Pientalorakentamisen selvitys Kehä III:n pohjoispuoleisilla alueilla Espoon Kauklahdessa

Transkriptio

1 Espoon kaupunki Kaupunkisuunnittelukeskus Pientalorakentamisen selvitys Kehä III:n pohjoispuoleisilla alueilla Espoon Kauklahdessa SELOSTUS Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 1(55)

2 1 JOHDANTO Suunnittelutehtävä ja suunnitteluryhmä Tehtävää koskevat päätökset Selvityksen tavoitteita Suunnittelutyö ja raportin rakenne Lähtöaineisto SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILANNE JA LÄHTÖKOHDAT Sijainti ja yleiskuvaus Suunnittelutilanne ja päätökset Maakunnalliset suunnitelmat Yleiskaavat Asemakaavat Maanomistus Maaperä ja rakennettavuus Arvokkaat luontokohteet ja vesistöt Kulttuuriympäristön arvot Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön maankäytön reunaehdot (VAT) Valtakunnallisesti arvokkaan (VAT) kulttuuriympäristön arvot Maisemalliset arvot valtakunnallisesti merkittävässä kulttuuriympäristössä Virkistys ja ulkoilu Väestö ja työpaikat Palvelut Kunnallistekniikka Liikenneverkko Joukkoliikenne Vesihuolto Yhdyskuntateknisen huollon alue Pohjavesialueet ja pilaantuneet maat Voimajohdot ja maakaasulinja Melu Lähtökohtien asettamia mahdollisuuksia ja reunaehtoja suunnittelulle Rakentamista voimakkaasti rajoittavat tekijät Alueet joille ei kohdistu erityisiä rakentamista rajoittavia tekijöitä EHDOTUS LISÄRAKENTAMISALUEIKSI Uudet pientaloalueet Käytettyjä mitoituslukuja Tarkastelualue A- rakentamisen painopiste Mankinmetsä- Järvikylä Tarkastelualue B- rakentamisen painopiste Perinki- Mynttilä Tarkastelualue C- rakentamisen painopiste Perinki Liikenneverkkosuunnitelma- koko alue Vaiheittainen toteutus ja vertailu Korttelitutkielmat ja rakentamisen typologiat Jatkosuunnittelu ja vaadittavat lisäselvitykset YHTEENVETO Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 2(55)

3 Raportin liitteet 1. Alueen nimistöä, topografinen kartta vuodelta Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön reunalla huomioon otettavat erityiskohteet ja historiallinen tiestö 3. Maankäytön muutoksille visuaalisesti erityisen arat reunavyöhykkeet 4. Alueen perusrakenne ja rakentamista rajoittavat tekijät 5. Pientalorakentamiseen soveltuvat alueet 6. Tarkastelualue A, B ja C 1: Tarkastelualue A 1: Tarkastelualue B 1: Tarkastelualue C 1: Vesihuollon yleissuunnitelma (a ja b) 11. Uuden katuverkon kustannukset 12. Tarkastelualueiden yleinen vertailu 13. Tarkastelualueiden kustannusvertailu Korttelitutkielmat ja typologiatarkastelu: 14. Tarkastelualue A, Mankinmetsä- Järvikylä rakeisuuskartta 1: Tarkastelualue B, Perinki- Mynttilä rakeisuuskartta 1: Kortteli- illustraatiot 1-4/ Mankinmetsä 17. Lähdeluettelo Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 3(55)

4 1 JOHDANTO 1.1 Suunnittelutehtävä ja suunnitteluryhmä Tehtävänä on ollut Espoon eteläosien yleiskaavatyöhön liittyen selvittää mahdollisuuksia lisätä pientalorakentamista Kehä III pohjoispuolisilla alueilla Espoon Kauklahdessa. Selvitys on laadittu konsulttityönä, josta on vastannut Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson. Selvityksen laatimiseen ovat osallistuneet: Kristina Karlsson, arkkitehti SAFA / Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson Mona Schalin, arkkitehti SAFA / Arkkitehdit Kati Salonen ja Mona Schalin Oy Gretel Hemgård, maisema-arkkitehti, DI / Maisemasuunnittelu Hemgård Niko Sirola, arkkit. yo/ Arkkitehtitoimisto K2S Oy Miikka Niinikoski, DI / Strafica Oy Paavo Ollikainen RI / Finnmap Infra Oy Työtä on ohjannut työryhmä, johon kuuluvat seuraavat henkilöt: Kari Moilanen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Irma Karjalainen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Vuokko Rouhiainen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Seppo Suntio, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Ritva Helminen-Halkola, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Petri Suominen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Merja Kiviluoto, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Veikko Tuominen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Hannu Vepsäläinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 1.2 Tehtävää koskevat päätökset Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti Espoon eteläosien yleiskaavaluonnoksen käsittelyn yhteydessä antaa kaupunkisuunnittelukeskukselle selvitettäväksi mahdollisuudet pientalorakentamiseen Kehä III pohjoispuolisilla Espoon eteläosien yleiskaavaluonnoksen alueilla. Tämä työ on käynnistetty päätöksen pohjalta. Päätös pientaloalueiden lisäämisestä pohjautuu Espoon kaupungin strategisiin linjauksiin, joista alla on esitetty otteita: Espoo-strategia : Espoon on lisättävä pientaloasuntotuotantoa ja korkeatasoista kerrostalotuotantoa kaupunkikeskuksissa. Toiveet kohtuuhintaisista ja tilavista asunnoista edistävät muuttoliikettä kehyskuntiin ja kauemmaksikin. Espoossa on runsaasti seudun yhdyskuntarakenteen kannalta parempia alueita pientalorakentamiseen kuin kauempana Uudellamaalla. Toimenpiteinä tarvitaan pientalotuotannon ja muun asuntotuotannon edellytysten kehittämistä, maa-politiikan täsmentämistä sekä maankäyttö- ja rakennuslain mahdollisuuksien hyödyntämistä. Kestävän kehityksen periaatteet tulee ottaa huomioon. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 4(55)

