Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Varastokatu Tampere. Asia: Hervantajärven osayleiskaavaehdotus (KKA:1766/612/2006)

Transkriptio

1 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Muistutus Varastokatu Tampere Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry Varastokatu Tampere Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry PL Tampere TAMPEREEN KAUPUNKI Kirjaamo PL Tampere Asia: Hervantajärven osayleiskaavaehdotus (KKA:1766/612/2006) Taustaa Edelliset osayleiskaavaluonnokset olivat nähtävillä Luonnosvaiheessa oli kolme hyvin erilaista vaihtoehtoa. Yhdistystemme mielestä toissijaisena vaihtoehtona jatkosuunnittelua tuli jatkaa ehdotuksen C pohjalta. Siinä painopiste oli Ruskontien eteläpuolella, mutta läntiset sekä eteläisimmät rakentamiselle varatut, pääosin pientalovaltaiset alueet (AP-5) ehdotimme poistettaviksi. Suunnittelujaosto päätti pidetyssä kokouksessa, että suunnittelua jatketaan vaihtoehdon C pohjalta. Samalla tavoitteeksi asetettiin 3000 asukkaan asuinalue. Hervantajärven metsät ovat poikkeuksellisen monimuotoiset Hervantajärven metsissä pesii useita lintulajeja, joilla on suojelustatus ja/tai ne kuuluvat vanhan metsän indikaattorilajeihin. Vanhoissa metsissä viihtyviä, alueella pesiviä lajeja ovat mm. kanahaukka, harmaapäätikka (NT = silmälläpidettävä, LDir = lintudirektiivin I liitteen laji), pohjantikka (NT, LDir, kansainvälinen vastuulaji), varpuspöllö (Ldir), palokärki (Ldir) sekä puukiipijä. Lisäksi alueella on useita pyy- (Ldir) ja tiltalttireviirejä (VU = vaarantunut). Muita huomion arvoisia pesimälajeja ovat teeri (NT, Ldir, vastuulaji), käki (NT), varpushaukka sekä huuhkaja (Ldir, vastuulaji), jonka elinpiiristä merkittävä osa sijaitsee Hervantajärven metsäalueella. Etenkin kanahaukka ja huuhkaja vaativat riittävän laajoja yhtenäisiä metsäalueita reviirikseen. Ne ovat lisäksi pesimäaikaan erityisen herkkiä häirinnälle eivätkä siksi pysty asettumaan asutuksen läheisyyteen tai vilkkaasti käytetyille ulkoilualueille. Kaakkuri (NT, Ldir) on usein kesäisin vieraillut Makkarajärvellä, mutta ei ole toistaiseksi pesinyt siellä. Kaava-alueella on useita uhanalaisen liito-oravan pesimä-, ruokailu- ja levähdyspaikkoja. Suomi on sitoutunut ylläpitämään liito-oravan suotuisaa suojelutasoa niin, että lajin elinympäristöjä ei hävitetä eikä heikennetä (luonnonsuojelulaki 49 ). Nykyisen kaavaehdotuksen mukainen rakentaminen vähentäisi liito-oravalle suotuisia ja soveltuvia biotooppeja.

