Hämeenlinnan hallinto-oikeus Raatihuoneenkatu Hämeenlinna Sähköposti:

Transkriptio

1 Hämeenlinnan hallinto-oikeus VALITUS Raatihuoneenkatu Hämeenlinna Sähköposti: hameenlinna.hao@oikeus.fi Valittajat: Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry Yhteysosoite: Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry Varastokatu TAMPERE Yhteyshenkilö: Minna Santaoja Hallituksen jäsen, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Sähköposti: minna.santaoja@uta.fi p Asia: Valitus Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksestä hyväksyä Hervantajärven osayleiskaavaehdotus (DNRO TRE:4488/ /2011) Esitämme Tampereen kaupunginvaltuuston päätöstä kumottavaksi ja Hervantajärven osayleiskaavaa hylättäväksi seuraavin perustein: Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan yhdyskuntalautakunnan ja kaupunginhallituksen ehdotuksesta Hervantajärven osayleiskaavan. Tampereen kaupunki on esittänyt Hervantajärven alueen virkistyskäyttöön vakiintuneita metsiä rakennettaviksi vuosikymmenien ajan. Kaavoja eri muodoissaan ovat vastustaneet mm. asukasyhdistykset, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys, jopa ympäristöministeriö. Ministeriö jätti esitetyt asema- ja yleiskaavat vahvistamatta olemattomien ympäristöselvitysten takia vuonna 1998, päätös nro 19,10-18/5231/98. Kaupungin valitettua 2001 Korkeimpaan hallinto-oikeuteen jäi Hervantajärven pohjoispuolinen alue odottamaan yhä luontoselvitystä. Uusimpaan kaavaan liittyy lukuisia ongelmia ja se herättikin laajan vastuksen. Luonnonsuojeluyhdistykset ovat toistuvasti esittäneet Hervantajärven metsiä suojeltaviksi, viimeksi vuonna Tampereen kaupunki ei ole käsitellyt suojeluesitystä edes kaavoituksen yhteydessä eikä ole antanut yhdistyksille vastausta suojeluesitykseen. Vaadimme osayleiskaavaa hylättäväksi ja suojeluesitystä käsiteltäväksi asianmukaisesti. Liite 1: Kopio Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksestä hyväksyä Hervantajärven osayleiskaava, valitusosoituksineen. Liite 2: Kopio Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen, Ylöjärven luonnon, Nokian luonnon, Luonto-Liiton Hämeen piirin ja Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen Tampereen kaupungille jättämästä suojeluesityksestä koskien Tampereen

2 kaupungin omistamien metsien suojelua Hervannassa, Villilässä ja Lamminpään-Vuorentaustan alueella. 1. Kaavasta tiedottaminen on ollut puutteellista Hervantajärven osayleiskaavaa laadittaessa perustettiin osallisryhmä, jossa Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys olivat edustettuina. Osallisryhmäläisille tulee jakaa tiedot kaavasta ja siihen liittyvistä asioista säällisessä ajassa. Maankäyttö- ja rakennuslain myötä kaavoitukseen tullut osallistumismenettely pyrkii takaamaan kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja sitä kautta parantamaan ympäristön laatua. Suomen hallitusmuoto sanoo seuraavasti: "Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon." Kaavoituksesta on tiedotettava sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen. Kuitenkin osallisryhmän pidetyn kokouksen pöytäkirja lähetettiin ryhmäläisille vasta Pian tämän jälkeen, yhdyskuntalautakunta hyväksyi kokouksessaan kyseisen kaavan. Sitten kaupunginhallitus käsitteli ja hyväksyi asian ja edelleen valtuusto Kaupungin hitaan tiedonvälityksen johdosta osallisten asiaan vaikuttaminen vaikeutui. Liite 3: Osallisryhmän jäsenille toimitetun muistion saatekirje. 2. Kaava ei sovi yhteen vakiintuneen virkistyskäytön kanssa Osayleiskaava-alue on Tampereen kaupungin omistuksessa lukuun ottamatta Ruskontietä ja Hervantajärven rannassa olevia pieniä yksityisessä omistuksessa olevia alueita. Osayleiskaavaalueella rakennetut alueet sijoittuvat Hervantajärven rannalle. Valtaosa rakennuskannasta on yksityisiä loma-asuntoja talousrakennuksineen. Majarannassa sijaitsee poliisien vapaaajanviettoalue, johon kuuluu päärakennus ja pieniä lomamajoja. Rakentamisesta aiheutuu haittaa käyttää kaava-aluetta vakiintuneessa käytössään, mm. kaupungin uimarantaa Hervantajärven rannalla. Liikennöinti Salmenkalliontiellä rakennusaikana kasvaa suuresti. Useimmat käyvät uimarannalla jalkaisin tai pyörillä kyseistä tietä pitkin. Kaavan toteutuminen aiheuttaakin vaaran virkistysalueen käyttäjille. Kaava-alueen metsissä järjestävät lisäksi tamperelaiset urheiluseurat, mm. KooVee nuoriso- ja aikuissuunnistusta. Kaavan toteutuminen estää ja heikentää vakiintuneen virkistyskäytön vaaratekijöiden takia. Salmenkalliontien kautta tapahtuu myös liikennöintiä loma-asunnoille. Tie on sangen kapea. Liikenneturvallisuuden järjestelyt puuttuvat kaavasta ja rakennusajalta. Maakuntakaavassa alue merkittiin taajamatoimintojen alueeksi. Rakentamattomien metsäalueiden säilyttäminen nykyisessä virkistyskäytössään hankaloituu, koska suunniteltu asuntoalue pirstoo yhtenäisen metsäalueen ja estää näin sen säilyttämistä nykyisessä vakiintuneessa virkistyskäytössä. Kaupungin kaavassa on merkitty lisäksi loma-asuntoja aivan kaava-alueen vaikutusalueelle, Hervantajärven rantaan. Kaava on ristiriidassa asukkaiden viihtyvyyden ja yleisen edun kanssa. Hervannan alue on nopeasti kasvanut ja viereen on nousemassa Vuores. Kaavasta uupuu täysin myös muuttuneen tilanteen

