan esim. maakirjoissa on luetteloitu vain ne henkilöt jotka tilalta maksoivat verot, eli tilan omistajat, ei muuta. Henkikirjoissa mainittiin yleisesti vain henkirahaa maksaneet, eli n. 16 v. iästä n. 60 v. ikään asti (tai n v.) olevat henkilöt maatiloittain. Talon väkeen kuuluvat mainittiin miespuolisten osalta yleisesti etunimi + patronyyminimi, vaimot ilmoitettiin varhaisemmin vain pelkkä hu, eli vaimo, ilman nimeä, sitten myöhemmin lähinnä vain etunimellään, kuten myös lapset n. 16 v. ikäisestä alkaen. Siten esim. tilojen palkollisista löytyy hyvin 5

6 vähän tietoja ennen Pohjan sodan & Isonvihan aikaa v Tilalla saatettiin mainita joku renki (drg) ja piika (p tai pig) etunimeltä, mutta ei muuta. Sukututkimuksellisesti on haastavinta selvittää 1690-luvun loppupuolen tietoja suurten kato- nälkä- ja kulkutautivuosien ajalta sekä 1700-luvun alkupuolen jaksoa, etenkin Isonvihan aikaa, josta v henkikirjat puuttuvat lähes kokonaan. Vuosien jaksolla henkikirjoja laadittiin esim. Sysmässä vain v ja v Samoin kirkonkirjat puuttuvat täysin k.o. jaksolta, koska valtaosa kirjanpitäjistä, virkamiehet ja papisto poistuivat pitäjistä evakkoon, lähinnä Ruotsiin. Toisaalta kirkonkirjoja tuhoutui runsaasti Isonvihan aikaan, kuin myös lukuisissa kirkkojen ja pappiloiden tulipaloissa ja tämä nimenomaan vaikeuttaa Joutsassa, jossa kirkonkirjat ovat kovin vajavaiset verrattuna muihin Päijät-Hämeen/ Suur-Sysmän alueen pitäjiin. Toisaalta kaikkein huonoin tilanne Joutsan naapuripitäjissä on Hirvensalmella, jossa ei ole lainkaan käytettävissä kirkonkirjoja ennen v. 1818, eli sitä vanhemmat tiedot joudutaan selvittämään henkikirjojen sekä maakirjojen + muiden verokirjojen avulla. Mikkelin maakunta-arkistossa hyödynnettiin myös Karjala tietokantaan lähinnä kirkonkirjoista kerättyjä tietoja ihmisistä, viite; Karjala tietokantasäätiö, Merkittävä apu tässä sukuselvityksessä saatiin sukututkija Tommy Koukan laatimista monista sukukirjoista (Tommyn kotisivut: mm.: Sukupuuni Sukuselvitys Mieskolaisen suvusta Pynnösen sukukirja Usean sukuhaaran vanhimmat tiedot luvuilta (osin myös 1400-luvulta) saatiin nimenomaan Tommy Koukan sukukirjoista. Laitisen sukuhaaran osalla tietoja esipolvista kerättiin myös Jarmo Ahlstrandin laatimista sukukirjoista, mm.: Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I Henkilöiden nimet olivat vielä 1880-luvulle asti ruotsinkieliset, mutta tässä sukuselvityksessä nimet on suomennettu, eli on käytetty suomenkielistä vastinetta, päättelyn tai arvauksen avulla. Suluissa on esitetty alkuperäinen, asiakirjoissa yleisimmin esiintynyt ruotsinkielinen nimi. Nimissä saattoi monesti olla hyvinkin kirjavaa käytäntöä; kukin kirjaaja kirjoitti nimet kirkonkirjoissa ja muissakin lähteissä (vero/ henkikirjoissa) oman mieltymyksensä mukaan. Toisaalta eri aikakausina oli hyvinkin suuria eroja nimissä ja niiden kirjoitusmuodoissa. Sukunimien käyttö Suomessa vakiintui vasta v kun sukunimilaki astui voimaan. Toki jo keskiajalla mm. aatelisilla esiintyi sukunimet, sitten myös käsityöläisillä sekä sotilailla oli lisänimet ja sotilasnimet sukunimien tapaisesti. Karjalassa sekä myös Savossa sukunimet esiintyivät talollisväestöllä jo varhain, mikä eroaa käytännöstä mikä vallitsi mm. Hämeessä, jossa noudatettiin yleistä ruotsinvallan ajan menettelyä; eli käytettiin lähinnä matro- ja patronyyminimiä, esim. Johan Mattsson, eli Juho Matinpoika. Huomioitava on myös seikka, että Savossa naisella avioiduttuaan yleisesti ottaen säilyi oma sukunimensä, näin vielä 1800-luvun loppupuolella asti. Joutsa oli pitkään Hämeen ja Savon raja-aluetta ja siten Joutsan kirkonkirjoissa nimien kirjoitus oli varsin villiä, osin esiintyi korkonimet/ sukunimet ja osin vain patronyyminimet. Sukuselvityksessä on viitattu myös joihinkin lähteinä käytettyihin, lähinnä paikallishistoria -kirjoihin: - AH = Asikkalan historia (Yrjö Blomstedt) - HH -I = Hämeen historia I osa - HK = Hartolan kirja (Erkki Markkanen) - JK = Joutsan kirja (Matti Musikka) - KH -I ja KH -II = Kangasniemen historia I ja II osat (Antero Manninen) - KJ = Kuolemajärvi, historia, muistelmia ja kuvauksia (O. Kojo, A. Valkolahti) - LK = Leivonmäen kirja (Janne Vilkuna) - MP = Mieskonmäkeläistä perinnettä (Mieskonmäen kyläyhdistyksen kyläkirja) - NN = Nuijamiehestä Nuijasotaan (Toivo Jalli) - PJK = Pentikäisten juuret Kuolemajärvellä (Marita ja Reino Pentikäinen) - SPH I-II = Sysmän pitäjän historia I-II osa (Einar W. Juvelius) - UK = Uusikirkko, muistelmina ja kuvina (K. Sirkiä) - VS -I = Virmailan suku I osa (Kalevi Vuorela) 6

7 I.2 YLEISTÄ, KÄSITTEITÄ & TERMINOLOGIAA I.2.1 Suomen asutus & keskiaika ja uusi aika Uudemman historiatutkimuksen pohjalta on Suomessa päädytty käsitykseen että suomalaiset, tai suomalaisheimon esivanhemmat ovat asuttaneet Suomea jo viimeisestä jääkaudesta lähtien, eli n v. ajan, eli suomalaiset ovat Suomesta!. Tätä esihistoriallista aikaa jääkaudesta alkaen on jaksotettu karkeasti kolmeen osaan; kivi-, pronssi- ja rautakauteen. Suomessa kivikausi käsittää ajanjakson n. v ekr asti, pronssikausi n ekr, sekä rautakausi n. 500 ekr jkr. Tästä eteenpäin puhutaan keskiajasta, jolla Suomessa ymmärretään aikaa n. v , joka jaetaan karkeasti kolmeen jaksoon: varhaisempi keskiaika v , keskiaika v , sekä myöhäisempi keskiaika v Tämän jälkeistä aikaa kutsutaan sitten uudeksi ajaksi. Noin v vaiheilla Suomen koko väestön määräksi oli arvioitu n henkilöä, mikä määrä nousi 1500-luvun alkuun mennessä n henkilöön. Sitten 1500/ 1600-vaihteen tienoilla asukasmäärä nousi lähelle ½ miljoonaa, mutta väestömäärä romahti 1600-luvulla monien sotien ja nälkäkatastrofi- ja kuolonvuosien myötä 1500-luvun tasolle. Vasta Pohjan sodan ja Isonvihan (v ) jälkeen väestömäärässä tapahtui etenkin 1750-luvusta lähtien voimakasta kasvua. Kirjallista tietoa keskiajalta on varsin vähän käytettävissä, jonkun verran on säilynyt tuomiokirjoja, mm. käräjäoikeuksien pöytäkirjoja ja yksittäisiä, lähinnä kirkollisia dokumentteja luvuilta. Eli varhaisempia tietoja ihmisistä löytyy lähinnä e.m. vanhoista tuomiokirjoista. Tätä edeltävää aikaa keskiajalta, siis ajalta, jolta ei ole säilynyt dokumentoitua tietoa, sanotaan joskus myös pimeäksi keskiajaksi, vaikkakin pimeällä keskiajalla tarkoitetaan lähinnä tiettyä kulttuurista rappeutumista ja yhteiskunnallista hiipumista, sekä mm. noitavainojen aikaa, jolla ymmärretään Euroopassa aikaa n jkr. I.2.2 Väestökirjanpito & verotus Varhaisimmat tiedot esivanhemmistamme löytyvät ensimmäisistä verokirjoista, maakirjoista, joita on laadittu Hämeessä v alkaen ja muualla muutama vuosi myöhemmin. Mahdollisesti ensimmäiset maakirjat laadittiin n. v mutta niitä ei ole säilynyt. Maakirjoissa esiintyi muutama käsite ja termi, joista oheisena yksinkertaistettu selitys. Maakirjoihin merkittiin kultakin kylältä ja tilalta lähinnä vain tilan omistajan nimi, siis tilasta kruunulle veron maksavan talollisen ja isännän nimi. Tämä talollisen nimi saattoi esiintyä senkin jälkeen kun tilan pito oli jo siirtynyt perillisille, mm. v merkitty isännän nimi oli tilan nimenä pitkälle 1700-luvulle asti. Asiakirjoissa ilmenevä savu, rök, tarkoitti yksittäistä taloa ja savuluku kylässä olevien talojen määrää. Maakirjoihin merkittiin talon veroluku, joka Hämeessä alkuaikoina ilmeni muodossa koukku ja jousi. Vanha maanomistusyksikkö koukku tarkoitti alun perin alkeellista kaskivainion muokkauksen työvälinettä, koukkumaista kyntöauraa ja antoi siten nimen muokatulle maalle, jota alettiin pitämään maayksikkönä. Koukku vastasi siten ilmeisesti alun perin täyttä maatilaa, eli kukin asuttu tila, siis alkutila oli 1 koukun suuruinen. Kunkin tilan verotusperusteeksi tuli siis koukkuluku, joka kylän kantatilalla oli 1 ja kun tilaa jaettiin, niin koukkuluku oli sitten murtolukuina ½, 1/3, ¼, 1/6 osa, j.n.e. Tosin koukun merkitys ajan mittaan muuttui ja kylvömäärien vertailu koukkulukujen perusteella eri kylien välillä ei antanut oikeata kuvaa viljelysaloista. Jossain lähteissä on arvioitu että Hämeessä 1 koukku tarkoitti karkeasti 12 tynnyrinalaa (viljaa), eli karkeasti 6 ha viljelysalaa. Toinen maakirjoista ilmenevä asia ja verotusperuste 1500-luvulla oli jousiluku, joka taas merkitsi lähinnä tilalla olevien aseikäisten miesten määrää, siis miehiä, jotka kykenivät kantamaan ja käyttämään jousta, ja tarkoitettiin yleisimmin n v. ikäistä miestä. Näiden koukku- ja jousilukujen perusteella tiloja sitten verotettiin. Hankala koukkuluku korvattiin 1500/ 1600-vaihteen tienoilla uudella verotusyksiköllä; manttaalilla. Kun kaikki talot eivät olleet samansuuruisia, niin yhdistettiin useampia taloja kokonaiseksi manttaaliksi, jolloin kukin talo sai suuruutensa ja veronmaksukykynsä perusteella määrätyn manttaaliosan. Manttaaliluku oli koukkuluvun tavoin murtoluku, kuten esim. 1/4, 1/8 ja 1/12, j.n.e. Varhaisemmassa vaiheessa kaikkia tiloja ei suinkaan kirjattu maakirjoihin, nimittäin ne tilat, jotka eivät maksaneet kruunulle veroa, kuten aatelisten verotuksesta vapautetut tilat, puuttuivat kokonaan veroluetteloista. Veroja oli sitten aikojen saatossa hyvinkin moninaisia ja talonpoikia ylipäätään verotettiin todella raskaasti. Yhtenä merkittävänä verona oli kirkon perimät kymmenykset, sillä kirkko vaati niitä Jumalalle kuuluvana uhrina. Vero kannettiin aluksi turkiksina, myöhemmin rahana. 7

8 Kymmenysverosta piispa sai 1/3 ja pitäjän kirkkoherra 1/3 sekä pitäjän kirkko viimeisen 1/3. Aikojen kuluessa oli käytössä erilaisia rahayksikköjä, verokirjoissa ilmeni alkuaikoina (v ) rahayksikköinä taalari, joka oli 4 hopeamarkkaa, ja 1 hopeamarkka 8 äyriä sekä 1 äyri 24 penninkiä. Käytössä oli hopea- ja kuparitaalarit, joiden suhde hieman vaihteli, v hopeataalari vastasi 3 kuparitaalaria. Vuodesta 1777 oli käytössä riikintaalari, joka oli 48 killinkiä, ja 1 killinki taas 12 rynstykkiä (käytännössä rynstykin asemasta puhuttiin ½ tai ¼ killingistä). Venäjän vallan aikana v jälkeen oli taas käytössä rupla, joka oli 100 kopeekkaa ja 1 rupla oli 4 markkaa, sekä 1 markka 100 penniä (vuonna 1860). Vuonna 1571 kannettiin erityistä hopeaveroa, jolla verolla lunastettiin, siis Ruotsi lunasti takaisin Tanskalta tämän valtaaman, Ruotsille hyvin tärkeän Älvsborgin (Göteborg) linnan. Tämä hopeavero kannettiin toistamiseen v ja vieläpä saman syyn vuoksi. Tämä kahteen kertaan kerätty hopeavero oli historiamme varmaan raskaimpia veroja!. Verokirjoissa ilmenee hyvin kirjavasti eri aikakausina erilaisia pinta-ala, pituus ja painomittoja, ennen v. 1887, jolloin Suomessa otettiin käyttöön metrijärjestelmä ja nykyinen kymmenjärjestelmä. Näiden selvitys vaatisi aivan oman lukunsa, mutta jokunen asia voitaneen tässä suppeasti esittää. Keskiajalta alkaen pituusmittoina tunnettiin ihmisen kehosta määritellyt mitat; jalka (1 jalka 29,7 cm), kyynärä (vanha kyynärä 55,26 cm), vaaksa ja tuuma, samoin peninkulma (vanha suomalainen peninkulma n. 5 km, ruotsalainen 10,689 km), virsta (1066,8 m), tanko (n. 3,3 m) ja syli (1 syli = 3 kyynärää = 1,7814 m). Painomittoina oli mm. naula (n. 425 g), kippunta (n. 170 g), leiviskä (8,5 kg), luoti (13,28 g) ja tynnyri. Tilavuusmitoissa ja pinta-alan määrityksessä oli suurta kirjavuutta. Mm. yksi tynnyri viljaa oli n. 20 l suurempi kuin 1 tynnyri tervaa. Tilavuusmitat karkeasti: punta (1 punta = 8 pannia), panni (1 panni n. 80 litraa), kappa (1 kappa = 4,58 litraa) ja tynnyri (1 tynnyri =32 kappaa = 146,5 litraa). Verotuksessa 1 tynnyrin kylvö vastasi varhaisempana aikoina ehkä n. 0,5 hehtaarin viljelyalaa. Henkikirjojen laatiminen aloitettiin v Ne pohjautuivat v säädetyyn myllytulliin, veroon, jota piti kantaa myllyissä jauhetusta viljasta. Kun moni talollinen alkoi veron välttääkseen jauhaa viljansa käsikivillä kotona, myllytulli muutettiin henkilöveroksi, jota kutsuttiin myöhemmin henkirahaksi. Vuonna 1652 päätettiin, että henkirahaa maksavat v. ikäiset henkilöt. Henkirahaa eivät maksaneet suinkaan kaikki, jopa ½ työikäisestä väestöstä oli vapautettu tästä, mm. aateliset palvelijoineen, sotilaat, sairaat ja vaivaiset. Vuonna 1693 määrättiin että myös verosta vapautetut piti merkitä henkikirjoihin, mutta tämä ei kuitenkaan aina toteutunut ja siten henkikirjoissa on puutteita. Henkiraha piti aluksi olla tilapäinen vero, mutta sitä kannettiin v asti. Vuonna henkikirjoja pidettiin väestökirjanpitoa varten. Maakirjoista ja henkikirjoista sekä muistakin verokirjoista kerätyt tiedot olivat pohjana kun kirjailija Jalmari Finnen (s. 1874, k. 1938) aloittamana käynnistettiin 1900-luvun alussa Suomen asutuksen yleisluettelon (SAY) laatiminen, ensin Hämeessä, mutta tämä työ jäi sitten kesken. SAY-luettelo on joka tapauksessa kaikkine virheineenkin varsin käyttökelpoinen apuväline vanhempien tietojen, siis kirkonkirjoja edeltäneen ajan sukujuuria selvitettäessä, nimenomaan Hämeessä. SAY:n käytön yhteydessä joudutaan toki tarkistamaan tiedot alkuperäisistä lähteistä. Kirkonkirjojen laatiminen lähti alun perin myös verotussyistä. Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi että papin piti ylläpitää syntyneiden ja kastettujen, kuulutettujen ja vihittyjen, sekä kuolleitten ja haudattujen luetteloita, eli historiakirjoja. Tämän lisäksi papin oli luetteloitava seurakunnasta muuttaneet, muuttaneiden luetteloon. Muuttavan henkilön piti hakea papilta lupa, ns. muuttokirja, johon pappi kirjasi vaihtelevasti tietoja; henkilötietojen lisäksi kirjattiin mm. siveellisyys- ja esteettömyystiedot. Vuoden 1686 kirkkolaissa säädettiin mm. syntyneiden ja kastettujen kirjan ylläpitämisestä: Caickein nijn Awiocuin Åpärä Lasten/ ynnä heidän Wanhimmittens ja Cummain Nimet/ Syndymä ja Casten Päiwä/ nijn myös paicka/ josa he syndynet owat. Tämän lisäksi papin piti ylläpitää rippikirjaa, johon merkittiin yleisimmin n. 10 v. jaksoittain kylittäin ja taloittain kussakin talossa asuvien henkilöiden nimet, arvokkain henkilö, isäntä ylinnä. Rippikirjaan pappi merkitsi kinkereillä suoritetun kuulustelun perusteella kunkin henkilön lukutaidon sekä kristinopin tuntemuksen ja ymmärryksen. Samoin rippikirjoihin merkittiin Herran Pyhällä ehtoollisella käynnit, niiden osalta, joilla rippikoulu oli käyty, vaihtelevasti merkittiin myös muuttotiedot. Myöhemmin, kun rokotukset alkoivat 1800-luvun loppupuolella, merkittiin myös rokotustiedot. 8

9 Verotukseen liittyvänä asiana oli myös ns. maanluonto. Jokaisella talolla oli tietynlainen maanluonto, jonka käyttö vakiintui 1500-luvulla. Valtaosa taloista oli verotaloja tai oikeammin perintötaloja, skattehemman, eli taloja, joiden talonpoika omisti talonsa aivan vakituisesti. Hänellä oli siihen sukuoikeus, bördsrätt. Aatelilla ja kirkolla oli jo keskiajalta lähtien joitakin talotyyppejä omistuksessaan. Se kartano, jossa aatelismies itse asui, oli säteri, asuinkartano, joka oli kokonaan verovapaa. Aatelismiehellä saattoi olla lukuisia hajallisia tiloja tai kartanoita siellä täällä, ns. rälssejä, frälsehemman. Rälssitiloista piti (lyhyttä jaksoa 1500-luvulla lukuun ottamatta) maksaa veroa, joskin vähemmän mitä perintötilalliset maksoivat. Aatelismies asetti usein rälssitilalleen lampuodin, landbonde, eli vuokraviljelijän viljelemään puolestaan tilaa. Jos talonpoika, bonde, joutui taloudelliseen ahdinkoon, eikä pystynyt maksamaan verojaan, niin tilaa kutsuttiin autioksi, autiotilaksi, öde, ja jos verot jäivät 3 peräkkäisenä vuonna maksamatta, tila joutui kruunulle, tilasta tuli kruununtila, kronohemman. Kruununtila oli sen jälkeen ikään kuin maaherran armoilla, lähinnä maaherra ratkaisi sen, saiko poika jatkaa isänsä jälkeen viljelyä, vai annettiinko tila kokonaan toiselle henkilölle. Monesti kävi niin, että autiotiloja annettiin sotilaille palkkioksi sotaansioistaan, varsinkin 1600-luvulla. Tällaisia kruunulle joutuneita tiloja oli tosin myöhemmin mahdollisuus ostaa perinnöksi, köpa till skatte, siis (vero-) perintötilaksi. Kun asukasmäärä kylissä ja taloissa kasvoi, niin syntyi sitten oma torppariyhteisö, koska jokaiselle talon lapselle ei ollut mahdollisuutta lohkoa päätilasta omaa tilaa, niin annettiin takamailta alue viljellä pienimuotoisesti torpparina. Ylimääräinen liikaväki muodosti sitten palvelusväen, eli taloihin alkoi varsinkin 1700-luvun puolella ilmaantua renkejä ja piikoja, joita esiintyi monesti torpparillakin. Eräs ihmisryhmä oli itselliset, omillaan toimeentulevat henkilöt, jotka asuivat omissa mökeissään, tekivät mahdollisesti eri taloissa maatöitä ja samalla tekivät jotakin muuta, toimivat käsityöläisinä, j.n.e. Monet talojen nuorimmista pojista alkoivat päätoimisina käsityöläisinä elättää itseään, suutareina, räätälinä tai seppinä, osa ryhtyi sotilaaksi, ruotusotamieheksi jalkaväkeen tai ratsumieheksi, sillä näille maksettiin yleisesti varsin hyvää palkkaa ja saivat torpankin viljeltäväksi. Maatiloilla esiintyi myös loiseksi ja kestiksi kutsuttuja maata omistamattomia ihmisiä, joilla ei ollut vakituista asuntoa, vaan asustelivat yleensä toisten nurkissa. Tiloilla esiintyi myös syytinkiläisiä, jotka olivat tilalla talon pihapiirissä omassa torpassaan asuvia vanhuksia. Näille taattiin perustoimeentulo talon puolesta, eli tämä oli sen ajan eräänlainen vanhustenhoito -eläkejärjestelmä. I.2.3 Muita asiakirjoja sekä lähteitä Sukututkimuksellisesti perukirjat ovat hyvin tärkeitä lähteitä nimenomaan ajalta, jolloin kirkonkirjoja ei vielä laadittu, ja nimenomaan jos niitä on säilynyt, sekä onnistuu niitä löytämään. Perukirjat ovat kirkonkirjoihin verrattavissa olevia asiakirjoja, selvitettäessä kuka oli vainajan poika ja tytär sekä muut sukulaisuussuhteet. Tässä mielessä mm. henkikirjat eivät ole yhtä luotettavia lähteitä. Toki on ymmärrettävä myös se, että kirkonkirjoistakaan ei täysin luotettavasti löydy sukuketjuja, koska vain dna tutkimuksella voidaan varmuudella määrittää kuka oli lapsen todellinen isä. Joku on arvioinutkin että kirkonkirjoissa saattaa olla valtakunnallisesti katsoen lähes 10 % verran väärää tietoa, eli kirkonkirjat ei siten aina paljasta lapsen todellista isää! Tuskin näin v on mahdollista enää tutkia jonkun 1700-luvulla eläneen esivanhemman dna-ketjua, ellei löydy varhain eläneen esivanhemman hattua, t.m.s. josta esim. hiusnäytteen avulla tutkittaisiin dna. Sinänsä dna/geenitutkimuksen avulla on mahdollista selvittää kunkin taustoja ja dna ketju saattaa paljastaa yllättäviäkin asioita kunkin henkilön juurista. Tulevaisuudessa dna tutkimuksen hinnan pudotessa siitä tullaan saamaan oiva apuväline sukututkimukseen. Tätä sukututkimusta Mäkinen -Wasenius suvusta tehtäessä on lähtökohtana ollut se, että pyritään löytämään parhaan mahdollisen tiedon pohjalta sukujuuriketjut. Mitä kauemmas menneisyyteen mennään, niin sitä suppeamman tiedon pohjalta joudutaan tekemään päätelmiä. Jos löydetään varmempaa ja validimpaa tietoa, niin sitten korjataan ja toimitettaan uusi versio. 9

10 I.3 PAIKALLISHISTORIAA Suvun pääsukuhaarojen asuinpaikkojen varhaishistoriaa tiivistetysti: I.3.1 Suur-Sysmän historiaa Sysmä tai nykyisen Sysmän alue kuului jo varhain keskiajalla todella laajaan muinaishistorialliseen Hämeeseen, jonka linnaläänin keskuspaikkana oli 1200-luvulla, siis Ruotsin vallan saatua otetta Suomesta, Janakkalassa sijainnut Hakoisten linna, sittemmin Vanajaveden rantaan rakennettu Hämeenlinna. Sysmä oli sitten todennäköisesti aluksi osana Suur-Hollolan pitäjää, josta Sysmä ilmeisimmin irtaantui omaksi pitäjäkseen ehkä 1300-luvun alkupuolella. Sysmän seutu mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v kun silloinen paavi Bonifacius IX antoi annekirjeen Hartolan kirkossa käyviä varten. Tuossa annekirjeessä paavi toivoi, että ahkerammin ruvettaisiin käymään tässä uskottomien venäläisten alueitten rajalla sijaitsevassa, Pyhälle ristille ja Pyhälle Annalle omistetussa kirkossa, viite: s. 52 SPH I-II. Eli silloisen Suur-Sysmän ensimmäinen kirkko sijaitsi siis Hartolassa, tiettävästi nykyisen kk:n pohjoispuolella olevassa Kirkkolan kylässä Jääsjärven ja Rautaveden välisellä kannaksella. Hartolan Kirkkolan kylä taas mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v kun Sysmän käräjillä istui lautamies Hintzika Kirkola, Hartolan Kirkkolan kylästä, viite: s. 65 ja 129 SPH I-II. Hartolassa sijainnut Kirkkolan kylä oli siis keskiajalla koko Suur-Sysmän keskuspaikkana. Sysmän nykyisessä kk:ssä ensimmäinen kirkko mainittiin v (Sysmes kyrkio), jolloin keskuspaikka mitä ilmeisimmin siirtyi nykyiselle Sysmän kirkolle Majutveden rannalle, jossa asutusta tiettävästi oli ollut jo satoja vuosia, viite: s SPH I-II. Hartolaan muodostui sitten Koskipään kappeliseurakunta, jossa kappelikirkko mainittiin ensimmäisen kerran v. 1541, eli Hartola oli siten Sysmän alaisena kappeliseurakuntana, tai oikeammin oli tuolloin Koskipään kappeliseurakuntana osana Sysmää, mutta v alkaen sitä kutsuttiin Hartolaksi, viite: s. 323 SPH I-II ja s. 403 HK. Sysmän nykyinen kirkko, Pyhän Olavin kirkko lienee rakennettu 1600-luvun alkupuolella nykyiselle paikalleen, viite: s SPH I-II. Koskipään kappelikirkko rakennettiin uudestaan Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan toimesta 1590-luvulla. Seuraavan kerran samalle paikalle rakennettiin jälleen uusi kappelikirkko v , viite: s. 404 HK. Tämä kirkko peruskorjattiin v ja purettiin v sekä kuljetettiin talvella Pertunmaalle 250 hevoskuormassa. Pertunmaalaisia nimitetään Hartolassa kirkonvarkaiksi, koska pertunmaalaisilla oli kylläkin Tuomiokapitulin lupa viedä Hartolan vanha kirkko Pertunmaalle, mutta kukaan ei muistanut kysyä lupaa hartolalaisilta!. Nimi Sysmä juontuu tiettävästi Sysmäki (Sysimäki) nimestä ja on tarkoittanut alun perin synkeää metsä- ja korpiseutua ja nimellä oli aikoinaan monta muotoa; ensimmäinen maininta v Syssme, ja mm. v alkaen Syssmäki, viite: s. 6 SPH I-II. Uusimpien historian tutkimusten ja tulkintojen mukaan suomalaiset olisivat Suomesta, eli ilmeisesti jo viimeisen jääkauden jälkeen suomalaisten esi-isät ovat asuneet Suomen maaperällä, siis jo siis v. ajan!. Ja niin Suur-Sysmässäkin tiedetään muinaislöytöjen perusteella olleen jonkinmoista asutusta jo kivikauden ajoista n. v e.kr. alkaen. Eli alueella liikkui ainakin metsästäjiä jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Kiinteää suomalaisasutusta lienee syntynyt enemmin rautakaudella v jkr. Keskiajalla Suur-Sysmän seutua asutettiin pysyvämmin lännestä käsin Kanta-Hämeen alueelta ja Hollola -Asikkala seudulta sekä osin myös idästä Suur-Savon puolelta, ilmeisesti luvuilta alkaen. Sysmässä oli siten mitä ilmeisimmin jonkin verran pysyvää asutusta jo Ruotsivallan saatua otetta Suomesta 1250-luvulla. Toisaalta Sysmän seutu oli samalla vielä pitkään eräaluetta aina luvun eräkaudelle asti. Eräkaudella tiedetään etenkin Sääksmäen kylien omistaneen eräsijoja laajalti Suur-Sysmässä, mm. nykyisessä Rapalan niemessä, Voipalan ja Huittulan (Otamon) sekä Saaren kylissä, samoin mm. Rutajärvellä ja Havumäessä Leivonmäen pitäjän alueella. Samoin Pälkäneen, Hattulan ja Vanajan sekä Hauhon ja Tuuloksen pitäjien kylillä ja taloilla oli laajat eräomistukset Suur-Sysmän alueella. Esim. tiedetään että Hattulan Nihattulan kylällä oli hallussaan Ruorasmäki Joutsasta (kuuluu nykyisin Pertunmaahan), jonka hattulalaiset sitten myivät savolaisille, mutta joka lunastettiin takaisin Sysmään, viite: s. 52 JK. Näitä eräsijoja mitä ilmeisimmin alun perin asutettiin e.m. eräsijoja omistaneista pitäjistä ja kylistä käsin. Sysmän varhaisimmin asuttuja alueita lienee Rapalan kylä (Rapalanniemi), Soiniemi, kirkonkylä (Suurkylä/ Veijolan mäki), Karilanmaa sekä Joutsjärvi, viite: s. 33 SPH I-II. Kiinteä asutus levisi aluksi 10