2 Hervantajärven alueen hyönteislajistosta ei ole tehty kattavia selvityksiä. Hervantajärvi-Ruskon maisema ja ympäristöselvityksen (2006) mukaan mm. iso osa alueelta määritetyistä kovakuoriaisista on riippuvaisia vanhojen metsien kuolevista ja kuolleista puista. Makkarajärven ympäristön hyönteislajistosta mainittakoon mm. kelomäihiäinen, liekohärö, Ampedus erythrogonus -seppä, ruskolatikka, liekokurekiitäjäinen, pohjankuutäplä, vaaleaharmoyökkönen ja suomenpikkumittari. Hervantajärven alueella esiintyy kolme paikallisesti arvokasta lepakkoesiintymää. Näistä kaksi lähes yhtenäistä keskittyy järven pohjoisrannalle. Siellä lepakoita esiintyy paljon, mutta kolonian sijaintia ei tunneta. Kolmas alue on Makkarajärvellä, joka on pääasiassa ruokailualuetta. Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin IV lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Pientalorakentamiselle suunnitellulla alueella (AP-5) metsä on 2000-luvun alun myrskyjen jäljiltä harvahkoa. Isoja puita on kuitenkin säilynyt ja uusi puusukupolvi kasvaa hyvää vauhtia takaisin. Alueella esiintyy myös pieniä kosteikkoja. Makkarajärven ympäristössä on vanhaa metsää, ja järven länsipuolella metsäkortekorpea, joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi (EN). Hervantajärven kasvupaikkatyyppi on suurilta osin tuoretta kangasta. Kasvupaikkatyyppejä löytyy kuitenkin aina kalliomänniköistä reheviin lehtoihin. Erilaiset kosteikot, kalliot, louhikot ja siirtolohkareet värittävät vaihtelevaa maisemaa. Myös kasvillisuus on monipuolista ja koostuu useista vaativistakin lajeista. Kaavoitus ristiriidassa maakuntasuunnitelman kanssa Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys korostavat, että kaava-alue tulisi rauhoittaa kokonaan rakentamiselta. Vastustamme alueen poistamista virkistys-, luonnonsuojelu- ja monimuotoisuuskäytöstä. Yhdistykset ovat esittäneet toistuvasti alueen suojelemista (edellisen kerran ). Tampereen kaupungin kestävän kehityksen raportin (2006) mukaan Tampereen kokonaispinta-alasta luonnonsuojelualueiden ja varausten osuus on 0,4 prosenttia. Muihin saman kokoluokan kaupunkeihin verrattuna määrä on pieni; Oulussa ja Helsingissä luonnonsuojelualuevarausten osuus on lähes 4 prosenttia ja Vantaalla jopa 6 prosenttia. Tehtyjen selvitysten perusteella Hervantajärvi on luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia alueita Tampereella. Kaupungin yhdyskuntapalvelujen omassa maisema- ja ympäristöselvityksessä (Hervantajärvi Rusko, 2006) todetaan näin: Kantakaupungin alueella selvitysalueen kaltaiset, suhteellisen laajat, yhtenäiset metsäalueet ovat käymässä vähiin. Selvitysalueella kulkiessa tuntee paikoin olevansa kaukana ihmisten ilmoilta, täysin luonnon helmassa. Mahdollisimman laajat ja yhtenäiset viheralueet toimisivat alueella sekä virkistysmielessä että ekologisesti parhaiten. Ruskontien ja Hervantajärven väliin sijoittuva metsäalue on osa laajempaa ekologista vyöhykettä, itä-länsisuuntaista ja etelään jatkuvaa metsäistä aluetta. Metsän kiistattomat luontoarvot käyvät ilmi sekä järjestöjen jättämästä suojeluesityksestä että Hervantajärven Ruskon maisema- ja ympäristöselvityksestä. Rakentaminen alueelle heikentäisi oleellisesti vanhan metsän lajien elinmahdollisuuksia. Nykyisen kokoisena metsä on riittävän laaja säilyttämään metsissä elävien vaativampienkin lajien elinympäristövaatimuksia. Tampereella ei enää nykyisellään ole Hervantajärven tienooseen verrattavia, eliölajistoltaan yhtä monimuotoisia ja rakenteeltaan yhtenäisiä metsäalueita.