5 Espoon yleiskaavan osalta kaupunginvaltuusto on asettanut tavoitteeksi että rantaradan asemien ympäristöä kehitetään tiiviinä pikkukaupunkimaisena keskuksena ja sen ympäristöä pientaloalueina Asuntotuotanto Kaupunki luo kaavoitukselliset ja kunnallistekniset edellytykset monipuoliselle asuntotuotannolle. Vuosittain pyritään toteuttamaan keskimäärin asuntoa, joista 500 rivitaloasuntoa sekä omakoti- tai paritaloasuntoa huomioon ottaen seudulliset tavoitteet, kaupungin maanjalostus ja maankäyttösopimusten hyödyntäminen. Suunnitelmakauden tavoite (kv ) 1.3 Selvityksen tavoitteita Suunnittelutyön tavoitteet on määritelty tarjouspyynnössä ja kaupunginvaltuuston Espoon eteläosien yleiskaavaa koskevissa päätöksissä. Tavoitteita on tarkennettu työn aikana suunnittelukokouksissa. - Tehtävänä on kaavarunkotasoinen, vaativa maisemarakenteeseen ja historiallisiin kerrostumiin tukeutuva kaupunkirakenteellinen suunnittelutyö, jossa asetetaan tavoitteita, ideoidaan ja tuotetaan havainnollistavaa materiaalia yleiskaavan maankäyttöratkaisua varten - Lähtökohtina on miljöö- ja kaupunkirakenne, pientalorakentaminen ja kaupunkirakenteellinen taloudellisuus sekä liittyminen Kauklahden keskusta-alueeseen ja liikennesekä tekniseen verkostoon - Tarkastelun painotus on Espoon eteläosien yleiskaavan alueella. Espoon pohjoisosien yleiskaava-alue otetaan huomioon laajemmassa tarkastelussa - Tavoitteena on yhdyskunnan eheyttäminen niin, että kulttuurihistorialliset lähtökohdat ja kestävän kehityksen arvot otetaan huomioon. Kaupunkirakenteen ja liikenteen suunnittelussa esitetään tavoiteltavan rakentamisen sopeutuminen maisemaan ja kulttuurihistorialliseen ympäristöön. - Työssä määritellään valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön(vat) rajautuminen ja reuna-alueiden täydennysrakentaminen sekä volyymi - Erityisalueiden käsittelyn mahdollisuudet ja rajoitteet määritellään osana maisemaa ja maankäyttöä mm. valtakunnallinen voimajohto ja muuntamoalue, Ämmässuon reunaalue ja liikennemelualueet. - Mitoitukselle ei aseteta määrällisiä tavoitteita Otteita Espoon eteläosien yleiskaavan yleistavoitteista/ Kaupunginvaltuuston päätös : A5. Kauklahdessa asemaympäristöä kehitetään tiiviinä pikkukaupunkimaisena keskuksena ja sen ympäristöä pientaloalueina. Suunnittelussa otetaan huomioon alueen historiallinen perinne. A7 Kaupunkiradan nykyisten asemien ympäristössä ja tehokkaan syöttöliikenteen vaiku- B1 tuspiirissä maankäyttöä tehostetaan. Uusia asuntoaluevarauksia osoitetaan ennakoitua väestönkasvua ja asumisen tarpeita vastaavasti huomioon ottaen jo kaavoitettujen ja rakennettujen alueiden täydennysrakentaminen ja tiivistäminen sekä uusien alueiden toteutumisen edellytykset. B8. Vanhojen alueiden täydennysrakentamisessa otetaan huomioon arvokkaat kylämiljööt ja arvokkaat kulttuurimaisemat. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 5(55)

6 B9. Vanhojen pientaloalueiden täydennysrakentamista edistetään sallimalla sivuasuntojen rakentaminen. B10 Omatoimisen pientalorakentamisen mahdollisuuksia edistetään. B11 Asuntoalueiden ja asuntorakentamisen suunnittelussa tulee lähtökohtana olla maaston ja maiseman huomioon ottaminen. E6. Keskuspuisto, merkittävät lähivirkistysalueet ja niiden väliset virkistysyhteydet osoitetaan yleiskaavassa nykyisten osayleiskaavojen rajauksia noudattaen. F3. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet tulee ottaa huomioon suunnittelussa ja uudisrakentaminen tulee sopeuttaa maisemaan. Alue- ja yhdyskuntarakenteen perusratkaisu maakunnallisessa strategiassa Selvitysalueen suhde laajempiin kehittämisstrategioihin on esitetty mm Uudenmaan maakuntakaavassa. Maakuntakaavan perusratkaisuna on olemassa olevien taajamien tiivistäminen ja täydentäminen sekä maankäytön tehostaminen tukeutumalla olemassa oleviin perusrakenteisiin ja tehokkaisiin joukkoliikenne-yhteyksiin. Selvitysalue sijoittuu rantaradan pohjoispuolelle raideliikenteeseen tukeutuvan uudisrakentamisvyöhykkeen ja suunnitellun uuden Vihti- Lohja radan pidemmän aikavälin kehittämisvyöhykkeen tuntumaan. kuva 1 Uudenmaan maakuntakaava kaavaratkaisun periaatteet. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 6(55)

7 1.4 Suunnittelutyö ja raportin rakenne Suunnittelu käynnistettiin pidetyllä aloituskokouksella. Sen jälkeen on työryhmä kokoontunut 6 kertaa: , , , , ja Selvitys on koottu tähän raporttiin ja liitteinä oleville kartoille. Työn ensimmäisessä vaiheessa on kerätty lähtöaineistoa, tehty maastoinventointeja ja käyty neuvotteluja kaupungin virkamiestahojen ja museoviranomaisten kanssa. Inventointitieto ja siitä tehdyt päätelmät on koottu raportin 2 lukuun. Eri osa-alueita kuvaavien lukujen lopussa oleviin ruutuihin on koottu lakisääteisiä ja muita suunnittelussa erityisesti huomioon otettavia tekijöitä. Lähtötietojen pohjalta on määritelty lisärakentamisen mahdollisuudet ja rakentamisen reunaehdot. Pientalorakentamista voimakkaasti rajoittavat tekijät on koottu yhdistelmäkartalle. Tämän kartan pohjalta on määritelty ne uudet alueet jotka parhaiten soveltuvat pientalorakentamiseen. Raportin kolmas luku sisältää ehdotuksen lisärakentamisalueiksi. Laajennusalueet on esitetty erillisinä tarkastelualueina A, B ja C. Alueita on vertailtu liitteenä olevassa taulukossa. 1.5 Lähtöaineisto Työtä varten kerätty lähtöaineisto on koottu liitteenä olevalle listalle. Lähtöaineisto on jatkuvasti täydentynyt suunnittelutyön aikana mm. koskien esihistoriallisia ja kulttuurihistoriallisia selvityksiä. Lähtöaineistona on käytetty mm. yleiskaavaluonnosta ja sitä varten laadittuja selvityksiä, tiehallinnon suunnitelmia ja museoviraston selvityksiä. Käytössä on lisäksi ollut Espoonkartano Oy:n teettämiä selvityksiä ja ideasuunnitelmia. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 7(55)

8 2 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILANNE JA LÄHTÖKOHDAT 2.1 Sijainti ja yleiskuvaus kuva 2 Alue sijaitsee Kehä III pohjoispuolella, rajautuen idässä Turunväylään(E18), lännessä Kirkkonummen rajaan ja pohjoisessa Ämmässuon kaatopaikka-alueeseen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 1700 ha. Alue käsittää pääosin maa- ja metsätalousalueita sekä haja-asutettuja kyläalueita. Aluetta halkovan Mankinjoen varteen sijoittuvat Espoon kartanon laajat peltoalueet ovat pääosin viljelykäytössä. Alueen länsiosaan sijoittuvat Mynttilän ja Gumbölen väliset peltoaukeat on luvulla muutettu golfkentäksi. Pohjoisessa on laajoja metsäalueita, jotka rajautuvat Turunväylään(E18) ja Ämmässuon kaatopaikka-alueeseen. Asutus on pääosin kulttuurivaikutteista vanhempaa kylä- ja haja-asutusta. Alueella asuu nykyään noin 550 asukasta. Alue sijoittuu Kehä III ja rantaradan pohjoispuolelle 2-4 km etäisyydelle Kauklahden keskustasta, jossa sijaitsevat lähimmät kaupalliset ja kunnalliset lähipalvelut. Espoon keskus laajoine palveluineen sijoittuu alueen kaakkoispuolelle. kuva 3 Nykyinen rakennuskanta kuva 4 Peringin maisemia (Espoon karttapalvelu 2/2006) Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 8(55)