3 aiheuttama virkistysaluetarpeen analysointi. 3. Kaavan meluselvitys on puutteellinen Meluselvitys on käsittääksemme laskettu teoreettisen mallin mukaisesti. Lähtömelutasoihin ei ole tehty melun impulssimaisuudesta tai kapeakaistaisuudesta aiheutuvia korjauksia. Impulssiarvon korjauskertoimena tulee käyttää valtioneuvoston päätöksen melutason ohjearvon (Vnp 993/92) impulssikerrointa 5 dba. Melutasokäyriin tulee lisätä tämä valtioneuvoston päätöksen mukainen kerroin. Laskennallinen melutason 50 db:n käyrä ulottuu rakentamisen eri vaiheissa pitkälle Hervantajärven, Hervannan ja Ruskon suuntiin. Siten laskennallisen meluselvityksen 50 db:n käyrä onkin muutettava 55 db:n käyräksi, joka ulottuu vähintään yli 2 km:n päähän rakennettavan alueen ulkorajauksesta. Sallitun melutason ylittävällä alueella on useita talouksia mainituilla alueilla. Uloslähtevä liikenne rakennusalueilta ja siirtoäänet ovat suuri ja häiritsevä melunlähde. Melumallinnuksesta on jätetty kuorma-autoliikenteen ja maansiirtokoneiden vaikutus kokonaan pois. Tämä lisämelu tulee ehdottomasti huomioida. Lisäksi edestakainen raskas liikenne levittää melua laajalti alueella. Kuitenkin meluselvityksessä oletetaan tilannetta vuonna Rakentamisaika puuttuu kokonaan. Lisäksi tulevaisuuden ennustaminen on kaiken kaikkiaan erittäin epävarmaa. Alueella on myös loma-asuntoja, jotka edellyttävät alempaa 45 db:n vertailuarvoa. Jos korjauskerroin 5 db lisätään 45 db:n käyrään, niin että tämä 50 db:n melualue ylittää todennäköisesti läheiset asuntoalueet ja Hervantajärven alueen. Tavoitetasona tulee olla ohjearvoja alemmat melutasot. Monet ihmiset kokevat 55 db:n melun erittäin häiritsevänä. Melu on erittäin vaarallista, sillä se aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia, ja se vaikuttaa suoraan ihmisen elintoimintoihin. Melu on täysin kohtuuton alueen asukkaille ja kesämökkiläisille. Meluselvitystä ei voi hyväksyä, koska se on puutteellisesti tehty ja melutaso tulee ylittämään valtioneuvoston ohjeiden mukaisen sallitun melutason. Pelkkä merkintä 55dB ylittävällä alueella kaavan kartassa ei poista tuntuvaa haittaa. Meluselvityksessä on keskitytty vain keskiäänitasoon, eikä siinä arvioida mitenkään melun häiritsevyyttä hiljaisessa äänimaisemassa, jossa häiriöäänet koetaan häiritseviksi keskiäänitasosta riippumatta. Suomen uusimmassa melulinjauksessa, valtioneuvoston periaatepäätöksessä meluntorjunnasta ( ) todetaan, että tutkimusten mukaan 2-15 % kokee erittäin häiritsevänä melun jonka keskiäänitaso on 55 db. Periaatepäätöksen mukaan melutason ohjearvojen soveltamiskäytännössä on ongelmia. Keskiäänitaso ei kaikissa tapauksissa kerro riittävästi melun haitallisuudesta, vaan melua tulisi tarkastella myös muita tunnuslukuja käyttäjien. Joissain maissa (mm. Ruotsi ja Tanska) onkin ohjearvoja asetettu keskiäänitasojen ohella myös enimmäisäänitasolle. Kahteen eri tunnuslukuun perustuvat ohjearvot kuvaavat valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan melun haittoja kattavammin kuin pelkkään keskiäänitasoon perustuvat. Valtioneuvoston päätöksen mukaan 55 db keskiäänitaso ei ole tavoitetaso, vaan tavoitteena tulee olla ohjearvoja alemmat melutasot. Hervantajärven meluselvityksessä on toimittu juuri päinvastoin: 55 db on asetettu tavoitetasoksi. Tällöin ei ole pyritty lähiasukkaille aiheutetun haitan minimointiin,

4 vaan päinvastoin on toimittu niin, että haetaan lupaa lainsäädännön mahdollistaman suurimman mahdollisen haitan aiheuttamiseen. Äänimaiseman tärkeydestä ja melun haitallisuudesta: Psykologiliiton Ekopsykologian toimikunnan mukaan äänimaisemat ovat ihmiselle psykologisesti merkityksellinen asia. Terveyshaittojen ennaltaehkäisyssä hyvä äänimaisema on tärkeä, koska se tukee jaksamista ja mielenterveyttä. Jos taas äänimaisemassa on ärsyttäviä, teräviä ääniä ne käynnistävät kehossa haitallisia toimintoja: esim. stressihormonin eritystä. Esimerkiksi työuupumus lisääntyy, jos kotipiirin äänimaisemasta tulee stressitekijä. Koska terveydenhuollossa ennaltaehkäisy on perusperiaate, niin on tärkeää ottaa huomioon väestön oma käsitys hyvästä ja virkistävästä äänimaisemasta. Toimikunnan mukaan ongelmana on myös se, että melun osalta otetaan huomioon vain lain sallimat melurajat, joissa ei huomioida matalataajuista (pientaajuista) erittäin kauaskantoista melua, koska siitä ei ole Suomessa lainsäädäntöä ja tämä on heidän mukaansa vakava ongelma. Nimenomaan matalataajuinen melu esimerkiksi autonrenkaista ja moottoreista eli kuljetuksista häiritsee keho- ja aivotoimintoja. Myös valtionneuvoston periaatepäätöksessä meluntorjunnasta ( ) todetaan, että melu vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmiseen. Melun taso ja luonne saattaa johtaa mm. kielteisiin tunteisiin tai vaikuttaa ajattelu- ja havaintotoimintoihin, kuten oivaltamiseen, oppimiseen, muistiin ja ongelmien ratkaisukykyyn. Melulla voi olla myös muita fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Se voi aiheuttaa stressiä tai erilaisia toimintahäiriöitä. Terveysvaikutusten lisäksi melu heikentää ympäristön laatua ja viihtyisyyttä monin tavoin. Vaikka meluherkkyys vaihtelee yksilöistä toiseen, väestötasolla melun haitalliset vaikutukset on kiistatta todettu. Lisäksi todetaan, että melutasoja koskevat ohjearvot eivät vielä sellaisenaan takaa laadullisesti hyvää ääniympäristöä, vaan tavoitteena tulisi olla ohjearvoja alemmat melutasot. Periaatepäätöksessä todetaan vielä, että tutkimustietoa melun haitallisista vaikutuksista tarvitaan lisää, että kansalaisilla, viranomaisilla ja eri toiminnanharjoittajilla olisi käytettävissä riittävästi tietoa melusta, sen torjumisesta ja vaikutuksista. Ympäristöministeriössä onkin valmisteilla meluntorjunnan tutkimusstrategia alan tutkimuksen edistämiseksi ja tason kohottamiseksi. Kaikkien kiinteistöjen asukkaita olisi pitänyt kuulla, jotka asuvat 2,5 kilometrin säteellä kaavaalueesta eli 50+5 db:n laskennallisen melukäyrän sisällä. Myös kaikkien 45 db:n melualueen sisäpuolella loma-aikoina asuvien kuuleminen on tarpeen. Meluhaitat naapurikiinteistöille aiheuttavat ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua vahinkoa tai haittaa omaisuudelle ja sen käytölle. 4. Kaava heikentää alueen merkittäviä suojelua edellyttäviä luontoarvoja Yhdistykset ovat toistuvasti esittäneet alueen suojelemista; edellisen kerran (Liite 2). Tampereen kokonaispinta-alasta on luonnonsuojelualueiden ja -varausten osuus 0,4 prosenttia, kun taas se Oulussa ja Helsingissä on lähes 4 ja Vantaalla jopa 6 prosenttia. Tehtyjen selvitysten perusteella Hervantajärvi on luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia alueita Tampereella. Kaupungin Hervantajärvi-Ruskon maisema- ja ympäristöselvityksessä todetaan mm, että kantakaupungin alueella selvitysalueen kaltaiset, suhteellisen laajat, yhtenäiset metsäalueet ovat käymässä vähiin. [ ] Mahdollisimman laajat ja yhtenäiset viheralueet toimisivat alueella sekä virkistysmielessä että ekologisesti parhaiten.

