LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNTA EDUSKUNTA. Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuuleminen klo 9.30

Transkriptio

1 LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNTA EDUSKUNTA Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuuleminen klo 9.30 Asia: HE 31/2013 vp eduskunnalle laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, kuntajakolain eräiden säännösten kumoamisesta sekä kielilain muuttamisesta SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 187 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 63 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto Lisätiedot: Kehittämispäällikkö Laura Simik, puh , SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri

2 SOSTEn mielestä kuntarakenneuudistuksen suunta on oikea, sillä kuntakokonaisuuksien tulee olla myös riittävän elinvoimaisia ja uudistuksessa on tarkasteltava väestörakennetta, palvelutarpeita ja osaamista sekä työssäkäyntiä uudella tavalla. SOSTE toteaa, että sekä kuntarakenneuudistuksen että sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksessa tavoitteina tulee olla toimintakyvyltään ja taloudeltaan kestävät ratkaisu, jotta kansalaiset voivat luottaa kuntien toimintakykyyn, palveluihin ja yhdenvertaisuuteen. Uudistuksessa on huomioitava ihmisten hyvinvointi, arjen sujuvuus ja osallisuus Kuntarakenneuudistuksessa SOSTEn mielestä on huolehdittava seuraavista asioista: 1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee muodostaa saumaton kokonaisuus ja järjestämisen tulisi perustua ensisijaisesti vahvoihin peruskuntiin. 2. Osallisuudesta ja demokratiasta huolehdittava kuntarakenneuudistuksen yhteydessä. 3. Monipuolisten palveluiden ja elinvoimaisten kuntien turvaaminen on kuntalaisten etu ja vahvistaa luottamusta. 4. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualueiden sosiaalihuollon osaaminen turvattava. 1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee muodostaa saumaton kokonaisuus ja järjestämisen tulisi perustua ensisijaisesti vahvoihin peruskuntiin Sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä tulee ratkaista nykyisiä perustason palveluissa olevia vakavia pulmia, parantaa yhdenvertaista saatavuutta ja olla kestävä tulevaisuuden haasteita ajatellen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulee muodostaa toiminnallinen kokonaisuus, jossa asiakasprosessit ovat saumattomia ja jossa hallintokuntien rajapinnoilla ei ole katkoksia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen tulisi perustua ensisijaisesti vahvoihin peruskuntiin. Siksi on tarve edetä riittävän vahvojen järjestämisvastuun kantajien aikaansaamiseksi, vaikka joillakin alueilla kuntaliitoksiin ei vielä olisikaan valmiutta. SOSTEn mielestä väestöpohjana tulisi olla vähintään laajennetulla perustasolla, jolloin sen vastuulla olisi nykyistä enemmän erityispalveluita. SOSTE korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio on välttämätön paitsi hallinnollisesti myös toiminnallisesti laajalla perustasolla. Perustason laajentaminen lyhentää kansalaisen hoito- ja palveluketjua ja on myönteinen kehityssuunta, mutta edellyttää lisäosaamista ja resurssien uudelleen suuntaamista. SOSTEn mielestä sosiaali- ja terveyspalveluissa tavoitteena tulee olla selkeä rakenne. Erittäin merkittävän muutosvoiman luo myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön laajamittainen eläköityminen. Jo tällä hetkellä osassa maata on erittäin suuria