9 2.2 Suunnittelutilanne ja päätökset Maakunnalliset suunnitelmat kuva 4 Ote maakuntakaavasta Erityisalue, jonka käyttö on tarkoitus määritellä yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa Selvitysalueen rajaus Uudenmaan hyväksytty maakuntakaava on parhaillaan Ympäristöministeriössä vahvistettavana. Maakuntakaava tulee korvaamaan alueella voimassa olevat seutukaavat (Helsingin seutukaavat ). Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa. Maakuntakaavassa esitettyjen aluevarausten laajuutta ja sijaintia voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavassa muuttaa tai aluevarauksesta voidaan myös luopua. Edellytyksenä on, että maakuntakaavan keskeiset tavoitteet eivät vaarannu. Maakuntakaavan tavoitteet on turvattava samassa kaavassa, jossa maakuntakaavan ratkaisusta poiketaan. Maakuntakaavan keskeisenä tavoitteena on rantaradan suunnassa kehittää raideliikenteeseen tukeutuvaa uudisrakentamisen vyöhykettä. Kehä III ja Turuntiehen(EI18) tukeutuvat alueet on osoitettu taajama-alueiksi(vaalea ruskea). Alueen itäkulmassa kulkee tärkeä viheryhteys joka yhdistää Etelä-Espoon ja Nuuksion viheralueet. Ohjeellisena varauksena on esitetty uusi Alueen halki on esitetty uusi Lohja- Vihti Espoo- junaradan ohjeellinen varaus. Vaihtoehtona uudelle linjaukselle on nykyisen rantaradan parantaminen suurnopeusradaksi. Kolmantena vaihtoehtona voidaan tarkastella vuonna 1979 valmistuneeseen yleissuunnitelmaan perustuvaa varausta ELSA- radalle (Espoo Lohja Salo-oikorata). Yleissuunnitelman linjaus on kuitenkin sellaisenaan ympäristön kannalta vaikea toteuttaa, minkä vuoksi ratalinjausvaihtoehtoja muodostettaessa on vanhan yleissuunnitelman linjausta tarkistettava. Mankinmetsän halki aiemmin esitettyä rataa ei ole merkitty seutukaavaan eikä uuteen maakuntakaavaan. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 9(55)

10 Pääkaupunkiseudulla yhdyskuntajätehuollon toiminnot ovat keskittyneet selvitysalueen pohjoispuolelle Ämmässuon alueelle. Nykyiselle kaatopaikka-alueelle on esitetty laajennusalueita sekä Kirkkonummen että Espoon puolella. Kaatopaikan eteläpuolinen suojavyöhyke on osoitettu erityisalueeksi. Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeiksi alueiksi tai teiksi on merkitty Espoonkartanon ympäristö(vaakaviivoitettu alue) ja Suuri rantatie. Valkoiseksi merkityillä alueilla, joille maakuntakaavakartalla ei ole osoitettu erityistä käyttötarkoitusta, voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa kunnan tarpeiden mukaan osoittaa merkitykseltään paikallisena kaikkia maankäyttömuotoja Yleiskaavat kuva 5 Yleiskaavojen yhdistelmä: - Kirkkonummen yleiskaava 2020, vahvistettu Espoon eteläosien yleiskaava2030, luonnos Espoon pohjoisosien yleiskaava osa 1, vahvistettu Selvitysalueen itä-osassa on voimassa Espoon pohjoisosien yleiskaava osa 1. Länsiosa kuuluu Etelä-Espoon yleiskaava-alueeseen, jolla ei ole vahvistettua yleiskaavaa. Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan tuodaan Espoon eteläosien yleiskaava valtuuston käsittelyyn vuoden 2006 aikana. Kaavaluonnokseen tehdään parhaillaan tarkistuksia uusien päätösten sekä saatujen lausuntojen ja mielipiteiden pohjalta. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 10(55)

11 Kuva 6 Yleiskaavaluonnoksen uudet rakennusalueet ja niiden typologiat- ote Selvitysalue on yleiskaavassa ja yleiskaavaluonnoksessa pääosin osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi. Nykyinen asutus on merkitty kyläalueina, eikä asumisen laajennusalueita ole esitetty muutoin kuin vähäisesti Kehä III ja Turuntien(E18) tuntumaan. Mankin eteläosaan ja Järvikylään on osoitettu vähäisiä omakoti- ja rivitaloalueina kehitettäviä alueita. Alueen itäosaan Gumbölen ja Mynttilän välille on osoitettu laajoja virkistysalueita. Yleiskaavan virkistysaluevarauksista on selostettu lisää kohdassa 2.8. Alueen pohjoisosassa on laajoja kaatopaikka- ja yhdyskuntateknisen huollon alueita. Rajautuvat alueet: Kehä III eteläpuolelle Kauklahteen on yleiskaavaluonnoksessa 2004 osoitettu merkittävästi uutta asumista. Kauklahden taajamarakenne laajenee pohjoiseen Hansavalkaman ja Näkinmetsän alueilla muodostaen näillä kohdin luontaiset laajennussuunnat myös Kehä III pohjoispuolisille alueille. kuva 7 Hista- Nupuri- Siikajärven osayleiskaavan rajaus Selvitysalueeseen pohjoispuolella on laadittavana Hista- Nupuri- Siikajärven osayleiskaava, jolla osoitetaan maankäyttö Espoon pohjoisosien yleiskaavan selvitysalueelle ja mahdollisille yleiskaavan muutoksille. Turunväylän (E18) yhteyksiä hyödynnetään elinkeinostrategian mukaiseen kaupallis-teolliseen työpaikkarakentamiseen. Asuntorakentamisen tavoitteena on luontaisiin lähtökohtiin tukeutuva pientalovaltainen kaupunkirakenne palveluineen. Maankäyttövaihtoehdot 1, 2 ja 3 ja niiden ympäristövaikutukset olivat julkisesti nähtävillä Alue rajautuu lännessä Kirkkonummen 1999 vahvistettuun yleiskaavan maa- ja metsätalous- sekä kyläalueisiin. Masalan aluekeskus sijaitsee rantaradan varressa noin 3 km etäisyydellä kuntarajasta. Yleiskaavassa on erityisesti osoitettu varauksia kaupunkirakenteen tiivistämiseksi ja kehittämiseksi Kehä III ja radan ympäristössä. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 11(55)

12 2.2.3 Asemakaavat Otteita Espoon kaavoitusohjelma kuva 8 Lainvoimaiset asemakaavat kuva 9 Kaavoituskohteet, asuminen Alue on pääosin asemakaavoittamatonta. Ainoastaan Hirvisuon ja Finnsin alueilla on voimaassa oleva asemakaava. Espoon kaavoitusohjelmassa on tarkastelualueen eteläpuolelle Kauklahteen ja Kurttilaan osoitettu merkittävästi uusia asuinalueita. 2.3 Maanomistus kuva 10 Maanomistus Espoon kaupunki Valtio Espoon kaupunki omistaa laajoja alueita suunnittelualueen itäosassa. Alueet käsittävät metsäalueita, virkistysalueita, Gumbölen kartanon alueet, laajan maanläjitysalueen Kehä III tuntumassa sekä pohjoisessa Ämmässuon yhdyskuntatekniselle huollolle varatun alueen. Selvitysalueen suuri yksityinen maanomistaja on Esbogård Ab, joka omistaa merkittäviä alueita mm. Espoon kartanon ja Mankin ympäristössä. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 12(55)