5 Alue on osa laajempaa ekologista vyöhykettä. Metsän kiistattomat luontoarvot käyvät ilmi sekä järjestöjen jättämästä suojeluesityksestä että Hervantajärven-Ruskon maisema- ja ympäristöselvityksestä. Nykyisen kokoisena metsä on riittävän laaja säilyttämään metsissä elävien vaativampienkin lajien elinympäristövaatimuksia. Hervantajärven kaavoitusratkaisua perustellaan tiivistysrakentamisella, vaikka se sijoittuu täysin rakentamattomalle alueelle jolla ei entuudestaan ole infraa ja silpoo kaupunkilaisille ja eliölajeille tärkeitä alueita. Levittäytymisen sijaan tulisi keskittyä nykyisen kaupunkirakenteen eheyttämiseen. 4.1 Linnusto Hervantajärven metsässä esiintyvät lintudirektiivin I liitteen lajit: pyy, palokärki, kuikka, kaakkuri, varpuspöllö, pohjantikka, harmaapäätikka, huuhkaja, teeri ja metso. Osa näistä lajeista on pesimäaikaan erityisen herkkiä häirinnälle, eivätkä ne pysty siksi asettumaan asutuksen läheisyyteen tai vilkkaasti käytetyille ulkoilualueille. Silmälläpidettäviä lajeja (NT) ovat näistä: kaakkuri, teeri, metso, huuhkaja. Rantasipi on myös silmälläpidettävä laji kuten uutena lajina sirittäjä. Lintujen osalta luonnonsuojelulaissa on säädetty suotuisan suojelutason säilyttämisestä direktiivin I liitteessä luetelluille lajeille. Lain mukaan eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tutkimusalueella havaittiin kahdeksan kansainvälistä vastuulajia: telkkä, rantasipi, huuhkaja, varpuspöllö, pohjantikka, leppälintu, teeri ja metso. Näistä pohjantikka on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Kaava-alueen luontoarvoja nostavat myös alueellisesti vaarantuneet: metso, harmaapäätikka, pohjantikka ja käki. (Tampereen kaupungin ympäristötoimi: Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry, Peter Uppstu 2006.) Hervantajärven metsissä tavataan myös sirittäjää, joka on nykyisin valtakunnallisen uhanalaisuustilaston mukaan silmällä pidettävä laji. Tavista on pesintään viittaavia havaintoja ainakin Makkarajärveltä. Tavi on kansainvälinen vastuulaji. Kaava-alueella esiintyvät lintudirektiivi I lajit sekä silmälläpidettävät ja alueellisesti vaarantuneet lajit osoittavat osaltaan alueen merkittäviä luontoarvoja, jotka heikentyisivät olennaisesti kaavoituksen toteutuessa nyt hyväksytyn mukaisesti. Lajit alla systemaattisessa järjestyksessä: Telkkä (vastuulaji) ei häiriinny ihmisasutuksesta eikä alueella liene uhkatekijöitä sille. Pyy (EU D1) suosii reheviä korpipainanteita ja sen elinalueelta pitää myös löytyä tärkeimpiä talviravinnon lähteitä, koivua ja leppää. Laji esiintyy tutkimusalueen parhaissa ja laajimmissa kuusikoissa kahdeksan parin verran. Laji voi viihtyä myös asutuksen läheisyydessä, jos sille on tarjolla riittävästi yhtenäisiä metsäalueita. Pyyn reviirit säilyvät parhaiten, mikäli metsänkäyttötoimet niillä ovat hillittyjä.