3 vaikeuksia perusterveydenhuollossa lääkäreiden sekä sosiaalihuollossa pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuudessa. Vuositasolla työntekijöitä tulee eläköitymään eli vuoteen 2030 mennessä 44 prosenttia nykyisestä henkilöstöstä. Tätä kysymystä ei ole riittävästi otettu huomioon. Riittävän vahva kunta- ja soterakenne luovat mahdollisuuden työvoiman joustavaan sijoittamiseen, erikoistumiseen ja sotealan vetovoiman lisäämiseen työpaikkana. 2. Osallisuudesta ja demokratiasta huolehdittava kuntarakenneuudistuksen yhteydessä yhteisiin asioihin. Kansalaiskyselyjen mukaan kuntalaisilla on halu osallista ja vaikuttaa, mutta kanavia siihen ei ole riittävästi (Kansalaisbarometrit 2009 ja 2011). Kuntavaaleissa kansalaisten äänestysprosentti on ollut huolestuttavan matala. Pahimmillaan ulkoapäin toteutettu uudistus etäännyttää kuntalaisia päätöksenteosta ja vähentää osallisuutta. Demokratia ja erityisesti lähidemokratia on turvattava kuntarakenteesta ja kuntakoosta riippumatta. Kansalaisten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa on erityisen tärkeää muutosvaiheessa. SOSTE pitää hyvänä sitä, että yhdistymisselvityksissä (4 b ) edellytetään kuntalaisten kuulemista. Lisäksi heidän on syytä sitouttaa uudistukseen myös aktiivisen tiedottamisen, osallistamisen ja yhteistyön keinoin. Tähän pykälään tulisi lisätä myös velvoite järjestöjen kuulemisesta. Järjestöbarometrin mukaan kunnissa arvostetaan järjestöjä, mutta niiden osaamista ei riittävästi osata hyödyntää kunnallisessa päätöksenteossa. ( Järjestöbarometri 2012). Monimutkaiset ja epäselkeät kirjaukset, rakenteet ja toimivallanjaot vaikeuttavat kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa ja päätöksentekoon. SOSTE toteaa, että kunnan ydintehtävistä ja niiden sisällöstä tarvitaan selkeät säädökset. Samalla kunnan lakisääteisten tehtävien määrää (535) on tarkistettava. Yhteistoimintaorganisaatioiden toimintaa on kehitettävä siten, että organisaatioiden päätöksenteossa sekä yhteistoimintaelinten jäsenten valinnoissa lisätään tuntuvasti demokraattisen vaikuttamisen mahdollisuutta. Myös tehtävänjakoa, toimintoja ja valtuuksia kuntien, aluehallintoviranomaisten ja maakuntaliittojen välillä on selkeytettävä. SOSTE korostaa, että kunnallinen päätöksenteko on demokraattisen yhteiskunnan ja kansanvallan perusta. Kuitenkin SOSTE pitää perusteltuna uuden kuntarakennelakiluonnoksen 18 :ssä valtioneuvostolle annettuja valtuuksia päättää kuntajaon muuttamisesta, jos tälle puuttumiselle on painavat ja perustellut syyt. Erityishuomio esteettömien vaikuttamismahdollisuuksien kehittämiseen Suomessa on noin näkövammaista, joista sokeita tai syvästi heikkonäköisiä on henkilöä. Suomalaisen viittomakielen käyttäjiä on noin , joista noin 5

4 000 on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttäviä kuuroja. Kehitysvammaisia on noin henkilöä. Lisäksi esimerkiksi lukihäiriöisiä tai esimerkiksi eri tavoin liikuntarajoitteisia henkilöitä on satoja tuhansia. Myös väestön ikääntyminen lisää esteettömyyden tarvetta. SOSTE vaatii, että esteettömän osallisuuden ja vaikuttamisen menetelmiä kehitetään järjestelmällisesti jo kuntarakenteen suunnitteluvaiheessa. Esteettömyydellä tulee tarkoittaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttamista siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Siksi esteettömyyden kehittämisestä on saatava tarvittavat, YK:n sopimuksen mukaiset, säädökset sekä rakennelakiin että uuteen kuntalakiin. Potilas- ja vammaisjärjestöjen asiantuntijuutta voidaan hyödyntää kehitettäessä uudenlaisia, esteettömyyttä lisääviä palveluita. 3. Monipuolisten palveluiden ja elinvoimaisten kuntien turvaaminen kuntalaisten etu ja vahvistaa luottamusta Kunnan on pystyttävä turvaamaan riittävät resurssit tehtäviensä laadukkaaseen järjestämiseen. SOSTE vaatii, että kuntien elinvoimaisuudesta ja monipuolisesta palveluntuotannosta huolehditaan kuntarakenneuudistuksessa. ja kehit s- a- mis Kuntarakenneluonnoksessa todetaan hyvin, että kunnilla on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu ja niiden tulee lisäksi pystyä itse tuottamaan merkittävä osa palveluista itse. Samoin todetaan markkinoiden hyödyntämisestä. Samassa yhteydessä on nostettava esiin myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen merkittävä rooli yleishyödyllisinä palvelujen tuottajana. Monilla sosiaalipalvelujen alueilla järjestöillä on merkittävä rooli palvelujen tuottajana ( esim. päihde- ja erilaiset vammaispalvelut) ja osassa sosiaalipalveluja ne ovat lähes ainoita palvelun tuottajia ( esim. ensi- ja turvakodit, päihdeäitien kuntoutus ja hoito, viittomakielisten palvelut ja osa päihdehuollosta). Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislaissa tämä on otettava huomioon ja käytettävä hyväksi sisämarkkinasääntelyn mahdollisuudet esimerkiksi SGEImenettely, jota ei sosiaalipalveluissa ole käytetty juurikaan. Kyse on haavoittuvien ihmisryhmien palvelujen saatavuuden turvaamisesta. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä on vahva julkinen vastuu, tuottamiseen tarvitaan monituotta- Järjestöjen ja pienten yritysten asema palveluntuottajana vaatii kuntarakenteiden muutoksissa erityishuomiota. SOSTE edellyttää velvoittavia kirjauksia sekä hyvinvointikertomuksesta että palvelustrategioista uuteen kuntalakiin.