3 Esimerkiksi Teiskossa metsät ovat pilkkoutuneet lähinnä hakkuiden seurauksena. Hervantajärven metsä on tamperelaisten vilkkaasti käyttämä virkistysalue. Vuoreksen rakentamisen seurauksena huomattava osa kaupungin eteläosan nykyisistä virkistysalueista tuhoutuu, jolloin Hervantajärven arvo korostuu Nyt nähtävillä olevassa kaavaehdotuksessa läntisistä rakennusalueista on lähes kokonaan luovuttu, mikä on luonnon monimuotoisuuden ja virkistysarvojen kannalta hyvä päätös. Pientaloalue (AP-5) on kuitenkin pidetty paikoillaan. Yhdistystemme mielestä 3000 asukasta on tavoitteena ylimitoitettu, sillä luonnosvaihtoehdossa B asukasluvuksi oli määritelty Tuoreimmassa kaavaehdotuksessa kerrostaloalueelle ollaan sijoittamassa nuo 2200 asukasta ja pientaloalueelle loput 800. Pientaloalueen rakennustehokkuus on pieni ja se syö suhteettoman suuren palan Hervantajärven metsää. Kaavaan on merkitty aluetta halkovia pääulkoilureittejä, jotka eivät täysin noudata nykyisiä, jo olemassa olevia polkureitistöjä. Nykyisten polkujen reitit löytyvät alueelta tehdystä luontopolkuoppaasta. Virkistysreittejä ei tule ohjata liian haavoittuville alueille. Maankaatopaikan käyttötarkoitus ihmetyttää. Mielestämme paikalle kasattu maa tulisi kuljettaa pois puhdistettavaksi eikä jättää haavaksi maisemaan. Näin myös varmistuttaisiin mahdollisten myrkkyjen poissaamisesta. Asukkaille maankaatopaikka toisi ylimääräistä rasitetta mm. melun, roskaantumisen ja näköhaitan muodossa. Lumenkaatopaikkojen tulisi sijaita tasaisella maalla jo pelkästään hulevesien parempien hallintamahdollisuuksien vuoksi. Nyt ei ole täyttä varmuutta siitä, etteikö maastoon saattaisi päästä valumaan likaisia vesiä. Myöskään liikuntapaikkojen sijoittaminen korkealle mäelle ei ole toimiva ratkaisu niin esteettiseltä kuin käytännölliseltäkään kannalta. Mm. parkkipaikkojen sijoittaminen alueelle voi tuottaa ongelmia. Tällä hetkellä Makkarajärven alueella saa nauttia miltei täydellisestä metsän hiljaisuudesta. Rauhaa uhkaavat suunniteltu Ruskontien jatke sekä sen varrelle rakennettavat Hiidenmäen asuin- ja teollisuusalueet. Hervantajärven kaavaan merkitty pientaloalue rajautuisi vain noin 100 metrin päähän Makkarajärvestä. Nykyinen erämainen hiljaisuus katoaisi pientaloalueelta kantautuvaan pihanhoito- ja liikennemeluun. Melun lisäksi asutus toisi metsän sisälle muita vaaratekijöitä: Esimerkiksi puutarhatähteiden kumoamista maastoon on vaikea valvoa. Arvokasta pienvesistöä ympäröivään metsään joka kaavaehdotuksessa on merkitty luo-1-alueeksi voisi levitä sinne kuulumatonta lajistoa. Asutuksen työntyminen syvälle sisäänpäin nykyisestä metsänreunasta myös voimistaisi maaston kulumista sekä aiheuttaisi roskaantumista ja muuta häiriötä metsän eliölajeille. Metsäalueeseen kohdistuvat paineet ovat muutenkin kasvamassa, kun Vuorekseen on kaavailtu :a ja Hiidenmäen alueelle tuhatta uutta asukasta. Kaavoituksessa on ryhdytty enenevästi suosimaan tiivistysrakentamista, jota pidetään ympäristöystävällisenä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tiivistysrakentamisella on alettu perustella lähes kaikkia kaavoitusratkaisuja niitäkin, jotka silpovat kaupunkilaisille ja eliölajeille tärkeitä viheralueita. Mielestämme tiivistysrakentamisesta johtuvan levittäytymisen sijaan tulisi keskittyä nykyisen kaupunkirakenteen eheyttämiseen eli täydennysrakentamiseen: parkkipaikat varattaisiin asuinrakentamiselle ja autot sijoitettaisiin maanalaisiin pysäköintitiloihin, talojen kerrospinta-alaa lisättäisiin, vanhoja keskustakaavoja uudistettaisiin jne. Toinen kaavoitusta ohjaava tekijä on Tampereen väestönkasvu. Järjestöjen, yhdistysten ja kuntalaisten vetoomuksiin Hervantajärven alueen puolesta on tavattu vastata väkiluvun