13 2.4 Maaperä ja rakennettavuus Litorinameri on kohdealueen maisemaan vaikuttaneista jääkauden jälkeisistä merivaiheista merkittävin. Lähes kaikki alueen nykyiset viljelymaat sijoittuvat Litorinameren kerrostamille saville. Vanhan merenpohjan savikerrostumat näkyvät myös kuva 12 rakennettavuus-kartan luokan 4-6 alueina. kuva 11 Muinaisranta kivikauden lopulla (pohjakartta MMH 1982/ Espoon kaupunginmuseo) kivikautinen asuinpaikka kuva 12 Alueen rakennettavuus, Espoon kaupunki Alueen maaperä vaihtelee suuresti. On laajoja entisen merenpohjan savi- ja silttialueita, moreenimuodostumia ja kalliopaljastumia. Rakentamisen kannalta soveliaimpia ovat karkeat maalajit kuten moreeni, sora ja hiekka. Rakennettavuuden huomioon ottaminen suunnittelussa - rakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet ovat luokan 1 ja 2 helposti ja normaalisti rakennettavat alueet - luokan 3 alueet ovat maaperän tai jyrkän topografian vuoksi vaikeasti rakennettavia - luokka 4 alueet edellyttävät paaluperustusta, pientalorakentamista ei suositella osoitettavaksi näille alueille muutoin kuin kaupunkirakenteellisesti erityisen edullisille paikoille - 5A, 5B, 6 alueet ovat perustamisolosuhteiden ja jyrkän maaston puolesta erittäin vaikeasti rakennettavia pientalorakentamista ei tule osoittaa tällaisille alueille Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 13(55)

14 2.5 Arvokkaat luontokohteet ja vesistöt kuva 13: Arvokkaat luontokohteet ja vesistöt Ympäristö jakautuu pelto- ja asutusalueiden hallitsemaan kulttuuriympäristöön sekä korkeammalle sijoittuviin metsäalueisiin. Alueella on 4 luonnonsuojelualuetta tai rauhoitettua kohdetta (1,3,4,5), Teirinsuon- Vitmossenin maakunnallisesti arvokas kohde ja kaksi muuta erityisen arvokasta säilytettävää luontokohdetta. Alueella on lisäksi muutamia ympäristöltään monimuotoisia ja luonnonarvoiltaan merkittäviä kohteita. Maakunnallisesti arvokkaat kohteet: - Mankinmetsän purolehto (osittain suojeltu/ Hällskärin luonnonsuojelualue) - Teirinsuon-Vitmossenin suoalue (osittain suojeltu) - Teirisuon tervaleppäkorpi (luonnonsuojelualue) Paikallisesti arvokkaat kohteet: - Gumbölenjoen eteläinen lehtoalue (luonnonsuojelulain nojalla suojeltu) - Kvarnträsket (luonnonsuojelualue) Muut arvokkaat kohteet: - Loojärven puronvarsilehto - Tattarinmäen pähkinärinne Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 14(55)

15 Arvokkaita luontokohteita on osa-alueilla tarkemmin kartoitettu seuraavissa selvityksissä: 2. Linnusto- ja luontoselvitys/ Ympäristötutkimus Yrjölä 2003 (Mankinmetsän alue) 3. Espoonkartanon ympäristöselvitys 2004/ Jaakko Pöyry Infra, YIT Rakennus Oy (Espoon kartanon maa-alueet) Selvitysalueiden yhdistetty rajaus on merkitty liitekarttaan. Rajauksen ulkopuolisille alueille ei ole laadittu kattavia luontoselvityksiä. Erityisesti Kvarnträsket- Dämman eteläpuolella olevan Högabergetin alueen tiedetään olevan metsäluonnoltaan paikoin erittäin hienoa ja voidaan olettaa että alueelta löytyy mm. luonnonsuojelun kannalta tärkeitä erityiskohteita. Rakentamiselle asetettavat tarkemmat reunaehdot tulee määritellä laadittavien täydentävien luontoselvitysten pohjalta. Espoon ympäristökeskus on 2004 teettänyt Espoon lounaiskulman liito-oravakartoituksen. Kartoitus koskee koko suunnittelualuetta lukuun ottamatta Gumbölentien itäpuolella olevaa Hirvisuon aluetta. Kartoituksen mukaan on alueen liito-oravakanta melko runsas ja vakaa. Suuri osa liitooravan asuinpaikoiksi soveltuvista alueista, kuten mm. rehevät kuusivaltaiset sekametsät joissa kolopuustoa, on jo nyt asuttuna. Liito-oravien esiintymisalueet ja tärkeät liikkumisyhteydet on merkitty karttaan. Alueen vesistöt on esitetty kuvassa 10. Alueen läpi virtaa Mankinjoki, johon Espoonkartanon eteläpuolella laskee Gumbölenjoki. Alueen järvet ovat pieniä ja matalavetisiä. Suurin järvi on Kirkkonummen rajalle sijoittuva Loojärvi. Luontokohteiden huomioon ottaminen suunnittelussa Lakiperusteiset reunaehdot - Luontoarvojen huomioon ottamisesta kaavoituksessa on säädetty Suomen lainsäädännössä(luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, metsälaki) ja Euroopan yhteisön yhteisessä lainsäädännössä(luonto- ja lintudirektiivit). - Luontodirektiivin liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähtämispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näihin tiukasti suojeltuihin lajeihin kuuluu mm. alueella runsaasti esiintyvä liito-orava. - Liito-oravan kannalta kaikki hyvin tehokkaasti rakentamiseen käytettävät alueet, jolloin alueen puusto joudutaan poistamaan lähes kokonaan, eivät pääsääntöisesti turvaa sen suojelua. Kaavan rakentamistehokkuuden ollessa riittävän alhainen, voidaan väljää asumista osoittaa kaavassa, jos siinä annetaan määräyksiä, joiden mukainen rakentaminen voi turvata myös liito-oravalle tärkeät ja tarpeelliset metsäkuviot ja puut. (YM/1/501/2005). - Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä - Luonnonsuojelualueiden suojelumääräyksiä tulee noudattaa - Luonnonsuojelulain 29 luontotyypit on suojeltuja - Luonnonsuojelulain erityisesti suojeltujen lajien hävittäminen on kielletty. - Metsälain 10 mukaisia kohteita tulee säilyttää siten että luonnon monimuotoisuus riittävässä määrin on turvattu. Laki ei kuitenkaan velvoita kohteiden säilyttämiseen talousmetsien ulkopuolella. - Vesilaissa määritettyjen kohteiden luonnontilaisuuden muuttaminen on kielletty Selvitysten kattavuus ja reunaehtojen tarkentaminen - Alueelle ei ole laadittu kattavia luontoselvityksiä. Rakentamiseen esitettäville alueille tulee laatia täydentäviä luontoselvityksiä alueiden lakisääteisten luontoarvojen säilymisen varmistamiseksi. Lisäselvitystarve koskee erityisesti Mynttilän aluetta. Mankinmetsän ja Järvikylän alueilla tulee laadittujen selvitysten kattavuus varmistaa tarkemman suunnittelun yhteydessä. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 15(55)

16 2.6 Kulttuuriympäristön arvot Kulttuuriympäristön käsitteellä voidaan laajassa mielessä kuvata ympäristön kulttuurihistoriallista ulottuvuutta, johon kuuluvat sekä yksittäiset arvokohteet että laajemmat yhteydet ja kokonaisuudet. Käsitteellä voidaan myös viitata tiettyyn alueeseen ja sen kulttuurihistoriallisiin ominaispiirteisiin. Kulttuuriympäristöön voi sisältyä valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittäviä kokonaisuuksia, mutta myös ihmisen toiminnasta syntyneitä vaatimattomia ja arkipäiväisiä jälkiä. Kulttuuriympäristö viestii esimerkiksi siitä miten aikaisemmat sukupolvet ovat käyttäneet luonnonvaroja ja harjoittaneet elinkeinoja.1800-luvun teollistumiseen asti luonnonolot ovat sanelleet ihmisen toimintoja ja niiden kehittymistä sekä myös kulttuurihistoriallisten peruspiirteiden syntyä. Tällaiset hitaasti muuttuvat rakenteet ovat vuosisatojen kuluessa antaneet alueille ja seuduille niiden ominaisleiman. Historialliset kylä- ja kartanoympäristöt edustavat tiiviisti asutulla pääkaupunkiseudulla merkittäviä maisemallisia, virkistyksellisiä ja pedagogisia arvoja. Tällaiselle kulttuuriympäristölle ominaisia arvokkaita piirteitä ovat metsänreunojen rajaamien niitty- ja peltoalueiden tarjoamat avoimet maisema ja kylänäkymät, kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta, muinaismuistojen luoma ajallinen syvyys ja historiallisten tielinjausten merkitys vapaa-ajan reitteinä. Tarkastelualueella on runsaasti kulttuurihistoriallisesti ja historiallisesti arvokkaita kohteita ja alueita, mm. Gumbölen kartanoalueen eteläosa ja Myntböle sekä Urbergan kyläalue. Keskeisimpänä on Espoonkartanon, Järvikylän ja Peringin valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Työn eräänä tärkeänä lähtökohtana onkin yleiskaavatasolla määritellä tämän valtakunnallisiin aluekäyttötavoitteisiin (VAT) merkityn kulttuuriympäristön kehittämisen reunaehdot ja rajaukset. Kuva 14 Topografinen kartta 2001, nimistöä Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 16(55)

17 Ajankohtaiset kulttuurihistorialliset inventoinnit ja arvotus Kulttuuriympäristö 1. (269) Urbergan kyläalue 2. ( ) Träskbyn kylä- ja viljelymaisema+ Finnsin maisemakokonaisuus 3. (275) Perinki (Sperrings), maisemakokonaisuus 4. (273) Espoonkartanon maisemakokonaisuus 5. (274) Gumbölen kartanomaisema ja Myntböle Suluissa olevat numerot viittaavat Espoon eteläosien kulttuurihistorialliseen inventointiin (2005) kuva 15: Maakunnallisesti arvokkaat kohteet (Uudenmaan maakuntakaava 2004/ Uudenmaan Liitto) Kulttuuriympäristön inventoinnit 2005 Kohteiden arvottaminen: A,H,Y arkkitehtoniset, historialliset ja ympäristölliset arvot Luokka 1, arvokkaimmat kohteet 269 Urbergan kyläalue A,H,Y 270 Träskbyn kylä- ja viljelymaisema H,Y 271 Finnsin maisemakokonaisuus A,H,Y 273 Espoonkartanon maisemakokonaisuus A,H,Y 274 Gumbölen kartanomaisema (eteläosa) ja Myntböle A,H,Y 275 Perinki (Sperrings), maisemakokonaisuus A,H,Y Luokka Mankintien maisema: Träskby ja Råbäck A,Y kuva 16: Espoon kaupunki, Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy 2005 Kulttuuriympäristön inventoinnit Espoon eteläosien yleiskaavan alueella VAT-alueen ympäristö Espoon kaupungin tilaamana konsulttityönä suoritettiin vuonna 2005 Espoon eteläosien yleiskaavan alueella kulttuuriympäristön inventointi ja kohteiden arvotus. Seuraavat maisema-alueet on inventoinnissa arvotettu tarkastelualueen arvokkaimpaan 1-luokkaan: Urbergan kyläalue, Träskbyn kylä- ja viljelymaisema, Finnsin maisemakokonaisuus, Espoonkartanon maisemakokonaisuus, Gumbölen kartanomaisema (eteläosa) ja Myntböle sekä Peringin(Sperrings) maisemakokonaisuus. Mankintien maisema on arvotettu 2-luokkaan. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 17(55)

18 Kiinteät muinaisjäännökset Vuonna 2004 suoritettiin Espoonkartanon esihistoriallisten kohteiden inventointi Museoviraston ja Espoonkartanon yhteistyönä. Samoin laadittiin yhteistyöhankkeena historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi ja rakennetun ympäristön inventointi. Museoviraston Arkeologian osasto suoritti vuonna 2005 Espoon eteläosien arkeologista inventointia yleiskaavan selvityksiin liittyen. Inventointi käsitti ensisijaisesti esihistoriallisen ajan kiinteiden muinaisjäännösten paikkatietojen tarkistuksen ja aluerajausten laatimisen. Kohteiden aluerajat on esitetty inventointiraportin liitekartoissa ja niiden rauhoitusluokat (1-3) on esitetty muinaisjäännösluettelossa. Kohdenimi Rauh. 1 Grankulla 2 2 Finns 1 4 Backisåker Kosthålle 2 9 Hingsthagen 2 11 Björkbacka 2 12 Bergdal 1/2 13 Kläppkärr 2 14 Kronberg 2 15 Hemkärr 2 pohjoinen 16 Sperrings 1 17 Toivola 2 18 Stenkulla 2 23 Järtbacka 2 lounainen 24 Koivulehto 2 (Järtbacka pohjoinen) 25 Erkulla Björkdal 2 40 Mynt 2/3 79 Backisåker Hemkärr Sperrings 2 hiekkakuoppa NE 118 Järtbacka S 2 kuva 17: Museovirasto Arkeologian osasto. Inventointi Granudd 2 Osa-aluekartta Esihistorialliset 1. ja 2. rauhoitusluokan muinaisjäännökset ja niiden rauhoitusluokat Museoviraston rakennushistorian osasto inventoi Espoon eteläosissa keväällä 2005 historiallisen ajan kylätontit, lukuun ottamatta Espoonkartanon, Mankbyn sekä Sperringsin kylätontteja, jotka oli jo inventoitu edellisenä vuonna. Muinaisjäännösten tarkastukset ja niiden rajojen määrittely on tuonut esiin joitakin reunaehtoja alueiden maankäytölle. Kyläkohteet on arvioitu neljään luokkaan suojelutavoitteiden perusteella. Toiseen luokkaan sijoitetut Träskbyn ja Myntbölen tonttimaat ovat esimerkkejä säilyneistä kylätonteista, joissa on vanha rakennuskanta tai joissa uudemmasta rakentamisesta huolimatta keskeinen osa kylätonttia on säilynyt. Kylätontti on edelleen maatilojen pihapiiriä ja puutarhaa. Ympärillä olevat pellot ovat vielä pääosin viljelyksessä. Kartanopuistot Espoon kartanopuistojen historian ja nykytilan inventointi suoritettiin vuonna Inventoinnin perusteella Espoonkartano on arvotettu erittäin merkittäväksi kohteeksi, sekä maisemakokonaisuuden että puutarhataiteellisten arvojen osalta. Tarkastelualueen koillisosassa sijaitsee toinen merkittävä historiallinen kartanonpuutarhakohde, Gumböle. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 18(55)

19 Maiseman kulttuurihistorialliset piirteet asutus, viljely, varhaisteollisuus Alueen halki virtaavat Loojärvestä alkava Mankinjoki (Mankån) sekä siihen yhtyvä Gumbölenjoki (Gumböleån), joiden varsilla nykyinen asutus on keskiajalla saanut alkunsa. Mankinjoen varsi on muinaista merenlahtea, joka on maatunut loivasti viettäviksi rinteiksi. Ne ovat alavaa savi- ja hiesupitoista maata, joka vaihettuu ylempänä rinteillä hiekaksi. Näitä rinteitä on keskiajalta alkaen raivattu niityiksi ja pelloiksi. Jokilaakson ympärillä on kallioita, joista osa on hyvin jyrkkäpiirteisiä. Finnsinmäen, Espoonkartanon ja Sperringsin alueen kallioita reunustaa harjusoravyöhyke, jolta on jo kivikaudella valittu asuinpaikkoja (kuva 11). Keskiaikaiset kylät ja kuninkaankartano Alueelle oli keskiajan lopulla vakiintunut kolme kylää: Esboby (Espoon kylä), Mankby (Mankki) ja Träskby (Järvikylä), jotka muodostavat nykyisen asutuksen perustan. Vuonna 1556 Esbobyn ja Mankbyn maille perustettiin Espoon kuninkaankartano, joka läänitettiin 1600-luvulla. Kartanon omistajien haltuun kertyi enimmillään ja 1700-luvuilla laajat alueet Espoosta ja Kirkkonummelta. Kartano hallitsee alueen maisemaa yhä tänään. Varhaisteollisuuden jäänteet Gumbölenjoen yhtymäkohdasta ylävirtaan aivan Espoonkartanon kohdalla Mankinjoessa on koski, joka on tarjonnut hyvät edellytykset varhaiselle vesivoimaa hyödyntäneelle teollisuudelle. Paikalla on ollut myllyjä ainakin 1500-luvulta alkaen. Myös peltoaukean pohjoispuolella olevien purojen varsilla on todettu sijainneen myllynpaikkoja. Ruotsin ajan lopulla alettiin myös Espoonkartanon maiden pohjoisosassa Kvarnträskin ympäristössä olevia Gumbölenjoen koskipaikkoja hyödyntää varhaisteollisuuden tarpeisiin. Historialliset tiet kuva 18 Espoon vanhan tiestön merkittävimmät ja parhaiten säilyneet osuudet / Espoon kaupunki 1985 Espoon vanhojen teiden säilyttämismahdollisuuksia on kartoitettu Espoon kaupungin 1985 laatimassa selvityksessä. Työryhmän raportissa esittämät säilytettävät tiet ja niille annettu luokitus on KH hyväksynyt jatkosuunnittelun pohjaksi. Alueella on runsas ja monipuolinen historiallinen tieverkosto. Suuri osa tästä tieverkostosta on yhä olemassa. Suuren Rantatien(Kuninkaantie) säilynyt tielinja on valtakunnallisesti arvokas. Finnsin opiston kohdalla Suurelta Rantatieltä erkanee Vihdin suuntaan kulkeva vanha tie, jota nykyinen Vihdintie korvasi 1930-luvulla. Arvokkaiksi luokiteltuja tiekohteita ovat myös mm. Es- Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 19(55)

20 poonkartanon pohjoispuoleista peltoaukeaa kiertävä, entisiä torppia ja kyläalueita yhdistävä tie. Tarkastelualueen itäosan halki kulkee Kehä III, joka rikkoo Espoonkartanon vanhaa kulttuurimaisemaa. Alueen eteläosassa on lisäksi vilkas Kauklahdenväylä Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön maankäytön reunaehdot (VAT) kuva 19: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Espoossa (Museovirasto) Espoossa valtakunnallisesti merkittäviksi kohteiksi on vuoden 1993 RKY -inventoinnin perusteella luokiteltu 16 kohdetta. Ajankohtaisen, lausuntokierroksella olleen esityksen mukaan kohteiden lukumäärä pudotetaan 8:aan. Näistä on Espoon kartanon maisemakokonaisuus ainoa laaja ja yhtenäinen viljelymaisemakokonaisuus. Espoon kuninkaankartano on historiallisilta elementeiltään poikkeuksellisen runsas ja kartanon ympäristön ajallinen ulottuvuus kattaa vuosisadat keskiajalta nykypäivään. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan valtioneuvoston päätöksen ( ) kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevissa erityistavoitteissa todetaan, että alueiden käytössä on varmistettava valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilyminen. Päätöksen tarkoittama säilyttämisvelvoite edellyttää, että viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtina. Rakennetun kulttuuriympäristön osalta tällainen inventointi on Museoviraston ja ympäristöministeriön yhteistyönä laatima selvitys "Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, 1993). Museovirasto on pyrkinyt nyt ajantasaistamaan ja tarkistamaan vuoden 1993 kohdevalikoimaa ja on laatimassa ympäristöministeriölle ehdotusta uudeksi luetteloksi valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä. Museoviraston tavoitteena on, että tarkistettu aineisto korvaisi aikaisemman aineiston eli saisi arvokaita kulttuuriympäristöjä koskevan ns. VAT-statuksen. Espoon kaupunginhallitus on antanut Museovirastolle lausunnon uusista rajauksista ja kohdevalinnoista. Lausunto ei koske selvitysalueen rajauksia, mutta todetaan yleisesti mm. että kohdevalinnoille tulisi esittää tarkemmat perustelut. Oikeusperusta Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen oikeudellinen asema perustuu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeusvaikutuksiin, joista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (mm. MRL 24). Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kulttuuriympäristöarvojen turvaamista. Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää mm. rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista sekä luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä (5 ). Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista päättää valtioneuvosto. Alueidenkäyttöä koskevat kansainväliset sopimukset ovat mm. Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta (1987) Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskeva yleissopimus (1992) Eurooppalainen yleissopimus arkeologisen perinnön suojelusta (1995) Euroopan maisemasopimus (2000) Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 20(55)

21 2.6.2 Valtakunnallisesti arvokkaan (VAT) kulttuuriympäristön arvot Kohdassa 2.6 mainittujen selvitysten valossa alueen kehittämiselle ja mahdolliselle lisärakentamiselle on voitu asettaa tarkennetut reunaehdot. Selvitysten perusteella voidaan todeta erityisen huomionarvoisiksi mm. sellaiset kohteet, joissa eri aikakausien kohteiden säilyttämisintressit tukevat toisiaan. Inventointialueen keskeisen peltoaukean reunoilla on muinaisrannoille syntyneitä esihistoriallisia kohteita. Keskiaikaisten kylätonttien reuna-alueiden peltojen ja niittyjen vyöhykkeet ovat tärkeitä maisemahistoriallisia kohteita, kuten Järvikylän kyläalueen maaston muoto, joka piirtyy selkeästi avoimessa peltomaisemassa. Seuraavaksi luonnehditaan lyhyesti valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön liittyviä, kulttuuriympäristön inventoinnin ja arvotuksen mukaisia arvokkaimpia maisema-alueita (ks. liitekartat 15 ja 16) Träskbyn kylä- ja viljelymaisema (270) Mankijoen laakson etelärinteellä sijaitseva Träskbyn kyläkeskus, rakennukset ja historialliset tiet sekä kyläkukkulaa ympäröivä laaja viljelymaisema muodostavat kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaan alueen. Arvokkaimpia rakennuskohteita ovat Lill-Guss, Sågars, Träskbyn koulu, Erkullan torppa ja Nyhommas. Erkullan torppaa pidetään yhtenä yhtenäisimmistä säilyneistä torppakokonaisuuksista Helsingin ympäristössä. Finnsin maisemakokonaisuus (271) Suuren Rantatien, ns. Kuninkaantien varrella sijaitsee Finnsin kulttuurihistoriallisesti arvokas, luvulta periytyvä rakennusryhmä: kestikievarirakennus, kansanopistorakennus ja oppilasasuntola. Tien eteläpuolella on esihistoriallisen ja historiallisen ajan arvokas muinaisjäännösalue, mm. Mankbyn keskiaikainen kyläntontti ja 1. rauhoitusluokan muinaismuistokohde. Perinki (Sperrings), maisemakokonaisuus (275) Espoonkartanon pohjoispuolella sijaitseva Sperringsin historiallinen kylämäki ja sen edessä avautuva viljelymaisema liittyvät arvokkaana osana Espoonkartanon Träskbyn laajaan kulttuukuva 20 Herroja Espoon kartanon pellolla 1910-luvulla. Taustalla Perinki. (A Ramsayn kokoelma SLS) Espoonkartanon maisemakokonaisuus (273) Espoonkartanon ympäristö on Espoon kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkain aluekokonaisuus, johon sisältyy useita erityisen huomattavia rakennuksia ja rakenteita, historiallinen ns. Kuninkaantie ja muu vanha tiestö sekä arvokas historiallinen puutarha- ja puistoalue. Kartanon nykyinen, usein 1700-luvulta periytyvä rakennuskanta on ulkoasultaan 1900-luvun alkuvuosien kukoistuskauden tyyli-ihanteiden leimaama. Alun perin kuninkaankartanoksi 1500-luvun jälkipuoliskolla perustetun kartanon nykyiseen ydinalueeseen kuuluu entisestä siipirakennuksesta muodostettu päärakennus, toinen siipirakennus, mylly, työväenasunnot ja maatalousrakennukset ja mm. Suomen vanhimmaksi arvioitu silta. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 21(55)

22 rimaisemakokonaisuuteen. Rakennuskantaan kuuluu entisiä mäkitupia, työväenasunto ja navetta. Sperringsin 1. rauhoitusluokan kivikautinen asuinpaikka on tarkastelualueen arvokkaimpia esihistoriallisia muinaismuistokohteita. Esihistoriallisen ajan muinaisjäännösten huomioon ottaminen suunnittelussa Espoon eteläosien kivikautiset asuinpaikat keskittyvät Espoonkartanon alueelle Mankinjoen laaksoihin. Tarkastelualueella Kehä III:n pohjoispuolella on kolme 1-luokan kohdetta, Finns, Sperrings ja Bergdal, ja lisäksi noin kolmekymmentä 2-luokan kohdetta. Finnsinmäki on kronologisen aineistonsa vuoksi osoittautunut erityisen tärkeäksi tutkimukselliseksi kohteeksi. Espoonkartanon inventointialueen tärkeitä kohteita ovat tutkijoiden mukaan lisäksi Björkbackan torppa ja Kläppkärr. Aluerajauksia on pidettävä suuntaa antavina, sillä luotettava arviointi edellyttää aina vähintään koekaivauksia. Rauhoitusluokkaan 1 ja 1/2 kuuluvan kohteen suojelu on turvattava kaikissa olosuhteissa, sillä kysymyksessä on valtakunnallisesti merkittävä kohde. Rauhoitusluokkaan 2 kuuluva kohde on sekin lain mukaan rauhoitettu. Sen merkitysten selvittäminen edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia, joiden perusteella kohde voidaan siirtää luokkaan 1 tai 3. Historiallisen ajan muinaisjäännösten huomioon ottaminen suunnittelussa - keskiaikaiset kylätontit, teollisuushistorialliset kohteet ja historiallinen tiestö Espoonkartanon inventoinnissa alueella todettiin olevan asutushistoriallisia, liikennehistoriallisia ja teollisuushistoriallisia kohteita. Asutushistoriallisesti tärkeimpiä ovat Esbobyn, Finnsin, Mankbyn, Sperringsin ja Träskbyn keskiaikaiset kylätontit sekä Espoon kuninkaankartanon piha-alue. Espoonkartanon puutarhan koillisosasta löytyi kaivauksissa keskiaikaisen Espåbyn kylän jäänteitä, mutta jatkotutkimuksia tarvitaan. Esimerkiksi kartanon piha-alueella on vielä suorittamatta arkeologinen tutkimus. Finnsin alueellinen rajaus on syytä tehdä väljäksi jatkotutkimuksia ajatellen. Mankbyn keskiaikaista kylätonttia on pidettävä poikkeuksellisen arvokkaana valtakunnan mittakaavassa tarkasteltuna, noin 1000 kohteen vertailussa. Tutkija Georg Haggrénin mukaan siitä on mahdollista kehittää nähtävyyskohde. Keskiaikaisena kylätonttina Sperrings ei ole yhtä arvokas kohde kuin Mankby, mutta maisemallisesti ehjä. Träskby on parhaiten säilynyt keskiaikaisen kylämaiseman edustaja. Suunnittelussa on otettava huomioon vesiuomien äärelle sijoittuvien varhaisteollisten rakenteiden jäännöksiä, kuten tarkastelualueen pohjoisosan kolme pienehköä myllyn paikkaa. Valtakunnallisesti arvokas Suuri Rantatie ja tieltä avautuvat maisemat on huomioitava suunnittelussa. Asuntorakentamisen sijoittaminen Suuren Rantatien lähituntumaan asettaa erityisvaatimuksia suunnittelulle. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 22(55)

23 Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (VAT) Suuri Rantatie (ns. Kuninkaantie ), kulttuurihistoriallisesti arvokas Muut kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tieyhteydet Historiallisen ajan kohde: keskiaikainen kyläasutus (?- merkityt kohteet: todennäköinen keskiaikeinen kyläasutuksen paikka) Esihistoriallinen merkittävä kohde (luokka 1) Esihistoriallinen kohde (yleensä luokka 2) Kuva 21 Valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön reunalla huomioon otettavat erityiskohteet ja historiallinen tiestö. Museoviraston kokoamiin inventointitietoihin perustuva kartta Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 23(55)

24 kuva 22: Kylän ja pellon raja Järvikylässä on vuosisatoja säilynyt samana. Metsittyvä peltorinne oikealla edustaa näkyvää muutosta maisemassa Maisemalliset arvot valtakunnallisesti merkittävässä kulttuuriympäristössä Espoon kartanon, Peringin ja Järvikylän alueen on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi (VAT). Merkintä perustuu ehjänä säilyneeseen maisemakokonaisuuteen. Kulttuurihistorialliset piirteet historian eri vaiheilta ovat säilyneet alueella näkyvinä ja rikkoontumattomina nykypäiviin asti. Perinteet eri aikakausilta niin rakennetussa kuin viljellyssä ympäristössä leimaavat maisemaa. Nämä seikat vaikuttavat myös ratkaisevasti alueen yleiseen arvostukseen ja merkitykseen. Nykyisten viljelyksien rajautuminen joko kylärakenteeseen tai metsärinteisiin vastaavat jo keskiajalla vallinneiden viljelyksien tai laidunmaaksi raivattujen alojen reunoja. Pellot ovat säilyneet laajoina ja yhtenäisinä vaikka viljelymuodot ajan kuluessa ovat muuttuneet. Vain peltomaisemaa halkova voimalinja ja Järvikylän itäosan rinnepellon metsittyminen rikkovat muuten eheänä säilynyttä maisemakuvaa. kuva 23: Kulttuurimaiseman perusrakenne Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 24(55)

