Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 ENTÄ JOS... Wien olisikin antautunut ottomaaneille? ELSE CHRISTENSEN Ottomaanit lähtivät vuonna 1521 valloittamaan Eurooppaa. Alistettuaan Balkanin valtaansa sulttaani Suleiman I:n voitonvarmat joukot marssivat kohti Wieniä. Loputtoman sateen vuoksi ottomaanien raskaat kanuunat kuitenkin juuttuivat Balkanin mutaisille teille. Niinpä sulttaani joutui luopumaan yrityksestä murtaa Wienin vankat muurit, ja ottomaanien Euroopan valloitus pysähtyi. Ottomaanien tappion jälkeen Euroopan katoliset ja protestanttiset maat suistuivat keskenään verisiin uskonsotiin. Näin kävi Entä jos SARJA: Historia-lehden sarjassa Entä jos...? esittelemme tilanteita, joissa tapahtumien toisenlainen kulku olisi voinut muuttaa historian suunnan täydellisesti. Näemme, miten pienestä maailmanhistorian käänteet voivat joskus olla kiinni. Sarjan seitsemännessä osassa aiheena on ottomaanien hyökkäys Wieniin. Historia SULEIMAN I

3 Kaatosade pelasti Wienin Raskaiden kanuunoiden juututtua mutaan ottomaaneilla ei ollut toivoakaan valloittaa Wieniä. Ottomaanien tappio oli lähtölaukaus Euroopan verisille uskonsodille. Kylmä ja lohduton sade piiskasi Wieniä 14. lokakuuta 1529 ottomaanien kevyiden kanuunoiden moukaroidessa vanhaa kaupunkia. Kuulat kimpoilivat kerta toisensa jälkeen vankkatekoisista muureista: kanuunat olivat liian heikkoja. Wienin ulko puolella ottomaanien sulttaani Suleiman I:n joukot odottivat valmiina hyökkäämään Habsburgien armeijan puolustamaan kaupunkiin. Sairaudet, nälkä ja pitkä marssi olivat heikentäneet sulttaanin sotajoukkoja. Kaiken lisäksi ottomaanit olivat joutuneet jättämään raskaat kanuunansa niiden juututtua Balkanin mutaisiin teihin. Innottomasti hän komensi sotilaansa viimeiseen hyökkäykseen kohti Wienin muureja. Kaupungin puolustajien luotisateessa ottomaanijoukot lähtivätkin hyökkäykseen mutta eivät pystyneet murtamaan muureja. Hyökkäys ei tuottanut tulosta, ja sulttaani joutui käskemään joukkonsa perääntymään. Sade vesitti valloituksen Tappio Wienissä päätti Suleiman I:n vuosikausia kestäneen menestyksekkään sotaretken. Vuodesta 1521 ottomaanien valtava armeija oli Ottomaanien kevyet kanuunat eivät purreet Wienin muureihin. alistanut valtaansa Balkanin ja edennyt vähitellen kohti Keski-Eurooppaa. Kukistettuaan unkarilaiset Budapestin lähistöllä vuonna 1526 Suleiman teki kohtalokkaan päätöksen keskeyttää sotaretkensä joukkojen uudelleenjärjestämistä varten. Ottomaanien eteneminen käynnistyi uudelleen vasta kolme vuotta myöhemmin, jolloin kohteena oli Wien, yksi Habsburgien valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista. Habsburgit hallitsivat 1500-luvulla suurta osaa Euroopasta, kuten Itävaltaa, Hollantia ja Belgiaa, sekä Espanjaa ja Portugalia, missä valtakunnan keskus sijaitsi. Suleimanin epäonneksi vuoden 1529 kesä oli sateisin miesmuistiin. Loputon harmaa sade piiskasi Eurooppaa ja teki tiet lähes kulkukelvottomaksi mutavelliksi. Huono sää koetteli Suleimanin läpimärkää armeijaa, joka eteni hitaasti ja vaivalloisesti lähes kilometrin Ottomaanit uhkaavat Ottomaanien valloitettua Wienin katolisuus yhdistää Euroopan. Erityisesti pohjoisen ruhtinaat kukistavat vuonna 1517 alkaneet uskonnolliset levottomuudet ankarasti. Sulttaani Suleiman I on tyytyväinen. Jälleen kerran hänen raskaat kanuunansa ovat varmistaneet hänelle voiton, ja Wien, Habsburgien valtakunnan pääkaupunki Keski-Euroopan sydämessä, on kukistunt. Wienin valloitus on voitokkaan sotaretken viimeisin ja suurin saavutus. Suleiman on vuodesta 1521 lähtien johtanut ottomaanien sotajoukkoa halki Balkanin Suleimanin joukot valloittivat Wienin vaivatta raskaiden kanuunoidensa avulla. ja kohti Keski-Eurooppaa. Vuonna 1526 ottomaanit kukistivat Unkarin viimeisetkin puolustajat Mohácsissa Budapestin lähistöllä. Taistelussa kuoli tuhansia unkarilaisia, heidän joukossaan myös Unkarin kuningas Ludvig II. Menestyksen siivittämänä Suleiman suuntasi kohti Wieniä, joka on nyt, heinäkuussa 1527, joutunut antautumaan ottomaanien järeiden kanuunoiden tulituksessa. Suleiman iloitsee päätöksestään marssia Itävaltaan kuivan kesän aikana ja katselee ylpeänä punaista tähden ja puolikuun koristamaa lippua, joka nyt liehuu Wienin yllä. Läntisen Euroopan kuninkaat ja ruhtinaat tähyävät tulevaisuuteen optimistisin mielin. Toki he pelkäävät valloitushaluista Suleimania, mutta toisaalta he ovat jo pitkään karsastaneet Kaarle V:n habsburgilaisen suurvallan laajentumista Saksaan, Böömiin, Itävaltaan, Hollantiin, Espanjaan, Portugaliin ja Italiaan. Wienin tappion innoittamana joukko italialaisia Historia

4 Näin kävi matkan Konstantinopolista Wieniin. Armeijan raskaat kanuunat juuttuivat Balkanin mutaisille teille, ja ottomaanit joutuivat hylkäämään ne. Syyskuussa uupuneet ja nälkiintyneet ottomaanit saapuivat Wienin muureille, joita Habsburgien armeija oli kesän aikana vahvistanut. Wienin muurien vankkatekoisuus ja Suleimanin raskaiden kanuunoiden puute ratkaisivat taistelun kulun. Ottomaanien Euroopan-valloitus pysähtyi, ja Habsburgien ja ottomaa nien valtakuntien raja vakiintui halkaisemaan nykyisen Unkarin. Kaarle V valtasi Rooman Habsburgien voitto Wienissä sattui Euroopan kannalta kriittiseen ajankohtaan. Koko 1500-luvun mannerta olivat piinanneet Martti Lutherin uskonpuhdistuksen käynnistämät uskonnolliset kiistat. Habsburgien valtakunnan hallitsija, espanjalainen Kaarle V oli vuosia kamppaillut vallasta paavin kanssa, joka pyrki Italian kaupunkivaltioiden tuella heikentämään Habsburgien valta-asemaa. Vuonna 1526 tyytymättömyys kärjistyi ja Ranska liittoutui muutaman Italian kaupunkivaltion ja paavin kanssa pitääkseen Habsburgit poissa Italiasta. Kiista kulminoitui keväällä 1527, jolloin Kaarlen Habsburgien joukot tunkeutuivat 1527 Roomaan ja estivät paavia myöntämästä Englannin kuninkaalle Henrik VIII:lle avioeroa. armeija hyökkäsi Roomaan osana Italian kaupunkivaltioiden vastaista sotaansa. Pietarinkirkon portailla nähtiin verilöyly, kun Kaarlen joukot teurastivat siellä sveitsiläiskaartin sotilaita. Paavi Klemens VII pakeni Castel Sant Angeloon, mutta joutui lopulta antautumaan Kaarlen joukoille ja alistumaan tämän tahtoon. Kaarle V:n voitto Wienissä vahvisti hänen asemaansa Euroopassa entisestään. Nyt hän saattoi muun muassa painostaa paavin olemaan myöntämättä Englannin Henrik VIII:lle avioeroa Katariina Aragonialaisesta. Katariina oli näet Kaarlen täti, ja tämä halusi hinnalla millä hyvänsä säilyttää hänen kauttaan vaikutusvaltansa Englannissa. Henrik VIII oli pyytänyt paavilta avioeroa, koska Katariina ei ollut synnyttänyt hänelle poikaa. Kun avioeroa ei myönnetty, kuningas päätti vaivihkaa avioitua rakasta- vihollisen uhkaamana ja oman valtansa menettämisen pelossa monet heistä sanoutuvat irti Kaarle V:stä ja liittoutuvat Suleimanin kanssa. kaupunki- valtioita päättää ryhtyä neuvottelemaan otto- maanien sulttaanin kanssa. Tämä antaa italialaisille vapaat kädet käydä sotaan Kaarlen italialaisia liittolaisia vastaan. Pian Habsburgien vaikutusvallasta saapasmaassa on jäljellä vain muistot, ja Italiaa hallitsee paavin, Milanon, Firenzen ja Venetsian liittouma. Entä jos... Paavin valta kasvaa Habsburgien poistuminen Italian poliittiselta näyttämöltä poistaa myös Kaarle V:n paaviin kohdistamat paineet. Ensi töikseen paavi päättää vuonna 1533 sallia Englannin kuninkaan Henrik VIII:n avioeron Katariina Aragonialaisesta. Myöhemmin samana vuonna Henrik avioituu Anne Boleynin kanssa. Englanti välttyy kuninkaalliselta kriisiltä, ja kuningashuone pysyy katolisena. Vahvistettuaan asemansa Wienissä Suleiman jatkaa etenemistä länteen vuonna Edetessään Tonavan vartta pitkin hän valtaa Passaun, Regensburgin ja Augsburgin kaupungit sekä Baijerin ruhtinaskunnan. Paikallisruhtinaat kauhistuvat ottomaanien uhkaa mutta reagoivat siihen rauhallisesti. Ylivoimaisen Uskonrauha palautuu Ottomaanien uhka pakottaa pohjoisten ruhtinaskuntien hallitsijat tukahduttamaan kovalla kädellä uskonnolliset levottomuudet, jotka ovat vaivanneet heidän valtakuntiaan vuodesta 1517 lähtien Martti Lutherin alettua avoimesti kritisoida katolista kirkkoa. Pohjois-Euroopan pikkuruhtinaat hylkäävät Lutherin ajatukset, tukahduttavat orastavat kapinat ja hakevat turvaa ja vakautta katolisesta kirkosta. Ilman Lutherin vaikutusta Eurooppa pysyy kauttaal- 62 Historia