11 nykyisen kirkonkylän seudulta Tainionvirtaa ylös Nuoramoisiin ja Koskipäähän/ Hartolaan ja sitten edelleen vähitellen laajentuen Jääsjärven ja Suonteen seuduille. Suur-Sysmä käsitti keskiajalla nykyisen Sysmän lisäksi Hartolan, Joutsan, Luhangan, Leivonmäen ja länsiosan Pertunmaata sekä osia myös nykyisestä Mäntyharjusta ja Asikkalasta. Suur-Sysmän hajoaminen alkoi kun Hartola erosi omaksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi. Pitäjän nimeksi tuli tuolloin pitäjän perustaneen kuningas Kustaa III:n pojan nimen mukaan nimetty Gustaf Adolf, jolla nimellä kuningaskunta Hartola oli pitkään kaikissa ruotsinkielisissä asiakirjoissa. Hartolan mukana Sysmästä lähti v myös Joutsa ja Leivonmäki sekä osa nykyistä Pertunmaata. Luhanka oli muodostanut oman kappeliseurakunnan v ja irtautui Sysmästä itsenäiseksi v Kun Hartola irtaantui Sysmästä v niin Joutsasta ja Leivonmäestä tuli Hartolan kappeliseurakuntia. Joutsa irtaantui vuorostaan Hartolasta v ja Leivonmäki oli sitten Joutsan kappeliseurakuntana, kunnes v Leivonmäki irtaantui Joutsasta ja itsenäistyi. Pertunmaan pitäjä perustettiin v ja siihen liitettiin osia Hartolasta, Joutsasta (mm. Ruorasmäen kylä) sekä osia myös Mäntyharjusta. Leivonmäki liittyi uudestaan Joutsaan kuntaliitoksessa Luhangan seurakunta liitettiin jo v alusta Joutsan seurakuntaan, vaikka Luhanka on edelleen (v. 2010) itsenäinen runsaan 800 asukkaan minikunta. Suur-Sysmällä oli keskiajalla eräkaudella myös eräomistuksia, jopa Keski-Suomessa asti, mm. Korpilahdella ja Jämsän tienoilla sekä ennen kaikkea Rautalammilla sysmäläisillä oli laajat erämaaalueet. Vielä niinkin myöhään kuin v sysmäläiset valittivat kuninkaalle siitä, että he joutuivat maksamaan erikoista kalaveroa niistä takamaista ja kalavesistä, mitä heillä ennen oli ollut niillä seuduilla, mihin sitten syntyi Rautalammin pitäjä, viite: s. 50 ja 88 SPH I-II. Sysmäläiset myös asuttivat osin näitä erämaitaan Rautalammilla. Tämä näkyi mm luvun loppupuolella, kun talonpojat nousivat kapinaan kohtuuttomia veroja sekä aatelisten mielivaltaa vastaan, niin sysmäläiset ja rautalampilaiset talonpojat muodostivat sen runsaan 400 henkisen miesjoukon, joka v lopulla poltti Sysmässä Sipi Henrikinpojan Koskipään kartanon, kuin myös Rapalan kartanonkin. Rautalampilaiset kapinoivat ensimmäisen kerran jo v kun joukko ruotsalaisia sotilaita piti linnaleiriään Rautalammilla ja ryöstelivät taloista ruokaa. Sysmässäkin oli v syksyllä ilmeinen taistelu Linnan ratsutilan läheisyydessä mäellä, joka sitten kantoi nimeä Nuijamäki. Tämä rautalampilaisten ja sysmäläisten talonpoikien joukko eteni sitten Pulkkilanharjun kautta Asikkalan kirkolle ja edelleen Kurhila-Vähimaalle, jossa myös käytiin kahakka nuijamiesten ja aatelisten ratsumiesten kesken , tässäkin tapauksessa mäki kantaa edelleen kantaa nimeä Nuijamäki, viite: s. 274 NN. Täältä kapinalliset talonpojat etenivät Padasjoen Nyystölään, jossa linnoittautuivat Verhon kartanoon ja sen maille. Näitä kapinallisia talonpoikia vastaan hyökkäsi sitten Verhon kartanon herran Maunu Särkilahden ja Iivari Arvidinpoika Tavastin sekä Koskipään kartanonherran Sipi Henrikinpojan (joka ehkä oli Arvid Tavastin velipuoli?) johtamat huovijoukot. Taistelut olivat kiivaat ja näissä sai surmansa kaksi Sipi Henrikinpojan poikaa, jotka joukkojen etunenässä ratsastivat nuijamiesten asettamaan ansaan, ns. murrokseen. Tämä taltutti vähäksi aikaa aatelisten ratsujoukkojen hyökkäykset. Jatkossa sotilaiden ylivoima toi sitten kapinallisille tappioita ja kun Sipi Henrikinpoika sai alkeellisen pikku tykin ja jysäytteli sillä, mikä johti sitten lopulta Iivari Tavastin vetämien neuvotteluiden jälkeen kapinallisten antautumiseen. Mutta tämä oli Iivarin ja Sipin juoni, kun kapinalliset saatiin aseettomiksi, niin Iivari ja Sipi huovijoukkoineen kylmäverisesti teurasti koko 400 henkisen kapinallisjoukon Nyystölän pellolla, jolla paikalla on nykyään Nuijasodan muistomerkki. Tämä teurastus oli Sipiltä varmaan kostoa kartanonsa polttamisesta sekä poikiensa kuolemasta, viite: s NN. Suomessa paikallista valtaa pitävä marski Klaus Fleming määräsi vielä Nuijasodan jälkeen koko Sysmän hävitettäväksi kostoksi talonpoikaiskapinalle, mikä johti todella kapinaan osallistuneiden talonpoikien tilojen polttamiseen ja tilojen autioitumiseen. Nuijasodan jälkinäytös koettiin v kun Puolassa asuneen Ruotsin kuninkaan Sigismundin ja Ruotsissa paikallista valtaa pitävän Kaarle Herttuan välisessä valtataistelussa Kaarle Herttua hyökkäsi Suomeen kukistaakseen suomalaiset aateliset, jotka olivat Sigismundin puolella ja Kaarle Herttua joukkoineen pääsikin voitolle ja julistautui sitten uudeksi kuninkaaksi Kaarle IX:ksi. Kun Kaarle Herttua (Kaarle IX) oli vallannut ensin Turun ja sitten Viipurin, niin hän vangitsi Nuijasodan aateliset johtomiehet ja varoitukseksi teloitti, mm. Arvi Henrikinpoika Tavastin ja tämän pojan Iivari Arvidinpoika Tavastin, jotka menettivät päänsä ja heidän päänsä roikkui jonkun aikaa Viipurin linnan tornissa näkyvillä. Sen sijaan Koskipään Sipi Henrikinpoika selvisi vankeustuomiolla ja kuningas Kaarle IX armahti hänet, kun tarvitsi kokeneita ja kyvykkäitä upseereita armeijaansa. 11

12 Koskipään kartanonherra Sipi Henrikinpoika (s. n. 1553, k. 1628) omisti aikoinaan Koskipään kartanon ohella Kalhon ja Pohjolan kartanot Hartolassa sekä Sysmän Nuoramoisten Nordenlundin kartanon, sekä muutenkin valtavat maaomaisuudet Suur-Sysmässä, samoin Sipi omisti Asikkalan Hillilässä 3 tilaa, mm. Tommolan ratsutilan, samoin Vähä-Äiniöllä Mattilan, eli nykyisen Vanhakartanon, jotka tilat ja kartanot Asikkalassa siirtyivät sitten Sipin vävyille; Hjortfelt ja Korpenfelt aatelissukujen haltuun. Sipi omisti myös vaimonsa Kaarina Grabbe n kautta Kirkkonummen Kosken (Navala/ Ericsgårdin) kartanon ja maat. Sipin poika v aateloitu Henrik Sipinpoika Silfverbögel sai sitten suurimman osan isänsä omaisuudesta ja läänityksistä. Sipin yksi vävyistä oli Henrik Henrikinpoika Tandefelt, ent. Rapala, jonka veli Arvid Henrikinpoika Tandefelt aateloitiin v Tandefelt nimiseksi. Nämä veljekset olivat Rapalan kartanon Henrik Pietarinpoika Rapalan (s. 1555, k. 1612) poikia ja siis aateloitumisen jälkeen olivat nimellä Tandefelt ja tämä Tandefelt -suku oli sitten aina 1800-luvun lopulle asti Sysmän varmaan merkittävin aatelissuku. Henrik Sipinpoika Silfverbögel n ja vaimonsa Ingeborg Grönfeldt n tytär Margaretha Silfverbögel taas avioitui Juhana Arvidinpoika Tandefeltin (s. 1640, k. 1712) kanssa. Silfverbögel -suku, kts. mm. s SPH I-II sekä s HK. Tandefelt sukuhaaran henkilöt hallitsivat sitten lähes kaikkia Sysmän ja Hartolan kartanoita ja muutenkin vaikuttivat vahvasti Sysmän asioissa, viite: s ja s SPH I-II, sekä s HK. Koettelemusten aika: Esi-isillämme ja äideillämme oli ns. uudella ajalla, eli 1500-luvun puolivälin jälkeen käytyjen Pitkän vihan nimellä tunnetun sodan ( ) ja Nuijasodan ( ) jälkeen edelleen suuria koettelemuksia edessä, kun ensin v koettiin todella kylmä kesä, halla tuhosi viljasadon ja tätä seurasi vielä useita katovuosia, jolloin todella nähtiin nälkää ja esivanhempiemme perheissä kuoli nälkään lukuisia perheen jäseniä. Sama toistui 1630-luvulla ja tämän ohella 1600-luvulla Ruotsin kuninkaiden uskonsodat & valloitussodat Balttiassa ja Liivinmaalla sekä Puolassa ja Saksassa rasittivat tiloja sotaväkiottojen ja raskaiden verorasitusten myötä, etenkin 30-vuotinen sota, joka päättyi Westfalenin rauhaan, oli äärimmäisen koetteleva monellakin tavalla. Ilmaston 1300-luvulta alkanut hidas jäähtyminen toi sitten 1690-luvulla pienen jääkauden Suomeen, jolloin jo 1690-alussa koettiin pahoja hallakesiä, mikä sitten huipentui v tunnetun historiamme pahimpaan nälänhätään, suuriin kuolonvuosiin, jolloin halla tuhosi peräkkäisinä kesinä lähes kaiken viljan, mm. v kesällä keskellä heinäkuuta Sysmässäkin satoi lunta ja maa oli jäässä. Näinä suurina kuolonvuosina kuoli Sysmässä n. 1/3 osa väestöstä nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin ja väkeä kuljeksi kerjäläisinä kylistä toiseen etsien ravintoa. Vain vahvimmat selvisivät ja ehkä näissä koettelemuksissa on perusta suomalaisten sisukkuuteen. Osin selviämisessä auttoi, jos asui vesistön lähellä ja onnistui samaan kalaa ja kalastuksen avulla selvittiin, näkyyköhän tämäkin nykyään siten että kalastus on varsin suosittu harrastus?. Suurten kuolonvuosien jälkeen ilmastokin alkoi tasaisesti lämmetä. Suurista kuolonvuosista selvinneillä oli edessään uudet koettelemukset kun alkoi Pohjan sota ja Isonvihan aika (v ), jolloin venäläiset joukot hyökkäsivät ja ryöstelivät Suomessa vallaten koko maan. Sysmässä tämä hyökkäys tuli v ja seuraavina muutamina vuosina koettiin raskaita aikoja venäläisten mellastaessa pitäjän alueella ja vieden väkeä myös Venäjälle. Tuota jaksoa 1500-luvun loppupuolelta Isonvihan aikaan asti voisi luonnehtia kurjuuden 150 vuodeksi, ja v sen huipentumaksi. Pikkuvihan aikana v selvittiin jo helpommalla. Väestön määrä lähti sitten Sysmässäkin voimakkaaseen ja tasaiseen kasvuun 1750-luvusta lähtien, eikä Kustaa III:n sota Venäjää vastaan v tuonut isoa takapakkia väestön kasvussa, kuten ei myöskään Suomen sota v , jolloin siirryimme Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle, vaikkakin koettiin raskaita menetyksiä, toi kuitenkin v saatu autonomia monia hyviäkin asioita ja edisti kehitystä 1800-luvulla. Raskaita kato-, nälkä- ja kulkutautivuosia koettiin uudelleen vielä 1800-luvulla, mikä huipentui v ja erityisesti v jolloin nälänhätä oli suurimmillaan ja ihmisiä kuoli joukoittain nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin, mm. lavantauti tappoi v Sysmässä 456 ihmistä, viite: s. 34 SPH III, kuolleisuus tuolloin v jäi n. 11 % tasolle Sysmässä, kun se edellisessä suuressa katastrofissa v oli lähes 35 %. 12

13 I.3.2 Kangasniemen historiaa Etelä-Savossa sijaitseva Kangasniemen kunta perustettiin v Asutus Kangasniemen alueella on varsin nuorta. Toki ilmeisesti jo kivikaudella n v. ennen ajanlaskun alkua Kangasniemellä saattoi asua lähinnä lappalaisheimon esi-isiä. Lappalaisia tavattiin Kangasniemellä vielä 1700-luvulle asti, vaikkakin suurin osa lappalaisasutuksesta oli siihen mennessä jo työntynyt pohjoiseen suomalaisasutuksen tieltä. Ensimmäiset suomalaiset siirtyivät Savon alueelle mahdollisesti jo rautakaudella n v. jälkeen ajanlaskun alun, aluksi nykyisen Mikkelin seudulle, lähinnä lännestä käsin (s. 15 KH -I). Laaja Suur- Savon alue oli pitkään erämaata, eränautinta-aluetta jossa liikkui lähinnä metsästäjiä ja kalastajia sekä idästä että lännestä. Valtaosa Suur-Savon väestöstä oli alun perin karjalaisheimoon kuuluvia, joita erityisesti ristiretkiajalla (n luvuilla) siirtyi Suur-Savoon (s. 16 KH -I). Savolaisten levittäytyminen pikkuhiljaa länteen ja pohjoisen suuntaan johtui lähinnä kaskiviljelyn yleistyessä tarpeesta saada uusia alueita kaskenpolttoon. Toisaalta myös hämäläiset suuntautuivat eräretkillään itään ja pohjoiseen. Nykyinen Kangasniemen alue sijaitsi savolaisalueen ja hämäläisasutuksen rajaalueella ja rajakiistat olivat hyvinkin yleisiä ja keskinäisiä kahakointeja sattui useasti. Suur-Sysmän alue ulottui 1400-luvulla kauas pohjoiseen nykyisen Keski-Suomen alueelle ja esim. vanha Suur- Rautalampi oli vielä v asti Suur-Sysmän kappeliseurakuntana. Hämäläisten erämaat - hämäläisten eränautinta-alueet, ulottuivat osin myös Kangasniemen alueelle, josta esim. on v riita Lammin Porkkalan herran Olavi Tavastin ja Hartolan (Suur-Sysmän) Björn Koskipään kesken koskien Kälän metsiä ja kalavesiä (osin nykyisen Kangasniemen alueella) ja jossa riidassa Björn Koskipää tuomittiin 40 mk sakkoihin aiheuttamansa vahingon takia (viite: s. 65 SPH I-II ja s. 20 KH -I). Kuvaavaa Kangasniemen myöhäisestä asuttamisesta on piispa Maunu Tavastin kuvaus n. v vaiheilla; Sysmän ja Savilahden kirkon välillä ei ollut lainkaan asumuksia (viite: s. 17 KH -I). Savilahden kirkolla tarkoitettiin tuolloin perustettua Savilahden kirkkopitäjää, jolle oli rakennettu kirkko nykyisen Mikkelin kupeeseen 1440-luvun alussa. Kangasniemen aluetta asutettiin sitten voimallisemmin keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa, eli 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alkupuolella. Kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (s. 1499, k. 1560) hallintokaudellaan (v ) uskonpuhdistuksen ohella halusi lujittaa muutenkin valtaa Suomessa ja lujittaa etenkin puolustusta idän uhkaa (= novgorodilaisia) vastaan, niin Kustaa Vaasa ajoi erämaiden asuttamista, jota Suomessa ja erityisesti Suur-Savon alueella sitten Savonlinnan voudit Klemetti kirjuri sekä Kustaa Fincke käytännössä toteuttivat ja ohjailivat, mikä merkitsi myös Kangasniemen alueella pysyvän asutuksen voimistumista luvuilla. Kangasniemen alue oli pitkään hyvin hajanainen alue, jossa ensinnäkin uusia kyliä muodostui ja kylien rajoja muutettiin tiuhaan. Toisaalta koko vanha laaja Kangasniemen alue oli rikkonainen, sillä oikeudelliset, hallinnolliset ja seurakunnalliset rajat oli muodostettu kukin omalla tavallaan ja eri laajuuksissaan eri aikakausina. Seurakunnallisesti Kangasniemen alue kuului aluksi laajaan Savilahden seurakuntaan, sittemmin Suur-Savon seurakuntaan, jonka jakautumisen v myötä Kangasniemi liitettiin perustettuun Pieksämäen kirkkopitäjään v Kangasniemi mainittiin asiakirjoissa nimellä vasta v Visulahden käräjillä, jolloin Kangasniemen kerrottiin olevan Pieksämäen seurakunnan alainen kappeliseurakunta (s. 106 KH -I), josta Kangasniemi irtaantui v muodostaen itsenäisen seurakunnan. Hallinnollisesti valtaosa nykyisestä Kangasniemen alueesta kuului vanhimman verokirjan v maakirjan mukaan Vesulahden (=Visulahden) pitäjän Vuolingon neljänneskuntaan, ja oli sitä pitkään vielä senkin jälkeen. Kun Hankasalmi irtaantui Rautalammista v. 1860, niin siihen liitettiin myös osia Kangasniemestä, mm. Halttulan ja Niemisjärven alueet. Kangasniemen syrjäinen sijainti edesauttoi siinä että Kangasniemi säästyi satoja vuosia suuremmilta tuhoilta monien sotaretkien ja sotien aikana. Mm. Isonvihan aikaan 1710-luvulla hävitys Kangasniemen alueella jäi suhteellisen vähäiseksi. Suuret kuolonvuodet sen sijaan olivat Kangasniemellä tuhoisat; ankara halla 3 kesänä peräkkäin tuhosi lähes kaiken viljan, jota seurasi paha nälänhätä ja kun ihmisten yleiskunto heikkeni, niin kulkutaudit levisivät ja ihmisiä kuoli sadoittain, pelkästään v haudattiin väh. 483 oman seurakunnan henkilöä, mikä tuntui myös kaikissa tässä kirjassa esitetyssä sukumme sukuhaaroissa. 13

14 I.3.3 Joutsan ja sen Mieskonmäen kylän historiaa Joutsa on Suomen kunta, joka sijaitsee valtatie 4 varrella Keski-Suomen maakunnassa, asukasmäärä n henkilöä. Joutsa kuuluu Hartolan, Sysmän, Pertunmaan, Heinolan ja Luhangan ohella myös Itä-Hämeeseen. Joutsan seutu kuului muinaishistorialliseen todella laajaan Hämeeseen. Itse asiassa Joutsa (tai aikoinaan kirjoitusmuotona myös Jousa) oli Hämeen ja Savon raja-aluetta, joka raja kulki vaihtelevasti nykyistä Joutsan itärajaa myötäillen. Joutsan itäpuolen maa-alueet ja kylät olivat keski-ajalla jatkuvien rajariitojen näyttämönä ja hävityksen kohteena. Keskiajalla Joutsa kuului laajaan Suur-Sysmään, josta erotettiin Hartola v ja samalla Joutsa, joka kuului tuolloin Hartolaan ja Leivonmäki Joutsaan. Joutsa itsenäistyi Hartolasta v ja Leivonmäki puolestaan irtaantui Joutsasta v Kun Pertunmaan kunta perustettiin v. 1926, niin siihen siirrettiin alueliitoksessa osia myös Joutsasta, mm. Ruorasmäen kylä. Joutsa sai ensimmäisen kirkkonsa vasta v kun pieni Pekkasten kappeli valmistui Angesselän rannalle nykyisen kirkonkylän länsipuolelle. Puinen ristikirkko valmistui v Keskiajalla Joutsaa asutettiin sekä idän suunnalta Savosta, että varsingin Hämeestä päin, lähinnä Sysmästä, sekä toisaalta Kanta-Hämeestä, mm.: Saarioisten hallintopitäjästä (Akaasta) ja etenkin Sääksmäeltä, sekä myös Pälkäneeltä, Hauholta, Tuuloksesta ja Mäskälästä, joka oli muinainen veropitäjä ja nykyinen Hämeenlinnan/Vanajan yksi kylistä, joilla pitäjillä ja kylillä oli erämaita ja omistuksia Joutsan alueella. Joutsan vanhimmat asutut kylät Tolvasniemi ja Laitjärvi sijaitsevat Suontee järven itäpuolella ja kolmas varhaisin asuttu kylä, Joutsan kylä, nykyinen kirkonkylä, Suontee järven länsipuolella, kaikki vesistön tuntumassa, viite; s. 35 SPH I-II. Professori Väinö Voionmaa (teoksessaan: Muinaishistoriallinen Häme) on päätellyt että Joutsan koillisosassa sijaitseva Mieskonmäen kylä olisi saanut nimensä muinaisen Mäskälän pitäjän mukaan väännöksenä, eli nykyisen Hämeenlinnan (Vanajan) Mäskälä kylän nimen mukaan ja siten ehkä varhaisimman asutuksensa. Samoin Mieskonmäen Kälän osalta Voionmaan on päätellyt että Sääksmäen Huittulassa keskiaikana tunnetun Kälää talon mukaan myös Mieskonmäen Kälä olisi saanut nimensä, viite; s. 47 SPH I-II sekä s. 160 Sääksmäen historia (I-osa). Kälän ja sen rajoista Savoa vastaan varhaisin merkintä löytyy vuodelta 1443 ja Mieskonmäen osalta vuodelta Kälän metsäalueet ja kalavedet mainittiin kuuluvan v Lammin Porkkalan kartanon herralle ja Hollolan kihlakunnan tuomarille ritari Olavi Niilonpoika Tavast lle, joka voitti käräjillä v. 1443/ 1444 riidan Hartolan Björn Koskipäätä vastaan, joka tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin Kälän metsämaalla ja kalavesillä aiheuttamansa vahingon takia, eli Björn Koskipää oli pitänyt alueita omanaan (s SPH I-II). Tätä ennen Kälän maat ja kalavedet kuuluivat ritari Olavi Tavast in sedälle piispa Maunu II Tavast lle, joka osti v tienoilla hämäläisiltä ja savolaisilta talonpojilta maita Savon ja Hämeen rajoilta. Professori Voionmaan mukaan Kälän (ja siis Mieskonmäen) alue oli ennen Tavast suvulle joutumistaan kuulunut Vanajan, siis Sydän-Hämeen seutujen mahtimiehille. Myöhemmin koko Kälän aluetta nimitettiin Mieskonmäen rälssiksi. Rälssillä tarkoitetaan aateliston vanhoja perintötiloja, jollaisia Suur-Sysmän alueella oli vain tämä yksi. Rälssitiloista ei tarvinnut maksaa kruunulle veroa (viite: s. 24 MP). Kylän nimestä Mieskonmäki; on esitetty myös toisenlaisia näkemyksiä mitä yllä on mainittu. Erään hypoteesin mukaan Mieskonmäki nimen antajana voisi olla joku Miesko niminen mies. Tunnettu tämänniminen historian henkilö oli Puolan hallitsijana v toiminut Mieszko I, jolla oli yhteyksiä myös Pohjoismaihin, sillä hänen tyttärensä avioituivat Tanskan ja Ruotsin hallitsijasukuihin. Mieszko I:n jälkeläisiä oli vielä mm. v hallitsijana mainittu Mieszko IV. Samoin jälkeläisiin kuuluu Sigismund III Vaasa, joka oli Ruotsin kuninkaana v ja Puolan kuninkaana v , jonka puolelle Suomen aatelisto asettui ennen Nuijasotaa (v ) Ruotsin Kaarle Herttuan (myöh. Kaarle IX) valtaa vastaan (viite: s. 237 NN). Toisaalta tuntuu aika kaukaiselta hakea selitystä Puolan hallitsijasta 900-luvulta Mieskonmäki nimeen, joten ehkä Voionmaan tulkinta nimen juontumisesta Vanajan Mäskälä kylän nimestä ja Mieskonmäen ensimmäisistä asukkaista Vanajan seudulta, tuntuisi luontevammalta (kirjoittajan arvio). Mieskonmäen kylä jakaantuu viiteen osaan, jotka ovat: varsinainen Mieskonmäki, eli Kälän kylä, Kortesalmi, Pajumäki, Vallaspelto sekä Pylsyn kylä (viite: s. 9 MP). 14

15 II ESIPOLVITAULUT II.1 MÄKISEN SUVUN ESIPOLVET JA SUKUJUURET II.1.1 JUHO MÄKISEN ISÄN ESIPOLVET Juho Kustaa Mäkisen isän puoleiset tiedossa olevat sukujuuret löytyvät lähinnä Joutsasta sekä Etelä-Savon puolelta Kangasniemeltä ja Hirvensalmelta. TAULU1 KANGASNIEMEN LAITISEN SUKUHAARA Yleistä: Nimistötutkijat ovat katsoneet nimen Laitinen pohjautuvan germaanisperäiseen miehen nimeen, jonka yläsaksalaisina muotoina ensimmäisen vuosituhannen lopulta tunnetaan asut Laitha, Laitu, Lethu, Leda ja Ledi sekä ruotsalaisina Ledhe ja Lete, alasaksalaisena (siis pohjoissaksalaisena) Ladicke. Vakkasuomalaisen Laitilan pitäjän jo keskiajalla tunnettu (v. 1430) ruotsinkielinen nimi Letala tukee tätä selitystä. Kaarinassa on puolestaan kirjattu v Mattis Leasson (= Matti Laitinpoika?). Nimi ilmeisesti lainautui saksalaisten kauppiaiden mukana sekä Suomen- että Pohjanlahden perukoille asti, ja siitä tuli ehkä molemmilla tahoilla nykyisen sukunimistömme aineosa (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet). Virunmaalla esiintyy talojen nimet Laidu ja Laido sekä isäntien nimet Laid ja Laidoner. Inkerissä on kylä Laitisi. Nimen varhainen ja runsas esiintyminen paikanniminä Varsinais-Suomen rannikolla, juuri siellä mihin virolaiset Suomenlahden yli soudettuaan asettuivat, tukee vahvasti käsitystä siitä, että Laitiset tulivat Virosta Varsinais-Suomeen. Sieltä he siirtyivät ehkä jo noin v Etelä-Savon Pellosniemelle ja samoihin aikoihin Jääksen seuduille. Luultavasti jo näihin aikoihin alkoi Laitisia siirtyä Varsinais-Suomesta myös pohjoiseen, Kokemäenjoen alajuoksulle Nakkilaan ja Pomarkkuun sekä Hämeenkyröön, josta jokunen ruokakunta lienee siirtynyt pohjoisemmaksi. pääosa siirtyi kuitenkin järvien rannoille Vesilahdelle, Lempäälään ja Pälkäneelle. Pälkäneeltä Laitisia siirtyi Keski-Savon erämaille, josta heitä hajaantui Kangasniemelle, Pieksämäelle, Leppävirralle, Suonenjoelle, Jäppilään ja Joroisiin. Joko Pälkäneeltä tai muista Suur-Sääksmäen pitäjistä Laitisia siirtyi Asikkalaan ja Hollolaan. On todennäköistä, että sieltä heitä siirtyi edelleen esimerkiksi Lahisten kartanon erämaille Etelä-Savoon. Kartanolla oli jo varhain erämaita mm. Rantasalmella. Laitisten suvun huomattavimpia asuinpaikkoja ovat olleet Laitisista nimensä saaneet Varsinais-Suomen kylät: Laitilan pitäjä (entinen Untamala), Hämeenkyrön Laitila (suuri yksittäistila), Pälkäneen Laitikkala (neljänneskunta, kylä ja jakokunta) ja siellä Kokkosten kärjen Kokkola ja Hollolassa Laitialan kylä ja kartano. Vaikka nimet Pälkäneenkin isäntäluetteloissa esiintyvät patronyymeinä, ovat sukunimet säilyneet ja olleet kansan keskuudessa koko ajan käytössä. Tätä osoittaa mm. se, että Savossa esimerkiksi Pälkäneeltä tulleilla ne on otettu kirjoitettunakin käyttöön. (Eino E. Laitisen artikkeli Laitisten sukuseuran lehdessä 2/1999 "Laitiset ovat lähtöisin Varsinais-Suomesta"). Lähde: s Sukupuuni (Tommy Koukka). Laitisten suvulla on oma sukuseura: Laitisten sukuseura ry, kts.: (tai Seura julkaisee omaa sukulehteään: Laitiset. Laitisen suvusta on kirjoitettu useampikin kirja, mm.: Jarmo Ahlstrand; Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukupuu (v. 1994), sekä: Jarmo Ahlstrand; Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (v. 2003). Laitisten suvun esi-isä on mahdollisesti ollut 1300-luvulla elänyt Laiti, jonka sukujuuret löytynevät Eestistä. Lähde: s. 4 ja 8 Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Laitisen sukuhaarasta tulee sukujuuripolku myös Juho Kustaa Mäkisen puolison Aino Loviisa Mäkisen os. Wasenius äidin puolen sukuun, joten he olivat keskenään sukulaisia Laitisen sukuhaarassa. Taulu 1.1 (XIV) N.N. Laitinen Syntyi n. v tiettävästi Pellosniemellä (nyk. Ristiinassa). Nimeltä tuntematon Kangasniemen Laitisen suvun oletettu kantaisä, jonka etunimi ei ole säilynyt tiedossa. Omisti mahdollisesti Vesulahdella, eli myöh. Kangasniemeltä Laitiala n:o 1-3:n, Synsiö n:o 7-8:n, Koittila n:o 3:n ja Kaihlamäki n:o 10 Puntan tilat. 15

16 Kangasniemelle Laitiset lienevät tulleet Ristiinan pohjoisosista, jossa vielä v Laitisilla oli useampi jättitila vierekkäin. Keskeisin tila joutui 1700-luvun alussa aatelisille. Tästä muodostettiin Vitsiälän kylän Löydön kartano. Tämän kartanon maiden lisäksi Laitisten kantatila käsitti Ristiinasta Laitialan kylän, sekä tilan Mäntyharjun Ollikala n:o 1:ssä. Löydön kartanon päärakennus Ristiinassa sijaitsee nykyään paikalla, jossa Laitisten päärakennus on sijainnut. Vuonna 1541 Pellosniemellä, siis nykyisessä Ristiinassa, mainittiin isäntänä Hannu Laitinen. Lähde: s. 4-7 Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand), sekä s Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 1.2 (XIV) N.N. Laitisen sukuhaaran kantaäidin nimi ei ole tiedossa. - Mauno Laitinen, s. n Vesulahdella. Tauluun Pekka Laitinen. Asui Puntassa. - Antti Laitinen. Asui Äkrynmäellä. - N.N. Laitinen. Asui Seppälässä. Taulu 1.3 (XIII) Mauno Laitinen (Måns Laitin) Syntyi n. v Vesulahden (Kangasniemen) Laitialassa. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 1-3:ssa, Synsiö n:o 7-8:ssa, Koittila n:o 3:ssa sekä Kaihlamäki n:o 10 Puntassa vielä v Mauno kuoli v jälkeen Kangasniemellä. Lähde: s. 339 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 8 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.4 (XIII) N.N. Maunon puolison nimi ei ole tiedossa. - Pekka Maunonpoika Laitinen, s. n Kangasniemi. Tauluun Heikki Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. Kuoli v jälkeen. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Heikki Maunonpoika Laitisen omaisuus oli 10 markan arvosta kuparia, 2 tammaa (9 mk), 1 lehmä, 1 vuoden vanha nauta ja 2 lammasta. Hän maksoi veroa 2 markkaa, 5 äyriä ja 6 penninkiä. Hänen naapurustossaan asui runsaasti Orasia, mutta myös Suurosia, Mannisia ja Himotuisia. - Lauri Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. Kuoli v jälkeen. - Mikko Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. - Juho Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. - Mauno Maunonpoika Laitinen. Asui Rantakylässä. Kuoli v jälkeen. Taulu 1.5 (XII) Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin) Syntyi n. v Kangasniemen Laitialassa. Talollinen Laitiala n:o 1-3:ssa, Synsiö n:o 7-8:ssa, Koittila n:o 3:ssa ja Kaihlamäki n:o 10 Puntassa. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Pekka Maunonpoika Laitisen omaisuus oli 1 leiviskä ja 1 markka kuparia, hevonen (20 mk), 3 lehmää, nuorta karjaa 3 kpl 3 vuotiasta ja 2 vuoden vanhaa, 4 lammasta, 4 pukkia ja 1 sika. Veroa hän maksoi 8 markkaa, 5 äyriä ja 12 penninkiä. Hän oli siis varsin vauras talollinen. Pekka kuoli v jälkeen Kangasniemellä. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 8 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.6 (XII) N.N. Pekan puolison nimi ei ole tiedossa. - Antti Pekanpoika Laitinen, s. n Kangasniemi. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 2 sekä Kaihlamäki n:o 10 Puntassa. Antti kuoli v jälkeen Puntassa. - Mauno Pekanpoika Laitinen, s. n Kangasniemi. Tauluun 16.B.1. - Heikki Pekanpoika Laitinen, asui Puntassa. Kuoli v jälkeen. 16

17 - Lauri Pekanpoika Laitinen, s. n Kangasniemi. Talollinen, isäntänä Koittila n:o 3, eli Kokko-Laitisen tilalla, sittemmin Kokon talon isäntä v Lauri kuoli v jälkeen. Laurin jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen. - Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n Kangasniemi. Tauluun Paavo Pekanpoika Laitinen, asui Puntassa, kuoli v jälkeen. Taulu 1.7 (XI) Pekka Pekanpoika Laitinen (Per Pehrsson Laitin) Syntyi n talollisen poikana Kangasniemen Laitialassa. Talollinen ja isäntänä (Mikkelin) Hirvensalmen Ohensalossa. Vuoden 1664 maantarkastuskirjassa Ohensalossa oli kolme tilaa, joita isännöivät Niilo, Olavi ja Pekka Pekanpoika Laitinen. Kaikki kolme asuivat Ohensalon maalla. Kylään kuuluivat maakappaleet: Luotolahden maa, Vavessalo, Pajusyrjän maa, Kurjen maa ja Häijnensarj. Vavessalo oli aikaisemmin kuulunut Synsiön kymmenkunnan anekkiin n:o 288, mutta oli laillisesti tuomittu Laitialan miehille (Ohensalon Laitisille); samoin oli laita toisen puolen Luotolahden maata. Niilo ja Olavi Laitinen maksoivat veronsa Jöns Månsinpoika Ållongrenille (viite; s KH -I). Pekka Laitinen asui Ohensalon kylässä vielä v. 1634, eli hän kuoli v jälkeen. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 181 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.8 (XI) N.N. Pekan puolison nimeä ei tiedetä. - Sipi Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Talollinen ja isäntänä Istruala n:o 3 Joutsiniemessä, jossa asui vielä v Vuoden 1664 maantarkastuskirjan mukaan Joutsiniemi oli omana kylänä, jonka muodosti yksi ainoa tila, Lauri Sipinpoika Laitisen Joutsiniemellä sijaitseva 1½ veromarkan perintötila (viite; s. 457 KH -I). - Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Tauluun Niilo Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Tauluun 16.A.1. - Olavi Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssä vielä v Heikki Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Asui Ohensalossa. - Erkki Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Asui Ohensalossa. Taulu 1.9 (X) Pekka Pekanpoika Laitinen (Pehr Persson Laitin) Syntyi n. v talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa eli Sarvikosken ja Taipaleen tilalla, jossa asui vielä v. 1663, eli Pekka kuoli v jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 187 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.10 (X) N.N. Pekan puolison nimeä ei tiedetä. - Risto Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Tauluun Lauri Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v Tuomas Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v Niilo Pekanpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Ohensalo n:o 3:ssa vielä v Taulu 1.11 (IX) Risto Pekanpoika Laitinen (Christer Pehrsson Laitin) Syntyi n. v talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa v Risto kuoli v jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). 17

18 Taulu 1.12 (IX) N.N. Riston puolison nimeä ei tiedetä. - Eerikki Ristonpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Tauluun Heikki Ristonpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Ohensalo n:o 3:ssa vielä v Taulu 1.13 (VIII) Eerik Ristonpoika Laitinen (Eric Christersson Laitin) Syntyi n. v talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa v Eerik kuoli v jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.14 (VIII) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä. - Antti Eerikinpoika Laitinen, s. v Hirvensalmi. Tauluun Heikki Eerikinpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v Puoliso Maria Eskelintytär Kouko. - Risto Eerikinpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Ohensalo n:o 3:ssa vielä v Taulu 1.15 (VII) Antti Eerikinpoika Laitinen (Anders Ericsson Laitin) Syntyi v talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa v Antti kuoli v jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.16 (VII) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. - Eerik Antinpoika Laitinen, s. v Hirvensalmi. Tauluun Antti Antinpoika Laitinen, s. v Hirvensalmi. - Heikki Antinpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Asui Hirvensalmen Ohensalo n:o 3:ssa, jossa mainittiin vielä v Heikki kuoli v jälkeen Ohensalossa. Taulu 1.17 (VI) Eerik Antinpoika Laitinen (Erich Andersson Laitin) Syntyi n. v talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalossa v Vuoden 1728 henkikirjan mukaan Eerik isännöi Ohensalo n:o 2 tilaa ja v henkikirjan mukaan Ohensalo n:o 2 & 3:n tiloja ja sitten taas v henkikirjassa Eerik oli mainittu isäntänä Ohensalo n:o 2:ssa. Vuoden 1744 henkikirjassa Eerik oli uudestaan merkitty Ohensalo n:o 2 & 3 tilojen isännäksi. Vuoden 1750 henkikirjan mukaan Eerik oli talollinen Ohensalo n:o 3:ssa, joka myöhemmin mainittiin nimellä Kynämäki. Tuolloin v Ohensalo n:o 1 oli talollisena Pekka Laitinen ja Ohensalo n:o 2:ssa Heikki Laitinen. Ohensalon kylä kuului Hirvensalmen pitäjään 1840-luvulle asti, jolloin se liitettiin Kangasniemeen. Ohensalon maat olivat vanhaa rälssimaata, jotka oli läänitetty jo keskiajalla aatelissuvuille. Vuoden 1618 läänitysluettelon mukaan Pellosniemen pitäjän Ohensalon kylän 4 tilaa kerrottiin kuuluneen Lammin Porkkalan kartanolle. Ohensalon tilat olivat pitkään Gödik Fincke'n ja tämän perillisten hallinnassa. Ohensalo oli siis rälssimaata, jonka talonpojat maksoivat veronsa säätyläis-aatelissuvuille. Ohensalon tilat maksoivat veronsa sitten Horn- ja Ållongren suvuille (Fincken sukulaisia) ja sitten myös von der Pahlen että von Becker suvuille. Kun sitten von Becker suku sai lainhuudatuksen suureen osaan Ohensalon kylään, niin tämän vuoksi Laitisen suvussa (Ohensalo n:o 1-3:ssa) talolliset joutuivat 1760-luvun lopulla lampuodin asemaan ja tämä näkyi sitten muuttoliikkeenä pois 18

19 näiltä tiloilta. Von Becker suku asettui sitten asumaan Ohensalo n:o 1:een (s KH -I). Viite: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.18 (VI) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä. - Marketta Eerikintytär, s. n. v Hirvensalmi - Eerik Eerikinpoika Laitinen, s. n. v Hirvensalmi. Kuoli v jälkeen Hirvensalmi, Ohensalo. - Riitta Eerikintytär, s. n. v Hirvensalmi - Antti Eerikinpoika Laitinen, s. v Hirvensalmi. Kuoli v Hirvensalmi, Ohensalo. - Heikki Eerikinpoika Laitinen, s. v Hirvensalmi. Kuoli v Hirvensalmi, Ohensalo. - Risto Eerikinpoika Pekkala, s. v Hirvensalmi. Tauluun Taulu 1.19 (V) Risto Eerikinpoika Pekkala (Christer Ericsson Peckala) Syntyi v talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalo n:o 3:ssa. Riston ilmeinen isä oli Eerik Antinpoika Laitinen Ohensalo n:o 3:sta. Vuoden 1764 henkikirjassa Risto mainittiin poikana Ohensalo n:o 3 tilalla, josta hän tiettävästi muutti v tienoilla Joutsan Mieskonmäkeen. Risto oli perheen nuorin poika ja koska Riston vanhemmat veljet jatkoivat talonpitoa, itse asiassa lampuoteina, eli vuokraviljelijöinä Ohensalossa, Risto "etsi paikkansa muualta". Ohensalosta oli lyhyt matka Joutsan puolelle Mieskonmäkeen, olivathan kylät naapurikyliä, vaikkakin sijaitsivat eri pitäjässä ja myös eri läänissä. Hartolan srk:n vihkikirjan mukaan Joutsassa vihittiin talollisen poika Risto Eerikinpoika Hirvensalmen Ohensalosta ja Maria Ristontytär Mieskonmäestä. Ristolla ei mainittu tuolloin mitään korkonimeä, eli sukunimeä. Risto tuli siis vävyksi Mieskonmäen Pekkalaan, jossa hän oli sitten itsekin talollisena ja isäntänä. Risto Eerikinpoika Pekkala isännöi Pekkalan jaetun tilan päätilaa, toista puoliskoa viljeli Mikko Sipinpoika Pekkala, jonka isä Sipi Ristonpoika Pekkala oli edellinen talollinen ja isäntä Pekkalan jaetulla tilalla. Mikko Sipinpoika Pekkala oli siis Risto Eerikinpoika Pekkalan puolison Maria Ristontyttären serkku. Rippikirjan mukaan Risto Eerikinpoika Pekkala kuoli v Mieskonmäessä, siis 59 v. ikäisenä. Taulu 1.20 (V) Maria Ristontytär (Maria Christersdotter) Syntyi v talollisen tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Pekkalassa. Isä taulussa 2.A.15. Hartolan synt. ja kastettujen kirjasta Marian nimeä ei löydy, mutta Joutsan rippikirjoissa (v rippikirjasta alkaen) Maria mainittiin Pekkalassa talon tyttärenä. Hartolan vihittyjen kirjan mukaan Maria avioitui Hirvensalmen Ohensalosta kotoisin olevan Risto Eerikinpojan kanssa, jolloin vihkitiedoissa kerrottiin Marian olevan piika Mieskonmäestä. Rippikirjassa v Marian synt.vuodeksi oli merkitty v. 1736, myöhemmissä v Maria toimi sitten emäntänä kotitilallaan Pekkalassa. Joutsan rippikirjan mukaan Pekkalan tilan emäntä Maria Ristontytär kuoli v Mieskonmäessä, eli hän oli kuollessaan 55 v. ikäinen. - Leena Ristontytär, s. v Hartola, Joutsa, Mieskonmäki - Liisa Ristontytär, s Hartola, Joutsa, Mieskonmäki - Antti Ristonpoika Pekkala, s Hartola, k. v Joutsa, Mieskonmäki. Lampuotina Mieskonmäen Pekkalan tilalla. Puoliso: Maria Juhontytär, s. v. 1780, k Mieskonmäki. - Valpuri Ristontytär, s. v Hartola, Joutsa, Mieskonmäki - Maria Ristontytär, s Hartola, k Joutsa, Mieskonmäki. - Eeva Ristontytär, s Joutsa, Mieskonmäki, k Joutsa, Mieskonmäki. - Risto Ristonpoika Pekkala, s. v Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun Eeva Ristontytär, s Joutsa, Mieskonmäki, k Joutsa, Mieskonmäki. 19

20 Taulu 1.21 (IV) Risto Ristonpoika Pekkala (Christer Christersson Peckala) Syntyi v talollisen poikana Joutsan Mieskonmäki n:o 1 Pekkalassa. Riston synt.aikaa ei löydy Hartolan synt. ja kastettujen kirjasta, mutta rippikirjoissa (mm. s. 50 RK ) Risto varmistuu Pekkalan tilan pojaksi, ollen nuorin lapsuudesta elossa selvinnyt Risto Eerikinpoika Pekkalan ja Maria Ristontyttären lapsi. Samoin Joutsan ensimmäisessä säilyneessä lastenkirjassa (RK TK878) Risto (Xster) mainittiin Risto Eerikinpojan lapseksi Pekkalassa, samalla mainittiin Riston päässeen ripille v Rippikirjoissa Riston nimenä oli yleisimmin muoto Xster Xstersson. Vartuttuaan Risto mainittiin Pekkalan tilan lampuodin, eli vuokraviljelijän Antti Ristonpoika Pekkalan veljeksi, eli Risto ilmeisesti viljeli yhtiömiehenä Pekkalan tilaa vanhemman veljensä apuna. Pekkala mainittiin 1800-luvun puolella uudelleen lampuotitilaksi, olihan se jo 1500-luvulta alkaen tunnettu rälssitilana. Isonjaon yhteydessä v Pekkalan tilan viljelty pinta-ala oli 134,65 ha, joka oli samansuuruinen kuin Mieskonmäen rälssin muut tilat (Oksalan 2 tilaa ja Taipaleen tila) yhteensä, Pekkalan tilan kokonaispinta-ala oli tuolloin 3914,13 ha, viite: s. 81 JK. Risto kuoli varsin nuorena, eli jo 45 v. ikäisenä v Mieskonmäessä. Taulu 1.22 (IV) Eeva Pekantytär (Eva Pettersdotter) Syntyi v torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Siikaniemessä. Isä taulussa 3.3. Eeva työskenteli piikana Mieskonmäen Pekkalan tilalla v alkaen. Avioitui tai naitettiin 21 v. ikäisenä tiettävästi v lopulla Pekkalan tilan pojan Risto Ristonpojan kanssa. Eeva oli sitten lampuotitilan emäntänä Pekkalassa. Eeva kuoli jo 44 v. ikäisenä Mieskonmäessä. - Eeva Ristontytär, s Joutsa, k Joutsa, Mieskonmäki - Maria Ristontytär, s Joutsa, Mieskonmäki - Juho Ristonpoika Pekkala, s Joutsa. Tauluun Samuel Ristonpoika Jokela, s Joutsa. Torpparina Mieskonmäen Jokelassa. Puoliso v Kaisa Eerikintytär, s Joutsa. - Risto Ristonpoika, s Joutsa, k Joutsa, Mieskonmäki. - Otto Ristonpoika, s Joutsa, Mieskonmäki - Mikko Ristonpoika, s Joutsa, k Joutsa, Mieskonmäki Taulu (III) Juho Ristonpoika Pekkala (Johan Christersson Pekkala) Syntyi lampuotin eli vuokraviljelijän poikana Joutsan Mieskonmäki n:o 1 Pekkalassa. Juho pääsi ripille v Vuoden rippikirjassa Juho mainittiin virheellisesti Pekkalan tilan lampuodin Heikki Antinpoika Pekkalan (s. 1806) veljenpojaksi, vaikka todellisuudessa Juho oli Heikin serkun poika. Sittemmin Juho asui ja viljeli yhtiömiehenä Pekkalan tilaa Paavo Juhonpoika Laitisen toimiessa tilan lampuotina. Juho avioitui Vappu Matintyttären kanssa v ja ehti saada kaksi lasta ennen kuolemaansa, sillä Juho kuoli varsin nuorena, ilmeisesti jo v. 1852, eli jo 34 v. ikäisenä. Juhon kuolintietoja ei löydy Joutsan vajavaisista kirkonkirjoista, se kuitenkin tiedetään että hän asui ja oli elossa Pekkalassa vielä v. 1849, jolloin kävi Herran pyhällä ehtoollisella kirkossa ja toisaalta tiedetään se että Juhon vaimo Vappu muutti v leskenä Mieskonmäen Jokelaan. Taulu 1.24 (III) Vappu Matintytär (Walborg Mattsdotter) Syntyi torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Keronlahdella. Isä taulussa 4.5. Vappu avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä Pekkalan tilalle Juho Ristonpojan puolisoksi. Vappu ehti synnyttämään Juholle 2 lasta ennen kuin Juho kuoli ilmeisesti v. 1852, jonka jälkeen Vappu muutti v miehensä nuoremman veljen Samuel Ristonpojan perheen talouteen Mieskonmäen Jokelan torppaan, jossa oli renkinä Topias Heikinpoika (s. 1827), jonka kanssa Vappu sitten avioitui ja sai Topiaksen kanssa 3 lasta. Vappu ja Topias tuomittiin v sakkoihin väkiviinan salapoltosta (bötf. för brännvins bränning). Vappu ja Topias mainittiin v alkaen mäkitupalaisina Mieskonmäen Jokelan Isoahossa, sen uudistorpassa (Ny torp), jossa Topias kuoli Joutsan v rippikirjan mukaan Mieskonmäen n:o 1 Jokelan Kaurasen alueen 20

KUNINGASKUNTA HARTOLASTA

KUNINGASKUNTA HARTOLASTA NURMISEN SUKU KUNINGASKUNTA HARTOLASTA 1 Lukijalle Tämä Nurmisen sukua kuvaava sukukirja on omistettu kirjoittajan tyttären pojalle Oulalle, joka kirjaa julkaistaessa v. 2012 keväällä oli n. 1 ½ v. ikäinen.

Lisätiedot

ARKISTOTIETOJA KANGASNIEMEN SEUDUN LUKKARISISTA 1500-LUVULTA

ARKISTOTIETOJA KANGASNIEMEN SEUDUN LUKKARISISTA 1500-LUVULTA 4.1.2002 Aulis Tenkanen ARKISTOTIETOJA KANGASNIEMEN SEUDUN LUKKARISISTA 1500-LUVULTA Keskeneräinen! 1541 verokirja, Vesulahti,VA 6133, mf ES 941 Lauri Lukkarinen, Vuolingon neljänneskunta, 5. kymmenkunta

Lisätiedot

Liperi_4 29.8.2014 TAULU 1 I Maria Laakkonen, s. 1694 Liperin Heinoniemi, k. 29.4.1765 Liperi. Puoliso: 8.8.1736 Liperi Petter Mustonen, s.

Liperi_4 29.8.2014 TAULU 1 I Maria Laakkonen, s. 1694 Liperin Heinoniemi, k. 29.4.1765 Liperi. Puoliso: 8.8.1736 Liperi Petter Mustonen, s. Liperi_4 29.8.2014 TAULU 1 I Maria Laakkonen, s. 1694 Liperin Heinoniemi, k. 29.4.1765 Liperi. Puoliso: 8.8.1736 Liperi Petter Mustonen, s. 1711 Liperin Vaivio, Mustola, k. 29.3.1781 Liperi. Pehr peri

Lisätiedot

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria Suomen esihistoria / Ulla-Riitta Mikkonen 1 SUOMEN ESIHISTORIA Suomen historia jaetaan esihistoriaan ja historiaan. Esihistoria tarkoittaa sitä aikaa, kun Suomessa ei vielä ollut kristinuskoa. Esihistorian

Lisätiedot

Sukujuurien jäljillä

Sukujuurien jäljillä Sukujuurien jäljillä Kun minua pyydettiin kirjoittamaan kotiseutulehteen artikkelin sukututkimuksessa käytettävistä lähteistä ja antamaan samalla neuvoja, miten aloittelija pääsisi tutkimuksessaan alkuun,

Lisätiedot

KIRKONKIRJOJEN RULLAFILMIT

KIRKONKIRJOJEN RULLAFILMIT KIRKONKIRJOJEN RULLAFILMIT Luettelo sisältää Mikkelin maakunta-arkistossa käytettävissä olevat evankelisluterilaisten seurakuntien kirkonkirjojen rullafilmit. Kirkonkirja-aineistoa on käytettävissä myös

Lisätiedot

TAUNO KOHVAKKA JA TAUNON ESIPOLVET

TAUNO KOHVAKKA JA TAUNON ESIPOLVET TAUNO KOHVAKKA JA TAUNON ESIPOLVET Tauno Kohvakan sukujuuret/ esipolvet painetun kirjan e-versio, josta on riisuttu kaikki kaaviot, valokuvat ja jälkipolvitaulut 1 Taunon armeijakuva v. 1930 Sukututkija

Lisätiedot

SUVUN TILALLISET KULKKILA

SUVUN TILALLISET KULKKILA SUVUN TILALLISET KULKKILA Heikki Hermanni Myllylän äidin Greta Liisan äidin Margareetan äiti Anna antintytär on Vähä-Kulkkilan ensimmäisen isännän Antti Simonpojan tytär. Kullkilan tila jaettiin vuonna

Lisätiedot

Jurkoja. SUKUTUTKIMUS MUISTIO 14.9.2011 Into Koivisto ja Markus Koivisto JURKOJA JA KOIVISTOLAISIA 1600-LUVUN INKERISSÄ

Jurkoja. SUKUTUTKIMUS MUISTIO 14.9.2011 Into Koivisto ja Markus Koivisto JURKOJA JA KOIVISTOLAISIA 1600-LUVUN INKERISSÄ SUKUTUTKIMUS MUISTIO 14.9.2011 Into Koivisto ja Markus Koivisto JURKOJA JA KOIVISTOLAISIA 1600-LUVUN INKERISSÄ Lähde: Pähkinälinnan läänin henkikirjat Inkerinmaalla henkikirjoja (manthals längd) on 1600-luvulla

Lisätiedot

Happosia Liperissä, Kiteellä ja Polvijärvellä

Happosia Liperissä, Kiteellä ja Polvijärvellä 1 Happosia Liperissä, Kiteellä ja Polvijärvellä Ruotsin ja Venäjän raja kulki vuoden 1595 rauhan jälkeen Ohtaansalmelta Pisalle Savon tienoilla. Rajamerkki sijaitsee Ohtaansalmen sillan kohdalla noin 12

Lisätiedot

Kuopion kaupunginkirjaston sukututkimuksen mikrotallenneluettelo

Kuopion kaupunginkirjaston sukututkimuksen mikrotallenneluettelo Kuopion kaupunginkirjaston sukututkimuksen mikrotallenneluettelo KIRKONARKISTOT ENO Rippikirjat 1780 1843 TK 1304 Rippikirjat 1844 1900 28-159 Lastenkirjat 1808 1900 1-98 Syntyneet 1797 1906 1-30 Vihityt

Lisätiedot

VESANEN-POHJOLA SUKUHAARA

VESANEN-POHJOLA SUKUHAARA VESANEN-POHJOLA SUKUHAARA Nurmisen sukukirja II-osa 1 SISÄLLYSLUETTELO Anna Vesasen esipolvitaulujen numerointi on jatkoa Nurmisen sukukirjaan II.3 Anna Vesasen äidin esipolvitaulut 3 Taulu 22 Doppsko-Påhlström-Vesanen

Lisätiedot

1765-2015 TUORINIEMEN SUKU 250 VUOTTA. Matti Niemi 4.7.2015

1765-2015 TUORINIEMEN SUKU 250 VUOTTA. Matti Niemi 4.7.2015 1765-2015 TUORINIEMEN SUKU 250 VUOTTA Matti Niemi 4.7.2015 Suvun juuret Eliaksen vanhemmat isä Niilo Niilonpoika oli Sammallahden vävy ja DNA-testin perusteella kotoisin Virolaisen talosta äiti Reetta

Lisätiedot

Tuomas Mikonpojan perhe Sivu 1 Mies Thomas Michelsson Kyyhkylä ent. Hanjärvi

Tuomas Mikonpojan perhe Sivu 1 Mies Thomas Michelsson Kyyhkylä ent. Hanjärvi Tuomas Mikonpojan perhe Sivu 1 Mies Thomas Michelsson Kyyhkylä ent. Hanjärvi Syntynyt 1770 Asikkala? Kastettu Kuollut 25.3.1842 Sysmä, Storby, Kyyhkylä Haudattu 3.4.1842 Sysmä, Storby Isä Michel Ericsson

Lisätiedot

TERVEISIÄ TARVAALASTA

TERVEISIÄ TARVAALASTA TERVEISIÄ TARVAALASTA TIESITKÖ, ETTÄ TARVAALA ON MAAKUNNALLISESTI ARVOKASTA MAISEMA- ALUETTA. TARVAALASSA ON MYÖS VALTAKUNNALLISESTI ARVOKASTA RAKENNUSPERINNETTÄ. NO NIIN, ASIAAN! eli hieman taustaa Sotilasvirkata-losta

Lisätiedot

Etappi 02. Hulluksen metsä Framnäsin rustholli puolustusvarusteita

Etappi 02. Hulluksen metsä Framnäsin rustholli puolustusvarusteita Etappi 02. Hulluksen metsä Framnäsin rustholli puolustusvarusteita Kulkiessaan Masalantieltä polun ensimmäiseltä etapilta Framnäsin puistotietä pitkin luoteeseen huomaa kävelytien vievän ylös puistomaiselle

Lisätiedot

HISTORIANKIRJOJEN MAININTOJA HENDERS JA JOHAN WAINIKAISESTA SEKÄ MUUTAMA SANA VAINIKAISTEN SUKUTUTKIMUKSISTA 2000- LUVULLA

HISTORIANKIRJOJEN MAININTOJA HENDERS JA JOHAN WAINIKAISESTA SEKÄ MUUTAMA SANA VAINIKAISTEN SUKUTUTKIMUKSISTA 2000- LUVULLA 28.1.2015 / Arja Vainikainen HISTORIANKIRJOJEN MAININTOJA HENDERS JA JOHAN WAINIKAISESTA SEKÄ MUUTAMA SANA VAINIKAISTEN SUKUTUTKIMUKSISTA 2000- LUVULLA 1500-luvulla alkanut Suomen sisämaan asutusprosessi

Lisätiedot

IKAALISTEN ENTISEN EMÄPITÄJÄN HISTORIA I

IKAALISTEN ENTISEN EMÄPITÄJÄN HISTORIA I IKAALISTEN ENTISEN EMÄPITÄJÄN HISTORIA I VUOTEEN 1640 PENTTI ALHONEN PENTTI PAPUNEN SEIJA SARKKI-ISOMAA JULKAISIJAT HONKAJOEN KUNTA IKAALISTEN KAUPUNKI JÄMIJÄRVEN KUNTA KANKAANPÄÄN KAUPUNKI KIHNIÖN KUNTA

Lisätiedot

TAULU 1 I Anna Maaria Matintytär Sinkkonen (7554) TAULU 2 II Matti Matinpoika Sinkkonen (7539) Leena Mikontytär Poutanen (7542)

TAULU 1 I Anna Maaria Matintytär Sinkkonen (7554) TAULU 2 II Matti Matinpoika Sinkkonen (7539) Leena Mikontytär Poutanen (7542) TAULU 1 I Anna Maaria Matintytär Sinkkonen (7554), s. 12.3.1882 Parikkala 1, konfirmoitu 1898 Parikkala. Vanhemmat taulusta 2 Matti Matinpoika Sinkkonen ja Leena Mikontytär Poutanen TAULU 2 (taulusta 3)

Lisätiedot

Pylkkösten-Pylkkästen sukuseuran,tiedostuslehti 01/2007 (perustettu 6.9.2003 Tertin Kartanossa Mikkelissä)

Pylkkösten-Pylkkästen sukuseuran,tiedostuslehti 01/2007 (perustettu 6.9.2003 Tertin Kartanossa Mikkelissä) 1(6) Pylkkösten-Pylkkästen sukuseuran,tiedostuslehti 01/2007 (perustettu 6.9.2003 Tertin Kartanossa Mikkelissä) Sukuseuran hallitus Hallituksen jäsenet ovat edellisestä sukukokouksesta 30.07.2005 alkaen:

Lisätiedot

Kirkonkirjojen mikrofilmit ja kortit, Suomen Sukututkimusseuran 29.10.2009 historiakirjojen jäljennösten mikrofilmit sekä voudintilien mikrofilmit

Kirkonkirjojen mikrofilmit ja kortit, Suomen Sukututkimusseuran 29.10.2009 historiakirjojen jäljennösten mikrofilmit sekä voudintilien mikrofilmit Kirkonkirjojen mikrofilmit ja kortit, Suomen Sukututkimusseuran 29.10.2009 historiakirjojen jäljennösten mikrofilmit sekä voudintilien mikrofilmit Kirjastoon on hankittu mahdollisimman täydellisinä Pirkanmaan

Lisätiedot

Korhosten sukujuuret ja sukuhaarat Kainuussa

Korhosten sukujuuret ja sukuhaarat Kainuussa Korhosten sukujuuret ja sukuhaarat Kainuussa Kainuun Korhoset 1200-luku Muolaan ja Metsäkylän pitäjissä Korhola niminen talo 1300-luku Korhonen niminen henkilö oikeudessa nimi tuomiokirjoihin 1500-luku

Lisätiedot

YLEISARKISTOJEN MIKROFILMIRULLAT Muu mikrokuvattu aineisto

YLEISARKISTOJEN MIKROFILMIRULLAT Muu mikrokuvattu aineisto YLEISARKISTOJEN MIKROFILMIRULLAT Muu mikrokuvattu aineisto Luettelo sisältää Mikkelin maakunta-arkistossa käytettävissä olevat muut mikrokuvatut aineistot, kuten läänin- ja voudintilit, tuomiokirjat, perukirjat,

Lisätiedot

Kirkonkirjojen, voudintilien sekä historiakirjojen jäljennösten mikrofilmejä ja mikrokortteja Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmissa

Kirkonkirjojen, voudintilien sekä historiakirjojen jäljennösten mikrofilmejä ja mikrokortteja Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmissa Kirkonkirjojen, voudintilien sekä historiakirjojen jäljennösten mikrofilmejä ja mikrokortteja Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmissa Tämä luettelo sisältää Kirkonkirjojen mikrofilmit ja kortit Suomen

Lisätiedot

Äänekosken ja Suolahden kirjastoissa säilytettävät kirkonarkistojen mikrofilmirullat

Äänekosken ja Suolahden kirjastoissa säilytettävät kirkonarkistojen mikrofilmirullat Mikrofilmit Äänekosken ja Suolahden kirjastoissa säilytettävät kirkonarkistojen mikrofilmirullat XX = Äänekosken kaupunginkirjaston mikrofilmit X = Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen mikrofilmit Seurakunta

Lisätiedot

3.11.2014. Gangut - Rilax Riilahti 1714. Mikko Meronen, Forum Marinum

3.11.2014. Gangut - Rilax Riilahti 1714. Mikko Meronen, Forum Marinum Gangut - Rilax Riilahti 1714 Mikko Meronen, Forum Marinum 1 Taustaa ja taistelun merkitys Venäjä rakennutti voimakkaan kaleerilaivaston Suuren Pohjan sodan aikana Venäjän laivasto syntyi Pietari Suuri

Lisätiedot

Kalle Kallenpoika Sorri

Kalle Kallenpoika Sorri 1 Perhe 1 I Hanna Kustaantytär Rekola Kansakoululla keittäjänä sodan aikana ja jälkeen, s. 13.2.1872 Kulkkila, Teisko, k. 4.8.1960. Ollut Wärmälän kylän, Iso-kartanon palkollisten kirjoilla. 2.6.1891 Muutti

Lisätiedot

Hämeenlinnan kasvusuuntia MaaS Verkatehdas. Yleiskaava-arkkitehti Niklas Lähteenmäki

Hämeenlinnan kasvusuuntia MaaS Verkatehdas. Yleiskaava-arkkitehti Niklas Lähteenmäki Hämeenlinnan kasvusuuntia MaaS Verkatehdas Yleiskaava-arkkitehti Niklas Lähteenmäki 1.6.2015 HÄMEENLINNA pitkä historia lyhyesti Asuttua aluetta jo rautakaudesta lähtien Maamerkkinä Hämeen vanha linna,

Lisätiedot

Tapio Piirto. Ilmajoen suku- ja historiantutkimuksen ystäwät 2008.

Tapio Piirto. Ilmajoen suku- ja historiantutkimuksen ystäwät 2008. Könni Jaakko Jaakonpoika Könnin ansiot ja maine seppänä ovat kaikille tuttuja. Samoin ovat sukukirjan kautta tunnettuja hänen jälkeläisensä. Nuoruus ja sepäntöiden opiskelu, esipolvet sekä ensimmäinen

Lisätiedot

Liukko- nimihistoriaan liittyvät matkat 2005-2013

Liukko- nimihistoriaan liittyvät matkat 2005-2013 Liukko- nimihistoriaan liittyvät matkat 2005-2013 Luettelo + kartat + kuvat lisää Liukko nimihistoriaa tutkimus (netti) Seppo Liukko koonti PowerPoint + kotisivut 28.8.2013 1 Liukko paikannimistö matkat+kuvat

Lisätiedot

AFANASJEV-SUKUKOKOONTUMINEN 6.7.2013 Rovaniemi, Korundi

AFANASJEV-SUKUKOKOONTUMINEN 6.7.2013 Rovaniemi, Korundi AFANASJEV-SUKUKOKOONTUMINEN 6.7.2013 Rovaniemi, Korundi Ohjelma 8-10 Ilmoittautuminen ja nimikorttien jako Korundin aulassa 10-12 Sukukoontumisen avaus, Paavo Ahava III Vienan Karjala ja Afanasjev-sukunimi,

Lisätiedot

Humppi, k. 20.6.1910 Saarijärvi Koskenkylä

Humppi, k. 20.6.1910 Saarijärvi Koskenkylä Poikosten sukuseura Juho Junno Poikosen 1788 esivanhemmat 1 (5) Taulu 1 1. Johan "Junno" Juhonpoika Poikonen (98), renki, talollinen, s. 16.8.1788 Karstula Pääjärvi Poikola, k. 6.9.1873 Karstula Humppi,

Lisätiedot

SUOMEN KIRKONARKISTOJEN MIKROFILMIT

SUOMEN KIRKONARKISTOJEN MIKROFILMIT SUOMEN KIRKONARKISTOJEN MIKROFILMIT ALATORNIO Rippikirjat 1750-1799 IK 203 " 1780-1828 IK 204 " 1819-183 IK 205 " 1826-1851 IK 206 " 1845-1868 IK 207 " 1859-1868 IK 208 Lastenkirjat 1860-1880 Syntyneet

Lisätiedot

Paavali Lukkarinen, Vesikansan neljänneskunta, 3. kymmenkunta, sivu 51 Pekka Lukkarinen, Vesikansan neljänneskunta, 5. kymmenkunta, sivu 99v

Paavali Lukkarinen, Vesikansan neljänneskunta, 3. kymmenkunta, sivu 51 Pekka Lukkarinen, Vesikansan neljänneskunta, 5. kymmenkunta, sivu 99v 3.12.2001 Aulis Tenkanen ARKISTOTIETOJA JOROISTEN SEUDUN LUKKARISISTA 1500-LUVULTA Keskeneräinen! 1541 verokirja VA 6133, mf ES 941, Joroisten historia Paavali Lukkarinen, Vesikansan neljänneskunta, x.

Lisätiedot

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN Tämä tarina on kertomus kahdesta sisaresta. Sisarukset syntyivät Savossa, Pielaveden Heinämäellä. Heidän isänsä nimi oli Lars Katainen ja äitinsä etunimi oli Gretha.

Lisätiedot

Ikaalinen Vanha kauppala kaavamuutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009

Ikaalinen Vanha kauppala kaavamuutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009 1 Ikaalinen Vanha kauppala kaavamuutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: AIRIX Ympäristö 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Maastokartta ja ilmakuva... 4 Kartta 1788...

Lisätiedot

Esipolvet henkilölle Ida Tamminen os. Partanen

Esipolvet henkilölle Ida Tamminen os. Partanen Esipolvet henkilölle Ida Tamminen os. Partanen Seppo Tamminen Hämeenlinna Sisällysluettelo. Ida... Tammisen......... os.... Partanen......... esipolvet..........................................................................

Lisätiedot

Kankaantaan kylä. Pauli Helén Tuisku-Camenaeus sukuseuran sukukokous 4.8.2002, Hollola

Kankaantaan kylä. Pauli Helén Tuisku-Camenaeus sukuseuran sukukokous 4.8.2002, Hollola Kankaantaan kylä Pauli Helén Tuisku-Camenaeus sukuseuran sukukokous 4.8.2002, Hollola Kankaantaan kylä Hollolassa on seitsemän kylän ryhmittymä Aikkala Hälvälä Jarvala Nokkola Untila Utula Vesala Vanhimmat

Lisätiedot

SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus -

SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus - SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus - Oik. kand. Heikki J. Hyvärinen Saamentutkimuksen seminaari Levillä 30.9. 1.10.2010 1 NYKYINEN TILANNE JA KYSYMYKSIÄ

Lisätiedot

meni Villen kanssa navettaan ensimmäisenä autosta noustua ja heillä kului aikaa navetassa.

meni Villen kanssa navettaan ensimmäisenä autosta noustua ja heillä kului aikaa navetassa. KUOTILA Kuotilan kylä sijaitsee lähellä Kyröskosken kylää, eli se on Hämeenkyrön vanhinta asutusta. Sepän tila sijaitsi Kuotilassa ja sen alkuperäinen nimikin oli Kuotila, joten se oli kylän ensimmäinen

Lisätiedot

Läänintilit 1635-1808

Läänintilit 1635-1808 Läänintilit 1635-1808 20.7.2012 mennessä 1545 arkistoyksikköä on digitoitu: Turun ja Porin lääni: Ahvenanmaan maakirja 1636, 1643, 1661 Ahvenanmaan tili- ja henkikirja 1635, 1643-44 Ahvenanmaan tili- ja

Lisätiedot

Pyhäjärven Kaurasten esipolvien vaiheet ennen Pyhäjärvelle muuttoa

Pyhäjärven Kaurasten esipolvien vaiheet ennen Pyhäjärvelle muuttoa Pyhäjärven Kaurasten esipolvien vaiheet ennen Pyhäjärvelle muuttoa Kaurasten isälinjan juuret joroislaisessa Kolehmaisten suvussa Pyhäjärven Kaurasista otettu isälinjan Y-kromosomin 111 markkerin DNA-testi

Lisätiedot

sukututkijan digitaalisia aineistoja Sara Lundén 11.3.2014

sukututkijan digitaalisia aineistoja Sara Lundén 11.3.2014 sukututkijan digitaalisia aineistoja Sara Lundén 11.3.2014 Arkistolaitos Aineistot Digitaaliarkisto. Verkko-osoite: http://www.arkisto.fi/, 11.3.2014. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys Arkistot tai Kuvatietokanta.

Lisätiedot

Esipolvet henkilölle Erik Johan Tuomaanpoika

Esipolvet henkilölle Erik Johan Tuomaanpoika Esipolvet henkilölle Erik Johan Tuomaanpoika Seppo Tamminen Hämeenlinna Sisällysluettelo. Erik.... Johan...... Tuomaanpojan............. esipolvet...........................................................................

Lisätiedot

Suomen historia. Esihistoria ( 1300) Ruotsin vallan aika (1300 1809) Venäjän vallan aika (1809 1917) Itsenäinen Suomi (1917 )

Suomen historia. Esihistoria ( 1300) Ruotsin vallan aika (1300 1809) Venäjän vallan aika (1809 1917) Itsenäinen Suomi (1917 ) 2009-2013 Suomen historia Esihistoria ( 1300) Ruotsin vallan aika (1300 1809) Venäjän vallan aika (1809 1917) Itsenäinen Suomi (1917 ) Sotien jälkeinen aika (1945 ) Nykyaika Esihistoria ( 1300) Suomi

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

Perunkirja, talokas Korrin vävy Erkki Juhonpoika Åby s.12.09.1789. k. 19.02.1862

Perunkirja, talokas Korrin vävy Erkki Juhonpoika Åby s.12.09.1789. k. 19.02.1862 Perunkirja, talokas Korrin vävy Erkki Juhonpoika Åby s.12.09.1789. k. 19.02.1862 Vuonna 1862 7 maaliskuuta minä allekirjoittanut, pitäjän nimismies, toimitin kirkon seksmannin Jaakko Heikinpoika Lammin

Lisätiedot

Halssilasta n. 50 vuotta sitten. Kimmo Suomi Professori Halssilalainen 1954-1963

Halssilasta n. 50 vuotta sitten. Kimmo Suomi Professori Halssilalainen 1954-1963 Halssilasta n. 50 vuotta sitten Kimmo Suomi Professori Halssilalainen 1954-1963 TOURULAN KANSAKOULU Alkuajoista V. 1560 Jyväsjärven rannalla Taavettilan tila jaettiin kahden veljeksen kesken ja toisen

Lisätiedot

Torpparilaitoksen synty

Torpparilaitoksen synty Köyliön torpparit Lähtökohtana on torpparilaitoksen synty, kehitys ja päättyminen Köyliössä. Otsikon alle mahtuu monia kysymyksiä, joista osaan yritän vastata tässä esitelmässä. 1. Miten torpparilaitoksen

Lisätiedot

ESIHISTORIA PRONSSIKAUSI (1500 500 EKR.)

ESIHISTORIA PRONSSIKAUSI (1500 500 EKR.) ESIHISTORIA Merkittävimmät aikakaudet löydösten perusteella Nakkilassa ovat pronssikausi ja rautakauden alkuperiodit eli esiroomalainen ja roomalainen aika. Ensimmäiset asukkaat Nakkilan seuduille ovat

Lisätiedot

KITEEN HURSKAISTEN SUKUSEURA TOIMINUT 10 VUOTTA. Historiaa

KITEEN HURSKAISTEN SUKUSEURA TOIMINUT 10 VUOTTA. Historiaa KITEEN HURSKAISTEN SUKUSEURA TOIMINUT 10 VUOTTA Historiaa Kymmenen vuotta sitten Korpiojan Hurskaiset päättivät perustaa Juho ja Maria Hurskaisen jälkeläisten sukuseuran. Samaan aikaan oli jo keskusteltu

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Komea mutta tyhmä kuningas

Nettiraamattu lapsille. Komea mutta tyhmä kuningas Nettiraamattu lapsille Komea mutta tyhmä kuningas Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible

Lisätiedot

Ruotsin aikaan -näyttelyyn

Ruotsin aikaan -näyttelyyn Tehtäviä Ruotsin aikaan -näyttelyyn Sisällys 2 3 4 5 5 6 9 10 Ruotsin ajan suomalaisia Kuvateksti historiallisille kuville Ristikko Aikajärjestys Loppuarviointia Ratkaisut Sanaselityksiä 2 YHTEINEN HISTORIAMME

Lisätiedot

11.8.14. Lena Mickelsdotter Riikilä, s. 27.5.1790 Lappi. Tauluun 7. Caisa Lovisa Michelsdotter Riikilä, s. 30.3.1796, k. 3.3.1820 Lappi.

11.8.14. Lena Mickelsdotter Riikilä, s. 27.5.1790 Lappi. Tauluun 7. Caisa Lovisa Michelsdotter Riikilä, s. 30.3.1796, k. 3.3.1820 Lappi. 11.8.14 Taulu 1 I Erich Erichsson Krappe, Vävy, talollinen Kaukolassa, k. 1791. Käräjämaininta 1753 Isäntä 1753-1782. 1. puoliso: noin 1750 Maria Johansdotter Krappe, s. noin 1723. Vanhemmat: Johan Michelsson

Lisätiedot

HENKIKIRJOJEN MIKROFILMIRULLAT

HENKIKIRJOJEN MIKROFILMIRULLAT HENKIKIRJOJEN MIKROFILMIRULLAT Luettelo sisältää Mikkelin maakunta-arkistossa käytettävissä olevat henkikirjojen (v. 1634- -1937) rullafilmit. Luettelon lopussa on hakemisto pitäjien kuulumisesta eri kihlakuntiin.

Lisätiedot

ORAVA WICHTMAN TÖRNSTRÖM HIIDENHEIMO -sukuketjun tauluja Maria Charlotta Wichtmanin ja Israel Törnströmin perhekuntaan saakka.

ORAVA WICHTMAN TÖRNSTRÖM HIIDENHEIMO -sukuketjun tauluja Maria Charlotta Wichtmanin ja Israel Törnströmin perhekuntaan saakka. Arno Forsius ORAVA WICHTMAN TÖRNSTRÖM HIIDENHEIMO -sukuketjun tauluja Maria Charlotta Wichtmanin ja Israel Törnströmin perhekuntaan saakka. Taulun 11 aviopuolisot ovat Törnström-Hiidenheimon sukuseuran

Lisätiedot

SOTAMIES MATTI KOSUSEN JÄLKELÄISIÄ N. VUOTEEN 1900. Taulu 1

SOTAMIES MATTI KOSUSEN JÄLKELÄISIÄ N. VUOTEEN 1900. Taulu 1 SOTAMIES MATTI KOSUSEN JÄLKELÄISIÄ N. VUOTEEN 1900 Taulu 1 Matti Kosunen, sotamies, sittemmin torppari Polvijärven kylässä. * 1696 (rippikirjan mukaan) 1767 1777 Leppävirta, Polvijärvi (1) n. 1715 Leppävirta

Lisätiedot

Marttisten sukuhaarojen Y- DNA tutkimus

Marttisten sukuhaarojen Y- DNA tutkimus Marttisten sukuhaarojen Y- DNA tutkimus Mikkeli 23.5. 2010 Pekka Haikkala Auvo Kostiainen Professori Auvo Kostiainen Filosofian tohtori, Yleisen historian professori Turun Yliopistossa Map of Delaware

Lisätiedot

Puoluekokousedustajiin. EdustajiaErityistä Puoluekokousedustajat 2009 (päivitetty 20.4.)

Puoluekokousedustajiin. EdustajiaErityistä Puoluekokousedustajat 2009 (päivitetty 20.4.) Yhdistys EdustajiaErityistä Puoluekokousedustajat 009 (päivitetty 0.4.) Etelä-Savo Mikkelin Seudun Vihreät ry 3 Pieksämäen seudun vihreät ry Rantasalmen vihreät ry Ristiinan vihreät ry Savonlinnan Seudun

Lisätiedot

Henrik Leinon esi-isät

Henrik Leinon esi-isät Henrik n esi-isät Sukujuuret ja n hovi Teemu Harri www.kotiweb.kotiportti.fi/leino 10.06.2006 Sukukokous 2006 1 Säkkijärvi - Lahnajärvi Karjalan alue oli rauhaton sotien takia 1700-luvun alussa ja Ison

Lisätiedot

Hyviä ja huonoja kuninkaita

Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Plassi Kalajoen vanha kaupunki on vierailun arvoinen

Plassi Kalajoen vanha kaupunki on vierailun arvoinen Plassi Kalajoen vanha kaupunki on vierailun arvoinen kohde kylämiljöineen ja museoineen. Plassilla vierailija voi sukeltaa vanhan Kalajoen keskukseen markkinatoreineen, jokirantoineen ja puutaloidylleineen.

Lisätiedot

Otto ja Saima Myllymäen esivanhemmat. 13.6.2015 Reino Myllymäki

Otto ja Saima Myllymäen esivanhemmat. 13.6.2015 Reino Myllymäki Otto ja Saima Myllymäen esivanhemmat 13.6.2015 Reino Myllymäki Sukututkimuksesta Sukututkimusta on monenlaista. Voidaan selvittää jonkin henkilön esivanhempia, jolloin kysymys on lähinnä kuolleiden ihmisten

Lisätiedot

Erilaisia tapoja tuottaa sukukirjoja

Erilaisia tapoja tuottaa sukukirjoja Erilaisia tapoja tuottaa sukukirjoja monisteina pieniä määriä muutamasta muutamaan kymmeneen kirjapainossa suuria määriä kymmenistä satoihin valokuvakirjaohjelmalla muutamasta muutamaan kymmeneen Monisteina

Lisätiedot

Suomen Asutusmuseo - Tietopaketti ja kysymykset museovierailun tueksi

Suomen Asutusmuseo - Tietopaketti ja kysymykset museovierailun tueksi Suomen Asutusmuseo - Tietopaketti ja kysymykset museovierailun tueksi Oheiset kysymykset on tarkoitettu museovierailun yhteyteen tai museovierailun jälkeiseen tuntityöskentelyyn. Tietopaketti toimii opettajanmateriaalina,

Lisätiedot

Elävänä syntyneet Suomessa 1943-2013

Elävänä syntyneet Suomessa 1943-2013 1943 1945 1947 1949 1951 1953 1955 1957 1959 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 Tekninen ja ympäristötoimiala Pauli Mero 15.12.2014 LAPSIPERHEIDEN RAKENNE SUOMESSA,

Lisätiedot

Jäsentiedot 1.1. - 31.12.2014 1-4

Jäsentiedot 1.1. - 31.12.2014 1-4 Vuositilasto 2014 Vuositilasto 2014 Johdanto Jäsentiedot 1.1. - 31.12.2014 1-4 Läsnä ja poissa olevan väestön lukumäärä, ulkomaan kansalaisten ja kielellisen vähemmistön lukumäärä seurakunnittain 31.12.2014

Lisätiedot

Sohvin ja Paavon. esivanhemmat ja jälkeläiset

Sohvin ja Paavon. esivanhemmat ja jälkeläiset Sohvin ja Paavon esivanhemmat ja jälkeläiset 1370-luvulta tähän päivään Helena Jansson Af Dönsby af Karis 1370 Hjerta/Cajanus n. 1460 Ruuskanen/Ryth 1580 Kämäräinen 1670 Pitkänen n. 1660 Kaikkonen 1720

Lisätiedot

Adolf Erik Nordenskiöld

Adolf Erik Nordenskiöld P u n a i n e n r a s t i Adolf Erik Nordenskiöld Adolf Erik Nordenskiöld (1832 1901) vietti lapsuutensa Alikartanossa. Hänen isänsä Nils Gustaf Nordenskiöld oli mineralogi, kivennäistutkija. Adolf Erik

Lisätiedot

TAMPEREEN MUUTTOLIIKE 2007

TAMPEREEN MUUTTOLIIKE 2007 TILASTOTIEDOTE Sivu 1 / 7 TAMPEREEN MUUTTOLIIKE 2007 Ulkomaisen muuttoliikkeen merkitys kasvussa Tampereen vuonna 2007 saama muuttovoitto oli 927 henkilöä, mistä ulkomaisen muuttoliikkeen osuus oli peräti

Lisätiedot

K U U L U T U S. Joutsan seurakunnan kirkkovaltuuston kokous pidetään 8. päivänä tammikuuta 2015 klo 18.00 Joutsan seurakuntakodilla.

K U U L U T U S. Joutsan seurakunnan kirkkovaltuuston kokous pidetään 8. päivänä tammikuuta 2015 klo 18.00 Joutsan seurakuntakodilla. K U U L U T U S Joutsan seurakunnan kirkkovaltuuston kokous pidetään 8. päivänä tammikuuta 2015 klo 18.00 Joutsan seurakuntakodilla. Kokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen

Lisätiedot

Tanska. Legoland, Billund

Tanska. Legoland, Billund Pohjoismaat Tanska Kokonaispinta-ala: 43 376 km² Rantaviiva: 7 313 km Korkein kohta: Yding Skovhøj 173 m Isoin sisävesistö: Arresø 41 km² Pisin joki: Gudenå 158 km Asukasluku: 5 400 000 (2006) Pääkaupunki:

Lisätiedot

Ekoenergo Oy:n kustantamat kirjat

Ekoenergo Oy:n kustantamat kirjat Ekoenergo Oy:n kustantamat kirjat Planning of Optimal Power Systems Englanninkielinen kirja sähköntuotantojärjestelmien suunnittelun oppikirjaksi teknillisiin korkeakouluihin ja ammattikorkeakouluihin.

Lisätiedot

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Laukaan kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot:... 2 Inventointi... 3 Valokuvia... 4

Lisätiedot

Espoon sukututkimusviesti N:o 6, 01.04.2014

Espoon sukututkimusviesti N:o 6, 01.04.2014 Espoon sukututkimusviesti N:o 6, 01.04.2014 Espoo 1 ja Espoo 2 Sisältö: 01. SSHY:n 10-vuotistapahtuma 02. Sukututkimuslinkkejä netissä 03. Skannaus- ja PPT-esitysten valmistamiskurssi 01. SUOMEN SUKUHISTORIALLISEN

Lisätiedot

Yksityismetsänomistuksen rakenne

Yksityismetsänomistuksen rakenne Yksityismetsänomistuksen rakenne Harri Hänninen Metsätehon iltapäiväseminaari 24.5.2011, Helsinki Metsätilajakauma Metsää vähintään 1 hehtaaria käsittäviä metsätiloja 375 000 kappaletta, joilla omistajia

Lisätiedot

Perunkirja talokas Matti Matinpoika s. 07.09.1741. k. 08.06.1808

Perunkirja talokas Matti Matinpoika s. 07.09.1741. k. 08.06.1808 Perunkirja talokas Matti Matinpoika s. 07.09.1741. k. 08.06.1808 Vuonna 1809 10 päivänä allekirjoittanut toimitti perunkirjoitukseen kuuluvat omaisuuden ylöslirjauksen ja jaon, 8 päivänä kesäkuuta vuonna

Lisätiedot

leski Juho Taavinpoika ilmoittaa talon omaisuuden seuraavasti.

leski Juho Taavinpoika ilmoittaa talon omaisuuden seuraavasti. Perunkirja Kestikievarin emäntä Maria Laurintytär Ollila os. Lassila s. 24.09.1793 k. 24.09.1857 Marraskuussa 1857 tehty pelkkä omaisuusluettelo, perunkirjoitus on täydennetty vuotta myöhemmin 29 lokakuuta

Lisätiedot

Rahkoset. Rahkosten sukuseura ry:n lehti. 1/2004 10. vuosikerta 13. numero. Kannen kuvassa Jukka Rahkonen. Kuva: Jorma Rahkonen.

Rahkoset. Rahkosten sukuseura ry:n lehti. 1/2004 10. vuosikerta 13. numero. Kannen kuvassa Jukka Rahkonen. Kuva: Jorma Rahkonen. Rahkoset Rahkosten sukuseura ry:n lehti 1/2004 10. vuosikerta 13. numero Kannen kuvassa Jukka Rahkonen. Kuva: Jorma Rahkonen. 10. vuosikerta, 13. numero Jyväskylässä elokuussa 2004 Päätoimittaja: Jorma

Lisätiedot

Kartanohistorian lähteet

Kartanohistorian lähteet Kartanohistorian lähteet Henkikirjat Vuosien 1635 1809 henkikirjat mikrofilmirullilla Viipurin ja Savonlinnan, Savonlinnan ja Kymenkartanon sekä Savon ja Karjalan lääneistä sekä Vanhasta Suomesta (1728

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa)

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2009 Bible for

Lisätiedot

Kuningas Daavid (2. osa)

Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 21/60 www.m1914.org Bible for Children, PO

Lisätiedot

Toimintaympäristö. Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset. 19.6.2013 Jukka Tapio

Toimintaympäristö. Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset. 19.6.2013 Jukka Tapio Toimintaympäristö Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset Tampereen kaupunkiseudun väkiluku kasvaa Tampereen kaupunkiseudun väkiluku oli

Lisätiedot

Suomen Pantheonissa on saanut viimeisen leposijansa mm. Kaarina Maununtytär. Vuosisadasta vuosisataan herättää

Suomen Pantheonissa on saanut viimeisen leposijansa mm. Kaarina Maununtytär. Vuosisadasta vuosisataan herättää TURKU Näköala tuomiokirkon tornista. Valok. c;. Wdin. Suomen vanhaan pääkaupunkiin Turkuun ja sitä ympäröivään maakuntaan, Varsinais-Suomeen, liittyvät maamme Ruotsinvallan ajan keskeisimmät muistot. Siksi

Lisätiedot

Pirkkalan Vanha kirkko ja hautausmaa

Pirkkalan Vanha kirkko ja hautausmaa Pirkkalan Vanha kirkko ja hautausmaa Pirkkalan Vanha kirkko Valmistunut 1921 Vihitty käyttöön 3.7.1921 Arkkitehti Ilmari Launis Urut Kirkon kellot Kangasalan Urkutehdas 16-äänikertaiset (1972) Bachumin

Lisätiedot

Uusikaarlepyy Munsalan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014

Uusikaarlepyy Munsalan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 1 Uusikaarlepyy Munsalan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Uudenkaarlepyyn kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3 Munsala

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Saunavaaran Halosia 1 (6)

Saunavaaran Halosia 1 (6) Saunavaaran Halosia 1 (6) 1. Entbacka, Anna Magdalena, * Esse 5.2.1805 oo Petter Skutnabba 1 child of No. 1 Entbacka, Anna 2. Skutnabb, Maria Lovisa, * Juva (Kangais 4) 19.10.1832, + Kontiolahti 1.9.1882

Lisätiedot

Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen yhteismetsähanke. Jari Yli-Talonen Mhy Päijät-Häme

Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen yhteismetsähanke. Jari Yli-Talonen Mhy Päijät-Häme Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen yhteismetsähanke Jari Yli-Talonen Mhy Päijät-Häme TOIMIALUEENA Asikkalan, Hartolan, Heinolan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Lahden, Nastolan, Padasjoen ja Sysmän kunnat

Lisätiedot

Esipolvet henkilölle Malakias Järvenpää

Esipolvet henkilölle Malakias Järvenpää Esipolvet henkilölle Malakias Järvenpää Seppo Tamminen Hämeenlinna Sisällysluettelo. Malakias........ Järvenpään........... esipolvet...............................................................................

Lisätiedot

1808 Henkikirjat Savonkylä filmi Lt 215-218

1808 Henkikirjat Savonkylä filmi Lt 215-218 1808 Henkikirjat Savonkylä filmi Lt 215-218 talo n: mant. verolla savut vero kr 1. 3/4 - Söderkärnä vanha perintötalo 5/8 mant. 1781 lisämant.1/8 mant. lunastettu 1781myös perintökirja yht 3/4 mant perintö.

Lisätiedot

Vesteristen kesäretki Rautalammilla 1-3.7.2011. Photos from Vesterinen's summerhappenings 2011 1(56) Kuvat, photos Jorma A.

Vesteristen kesäretki Rautalammilla 1-3.7.2011. Photos from Vesterinen's summerhappenings 2011 1(56) Kuvat, photos Jorma A. 1(56) Vesteristen kesäretki Rautalammilla 1-3.7.2011 Photos from Vesterinen's summerhappenings 2011 Kuvat, photos Jorma A. Vesterinen Sukuseuramme lippu liehui Korholan kartanon lippusalossa koko kesätapahtumamme

Lisätiedot

Kuljen muistojen tietä

Kuljen muistojen tietä Kuljen muistojen tietä Vanhempieni tarina Kerttu Kuotola - s. 5 Sotapäiväkirja Stm Kaino Järvinen - s. 37 Minun tarinani Kerttu Kuotola - s. 91 Kotijärvi Kerttu Kuotola - s. 191 z Janakkala 2007 Alkusanat

Lisätiedot

Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen

Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen Siirtolaisuusinstituutti Migrationsinstitutet Institute of Migration Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen Muuttoliikesymposium 2010 Tutkija Heli Sjöblom-Immala TUTKIMUSHANKE MAAHANMUUTTAJIEN

Lisätiedot

Liperi_0 24.10.2014. Liperi - Kontiolahdella asuneet Laakkoset etsii sukupuutansa / sukuhaaraansa TAULU 1

Liperi_0 24.10.2014. Liperi - Kontiolahdella asuneet Laakkoset etsii sukupuutansa / sukuhaaraansa TAULU 1 Liperi_0 24.10.2014 Liperi - Kontiolahdella asuneet Laakkoset etsii sukupuutansa / sukuhaaraansa TAULU 1 Tiina Laakkonen. Tauluun 2. Anna Koskelo, s. 1792 Kontiolahti. Tauluun 3. Pertti Laakkonen, s. 16.5.1798.

Lisätiedot

Kokouksen esityslista

Kokouksen esityslista Kutsu sääntömääräiseen vuosikokoukseen Keski-Suomen Sukututkijat ry kutsuu jäsenensä sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään keskiviikkona 25.3.2015 klo 17.00 alkaen Jyväskylän maakunta-arkistossa.

Lisätiedot

Juankosken rakennuskulttuurin inventointi 2011

Juankosken rakennuskulttuurin inventointi 2011 Juankosken rakennuskulttuurin inventointi 2011 Joulukuu 2011 Juha Rajahalme, rakennusarkkitehti AMK RakennusArkki RA Juankosken rakennuskulttuurin inventointi 2011 Inventoinnin tausta Juankosken keskustaajamassa

Lisätiedot

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Beersebassa. Siellä sekä Aabraham, Iisak

Lisätiedot

O H J E L M A. 39. Valtakunnallisten sukututkimuspäivien. Muista mist oot kotoosin!

O H J E L M A. 39. Valtakunnallisten sukututkimuspäivien. Muista mist oot kotoosin! Muista mist oot kotoosin! Tällä kehotuksella ovat monet eteläpohjalaisäidit ja -isät saatelleet jälkikasvuaan maailmalle jo usean sukupolven ajan. Sillä on muistutettu, että kotiseudulta saadut elämäneväät

Lisätiedot