25 Kuva 24: Kulttuurimaiseman ominaispiirteitä Espoon kartanon alue osana merkittävää kulttuurimaisemaa Tämä kautta maan tunnettu erinomainen maanviljelystila, jonne ulkomaalaisetkin mieluimmin viedään, kun tahdotaan Helsingistä käsin näyttää mallikelpoista suurtilan maanviljelystä, on myös historiallisesti mielenkiintoinen paikka. Jenny Elfving, Suomalaista puutarhataidetta, s. 111, Otava 1929 Kuva 25: Kartanopuiston keskiakseli ohjaa katseen kauas avoimeen maisemaan Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 25(55)

26 Espoon kartanon asema maisemassa on edelleen hyvin korostunut, joskaan ei yhtä näkyvästi kuin kartanon kukoistuskausina maiseman ollessa nykyistä avoimempi. Kartanon aseman säilymiseksi ympäröivällä maisemalla ja sen luonteella on suuri ja ratkaiseva merkitys. Elämyksellisillä arvoilla on tärkeä sija alueen kehittämisessä. Maiseman luonteen määräävät alueen arvokas rakennuskanta kartanopuisto sekä siihen liittyvät puistometsät ja kujapuut kartanomiljöön neljä kallioista kukkulaa Kuninkaantie ympäristöineen ja sillat Mankinjoki ja Gumbölenjoki joenvarsikasvustoineen teiltä ja rinteiltä avautuvat näkymät avoimeen viljelymaisemaan Sperringsin tiemaisema, kujapuut Maisemallisten arvojen säilymiseksi voidaan uusia rakennuksia jossain määrin sallia kartanoympäristöön, mutta niiden tulee olla paikan miljööarvoille alisteisia. Kookkaat talousrakennukset kuten tallit, navetat, kuivaamot jne. ovat yleisesti hyvin tunnusomaisia kartanoympäristöille. Maneesit uudempina tulokkaina alleviivaavat kartanon arvoa ja asemaa. Kuva 26: Maankäytön muutoksille visuaalisesti erityisen arat reunavyöhykkeet Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 26(55)

27 Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuri-ympäristö (VAT) Erityisesti varjeltava aluekokonaisuus Kartanomiljöö visuaalisena aluekokonaisuutena Lisärakentaminen VAT-alueen reuna-alueella Kuva 27: Valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön reunojen nykyisen asutuksen täydennysrakentaminen Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 27(55)

28 Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön ominaispiirteiden turvaaminen ja lisärakentamisen reunaehdot Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön rajauksen rinnalle (VAT-alue) esitetään tarkennettu, erityisesti varjeltavan alueen rajasuositus, johon on liitetty mm. Finnsin alue rakennusryhmineen ja muinaismuistoalueineen. Aluekokonaisuus käsittää avoimena säilytettäviä viljelyalueita näkymineen, maisemallisesti merkittäviä metsänreunoja, arvokkaita rakennusryhmiä ja perinteistä kyläasutusta, historiallista tieverkostoa siltoineen ja kievarirakennuksineen sekä muinaisen asutuksen jäännöksiä. Espoonkartanon kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas ydinalue on osoitettu eri suunnilta hahmotettavana visuaalisena kokonaisuutena johon kuuluvat historiallinen puutarha-alue, ns. puistometsä ja metsäinen peltosaareke. Nykyisiä rakennusryhmiä täydentämään voidaan kartanoalueelle harkitusti sijoittaa yksittäisiä asuinrakennuksia sekä perinteisen suurtilan talousrakennusten mittakaavaan sovitettua, muuta käyttötarkoitusta palvelevaa uudisrakentamista. Aluerajauksen reunoille on osoitettu alueita, jonne voidaan sijoittaa kulttuuriympäristöön sopivaa lisärakentamista, mm. perinteistä kyläasutusta täydentäviä alueita. Maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden huomioon ottaminen suunnittelussa Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (VAT) edustavat maamme kehitysvaiheita ja ovat historian kuvastajia. Kyse on sekä perinteen säilyttämisestä että alueiden kehittämisestä niiden ominaisluonnetta ja erityispiirteitä vahvistavalla ja niihin sopeutuvalla tavalla. VAT-alueisiin sisältyy huomattavia virkistykseen, matkailuun ja kulttuuriin liittyviä kehitysmahdollisuuksia. Tavoitteena on valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen rakenteen, kyläkuvan sekä alueilla jo olevien rakennusten ja ympäristön säilymisen turvaaminen sekä mahdollisen täydennysrakentamisen ja muiden muutosten sopeuttaminen kulttuuriympäristön ominaisluonteeseen ja erityispiirteisiin.(ym/ Suomen kuntaliitto/ Museovirasto muistio ) Espoonkartanon, Finnsin, Sperringsin ja Träskbyn muodostama kulttuurihistoriallisesti arvokas maisemakokonaisuus tulee säilyttää. Siihen kuuluvat peltojen ja yksittäisten rakennusten lisäksi maisemaa jäsentävä historiallinen tiestö, esimerkiksi Suuri Rantatie, maiseman kannalta tärkeä vanha puusto ja muut kulttuurihistoriallisesti tärkeät maisemaelementit. Alueen maisemalliset ominaispiirteet ja peltojen yli avautuvat näkymät tulee säilyttää. Sijoitettaessa rakennuksia viljelyksien reunoille on pidettävä huoli siitä, että perinteisenä säilyneen avoimen agraarimaiseman reunojen eheys säilyy. Alueelle rakennettaessa on huolehdittava siitä, että uudisrakentaminen sijoitukseltaan, mittasuhteiltaan ja materiaaleiltaan sopeutuu kyläkuvaan, olemassa oleviin tilakeskuksiin ja rakennuskantaan sekä ympäristöön. Alueella tapahtuva rakentaminen ja ympäristönhoito tulee sopeuttaa alueen maisemallisiin, kulttuurihistoriallisiin ja rakennustaiteellisiin arvoihin. Tavoitteena on peltojen säilyminen viljelyksessä. Viljelyksestä pois jääneiden, maisemakuvan kannalta keskeisten ja historiallisesti arvokkaiden peltoalojen palauttamista viljelykseen tai laidunkäyttöön tulee tukea. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 28(55)

29 2.7 Virkistys ja ulkoilu kuva 28: Ote Espoon eteläosien yleiskaavaluonnoksen 2004 /virkistysalueverkosto kuva 29: Ote Espoon eteläosien yleiskaavaluonnoksen 2004/ virkistysreitit Espoon kartanon ja Gumbölen kartanon maisemat sekä niihin liittyvät yhtenäiset metsämaastot tarjoavat runsaasti toimintamahdollisuuksia virkistykseen, ulkoiluun sekä muuhun vapaa-ajan käyttöön. Maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty tärkeä seudullinen viheryhteys Espoon keskustan ja keskuspuiston suunnasta Nuuksioon. Kyseinen yhteys on osa Espoon seudullisesti tärkeää viheraluerunkoa. Tarkastelualueen joenvarret ja rakentamattomat metsäalueet olemassa olevine reitteineen liittyvät tai ovat liitettävissä luontevasti kyseiseen viheryhteyteen. (ks. alla oleva kartta) Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson/ työryhmä 29(55)