5 SOSTEn mielestä on kuntien elinvoimaisuuden kannalta keskeistä, että huolehditaan myös siitä, että hankinnat suuremmissa kuntayksiköissä tehdään riittävän pieninä kokonaisuuksina, järkevillä ja samanlaisilla kriteereillä eri palveluntuottajien kesken sekä aikataulullisesti siten, että myös pienemmillä palveluntuottajilla on aidot mahdollisuudet osallistua kilpailutukseen. Tämä on huomioitava jo rakenneuudistusvaiheessa. Lisäksi on laadittava tarvittavat säädökset sekä uuteen kuntalakiin että hankintalakiin ja selkeytettävä aluehallintoviranomaisten valvontakäytäntöjä. SOSTE muistuttaa, että kaikki palvelut eivät vaadi raskaita rakenteita, vaan osa hyvinvointia ja terveyttä edistävistä ja ylläpitävistä toimista on vietävä lähemmäs ihmisten arkea. Tarvitaan esimerkiksi terveyskioskeja kauppakeskuksiin, palveluja kirjastoautoihin tai muihin liikkuviin palveluihin. Esimerkiksi nuorten palveluiden käyttäjien kannalta on olennaista, että palvelut ovat lähellä arkea ja yhteydenottotapa mutkaton. 4. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualueiden sosiaalihuollon osaaminen turvattava Sote-linjauksissa nostetaan esille sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualueen rooli päällekkäisyyksien ja palvelujärjestelmän aukkojen syntymisen ehkäisyssä. Tarkastelu tapahtuu kuitenkin erikoissairaanhoidon näkökulmasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon logiikka on erilainen erittäin vaativaa osaamista edellyttävissä palveluissa. Terveydenhuollossa on kyse palvelun porrastamisesta. Sosiaalihuollossa ei ole vastaavaa porrastusta, vaan kyse on tavallaan samasta palvelusta, mutta osaamisen vaativuuden lisääntymisestä. Sosiaalihuollon erittäin vaativaa osaamista edellyttävien, usein harvinaisten palvelujen saatavuus on erva-alueiden avulla turvattava. On perusteltua, että ervat hallinnollisesti kytkeytyvät yliopistollisten keskussairaaloiden yhteyteen. Se ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että niissä on vain terveydenhuollon osaaminen. Sosiaalihuollon vahva osaaminen on niissä turvattava. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen koordinointi kuuluu ervoille. Niissä on rakennettava tiivis yhteistyö yliopistoihin, muihin oppilaitoksiin ja sosiaali- ja terveysjärjestöihin. Sosiaalihuollon evo-rahoitusta vastaava rahoitus on turvattava terveydenhuollon tapaan.