6 Kaakkuri (NT, EU D1) on pesimäaikana arka laji, eikä usein siedä kovinkaan suurta häiriötä pesimälammellaan. Makkarajärvi ja sen ympäröivä alue tulisi riittävän suurella säteellä rauhoittaa sekä metsän- että maankäyttötoimilta, jotta lajin reviiri alueella voisi jäädä pysyväksi. Kuikka (EU D1) on tutkimusalueella ruokaileva laji, jonka pesintä ja ravinnonhaku turvataan parhaiten pitämällä rantarakentaminen sekä muu häirintä järvellä vähissä. Rantasipi (vastuulaji) ei yleensä häiriinny asutuksesta ja lajille ei liene merkittäviä ihmisestä aiheutuvia uhkatekijöitä tutkimusalueella. Huuhkaja (EU D1, vastuulaji) kelpuuttaa pesäpaikakseen useimmiten vain tarpeeksi rauhallisen kallion tai kukkulan, jollaisia on muutamia Makkarajärven pohjoispuolella. Lajin tulevaisuuden turvaamiseksi alue tulisi pitää rakentamattomana. Varpuspöllö (EU D1, vastuulaji) pesii monenlaisissa varttuneissa metsissä, kunhan pesimäkoloja on tarjolla. Salmenkalliontien länsipuolinen kostea korpipainanne on lajille hyvin soveltuva pesimäpaikka ja reviirin voi turvata parhaiten jättämällä alueen metsän maankäyttötoimien ulkopuolelle. Harmaapäätikkaa (NT, RT, EU D1, vastuulaji) uhkaavat ennen kaikkea vanhojen metsien hakkuut ja tarpeeksi järeiden pesimähaapojen puute. Lajin elinmahdollisuudet alueella turvataan parhaiten säilyttämällä varttuneet metsäalueet riittävän yhtenäisinä ja jättämällä niille tarpeeksi järeitä haapoja pesimäpuiksi. Palokärki (EU D1) suosii laajoja metsäkokonaisuuksia sen suuren reviirin myötä ja näiden säilyminen onkin lajin elinehto. Pienissä ja pirstoutuneissa metsissä laji ei pärjää. Tutkimusalueen metsäpeittoisuuden tulisikin pysyä korkeana, jotta laji säilyisi alueella. Pohjantikka (NT, RT, EU D1, vastuulaji) tarvitsee reviirillensä runsaasti kuollutta puuaineista, jota useimmiten löytyy lähinnä tarpeeksi vanhoista metsistä. Alueen kaksi pohjantikkareviiriä sijoittuvatkin tutkimusalueen hienoimmalle yhtenäiselle metsäalueelle. Lajin turvaamiseksi metsät tulisi jättää koskemattomiksi. Käki (NT) on taantunut eteläisessä Suomessa huomattavasti, vaikkakin se viime vuosina on pysytellyt vakaana. Syy aiempaan taantumiseen lienee käen tärkeimmän isäntälajin, leppälinnun, kannan romahtaminen. Leppälintu on muiden kolopesijöiden tapaan kärsinyt lahopuut poistavasta tehometsätaloudesta. Käen suojelun kannalta olisikin tärkeää säästää kuolleet ja kuolevat puut metsänkäsittelyssä, jotta isäntälajien ja samalla myös käen tulevaisuus olisi turvattu. Leppälintu (vastuulaji) on vähentynyt viime aikoina hyvin paljon Etelä-Suomessa. Vanhojen metsien hakkuut ja niiden myötä kolopuiden vähyys ilmenevät leppälintukannan muutoksissa, kun pesimäpaikkoja ei ole tarpeeksi tarjolla. Lajin luontaiset pesimäkannat turvataan parhaiten jättämällä metsiin tarpeeksi kolopuita. Tiltaltti, joka aikaisemmin luokiteltiin vaarantuneeksi, suosii vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä ja on aukkoja karttavana lajina kärsinyt metsien pirstoutumisesta. Tiltaltin suojelun kannalta on olennaista säilyttää elinpiirin metsät yhtenäisinä kokonaisuuksina. Tutkimusalueen itäosien yhtenäisillä metsäalueilla onkin hyvin tiheä tiltalttikanta. (Tampereen kaupungin ympäristötoimi: Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry, Peter Uppstu 2006.)

7 Aluekohtainen tarkastelu ja suositukset perusteineen: Kaikilta osa-alueilta löytyi joko uhanalaisluokituksen mukaan uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia lintulajeja, Suomen kansainvälisiä vastuulajeja tai EU:n lintudirektiivin I liitteessä mainittuja lajeja. Osa-alue 1, Salmenkalliontien länsipuoli Osa-alue 1 on melko kapea metsäkaistale Ruskontien ja Hervantajärven välissä, mutta metsä on ikänsä ja suuren kuolleen puun osuuden ansiosta lintulajistoltaan poikkeuksellisen rikas. Linnustoon kuuluvat tai ovat viime vuosien aikana kuuluneet useat varttuneen metsän indikaattorilajit, kuten pyy, kanahaukka, varpuspöllö, harmaapäätikka ja puukiipijä. Vahvimpana tärkeän metsäalueen indikaattorina alueella pesii pohjantikka, joka tulee sen uhanalaisuus-, direktiivilaji- ja vastuulajistatuksiensa takia erityisesti huomioida alueen maankäytössä. Alueen merkittävien luontoarvojen takia koko yhtenäinen metsäalue lounaisreunan Salinintieltä itään tulisi jättää metsänja maankäyttötoimien ulkopuolelle. Osa-alue 2, Makkarajärven lounaispuoli Osa-alueen 1 vanhan metsän alue jatkuu myös Salmenkalliontien itäpuolelle ja kattaa osa-alueen 2 länsi- ja lounaisosat. Tälle alueelle sijoittuukin metsän toinen pohjantikkareviiri ja osa-alueen neljä puukiipijäreviiriä. Pohjantikan pesäpaikka sijaitsi alueen pohjoisreunalla, mutta sen reviiri ulottuu etelässä lähes Hervantajärven rannalle saakka. Käen ja leppälinnun reviirit sijoittuvat osa-alueen eteläosiin. Kuten osa-alueella 1, tulisi tämänkin osa-alueen vanhan metsän osuudet jättää koskemattomiksi niissä olevien huomattavien luontoarvojen takia. Osa-alue 3, Makkarajärvi ja sen kaakkoispuoli Alueen metsät ovat pääosin varttuneita sekametsiä, joissa tiltaltti, pyy ja puukiipijä viihtyvät mainiosti. Makkarajärven itäpuolella on myös vanhaa kuusikkoa, josta löytyy edellä mainittujen lajien lisäksi mm. töyhtötiainen. Samalla alueella on Pirkanmaalla harvalukuisen pesijän pähkinähakin reviiri. Makkarajärvellä sijaitsee kaakkurin reviiri. Varsinkin Makkarajärvi ja sen ympäristö tulisi linnustoarvojen perusteella jättää rauhaan maan- ja metsänkäytöltä. Myös järveltä kaakkoon ja itään olevat metsäalueet ovat linturikkautensa puolesta linnustollisesti merkittäviä alueita. Osa-alue 4, Makkarajärven pohjoispuoli Alueen itäosassa on osittain nuorta ja paikoin mäntyvaltaista metsää, mutta varttuneemmilta kohdilta löytyi mm. töyhtötiainen, rautiainen ja tiltaltti. Osa-alueen keskiosia hallitsevilla kallioilla havaittiin huuhkaja, mutta pesintää ei varmistettu. Alueen länsiosassa on osa-alueen 1 vanhaan metsään yhteydessä olevaa varttunutta kuusivaltaista metsää, josta löytyi luontoarvoiltaan tärkeää metsää indikoivat puukiipijä, tiltaltti ja pyy. Myös osa-alueen 2 pohjantikkaparin reviiri ulottuu reilusti tämän alueen puolelle. Osa-alueella 4 Makkarajärven seudun rauhan turvaaminen olisi tärkeää järven lajiston turvaamiseksi ja lisäksi länsiosan varttunut kuusikko tulisi jättää rauhaan maan- ja metsänkäyttötoimilta yhtenäisen ja linnustollisesti arvokkaan alueen yhtenäisyyden turvaamiseksi. (Tampereen kaupungin ympäristötoimi: Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Peter Uppstu Tampereen Hervantajärven pohjoispuolen linnustoselvitys 2006.)

8 Kaavan toteutuminen rikkoo yhtenäiset metsäkuviot ja johtaa direktiivilajien elinolosuhteiden tuntuvaan heikentymiseen. Kaava rikkoo Suomen sitoutumista kansainvälisiin erityisvastuulajeihin sekä EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeihin, joiden elinympäristöt on huomioitava maankäytössä. Lisäksi direktiivilajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Koska mainittuja lajeja esiintyy kaavoitettavalla alueella, tulee kaavoittajan huomioida ne. Näin ei osayleiskaavaehdotuksessa ole toimittu. 4.2 Liito-orava Liito-oravien osalta kaavaehdotuksen mukainen rakentaminen vähentäisi liito-oravalle suotuisia ja soveltuvia biotooppeja. Kaavan selostusosassa 5a alueella on liito-oravapopulaatiolle soveltuvaa aluetta huomattavan laajalti. Alueella on tehty seuraavia liito-oravahavaintoja: Hervantajärven kaakkoispuolella, asuttuna, mahdollisesti pesintä 1998; ei merkkejä vuosina (yleiskaavan virkistysaluetta), Hervantajärven koillispuolella / Makkarajärven lounaispuolella keväällä ja kesällä ruokailutähteitä haapojen alla; ei merkkejä liito-oravasta vuosina (yleiskaavan asuntoaluetta), Makkarajärven koillispuolella uusi havaintopaikka; kesällä 1999 ruokailutähteitä haavikossa; ei merkkejä vuonna 2000 (yleiskaavan virkistysaluetta), Makkarajärven kaakkoispuoli: asuttuna ainakin vuosina , ei asumismerkkejä vuosina (yleiskaavan virkistysaluetta), Hervantajärven lounaisranta: asuttu reviiri , vuosittain ulosteita kolohaapojen alla; ei merkkejä liito-oravasta vuosina (yleiskaavan selvitysaluetta). Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät yleensä ole luonnossa selvästi havaittavissa. Hervantajärven kaava-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä on liito-oravan elinympäristöksi sopivia eri-ikäisiä sekametsiä, Hervantajärven pohjois-, itä- ja kaakkoispuoliset metsät ovat liitooravalle otollista asuma-aluetta. Hervantajärven pohjoispuolella, järven ja Ruskontien välissä on inventoidun alueen arvokkainta vanhaa metsää. Inventoinnin mukaan useimmilla aikaisemmin tehdyillä havaintopaikoilla ei ollut merkkejä liito-oravasta vuosina Tästä ei kuitenkaan voida vielä tehdä sitä johtopäätöstä, että liito-orava ei enää pesisi tai liikkuisi alueella lainkaan. Inventointi on tehty siten, että alue on jaettu ruutuihin ja jokaisen yksittäisen hehtaariruudun elinympäristön kelpoisuus liito-oravalle on arvioitu. Kun liito-oravan esiintymistä on tutkittu vain niiltä paikoilta, joissa aikaisempina vuosina on todettu olleen merkkejä pesästä tai ruokailupaikasta, ei tässä vaiheessa voi olla varmuutta siitä, etteikö liito-orava kuitenkin asustaisi samalla metsäalueella muussa kohdin. Esiintymistä näillä alueilla tulisi seurata vielä vähintään 3-4 vuotta. Koska liito-orava on sangen vaativa havaittava, on jo potentiaalinen esiintymisympäristö arvotettava ja seuranta oltava siis pitempiaikainen. Liito-orava kuuluu Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tämän mukaiset lajisuojelun erityissäännökset on annettu luonnonsuojelulain 49 :ssä. Liito-orava on luonnonsuojelulain 49 :ssä tarkoitettu uhanalainen laji. Kansallisessa arvioinnissa liitoorava on todettu vaarantuneeksi lajiksi. Liito-oravan kannasta, elinpiireistä, biologiasta ja käyttäytymisestä on tehty laaja valtakunnallinen selvitys, joka on valmistunut kesällä 2000 (Liito-oravatyöryhmä). Selvityksen mukaan liitooravakanta on hitaasti taantumassa. Liito-oravan elinpiiri voi olla varsin laaja, työryhmän raportin

9 mukaan öisin urokset saattavat käydä yli kahden kilometrin päässä ja naaraat 900 metrin päässä pesästään. Toisaalta liito-orava voi esiintyä hyvinkin lähellä asutusta, kuten Hervannasta, muun muassa Teknillisen korkeakoulun alueelta tehdyt havainnot osoittavat. Näin ollen asutuksen lisääminen alueelle, jossa on liito-oravan levähdys- tai lisääntymispaikkoja, edellyttää liito-oravien esiintymispaikkojen ja elintapojen tuntemusta ja huomioon ottamista. Liito-oravatyöryhmän suositusten mukaan esiintymispaikalla on tarpeen säilyttää riittävä määrä kolo- ja suojapuita ja näiden yhteys laajempiin metsäalueisiin. Kaupunki itsekin kaavaselostuksessa sanoo, että alueella on potentiaalisia liito-oravan elinympäristöjä. Luonnonsuojelulain mukaisesti myös pienet liito-oravapopulaatiot tulee säilyttää ja alueiden välistä kulkuyhteyttä ei saa rikkoa. Tämän alueen rakentaminen kuitenkin tekee. Suoja-aluetta ei voi pitää suoja-alueena, sillä se on liian pieni. Liito-oravan liikkumisaluetta ei ole huomioitu, myös eri populaatioiden välinen liikkuvuus on huomioimatta. Myös lukuisissa muistutuksissa oli maininta liito-oravan esiintymisestä ja mahdollisesta esiintymisestä ja kulkureiteistä alueella. Vaikka liito-oravan kulkureitti Ruskontien yli olisikin merkitty itse kaavaan, ei se sinällään ja yksinään suojaa lajin liikkuvuutta ja turvaa esiintymistä alueella. 4.3 Hyönteiset Hyönteisten osalta alueesta ei ole tehty kattavia selvityksiä. Olemassa olevien selvityksien valossa direktiivilajeja ei ole. Alueen merkitystä nostaa kuitenkin endeeminen laji: jalkasaralla ja sormisaralla elävä heinäkoi Elachista saarelai (ei suomenkielistä nimeä vielä, tieteellinen nimi annettu Hyönteisseuran jäsenen Esko Saarelan mukaan, joka oli toinen lajin löytäneistä). Laji on kuvattu tieteelle uutena Hervannasta löydettyjen yksilöiden perusteella. Lisätietoa lajiryhmästä: Tuo laji ei vielä ole virallisesti uhanalainen laji, sillä se on tuoreen löytämisensä johdosta puutteellisesti tunnettu. Tästä syystä ja tässä vaiheessa ei pystytä sanomaan miten lajin esiintyminen Hervantajärven / Etelä-Hervannan alueella menee päällekkäin kaavasuunnitelmien kanssa. Lajin esiintymispaikat ja elinympäristövaatimukset tulisikin selvittää ennen rakentamista. 4.4 Lepakot Uusi pientalovaltainen alue, AP-5, sijoittuu lähimmillään 150 metrin etäisyydelle Makkarajärvestä. Tälläkin etäisyydellä asutus vaikuttaa Makkarajärven luonteeseen lisääntyneenä käyttäjämääränä ja myös pihoilta tulevan melun muodossa. Häiriöitä on osayleiskaavassa pyritty lieventämään siten, että asuntoalueet on sijoitettu Makkarajärveltä katsottaessa järven luoteispuolella olevien pikku mäkien taakse. Ratkaisu ei kuitenkaan estä häiriöitä. Pientaloalueella on merkittävä lepakkoesiintymä. Lepakot ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja: Luonnonsuojelulakia (1096/1996) sovelletaan 37 :n mukaan Suomessa luonnonvaraisesti esiintyviin eläinlajeihin, jotka eivät ole metsästyslain (615/93) 5 :n tarkoittamia riistaeläimiä tai rauhoittamattomia eläimiä. Siten kaikki meillä luonnonvaraisesti tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 :n mukaan rauhoitettuja. Luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997) ei ole luetteloa rauhoitetuista nisäkäslajeista. Rauhoitus on automaattinen ja koskee kaikkia Suomessa luonnonvaraisesti esiintyviä ja satunnaisiakin lajeja. Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa vuodesta 1923 lähtien.

10 Lepakkolajeja koskevat luonnonsuojelulain 39 :n rauhoitussäännökset, joiden mukaan kiellettyä on lajeihin kuuluvan yksilön: tahallinen tappaminen ja pyydystäminen, tahallinen vahingoittaminen, tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron aikana tärkeillä paikoilla. Ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (160/1997, 22 liite 4) erityistä suojelua vaativaksi lajiksi, jonka suojelemiseksi voidaan tehdä ohjelma. Lisäksi sen esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty alueellisen ympäristökeskuksen tekemän esiintymispaikan rajauspäätöksen jälkeen. Koska kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit kuuluvat luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin lajeihin, luonnonsuojelulain 49 :n kiellot koskevat niitä. Kiellettyä on: luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen, lepakoitten hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi. Lisäksi pientaloalue syö Makkarajärven länsipuolen metsäkortekorpea ja alueen kasvillisuuden monipuolisuutta ennemmin tai myöhemmin. Alueen puusto on nykytilassaan erityisen arvokas. Kuitenkin kohde puuttuu kaupungin inventoinnista, vaikka sen voidaan arvioida täyttävän metsälakikohteen ja avainbiotoopin edellytykset. Lepakkoinventoinnissa alue sai statusluokan II. 4.5 Kasvillisuus Kaupungin avainbiotooppiselvityksestä puuttuu puroekosysteemejä, ne onkin luokiteltu biotyyppeihin joihin rakentamisella ei ole vaikutusta. Kaavan AK-9 alue rajautuu aivan liian lähelle luonnon monimuotoisuus- ja biotooppialuetta s-2. Tähän mm. Pirkanmaan ympäristökeskus, nykyinen ELY kiinnitti lausunnossaan huomiota. Hervantajärven alueen metsät ovat myös kasvillisuudeltaan arvokkaat. Alueella esiintyy lukuisia metsälakikohteita. Tosin inventoinnissa on jäänyt tai tarkoituksellisesti jätetty pois asuntoalueiden kohteita, puronvarsilehdot ja pienet laikuittaiset kuivat lehdot. Ne on luokiteltu metsäluonnon muiksi arvokkaiksi kohteiksi (vaalean vihreä väri, kaavaselitys). Kaava-alueella esiintyy valkolehdokki, joka on rauhoitettu, ja alueellisesti uhanalainen pussikämmekkä. Lajien sijaintipaikoista ei ole tyhjentävää tietoa. Kasvi-inventoinnin, kuten liito-oravan edellä, tulisi tapahtua pitkin kasvukautta. Salmenkalliontien itäpuolinen alue (kaava-alue) on kaiken kaikkiaan puutteellisesti inventoitu. Tämä voi selittää sen, miksi varsinaisia metsälakikohteita on runsaammin tarkemmin inventoidulla länsipuolella. Varsinaisesta kaava-alueesta ei ole tehty vuoden 2002 jälkeen tarkempaa inventointia. Tampereen ympäristönvalvonnasta esitettiin juuri Salmenkalliontien länsipuolisen kasviston tutkimista, jonka Tampereen Kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kääntönen teki kesällä Samalla toivottiin tietoja tien itäpuolisen laajahkon Makkarajärven länsipuolen kasvistosta, josta tehtiin lajiluettelo parin käynnin perusteella syyskesällä, mutta tarkempaa selvitystä ei enää suoritettu. (Kääntönen: Tampereen Hervantajärven pohjoispuolisen alueen kasvisto ja kasvillisuus, s ) Kasviselvitys on siis puutteellinen eikä vastaa nykytilannetta.

11 4.6 Vaikutukset Hervantajärven vedenlaatuun Hervantajärvi on eteläisen Tampereen keskeisin virkistysjärvi. Nykyisessä tilassaan Hervantajärvi on yksi Kokemäenjoen vesistön puhtaimmista latvajärvistä. Rakentamisen seurauksena kaadetaan runsaasti metsää, ja siirrellään maata. Näin liikenteen päästöt Salmenkalliontieltä ja Ruskon valtatieltä ja myöhemmin asutuksen vaikutukset ovat Hervantajärveen ja kaava-alueen vaikutusalueella käytännössä esteettömät. Rakennusalueella ja vieressä välittömässä läheisyydessä on lähteikköalueita. Metsäpurot saavat vetensä pääosin maaperästä suodattuen tihkumalla ja sateista. Pohjavesilainsäädännöllisesti myös maaperän pohjavesi on suojattu. Tulevan rakentamisen vuoksi maapohja on laajalla Hervantajärven valuma-alueella rikkonainen ja johtaa hyvin vettä, jolloin osa rakennustöiden aikana likaantuneista pintavesistä painuu esteettä syvemmälle maa- ja kallioperään. Tällöin päästöt alapuolisiin vesistöihin ja alapuolisiin lähteisiin ja virtaavaan pohjaveteen ovat mahdollisia. Kaavasta puuttuu täysin suojaussuunnitelma. Hulevesisuunnitelma ei sisällä pohjaveden suojaustoimenpiteitä. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Alueen rakentamisella voi olla myös haitallinen vaikutus luonnonolosuhteisiin. Lähteiset purovyöhykkeet voivat kuivua, pilaantua tai muuttua. Kaavaselostuksesta käy ilmi hulevesisuunnitelmassa, että virtaamat muuttuvat. Rakentamisella on huomattavan laajalle ulottuvia haitallisia vaikutuksia pintavesistöihin, lähteellisiin purovyöhykkeisiin ja siten itse pohjaveteen. Rakentamisen vaikutuksena hulevesien maksimivirtaama kasvaisi nykyisestä niin paljon, että luonnontilaiset uomat saattavat eroosion vaikutuksesta tuhoutua. Kaavan hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä ei ole arvioitu hulevesien vaikutusta Hervantajärveen. Valumien laadullinen vaikutus vesistöön tulisi ehdottomasti selvittää. Rakennettujen alueiden hulevesissä on tavallista enemmän fosforia ja bakteereja. Niissä voi myös olla liuenneena aineita jätteen käsittelystä, kemikaaleista, eläinten jätöksistä, liikenteestä, suolauksesta yms. Hulevesirakenteet eivät pysty poistamaan kyseisiä aineita vesistä ja siksi ne ovat vaarassa joutua Hervantajärveen. Hervantajärven uimarannan välittömään läheisyyteen on lisäksi suunniteltu jätevesipumppaamoa. Mahdollisten ongelmien sattuessa ja siitä ilmoituksen saapuessa on vahinkoa jo ehtinyt tapahtua ja jätevettä joutunut vesistöön. Kaava synnyttää tuntuvan riskin. Rakennus- ja myöhemmin asuinalueelta voi päästä pilaavia aineita huleveteen. Samoin alueen lähteiset purot saattavat turmeltua, ja vähintään muuttuvat, kun ne muutetaan hulevesialtaiksi. On vakava puute että vaikutuksen arviointi Hervantajärveen, jonne hulevedet päätyvät, puuttuu kokonaan. Lisäksi arvioinnista puuttuu tieto, mistä puroista Hervantajärveen kertyy kuinka paljon vettä ja mikä on veden vaihtuvuus järvessä. Lopuksi on perusteltua kysyä, kuinka paljon luonnontilaisten purojen virtaaman muuttuminen muuttaa Hervantajärven vesitaloutta sekä määrällisesti että laadullisesti. Hydrologisessa selvityksessä on lukuisia puutteita, eikä se nykyisessä muodossaan anna tarvittavaa tietoa kaavan vaikutuksesta Hervantajärveen ja luonnontilaisiin puroihin. Näistä seuraavaksi: 1. Kaavaselosteen hulevesiosassa mainitaan useassa kohdin olemassa olevat ojat. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään kaivettuja ojia vaan nykymuodossaan luonnontilaisia puroja. 2. Alueen virtaaman arvioidaan rakentamisen vaikutuksesta muuttuvan. Yleissuunnitelmassa

12 on oletettu, että tontti- ja kiinteistökohtaiset menetelmät mitoitetaan Tampereella käytössä olevan asemakaavamääräyksen hule-9 mukaisesti, jolloin vettä läpäisemättömiltä pinnoilta (kattopinnat, asfaltti) tulevia hulevesiä tulee viivyttää alueella siten, että viivytysmenetelmien mitoitustilavuus on yksi kuutiometri jokaista sataa vettä läpäisemätöntä pintaneliömetriä kohden. Viivytysaika kuitenkin puuttuu. 3. Suunnitelmassa alueen pinta-ala ja vesitilavuus on suuri: Selvitysalue on jaettavissa kahteen osavaluma-alueeseen, Hervantajärven pohjoiseen osavaluma-alueeseen (66,1 ha; kartassa alue 1) ja Makkarajärven osavaluma-alueeseen (65,5 ha; kartassa alue 2). Molemmilta valuma-alueilta valumavedet purkautuvat Hervantajärveen. Tarkastelussa on keskitytty näihin kahteen valuma-alueeseen, sillä osayleiskaavaehdotuksessa suunniteltu maankäytön muutos kohdistuu kokonaan näille valuma-alueille. Kokonaisala hulevesille on siis 131,6ha, eli m2, eli jokaista sataa neliömetriä kohden: m3 vettä. (laskukaava: 2. kappale) Hulevesialtaiden tilavuudet vaihtelevat 30 ja 1260 kuutiometrin välillä, pinta-alat 110 ja 2520 neliömetrin välillä. Vaadittavat tilavuudet ja pinta-alat tarkentuvat asemakaavavaiheessa, kerrotaan kaavaselosteessa (vastineet). Altaiden koko on sangen pieni kertyvälle vesimäärälle ja herää kysymys, mihin siis ylimenevä vesi joutuu? Montako hulevesiallasta alueella loppujen lopuksi on? Kartasta kävisi ilmi että altaita olisi 6 kpl, purokosteikkoalueiden päällä. Herää myös kysymys, mikä pinta-alamäärä kaava-alueesta on vettä läpäisemätöntä pintaa? Suunnitelmassa on laskettu koko valuma-alueen olevan läpäisemätöntä ja kaikkien vesien sieltä tulevan hulevesialtaisiin, mutta vain osa valuma-alueen pinta-alasta on vettä läpäisemätöntä ja niinpä hulevesialtaisiin tulevaa vettä ei olisi ihan noin paljon, koska osa imeytyy maahan jo valuma-alueella. Kaava-alueella ei siis ole eroteltu hulevettä suoraan maahan imeytyvästä vedestä. Hulevesien määrää ei voi näillä tiedoilla arvioida. Vaikutuksia onkin mahdoton arvioida näillä tiedoilla. Suunnitelmaa tulee täydentää. 4. Selostuksessa sanotaan lisäksi: Hulevesien virtausajaksi on arvioitu 90 minuuttia. Olettamalla sateen toistuvuudeksi kerran viidessä vuodessa toistuva rankkasade, saadaan sateen rankkuudeksi 42 l/(s*ha). Epäselväksi kuitenkin jää, mistä mihin vesi virtaa ja mikä on virtausmatka. Ajan ja matkan täytyy vaihdella suuresti eri altaiden välillä. Onko tämä arvioitu? Onko tämä arvioitu virtausaika aikaisemmin puuttuva viivytysaika? 5. Herää myös kysymys, onko rankkasateen millimäärä, 42 mm jokaista neliömetriä kohden oikea. Kertasadanta saattaa olla jo useamman kerran vuodessa yli 80 mm. Noudattaako annettu määrä esim. valtakunnallisia viimeisimpiä sadantaennusteita ja nykyisiä toteutuneita arvoja? Eikö sadannan määrässä tule huomioida virhekerroin? Hulevesijärjestelmän tulee toimia myös erikoistilanteissa. 6. Edelleen jatketaan: Kaupunginhallituksen suunnittelujaoston muutettua kaavan aluerajauksia kokouksessaan asuntoalueiden määrä pieneni 3½ hehtaarilla. Suunnittelujaosto velvoitti samalla, että alueen asukasmäärä ei saa laskea. Tästä syystä pientalovaltaisista asuntoalueista on muutettu kerrostalovaltaisiksi asuntoalueiksi kaksi hehtaaria, ja mitoituslaskelmia tehtäessä joidenkin kerrostaloalueiden tehokkuutta on nostettu hieman. Hulevesien kannalta voidaan todeta, että nämä muutokset kompensoivat toisensa. Hulevesien hallintasuunnitelmaa ei siten ole tarpeen päivittää, vaan kaavassa voidaan tukeutua jo tehtyyn hallintasuunnitelmaan. Selite on perusteeton, sillä tarkastelussa on muuttunut kaksi muuttujaa (itse alueen koko ja sijainti ja maankäyttö), ja kerrostaloalueella on juuri hulevesisuunnitelman päällystettyä pintaa eri määrä kuin

13 pientaloalueella. Selvitys ei tässä muodossaan siis voi pitää paikkaansa. 7. Edelleen: Menetelmien sijoittaminen painanteisiin vähentää lisäksi tarvittavia rakennustöitä, kun helpoimmillaan kosteikko voidaan toteuttaa pelkästään patoamalla purku-uoma. Tämä helppo ja halpa ratkaisu kuitenkin muuttaa veden virtausta ja Hervantajärven vedensaantia. Kaavan on noudatettava vesilain säännöksiä. Lain 1. luvun 15 :ssä on säädetty, ettei maallakaan saa ryhtyä toimenpiteeseen siten, että toimenpiteestä on laissa määriteltyjä seurauksia vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muun vesiympäristön muutoksen kautta. Vuonna 2004 hyväksytyn EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin on tarkoitus yhtenäistää vesiensuojelua koko EU:n alueella. Pyrkimyksenä on vähentää vesistöjen saastumista, edistää niiden kestävää käyttöä, suojella niiden ympäristöä, parantaa vesiekosysteemien tilaa sekä lieventää tulvien ja kuivuuden vaikutuksia. Toteutuessaan rakentamisen ja asuinalueiden vaikutukset ovat vesilain vastaiset. 5. Ruskon maankaatopaikka Ruskon maankaatopaikka sijaitsee kaava-alueen välittömässä läheisyydessä. Läjitettyjä ylijäämämaita on suunniteltu maisemoitavaksi ja hulevedet pois johdettavaksi. Mittauksissa maa on todettu paikoin saastuneeksi. Maankaatopaikan maa tulisi kuljettaa pois puhdistettavaksi. Näin varmistuttaisiin myös mahdollisten myrkkyjen pois saamisesta. Lumenkaatopaikkojen tulisi sijaita tasaisella maalla mm. hulevesien parempien hallintamahdollisuuksien vuoksi. Asfaltointi ja suojamuuri ja ns. suojaviheralue eivät poista ongelmaa, ja sulamisvesien johtaminen Houkanojaan vain siirtää ongelman toisaalle. Kaatopaikan läheisyydestä saattaa aiheutua terveys- ja ympäristöhaittoja alueen asukkaille ja luonnolle. Lopuksi Kaavan vaikutusalue koskee kokonaisia kaupunginosia, lukuisia omakotitaloja ja loma-asuntoja. Alueen luonto omaa merkittäviä luontoarvoja ja asutuksen sijoittaminen suoraan sinne tuhoaa ja heikentää nämä. Alue on vakiintunut hervantalaisten ja muidenkin tärkeäksi virkistysalueeksi. Haitat ovat asukkaille, kiinteistöille, luonnolle ja maisemalle kohtuuttomat. Alue tulisi suojella, ei rakentaa. Vastustamme Hervantajärven kaavaa luonnonsuojelu-, ympäristöarvo- ja ympäristötekijäsyistä ja koska kaava rikkoo kyseisiä lakeja ja säädöksiä. Lisäksi rakennustoiminta aiheuttaa naapuruussuhdelain mukaista kohtuutonta rasitusta naapurustolle. Kaavassa on lukuisia puutteita. Esitämme Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista. Pyydämme valitukseemme kirjallisen vastauksen. Varaamme itsellemme oikeuden täydentää valitustamme myöhemmin tarvittaessa. Tampereella Kunnioittaen, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry Jere Nieminen, puheenjohtaja Sanna Roine, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry

14 Timo Tamminen, puheenjohtaja Anni Kytömäki, sihteeri Tampereen lintutieteellinen yhdistys ry Jukka T. Helin, puheenjohtaja Suvi Sergejeff, sihteeri