5 jattarensa, hovineito Anne Boleynin kanssa. Kun tieto avioliitosta myöhemmin samana vuonna tuli julki, Henrikin kaksinnainti herätti suuttumusta kaikkialla Euroopassa ja katolinen kirkko julisti hänet kirkonkiroukseen. Vastineeksi Henrik perusti Englantiin oman kirkon, anglikaanisen kirkon, ja julistautui sen ainoaksi päämieheksi. Pohjoinen tuki Lutheria Ero katolisesta kirkosta ei ollut Henrik VIII:lle ainoastaan käytännön kysymys. Yhdessä puolisonsa Anne Boleynin ja lähimpien neuvonantajiensa kanssa hän vaikuttui suuresti Lutherin protestanttisista uudistuksista, jotka levisivät Euroopassa kulovalkean tavoin. Lutherin vuonna 1517 alkanut kapina katolisen kirkon tuhlaavaisuutta ja anekauppaa vastaan oli saanut runsaasti kannattajia kansan keskuudessa. Myös Euroopan pikkuruhtinaat mieltyivät Lutherin oppeihin erityisesti tämän julistettua, että hallitsija oli Jumalan käsivarren jatke maan päällä. Uskonpuhdistus levisi myös Pohjoismaihin, jotka omaksuivat protestanttisen uskon vain muutamassa vuodessa. Katolisessa Espanjassa sekä Kaarle V että hänen seuraajansa Filip II kokivat velvollisuudekseen puolustaa katolista uskoa. Niinpä espanjalaiset Habsburgit kävivät pitkälle 1600-luvulle asti sotia uusia protestanttisia ruhtinaskuntia vastaan pakottaakseen ne palaamaan oikean uskonnon huomaan. Espanja vararikossa Sodat verottivat Espanjan valtion kassaa, eivätkä edes uusista Amerikan siirtomaista saadut rikkaudet pystyneet pelastamaan Espanjan valtiota toistuvilta vararikoilta luvun kuluessa. Siitä huolimatta Filip jatkoi sotimista, ja Huono sää ja Englannin laivasto tuhosivat Espanjan armadan loppukesästä Espanjan suurvalta-ajat olivat lopullisesti ohi. vuonna 1588 hän kokosi paavi Sikstus V:n tuella 130 aluksen voittamattoman armadan ja lähetti sen purjehtimaan kohti protestanttisen Elisabet I:n hallitsemaa Englantia. Espanjan armada kärsi murskatappion Englannin rannikon tuntumassa, ja Espanja joutui tunnustamaan, ettei se enää hallinnut Atlantin valtamerta yksinvaltaisesti. Kiivaat uskonsodat jatkuivat Manner- Euroopassa vielä sata vuotta. Niiden aikana protestanttinen Englanti saattoi kaikessa rauhassa keskittyä kasvattamaan siirtomaitaan Pohjois- Amerikassa, kun taas Habsburgien ennen niin mahtava valtakunta heikkeni jatku vien sotien paineessa. LUE LISÄÄ: Andre Clot: Suleiman the magnificent, Saqi Books, 2005 Rhoads Murphy: Ottoman Warfare, Routledge, taan katolisena ja saa nauttia pitkään kestävästä uskonrauhan kaudesta. Suleimanin Wienin valloituksen synnyttämä uusi valtatasapaino pakottaa Habsburgit tunnustamaan, että he ovat menettäneet vaikutusvaltansa Italiassa, ja myös heidän valtansa Keski-Euroopassa heikkenee. että Pohjois-Amerikkaan, ja seuraavien vuosisatojen kuluessa Espanjasta tulee Amerikan mantereen hallitseva suurvalta. Ajatusleikki ottomaanien voiton seurauksista perustuu Theodore K. Rabbin artikkeliin If only it had not been such a wet summer kirjassa What If? Pan Books Espanjalainen Amerikka Enää lähinnä Pyreneiden niemimaata hallitsevat Habsburgit kääntävät katseensa merentakaisiin siirtomaihinsa. Espanja ryhtyy kiivaasti laajentamaan Kristoffer Kolumbuksen vanavedessä Etelä-Amerikan rannikolle 1400-luvulla perustettuja siirtokuntiaan. Pian uusia espanjalaiskaupunkeja syntyy kilvan sekä Etelä- Rauha tarjoaa Espanjalle tilaisuuden kasvattaa siirtomaitaan Amerikassa, jota mahtava Espanja pian kiistatta hallitsee. KAARLE V