4 kasvuennusteilla. Se, pitävätkö luvut paikkansa, jää nähtäväksi. Hervantajärven kaavan suunnittelua voitaisiin siirtää joitakin vuosia eteenpäin, jotta tilannetta olisi mahdollista seurata ennen lopullisia toimenpiteitä. Jatkuva rakentaminen Tampereen seudulla ei mielestämme sovi yhteen Pirkanmaan tekeillä olevan maakuntasuunnitelman kanssa. Ainakin luonnosvaiheessaan maakuntasuunnitelma tähtää alueellisesti nykyistä hajautuneempaan kehitysvaihtoehtoon: koko maakunta on tarkoitus pitää elinvoimaisena (Pirkanmaan maakuntasuunnitelman luonnos, huhtikuu 2009). On muistettava, että Tampereellakaan ei voida loputtomasti rakentaa, sillä jo pelkästään liito-oravan elinpiirien säilyttäminen vaatii riittävän suurten viheralueiden sekä niiden välisten käytävien säilyttämistä. Hervantajärven tila on vaarassa heikentyä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tekemän selvityksen mukaan 83 hehtaarin suuruinen Hervantajärvi on luokiteltu puhtaaksi ja luonnontilaiseksi järveksi, jonka hulevesikuormitukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nykyisen kaavaehdotuksen toteuttaminen lisäisi vettä läpäisemättömien pintojen määrää merkittävästi, lähes 100 prosenttia. Valumiskerroin - alueelta pintavaluntana poistuvan veden osuus erilaisten hävikkien jälkeen - kasvaa Hervantajärven pohjoisella, voimakkaimmin kaavoitettavalla pohjoisella osavalumaalueella, 157 prosentilla. Hulevesien maksimivirtaama lisääntyisi nykyisestä 274 l/sekunnissa 900 l/sekunnissa, mikä tarkoittaisi lähes 230 prosentin kasvua! Virtaamat ovat sen verran suuria, että luonnontilaiset uomat saattavat eroosion vaikutuksesta tuhoutua. Kaavan valmistelun yhteydessä on laadittu hulevesien hallintasuunnitelma. Suunnitelmassa ei kuitenkaan ole arvioitu hulevesien vaikutusta Hervantajärveen, mikä on mielestämme suuri puute. Hulevesikuormitus Hervantajärveen kasvaisi asfalttipintojen lisääntymisen myötä selvästi, joten katsomme, että valumien vaikutus vesistöön tulisi ehdottomasti selvittää. Suomen sääolosuhteet muodostavat haasteen hulevesien hallintatoimenpiteiden onnistumiselle: routa, kosteikkojen jäätyminen ja lumen sulaminen vaikeuttavat hulesien hallintaa. Myös ilmastonmuutokseen on varauduttava, sillä rankkasateita saattaa jatkossa esiintyä enemmän. Rakennettujen alueiden hulevesissä on tavallista enemmän fosforia ja bakteereja. Niissä voi myös olla liuenneena aineita jätteen käsittelystä, kemikaaleista, eläinten jätöksistä, liikenteestä, suolauksesta yms. Hulevesirakenteet eivät pysty poistamaan kyseisiä aineita vesistä ja siksi ne ovat vaarassa joutua Hervantajärveen. Myös puronvarsien arvokkaan kasvillisuuden säilyminen voi vaarantua. Hervantajärven uimarannan välittömään läheisyyteen on suunniteltu jätevesipumppaamoa. Mahdollisten ongelmien sattuessa ja siitä ilmoituksen saapuessa tietoon, on vahinkoa jo ehtinyt tapahtua ja jätevettä joutunut vesistöön. Kaavan on noudatettava vesilain ( /264) säännöksiä. Lain 1. luvun 15 :n mukaan vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka 1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle; 2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista; 3)

5 melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä; 5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka 6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto). Vuonna 2004 hyväksytyn EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) on tarkoitus yhtenäistää vesiensuojelua koko EU:n alueella. Pyrkimyksenä on vähentää vesistöjen saastumista, edistää niiden kestävää käyttöä, suojella niiden ympäristöä, parantaa vesiekosysteemien tilaa sekä lieventää tulvien ja kuivuuden vaikutuksia. Tampereella Sari Poutiainen Laura Hiekkala-Tiusanen Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys Timo Tamminen Anni Kytömäki Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Jukka T. Helin Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys Sanna Junttanen Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys